Sosiaalityön asiantuntijuuden jäsentyminen nuorisopsykiatrian moniammatillisessa

Transkriptio

1 Sosiaalityön asiantuntijuuden jäsentyminen nuorisopsykiatrian moniammatillisessa työyhteisössä Miina Karu Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalityö

2 TIIVISTELMÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos KARU MIINA: SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUDEN JÄSENTYMINEN NUO- RISOPSYKIATRIAN MONIAMMATILLISESSA TYÖYHTEISÖSSÄ Pro gradu -tutkielma, 83 sivua, 3 liitettä (6 sivua) Tutkielman ohjaajat: YTT, yliopiston lehtori Kaarina Mönkkönen ja yliopistoopettaja Leena Leinonen Maaliskuu 2016 Avainsanat: asiantuntijuus ja moniammatillisuus Tutkimuksessa tarkastelen sosiaalityön asiantuntijuutta osana moniammatillista työyhteisöä nuorisopsykiatriassa. Tutkielmassa lähestyn sosiaalityön asiantuntijuutta erityisesti psykiatriassa tehtävän sosiaalityön ja moniammatillisuuden näkökulmista. Tutkimukseni pääkysymyksenä on: Miten sosiaalityön asiantuntijuus jäsentyy moniammatillisessa työyhteisössä nuorisopsykiatriassa? Tutkimukseni alakysymykset ovat: Millaisina työorientaatioina sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa näyttäytyy? Millaisten konkreettisten työtehtävien avulla sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa ilmenee? Miten sosiaalityön roolia tulisi laajentaa tai rajata? Aineiston keräsin järjestämällä neljä ryhmäkeskustelua pääkaupunkiseudulla nuorisopsykiatrian avohoitopoliklinikoiden moniammatillisille työryhmille. Ryhmäkeskusteluissa käytin fiktiivistä potilaskuvausta jonka pohjalta työryhmät kävivät vapaamuotoista keskustelua teeman ympäriltä. Itse toimin keskusteluiden virittelijänä. Sosiaalityön asiantuntijuus osana moniammatillista työyhteisöä nuorisopsykiatriassa jäsentyy kolmena asiantuntijuuden ulottuvuutena, jotka ovat psykososiaalinen, terapeuttinen ja moniammatillinen asiantuntijuus. Tutkimukseni tuloksissa psykososiaalisella asiantuntijuudella tarkoitetaan sosiaalityön erityisosaamista erikoissairaanhoidon toimintaympäristössä. Aineiston perusteella sosiaalityön erityisosaamista nuorisopsykiatriassa ovat juridis-hallinnollinen osaaminen, verkosto- ja perhekeskeinen työskentely sekä sosiaalisen tilanteen kartoittaminen ja palveluohjaus. Terapeuttinen asiantuntijuus koskee sosiaalityön terapeuttista ja hoidollista osaamista. Moniammatillisessa asiantuntijuudessa tieto jakautuu eri ammattiryhmien välillä, jossa jokainen ammattiryhmä edustaa oman ammattialansa asiantuntijuutta. Jatkotutkimusta ajatellen minua kiinnostaa sosiaalityön asiantuntijuus moniammatillisessa nuorisopsykiatrisessa avohoidossa sekä ilmiönä että erityisesti siitä näkökulmasta, kuka määrittelee tuon asiantuntijuuden: sosiaalityöntekijä, moniammatillinen työyhteisö vai organisaatio. Tässä tutkimuksessa en päässyt haastattelemaan erikseen sosiaalityöntekijöitä ja kysymään, toteutuuko asiantuntijuus. Pohdin myös tulisiko määrittely tulla asiakkaan taholta ja vastata asiakkaan tarpeisiin vai verkoston ja rajapintatyöskentelyn tarpeisiin.

3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences Studies KARU, MIINA: THE PROFESSIONAL EXPERTISE OF SOCIAL WORK IN MUL- TIPROFESSIONAL CONTEXT OF ADOLESCENT PSYCHIATRY Master's thesis, 83 pages, 3 appendices (6 pages) Advisors: PHD, Kaarina Mönkkönen ja University teatcher Leena Leinonen March 2016 Keywords: expertise and multiprofessionalism This study describes and defines social work expertise in multiprofessional work community in adolescent psychiatry. The specific focus is on the professional expertise of social work in the framework of multiprofessional collaboration within adolecent psychiatry. This study is based on theories and empirical research of health care and social work. The study aims to find out how the social work expertise is defined in the multiprofessional context of adolescent psychiatry. This question is addressed through three questions: How is the social work expertise reflected in the orientation of work? What are the concrete tasks that illustrate the social work expertise in adolescent psychiatry? How should the role of social work be expanded or limited? The empirical research material was collected through a series of group discussions participated by multiprofessional work groups in adolescent psychiatry in the Helsinki metropolitan area. The groups were asked to discuss fictive patient description. The discussion was free-form, and the researcher acted as a facilitator. Social work expertise in health care consists of professional knowledge and skills. The results showed that the role of social work in multiprofessional work communities in adolescent psychiatry appears in three different dimensions: psychosocial, therapeutic and multiprofessional. Psychosocial dimension is here defined as professional skills in legal and administrative issues, networking, service guidance, and identification of social situations. Therapeutic dimension includes nursing and therapeutic orientation, and the multiprefessional expertise relates to the division of skills and knowledge between professions in a situation where all prefessionals bring in their specific expertise. In the future, I am interested to study the social work expertise in the open wards of adolescent psychiatry as a phenomenon, and particularly how the expertise is defined: by the social worker, the multiprofessional work community, or by the organization. The framework of this research did not enable interviews of social workers to find out their views about the realization of their expertise. Another interesting question is whether the expertise should be defined by the customers and respond to their needs, or to the needs of the professional network and the interface work.

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO Tutkimuksen teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset NÄKÖKULMIA SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUTEEN TERVEYDENHUOLLOSSA Psykososiaalinen asiantuntijuus Vertikaalinen ja horisontaalinen asiantuntijuus Jaettu ja reflektiivinen asiantuntijuus SOSIAALITYÖ OSANA MONIAMMATILLISTA TYÖYMPÄRISTÖÄ MIELENTERVEYSTYÖSSÄ Sosiaalityö psykiatriassa Moniammatillisuus psykiatriassa Sosiaalityö nuorten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa 26 4 TUKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Ryhmäkeskusteluiden toteuttaminen Aineiston analysointiprosessi Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUDEN JÄSENTYMINEN MONIAMMATILLISESSA TYÖSSÄ NUORISOPSYKIATRIASSA Psykososiaalinen asiantuntijuus Juridis-hallinnollinen osaaminen Verkostoyhteistyö ja rajapintatyöskentely Sosiaalisen tilanteen kartoittaminen ja palveluohjaus Terapeuttinen asiantuntijuus Moniammatillinen asiantuntijuus Yhteenveto sosiaalityön asemoitumisesta nuorisopsykiatriassa JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Lähteet Liitteet.78

5 KUVIOT KUVIO 1. Sosiaalityön asiantuntijuuden jäsentyminen nuorisospykiatriassa 61 KUVIO 2. Sosiaalityön asiantuntijuus moniammatillisessa työyhteisössä nuorisospykiatriassa... 65

6 3 1 JOHDANTO Pro gradu -tutkielmassa tarkastelen sosiaalityön asiantuntijuutta osana moniammatillista työyhteisöä nuorisopsykiatrian avohoitopoliklinikalla. Olen itse työskennellyt noin kaksi vuotta pääkaupunkiseudulla nuorisopsykiatrian avohoidossa sosiaalityöntekijänä. Nuorisopsykiatria kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin. Sosiaalityön ammattiroolin jäsentäminen erikoissairaanhoidon toimintaympäristössä ja moniammatillisessa työryhmässä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tässä tutkielmassa lähestyn sosiaalityön asiantuntijuutta terveydenhuollossa, erityisesti psykiatriassa, tehtävän sosiaalityön ja moniammatillisuuden näkökulmista. Terveydenhuollon sosiaalityö alkoi vuonna 1923 Helsingin kirurgisessa sairaalassa, kun todettiin, että terveydenhuollossa tulisi alkaa enemmän kiinnittämään huomiota potilaiden elämäntilanteisiin ja selviytymiseen kotona. Terveyssosiaalityöntekijät ry on perustettu vuonna Terveyssosiaalityö on vuosien saatossa jäsentänyt paikkaansa sosiaalityön kentällä. Terveydenhuollon sosiaalityö, terveyssosiaalityö, on kuitenkin joutunut etsimään paikkaansa ja hyvin usein terveydenhuollon organisaatiossa eri ammattiryhmillä on eriävät näkemykset sosiaalityön roolista. Tuleva sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus luo terveyssosiaalityölle uusia haasteita. (Sundman 2014, 7.) Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksella tarkoitetaan valtakunnallista projektia, jonka tavoitteena on parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja edistää palveluiden integraatiota. Sosiaalityöltä terveydenhuollon toimintaympäristössä vaaditaan monialaista osaamista ja asiakokonaisuuksien hallintaa. Terveydenhuollossa sosiaalityöntekijä toimii sosiaalialan ammattilaisena terveydenhuollon kontekstissa, jolloin sosiaalihuollon asiantuntemuksen lisäksi sosiaalityöntekijältä vaaditaan terveydenhuollon erityisosaamista moniammatillisessa työyhteisössä. Sosiaalityön asiantuntijuus terveydenhuollossa sisältää erilaisia osaamisalueita ja työympäristönä terveydenhuollon sosiaalityö on erilainen kuin sosiaalihuollossa, esimerkiksi lastensuojelussa. Terveydenhuollossa moniammatilliseen työryhmään kuuluu eri ammattiryhmien edustajia, kuten lääkäreitä, sairaanhoitajia ja psykologeja. Laineen (2014, 27) mukaan tasavertainen monitieteellinen vuoropuhelu ei ole it-

7 4 sestäänselvyys, vaan se vaatii toimintatapojen ja eri ammattiryhmien kuulemista ja arvostamista. Oman kokemukseni mukaan moniammatillisuus työryhmässä luo sosiaalityön ammattiroolille sekä mahdollisuuksia että haasteita. Sosiaalityön ammattirooli ja asema on erilainen terveydenhuollon toimintaympäristössä verrattuna sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuollossa asiakassuunnitelmista ja taloudellisista päätöksistä vastaa sosiaalityöntekijä. Terveydenhuollon sosiaalityöhön heijastuu järjestelmä- ja asiantuntijakeskeinen työilmapiiri, jossa korostetaan moniammatillista ja etenkin lääketieteellistä ja hoidollista osaamista. Laine (2014, 27) toteaa, että terveydenhuollon palvelujärjestelmälle on tunnusomaista asiantuntijakeskeisyys ja järjestelmällisyys, mikä tarkoittaa muun muassa fokusoituja ja rajattuja tutkimus- ja hoitokokonaisuuksia. Asiakkaiden monialaisten ongelmien kohtaamiseksi ja auttamiseksi tarvitaan monitieteellistä osaamista. Sosiaalityöllä on erityinen rooli terveydenhuollossa, koska se vaatii laajaa osaamista kuten yleistä asiantuntijuutta, sosiaalityön ydinosaamista sekä terveydenhuollon erityisosaamista. Sosiaalityöhön terveydenhuollossa sisältyy byrokratia-, palvelu- ja psykososiaalista työtä. (Laine 2014, 27.) Ajatus aiheesta omalle pro gradu -tutkielmalleni on muodostunut käytännön työssäni sosiaalityöntekijänä nuorisopsykiatriassa. Koen sosiaalityön asiantuntijuuden näyttäytyvän ajoittain jäsentymättömältä erikoissairaanhoidossa ja tämä luo haasteita ja ongelmia käytännön työlle. Ajankohtaisesti HYKS:ssä nuorisopsykiatriassa on siirrytty yksi työntekijä + lääkäri -menetelmään, aikaisemman kaksi työntekijää + lääkäri -hoitoryhmän sijaan. Tämä asetelma haastaa erityistyöntekijät, etenkin sosiaalityöntekijät, koska pääsääntöisesti sosiaalityöntekijä on ollut hoitoryhmässä vanhempien tapaajana ja verkostotyöntekijän roolissa ja nuoren työntekijänä on toiminut sairaanhoitaja. Mikäli sosiaalityöntekijä toimii työparina lääkärin kanssa, joutuu sosiaalityöntekijä yhä useammin pohtimaan ja arvioimaan nuoren psyykkistä vointia. Sosiaalityöntekijän ammattiroolia tulisi osata hyödyntää nuorisopsykiatriassa sosiaalityöhön liittyvien tehtävien osalta. Lisäksi HYKS nuorisopsykiatriassa elää ajoittain kysymys siitä, tarvitaanko sosiaalityötä erikoissairaanhoidossa tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämisen jälkeen. Mitä palveluiden yhdistäminen tulee merkitsemään tulevaisuudessa sosiaalityölle? Terveyssosiaalityön paikkaa ja asiantuntijuutta tulee jatkossakin perustella. Raunio (2009, 135) toteaa sosiaalityön olevan jatkuvasti muuttuvaa ja epämääräistä. Laineen (2014, 29) mukaan

8 5 terveydenhuollon sosiaalityö on hyvin monisärmäistä minkä vuoksi sen määrittely on vaikeaa ja epämääräistä. Anna Metteri toteaa artikkelissaan, että tietämys sosiaalityön tehtävistä terveydenhuollossa on sattumanvaraista (Talentia 08/2015). 1.1 Tutkimuksen teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat Sosiaalityön määritteleminen ja teoria ovat aina kontekstisidonnaisia. Erityisesti terveydenhuollon sosiaalityötä ohjaavat monitieteelliset ulottuvuudet, sillä sosiaalityöntekijä toimii osana moniammatillista ja monitieteellistä työyhteisöä, jossa on lääketieteen, hoitotieteen ja yhteiskuntatieteen ammattilaisia. Raunion (2009, 121) mukaan teoreettinen tieto muodostuu käsitteistä, malleista ja viitekehyksistä, jotka kuvaavat ja selittävät ilmiötä sekä ennustavat ja kontrolloivat työntekijän ympärillä olevaa maailmaa. Howen (1987, 9) mukaan teorian voidaan ajatella muodostuneen joukosta käsitteitä ja väitteitä, jotka kuvaavat ilmiön luonnetta. Tutkimukseni teorian luonne on sekä yhteiskunta- että terveystieteellinen. Tutkimusprosessi ja tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuvat terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön asiantuntijuuden ja moniammatillisuuden ympärille. Yhtä keskeistä teoriaa tutkimukselleni on vaikea määritellä terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön luonteen moninaisuuden vuoksi. Raunio (2009, 135) toteaa, että sosiaalityön tutkimuksen myötä 1990-luku on periaatteessa antanut paremmat mahdollisuudet kiinnostavaan teoreettiseen tarkasteluun. Kuitenkin tutkimuksellinen kiinnostus teorian kehittämiseen on ollut vähäistä. Tämä johtuu muun muassa sosiaalityön reflektiivisestä näkemyksestä, jonka mukaan sosiaalityö on jatkuvasti muuttuvaa, epävarmaa ja paikallista. Näin ollen sosiaalityön teoriaa, jossa tieto olisi pysyvää ja yleistä, ei voida muodostaa. (Raunio 2009, 135.) Teorian kehittämistä on vierastettu, koska sen on katsottu ohjaavan sosiaalityön käytäntöä. Empiirisen sosiaalityön tutkimuksen tulee lähteä liikkeelle sosiaalityön käytännöstä ja analysoida sosiaalityön moninaisuutta sen paikallisessa kontekstissa. Tällainen tutkimus voi antaa eväitä käytäntöjen kehittämiseen. (Kuronen 2004, 222; Forsberg & Juhila 1999, ) Jo 1900-luvun alun pioneerien Jane Addamsin ja Mary Richmondin kirjoituksista lähtien on sosiaalityön ammatille asetettu tavoitteeksi käytännöstä lähtevä tiedonmuodostus ja tiedon välittäminen poliittiselle tasolle. Viime

9 6 vuosikymmenen aikana sosiaalityön tutkimuksen ja opetuksen suhde käytäntöihin on ollut neuvottelujen kohteena. Ajankohtaisesti sosiaalityön tutkimuksen ja opetuksen kohteena on käytäntöjen kehittäminen. Käytäntötutkimus on saavuttanut tiedonmuodostuksessa kansallisesti ja kansainvälisesti pysyvän aseman. (Satka, Karvinen-Niinikoski & Nylund 2005, 9 10.) Tutkimukseni keskeisimmät käsitteet ovat asiantuntijuus ja moniammatillisuus. Käsitteiden valinta perustuu aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen, jota esittelen seuraavassa kappaleessa. Olen valinnut käsitteet, koska ne kuvaavat tutkimuskohdetta ja kontekstia hyvin. Tutkimuskohteena on sosiaalityön asiantuntijuus osana moniammatillista työyhteisöä nuorisopsykiatriassa. Aikaisemmat tutkimukset ja teokset, jotka toimivat suuntaviivoina tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostumisessa, ovat muun muassa Anita Sipilän (2011) väitöskirja Sosiaalityön asiantuntijuuden ulottuvuudet Tiedot, taidot ja etiikka työntekijöiden näkökulmasta kunnallisessa sosiaalityössä. Väitöskirjasta tekee mielenkiintoisen sosiaalityön asiantuntijuuden rakentuminen kunnallisessa sosiaalityössä. Riitta Väänäsen (2013) väitöskirja Perheen rakenteen, dynamiikan ja arvojen merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille on yksi harvoista suomalaisista väitöskirjoista, jotka on tehty sosiaalityön näkökulmasta lastenpsykiatrialla. Riitta Väänänen kertoo väitöskirjassaan muun muassa lastenpsykiatrian sosiaalityön yhteyksistä sosiaalityön teoriaan ja menetelmiin, jossa hän erityisesti korostaa Paynen kolmea teoreettista perspektiiviä sosiaalityöhön. Väitöskirjassa on mielenkiintoisesti kuvattu sosiaalityön näkemys lastenpsykiatriseen työskentelyyn. Kyösti Raunion (2009) teos Olennainen sosiaalityössä, Riitta Granfeltin, Harri Jokirannan, Synnöve Karvisen, Aila-Leena Matthiesin ja Anneli Pohjolan (1993) teos Monisärmäinen sosiaalityö ja Kirsi Juhilan (2006) teos Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Vaikka teokset ovat melko vanhoja voi niitä mielestäni pitää monipuolisina teoriapaketteina ja teemaani sopivina klassikkoteoksina. Olen hyödyntänyt vanhempia teoksia etenkin käsitteiden määrittelyssä. Lisäksi Anna Metterin, Heli Valokiven ja Satu Ylisen (2014) melko tuore teos Terveys ja sosiaalityö käsittelevät monipuolisesti ja moniulotteisesti sosiaalityön asiantuntijuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näin ollen olen hyödyntänyt edellä mainittuja teoksia teoreettisen viitekehyksen muodostamisessa. Lisäksi

10 7 ulkomaisista julkaisuista, olen hyödyntänyt muun muassa Malcom Paynen teosta What is professional social work?(1996). Lisäksi Judith Thomasin, Katherina C.Pollardin ja Derek Sellmanin teos Interprofessional working in health and social care. Professional perspectives (2014). Kansainvälisten julkaisujen hakusanoina käytin muun muassa, Professional social work in health care, Multiprofessional social work in health care ja Social work in adolescent psychiatry sekä horizontal dimension in health care social work. Mielenkiintoisia tutkimuksia edellä mainittujen lisäksi ovat muun muassa Antikainen- Juntunen Eijan (2005) lisensiaatintutkimus aiheena Sosiaalityö psykiatrisessa työkyvyn arvioinnissa sekä Rauni Korkealaakson pro gradu -tutkielma aiheena Sosiaalityöntekijä - vieraileva tähti? Terveyssosiaalityöstä ei ole montaa väitöskirjatason tutkimusta Suomessa lähivuosina tehty, etenkään psykiatrian toimintaympäristössä, ottaen kuitenkin huomioon terveyssosiaalityöntekijöiden määrän. Tämä on omalta osaltaan vaikuttanut käyttämäni teoriatiedon ikäperspektiiviin. Kansainvälisesti aiheesta löytyy relevanttia ja tuoreempaa tutkimustietoa. Tosin nuorisopsykiatriassa tehtävästä sosiaalityöstä on haastavaa löytää kansainvälistäkään tutkimustietoa. Tutkimusta tehtäessä on selvitettävä tutkimuksen filosofinen suuntaus. Tämä vaatimus koskee niin filosofista, teoreettista kuin empiiristäkin tutkimusta suunnittelevaa tekijää. Tutkimus perustuu aina oletuksiin, jotka koskevat muun muassa ihmistä, maailmaa sekä tiedonhankintaa. Oletuksia voidaan nimittää filosofisiksi taustaoletuksiksi. Ontologiset ja epistemologiset käsitykset ovat tutkimuksessa keskeisiä, mutta myös hyvin pulmallisia. Ontologiassa on kyse tutkimuksen käsittämisestä syvällisemmin, esimerkiksi miten ymmärretään tutkimuksen kohde, onko se olemassa passiivisena vai aktiivisena. Epistemologialla tarkoitetaan tieto-oppia, jossa käsityksillä viitataan tiedostamiseen ja tiedonsaannin ongelmiin, eli esimerkiksi siihen, millä metodeilla tutkimusta kannattaa lähteä työstämään. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, ) Tutkimukseni on kvalitatiivinen empiirinen tutkimus, joka sisältää tapaustutkimuksen piirteitä. Olen tutkimuksessani kiinnostunut tarkasteltavasta ilmiöstä sosiaalityön asiantuntijuudesta osana moniammatillista työyhteisöä nuorisopsykiatrian avohoidossa. Laine, Bamberg & Jokinen (2008, 9) toteavat, että tapaustutkimus ei ole metodi vaan tutkimustapa. Kaikki empiiriset tutkimukset pitävät sisällään tapauksia. Tapaustutkimuksen kohteena on ilmiö tai tapahtumakulku. Tapaustutkimuksen voidaan ajatella sisältävän

11 8 useita eri tutkimusmenetelmiä. Tapaustutkimus on seikkaperäinen ja tarkkarajainen kuvaus tutkittavasta ilmiöstä. (Laine ym. 2008, 9 10.) Tiedon ja tietämisen tavat ja rajat ovat historiaan, kulttuuriin ja kehitykseen nivottuja neuvoteltuja sopimuksia, jotka korostavat tiedon ainutlaatuisuutta. Ei ole olemassa yhtä ja ainoata oikeaa tapaa määritellä tieto. Havaintomme maailmasta ei ole objektiivinen, vaan subjektiivinen ja avoin erilaisille tulkinnoille. Ei ole olemassa ulkopuolista objektiivista todellisuutta. (Parton & O Byrne 2000, ) Tutkimukseni tieteenfilosofinen lähtökohta perustuu holistiseen näkemykseen. Hyvinvoinnin käsitteen taustalla nähdään olevan holistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisen elämän ja olemuksen kokonaisuus rakentuu osista. Holistista hahmottamisen tapaa voidaan pitää hyvinvointipalvelujen tieteenfilosofisena lähtökohtana. Holistisen ihmiskäsityksen näkökulman nähdään olevan avain moniammatillisen työ-otteen pulmakohtiin. Ihmistä osittava näkökulma poissulkee kokonaisuuden. (Jalava & Virtanen 1995, 23.) 1.2 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset Tutkimustehtävänä on sosiaalityön asiantuntijuuden jäsentäminen nuorisopsykiatriassa ja tutkimuskohteena sosiaalityön asiantuntijuus osana moniammatillista työyhteisöä nuorten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Aineisto koostuu moniammatillisen työyhteisön näkemyksistä ja ajatuksista siitä, mitä on sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa ilmiönä. Moniammatillinen työryhmä tässä tutkimuksessa sisältää eri ammattikuntien edustajia kuten lääkäreitä, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja ja fysioterapeutin. Tutkimuksessa en ole kiinnostunut tietyn ammattiryhmän näkemyksistä sosiaalityön asiantuntijuudesta, vaan koko työyhteisön yhteisistä näkemyksistä ja ajatuksista. Tutkimustani ohjaavat seuraavat kysymykset: Miten sosiaalityön asiantuntijuus jäsentyy moniammatillisessa työyhteisössä nuorisopsykiatriassa?(pääkysymys) Millaisina työorientaatioina sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa näyttäytyy? Millaisten konkreettisten työtehtävien avulla sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa ilmenee? Miten sosiaalityön roolia tulisi laajentaa tai rajata? (alakysymykset)

12 9 Tapaustutkimus vastaa hyvin usein kysymyksiin miten ja miksi (Laine ym. 2008, 10). Aineiston hankintamenetelmänä olen käyttänyt ryhmäkeskusteluja, joita ovat ohjanneet edellä mainitut tutkimuskysymykset. Tutkimuskysymyksiä olen käyttänyt vuorovaikutuksen virittämiseksi. Valtosen (2005, 226) mukaan ryhmäkeskusteluja voidaan käyttää silloin, kun pyritään selvittämään ryhmän mielipiteitä ja asenteita tutkittavaa ilmiötä kohtaan. Tutkimuksen metodologiasta kerron tarkemmin tutkimusraporttini neljännessä luvussa.

