BRIEF PSYCHIATRIC RATING SCALE Version pvm:

Transkriptio

1 BRIEF PSYCHIATRIC RATING SCALE Version pvm: ARVIOINTIOHJEET Perustuu artikkeliin Brief Psychiatric Rating Scale (BPRS). Expanded version (4.0). Scales, Anchor Points and Administration Manual. Ventura et al, Scale for the Assessment of Negative Symptoms (SANS)-arviointiohjeet perustuvat Nancy Andreasenin julkaisemiin SANS-arviointiohjeisiin. Jaana Suvisaari, Kansanterveyslaitos ja Eila Sailas, Kellokosken sairaala Yleiset ohjeet: 1. Kaiken käytettävissä olevan tiedon hyödyntäminen potilaita arvioitaessa Käytä hyväksesi kaikkea käytettävissä olevaa tietoa potilaasta, kun arvioit oireita. Poikkeuksen muodostavat oireet, jotka arvioidaan haastattelutilanteen pohjalta. Näitä oireita ovat oireet eli puheen hajanaisuus, tunneilmaisun niukkuus, emotionaalinen vetäytyminen, motorinen hitaus, jännittyneisyys, haluttomuus yhteistyöhön, kiihtyneisyys, häiriöherkkyys, motorinen yliaktiivisuus sekä maneerit ja oudot asennot. 2. Aikaikkuna oireita arvioitaessa Aikaväli, jolla oireita arvioidaan, on viimeisin kuukausi. Pyri arvioimaan oireiden keskimääräinen vaikeusaste kuluneen kuukauden aikana. 3. Oireiden vaikeusasteen määrittäminen oireiden keston ja vakavuuden pohjalta Useimmat BPRS-kysymykset arvioidaan oireen keston tai vakavuuden pohjalta. Joskus nämä kaksi eivät kulje käsi kädessä. Esimerkiksi henkilö voi kertoa kuulevansa ääniä koko ajan, jolloin keston perusteella vaikeusaste olisi 7 eli äärimmäisen vakava, mutta äänet häiritsevät potilaan toimintakykyä vain kohtalaisesti, jolloin arvioinniksi tulisi vain 5 eli kohtalaisen vakava. Ohjeena tilanteisiin, joissa keston ja vakavuuden pohjalta saataisiin erilainen arvio, on valita näistä kahdesta vakavampi eli korkeamman pistemäärän tuottava vaihtoehto. Edellä kuvatussa tilanteessa tämä olisi keston perusteella Miten arvioidaan harhaluulot, joita potilaalla on ollut aiemmin mutta joiden suhteen hänellä ei ole sairaudentuntoa? Voi olla hankalaa arvioida potilaita, joilla ajankohtaisesti ei ole harhaluuloja tai aistiharhoja mutta joilla on ollut niitä aiemmin, koska potilaiden sairaudentunto aikaisempiin oireisiin nähden vaihtelee. Potilas, jolla haastatteluhetkellä ei ole oireita, saattaa kuvata hyvinkin elävästi aikaisempia psykoottisia kokemuksiaan. Seuraavassa joitain arviointiohjeita: Potilas saattaa olla aikaisempien tai nykyistenkin harhaluulojen suhteen täysin sairaudentuntoinen ja nimittää niitä harhoiksi. Harhaluulot pitää kuitenkin aina merkitä vakavuudeltaan harhaluulon tasoisiksi, jos potilas on käyttäytynyt niiden mukaisesti (esimerkiksi välttänyt ulos menoa häntä vainoavan mafian pelossa, vaikka nimittäisikin kyseistä mafiaa omaksi harhakseen). 1

2 Jos potilas kuvaa harhaluulon, joka hänellä aiemmin on ollut, ja pitää sitä nyt täysin epärealistisena, arvioidaan ajankohtaisesti oire 11 (epätavallinen ajatusten sisältö) yhdeksi ( ei esiinny ) ja samoin suuruusharhat, syyllisyydentunnot, somaattiset vaivat tai epäluuloisuus, jos aikaisemmin esiintyneen harhaluulon sisältö liittyi näihin aihepiireihin. Jos kuitenkin potilas uskoo, että hänen aikaisemmat psykoottiset kokemuksensa olivat täysin todellisia, arvionniksi tulee vähintään 2 ( hyvin heikko ), vaikka henkilöllä ei ajankohtaisesti oiretta olisikaan. Esimerkkejä: a. Potilas kertoo psykoottisesta kokemuksesta (harhaluuloista tai aistiharhoista) ja ymmärtää olleensa tuolloin sairas. Hän selittää oireet sillä, että hänellä on psyykkinen sairaus. => Epätavallinen ajatusten sisältö 1 (ei esiinny) b. Potilas sanoo, että hänen aikaisemmat psykoottiset kokemuksensa johtuivat psyykkisestä sairaudesta mutta ei ole tästä täysin vakuuttunut. Potilas toteaa, että saattaa olla, että jotkut ihmiset yrittivät tappaa hänet, mutta hän ei ole asiasta varma. Tapahtumiin liittyvät muistot eivät ole eriskummallisia. Tällä hetkellä potilas on varma siitä, ettei kukaan yritä vahingoittaa häntä. => Epätavallinen ajatusten sisältö 2 (hyvin heikko) tai 3 (heikko) riippuen siitä, kuinka voimakkaasti potilas tuo esiin pohdintojaan aikaisempien tapahtumien mahdollisesta todenperäisyydestä c. Potilas kuvaa aikaisemmat psykoottiset elämyksensä aivan kuin ne olisivat todella tapahtuneet. Hän pystyy antamaan esimerkkejä tapahtumista, esimerkiksi että työkaverit laittoivat myrkkyä hänen kahviinsa tai tietyt koneet pystyivät lukemaan hänen ajatuksiaan. Potilas sanoo, ettei tällaista tapahdu enää eikä pidä kyseisiä työkavereita tai koneita uhkana itselleen. Hän on kuitenkin vakuuttunut, että aikaisemmat kokemukset olivat todellisia. => Merkitse 3 (heikko) tai 4 (kohtalainen) epätavalliseen ajatusten sisältöön riippuen siitä, kuinka voimakkaasti potilaan todellisuuden taju aikaisempien tapahtumien osalta on häiriintynyt, mutta epäluuloisuuteen 1 (ei esiinny), mikäli potilas on varma siitä, ettei häntä tällä hetkellä uhkaa mikään. d. Potilaalla on eriskummallisia uskomuksia aikaisemmista tapahtumista ja/tai aikaisemmat kokemukset vaikuttavat edelleen hänen käyttäytymiseen. Esimerkiksi henkilö voi uskoa, että avaruusolennot siirsivät säteiden avulla ajatuksia hänen päähänsä TAI potilas ei uskalla katsoa televisiota, koska pelkää, että sieltä voisi tulla hänelle viestejä TAI potilas pelkää, että mafia väijyy häntä ostoskeskuksissa, joita hän sen vuoksi välttelee. => merkitse vähintään 4 (kohtalainen) epätavalliseen ajatusten sisältöön riippuen siitä, kuinka paljon oireet aiheuttavat huolta ja toimintakyvyn heikentymää. Arvioi myös epäluuloisuus. e. Potilas uskoo, että aikaisemmat psykoottiset kokemukset olivat tosia, ja aikaisemmat psykoottiset kokemukset ja niihin liittyvät harhauskomukset vaikuttavat useimpiin arkielämän osa-alueisiin ja aiheuttavat huolta ja toimintakyvyn heikentymistä. 2

