1/2005 maaliskuu mars

Transkriptio

1 1/2005 maaliskuu mars

2 Sairaalaviesti Sisältö Nro 1/2005 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Pääkirjoitus 3 Ledare 4 Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja Helsinki Puh. (09) Vastaava toimittaja Chefredaktör Rolf Eriksson Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Soile Hellstén Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla Painosmäärä 4100 kpl Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kuvat Suomen Kuntaliitto Kansi Elvi Turtiainen Taitto Nina Palmu-Pietilä, Suomen Kuntaliitto Hoitoon pääsyä turvaavat lait voimaan Leikkaukset ja kuulon kuntoutukset hoitotakuun mukaan suoriutuvatko sairaanhoitopiirit ja sairaalat tehtävästä 7 Henkilöstöryhmien välinen työnjako terveydenhuollossa 10 Mikä on kohtuullisessa ajassa vielä hyvää palvelua riittääkö asiakkaille kuuden kuukauden enimmäisodotusaika 12 Informaatioteknologian käyttö maamme terveydenhuoltojärjestelmässä 13 Laboratorio- ja kuvantamispalveluiden uudelleenjärjestelyt ja tietoteknologian hyödyntäminen 15 Valtakunnallinen sähköinen potilaskertomus 2008 tarua vai totta? 17 Infektioiden torjunta sairaalassa uudistettu käsikirja terveyden- ja sairaanhoitoon 19 Hoitoketjut ja vaikuttavuus 20 Lääkäripalvelujen laatu Suomessa -kyselytutkimuksen 2004 alustavia tuloksia 23 Potilaat ja tupakointi sairaalahoidon aikana 24 Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tupakointikieltoa koskevan päätöksen 890/4/03 seurauksia 25 NordDRG:n ja RAVA -indeksin asiakaspalvelu- ja ylläpitotehtävät siirtyivät Efekolle 29 Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma aloitti varatoimitusjohtajana 29 Selvitys: Sairaalat tarvitsevat peruskorjauksia 30 Julkisten hankintojen neuvonta 31 Saapunutta postia: STM Tiedote 59/2005, Laatupäälliköiden, -valmentajien ja -vastaavien sekä johdon ja esimiesten koulutuspäivät 32 Terveydenhuollon Atk-päivät 33 RAFAELA -päivät 33 Efeko Oy, sosiaali- ja terveydenhuollon kevään ja alkukesän 2005 koulutustarjontaa 34 Osoitteenmuutokset Seuraava numero ilmestyy toukokuussa ISSN

3 Hoitotakuu tuli voimaan 1.3. Hoitotakuuta koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1.3. Mitkä ovat 270 terveyskeskuksen ja 20 sairaanhoitopiirin valmiudet toteuttaa nyt asetettuja tavoitteita? On hyväksyttävä, että kaikki eivät vielä ole ihan valmiita ja puutteita on olemassa. Tietoisuus siitä, mitä on tulossa, on omaksuttu hyvin ja tarvittaviin toimenpiteisiin on ryhdytty. Suurella kiireellä, mutta kuitenkin, on aikaansaatu kiireettömään erikoissairaanhoitoon pääsyn yhtenäisiä kriteereitä koskevat suositukset. Niiden takana on valtava, laajasti valmisteltu työ, johon moni on osallistunut aidossa talkoohengessä. Nyt panostetaan käyttöönottoon ja mahdollisiin toiminnallisiin muutoksiin. Helmikuussa tehdyn selvityksen perusteella on todettava, että ongelmitta ei uudistusta pystytä toteuttamaan erikoissairaanhoidossa. Kuten etukäteen arvioitiinkin, löytyy alueellisia eroja ja kapeikkoja hoitokapasiteetissa. Suurin osa sairaaloista arvioi kuitenkin suoriutuvansa verraten hyvin. Ortopediset leikkaukset tuottavat todennäköisesti jonkin verran vaikeuksia niin kuin silmäsairauksien hoitokin. Terveyskeskusten tilanne näyttää olevan suhteellisen hyvä, ilmenee äsken suoritetusta selvityksestä. Siinä terveyskeskusten johtavat lääkärit arvioivat, miten hoitotakuun tavoitteita pystytään toteuttamaan. Peräti 48 % väestöstä asuu kunnissa, joiden terveyskeskus jo nyt pystyy järjestämään hoidon tarpeen arvioinnin kolmen arkipäivän sisällä. Ajoittaisia ongelmia on kunnissa, joissa asuu 47 % väestöstä. Vielä parempi on tilanne välittömän yhteyden saannin osalta. Peräti 62 % terveyskeskuksista pystyy jo tällä hetkellä tähän palvelutasoon ja ajoittaisia ongelmia on 34 %:lla. Lähtökohta on siis hyvä. Rolf Eriksson Sairaalaviesti 1/2005 3

4 Vårdgarantin trädde i kraft 1 mars Lagstiftningen om vårdgaranti trädde i kraft 1 mars. Vilken beredskap har då 270 hälsocentraler och 20 sjukhusdistrikt att förverkliga de mål lagen förutsätter? Det är naturligt och acceptabelt att det ännu finns problem. Vetskapen och kunskapen om vad vårdgarantin innebär för hälso- och sjukvårdens arbete är god. Med en stram tidtabell har man sammanställt rekommendationer för vårdkriterier för den elektiva vården. Det här har varit ett mycket digert arbete, i vilket många har deltagit i äkta talkoanda. Nu gäller det att satsa på att ta dessa i bruk i vården och vid behov förändra verksamheten. I februari gjordes en utredning om den specialiserade sjukvårdens beredskap att klara de nu uppsatta målen. Utan problem kommer det naturligtvis inte att gå. Som man redan på förhand kunde ana finns det stora regionala skillnader och flaskhalsar inom vissa vårdformer. Största delen av sjukhusen uppskattar dock att man kommer att klara vårdgarantin någorlunda väl. Ortopediska operationer och behandling av ögonsjukdomar kommer dock att förorsaka vissa problem. För hälsocentralernas del ser situationen ganska bra ut, framgår det av en nyligen publicerad undersökning där hälsocentralläkarna ombads ge syn på möjligheterna att förverkliga vårdgarantins mål. Hela 48 procent av befolkningen bor i kommuner där hälsocentralen redan nu klarar av kravet på att en vårdbedömning görs inom tre vardagar. Tidvisa problem fanns i 47 procent av kommunerna. Ännu bättre var situationen för kravet på den direkta kontakten till hälsocentralen. Hela 62 procent av hälsocentralerna klarade av detta redan nu och 34 procent hade tidvis problem. Starten ser bra ut. Rolf Eriksson 4 Sairaalaviesti 1/2005

5 Hoitoon pääsyä turvaavat lait voimaan Erityisasiantuntija Hannele Häkkinen,Kuntaliitto Hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki, Kuntaliitto Hoidon saatavuuden turvaaminen on osa valtioneuvoston periaatepäätöksen ( ) mukaista kansallista terveyshanketta. Sen tavoitteena on lisätä oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja läpinäkyvyyttä hoitoon pääsyssä. Lisäksi säädöksissä täsmennetään julkisten palvelujen järjestämisvelvoitetta ja korostetaan alueellisen suunnittelun ja sopimisen merkitystä. Hoitotakuuksi kutsutun uudistuksen taustalla voidaan nähdä terveyskeskusten lääkäripula ja perusteettomat alueelliset erot monien erikoissairaanhoidon toimenpiteiden määrissä. Lisäksi uudistus korostaa hoidon vaikuttavuutta resurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen perusteena. Yhtenäisten hoidon aiheiden laatimisella toteutetaan julkisen vallan velvollisuutta edistää tosiasiallista tasaarvoa yhteiskunnassa. Hankkeen onnistumisen kannalta on keskeistä voimavarojen riittävyys ja oikea suuntaaminen, osaavan henkilöstön saatavuus, työnjakokysymykset ja tehokas tiedotustoiminta. HOIDON SAATAVUUDEN TURVAAMISTA KOSKEVAT SÄÄDÖKSET JA NIIDEN TOTEUTUMISEN SEURANTA Maaliskuun alussa 2005 tulivat voimaan kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muutokset, joissa säädetään, miten välitön yhteys ja hoidon tarpeen arviointi on terveyskeskuksissa järjestettävä ja missä ajassa potilaan on viimeistään päästävä kiireettömään hoitoon terveyskeskukseen ja sairaalaan. Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä tuli myös voimaan Lakitekstit löytyvät Finlexistä > Lainsäädäntö N:o 855/2004 N:o 856/2004 N:o 857/2004 N:o 858/2004 Laki kansanterveyslain muuttamisesta Laki erikoissairaanhoitolain muuttamisesta Laki potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain muuttamisesta Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 9 :n muuttamisesta Valtioneuvoston asetuksessa (nro 1019/2004) selvennetään mm. puhelinpalvelua, hoidon tarpeen arvioinnin toteutumista, odotusaikojen julkaisemista ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymien ja kuntien suunnittelu- ja seurantavastuuta. Valtioneuvoston asetus hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä löytyy laki/alkup/2004/ Stakesin julkaisema Hoidon saatavuuden seurannan manuaali (versio 2.0) on luettavissa Manuaali sisältää kuvauksen hoidon saatavuuden turvaamisen tavoitteista, käsitteiden määritelmistä ja aikapisteiden kirjausten sisällöistä. Eräissä yksityiskohdissa manuaali täydentää asetuksessa annettuja sovellusohjeita (hoidon tarpeen arviointi erikoissairaanhoidossa). Stakes julkaisee valtakunnalliset tilastot hoidon saatavuuden toteutumisesta erikoissairaanhoidossa syksystä 2005 alkaen. Perusterveydenhuollon osalta rakenteistetun seurantatiedon keruu tapahtuu toistaiseksi otoksina pilottiterveyskeskuksissa. Manuaalissa kuvattuja tiedonkeruun periaatteita voi kuitenkin soveltaa muissakin toimintayksiköissä. Laki määrää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon odotusajat julkisiksi. HOITOON PÄÄSYN MÄÄRÄAJAT Välitön yhteys terveyskeskukseen on saatava arkisin virka-aikana puhelimitse tai käymällä. Terveyskeskuksen tulee ilmoittaa aukioloaikansa. Virka-ajan ulkopuolella on järjestettävä päivystys. Kiireettömän hoidon tarpeen arviointiin on päästävä terveydenhuollon ammattihenkilölle (laillistettu tai nimikesuojattu) kolmessa arkipäivässä yhteydenotosta. Lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todetun hoidon antaminen on aloitettava kolmessa kuukaudessa perusterveydenhuollossa (kuudessa kuukaudessa suun terveydenhuollossa sekä perusterveydenhuollossa annettavassa erikoissairaanhoidossa). Erikoissairaanhoidossa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta terveydenhuollon toimintayksikköön. Erikoissairaanhoidossa lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito on aloitettava kuudessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa ovat voimassa entiset säädökset: tarpeelliseksi todettu Sairaalaviesti 1/2005 5

