APOSTOLISEN PAIMENVIRAN TEHTÄVÄT Past. Juha Muukkonen Thurevikinkatu 8 D Tornio puh s-posti: juha.muukkonen@gen.

Transkriptio

1 APOSTOLISEN PAIMENVIRAN TEHTÄVÄT Past. Juha Muukkonen Thurevikinkatu 8 D Tornio puh s-posti: juha.muukkonen@gen.fi kotisivu: Raamatunkäännös: KR 1933/38 JÄSENNYS 1. PAIMENVIRKA ON APOSTOLISEN VIRAN JATKUMO 2. ALKUKIRKON VIRKOJA 3. SAARNAVIRAN NIMITYKSIÄ 4. HERRA ON ITSE ASETTANUT PAIMENVIRAN 5. APOSTOLEILLE ANNETUT NELJÄ TEHTÄVÄÄ 1. PAIMENVIRKA ON APOSTOLISEN VIRAN JATKUMO Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Apostolien teoissa ja muissa UT:n kirjeteksteissä mainitaan moneen kertaan seurakunnan vanhimmat (kreik. presbyteros, esim. Apt. t. 15:2, 20:17), joista käytetään myös monia muita nimityksiä. Otan esiin seuraavat viisi nimikettä: - paimen eli pastori (kreik. poimeen, esim. :11) - opettaja (kreik. didaskalos, esim. 1. Kor. 12:29) - johtaja eli eteenasetettu (kreik. pro'istamenos, 1. Tess. 5:12) - johtaja eli hallintovaltaan asetettu (kreik. hee guumenos, esim. Hebr. 13:7) - kaitsija eli piispa (kreik. episkopos, esim. 1. Piet. 2:25) Myöhemmin Kristuksen Kirkon historiassa nämä on koottu yhteen myös esimerkiksi sanoilla 'apostolinen saarnavirka' tai nimityksellä 'Jumalan Sanan palvelija'. Kansan suussa on tuttu myös Rooman kirkon ajoilta periytyvä sana 'pappi', joka on kyllä erittäin huono ja harhaanjohtava sana tässä yhteydessä. Itse sana 'pappi' johtuu isää 1 / 10

2 tarkoittavasta sanasta (vrt. papa, paavi jne.). Pappi tarkoittaa sellaista, joka tuo (lepyttämis)uhrin Jumalalle ja voi tämän uhrin kautta lähestyä ja rukoilla Jumalaa. Pappi voi uhrata myös kiitosta. Vanhan liiton aikana Aaronin miespuoliset terveet jälkeläiset vihittiin tällaisiksi uhripapeiksi. Uuden liiton aikana sen sijaan kaikki Jeesukseen kastetut ja Häneen Herranaan uskovat kuuluvat 'kuninkaalliseen papistoon' (1. Piet. 4:9), jonka jäsenet voivat lähestyä Jeesuksen antaman (ristin)uhrin tähden Jumalaa. Jokainen Jeesukseen kastettu uskova on Uudessa liitossa pappi, joka voi lähestyä Jumalan armoistuinta Jeesuksen nimessä ja Hänen täydellisen sovintoverensä turvin. Siksi en itse käytä seurakunnan keskellä esim. itsestäni tuota pappi-sanaa muussa kuin siinä merkityksessä, että olen kiitosuhripappi siinä missä jokainen muukin seurakunnan jäsen. Mutta nyt emme keskity uskovien yleiseen pappeuteen eli siihen, miten ihminen lähestyy Jumalaa, vaan saarnavirkaan eli siihen, miten Jumala kohtaa ihmisen. Monilla kristityillä on mennyt sekaisin nämä kaksi asiaa: Se, mitä ihminen tekee, ja toisaalta se, mitä Jumala tekee. Konkreettisimmin nämä kaksi eri asiaa tulevat esille silloin, kun jumalanpalveluksessa on käytössä sellainen alttari, joka on kiinni seinässä. Kuin paimen on seurakuntaan päin kääntyneenä, puhuu ja toimii Herra. Ja puolestaan silloin, kun pastori on alttariin päin kääntyneenä, puhuu ja toimii ihminen eli seurakunta. Kutsumme saarnavirkaa apostoliseksi siksi, että tämä kaitsijanvirka johtuu Herramme asettamasta apostolinvirasta. Herramme valitsemat apostolit, ne kaksitoista, olivat kuitenkin ainutlaatuisessa tehtä vässä siinä mielessä, että näiden kahdentoista opetuksen kautta luotiin perusta ja pohja koko kristilliselle uskolle ja Kristuksen Kirkolle. Jeesus valitsi apostoleiksi vain miehiä, mikä olikin hyvin ymmärrettä vää. Eihän nainen olisi voinut alamaisuu stehtävänsä vuoksi olla seurakunnan perustaja, johtaja ja opettaja. Alkukirkossa oli myös selvä määräys siitä, että apostolien opetus ja kaitsentatehtäviä jatkaviksi seurakunnan johtajaksi tuli valita vain yhden vaimon miehiä. (1. Tim. 3:1-2, Tiit. 1:5-6). Katolinen eli yleinen, maailmanlaaja Kristuksen Kirkko ei ole koskaan valin nut seurakun tien sa johta jik si eli saarnaviran hoitajiksi naisia. Jos ja kun niin jossakin kuitenkin tapahtuu, niin silloin ei enää voida puhua apostolises ta ja yleisestä (kreik. katholikos) Kirkosta sanan varsinaisessa ja syvällisessä merkityksessä. Mitään uutta apostolista ilmoitusta ei näiden 12 apostolin opetuksen jälkeen voi enää tulla. Siinä mielessä Kirkko tuli opillisesti eli opetuksen sisällön suhteen valmiiksi heidän kauttaan. Me jälkeen päin tulevat sukupolvet seisomme heidän perustamansa kivijalan päällä. Tässä 2 / 10