13 10 2 NÄKÖKULMIA SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUTEEN TERVEYDEN- HUOLLOSSA Tässä luvussa käytän asiantuntijuuden määrittelyssä ja teemaan johdattelussa myös sanaa professio, sillä termi oli vahvasti esillä myös asiantuntijuutta käsittelevässä kirjallisuudessa. Koen, että terveydenhuollon sosiaalityö hakee vielä paikkaansa erityisesti organisatorisissa muutoksissa. Tämä johtuu oman kokemukseni mukaan osittain siitä, että sosiaalityön ammattirooli ei ole terveydenhuollossa täysin selkeä sekä siitä, että ammattiroolia ei hyödynnetä tarpeeksi. Aiheeseen palaan vielä pohdintaosiossa. Professiot ovat ammattikuntia, joiden edustajat soveltavat erikoistunutta tieteellistä tietoa työtehtäviin. Professioita ovat muun muassa lääkäreiden, arkkitehtien ja sosiaalityöntekijöiden ammatit. Erikoistuneen tiedon käytön ohella heille on yhteistä se, että työ on yleistä palvelua. Professio määritteleminen ammattikunnaksi perustuu siihen, että eri ammattikunnat ovat järjestäytyneitä, kuten esimerkiksi Suomen lääkäriliitto ja Suomen lakimiesliitto. Professionäkökulma asiantuntijuuteen suuntaa huomion siihen, miten järjestäytynyt ammattikunta järjestöineen suuntaa ja muokkaa korkeasti erikoistunutta tieteellistä asiantuntijuutta sekä sen käytäntöä. (Konttinen 1997, 48.) Paynen (1996, 146) mukaan sosiaalityön professioaseman määritteleminen on epäolennaista. Sen sijaan Paynen mukaan pitäisi keskittyä tutkimaan sosiaalityön ominaisuuksia ammattina verrattuna muihin, koska se auttaisi meitä ymmärtämään sosiaalityön suhdetta muihin ammatteihin sekä poliittiseen järjestelmään, yleiseen mielipiteeseen ja asiakkaisiin. Eteläpellon (1997, 86) mukaan asiantuntijatietoa voidaan määritellä kolmen komponentin kautta; käytännön, formaalin ja metakognitiivisen tiedon kannalta. Kirjosen (1997, 13) mukaan asiantuntijaksi kasvetaan vaihe vaiheelta oppimalla vähitellen yhdistämään optimaalisesti toisiinsa ymmärrys ympäristön monimutkaisuudesta sekä ihmisen osaamisen laadusta hallita monimuotoisuutta. Optimaalisella yhdistämisellä tarkoitetaan uuden tiedon havaitsemista, analysoimista ja tulkitsemista sekä uusien mahdollisuuksien tarjoamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Osaamiseen linkittyy vahvasti arvovalintoja sekä toiminnan ja ratkaisujen eettistä pohdintaa. (Kirjonen 1997, 13.)

14 11 Viittaamisella käsitteeseen professio jostakin ammatista tarkoitetaan sillä erityisesti koulutuksen ja tietoperustan merkitystä (Raunio 2009, 33). Sosiaalityö on hyvinvoinnin asiantuntija-ammatti, jota on sellaisenaan vaikea rajata. Professionalistinen unelma tiedon ja hallinnan monopolista ja totaalisesta itsesäätelystä on tiettyyn historialliseen vaiheeseen kiinnittyvä. Perinteisen käsityksen sijaan professioasemaa onkin asiantuntijuutena käsiteltävä yleisemmin. Sosiaalityö hyvinvointi-asiantuntijana on erityislaatuinen ammattikenttä. Sosiaalityön tehtäviin ja haasteisiin kuuluvat asiakkaan arjen ja hyvinvoinnin edistäminen sekä sosiaalisen toimijuuden tukeminen. (Karvinen-Niinikoski, Rantalaiho & Salonen 2007, 77.) Sosiaalityö terveydenhuollossa tarjoaa monialaista osaamista, jossa yhdistyvät yleinen asiantuntijuus, sosiaalityön ydinosaaminen sekä terveydenhuollon erityisalueosaamista. Terveydenhuollossa sosiaalityö pitää sisällään byrokratia- ja palvelutyötä sekä psykososiaalista työtä. Terveydenhuollossa sosiaalityön rooliin kuuluu yhteistyön tekijän rooli. Terveydenhuollossa sosiaalityöntekijä toimii yleensä linkkinä muihin verkostoihin. Parhaimmillaan moniammatillinen yhteistyö eri ammattiryhmien ja asiakkaan välillä takaa läpinäkyvän ja tasapuolisen päätöksentekotyön. Yhteistyössä tulisi taata kaikkien osapuolien kuuleminen. Terveydenhuollon asiantuntijakehään kuuluvat muun muassa lääkärit, sosiaalityöntekijät ja terapeutit. Asiakassuhteen kulmakivenä ovat luottamus, avoimuus ja osallisuus. Asiakaslähtöisyys takaa eettisesti korkeatasoisen sosiaalityön. Lisäksi eri ammattiryhmien ja asiakkaiden ääni tulee saada kuuluviin, jotta yhdessä voidaan miettiä sopivat palvelu- ja tukimuodot asiakkaalle. Terveydenhuollossa tulisi panostaa eri ammattiryhmien moniäänisyyteen. Monimutkainen palvelujärjestelmä haastaa niin potilaat kuin työntekijätkin. Palveluohjaus on nykyään myös yksi sosiaalityön tärkeimmistä työmuodoista. (Laine 2014, ) Koen, että palveluohjaus on tärkeä osa hoito- ja kuntoutusprosessia. Palveluohjauksella mahdollistetaan potilaalle ja perheelle kuuluvat ja sairauden luonteen mukaiset palvelu- ja tukimuodot. Sosiaalityön luonteen voidaan ajatella olevan sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä muuttuva että pysyvä. Ihmisten elämäntilanteet ja olosuhteet ovat muuttuvia. Uusiin tilanteisiin ja muuttuviin haasteisiin on löydettävä uudenlaisia toimintatapoja. Sosiaalityön kulmakivinä ovat vuorovaikutus ja ihmisen tilanteesta lähtevä työskentely. Järjestelmän ei tulisi sanella asiakkaan tarpeita ja tavoitteita. Sosiaalialan työssä on hahmoteltavissa neljä

15 12 peruselementtiä: elämisen mahdollisuuksien varmistaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, epäkohtien korjaaminen sekä ihmisen omien voimavarojen löytäminen ja käyttöönottaminen. Toimintatavat sosiaalityössä muuttuvat työn kohteen mukaan, mutta perustehtävä on sosiaalityölle kaikkialla sama. Ominaista sosiaalialan työlle on ongelmien monet ulottuvuudet sekä tarpeiden erilaisuus. Ihmisen elinmahdollisuuksien ja valmiuksien parantamisen lähtökohtana on avuntarpeen ja elämäntilanteen selvittäminen sekä resurssien turvaaminen. Resursseilla tarkoitetaan aineellisia resursseja, kuten ruokaa ja toimeentuloa sekä ihmissuhteita. Ihmisten verkostoituminen on sosiaalisen vuorovaikutuksen ja toisiin ihmisiin kiinnittymisen kannalta olennaista. Syrjäytymisen ehkäisyssä tärkeää on estää ihmisen joutuminen sivuun tai marginaaliin. Syrjäytymisen ehkäiseminen korostuu terveydenhuollossa, jossa vakava sairaus saattaa lamaannuttaa toimintakyvyn ja vaikuttaa ihmisen sosiaaliseen toimintaympäristöön. Ihmisen omien voimavarojen käyttöönotto ja sosiaalisen toimintakyvyn sekä osallisuuden vahvistaminen kuuluvat sosiaalityön tehtäviin. (Aho 1999, ) Terveydenhuollon sosiaalityössä tarvitaan vankkaa tietoperustaa, käytännön kokemusta, tiimityöskentelytaitoja ja eri ammattiryhmien yhteistyön kehittämistä. Asiantuntijuuteen vaikuttavat myös työntekijän ja työtehtävien välinen suhde. Sosiaali- ja terveysalan sosiaalityölle on ominaista tutkiva työskentelyote, sillä asiantuntijuus sosiaali- ja terveysalalla on jatkuvassa prosessissa. (Janhonen & Vanhanen-Nuutinen 2005, ) Terveydenhuollon sosiaalityössä täytyy pystyä vastaamaan muuttuviin tilanteisiin ja asiakkaiden haasteisiin sosiaalisin keinoin. Tämä vaatii moniulotteista ja moniammatillista asiantuntijuutta, jossa mielestäni korostuvat psykososiaalinen asiantuntijuus, horisontaalinen ja vertikaalinen asiantuntijuus, sekä jaettu ja reflektiivinen asiantuntijuus. Olen valinnut kyseiset asiantuntijuuden ulottuvuudet rakennuspuiksi teoreettiselle viitekehykselleni perustuen aikaisempaan tutkimustietoon (jonka mainitsin edellisessä luvussa) ja omaan kokemukseeni terveydenhuollon sosiaalityöstä. Kolmannessa luvussa kerron tarkemmin sosiaalityön asiantuntijuudesta mielenterveystyössä osana moniammatillista työyhteisöä.

16 Psykososiaalinen asiantuntijuus Psykososiaalisen työn kantaäitinä ja pioneerina voidaan pitää Mary Richmondia ( ), jonka vuonna 1917 ilmestyneestä teoksesta Social Diagnosis on luettavissa psykososiaalisen työn perusajatus. Laajasti ymmärrettynä käsitteellä psykososiaalinen viitataan kaikkeen sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtävään työskentelyyn yksilöiden, perheiden tai ryhmien kanssa jossa työn kohteena ovat psyykkiset ja sosiaaliset pulmat. Psykososiaalisen työorientaation voidaan ajatella olevan ihmissuhdetyöskentelyn perussuuntauksena. Toinen tapa lähestyä aihetta on pohtia, miten psykososiaalinen työskentelytapa ja orientaatio ovat osa ammattikokonaisuutta, tässä tapauksessa sosiaalityössä. Psykososiaalisessa orientaatiossa sosiaaliyössä korostuvat tietyt piirteet, kuten terapeuttinen työskentely, sitoutuminen työskentelemään syrjäytyneiden ihmisten kanssa ja pyrkimys jäsentää psykologista ymmärrystä ja tietoperustaa työskentelyssä. (Granfelt 1993, ) Richmondin näkemyksen mukaan sosiaalityön perustehtäviin kuuluu ihmisen persoonallisuuden kehittäminen kehittämällä ihmisen ja hänen ympäristönsä vuorovaikutussuhdetta. Richmondin mukaan ihmisen persoonallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa. Case workin keskeisenä tehtävänä on yhteisöllisyyden ja sosiaalisen ympäristön kehittäminen. (Härkälä 1992, 28.) Synnöve Karvisen (1992, 62 66) mukaan Richmond korostaa näkemyksessään ihmistä sosiaalisena, erityisenä ja yhteiskunnallisena toimijana. Lisäksi yhteiskunnan tehtävänä on kehittää muun muassa ihmisen persoonallisuutta ja case work muodostuukin niistä prosesseista, jotka edesauttavat persoonallisuuden kehitystä tukemalla ja ihmisen ja hänen sosiaalisen ympäristönsä vuorovaikutusta. Yhdysvalloissa luvuilla case work sai psykoanalyyttisen suuntauksen vaikutuksesta erilaisen merkityksen ja sitä ryhdyttiin käyttämään psykiatriapainotteisessa työskentelyssä ja psyykkisiin ongelmiin keskittyvässä työskentelyssä (Granfelt 1993, 179). Mielestäni Richmondin ja Granfeltin näkemys sosiaalityön perustehtävistä sekä psykososiaalisesta orientaatiosta soveltuu myös nykypäivän sosiaalityöhön, erityisesti terveydenhuollon kontekstissa, jossa korostuvat yksilön ja ympäristön välinen vuorovaikutus sairauden ympärillä sekä syrjäytymisen ehkäiseminen.

17 14 Timo Toikon (1997, 181) mukaan psykososiaalisen työskentelyn elementtinä pidetään kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutukseen perustuvaa auttamistyötä. Kasvotusten tehdään myös byrokratiatyötä sekä palveluohjausta. Psykososiaalisessa työskentelyssä sosiaalityöntekijän tulee tuntea ja osata tiettyjä vuorovaikutus- ja psykososiaaliseen työskentelyyn liittyviä menetelmiä. Psykososiaalista työtä tarvitaan palveluohjauksessa ja byrokratiatyössä silloin, kun asiakkaat ovat erityisen vaativia. (Raunio 2009, 178.) Jorma Sipilän (1989, 224) mukaan psykososiaalista työtä tehdään erityisesti päihdepalveluissa, mielenterveystyössä, kriisityössä, lastensuojelussa sekä terapeuttisissa organisaatioissa. Sipilän mukaan psykososiaalinen työ kohdistuu ennen kaikkea huono-osaisiin ja syrjäytyneisiin tai marginaalissa oleviin ihmisiin. Psykososiaaalisen työn nähdään olevan korjaavaa, ei ennaltaehkäisevää (Granfelt 1993, ). Itse koen että psykososiaalinen työ voidaan myös nähdä ennaltaehkäisevänä, esimerkiksi sosiaalityö (koulukuraattorit) kouluissa. Todettakoon, että tutkimustietoa on tullut paljon vuoden 1993 jälkeen joten Granfeltin ajatus psykososiaaliseta työstä nojaa vanhempaan tutkimustietoon. Raunion (2009, 178) mukaan psykososiaalisessa työskentelyssä keskiössä ovat yksilöön liittyvät tekijät, mutta myös yksilön ja sosiaalisen ympäristön vuorovaikutus huomioidaan. Asiakkaan pulmia ei nähdä yksinomaan terapeuttisina, vaan kokonaisuus huomioidaan. (Raunio 2009, 178.) Palveluohjauksella pyritään ratkaisemaan palvelujärjestelmän moninaisuuteen liittyviä ongelmia. Hyvin usein sosiaaliyön asiantuntijuus vaatii palvelujärjestelmän tuntemusta, koska asiakkaiden ongelmat ovat niin monitahoisia että niiden ratkaisemiseksi tarvitaan erilaisia palveluja eri sektoreilta. O`Connorin (1988, 100) mukaan yksilökohtainen palveluohjaus voi sisältää hyvin erilaisia elementtejä: asiakkaan eri tarpeiden kartoittamista, yhteistyötä eri verkostojen ja palvelutuottajien kanssa sekä palveluiden yhteensovittamista. O Connor toteaa myös, että palveluohjaus voidaan sisällyttää psykososiaalisen työskentelyyn, sillä molemmissa on tarkoituksena saada ymmärrys asiakkaan kokonaistilanteesta. O Connorin näkemys sosiaalityön asiantuntijuudesta ja palveluohjauksesta soveltuvat hyvin myös ajankohtaiseen terveydenhuollon sosiaalityöhön. Palvelujärjestelmän moninaisuus, muun muassa kolmannen sektorin laajat tukimuodot eivät useinkaan ole asiakkaiden tiedossa. Asiakkaiden ongelmat ovat yhä useammin monimuotoisia ja he tarvitsevat palvelutarpeiden kartoittamista sekä palveluihin ohjaamista yhteistyössä ver-

18 15 koston kanssa. Lappalainen (2014, 83 84) toteaa, että terveydenhuollon moniammatillisessa yhteistyössä asiakkaan aktivoiminen ja sitoutuminen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää. Toisen ihmisen ymmärtäminen on myös yksi merkittävimmistä osaamisalueista sosiaalityössä. Teoriatiedon merkitys on ymmärtämisen mahdollistamisessa, mutta itsessään teoriatieto on riittämätöntä. Teoriatieto auttaa jäsentämään ilmiöitä ja prosessia syvällisemmin ja laaja-alaisemmin. Asiakkaan tilanteen kokonaiskuvan hahmottamiseksi ja osa-alueiden integroimiseksi tarvitaan myös kokemusta ja intuitiota. Parhaimmillaan sosiaalityöntekijän ymmärrys asiakkaan tilanteesta on laaja-alaista ja kokonaisvaltaista sekä yksityiskohtaista. (England 1986, 24.) Vakavassa sairaudessa tai siitä kuntoutumisessa sosiaalityöntekijä voi tarjota Anne Sipposen (2003, 157) mukaan keskustelujen kautta toivoa ja sosiaalista tukea asiakkaalleen. Raunion (2009, 181) mukaan psykososiaalisessa työskentelyssä korostuu erityisesti kyky paneutua asiakkaan tilanteeseen ja ymmärtää tämän subjektiivista kokemusmaailmaa. Psykososiaaliselle työskentelylle ominaista on hermeneuttinen, eli ihmistä kokonaisvaltaisesti lähestyvä työskentelyote (Sipilä 1989, ). Toisaalta ongelmalliseksi voi nousta sosiaalityöntekijän kyky ymmärtää ja ratkaista monimutkaisia ja kokonaisvaltaisia pulmia. Sosiaalityöntekijä on kuitenkin asiantuntija ammatissaan ja hänen tehtävänään on asiakkaan elämäntilanteen muuttaminen. Psykososiaalisessa työskentelyssä ongelmaksi voi muodostua myös se, ettei sosiaalityöntekijä kykene kokonaisvaltaisesti ymmärtämään asiakkaan ongelmia ja asemaa, koska hän ei ole samalla tavalla kokenut esimerkiksi syrjäytymistä. Tärkeintä kuitenkin on, että asiakas tulee ymmärretyksi. (Raunio 2009, ) Lindenin (1999, 55) mukaan sosiaalityön lähtökohtana terveydenhuollossa on saada näkemys potilaan kokonaistilanteesta sekä sairauden ja sosiaalisen toimintakyvyn välisestä suhteesta. Linden korostaa myös potilaan sosiaalisen ympäristön vahvistamista ja potilaan ohjaamista talouteen liittyvissä kysymyksissä. Vaikka Lindenin ja Sipilän teokset ovat vanhempaa materiaalia, niin heidän näkemyksensä terveydenhuollon sosiaalityön asiantuntijuudesta ja psykososiaalisesta työskentelystä ovat sovellettavissa tähän päivään. Terveydenhuollon sosiaalityöltä vaaditaan laajaa asiakokonaisuuksien hallintaa sekä asiakaslähtöistä työotetta. Judith Thomas, Katherine C. Pollard & Derek Sellman (2014, 36) tuovat esille että Isossa Britanniassa on otettu

19 luvun alussa jo käyttöön poliittinen ja lakisääteinen linjaus jossa korostuvat palveluiden käyttäjän rooli, eli asiakaslähtöisyys ja asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa palveluiden suunnitteluun. Linjaus mielestäni soveltuu hyvin seuraavan kappaleen horisontaalisen malliin. 2.2 Vertikaalinen ja horisontaalinen asiantuntijuus Vertikaalisessa asiantuntijuudessa nähdään selkeänä tietäjä ja tietämisen kohde. Asiakas nähdään tietämisen kohteena ja suhde asiakkaaseen saa vertikaalisen merkityksen. Vertikaalisessa asiantuntijuudessa ajatellaan, että sosiaalityöntekijällä on jotain sellaista tietoa, jota ei ole asiakkaalla. Asiakkaan näkemys on alisteinen asiantuntijan tietoon nähden. Näin ymmärretty asiantuntijuus liittyy usein syrjäytyneiden liittämiseen yhteiskuntaan ja mallissa korostuvat kontrollin elementit. (Juhila 2006, ) Toisaalta vertikaalinen asiantuntijuus voidaan nähdä myös erityisosaamisena, jossa korostuu sosiaalityön asiantuntijuus ilman alisteista asetelmaa asiakkaaseen nähden, esimerkiksi palveluohjauksessa, ks. Antikainen-Juntunen Asiantuntijuutta on perinteisesti tarkasteltu yksilön asiantuntijuutena ja kehityksenä noviisista asiantuntijan rooliin. Muuttuvissa nyky-yhteiskunnan haasteissa ja toimintaympäristöissä vertikaalinen ajattelu ei enää riitä vastaamaan työn haasteisiin ja odotuksiin. Rinnalle tarvitaan monipuolisempaa ja laajempaa sekä rajat ylittävää asiantuntemusta. Keskeistä on tällöin asiantuntijuuden horisontaalinen lähestymistapa. (Launis 1997, 122.) Asiantuntijuus sosiaalialalla on kokolailla luonteeltaan erilaista, sillä sen erityisyys ei ole erikoistumisessa, vaan yleisyydessä. Horisontaalisella asiantuntijuudella tarkoitetaan laajaa näkemystä tavoittelevaa osaamista. (Aho 1999, 330.) Kirsi Juhila ( ) toteaa, että horisontaalisessa asiantuntijuudessa korostuu asiakkaan asema ammattilaiseen nähden. Horisontaalisessa mallissa painottuvat asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tasavertainen näkemys. Sosiaalityöntekijä ei siis ole ainoa asiantuntija, vaan myös asiakas on asioidensa asiantuntija. Horisontaalisessa näkemyksessä kummallakaan osapuolella ei ole toisen ylittävää asiantuntijuutta. Vertikaalisessa mallissa asiantuntijuus nähdään sosiaalityöntekijälle kuuluvana. Horisontaalisessa mallissa asiakas ja sosiaalityöntekijä nähdään kumppaneina, joissa asiakkaan elämää tarkastellaan yhdessä ja ratkaisuja ongelmiin etsitään yhdessä. (Juhila 2006, ) Frankenhaueserin