6 hoito on järjestettävä hoidon tarpeen kiireellisyys huomioon ottaen kolmen kuukauden kuluessa, jos lääketieteelliset tai hoidolliset seikat eivät edellytä muuta. Suun terveydenhuollossa on laadittu työnjakokaavio ja kiireellisyysluokitus hoidon tarpeen arvioinnin ohjeeksi. Hoidot on asetettu ajallisesti eri järjestykseen hammaslääketieteellisen kiireellisyyden mukaan. Erityistä huomiota on kiinnitetty ehkäisevän suun perusterveydenhuollon toteutumiseen kuuden kuukauden määräajassa. Jos hoitoa ei voida antaa määräajassa, kunnan tai kuntayhtymän on tarjottava potilaalle mahdollisuus saada hoito muulta palveluntuottajalta, esimerkiksi toiselta sairaalalta tai yksityissektorilta ilman, että potilaan asiakasmaksu muuttuu. Potilas ei voi itse valita hoitopaikkaansa, vaan palvelujen järjestämisvastuussa olevan tahon on ennakoitava määräajan ylitys ja se on myös vastuussa korvaavan palvelun järjestämisestä. YHTENÄISET HOITOON PÄÄSYN PERUSTEET Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut asiantuntijoiden esitysten pohjalta ja laajan lausuntokierroksen jälkeen suositukset kiireettömään erikoissairaanhoitoon pääsyn yhtenäisiksi perusteiksi. Kriteerit on laadittu lähes 200 diagnoosista ja oireesta. Niiden on tarkoitus kattaa 80 % kunkin erikoisalan kiireettömästä hoidosta. Yhtenäiset kriteerit ovat luonteeltaan painavia suosituksia, joista yksittäinen lääkäri voi poiketa perustellusta syystä. Lääkäri ottaa aina hoitopäätöstä tehdessään huomioon potilaan yksilöllisen tilanteen ja hoidosta odotettavissa olevan hyödyn. Potilaslain mukaan päätökset hoidosta tulee tehdä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa valtakunnallisten yhtenäisten lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten hoidon perusteiden laatimista. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tulee seurata ja valvoa yhdessä sen alueen kuntien kanssa, että yhtenäiset hoidon perusteet toteutuvat alueella. Hoitoon pääsyn perusteet löytyvät STM:n sivuilta > Hankkeet > Kansallinen terveydenhuoltoprojekti. PALVELUJEN JÄRJESTÄMISSUUNNITELMA Valtioneuvoston asetus 1019/2004 edellyttää, että sairaanhoitopiiri, sen kuntayhtymä ja kunnat yhdessä laativat sairaanhoitopiirin johdolla terveydenhuollon palvelujen järjestämissuunnitelman. Suunnitelman tavoitteena on alueellisen yhteistyön edistäminen ja palvelujen yhteensovittaminen toimintoja porrastamalla ja päällekkäisyyksiä poistamalla. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota alueen laboratorio- ja kuvantamispalvelujen, lääkinnällisen kuntoutuksen sekä päivystys- ja ensihoidon palvelujen toiminnalliseen kokonaisuuteen. Lisäksi tulee sopia alueellisen tietohallinnon järjestämisestä. Palvelujen järjestämissuunnitelma laaditaan valtuustokausittain, ja sen toteutumista seurataan vuosittain. STM:N TIEDOTTEET JA ESITTEET HOITOON PÄÄSYSTÄ Sosiaali- ja terveysministeriön kuntatiedote (10/ 2004) Hoitoon pääsyn turvaaminen löytyy STM:n nettisivuilta publishing/documents/2686/index.htx Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut myös suurelle yleisölle tarkoitetut esitteet hoitoon pääsystä määräajassa: Terveydenhuollon palvelu paranee. Kiireettömään hoitoon määräajassa. STM Esitteitä 2004:13. Servicen inom hälso- och sjukvården blir bättre. Patienten skall få vård inom utsatt tid. Socialoch hälsovårdsministeriet Broschyrer 2004:13. Lisätietoja: Liisa-Maria Voipio-Pulkki, p. (09) , Hannele Häkkinen, p. (09) , Sairaalaviesti 1/2005

7 Leikkaukset ja kuulon kuntoutukset hoitotakuun mukaan suoriutuvatko sairaanhoitopiirit ja sairaalat tehtävästä Kehityspäällikkö Heikki Punnonen, Kuntaliitto Sairaalat itse arvioivat valtaosin suoriutuvansa väestönsä tarvitsemista elektiivisistä leikkauksista. Gynekologiassa sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien leikkauksissa ei tule vaikeuksia hoitotakuun toteuttamisessa. Ortopediassa viidennes sairaaloista suoriutuu hyvin ja toinen viidennes pienin vaikeuksin kolmannes ei selviä enimmäisodotusajan sisällä. Viidennes ei pysty tarjoamaan silmäkirurgista leikkausta sitä tarvitseville kuudessa kuukaudessa. Kuulonkuntoutuksissa on suuria vaikeuksia ja kaikki tarvitsijat eivät saa kuulon kuntoutuspalveluja puolessa vuodessa. Johtajaylilääkäreitä ja johtavia lääkäreitä pyydettiin helmikuun alkupuolella tehdyssä kyselyssä arvioimaan, miten sairaanhoitopiirit ja sairaalat pystyvät omien arviointiensa mukaan suoriutumaan hoitotakuun mukaisista palveluista kuuden kuukauden enimmäisodotusajan sisällä mennessä. Kohteeksi valittiin elektiiviset leikkaukset ja kuulon kuntoutukset kuulokojeella. TIEDOT HALLUSSA OSALLA EI Vastaukset kertovat, että hoitotakuun toteuttamiseen liittyvät tiedot ja arviot palvelujen tarpeesta, tähänastisista ja tulevista odotusajoista, palvelujen lisätuotannon määristä ja toteutettavista toimenpiteistä vaihtelevat melkoisesti. Osalla on hyvinkin selkeät tiedot, näkemykset ja suunnitelmat osalla ei. ELEKTIIVISET LEIKKAUKSET Kun tarkastellaan leikkauksia yhteensä, yli puolet arviointinsa esittäneistä sairaaloista suoriutuu joko hyvin tai pienin vaikeuksin. Noin neljännes arvioi, ettei suoriudu. Kirurgian erikoisalojen leikkauksista vajaa kolmannes ei suoriudu enimmäisodotusajassa. Vaikeudet liittyvät tekonivelleikkauksiin, joista vajaa kolmannes sairaaloista ei suoriudu asetetussa määräajassa. Yli 6 kuukautta tekonivelleikkaukseen odottaneiden määräksi maaliskuun alussa arvioitiin lähes potilasta. Tieto ei ole aivan kattava, mutta kertoo suuruusluokan. Muihin ortopedisiin leikkauksiin yli 6 kuukautta odottaneita arvioitiin olevan maaliskuun alussa noin ja muihin kuin ortopedisiin kirurgisiin leikkauksiin odottaneita Gynekologisista leikkauksista kaksi kolmesta sairaalasta tulee suoriutumaan hyvin ja neljännes pienin vaikeuksin. Korva-, nenä- ja kurkkutautien tilanne on vielä parempi, sillä yhdeksän sairaalaa kymmenestä suoriutuu tehtävästä joko hyvin tai pienin vaikeuksin. Silmäleikkauksista vajaalle puolelle sairaaloista asetettu aikaraja ei tule tuottamaan vaikeuksia. Viidennes arvioi olevansa ylivoimaisen tehtävän edessä. Silmäkirurgiassa vajeet liittyvät valtaosin kaihileikkauksiin. Kaihileikkauksia on osassa sairaaloista urakoitu ja saatu odotusaikoja hallintaan. Indikaatioita on myös tarkistettu. Tämä näkyy selkeästi mm. siinä, että sairaaloiden kaihileikkausten määrä väheni tammi elokuussa reilulla prosentilla ja samanaikaisesti kaihileikkaukseen odottavien määrä yli 10 prosentilla. Kaihia sairastavien määrä ei ole vähentynyt eikä vähene. Yli 6 kuukautta kaihileikkaukseen odottaneiden määrä on vajaa viidennes kunnallisten sairaaloiden koko vuoden kaihileikkausmäärästä eli se on edelleen suurehko. Yli puolet sairaanhoitopiireistä ja sairaaloista arvioi suoriutuvansa hyvin suu- ja leukakirurgisista leikkauksista ja kolmannes pienin vaikeuksin. Kahdella tulee olemaan suuria vaikeuksia. Yksikään sairaanhoitopiiri ei ole tilanteessa, jossa se ei suoriudu suu- ja leukakirurgisista leikkauksista hoitotakuun 6 kuukaudessa. KUULON KUNTOUTUKSET KUULOKOJEELLA Yhteensä noin puolet sairaaloista arvioi selviävänsä joko hyvin tai pienin vaikeuksin kuulon kuntoutuksesta kuulokojeella. Noin neljännes ei suoriudu ja toinen neljännes arvioi suoriutuvansa suurin vaikeuksin. Maaliskuun alussa arvioidaan yli 6 kuukautta kuulon kuntoutukseen odottaneiden määräksi selvästi yli Yllättävän suuri palveluvaje on nimenomaan yliopistollisissa sairaaloissa. Yli 6 kuukautta odottaneiden määrä on arvioiden mukaan maaliskuun alussa HYKS Helsingin sairaaloissa 2 000, TAYSissa vajaa 1 200, OYSissa vajaat ja TYKSissa 800. Kuulon kuntoutuksessa tarvittava henkilökunta on osin vasta koulutuksessa, eikä ehdi valmistua ja ryhtyä lisäämään palveluja tarvittavaa määrää ennen syksyä. Tämän vuoksi kuulon kuntoutusta ei kaikissa sairaanhoitopiireissä pystytä toteuttamaan hoitotakuun mukaisesti syyskuun alkuun mennessä. Sairaalaviesti 1/2005 7

