Ristin valossa Pyhän ristin seurakunnan lehti 2/2011

Transkriptio

1 Ristin valossa Pyhän ristin seurakunnan lehti 2/2011 Pyhän Ristin Ylentäminen - Exaltaion of the Cross Basilica of the Sacred Heart at the University of Notre Dame, Indiana, USA Tässä numerossa: - Seurakuntayhteisö oma kotimme - Sisar Teresa Sylvin jäähyväisjuhla - Isä Wieslaw Swiech saapui Tampereelle - Terveisiä vahvistusleiriltä - Seurakunnan ohjelma In this issue: - Parish Community Your Home - A Letter from South Africa - Parish Programme I demma tidning: - Församlingsgemenskapen - Ert hem

2 Ensimmäinen kommuunio, Tampere isä Wieslaw Swiech SCJ kirkossamme Kristuksen Pyhän Ruumiin ja Veren juhlapäivänä

3 Seurakuntayhteisö oma kotimme Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. (Ef. 2:19) Rakkaat veljet ja sisaret, Kun ymmärrämme, että kirkkomme on todellinen perhe, jossa meillä jokaisella on oma paikkamme, uskomme virkistyy ja syvenee. Tiedämme kaikki, että elämän vaalimiseen ja rakkaudessa kasvamiseen perhe tarvitsee turvallisen ja kutsuvan kodin. Meidän kotimme on roomalaiskatolinen kirkko, jolta olemme saaneet vastaanottaa uskon. Hyvin näkyvällä tavalla kotimme on myös oma hiippakuntamme ja viime kädessä oman seurakuntamme yhteisö. Surulliset tarinat vanhempiensa rakkauden lämpöä ja kodin turvaa vaille jääneistä lapsista opettavat meille, miten välttämätöntä on saada elää uskon innostamassa yhteisössä, jos haluamme oman uskomme kasvavan. Siksi ne, jotka eivät halua osallistua seurakunnan elämään ja yhdistyä Kristuksen kanssa eukaristian sakramentissa, asettavat uskonsa vakavaan vaaraan. He jättävät hengellisen kotinsa ja kieltäytyvät vastaanottamasta parasta ravintoa sielulleen. Hengellisellä aliravitsemuksella on surulliset seurauksensa. Sen, joka sanoo olevansa katolilainen, tulisi pyrkiä katolisen elämäntavan täyteyteen. Tämän elämän keskus on eukaristian kaikkein pyhin sakramentti, jota vietetään seurakunnaksi kutsutussa uskovien yhteisössä. Tämän yksinkertaisen totuuden ymmärtäminen ja sen mukaan eläminen tuo mukanaan lukemattomia siunauksia. Kaikkia, erityisesti sakramenteista ja seurakunnan yhteisöstä etääntyneitä, kutsutaan palaamaan Kristuksen luo ja hänen kirkkoonsa. Armelias Herramme vaikuttaa voimakkaasti parannuksen (ripin) sakramentissa ja toivottaa tervetulleeksi kotiin kaikki Jumalan kadonneet pojat ja tyttäret. Hän on hyvä paimen, joka kantaa hartioillaan kadonneen lampaan takaisin laumaan. Vapahtajamme on loputtoman armelias jokaista onnetonta syntistä kohtaan, joka huutaa hänen armoaan. Sydämen kääntymys, Jumalan rakkauden tosi kaipaus ja väärien teittemme hylkääminen avaa sydämemme taivaallisen armon kokemiselle. Tämä ainutlaatuinen sakramentaalinen kohtaaminen Jeesuksen kanssa tuo meidät ta-

4 kaisin elämään, koska siinä Herramme poistaa salatuimman pimeytemme, vapauttaa meidät synnin taakasta, parantaa haavamme ja antaa meille hengellisen ilon, jota kukaan muu ei voi suoda. Kun käännymme synnin teiltämme ja astumme Kristuksen tielle, kun uskomme, että Jeesus Kristus kuoli antaakseen meille uuden elämän, suhteemme Jumalaan kokee todellisen muutoksen. Olemme palanneet kotiin, ja tuhlaajapoikavertauksen isän tavoin Jumala ottaa meidät avosylin vastaan ja antaa meille runsaasti hyviä lahjojaan. Yksi näistä lahjoista on uusi yhteys hänen kirkkoonsa, jonka hän itse on perustanut. Uusi suhde Jumalaan merkitsee myös uutta suhdetta veljiimme ja sisariimme seurakunnassa. Aito kääntymys merkitsee myös uutta valmiutta palvella muita. Voimme hyödyttää toisiamme lukemattomin eri tavoin ja näin palvella kirkon kasvua. Voimme osoittaa rakkauttamme veljiämme ja sisariamme kohtaan seuraavin tavoin: Rukoilemalla elävien ja kuolleiden puolesta erityisesti pyhässä messussa. Uhraamalla kärsimyksemme ja koko elämämme yhteydessä Kristuksen kanssa toisten puolesta, erityisesti rakkaidemme, seurakuntalaisten, Kristusta tuntemattomien, syntisten jne. puolesta. Antamalla hyvä esimerkki kristityn elämästä ja jakamalla uskoamme muiden kanssa. Auttamalla eri tavoin avun tarpeessa olevia (tämä tarkoittaa myös pappeja, jotka tarvitsevat seurakuntalaisten jatkuvaa tukea) ja toimimalla vapaaehtoisesti toisten hyväksi organisoiduissa ryhmissä. Osallistumalla seurakunnan erilaisiin tehtäviin ja tapahtumiin. Tukemalla seurakuntaa taloudellisesti. Oman paikan löytäminen Jumalan perheessä voi viedä vähän aikaa. Jos sydämesi on avoin Jumalalle ja hänen kansalleen, löydät oman tiesi. Tiedät parhaiten itse, mikä sinua kiinnostaa ja mihin tehtäviin sovit. Helpoin tapa löytää tie eteenpäin on katsoa, mikä kirkossa erityisesti sinua viehättää. Älä anna ujouden tai laiskuuden masentaa itseäsi. Aktiivinen osallistuminen kirkon elämään vahvistaa uskoa. Olet saava enemmän kuin annat. Tärkeintä on ensin kuunnella Pyhän Hengen innoitusta ja sen ohjaamana palvella Herraa iloiten. Rakkaat veljet ja sisaret, kun lähestytte toisianne, olkaa valmiita haasteisiin ja yllätyksiin. Seurakuntayhteisönä Jumala on antanut meidät toinen toisellemme palvellaksemme toisiamme niin kuin laupias samarialainen tai Simon Kyreneläinen, tai kenties niin kuin Lasarus, Martta ja Maria, jotka olivat Jeesuksen läheisiä ystäviä. Jos kuitenkin näemme yhteisössämme rakkauden ja palveluhengen puutetta, älkäämme masentuko. Se merkitsee kutsumusta työskennellä antaumuksellisemmin pyhän Ristin Johanneksen sanojen ja esimerkin mukaan: Sinne, missä ei ole rakkautta, kylvä rakkautta, ja olet korjaava rakkautta. Olemme yhteisö, jonka jäsenet ovat jatkuvasti kääntymyksen tilassa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta meidän tulisi vilpittömästi pyrkiä elämään pyhää elämää Herramme Jeesuksen Kristuksen, hänen Autuaan Äitinsä ja kaikkien pyhimysten esimerkin mukaan. Syntisyytemme ja särkyneisyytemme nöyrä tunnustaminen tekee meidät vastaanottavaisemmiksi Jumalan armolle. Seurakunnan