20 17 (2014, 68) mukaan psykiatriassa sosiaalityöntekijä etsii asiakkaan elämismaailmasta yhdessä asiakkaan kanssa niitä asioita, jotka asiakas kokee ja ymmärtää tärkeiksi ja tavoittelemisen arvoisiksi. Eija Antikainen-Juntunen (2005, 143) on tutkinut lisensiaatintyössään sosiaalityötä psykiatrisessa työkyvyn arviossa empowermentin näkökulmasta. Antikainen-Juntunen toteaa tutkimuksen perusteella, että psykiatrisessa työkyvyn arviossa on kaksi päätapaa tehdä sosiaalityötä, yksilökeskeinen(vertikaalinen) ja verkostokeskeinen(horisontaalinen). Yksilökeskeiselle työotteelle on tavanomaista asiantuntija-aseman korostaminen. Yksilökeskeinen asiantuntijuuden malli korostaa perinteistä terveydenhuollon asiantuntijuutta, jossa asiakas kohdataan yksilönä. Verkostoiva ja horisontaalinen työtapa taas korostaa liittolaisuutta ja moniammatillisuutta sekä työskentelyä asiakkaan verkoston kanssa. (Antikainen-Juntunen 2005, 143.) Euroopan tasolla horisontaalinen ja vertikaalinen ulottuvuus sopii kuvaamaan mielenterveystyön kontekstia ja palvelujärjestelmää. Vertikaalinen ulottuvuus edustaa integroitunutta hoitoon pääsyä, eli palvelujärjestelmä sallii siirtymän yhteisöstä terveydenhuoltoon ja tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Horisontaalinen ulottuvuus kattaa hoitomuodot ja moniammtillisen yhteistyön sosiaalityöntekijöiden, psykiatrian ja psykologien sekä muiden ammattiryhmien välillä. (Shorter 2007, ) 2.3 Jaettu ja reflektiivinen asiantuntijuus Asiantuntijuuteen liittyvä tutkimus ja määrittely elävät murrosvaiheessa. Yksilökeskeisestä asiantuntijuudesta on siirrytty asiantuntijakulttuuria ja sen kuvausta kohti. Psykologiassa asiantuntijuutta tutkitaan eksperttiyden kautta, sosiologiassa professioteorioiden kautta. Kasvatustieteissä vaikuttavat molempien tieteenalojen teoriat. Keskustelussa asiantuntijuudesta korostuvat näkemykset koulutuksen ja työelämän kuilusta sekä koulutuksen pituudesta ja institutionalisoitumisesta. Koulutuksessa oppiminen ymmärretään lähestulkoon aina yksilön ominaisuudeksi, mutta nykyään asiantuntijuus jakautuu yksilön ulkopuolelle monimuotoisiin toimintaympäristöihin. (Lehtinen & Palonen 1997, 113.) Sosiaalityössä laaja-alainen osaaminen ja valmiudet toimia asiantuntijana erilaisissa toimintaympäristöissä vaativat sosiaalityön koulutukselta valmiuksia vastata työn haasteisiin. Raunion (2009, 38) mukaan sosiaalityön yliopistollisen koulutuksen odotetaan antavan laaja-alaisia valmiuksia toimia ammatissa, toki tämä edellyttää myös laaja-alaisuutta

21 18 koulutuksen sisällöltä. Anita Sipilä kertoo väitöskirjassaan (2011) sosiaalityön asiantuntijuuden koostuvan ammattitiedosta, -taidosta ja eettisistä toimintaperiaatteista. Sipilän mukaan sosiaalityöntekijöillä on eniten tietoa yhteiskunnallisista asioista sekä psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Mielestäni terveydenhuollon toimintaympäristössä sosiaalityöltä vaaditaan eri tieteenalojen kuten lääketieteen tietämystä. Jaetun ja ositetun asiantuntijuuden käsitteet on muodostettu kuvaamaan tilannetta, jossa asiantuntijuus ei ole enää yksilöllistä, vaan se kuvaa ympäristön ja siinä toimivien henkilöiden ominaisuutta. Yhä useammin työelämän ongelmien ratkaisuissa tarvittava tieto on jakautunut laajalle yhteisön käyttöön. Työelämässä ajatus jaetusta tiedosta korvaa yksilöllisen oppimisen tavoitteet. (Lehtinen & Palonen 1997, ) Sosiaalityötä voidaan pitää ammattina, joka ylläpitää arkielämän normaalisuutta, sujuvuutta sekä jatkuvuutta. Sosiaalityö käsitetään opillisessa merkityksessä laaja-alaiseksi vuorovaikutustyöksi. Työssä korostuvat asiakkaan sen hetkinen tilanne sekä suhde ympäristöön ja kulttuuriin sekä ymmärrys tilanteen yhteyksistä yhteiskunnallisiin tekijöihin sekä vuorovaikutussuhteisiin. (Sipilä 1989; Karvinen 1993b.) Sosiaalityön asiantuntijuus on muuttumassa postmoderniin suuntaan, jossa korostuvat moniammatilliset tiimit ja verkostotyö (Karvinen 1996, 33 34). Jaetun asiantuntijuuden ja moniammatillisen ajattelun ideologia korostuvat sosiaalityön asiantuntijuuden kentillä, erityisesti terveydenhuollossa, jossa sosiaalityöntekijä työskentelee osana moniammatillista työyhteisöä. Sosiaalityöntekijän väliintulon tarve ihmisten elämässä toteutuu silloin, kun ihmisen ja ympäristön välille on kehittynyt häiriö. Ongelma muodostuu asiakkaan ja hänen ympäristönsä välille. Sosiaalityöntekijä sijoittuu suhteessa molempiin. Ammatillisen toiminnan tulee vastata työn tarpeita. Sosiaalityöntekijän on kyettävä kohtaamaan ja ratkaisemaan työnsä haasteet ja kysymykset punnitsemalla ja peilaamalla niitä työn ehtoja ja toimintaa vasten. Ammatillisuutta ei voida irrottaa toimintaympäristöstään, vaan sitä tulee tarkastella yhteiskunnallisesti ja historiallisesti muuttuvan toimintajärjestelmän kokonaisuutena. (Eskola 1993, 11.) Kokemus on ammatillisen oppimisprosessin käynnistäjä, kun opitut ja rutiininomaiset toimet eivät vie eteenpäin. Mikä tahansa kokemus ei lisää ammatillista oppimista, vaan kokemuksesta voi tulla merkityksellinen oppimisen väylä reflektion avulla. Ammatillinen

22 19 oppiminen voidaan ymmärtää prosessiksi, jossa uutta tietoa luodaan sosiaalisen ja persoonallisen kokemuksen muutoksen myötä. (Karvinen 1993, 29.) Järvisen (1990,9) mukaan sosiaalityössä kehitytään tehokkaaksi ammattilaiseksi tehokkaan oppimisen avulla, jossa eritellään dialektisesti vastakkaisia oppimisen tapoja kuten reflektointia ja havainnointia. Karvisen mukaan (1993, 30 31) sosiaalityön kriittisyyden ja reflektiivisyyden kannalta voidaan hahmottaa kolme ammatillisuuden ja tietoisuuden tasoa. Ensimmäinen taso on oman toiminnan ja osaamisen arviointi sekä erittely jotka kuuluvat toimintaan sijoittuvan ammatillisuuden peruspilareiksi. Toisella tasolla arvioivaan ammatillisuuteen kuuluvat oman toiminnan arviointi suhteessa työn kokonaisuuteen ja oman ammatillisuuden kehittämiseen. Kolmannella tasolla kriittisen ammatillisuuden tavoitteena on oman toiminnan sekä ammatin toiminnan perusteiden ja rakenteiden kriittinen tarkastelu ja kyseenalaistaminen niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Tavoitteena on arvioiva ja tietoinen toiminnan kehittäminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. (Karvinen 1993, ) Sosiaalityön ammattilaisten vahvuutena on ammatin laaja-alaisuus ja kokonaisvaltaisuus. Ihminen nähdään osana ympäristöään ja suhteessa siihen toimintakokonaisuuteen, jossa hän toimii. Asiakkaan ongelma voi olla millainen tahansa, kuten vamma tai fyysinen tai henkinen toimintakyvyn puute. Ongelman luonteesta riippumatta sen vaikutuksia tarkastellaan eri osa-alueisiin nähden, kuten ihmissuhteisiin, arjen sujumiseen, itsetuntoon ja minäkäsitykseen. (Aho 1999,329.) Lindenin (1999, 55) mukaan terveydenhuollon sosiaalityöllä tarkoitetaan toimintaa, joka tapahtuu terveydenhuollon toimintaympäristössä ja joka perustuu terveys- ja sosiaalipoliittisiin lähtökohtiin edistäen potilaan terveyttä ja sosiaalista toimintakykyä.

23 20 3 SOSIAALITYÖ OSANA MONIAMMATILLISTA TYÖYMPÄRISTÖÄ MIE- LENTERVEYSTYÖSSÄ Terveyssosiaalityöntekijät työskentelevät pääasiallisesti perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa sekä mielenterveystyössä. Sosiaalityön asiantuntijuus terveydenhuollossa sisältää potilaiden hyvinvoinnin turvaamista, toimintakyvyn ja elämänhallinnan parantamista. (Terveydenhuollon sosiaalityön luokitus 1998, 9 10.) Sairaalaorganisaation tavoitteena on taata laadukas hoito potilaalle. Sosiaalityöntekijän rooli osana hoitoprosessia ja moniammatillista yhteistyötä on tärkeä. Sosiaalityöntekijä kartoittaa potilaan kokonaistilannetta ja tekee sosiaalisen anamneesin. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijä pyrkii kohtaamaan potilaan psykofyysisenä kokonaisuutena ympäristö huomioiden. Tavoitteena on, että potilaalle taataan mahdollisimman hyvät tukitoimet ja vahvistetaan olemassa olevia voimavaroja, jotta potilas kykenee jatkossa elämään itsenäisesti. (Aho 1999, 193.) Terveydenhuollon sosiaalityössä kohtaa paljon asiakkaita, jotka määritellään sairauden tai toimintakyvyn romahduksen tai vajeen kautta. On tärkeää, että sosiaalityöntekijä kykenee ottamaan asiakkaiden omat voimavarat huomioon ja vahvistamaan niitä sairaudesta huolimatta. (Spearman 2005, 45.) Mielenterveyslain / mukaan mielenterveystyö määritellään seuraavasti: Mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisen kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveyden häiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. Mielenterveystyöhön kuuluvat mielisairauksia ja muita mielenterveydenhäiriöitä poteville henkilöille heidän lääketieteellisin perustein arvioitavan sairautensa tai häiriönsä vuoksi annettavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut (mielenterveyspalvelut). Mielenterveystyöhön kuuluu myös väestön elinolosuhteiden kehittäminen siten, että elinolosuhteet ehkäisevät ennalta mielenterveydenhäiriöiden syntyä, edistävät mielenterveystyötä ja tukevat mielenterveyspalvelujen järjestämistä.

24 Sosiaalityö psykiatriassa Psykiatrialla tarkoitetaan lääketieteen erikoisalaa, jossa tarkoituksena on tutkia ja hoitaa mielenterveyden häiriöitä ja oireita. Psykiatrit ovat lääkärin erikoistutkinnon suorittaneita ja psykiatrian alaan perehtyneitä. (Lääkärikeskus Aava 2015). Vuonna 1959 Lauri Tarvainen määritteli sairaalan sosiaalityön lääkinnälliseen työhön liittyväksi, mutta työn luonteen puolesta selkeästi eroavaksi sosiaalihuollolliseksi toiminnaksi. Lisäksi Tarvainen teki eron lääkinnällis-sosiaalityön ja psykiatris-sosiaalityön välillä. Lääkinnällis-sosiaalityöllä tarkoitettiin sellaista sosiaalishuollollista toimintaa, jota harjoitetaan lääkinnällisen toiminnan välittömässä yhteydessä ja lääkinnällisin tavoittein. Psykiatris-sosiaalityöllä puolestaan tarkoitettiin sellaista lääkinnällis-sosiaalista työtä, joka tapahtuu suorassa ja vastuullisessa yhteydessä psykiatriaan. (Tarvainen 1959, ) Psykiatris-sosiaalityön käsite viittaa nykyään käytettävään psykososiaaliseen työhön (Väänänen 2013, 43). Vuosina koulutettiin sosiaalihoitajia terveydenhuollon tarpeisiin. Sosiaalihoitajan koulutuksen uudistamiseen vaikuttivat ammattiroolin epäselvyys sekä muuttuva lainsäädäntö ja yhteiskunnalliset tekijät. Sosiaalihoitajakoulutus lopetettiin vuonna Terveydenhuollon sosiaalityöntekijöitä valmistui lähinnä Tampereen yliopiston sosiaalihoitajalinjalta. Sosiaalihoitajanimikkeestä kuitenkin luovuttiin 1980-luvun alkupuoliskolla. (Väänänen 2013, ) Psykiatrisen sosiaalityöntekijän esimiehenä voi toimia lääkäri ja muut kollegat ovat yleensä lääketieteellisen ajattelutavan mukaan koulutettuja. Psyykkisten ongelmien arviointi, diagnosointi ja hoito ovat erikoissairaanhoidon ydintehtäviä. Tähän realiteettiin on psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa työskentelevän sosiaalityöntekijän sopeuduttava. Onko sosiaalityön osuus mahdollisesti muita vähäpätöisempi psykiatrisessa yhteistyössä? (Frankenhaeuser 2014, 68.) Aulikki Kananoja (2012, 36) viittaa artikkelissaan Sosiaalinen kuntoutus ja sosiaalihuollon uudistuksen suunta professori Eino Kuuseen, joka on todennut, että sosiaalinen tarkoittaa kumppania ja toveria. Sosiaalityö mielenterveystyössä vaatii erityisosaamista, jossa korostuu ymmärrys mielenterveyshäiriöiden ja sairauksien luonteesta sekä niiden vaikutuksesta toimintakykyyn.

25 22 Vasta kun työntekijä on ymmärtänyt sairauden ja sen aiheuttaman toimintakyvyn puutoksen välistä suhdetta, hän voi lähteä yhdessä asiakkaan kanssa pohtimaan tukimuotoja tilanteen helpottamiseksi. Voimavarakeskeinen orientoituminen työskentelyyn on erittäin tärkeää sosiaalityössä psykiatriassa. Voimavarakeskeinen ja kehitykselliseen näkökulmaan orientoitunut työskentely sisältää neljä tavoitetta: saavuttaa kasvu ihmisenä, lisätä elämänlaatua, kehittää omia voimavaroja ja selviytymiskeinoja, oppia sietämään stressiä ja epävarmuutta. (Spearman ) Psykiatriassa tehtävä sosiaalityö lähtee oman kokemukseni mukaan asiakkaan lähtökohdista, voimavaroista ja vahvuuksista käsin. Malcom Paynen mukaan (1996, 2) sosiaalityön toimintatavat voidaan jakaa perspektiiveihin. Payne on jäsentänyt perspektiivit koskemaan reflektiivis-terapeuttista perspektiiviä, joka korostaa sosiaalityötä parhaan mahdollisen hyvinvoinnin tuottajana. Individualis-reformistinen perspektiivi korostaa yksilöllisyyttä ihmisissä joiden sopeutumista yhteiskuntaan voidaan sosiaalityön keinoin vahvistaa. Sosiaalis-kollektivistinen perspektiivi puolestaan korostaa sosiaalityötä marginaaliryhmien parissa. (Payne 1996, 2.) Raunio on osaltaan rakentanut suomalaiseen sosiaalityöhön Terapeuttisen perspektiivin, joka korostaa ihmisten ja ryhmien omien voimavarojen löytämistä sekä vahvistamista. Terapeuttisessa perspektiivissä sosiaalityöntekijä nähdään avainasemassa. Työssä korostuvat vuorovaikutus- ja auttamissuhteet. Palvelujärjestelmäkeskeinen perspektiivi korostaa Raunion mukaan yksilöllisyyttä ihmisissä, joiden sopeutumista yhteiskuntaan sosiaalityön tulee vahvistaa. Yhteiskuntakriittinen perspektiivi korostaa sosiaalityötä marginaaliryhmien parissa. (Raunio 2009, 186.) Paynen näkökulmaa sosiaalityön perspektiiveistä voidaan soveltaa lastenpsykiatrian sosiaalityöhön, sillä työssä korostuvat yksilölliset lapsen tarpeet, perheen ja yhteiskunnan vuorovaikutus sekä voimavarojen korostaminen ja tavoite itsenäiseen elämiseen ilman palvelujärjestelmää. (Väänänen 2013, 46.) Paynen ja Raunion näkökulmia voidaan soveltaa myös yleisesti psykiatriseen sosiaalityöhön, jossa korostuvat voimavarakeskeisyys, yksilön tarpeet ja yksilön sekä ympäristön sosiaalinen suhde ja osallisuus yhteiskuntaan. Yksilö on kansalaisena osana yhteisöään ja yhteiskuntaa ja kaikki siihen liittyvä on sosiaalista ja kuuluu sosiaalityöntekijän toimintakenttään. Sosiaalisilla palveluilla pyritään vastaamaan asiakkaan elämismaailman tarpeisiin. Sosiaalityöntekijän tehtävänä psykiatriassa on valtaistaa ja mahdollistaa asiakasta toipumisessaan ja tavoitteiden saavuttami-

26 23 sessa omassa elinympäristössä. Vaikka usein ymmärretään että yksilön sosiaalisilla ja taloudellisilla tekijöillä on vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, niin usein psykiatris-lääketieteellisessä tulkinnassa päädytään siihen, että psyykkiset ongelmat ovat lähtöisin aivojen epätasapainosta. Sosiaalityön mahdollisuus vaikuttaa asiakkaan hyvinvointiin ja olosuhteisiin voi jäädä hyvin pieneksi. Sosiaalityöntekijällä on kuitenkin erityisosaamista ihmisten kokonaistilanteen arvioimisessa ja tukemisessa tai sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä. Sosiaalityössä edistetään ihmisten omia vahvuuksia ja voimavaroja ja yksilö nähdään toimijana omassa tukiverkostossaan ja ympäristössä eikä häntä määritellä diagnoosin kautta. Sosiaalityöntekijän työskentely perustuu tiettyihin lähtökohtiin ja arvoihin, kuten itsemääräämisoikeuteen, tasa-arvoon ja osallistumiseen. (Frankenhaueser 2014, ) Koen sosiaalityöntekijän olevan ajoittain haasteellisessa tilanteessa, sillä sosiaalityöntekijä keskittyy asiakkaan sosiaaliseen tilanteeseen ja ympäristötekijöihin kun lääketieteellinen puoli keskittyy vahvemmin mekanismeihin jotka linkittyvät diagnoosiin. Mielestäni on olennaista että nämä lähestymistavat eivät törmää toisiinsa, vaan kulkevat rinnakkain. Psykiatrista sosiaalityötä on tutkittu muun muassa Isossa Britanniassa laajasti. Michael Sheppardin (2004, 101) mukaan sosiaalityöntekijä on usein se työntekijä joka kulkee asiakkaan rinnalla ja ymmärtää asiakkaan näkemystä. Oman kokemukseni mukaan sosiaalityöntekijä saattaa myös olla se työntekijä joka asemoituu potilaan ja muun työryhmän väliin ja ikään kuin toimii tulkkina. Terveydenhuollon sosiaalityöstä on tehty mielenkiintoinen pohjois - amerikkalainen empiirinen tutkimus vuodelta Shelley L. Graig ja Barbara Muskat (2013) tuovat artikkelitutkimuksessaan esille seitsemän teemaa. Teemat kuvaavat sairaalaorganisaatiossa toimivien sosiaalityöntekijöiden rooleja, joita ovat: ulosheittäjä, talonmies, liima, rikkoja, palomies, jonglööri ja haastaja. Ulosheittäjä tarkoitti muun muassa tilannetta, jossa sosiaalityöntekijä joutuu ilmoittamaan perheelle, ettei potilas voi enää jäädä sairaalaan. Talonmiehellä tarkoitettiin sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vähemmän antoisien työtehtävien hoitamisesta, josta he eivät kuitenkaan saaneet kiitosta. Liimalla tarkoitettiin sosiaalityöntekijän roolia, jossa korostui yhteistyöntekijän rooli perheiden ja potilaiden sekä työyhteisön välillä. Rikkojalla tarkoitetaan sosiaalityön roolia lääketieteellisen ja perheen välillä, rajan rikkojana, jossa korostui linkki perheen ja lääketieteellisen välillä sekä linkki

27 24 perheen ja palveluiden välillä. Palomiehellä tarkoitettiin sosiaalityön roolia kriisien hoidossa ja jonglöörillä tasapainoilua sairaalaorganisaatioiden odotusten ja oman ammattiroolin välillä. Haastajalla tarkoitettiin sosiaalityön roolia potilaan puolesta puhujana. (Graig & Muskat 2013.) Vaikka tutkimus sijoittui sairaalaorganisaatioon ja somaattisen terveydenhuollon sosiaalityöhön oli teemoissa nähtävissä yhtäläisyyksiä psykiatrian sosiaalityöhön, etenkin potilaslähtöisyyden ja potilaan ja perheen työskentelyn osalta. 3.2 Moniammatillisuus psykiatriassa Moniammatillisuus-käsitettä voidaan käyttää laajasti ja monissa eri merkityksissä. Moniammatillisuudella voidaan tarkoittaa ihmisiä, jotka toimivat eri ammattiryhmien edustajina asiantuntijatehtävissä. Moniammatillisuudella voidaan viitata rajojen yli tehtävään asiantuntijatyöhön tai työyhteisön moniammatilliseen työskentelyyn. (Karila & Nummenmaa 2001,3) Tässä tutkimuksessa tarkoitan moniammatillisuudella työyhteisön sisällä tehtävää moniammatillista yhteistyötä. Työyhteisö edustaa tutkimuksessani heterogeenista asiantuntijajoukkoa nuorisopsykiatriassa. Kansainvälisessä määrittelyssä moniammatillisuudessa käytetään useita eri termejä kuten interprofessional, multidisciplinary, interdisciplinary, multiagency ja niin edelleen. Multi kuvastaa perinteistä moniammatillisuutta (vrt. Kinni 2015). Sanoilla inter ja cross viitataan yhteistoimintaan ammattilaisten välillä. Moniammatillisuus terminä itsestään ei vielä tarkoita asiantuntijoiden yhteistyötä. Yksi tapa määritellä moniammatillista yhteistyötä on lisätä termit tehokkuuden koordinointi ja kommunikaatio moniammatillisuuteen. Erityisesti sosiaalityöntekijät ovat perinteisesti korostaneet yhteistyön merkitystä muun muassa verkostojen kanssa työskentelyssä. Erityisen tärkeänä moniammatillista yhteistyötä pidetään mielenterveystyössä ja lastensuojelussa. Moniammatillisissa työyhteisöissä voi vallita konsensus, demokratia tai hierarkia tai ne kaikki yhdessä olosuhteista riippuen. (Thomas, Pollard & Sellman 2014, ) Psykiatriassa sosiaalityöntekijää tulisi hyödyntää osana moniammatillista tiimiä. Sosiaalityöntekijän tulisi sijoittaa potilas omaan elämäänsä, kartoittaa potilaan elämäntilanne; tämänhetkinen koulutustausta ja työhistoria. Samalla sosiaalityöntekijän tulisi arvioida potilaan työkykyä ja mahdollisia kuntoutustarpeita sekä selviytymistä arkielämässä. Sosiaalityöntekijä täydentää sosiaalialan ammattilaisena lääketieteellistä hoitotyön tiimiä.

