YRITYS X:N LIIKETOIMINTASUUNNITELMA

Transkriptio

1 Johanna Turakainen YRITYS X:N LIIKETOIMINTASUUNNITELMA Opinnäytetyö Liiketalouden koulutusohjelma Maaliskuu 2007

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Johanna Turakainen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Liiketalouden koulutusohjelma, taloushallinto Nimeke Yritys X:n liiketoimintasuunnitelma Tiivistelmä Tämä opinnäytetyö käsittelee polttopuuyrityksen perustamista ja talouden suunnittelua. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toimeksiantajalle, kannattaako polttopuuyritys perustaa ja miten uuden yrityksen perustaminen toteutetaan. Työn tavoitteena oli laatia toimeksiantajalle liiketoimintasuunnitelma sekä perehtyä yrityksen taloushallintoon. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten uusi yritys perustetaan sekä selvittää tarvittavat investoinnit ja niiden rahoitus. Edellisten lisäksi laadittiin myös tulosbudjetti sekä rahoitusbudjetti. Opinnäytetyön viitekehyksessä on käsitelty liiketoimintasuunnitelmaa yksityisen elinkeinoharjoittajan näkökulmasta ja perehdytty laajemmin talouden suunnitteluun. Liiketoimintasuunnitelmassa perehdyttiin yrityksen perustamiseen, potentiaalisiin asiakkaisiin, markkinointiin ja mahdollisiin riskitekijöihin. Talouden suunnittelussa käsiteltiin yksityisen elinkeinoharjoittajan kirjanpitoa, verotusta ja investointeja. Lisäksi perehdyttiin budjetointiin ja rahoitukseen. Opinnäytetyön empiriaosuus koostuu työn toimeksiantajalle tehdystä tutkimuksesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tapaustutkimusta. Tutkimus aloitettiin aineiston kokoamisella. Tutkimusaineisto on kerätty avoimien haastattelujen, havainnoinnin ja Internetin avulla. Kerätyn aineiston avulla tehtiin tarvittavat laskelmat ja ennusteet. Haastatteluiden avulla selvitettiin, kuinka yritys tulisi toimimaan ja millaisia resursseja yrityksellä on. Aikaisempaa tietoa ei ollut, sillä yritystä ei ole vielä perustettu. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kilpailu alalla on kovaa ja, jotta yritys tulee menestymään, yrityksen pitäisi panostaa markkinointiin. Laskelmien perusteella voitiin kuitenkin todeta, että yrityksen perustaminen on mahdollista ja järkevää. Asiasanat (avainsanat) liiketoimintasuunnitelmat, taloushallinto, perustaminen, investoinnit, polttopuu Sivumäärä Kieli URN 46 s. + liitteet 3 s. Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Terttu Liimatainen Opinnäytetyön toimeksiantaja

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 19 March 2007 Author(s) Johanna Turakainen Degree programme and option Business Management, Accounting and Finance Name of the bachelor's thesis Business plan for Company X Abstract This study dealt with establishing a firewood company and planning its economy. The purpose of the study was to determine for the mandator whether it was worth to establish the firewood company and how establishing of a new company was carried out. The aim of the study was to compile a business plan for the mandator and also to get acquainted with the company s financial management. The purpose of the research was to determine how to establish a new company and also to determine the required investments and financing aspects. Furthermore the budgets of income and financing were compiled. The study s frame of reference concentrated on a business plan from an entrepreneur s point of view. Also planning of a company s economy was studied more extensively. The business plan concentrated on establishing the company, potential consumers, marketing and possible risk factors. In planning of the company s economy, it was important to consider the entrepreneur s accounting, taxation and investments. Furthermore budgeting and financing were studied. The empirical part consisted of a study made for the mandator. The study method in this case was a qualitative case study. The study was started by collecting material from open interviews, observations and from the Internet. All the necessary calculations and forecasts were made by using the collected material. With the help of the interviews it was explored how the company would operate and what kind of resources it would have. There was no earlier information to be used, because the company had not been established yet. The results showed that the competition in this business field was tough and to be successful companies should invest in marketing. On the grounds of the calculations it can be said that establishing the company is possible and reasonable. Subject headings, (keywords) Business plans, financial management, establishing, investments, firewood Pages Language URN 46 p. + app. 3 p. Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn Remarks, notes on appendices Tutor Bachelor s thesis assigned by Terttu Liimatainen

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO LIIKETOIMINTASUUNNITELMA Yrityksen perustamisen lähtökohdat ja liikeidea Yrittäjäksi ryhtyminen Asiakkaat ja markkinointi Yritysmuodon valinta ja yrityksen perustaminen Riskienhallinta ja SWOT -analyysi YRITYKSEN TALOUSHALLINTO Kirjanpito, tuloksen laskenta ja verotus Arvonlisävero Yrityksen kannattavuus Investoinnit Budjetit Rahoitus TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmä Tutkimusaineisto Tutkimuksen luotettavuus YRITYS X Yritysesittely Yksityinen elinkeinonharjoittaja Riskienhallinta SWOT analyysi Kohdeyrityksen investoinnit ja rahoitus Kohdeyrityksen budjetit JOHTOPÄÄTÖKSET PÄÄTÄNTÖ LÄHTEET LIITTEET

5 1 JOHDANTO 1 Tässä opinnäytetyössä perehdytään mahdollisesti perustettavan Yritys X:n liiketoimintasuunnitelmaan sekä talouden suunnitteluun. Työn tutkimusongelmana on selvittää toimeksiantajalle, kannattaako polttopuuyritys perustaa ja miten uuden yrityksen perustaminen toteutetaan. Tutkimus toteutetaan, sillä toimeksiantaja on jo pitkään harkinnut alkavansa hyödyntämään omaa metsäänsä ja ollut epävarma, kuinka yritys tulisi toimimaan ja kannattamaan. Opinnäytetyö käsittelee liiketoimintasuunnitelmaa, joka sisältää toimeksiantajalle yrityksen perustamiseen liittyviä tärkeimpiä asioita. Lisäksi opinnäytetyö on rajattu tutkimaan laajemmin taloushallintoa. Opinnäytetyö perehtyy asiaan yksityisen elinkeinoharjoittajan näkökulmasta, joten muista yritysmuodoista työssä ei ole kerrottu. Työn tavoitteena on laatia toimeksiantajalle liiketoimintasuunnitelma sekä perehtyä yrityksen taloushallintoon. Liiketoimintasuunnitelma on rajattu käsittelemään perustietoja yrityksestä, liikeideaa, yrittäjäksi ryhtymistä, asiakkaita ja markkinointia, yritysmuodon valintaa, yrityksen perustamista, riskienhallintaa sekä SWOT -analyysiä. Liiketoimintasuunnitelmasta on erotettu taloudelliset suunnitelmat pois, sillä yrityksen taloushallinto on toteutettu opinnäytetyössä erikseen omaksi pääluvukseen. Talouden suunnittelussa käsitellään kirjanpitoa, yksityisen elinkeinoharjoittajan tuloksen laskentaa ja verotusta, arvonlisäveroja, yrityksen kannattavuutta, investointeja, budjetteja sekä rahoitusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten uusi yritys perustetaan sekä selvittää tarvittavat investoinnit ja niiden rahoitus. Edellisten lisäksi laaditaan myös tulosbudjetti sekä rahoitusbudjetti. Empiirisessä osassa ei tehdä varsinaisia investointilaskelmia ja tämän vuoksi ne viitekehyksessäkin mainitaan vain lyhyesti. Yritykseen arvioidussa tulosbudjetissa ennakoidaan yrityksen tuotot ja kustannukset ja ilmaistaan yrityksen kannattavuustavoitteet budjettivuodelle. Rahoitusbudjetin avulla tarkkaillaan yrityksen rahavarojen riittävyyttä ja varmistetaan, että yritys pystyy turvaamaan maksukykynsä jokaisena hetkenä mahdollisimman edullisin rahoituskustannuksin. Opinnäytetyön tutkimus toteutetaan käyttämällä kvalitatiivista eli laadullista tapaustutkimusta. Tutkimusaineisto kerätään avoimien haastattelujen, havainnoinnin ja Internetin avulla. Haastatteluun on valittu yritystoiminnan aloittamista suunnitteleva