8 SAIRAALAT ERI TILANTEESSA Monet (alue)sairaalat arvioivat suoriutuvansa hyvin tai pienin vaikeuksin elektiivisistä leikkauksista. Näin on tilanne mm. Raahessa, Porvoossa, Pieksämäellä, Länsi-Uudellamaalla, Iisalmessa ja Forssassa. Tilanne vaikuttaa hyvältä Etelä-Savon samoin kuin Keski-Pohjanmaan, Kymenlaakson ja Lapin sairaanhoitopiireissä ja keskussairaaloissa. Vastaavasti monessa sairaalassa nimenomaan ortopedisiin leikkauksiin ja osin myös muihin kirurgisiin leikkauksiin odottavien suuret määrät aiheuttavat sen, että kaikki sairaanhoitopiirit ja sairaalat eivät suoriudu niistä hoitotakuun enimmäisodotusajan sisällä. MIKSI SUURIA VAIKEUKSIA TAI MIKSI EI ONNISTU Syitä vaikeuksiin on useita ja erilaisia. Osalla on jo valmiina odottajia eli vanhaa tilauskantaa suhteessa nykyiseen palvelujen tuotantovolyymiin niin paljon, että sairaala ei pysty siitä suoriutumaan. Osalla erikoislääkärivaje, hoitohenkilökunnan vaje tai kuulonkuntoutuksessa tarvittavan henkilökunnan puute estävät ainakin omin voimin ja omalla alueella tai edes omassa miljoonapiirissä tarvittavien palvelujen tuotannon. Osalla sairaanhoitopiireistä talousarvioon ei ole sisällytetty hoitotakuun toteuttamisesta aiheutuvia kaikkia menoja. Osassa niihin ei saatu varattua oikeastaan lainkaan - ja osassa ne ovat alimitoitetut. Lähes kaikissa tapauksissa syynä tähän on jäsenkuntien kireä talous ja rahoitusvaikeudet. Ylimääräistä ja vajaakäyttöistä kapasiteettia ei ole niin paljon toisissa sairaanhoitopiireissä ja yksityissektorilla, että esimerkiksi kuulon kuntoutukset tai tekonivelleikkaukset pystyttäisiin koko maassa tuottamaan kaikille niitä tarvitseville ja jo nyt odottaville potilaille 6 kuukauden sisällä. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on osaksi liian suuri Suomessa on silmäkirurgian kapasiteettia riittävästi, joten silmätaudeissa hoitotakuun toteutuminen onnistuu joko omana työnä, ostaen lisää työpanoksia tai ostopalveluina. KAUAN TIEDOSSA LAAJALTI HYVÄKSYTTY Sinällään hoitotakuun tulo ja siitä aiheutuvat lisäkustannukset vuonna 2005 eivät ole yllätys poliittisille päätöksentekijöille, jotka sen aikoinaan hyvinkin yksimielisesti hyväksyivät ja jonka toteuttamiseen ne vaalilupauksissaan vahvasti sitoutuivat. Hoitotakuu ei ole yllätys valtion eri ministeriöille, kunnille eikä kuntayhtymille. Sen hyväksyminen, että hoitotakuun aiheuttama palvelujen lisäys myös maksaa, on ollut vaikeaa ja maistunut pahalta. Hoitotakuun toteutumisen johtaminen liittyy luonnollisesti myös vuoden 2005 talousarvion valmisteluun ja hyväksymiseen. Miten oikein ja realistisesti hoitotakuusta seuraavat kysynnän ja tuotannon muutokset pystyttiin jo viime syksynä ennakoiden laskemaan, sisällyttämään ne talousarvioon ja valmistelemaan sitä koskevat päätökset? Miten hyvin sairaanhoitopiirin jäsenkunnat ottivat hoitotakuun aiheuttamat palvelujen määrän muutokset huomioon vuoden 2005 sopimusneuvotteluissa ja omissa talousarvioissaan? Miten laajasti lähdettiin siitä olettamasta, että koko terveydenhuollon ja sairaanhoidon tuottavuutta parantamalla hoidetaan huomattava osa hoitotakuun aiheuttaman palvelujen määrän kasvun lisäkustannuksista? Osalla sairaanhoitopiireistä ei ole vaikeuksia tuotettavien palvelujen eikä rahoituksen kanssa, sillä niiden valmis tilauskanta on kohtuullisessa suhteessa tuotantokykyyn ja niitä ei lääkäritilanne vaivaa pahasti. MITEN KÄY KYSYNNÄN Pitkän tai hyvin pitkän odotusajan jälkeen on eräisiin leikkauksiin tullut vain osa odottaneista. Näin esimerkiksi KYSiin on olkapään artroskopiajonossa odottaneista vain 40 % tullut toimenpiteeseen. Hoitoindikaatioiden yhdenmukaistuminen on monessa sairaalassa supistanut tai supistamassa odottajien määrää. Näin on käynyt mm. TYKSin kaihikirurgiassa. Suonikohjuleikkaukseen odottavien suurissa määrissä olettaisi käyvän samoin. Muut kuin operatiiviset hoidot voivat pitemmällä aikajänteellä osin korvata leikkaushoitoja ja siten ainakin hillitä leikkausten määrän kasvua. Kysyntää lisääviä tekijöitä ovat tarjonnan kasvu ja hyvät hoitotulokset. Tekonivelsairaala Coxa Oy on tästä oiva esimerkki. Siellä tehdään paljon leikkauksia, mutta tarjonnan kasvu ja palvelujen saatavuus on lisännyt kysyntää. Tämän vuoksi Pirkanmaalla on tekonivelleikkaukseen odottajia edelleen runsaasti. Sama ilmiö on näkynyt jo reilun vuosikymmenen mm. kaihikirurgiassa ja tähystyksenä tehtävissä ortopedisissä toimenpiteissä. Ilmiö ei ole yllätys kenellekään vastuullisessa asemassa olevalle. Ihmisten tietoisuus sairauksista ja niiden nykyaikaisista hoidoista, kansalaisten terveyden arvostus sekä väestön vanheneminen ovat keskeisimpiä syitä kysynnän kasvuun. KUNNAN KUSTANNUKSELLA On todennäköistä, että hoitotakuu merkitsee myös lisääntyvää hakeutumista hoitoon tai leikkaukseen kunnalliseen sairaalaan, sillä leikkaus ja hoito siellä ovat maksavalle potilaalle radikaalisti halvempi vaihtoehto kuin yksityisessä sairaalassa. Hoitotakuun myötä myös kunnallisessa sairaalassa mm. leikkaus on annettava kohtuullisen odotusajan si- 8 Sairaalaviesti 1/2005

9 sällä. Takana ovat ajat, jolloin potilaat odottivat erityisesti leikkauksia puoli vuotta vuoden tai pahimmillaan useamman vuoden. Kunnan kustannuksella hoito tai leikkaus on kansalaiselle selvästi kukkaroystävällisempi kuin yksityiseltä ostettava samanlainen hoito tai leikkaus. Kuinka paljon tämä tekijä lisää kunnallisten sairaaloiden palvelujen kysyntää? Tuohon kysymykseen kukaan ei tässä vaiheessa osaa antaa vastausta. Kansallinen terveyshanke ei ole esittänyt tätä koskevia arviolaskelmia. Miten shp/sairaala pystyy suoriutumaan väestönsä tarvitsemien elektiivisten leikkausten ja kuulon kuntoutusten tuottamisesta hoitotakuun 6 kuukauden enimmäisodotusajalla mennessä 1 = suoriutuu hyvin, 2 = suoriutuu pienin vaikeuksin, 3 = suoriutuu suurin vaikeuksin, 4 = ei suoriudu kirurgiset teko- muut gynekol. knk- silmä- kuulonleikkaukset nivelleik- ortopediset leik- leik- leik- kuntoushp/sairrala yht kaukset leikkaukset kaukset kaukset kaukset tukset Etelä-Karjalan Etelä-Pohjanmaan Etelä-Savon o Pieksämäen sair H:gin ja Uudenmaan Helsingin sair:t Hyvinkään sair Jorvin sair Lohjan sair Länsi-Uudenmaan s Peijaksen sair Porvoon sair Itä-Savon Kainuun Kanta-Hämeen o Forssan sair Keski-Pohjanmaan Keski-Suomen o Jokilaakson sair 3 2 Kymenlaakson Kymenlaakson ks Kuusankosken as Lapin o Lapponia sair Länsi-Pohjan Pirkanmaan t Hatanpään sair T:re 1 Pohjois-Karjalan Pohjois-Pohjanmaan OYS Oulaskankaan sair o Raahen as Pohjois-Savon o Iisalmen sair o Varkauden sair Päijät-Hämeen Satakunnan t Porin kaup.sair Vaasan o Malmin sair Pietars Varsinais-Suomen o = shp:stä eronnut sairaala t = terveyskeskuksen erikoissairaala Sairaalaviesti 1/2005 9

10 Henkilöstöryhmien välinen työnjako terveydenhuollossa Erityisasiantuntija Hannele Häkkinen, Kuntaliitto Uudistetusta lääkärien ja hoitajien työnjaosta on hyviä kokemuksia jo usean vuoden ajalta. Hyviä esimerkkejä ovat kroonisten kansansairauksien hoidossa toimivat astma-, diabetes-, reuma- ja verenpainehoitajat. Hoitajilla on vastuu potilaan hoidon suunnittelusta, toteutuksesta, seurannasta ja arvioinnista sekä potilaan ohjannasta ja neuvonnasta. Tavoitteena on hoitaa potilasta kokonaisvaltaisesti ja saada potilaan sairaus hallintaan. Työnjaon tavoitteena on esimerkiksi joustava potilaan hoito ja tarkoituksenmukainen tehtävien jako. Muun muassa terveydenhoitaja pystyy enemmän keskittymään terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn, kun hoidon seuranta on pitkäkestoista ja potilaat tulevat tutuiksi. TYÖNJAON TARKISTAMINEN Työnjakoa on ollut tarve kehittää viime vuosina. Tehtävistä ja työnjaosta on sovittu yhteisesti terveydenhuollon yksikössä. Pääsääntöisesti työnjakoa on tarkistettu lääkärien ja hoitajien kesken, mutta sitä on tarkistettu myös hammaslääkäreiden ja hammashuoltajien sekä hammashuoltajien ja hammashoitajien välillä sekä sairaanhoitajien ja lähihoitajien välillä lisääntyvässä määrin. Sosiaali- ja terveysministeriön pilotteina on 31 perusterveydenhuollon, suun terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistä hanketta. Näissä kehitetään ja arvioidaan terveydenhuollon eri ammattiryhmien keskinäisen työnjaon uudistamisen edellytyksiä ja toteutumista sekä luodaan kansallisia suosituksia työnjaolle. Tämän lisäksi useissa kunnissa on käynnissä omia työnjakomalleja. Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla tehdyssä kyselyssä (tammikuussa 2005) sairaanhoitajan erityisvastaanottoa (diabetes, verenpaine ym.) oli 210 terveyskeskuksessa, sairaanhoitajan akuuttivastaanottoa 194 terveyskeskuksessa sekä lääkäri hoitaja -työparitoimintaa 62 terveyskeskuksessa. Tärkeää on työnjaon uudistusta suunniteltaessa, että yksiköissä arvioidaan perusteellisesti, mihin työnjaolla pyritään, miten se parantaa omaa toimintaa ja miten sillä toteutetaan toiminnan tavoitteita. Työnjakokokeilut antavat kokemuksia käytännön toteutuksista. VASTUUKYSYMYKSET Työn ja tehtävien jako on mahdollista nykylainsäädännön mukaan. Se on tehtävä selkeästi, vastuullisesti, yhteisymmärryksessä ja työntekijöiden valmiuksista sekä potilasturvallisuudesta huolehtien. Tehtäviä voidaan jakaa koulutuksen, kokemuksen ja ammattitaidon antamien valmiuksien mukaan. Lisäkoulutus antaa valmiuksia uusiin tehtäviin, jolloin työntekijä saa myös todistuksen koulutuksesta, ja voidaan tehdä työpaikkakohtaisia päätöksiä tehtävien jaosta. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Ammatinharjoittamislain perusteluissa todetaan, että ylemmän koulutuksen saanut ammattihenkilö voi suorittaa alemman koulutuksen saaneen tehtäviä. Jokaisella terveydenhuollon ammattihenkilöllä on oikeus ja velvollisuus oman koulutuksensa ja sovitun työnjaon mukaisesti tutkia potilas, arvioida hoidontarvetta, hoitaa itse tai ohjata hoitoon sekä konsultoida tarvittaessa lääkäriä tai muuta ammattihenkilöä. Periaatteena on, että jokainen vastaa itse omasta toiminnastaan. Työnantajalla on vastuu tehtävien jaosta, järjestelystä ja koulutuksesta sekä velvollisuus arvioida työntekijän pätevyys kuhunkin tehtävään. Tehtäviä voidaan pätevästi siirtää selvillä toimivaltamääräyksillä. Delegoija vapautuu tehtävistä ja vastuusta, jos tehtävän saanut pystyy niistä huolehtimaan, mutta valinta-, informaatio-, opastus- ja valvontavastuu säilyvät. Työntekijällä on oikeus ja velvollisuus kieltäytyä tehtävästä, jos hänen koulutuksensa tai ammattitaitonsa eivät riitä suoriutumaan siitä. Laissa määritellään vain lääkärille kuuluvat oikeudet: taudinmääritys ja hoito, lääkkeiden määrääminen apteekista, hoitoon ottaminen ja poistaminen. LISÄKOULUTUS Hoitajien tehtäväkuvaa laajennettaessa edellytyksinä ovat hoitajan peruskoulutus, työkokemus sekä tehtävien edellyttämä lisäkoulutus. Ammattikorkeakoulut ovat järjestäneet eri puolilla Suomea opintoviikon räätälöityjä koulutusohjelmia vastaamaan laajentuneen tehtäväalueen keskeisiä toimintoja. Hoitajat ovat kokeneet koulutuksen erittäin merkittävänä oman osaamisensa laajentamisessa. Koulutus lisää kykyä ottaa vastuuta työstään. Lisäkoulutuksista osa on vielä käynnissä ja osaa arvioidaan parhaillaan. 10 Sairaalaviesti 1/2005