3 mielessä apostolien virka oli ainut laatuinen eikä enää jatku. Sen sijaan seurakunnan johtamisen, opettamisen ja paimentamisen näkökulmasta apostolien tehtävät jatku vat. 2. ALKUKIRKON VIRKOJA Jeesuksen maanpäällisen toiminnan sekä alkukirkon aikana on selvästi nähtävissä erilaisten virkojen olemassaolo seurakunnassa. Johtaja. Pietari oli opetuslapsijoukon johtaja, johon Jeesuskin kiinnitti erityistä huomiota. Myöhemmin esim. Jeesuksen puoliveli Jaakob toimi myös Jerusalemin alkuseurakunnan johtajana. Tärkeimmät apostolit. Opetuslapsijoukossa oli kolme-neljä erityiseen sisäpiiriin (eli johtajistoon) kuuluvaa apostolia: Pietari, Jaakob ja Johannes, joskus myös Andreas. Kaksitoista apostolia. Jeesus valitsi tietyt miehet - "ne kaksitoista" - apostoleiksi, joita Hän erityisesti opetti ja joille Hän antoi avainten vallan eli syntiin sitomisen ja synnistä päästämisen vallan. Näiden 12 apostolin keskellä Hän myös asetti ehtoollisen sekä antoi tehtävän tehdä opetuslapsia kastamalla ja opettamalla pitämään kaikki, mitä Hän oli käskenyt pitää. On mahdollista ja todennnäköistäkin, että yksi kahdestatoista, Juudas Iskariot, ei ollut mukana Uuden liiton ehtoollisen asettamisessa. Jeesus asetti ehtoollisen sen jälkeen, kun oli ensin vietetty juutalainen pääsiäisateria. Jeesus oli kehottanut Juudasta poistumaan tämän ensimmäisen aterian aikana. Kaste- ja opetuskäskyn antamisen aikana Juudas oli jo kuollut. Seitsemänkymmentä lähetystyöhön valittua opetuslasta (Luuk. 10:1-20). Seitsemän diakonia. Diakoneja eli pöytäpalvelijoita tarvittiin käytännön seurakuntaelämän hoitamiseksi. Tästä käytännön tarpeista syntyneen viran perustamisesta voimme johtaa 3 / 10