3 => Merkitse 6 (vakava) tai 7 (äärimmäisen vakava) epätavalliseen ajatusten sisältöön riippuen huolen ja toimintakyvyn heikentymän vaikeusasteesta. 5. Miten arvioida oireita, kun potilas kieltää ne Oireiden kieltäminen tai vähättely on tavallista. Potilas saattaa pelätä, että hänen lääkitystään nostetaan tai että hän joutuu sairaalaan, mikäli hän kertoo tietystä oireesta. Esimerkkejä: Potilas kieltää kuulevansa ääniä mutta supisee silti itsekseen ikään kuin kuulemilleen äänille vastaten. Potilas vastaa oireesta kysyttäessä no ei oikeastaan sen sijaan että vastaisi vain ei, mikä viittaisi jonkinasteisen oireen olemassaoloon. Potilas kieltää olevansa masentunut mutta antaa surullisen ja hidastuneen vaikutelman. Jos potilas kieltää oireen olemassaolon: Käytä kaikkea muuta käytettävissä olevaa tietoa, esim. muulta henkilökunnalta tai omaisilta saatuja tietoja. Mikäli potilaan on vaikea puhua psykoottisista oireista, kysy ensin muista oireista, kuten masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Voit myös jutella potilaan kanssa siitä, huolestuttaako häntä jokin asia oireista puhumiseen liittyen. Palaa psykoottisiin oireisiin liittyviin kysymyksiin, kun potilas tuntuu rentoutuneemmalta. Osoita empatiaa potilasta kohtaan vaikeista ja kiusallisista tilanteista on ikävä puhua jälkikäteen. Esimerkiksi: Ymmärrän, että sinusta voi tuntua ikävältä muistella niitä tapahtumia, mutta minulle olisi tärkeää saada tarkka kuva siitä, mitä silloin koit. Riippuen siitä, millainen suhde sinulla on potilaaseen, voit myös konfrontoida häntä ei kuitenkaan kriittiseen sävyyn ja psykoottisten oireiden suhteen varovasti. Esimerkiksi: Sanoit, että et ole masentunut. Sinä tunnut kuitenkin hyvin surulliselta. Jos ja kun potilas tietää, että hänen hoitoonsa osallistuvat tahot kertovat toisilleen potilaan tilanteessa tapahtuneista muutoksista, tätä kautta saatua tietoa voi hyödyntää haastattelussa. Esimerkiksi aistiharhoista kysyttäessä voi muotoilla suoraan: Kuulin X:ltä, että sinulla on viime aikoina ollut enemmän ääniä. Kertoisitko niistä enemmän? Jos saatu tieto on hyvin ristiriitaista, viime kädessä oikeimman arvion ratkaisee oma kliininen harkinta. 6. Keneen verrata oireita arvioitaessa Kunkin potilaan oireiden vakavuutta arvioitaessa pitäisi mielessä olla vertailukohtana samanikäinen, samaa sukupuolta ja koulutustaustaa oleva henkilö, jolla ei ole psykiatrista häiriötä ja jolla on ikää ja asemaa vastaava toimintakyky. On tärkeää, ettei ota vertailukohdaksi lievemmin sairaita potilaita, koska silloin arviot jäävät liian mataliksi. Tämä on erityisen tärkeää arvioitaessa residuaalioireita. 3

4 7. Miten arvioidaan oireita, jotka kuuluvat useaan eri BPRS-oireluokkaan? Erityisesti harhaluuloja voidaan arvioida useassa eri kohdassa niiden sisällöstä riippuen. Esimerkki: henkilö uskoo, että joitain hänen ruumiinosiaan on leikkauksessa vastoin hänen omaa tahtoaan poistettu ja tilalle on laitettu rikkinäisiä metallisia osia. => Merkitse somaattiset vaivat tasolle 6 (vakava) tai 7 (äärimmäisen vakava) ja epätavallinen ajatusten sisältö tasolle 4 (kohtalainen)- 7 (äärimmäisen vakava) riippuen harhaluulon esiintymistiheydestä ja siihen liittyvästä huolesta. Jos potilas lisäksi uskoo, että metalliset osat hänen ruumiissaan häiritsevät lentoliikennettä ja aiheuttavat onnettomuuksia, ja tuntee tämän vuoksi syyllisyyttä, pitää myös BPRS:n Syyllisyydentunteet-kohta arvioida. Sama oire saattaa johtaa eri tasoiseen arviointiin BPRS:n eri kohdissa. Potilas saattaa esimerkiksi uskoa erittäin vakaasti, että hänen naapurinsa vainoaa häntä, jolloin epäluuloisuus arvioitaisiin tasolle 6 (vakava). Jos potilaalla ei kuitenkaan ole muita psykoottisia oireita ja hän kykenee esim. suoriutumaan työssä ja muussa arkielämässä normaalisti, epätavallinen ajatusten sisältö arvioitaisiin vain tasolle 4 (kohtalainen). 8. Mitä tehdä, jos tiettyyn oireeseen sopivaa kuvausta ei löydy ohjekirjasta? Yleinen ohje on: Arviointi 2-3 merkitsee lievää, ei vielä patologista oiretta, joka kuitenkin on havaittavissa Arviointi 4-5 tarkoittaa kliinisesti merkitsevää, vaikeusasteeltaan kohtalaista oiretta. Arviointi 6-7 tarkoittaa kliinisesti merkitsevää, vakavaa oiretta. Joskus auttaa, jos aloittaa arvioinnin päättämällä, mihin näistä kolmesta luokasta oire kuuluu. 9. Mitä tehdä, jos potilas käyttäytyy eri tilanteissa hyvin eri tavalla? Potilaan oireet voivat vaihdella huomattavasti tilanteesta riippuen. Potilas voi ilmaista tunteitaan ollessaan kahden tutun hoitajan kanssa mutta hyvin vetäytynyt ja tunne-elämältään köyhtyneen vaikutelman antava muissa tilanteissa. Tällaisessa tapauksessa tunneköyhyyden arvion voi tehdä keskiarvona näistä kahdesta ääripäästä. Poikkeuksen muodostaa oireet, jotka arvioidaan vain haastattelutilanteen perusteella. 10. Mitä tehdä, jos potilaan oireet ovat ristiriitaisia? Samalla potilaalla voi olla yhden tapaamistilanteenkin aikana keskenään ristiriitaisia oireita. Hän voi esimerkiksi antaa hyvin vetäytyneen ja tunneköyhän kuvan, kunnes mieliala saattaa lyhyeksi aikaa muuttua maaniseksi, jolloin potilas nauraa ja vitsailee haastattelijan kanssa. Tämän jälkeen potilas palaa apaattiseen olotilaan. Tällaisessa tilanteessa sekä tunneköyhyyden että kohonneen mielialan voi merkitä olevan olemassa. Jos kuitenkin oireet ovat ristiriitaisia ja vaihtuvia, tämän voi huomioida arvioimalla yksittäiset oireet alemmalle tasolle kuin silloin, jos ne olisivat olleet ainoita oireita. 4

5 BPRS-HAASTATTELUN OHJEET 1. HUOLI RUUMIILLISISTA VAIVOISTA Arvioi potilaan tämänhetkistä huolestuneisuutta omasta ruumiillisesta terveydentilastaan, erityisesti huolen epäsuhtaa todettuihin somaattisiin sairauksiin nähden. Somaattiset harhaluulot arvioidaan aina vähintään vaikeusasteelle 6 (vakava). Huomioi, että arvioit vain somaattisten vaivojen / huolestuneisuuden vaikeusastetta eikä esimerkiksi masentunutta mielialaa. Jos potilas saa tässä arvion 6-7 somaattisen harhaluulon vuoksi, epätavallisen ajatusten sisällön (kohta 11) on arvioitava vähintään 4:ksi. Kysymyksiä: Oletko ollut huolestunut ruumiillisesta terveydestäsi? Onko sinulla ollut viime aikoina ruumiillisia sairauksia, tai oletko käynyt lääkärissä ruumiillisten vaivojen vuoksi? (Jos kyllä: Mitä tutkimuksissa havaittiin? Kuinka vakavaa se on?) Onko mikään muuttunut ulkonäössäsi viime aikoina? Onko sinusta koskaan tuntunut, että jokin osa ruumiistasi on muuttunut tai lakannut toimimasta? (Jos kyllä johonkin edellisistä: Ovatko nämä ongelmat häirinneet suoriutumistasi arkiaskareista / töistä? Kuinka usein olet huolissasi (potilaan oma kuvaus vaivasta)? Oletko kertonut näistä ongelmista muille? ) 1 = ei esiinny Satunnaista huolta ruumiillisista vaivoista, josta potilaalla ei juurikaan ole tarvetta puhua muille. Satunnaista huolta ruumiillisista vaivoista, josta potilaalla on tarve kertoo muille (esim. perheelleen tai lääkärille) Potilas tuo usein esiin huolta ruumiillisista vaivoista tai potilas liioittelee hänellä todettuja somaattisia ongelmia TAI somaattisista vaivoista on jossain määrin tullut potilaalle päähänpinttymä. Huoli somaattisista vaivoista ei kuitenkaan aiheuta toimintakyvyn heikentymistä. Ei harhaluuloasteinen. Potilas tuo usein esiin huolta ruumiillisista vaivoista tai potilas liioittelee hänellä todettuja somaattisia ongelmia TAI somaattisista vaivoista on jossain määrin tullut potilaalle päähänpinttymä. Huoleen somaattisista vaivoista liittyen toimintakyky on kohtalaisesti heikentynyt. Ei harhaluuloasteinen. Somaattisista vaivoista on tullut potilaalle päähänpinttymä, jonka seurauksena toimintakyky on huomattavasti heikentynyt TAI potilaalla on somaattisia harhaluuloja. Potilas ei kuitenkaan toimi harhaluulojen mukaisesti eikä kerro niistä muille. 7 = erittäin vakava Somaattisista vaivoista on tullut potilaalle päähänpinttymä, jonka seurauksena toimintakyky on vakavasti heikentynyt TAI somaattisia harhaluuloja, joiden mukaan potilas toimii tai joista potilas kertoo muille. 5