5 yhteisöstä löydämme korvaamattoman avun tässä jalossa pyrkimyksessä. Katolilaisena eläminen merkitsee, että tiedämme kirkon olevan suurempi, vanhempi ja viisaampi kuin me. Me emme yritä muuttaa kirkkoa, vaan annamme kirkon muuttaa meitä. Kirkko on ollut ennen meitä. Siksi meidän on pyrittävä sopeutumaan kirkkoon vastaanottamalla sen opetus Jumalan ilmoituksen täyteys pyhien kirjoitusten ja tradition välittämänä ja elämällä se todeksi jokapäiväisessä elämässämme. Jumalan Hengen suojelemina ja innostamina ja kirkon paimenten ja muiden uskovien auttamina voimme turvallisesti ja iloiten kulkea uskon tietä kohti Jumalan valtakuntaa, jonka jo voimme kokea kirkossa monenlaisina siunauksina. Määränpäämme on taivas, Jumalan läsnäolon lopullinen kunnia. Kokemus siitä, että olemme kotonamme kirkossa, on vain aavistus suuresta kotiinpaluun juhlasta, johon pääsemme taivaassa. Kun saamme armon nähdä Jumala kasvoista kasvoihin, emme käänny pois veljistämme ja sisaristamme. Taivas on myös kuin suuren perheen kokoontuminen tai valtava hääjuhla. Jokainen kutsutaan yhteyteen ja rauhaan, jota varten meidät on luotu. Silloin jokainen sielu on muuttunut omaksi täydellisyydekseen. Jokainen on oleva täydellisesti ja kokonaan oma itsensä, koska olemme löytäneet oman paikkamme Kristuksen ikuisessa elämässä. Silloin ymmärrämme, että jokainen uskon ilmaus ja jokainen hyvä teko on ollut askel kohti oikeaa kotiamme. Rakas veli ja sisar, toivon vilpittömästi, että te kaikki saavutte turvallisesti taivaan porteille. Nyt tiedätte matkaohjeet. isä Zenon Strykowski SCJ kirkkoherra Ja risti yhteen kokoaa Kristuksen seuraajat Nämä virren sanat ovat seuranneet minua viime viikkoina ikään kuin tosiasiana, mutta samalla myös kutsuna. Useiden erilaisten seurakuntamme tapahtumien ja juhlien kautta olen pysähtynyt ajattelemaan meitä kaikkia, jotka kuulumme Pyhän Ristin seurakuntaan. Meitä asuu osa lähellä seurakuntakeskusta tai eri Tampereen kaupunginosissa tai lähikunnissa, mutta pappien toiminta Pohjanmaalla ja muualla seurakuntamme alueella tuli konkreettisesti mukaan rukouksiin, kun kuulimme sunnuntain messussa, miten eräs seurakuntalainen maallikko oli saanut isä Zenonin saarnan luettavaksi, koska hän itse oli diasporamatkalla. Olemme saaneet olla mukana kastetilaisuuksissa, usean lapsen ensimmäisen kommuunion juhlahetkissä, saattamassa Maijaa, erästä hyvin rakasta seurakuntalaista hänen viimeisellä matkallaan puhumattakaan sunnuntai- tai arkipäivien messuista. Me olemme useat tuttuja toisillemme, mutta usein joukossamme on aivan uusia kasvoja. Eräässä kesän messussa oli myös burmalaisia seurakuntalaisia Pohjanmaalta. Pyhä Johannes Khrysostomos kirjoitti näin: Voit kyllä rukoilla kotona mutta et niin kuin rukoillaan kirkossa, jossa on suuri uskovien

6 joukko ja jossa rukous kohoaa kuin yhdestä sydämestä Jumalan puoleen. Täällä on jotakin enemmän, nimittäin sovinto ja yksimielisyys, rakkauden side ja pappien rukoukset. Mitä haasteita sisältyykään tähän lauseeseen: sovinto ja yksimielisyys, rakkauden side? Meitä Kristuksen seuraajia siis kutsutaan sovintoon, jonka syvin lähde on Kristuksen pelastustyö. Meidän tulisi olla yhteen liittyneitä rakkauden sitein. Seurakunnassamme saamme kokea monin tavoin yhteenkuuluvuutta ja samalla meitä kutsutaan rakentamaan yhteyttä ja keskinäistä rakkautta. Yhteenkuuluvuutta keskenämme me voimme osoittaa monin eri tavoin ja palveluin: on uskonnonopettajia, on messupalvelijoita, lukijoita messussa, on naistenpiiri ja miestenpiiri, on raamatuntutkisteluun kokoontuva ryhmä, on perheillallinen kuukauden viimeisenä lauantaina, on toimintaa englanninkielisten kesken, kahvihetki sunnuntaimessun jälkeen antaa mahdollisuuden toistemme tapaamiseen ja kuulumisten vaihtamiseen, seurakuntasalin ja kirkon siivoukseen tarvitaan aina voimia ja apua. Mikä saa niin monet seurakuntalaiset antamaan tuokion voimistaan ja ajastaan seurakuntamme hyväksi? Varmasti otsikon sanat: ja risti yhteen kokoaa Kristuksen seuraajat on yksi vastaus, mutta luulen, että vastaus voisi olla myös: Minä tahdon rakentaa Kirkkoa sen elävänä kivenä. Tahdotko sinä tulla mukaan rakentamaan seurakuntayhteyttämme lahjoin, joita sinulla on? Työtä Jumalan vainiolla on suuresti ja haasteita riittää: yksi varmasti erittäin tärkeä haaste on, miten saada uudet, vasta seurakuntaan muuttaneet mukaan aktiivisesti toimintaan. Jos meistä jokainen vuorollaan olisi valmis antamaan aikaansa toisten hyväksi esim. kirkkokahvin keittoon, ei yksien ja samojen ihmisten taakka olisi liian suuri. Ota reippaasti yhteyttä papistoon tai kirjoita nimesi kahvivuorolistaan olet jo kulkenut yhden askeleen eteenpäin! Jeesuksen pikkusisar Leila Parish Community Your Home You are no longer aliens or foreign visitors; you are fellow-citizens with the holy people of God and part of God s household. (Ef. 2: 19) Dear Brothers and Sisters, discovering that our Church is a true family in which there is a place for each one of us can revive and deepen our faith. We all know well, that a family, if it is to cherish life and grow in love, needs a safe and welcoming home. Our home is the Roman-Catholic Church, from which we received Faith. Our home is also, in a very visible way, our diocese, and, finally, the community of our parish. Sad stories of so many children, who didn t experience the warmth of parents love and safety of family home, can teach us something about the necessity of living in a faithinspired community, if our faith is to grow. Therefore, those, who didn t want to participate in the life of the parish, and do not desire to unite themselves with Christ in the sacrament of the Eucharist, seriously endanger their faith. They leave their spiritual home and refuse to receive the best food for their souls. Spiritual undernourishment must have its sad consequences. One, who claims to be a Catholic, should strive to live the Catholic way of life to the fullness. And the center of that life is the Most Holy Sacrament of the Eucharist celebrated in the community of believers called the parish. Understanding that simple truth and living by it, brings countless blessings. All, especially those who distanced themselves from the Sacraments and the

