Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman 2. päivitetty luonnos EU:n rakennerahasto-ohjelmaan

Transkriptio

1 Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman 2. päivitetty luonnos EU:n rakennerahasto-ohjelmaan Sisällysluettelo 1. Johdanto 1.1 Suunnitelma-alue 1.2 Suunnitelman valmisteluprosessi 1.3 Ohjelmakauden tulokset ja johtopäätökset 2. Suunnitelma-alueen kehitysnäkymät 2.1 Nykytila, haasteet ja kehityspotentiaali 2.2 Kehittämistavoitteet 3. Painopisteet 3.1 (TL 1) pk-yritysten kilpailukyky (EAKR) 3.2 (TL 2) uusimman tiedon ja osaamisen hyödyntäminen (EAKR) 3.3 (painopiste 3) vähähiilinen talous (EAKR) integroitu osaksi TL 1:stä, TL 2:sta ja TL 4:sta 3.4 (TL 4) saavutettavuus (vain Itä- ja Pohjois-Suomessa) (EAKR) 3.5 (TL 5) työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) 3.6 (TL 6) koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) 3.7 (TL 7) sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) 4. Syrjäytymisen ehkäisyn erityistoimet 4.1 Alueet ja kohderyhmät 4.2 Erityistoimet ja niiden rahoitus 5. Horisontaaliset periaatteet 5.1 Sukupuolten tasa-arvo 5.2 Kestävä kehitys 5.3 Yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys 6. Toimeenpanojärjestelmä 6.1 Hallinto kirjoitetaan myöhemmin 6.2 YSK -rahastojen ja kansallisen toiminnan työnjako ja koordinaatio kirjoitetaan myöhemmin 6.3 Alueellisten ja valtakunnallisten toiminen työnjako ja koordinaatio kirjoitetaan myöhemmin 6.4 Kaupunkikehittäminen 6.5 Paikallinen yhteisölähtöinen kehittäminen 6.6 Itämeren alueen kehittäminen 6.7 Kansainvälinen yhteistyö LIITE: Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöselostus (valmistuu myöhemmin) 1

2 1. Johdanto 1.1 Itä- ja Pohjois-Suomen maantieteellinen asema, erityispiirteet ja aluerakenne Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman kattava alue sisältää seitsemän maakuntaa: Etelä- Savo, Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Lappi, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjois-Savo. Nämä maakunnat muodostavat Euroopan Unionin NUTS 2 -aluejaossa yhtenäisen alueen. Itä- ja Pohjois-Suomi on harvaan asuttua aluetta ja ne kärsivät pysyvistä syrjäiseen sijaintiin ja harvaan väestötiheyteen liittyvistä haitoista. Alueen maapinta-ala on noin 2/3 osaa Suomen pintaalasta. Asukkaita itäisissä ja pohjoisissa maakunnissa on 1,3 miljoonaa, eli noin neljännes suomalaisista. Asukastiheys seutukunnittain v Itä- ja Pohjois-Suomen alueella on seitsemän maakuntakeskusta (väestömäärät ): Oulu ( ), Kuopio (97 433), Joensuu (73 758), Rovaniemi (60 637), Mikkeli (48 907), Kokkola (46 585) ja Kajaani (38 045). Oulun seudulla v tapahtuva monikuntaliitos nostaa Oulun kaupungin Suomen viidenneksi suurimmaksi kaupungiksi väkiluvun noustessa asukkaaseen. Itä- ja Pohjois- Suomen alueella on yhteensä 124 kuntaa, joista 32 on kaupunkeja. Maakuntien suurimmissa kaupungeissa asui vuonna % alueen väestöstä. Useat tekijät, kuten harva asutus, runsaat luonnonvarat, pitkät etäisyydet ja sijainti syrjässä eurooppalaisilta päämarkkina-alueilta puoltavat Itä- ja Pohjois-Suomen yhdistävää tarkastelutapaa. Tälle menettelylle on pitkät perinteet, sillä itää ja pohjoista on jo vuosikymmenten ajan tarkasteltu muusta Suomesta eroavana aluekokonaisuutena. Vaikka yhdistäviä tekijöitä on useita, itä ja pohjoinen myös eroavat toisistaan monella tapaa. Itä-Suomessa on enemmän hajallaan asuvaa väestöä kuin pohjoisessa, mutta toisaalta kaupunkien päivittäisalueet kattavat alueen paremmin. Pohjois Suomen asutus on Itä-Suomeen verrattuna varsin keskittynyttä, mutta samalla pohjoisessa on myös hyvin laajoja erämaita, joissa asutusta ei ole. Kansainvälisissä yhteyksissä Venäjä on tärkeä sekä idälle että pohjoiselle, mutta pohjoisessa korostuvat myös Norjan, Ruotsin ja arktisen alueen merkitys. Elinkeinojen kehittämisessä mineraalit luovat potentiaalia sekä Itä- että Pohjois-Suomeen. Pohjois-Suomessa on kaksi erityistä väestöryhmää. Keski-Pohjanmaan väestöstä 9,4 % (6464 henkilöä vuonna 2011) on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Kaksikielisyys korostuu alueella ja huomioidaan hallinto- ja viranomaistoiminnassa. Äidinkieleltään ruotsinkieliset ovat normaalin päätöksentekojärjestelmän kautta edustettuina kuntien ja maakunnan hallintoelimissä. Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Suomessa asuu saamelaista (2011), joista 1870 käyttää äidinkielenään saamea. Saamenkielisiä on eniten (80 %) saamelaisten 2

3 kotiseutualueella Suomen Lapissa, mutta valtaosa saamelaisista asuu muualla Suomessa (65 %). Suurin saamelaisten ryhmä asuu tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla. Perustuslaki turvaa saamelaisille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin ja näitä seikkoja koskevaan itsehallintoon saamelaisten kotiseutualueella. Pohjois-Suomessa ja Lapissa saamelaisten hallinnollinen ja kulttuurinen erityisasema on haluttu pitää vahvana ja saamelaiset kehittävät aktiivisesti ja omaehtoisesti saamelaisalueen elinkeinoja ja kulttuuria voimassaolevien ohjelmien toimintalinjojen luomilla resursseilla. 1.2 Suunnitelman valmisteluprosessi Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman valmisteluprosessi käynnistyi huhtikuussa 2012 Työ- ja elinkeinoministeriön kirjeellä, jossa se pyysi maakunnan liittoja käynnistämään alueellisten suunnitelmien valmistelun alueellaan yhdessä ELY-keskusten ja muiden tärkeimpien kumppaneiden kanssa. Alueellinen suunnitelma valmistellaan kahdella alueella; Itä- ja Pohjois- Suomi yhdessä ja Etelä- ja Länsi-Suomi yhdessä. Alueellisten suunnitelmien valmistelusta kahdella alueella vastaavat alueen maakunnan liitot yhteistyössä valtion viranomaisten, kuntien ja muiden ohjelman toteuttamiseen osallistuvien sekä alueen kehittämisen kannalta merkittävien tahojen kanssa. TEM:n pyynnön mukaisesti alueelta valittiin yksi maakunnan liitto johtamaan valmistelua valituksi tuli Pohjois-Pohjanmaan liitto. Samalla nimettiin Itä- ja Pohjois-Suomen valmisteluryhmä, johon nimettiin kaikkien alueen maakuntaliittojen ja ELY -keskusten edustajat. Erittäin laajan maantieteellisen alueen ja NUTS2 aluejakoon liittyvien kysymysten vuoksi suunnittelua on lisäksi tehty Pohjois-Suomen valmisteluryhmässä sekä Itä-Suomen valmisteluryhmässä. Alueellisen suunnitelman sisältämät toimenpiteet pohjautuvat alueiden maakuntaohjelmiin ja maakunnallisiin strategioihin. Itä- ja Pohjois-Suomen alueellista suunnitelmaa on valmisteltu laajassa yhteistyössä alueen keskeisiä tahoja kuunnellen. Mahdollisuus informaatioon ja vaikuttamiseen on annettu lukuisien maakunnallisten kuulemis- ja informaatiotilaisuuksien kautta. Lisäksi on järjestetty suuralueittaisia tilaisuuksia. Pohjois-Suomessa järjestettiin maakuntaliittojen ja ELY -keskusten yhteinen, avoin valmisteluseminaari , jonka jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus antaa kirjallista palautetta Internet-lomakkeen kautta. Itä-Suomessa laaja sidosryhmätilaisuus järjestettiin Tilaisuuksissa on ollut mukana kuntien, järjestöjen, koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden, kehittämisyhtiöiden, teknologiakeskusten sekä elinkeino- ja yrityselämänedustajia. Jatkossa sidosryhmien ohjelman valmisteluun osallistamisesta huolehditaan SOVA-prosessin kautta. Alueellisen suunnitelman valmistelua on käsitelty jokaisessa alueen maakunnan yhteistyöryhmässä ja maakuntahallituksessa. Lapin liitto neuvottelee alueellisen suunnitelman sisällöstä saamelaisten edustajien kanssa. Alueellinen suunnitelma asetetaan julkisesti nähtäville osana SOVA -prosessia. Yhteensovittamista on tehty yhtä aikaa valmisteilla olleen maaseudun kehittämisohjelman kanssa. Sukupuolinäkökulma on huomioitu valmisteluprosessissa. Alueellisen suunnitelman valmistelijat ovat saaneet asiaan liittyvää koulutusta ja konsultointia. Sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä ohjelma-asiakirjaan on hyödynnetty ulkopuolista tasa-arvoasioiden asiantuntemusta. 3