6 2. AHDISTUNEISUUS Potilaan itse kuvaama huolestuneisuus, levottomuus, jännitys, pelko, huoli tai paniikinomaiset oireet. Ainoastaan potilaan itse kuvaamat henkilökohtaiset kokemukset otetaan huomioon. Älä arvioi havaittavissa olevaa ahdistuneisuutta, joka arvioidaan kohdassa 19 (jännittyneisyys). Kysymyksiä: Oletko ollut usein ahdistunut tai huolestunut viimeisen kuukauden aikana? (Jos kyllä: Mistä olet ollut huolestunut?) Onko sinulla huolia? Oletko huolestunut tulevaisuudesta tai taloudellisesta pärjäämisestäsi? Kun olet ahdistunut tai huolissasi, hikoilevatko kämmenesi tai onko sinulla sydämentykytystä? (Tuleeko sinulle tunne, että ilma olisi loppumassa? Vapisetko? Tuntuuko sinusta, että sinulla olisi pala kurkussa tai olisit tukehtumassa?) (Jos potilas kuvaa ahdistuneisuusoireita, kysy: Kuinka suuren osan ajasta sinulla on ollut (potilaan oma kuvaus oireista)? Onko se häirinnyt selviytymistäsi arkielämästä / töistä?) 1 = ei ole Potilas kokee huolestuneisuutensa jossain määrin epämiellyttäväksi TAI hänellä esiintyy satunnaista huolestuneisuutta enemmän kuin useimmilla terveillä henkilöillä Potilas on usein huolestunut mutta voi siirtää huomionsa muihin asioihin helposti. Potilas on huolestunut suurimman osan ajasta eikä voi helposti siirtää huomiotaan muihin asioihin, mutta huolestuneisuus ei häiritse toimintakykyä TAI potilaalla on satunnaista ahdistusta / ahdistuskohtauksia, johon liittyy autonomisia oireita (paniikkikohtaustyyppiset oireet hikoilu, käsien vapina, sydämen tykytys jne.), mutta oireilu ei häiritse toimintakykyä. Potilaalla on usein mutta ei kuitenkaan päivittäin ahdistusta, johon liittyy autonomisia oireita TAI ahdistuneisuus / ahdistuskohtaukset ja huolehtiminen vaikuttaa potilaan toimintakykyyn joillain elämänalueilla Päivittäin ahdistusta, johon liittyy autonomisia oireita, mutta oireilu ei kuitenkaan kestä koko päivää TAI ahdistus / ahdistuskohtaukset tai jatkuva huolestuneisuus häiritsevät toimintakykyä useilla eri elämänalueilla Potilaan ahdistukseen liittyy autonomisia oireita ja se kestää koko valveillaoloajan TAI ahdistus / ahdistuskohtaukset tai jatkuva huolestuneisuus häiritsevät toimintakykyä useimmilla elämänalueilla. 6

7 3. MASENNUS Huomioi potilaan antama surullinen tai onneton vaikutelma, kykenemättömyys nauttia asioista ja masentaviin ajatuksiin keskittyminen, toivottomuus, arvottomuuden tunteet tai tyytymättömyys itseensä. Älä huomioi motorista hidastuneisuutta, aamuyön unettomuutta tai negatiivisiin oireisiin liittyvää asioista kiinnostumattomuutta. Kysymyksiä: Millainen mieliala sinulla on viime aikoina ollut? Oletko ollut masentunut (surullinen / maassa / onneton? Onko sinusta tuntunut, ettei millään ole mitään väliä?) Pystytkö halutessasi siirtämään huomiosi mukavampiin asioihin? Oletko huomannut, että olisit menettänyt mielenkiintosi tai että saisit vähemmän iloa asioista, joista aikaisemmin olet nauttinut, kuten perheen tai ystävien seurasta / harrastuksista / television katselusta / syömisestä? (Jos potilas sanoo olleensa masentunut: Kuinka pitkään masentunut olo kestää? Onko se häirinnyt selviytymistäsi arkielämästä / töistä?) 1 = Ei esiinny 2 = Hyvin lievä Potilas tuntee itsensä satunnaisesti surulliseksi, onnettomaksi tai masentuneeksi. 3 = Lievä Potilas tuntee itsensä usein surulliseksi tai onnettomaksi mutta pystyy helposti siirtämään huomionsa muihin asioihin. 4 = Kohtalainen Potilaalla on usein ajanjaksoja, jolloin hän tuntee itsensä hyvin surulliseksi, onnettomaksi tai kohtalaisen masentuneeksi mutta pystyy ponnistellen toimimaan normaalisti. 5 = Kohtalaisen vakava Usein, mutta ei päivittäin syvän masennuksen jaksoja TAI jotkut toimintakyvyn alueet heikentyneet masennuksen vuoksi. 6 = Vakava Syvästi masentunut päivittäin mutta ei koko päivää TAI useat toimintakyvyn alueet heikentyneet masennuksen vuoksi 7 = Äärimmäisen vakava Syvästi masentunut koko ajan TAI lähes kaikki toimintakyvyn alueet heikentyneet depression vuoksi 7

8 4. ITSETUHOISUUS Henkilön itse ilmaisema ajatus tai suunnitelma itsensä vahingoittamisesta, itsemurha-ajatuksia tai suunnitelma, tai itsemurhayritys tai muu itsensä vahingoittaminen. Kysymyksiä: Onko sinusta tuntunut, ettei elämä ole elämisen arvoista? Onko sinulla ollut ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai itsemurha-ajatuksia? Onko sinusta tuntunut, että olet väsynyt elämiseen, tai oletko ajatellut, että olisi parempi, jos olisit kuollut? Onko sinusta koskaan tuntunut, että haluaisit vain lopettaa kaiken? Jos potilas kuvaa itsetuhoisia ajatuksia, kysy: Kuinka usein olet ajatellut... (käytä potilaan käyttämää sanamuotoa)? Oliko / onko sinulla suunnitelma, miten sen tekisit? 1 = Ei esiinny 2 = Hyvin lievä Potilaasta tuntuu satunnaisesti, että hän on väsynyt elämään. Ei varsinaisia itsetuhoisia ajatuksia. 3 = Lievä Satunnaisia itsetuhoisia ajatuksia, joihin ei liity aikomusta toteuttaa ajatuksia tai varsinaista suunnitelmaa TAI potilaasta tuntuu, että hänen olisi parempi olla kuollut. 4 = Kohtalainen Potilaalla on usein itsetuhoisia ajatuksia, mutta niihin ei liity aikomusta toteuttaa ajatuksia tai suunnitelmaa. 5 = Kohtalaisen vakava Paljon kuvitelmia siitä, miten voisi tehdä itsemurhan. Potilas voi harkita vakavasti itsemurhan tekemistä, ja hänellä on ajankohta ja tekotapa valmiiksi harkittuna TAI potilas on tehnyt impulsiivisen itsemurhayrityksen käyttäen tapaa, johon ei olisi voinut kuolla tai varmistaen, että hänet löydetään ja voidaan pelastaa. 6 = Vakava Potilas haluaa selvästi tappaa itsensä. Potilas etsii sopivaa keinoa ja ajankohtaa TAI potilas on tehnyt vakavan itsemurhayrityksen tietäen kuitenkin, että pelastuminen saattaisi olla mahdollista. 7 = Äärimmäisen vakava Potilaalla on vakaa aikomus tehdä itsemurha ja selvä suunnitelma, milloin ja miten sen toteuttaa TAI itsemurhayritys tavalla, jonka potilas uskoi olevan tappava TAI paikassa, josta potilas ei uskonut häntä löydettävän. 8