28 25 Sosiaalityön tavoitteena on turvata potilaan hyvinvointi, varmistaa toimeentulo ja arjessa pärjääminen. (Aho 1999, 178.) Moniammatillisen yhteistyön edellytyksiä ovat samansuuntainen ihmiskäsitys, usko muutoksen mahdollisuuteen ja yhtenevä työn tavoite. Vuorovaikutuksen on oltava mahdollisimman tasavertaista, ei autoritaarista. Eri ammattikuntien yhteiselle osaamiselle on luotava mahdollisuuksia ja tulkintoja. On pyrittävä näkemään asioita asiakkaiden, ei ainoastaan asiantuntijoiden, valossa. Yhteistyö on nähtävä yhteiseen tavoitteeseen pyrkivänä prosessina. (Kuusela 1996, ) Moniammatillisessa työryhmässä jokaisen ammattilaisen erityisasiantuntijuus säilyy, mutta moniammatillinen yhteistyö ja vuorovaikutus muokkaavat asiantuntijuuden sosiaalisen todellisuuden rakennuselementiksi. Myös asiakkaan näkemys omasta tilanteestaan tulisi nähdä tasavertaisena ammattilaisten näkemysten rinnalla. (Kukkonen 1994, 209.) Verkostokeskeisessä ja moniammatillisessa työskentelyssä jokainen ammattihenkilö voi toimia oman ammatillisuutensa puitteissa ja tuoda asiantuntemuksensa verkoston käyttöön yhteisessä dialogissa (Mönkkönen 1996, 63). Moniammatillisen työkyvyn arviossa sosiaalityön ja lääketieteen lähestymistavoissa on havaittavissa orientaatioeroja. Erot liittyvät tieteenalojen välisiin eroihin. Moniammatillisessa terveydenhuollon hierarkiassa lääketiede on korkeimmassa asemassa, psykologia siinä välissä ja sosiaalinen tieto alimpana. Voidaan puhua tietohierarkiasta, jonka mukaan sosiaalinen tieto ja psykologinen tieto nousevat lääketieteen tiedon rinnalle tilanteessa joissa niitä tarvitaan täsmentämään lääketieteen tietoa. (Metteri 1996;147; ) Lasten ja nuorten palveluissa moniammatillisen yhteistyön kehittäminen ja hallinnollisten rakenteiden vahvistaminen ovat keskeisessä asemassa. Yhteistyöstä tulisi tulla toimintatapa ja osa auttamistyön kulttuuria. Moniammatillisuus tulee nähdä uutena ammattitaitona, jossa tarvitaan yhteisiä kehittymis- ja oppimisprosesseja. Moniammatillisuus asettaa ammattiryhmät vuorovaikutukseen, jossa voi olla niin antavana kuin ottavana osapuolena. (Linnossuo 1993, 73.) Psykiatriassa korostuu yhteistyö perheen ja viranomaisverkostojen kanssa, sillä potilaan ja läheisten pulmat ovat usein niin monitahoisia, ettei psykiatria kykene yksin vastaamaan perheiden palvelutarpeisiin.

29 Sosiaalityö nuorten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa Suomen lamavuodet 1990 luvulla aiheuttivat lasten ja nuorten hyvinvoinnin romahtamisen. Yhä useampi lapsi ja nuori hakeutui psykiatriseen hoitoon. Lamavuosien aikana viranomaisten tekemän yhteistyön tärkeyteen ei osattu kiinnittää huomiota samalla tavalla kuin luvuilla oli tehty. Eri ammattiryhmät työskentelivät omasta näkökulmasta ilman yhteistyötä. Lamavuosina sosiaalityö painottui toimeentulotukityöhön, koska perheiden taloudellinen tilanne romahti. Lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen, ohjaamiseen ja neuvontaan ei jäänyt aikaa. Lasten ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisyyn ei ollut aikaa sosiaalityössä luvun loppupuolella käytiin vilkasta keskustelua lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisestä ja perheiden parissa toimivien viranomaistahojen yhteistyöstä. Tuolloin keskusteltiin verkostoitumisesta ja varhaisesta puuttumisesta. Lasten, nuorten ja perheiden ongelmat olivat monimutkaistuneet ja tarvittiin eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä ja verkostoitumista. Eri toimijat, kuten neuvola, päivähoito, koulu ja psykiatria ryhtyivät puhumaan verkostoitumisesta ja varhaisesta puuttumisesta sekä sen merkityksestä lasten ja nuorten hyvinvoinnille. (Heinonen 2006, ) Sosiaalityössä nuorisopsykiatriassa korostuu sosiaalityön osaamisen lisäksi erityisesti moniammatillisuus. Nuorisopsykiatriassa työyhteisön jäseninä toimii lääkäreiden lisäksi psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja sekä fysioterapeutteja. Nuorisopsykiatriassa sosiaalityöntekijä on osa moniammatillista tiimiä ja osallistuu arviointiin sekä palveluiden ja hoidon suunnittelemiseen potilaalle (Hotari & Metteri 2010, 12). Nuorisopsykiatriassa verkostojen ja eri ammattiryhmien edustajien lisäksi tärkeää on kuulla potilasta ja hänen perhettään ja tarjota psykoedukaatiota perheelle ja verkostolle. Psykoedukaatiolla tarkoitetaan tiedonantoa psyykkisestä voinnista ja siihen liittyvistä ilmiöistä ja oireista (ks. Oksanen 2010). Psykiatrisessa työskentelyssä sosiaalityöntekijän tulee ymmärtää potilaan oireilua ja sen merkitystä hyvinvointiin. Riitta Vornanen (2006, 204) toteaa, että nuorten hyvinvoinnissa on kyse hyvin monimutkaisista systeemeistä, joihin vaikuttavat niin yksilölliset ja yhteisölliset kuin yhteiskunnalliset tekijät. Nuorten ja perheiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä elämäntilanteiden ja ongelmien monimut-

30 27 kaisuus sekä virallisen tuen riittämättömyys tulevat usein esille. Hyvinvointiyhteiskunnassa sosiaalisen turvallisuuden edistämiseksi tarvitaan julkisen sektorin lisäksi myös muita välittäviä verkostoja ja instituutioita hyvinvoinnin edistämiseksi. (Vornanen 2006, 204.) Pääkaupunkiseudulla nuorisopsykiatrisessa avohoidossa tutkitaan ja hoidetaan vuotiaita nuoria. Nuorisopsykiatrissa sosiaalityöntekijä tekee yhteistyötä yleensä lastensuojelun ja koulun kanssa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän toimintaa ohjaa hyvin pitkälti lainsäädäntö. Lastensuojelulaki määrittelee lastensuojelutarpeen arvioinnin ja arvioinnin pohjalta tarjottavat tuki- ja palvelumuodot lastensuojeluasiakkuudessa oleville perheille. Lastensuojelun palvelut ovat lastensuojelun sosiaalityöntekijän toiminnan keskiössä. Koulussa sosiaali- ja terveyspalvelut sijoittuvat oppilashuollon alaisuuteen. Sosiaalityöntekijä voi toimia kuraattorina koulussa ja kuraattorin työ määrittyy nuoren arkea lähinnä olevaksi sosiaalityöksi. Koulussa pyrkimyksenä on ennaltaehkäisevä työ. Pääsy kuraattorin vastaanotolle onnistuu helpommin kuin esimerkiksi pääsy nuorisopsykiatriaan lääkärin lähetteellä tai pääsy lastensuojelutarpeen arviointiin. (Hotari & Metteri 2010, 12.) Myös nuorisopsykiatriassa sosiaalityöntekijän toimintaa ohjaa lainsäädäntö, kuten terveydenhuoltolaki ja potilaslaki, mutta myös sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain tuntemus kuuluvat nuorisopsykiatriassa työskentelevän sosiaalityöntekijän ammattitaitoon. On tärkeää, että sosiaalitoimen ja psykiatrian välillä työntekijöillä on ymmärrys toistensa tehtävistä ja niiden rajoista. Oman kokemukseni mukaan tämä ymmärrys ajoittain puuttuu ja aiheuttaa ristiriitoja verkostotyöskentelyssä.

31 28 4 TUKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tässä luvussa kuvaan tutkimukseni toteuttamista aineiston keruusta analysointiprosessiin. Olen valinnut ryhmäkeskustelun aineistonkeruumenetelmäksi, koska se mielestäni palveli tutkimusasetelmaani parhaiten. Aineiston keruun toteutin HYKS nuorisopsykiatrian avohoitopoliklinikoilla pääkaupunkiseudulla helmikuussa Tutkimusluvan saamisessa minulla kesti odotettua kauemmin. Luvan tutkimuksen toteuttamiseen hain Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä, (ks.liite 3). Työskentelen itse HYKS-nuorisopsykiatriassa. Sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa osana moniammatillista työyhteisöä on tutkimusaiheena minusta äärimmäisen mielenkiintoinen ja tarpeellinen. Olennaisin syy tutkimukseen ja kiinnostukseen aihepiiristä muodostuu oman työkokemukseni kautta sosiaalityöntekijänä nuorisopsykiatriassa. Koen että nuorisopsykiatriassa tarvitaan sosiaalityön asiantuntijuuden selkiyttämistä sekä keskustelua sosiaalityön roolista ja sen hyödyntämisestä monitieteellisessä työskentelyssä. Tutkimukseni on siis työelämälähtöinen. Tieteellistä tutkimusta tarvitaan silloin, kun ongelman ratkaisemiseksi ei riitä jokapäiväinen ajattelu ja pohdiskelu. Nykymaailma elää jatkuvassa muutoksessa ja perusteluja näkökannoille ja ratkaisuille tarvitaan. Tutkimus tuottaa uuttaa tietoa ja auttaa ymmärtämään ongelmien luonnetta. Tutkimus etenee aina prosessinomaisesti johdannosta johtopäätöksiin ja pohdintaan. Jokainen vaihe on tärkeä. Tutkimuksen eettiset ja metodologiset kysymykset sekä teoreettiset lähtökohdat tulee ottaa huomioon koko tutkimusprosessin ajan. Kvalitatiivisella tutkimuksella on tarkoituksena kuvata todellista elämää, joka näyttäytyy usein hyvin monisärmäisenä. Laadullisessa tutkimuksessa tarkoituksena on kuvata tutkimuskohdetta mahdollisimman laaja-alaisesti pilkkomatta todellisuutta kuitenkaan liian moneen osaan. Laadullinen tutkimus ei voi koskaan olla täysin objektiivinen, sillä tietäjä ja tietämisen kohde nivoutuvat aina yhteen. Arvot ohjaavat tutkimuksen valintaa ja tekemistä. Laadullisessa tutkimuksessa on tarkoitus löytää tai selittää tosiasioita. (Hirsjärvi ym. 2009, 161.) Tutkielmani tutkimuskohteena on sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa. Tutkimukseni konteksti on luonteeltaan sekä yhteiskunta- että terveystieteellinen. Tutkimuk-

32 29 seni on kvalitatiivinen empiirinen tutkimus, jonka tehtävänä on kuvailla ja jäsentää sosiaalityön asiantuntijuutta erikoissairaanhoidon kontekstissa osana moniammatillista työyhteisöä. Hirsjärven ym. (2009, ) mukaan tutkimuksella on aina jokin tarkoitus tai tehtävä, joka ohjaa tutkimuksen strategisia valintoja. Tutkimukseni sisältää tapaustutkimuksen piirteitä, sillä tutkimuksessani olen kiinnostunut seikkaperäisestä ja tarkkarajaisesta ilmiöstä (ks.laine 2008). Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat asiantuntijuus ja moniammatillisuus. Käsitteiden valinta perustuu aikaisempaan tutkimusaineistoon aiheesta sekä omaan työkokemukseeni sosiaalityöstä nuorisopsykiatriassa. Tutkimukseni tieteenfilosofinen orientaatio nojaa holistiseen näkemykseen hyvinvointipalvelujen muodostumisesta osana moniammatillista työtä (ks. Jalava & Virtanen 1995). Tutkimusaineiston olen kerännyt ryhmäkeskusteluiden avulla ja analysoinnissa käyttänyt teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. 4.1 Ryhmäkeskusteluiden toteuttaminen Ryhmäkeskusteluiden juuret yhteiskuntatieteissä ulottuvat 1920-luvulle saakka. Alkuun metodia käytettiin lähinnä survey-tutkimuksissa. Toisen maailmansodan aikana ryhmäkeskustelumuoto yleistyi markkinatutkimuksessa ja poliittisissa mielipidemittauksissa luvulta lähtien ryhmäkeskustelut ovat yleistyneet akateemisissa oppiaineissa. Ryhmäkeskusteluita voidaan käyttää hyvin erilaisissa ja eri tieteenalojen tutkimuksissa kuten yhteiskunta- ja terveystieteissä sekä liiketaloudessa. Ryhmän tuottama aineisto on vuorovaikutukseen perustuvaa. (Valtonen 2005, ) Valitsin ryhmäkeskustelun aineistonhankintamenetelmäksi, koska tarkoituksenani on kerätä aineistoa moniammatillisen ja monitieteellisen työryhmän mielipiteistä ja näkemyksistä tarkennetusta ilmiöstä vapaamuotoisesti. Aihepiirin olen rajannut koskemaan sosiaalityön asiantuntijuutta moniammatillisessa työyhteisössä nuorisopsykiatrian avohoidossa. Ryhmäkeskustelulla tarkoitetaan järjestettyä ryhmämuotoista fokusoitua keskustelua, jossa joukko ihmisiä on koottu keskustelemaan tietystä aihepiiristä fokusoidusti, mutta vapaamuotoisesti (Bloor, Frankland, Thomas & Robson 2001; Fern 2001; Morgan 1988, 1993, Stewart & Shamdasani 1990). Toteutin yhteensä neljä ryhmäkeskustelua avohoitopoliklinikoilla moniammatillisille työryhmille, joista kaksi järjestin tutkimus-, akuutti ja konsultaatiopoliklinikalla ja kaksi

33 30 hoitopoliklinikalla. Valitsin kyseisten avohoitopoliklinikoiden moniammatilliset työryhmät ryhmäkeskusteluun, koska halusin saada useamman eri kaupungin ja erilaisten avohoitoklinikoiden näkemyksiä sosiaalityön asiantuntijuudesta mahdollisten työkäytäntöjen eroavaisuuksien takia. Tein ratkaisun myös siksi, että osassa avohoitopoliklinikoita minut tunnetaan paremmin, joten keskusteluiden autenttisuuden ja luotettavuuden kannalta koin, että on hyvä järjestää ryhmäkeskusteluja myös työryhmille jotka eivät minua entuudestaan tunne. Tutkimukseen liittyvässä ryhmäkeskustelussa osallistujien määrä riippuu aiheesta sekä osallistujista. Suomessa ryhmäkeskusteluun osallistuu tyypillisesti 6-8 henkilöä. Tärkeintä ryhmäkeskustelussa on vetäjän, eli moderaattorin rooli sekä läsnäolo. Moderaattorin pääasiallisena tehtävänä on virittää ilmapiiri ja keskustelu, ohjata keskustelua tarvittaessa ja kannustaa. Vetäjä ei osallistu varsinaiseen keskusteluun. Ryhmäkeskustelussa vetäjä pyrkii tiedostetusti samaan aikaan vuorovaikutusta ryhmäläisten välille ja voi muun muassa tarjoilla tutkimuskohteeseen liittyviä teemoja keskustelun virittämiseksi. (Valtonen 2005, ) Itse toimin tämän tutkimuksen ryhmäkeskusteluissa moderaattorin roolissa. Ryhmäkeskustelut käytiin fiktiivisen potilaskuvauksen, ks.liite 1 pohjalta. Fiktiivisen potilaskuvauksen olen muodostanut oman työkokemukseni kautta. Meillä on nuorisopsykiatriassa kaksi kertaa viikossa lähetetiimi ja potilaskuvaukseni on melko tavanomainen esimerkkitapaus meille saapuvista nuorista. Tosin olen hieman lisäillyt siihen sosiaalityöhön viittaavia teemoja. Potilaskuvaukseen liittyvää luotettavuutta pohdin tutkimuksen luotettavuus osiossa. Potilaskuvaus on luettavissa myös tutkimusraportin viidennessä luvussa jossa esitän tutkimukseni tulokset. Tutkimukseni ryhmäkeskusteluihin osallistui yhteensä 3 lääkäriä, 12 sairaanhoitajaa, 1 fysioterapeutti, 5 psykologia, 1 psykologiharjoittelija, 3 toimintaterapeuttia ja 3 sosiaalityöntekijää. Ryhmäkoot olivat heterogeenisiä, ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa oli 6 osallistujaa, toisessa ryhmäkeskustelussa oli 12 osallistujaa, kolmannessa ryhmäkeskustelussa oli 7 osallistujaa ja viimeisessä yhteensä 4 osallistujaa. Ryhmäkeskusteluaikataulujen järjestäminen työaikaan kiireisille moniammatillisille työryhmille oli haastavaa. Olinkin erittäin kiitollinen että näinkin moniammatilliset työryhmät saatiin kokoon. Ryhmäkeskustelut pidettiin avohoitopoliklinikoiden työryhmähuoneissa tai tiloissa, joissa järjestetään esimerkiksi verkosto- tai hoitokokoukset. Toimin itse ryhmäkeskusteluissa

34 31 moderaattorin roolissa enkä osallistunut varsinaiseen keskusteluun, mutta rooliini kuului teeman mukainen keskustelun ylläpito ja virittely. Ryhmäkeskusteluiden alussa jaoin kaikille keskusteluun osallistuville kirjallisen tutkimuslupasopimuksen, kts. liite 2, kerroin myös suullisesti tutkimukseni tarkoituksesta. Lisäksi olin jo etukäteen kuvannut yhteyshenkilöille sähköpostitse lyhyesti tukimustani. Ennen keskusteluiden alkua jaoin myös potilaskuvauksen kaikille ja annoin ryhmäläisten rauhassa tutustua siihen. En jakanut potilaskuvausta ryhmäkeskusteluun osallistuville etukäteen, koska en halunnut että osallistujilla olisi valmiiksi mietittyjä pohdintoja ja vastauksia keskusteluun. Siinä vaiheessa, kun kaikki olivat tutustuneet kuvaukseen, pyysin heitä aloittamaan keskustelun liittyen moniammatilliseen työskentelyyn ja sosiaalityön rooliin fiktiivisen potilaskuvauksen pohjalta. Ryhmäkeskusteluiden aikana en suoraan esittänyt tutkimuskysymyksiäni, mutta keskustelun virittämiseksi esitin erilaisia pohdintoja teeman ympäriltä työryhmille. Ryhmäkeskusteluiden alussa kävi niin, että moniammatilliset työryhmät ryhtyivät herkästi pohtimaan potilaskuvauksen Matin elämää ja käymään keskustelua hänen elämässään tapahtuvista asioista. Näin ollen jouduin jo melko varhaisessa ryhmäkeskusteluvaiheessa pyytämään työryhmää pohtimaan sosiaalityön roolia osana moniammatillista työyhteisöä, jotta keskustelussa viriäisi pohdintoja ja ajatuksia sosiaalityön asiantuntijuudesta. Tässä tutkimuksessa haluan nimenomaan jäsentää sosiaalityön asiantuntijuutta osana moniammatillista työyhteisöä nuorisopsykiatrian avohoidossa. Ryhmäkeskusteluiden ryhmät olivat erilaisia ja vaikka keskusteluiden teemat olivat samoja, keskusteluiden syvyys vaihteli. Työryhmät, kotka olivat työskennelleet pitkään yhdessä, pohtivat syvällisemmin sosiaalityön asiantuntijuutta ja moniammatillisuutta useasta eri näkökulmasta verrattuna tuoreempiin työryhmiin. Osassa työryhmistä jouduin olemaan itse vahvemmassa roolissa kuin toisissa. Ryhmäkeskusteluiden jälkeen ryhdyin välittömästi litteroimaan aineistoa.