4 seurakunnalle laajemmankin oikeuden perustaa tarvitsemiaan diakoniaan eli palveluun liittyviä virkoja ja tehtäviä (esim. kanttori, nuorisotyöntekijä, lastenohjaaja, diakonissa, seurakuntamestari, taloudenhoitaja, pyhäkoulunopettaja jne.) Idän ortodoksikirkossa diakonin virka on myöhemmin sulautunut osaksi paimenvirkaa. 3. SAARNAVIRAN NIMITYKSIÄ Vanhin (kr. presbyteros) oli yksi UT:n keskeisimpiä nimityksiä seura kunnan johta jasta. Presbyte ros on komparatiivi muo to adjektiivista presbys, joka tarkoittaa van haa mies tä. Presbyteros-sanaa käytetään usein kristillisen seurakunnan johtajista, vanhim mista. Esim. Apt. t. 10:30, 14:23 (vanhimpien virkaan aset tami nen uusia seura kuntia perustettaessa), 15:2 (apostolit ja van him mat), 20:17, 21:18, 1. Tim. 5:17, 19 (Timoteus on tässä van himpia kohtaan esitettyjen syytösten tutkija na). Huomattava on myös Tiit. 1:5-7, jossa Paa vali kehottaa Tiitusta ensin asettamaan joka kaupun kiin vanhimmat (pres byteroi). Heti sen jälkeen Paavali viittaa näihin asetettuihin seura kun nan johtajiin sanalla episkopos eli kaitsija. Vanhin ja piispa ovat siis saman tehtä vän eri nimityksiä. Pietari kehottaa myös nuorempia olemaan vanhimmille alamaiset. Myös Johannes käyttää itsestään nimitystä 'vanhin' kahden kirjeensä alussa. Herran puoliveli Jaakob kehottaa kutsumaan seurakunnan vanhimmat sairastavan luokse ja voitelemaan hänet öljyllä ja rukoilemaan hänen puolestaan. Yksi nimi tys seurakun nan johtajalle on paimen (kreik. poimeen, lat. pastor). Juuta laiset kir janop pineet halveksi vat Jeesuk sen aikana paimenia. Paimenet eivät voineet päästä tuoma reik si eivätkä todistajiksi oikeu dessa. Paimenet saivat kuitenkin Jumalalta todis ta jan tehtävän Beetlehemin kedolla. Jeesus sanoi itsekin olevansa paimen (Matt. 18:12-14, Luuk. 15:4-7). Paimen ja lauma - Kristus ja seurakunta (Hebr. 13:20, 1. Piet. 2:25). Ainoa kohta, jossa kristillisen seura kunnan johtajaan viita taan nimenomaisella paimen-sanalla 4 / 10

5 (poimeen) on :11: Herra antoi muutamat apostoleik si, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset pai meniksi ja opettajiksi. Tässä kohtaa näkyy myös se, että nimitykset paimen ja opettaja tarkoittavat yhtä ja samaa virkaa. (Toiset-sanaa ei ole toistettu opettaja-sanan edellä). Pietari kehot taa van himpia (presby teros) paimen tamaan laumaansa (1. Piet. 5:2), samoin kuin Paavali kehottaa kaitsijoita (episkopos) paimentamaan Herran seurakuntaa (Apt. t. 20:28). Kaitsija eli päällekatsoja, tarkastaja, valvoja tai piispa (kr. episko pos) on mainittu UT:ssa seuraavissa kohdissa: Apt. t. 20:28 (kaitsijoiden pitää paimentaa seurakun taa), Fil. 1:1 (Paavali tervehtii pyhiä sekä seurakun nan kaitsijoita ja palvelijoita eli diakoneja), 1. Tim. 3:1,2 ja Tiit. 1:7 (seurakunnan kaitsijan kel poisuusehdot) sekä 1. Piet. 2:25 (viittaa tässä Jeesuk seen). 4. HERRA ON ITSE ASETTANUT PAIMENVIRAN Paime nen, kaitsijan, vanhimman, opettajan kuin myös johtajan nimikkeet ovat pääl lek käisiä. Ne tarkoittavat kaikki yhtä ja samaa virkaa, jonka sisältönä on opettaa, kaitsea, paimentaa ja johtaa seurakuntaa Jumalan Sanalla ja Herramme asettamilla armonvälineillä. Jumala on itse asettanut seurakuntaansa sanan saarnaamisen ja sakramenttien hoitamisen viran, se on paimenen ja opettajan viran. :11-16: "Hän [Herra] antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on." 5 / 10

6 Tässä kohtaa on huomattava, että mainitut eri seurakunnan rakennusmiehet on ryhmitelty neljään eri tehtävään ja/tai virkaan seuraavasti: 1) apostolit, 2) profeetat, 3) evankelistat, 4) paimenet ja opettajat. Paimenet ja opettajat ovat saman viran eri nimikkeitä. Luterilaisiin Tunnustuskirjoihin kuuluva Augsburgin tunnustus sanoo näin kohdassa 'Kirkon virka', joka seuraa heti viidentenä kohtia Jumala (1), Perisynti (2), Jumalan Poika (3) ja Vanhurskautus (4): "Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta saisimme luvatun Hengen (Gal. 3:14). Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla." Jos hylkäämme Jumalan asettaman saarnaviran, olemme suuressa vaarassa samalla hylätä myös sen, minkä Jumala tuon viran kautta haluaa meille antaa: Jeesuksen Golgatan ristillä tuottaman täydellisen pelastuksen. Kuolleista ylösnoussut Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt Minut, niin lähetän Minäkin teidät." 22. Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. 23. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 20:21-23) Lähetystyöhön kutsumilleen 70:lle Jeesus sanoo: "Joka kuulee teitä, se kuulee Minua, ja joka hylkää teidät, hylkää Minut; mutta joka Minut hylkää, hylkää Hänet, joka on Minut lähettänyt." (Luuk. 10:16) Nämä sanat koskevat myös laajemmin kaikkia niitä, jotka Jumalan sanaa esillä pitävät, erityisesti saarnavirkaan kutsuttuja. 6 / 10