7 parish community, are called to return to Christ and his Church. Our Merciful Lord working so powerfully in the Sacrament of Reconciliation (Confession) welcomes all the fugitive sons and daughters of God. He is the good shepherd who brings back the lost sheep to the fold on his shoulders. Our Savior is endlessly merciful towards every poor sinner who cries for his mercy. Conversion of heart, a true desire for God s love and rejection of our wayward ways, opens our hearts to experience divine mercy. That unique, sacramental encounter with Jesus brings us back to life, because he removes our most hidden darkness, frees us from the burden of sin, heals our wounds, and gives us spiritual joy, which no one else can give. Once we turn from our sinful ways and accept Christ s way; once we believe that Jesus Christ died to give us new life, a real transformation takes place in our relationship with God. Like runaways, we have come home, and God, like the father from the story about prodigal son, welcomes us with open arms and gives us a whole array of good gifts. Among those gifts there is our renewed union with the Church, which he himself established. This new relationship with God means that we are also in a new relationship with our brothers and sisters in our parish. Our conversion if it is to be genuine means also our renewed readiness to serve others. There are countless ways, in which each one of us can contribute to the good of others, and, ultimately, to the growth of the Church. We can show our love towards our brothers and sisters in the following ways: Through praying for the living and the dead, especially at the Holy Mass. Through offering one s suffering and entire life in union with Christ for others, especially, our loved ones, parishioners, those who do not know Christ, sinners, etc. Through giving a good example of Christian life and sharing our faith with others. Through helping those in any kind of need (including priests, who need constant support from parishioners) and volunteering to help others as an organized group. Through involvement in various works and activities in the parish. Through supporting the parish financially. It might take some time to fit well into the family of God. If you have an open heart to God and his people, you will find your way. You must know what interests you and where you will fit in best. The easiest way to discover the way forward is to follow what you find attractive within the Church. Don t be discouraged by your shyness or laziness. Active participation in the life of the parish strengthens faith. So, you will benefit more than you give. The most important thing is to first listen to the inspiration of the Holy Spirit and then serve the Lord with gladness. Dear Brothers and Sisters, while you reach out to others, be ready for challenges and surprises. As a community of parish, we are given to each other by God, to serve each other like Good Samaritan or like Simon of Cyrene, or maybe like Lazarus, Martha and Maria who were Jesus close friends. If, however, we see in our community an insufficiency of love and lack of a spirit of ser-

8 vice, we shouldn t be discouraged. That is a call for us to work with greater dedication after the example of Saint John of the Cross, who wrote: Where there is no love, put love, and you will draw out love. We are a community of people who are in the process of constant conversion. No one is perfect, but we should sincerely strive to live holy life after the example of our Lord Jesus Christ, his Blessed Mother and all the Saints. Humble recognition of our sinfulness and brokenness makes us more receptive to God s grace. In the community of the parish we find priceless help in that noble endeavor. To be a Catholic means we accept that the Church is bigger, older and wiser than we are. It means we are not changing the Church, but allowing the Church to change us. The Church was there before we were. Therefore we should try to adapt ourselves to the Church by receiving its teaching the fullness of God s revelation transmitted to us by the Holy Scriptures and Tradition and living it in our everyday lives. Protected and inspired by the Spirit of God and helped by his pastors and other believers, we can safely and joyfully go forward on the way of faith towards God s kingdom, which we already experience through the many blessings in our Church. Our destiny is heaven, the final glory of God s presence. The experience of being at home in the Church is just a hint of the greater welcome home we shall receive on entry into heaven. When we receive the grace of seeing God face to face, we will not turn away from our brothers and sisters. Heaven will be also like a great family reunion, or a vast wedding feast. Everyone will be gathered in the unity and peace for which we were created. At that point the transformation of every soul will be complete. Each one of us will be fully and wholly ourselves because we have found our rightful place in the everlasting life of Christ. Then we will fully understand that every act of faith and every good deed was a step toward this place and that we have arrived home. Dear Brother and Sister, I sincerely wish that you will safely arrive at the gates of heaven. Now you know well what you should do to get there. Fr. Zenon Strykowski SCJ parish priest And the cross gathers together the followers of Christ... The words of this hymn have followed me in the last weeks as if it were the real thing, but also, at the same time, as if it were an invitation. Through several parish happenings and celebrations I have stopped to think about all of us, who belong to Holy Cross parish. Some of us live close to the parish centre, or in other parts of Tampere or in neighbouring towns, but our priests work in Ostrobothnia and in other areas of the parish come concretely along in our prayers when a certain parishioner has received Father Zeno s sermon to read because Father is travelling in the diaspora. We have been able to witness baptisms, several children s first communion celebrations; we have been

9 able to accompany Maija, a very beloved parishioner, on her last journey; not to mention the Sunday and weekday Masses we have attended. We are acquainted with one another, though often new faces appear in our midst. At one summer Mass there were our also parishioners from Burma, who live now in Ostrobothnia. St John Chrysostomos wrote: You can certainly pray at home, but not as you pray in church, where there is a large group of believers and in which prayer rises as if from one heart to God. In this is something even more reconciliation and unanimity, the bond of love and the prayers of the priests. What challenges are contained in this statement: reconciliation, unanimity, bond of love? We, the followers of Christ, are therefore called to reconciliation, which has as its deepest source the saving work of Christ. We should be united together by a bond of love. In our parish we experience belonging in many ways and at the same time we are called to build unity and love among ourselves. Belonging together can be shown in many ways and services: there are religion teachers, Mass servers, readers at Mass, women s and men s circles, Bible-study groups, working with the English speakers and coffee after Sunday Masses; these give us a possibility to meet one another and exchange news. The parish always needs strength and help to clean the parish hall and church. What impels so many parishioners to give a moment of their energy and thought for the good of our parish? Certainly the words of the title: And the cross gathers together the followers of Christ is one answer to this question. But I think the answer could also be: I want to build the church as a living stone. Do you want to come along to build parish communion with the gifts that you have? The work in God s vineyard is great and there are challenges aplenty: one certainly very important challenge is how to encourage those, who have just moved into the parish to participate actively in its works. If everyone of us in our turn would be ready to give our time for the benefit of others, for example, in preparing church coffee, then the same people who do it would not have too large of a burden. Take contact with one of the priests or write your name on the coffee list you will thus take one more step in the right direction!!! Little Sister of Jesus Leila