4 1.3 Ohjelmakauden tulokset ja johtopäätökset Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) 1 Itä- ja Pohjois-Suomen EAKR -ohjelmavaroista noin 50 % on suunnattu yritysten toteuttamiin kehittämis- ja investointihankkeisiin ja toinen 50 % pääasiassa alueella toimivien t&k toimijoiden, muiden kehittämis- ja koulutusorganisaatioiden sekä kuntien ja kunnallisten kehittämisyhtiöiden toteuttamiin hankkeisiin. Suorien yritystukien merkitys korostuu erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa yritysrakenne on hyvin mikro- ja pienyritysvaltainen ja yritykset kaukana EU:n keskeisistä sisämarkkinoista ja kasvavista Aasian talouksista. Vain harvalla Itä- ja Pohjois-Suomen yrityksellä on mahdollisuuksia omiin t&k&i panostuksiin. EAKR varoja onkin suunnattu ensisijaisesti mikro- ja pk- yritysten perusvalmiuksien parantamiseen, uuden teknologian hyödyntämiseen ja käyttöönottoon sekä verkostoitumiseen toistensa ja alueellisten t&k&i- ja koulutusorganisaatioiden kanssa. Tätä kautta on vaikutettu mikro- ja pienyritysten kilpailukyvyn ja tuottavuuden paranemiseen sekä t&k&i toiminnan lisääntymiseen näissä yrityksissä. Toinen keskeinen EAKR ohjelmavarojen merkitys Itä- ja Pohjois-Suomelle on ollut uusien innovaatio- sekä t&k ja oppimisympäristöjen syntyminen ja jo olemassa olevien vahvistuminen. Uusia merkittäviä tutkimus- ja kehittämisympäristöjä on syntynyt mm. kemianteollisuuden ympärille, kaivannais- ja metalliteollisuuden, ympäristö- ja materiaaliteknologian, metsä-, puu- ja bioenergian, painettavan elektroniikan ja mittaustekniikan, tieto- ja viestintäteknologian, hyvinvoinnin ja turvallisuuden sekä matkailun ja elämystuotannon aloille. Innovaatiotoiminnan osalta on onnistuttu viemään eteenpäin erityisesti metalli- ja puutoimialaa, materiaali- ja ympäristöteknologiaa, painettavaa elektroniikkaa, pelialaa sekä bio- ja terveystutkimusta. Kolmantena merkittävänä rakennerahastovarojen lisäarvona on ollut niiden tuoma vipuvaikutus. Rakennerahastovarat toimivat ns. käynnistysmekanismina merkittäville investoinneille, joilla on laajaa merkitystä sekä alueen että myös koko EU:n kilpailukyvyn lisääntymiselle. Tästä esimerkkinä ovat panostukset alueen lentokenttä- ja satamahankkeisiin, tietoliikenneyhteyksiin, matkailukeskittymiin sekä muihin yrityselämää, kilpailukykyä ja saavutettavuutta tukeviin rakenteisiin. EAKR ohjelmista tehdyn arvioinnin mukaan yritystoimintaan kohdistuvia varoja tulisi jatkossa suunnata painotetummin osaamiskeskittymiä tukevaan toimintaan, kärkiklustereihin ja ylimaakunnalliseen toimintaan sekä pk-yritysten t&k toiminnan tukemiseen. Alueilla tulisi panostaa nykyistä vahvemmin kasvuyrityspalveluihin sekä kansainvälistymistä ja verkostoitumista edistäviin palveluihin. Varoja tulisi käyttää myös riskipitoisempiin hankkeisiin, jotta menestyviä innovaatioita olisi mahdollista syntyä. Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistämisessä sekä 1 Vuosina toteutettavien EAKR-toimenpideohjelmien ja kansallisen rakennerahastostrategian arviointiraportit vuonna 2011: Aaltoyliopisto, Kauppakorkeakoulu, Pienyrityskeskus: Karjalainen, Kiuru, Tempo Economics Oy: Valtakari, Ramboll management Consulting Oy: Haila, Uusikylä, Suomen aluetutkimus FAR: Kytölä: Teema 1: yritystoiminnan edistäminen, Gaia Consulting Oy: Ahvenharju, Halonen, Hjelt, Pathan, Pursula, Vaahtera: Teema 2: Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen ja osaamisrakenteiden vahvistaminen, Ramboll Management Consulting: Terävä, Vuorela, Lähteenmäki-Smith sekä Kaupunkitutkimus TA: Laakso, Kilpeläinen sekä Suomen aluetutukimus FAR: Kytlölä, Nordregio: Kahila: TL 3: Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen, Gaia Consulting Oy: Vaahtera, halonen, Ahvenharju, Hjelt, Pathan, Pursula: Teema 4: ympäristövaikutukset ja kestävä kehitys. EAKR-toimenpideohjelmien ja kansallisen rakennerahastokauden arviointi vuosina Ramboll: Teema 3: EAKR-rahoituksen merkitys alueellisten osaamisympäristöjen kehittämisessä sekä osaamista, innovaatiotoimintaa ja verkottumista mittaavien indikaattoreiden kehittäminen. 4