7 5. APOSTOLEILLE ANNETUT NELJÄ TEHTÄVÄÄ Mitkä ovat ne erityiset tehtävät, jotka Herra Jeesus antoi nimenomaan 12 opetuslapselleen? Ei siis yleisesti koko seurakunnalle, vaan nimenomaan näille valituille apostoleille? Löydämme neljä tärkeää asiaa: Kun Herramme Jeesus asetti apostolinsa, ne 12 opetuslasta, seurakuntaansa, niin Hän antoi nimenomaan heille - ei seurakunnan kaikille jäsenille tai edes diakoneille - seuraavat neljä tehtävää: - Kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt. 28:19) - Käskyn opettaa kastettuja pitämään kaikki se, minkä Herra on käskenyt pitää (Matt. 28:20) - Käyttää avaintenvaltaa eli synnistä päästämisen ja syntiin sitomisen valtaa (Matt. 18:18, Joh. 20:23) - Toimittaa pyhä ehtoollinen eli siunata, murtaa, jakaa ja sanoa (Matt. 26:26 ja rinn.) Sen sijaan esim. lähetystyö annettiin jo paljon suuremman joukon (70 opetuslasta) tehtäväksi (Luuk. 10:1). Samoin Herra antoi ensimmäiseksi esim. evankeliumin eteenpäin viemisen ja Herran ylösnousemuksesta todistamisen naisten tehtäväksi (Matt. 28:10, Joh. 20:17). 7 / 10

8 Näistä apostoleille annetuista tehtävistä me johdamme apostolisen paimenviran neljä keskeistä tehtävää. KASTEEN TOIMITTAMINEN Tunnustamme luterilaisen uskon mukaisesti muunkin kuin apostoliseen paimenvirkaan erotetun pastorin toimittaman (hätä)kasteen, koska kysymyksessä on kertaluontoinen portin sakramentti. Aina ei tiukassa tilanteessa ja kuoleman uhatessa ole paikalle saatavissa pastoria. Tunnustamme myös esim. helluntalaisten kasteen, vaikka esim. heillä ei olekaan apostolista paimenvirkaa seurakunnassaan ainakaan samassa merkityksessä kuin meillä luterilaisilla. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen toimitettu kaste, jossa on käytetty vettä, on oikea uudestisyntymisen pesu silloinkin, kun sen toimittajana on joku muu kuin apostoliseen paimenvirkaan kutsuttu. Tässä kohtaa on mainittava myös diakoni Filippuksen toimittama etiopialaisen hoviherran kaste (Apt. t. 8:36). Oliko kysymyksessä hätäkasteeseen verrattava asia? Vai olivatko ne seitsemän alkuseurakunnan diakonia tosiasiassa erotettu paimenvirkaan, hoitamaan kreikankielistä seurakuntaa sanalla ja sakramenteilla? Kumpikin vaihtoehto on mahdollinen, mutta joka tapauksessa nimenomaiseen diakonian virkaan ei kuulu apostoleille annettu tehtävä kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. KÄSKY OPETTAA KAIKKI Nimenomaan paimenen tehtävänä on opettaa seurakunnalle kaikki, mitä Jeesus on käskenyt noudattaa. Koko Raamatun on oltava pastorin mielessä saarnaa ja opetusta valmisteltaessa. Yhdessä saarnassa ei toki voi kaikkea opettaa, vaikka allekirjoittanut tuon tuostakin sitä yrittää tehdä... 8 / 10