11 Laajentunut tehtäväkuva on haaste oman osaamisen ylläpitämiselle ja kehittämiselle. Täydennyskoulutuksella myös tuetaan osaamisen syventämistä. HOITAJIEN PALKKAUS Terveydenhuollon hoitohenkilöstön työnjaon tuoma lisävastuu huomioidaan myös palkkauksessa. Palkkahinnoittelun soveltamisen yhteydessä seurataan ja tuetaan palkkauksellisesti niitä tavoitteita, joita valtakunnallisissa suunnitelmissa ja projekteissa asetetaan ja joiden seurauksena terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskinäistä tehtävänjakoa kehitetään ja uudistetaan kunkin tietotaidon hyödyntämiseksi työyhteisössä entistä paremmin. Tehtävien vaativuudessa tapahtuvat muutokset otetaan huomioon palkkauksessa KVTES:n palkkausluvun 5 :n mukaisesti. ESIMERKKINÄ PÄIVYSTÄVÄ SAIRAANHOITAJA HoLa Hoitajien toimenkuvan laajentaminen -hankkeessa mukana ovat Vieskan terveydenhuoltokuntayhtymä, Haapaveden, Piippolan, Kalajoen, Kärsämäen ja Nivalan kunnat, Oulaisten seudun kansanterveystyön ky ja Siikalatvan ky. Esimerkiksi Ylivieskassa on koulutettu 6 sairaanhoitajaa, jotka tekevät päivän kerrallaan päivystävän sairaanhoitajan työtä. Muun ajan he työskentelevät terveyskeskuksen päivystyspoliklinikalla. Päivystävän sairaanhoitajan työaika on 8 16, mutta iltapäivystykseen on ilmennyt tarvetta. Ammattikorkeakoulussa 20 ov:n lisäkoulutuksen saanut päivystävä sairaanhoitaja seuloo potilaat lääkärille ja hoitajalle. Lääkärin ja hoitajan työhuoneet ovat vierekkäin, niiden välissä on ovi, jolloin lääkäri voi tarvittaessa tulla katsomaan potilasta eikä potilaan tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Työskentely tapahtuu työparina, jolloin hoitaja voi tarvittaessa konsultoida lääkäriä. Potilaat ovat olleet tyytyväisiä, kun ovat päässeet hoitajan vastaanotolle. Töitä on edelleen paljon, mutta työnjako on rauhoittanut poliklinikan työilmapiiriä. Hoitajat ovat tyytyväisiä, kun he voivat käyttää kaikkea osaamistaan ja he pitivät työtä haasteellisena. He olivat myös tyytyväisiä saamaansa lisäkoulutukseen. Päivystävälle sairaanhoitajalle on ajanvaraus, joten potilaat eivät joudu odottamaan pitkiä aikoja. Yleisimmin päivystykseen hakeuduttiin flunssan, korvakivun, silmätulehduksen ja virtsatieinfektion takia. Päivystävien sairaanhoitajien toimenkuvaan kuuluu myös pienten haavojen ompelu ja liimaus, venähdysvammojen tutkiminen ja teippaus tai lastoitus. ESIMERKKINÄ LÄÄKÄRI HOITAJA -TYÖPARI Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymässä (Suonenjoki, Karttula, Rautalampi, Tervo, Vesanto) kehitetään tiimityötä väestövastuualueittain. Omahoitajalla on kaksi kertaa päivässä puhelinaika, jolloin hänelle tulevat alueensa väestön puhelut. Omahoitaja huolehtii ajanvarauksesta lääkärin ja hoitajan vastaanotoille, antaa hoito-ohjeita ja neuvoja sekä tietoja laboratoriovastauksista. Lisäksi hän pitää omaa vastaanottoa, jolloin hän hoitaa verenpaine-, diabetes-, reuma-, astma-, päihdeseuranta- ja laihdutusasiakkaita sekä sotainvalidien vuositarkastuksia. Omalääkärillä ja omahoitajalla on tiivis yhteistyö ja päivittäinen konsultaatioaika, jolloin esimerkiksi reseptien uusimiset voidaan tehdä. ESIMERKKINÄ PERUSTERVEYDEN- HUOLLON VASTAANOTTOHOITAJA Saarijärven-Karstulan seudun terveydenhuollon kuntayhtymässä kehitetään terveyskeskuksen vastaanottotoiminnan tiimityötä ja työnjakoa sekä vastaanottohoitajan toimintaa. Hankkeessa on laadittu sairaanhoitajien käyttöön tutkimustietoon perustuva ohjeistus, joka koskee äkillisesti sairastuneiden hoidontarpeen arviointia ja hoitoa, pitkäaikaissairaiden hoitoa ja seurantaa sekä puhelinneuvontaa. Ohjeistus on tarkoitus saada valtakunnalliseen käyttöön ja julkaistaan tämän kevään aikana. LISÄTIETOJA NETISTÄ Sosiaali- ja terveysministeriön pilottihankkeet on koottu ministeriön www-sivulle, josta löytyvät myös yhteystiedot. > Hankkeet > kansallinen terveydenhuoltoprojekti > työnjakohankkeet. Osa piloteista päättyy kevään 2005 aikana, jolloin on saatavissa raportteja kokeilujen kokemuksista. Suomen Kuntaliitto on tehnyt kyselyn sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille työnjakoon liittyvästä/liittyneestä koulutuksesta. Kyselyn tulokset julkaistaan maaliskuun lopulla Lisätietoja: Hannele Häkkinen, p. (09) , Sairaalaviesti 1/

12 Mikä on kohtuullisessa ajassa vielä hyvää palvelua riittääkö asiakkaille kuuden kuukauden enimmäisodotusaika Kehityspäällikkö Heikki Punnonen, Kuntaliitto Riittääkös sinulle itsellesi, lapsellesi, lapsenlapsellesi, isällesi tai äidillesi, että sinä pääset tai että omaisesi pääsee tutkimuksiin, hoitoon tai toimenpiteeseen kuudessa kuukaudessa? Vai pitäisikö sittenkin päästä tutkimuksiin ja hoitoon oikeaan aikaan, jolloin palvelu tulisi juuri oikeaan tarpeeseen? On tärkeää, ettei ryhdytä hoitamaan hoitotakuun kuutta kuukautta. JUURI OIKEAAN AIKAAN KUUSI KUUKAUTTA ENIMMÄISAIKA Sairaanhoitopiireille ja sairaaloille annetun velvoitteen mukaan hoito on järjestettävä ja aloitettava kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Jos kardiologin, neurologin, reumatologin, ihotautilääkärin, ortopedin tai silmälääkärin ensikäynnille joutuu odottamaan lähes puoli vuotta, moni kokee tuon ajan hyvin pitkäksi ja sen myötä huonoksi palveluksi. Sama pätee leikkaukseen pääsyyn, hoidon aloittamiseen tai kuntoutuksen käynnistymiseen. Kenellä on sellainen vaiva, jonka selviämistä voi huoletta odottaa lähes puoli vuotta. Moni odottaja kokee 6 kuukautta tai 24 viikkoa tai 180 päivää liian pitkäksi odotusajaksi, vaikka lain asettama enimmäisaika ei lopulta aivan täyttyisi. Hyvin monet sairaaloiden ei-kiireellisistä potilaista pääsevät tutkimukseen, hoitoon ja toimenpiteeseenkin oikeaan tai lähes oikeaan aikaan. Tällöin hoidon vaikuttavuus on useimmiten paras, sairaus- ja toipumislomat lyhimmät sekä hoidon kokonaiskustannukset pienimmät. Potilas, omaiset ja maksaja ovat tyytyväisiä. Siksi on tärkeää, että säädöksen 6 kuukautta saa sille kuuluvan enimmäisajan merkityksen. Eli se on perälauta-aika. Olennaista on, että 6 kuukautta ei ryhdytä hoitamaan ja että 6 kuukautta ei saa tarkoitustaan suurempaa merkitystä kunnallisen sairaanhoidon palveluissa, raportointijärjestelmissä, johtamisessa ja päätöksenteossa. Palvelut Juuri Oikeaan Tarpeeseen on myös oikeaan aikaan. Se on tavoiteltava palvelukonsepti myös sairaanhoitopiirissä ja sen tarjoamissa palveluissa. Yksityiselle sektorille tuo on juuri se menestystekijä, jolla yksityiset sairaalayritykset rakentavat tulevaisuuttaan myös kunnille ja kuntayhtymille tarjottavissa ja myytävissä palveluissa. Siksi tutkimusjot, hoitojot tai leikkausjot ovat hyvin tärkeitä palveluperiaatteita myös kunnalliselle erikoissairaanhoidolle. TIETOA AVOIMESTI, USEIN JA JATKUVASTI VELVOITE KERRAN PUOLESSA VUODESSA EI RIITÄ Hoitotakuun idea edellyttää, että sairaanhoitopiiri ja sairaala raportoivat aktiivisesti, avoimesti ja usein, minkälaisilla odotusajoilla se pystyy eri palvelut tarjoamaan. Tällainen tieto on tärkeää potilaille, väestölle, omalle henkilökunnalle, terveyskeskuksille, työterveyshuollolle, yksityissektorille, kunnille ja medialle. Tieto on paikkakuntakohtaista, seudullista ja alueellista. Perusterveydenhuollossa saatavuustieto on suurissa kaupungeissa myös kaupunginosakohtaista, sillä tietyn kaupunginosan puuttuvia palveluja ei kompensoi se, että koko kaupungissa tilanne on joko hyvä tai vähintään kohtuullinen. Eli sairaanhoitopiirien ja sairaaloiden tietojärjestelmät on saatava raportoimaan palvelujen tuottajien, tulosyksiköiden, tulosalueiden, sairaalan ja sairaanhoitopiirin johdon ja henkilökunnan käyttöön lähes reaaliaikaiset tiedot odottajien määristä, tähänastisista odotusajoista, toteutuneista odotusajoista ja tuotannon määrien muutoksista. Nämä yhdistettyinä kysyntään ja käytettävissä oleviin resursseihin antaa pohjaa johtaa palvelujen tarjontaa, palvelujen ostamista ulkopuolelta tai palvelujen myyntiä ulkopuolelle. Asiakaslähtöiset palvelujen saatavuustiedot ovat osa kunnallisen sairaanhoidon aktiivista uutta tiedottamista ja viestintää. Ne saavat merkittävän aseman ainakin tänä vuonna ja lähivuosina myös sairaaloiden ja asiakkaiden välisessä kanssakäymisessä, sairaanhoitopiirien luottamuselinten päätöksenteossa, poliitikkojen ja kansalaisten keskusteluissa sekä sairaanhoitopiirin ja jäsenkuntien kanssakäymisessä. On tärkeää raportoida palvelujen saatavuustietoja myös niistä palveluista, joissa palvelu toimii juuri oikeaan tarpeeseen -periaatteen mukaisesti ja joissa monet saavat palvelun myös lyhyellä odotusajalla. Olisi kovin taitamatonta raportoida vain niitä saatavuustietoja, joissa enimmäisodotusajat ovat ylittyneet tai juuri ja juuri alittuneet. Säädöksin velvoitettu tiedottaminen kerran puolessa vuodessa internet-sivulla ja paikallislehdessä ei alkuunkaan riitä asiakkaille, palvelujen johtamiseen, päätöksentekijöille, yhteistyökumppaneille eikä medialle. Tältä osin säännös on ajattelutavaltaan vanhentunut ja riittää vain ministeriön ja Stakesin seurantarytmiin ja -tarpeisiin. 12 Sairaalaviesti 1/2005