10 Församlingsgemenskapen - Ert hem "Ni är inte längre gäster eller främlingar utan äger samma medborgarskap som de heliga, och har ett hem hos Gud." (Ef. 2:19) Kära Bröder och Systrar, att upptäcka att vår egen kyrka är en verklig familj, i vilken det finns en plats för var och en av oss, kan få vår tro att återväckas och fördjupas. Vi vet alla så väl, att en familj, om den ska kunna vårda livet och växa i kärlek, behöver ett tryggt och välkomnande hem. Vårt hem är den Romersk-Katolska Kyrkan, från vilken vi mottagit vår tro. Vårt hem är också, på ett mycket synligt sätt, vårt stift, och, sist men inte minst, gemenskapen i vår församling. Tråkiga berättelser om så många barn, som inte fått erfara värmen från föräldrarnas kärlek och tryggheten i ett familjehem, kan lära oss någonting om nödvändigheten av att leva i en gemenskap som är inspirerad av tron, om vår tro skall kunna växa. Av denna anledning försätter dem som inte vill deltaga i församlingslivet, och inte önskar förena sig med Kristus i Eukaristins sakrament, allvarligt sin tro i fara. De lämnar sitt andliga hem och vägrar mottaga den bästa födan för deras själar. Andlig undernäring kräver sina tråkiga konsekvenser. Den som säger sig vara katolik, borde sträva efter att leva enligt den katolska vägen till sin fullhet. Det centrala i det livet är eukaristins allraheligaste sakrament, när det firas i den gemenskap av troende som kallas "församling". När man förstår denna enkla sanning och lever enligt den, ger den så oändligt många välsignelser. Alla, och särskilt de som distanserat sig från sakramenten och församlingsgemenskapen, är kallade att återvända till Kristus och till hans Kyrka. Vår barmhärtige Herre, som är så starkt verksam i försoningens sakrament (bikten), välkomnar alla Guds förrymda söner och döttrar. Han är den gode herden som på sina axlar återbördar det förlorade fåret till fållan. Vår frälsare är så endlöst barmhärtig gentemot varje fattig syndare som ropar efter hans nåd. Hjärtats omvändelse, en verklig önskan om Guds kärlek och förkastande av våra egensinniga vägar, öppnar våra hjärtan, så att vi kan erfara den gudomliga barmhärtigheten. Detta unika sakramentala möte med Jesus, tar oss tillbaka till livet, därför att i det tar vår Herre bort vårt mest dolda mörker, befriar oss från syndens bördor, helar våra sår, och ger oss andlig glädje, som ingen annan kan ge. När vi väl vänder om från våra syndiga vägar och accepterar Kristi väg; när vi väl tror att Jesus Kristus dog för att ge oss ett nytt liv, sker en verklig förändring i vår relation med Gud. Som rymlingar, har vi kommit hem, och Gud, som fadern från berättelsen om den förlorade sonen, välkomnar oss tillbaka med öppna armar och ger oss en hel rad av goda gåvor. Med bland alla dessa gåvor finns vår förnyade förening med Kyrkan, som han själv upprättade. Denna nya relation med Gud betyder att vi också är i en ny relation med våra bröder och systrar i vår församling. Vår omvändelse - om den skall vara genuin - betyder också vår förnyade villighet att hjälpa och ge service åt andra. Det finns så oändligt många vägar som var och en av oss kan bidraga med, med våra respektive talanger för de andras väl, och, i slutändan för Kyrkans tillväxt. Vi kan även visa vår kärlek och omtanke till våra bröder och systrar på följande sätt: Genom bön för de levande och för de döda, i synnerhet vid den Heliga Mässan. Genom att vi offrar våra lidanden och hela våra liv i förening med Kristus för andra, särskilt för våra nära och kära, våra för-

11 samlingsmedlemmar, de som inte känner Kristus, för syndarna osv. Genom att i vårt kristna liv föregå med gott exempel, och dela med oss av vår tro till andra. Genom att hjälpa alla dem som är i någon form av nöd (inklusive präster, som behöver ett konstant stöd av församlingsmedlemmarna) och att frivilligt hjälpa andra som en organiserad grupp. Genom att engagera sig i olika tjänster och aktiviteter i församlingen. Genom att stödja församlingen ekonomiskt. Det tar kanske lite tid innan man passar in väl i Guds familj. Om du har ett öppet hjärta gentemot Gud och hans folk, så kommer du att finna din väg. Du måste känna till vad som intresserar dig och var du bäst passar in. Den lättaste vägen att upptäcka din väg frammåt är att följa det som du finner mest tilltalande inom Kyrkan. Känn dig inte modfälld eller nedslagen av din blyghet eller lathet. Aktivt deltagande i församlingslivet stärker tron. Du kommer med andra ord att få mer än du ger. Det viktigaste är att först lyssna på den Helige Andes inspiration och att sedan tjäna Herren med glädje. Kära bröder och systrar, medan ni sträcker ut era händer till andra, var beredda på utmaningar och överraskningar. Som en gemenskap i form av en församling, är vi givna till varandra av Gud, att tjäna varandra som den gode samariten eller som Simon från Kyrene, eller kanske som Lazarus, Martha och Maria som var nära vänner till Jesus. Om vi däremot i vår gemenskap ser en otillräcklighet av kärlek och en brist på andlig tjänst, ska vi inte känna oss nedslagna. Det är i så fall en kallelse till oss att arbeta med ännu större dedikation genom att följa den helige Johannes av Korsets exempel, som skrev: "Där det inte finns kärlek, ge kärlek, och du kommer att få av kärlek." Vi är en gemenskap av människor som är i en ständig process av omvändelse. Ingen är perfekt, men vi bör verkligen sträva efter att leva ett heligt liv efter vår Herres Jesus Kristus, hans Saliga Moders och alla helgons exempel. Ödmjukt erkännande av våra synder och förkrosselse gör oss mer mottagliga för Guds barmhärtighet och nåd. I församlingens gemenskap finner vi en ovärderlig hjälp i denna ädla strävan. Att vara Katolik betyder att vi accepterar att Kyrkan är större, äldre och visare än vad vi själva är. Det betyder att vi inte ändrar på Kyrkan, men tillåter Kyrkan att ändra på oss. Kyrkan var där före oss. Av denna anledning bör vi försöka anpassa oss till Kyrkan genom att ta emot dess läror - Guds fullständiga uppenbarelse given till oss genom de Heliga skrifterna och traditionen - och leva den i våra vardagsliv. Beskyddade och inspirerade av Guds Ande och hjälpt av hans herdar och andra troende, kan vi i trygghet och i glädje gå frammåt på trons väg mot Guds Konungarike, som vi redan erfar genom de många välsignelserna i vår Kyrka. Vårt mål och bestämmelse är himmelen, den slutgiltiga härligheten av Guds närvaro. Erfarenheten av att vara hemma i Kyrkan, är bara en liten föraning om det större välkomnandet vi skall få möta när vi träder in i himmelriket. När vi mottager nåden av att få se Gud ansikte mot ansikte, kommer vi inte att vända oss bort ifrån våra bröder och systrar. Himmelriket kommer att vara som en stor familjeåterförening, eller som en omfattande bröllopsfest. Alla kommer att vara församlade till den enhet och frid som vi var skapade till. Vi det ögonblicket kommer varje själs förändring vara komplett. Var och en av oss kommer då att vara oss själva helt och hållet, då vi har funnit vår rättmätiga plats i det eviga livet i