6 opinnäytetyön toimeksiantaja. Haastatteluiden tarkoituksena on selvittää mitä toimeksiantaja haluaa yritykseltä ja millaisin keinoin yritys on mahdollista perustaa. 2 2 LIIKETOIMINTASUUNNITELMA Liiketoimintasuunnitelman tarkoituksena on osoittaa yrittäjäksi ryhtyvälle itselleen sekä yhteistyökumppaneille yrityksen toiminta-ajatus ja edellytykset. Liiketoimintasuunnitelma on siis kuvaus yrityksestä, sen tuotteista ja palveluista sekä siitä, miten liiketoiminnasta tehdään kannattavaa. (Koski & Virtanen 2005, 18.) Liiketoimintasuunnitelma on yksi tärkeä osa yritystoiminnan valmistelua (Insinööriliitto ry 1998, 14). Opetushallituksen mukaan (2006) liiketoimintasuunnitelman laatiminen on kansainvälinen toimintatapa, jossa kuvataan yrityksen liiketoiminta, sen lähtökohdat ja tavoitteet. Liiketoimintasuunnitelman keskeisin tarkoitus on toimia yrityksen johdon työkaluna liiketoimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Se on yrittäjälle tärkeä johtamisen ja yrityksen hoidon käsikirjoitus, joka tiivistettynä sisältää suunnitellun yritystoiminnan keskeiset periaatteet ja ratkaisut. (Jokela & Anneberg 1995, 91.) Viitalan ja Jylhän (2001, 41) mukaan liiketoimintasuunnitelma on jäsennelty kuvaus yrityksen markkinoista ja niiden mahdollisuuksista, toiminnasta ja toimintaperiaatteista sekä voimavaroista ja niiden kartuttamisesta. Liiketoimintasuunnitelman merkitys on aloittavan yrittäjän kohdalla suuri, sillä se panee yrittäjän miettimään, mikä on hänen lähtökohtatilanteensa, sekä tarkentamaan systemaattisemmin omia ajatuksiaan yrityksensä menestyksen varmistamiseksi. Keskuskauppakamarin (2005, 9) mukaan liiketoimintasuunnitelmasta tulisi selvitä ainakin perustiedot yrityksestä, liikeidea perusteluineen, tuotteet, palvelut ja toimintatavat, asiakkaat ja markkinointi, kilpailijat ja yrityksen kilpailustrategia, pääoman tarve, taloudellinen suunnittelu, kannattavuuden arviointi sekä riskien arviointi ja hallinta.

7 2.1 Yrityksen perustamisen lähtökohdat ja liikeidea 3 Yrityksen perustamisen lähtökohtia ovat yrittäjäksi aikovan oma halu, tahto sekä yrittäjävalmiudet ja liikeidea, joiden varaan kannattava yritystoiminta rakennetaan. Yrittäjäksi ryhtyminen on aina tietoinen valinta, jota on huolella harkittava. Halun ja tahdon lisäksi tarvitaan myös alan edellyttämää ammattitaitoa ja osaamista sekä muita yrittäjän tehtävässä tarvittavia ominaisuuksia. Yritystoiminnan aloittaminen ja yrityksen menestyksekäs hoitaminen perustuu toimivaan liikeideaan. (Holopainen 2001, 11.) Uuden yrityksen perustaminen on henkisiä ja aineellisia ponnistuksia vaativa arviointien ja päätösten sarja. Perustajalta edellytetään voimakasta ja pysyvää halua toimia yrittäjänä sekä kykyä pystyä ylittämään kaikki eteen tulevat, ennaltaarvaamattomatkin esteet. Yrityksen perustamista harkitsevan on pystyttävä arvioimaan omat henkilökohtaiset ominaisuutensa. Hänen on oltava sitkeä ja tavoitteellinen sekä pystyttävä ajattelemaan kokonaisvaltaisesti. (Keskuskauppakamari 2005, 7.) Yritys tarvitsee toimintansa perustaksi kantavan toiminta-ajatuksen, josta hyvä yritysidea ja sen pohjalta rakennettu toimiva liikeidea yhdistettynä osaavaan yrittäjään luovat yritystoiminnan onnistumisen edellytykset. Yritystoiminnan menestyminen perustuu huolelliseen koko yritystoimintaa kattavaan suunnitteluun, jolla voidaan vähentää huomattavasti yritystoimintaan liittyviä riskejä. (Suomen yrittäjät 2007a.) Liikeidea kuvaa lyhyesti, miksi yritys on olemassa. Liikeidea sisältää sanallisen kuvauksen yrityksen tarjoamista tuotteista tai palveluista, mitä tarpeita varten se on tehty ja mikä on yrityksen asiakasryhmä. Liikeideassa määritellään myös, miten yritystoimintaa on tarkoitus harjoittaa, esimerkiksi miten tuotteita tai palveluita markkinoidaan ja myydään ja minkälaisissa tiloissa toimitaan. Liikeidea siis vastaa kysymyksiin mitä, kenelle ja miten. (YTY- Yhdessä tehdään yrityksiä 2006b.) Hyvä liikeidea on yritystoiminnan menestymisen perusedellytys. Jokainen yritys tarvitsee toimintansa perustaksi kantavan toiminta-ajatuksen. Hyvä yritysidea ja sen pohjalta rakennettu toimiva liikeidea yhdistettynä osaavaan yrittäjään luovat yritystoiminnan onnistumisen edellytykset. Liikeidea on siis kuvaus siitä, miten yrityksessä on tarkoitus tehdä rahaa. Yritysidea perustuu toisaalta yrittäjän ammattitaitoon ja osaami-