13 Informaatioteknologian käyttö maamme terveydenhuoltojärjestelmässä Ilkka Winblad (dosentti, lääkintöneuvos), Jarmo Reponen (ylilääkäri, tutkimuspäällikkö), Kari Kiviaho (tutkija), FinnTelemedicum, Oulun yliopisto Selvitys on kokonaisuudessaan osaavien keskusten verkoston julkaisuna ( FinnTelemedicum: Kari Kiviaho, Ilkka Winblad, Jarmo Reponen: Terveydenhuollon toimintaprosesseja ja asiointia tukevat atk-sovellukset Suomessa. Kartoitus ja käyttöanalyysi. Osaavien keskusten verkoston julkaisuja 8/2004 Kansallisen terveysprojektin keskeisiä tavoitteita ovat uusien toimintamallien luominen, tehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen, hoitoon pääsyn turvaaminen ja laadun varmistaminen sekä terveydenhuoltohenkilöstön jatkuva koulutus. Terveydenhuollon informaatioteknologian sovellukset ovat keskeisessä asemassa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Erityisen painotuksen alueita ovat tehokas sähköinen viestintä sekä sähköisten potilaskertomusjärjestelmien kehittäminen yhteensopiviksi vuoden 2007 loppuun mennessä. Viimeksi mainitut kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön keskeisen toiminnallisen tavoitteen, saumattomien palveluketjujen edellytyksiin. Kartoitimme vuosien vaihteessa maamme julkisen ja yksityisen terveydenhuollon palveluyksiköiden tietojärjestelmien käytön. Webpohjainen kyselylomake osoitettiin yksiköiden ylilääkäreille tai tietohallinnosta vastaaville viranhaltijoille. Vastauksia täydennettiin myös puhelimitse. Terveyskeskuksista kyselyyn vastasi 157 kaikkiaan 227:sta kyselyn saaneesta (69,2 %). Väestöosuutena tämä on 3,95 milj. asukasta eli 75,7 % suomalaisista. Julkisesta erikoissairaanhoidosta vastaukset saatiin kaikilta 21 sairaanhoitopiiriltä niiden yliopisto- ja keskussairaaloista. Yksityiseltä sektorilta vastasi 44 palveluntuottajaa. Näistä kaksi suurta kyselyyn vastannutta konsernirakenteista yritystä kattoi yhteensä noin 100 niiden alaisuudessa toimivaa yksikköä. Yksityisten palveluntuottajien joukossa oli kuitenkin paljon pieniä yrityksiä, joilta ei saatu vastauksia. Pieni koko on ilmeisesti omiaan vähentämään mielenkiintoa laajojen tietojärjestelmien tutkimus- ja kehitystyöhön. PERUSTERVEYDENHUOLTO HYÖDYNTÄÄ SÄHKÖISTÄ KERTOMUSTA Kartoituksen merkittävin tulos oli se, että maamme terveyskeskuksissa on siirrytty käytännöllisesti katsoen kokonaan sähköisiin potilaskertomusjärjestelmiin. Ne olivat tuotantokäytössä 94 %:ssa terveyskeskuksista. Sähköisten järjestelmien käyttöaste oli korkea eli paperisesta kertomusjärjestelmästä on käytännöllisesti katsoen tullut pelkkä historiatiedon varasto. Niitä muutamaa terveyskeskusta, joissa sähköinen järjestelmä ei ollut vielä käytössä, luonnehti pieni koko ja suunnitelma liittyä kuntayhtymänä osaksi suurempaa kokonaisuutta. Terveyskeskusten siirtyminen sähköisten potilaskertomusjärjestelmien käyttäjiksi on ollut viime vuosina ripeää, sillä Osaavien keskusten verkoston vuoden 2001 selvityksen mukaan sellainen oli käytössä vasta 63 %:ssa terveyskeskuksista. Julkisessa erikoissairaanhoidossa sähköinen potilaskertomusjärjestelmä oli tuotantokäytössä kahdessa kolmasosassa (62 %) yksiköistä, kokeiluvaiheessa 14 %:ssa ja suunnitteilla lopussa neljänneksessä. Tuotantokäytön aste, eli se osuus, miten järjestelmää todellisuudessa käytettiin tarkasteltavana olevassa toiminnassa, vaihteli kuitenkin runsaasti sairaaloittain ja erikoisaloittain. Voidaankin todeta, että kyselyn ajankohtana paperinen järjestelmä oli maamme julkisessa erikoissairaanhoidossa vielä yleisin potilaskertomustiedon dokumentoinnin muoto ja sähköistä kertomusta käytettiin sitä täydentävänä tai rinnakkaisena työkaluna. Erikoissairaanhoidossa sähköisille järjestelmille asetettavat vaatimukset ovat suuret lukuisten erikoisalojen moninaisten dokumentaatiotarpeiden vuoksi, mistä syystä järjestelmien kehittäminen ja käyttöönotto ovat ymmärrettävästi olleet työläitä. Samoin erikoissairaanhoito pääsee kunnolla hyödyntämään sähköistä kertomusta vasta, kun kriittinen osa alijärjestelmistä on integroitu samaan kokonaisuuteen. Yksityisellä sektorilla sähköinen potilaskertomusjärjestelmä oli tuotantokäytössä 82 %:ssa kyselyyn vastanneista yksiköistä. Niiden tuotantokäytön aste oli myös korkea. Yksityissektori näyttäisi kulkevan kehityksessä julkisen sektorin sairaaloita ripeämmin. Tätä selittänee ainakin osittain yksityissektorin yksiköiden pienempi koko ja yksinkertaisemmat toimintarakenteet. ALUEELLISEN YHTEISTYÖN JÄRJESTELMÄT OVAT RAKENTEILLA Sähköinen lähete -palautejärjestelmä on ollut erityisen mielenkiinnon kohteena perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kehittyneen yhteistyön kuvaajana. Sen käyttöönotossa oli sairaan- Sairaalaviesti 1/

14 hoitopiireittäin suurta vaihtelua. Sähköinen lähetepalautejärjestelmä oli tuotantokäytössä puolessa julkisen erikoissairaanhoidon yksiköistä. Sen tuotantokäytön aste vaihteli ja oli kokonaisuutena alhainen. Sähköinen lähete-palautejärjestelmä oli melko kattavassa tuotantokäytössä kaikilla vastuualueilla (konservatiivinen, operatiivinen, psykiatria, päivystys) ainoastaan yhdessä ja konservatiivisella tulosalueella viidessä muussa sairaanhoitopiirissä. Perusterveydenhuollossa sähköinen lähetepalautejärjestelmä oli tuotantokäytössä 38:ssa eli neljänneksessä terveyskeskuksista ja se oli edennyt kokeilu- tai suunnitteluvaiheeseen toisessa neljänneksessä. Tuotantokäytön aste painottui sitä käyttävissä yksiköissä 50 %:iin. Sähköisen lähetteen ja palautteen käyttöönotossa pullonkaula näyttäisi olevan erikoissairaanhoidon kyvyssä tarjota ko. palvelua. Alueellinen laboratoriotulosten tietokanta oli edennyt tuotantokäyttöön noin kolmasosassa keskussairaaloista ja samalla osalla sellainen oli suunnitteilla. Kartoitukseemme annetuissa yksittäisissä vastauksissa ongelmiksi mainittiin tarvittavien järjestelmäliityntöjen puute ja rajapintaongelmat. Aika näyttää, ratkaiseeko suojatussa verkossa aluetietojärjestelmän kautta tapahtuva web-jakelu osan rajapintaongelmista. Radiologinen kuvantamisen arkistointi- ja siirtojärjestelmä (PACS) oli erikoissairaanhoidossa tuotantokäytössä 11 sairaanhoitopiirin sairaaloissa ja lähes kaikissa lopuissa sairaanhoitopiireissä joko käyttöönotto- tai hankintavaiheessa. Kyselyn aikaan ainoastaan kolmessa sairaanhoitopiirissä ja yhdessä seutukunnassa oli käytössä alueellinen radiologisten tutkimusten tietokanta. Näistä yksi oli yliopistollinen sairaanhoitopiiri, jonka useasta kuvausyksiköstä samaan arkistoon tallennetut kuvamäärät olivat valtakunnallisesti huomattavat huolimatta vielä käyttöönottovaiheen suhteellisen alhaisesta käyttöasteesta. Merkittävämpää oli kuitenkin, että lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä alueellinen tietokanta oli jo suunnitteilla. Erikoissairaanhoidon yksiköiden sisällä digitaalisten radiologisten järjestelmien käyttöalueet ja tuotantokäytön aste olivat kokonaisuutena edellä tekstimuotoisen sähköisen potilaskertomuksen käyttöä. Suurin hyöty saavutetaankin vasta silloin, kun kuvantaminen toimii laboratorion tavoin potilaskertomusjärjestelmän kokonaisuuden osana. Teleradiologisessa toiminnassa korkeaan käyttöasteeseen ylsi neljä sairaanhoitopiiriä. Kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa oli teleradiologisia konsultaatioita annettu alueen muille sairaaloille ja terveyskeskuksille jo vuosien ajan, mutta telemaattisen siirron osuus kokonaisvolyymista oli kuitenkin melko vähäistä. Tähän vaikuttavat merkittävästi paikalliset erot toimintamalleissa. Tekstimuotoiseen sähköiseen dokumentaatioon verrattuna digitaalinen kuvantaminen, arkistointi ja jakelu olivat vasta tulossa terveyskeskuksiin. PACS oli tuotantokäytössä joka kuudennessa ja kokeilu- tai suunnitteluvaiheessa vain joka viidennessä terveyskeskuksessa. Syinä muutoksen hitauteen ovat digitaalisen järjestelmän kalleus sekä se, että monessa terveyskeskuksessa filmillinen järjestelmä on vielä käyttökunnossa. Maassamme on varsin runsaasti kuvausyksiköitä, joiden vuotuiset tutkimusmäärät ovat vain muutama tuhat. Kuvantamistutkimusten keskittäminen suuremmissa yksiköissä suoritettavaksi on osoittautunut varsin hitaasti eteneväksi tapahtumaksi. Tilanne viittaa siihen, että vielä vuoden 2007 jälkeenkin filmillisiä röntgenkuvia otetaan, varastoidaan ja siirretään varsin paljon perusterveydenhuollossa. VALMIUDET ETÄKOULUTUKSELLE OVAT HYVÄT Keskussairaalat käyttivät televideotekniikkaa etäkoulutuksessa jo varsin kattavasti eli 86 prosentissa yksiköistä. Tästä voi päätellä, että etäkoulutusta voisi olla hyvin tarjolla myös perusterveydenhuollon yksiköille, jos näillä olisi valmius sitä ottaa vastaan. Hallinnollisessa työssä televideotekniikkaa hyödynnettiin noin puolessa keskussairaaloista. Etäkonsultaatioita varten oli järjestelmä tuotantokäytössä kolmanneksessa keskussairaaloista. Sen tuotantokäytön aste oli enimmillään %. Etäkonsultaatioiden suurimman toiminnallisen hyödyn katsotaan koituvan perusterveydenhuoltoon. Koska etäkonsultaatioihin sopii sama videotekniikka kuin etäkoulutukseen, näyttää siltä, että keskussairaalat pystyisivät ainakin laiteresurssiensa puolesta tarjoamaan sitä paljonkin nykyistä enemmän. Videoneuvottelutekniikkaa hyödynsi etäkoulutuksena noin neljännes terveyskeskuksista ja etäkonsultaatioina joka kahdeksas. Menettelystä osoitettuihin hyötyihin nähden määriä on pidettävä pieninä, mitä korosti se, että vain %:ssa terveyskeskuksista sellainen oli kokeilu- tai suunnitteluvaiheessa. Kansallinen terveyshanke sisältää riittävän koulutuksen velvoitteen henkilökunnan osaamisen turvaamiseksi. Videoneuvottelutekniikka tarjoaisi edullisen sekä työaikaa että matkakustannuksia säästävän koulutustavan eikä esimerkiksi Internet Protokolla -pohjaisena enää edellyttäisi merkittäviä laite- tai ohjelmistoinvestointeja. Etäkonsultaatioita käytetään vielä vähän niistä osoitettuihin hyötyihin nähden. Terveydenhuoltohenkilöstön informaation hankintaa tukevat sähköiset järjestelmät (sisäinen intranet, alueellinen ekstranet, sähköiset tietokannat) olivat hyvin kattavasti käytössä sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Päätöksenteon tukijärjestelmiä, kuten tautikohtaisia 14 Sairaalaviesti 1/2005