12 Kristus. Då kommer vi helt och fullt förstå att varje handling gjord genom och av tro, och varje god handling, var ett steg närmare denna plats och att vi har kommit hem. Kära Broder och Syster, jag önskar verkligen att du tryggt och säkert skall komma fram till himmelens portar. Nu vet du vad du bör göra för att komma dit. Fr. Zenon Strykowski SCJ församlingspräst Tuhansia askeleita seurakunnassamme Kiitos ja näkemiin Jeesuksen pikkusisar Teresa Sylvi Siitä on kulunut jo kauan, kun tiistai-iltana saapui Tampereen rautatieasemalle nuori postulantti Teresa Sylvi. Tampereella oli pikkusisaria ollut jo neljä kuukautta. He olivat tosi iloisia mennessään töittensä jälkeen ottamaan vastaan uuden sisaren. Iloisin mielin he ottivat myös vastaan naapureiltaan vanhan hetekan vuoteeksi uudelle sisarelle. Seuraavana päivänä uusi sisar esiteltiin silloiselle kirkkoherralle, isä Jamarille. Ensimmäinen konkreettinen työ, jonka pikkusisar Teresa Sylvi seurakunnassa teki, oli kynttilöiden valmistaminen helmikuun 2. päivän eli Herran temppeliintuomisen juhlamessuun. Messun kävijämäärä oli tuskin 20 seurakuntalaista. Tästä alkoi pikkusisar Teresa Sylvin askeleet Pyhän Ristin seurakunnassa. Hän on ollut täällä Tampereella varmaankin yli 45 vuotta ja hän on nähnyt seurakuntamme kasvun melkein sen alusta lähtien; seurakuntahan aloitettiin virallisesti Heinäkuun kolmantena päivänä piispa Teemu Sippo piti messun Tampereella: oli tullut aika sanoa kiitos isä Pawelille sekä pikkusisar Teresa Sylville. Piispa kiitti sisar Teresa Sylviä kaikesta, mitä hän on ollut ja antanut seurakunnassamme. Hän kuvasi asiaa mm. näin: Sisaret ovat ikään kuin taustajoukkona. He rukoilevat seurakunnan puolesta ja heidän puoleensa voi myös kääntyä, ja etenkin naiset voivat löytää sisarissa kuuntelijan. Tällaisena rukouksen ja kuuntelemisen läsnäolona pikkusisar Teresa Sylvi on Pyhän Ristin seurakunnassa ollut. Monet, monet vuodet pikkusisar Teresa Sylvi on myös antanut konkreettisen työpanoksen seurakunnassa: hän on siivonnut pappilaa, keittänyt kirkkokahvia, siistinyt seurakuntasalia, hänen ompelutaidoistaan on ollut myös usein hyötyä. Elokuun kolmantena päivänä pikkusisar Teresa Sylvi lähtee Tampereelta takaisin synnyinmaahansa Ranskaan, pikkusisarten yhteisöön Etelä-Ranskaan. Vaikka hän ei olekaan kulkemassa enää konkreettisia askeleita seurakunnassamme, hän jatkaa esirukouksiaan seurakuntamme puolesta. Koko Pyhän Ristin seurakunta tahtoo kiittää ja siunata pikkusisar Teresa Sylviä hänen uudessa elämänvaiheessaan. Taivaan Isä palkitkoon hänelle kaiken, mitä hyvää hän on keskuudessamme tehnyt ja miten aidon ja nöyrän todistuksen Jeesuksen pikkusisarena hän meille jättää. Tuhansin kiitoksin.

13 Jo toisen kerran kokoontui Stella Marikseen vahvistusleiriläisiä ympäri hiippakuntaamme. Ensimmäinen vahvistusleiri oli vuosi sitten ja sen innoittamana pidettiin tämänkin vuoden leiri heinäkuun lopulla kauniin Hiidenveden rannalla. Odottavia ilmeitä, iloisia kasvoja, ujoja katseita, epäröiviä hymyjä, tätä kaikkea saimme nähdä leirin alkaessa sunnuntai iltapäivänä. Monet ajatukset risteilivät niin leiriläisten, isosten kuin meidän vetäjienkin mielissä, päällimmäisenä kysymys: miten tämä leiri onnistuu? Sitähän ei koskaan voi sanoa etukäteen, se on Jumalan kädessä ja meidän kaikkien osallistujien vastuulla. Kolmekymmentä leiriläistä, kuusi isosta ja kolme vetäjää seikkaili viikon ajan Stelliksen mailla. Pelattiin jalkapalloa, lentopalloa, sulkapalloa, uitiin, soudeltiin, opiskeltiin, tehtiin draamajuttuja ja paljon muuta. Aamu alkoi lipunnostolla, aamujumpalla ja aamurukouksella. Kun aamiaiselle siirryttiin Leenan herkkujen ääreen, oli uneliainkin leiriläinen jo hereillä. Katekeesitunti oli joka päivä samoin Pyhä Messu, isä Peter scj opetti leiriläisille ja meille muillekin Pyhän Hengen lahjoista. Nuorilla oli myös hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä niin tunnilla pohdittaviksi kuin kysymyslaatikkoon sujautettaviksi. Niihin kaikkiin isä Peter heille vastasi lämpimällä ja viisaalla tavallaan. Draamatunneilla käsittelimme teatterin keinoin mm. Mika Waltarin satua kuninkaasta, jolla ei ollut sydäntä. Tarinan aiheena oli järki ja tunteet, pohdimme sitä, kumpi ratkaisee erilaisissa tilanteissa. Myös seurustelua lähestyimme draaman avulla, saimme nähdä paljon hauskoja ja koskettaviakin kohtauksia, joita nuoret isosten johdolla tekivät seurustelun kiemuroista. Oppitunnilla isä Peter vielä valotti kirkon kantaa nuorten seurusteluun. Terveisiä vahvistusleiriltä! Sisar Barbara kertoi nuorille kirkon traditioista, erityisesti ruusukosta ja ristintiestä. Illalla kokoonnuimme sisar Barbaran valmistamaan ruusuukkorukoushetkeen. Lattia oli täynnä paperiruusuja, joiden keskelle jokainen rukouksen edetessä sai sytyttää kynttilän. Rukouksen päättyessä ihailimme lattialla säihkyvää ruusukkonauhaa. Ristintien kuvat nuoret valmistivat itse ryhmissään, ja ristintie kuljettiin pitkin Stelliksen pihamaata ja metsiä. Retki tehtiin Lohjan kauniiseen keskiaikaiseen kirkkoon, jossa on todella kauniit seinämaalaukset. Siellä nuoret saivat tehtäväkseen tutkia pyhimysten attribuutteja eli symboleita ja niitä löytyikin aika tavalla, sillä maalaukset ovat säilyneet hyvin. Retki jatkui Helsinkiin Pyhä Henrikin katedraaliin, jossa jotkut leiriläisistä kävivät nyt ensikertaa. Siellä isä Marino ja isä Marco ottivat meidät hymyillen vastaan ja kertoivat kauniista katedraalistamme. Sen päivän messun vietimme siellä isä Peterin johdolla. Leiriämme ilahdutti varsinainen pianovirtuoosi, leirimme kuopus, joka soitti sekä Stelliksen messuissa että Pyhän Henrikin katedraalissa niin varmasti ja kauniisti kuin olisi urkuriksi syntynyt ( ja ehkä onkin! ).