8 4 seen, toisaalta asiakkaiden tarpeisiin. (YTY- Yhdessä tehdään yrityksiä 2006b.) Yrittäjän on myös tunnettava, keitä asiakkaat ovat, kuinka paljon heitä on, missä he ovat, kuinka paljon he ostavat ja millaisia ovat heidän ostokäyttäytymisensä. Liikeideaa kehittäessä on hyvä tietää myös, mitä asiakkailta puuttuu, mihin he ovat tyytyväisiä, mitä he olisivat valmiit maksamaan tuotteesta ja mitä lisäarvoa he yritykseltä odottavat. (Viitala & Jylhä 2001, 46.) Viitalan ja Jylhän mukaan (2001, 65) liikeidea kuvaa yrityksen menestystekijöitä, jonka taustalla ovat asiakkaat, tarpeet, tuotteet ja yrityksen kilpailuedut. Liikeidean on perustuttava asiakkaan tarpeisiin, ja siinä selvitetään, miten nämä tarpeet aiotaan tyydyttää. Liikeidean ydin on siinä, että yrityksen kaikki toiminta eli tuotteet, henkilöstö ja yrityksen tapa toimia markkinoilla sekä sen tavoittelema ulkoinen kuva ovat sopusoinnussa ja viestivät samaa. Liikeidea kertoo myös, mikä on yrityksen yrityskuva eli imago. 2.2 Yrittäjäksi ryhtyminen Yrittäjäksi ryhtymisessä on kysymys sekä ammatin että työn valitsemisesta itselleen, mutta samalla myös yrittäjäksi ryhtyjä valitsee elämäntavan. Yrittäjän ammatti eroaa muista ammateista ainakin sillä, että siihen liittyy taloudellinen riski. Se voi merkitä tulojen epävarmuutta ja pahimmillaan konkurssia, mutta toisaalta se tarjoaa myös mahdollisuuden vaurastumiseen ja työn tekemisen vapauteen, oman luovuuden ja kyvykkyyden vapaaseen toteuttamiseen. (Viitala & Jylhä 2001, 22.) Ajatus ryhtyä yrittäjäksi ei synny yhdellä kertaa päättämällä, vaan se on yleensä pitkäaikaisen pohdinnan tulos. Pohdiskelu on tärkeää yritysidean kypsymisen, hiomisen ja henkisen kasvun kannalta. Yrittäjälle jokseenkin välttämättömiä mutteivät riittäviä ehtoja ovat kekseliäisyys ja luovuus, joiden lisäksi tarvitaan myös tahtoa, kykyä ja uskallusta muutoksiin mieluummin ennakoivasti kuin reagoivasti. Yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat yleiset taustatekijät eli työkokemus, yrittäjäkokemus sekä perhetausta ja roolimallit. Henkilökohtaiset tekijät, esimerkiksi persoonallisuus, arvot ja asenteet sekä henkilökohtaiset ominaisuudet, ovat myötävaikuttamassa päätökseen. Yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttaa myös työtilanteeseen vaikuttavat tekijät, kuten muut tarjolla olevat vaihtoehdot, suotuisa tilanne ja yrittäjäystävällinen ilmapiiri. Jokaisen uuden yrittäjän on hyvä ennen yritystoiminnan aloittamista selvittää, mitä

9 5 yrityksen perustaminen ja pyörittäminen häneltä vaatii. Epäonnistumisia ja riskitilanteita voidaan välttää hyvällä ennakkosuunnittelulla ja valmistelulla. (Viitala & Jylhä 2001, 23.) Yrittämisen lähtökohdan, halun ja tahdon lisäksi, yrittäjäpersoonaan liittyy myös henkilökohtaisia ominaisuuksia kuten kyky tehdä päätöksiä, into ja luottamus omaan ammattitaitoon ja ideaan, voimakas halu onnistua ja toteuttaa itseään, ulospäinsuuntautuneisuus, pitkäjänteisyys sekä pelottomuus, itsevarmuus ja valmius ottaa harkittuja riskejä. Yrittäjyyteen liittyvä taloudellinen vastuu ja riskinotto vaativat erityistä paineensietokykyä. Yrittäjällä on vahva suoritusmotivaatio ja halu toimia tuloksellisesti ja pärjätä kilpailussa. Yrittäjää kuvataankin sinnikkääksi, eteenpäin pyrkiväksi riskinottajaksi, joka tekee pitkää päivää. Yrittäjän oman persoonallisuuden tutkimisen lisäksi on kartoitettava myös tietoja, taitoja ja yhteyksiä, joista on hyötyä yrityksessä, kuten esimerkiksi toimialan tuntemus, hyvät henkilökohtaiset yhteydet asiakaskuntaan, liiketaloudellinen tietämys ja liikemiesvaisto sekä kokemus markkinoinnista. (Viitala & Jylhä 2001, 24.) 2.3 Asiakkaat ja markkinointi Yrityksen liikeidea ja tuote ovat keskeisiä, mutta eivät riittäviä edellytyksiä menestykselle. Markkinointi tarkoittaa kysynnän luomista ja tyydyttämistä kohdemarkkinoilla eri markkinointikeinojen yhdistelmän avulla. Markkinointi tähtää yrityksen ja sen tarjonnan erottamiseen kilpailijoista eli näkyvyyteen, tunnettuuteen ja muistettavuuteen. (Viitala & Jylhä 2001, 82.) Yrityksen ja sen tarjoamien tuotteiden markkinoinnilla on keskeinen merkitys tuotteiden menekin kannalta. Markkinoille tulee jatkuvasti uusia toistensa kanssa kilpailevia tuotteita, joilla pyritään tyydyttämään samoja tarpeita. Markkinoilla oman tuotteen voi erottaa kilpailijoiden tuotteista sekä antaa sille mielikuvallista lisäarvoa. Markkinoinnin avulla on mahdollista saada uusia asiakkaita sekä parantaa asiakasuskollisuutta. Keskeinen osa markkinointia on mainonta sen eri muodoissaan. Myös aloittavan yrityksen on syytä kiinnittää huomiota markkinointiin. (Keskuskauppakamari 2005, 36.) Markkinoiden tuntemus, asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen sekä kilpailijoiden ja heidän toimintansa tunteminen ovat keskeisimpiä uusien yritysten ja uusien tuotteiden menestystekijöitä. Nykyajan kireässä kilpailutilanteessa ei yrittäjän ammattitaito ole