5 osaamisrakenteiden vahvistamisessa tulisi tukea kaupunki-/seututason strategiatyötä laajempia kokonaisuuksia synergian vahvistamiseksi. Erityisesti syrjäisempien seutujen oppilaitosten verkottamista osaksi suurempia kokonaisuuksia tulisi tukea. Innovaatioiden kaupallistamiseen tulisi panostaa entistä enemmän. Heikommassa asemassa olevien alueiden, kuten Itä- ja Pohjois- Suomi, saavutettavuutta tulisi jatkossakin parantaa suorien investointien avulla. Tehtävää tulevalle kaudelle on myös mm. kansainvälisen liiketoiminnan vahvistamisessa sekä alueen ja sen toimijoiden kytkemisessä kansainvälisiin verkostoihin. EAKR ohjelman rooli suoraan kansainvälistymiseen tähtäävässä toiminnassa on jäänyt Itä- ja Pohjois-Suomessa vähäisemmäksi osittain siksi, että tätä työtä on tehty alueella käytettävissä olevin Interreg/ENPI varoin. Arviointien johtopäätöksenä toimenpiteitä tulisi EAKR-toimien osalta kohdentaa: pk-yritysten t&k&i toimintaan kärkiklustereihin, osaamiskeskittymiä tukevaan toimintaan sekä ylimaakunnalliseen toimintaan kasvuyrityspalveluihin, kansainvälistymistä ja verkostoitumista edistäviin palveluihin yritysten pääoman saatavuuden edistämiseen (alueelliset pääomasijoitusrahastot) innovaatioiden kaupallistamiseen kansainvälisen liiketoiminnan vahvistamiseen alueen ja sen toimijoiden kytkemiseen kansainvälisiin verkostoihin osaamisen- ja tutkimuksen infrastruktuuriin syrjäisimpien seutujen oppilaitosten verkottamiseen osaksi suurempia kokonaisuuksia Itä- ja Pohjois-Suomen saavutettavuuteen investointien avulla kaupunki- ja seututasoa laajempien kokonaisuuksien synergian vahvistamiseen innovaatiotoiminnassa Euroopan sosiaalirahasto (ESR) 2 Manner-Suomen ESR ohjelma laadittiin taloudellisen nousukauden tilanteessa perustuen vahvasti työvoiman saatavuuden turvaamiseen. Tilanne kääntyi kuitenkin taantumaksi jo ohjelman toteutuksen alkuvaiheessa. Rahoitusta on tästä syystä kohdennettu suhdannetilanteen edellyttämällä tavalla mahdollisimman nopeasti yrittäjyyttä, uutta liiketoimintaa ja uusia työpaikkoja luoviin toimenpiteisiin sekä työllisyys- ja koulutustoimenpiteisiin. Hankkeiden avulla on pyritty vaikuttamaan mahdollisimman nopeasti rakennemuutosalueiden työllisyyden ja talouden elpymiseen mm. rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyyden purkamiseen kohdistuvilla toimenpiteillä sekä yritysten osaamisen lisäämisellä. Nopeiden muutosten ohella ohjelmalla on pystytty vastaamaan myös hitaisiin rakennemuutoksiin, jotka eivät poistu, vaikka niiden ajankohtaisuus tilapäisesti heikkenisikin. Rahoituksella on pyritty mm. pidentämään työuria edistämällä työssäjaksamista ja työhyvinvointia. Toiminnassa on huomioitu myös Itä- ja Pohjois-Suomen erityispiirteet; alueen nuoret sekä kaivos- ja muiden suurhankkeiden tulevat tarpeet sekä väestön ikääntymisen aiheuttamat haasteet. Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis- ja palvelujärjestelmien kehittämisessä on panostettu erityisesti työelämälähtöisten ja -läheisten palvelujen ja koulutusjärjestelmien kehittämiseen sekä innovaatioympäristöjen ja verkostojen luomiseen ja tukemiseen. Alueen 2 Vuosina toteutettavan Manner-Suomen ESR-ohjelman arviointiraportit vuonna 2011: Tempo Economics Oy & Ramboll Management Consulting Oy, Valtakari, Pekkala: Manner-Suomen ESR-ohjelman toimeenpanon arviointi. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus: Ponnikas, Korhonen, TK-Eval: Sillanpää, Ålander: Manner-Suomen ESR-ohjelman strateginen arviointi 5

6 osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointi on noussut yhä tärkeämpään asemaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. ESR toiminnan yksi tärkeä saavutus on kumppanuuden ja verkostoitumisen lisääntyminen; toiminnalla on edistetty uusien toimijoiden yhteistyötä ja saatu hankkeiden tuloksia leviämään. Hyvien käytäntöjen levittämiseen tulisi kuitenkin kiinnittää edelleen enenevää huomioita. ESR hankkeissa on syntynyt myös paljon sosiaalisia innovaatioita, mitä ei kuitenkaan tuoda riittävästi esille varsinaisina tuloksina, vaikka niillä on suuri merkitys organisaatioiden toiminnan kehittymisen kannalta. Manner-Suomen ESR -ohjelmasta tehdyn arvioinnin mukaan ohjelma on kokonaisuutenaan osoittautunut joustavaksi ja sen avulla on pystytty vastaamaan hyvin nopeisiin rakenteellisiin muutoksiin. Toimenpiteet työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistämiseksi sekä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat olleet onnistuneita. ESR hankkeiden avulla on myötävaikutettu yhteistyön lisääntymiseen ja tehostumiseen sekä uudenlaisten koulutusorganisaatioiden toimintaja palvelumallien syntymiseen. Jäsenten ja alueiden välisessä yhteistyössä tuloksia on saavutettu erityisesti työperäisen maahanmuuton edistämisessä sekä kotouttamiseen liittyvissä asioissa. Sen sijaan ESR:n toimenpiteet työhyvinvoinnin lisäämiseksi eivät ole tuottaneet toivottua tuloista. ESR toiminnassa olisi hyvä keskittyä tulevaisuudessa painotetummin sosiaalisiin innovaatioihin sekä niiden tuotteistamiseen. Manner-Suomen ESR-ohjelman arviointiraportin 2011 mukaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen kohdistuvat resurssit hanketoiminnassa ovat olleet vähäisiä. Vain 16 % ESR-ohjelman hankkeista oli asettanut tavoitteeksi miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisen eikä hankkeiden valmistelussa juurikaan hyödynnetty ulkopuolista asiantuntemusta sukupuolinäkökulman huomioimiseksi. Arviointien johtopäätöksenä toimenpiteitä tulisi ESR-toimien osalta kohdentaa: työllisyysasteen nostamiseen koulutuksen suuntaamiseen vastaamaan työvoiman kysyntää ja rakennemuutoksen tarpeita työperustaisen maahanmuuton edistämiseen työurien pidentämiseen sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen tasa-arvoon, erityisesti naisten aktivointiin yrittäjiksi työhyvinvoinnin kehittäminen: toimenpiteiden uudistaminen tai rajaus ulos ohjelmasta kansainvälisyyteen läpileikkaavana teemana kestävän kehityksen ekologisen ulottuvuuden vahvistamiseen 6

7 2. Itä- ja Pohjois-Suomen suunnitelma-alueen kehitysnäkymät 2.1 Nykytila, haasteet ja kehityspotentiaali 3 Väestökehitys: trendikehitys ja pitkän aikavälin ennuste Vuonna 2011 Itä- ja Pohjois-Suomen alueen väestöön kuului asukasta eli lähes neljännes koko maan väestöstä asuu alueella. Itä- ja Pohjois-Suomen väestön määrä on kääntynyt viime vuosina nousuun, mutta pidemmällä aikavälillä väestö on kuitenkin vähentynyt. Kieliryhmien koossa on tapahtunut muutoksia: kun vuonna 1990 muiden kieliryhmien edustajia oli noin 2650, oli heitä vuonna 2011 lähes Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kokonaismuutos kuva 1. Itä- ja Pohjois-Suomen väestömuutostiedot Maahanmuutto Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle on kasvanut jo pidemmän aikaa, kasvun jakautuessa kaikkiin alueen maakuntiin väestö-osuuksia noudatellen. Alueelta kuitenkin muutetaan pois maan sisällä. Poismuutto on määrällisesti vähentynyt viimevuosina. Alueen maakunnat ovat hyvin erilaisia väestökehitykseltään. Alueen maakunnista Pohjois- Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ikärakenne on lapsivoittoisempaa kuin muissa alueen maakunnissa, joissa lapsia on vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seutukunnassa alle kouluikäisten lasten osuus korostuu jonkin verran muita seutukuntia enemmän. Väestöllinen huoltosuhde on Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa kaikkialla korkeampi kuin koko maassa keskimäärin, eli alueella on alle 15-vuotiaita ja yli 65-vuotiaita sataa työikäistä kohden enemmän kuin koko maassa ja trendi on koko maassa nouseva. Elatussuhde on huippuvuoden 2009 jälkeen hieman laskenut valtakunnallisen trendin mukaisesti, mutta on reilusti korkeampi tarkastelualueen kaikissa maakunnissa kuin koko maassa keskimäärin. 3 Tilastoaineiston lähde: Tilastokeskus, ellei toisin mainita 7