35 Aineiston analysointiprosessi Aineiston analysointiprosessi ei koskaan nivoudu vain yhteen tapaan analysoida aineistoa. Tutkija tekee prosessin aikana valintoja, jotka vaikuttavat analysoinnin kulkuun. Aineiston analysointi voidaan jakaa eri työvaiheisiin: litterointi, luokittelu ja analysointi. Läpinäkyvyys aineiston käsittelyn ja tulkintojen tekemisessä lisäävät tutkimuksen luotettavuutta. Litterointi on tutkijan valintojen ja havaintojen tuote ja näin ollen aina epätäydellinen. (Nikander 2010, ) Tutkimukseni aineiston hankinta, perehtyminen siihen sekä analysointi nivoutuivat prosessissa toisiinsa. Analysointimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Nauhoitin ryhmäkeskustelut ja siirsin tallenteet koneelleni, jonka jälkeen poistin keskustelut nauhurista. Litteroin, eli puhtaaksi kirjoitin, ryhmäkeskustelut pitämässäni ryhmäkeskustelujärjestyksessä. Kirjoitin puhtaaksi keskustelut sana sanalta, jotta sain kokonaiskuvan aineistosta yksityiskohtineen. Lisäksi olen nopea kirjoittamaan käsin, joten oli järkevää kirjoittaa keskustelut käsin, tietokoneelle kirjaamisen sijaan. Kirjoitettua aineistoa kertyi hyvin paljon. Litterointiin minulla kului 3-5h/ryhmäkeskustelu. Ryhmäkeskusteluiden kesto vaihteli 15-minuutista 40-minuuttiin. En yrittänyt väkisin venyttää ryhmäkeskusteluita, mikäli työryhmällä ei ollut enää lisättävää teemaan. Varmistin kuitenkin, että jokaisessa ryhmäkeskustelussa pohdittiin teemoja tutkimuskysymysten ympäriltä. Litteroinnin jälkeen kävin läpi aineistoa lukuisia kertoa ja mietin seuraavaa vaihetta. Aineistoa läpikäydessä minua kiinnosti ryhmäkeskusteluiden sisältö sosiaalityön asiantuntijuudesta osana moniammatillista työyhteisöä, eivät yksittäiset käsitteet tai kieli, millä ilmiöstä puhuttiin. Tosin aineiston käsittelyn seuraavassa vaiheessa koodasin aineistosta ilmiön kannalta olennaisia käsitteitä. Aineiston käsittelyä ja analysoimista ohjasi taustalla oleva teoreettinen viitekehys. Minua jäi harmittamaan se, etten laittanut riittävästi erilliselle paperille ylös prosessissa juolahtaneita huomioita ja ajatuksia, vaan jouduin tavallaan palaamaan uudelleen aineiston kautta huomioihin, joita minulla oli jo aikaisemmin muodostunut. Litteroinnin ja järjestelmällisen koodauksen jälkeen siirryin seuraavaan vaiheeseen ja ryhdyin luokittelemaan aineistoa. Salon (2015, 178) mukaan koodaamisella voidaan etäännyttää tutkija aineistostaan, sen ainutkertaisuudesta ja moninaisuudesta. Luokittelun

36 33 tavoitteena on aineiston systemaattinen läpikäynti sekä tutkimusongelman kannalta keskeisten käsitteiden ja sisältöjen määrittely (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 18). Aineistossa keskityin läpikäymään yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Poimin aineistosta erityisesti sosiaalityön asiantuntijuuden ympärille liittyviä käsitekokonaisuuksia. Muodostin luokkia, joihin poimin keskeisiä käsitteitä, luokat jaoin aineistossa eri väreillä, jonka jälkeen kirjoitin luokat erilliselle paperille. Luokittelu oli mielestäni haastavaa, koska pohdin koko ajan, että rajaanko työstäni jotain oleellista pois. Luotin kuitenkin siihen, että minulla on teoriaohjaava suuntaus tutkimuksessani ja selkeä kysymyksenasettelu, joka ohjaa analysoinnin etenemistä. Tutkittaessa moniammatillisten työyhteisöjen näkökulmia ammattirajojen yli tehtävästä yhteistyöstä voidaan aineistoa luokitella ja jakaa teemoittain (Ruusuvuori 2010,18). Luokittelun jälkeen ryhdyin jakamaan aineistoa kategorioihin ja muodostamaan alustavia tulkintoja. 4.3 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Kuula & Tiitinen (2010, 452) toteavat, että aineiston litteroinnin yhteydessä ja analysoinnissa on tärkeää poistaa haastateltavien tunnistetiedot eli suorittaa aineiston anonymisointi. Myös epäsuorat tunnistetiedot, kuten sukupuoli ja paikkakunta tulee huomioida haastateltavien kannalta. En käyttänyt tutkimuksessani potilastietoa tai haastatellut nuorisopsykiatrian asiakkaita. Tutkimuksen eettisiä kysymyksiä pohdittaessa minulle heräsi ajatus ryhmäkeskusteluun osallistuvien työntekijöiden tunnistettavuudesta. Jotta ryhmäkeskusteluun osallistuvia ei voitaisi yhdistää tai tunnistaa tutkimusraportistani, en mainitse sen tarkemmin poliklinikoita, joissa ryhmäkeskustelut järjestettiin tai kaupunkeja. Ryhmäkeskusteluissa kenenkään ammattilaisen ei tarvinnut kertoa nimeään, keräsin ainoastaan ylös ammattinimikkeet ja osallistujien lukumäärän. Ryhmäkeskusteluissa teema liittyi työhön, joten ammattilaisten ei tarvinnut keskustella henkilökohtaisista asioista. Pohdin paljon luotettavuuden kannalta valitsemiani moniammatillisia työryhmiä. Osan ryhmäkeskusteluista järjestin nuorisopsykiatrian avohoidon tutkimus-, akuutti- ja konsultaatiopoliklinikalla ja osan nuorisopsykiatrian hoitopoliklinikalla. Toimintaperiaatteet jonkun verran poikkeavat kyseisillä poliklinikoilla. Tutkimuspoliklinikalla perehdytään enemmän tilanteen selvittelyyn ja hoitoon ohjaamiseen, kun hoitopoliklinikalla pääasial-

37 34 linen fokus on hoidossa. Koen kuitenkin, että sosiaalityön ydinosaamisen tulisi olla molemmissa sama. Lisäksi molemmissa tehdään myös selvittely- ja hoitotyötä, esimerkiksi kriisihoitoja tarjotaan akuuttipoliklinikoilla. Laadullisessa tutkimuksessa korostuvat kvantitatiiviseen tutkimukseen verrattuna tutkimuksen läpinäkyvyys, systemaattisuus ja tulkintojen luotettavuus. Systemaattisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki tutkimusprosessin aikana tehdyt valinnat ja rajaukset perustellaan. Lisäksi laadullisessa analyysissä tulee kuvata ne aineiston osat, joista päähavainnot ja tulkinnat muodostuvat. Validiteetilla laadullisessa tutkimuksessa tarkoitetaan kerätyn aineiston tulkintojen pätevyyttä. Validiteetilla arvioidaan tutkimuskysymysten ja aineiston vastaavuutta, eli vastaako aineisto tutkimuskysymyksiin ja onko raportointi ja aineiston käsittely suoritettu systemaattisesti ja läpinäkyvästi. (Ruusuvuori ym. 2010, 27.) Tutkimusraporttini olen pyrkinyt muodostamaan mahdollisimman selkeäksi, läpinäkyväksi, johdonmukaiseksi sekä perustelemaan kaikki valintani. Pohdin paljon potilastapauksen yhteyttä tutkimuksen luotettavuuteen. Eli miten muodostan fiktiivisen potilastapauksen, joka herättää keskustelua liittyen nuorisopsykiatriassa tehtävään sosiaalityöhön osana moniammatillista työryhmätyöskentelyä, mutta olisi samalla mahdollisimman aidon oloinen. Tämä oli haaste monessakin mielessä. Ryhmäkeskusteluiden alussa huomasin, miten moniammatillisista työryhmistä kaikki ryhtyivät pohtimaan esimerkkitapauksen nuoren elämää, kuten Onpa Matilla asiat sekaisin.. Onkohan äidillä yksinhuoltajuus..? Tarina ei kerro tarkemmin... ja näin ollen keskustelun virittämiseksi jouduin jo keskusteluiden varhaisessa vaiheessa puuttumaan keskustelun suuntaan, pyytämällä muun muassa keskustelemaan eri ammattiroolien työpanoksesta potilaskuvauksen perusteella, erityisesti sosiaalityöntekijän roolista. Lisäksi keskusteluiden virittämiseksi pyysin työryhmiä pohtimaan, mikä olisi sosiaalityöntekijän tärkein tehtävä ja mikä ei kuulu sosiaalityöntekijän tehtäviin tätä potilastapausta mietittäessä. Keskusteluiden ohjaaminen automaattisesti vaikuttaa luotettavuuteen, mutta toisaalta ryhmäkeskusteluiden anti olisi muuten saattanut mennä esimerkkitapauksen referointiin ja pohdiskeluun. Pohdin, että olisiko sittenkin ollut viisaampaa lähettää kuvaus etukäteen. Toisaalta, jos olisin lähettänyt potilaskuvauksen, olisivat työryhmän jäsenet voineet saapua ryhmäkeskusteluun valmiiden vastausten kanssa.

38 35 Tutkimuksessani pohdin omaa työkokemustani suhteessa tutkimukseen: miten paljon omat ajatukseni, ammatti-identiteettini ja kokemukseni sosiaalityöstä nuorisopsykiatriassa vaikuttavat tulkintoihini ja valintoihini. Minulla on väistämättä ollut omia ennakkokäsityksiä, ajatuksia ja näkemyksiä tutkittavasta aihepiiristä, joten objektiivinen lähestyminen tutkimukseen on mahdotonta. Pyrin kuitenkin kompensoimaan tätä tekemällä tutkimusraportista mahdollisimman selkeän, yksityiskohtaisen, läpinäkyvän ja tieteellisen tutkimuksen ohjesääntöjä noudattavan. Sanna Aaltonen ja Riitta Högbacka (2015, 13) korostavat tutkijan kriittisyyttä ja reflektiivistä otetta tutkimusprosessissa. He korostavat että tutkimukseen vaikuttavat aina muun muassa tutkijan positio, metodologiset ja teoreettiset valinnat sekä yhteiskunnallinen konteksti. Positiolla tarkoitetaan asemaa suhteessa kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen merkityksenantosysteemiin jota määrittävät sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuminen ja luokka-asema. Positio vaikuttaa siihen miten asioita tulkitsemme, näemme ja kuulemme. (Aaltonen & Högbacka 2015, ) Myös Johanna Lindh (2015, 35 60) pohtii artikkelissaan mielenkiintoisesti tutkijan omien kokemusten ja tunteiden vaikuttamista tutkimuskohteeseen. Tulkintojen teko ryhmäkeskusteluista ja aineiston rajaaminen näin kokemattomalle tutkijalle on haaste. Lisäksi jo ryhmäkeskusteluiden järjestäminen oli jännittävää ja haastavaa, koska pohdin hyvin paljon omaa osuuttani ja rooliani, jotta en antaisi liian selkeitä ohjeita keskusteluun tai pyrkisi ohjailemaan sitä. Pyrkimyksenäni oli saada mahdollisimman luonnolliset ja aidot ryhmäkeskustelut aikaan tutkimusteemani ympäriltä. Pohdin myös aineiston kokoa, onko se riittävä vai olisiko minun pitänyt pitää useampi ryhmäkeskustelu, sillä kestoltaan ryhmäkeskustelut eivät kuitenkaan olleet kovin pitkiä.

39 36 5 SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUDEN JÄSENTYMINEN MONIAMMA- TILLISESSA TYÖSSÄ NUORISOPSYKIATRIASSA Tässä luvussa esittelen tutkimukseni tulokset. Jaan tulokset kappaleisiin, jotka muodostavat tutkimukseni yläkategoriat alaotsikoiden muodostaessa alakategoriat. Yläluvut (5.1, 5.2 ja 5.3) vastaavat tutkimuksen pääkysymykseen ja alaluvut alakysymyksiin. Tulosten kategorioiden nimeämisessä olen hyödyntänyt osittain kirjallisuudesta johdettuja termejä ja soveltanut niitä aineistossa ilmenneisiin käsitteisiin. Jokaisen kappaleen kohdalla olen sisällyttänyt keskustelulainauksia tekstiin havainnollistaakseni empiiristä aineistoa. Tulokset määrittelen tarkemmin vielä Yhteenveto-luvussa (5.4). Olen havainnoinut tutkimustuloksia myös kuvioiden 1 ja 2 avulla. Tutkimuskysymykset: Miten sosiaalityön asiantuntijuus jäsentyy moniammatillisessa työyhteisössä nuorisopykiatriassa?(pääkysymys) Millaisina työorientaatioina sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa näyttäytyy? Millaisten konkreettisten työtehtävien avulla sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa ilmenee? Miten sosiaalityön roolia tulisi laajentaa tai rajata? (alakysymykset) Esittelen tässä luvussa myös potilaskuvauksen, jotta se helpottaisi lukijaa tulosten tulkitsemisessa. Tuloksissa on nimittäin mainintoja potilaskuvauksesta. Potilaskuvaus 16-vuotias Matti on hakeutunut itsenäisesti koululääkärin vastaanotolle univaikeuksien ja väsymyksen vuoksi. Matilla on aikaisemmin todettu masennusoireita. Tavattuaan nuorta, koululääkäri on tehnyt lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Lähetteestä on ilmoitettu isälle, äitiä ei saatu kiinni. Matti on 16-vuotias lukiota 1.vuotta käyvä nuori. Matin vanhemmat ovat eronneet vuonna 2013, äiti hakenut yksinhuoltajuutta. Matti asuu äitinsä, kahden pikkuveljensä ja äidin uuden avopuolison luona pääkaupunkiseudulla. Matti ei tule toimeen äidin uuden mies-

40 37 ystävän kanssa. Biologiseen isään Matti ollut yhteydessä epäsäännöllisesti, isä asuu toisella paikkakunnalla. Matilla on kolme pikkuveljeä, joista yksi on sijoitettuna nuorisokotiin. Matti on lääkärin vastaanotolla yksin ja kertoo ongelmakseen väsymyksen, alakuloisuuden ja kuormittuneisuuden, kuolemanajatuksia esiintyy viikoittain eikä Matti jaksa kiinnostua mistään. Matti kertoo kotitilanteestaan, että sekä äiti että äidin miesystävä käyttävät alkoholia runsaasti, molemmat ovat työelämässä. Matti itsekin myöntää käyttävänsä alkoholia viikonloppuisin muutaman annoksen, ei muuta päihteiden käyttöä. Matilla on kertynyt koulupoissaoloja runsaasti syksyn 2015 aikana, unirytmi on sekaisin, koulusta mietitty lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Asiakkuus lastensuojeluun perheellä on, mutta ei aktiivisena. Matti kertoo, ettei viihdy kotona ja haluaisi tavata biologista isäänsä useammin. Nuori paljastaa vastaanotolla myös olleensa äskettäin tappelussa mukana ja lyöneensä nuorempaa poikaa nyrkillä naamaan. Matti kertoo seurustelevansa 17v.tytön kanssa joka on raskaana. Kontaktissa nuori antaa väsyneen, ahdistuneen ja alavireisen vaikutelman, ei ajankohtaista lääkitystä. Nuori on motivoitunut hoitoon ja halukas jatkamaan opintojaan lukiossa räätälöidysti. Lähete on hyväksytty nuorisopsykiatrian poliklinikalle. 5.1 Psykososiaalinen asiantuntijuus Terveydenhuollon toimintaympäristö on sosiaalityöntekijälle haastava. Terveydenhuollossa sosiaalityöntekijä joutuu työskentelemään psykososiaalisten ongelmien äärellä sekä kohtamaan hoidollisia interventioita. (Lai-chong Ma1997, 23.) Psykososiaalista työtä tarvitaan muun muassa palveluohjauksessa sekä byrokratiatyössä (Raunio 2009, 178). Psykososiaalisella asiantuntijuudella tarkoitan tutkimukseni tuloksissa sosiaalityöntekijän erityisasiantuntijuutta ja niitä konkreettisia sosiaalityön osaamisalueita nuorisopsykiatriassa. Analyysin perusteella Psykososiaalinen asiantuntijuus sisältää tässä tutkimuk-

41 38 sessa juridis-hallinnollisen osaamisen, verkostotyön ja rajapintatyöskentelyn sekä sosiaalisen tilanteen kartoituksen ja palveluohjauksen. Psykososiaalinen asiantuntijuus kuuluu aineiston analyysin perusteella ensisijaisesti sosiaalityön erityisosaamiseen Juridis-hallinnollinen osaaminen Kun tarkastellaan sosiaalityötä sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, siinä väistämättä lähestytään työn sisältöä ja lähtökohtia sosiaaliturvapoliittisesta näkökulmasta. Silloin siihen sisältyy juridinen ja hallinnollinen tulokulma. (Sipilä 2011, 61.) Moniammatillisissa ryhmäkeskusteluissa kävi ilmi, että sosiaalityöntekijältä nuorisopsykiatriassa odotetaan olevan laaja-alaista tietämystä lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä, erityisesti lastensuojelulakiin, sosiaalihuoltolakiin ja huoltajuuteen liittyvissä juridisissa asioissa. Sosiaalityön asiantuntijuutta tarvittiin erityisesti lakisääteisten ilmoitusten, kuten lastensuojeluilmoitusten teon arvioinnissa. No mä toivoisin, että hän(sosiaaalityöntekijä) ohjeistaisi heitä tekemään siitä heidän huolestaan lastensuojeluilmoituksen.. Ja varmaan tää huoltajuusasian tarkastaminen.. mitkä ovat ne huoltajuuskuviot? Mä ihan mietin sitä, että varmaan tulis miettii tällast et pitäiskö meidänkin tehdä lastensuojeluilmoitus jos siellä kotona ihan hirveesti käytetään alkoholia ja näin...et sekin sit et sosiaalityöntekijä olis siinä keskeisessä roolissa jos tää poika on sen isä niin onks siinä jotain ennakoivaa lastensuojeluilmoitusta en sit tiiä Ja sit miettii et onkse lastensuojeluilmoitus kuinka tärkee täs kohtaa ja kuka sen tekee onkse koulu vai me vai molemmat? Aika usein konsultoidaan sosiaalityöntekijää ja tota...et voidaan yhdessä miettii se sisältö

42 39 Usein sosiaalityöntekijää myös konsultoidaan huoltajuusasioissa kun pohditaan sitä, että kutsutaanko molemmat vanhemmat lapsensa ensikäynnille nuorisopsykiatriaan. Huoltajien välit saattavat olla tulehtuneet tai ei ole tietoa molempien vanhempien huoltajuudesta...et äiti hakee yksinhuoltajuutta...et onkse nyt sitten mitä siihen liittyy? ja perheestä jompikumpi vanhempi mukaan ensikäynnille...ja varmaan toi isä jos ei ensikäynnille niin mukaan siihen hoitoon Ryhmäkeskusteluissa ilmeni, että poliisille tehtävissä konsultaatioissa ja rikosilmoitusasioissa nuorisopsykiatriassa pyydetään usein sosiaalityöntekijän näkemystä tilanteesta ja tarvittavista toimenpiteistä. Lisäksi sosiaaliturva-asioissa konsultoidaan aina sosiaalityöntekijää. Usein sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset nuorisopsykiatriassa koskevat nuoren etuuksia, esimerkiksi kuntoutusrahaa, matkakorvauksia tai vammaisetuuksia. Et onks siinä joku rikosilmoitus, jos on sairaalakuntoon hakattu Ja sit tietysti vois miettii noiden tukien hakemisen et jos hän on oikeutettu johonkin ni se nyt on varmaan se yks......isyysvapaat Miten ne tämmöset jutut, jos on 16v.ni Eiks isyyden tunnustaminen ni sitä ainakin helpotettu No varmaan, jos se tyttö on Matille raskaana voiko neuvoa tukiasioissa..niin mitä tukia on mahdollisuus alaikäisen vanhempana saada ja sit nää kaikki lastenvalvoja ja isyyden tunnustamiset, luotan tässä sosiaalityöntekijään, et sen asian selvittämisessä ja sit ohjaamisessa.

43 40 Sosiaalityötä voidaan pitää mikrososiaalipolitiikan toteuttajana, jossa korostuu kontrollifunktionaaliset tekijät. Sosiaalityö nähdään sosiaalipolitiikan alaisuudessa olevana menetelmänä silloin, kun ihmiset eivät kykene täyttämään sosiaalista rooliaan yhteiskunnan normien mukaisesti. Sosiaalityötä ei ole tehty sen yhteiskunnallisesta tehtävästä käsin ja tämän takia sosiaalityö on auttamista vallitsevaan yhteiskuntaan ja sen normeihin. Sosiaalityötä pidetään sopeuttamistyönä ja siten ideologisena toimintana. (Heinonen 1984, ) Terveydenhuollon toimintaympäristössä toimitaan terveydenhuollon lainsäädännön, kuten mielenterveyslain ja potilaslain mukaisesti. Lisäksi sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain mukaiset ilmoitusvelvollisuudet koskevat terveydenhuoltoa. Se tulee mieleen että tässä on aika paljon lainsäädäntöön liittyvät ohjeistukset muuttunu lastensuojelun suunnalta aika tiiviisti, se on selkeä lisäarvo että sosiaalityöntekijä on ottanut tehtäväkseen olla siitä perillä ja tiedottanut meitä muita. Mä oon ihan hirveen kiitollinen niistä et vaik ite lukee mut ne ei elä samalla tavalla omassa mielessä ja jotenki se et pystyy kääntyy sosiaalityöntekijän puoleen ja kysyy et oonksmä käsittäny mitään oikein... Ryhmäkeskusteluissa ilmeni, että lainsäädännöllisen tietämyksen lisäksi sosiaalityöntekijältä myös toivotaan lainsäädännöllisen tiedon ylläpitoa ja muutoksista ilmoittamista muille työryhmän jäsenille. Myös Sipilä (2011, 63 65) korostaa, että juridis-hallinnollinen osaaminen osana sosiaalityön asiantuntijuutta liittyy olennaisesti tietoon asiakkaiden oikeuksista, tietoon sosiaaliturvasta sekä palveluista osana syrjäytymisen ehkäisyä. Sosiaalityön täytyy myös olla tietoinen valtion talous- ja hallintojärjestelmästä, joka vaikuttaa sosiaali- ja terveyspoliittisiin kysymyksiin. (Sipilä 2011, 63 65). Nuorisopsykiatriassa sosiaalityöntekijän rooliin kuuluu myös olennaisesti sosiaaliturvaetuuksien selvittäminen, tarvittaessa niiden haussa auttaminen sekä etuuksista tiedottaminen (Hotari & Metteri 2010, 12). Ryhmäkeskusteluissa korostui sosiaalityöntekijän konsultoiminen ja sosiaalityöntekijän osaaminen lakisääteisissä potilastilanteissa. Suomalaisessa sosiaalityössä juridishallinnollisella osaamisella on ollut pitkät perinteet. Lainsäädännön taitaminen on ollut sosiaalityön ammatillistumisen taustalla jo varhaisen sosiaalihuoltolain muodostumisen myötä.