10 6 enää riittävä yrityksen menestymisen perusta. Yrityksen toiminnan suunnittelun lähtökohtia ovat markkinat ja siellä olevat asiakkaat. Yrityksen toiminta on sopeutettava asiakkaiden tarpeiden ja toivomusten mukaiseksi, sillä nykyaikainen markkinointiajattelu perustuu asiakassuuntautuneisuuteen. Jos yritys ei tunne asiakkaidensa tarpeita ja toiveita, se ei myöskään pysty niitä tyydyttämään. Asiakkaiden lisäksi yritys tarvitsee tietoja markkinoilla olevista kilpailutilanteesta sekä monista muista markkinoilla vallitsevista olosuhteista. Uuden yrittäjän pitäisi pystyä hahmottamaan toimialansa ja/tai alueensa kokonaismarkkinat sekä tiedettävä kilpailijoistaan muun muassa heidän lukumääränsä, tuotteensa sekä vahvat että heikot puolensa. Lisäksi yrittäjän tulisi selvittää asiakkaistaan, kuinka paljon heitä on, mitkä ovat heidän tarpeensa ja ongelmansa, mitä he vaativat tuotteilta ja palveluilta sekä millaisia osto- ja käyttötottumuksia heillä on. Uuden yrittäjän on siis selvitettävä, mille markkinoille ja minkälaisin tuoteja palveluratkaisuin aiotaan. Lisäksi yrittäjällä tulisi olla myös käsitys siitä, millaisia kehityssuuntia ja muutoksia edellä mainituissa markkinoiden eri osatekijöissä lähivuosien aikana tulee tapahtumaan. (Holopainen & Levonen 2003, ) 2.4 Yritysmuodon valinta ja yrityksen perustaminen Yritysmuodon valintaan vaikuttavia tärkeimpiä tekijöitä ovat yrityksen tulevan toiminnan luonne ja laajuus, tarvittavan pääoman määrä, yrityksen perustajien tai sen toimintaan osallistuvien henkilöiden lukumäärä, vastuukysymykset sekä yrityksen tuottaman voiton jakamiseen liittyvät asiat. Yrityksen verotuksellisella kohtelulla on usein myös suurta merkitystä yritysmuotoa valittaessa. Verorasitusta vertailtaessa tulee ottaa huomioon paitsi yrityksen verokohtelu myös yrittäjän oma verotus. Yrityksen perustamista suunnittelevalle on tarjolla useita eri vaihtoehtoja. Valmista mallia siitä, mikä yritysmuoto kulloinkin tulisi valita, ei ole. Kussakin tapauksessa on tutkittava, mikä on sopivin ja tarkoituksellisin yritysmuoto juuri kyseisessä tapauksessa. Yksinkertaisin tapa aloittaa yritystoiminta on toimia yksityisenä elinkeinonharjoittajana. (Yritys Suomi 2007a.) Yritysmuotona toiminimi tulee kysymykseen silloin, kun yrityksen perustajia on vain yksi henkilö ja pääoman tarve on suhteellisen vähäinen. Yksityisenä elinkeinoharjoittajana yrittäjä vastaa koko omaisuudellaan yritystoiminnasta syntyvistä velvoitteista ja vastaa henkilökohtaisesti tekemistään päätöksistä ja ratkaisuista. Lisäksi yksityisenä elinkeinoharjoittajana yrittäjä saa yrityksen tuottaman voiton omaan käyttöönsä, mutta vastaa myös mahdollisesta tappiosta. (Keskuskauppakamari 2005, 11.)

11 7 Yritysmuodolla toiminimi tarkoitetaan yksityistä elinkeinonharjoittajaa, joka harjoittaa taloudellista toimintaa joko liikkeenharjoittajana tai ammatinharjoittajana. Molemmille yritysmuodoille on tyypillistä, että ne toimivat itsenäisesti ja yrittäjän omaksi hyväksi. Liikkeenharjoittaja eroaa ammatinharjoittajasta siten, että hän sijoittaa yleensä toimintaansa enemmän riskinalaista pääomaa ja hänen palveluksessaan on enemmän vierasta työvoimaa. Elinkeinonharjoittaja katsotaan aina liikkeenharjoittajaksi, jos hänellä on pysyvä osto- tai myyntipaikka. (Verohallinto 2005a.) Yksityinen elinkeinonharjoittaja on luonnollinen henkilö, joka vastaa henkilökohtaisesti kaikista yrityksensä sitoumuksista koko henkilökohtaisella omaisuudellaan. Yrittäjä vastaa itse yksityishenkilönä yrityksen toiminnasta. (Rauman seudun kehitys Oy.) Perustaessaan yrityksen yksityisen elinkeinonharjoittajan ei tarvitse tehdä toiminnastaan mitään kirjallista sopimusta. Elinkeinovapauden periaatteen mukaan erillistä elinkeinolupaa tai -ilmoitusta Euroopan Unionin kansalaiselta myöskään yleensä vaadita. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana voi Suomessa toimia yrittäjä, joka on täysiikäinen ja jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella (ETA). Aviopuolisoiden harjoittaessa yritystoimintaa yhdessä, perustetaan yritys toisen puolison nimiin. (Verohallinto 2005a.) Yritykselle tulee valita toiminimi ennen yrityksen perustamisasiakirjojen tekemistä ja yrityksen kaupparekisteriin ilmoittamista. Toiminimen tulee yksilöidä haltijansa yritys ja erottautua selvästi jo rekisterissä olevista toiminimistä. Toiminimi voi muodostua esimerkiksi elinkeinonharjoittajan tai paikkakunnan nimestä yhdistettynä harjoitettavaan toimintaan. Suositeltavaa toiminimen kirjoitusasussa on noudattaa suomenkielen oikeinkirjoitussääntöjä. Toiminimi ei saa olla sekoitettavissa toisen suojattuun toiminimeen, tavaramerkkiin tai toissijaiseen tunnukseen. Lisäksi toiminimessä ei saa käyttää ilman asianmukaista suostumusta mitään, mikä voidaan käsittää toisen sukunimeksi, taiteilijanimeksi, suojatun kirjallisen tai taiteellisen teoksen nimeksi. Toiminimeen ei myös voida ilman suostumusta ottaa suojattua valtakunnallista tai kansainvälistä nimitystä tai nimen lyhennystä. Toiminimi ei saa olla hyvän tavan tai yleisen järjestyksen vastainen eikä johtaa yleisöä harhaan. (Yritys Suomi 2007b.) Yritystoiminnan aloittaminen liikkeen- ja ammatinharjoittajana on nopeaa, koska perustamiseen kuuluu vain ilmoitus kaupparekisteriin ja verohallinnolle. Ilmoitus tehdään antamalla lomake Y3 (Liite 1) Patentti- ja rekisterihallinnon sekä verohallinnon yhteiseen Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään, josta tiedot välittyvät kaupparekisteriin,