8 kuva 2. Väestökehitys Pohjois-Pohjanmaalla ja kuva 3. Muissa suuralueen maakunnissa yhteensä Alueen väestökehityksen haasteena on väestön voimakas ikääntyminen (kuva 4). Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestön määrä lisääntyy sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä mutta eri ikäryhmien välisissä suhteissa tapahtuu suuria muutoksia jo vuoteen 2030 mennessä. Yli 65 -vuotiaiden määrä nousee seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana noin henkilön verran, kun kaikki muut ikäryhmät pienenevät. Työikäisten määrä vähenee noin henkilöllä, koska työmarkkinaikään tulevien ikäluokkien koko on huomattavasti pienempi kuin eläköityvien. Työikäisen väestömäärän muutos menee ennusteessa tasan naisten ja miesten välillä Itä- ja Pohjois-Suomen väestöennuste kuva 4. Itä- ja Pohjois-Suomen väestöennuste 2040 Työllisyys ja aluetalous Itä- ja Pohjois-Suomen alueella oli v työtöntä, joista pitkäaikaistyöttömiä oli (20,8 %). Työttömyys on vuoden 2009 jälkeen lähtenyt laskuun koko maassa, niin myös Itä- ja Pohjois-Suomessa. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa työttömyyden lasku on ollut voimakkainta, mutta edelleen Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta työttömyys korkeammalla tasolla kuin koko maassa. 8

9 Kuva 5: Pitkäaikaistyöttömät Itä- ja Pohjois-Suomen alueella keskimäärin vuosina Kuva 6: Pitkäaikaistyöttömät Itä- ja Pohjois-Suomessa sukupuolen mukaan vuosina Kun tarkastellaan pitkäaikaistyöttömien osuutta työttömistä, on trendi kaikissa tarkastelualueen maakunnissa koko maan mukainen, eli vuonna 2009 suhteellinen osuus on pienimmillään, kun työttömien määrä muutoin on huipussaan pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli suurin Pohjois-Savossa (23,9 %), Etelä-Savossa (22,8 %) ja Pohjois-Karjalassa (21,6 %), koko maan arvoa (23,4 %) ylempi osuus tarkastelualueelta oli ainoastaan Pohjois-Savossa. Lukumääräisesti tarkasteltuna pitkäaikaistyöttömien määrä on nousussa. Pitkäaikaistyöttömistä lähes 62 % on miehiä. Syrjäytymiskehityksen kannalta on huolestuttavaa se, että yhdenjaksoisen työttömyyden kesto on ollut kasvussa eli yhä useamman henkilön työttömyys on kestänyt jopa 4 vuotta. Vaikeasti työllistyvien osalta tilanne on hankalampi kuin koko maassa, Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta. Erityisesti vaikeasti työllistyvien miesten prosenttiosuus vuotiaista on alueella suuri (koko maassa 4,6 %, Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueen maakunnissa 4,8 6,8 %, Keski-Pohjanmaalla 3,3 %). Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa vaikeasti työllistyvien miesten osuus 6,8 % ja Kainuussa 6,2 %. Vuonna 2011 Itä- ja Pohjois-Suomen alueella oli noin alle 25-vuotiasta työtöntä (13,5 % työttömistä, koko maa 12,4 %). Nuorten työttömien määrä on laskenut vuodesta 2009, jolloin laman seurauksena nuorisotyöttömyys oli todella korkealla. Emme kuitenkaan ole päässeet lamaa edeltävälle vuoden 2008 tasolle. Nuorisotyöttömyys kohdistuu useammin nuoriin miehiin kuin naisiin. Vuonna 2011 alle 25-vuotiaista työttömistä miehiä oli eli 60 %. Itä- ja Pohjois- Suomessa lähes nuorta, eli neljännes alle 25-vuotiaista työttömistä, oli vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. 9

10 Kuva 7: Nuoret (alle 30 vuotiaat) työttömät sukupuolen mukaan Itä- ja Pohjois-Suomessa v Nuorisotyöttömien prosenttiosuus vuotiaasta työvoimasta on koko maan tasolla noussut voimakkaasti vuonna 2009 (13,8 %) ja hieman laskenut vuoteen 2011 (11,9 %). Itä- ja Pohjois- Suomen maakunnissa viime vuosien kehitys on ollut samansuuntainen kuin koko maassa, mutta nuorisotyöttömien osuus vuotiaasta työvoimasta on Keski-Pohjanmaata (11,4 %) lukuun ottamatta korkeammalla tasolla (14,5 18,5 %). Ainoastaan Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa nuorisotyöttömyys on saatu laskemaan vuotta 2008 alemmalle tasolle, mutta näissä maakunnissa nuorisotyöttömien osuus olikin jo 2008 ehtinyt kasvaa korkeaksi. Vuonna 2011 huolestuttavinta nuorisotyöttömyys on Lapissa, jossa nuorisotyöttömien osuus vuotiaasta työvoimasta on 18,5 %. Pohjois-Pohjanmaalla vastaava osuus vuonna 2011 oli 16,7 %, ja sieltä Oulun seutukunnassa 18,2 %. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa nuorisotyöttömien osuus on 16 prosentin luokkaa. Nuorten työllisyyden edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ovat keskeisiä haasteita Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Kuva 8: Työttömyysaste % vuonna 2011 maakunnittain Kuva 9: Työllisyysaste % vuonna 2011 maakunnittain 10

11 Yksittäisillä seuduilla tilanne vaihtelee maakuntien sisälläkin voimakkaasti. Rakennetyöttömyyden kokonaistilanteeseen ovat vaikuttaneet oleellisesti alueelle kohdistuneet äkilliset rakennemuutokset sekä ammattirakenteen muutoksen aiheuttama kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle on kohdistunut voimakkaita rakennemuutoksia, joiden vaikutukset ovat hyvin merkittäviä. Äkillisiä rakennemuutostilanteita on kohdistunut Oulun, Joensuun, Kajaanin, Varkauden ja Itä-Lapin seutuihin. Vuoden 2010 lopussa Itä- ja Pohjois-Suomen alueella oli noin työpaikkaa (taulukko 1). Kaikista työllisistä miehiä oli ja naisia Palkansaajia työllisistä oli 87,7 %, mikä tarkoittaa sitä että yrittäjien osuus oli 12,3 % % Työpaikat yhteensä ,4 Maa-, metsätalous Kaivokset, sähkö, kaasu, lämpö, vesi ja jätehuolto Teollisuus Rakentaminen Kauppa; Kuljetus, Majoitus- ja ravitsemus Informaatio ja viestintä Rahoitus- ja vakuutus Kiinteistöala Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Julkinen hallinto, Koulutus, SoTe Muut palvelut Toimiala tuntematon taulukko 1. Työpaikat Itä- ja Pohjois-Suomessa vuosina Voimakkaasti ikääntyvän väestön aiheuttaman muutospaineen johdosta työvoimaosuuden ja työllisyysasteen nostaminen on keskeinen keino vastata työvoiman tarpeeseen. Työllisyysasteessa Itä- ja Pohjois-Suomi on jäljessä valtakunnallista keskiarvoa Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta. Ikääntyneiden työllisyysaste on kehittynyt positiivisesti viimeisten vuosien aikana, mutta ns. parhaimmassa työiässä ja nuorten osalta alueella ollaan selvästi jäljessä esimerkiksi vuoden 1990 työllisyysastetta. Lyhyen työuran ongelma on erityisen suuri Itä-Suomen alueella. Työllisyysasteen nostaminen valtakunnallisen keskiarvon tasoon (4,5 prosenttiyksiköllä) tarkoittaisi yli uutta työssä olevaa henkilöä Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Tarkasteltaessa vuotiaiden työvoimaosuutta, Itä- ja Pohjois-Suomen haasteet ovat maan suurimmat. Lapissa ja Etelä-Savossa työvoimaosuus jää ainoina maakuntina Suomessa alle 60 %:n työvoimaosuuden ja kaikki alueen maakunnat jäävät alle valtakunnallisen keskiarvon (66,1 %). Näin myös Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien työvuosiodotearvot ovat huomattavan alhaisia (Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta). Työiän ns. laskennallinen maksimipituus on 47 vuotta. Tässä tavoitteessa ohjelma-alueen maakunnissa on eniten noston mahdollisuuksia. Työiän pidentäminen edellyttää työelämän laadun ja tuottavuuden parantamista. Kaikissa alueen maakunnissa keskimääräinen eläköitymisikä on alle valtakunnallisen keskiarvon ja vuotiaista sairaseläkkeen saajia on niin ikään selvästi keskimääräistä enemmän. 11