9 5. SYYLLISYYDENTUNTEET Kohtuuton aikaisemman käytöksen aiheuttama huoli tai katumus. Arvioidaan vain potilaan itse ilmaisemia syyllisyydentunteita. Huomaa: jos potilas saa arvion 6 tai 7 syyllisyysharhojen vuoksi, epätavallinen ajatusten sisältö on arvioitava vähintään 4:ksi (tarkempi arvio riippuu harhojen aiheuttamasta huolesta ja toimintakyvyn heikkenemisestä). Kysymyksiä: Onko jotain, josta tuntisit syyllisyyttä? Oletko ajatellut aikaisempia ongelmiasi? Oletko taipuvainen syyttämään itseäsi asioista, joita sinulle on tapahtunut? Oletko tehnyt mitään, mitä edelleen häpeäisit? (Jos potilas ilmaisee syyllisyyttä tai katumusta johonkin liittyen, kysy: Kuinka usein olet viime aikoina ajatellut (potilaan kuvaus tilanteesta, johon liittyy syyllisyydentunteita)? Oletko kertonut syyllisyydentunteistasi muille?) 1 = Ei esiinny 2 = Hyvin lievä Potilas ajattelee, että on pettänyt jonkun luottamuksen tai on epäonnistunut jossakin, mutta ei ole huolissaan asiasta. Pystyy helposti siirtämään ajatuksensa muihin asioihin. 3 = Lievä Potilas ajattelee, että on pettänyt jonkun luottamuksen tai on epäonnistunut jossakin, ja on jossain määrin huolissaan asiasta. Puhuu asiasta myös muille. 4 = Kohtalainen Ylimitoitettuja syyllisyydentunteita, kokee, että on toiminut väärin, loukannut muita tekemällä tai jättämällä tekemättä jotain, mutta pystyy helposti kiinnittämään huomionsa muihin asioihin. 5 = Kohtalaisen vakava Suhteettomia syyllisyydentunteita siitä, että on pettänyt jonkun luottamuksen tai epäonnistunut jossain. Huomion kiinnittäminen muihin asioihin vaatii pinnistelyä. Ei harhaluuloasteinen. 6 = Vakava Harhaluuloasteisia syyllisyydentunteita TAI epärealistisia itsesyytöksiä olosuhteisiin nähden. Kohtalaisen huolissaan. 7 = Äärimmäisen vakava Harhaluuloasteisia syyllisyydentunteita TAI äärimmäisen epärealistisia itsesyytöksiä. Henkilö on hyvin huolissaan ja märehtii syyllisyysajatuksiaan, joista hän todennäköisesti kertoo muille tai toimii harhaluulojen mukaisesti. 9

10 6. VIHAMIELISYYS Vihamielisyys, halveksunta, hyökkäävyys, uhkailu, riidanhaluisuus, raivokohtaukset, omaisuuden tuhoaminen, tappelut ja kaikki muut vihamielisten asenteiden tai toimien ilmaisut. Älä päättele vihamielisyyden olemassaoloa ahdistuneisuudesta tai somaattisista vaivoista. Älä huomioi tilanteita, joissa vihaisuus on ollut asianmukaista tai joissa potilas ilmiselvästi on joutunut puolustamaan itseään. Kysymyksiä: Kuinka olet tullut toimeen muiden ihmisten kanssa (perheenjäsenet, työkaverit jne.)? Oletko ollut äreä tai helposti suuttuva viime aikoina? (Jos kyllä: Miten olet näyttänyt sen? Pidätkö sen sisälläsi?) Oletko koskaan ollut niin ärtynyt että olisit huutanut muille ihmisille tai aloittanut riidan tai tappelun? (Oletko koskaan huomannut huutavasi ihmisille, joita et tuntenut?) Oletko viime aikoina lyönyt ketään ihmistä? 1 = Ei esiinny 2 = Hyvin lievä Ärtynyt tai hapan, mutta ei näytä sitä avoimesti 3 = Lievä Väittelynhaluinen tai ivallinen 4 = Kohtalainen Peittelemättömän vihainen useissa tilanteissa TAI huutanut toisille ylenmääräisesti 5 = Kohtalaisen vakava On uhkaillut, valittanut kiivaasti asioista tai heitellyt tavaroita. 6 = Vakava On hyökännyt toisten kimppuun, mutta ei siten, että se olisi voinut aiheuttaa vammoja, esimerkiksi läpsäissyt tai töninyt TAI on tuhonnut omaisuutta, esim. kaatanut huonekaluja tai rikkonut ikkunoita. 7 = Äärimmäisen vakava Hyökännyt toisten kimppuun tavalla, joka on aiheuttanut tai olisi todennäköisesti voinut aiheuttaa vammoja, kuten vasaran tai aseen kanssa kimppuun hyökkäämällä. 10

11 7. KOHONNUT MIELIALA Pitkäkestoinen, läpitunkeva ja liioiteltu hyvän olon, hyväntuulisuuden ja euforian tunne (viitaten patologiseen mielialaan), olosuhteisiin nähden suhteeton optimismi. Älä päättele kohonneen mielialan olemassaoloa pelkästään aktiivisuuden lisääntymisestä tai suuruusajatuksista. Kysymyksiä: Onko olosi ollut niin hyvä tai mielialasi niin korkea, että et ole muiden ihmisten mielestä ollut oma itsesi? Onko sinulla ollut hyvin hilpeä tai "maailmanvalloittaja"-olo ilman mitään syytä? (Jos kyllä, kysy: Tuntuiko, että se oli enemmän kuin vain hyvää oloa? Kauanko sitä kesti?) 1 = ei esiinny Potilas tuntuu hyvin onnelliselta ja hyväntuuliselta ilman erityistä syytä Potilaalla on poikkeuksellisen hyvän olon tunteita, jotka eivät liity ulkoisiin olosuhteisiin ja kestävät pidempään kuin hetkellisesti Potilaalla on olosuhteisiin nähden liiallisia tai epärealistisia hyvän olon, hilpeyden, itseluottamuksen tai optimismin tunteita osan ajasta. Potilas saattaa pilailla usein, hymyillä, olla huomattavan hilpeä tai innostunut TAI mieliala on joitain hetkiä huomattavan kohonnut ja euforinen. Potilaalla on olosuhteisiin nähden liiallisia tai epärealistisia hyvän olon, hilpeyden, itseluottamuksen tai optimismin tunteita suuren osan ajasta. Potilas voi kuvata oloaan "paremmaksi kuin koskaan ennen", "huipulla" olevaksi, "kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen" TAI mieliala on toistuvasti huomattavan kohonnut ja euforinen. Potilas kuvaa mielialansa olevan usein huomattavan kohonnut ja euforinen TAI mieliala on koko haastattelun ajan selvästi ja kysymyksiin nähden epäasianmukaisesti kohonnut Potilas kuvaa mielialansa äärimmäisen kohonneeksi (elaatio) tai vaikuttaa miltei humalaiselta, nauraen, pilaillen, hihittäen jatkuvasti, mieliala haastattelutilanteessa jatkuvasti euforinen, potilas kokee itsensä haavoittumattomaksi, ja kaikki tämä on olosuhteisiin nähden epäasianmukaista. 11