12 8 arvonlisäverorekisteriin, ennakkoperintärekisteriin sekä työnantajarekisteriin. Yrityksen toimialan ollessa sellainen, että elinkeinonharjoittamiseen ei tarvita erityistä lupaa, toiminnan voi yleensä aloittaa heti kun perustamisilmoitus (Y3) verohallinnolle ja kaupparekisterille on tehty. Ennen toiminnan aloittamista liikkeen- ja ammatinharjoittajan suositellaan avaamaan yritystoiminnan rahaliikennettä varten erillinen pankkitili, järjestää kirjanpitoasioiden hoito, ottaa tarvittavat vakuutukset ja järjestää muut mahdolliset yritykseen liittyvät asiat. (Verohallinto 2005a.) 2.5 Riskienhallinta ja SWOT -analyysi Riski käsitteenä voidaan määritellä monella tavalla. Liike-elämässä riskin toteutumiseen liittyy yleensä jonkin asteisen tappion tai menettämisen uhka. Yrityksen arvioidessa riskejä, täytyisi yrityksen kyetä arvioimaan riskin toteutumisen, realisoitumisen ja rahalliset vaikutukset. Yritystoiminnan riskiä ei saada kokonaan poistetuksi, mutta sitä on mahdollista pienentää päätöksentekoa tukevalla suunnittelulla, tavoitteiden ja päämäärien määrittelyllä sekä toiminnan tehokkuuden ja tulosten tarkkailulla ylipäänsä hyvällä johtamisella. Riskienhallinta sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla yritys pyrkii minimoimaan riskit ja toisaalta riskeistä aiheutuvat kustannukset. Ensimmäisenä riskienhallinnassa yrityksen täytyisi olla tietoisia omista riskeistään. (Sutinen & Viklund 2004, 187.) Yrityksen toiminnassa riskit jaetaan liikeriskeihin ja vahinkoriskeihin. Vahinkoriskit ovat yrityksen henkilöstöön, tuotantokoneisiin sekä muuhun omaisuuteen liittyviä riskejä, jotka aiheutuvat jostakin yllättävästä tai äkillisestä tapahtumasta, kuten tulipalosta tai henkilön liukastumisesta. (Sutinen & Antikainen 1996, 272.) Vahinkoriskin toteutuminen merkitsee yritykselle aina tappiota eikä siihen missään olosuhteissa liity voiton mahdollisuutta. Riskin toteuduttua seuraukset ovat aina haitallisia. Vahinkoriskit ovat luonteeltaan vakuuttamiskelpoisia riskejä. (Suominen 2003, 12.) Liikeriskit puolestaan liittyvät liiketoiminnan epävarmuuteen. Liikeriski tarkoittaa sitä, että yrityksen liiketoiminnallinen hanke epäonnistuu, jolloin yritykselle syntyy hankkeesta enemmän kuluja kuin tuloja. (Sutinen & Antikainen 1996, 272.) Liikeriskin ottaminen liittyy normaaliin liiketoimintaan, ja liikeriskien kenttä on huomattavan laaja ja hajanainen (Suominen 2003, 12).

13 9 Yritystoimintaansa aloittavan on syytä neuvotella vakuutusyhtiöiden kanssa, mitä vakuutuksia yritykselle tulee ottaa. Vakuutukset jaetaan yleisesti henkilö-, omaisuus- ja liiketoimintavakuutuksiin. Osa vakuutuksista on lakisääteisiä eli yrityksen on pakko vakuuttaa nämä kohteet. Pakollisia vakuutuksia ovat esimerkiksi kiinteistön palovakuutus sekä työntekijöiden eläke-, tapaturma-, ryhmähenki- ja työttömyysvakuutukset. Vapaaehtoisia vakuutuksia ovat esimerkiksi omaisuusvakuutus, yritystoiminnan keskeytys-, tuotevastuu- ja oikeusturvavakuutus. (Raatikainen 2001, ) SWOT -analyysi eli nelikenttäanalyysi on menetelmä, jota käytetään ongelmien tunnistamisessa, arvioinnissa ja kehittämisessä (Etälukio Yrittäjyysväylä 2006a). SWOT -analyysi on hyvin kuvaava ja käyttökelpoinen analyysikeino myös yrityksen liikeidean suunnittelussa että myöhemmin myös yritystä kehitettäessä (Viitala & Jylhä 2001, 47). SWOT -analyysin nimi tulee sanoista vahvuudet (Strengths), heikkoudet (Weaknesses), mahdollisuudet (Oppirtunities) ja uhat (Threaths). Kentän yläosa kuvaa nykytilaa ja sisäisiä asioita, alapuoli ilmaisee tulevaisuuden ja ulkoiset asiat. Vasemmalle sijoittuvat myönteiset, oikealle kielteiset asiat. (Etälukio Yrittäjyysväylä 2006a.) SWOT -analyysissä yrityksen olemassaoloa tarkastellaan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden valossa. Sisäisiä tekijöitä ovat vahvuudet ja heikkoudet, joihin yritys itse kykenee vaikuttamaan. Vahvuudet auttavat yritystä menestymään ja toteuttamaan tavoitteensa ja päämääränsä. Heikkoudet puolestaan estävät yrityksen menestymistä. Ulkoisia tekijöitä, yrityksen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ovat mahdollisuudet ja uhat. Mahdollisuuksia käyttämällä hyväksi, yritys menestyy entistä paremmin. Uhat toteutuessaan puolestaan vaarantavat yrityksen menestyksen ja joskus jopa olemassaolon. (Etälukio Yrittäjyysväylä 2006a.) SWOT -analyysin lopputulos on toimenpidemäärittely, jossa korostetaan ja vahvistetaan edelleen vahvuuksia sekä pyritään omilla toimilla ja strategisella kehittämisellä muuttamaan heikkoudet ja ympäristössä olevat uhat mahdollisuuksiksi. Uhat on tunnistettava, jotta niitä pystytään minimoimaan. (Viitala & Jylhä 2001, 48.)