44 luvulla Suomen valtio pyrki muuttamaan sosiaalihuollon yleiseksi sosiaalipalvelujärjestelmäksi, sillä huolena oli kuntien jälkeenjääneisyys ja patriarkaalinen ajattelu köyhäinhoidollisesta sosiaalihuollosta (Kröger 1997, ). Juridishallinnollisen sosiaalityön myötä myös menetelmät sosiaalityössä voimistuivat (Urponen 1994, 231), ks. myös Satka Koen, että nuorisopsykiatriassa työskentelevältä sosiaalityöntekijältä odotetaan lakiasioiden hallintaa sekä sosiaali- että terveydenhuollon lainsäädännön osalta. Englannissa julkaistussa tutkimusraportissa, Social Work Law in Practise, tarkasteltiin lainsäädännön taitamista sosiaalityössä ja sen sisällyttämistä sosiaalityön koulutukseen. Tutkimusraportissa todettiin, että lainsäädännön tunteminen on erittäin tärkeää sosiaalityössä, koska lailla ja oikeuksilla on suuri merkitys ihmisten elämässä. Sosiaalityöntekijän tulee ymmärtää lain ja käytännön välistä suhdetta sekä seurata lainsäädännön ja käytännön rajapinnan muutoksia ja kehitystä niin sosiaali- kuin terveydenhuollossakin. (SWAP , 4-8.) Verkostoyhteistyö ja rajapintatyöskentely Ryhmäkeskusteluissa sosiaalityön rooliin liittyvistä konkreettisista tehtävistä suurin osa koski verkostotyötä: yhteistyötä vanhempien, lastensuojelun ja koulun välillä. Sosiaalityöntekijän yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi potilaskuvauksen pohjalta nuorisopsykiatriassa koettiin verkostotyöntekijän rooli, joka koski sekä vanhempien tapaamista ja heille asioista tiedottamista että rajapintatyöskentelyä nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun välillä...ja toisaalta sieltä lastensuojelusta tarkastaa tuo asiakkuustilanne... Ja soittaa sille perheelle et onkse ok olla sinne lastensuojeluun ja kouluun yhteydessä? Varmaan aika tiivis yhteistyö verkoston kanssa.

45 42 sosiaalityöntekijä ottaa sen niiku perhe ja verkostopuolen hoidettavakseen ja joku muu sitten nää, tota tän nuoren Lapsi- ja nuorisopoliittisessa suunnittelussa tulee huomioida eri toimijatahojen, kuten nuorisopsykiatrian ja nuorisososiaalityön osajärjestelmien, erityislaatu ja mahdollistaa niiden yhteistyö. Nuorisokasvatus, nuorisososiaalityö ja nuorisopsykiatria haarautuvat palvelujärjestelmässä omiksi toimialoikseen ja tämä luo haasteen yhteistyölle. Olennaista etenkin nuorisososiaalityössä ja nuorisopsykiatriassa on auttaa psykososiaalisista ongelmista kärsiviä ja vaikeissa elämäntilanteissa kamppailevia nuoria ja tätä kautta ennaltaehkäistä huono-osaisuutta. Nuoruusiän kehitysvaihe on haavoittuva ja haastava niin kasvatuksellisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti. Nuorisokasvatuksella, nuorisososiaalityössä ja nuorisopsykiatrialla on oma erityinen lähestymistapa nuoren elämän, kehityksen ja terveyden tukemiseksi. (Hämäläinen ym. 2008, ) Nuorisopsykiatriaa voidaan mielestäni kuvata kokonaisuutena jossa korostuu moniulotteinen yhteistyö. Etenkin sosiaalityöntekijää voidaan pitää yhteistyöntekijän roolissa. Nii mä kans aattelen et niiku olla yhteydessä sinne lastensuojeluun sitä kautta tulis paljon varmasti lisää tietoa No lastensuojeluun varmaan toi yhteydenpito ja tietenkin vanhemmat täytyy ensin tavata ja näin.. Yhteistyö ton lastensuojelun kanssa No tässä tilanteessa varmaan se yhteistyö sinne lastensuojeluun akuutisti Nuorisopsykiatrisessa työskentelyssä tehdään paljon yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Lastensuojelulta saadaan paljon arvokasta ja tarvittavaa tietoa nuoren toimintakyvystä. Yleensä myös huoli jaetaan lastensuojelun työntekijän kanssa. Lisäksi vanhempien tapaaminen, kuuleminen ja perhetilanteen kartoittaminen ovat nuoren hoidon suunnittelun kannalta äärimmäisen tärkeitä toimenpiteitä. Sosiaalityöntekijän nähdään olevan tässä avainasemassa.

46 43 ja vois ehkä olla perhetapaajana tässä totahan ei olla saatu kiinni tota toista vanhempaa, äitiä, ollenkaan ja olis hyvä kuulla äidin näkemyksiä.. Mä aattelisin kans et tää olis sellanen jossa olis oikeesti hyvä olla työpari, että vanhemmat tapaa sosiaalityöntekijää ja siinä tietty tuo yhteys lastensuojeluun Mä jotenkin aattelen et sen verkoston saa jotenki niiku et kaikki on tietoisia tilanteesta jotenkin ja sit tehtyä sitä suunnitelmaa et miten eteenpäin Sit ehkä jotenkin se sopiminen et koulusta otetaan koppia niistä ja yhteistyö varmaan koulun ja lastensuojelun välillä Kouluterveydenhuollolla on suuri merkitys nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja ennaltaehkäisevässä työssä. Kouluterveydenhuolto kuuluu peruspalveluihin. Koululla ja kouluterveydenhuollolla on keskeinen rooli nuorten elämässä. Koulu ei ole ainoastaan oppimisympäristö, vaan yhteisö, jonka jäsenyydellä on monenlaisia merkityksiä ja vaikutuksia terveyteen. Koululla on myös ensisijainen rooli puuttua ajoissa nuoren ongelmiin, muun muassa oppimisvaikeuksiin, käytöshäiriöihin ja poissaoloihin. Riittävän ajoissa puuttuminen ja aktiivinen yhteistyö koulun, vanhempien ja muun verkoston kanssa auttaa ennaltaehkäisemään vakavampia mielenterveydenhäiriöiden syntymistä ja muun muassa psykiatrisia sairaalahoitojaksoja. (Jakonen 2006, ) Nuorisopsykiatriaan tulee usein koululääkärin lähetteellä nuori avohoitoon, jossa aluksi kartoitetaan tilannetta yhteistyössä koulun kanssa. Tärkeää on tehdä yhteistyötä koulun ja nuorisopsykiatrian välillä ja yleensä sosiaalityöntekijä nuorisopsykiatriassa toimii linkkinä verkostoihin. Nuorilla on nuoruusiän kehitystehtävä ja siihen liittyvät ihmisenä kasvamiseen sekä toimintakykyyn ja sosiaalisiin suhteisiin sekä hyvinvointiin liittyviä tuen tarpeita. Perheet, joissa esiintyy psyykkisiä, fyysisiä tai sosiaalisia ongelmia tarvitsevat eri palvelujärjestelmien toimijatahoilta tukea. Ongelmat perheissä luovat haasteen yhteistyön kehittämiselle, työn koordinoinnille ja palvelujen yhteensovittamiselle. (Hämäläinen, Laukkanen & Vornanen 2008, 161. ) Nuorisopsykiatristen palveluiden kysyntä on kasvanut jatkuvasti eikä kysyntään ole aina kyetty vastaamaan hoitotakuun asettamissa raameissa (Pylkkänen 2003).

47 44 Muuttuvat haasteet ja palvelujärjestelmän monimuotoisuus haastaa ammattilaiset. Rajapintatyöskentely ja verkostokeskeinen työote korostuvat entisestään. Hyvin usein nuorisopsykiatriassa sosiaalityöntekijällä katsotaan olevan osaamista ja ammattitaitoa verkostotyöhön. Ryhmäkeskusteluissa korostui sosiaalityöntekijän asema yhteistyöntekijän roolissa. Yhteistyö nähdään tärkeänä verkoston ja perheen kanssa. Hyvä että sosiaalityöntekijä ottais verkostosta ja perheestä roolin. Nii kyl täs varmaan sosiaalityöntekijä otettais heti vanhempien työntekijäksi Perheintervention lastensuojelun kanssa yhteistyössä vois miettiä.. Niin varmaan se linkki(sosiaalityöntekijä) nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun välillä. Rajalla tarkoitetaan instituutioiden, kuten lastensuojelu ja nuorisopsykiatria, välistä rajaa. Verkostossa täytyy olla yhteisiä sopimuksia ja käytäntöjä, jotta yksiköt ja työryhmät voivat toimia yhdessä ja erikseen. Yksittäisen työntekijän tai työryhmän on vaikea hallita asiakasprosessia, mikäli rajapintaprosessissa esiintyy paljon epäselvyyttä ja kaaosta. Harvoin kuitenkaan puhutaan rajoista ja niille muodostuvista rakenteista, vaikka raja on keskeinen rakenne modernille, verkostoituneelle yhteiskuntajärjestelmälle. (Kiuru & Metteri 2014, ) Ryhmäkeskusteluiden analyysissä tuli esille pohdintoja työnjaosta ja yhteistyöstä lastensuojelun ja koulun välillä. Lisäksi keskusteluissa pohdittiin nuorisopsykiatrian monimuotoisuutta ja nuoruusiän haasteita. Nuorisopsykiatrisen työn monimuotoisuus haastaa työntekijöitä eri tavalla kuin esimerkiksi aikuispsykiatriassa työskentely. Nuorisopsykiatriassa perhe ja verkosto ovat keskeisessä roolissa nuoren hoidon rinnalla. Tossa jotakin työnjakoa, et lastensuojelu selvittää sitä kotitilannetta, koulusta opo tai joku opiskelua, täältä sit just sitä väsymystä, ahdistusta ja alavireisyyttä..

48 45 Siinä ehkä on sellanen lähtökohta et ku tää on nuorisopsykiatria ja nuori on aika kokonainen et on vaikee eritellä niitä osa-alueita et jos oot ollu somaattisella osastolla ni se on just nii et tää on jotenkin tää elämänvaihe tässä ja nuori ei haluu et häntä kohdellaan yksilönä vaan kokonaisuutena. Musta tässä on niiku tosi paljon asioita mut näinhän niiku meidän nuorten tilanteissa on näit koulupoissaoloja, hankalia perhesuhteita, voi olla väkivaltaa ja päihdeongelmaa rötöksiä Jaakko Seikkula ja Tom Erik Arnkil (ks. Seikkula & Arnkil 2009; Seikkula, Arnkil & Eriksson 2001) ovat kehittäneet Suomessa verkostotyön mallia ja toimintatapoja. Seikkula ja Arnkil korostavat yhteistyön tarvetta ja dialogisuutta verkostotyössä. Erityisen tärkeänä tätä pidän nuorisopsykiatriassa sillä nuorten tilanteet ja ongelmat ovat usein hyvin monitahoisia ja verkosto linkittyy tiiviisti hoito- ja kuntoutusprosessiin. Verkostot eivät ole aina samanlaisia, vaan muuttuvia. Perheyhteisö, läheiset ja ammattiauttajien työnkuvat ja toimintatavat muuttuvat. Samaan aikaan kun kehitellään erilaisia työ- ja toimintatapoja erilaisten ongelmien kohtaamiseen, lisääntyy myös yhteistyön tarve asiakkaiden kokonaistilanteen huomioimiseksi. Eri palveluiden rajanylitykset tulevat ajankohtaiseksi. Toisaalta etäisyyden pitäminen ammattilaisten ja maallikoiden välillä edesauttaa asiantuntijajärjestelmien työrauhaa ja voi tuottaa upeita ammatillisia ratkaisuja. Toisaalta se vaikeuttaa maallikoiden voimavarojen saamista mukaan ongelmanratkaisuun, kun niitä tarvitaan. Rajanvedot erikoistuneiden ammattilaisten välillä ovat hyödyllisiä silloin, kun tarvitaan vain tiettyä erityisosaamista. Rajanvedot tulevat kuitenkin pulmallisiksi niissä tilanteissa, joissa asiakkailla on monitahoisia ongelmia ja asiakkaat joutuvat asioimaan usealla taholla. Rajanylitykset ovat tulleet ajankohtaisiksi, kun erikoistunut ammatillinen järjestelmä kohtaa muuntuvat sosiaaliset verkostot. (Seikkula & Arnkil 2009, 13.) Varhainen puuttuminen ja verkostoyhteistyömalli sisältävät neljä vaihetta: huolen heräämisen, lisävoimien hakemisen, yhteistyön tekemisen ja seurannan. Mallia voidaan käyttää millä tahansa taholla, jossa työskennellään lasten kanssa. Perusajatuksena on huolen

49 46 vyöhykkeistön hyväksikäyttäminen huolen tunnistamisessa ja sen määrittelemisessä. Huolen heräämisen vaiheessa tavoitteena on, että ongelmiin puuttuu se henkilö, jolla huoli herää. Huoli voi olla pieni tai suuri ja kun huoli herää, tulee työntekijän arvioida sen aste ja syyt. Huolenaiheet on syytä kirjata. Silloin, kun huolenaihe on pienen huolen vyöhykkeellä, tuntee lapsen kanssa työskentelevä työntekijä omien voimavarojensa riittävän. Tässä kohtaa harvoin on tarpeen ajatella lisäresursseja. Mikäli huoli kasvaa ja ajatus omien voimavarojen riittämättömyydestä lisääntyy, on työntekijän syytä ottaa huoli puheeksi lapsen tai nuoren ja hänen huoltajien kanssa ja miettiä lisäresursseja. Mikäli keskustelu lapsen ja huoltajien kanssa ei auta, on aiheellista päättää lisävoimavarojen hankkimisesta. Lisävoimavaroja tulee tällöin miettiä työyhteisön ja perheen kanssa yhdessä tilanteen korjaamiseksi. Esimerkiksi nuoren kieltäytyminen psykiatrisesta hoidosta voidaan tulkita ilmeiseksi lastensuojelun tarpeeksi. Otettaessa yhteys lisäresursseihin kerrotaan huoli ja sovitaan verkostoneuvottelu, johon osallistuvat nuori ja vanhemmat sekä viranomaiset. Verkostoneuvottelussa kaikki osapuolet kuvaavat huolen ja yhdessä määritellään tavoitetila ja suunnitelma, jossa määritellään kuka tekee, mitä tekee ja milloin tekee. Huolen astetta ja laatua seurataan neuvotteluilla. Verkostotyönmallin ajatuksena ovat riittävän varhainen puuttuminen ja voimavarojen säästäminen. Verkostotyössä tulee muistaa avoimuus ja se, että perheen sekä kaikkien verkoston jäsenten tulee olla ajan tasalla. Verkostoyhteistyön aloittaminen riittävän varhain voi ennaltaehkäistä nuoren psykiatrisen osastohoidon tai lastensuojelun sijoituksen. (Heinonen 2006, ). Huolen herääminen ja varhainen puuttuminen liittyvät nuorisopsykiatriassa muun muassa lastensuojeluilmoitusten tekoon ja varhaiseen verkoston aktivoimiseen nuoren ja perheen asioissa. Aineiston perusteella sosiaalityöntekijää usein konsultoidaan lakisääteisiin ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvissä kysymyksissä ja sosiaalityöntekijän rooliin kuuluu usein perhe- ja verkostotyöntekijän rooli Sosiaalisen tilanteen kartoittaminen ja palveluohjaus Sosiaalisen tilanteen kartoittamisen olen tässä tutkimuksessa yhdistänyt koskemaan myös perhetilanteen kartoittamista, sillä perhetilanteen kartoituksia nuorisospsykiatriassa tehdään enemmän kuin sosiaalisen tilanteen kartoituksia. Totean kuitenkin tässä kohtaa, että

50 47 sosiaalisen tilanteen kartoitus on sosiaalityöntekijöillä käytössä oleva työkalu ja laajamittainen selvitys nuoren kokonaistilanteesta. Perhekartoituksella tarkoitetaan perhetilanteen ja kehitysanamneesin kartoitusta ja sen voi tehdä mikä tahansa ammattiryhmä. Nuoren kokonaistilanteen kartoittaminen kuuluu olennaisena osana nuorisopsykiatriseen työskentelyyn pohdittaessa nuoren toimintaympäristöä, kuten kotia, kehitystä, kasvuolosuhteita, kuormitustekijöitä sekä palveluiden piiriin ohjaamista ja tukimuotoja. Lapsen hyvinvoinnille on tärkeää tilanteiden mukaan rakentuva ja joustava vuorovaikutus, joka ottaa huomioon lapsen itsemääräämisoikeuden. Lapsi voi perheessä hyvin, mikäli hänellä on kotona turvaa tuova aikuisten läheisyys ja tietoisuus mahdollisuudesta oma-aloitteiseen puuhasteluun. Tällainen lapsuudessa opittu elämisen malli voi kantaa pitkälle aikuisuusikään. (Lahikainen & Paavonen 2011, 105.) Tarja Paakkasen (2012, 68) tutkimuksen mukaan vaikeahoitoisten nuorten kehityshistoriaa tarkasteltaessa on käynyt ilmi puutteita perusturvallisuudessa sekä häiriöitä kiintymyssuhteen laadussa. Nuorisopsykiatrisessa työskentelyssä perhetilanteen kartoitus on ensisijaisen tärkeää, koska perherakenteilla ja perheen välisellä vuorovaikutuksella on vaikutusta nuoren toimintakykyyn. Lisäksi jo varhaisvaiheissa rakennettu kiintymyssuhteen ja vuorovaikutussuhteiden laatu, sekä perusturvallisuus vaikuttavat nuoren persoonallisuuden rakentumiseen ja vuorovaikutussuhteisiin. Kartoitusten avulla saadaan lisätietoa perheen ja sosiaalisen verkoston merkityksestä nuoren hyvinvointiin. Ryhmäkeskusteluissa nähtiin sosiaalityöntekijän roolin olevan vahva perhetilanteen kartoittajana. Perhetilanteiden kartoitukset tulevat ryhmäkeskusteluissa sosiaalisen tilanteen kartoitusta vahvemmin esille, tai sitten ne sekoittuvat keskenään. Kyl täs nyt sossulla on hommaa...niin on työmaata kartoittaa sitä tilannetta että missä tässä sit oikeesti ollaan menossa et mikä se tilanne oikeesti on et kuinka hankala siel kotona se tilanne.. Mä aattelen et se on tän perhetilanteen selvittely, tän selvittäminen ja vasta sen jälkeen pystyy tekee suunnitelman et pyytääkö yksilötyöntekijän vai jatkaako siinä sosiaalityöntekijä jotenkin, mut täytyy ton kuvion jonkun sortin niiku kaikki osat johonkin järjestykseen

51 48 Kyllä mä varmaan aattelen et se vanhempien tapaaminen olis tässä varmaan ihan aiheen tehdä sosiaalityöntekijän muitten sijaan kun tässä on niin paljon tällasia huoltajuusasioita ja muita avoimia kysymyksiä Perhe nähdään nuoren psyykkisen kasvun keskeisenä ympäristönä. Perheen ainutlaatuisuutta kuvaa se, että ihmisen kyky itsensä toteuttamiseen ja merkittäviin ihmissuhteisiin ovat aina yhteydessä perheen ihmissuhteisiin sekä perheen sisäiseen vuorovaikutukseen ja sen laatuun. Tavallisimmin perheellä tarkoitetaan biologisia vanhempia ja heidän lastansa, ydinperhettä. (Poutiainen 2006, 51.) Sijaiskodissa asuvilla lapsilla on tutkimusten mukaan suurempi riski sairastua psyykkisesti. Sijoitetut lapset ovat usein kokeneet muun muassa perheväkivaltaa ja/tai nähneet päihteiden käyttöä, mitkä aiheuttavat traumoja. Sijoitetuilla lapsilla on myös suurempi riski täysi-ikäisenä kärsiä työttömyydestä ja vähävaraisuudesta. (Ahrens, Garrison & Courtney 2014, 1068.) Perhekeskeistä työtä ei tehdä vain tiedonsaannin vuoksi, vaan sillä pyritään tukemaan potilaan ihmissuhteita ja lähiverkostoa sekä auttamaan omaisia toimimaan kuntoutumista edesauttavasti (Antikainen-Juntunen 2005, 98)...aika paljonkin perheessä alkoholin käyttöä.. Mutta onko heillä isän kanssa riitaisat välit jos äiti on hakenut yksinhuoltajuutta?.. eli siinä kotona on muitakin alaikäisiä jos tää tyttöystävä on raskaa- na niin sittenhän hänestä on tulossa vanhempi...niin jotenkin sen verkoston kartoittaminen Ketä asuu missäkin ja mikä on se sosiaalinen verkosto...ja jotenki niiku kartoittaa just kans aattelen koko sen perheen historiaa ja mitä se tilanne on ollu ja miks sitä sijoitusta haettu.. Meillä aika vähän tehdään sosiaalisen tilanteen kartoituksia ja tää on aika sirpaleisen oloinen et se varmaan jäsentäis sitä. Niin ja sit ehkä kokoaa sen elämäntarinan ja perhehistorian...onkse nyt sen sosiaalisen tilanteen kartoittaminen.

52 49 Sosiaalisen tilanteen kartoitus ja perhekartoitus menevät keskusteluissa lomittain ja työryhmissä on epäselvyyttä siitä, mikä on sosiaalisen tilanteen kartoitus. Sosiaalisen tilanteen kartoituksen työmallia ollaan HYKS nuorisopsykiatriassa ajankohtaisesti kehittämässä, sillä tarve kartoitukselle on ilmeinen ja se on tärkeä työväline sosiaalityöntekijöille. Sosiaalisen tilanteen selvittämiseen kuuluu myös perhesuhteiden ja muun muassa huoltajuusasioiden selvittäminen. Nuorisopsykiatriassa perhetilanteen ja perhedynamiikan selvittämisellä on suuri merkitys. Perheen välisestä vuorovaikutussuhteesta ja dynamiikasta löytyy paljon kiinnostavaa tutkimustietoa, kuten Päivi Poutiaisen artikkeli Perheen kehitystehtävät (2006). Perhettä voidaan tarkastella avoimena systeeminä, joka toimii vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Perheellä on rajat suhteessa ympäristöön. Sukupolvien välillä tulee olla raja ja aikuisilla on perheessä vastuu. Vanhempien parisuhde tarjoaa lapsille ja nuorille merkittävän mallin, kuinka ollaan läheisessä ihmissuhteessa ja miten toista kohdellaan. Sisarusten välisessä vuorovaikutuksessa opetellaan vastavuoroisuutta ja sosiaalisia taitoja. (Poutiainen 2006, ) Lapsuuden ja nuoruuden kasvuolosuhteilla on suuri merkitys myöhemmälle kehitykselle ja terveydelle (Myllyniemi 2008, 19). Lapsen kaltoinkohtelu lisää riskiä syrjäytyä sosiaalisista suhteista aikuisiällä (Van Harmelen 2014, 1). Potilaskuvauksen nuoren kasvuolosuhteet herättivät moniammatillisen työryhmän keskusteluissa huolta. Keskustelua käytiin paljon kokonaistilanteen selvittämisestä ja sen vaikutuksesta nuoren vointiin. Nuoren kokonaistilanteen selvittäminen nähtiin ensisijaisen tärkeänä jatkohoitoa suunniteltaessa. Mun mielestä tässä on aika keskeistä selvittää miten paljon Matin psyykkiset ongelmat johtuu tästä elinympäristössä tapahtuvista asioista tässä on kuitenkin aika isoja asioita...perheen sisäiset järjestelyt ja suhteet Ja just se vanhemmuusasia...mut sit ku miettii et se voi aika oleellisesti vaikuttaa Matin psyykeen...mitä siihen niiku vanhempien eroon liittyy ainakin mua se kiinnostaa ja miksi äiti on hakenut yksinhuoltajuutta ja mitkä siellä on ne suhteet...