12 Kuva 10: työvuosiodotearvot maakunnittain v Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien bruttokansantuote asukasta kohden on keskimäärin noin viidenneksen alhaisempi kuin koko maassa keskimäärin. Lähimpänä koko maan tasoa on Keski- Pohjanmaa ja kauimpana ovat Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu. Kainuun bruttokansantuote asukasta kohti on jo kolmanneksen alhaisemmalla tasolla kuin koko maassa keskimäärin. Muuta maata heikompi kansantaloudellinen tilanne edellyttää talousnäkökulman huomioimista laajasti rakennerahastotoiminnan kohdistamisessa. Pysyvien elinkeinopoliittisten vaikutusten tavoittelu on keskeistä. BKT/asukas v BKT/ työllinen v Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot v. 2009, /asukas Ahvenanmaa Itä-Uusimaa 9,26 Ahvenanmaa Uusimaa Uusimaa 8,29 Uusimaa Itä-Uusimaa Ahvenanmaa 7,51 Itä-Uusimaa Pohjanmaa Koko maa 7,04 Varsinais-Suomi Koko maa Pohjanmaa 7,00 Alueet yhteensä Pirkanmaa Etelä-Karjala 6,90 Kanta-Häme Varsinais-Suomi Keski-Pohjanmaa 6,69 Pirkanmaa Keski-Pohjanmaa Pirkanmaa 6,68 Satakunta Satakunta Varsinais-Suomi 6,62 Pohjanmaa Etelä-Karjala Pohjois- Pohjanmaa 6,54 Kymenlaakso Keski-Suomi Keski-Suomi 6,49 Etelä-Karjala Kymenlaakso Lappi 6,46 Päijät-Häme Pohjois-Pohjanmaa Satakunta 6,38 Keski-Suomi Lappi Pohjois-Savo 6,29 Pohjois-Savo Kanta-Häme Kymenlaakso 6,27 Lappi Pohjois-Savo Kanta-Häme 6,13 Pohjois-Pohjanmaa Päijät-Häme Päijät-Häme 6,11 Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo 5,97 Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala 5,97 Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Pohjanmaa 5,74 Pohjois-Karjala Kainuu Kainuu 5,36 Keski-Pohjanmaa Taulukko 2: BKT/asukas vuonna 2009 maakunnittain, Taulukko 3: BKT/työllinen vuonna 2009 maakunnittain Taulukko 4: Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot maakunnittain vuonna 2009

13 Yritystoiminnan kehitys Vuonna 2010 Itä- ja Pohjois-Suomessa yrittäjiä oli : heistä reilu oli miehiä ja vajaat naisia. Naisten yritystoiminta on selkeästi miehiä alemmalla tasolla ja naisten yrittäjyyteen sisältyy hyödyntämätöntä potentiaalia. Haasteena yritystoiminnan lisäämisessä on uuden kasvuhakuisen työnantajayrittäjyyden lisääminen sekä miesten että naisten osalta. Erityisiä haasteita liittyy naisten yritystoiminnan lisäämiseen. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien yritystoiminnan kehitys on vuosien aikana ollut pääosin myönteistä, mitä havainnollistavat kuvat Vuoden 2008 aikana alkanut laskusuhdanne taittui vuonna 2009 ja vuosien aikana sekä liikevaihto että kaikkien toimialojen yhteenlaskettu henkilöstömäärä ovat olleet kasvussa. Vuoteen 2005 verrattuna vain Kainuu on selvästi lähtötasoa alempana viennin osalta. Henkilöstön määrässä ja etenkin liikevaihdossa kaikki maakunnat ovat selvästi vertailuvuoden 2005 tason yläpuolella. kuva 11. Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien teollisuuden vientiliikevaihto neljännesvuosittain kuva 12. Toimialojen liikevaihdon kehitys ensimmäinen neljännes Vuonna 2007 teollisuuden liikevaihto oli noin 24,6 mrd. euroa. Vuonna 2010 noin viidennes siitä oli hävinnyt eli jäljellä oli noin 20 miljardia euroa. Kainuussa muutos oli suurin kun teollisuuden liikevaihto puolittui, Lapissa pudotus oli neljännes ja Etelä- ja Pohjois-Savossa noin 20 %. Pohjois- Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Pohjanmaalla teollisuus taantui noin 10 % liikevaihdolla mitattuna. Toisaalta teollisuuden alamäen taustalla ovat suhdannetekijät, jotka eivät kerro pitkän aikavälin potentiaalista, sekä toisaalta tiettyjen toimialojen rakenteelliset muutokset. 13

14 Itä- ja Pohjois-Suomen yritykset kokoluokittain vuonna 2010 toimipaikkoja ,1 14,5 11, alle 10 henkilöä henkilöä henkilöä yli 250 henkilöä 9,2 kuva 13. Itä- ja Pohjois-Suomen yrityskenttä kokoluokittain vuonna 2010 Vuosien 2008 ja 2009 taantumasta merkittävän osan selittää elektroniikkateollisuuden alamäki erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, metallituotteiden valmistuksen työpaikkavähennykset Pohjois- Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä massa- ja paperiteollisuuden tuotannon rajut supistukset erityisesti Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Itä-Lapissa. Toisaalta palveluliiketoiminnan kehittämisen avulla on osaltaan pystytty paikkaamaan tätä rakenteellista muutosta. Teollisuudenaloista mekaaninen metsäteollisuus sekä elintarviketeollisuus ovat pitäneet suhteellisen hyvin pintansa. Kuva 14. Teollisuus Itä- ja Pohjois-Suomessa alatoimialoittain vuonna 2010 Itä- ja Pohjois-Suomen teollisuuden vienti on useamman vuosikymmenen ajan ollut ns. perinteisten toimialojen varassa. Metsä-, paperi-, metalli- ja kemianteollisuus ovat muodostaneet vientiteollisuuden tuloista suurimman osan. Hieman myöhemmin mukaan on liittynyt elektroniikka- ja palveluliiketoiminta. Kemian- ja paperiteollisuuden omistusrakenteet ovat muuttuneet ainakin osittain kansainvälisiksi, myös elektroniikkateollisuuden globaali kilpailutilanne on kärjistynyt. Tällainen kehitystrendi on johtanut mittavaan teollisuuden työpaikkojen vähenemiseen. Suurteollisuuden läsnäolon merkitys on kuitenkin edelleen 14