14 3 YRITYKSEN TALOUSHALLINTO 10 Hyvä kannattavuus, riittävän korkea omavaraisuus ja hyvä maksuvalmius ovat menestyvän yrityksen tunnusmerkkejä, jotka mahdollistavat menestyksellisen toiminnan sekä ovat sen seuraus. Kannattava liiketoiminta toteutuu silloin, kun tuotot ovat suuremmat kuin kulut. Pitkällä tähtäimellä yrityksen liiketoiminnan on aina oltava kannattavaa, vaikka lyhyellä tähtäimellä yksittäinen tuote tai liiketoiminta-alue voikin olla kannattamaton. Yrityksellä saattaa olla elinkaarensa aikana kriisijaksoja, jolloin sen toiminta on tappiollista, kuten toiminnan aloittaminen, uuden tuotteen lanseeraus ja markkinoiden nopeat muutokset silloin, kun kehitystyö tai saneeraus eivät tuota vielä tulosta. Yksi liiketoiminnan hoitamisen haasteista onkin pitää toiminta kokonaisuudessaan kannattavana, osata lopettaa tuote tai kannattamaton toiminta oikeaan aikaan ja nähdä, milloin kannattamaton toiminta on mahdollista kehittää kannattavaksi. Kannattavan liiketoiminnan edellytykset riippuvat yrityksen oman toiminnan lisäksi aina myös ympäristötekijöistä. (Viitala & Jylhä 2001, 121.) 3.1 Kirjanpito, tuloksen laskenta ja verotus Liike- ja ammattitoiminnan harjoittajat ovat kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollisia. Yrityksen verotus perustuu luotettavaan kirjanpitoon. Kirjanpito voi olla joko yhdenkertainen tai kahdenkertainen. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille, jolloin tapahtuma merkitään toisen tilin debetpuolelle (veloituskirjaus) ja toisen tilin kredit-puolelle (hyvityskirjaus). Kahdenkertaisen kirjauksen tilimerkinnät kertovat sekä syyn rahan liikkeeseen että käytetyn rahatilin. Kahdenkertaisen kirjanpidon perusteella laaditaan tilikauden tuloslaskelma, tase, liitetiedot sekä tase-erittely. Yhdenkertainen kirjanpito on puolestaan yrityksen tulojen ja menojen kuvaaja, joka sisältää tuloslaskelman, mutta varsinaista tasetta ei laadita. (Verohallinto 2005a.) Ammatinharjoittajien kirjanpitovelvollisuutta on kevennetty liikkeenharjoittajien kirjanpitovelvollisuuteen verrattuna. Ammatinharjoittajan toiminta ei ole yhtä laajaa kuin liikkeenharjoittajien ja, koska se perustuu olennaisesti elinkeinonharjoittajan omaan osaamiseen, se ei ole velvollinen noudattamaan kahdenkertaista kirjanpitoa. Ammatinharjoittajan on kuitenkin merkittävä kirjanpitoon tulot, menot, oma käyttö, korot ja verot. (Suomen Yrittäjät 2007b.)

15 11 Kirjanpito perustuu päivättyihin ja numeroituihin tositteisiin. Yhden- ja kahdenkertaisessa kirjanpidossa kirjausten perusteena olevien tositteiden täytyy olla päivättyjä ja numeroituja. Kirjanpitomerkinnät on tehtävä selvästi ja pysyvästi, eikä niitä saa poistaa tai tehdä epäselväksi. Liiketapahtumat on kirjattava aikajärjestyksessä. Käteismaksut tulee kirjata päivittäin, mutta muut kirjaukset saa tehdä kuukausittain tai viimeistään neljän kuukauden kuluessa kalenterikuukauden tai jakson päättymisestä. Tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Suomessa tilikauden tositteet tulee säilyttää vähintään kuusi vuotta sen vuoden lopusta lukien, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Tasekirja, tase-erittelyt ja muut kirjanpitokirjat ovat säilytettävä vähintään kymmenen vuotta tilikauden päättymisestä. (Verohallinto 2005a.) Yksityisen elinkeinonharjoittajan tulos lasketaan elinkeinoverolain säännösten mukaan vähentämällä veronalaisesta tulosta ensin sen hankkimisesta aiheutuneet menot. Yrityksen tulos verotetaan yrittäjän ansio- tai pääomatulona. Pääomatuloa on 20 prosenttia yrityksen nettovarallisuuden arvosta. Näin laskettu pääomatulo-osuus verotetaan 28 prosentin verokannan mukaan, jolloin loppu osa tilikauden tuloksesta verotetaan yrittäjän ansiotulona progressiivisen verokannan mukaan. (Suomen yrittäjät 2006.) Alle euron tulosta ei valtionveroa mene lainkaan. Ansiotulosta maksetaan kunnallisveroa kotikunnan tuloveroprosentin mukaan ja kirkollisveroa oman seurakunnan tuloveroprosentin mukaan. Lisäksi maksetaan yrittäjien eläkevakuutus - työtulon perusteella 1,5 prosentin suuruinen sairausvakuutusmaksu. Ansiotulo on noin euroon asti kevyemmin verotettua kuin pääomatulo. (Verohallinto 2005b.) Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen, puolisolleen eikä alle 14- vuotiaalle lapselleen verotuksesta vähennyskelpoista palkkaa, vaan tulo luetaan automaattisesti yrittäjän tai puolisoiden ansio- ja pääomatuloksi (Suomen yrittäjät 2006). Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi valita yritystulon pääomatulo-osuudeksi 20 prosentin sijasta kymmenen prosentin tuoton, jolloin vaatimus tehdään veroilmoituksessa. Loppuosa jaettavasta yritystulosta on ansiotuloa. Puolisoiden harjoittaessa elinkeinotoimintaa yhdessä, sekä yritystulon pääomatulo-osuus että ansiotulo-osuus jaetaan heidän kesken. Jos he haluavat pääomatulo-osuudeksi 20 prosentin sijasta kymmenen prosenttia, heidän on tehtävä valintaa koskeva vaatimus yhteisesti. Pääomatulo jaetaan verotettavaksi puolisoille omistusosuuksien suhteessa ja ansiotulo jaetaan työpanosten suhteessa. Ellei elinkeinonharjoittaja esitä jakosuhteista muuta selvitystä, osuudet jae-

16 12 taan puoliksi. Yksityisen liikkeen tai ammatin tappio vähennetään elinkeinotoiminnan tuloksesta kymmenen seuraavan vuoden aikana, mutta elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin vaatia tappion vähentämistä pääomatuloistaan jo tappion syntymisvuonna. Tällöin tappio tulee vähennetyksi kokonaan 28 prosentin verokannalla. (Verohallinto 2005b.) Elinkeinotoimintaa ei veroteta erikseen, vaan sen tulos eli veronalainen tulos vähennettynä vähennyskelpoisilla menoilla jaetaan elinkeinonharjoittajan henkilökohtaiseksi pääoma- ja ansiotuloksi elinkeinotoimintaan kuuluvan nettovarallisuuden perusteella. Elinkeinotoiminnan nettovarallisuus lasketaan vähentämällä yrityksen veronalaisista varoista vähennyskelpoiset velat. Nettovarallisuutta laskettaessa huomioon otetaan vain elinkeinotoimintaan kuuluvat veronalaiset varat ja velat, jolloin yksityistalouden varoja ja velkoja ei lueta mukaan. Yksityisen elinkeinonharjoittajan verottomia tilejä eikä lähdeverollisia tilejä lueta myöskään nettovarallisuuteen, koska ne ovat varallisuusverosta vapaita. Pääoma- ja ansiotulon osuutta laskettaessa nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia niistä palkoista, jotka yritys on maksanut 12 edeltävän kuukauden aikana. Uuden yrittäjän ensimmäisenä verovuotena pääomatulo-osuuden laskentaperusteena on tilikauden päättymishetken nettovarallisuus. (Verohallinto 2005b.) 3.2 Arvonlisävero Arvonlisävero on tavaroiden ja palveluiden kulutukseen kohdistuva niin sanottu välillinen kulutusvero, joka on tarkoitettu hyödykkeiden lopullisten kuluttajien maksettavaksi. Arvonlisäverovelvollisia ovat tavaroita ja palveluja myyvät elinkeinonharjoittajat. Verovelvolliset yritykset sisällyttävät veron määrän myyntihintoihinsa ja tilittävät veron valtiolle. Arvonlisäverojärjestelmässä veron kertaantuminen on estetty vähennysoikeuden avulla. Jokainen vaihdantaketjun porras maksaa veroa vain hyödykkeelle kyseisessä portaassa syntyneestä arvonlisäyksestä, jolloin valtiolle kertyy veroa kertaalleen koko siitä hinnasta, jonka kuluttaja maksaa. (Verohallinto 2004.) Suomen arvonlisäverolaki koskee Suomessa liiketoiminnan muodossa tapahtuvaa tavaroiden ja palvelujen myyntiä ja tavaroiden maahantuontia Suomeen sekä Suomessa tapahtuvaa yhteisöhankintaa ja tavaran siirtoa varastointimenettelyyn. Liiketoiminnan muodossa tapahtuvana myyntinä pidetään ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja itsenäistä toimintaa, johon sisältyy yrittäjäriski. Jos myynti ei