15 hoito-ohjelmia oli tarjolla kahdessa kolmasosassa sairaaloista ja kolmanneksessa terveyskeskuksista. KANSALAISILLE SUUNNATUT PALVELUT OVAT VIELÄ TIEN ALUSSA Toiminnasta ja palveluista yleisölle tiedottavat Internet-sivut olivat yhtä lukuun ottamatta kaikissa sairaanhoitopiireissä. Muilta osin asiakkaille tarkoitettuja sähköisiä informaatiopalveluita oli tarjolla niukalti. Vasta yhdessä sairaanhoitopiirissä oli tuotantokäytössä potilaiden käyttöön tarkoitettu suojattu Internet-yhteys ja kahdessa käytettiin tekstiviestejä kokeita ja tutkimuksia koskevien tulosten tiedottamiseen potilaille. Terveyskeskusten osalta voitiin havaita, että jos tavanomaista puhelinliikennettä ei oteta lukuun, asiakkaan palveluiden tilaamista tai henkilökohtaista yhteydenottoa tukevat sähköiset järjestelmät olivat käytössä vain aniharvassa terveyskeskuksessa. Niitä tämän tutkimuksen esiintuomana ei juurikaan ollut edes suunnitteilla. Kolmessa neljäsosassa terveyskeskuksista oli omat kotisivut, joista joka kuudes sisälsi kotihoito-ohjeita. eeurope ohjelman suosituksen mukaan EU:n jäsenvaltioiden tulisi kehittää tietoverkot sairaaloiden, laboratorioiden ja kotien välille sekä tarjota kansalaisille tietoverkoissa myös muita palveluita, kuten terveyskasvatusta, potilaskertomustietoja ja etäkonsultaatioita. Tässä on meillä vielä runsaasti kehitettävää, kun vertaa tavoitteita esimerkiksi tässä selvityksessä tehtyihin havaintoihin. Tämä kartoitus kuvastaa sitä ajankohtaa, josta lähtien kansallisen terveysprojektin hankkeet ja perusterveydenhuollon tasolla niihin usein liittyvä terveyspalveluiden tuotannon seutukunnallistuminen ovat ilmeisesti toden teolla alkaneet vauhdittaa informaatioteknologian käyttöönottoa maamme terveydenhuollossa. Kartoituksessa kerätyn pohjatiedon päivitys onkin tärkeää, sillä nyt tehtyä selvitystä vertailukohteena käyttäen voidaan saada hyvä käsitys niistä asioista, missä on edistytty ripeästi ja niistä, mitkä tarvitsevat edistyäkseen lisää panostusta. Laboratorio- ja kuvantamispalveluiden uudelleenjärjestelyt ja tietoteknologian hyödyntäminen Erityisasiantuntija Pentti Itkonen, erityisasiantuntija Ari Miettinen, ylilääkäri Hanna Mäkäräinen, STM Diagnostisten tutkimuspalvelujen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on noin 10 %. Nimenomaan laboratorio- ja kuvantamispalveluiden uudelleen järjestelyille asetettiin merkittävät rationalisointitavoitteet vuonna 2002 valtioneuvoston periaatepäätöksessä terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Yhä useammin toimintojen keskittämisen seurauksena tutkimuksen tulos tuotetaan eri paikassa kuin siihen liittyvä varsinainen hoitopäätös tehdään. Tämä asettaa uusia vaatimuksia sähköisten potilastietojen käsittelylle, siirrolle ja tallennukselle. Diagnostisia tutkimuspalveluja on perusteltua tuottaa riittävän suurissa alueellisissa yksiköissä, jotta asetut tavoitteet voidaan saavuttaa vuoteen Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti sairaanhoitopiirien johdolle ja niiden sijaintikuntien sosiaali- ja terveysjohdolle kutsuseminaarin, jossa käsiteltiin valtioneuvoston asettaman tavoitteen nykyvaihetta ja valmistauduttiin tavoitteen saavuttamiseen vuonna Syksyllä 2005 järjestetään konsensuskokous, jossa on esillä toimeenpanon nykytilanne ja tavoitteet vuodelle TAVOITTEET KANSALLISESSA TERVEYSHANKKEESSA Valtioneuvoston vuonna 2002 tekemässä periaatepäätöksessä toimintojen ja rakenteiden uudistamisen osalta tavoitteeksi on asetettu, että laboratorioja kuvantamistoiminnoissa siirrytään yhden tai useamman sairaanhoitopiirin muodostamiin yksiköihin ja että hyödynnetään uusinta tietotekniikkaa. Näiden toimenpiteiden hyötyjen arvoksi on arvioitu 200 miljoonaa euroa vuoteen 2007 mennessä siten, että saatava hyöty jää terveydenhuollon käyttöön. Tämä merkitsee, että keskimäärin 40 euroa asukasta kohti on suunnattavissa paremmin kuntalaisia palvelevaan terveydenhuoltoon. Laboratoriotoiminnassa ja kuvantamistoiminnoissa tavoitteeksi asetettujen kustannussäästöjen saavuttaminen edellyttää yhtä toimivaltaista alueellista organisaatiota, johon kuuluvat sairaaloiden ja terveyskeskusten yksiköt ja jonka toimivalta ja resurssit riittävät rakenteellisten ja tuotannollisten muutosten toimeenpanoon sekä alueelliseen palvelujen käytön ja laadun ohjaukseen. Sairaalaviesti 1/

16 PITKÄJÄNTEISYYTTÄ HANKETOIMINTAAN Hanketoimintaan kehitetään pitkäjänteisyyttä vuoteen 2007 saakka. Tämä edellyttää hankkeiden määrätietoista ohjausta ja systemaattista hallintaa. Valtioneuvoston antamassa asetuksessa ( ) sosiaali- ja terveydenhuollon vuoden 2005 voimavaroista ohjataan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankerahoituksen kohdentamista aiempaa yksityiskohtaisemmin. Terveydenhuollon kansallista rahoitusta suunnataan erityisesti niihin hankkeisiin, joilla toteutetaan alueellisesti integroitu ja valtakunnallisesti yhteensopiva sähköinen potilasasiakirjajärjestelmä tai laboratorio- ja kuvantamispalvelut kootaan kokonaan tai osittain nykyistä suurempiin yksiköihin. Sähköiseen muotoon tallennetun potilastiedon tehokas hyödyntäminen edellyttää alueellisen diagnostisen tutkimuspalvelujärjestelmän hallintaa ja tutkimustulosten alueellista käytettävyyttä. Sähköisen potilaskertomuksen valtakunnallisessa kehittämistyössä on kohdistettava ensisijaisesti resurssit niihin tavoitteisiin, joissa tarvitaan kansallisen tason ratkaisuja. Sähköisen potilaskertomuksen hankkeissa ministeriö edistää toimittajien ja sairaanhoitopiirien yhteistyötä siten, että saman järjestelmätoimittajan asiakkaina olevat sairaanhoitopiirit muodostavat yhteisiä hankkeita. Tällä toimenpiteellä voidaan vähentää hankkeiden määrää ja helpottaa ministeriön koordinointityötä. Hankerahoituksen kohdentamisessa kiinnitetään huomio päämääränä olevaan alueelliseen palvelukokonaisuuteen. Hankerahoituksessa tehdään yhteistyötä mm. kauppa- ja teollisuusministeriön ja SITRAn kanssa. YHTEISIÄ STANDARDEJA TERVEYDENHUOLTOON Standardoinnin osalta on käynnistetty neuvottelut kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa pysyvän rahoituksen saamiseksi terveydenhuollon standardointityöhön. Tähänastiset ehdotukset pysyvästä rahoituksesta eivät ole johtaneet asian ratkaisuun pysyvällä tavalla. Sosiaali- ja terveysministeriössä tavoite on, että kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa yhteistyössä tehtävä valmistelu johtaa myönteiseen lopputulokseen. Vuoden 2005 hankekierroksen tärkein tavoite on varmistaa laadittujen standardien ja määrittelyjen mukainen potilastiedon kirjaaminen. Tätä tarkoitusta varten ministeriö on koordinoinut etukäteen yhteistyössä sairaanhoitopiirien, kuntien ja järjestelmätoimittajien kanssa laajoja yhteisiä hankkeita. Tällä tavalla taataan potilaskertomusjärjestelmien standardin mukainen kehittäminen. Hankkeiden seurantaa varten on kehitetty arviointimalli. RATIONAALINEN DIAGNOSTINEN PALVELUVERKKO Rationaalisen diagnostisen palveluverkoston luominen ja laadittujen kansallisesti yhtenäisten kuvantamistutkimusten perusteiden käyttöön otto edellyttävät perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tarkastelua yhtenä kokonaisuutena sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysministeriö on kehottanut kuntia ja sairaanhoitopiirejä ryhtymään edellä mainittujen palvelujen koordinointi- ja yhteensovitustehtävään yhteistyössä siten, että asiaa koskeva suunnitelma on ministeriön käytössä silloin, kun se arvioi alueelta ministeriöön mahdollisesti toimitettavia kehittämishankkeita. Tehtävä on perusteltua toteuttaa siten, että tarvittaessa ylitetään myös sairaanhoitopiirien rajat. Yhteistyöhön kannustaa valtioneuvoston asetus (1019/2004) hoitoon pääsystä ja alueellisesta yhteistyöstä. YKSI KANSALLINEN PITKÄAIKAISARKISTO? Kuvamateriaalin ja muun terveystiedon säilyttämisessä ja arkistoinnissa tavoite on kansallinen arkistointiratkaisu. Tältä osin ministeriö käynnistää hankkeen, jossa arkistoinnille määritellään kansallisesti toiminnalliset ja tekniset vaatimukset sekä selvitetään mahdolliset lainsäädännölliset tarpeet. Teknologiset mahdollisuudet eivät sulje pois mitään ratkaisua. Periaatteessa asia voidaan hoitaa vaikka yhden keskitetyn arkiston kautta. Ministeriö on asettanut (2005) työryhmän, jonka toimeksiannossa on selkeät tavoitteet kansallisen arkkitehtuurin valmistelusta ja siihen liittyen arkistoinnin järjestämisestä. Arkistoinnin käytännön järjestämistä varten tulee löytää sellainen kansallinen toimija, joka voi laadittujen määrittelyjen jälkeen neuvotella ja myöhemmin kilpailuttaa ja omalta osaltaan toteuttaa kansallisen ratkaisun. MUUTOSTEN ARVIOINTIA JA SEURANTAA KEHITETÄÄN Muutosten arviointia ja seurantaa on kehitettävä. Toiminnallisten ja rakenteellisten muutosten toteutumista tulee voida seurata ja arvioida. Kansallisesti merkittävimpien palvelujärjestelmän kehittämishankkeiden arvioinnissa voidaan hyödyntää mm. Stakesin resursseja. Arviointia varten on tarpeen tuottaa seuranta- ja vertailutietoa laboratorioja kuvantamispalveluiden määrästä ja hinnoista. Kansallisessa hankkeessa edellytetty laboratorioja radiologiatutkimusten korvaustaksojen määräytymisperusteiden tarkistaminen määrävälein tarvitsee toteutuakseen tietoa myös julkisen sektorin toimintaluvuista ja hinnoista. Tarkistustyötä tehdään yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston, terveysosaston ja KELAn kanssa. 16 Sairaalaviesti 1/2005