12 8. SUURUUSAJATUKSET Potilaalla on liioiteltu käsitys omasta itsestään. Hän on vakuuttunut siitä, että hänellä on erityiskykyjä tai voimia, tai hän pitää itseään rikkaana tai kuuluisana. Arvioi sen perusteella, mitä potilas sanoo, älä ota huomioon potilaan käyttäytymistä. Huomio: jos henkilöllä on suuruusharhoja eli suuruusajatukset ovat tasolla 6-7, epätavallisen ajatusten sisällön (kohta 11) on oltava vähintään tasolla 4. Kysymyksiä: Koetko, että sinussa on jotain erityistä? Onko sinulla erityiskykyjä tai voimia? Oletko ajatellut, että saatat olla rikas tai kuuluisa? (Jos suuruusajatuksia, kysy: Kuinka usein olet ajatellut...(potilaan kuvaus)? Oletko kertonut kenellekään muulle näistä ajatuksista? Oletko toiminut näiden ajatusten mukaisesti?) 1 = ei esiinny Kokee olonsa erinomaiseksi ja kieltää ilmeiset ongelmat, mutta ei epärealistinen. Kykyihin ja koulutukseen nähden liioiteltu käsitys omasta itsestä. Potilas on epäasianmukaisen kerskaileva. Potilas väittää olevansa hyvin älykäs, oivaltava tai lahjakas, ja hänen käsityksensä ylittää realistiset mittasuhteet. Hän kuitenkin tuo käsityksiään esiin harvoin eikä myöskään juurikaan käyttäydy näiden suuruusajatusten mukaisesti. Potilas ei väitä, että hän oikeasti olisi saavuttanut tai tehnyt suuria tekoja. Kuten kohta 4, mutta potilas myös tuo käsityksiään usein esiin ja käyttäytyy näiden suuruusajatusten mukaisesti. Potilas saattaa epäillä, pitävätkö nämä suuruusajatukset paikkansa. Oireet eivät ole harhaluuloasteisia. Suuruusharhoja - uskoo omaavansa erityiskykyjä kuten selvänäkemisen lahjan, uskoo omistavansa miljoonia euroja, keksineensä uusia koneita, työskennelleensä töissä joihin ei missään nimessä olisi kyennyt, uskoo olevansa presidentti tai Jeesus. Nämä ajatukset eivät kuitenkaan välttämättä vaivaa tai ole potilaan mielessä kovinkaan paljon. Suuruusharhat ovat hyvin paljon potilaan ajatuksissa ja hän pyrkii puhumaan niistä tai toimimaan niiden mukaisesti. 12

13 9. EPÄLUULOISUUS Ilmaistu tai ilmeinen usko, että toiset ihmiset suhtautuvat potilaaseen pahantahtoisesti tai heillä on tarkoituksena syrjiä potilasta. Huomioi myös potilaan kokema vainoaminen yliluonnollisilta tai ei-ihmisperäisiltä tahoilta (esim. paholainen vainoaa). Huomioi: jos henkilö saa vähintään arvion 4, huomioi oireet myös epätavallisessa ajatusten sisällössä. Kysymykset: Tunnetko oloasi koskaan epämukavaksi julkisilla paikoilla? Tuntuuko sinusta, että toiset tarkkailisivat sinua? Oletko huolissasi kenenkään sinuun kohdistuvista aikeista? Onko joku yrittänyt tahallisesti hankaloittaa elämääsi tai vahingoittaa sinua? Koetko olevasi missään vaarassa? (Jos potilas ilmaisee vainoamisajatuksia, kysy: Kuinka usein olet ollut huolissasi (potilaan kuvaus)? Oletko kertonut kenellekään näistä kokemuksista?) 1 = ei esiinny Potilas on varuillaan. Hän on haluton vastaamaan joihinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin. Kertoo olevansa vaivautunut julkisilla paikoilla. Potilas kuvaa tilanteita, joissa muut ovat vahingoittaneet tai halunneet vahingoittaa potilasta. Kuvaukset kuulostavat kuitenkin uskottavilta. Potilas kokee satunnaisesti tai harvoin, että muut katsovat häntä, nauravat hänelle tai arvostelevat häntä julkisesti. Vähän tai ei ollenkaan huolta aiheeseen liittyen. Potilas sanoo, että muut puhuvat hänestä pahantahtoisesti, heillä on pahoja aikeita tai he saattavat vahingoittaa potilasta. Vaikuttaa epätodennäköiseltä mutta ei ole harhaluuloasteista. Tilanteita, joihin potilas epäilee liittyvän vainoa, tapahtuu harvemmin kuin kerran viikossa, mutta niihin liittyy jonkin verran huolta. Kuten 4, mutta tilanteita tapahtuu usein, vähintään viikottain. Potilas on kohtalaisen huolestunut vainoamisajatuksista TAI potilaalla on vainoharhoja, joiden todenperäisyyttä hän kuitenkin itse epäilee. Potilaalla on vainoharhoja mafia vainoaa, joku myrkyttää potilasta, yliluonnolliset voimat vainoavat potilasta. Kuten 6, mutta vainoharhat ovat eriskummallisia tai hallitsevat potilaan ajattelua. Potilas puhuu harhoista ja on taipuvainen toimimaan niiden mukaisesti. 13

14 10. AISTIHARHAT Potilaalla on aistihavaintoja ilman ulkoista vastinetta. Kun arvioit, missä määrin aistiharhat häiritsevät toimintakykyä, huomioi se, missä määrin potilas on huolissaan aistiharhojen sisällöstä ja aistiharhojen kokemisesta, sekä se, missä määrin potilas toimii aistiharhojen mukaisesti (esimerkiksi toimii käskevien kuuloharhojen antamien ohjeiden mukaan) ja kuinka paljon tämä haittaa hänen toimintakykyään. Huomioi myös omien ajatusten julki kuuluminen tai äänten kuuluminen pään sisällä, jos kokemukseen selvästi liittyy äänen kuuleminen. Kysymyksiä: Kuuletko koskaan, että nimeäsi kutsuttaisiin? Oletko kuullut ääniä tai oletko kuullut ihmisten puhuvan sinulle tai sinusta, vaikka ketään ei ole ollut paikalla? (Jos kuulee ääniä: Mitä äänet sanovat? Kuuluiko ääni selvästi äänenä - oman pään ulkopuolelta tulevana?) Onko sinulla koskaan näkyjä tai näetkö asioita, joita muut ihmiset eivät näe? Entä haistatko hajuja, joita muut eivät haista? (Jos aistiharhoja: Ovatko nämä kokemukset häirinneet selviytymistäsi arkielämästä / töistä? Kuinka selität ne? Kuinka usein niitä tapahtuu?) 1 = ei esiinny Potilas näkee näkyjä, haistaa hajuja tai kuulee ääniä tai kuiskauksia levätessään tai nukkumaan mennessään. Oireet eivät vaikuta millään tavoin toimintakykyyn. Täysin hereillä ollessaan potilas kuulee äänen kutsuvan itseään nimeltä tai kuulee eiverbaalisia hallusinaatioita (ääniä tai kuiskauksia) tai näkee epämääräisiä hahmoja tai potilaalla on aistihairahduksia (esim. erehtyy luulemaan puuta ihmiseksi tms.). Näitä oireita on harvakseltaan (esim. 1-2 kertaa viikossa), eivätkä ne aiheuta toimintakyvyn alenemista. Satunnaisia kuulo-, näkö-, maku-, haju- tai tuntoharhoja, joihin ei liity toiminnallista haittaa TAI ei-verbaalisia kuuloharhoja tai näkee aistihairahduksia useammin kuin satunnaisesti tai kyseiset oireet aiheuttavat toimintakykyyn haittaa Aistiharhoja päivittäin TAI jotkut toimintakyvyn osa-alueet ovat heikentyneet aistiharhojen vuoksi. Verbaalisia kuuloharhoja tai näköharhoja useita kertoja päivässä TAI monet toimintakyvyn osa-alueet ovat heikentyneet aistiharhojen vuoksi. Jatkuvia verbaalisia kuuloharhoja tai näköharhoja TAI lähes kaikki toiminnot ovat heikentyneet aistiharhojen vuoksi. 14