53 50 Sosiaalisen tilanteen selvittely voidaan psykiatriassa nähdä hyvin laajana (Korkealaakso 2006, 41). Sosiaalisen tilanteen selvittelyn lisäksi sosiaalityöntekijä kartoittaa eri palveluja tukimuotoja nuorelle ja perheelle. Palveluohjaus, perhetilanteen tai sosiaalisen tilanteen kartoitus ryhmäkeskusteluissa limittyivät toisiinsa. Sosiaalisen tilanteen kartoituksen lisäksi sosiaalityöntekijä pohtii myös nuoren palveluiden tarvetta ja palveluiden piiriin ohjaamista. Ja ihan nää asumiskuviot missä se tyttöystävä sitten lapsen kanssa asuu miten tää Matti siihen osallistuu et tän selvittely. Ja kyllähän tää et hänest nyt sit isäkin on tulossa että et mistä he saa sit semmost tukee. ja eri tahoilta mitä apua voi saada missäkin tilanteessa et se olis varmaan tässäkin ihan hyödyllinen. Palveluohjaus voidaan jakaa viisivaiheiseen prosessiin, joka sisältää 1) asiakkaiden valikoinnin, 2) asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin, 3) palveluiden suunnittelun ja järjestämisen sekä 4-5) palvelutavoitteiden seurannan ja järjestelyiden korjaamisen. Asiakkaiden valikoinnilla tarkoitetaan palvelujen kohdentamista niille, joille on tarvetta. Palvelutarpeen arvioinnissa otetaan huomioon yksilön tarpeet. Pidempiaikainen palvelun tarve vaatii usein moniammatillisen tiimin yhteistyötä ja arviota. Palvelujen suunnittelemisessa otetaan huomioon kustannuskysymykset ja pyritään tarjoamaan paras mahdollinen ja asiakkaan tarpeet tyydyttävä ratkaisu. Palvelujen tulisi pitää yllä asiakkaan toimintakykyä. Palvelutavoitteiden seurannassa korostuu vastuun jatkuvuus palvelun järjestämisen jälkeen. (Ala-Nikkola & Sipilä 1996, ) No varmaan voiko neuvoa ihan käytännön asioissa? Nii ja tän Matin asumiskuvio jos se ei haluu asua sitten sen äidin luona mitä muita mahdollisuuksia on että onkse mahdollista johonkin tuettuun asumiseen tai muuhun sitten

54 51 ni sit mä kyl menisin ton (sosiaalityöntekijän) huoneeseen jos se osoittautuu niin että se on siis tän Matin lapsi siellä tuloillaan maailmaan niin Ryhmäkeskusteluiden analyysissä ilmeni että sosiaalityöntekijällä on iso rooli nuoren ja perheen tilanteen selvittelijänä sekä palvelutarpeiden kartoittajana. Vaikka sosiaalityöntekijä tapaisi ainoastaan vanhempia ja kartoittaisi verkostoa, sosiaalityöntekijää herkästi konsultoidaan nuoren palveluiden piiriin ohjaamisessa ja palvelutarpeen kartoittamisessa. Sosiaalisen tilanteen ja palvelutarpeen kartoittamista sekä palveluohjausta ei mielestäni voinut erottaa keskusteluiden perusteella toisistaan, sillä ne yhdistettiin moniammatillisten työryhmien keskusteluissa toisiinsa. Palveluohjauksella on sosiaalityössä pitkät perinteet ja palveluohjauksen määritelmä sisältää muun muassa palveluihin ohjaamista, koordinoimista ja tehostamista asiakkaan hyväksi (Dziegielewski 2004, 59). Hotarin ja Metterin (2010, 12) mukaan nuorisopsykiatrisessa työskentelyssä palvelutarpeen kartoittaminen ja palveluprosessi ovat sidoksissa nuorisopsykiatriseen diagnoosiin. Diagnosointi tehdään nuorisopsykiatristen tutkimusten ja arvioinnin perusteella moniammatillisessa työryhmässä. Nuorisopsykiatrian intressinä on yhteistyössä muiden verkostojen kanssa muodostaa nuorelle hänen kuntoutustaan edistävät palvelut hoidon jälkeen. (Hotari & Metteri 2010, 12.) Asiakaslähtöisyys palveluohjauksessa on eettisesti korkeatasoisen sosiaalityön edellytys. Nykyään asiakkailta odotetaan aktiivisempaa roolia hoidossa, mutta kaikki asiakkaat eivät tähän kuitenkaan kykene. Monimutkainen palvelujärjestelmä on työntekijöillekin haasteellinen puhumattakaan asiakkaista. Tarvitaan asiakkaan rinnalla kulkijaa, asiakaslähtöistä ja ammattitaitoista palveluohjausta jossa sosiaalityöntekijä voi toimia. (Laine 2014, 28.) Spearmanin (2005,62) mukaan sosiaalityön osaamisen tulisi painottua voimavarakeskeiseen työotteeseen sekä asiakkaiden sosiaalisen tilanteen ja ympäristön kartoittamiseen ja aktivoimiseen. 5.2 Terapeuttinen asiantuntijuus Terapeuttisella asiantuntijuudella tarkoitan tässä tutkimuksessa sosiaalityöntekijän hoidollista ja terapeuttista työskentelyä, joka ei koske ainoastaan terapiapätevyyden omaavia

55 52 sosiaalityöntekijöitä. Terapeuttinen asiantuntijuus nousi keskusteluiden analyysissä sosiaalityön erityisasiantuntijuuden rinnalle. Ryhmäkeskustelussa heräsi paljon ajatuksia sosiaalityön hoidollisesta roolista, joka on läsnä sosiaalityöntekijöiden arjen työssä aineiston perusteella. Ryhmäkeskusteluiden sisällöissä pohdinta sosiaalityöntekijän hoidollisesta roolista kytkeytyi osittain terapiapätevyyteen ja sitä kautta hoidollisen työn orientaatioon. Terapeuttinen ja hoidollinen työ yhdistettiin myös osittain psykososiaaliseen työhön. Psykososiaalinen työ sosiaalityössä voidaan ajatella tietynlaisena orientaationa, jossa korostuu tietyt piirteet, kuten terapeuttisuus, sitoutuminen työskentelyyn yksilöiden ja ryhmien kanssa syrjäytymisen ehkäisyssä sekä pyrkimys soveltaa psykologian tietämystä sosiaalityöhön (Granfelt 1993, 177). Terapeuttinen asiantuntijuus ja hoidollinen työ voidaan myös linkittää psykoedukaatioon. Psykoedukaatiolla voidaan tukea potilasta ja perhettä tarjoamalla tietoa sairauden luonteesta sekä sen vaikutuksista toimintakykyyn. Psykoedukatiiviset hoidot vähentävät potilaan ja läheisten emotionaalista stressiä ja auttavat jaksamaan arjessa. (Oksanen 2010, ) Ryhmäkeskusteluissa ilmeni että sosiaalityöntekijöillä tulee olla valmiudet tehdä hoidollista työtä, joskin se ei aina tunnu vastaavan sosiaalityön koulutusta. Erityisesti terapiakoulutuksen käyneiltä sosiaalityöntekijöiltä odotetaan hoitotyön valmiuksia. Ryhmäkeskusteluiden analyysissä ilmeni myös keskusteluja ja pohdintoja vastuunjakamisesta hoidollisessa työssä. Sit varmaan ihan niiku sen selvittäminen et onks mitään suunnitelmia tai im-yrityksiä, vaikka ne nyt ehkä semmosen masennuksen piikkiin, mut et siel ei olis sellasta riskitekijää se olis enemmän lääkäri mut kyllähän sosiaalityöntekijä kysyy näistä asioista kun nuori niistä puhuu Meidän työryhmässä on aina ollut sitten semmoisiakin sosiaalityöntekijöitä jotka on tehny niitä arvioita et mun mielest se pitää olla niinkun et jos haluaa et jos on esimerkiksi terapeutti koulutus niin silloinhan on hoitamiseen tavallaan kouluttautunut sosiaalityöntekijä niin silloin Nii ja vaik sen vastuun nyt ottaa niin mun mielest toi vastuu on viime kädes lääkärin ni se on niiku vähän hassu meidän ottaa vastuu sit ikään ku jostain josta me ei vastata

56 53 Sit must tuntuu niiku henkilökohtaisesti kauheen hankalalta sosiaalityöntekijänä ku on jotakin nuoria tai tän tyyppistä niin mut just se sellanen arvio siitä nuoren itsetuhoisuudesta tai voinnista et kyl mä koen sen jotenkin et se ei ole mitenkään mä ehkä meen tähän sen taakse et voi niiku koulutuksen tai jotenki niiku ehkä pitäisi olla vaan ihminen ihmiselle et Sosiaalityöntekijöillä on hoitopolikliinisessa työssä myös nuoria hoidettavana ja silloin sosiaalityöntekijä joutuu miettimään nuoren psyykkisen voinnin ja muun muassa itsetuhoisuuden astetta. Sosiaalityöntekijät kokevat tämän vieraaksi alueekseen ja ulkopuolisena ammatti-identiteetistä, vaikka he hoitavat työssään nuoria. Keskusteluissa kuitenkin ilmeni, ettei lääketieteellinen osaaminen kuulu sosiaalityöntekijälle. Lääketieteellinen osaaminen erotetaan hoidollisesta osaamisesta. Miten se tunne menee mut jotenkin se on vaan semmonen alue mikä tuntuu et miten mä nyt voin tietää et onks tää miten tosissaan Mut sitten jos on terapeuttikoulutus niin sitten voi hoidollista osuutta pystyy ottaa ja tietenki perhetyöst niiku etenki kaikki mitä lääkärin tulee tehdä et lääkitykset, diagnostiikka, sairauslomatodistukset, hoitosuunnitelmat ja se vastuunotto et se lääketieteellinen siivu Ja toi lääkehoitohan nyt on ihan selkee asia ei tuu sosiaalityöntekijälle mietittäväksi Ryhmäkeskusteluissa pohdittiin sosiaalityöntekijän roolia hoidollisena työntekijänä. Hoidollista ja terapeuttista osaamista arvostettiin osana sosiaalityön erityisasiantuntijuutta. Keskusteluissa ilmeni myös pohdintoja sosiaalityön roolin muuttumisesta vuosien varrella. Sosiaalityöntekijän roolin nähdään nykyään kuuluvan enemmän erityistyöntekijän työtehtävät sekä ajatus siitä, että myös sosiaalityön keinoin voidaan vaikuttaa nuoren ja perheen hyvinvointiin.

57 54 Kyllähän myös sosiaalityön keinot voi olla ihmistä eheyttäviä ja hoidollisia siellähän tehtiin sellanen kurssin muutos ku kaikki on terapeuttikoulutettuja niin pantiin ruotuun et nyt teette pelkästään sosiaalityötä et se perustehtävä hämärty Mun kommentti tulee varmaan siitä että mä olen aikaisemmin tottunut työskentelemään sosiaalityöntekijöiden kanssa joilla on terapiakoulutus siinä se sosiaalityöntekijä joka ei oikeestaan tehny sosiaalityöntekijän juttuja paljoakaan vaan hän teki hoitotyötä...hän oli terapiakoulutuksen käynyt ja siinä tavallaan ne roolit hämärtyy Keskusteluissa ilmeni, että vaikka sosiaalityöntekijät toteuttaisivat hoidollista työtä, he kuitenkin pitävät kiinni sosiaalityöntekijän ammatti-identiteetistä. Sosiaalityön ammattiidentiteettiin nuorisopsykiatriassa vaikuttaisi kuuluvan myös terapeuttinen ja hoidollinen perspektiivi. aina sen kuitenkin niin et mulla on aina ne sosiaalityöntekijän linssit mitä te varmaan muutki teette et se siivu...et se on sellanen kakku se case mist tulee ne siivut ja se kokonaisuus Mä kuitenkin arvostan sitä että on hoitotyön koulutust et on tietämystä siitä mitä on mielenterveysongelmat et se on niiku hyvä et tekee moniammatillisesti niin että sit voi profiloitua ja olla erityisosaamista Vaikka mulla on perheterapeutin koulutus niin kylmä kuuntelen sitä sosiaalityöntekijän korvilla Sosiaalityön ammatti-identiteettiin linkittyy vahvasti myös sosiaalityön eettinen puoli. Hämäläisen (1993, 43) mukaan sosiaalialan työ kokonaisuudessaan sisältää sosiaalieettisiä periaatteita. Ammattietiikan tarkoituksena on ymmärtää eri ammattien tehtävää ja asemaa yhteiskunnassa sekä rakentaa oikeudenmukainen ammattieettinen malli. Kunkin am-

58 55 matin on itse rakennettava oma ammattieettinen mallinsa oman asiantuntemuksen pohjalta. Ammattietiikka korostaa yhteisön ja organisaation vastuuta, jolloin yksilön oma vaatimus vastuusta vähenee yhteisössä. (Airaksinen 1993, ) Sosiaalityön etiikka on osa humanistista eettistä ajattelua, johon vahvasti linkittyy ihmisoikeudellinen näkökulma. Sosiaalityön lähtökohtana on humanistinen ajattelu. (Niemelä 1986, 149.) Keskusteluissa ilmeni, että sosiaalityöntekijät kokivat hoidollisen työn olevan osittain ristiriidassa oman ammatti-identiteetin ja potilaslähtöisyyden kannalta. mä en koe että mun ydinosaaminen on semmoista et mä pystyisin heitä parhaiten hoitamaan, must heillä on oikeus saada työntekijä jolla on sitä siis mullahan ei ole hoitoalan koulutusta että tota noin niin 5.3 Moniammatillinen asiantuntijuus Länsimainen terveydenhuoltojärjestelmä vaatii tehokkaampia ja kattavampia terveyspalveluja. Tämä näkyy jo terveydenhuollon palvelujärjestelmässä muun muassa erilaisina hoitojärjestelminä ja ohjelmina. Hoitojärjestelmän kulmakivenä pidetään yhteistyötä ja moniammatillisuutta. Palvelujärjestelmän uudistukset vaativat myös moniammatillisten työyhteisöjen kehittämistä. Moniammatillinen työyhteisö ja tiimit eivät kuitenkaan kehity vain tuomalla ammattilaiset yhteen. (D Amour, Goulet, Labadie, Martin-Rodriguez & Pineault 2008.) Ryhmäkeskusteluiden analyysissä ilmeni paljon pohdintaa moniammatillisen työyhteisön asiantuntijuudesta; työnjaosta ja tiedon jakamisesta pulmatilanteissa. Ryhmäkeskusteluissa pohdittiin sosiaalityöntekijän roolia moniammatillisessa työryhmässä potilaskuvauksen pohjalta sekä muiden ammattiryhmien roolia. Keskusteluissa todettiin, että pitkään yhdessä työskennelleissä tiimeissä työskentely oli helppoa ja roolien pohtiminen ja jakaminen luontevaa. Mun mielestä se vois mennä jopa niin et sosiaalityöntekijä ei olis tässä se aktiivinen työpari vaan sosiaalityöntekijällä olis se selvittelevä rooli

59 56 työparina tässä sairaanhoitaja on sitte se joka selvittää ihan diagnostisen haastattelun kautta sitä psyykkistä vointia ja sitä oirekuvaa tietysti yhdessä lääkärin kanssa ja tiimissä Mut varmaan se semmonen täs moniammatillisessa työryhmässä työskentelyssä et se perustuu aika paljon siihen et työryhmä pysyy samana pitkään, ihmiset oppii toistensa tavat tehdä ja se et on niiku helppo tehdä Mut kyllähän tässäkin tietysti jos ajattelee ja onneks meillä näin onkin et on moniammatillinen työryhmä niiku meidän nuorilla aina et ei oo vaan niin et olis se sosiaalityöntekijä Kaarina Isoherranen (2012, ) toteaa väitöskirjatutkimuksessaan, että moniammatillisessa työryhmässä korostuu oman ammattiroolin ja asiantuntijaroolin selkiyttäminen. Rooleja tulee selkiyttää, mutta ei kuitenkaan rajata liikaa, jotta joustamisen vara säilyy. Isoherranen toteaa tutkimuksessaan, että sosiaalityöntekijän rooli on moniammatillistumisen myötä selkiintynyt, mutta sosiaalityöntekijän rooli ei välttämättä ole selkiintynyt koko tiimille. et en ehkä ole ajatellu meidän koulutusten eroja et mä varmaan aattelisin näin et kyllä se sosiaalityöntekijä hoitaa Moniammatillisissa ryhmäkeskusteluissa sosiaalityöntekijällä nähtiin olevan melko selkeä sosiaalityön rooli, johon nuorisopsykiatriassa vaikuttaa myös kuuluvan hoidollinen ja terapeuttinen osuus. Keskusteluissa kuitenkin painotettiin tiimin tukea vaikeissa potilastapauksissa. Lisäksi myös muut tiimin jäsenet pohtivat omaa rooliaan ja epämukavuusalueita siinä. Et jos nyt miettii Matin caseakin niin on hyvä et on erilaista osaamista siinä et sit jos Matti ois vaan nyt sitten jonkun hoteissa pelkästään ni tota kyl sitä työnsarkaa sit just sosiaalityöntekijän osuus ja mikä onkaan lääkärin

60 57 Ja kyl varmaan just samalla tavalla kun sosiaalityöntekijästä tuntuu ettei oikein ole kotonaan sen kanssa et pitää itsetuhoisuutta arvioida ni on just tämmösis niiku et lastensuojelu ja kaiken tän verkoston pyörittäminen Mut mä jotenkin nään et sosiaalityöntekijä tekee kaikkea sitä mitä muutkin tekee siis tietyllä tavalla et ihan hyvin sosiaalityöntekijä vois ottaa nuoren mut tällaisessa casessa ei ottais koska tässä on niin paljon Toisaalta sosiaalityön erityisasiantuntijuutta korostettiin, mutta käytännön työssä sosiaalityöntekijät tekevät paljon hoidollista työtä. Hoidollinen työ saattoi olla esteenä sosiaalityön kysymyksille. eihän näitä nuoren psyykkisiä oireita voi ohittaa vaan silloin täytyy selvittää tietysti siinä joutuu sellaiseen ammatilliseen ristiriitaan ja voi tulla sellainen tunne että pystyykö riittävissä määrin huomioimaan niitä perinteisiä sosiaalityön kysymyksiä Ja kyllähän me tuodaan tiimiin sitten niiku tiimihän on sitä varten Yksilöllistä työotetta ja ammattikohtaista asiantuntijuutta ei tule unohtaa, mutta nykyyhteiskunnan monimutkaisiin ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan holistisia ajattelu- ja toimintatapoja osittavan ajattelun ja toiminnan sijaan. Moniammatillinen yhteistyö ei tarkoita oman ammatti-identiteetin hämärtymistä tai toimintatapojen yksimielisyyttä, vaan moniammatillisessa työskentelyssä ongelmat näyttäytyvät yhteisissä pohdinnoissa kunkin ammattiryhmän omasta näkökulmasta. (Koskela 2015.) Keskusteluissa tuli esille, miten tietoa tiimeissä jaetaan ja yhdessä pohditaan sekä uskalletaan ainakin keskusteluiden perusteella myös asettua tekemään oman ammattiroolin ulkopuolisia tehtäviä. Tosin ryhmäkeskusteluissa nousi myös esille kiire ja paine, joka ajaa tekemään oman perustehtävän ulkopuolisia tehtäviä. Se on todella, mut se on ehkä tän työn haaste kaikille et niiku koulutuksest riippumatta

61 58 miten ihmiset just tekee niin kuin myös teoreettisen työnkuvan ulkopuolelta sitä työtä jotenkin Mut olis hienoo et olis aikaa sille perustehtävälle, tälle sosiaaliselle kartoitukselle, raha-asioita ja tämmösii ja et sosiaalityöntekijällä on tilaa ottaa sillee Et kyl varmaan kaikilla on niiku semmonen oman työn identiteetti Moniammatillisen tiimin jäsenet voivat oppia toinen toisiltaan. Toteutuakseen tiimin jäsenten on ylitettävä asenteellisia rajoja ja kyettävä luopumaan omien ammattiensa tiukoista rajoista. (Koskela 2015.) Keskusteluissa pohdittiin oman työn rajoja suhteessa moniammatilliseen työryhmään sekä työryhmän toimimista kouluttajana. Niin et se on jotenkin tärkeää koulutustausta riippumatta että me jotenkin tiedostetaan ne oman osaamisen rajat ja osataan ikään kuin katsoa paras mahdollinen hoito. Myös tiimi kouluttaa, työssä oppii monenlaista ja tiimin kautta Ja siihen suuntaanhan ollaan koko ajan menossa ja kyllä tietyllä tavalla elää tiimissä enemmän se että toimintaterapeutti tekee toimintakyvyn arviota ja psykologi psykologin töitä 5.4 Yhteenveto sosiaalityön asemoitumisesta nuorisopsykiatriassa Sosiaalityön asiantuntijuus osana moniammatillista työyhteisöä nuorisopsykiatriassa jäsentyy kolmena asiantuntijuuden ulottuvuutena, jotka ovat psykososiaalinen, terapeuttinen ja moniammatillinen asiantuntijuus, kts. KUVIO 1. Psykososiaalinen asiantuntijuus pitää sisällään sosiaalityön ydinosaamista ja erityisosaamista erikoissairaanhoidon toimintaympäristössä. Aineiston perusteella sosiaalityön erityisosaamista nuorisopsykiatriassa ovat juridis-hallinnollinen osaaminen, verkosto- ja perhekeskeinen työskentely sekä