17 TOIMENPITEITÄ PROSESSIN ETEENPÄIN VIEMISEKSI KUTSUSEMINAARI Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti sairaanhoitopiirien johdolle ja niiden sijaintikuntien sosiaali- ja terveysjohdolle kutsuseminaarin Laboratorio- ja kuvantamispalveluiden uudelleenjärjestelyt ja tietoteknologian hyödyntäminen. Seminaarissa käsiteltiin valtioneuvoston asettaman tavoitteen nykyvaihetta ja arvioitiin sen saavuttamisen edellytyksiä vuonna Tavoitteeseen liittyen peruspalveluministeri oli jo lähettänyt syyskuussa 2004 kunnille, terveyskeskuksille ja sairaanhoitopiireille kirjeen, jossa kiinnitettiin kuntien ja sairaanhoitopiirien huomiota erikoissairaanhoitolain sairaanhoitopiireille asettamaan koordinaatiovelvoitteeseen. Sosiaali- ja terveysministeriön 2004 järjestämästä Terveyskeskus toimivaksi -kenttäkierroksesta koottiin syksyllä 2004 raportti (selvityksiä 2004:13), johon sisältyi sairaanhoitopiireittäin yhteenvetoa terveyskeskusten seutuyhteistyön nykytilanteesta mukaan lukien laboratorio- ja kuvantamispalvelujen uudelleen järjestelyt. Em. raportin tietoja päivitettiin ennen kutsuseminaaria pyytämällä kunkin sairaanhoitopiirin johtajan näkemystä alueensa tavoitetilasta vuonna Kootun yhteenvedon perusteella on selvää, että joissain sairaanhoitopiireissä asetut tavoitteet varmasti saavutetaan ja joissakin niiden saavuttaminen vaatii vielä paljon työtä. Yhteenvetoa tullaan päivittämään määrävälein ja ministeriö järjestää syksyllä 2005 aiheesta konsensuskokouksen. Valtakunnallinen sähköinen potilaskertomus 2008 tarua vai totta? Erityisasiantuntija Kauko Hartikainen, Kuntaliitto Kansallisessa terveysprojektissa on asetettu kunnianhimoinen tavoite valtakunnallisesta yhdenmukaisesta sähköisestä potilaskertomuksesta vuoden 2007 loppuun mennessä. Tavoite edellyttää mm. yhdenmukaisia määrityksiä, luokituksia, tekniikkaa ja uudistettua lainsäädäntöä. Projektin aikataulu on kireä, eikä kaikkea varmaan saada valmiiksi aikataulussa. Kireä aikataulu kuitenkin edesauttaa sopimista, intensiivistä toteutusta ja sitoutumista yhteisiin päämääriin tekniikan nopeasta kehityksestä huolimatta. Toivottavaa kuitenkin on, että vuoden 2007 lopussa on vanhasta paperipohjaisesta järjestelmästä päästy eroon ja hoitopäätöksen edellyttämä tieto on joustavasti käytettävissä mahdollistaen laadukkaan ja tehokkaan hoidon. SÄHKÖINEN KERTOMUS ON JO NYT LAAJASSA KÄYTÖSSÄ, MUTTA EPÄYHTENEVÄSTI Suomen terveydenhuollossa on sähköinen potilaskertomus jo nykyisin laajasti käytössä päivittäisissä rutiineissa, vaikka tieto edelleenkin arkistoidaan paperille tai mikrofilmeille. Sähköinen kertomus antaa hyvät mahdollisuudet tiedon käyttöön paikasta ja ajasta riippumattomasti ja sama tieto on käytettävissä eri toimipisteissä samanaikaisesti. Järjestelmät toimivat hyvin organisaatiokohtaisesti yhden järjestelmän sisällä, mutta alueellisesti tiedon käytettävyys on huono. Vastaavasti tiedon alueellinen käyttötarve on viime aikoina kasvanut merkittävästi. Muutosta on tapahtunut sekä asiakkaiden käyttäytymisessä että toiminnassa. Ihmiset käyttävät nykyisin terveydenhuollon palveluita laajemmin ja asioivat useissa eri toimipaikoissa. Vastaavasti myös useiden eri palveluiden tarjontaa on alueellisesti keskitetty. Tämä asettaa sähköiselle kertomustiedolle alueellisia yhteiskäyttövaatimuksia. Paperimuotoinen kertomus on arkistoinnin kannalta sähköistä kertomusta ongelmattomampi. Paperi tosin vaatii suuria arkistotiloja ja sen käyttö on hidasta, mutta sähköisessä muodossa oleva tieto edellyttää standardoitua tekniikkaa, tietosisältöä, käsitteistöä ja luokituksia. On mahdotonta olettaa, että sadan vuoden päästä meillä on edelleen käytössä sovelluksia, jotka pystyvät hyödyntämään nykyistä tietoa ilman valtakunnallisesti sovittuja pelisääntöjä. Näitä pelisääntöjä on pyritty sopimaan kansallisen terveyshankkeen sähköisen kertomuksen osahankkeessa. Kyseinen hanke on jaettu kuuteen eri osahankkeeseen: sähköisen kertomuksen ydintietomääritykset, kansalliset luokitukset, yhteisesti sovittu tekninen toteutus, tietoturvan ja tietosuojan periaatteet, valtakunnallinen raportointi, tilastointi ja päätöksenteko sekä valtakunnallinen aluearkkitehtuuriratkaisu. YDINTIETOMÄÄRITYKSET YHTENÄISTÄVÄT TIEDON KÄYTTÖÄ Ydintietomäärityksissä on sovittu ne perustiedot, jotka pitää pystyä välittämään eri yksiköiden välillä Sairaalaviesti 1/

18 strukturoidusti noudattaen yhteisesti sovittuja luokituksia, terminologiaa ja teknisiä rajapintoja. Ydintiedoissa on sovittu yhtenäinen muoto potilaan yksilöinti- ja henkilötiedoille, hoidon antajan tunnistetiedoille, hoitojakson ja -tapahtuman tunnistetiedoille, hoito-ongelman perustiedoille ja diagnooseille, fysiologisille mittauksille, hoitotyölle, tutkimuksille, toimenpiteille, lääkehoidolle, preventiolle, toimintakyvylle, apuvälineille, lausunnoille sekä hoitojakson tai palveluketjun yhteenvedolle. Näiden lisäksi määritystyö on vielä sopimatta terveyteen vaikuttavien tekijöiden, elinluovutustestamentin sekä hoitotahdon osalta. Ydintiedot pyritään seuraavan kolmen vuoden aikana vakiinnuttamaan yhdenmukaisina kaikkiin käytössä oleviin potilashallinnon tietojärjestelmiin. Tämä edellyttää laajaa yhteistyötä eri alueiden kehitystiimien välillä. Asiaa pyritään edesauttamaan valtakunnallisella rahoituksella, joka edellyttää sitoutumista yhteisiin päämääriin. Ydintiedot kattavat kaikki keskeiset hoitotiedot, mutta tietojen yhdenmukaisen käytön kannalta se ei ole riittävää. Eri osa-alueilla pitää pystyä sopimaan tietomäärittelyistä tätäkin tarkemmalla tasolla. Tähän liittyen kansallisessa terveyshankkeessa ollaan sopimassa tietomäärityksiä suun terveydenhuollossa, hoitotyössä, sosiaalitoimessa, työterveydenhuollossa, lasten- ja nuorten terveydenhuollossa sekä keuhkosairauksissa. Ydintietoihin liittyviä luokituksia yhdenmukaistetaan eri osa-alueilla ja niille alueille, joissa luokitukset puuttuvat, pyritään niitä sopimaan kansainvälisten luokitusten pohjalta. Kaikki valtakunnalliset luokitukset kootaan kansalliselle koodistopalvelimelle, josta ne voidaan päivittää ohjelmiin automaattisesti ilman ohjelmistotoimittajien apua. Kaikkein keskeisin uusi luokitus on organisaatioiden identifiointiluokitus (OID-koodi). Sen avulla pystytään identifioimaan kaikki organisaatiot ja sen alta mm. kaikki toimintayksiköt, lomakkeet, asiakirjat, toimijat ja laitteet. SÄHKÖINEN ASIOINTI TUO TERVEYDENHUOLTOON UUSIA HAASTEITA Tietosuojan ja tietoturvan huomioiminen on terveydenhuollossa tärkeää. Sähköinen asiointi asettaa niille erittäin suuria haasteita. Alueellisessa toiminnassa pitää mm. pystyä turvaamaan tietoyhteydet, todentamaan tiedon käyttäjät, varmentamaan tiedon oikeellisuus ja luotettavuus. Tähän liittyen ollaan luomassa valtakunnallista varmennepalvelua ja keskeisiä pelisääntöjä. Työ on haastavaa ja siinä tulee pyrkiä yhdenmukaisiin toteutustapoihin muiden sektoreiden kanssa. Tekniset määrittelyt tulee perustaa kansainvälisille standardeille varsinkin, kun huomioidaan, että useimmat Suomessa toimivat yritykset ovat joko kansainvälisiä tai ne haluavat tuotteensa kansainvälisille markkinoille. Lisäksi määritystyössä kannattaa hyödyntää mahdollisimman laajasti toteutettua kehitystyötä. Kansallisen terveyshankkeen projektit ajoittuivat tässä suhteessa parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä hyväksyttiin kansainvälinen CDA R2 -ratkaisu, johon myös kertomushankkeen tekniset määritykset ovat perustuneet. Kansainvälisen standardin määritykset luovat toteutukselle hyvän pohjan, mutta standardia joudutaan jossain määrin muokkaamaan kansallisiin oloihin ja toimintatapoihin. Tässä työssä alueelliset kehittämishankkeet ja niiden keskinäinen koordinaatio ovat keskeisessä roolissa. Valtakunnallinen raportointi- ja tilastointi helpottuvat merkittävästi yhteisten määritysten myötä. Olennaiset tulokset syntyvät osana normaalia toimintaa, eikä niitä tarvitse erikseen koota. Tämän myötä palauteraportointi nopeutuu ja toiminnan ohjaus tehostuu merkittävästi. Kansallinen kertomus luo myös erinomaiset edellytykset päätöksentukijärjestelmille. Tämä edellyttää potilastietojen ja tietämystietokantojen tehokasta hyödyntämistä hoitotilanteissa. KANSALLINEN ARKKITEHTUURI OHJAA ALUEELLISEN TOIMINNAN ORGANISOINTIA Valtakunnallisen aluearkkitehtuurin avulla pyritään yhdenmukaistamaan alueellisia ratkaisuja. Monissa toteutuksissa jopa sairaanhoitopiiri on liian pieni toiminnallinen yksikkö. Esimerkiksi arkistoinnissa voitaisiin harkita kansallista arkistoratkaisua. Näin voisimme poistaa arkistovelvoitteen yksittäisiltä hoitolaitoksilta ja varmentaa tiedon käytettävyys arkistolainsäädännön mukaisesti. Siten sähköisestä mediasta saataisiin myös virallinen tallennusmedia ja pääsisimme eroon paperipohjaisesta arkistointivelvoitteesta. Tämän jälkeen sähköiset paikallisarkistot palvelisivat päivittäistä toimintaa, ja keskitettyä arkistoa tarvitsisi käyttää vain silloin, kun tarvittavaa tietoa ei aluearkistosta löydy. Kansallinen määritystyö on edennyt nopeasti. Tavoitteena on siis saada kansalliset yhdenmukaiset määritykset asteittain käyttöön vuoteen 2008 mennessä. Perinteiset järjestelmät ja toimintatavat elävät kuitenkin vielä pitkään ja uusien määritysten käyttöönotto vie vielä tämänkin jälkeen oman aikansa. Vuonna 2008 ei siis ole odotettavissa suurta läpimurtoa yhdenmukaiselle kansalliselle sähköiselle kertomukselle. Tuolloin kuitenkin on olemassa yhdenmukainen maaperä, joka mahdollistaa yhdenmukaisen kansallisen kertomuksen käytön. Aika näyttää, kuinka hyvin me omaksumme sen tuomat mahdollisuudet tehokkaalle potilaiden hoidolle, josta voimme olla ylpeitä. 18 Sairaalaviesti 1/2005