15 keskeinen. Kansainvälinen toiminta ja vuosikymmenien aikana rakennetun toimivan infrastruktuurin hyödyntäminen uuden yritystoiminnan synnyttämiseksi on keskeistä. Logististen kustannusten noustessa, uuden liiketoiminnan sijoittumiselle tai uuden liiketoiminnan käynnistämiselle keskiössä ovat saavutettavissa olevat synergiaedut. Teollisuusinfrastruktuurin lisäksi logistiikan on toimittava ja tarjolla on oltava osaavan työvoimaa. Itä- ja Pohjois-Suomen yritystoiminnan haasteena on kehittää kasvuhakuisten yritysten liiketoimintaa siten, että niiden avulla kyetään korvaamaan suurteollisuuden hiipunutta vientitoimintaa. Aasian ja Etelä-Amerikan alueilla kasvun ennustetaan olevan vauhdikkaampaa kuin Euroopassa, näiden lisäksi läheinen Venäjän markkina-alue on hyödynnettävissä. Uudistuva vientiteollisuus tarvitsee alkutaipaleelleen kannustimia. Yritykset sijaitsevat kaukana vientimarkkinoista ja kuljetuskustannukset muodostavat suhteellisen mittavan osuuden lopputuotteen hinnoista. Itä- ja Pohjois-Suomen luonnonvaroja hyödynnettäessä ja jatkojalostusta lisättäessä on muistettava että niiden sijainti on etäällä varsinaisten lopputuotteiden markkinoista. Itä- ja Pohjois-Suomen luonnonvarat ovat merkittävät. Kaivosalan ja muut luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvat hankkeet tulevat vaikuttamaan moniin aloihin tutkimuksesta ja koulutuksesta kuljetukseen ja rakennustoimintaan. Tämä luo haasteita elinkeinoelämän kehittämiselle ja uusien alihankintaketjujen rakentamiselle. Luonnonvarojen hyödyntämiseen tähtäävää ja jatkojalostusta lisäävää t&k&i -toimintaa ei ole riittävästi. Itä- ja Pohjois-Suomi on asettanut tavoitteekseen luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen lisäksi kannattavan yritystoiminnan kehittämisen luonnonvarojen jatkojalostusta kehittämällä. Itä- ja Pohjois-Suomen yritystoiminnalla on laajaa kasvu- ja kehityspotentiaalia. Talouskasvun ja vaurauden kehittämisessä menestyvällä ja kestävällä yritystoiminnalla on keskeinen asema. Työllisyyden edistäminen ja talouskasvu edellyttävät yritysten liikevaihdon positiivista kehitystä. Haasteena on alueen yritysten kannattavuuden kasvu. Kilpailukykyä voidaan hakea uusista markkinoista ja viennistä sekä tuottavuuden lisäämisellä. Tuottavuutta voidaan lisätä muun muassa energia- ja materiaalitehokkuudella, logistiikkaratkaisuilla ja uusien innovaatioiden ja teknologioiden käyttöönotolla. Rakenteellisena ongelmana Itä- ja Pohjois-Suomessa on kaukainen sijainti päämarkkina-alueilta. Koulutustarve ja ennakointi Itä- ja Pohjois-Suomessa avautuu tulevalla ohjelmakaudella runsaasti työpaikkoja niin rakenteellisten muutosten kuin työvoiman eläkkeelle siirtymisenkin myötä. Ennakoidut toimialoja ja ammattiryhmiä koskevat muutokset kuvastavat yhtäältä toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia, toisaalta niihin liittyy asioita, jotka edellyttävät alueelta ja sen kehittämiseen tähtäävältä ohjelmalta linjauksia ja konkreettisia toimenpiteitä. Väestön ikärakenteen muutokset näkyvät vahvasti työmarkkinoilla ja koulutustarpeissa. Samaan aikaan kun eläkkeelle siirtyvien määrä kasvaa, työmarkkinoille tulevat nuorisoikäluokat pienenevät lähes kaikissa maakunnissa. Työikäisten määrän pienentyessä koulutustarjonnan ja sen oikean mitoituksen merkitys korostuu. Kokonaismitoituksen ohella huomiota on kiinnitettävä rakenteellisiin muutoksiin. Muutoksessa menestyminen edellyttää, että pienenevät ikäluokat koulutetaan aloille ja ammatteihin, joilla työvoimaa tarvitaan. Koulutusmääriä on pyritty 15

16 suuntaamaan ennakoitujen työvoima- ja osaamistarpeiden osoittamaan suuntaan. Taulukossa 9 kuvataan opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoiman valtakunnallisen, kaikissa maakunnissa toteutetun Koulutustarjonta hankkeen tuloksia Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien osalta (tavoiteuran tiedot). Projektissa laadittiin pitkän aikavälin työvoima- ja osaamistarpeisiin perustuvat kaikki koulutusasteet kattavat valtakunnalliset ja alueelliset aloittajatavoitteet vuodelle Taulukko 9 osoittaa, että Itä- ja Pohjois-Suomessa lähes puolet vuoden 2007 työllisistä poistuu työmarkkinoilta vuoteen 2025 mennessä. Osuus on noin 3 prosenttiyksikköä suurempi kuin valtakunnallisesti. Erot maakuntien välillä ovat suuria, ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaa poikkeaa muista maakunnista. Uuden työvoiman kokonaistarve muodostuu poistuman ja toimialarakenteen muutoksen myötä avautuvien työpaikkojen määrästä ja huomioi työttömien työvoimatarjonnan. Koulutustarpeessa on lisäksi huomioitu koulutuksen läpäisyasteen, koulutusväylien, moninkertaisen koulutuksen ja tutkinnon suorittaneiden työvoimaosuuksien vaikutus aloittajatarpeeseen. Ikäluokkasovitetussa aloittajatarpeessa on puolestaan huomioitu nuorisoikäluokkien koko alueilla. Useimmissa maakunnissa nuorten määrä ei riitä läheskään vastaamaan työvoimatarpeisiin pohjautuvia koulutuksen aloittajatarpeita. Tämä korostaa aikuiskoulutuksen ja maahanmuuttajien koulutuksen merkitystä. Työntekijöiden ikärakenne on eri aloilla ja ammateissa hyvin erilainen, joten lähinnä eläköitymisestä aiheutuvan poistuman ajoittuminen eri vuosille poikkeaa huomattavasti keskiarvosta. Lisäksi eri toimialojen kehitysnäkymät ovat hyvin erilaisia. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tilanne on erityisen haasteellinen, sillä työvoima on keskimääräistä ikääntyneempää ja palvelutarpeen kasvu lisää osaajatarvetta. Alueille koulutuspaikkojen riittävä ja osaamistarpeita vastaava tarjonta on tulevan aluekehityksen kannalta keskeinen asia ja edellyttää panostuksia toimintaympäristön muutoksia ennakoivaan työhön. Avautuvien työpaikkojen määrä perustuu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) arvioihin toimialojen kehityksestä alueilla. Työlliset alueella (työpaikat) vuonna 2007 Työllisten poistuma Työllisten poistuma % Uuden työvoiman kokonaistarve * Työvoimatarpeeseen perustuva koulutustarve Koulutuksen ikäluokkasovitettu aloittajatarve Maakunta Etelä-Savo , Kainuu , Pohjois-Karjala , Pohjois-Savo , Keski-Pohjanmaa , Lappi , Pohjois-Pohjanmaa , Itä- ja Pohjois-Suomi , Suomi , taulukko 5. Ennakoitu koulutustarve Itä- ja Pohjois-Suomessa. Lähde: Opetushallitus, kevään 2011 tiedot. VATT:n pitkän aikavälin ennusteen mukaan Itä- ja Pohjois-Suomen työpaikkojen yhteenlasketun määrän ennakoidaan pysyvän jaksolla käytännössä ennallaan. Yksittäisten toimialojen välille on kuitenkin ennakoitu huomattavan suuria kehityseroja. Työpaikkojen määrä nousisi tarkastelujaksolla yhteensä 14 toimialalla ja laskisi niin ikään 14 alalla. Maa-, riista- ja kalatalouden 16