14 Vapaa-aikana monet nuoret pulahtivat mielellään Hiidenveden lämpimiin aaltoihin kun taas toiset soutelivat kahdella veneellä isosten turvallisessa seurassa. Isoset valmistivat myös hauskat leiriolympialaiset, johon ryhmittäin osallistuttiin itse painetut leiripaidat päällä. Viimeisen illan rukoushetki Neitsyt Marian patsaalla jäi varmaankin meille kaikille mieleen. Olimme puolikaaressa patsaan ympärillä kauniina kesäiltana, isä Peter kehotti nuoria rukoilemaan spontaanisti, vaikka ihan lyhyestikin. Hetken hiljaisuuden jälkeen alkoi yksi ja toinen tuoda ajatuksiaan esille pienen rukouksen muodossa: kiitettiin yhteisestä leiristä, uusista kavereista, mahtavista isosista, kärsivällisistä vetäjistä, hyvästä ruuasta ja paljosta muusta, taisipa siinä muutama onnen ja ilon kyynelkin vierähtää silmäkulmista. Vetäjien kesken monena iltana totesimme, että meillä oli hyvä ryhmä leirillä. Erilaisia persoonia jokainen, vakavasti ja kysellen uskoon suhtautuvia nuoria. Isoset selvisivät myös hienosti omasta urakastaan, tänä vuonna he mm. kävivät omissa ryhmissään leiriläisten kanssa läpi päivän oppitunnilla käsiteltyjä aiheita, ja upeita keskusteluja he kävivätkin! Rukoilemme, että se siemen joka leirin aikana kylvettiin nuorten sydämiin, saisi kasvaa Jumalan hellässä hoidossa ja kerran tuottaa hyvää hedelmää Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten hyväksi! Sinikka Meurman yksi leirin vetäjistä Isä Wieslaw, elokuinen lahja Elokuu on lämmin ja aurinkoinen, kun isä Wiewslaw Swiech, SCJ, palaa toiseen kotimaahansa Puolassa vietetyn virkistävän kesäloman jälkeen ja aloittaa uudessa tehtävässään kappalaisena Tampereen Pyhän Ristin seurakunnassa. Ei ehkä voi puhua uudesta tehtävästä, sillä isä Wieslaw on ollut Tampereella työssä ensimmäisen kerran isä Ryszard Miśin toimiessa kirkkoherrana. Suomeen hän saapui Tampere oli hänen ensimmäinen työpaikkansa ja täällä hän myös aloitti suomenkielen opintonsa. Maassamme on ollut Pyhän Sydämen pappeja ja 100 vuoden ajan, josta suomalaiset katolilaiset ovat iloisia ja syvästi kiitollisia. Isä Wieslaw on kotoisin Kaakkois-Puolasta. Heitä on perheessä kolme sisarusta. Isä kuoli 17 vuotta sitten, mutta hyväkuntoinen ja virkeä äiti toimittelee reippaana asioitaan. Lukion jälkeen isä Wieslaw oli vuoden verran työssä tehtaassa ja sen jälkeen 20- vuotiaana hän päätti liittyä Pyhän Sydämen veljeskuntaan. Kesäkuussa 1975 ennen novisiaattiin lähtöä muuan SCJ:n pappi vei novisiaattikandidaatit Krakovan lähellä sijaitsevaan pappisseminaariin. Tuona päivänä seminaarissa vietettiin pappisvihkimystä. Koko seremonia tapahtui latinankielellä. Vihkivä pitkä ja hoikka piispa Paul Verschuren oli tullut Suomesta. Isä Wieslaw ei tuolloin ajatellut mitään Suomeen liittyvää tai että hän joskus voisi tulla tänne työhön. Novisiaatin alkaessa on selvillä, että edessä on pitkä tie, eikä