15 11. EPÄTAVALLINEN AJATUSTEN SISÄLTÖ Epätavallinen, outo tai eriskummallinen ajatusten sisältö. Arvioi ajatusten sisällön poikkeavuutta, ei puheen hajanaisuutta. Harhaluulot ovat ilmeisen absurdeja, virheellisiä tai eriskummallisia ajatuksia, joista potilas on täysin vakuuttunut. Joskus voi olla vaikea arvioida, onko henkilö täysin vakuuttunut uskomuksestaan. Tämän merkkinä voi pitää sitä, että potilas on toiminut harhaluulonsa mukaisesti (esim. suojautunut kuvitelluilta vihollisilta). Harhaluuloja lievempiin vaikutusajatuksiin ja pelkoihin vainotuksi tulemisesta kuuluu, että henkilö suhtautuu ajatuksiinsa epäilevämmin ja toisaalta ajatuksissa voi olla enemmän taustalla olevia todellisia syitä. Huomioi kaiken tyyppiset harhat myös tässä, vaikka ne huomioidaan myös muualla. Huomioi tässä kokemukset ajatuksen siirrosta, pois ottamisesta ja julki kuuluttamisesta. Huomaa: jos syyllisyys, epäluuloisuus, suuruusajatukset tai huoli somaattisista vaivoista on arvioitu 6:ksi tai 7:ksi, epätavallisen ajatusten sisällön pitää olla vähintään 4. Kysymyksiä: Oletko saanut erityisiä viestejä ihmisiltä tai siitä, miten asiat ympärilläsi ovat järjestetty? Onko sinuun viitattu TV:ssä tai sanomalehdissä? Voiko joku lukea ajatuksiasi? Onko sinulla aivan erityinen suhde Jumalaan? Vaikuttaako jokin sinuun oudolla tavalla, esimerkiksi sähkö, röntgensäteet tai radioaallot? Laitetaanko päähäsi vieraita ajatuksia? Oletko kokenut, että joku ihminen tai voima kontrolloisi sinua? (Jos potilaalla on outoja ajatuksia/harhaluuloja, kysy: Kuinka usein ajattelet...(potilaan kuvaama oire)? Oletko kertonut kenellekään näistä kokemuksista? Kuinka selität nämä tapahtumat (potilaan kuvaamat kokemukset)?) 1 = ei esiinny Vaikutusajatuksia (esimerkiksi ajatus siitä, että ihmiset tuijottavat tai nauravat potilaalle), vainoamisajatuksia (ihmiset kohtelevat kaltoin potilasta). Epätavallisia uskomuksia esim. henkiin tai UFOihin liittyen tai epärealistisia käsityksiä omista kyvyistä. Potilas ei pidä voimakkaasti kiinni uskomuksista ja suhtautuu niihin jossain määrin epäilevästi. Samantapaisia ajatuksia kuin kohdassa 2, mutta todellisuudentaju on enemmän heikentynyt - ajatukset ovat hyvin epätavallisia tai potilas uskoo enemmän ajatustensa todenperäisyyteen. Ajatusten sisältö voi olla harhaluuloille tyypillinen, jopa eriskummallinen, mutta potilas ei kuitenkaan ole täysin vakuuttunut ajatustensa todenperäisyydestä. Oudot ajatukset eivät ole vielä kiteytyneet harhaluuloiksi, mutta niitä pidetään yhtenä mahdollisena selityksenä oudoille kokemuksille. Potilaalla on harhaluuloja, jotka eivät kuitenkaan hallitse potilaan ajattelua tai vaivaa potilaan mieltä ja jotka eivät vaikuta hänen toimintakykyynsä. Kyseessä voi olla yksittäinen, tarkasti rajautunut harhaluulo tai totena pidetty absurdi uskomus aikaisempiin harhaluuloihin liittyen. Harhaluuloja, jotka jonkin verran vaivaavat potilaan mieltä TAI jotka häiritsevät joitain toimintakyvyn osa-alueita. Harhaluuloja, jotka vaivaavat potilasta erittäin paljon tai hallitsevat hänen ajatteluaan TAI harhaluulot häiritsevät monia toimintakyvyn osa-alueita ja siten heikentävät toimintakykyä paljon. Harhaluulot hallitsevat potilaan elämää lähes täysin TAI harhaluulot häiritsevät useimpia toimintakyvyn osa-alueita ja heikentävät toimintakykyä erittäin paljon. 15

16 12. ERISKUMMALLINEN KÄYTTÄYTYMINEN Käyttäytymistä, joka on outoa tai epätavallista tai potilas syyllistyy rikolliseen käyttäytymiseen tavalla, joka selvästi on psykoottista. Outo käytös ei rajoitu haastattelutilanteeseen. Huomioi myös epäsopiva seksuaalinen käyttäytyminen ja epäasianmukainen tunnetila. Kysymykset: Oletko tehnyt jotain huomiota herättävää? Oletko tehnyt jotain, jonka vuoksi olisit saattanut joutua vaikeuksiin poliisin kanssa? Oletko tehnyt jotain, joka oli muiden mielestä epätavallista tai häiritsevää? 1 = ei esiinny Käyttäytyminen julkisilla paikoilla on lievästi outoa tai eksentristä. Potilas esimerkiksi hihittelee satunnaisesti itsekseen tai ei ota katsekontaktia asianmukaisesti, mutta potilaan käytös ei herätä huomiota TAI potilas käyttäytyy epätavallisesti yksin ollessaan, esim. harrastaa harmittomia rituaaleja, mutta kyseinen käyttäytyminen ei herättäisi huomiota. Käyttäytyminen julkisilla paikoilla on erikoista, esimerkiksi potilas puhuu liian kovaäänisesti, tuijottaa muita ihmisiä epäasianmukaisesti TAI yksityisillä paikoilla käytöstä, joka herättää toisinaan huomiota, esimerkiksi ruoan hamstraamista, epätavallisia rituaaleja, käyttää hansikkaita sisällä. Selvästi eriskummallista käyttäytymistä, joka herättää huomiota (tai herättäisi, mikäli henkilö toimisi niin julkisella paikalla) tai huolestuttaa muita. Oireilu ei kuitenkaan ole niin vakavaa, että siihen tarvitsisi puuttua. Outoa käytöstä tapahtuu satunnaisesti. Esimerkkejä: potilas jää tuijottamaan yhteen paikkaan monen minuutin ajaksi, puhuu ääneen kuuloharhojen kanssa kerran, nauraa/hihittää epäasianmukaisesti 1-2 kertaa, puhuu kovaäänisesti itsekseen. Selvästi eriskummallista käyttäytymistä, joka herättää muiden ihmisten tai viranomaisten huomion (tai herättäisi, mikäli henkilö toimisi niin julkisella paikalla). Esimerkkejä: potilas tuijottelee epäasianmukaisella ja häiritsevällä tavalla muita ihmisiä, nauraa/hihittää epäasianmukaisesti usein, puhuu toisinaan ääneen kuuloharhojen kanssa, syö jotain ei syötäväksi tarkoitettua. Eriskummallista käytöstä, joka herättää huomiota ja johon viranomaiset joutuvat puuttumaan. Esimerkkejä: potilas alkaa ohjata liikennettä, kävelee alasti julkisella paikalla, tuijottelee yhteen paikkaan pitkiä aikoja, keskustelee pitkiä aikoja kuuloharhojen kanssa, hihittelee/nauraa epäasianmukaisesti usein. Vakava rikos, joka on tehty eriskummallisella tavalla ja herättää huomiota ja johtaa viranomaistoimiin, esimerkiksi potilas sytyttää tulipaloja ja jää tuijottamaan liekkeihin TAI eriskummallista käytöstä lähes jatkuvasti, esim. jatkuvaa epäasianmukaista nauramista/hihittelyä, potilas vastaa vain kuuloharhoille eikä potilasta saa vuorovaikutukseen. 16

17 13. ITSESTÄ HUOLEHTIMISEN LAIMINLYÖNTI Ulkonäöstä ja hygieniasta huolehtiminen tai ruokailu on normaalia heikompaa, sosiaaliset normit alittavaa tai niistä huolehtiminen on heikentynyt hengenvaarallisesti. Kuinka olet viime aikoina huolehtinut itsestäsi? Kuinka usein vaihdat vaatteet? Kuinka usein käyt suihkussa? Onko joku (perheestäsi tai henkilökunnasta) valittanut siitä, miten huolehdit itsestäsi tai pukeudut? Syötkö säännöllisesti? 1 = ei esiinny Hygienia / ulkonäöstä huolehtiminen hyvin lievästi heikentynyttä, esimerkiksi paita repsottaa housujen päällä, nappeja on napittamatta, kengännauhat ovat solmimatta, mutta tästä ei ole seuraamuksia (sosiaalista tai lääketieteellistä haittaa). Hygienia / ulkonäöstä tai itsestä huolehtiminen alittaa satunnaisesti sosiaaliset normit, esimerkiksi potilas ei peseydy säännöllisesti, vaatteissa on tahroja, tukka kampaamatta, potilas jättää toisinaan tärkeän aterian väliin. Tästä ei kuitenkaan ole seuraamuksia (sosiaalista tai lääketieteellistä haittaa). Hygienia / ulkonäöstä huolehtiminen alittaa havaittavasti sosiaaliset normit, esimerkiksi potilas ei peseydy säännöllisesti tai vaihda vaatteita, vaatetus on hyvin likainen, tukka hoitamaton ja epäsiisti, potilasta täytyy kehottaa itsestä huolehtimiseen, epäsiisteys on selvästi havaittavaa TAI potilas syö ja juo epäsäännöllisesti. Heikentyneestä itsestä huolehtimisesta on vain vähäistä sosiaalista tai lääketieteellistä haittaa. Usea hygieniasta / ulkonäöstä huolehtimisen osa-alue alittaa sosiaaliset normit TAI potilas saa osakseen arvostelua heikentyneestä itsestä huolehtimisesta johtuen ja häntä joudutaan säännöllisesti kehoittamaan huolehtimaan hygieniasta / ulkonäöstä. Syöminen ja juominen on epäsäännöllistä ja heikkoa, mikä aiheuttaa joitain lääketieteellisiä ongelmia. Usea hygieniasta / ulkonäöstä huolehtimisen osa-alue alittaa sosiaaliset normit, eikä potilas kehoitettunakaan aina peseydy tai vaihda vaatteita. Heikentyneen itsestä huolehtimisen vuoksi potilasta hyljeksitään koulussa / asuntolassa / töissä, tai siihen se on jouduttu puuttumaan. Syöminen on satunnaista ja heikkoa, mikä on saattanut vaatia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Potilas huolehtii erittäin heikosti useimmista hygieniasta / ulkonäöstä / ravitsemuksesta huolehtimisen osa-alueista TAI hygienia / ulkoinen olemus / ravitsemus vaatii välittömän lääketieteellisen intervention. 17