19 Infektioiden torjunta sairaalassa uudistettu käsikirja terveyden- ja sairaanhoitoon Hoitoon liittyviä infektioita pystytään vähentämään, sen ovat monet kansainväliset ja myös kotimaiset tutkimukset osoittaneet. Koko sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön koulutus on lähtökohta infektioiden torjunnassa. Lisäksi tarvitaan asiaan perehtyneitä hygieniahoitajia ja infektiolääkäreitä, jotka seuraavat jatkuvasti infektiotilannetta, mikrobilääkekulutusta ja mikrobilääkeresistenssiä laitoksessa. Heidän tehtävänsä kouluttajina, ohjaajina ja kehittäjinä on ensiarvoisen tärkeä pyrittäessä vähentämään potilaiden riskiä saada hoitoon liittyvä infektio. Laitosten johdolla on suuri vastuu tehdessään päätöksiä resursseista ja niiden kohdentamisesta, täydennyskoulutuksesta ja yleensä toiminnan organisoinnista huomioon ottaen hoitoon liittyvien infektioiden riski. Monet terveydenhuollossa ja hoidossa tapahtuneet muutokset altistavat potilaita hoitoon liittyville infektioille. Sairauksien hoitomahdollisuudet ovat lisääntyneet, mutta hoitomenetelmät ovat usein toimenpidevaltaisia tai immuunipuolustukseen kajoavia. Sairaaloissa hoidetaan entistä vaikeammin sairaita potilaita, hoitoajat ovat lyhyitä ja potilaat siirtyvät varhain jatkohoitoon terveyskeskuksiin ja sosiaalitoimen laitoksiin. Kustannuskriisin vuoksi terveydenhuollon toimintayksiköt ovat usein ylikuormittuneita ja henkilökunta on monesti vaihtuvaa, potee uupumusta ja pätevistä pysyvistä työntekijöistä on puutetta. Mikrobien lääkeresistenssi on muuttunut myös huonompaan suuntaan. Muun muassa nämä tekijät altistavat potilaita hoitoon liittyville infektioille infektioiden torjuntatyö kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä on siis tärkeämpää kuin koskaan. Tutkimusten mukaan infektioiden torjuntatyöhön panostaminen kannattaa sekä taloudellisesti, toiminnallisesti että inhimillisesti. Tutkimustiedon ja käytännössä hyviksi havaittujen hygieenisten toimintatapojen toteuttaminen työssään on jokaisen sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivan vastuulla. Infektioiden torjunta sairaalassa -kirja sisältää runsaasti tausta- ja tutkimustietoa infektioiden syntyyn vaikuttavista tekijöistä ja käytännön torjuntakeinoista. Kirjoituksista välittyy tekijöiden käytännönläheinen näkemys siitä, miten tietoa nykytiedon valossa on sovellettava. Hoitoon liittyvien infektioiden tärkeimpänä yksittäisenä torjuntatoimena pidetään käsihygieniaa käytännössä käsien desinfektiohierontaa alkoholihuuhteella. Tämän yksinkertaisen toimenpiteen merkitys on nyt tunnustettu laajasti. Kirjassa käsidesinfektion merkitystä perustellaan selkeästi uusien tutkimustulosten valossa ja toteutusta käsitellään perusteellisesti. Kirjan 5. painos on sisällöltään ja rakenteeltaan täysin uudistettu. Se sisältää useita uusia lukuja ja suurin osa luvuista on uusittu perin pohjin. Ajankohtaisia resistenttejä bakteereja, mm. MRSA:a, koskevia suosituksia käsitellään perusteellisesti. Myös muita ongelmamikrobeja ja niiden torjuntaa kuvataan. Kokonaan uusia asiakokonaisuuksia ovat mm. ensimmäinen luku Mitä hoitoon liittyvät infektiot ovat ja voidaanko niiden esiintymiseen vaikuttaa?, ihon merkitys infektioiden torjunnassa, korjausrakentamiseen liittyvät infektioriskit, infektioiden torjunta kotisairaanhoidossa, kardiologisissa toimenpiteissä, radiologiassa, patologiassa ja bioterrorismin uhkat. Kirjassa käsitellään myös viestinnän keinoja infektioiden torjuntatyössä sekä tiedon lähteitä internetissä, josta voi seurata kansainvälistä tutkimustietoa ja keskustelua. Myös infektioita potilasvahinkoina selvitetään käytännön esimerkein. Vaikka kirjan nimi viittaa sairaalahoitoon, kirjan sisältöä on laajennettu niin, että siinä käsitellään infektioiden ehkäisyä myös perusterveydenhuollossa, pitkäaikaissairaanhoidossa, kotisairaanhoidossa ja lasten päivähoidossa. Infektioiden torjunnan periaatteet ovat yhteisiä koskien koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Myös potilaat ja asiakkaat ovat usein yhteisiä. Kirjan laajuus on runsaat 770 sivua ja kirjoittajia yhteensä 94. Hinta on 70 euroa, opiskelijoille 50 euroa + toimitusmaksu Kuntaliiton julkaisumyynnistä ostettaessa. Tilausnumero Tilaukset: julkaisumyynti@kuntaliitto.fi tai tai Kuntaliitto, julkaisumyynti, PL 200, Helsinki tai p. (09) Lisätietoja: Soile Hellstén, p. (09) , Sairaalaviesti 1/

20 Hoitoketjut ja vaikuttavuus Tutkija Leena Silvennoinen-Nuora, Tampereen yliopisto, johtamistieteiden laitos Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tehty Hoitoketjut ja vaikuttavuus -tutkimus oli kaksitahoinen. Toisaalta tutkittiin reumapotilaan hoitoketjua ja sen toimivuutta ja toisaalta vaikuttavuuden arviointia hoitoketjussa. Tutkimuksen päätehtävinä oli 1) arvioida reumapotilaan hoitoketjun toimijoiden avulla hoitoketjun toimivuutta ja miten nykyisellään arvioidaan hoitoketjun vaikuttavuutta, 2) tuottaa tietoa siitä, miten vaikuttavuuden arviointia voitaisiin kehittää ja 3) tuottaa tietoa, miten hoitoketjun toimivuutta voitaisiin parantaa. Tässä artikkelissa nostetaan esille osa tutkimuksessa esille nousseista tuloksista. Etelä-Pohjanmaan tutkimushankkeeseen vuosina osallistuivat Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen seudun terveysyhtymä ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysyksikön terveysala. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen ja sitä varten haastateltiin organisaatioiden lääketieteen ja hoitoalan asiantuntijoita, laatupäälliköitä, hallintohenkilöstöä, ammattikorkeakoulun kouluttajia, potilaita ja potilasjärjestöjen edustajia. Hoitoketjujen tavoitteena on muun muassa hoidon saatavuuden ja hoidon jatkuvuuden parantaminen. Tavoitteena on myös tehtävien ja vastuun jakaminen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kesken. Sairausryhmäkohtaiset, käypä hoito suosituksiin ja alueellisiin hoidonporrastuksiin perustuvat erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteiset hoitoketjukäytännöt ovat Suomessa vasta kehittymässä, vaikka niistä on puhuttu jo 1990-luvulta alkaen. Yhtenä yhteistyön tavoitteena on, että erikoissairaanhoito tukee konsultoinnin avulla perusterveydenhuollon hoitotiimin toimintaa. Yhteistyö ei toimi kaikkialla vielä odotetulla tavalla. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella toimii hyvin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyö, mutta hoitoketjun toiminnassa on vielä kehitettävää. HOITOKETJUN TOIMIVUUS Reumasairaus on pitkäaikaissairautena monitahoinen ja potilaat tarvitsevat melko paljon lääketieteellistä hoitoa ja kuntoutusta. Reuman hoidossa on oikealla lääkityksellä suuri merkitys. Lääkityksen osuvuutta joudutaan kokeilemaan usein jopa vuosia. Lääkityksen seurannan tukena käytetään laboratoriokokeita, jotka hoidetaan pääosin perusterveydenhuollossa. Viimesijaisina lääkkeinä käytettävistä biologisista lääkkeistä ei ole vielä riittävästi kustannusvaikuttavuutta koskevaa näyttöä. Kirurgisia toimenpiteitä tehdään työ- ja/tai toimintakyvyn ylläpitämiseksi myös melko paljon. Potilaat tarvitsevat akuuteissa nivelten kiputilanteissa nopeasti teknistä erityisosaamista vaativan kipuinjektion. Erikoissairaanhoidon organisaatiossa koettiin hoitoketjun toiminta sujuvaksi ja tehokkaaksi. Perusterveydenhuollon suurimmaksi ongelmaksi nousi henkilöstöresurssien riittämättömyys. Hoitotiimiin ei saada vastuulääkäriä tai -hoitajaa tai he saattavat vaihtua lyhyessäkin ajassa. Tällöin vastuuhenkilöt eivät ehdi perehtyä kyseisen sairauden erityiskysymyksiinkään riittävästi. Tutkimuksen potilaat kokivat jossain määrin ennakkoluuloja perusterveydenhuoltoa kohtaan. Erityisesti usein päivystyksenä haettavan kipuinjektion saantimahdollisuutta ja lääkärin pistostaitoja arvioitiin. Myönteisenä asiana koettiin yhteistyömahdollisuus potilasta lähempänä olevan reumahoitajan ja reuman hoidosta vastaavan lääkärin kanssa. Potilaan sairauden tilaa koskevan tiedon kulku koettiin organisaatioiden välillä ongelmalliseksi. Hoitoa koskevaa tietoa ei kirjata riittävästi, vaikka siitä olisi hyötyä toiselle hoitotaholle ja tieto ei kulje riittävän hyvin. Sähköinen järjestelmä mahdollistaa jo osittain tiedon siirron, mutta potilas joutuu itse usein muistinsa varassa kuljettamaan sairauttaan koskevia tietoja ja hoidosta käytyä keskustelua organisaatiosta toiseen. Potilaan tietosuoja koettiin ongelmalliseksi juuri tiedon siirrossa. Konsultointimahdollisuus hoitotahojen kesken parantaa tilannetta tutkimustulosten tulkinnoissa ja hoitokäytännöissä. Hoitoketjua on potilaiden mukaan kehitetty pitkälle. Kehittämistä tulisi kuitenkin suunnata vielä potilaslähtöisemmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Potilaiden kokemuksia tulisi hyödyntää paremmin ja potilaspalautteita tulisi kerätä ja hyödyntää monipuolisemmin. VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI Tutkimuksessa jaoteltiin vaikuttavuus hoitoketjun vaikuttavuudeksi, jota pitäisi arvioida monitieteisesti strategisella johtotasolla ja vaikutuksiksi, joita pitäisi arvioida moniammatillisesti käytännön lääketieteen ja sairaanhoidon tasolla. Vaikuttavuuden arviointia ei reumapotilaan hoitoketjussa vielä 20 Sairaalaviesti 1/2005