17 13 tapahdu liiketoiminnan muodossa, se on verotonta. Myyjä ei ole verovelvollinen, jos kalenterivuoden liikevaihto on enintään euroa, ellei hän ole oman ilmoituksen perusteella merkitty tai vapaaehtoisesti hakeutunut verovelvolliseksi. (Siikavuo 2002, 153.) Vähäisen liiketoiminnan harjoittaja joutuu arvioimaan etukäteen, jääkö liikevaihto kalenterivuodelta alle euromääräisen rajan vai ei. Jos hän arvioi liikevaihdon olevan yli euroa, hänen tulee tehdä verovirastolle perustamisilmoitus, jonka perusteella hänet merkitään verovelvollisten rekisteriin. (Holopainen & Levonen 2003, ) Arvonlisävero on maksettava oma-aloitteisesti kuukausittain. Verovelvolliset yritykset laskevat kirjanpitoon kirjaamiensa osto-, myynti- ja muiden tilitapahtumien perusteella kuukaudelta valtiolle tilitettävän veron määrän. Kuukaudelta tilitettävä vero lasketaan vähentämällä kuukaudelle kohdennetuista myynneistä maksettavista veroista kuukaudelle kohdennettuihin vähennyskelpoisiin ostoihin sisältyvät verot. Myynneistä maksettava vero lasketaan kertomalla veroton myyntihinta tai muu veron peruste sovellettavalla verokannalla. (Holopainen & Levonen 2003, 181.) Suomessa on käytössä kolme eri arvonlisäverokantaa. Yleisin verokanta on 22 prosenttia, joka peritään tavallisten tuotteiden ja palvelujen myynnistä. Alennettuja verokantoja ovat 17 prosentin ja kahdeksan prosentin verokannat. Alempaa 17 prosentin verokantaa sovelletaan elintarvikkeisiin sekä rehuihin ja rehuseoksiin. Sitä ei sovelleta tarjoilutoimintaan, eläviin eläimiin, vesijohtoveteen, alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuihin alkoholijuomiin, tupakkavalmisteisiin eikä myrkkyihin. Alempaa kahdeksan prosentin verokantaa sovelletaan henkilökuljetuspalveluihin, majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuksien luovuttamiseen, Yleisradio Oy:n lupamaksuihin, elokuvaesitysten, teatteri-, musiikki- ja tanssiesitysten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen sekä muiden kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksuihin, liikuntapalveluihin, lääkkeisiin ja lääkkeenomaisiin tuotteisiin sekä kirjoihin. (Yritys Suomi 2007c.) Arvonlisäverovelvollinen saa vähentää tilitettävää veroa laskiessaan toiselta verovelvolliselta ostamansa tavaran tai palvelun perusteella sen veron, jonka myyjä on velvollinen suorittamaan. Verovelvollinen ostaja saa myös vähentää veron, jonka hän on velvollinen suorittamaan käännetyn verovelvollisuuden perusteella. Lisäksi arvonlisäverovelvollinen saa vähentää maahantuomastaan tavarasta, tekemästään yhteisö-

18 14 hankinnasta sekä autoverosta autoverolain mukaan suorittamansa arvonlisäveron. Edellytyksenä vähennysoikeudelle on, että tavara tai palvelu tulee käytettäväksi verovelvollisen verollisessa liiketoiminnassa. Vähentää saadaan se vero, jonka myyjä lain mukaan on velvollinen suorittamaan. Lisäksi vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta lasku tai muu laskuna toimiva tosite. Maahantuodusta tavarasta suoritettavan veron vähennysoikeuden edellytyksenä on, että maahantuojalla on tullauspäätös sekä siihen liittyvät asiakirjat. Autoverosta kannetun arvonlisäveron vähennysoikeuden edellytyksenä on maksuunpanopäätös, josta käy selville suoritettavan veron määrä. Vähennys saadaan tehdä periaatteessa kaikista tavaroista ja verollisista palveluista, jotka on hankittu verollisina vaihto- tai käyttöomaisuudeksi tai muutoin käytettäväksi tai kulutettavaksi verollisessa liiketoiminnassa. (Verohallinto 2004.) 3.3 Yrityksen kannattavuus Kannattavuuslaskennan perimmäisenä tavoitteena on saada aikaan realistinen arvio siitä, kuinka paljon perustettavan yrityksen on saatava myyntiä aikaiseksi vuositasolla, jotta se pystyy selviytymään menoistaan ja tuottaa yrittäjälle riittävän toimeentulon. Laskennan tavoite on siis myynnin vuotuisen minimitason eli myynnin kriittisen pisteen selvittäminen. (Sutinen & Viklund 2004, 85.) Kannattavuus voidaan määritellä absoluuttisena kannattavuutena (esimerkiksi tuottojen ja kustannusten erotus) tai suhteellisena kannattavuutena (esimerkiksi sijoitetun pääoman tuottoaste). Kannattavuutta on mitattu perinteisesti voiton suuruudella. Voitolla tarkoitetaan yrityksen liiketoiminnan tuottojen ja kulujen positiivista erotusta. Lisäksi huomioon tulee ottaa myös voiton tuottamiseen uhrattujen panostusten määrä, jolloin kiinnitetään huomiota siihen, minkälaisilla panostuksilla voitto on saatu aikaan. Lähtökohta kannattavuudelle on, että yritys tuottaa jatkuvasti enemmän sijoitetulle pääomalle, kuin mitä pääoman saanti ja sen käyttö yritykselle maksaa. Sijoitetun pääoman tuottoa arvioidaan yleensä suhteuttamalla voitto yritykseen sijoitetun pääoman määrään. Pääoman tuotto voidaan selvittää suhteellisesti esimerkiksi voitto jaettuna pääomalla kertaa sata. Jotta kannattavuuteen voidaan ottaa kantaa, tarvitaan tietoa yrityksen tuloksen muodostumisen kannalta olennaisista eristä sekä siitä kuinka tämä tieto voidaan hankkia. Toisaalta tarvitaan tietoa pääomista ja niiden muodostumisesta sekä siitä, kuinka tämä tieto saadaan. Kannattavuutta ei voida määritellä yksi-