17 työpaikoista katoaisi neljännes. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi sosiaalipalveluihin syntyisi noin uutta työpaikkaa (+16 %) ja terveydenhuoltopalveluihin työpaikkaa (+10 %). Näiden muutosten taustalla ovat muutokset väestörakenteessa ja sitä vastaava palvelutarpeen kasvu. Työpaikkojen määrä nousisi lisäksi esimerkiksi vähittäiskaupan alalla sekä matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspalveluissa. Ennusteet vaativat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen uusia merkittäviä ja onnistuneita palvelujärjestelmän kehittämistä koskevia toimenpiteitä, jotta muiden alojen työvoiman tarve voidaan turvata. Vaikka työpaikkojen kokonaismäärän ennakoidaan pysyvän ennallaan, työvoiman mittava eläköityminen merkitsee sitä, että työpaikkoja avautuu huomattavan runsaasti. Uuden työvoiman kokonaistarpeeksi Itä- ja Pohjois-Suomessa on ennakoitu koko jaksolla eli vuosina yhteensä yli henkilöä eli 50 % vuoden 2007 työllisistä. Toimialojen tavoin myös ammattiryhmien välillä on suuria kehityseroja. Eläköitymisestä johtuen työpaikkoja avautuu kaikkiin ammattiryhmiin riippumatta niiden kokonaiskehityksestä. Pääammattiryhmistä suurin uuden työvoiman kokonaistarve on sosiaali- ja terveysalan työssä ja palvelutyössä. Kuitenkin myös pieneneville toimialoille tarvitaan runsaasti uutta työvoimaa. Esimerkiksi teollisessa työssä työvoiman kokonaistarve on yli työllistä ja maa- ja metsätaloustyössä tarve on työpaikkojen selvästä vähenemisestä huolimatta noin työllistä. On syytä korostaa, että alueiden omat näkemykset poikkeavat VATT:n arvioista. Itä- ja Pohjois- Suomessa voi tulevaisuudessa olla selvästi enemmän työpaikkoja kuin mitä VATT on ennustanut nykyiseen kehitykseen pohjautuen. Tätä parempaa työpaikkakehitystä pyritään edelleen edistämään. Tällöin osaaja- ja koulutustarpeetkin olisivat vielä esitettyä suurempia. Myös toimialojen ja ammattiryhmien kehityksen osalta maakuntien omat tulevaa kehitystä koskevat arviot poikkesivat VATT:n ennusteista. VATT:n arviossa ei esimerkiksi ole huomioitu Lapin uusien kaivosten synnyttämiä työpaikkoja, joka kerrannaisvaikutuksineen nostaa työpaikkamäärää tuhansilla ja vaikuttaa merkittävästi koulutustarpeisiin. vuosi 2010 Tutkinnon suorittaneita % Keskiaste % Korkea-aste % yhteensä Miehet Naiset yhteensä Miehet Naiset yhteensä Miehet Naiset Koko maa 67 66,4 67,4 39,2 41,7 36,7 27,8 24,7 30,7 Etelä-Savo 63,3 61, , ,5 22,2 18,6 25,5 Pohjois-Savo 66,8 65,6 67,9 42,5 44,9 40,1 24,3 20,7 27,8 Pohjois-Karjala 66,2 65,5 66,9 43,9 46,5 41,3 22, ,6 Keski-Pohjanmaa 63,4 62,2 64,6 41,4 43, ,3 25,6 Pohjois-Pohjanmaa 69 68,5 69,6 42,8 45, , ,6 Kainuu 64,3 64,1 64, ,3 18,2 24,4 Lappi 66,1 65,1 67,1 43,3 46,1 40,5 22, ,6 taulukko 6. Tutkinnon suorittaneet 15 vuotta täyttäneistä alueella Työvoiman kokonaistarpeeseen vastaamisen ohella kehityshaasteita liittyy myös osaamisen tasoon. Väestön koulutustaso nousee koko maassa ja myös Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta Itä- ja Pohjois-Suomen väestön koulutustaso on kuitenkin Suomen keskiarvoa alemmalla tasolla, kun tarkastellaan yli 15-vuotiaiden tutkinnon suorittaneiden määrää (taulukko 8). Maan keskiarvon ylittää alueen maakunnista vain Pohjois-Pohjanmaa. Myös korkea-asteen tutkinnoissa Itä- ja 17

18 Pohjois-Suomen alue on noin 4 % jäljessä koko maan tilanteesta. Keski-asteen tutkintojen osalta Itä- ja Pohjois-Suomen taso kuitenkin ylittää valtakunnan tason selvästi. Tutkijatasoisen koulutuksen suorittaneista Itä- ja Pohjois-Suomen alueella asuu vain noin 17 %. Tämä asettaa haasteita elinkeinoelämän keskeisten alojen huippuosaamisen kehittämiselle. Alueellinen osaaminen ja innovaatioympäristö Itä- ja Pohjois-Suomessa on merkittävä ja monipuolinen osaamispääoma. Osaaminen perustuu korkeatasoisiin yliopistoihin, korkeakouluihin ja muihin tutkimuslaitoksiin sekä elinkeinoosaamiseen. Alueellisten innovaatioympäristöjen on kyettävä vastaamaan elinkeinoelämän tarpeisiin tuottamalla korkeatasoista osaamista ja edistämällä elinkeinotoiminnan kilpailukykyä. Haasteena on kytkeytyä globaaliin arvoverkostoon sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen kaupallistaminen. Innovaatioympäristössä on kyettävä tuottamaan uudenlaisia ratkaisuja sekä yksityisen että julkisen sektorin tuottavuuden kehittämiseen. Tutkimuksen, tuotekehityksen- ja innovaatiotoiminnan avulla on etsittävä ratkaisuja myös uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen, energia- ja materiaalitehokkuuteen ja luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. kuva 15. Itä- ja Pohjois-Suomen korkeakouluverkosto Itä- ja Pohjois-Suomen tutkimus- ja kehittämismenot ovat miltei kaksinkertaistuneet luvulla. Korkeakoulusektorin ja yrityssektorin kasvuprosentti on yli 90 ja julkisella sektorillakin 80. Oulun seudun merkitys suuralueen tutkimustoiminnassa on merkittävä, erityisesti yrityssektorilla. T&K -menot M Oulun seutu 2011 Kaikki yhteensä 731,9 1279,6 1393,7 1394,8 1345,4 1407,2 975,9 Yritykset 498,5 921,4 1044,3 1012,8 904,6 965, Julkinen sektori + YVT 65,9 87,3 93,1 102,4 115,2 118,4 48,7 Korkeakoulusektori 167,5 266,2 253,0 279,7 325,6 323,4 136,7 taulukko 7. T&k menot Itä- ja Pohjois-Suomessa Alueelliset erityispiirteet näkyvät osaamisaloissa, joiden vahvistamiseen alueella on keskitytty. Seuraavassa on esitelty osaamisen painopisteitä maakunnittain. Listaus on kuvaileva, mutta ei täysin kattava: 18