15 sen vuoksi pysty tekemään suunnitelmia kovin pitkälle eteenpäin. Seminaariaikana mieleen nousivat ajatukset siitä, mitä valmistuttuaan haluaisi tehdä: missä haluaisi toimia pappina, Puolassako vai jossakin niistä monista maista Euroopassa, Afrikassa, Amerikassa ja Aasiassa, joissa Pyhän Sydämen papit työskentelevät. Jostakin syystä, jota isä Wieslaw ei osaa tarkemmin selittää, hän tuli Suomeen. Se oli vapaaehtoinen valinta, joka kypsyi hitaasti. Seminaariaikana hän oli tutustunut isä Ryszard Mišiin, joka toimi hänen opettajanaan. Piispa Verschuren kävi jälleen Puolassa ja kertoi Suomesta eli hän oli etsimässä maahamme lisää pappeja. Kuultuaan maastamme isä Wieslaw ajatteli, että siellä joutuu kahlaamaan lumessa ja että talvisin on hurjia pakkasia. Isä Wieslaw tulee hyvillä mielin Tampereelle. Nykyiseen kirkkoherraamme isä Zenon Strykowskiin, SCJ, hän tutustui jo Turussa ollessaan, jossa he tekivät yhdessä työtä parin vuoden ajan. Isä Wieslaw on vuosien varrella ollut silloin tällöin auttamassa seurakunnassamme ja tehnyt diasporavierailuja Pohjanmaalla, joten hän tuntee meidän käytäntömme ja tietää, mitä on odotettavissa. Hänen aikaisemmat tehtävänsä ovat olleet Helsingissä Marian seurakunnassa ja Kouvolassa Pyhän Ursulan seurakunnassa, sitten Turussa Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunnassa, jonka jälkeen uudelleen Helsingissä. Hän on huolehtinut myös monista hiippakunnan arvostetuista luottamustoimista, kuten kanslerin ja yleisvikaarin tehtävistä. Parinkymmenen vuoden aikana seurakunnassamme on tapahtunut muutoksia, sillä joukkomme on kasvanut lukumääräisesti sekä Tampereella että diasporassa. Jotkut vuosia sitten tutuiksi tulleet seurakuntalaiset ovat jo eronneet ikiajoiksi joukostamme, joista erityisesti lehtori Evi Koskea isä Wieslaw muistaa lämpimin ajatuksin. Suomenkieli tuotti alussa vaikeuksia, sillä kielessämme ei ole mitään yhteistä muiden kielten kanssa. Kaikki sanat olivat uusia ja niitä piti kerrata ja toistaa loputtomasti. Kaksoisvokaalit tuottivat erityisen paljon vaikeuksia. Kun Jumalan sanasta tuli Jumalan sauna, sitä tuskin kukaan huomasi. Asiassa on kuitenkin totuuden siemen: mehän tavallaan olemme Jumalan saunassa puhdistumassa hänen lämpimässä sylissään. Tervetuloa, isä Wieslaw. Siunatkoon Jumala sinua tehtävässäsi. Elina Grönlund A Letter from South Africa Probably many of us remember Fr. Kazimierz Gabryel SCJ well. He helped in our parish for some months in the autumn of Since the beginning of 2010, Fr. Kazimierz (Angel) lives and serves in South Africa in a very poor area. Nowadays he is also an educator of future SCJ priest. Here is one of the stories written by postulants who by serving the poorest of the poor and helped by Father Angel discern if God calling them to be priests in the Society of the Sacred Heart Fathers. Father Angel is asking us for prayer, especially for the poor people among whom he lives, and whom he serves, and for the young men hopefully future priests, who are entrusted to his care. Besides prayer, our parish will help Father Angel in his challenging mission by sending him donation for his charitable work. Everyone s contribution will be appreciated by many poor people. If you want to help, send your donation to our parish bank account adding Father Angel.

16 This story is about a woman and her family; but I will share my story first. My name is Trystan Boucher, born of the house of Boucher. I am a 19 year-old coloured male. In South Africa coloured is a term used for a nation of people, who are very proud to be called coloureds because it is how we are identified. I am in my first year of becoming a priest for the SCJ Society and I am working in the province of South Africa in the Diocese of DeAar and in the town of Graaff-Reinet in the house of Father Kazimierz Gabryel SCJ (known to some as Father Angel). Father Angel gave me the task of writing the story of a family he met while going to the landfill in town. This is their story: The family lives on the landfill of the Graaff- Reinet area and consists of a mother and her three children. The first daughter is 22 years old; her second daughter is 19 years old. She has also an 8 th month old baby, all from different fathers. The mother s name is Nelly. She is a coloured woman. We can t really tell her age because her hard living has washed away her beauty. The family is uneducated, living in poverty and filth on the landfill, searching for gold in the mountains of our waste. They hope to find metal or plastic to recycle for a small income by day. By night, Nelly and her daughters would sell their souls to horny men for a quick buck to live for the next day. That s what truly brings tears to my eyes. When asked how she feels about the life she and her daughters are living, Nelly just replied with tears in her eyes saying, This is Africa. No other words were said; just three simple words which tore my soul apart. Then it hit me that so many other families in South Africa are living in the same situations or even worse. But it especially affected me because she is coloured, a mother of my own race, living worse off than the dogs on the street. I tried to go deeper into her soul to find out more about her, her past, her present, and her future. But she quickly changed the subject. I could feel that talking about her life and the life of her children brought emotional pain, a pain that could not be washed away by the rain. There was a moment of silence, which echoed through the lifeblood of time. I changed the subject and asked her what she was cooking on the fire. She answered dadarims. These are the intestines of an animal; the parts that the supermarkets cannot sell and throw away when the smell of rotting flesh becomes too unbearable for the human senses. So I asked her to see in the pot. When she opened the lid, the smell attacked my senses. It reminded me of death, but I use the word loosely because it was the death of her future and the future of her children. Out of the kindness of her heart, she offered me a plate of her meal, but I refused. Then out of the blue she asked me a question that I found so hard to answer: Can you, Mister Reporter, walk a mile in my shoes? At that time I was silent, but now I have to answer, I CAN T. Those two words make me silent. I CAN T. Those

17 two words shake my being and then I realized that Nelly is a hero. Even though she is worse off than most people, she still has the strength to smile every day and say God bless to those who pass her by. She is like the thousands of coloureds who are forgotten by a country that the world loves so much. Trystan Boucher A postulant of the Congregation of the Sacred Heart Fathers (SCJ) in South Africa Kutsu Jumalanäiti kotiisi Schönstattissa Saksassa syntyi vuonna 1914 uusi Neitsyt Marian pyhäkkö, kun isä Joseph Kentenich oppilaineen solmi rakkauden liiton Jumalanäidin kanssa. Tuossa pyhäkössä Neitsyt Mariaa kunnioitetaan kolmesti ihmeellisenä äitinä (Mater Ter Admirabilis, MTA) ja voittoisana kuningattarena, ja siellä hän jakaa erityisesti kotiutumisen, sisäisen uudistumisen ja apostolisen innon armoja. Kaikki halukkaat eivät mitenkään voi vaeltaa Schönstattin pyhäkköön ja niinpä jo pian syntyi ajatus rakentaa sen kopioita eri puolille maailmaa. Näitä pyhäkköjä on pian 200 kappaletta, meitä lähimmät Puolassa. Lisäksi Brasiliassa syntyi vuonna 1950 ajatus vaeltavista pienoispyhäköistä, jotka kulkevat kodista kotiin tuoden pyhäkön ihmisten luokse koteihin ja muodostavat ympärilleen rukouspiirejä. Näin Neitsyt Maria vierailee kodeissa kantaen Jeesusta mukanaan, samaan tapaan kuin hän aikanaan vieraili pyhien Elisabetin ja Sakariaan luona. Halukkaat voivat lukea lisää tästä toiminnasta englanniksi osoitteessa Suomessa ensimmäiset kolme vaeltavaa kolmesti ihmeellisen Jumalanäidin pyhäkköä ovat lähteneet liikkeelle Helsingin seudulla elokuussa Vaeltava pyhäkkö vierailee kussakin kodissa kerran kuussa muutaman päivän ajan ja sen kulloinenkin isäntä toimittaa pyhäkön seuraavalle vastaanottajalle. Pyhäkön mukana seuraa laukku ja kansio, jossa on mm. rukoustekstejä ja ohjeet ruusukon rukoilemiseen. Uuden pyhäkön saamiseksi esim. Tampereelle, Vaasaan tai Pietarsaareen tarvitaan koordinaattori, joka haluaa ottaa vastuun pyhäköstä, ja vähintään seitsemän kotia, jotka sitoutuvat vuodeksi ottamaan pyhäkön joka kuukausi vastaan. Vastaanottajia voi tulla vuoden varrella lisää eikä heidän ole välttämätöntä olla katolilaisia, mutta jos vastaanottajien määrä ylittää 14, on parempi jakaa piiri kahtia. Jos Pyhän Ristin seurakunnan alueella on halukkuutta ottaa vastaan pyhäkköjä tai ryhtyä koordinaattoriksi, lisätietoja voi kysellä ja halukkuutensa ilmoittaa Juho Kyntäjälle (juho.kyntaja@elisanet.fi puh )