19 15 selitteisesti, mutta yleensä sillä tarkoitetaan tulontuottamiskykyä tietyn ajanjakson aikana. Kannattavuus on moniulotteinen käsite, jonka hallitseminen edellyttää kokonaisvaltaista liiketoiminnan ymmärtämistä. (Alhola & Lauslahti 2000, ) Kannattavuutta voidaan tarkastella lyhyellä sekä pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä kannattavuus tarkoittaa esimerkiksi tietyn tuotteen kannattavuuden mittaamista tietyn ajanjakson aikana. Lyhyen aikavälin kannattavuuden arviointiin käytetään yleensä esimerkiksi katetuottolaskentaa. Kannattavuutta tarkastellessa pidemmällä aikavälillä voidaan tarkastelu ulottaa esimerkiksi tuotteen koko elinkaareen, joka käytännössä tarkoittaa koko tuotteen elinaikaisen kannattavuuden selvittämistä. Tällöin asiaa voidaan lähestyä esimerkiksi kuvaamalla tuotteen tai laskentakohteen elinvaiheita elinkaarena. (Alhola & Lauslahti 2000, 75.) 3.4 Investoinnit Yritystoimintaa aloitettaessa yrittäjä tarvitsee rahaa, joko omaa tai vierasta pääomaa. Aloittavan yrittäjän pääomasta suuri osa menee käyttöomaisuuteen eli yritystoiminnassa välttämättä tarvittavien koneiden, laitteiden ja toimitilojen hankintaan, joita kutsutaan investoinneiksi. (Raatikainen 2001, 103.) Investoinneille tunnusomaista on, että niiden taloudellinen merkitys on mittava ja varsin usein niitä joudutaan rahoittamaan velkarahalla (Hoffrén 1993, 335). Investointeja voidaan luokitella monella tavalla muun muassa korvausinvestointeihin, uusinvestointeihin, välttämättömiin investointeihin sekä tarpeellisiin investointeihin. Korvausinvestoinnilla tarkoitetaan esimerkiksi jo olemassa olevan koneen korvaamista uudella. Uusinvestointi tarkoittaa puolestaan investointia, jota yrityksessä ei ole aiemmin tehty. Välttämättömiä investointeja ovat esimerkiksi lainsäädännön edellyttämät, jotka liittyvät esimerkiksi työturvallisuuteen tai ympäristönsuojeluun. Välttämättömiksi osoittautuvat esimerkiksi tuotantokoneiden korvausinvestoinnit, joilla ei pysty enää toimimaan kilpailukykyisesti. (Hoffrén 1993, ) Yrityksen investoinnit ovat rahan sijoittamista sellaisiin kohteisiin, joista tuloa odotetaan kertyvän yleensä yli vuoden pituiselta ajanjaksolta. Investoinnit voivat kohdistua aineellisiin tuotantohyödykkeisiin, kuten koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin, mutta ne voivat olla myös aineettomia, kuten investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

20 16 Aineettomat investoinnit näkyvät vain harvoin yrityksen kirjanpidon taseessa, mutta ne ovat nykyään yhä tärkeämpi ryhmä investointeja. (Niskanen & Niskanen 2003, 305.) Investoinnit voivat olla reaali-investointeja tai rahoitus- eli finanssi-investointeja. Reaali-investointeja ovat esimerkiksi koneiden, laitteiden, rakennusten ja kiinteistöjen tuotannontekijöiden hankinnat. Reaali-investoinneilla tarkoitetaan rahan sijoittamista yrityksen omaan toimintaan, joten niihin voidaan luokitella myös esimerkiksi tietyt tuotekehitysprojektit ja laajat markkinointikampanjat. Rahoitusinvestointeja ovat esimerkiksi arvopaperihankinnat, jotka ovat yleisiä esimerkiksi pankki- ja vakuutustoimialalla. Rahoitusinvestointi eroaa reaali-investoinnista muun muassa siinä, että tällöin hankinnan kohteena eivät ole välittömästi yrityksen omat tuotannontekijät, jolloin investoija ei siis itse osallistu välittömästi tuotantotoimintaan, vaan sijoittaa muiden toimintaan ja on toiminnassa mukana enintäänkin vain välillisesti. (Alhola & Lauslahti 2000, 162.) Investointi kohdistuu aina tulevaisuuteen, joten siihen liittyy aina myös epävarmuus. Investointipäätös on kertaluonteinen ja päätöstilanne on yleensä monimutkainen, joka liittyy paitsi tulevaisuusnäkökulmaan myös monien jopa keskenään ristiriitaisten tekijöiden huomioon ottamiseen. (Alhola & Lauslahti 2000, 163.) Investointilaskelmat ovat pitkän aikavälin kannattavuuslaskelmia, joiden perusajatuksena on vertailla investoinneista aiheutuvia tuloja ja menoja. Investointilaskelmien perusongelmat liittyvät siihen, etteivät eri ajankohtina realisoituvat tulo- ja menovirtojen rahamäärät ole samanarvoisia. Tavoitteena on saada ne vertailukelpoisiksi, jolloin mahdollistaen tämän, käytetään apuna laskentakorkokantoja, joiden avulla voidaan ottaa huomioon sekä koron että inflaation vaikutus. Nykyarvomenetelmä eli diskonttausmenetelmä on perusinvestointilaskentamenetelmä, jota käytetään silloin, kun halutaan tietää, minkä arvoinen esimerkiksi jokin tulevaisuudessa erääntyvä sijoitus olisi tällä hetkellä. Diskonttauksen avulla selvitetään myös alkuperäisen pääoman määrä. (Alhola & Lauslahti 2000, 168.) Annuiteettimenetelmällä investoinnin hankintameno jaetaan annuiteettitekijän avulla investoinnin pitoajalle yhtä suuriksi annuiteeteiksi. Annuiteetti sisältää käytettävän laskentakorkokannan mukaisen koron ja poiston. Investointi on annuiteettimenetelmää käyttäessä kannattavaa, jos nettotuotto on suurempi kuin investoinnin hankintamenon annuiteetti. (Alhola & Lauslahti 2000, 173.) Lep-