9 Tätä kokonaisvaltaista ja erittäin vastuullista (Jaak. 3:1) Jumalan sanan opettamisen tehtävää ei ole annettu muille kuin seurakunnan paimenille. Kun muut seurakunnan pyhät puhuvat Jumalan sanaa, niin kysymyksessä ei ole paimenvastuista saarnaamista. Puhujan, joka ei ole paimen, ei tarvitse kantaa vastuuta siitä, tulevatko kaikki tarpeelliset näkökulmat Jumalan sanasta esiin. Hän voi puhua yhden asian, joka hänen sydämensä päällä on, ja siinä kaikki. Enempää häneltä ei vaadita eikä odoteta. Sen, jota ei ole kutsuttu paimenvirkaan, ei tarvitse osata vastata kaikkiin harhaoppeihin eikä kantaa omakohtaista opetusvastuuta siitä, että koko Raamattu tulee seurakunnalle saarnatuksi. Paimenelta sen sijaan tätä kaikkea vaaditaan. Sen vaatii myös Jumala. Siksi älkööt aivan monet pyrkikö opettajiksi! (Jaak. 3:1) Ehtoollisjumalanpalveluksen saarna jos mikä on tuon paimenvastuisen, auktoritatiivisen opettamisen paikka. Opettajan eli paimenen virkaan ei voi kutsua naista (1. Kor. 14:34, 1. Tim. 2:12), koska hän ei voi olla hengellinen auktoriteetti ja kaitsija. Vaimon tehtävänä on olla alamainen (1. Kor. 14:34), ei johtaja. Profetoiminen on eri asia kuin opettaminen. Profetoijiksi tulee kaikkien pyrkiä (1. Kor. 14). Myös naiset voivat profetoida (1. Kor. 11:5). AVAINTEN VALLAN KÄYTTÄMINEN Synnistä päästäminen ja syntiin sitominen liittyy kiinteästi seurakunnan jäsenyyteen ja ehtoolliskelpoisuuteen. Sille, joka tunnustaa syntinsä ja katuu sitä, tulee julistaa synninpäästö. Se, joka pysyy synnissään (opin tai elämän alueella), eikä halua siitä luopua, on sidottava syntiinsä ja erotettava sekä ehtoollisyhteydestä että lopulta myös seurakunnan jäsenyydestä. Herramme on asettanut tämän avainten vallan nimenomaan apostoliensa keskellä, ei yleisesti seurakunnan käytettäväksi. Siksi synninpäästön julistajana tai syntiin sitojana tulee olla paimenvastuuta Herran ja seurakunnan edessä kantava kaitsija. Jokaisen kristityn tehtävänä on toki olla vakuuttamassa Herran anteeksiantamusta ja armoa kaikille syntejään murehtiville ja Herran tuomion edessä pelästyneille omilletunnoille. 9 / 10

10 Hätätilanteessa eli poikkeustapauksessa voi kuka tahansa kristitty vapauttaa päästösanalla synninhädässä olevan veljen tai sisaren - näin myös Tunnustuskirjat opettavat. EHTOOLLISEN PYHITTÄMINEN JA JAKAMINEN Alttarin sakramentissa ehtoollisaineiden pyhittäminen (konsekrointi) ja jakaminen eli ojentaminen (distribuutio) ovat paimenviran tehtäviä. Tunnustuksemme ja Kirkon käytäntö ei puhu mitään ns. hätätilaehtoollisesta, toisin kuin kasteen ja synninpäästön osalta. Kun rakas Herramme asetti ehtoollisen, niin Hän itse siunasi, mursi, sanoi sanat ja jakoi. Paimen edustaa ehtoollispöydässä nimenomaan itseään Ylkää, toimii Herran suuna ja käsinä. Siksihän me emme naisten pastorinvirkaa hyväksy, koska nainen ei voi olla sulhasena. Kun apostolista virkaa hoitava pastori lausuu jakosanat ja ojentaa sakramentin, niin lammas saa ottaa sanan Kristus-sulhasen suusta sekä pyhitetyn leivän ja viinin Herran kädestä; ei siis morsiamen suusta eikä rouvan kädestä. Tämä Kristuksen oma palvelustyö alttarilla paimenviran kautta hämärtyy, jos ehtoollisen ojentaa ja jakosanat lausuu joku muu kuin tuohon paimenvirkaan kutsuttu. Silloin lampaat ruokkivat toisiaan. Herran laumassa ruoan valmistajana ja jakajana on kuitenkin itse Paimen, joka toimii asettamansa paimenviran kautta. Kun saat messussa kuulla paimenen lausuman päästösanan synnintunnustuksesi jälkeen, kuulet apostoliseen oppiin sitoutuvan kokonaisen Jumalan sanan saarnan sekä vastaanotat kaitsijan jakaman Herran Pyhän Ehtoollisen, niin siinä toimii ja sinua palvelee itse Herra. Apostoli Paavali kirjoittaa työtoverinsa Silvanuksen kanssa tessalonikalaisille: "... te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte." (1. Tess. 2:13) 10 / 10