18 14. SEKAVUUS, DISORIENTAATIO Potilas ei ymmärrä tilanteita tai sitä, mitä hänelle sanotaan tai esimerkiksi mitä häneltä kysytään BPRS-haastattelun aikana. Potilaan ajan- ja paikan taju saattaa olla heikentynyt, ja hän saattaa sekoittaa henkilöitä. Älä kuitenkaan arvioi tähän, jos virheelliset vastaukset johtuvat harhaluuloista. Mikäli muuten oireen esiintyminen ei ole ilmeistä, voi tarvittaessa kysyä: Voisinko kysyä joitain kysymyksiä, joita kysymme kaikilta? Kuinka vanha olet? Monesko päivä tänään on [salli erehtyminen 2 päivällä]? (Minä vuonna olet syntynyt? Kuka on presidenttinä? Mikä tämän paikan nimi on?) 1 = ei esiinny Potilas sekoittaa asioita tai on lievästi sekava 1-2 kertaa haastattelun aikana. Potilas on aikaan ja paikkaan orientoitunut eikä sekoita ihmisiä. Potilas sekoittaa asioita tai on lievästi sekava 3-4 kertaa haastattelun aikana. Pieniä ongelmia ajan tai paikan tajussa tai ihmisten sekoittamista. Potilas saattaa esimerkiksi erehtyä päivämäärässä enemmän kuin kahdella päivällä tai sanoa olevansa toisella osastolla / toisessa toimistossa kuin missä on. Sekavuutta esiintyy usein haastattelun aikana. Ongelmat ajan ja paikan tajun kanssa ovat samaa tasoa kuin kohdassa 3. Lisäksi potilaalla voi olla vaikeuksia muistaa yleistietoja, esim. presidentin nimeä. Huomattavan sekava haastattelun aikana tai huomattavia ongelmia ajan tai paikan tajussa tai ihmisten sekoittamista. Potilas esimerkiksi erehtyy päivämäärässä enemmän kuin viikolla tai ei osaa nimetä paikkaa ollenkaan. Potilaalla on vaikeuksia muistaa henkilökohtaisia tietojaan, kuten syntymäaikaa tai paikkaa, tai hänellä on vaikeuksia tunnistaa tuttuja ihmisiä. Potilas on orientoitumaton kahteen seuraavasta: aika, paikka tai henkilö. Potilas ei esimerkiksi pysty nimeämään oikeaa kuukautta tai vuotta. Potilas on äärimmäisen sekava, hän ei esimerkiksi pysty kertomaan nimeään tai ikäänsä. Potilas on orientoitumaton sekä aikaan, paikkaan että henkilöön. 18

19 15. PUHEEN HAJANAISUUS Tässä arvioidaan, missä määrin potilaan puhe on sekavaa, epäjohdonmukaista, epämääräistä tai hajanaista. Arvioi tangentiaalisuus (esim. potilaan vastaukset kysymyksiin ainoastaan sivuavat aihetta), ympäripyöreä puhe, äkilliset aiheen vaihtamiset, hajanaisuus, aiheesta eksyminen, puheen äkillinen salpautuminen, uudissanojen käyttö (neologismi) ja muut puheen hajanaisuuden merkit. Älä arvioi puheen sisällön outoutta (potilas voi kertoa äärimmäisen eriskummallisista harhaluuloista ilman että puheessa olisi hajanaisuutta). 1 = ei esiinny Potilas käyttää sanoja erikoisesti tai puhe rönsyilee, mutta puhe on ymmärrettävää. Puhetta on jonkin verran vaikea ymmärtää tai seurata johtuen aiheesta sivuamisesta, ympäripyöreydestä tai äkillisistä aiheen vaihdoista. Puhetta on vaikea ymmärtää, koska se on aihetta sivuavaa, ympäripyöreää, omituista tai potilas vaihtaa puhenaihetta usein TAI 1-2 kertaa esiintyy hyvin hajanaisia, käsittämättömiä lauseita. Puhetta on vaikea ymmärtää, koska se on ympäripyöreää, aihetta sivuavaa, sisältää neologismeja, puheen salpautumista tai potilas vaihtaa jatkuvasti aihetta TAI 3-5 kertaa esiintyy hyvin hajanaisia, käsittämättömiä lauseita. Puhe on niin vakavasti häiriintynyt, että sitä on suurimman osan ajasta mahdotonta ymmärtää. Monia BPRS-kysymyksiä ei pystytä arvioimaan pelkästään potilaan vastausten perusteella. Puhetta on mahdotonta ymmärtää koko haastattelun ajan. 19

20 16. TUNNEILMAISUN NIUKKUUS Potilaan tunneilmaisu on rajoittunut, mikä näkyy ilmeikkyyden, eleiden ja puheen vaihtelun vähenemisenä. Potilas on huomattavan välinpitämätön tai tunneilmaisultaan latistunut, vaikka puhutaan vaikeista, kuormittavista aiheista. Vaikka potilas on masentunut tai euforinen, voi tunneköyhyydenkin arvioida olemassa olevaksi mikäli se selvästi tulee haastattelussa esiin. 1 = ei esiinny Tunneilmaisu on lievästi vaimentunut tai varautunut, mutta potilaan kasvojen ilmeet ovat asianmukaisia ja äänen vaihtelu mahtuu normaalin rajoihin. Tunneilmaisu on vaimeaa, rajoittunutta tai varautunutta. Haastattelun kuluessa potilaalla ei kovinkaan montaa kertaa esiinny spontaaneja ja asianmukaisia tunnevasteita. Puhe on lievästi monotonista. Tunneilmaisun vaimeneminen on selvästi havaittavissa, potilas ilmaisee tunteita vain satunnaisesti eikä juurikaan hymyile tai reagoi vaikeisiin keskustelunaiheisiin. Puhe on monotonista tai spontaanit liikkeet ovat selvästi vähentyneet. Tunteiden ilmaisua tai spontaaneja eleitä seuraa yleensä paluu latistuneeseen tunneilmaisuun. Tunnekirjo on huomattavasti vaimentunut, potilas ei ilmaise tunteita, hymyile tai reagoi vaikeisiin, kuormittaviin keskustelunaiheisiin kuin hyvin niukasti. Potilaalla esiintyy vähän eleitä, ja kasvojen ilme ei juuri vaihtele. Puhe on monotonista suuren osan ajasta. Hyvin vähäinen tunnekirjo tai tunteiden ilmaisu. Puhe ja eleet ovat suurimman osan ajasta mekaanisia. Kasvojen ilme ei vaihtele. Puhe on monotonista suurimman osan ajasta. Ei käytännössä ollenkaan tunneilmaisua tai -vaihtelua. Liikkeet jäykkiä. Puhe jatkuvasti monotonista. 20