18 Pyhän ristin seurakunnan ohjelma Pyhän ristin kirkossa vietetään päämessua sunnuntaisin klo ja iltamessu klo englannin kielellä. Marraskuun alusta lähtien sunnuntain iltamessu vietetään klo Arkimessuja vietetään tavallisesti maanantaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin illalla klo ja tiistaisin aamulla klo Sunnuntaisin ennen päämessua on ruusukkorukous klo ja keskiviikkoisin ennen iltamessua vesper klo Torstaisin ja perjantaisin klo on adoraatio. Rippi joka päivä puoli tuntia ennen messua tai sopimusten mukaan. HUOM. Papin matkat, katekeesipäivät, lastenkerhot yms. saattavat aiheuttaa muutoksia arkimessujen aikoihin. Varsinkin lauantain messuajat vaihtelevat. Tarkista pappilasta tai kirkon ilmoitustaululta! Tampereella: Syyskuu 2011 su Päämessu (kirkkomme nimikkojuhla) Mass in English la Katekeesi Perhemessu su Päämessu Messu puolan kielellä Mass in English ke Vesper Iltamessu Informaatiokurssi la Lastenkerho Perhemessu su Päämessu Mass in English Lokakuu 2011 su Päämessu Mass in English la Katekeesi Perhemessu su Päämessu Mass in English

19 la Lastenkerho Perhemessu su Mass in English ke Päämessu Messu puolan kielellä Vesper Iltamessu Informaatiokurssi su Päämessu Mass in English su Päämessu Mass in English Marraskuu 2011 la Messu kaikkien poisnukkuneiden puolesta su Päämessu (Kaikkien pyhien juhlapyhä) Mass in English ke Vesper Iltamessu Informaatiokurssi la Katekeesi Perhemessu su Päämessu Mass in English la Lastenkerho Perhemessu su Mass in English Päämessu Messu puolan kielellä la Katekeesi Perhemessu su Päämessu Mass in English Joulukuu 2011 su Päämessu Mass in English ti Messu isänmaan puolesta

20 ke to 8.12 Vesper Iltamessu Informaatiokurssi Juhlapyhämessu (Autuaan Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapyhä -velvoittava) la Katekeesi Lastenkerho Perhemessu ja perhejuhla su Päämessu Mass in English su Päämessu Messu puolan kielellä Mass in English la su ma Jouluyön messu Joulupäivän messu Messu puolan kielellä Mass in English Tapaninpäivän messu HÄMEENLINNA Matti Alangon katu 11 su 4.9 klo su 2.10 klo su 6.11 klo su 4.12 klo Messut Tampereen ulkopuolella: LAPUA Messuja vietetään yksityisessä kodissa lisää tietoja kirkkoherralta la 24.9 klo la klo la klo la klo KOKKOLA su 25.9 klo Oravankatu 29 su klo Katariinankatu 3 su klo Oravankatu 29 ma klo Katariinankatu 3 SEINÄJOKI seurakuntasali, Ala-Kuljunkatu 1 la 17.9 klo la klo la klo la klo 16.00

21 KRISTIINANKAUPUNKI pe 23.9 klo ev. lut kirkossa: Läntinen Pitkäkatu 20 la klo (piispanmessu ev. lut kirkossa, Läntinen Pitkäkatu 20) pe klo ev. lut kirkossa: Läntinen Pitkäkatu 20 PIETARSAARI P. Mikaelin kappeli. Kappelitie 5 su 25.9 klo su klo (piispanmessu) su klo su klo ma klo VAASA Ort. seurakunnan seurakuntasali, Koulukatu 45 la 24.9 klo la klo su klo (piispanmessu ort. kirkossa) la klo la klo su klo Kastettuja lapsia: Seurakunnan henkilöuutisia Daniel Andres Carillo s Jan Michał Joachimiak s Saara Maria Kivistö s Ugochukwu Matten Bryan Aguh s Misinda Valma Latvakoski s Thi Huynh s Lars Patrick Lemmetyinen s Mawmoe Veronika Kureh s Rose Marguerite Jeanne Mailaparampil s Keith Jasper Stenvall s Ensimmäisen kommuunion ovat saaneet: Hansla Agbor Anton Chalhoub Anna Chrapek Renze Febe Alec-Mikael Kurck Antonio Marquez Roberto Marquez Antti Pham Sofia Putkonen Patrick Uimonen Kristillinen avioliiton ovat solmineet: Dang Phi Tuan ja Tran Lieu Philipp Holtkamp ja Sara Johanna Nyman Matthias Bock ja Christine Heine Jussi Björninen ja Karina Hautaniemi

22 Herrassa poisnukkuneet: Maija Leimu Jean William Maurice Harju-Jeanty Seppo Karlia Ristin mahtavuus Risti, joka kannoit Jeesuksen kärsimyksen taakan, vapahda meidät synnin orjuudesta ja sido meidät vakaasti ja vankasti itseesi lujin siten. Risti aikaansaa meissä armoa. Risti valaisee ja näyttää, mikä on väliaikaista ja osoittaa, mikä taas pysyvää ja ikuista. Risti polttaa tuhkaksi kaiken, mikä ei ole Jumalasta. Risti on mittaamattoman arvokas aarre, ja jos sitä olemme kantaneet maanpäällisellä vaelluksellamme, olemme voittaneet omaksemme korvaamattoman omaisuuden, Paratiisin kalleudet. Risti on saarnastuoli vailla vertaa: sen opettaa meille viisaudellaan, mikä maailmassa on kauneinta, hienointa ja ylevintä. Risti valaa meihin toivoa ja viitoittaa tietä elävään uskoon. Ristin ikitulta ruokkii rakkaus ja laupeus.