19 Etelä-Savossa maa- ja metsätalous ovat edelleen vahvoja toimialoja, joilta on löydetty myös uusia mahdollisuuksia: esimerkiksi Mikkelissä ja Savonlinnassa on osaamiskeskusohjelman myötä panostettu uusiutuvaan metsäteollisuuteen. Etelä-Savossa on vahvaa ympäristöturvallisuuden osaamista ja yritystoimintaa liittyen bioenergiaan, materiaaliteknologiaan ja puhtaan veden teknologioihin. Mikkeli on merkittävä digitaalisuuden ja sähköisen arkistoinnin ja asioinnin keskus. Kainuu on perinteisesti tunnettu metsätalouden ja kaivannaisalan keskittymänä. Alueelta löytyy erityisosaamista mittaustekniikasta, puunjalostuksesta ja kaivannaisalalta. Osaamiskeskusohjelmassa kainuulaiset ovat keskittyneet älykkäisiin koneisiin ja uusiutuvaan metsäteollisuuteen. Pelialan osaamista maakunnasta löytyy jo nyt ja alan merkitys voi nousta tulevaisuudessa. Keski-Pohjanmaalla on varsin varteenotettavaa kemian, metalli- ja veneenrakennusosaamista. Alueen osaamiskärjet liittyvät erityisesti kemianteollisuuden prosessiosaamiseen. Maakunnassa on myös metallien jalostukseen liittyvää laserteknologiaan perustuvaa osaamista sekä informaatio ja hyvinvointiosaamista. Nousevana alavana on hyvä mainita akkuteollisuuteen liittyvä osaaminen. Osaamiskeskusohjelmankin myötä Kokkolassa on panostettu nanoteknologiaan ja uusiutuvan metsäteollisuuteen. Lapin maakunnan vahvuutena ovat luonnonvarat ja matkailu. Osaamisalat perustuvat maakunnan erityispiirteisiin. Kaivosteollisuuden ja kylmäteknologian erityisosaaminen on korkealla tasolla. Matkailuelinkeinoa tukevat alan koulutus ja tutkimus. Myös osaamiskeskusohjelmalla kehitetään Lapissa matkailua ja elämystuotantoa. Kaupungeista Rovaniemen seudulla on pitkät perinteet arktisen alueen tuntemuksessa, sekä suuri potentiaali arktisen olosuhdeosaamisen kehittämisessä. Sodankylässä on arktiseen ilmakehän tutkimukseen liittyvää kansainvälisesti merkittävää osaamista. Pohjois-Karjalalle ominaisia osaamisaloja ovat teknologia-, metsä-, saha- ja kiviteollisuus. Maakunnasta löytyy mm. kaivosteollisuutta ja muoviteollisuutta. Metsäalan tutkimuksessa alue on profiloitunut kansainvälisesti merkittäväksi keskukseksi. Laajemminkin ympäristöalan ja luonnonvarojen hyödyntämisen suhteen osaaminen on korkealla tasolla. Joensuussa nanoteknologia, uusiutuva metsäteollisuus, asuminen ja energiateknologia ovat valikoituneet osaamiskeskusohjelman kehittämiskohteiksi. Pohjois-Pohjanmaa on elinkeinorakenteeltaan monipuolinen maakunta, josta löytyy mm. elektroniikkateollisuutta, kaivostoimintaa, metallinjalostusta ja matkailua. Alueella on osaamista erityisesti elektroniikassa sekä informaatio- ja viestintäteknologiassa. Myös mm. metalliteollisuuden, lääketieteen ja bioteknologian sekä ympäristö- ja materiaaliteknologian osaaminen on korkealla. Oululaiset toimijat ovat osaamiskeskusohjelman kautta profiloituneet toimimalla nanoteknologian, jokapaikan tietotekniikan, HealthBion, ympäristöteknologian ja hyvinvoinnin osaamisklustereissa. Raahe, Nivala ja Tornio Lapista toimivat metallialan verkostoosaamiskeskuksena, joka on vetovastuussa materiaaleista meriklusteriohjelmassa. Kaivannaisalan positiivisen kehityksen myötä Oulun alueen osaamisessa panostetaan kaivannaisalan koulutukseen. Eurooppalaisen ja kansallisen tiedepolitiikan kannalta erityistä potentiaalia liittyy hiukkasfysiikan tutkimukseen keskittyvän Laguna-tutkimuskeskuksen sijoittumiseen Pyhäjärvelle. Hanke olisi toteutuessaan merkittävä eurooppalainen satsaus astrohiukkasfysiikan tutkimukseen. 19

20 Pohjois-Savon teollisuus on erikoistunut metsä- ja koneteollisuuteen sekä elintarviketuotantoon. Metsä- ja koneteollisuus ovat vientisuuntautuneita. Metsäteollisuudessa puutuoteteollisuus on vahva. Pohjois-Savossa metsäteollisuudesta ollaan siirtymässä kohti bioteollisuutta. Ns. uudessa puutieteessä puuta pyritään jalostamaan arvokkaammiksi lisäarvotuotteiksi. Teknologiateollisuuden vahvuutena ovat energiatekninen teollisuus, metsätraktorit, kaivoskoneet ja rakennuskoneet sekä veneet. Pohjois-Savossa on lähdetty toteuttamaan vastavirtastrategiaa eli tuotannon ja palveluiden kehittämistä Suomessa. Elintarviketuotannossa maito on maakunnan raaka-ainerikkaus, joka luo pohjaa lihatuotteiden jalostukselle. Muita vahvuuksia ovat mm. panimoteollisuus sekä marja- ja vihannesjalostus. Itä-Suomen yliopiston, Valion, MTT:n ja Metlan sekä biolääkeyritysten osaamisen ja tutkimusresurssien ansiosta Pohjois-Savolla on erinomaiset lähtökohdat elintarvikkeiden funktionaalisuuden tutkimukseen ja kehittämiseen. Kuopion kampuksen ympärillä on merkittävä hyvinvointi- ja lääkealan osaamiskeskittymä, jolle on muodostunut korkeatasoinen biologisten lääkkeiden tutkimuksen, testauksen ja kaupallisen tuotannon keskittymä, jolla on erittäin suuret globaalit markkinat. Uutena potentiaalisena alueena nähdään turvallisuusala (human security). Sukupuolten välinen tasa-arvo ja segregaatio Vuonna 2010 naisia oli suuralueen väestöstä 50,2 % eli noin 4000 enemmän kuin miehiä. Yli 65 - vuotiaiden ikäryhmissä naisten osuus on miehiä suurempi työvoimaan kuuluneesta 52 % oli miehiä. Miesten työttömyys oli vuonna ,5 %, kun naisten työttömyys oli 10,5 % luvun työpaikkamäärän kasvu on ollut naisvaltaista. Palkansaajien määrä on kasvanut ja yrittäjien määrä pudonnut. Työpaikkamäärä on kasvanut erityisesti yksityisellä sektorilla mutta myös julkisella sektorilla naisten osalta. Yrittäjien ohella valtion ja valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden työpaikat ovat vähentyneet selvästi luvulla Itä- ja Pohjois-Suomen -alueella. Viime vuosien muutokset työmarkkinoilla ovat kohdistuneet vahvemmin miehiä työllistävään teollisuuteen luvulla muutospaineet kasvavat entisestään julkisella sektorilla. Kuntataloudessa merkittävimmässä asemassa olevien koulutusalan ja sosiaali- ja terveysalan haasteiden myötä muutospaineet kohdistuvat jatkossa yhä enemmän myös naisvaltaisiin aloihin. Näillä naisvaltaisilla aloilla yli 55 -vuotiaiden määrä oli vuoden 2010 lopussa % koko toimialan työllisistä. kuva 16. Elinkeinorakenteen muodostuminen sukupuolen perusteella Työmarkkinat ovat edelleen vahvasti sukupuolen perusteella jakautuneet. Naisvaltaisin toimiala oli julkinen hallinto sisältäen hyvin naisvaltaiset koulutuksen ja sosiaali- ja terveysalan. Yhteensä yli 20