21 17. EMOTIONAALINEN VETÄYTYMINEN Potilaalla on vaikeuksia luoda emotionaalista kontaktia haastattelijaan haastattelutilanteen aikana. Arvioi omaa tunnettasi siitä, että sinun ja potilaan välillä on "näkymätön muuri". Huomioi vetäytyminen myös silloin, kun se ilmeisimmin johtuu psykoottisista oireista. 1 = ei esiinny Suurimman osan haastattelua potilas on luonnollisessa kontaktissa haastattelijaan, mutta potilas vaikuttaa ajoittain jättävän huomioimatta haastattelijan kommentteja, vaipuvan omiin ajatuksiinsa tai hymyilevän jäykästi. Potilas vastaa haastattelijan kysymyksiin, mutta emotionaalinen kontakti on puutteellinen, mikä ilmenee toistuvana haastattelijan kommenttien huomiotta jättämisenä, omissa ajatuksissa olemisena tai emotionaalisen lämmön vähäisyytenä kontaktissa. Emotionaalinen kontakti puuttuu suuren osan haastattelun kestosta. Potilas vastaa niukasti, ei ota katsekontaktia, ei näytä välittävän siitä, kuunteleeko haastattelija tai saattaa keskittyä psykoottisten ajatusten pohdiskeluun. Kuten kohta 4, mutta emotionaalinen kontakti puuttuu suurimman osan haastattelun kestosta. Potilas aktiivisesti välttelee emotionaalista kontaktia. Ei useinkaan vastaa kysymyksiin tai vastaa pelkästään kyllä tai ei. Niukat vastaukset eivät liity pelkästään vainoharhoihin. Vastauksissa on hyvin niukasti mitään tunnetta mukana. Potilas välttää säännönmukaisesti emotionaalista kontaktia. Potilas jättää vastaamatta kysymyksiin tai vastaa vain kyllä / ei. Niukat vastaukset eivät liity pelkästään vainoharhoihin. Potilas voi lähteä kesken haastattelun tai vain jättää vastaamatta kaikkiin kysymyksiin. 21

22 18. MOTORINEN HITAUS Energiatason aleneminen, mikä näkyy liikkeiden ja puheen hidastumisena, lihasjäntevyyden heikentymisenä, spontaanien liikkeiden vähentymisenä. Arvioidaan vain potilaasta tehtyjen havaintojen, ei potilaan oman mielipiteen perusteella. Arvioi riippumatta mahdollisesta lääkevaikutuksesta. 1 = ei esiinny Hieman hitaammat tai vähäisemmät liikkeet tai puhe kuin useimmilla ihmisillä. Selvästi hitaammat tai vähäisemmät liikkeet tai puhe kuin useimmilla ihmisillä. Huomattavasti hitaammat tai vähäisemmät liikkeet tai puhe kuin useimmilla ihmisillä. Ei juurikaan liiku tai puhu spontaanisti TAI hyvin mekaaninen tai jäykkä liikehdintä. Puhuu tai liikkuu vain siihen painostettaessa. Liikkumaton, katatoninen 22

23 19. JÄNNITTYNEISYYS Potilaasta on ulkoisesti havaittavissa jännitys, hermostuneisuus ja kiihtyneisyys. Älä arvioi tässä potilaan itse kuvaamaa jännitystä tai ahdistuneisuutta vaan ainoastaan jännittyneisyyden fyysisiä merkkejä. Älä arvioi tässä akatisiasta johtuvaa motorista levottomuutta, paitsi jos jännittyneisyys on mukana pahentamassa akatisiaa. 1 = ei esiinny Liikehtii hermostuneemmin kuin useimmat mutta mahtuu vielä normaaliin vaihteluun. Joitain merkkejä jännittyneisyydestä, esim. nyppii kynsiään, heiluttaa jalkaansa, raapii päätään useita kertoja tai naputtelee sormillaan. Kuten kohdassa 2, mutta jännittyneisyyden merkkejä ilmenee useammin tai ne ovat voimakkaampia. Jännittyneisyyden oireita ilmenee usein ja useita eri tyyppisiä, ja usean tyyppisiä oireita jännityksestä saattaa joskus esiintyä yhtä aikaa, esim. jalan heiluttamista ja käsien vääntelyä. Välillä potilaassa ei kuitenkaan ole mitään merkkejä jännittyneisyydestä. Jännittyneisyyden oireita ilmenee usein ja useita eri tyyppisiä esiintyy usein yhtä aikaa, esim. jalan heiluttamista ja käsien vääntelyä. Vain hetkittäin potilaassa ei ole mitään merkkejä jännittyneisyydestä. Kuten kohdassa 5, mutta jännittyneisyyden merkit ovat jatkuvia. Jatkuvasti useita jännittyneisyyden merkkejä, esim. kävelee edestakaisin ja vääntelee käsiään. 23

24 20. HALUTTOMUUS YHTEISTYÖHÖN (KO-OPEROIMATTOMUUS) Potilas vastustaa haastattelua eikä halua tehdä yhteistyötä haastattelijan kanssa. Haluttomuus yhteistyöhön saattaa liittyä epäluuloisuuteen. Arvioi ainoastaan suhde haastattelijaan, ei potilaan käyttäytymistä muiden ihmisten seurassa. 1 = ei ongelmia yhteistyössä Potilaassa on joitain ei-verbaalisia merkkejä haluttomuudesta yhteistyöhön, mutta hän ei valita tai väittele haastattelijan kanssa. Valittaa tai yrittää välttää haastattelua, mutta jatkaa haastattelua aloittamatta riitaa. Suullisesti vastustaa haastattelua tai kysymyksiä mutta vastaa lopulta, kun kysymykset toistetaan tai muotoillaan uudelleen. Kuten kohdassa 4, mutta potilas jättää kertomatta tietoja, joita olisi tarvittu arviointien tekemiseen. Kieltäytyy tekemästä yhteistyötä mutta jää haastattelutilanteeseen. Kieltäytyy tekemästä yhteistyötä ja yrittää aktiivisesti poistua haastattelutilanteesta. 24

25 21. KIIHTYNEISYYS Potilaan tunnevire on kiihtynyt tai potilas reagoi korostuneen tunnepitoisesti haastattelijaan tai keskusteluaiheisiin. Tämä ilmenee ilmeissä, äänensävyn vaihteluissa, eleissä tai puheen määrän ja puhenopeuden lisääntymisessä. 1 = ei ongelmaa Vähäinen, nopeasti ohi menevä tai kyseenalainen tunnevireen korostuminen. Potilas esimerkiksi vaikuttaa ajoittain hermostuneelta tai liian valppaalta. Vähäinen mutta selvä tunnevireen korostuminen. Esimerkiksi potilas elehtii runsaasti tai hänellä on runsaasti äänen vaihteluita. Selvä mutta satunnainen tunnevireen kiihtyminen. Potilas esimerkiksi reagoi korostuneen tunnepitoisesti asioihin, joista puhutaan. Kiihtynyttä puhetta, johon liittyy puheen määrän lisääntyminen, esiintyy jonkin verran *. Selvä ja jatkuva tunnevireen kiihtyminen. Potilas esimerkiksi reagoi huomattavan tunnepitoisesti moniin ulkoisiin ärsykkeisiin riippumatta siitä, onko niillä potilaan kannalta merkitystä. Kiihtynyttä puhetta, johon liittyy puheen määrän lisääntyminen, esiintyy toistuvasti *. Huomattava tunnevireen kiihtyminen. Potilas esimerkiksi reagoi useimpiin ärsykkeisiin epäasianmukaisen voimakkaasti, hänellä on vaikeuksia pysyä aloillaan tai pitäytyä tehtävässä, jota on tekemässä. Potilas on usein levoton, impulsiivinen tai hänellä esiintyy usein kiihtynyttä puhetta, johon liittyy puheen määrän lisääntyminen*. Huomattava ja jatkuva tunnevireen kiihtyminen. Potilas reagoi kaikkiin ärsykkeisiin epäasianmukaisen voimakkaasti ja impulsiivisesti. Potilas ei voi asettua aloilleen tai pitäytyä tehtävässä, jota on tekemässä. Potilas on hyvin levoton ja impulsiivinen suurimman osan ajasta. Kiihtynyt puhetulva on jatkuvaa. * Englanninkielinen termi on pressured speech, joka sisältää paitsi puheen määrän lisääntymisen myös sen, että puhe on pakonomaista ja henkilöä on vaikea keskeyttää. 25