62 59 sosiaalisen tilanteen kartoittaminen ja palveluohjaus. Terapeuttinen asiantuntijuus koskee sosiaalityön terapeuttista ja hoidollista osaamista. Terapeuttinen asiantuntijuus ei tässä tutkimuksessa kuitenkaan koske vain terapiapätevyyden omaavia sosiaalityöntekijöitä, vaan nimenomaan terapeuttista, hoidollista ja kuntouttavaa työotetta. Moniammatillisessa asiantuntijuudessa tieto jakautuu eri ammattiryhmien välillä, jossa jokainen ammattiryhmä edustaa oman ammattialansa asiantuntijuutta. Moniammatillisessa työskentelyssä oman ammattiroolin rajoista tiukasti kiinni pitäminen ei ole mahdollista eikä järkevää, jokainen kuitenkin osallistuu tiimikeskusteluihin oman ammattikuntansa edustajana. Määritellyt tulokset sosiaalityön asiantuntijuudesta eivät ole tarkkarajaisia, vaan ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Ryhmäkeskusteluissa sosiaalityön psykososiaalisen asiantuntijuuden rinnalle nousi vahvasti ajatuksia sosiaalityön hoidollisesta ja terapeuttisesta sekä moniammatillisesta asiantuntijuudesta. Keskusteluissa pohdittiin moniammatillisen työryhmän ammatti-identiteettejä ja ammattirajat ylittäviä työtehtäviä. Sosiaalityöntekijät totesivat keskusteluissa, että vaikka he tekevät oman ammattiroolinsa ulkopuolisia tehtäviä, he silti ikään kuin lähestyvät potilastapauksia sosiaalityöntekijöiden linssien läpi. Osittain oman ammattiroolin ulkopuoliset tehtävät koettiin ristiriitaisiksi oman ammatti-identiteetin kanssa. Keskusteluissa ilmeni hyvin selkeästi myös ne tehtäväalueet lääketieteellinen siivu, eli ne tehtäväalueet, jotka eivät kuulu sosiaalityöntekijälle, kuten lääkehoito, diagnostiikka, hoitosuunnitelman teko ja lääkärin lausunnot. Moniammatilliseen työskentelyyn nuorisopsykiatriassa voisi soveltaa biopsykososiaalista mallia. Mallissa ihmisen terveyttä tarkastellaan monitasoisen mallin avulla. Tasot koostuvat biologisesta, psykologisesta ja sosiaalisesta tasosta ja ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään. (Duodecim 2015.) Biopsykososiaalisessa mallissa otetaan huomioon ihmisen kokonaisvaltaisuus, holistisuus, hyvinvoinnin rakentumisessa. Malli myös korostaa moniammatillista työotetta hoitoryhmässä, joka voi koostua lääkäristä, psykologista, psykoterapeutista, sairaanhoitajasta ja sosiaalityöntekijästä. Biopsykososiaalisessa mallissa korostuu sosiaalityön ennaltaehkäisevä ja kehityksellinen työote asiakkaan parhaaksi. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on lisätä potilaan ja perheen voimaantumista ja sosiaalista hyvinvointia psykososiaalisella työotteella. (Lai-chong Ma 1997, 25.) Sosiaalityön asiantuntijuus terveydenhuollossa on jatkuvaa ja asteittaisesti etenevää on-

63 60 gelmanratkaisuprosessia, johon vahvasti linkittyy työntekijän oppimisprosessi. Sosiaalityön asiantuntijuus liittyy osaksi työyhteisön toimintakulttuuria. Moniammatillisen osaamisen keskeisempiä osa-alueita terveydenhuollossa ovat perhekeskeinen ja kuntouttava työote. (Leppälahti 2014, ) Olen pohtinut sosiaalityöntekijän kokonaistyönkuvaa nuorisopsykiatriassa. Olettaisin, että sosiaalityön psykososiaalisen asiantuntijuuden, eli sosiaalityöntekijän erityisosaamisen, lisäksi terapeuttinen ja moniammatillinen työskentely ovat osa nuorisopsykiatriassa työskentelevän sosiaalityöntekijän ammatti-identiteettiä, sillä monitieteellinen ja myös terapeuttinen ulottuvuus kuuluvat nuorisopsykiatriseen työskentelyyn. Sosiaalityön ammatti-identiteetti ja ydinosaaminen eivät kuitenkaan saisi hämärtyä terapeuttisen työskentelyotteen myötä. Se, mikä aineiston analyysissä oli merkille pantavaa, oli kiireen ja paineen aiheuttama ilmiö. Tällöin sosiaalityöntekijät päätyivät tekemään paljon hoidollista työtä jolloin sosiaalityön ydinosaamiselle jäi vähemmän aikaa.

64 61 KUVIO 1 Sosiaalityön asiantuntijuuden jäsentyminen nuorisopsykiatriassa Sosiaalityön asiantuntijuuden jäsentyminen nuorisopsykiatriassa Käsiteluokat Alakategoriat Yläkategoriat -yksinhuoltajuus, yhteishuoltajuus, lastensuojeluilmoitus, ennakollinen lastensuojeluilmoitus, rikosilmoitus, isyyden tunnustaminen, sijoitus, sosiaaliturva-asiat, konsultaatio JURIDIS-HALLINNOLLINEN OSAAMINEN Psykososiaalinen asiantuntijuus -yhteistyö lastensuojeluun, yhteistyö kouluun, yhteydenotto lastensuojeluun, asiakkuuden tarkastus, vanhempien tapaaminen -selvittely, kartoitus, sosiaalinen verkosto, tilanteen selvittäminen -konsultaatio, palveluihin ohjaaminen, palveluiden selvittäminen, hoitoon ohjaaminen, hoidollinen/terapeuttinen työ -lääkitys, diagnostiikka, masennusproblematiikka, ammatti-identiteetti, koulutus, moniammatillisuus VERKOSTOYHTEISTYÖ JA RA- JAPINTATYÖSKENTELY SOSIAALISEN TILANTEEN KARTOITTAMINEN JA PALVE- LUOHJAUS PSYKOSOSIAALINEN JA HOI- DOLLINEN ORIENTAATIO JAETTU TIETO JA MONIAM- MATILLISUUS Terapeuttinen asiantuntijuus Moniammatillinen asiantuntijuus

65 62 Palaan Malcom Paynen teoriaan sosiaalityön perspektiiveistä ja niiden soveltamisesta nuorisopsykiatriassa työskentelevän sosiaalityöntekijän ammatti-identiteettiin. Paynen (1996, ) mukaan sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetti voidaan jakaa kolmeen osaan: 1) rakenteelliseen sosiaalityöhön, 2) terapeuttiseen sosiaalityöhön ja 3) sosiaalisen järjestyksen ylläpitävään sosiaalityöhön. Paynen rakenteellinen sosiaalityö korostaa makrotason työskentelyä yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla. Terapeuttisessa lähestymistasossa korostetaan yksilökeskeistä työskentelyä, jossa pyritään saamaan sosiaalinen muutos aikaan. Sosiaalisen järjestyksen ylläpitäjänä sosiaalityöntekijä toimii viranomaisena, joka pyrkii auttamaan yksilöä sopeutumaan ja sijoittumaan yhteiskuntaan. (Payne 1996, ) Nuorisopsykiatrisessa työskentelyssä pyritään saamaan aikaan muutosta nuoren ja perheen arjessa yhteistyössä verkostojen ja yhteisöjen kanssa. Terapeuttinen lähestymistapa sekä rakenteellinen orientaatio ovat läsnä sosiaalityössä nuorisopsykiatriassa. Terapeuttiseen työskentelyyn nähdään kuuluvan psykososiaalinen orientaatio. Psykososiaalisiin tekijöihin korostetaan kuuluvan asumismuoto, kehityshistoria, taloudellinen, kulttuurinen, uskonnollinen tausta sekä koulutus- ja työtausta. Näillä tekijöillä on vaikutusta psykiatrisen häiriön ymmärtämiseen, hoitoon ja uusiutumisen estämiseen. (Dziegielewski 2004, 231.) Sosiaalityöntekijä ajaa myös nuoren ja perheen asioita ja edistää nuoren ja perheen oikeuksia. Tarkoituksena on voimaannutta asiakkaita ja edistää sosiaalista osallisuutta. Sosiaalityön eettisiin periaatteisiin kuuluu muun muassa ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen, syrjäytymisen poistaminen, elämänhallinnan tukeminen, väkivallan vastustamisen ja asiakkaan osallisuuden vahvistaminen. Sosiaalityön peruspilareina ammatillisessa keskustelussa pidetään demokraattisuutta, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. (Karvinen 1993, ) Eettiset periaatteet ovat ammattikunnan näkemys siitä, millaisen ammatillisen toiminnan perusteiden tulisi olla. Arvot ohjaavat ammatillista toimintaa ja tulevat ilmi eettisissä periaatteissa. (Raunio 2009, 82.) Rostilan (2001, 23 25) mukaan sosiaalityön lähtökohta ja ydin ovat arvojen ja eettisten periaatteiden tiedostaminen. Toisaalta sosiaalityön eettisistä periaatteista ja arvoista ei voida erottaa tietoa, jota sosiaalityössä tarvitaan. Arvoja pidetään uskomuksina ja olettamuksina siitä, mikä ihmiselle on suotavaa ja hyvää. Arvot eivät ole väitteitä siitä, millainen maailma on, vaan millainen sen tulisi olla. Voimme todeta arvon olevan oikea tai väärä ainoastaan vertaamalla sitä käytössä olevaan arvojärjestelmään tai eettiseen koodistoon. (Pincus & Minahan 1973, 38; Bisman 2004, )

66 63 Sosiaalityön eettisten periaatteiden hyödyntäminen ja punnitseminen käytännön ongelmanratkaisutyössä sosiaalialalla on tärkeää. Eettiset periaatteet on huomioitava myös palvelujärjestelmässä. Talentia on hyväksynyt vuoden 2005 loppupuolella eettiset ohjeet, arki, arvot, elämä, etiikka, jotka koskettavat sosiaalialan ammattilaisia. Eettiset ohjeet perustuvat sosiaalityön kansainvälisen järjestön (IFWS) eettiseen koodistoon, mutta ne on muokattu kansalliselle tasolle sopiviksi. Sosiaalialan eettisten periaatteiden ytimenä toimivat ihmisoikeudet ja ihmisarvo sekä toisaalta yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät periaatteet, jotka sosiaalialan ammattilaisen on työssään huomioitava. (Raunio 2009, 91.) Ryhmäkeskusteluissa ei suoraan esitetty argumentteja sosiaalityön eettisyydestä, mutta keskustelua käytiin muun muassa potilaan oikeuksista hyvään hoitoon ja sen toteutumisesta, mikäli sosiaalityöntekijä ilman terapiapätevyyttä hoitaa nuorta. Tällaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijät kokivat eettisen ja ammatillisen ristiriidan. Tässä tutkimuksessa keskityn sosiaalityön asiantuntijuuteen ja käytän termiä asiantuntijuus, mutta halusin myös tuoda esille teoriaa sosiaalityön ammatti-identiteetistä ja etiikasta, koska keräämästäni aineistosta ilmeni keskustelua ammatti-identiteetistä ja se liitettiin sosiaalityön asiantuntijuuteen nuorisopsykiatriassa. Myös sosiaalityön eettiset periaatteet liittyvät olennaisesti sosiaalityön ammatti-identiteettiin ja asiantuntijuuteen. Sosiaalityön asiantuntijuus ja ammatti-identiteetti tunnistettiin ja tunnustettiin moniammatillisten työyhteisöjen keskusteluissa. Vaikka sosiaalityön erityisasiantuntijuus osana moniammatillista työyhteisöä tunnistettiin keskusteluissa, aineiston analyysissä havaitsin viitteitä siitä, että sosiaalityön psykososiaaliselle osaamiselle ei ajan puutteesta tai työpaineiden vuoksi vaikuta olevan riittävästi aikaa. Tähän liittyy osittain se, että nuorisopsykiatriassa pyritään työskentelemään niin että työparina on työntekijä ja lääkäri ja paine ottaa nuoria hoitoon on voimakas. Lisäksi järjestin ryhmäkeskusteluita tutkimus- ja akuuttipoliklinikoille sekä hoitopoliklinikoille joissa hoidettavien määrä on suurempi. Todettakoon kuitenkin, että myös tutkimus- ja akuuttipoliklinikalla on kriisihoidossa nuoria perheineen. Tämä vaikuttanee osittain siihen, että sosiaalityöntekijät tekevät paljon myös hoidollista ja terapeuttista työtä, mutta se ei saisi olla pois sosiaalityön perustehtävästä. Jäinkin pohtimaan, ajaako osittain organisaation ja/tai moniammatillisen työyhteisön paine sosiaalityöntekijöitä tekemään

67 64 hoidollista työtä. Vaikuttaisi siltä että sosiaalityön asiantuntijuus jää osittain moniammatillisen ja terapeuttisen asiantuntijuuden varjoon. Mikäli oletetaan sosiaalityöntekijän tekevän hoidollista ja terapeuttista työtä, jääkö aikaa sosiaalityön erityisosaamiselle ja uskaltaako sosiaalityöntekijä tuoda erityisosaamisen tarvetta tarpeeksi esille tai tunnistetaanko sitä riittävästi? Sosiaalihuoltolain tuorein uudistus astui voimaan keväällä Sosiaalihuoltolain uudistus näkyy nuorisopsykiatrisessa työskentelyssä muun muassa lakisääteisten ilmoitusvelvollisuuksien muuttumisena. Sosiaalihuoltolain uudistus on yksi esimerkki siitä, miten tärkeää on että sosiaalityöntekijät nuorisopsykiatriassa pysyvät ajan hengessä mukana ja ovat tietoisia lakisääteisistä muutoksista sekä tiedottavat muutoksista muita työryhmän jäseniä. Tämä ei ole käytännön työssä itsestäänselvyys eikä tätä tehtävää voi mielestäni antaa muiden ammattiryhmien hoidettavaksi. Korkelaakson (2006,44) mukaan psykiatriassa sosiaalityöntekijällä odotetaan tuntevan lainsäädäntöä, säädöksiä ja niiden soveltamista. Yhdysvaltain Marylandin ja Ruotsin Uppsalan yliopiston yhteistyössä tekemään empiiriseen käytäntötutkimukseen, jossa fokuksena oli horisontaalinen ja vertikaalinen palveluiden integraatio yksityisellä ja julkisella sektorilla mielenterveyspalveluissa. Palveluiden yhdistämisellä ja yhteistyöllä on merkittävä vaikutus hoidon kannalta asiakkaille ja palveluihin pääsylle. (Goldman, Thelander & Westrin 2000.) Mielestäni sosiaalityöntekijä on nuorisopsykiatriassa avainasemassa palveluohjauksella ja verkostotyöllä, sillä palveluiden viidakko on yleensä asiakkaalle vaikeasti hahmotettavissa eivätkä asiakkaat ole aina tietoisia oikeuksistaan palveluihin. Nuorisopsykiatrian sosiaalityöntekijän tulee olla perehtynyt palvelujärjestelmään ja asiakkaiden lakisääteisiin oikeuksiin niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin. Tarve sosiaalityön psykososiaaliselle asiantuntijuudelle nuorisopsykiatriassa on ilmeinen, mutta työskentely ei ole mahdollista ilman moniammatillista asiantuntijuutta ja yhteistyötä. Sosiaalityöntekijä toimii moniammatillisessa työyhteisössä erityistyöntekijänä ja näin ollen oman ammattikuntansa ja tieteenalan erityisasiantuntijana. Sosiaalityön ammatti-identiteetti ja etiikka yhdistyvät nuoriso Palatakseni vertikaalisen ja horisontaalisen asiantuntijuuden määrittelyyn Kaarina Isoherrasen (2012) mukaisesti koen että sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa koos-

68 65 tuu sekä yksilökeskeisestä oman työn erityisasiantuntijuudesta (vertikaalinen) ja moniammatillisesta asiantuntijuudesta (horisontaalinen) sekä terapeuttisesta asiantuntijuudesta. Erityisasiantuntijuus sisältää yksilökeskeisen psykososiaalisen ulottuvuuden johon kuuluu myös sosiaalityön ammatti-identiteetti ja etiikka. Terapeuttinen ja moniammatillinen ulottuvuus sijoittuvat horisontaaliselle asiantuntijuuden tasolle jossa korostuvat monitieteellisyys ja yhteisö. Osat ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään eivätkä ole tarkkarajaisia. Nuorisopsykiatrisessa sosiaalityössä korostuu moniammatillinen työskentely ja tästä syystä korostan moniammatillisuutta kuviossani eri värillä, ks.kuvio 2. KUVIO 2 Sosiaalityön asiantuntijuus moniammatillisessa työyhteisössä nuorisopsykiatriassa Vertikaalinen asiantuntijuus Psykososiaalisuus Terapeuttisuus Yksilö Yhteisö ja etiikka Sosiaalityön ammatti-identiteetti Moniammatillisuus Horisontaalinen asiantuntijuus Nuorisopsykiatria koostuu moniammatillisesta asiantuntijajoukosta, jossa korostuvat asiantuntijuuden eri ulottuvuudet ja eri tasojen välinen dynaamisuus sekä vuorovaikutus.

69 66 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tutkimukseni johdannossa pohdin sosiaalityön asemaa terveydenhuollossa tulevan sosiaali- ja terveyspalvelu -uudistuksen myötä. Aineistoani analysoidessa en voinut olla miettimättä sitä tosiasiaa, että mikäli sosiaalityöntekijät tekevät paljon terapeuttista työskentelyä, korvataanko heidät mahdollisesti tulevaisuudessa muilla ammattiryhmillä. Tämä ei koske ainoastaan sosiaalityötä, vaan toki myös kaikkia erikoissairaanhoidon erityistyöntekijöitä, jotka tekevät hoidollista työtä. Erityisen varteenotettavana tämän uhkan koen kuitenkin sosiaalityön ammattiryhmälle, sillä vaikuttaisi siltä että sosiaalityön erityisasiantuntijuus jää käytännössä näkymättömäksi. Ryhmäkeskusteluissa sivuttiin aihetta terveyssosiaalityön tarpeellisuudesta tulevaisuudessa ja pohdittiin sitä, että korvataanko jatkossa esimerkiksi eläkkeelle jääneet sosiaalityöntekijät muilla terveydenhuollon ammattiryhmillä. Tampereen Yliopiston lehtori Anna Metteri teki Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle selvityksen terveydenhuollon sosiaalityöntekijän tehtävistä ja asemasta, jota hän otsikoi näin Päättäjille tuntematon asiantuntija (Talentia 08/2015). Metteri toteaa artikkelissaan, että päätöksentekijöillä on paljon väärinkäsityksiä terveydenhuollon sosiaalityöntekijän tehtävistä tai heillä ei ole siitä mitään tietoa. Sote-integraatiota silmällä pitäen on hyödynnettävä eri organisaation sosiaalityön resursseja ja työpanosta, jotta eri organisaation sosiaalityöntekijät voivat hyödyntää toistensa työpanosta ja näin ollen ehkäistä syrjäytymistä ja palveluiden väliinputoamista. Terveydenhuollossa sosiaalityöntekijä toimii vieraassa organisaatiossa, jossa on vallalla lääketieteellinen ja hoitotieteellinen ajattelu. Eri koulutuksen saaneiden työntekijöiden voi olla vaikea ymmärtää sosiaalityön asiantuntijuutta ja työtehtävää terveydenhuollossa ja tämä vaatii sosiaalityöntekijältä työryhmänsä perehdyttämistä omaan ammattirooliinsa. Terveydenhuollossa ja lääketieteen johtamisessa tietämys sosiaalityön tehtävästä ja ammattiroolista on sattumanvaraista. (Talentia 08/2015.) Uhka terveyssosiaalityöntekijöiden korvaamiselle muilla ammattiryhmillä on tunnistettavissa kansainvälisesti. Sophie Dziegielewskin (2004) mukaan ilman käytäntöön perustuvaa ja selkeää näyttöä sosiaalityön tehokkaasta toimintamallista terveydenhuollossa uhka sosiaalityöntekijöiden korvaamisesta muilla professioilla on todellinen.

70 67 Viime vuosina sosiaalityön asiantuntijuudesta Suomen terveydenhuollossa on tehty paljon pro gradu -töitä, mutta väitöskirjoja melko vähän, nuorisopsykiatriasta ei lainkaan. Itseäni kiinnostaisi jatkaa tutkimusta aiheesta vielä jatkokoulutuksessakin. Jatkotutkimusta ajatellen minua kiinnostaa sosiaalityön asiantuntijuus moniammatillisessa nuorisopsykiatrisessa avohoidossa sekä ilmiönä että erityisesti siitä näkökulmasta, kuka määrittelee tuon asiantuntijuuden: sosiaalityöntekijä, moniammatillinen työyhteisö vai organisaatio. Tässä tutkimuksessa en päässyt haastattelemaan erikseen sosiaalityöntekijöitä ja kysymään, toteutuuko asiantuntijuus. Pohdin myös tulisiko määrittely tulla asiakkaan taholta ja vastata asiakkaan tarpeisiin vai verkoston ja rajapintatyöskentelyn tarpeisiin. Ajoittain törmään työssäni tilanteeseen, jossa joko lastensuojelu tai nuorisopsykiatria olettaa toiselta osapuolelta toimia, joita eivät ole mahdollista toteuttaa, esimerkiksi nuorisopsykiatria toivoo nuoren sijoittamista ja lastensuojelu osastohoitojaksoa. Kummankaan tahon osalta kriteerit sijoitukseen tai osastohoitoon eivät täyty ja usein tämä aiheuttaa turhautumista, koska ei ole ymmärrystä toisen osapuolen tehtävien rajoista ja mahdollisuuksista. Kuten Kiuru ja Metteri (2014, ) toteavat tämä ymmärryksen puute voi aiheuttaa rajapintatyöskentelyn ja asiakkaan näkökulmasta merkittäviä haittoja. Sosiaalityön ja päätöksentekoprosessin tulisi perustua työntekijän eettiseen harkintaan. Ulkoapäin tuleva paine ja byrokratiaprosessi voivat altistaa tekemään päätöksiä ilman eettistä pohdintaa. Etiikka voidaan jakaa sekä huolenpidon että oikeudenmukaisuuden etiikkaan. Huolenpidon etiikka korostaa huolenpitoa ja emotionaalista asiakassuhdetta. Oikeudenmukaisuuden etiikka puolestaan korostaa juridisia, kaikkia ihmisiä koskevia sääntöjä, oikeuksia ja normeja. (Juhila 2006, ) Koen, että nuorisopsykiatriassa sosiaalityöntekijöiden ammattiroolia tulisi hieman täsmentää, mutta sitäkin enemmän osata hyödyntää moniammatillisissa työyhteisöissä. Pitäisi esimerkiksi tähdentää, mitä tarkoitetaan sosiaalityön hoidollisella osaamisella ja terapeuttisella orientaatiolla, jotta ammattieettisiä ristiriitoja ei syntyisi. Hoidollisuus terveyssosiaalityön arjessa ei saisi korostua liikaa, koska silloin perustehtävälle ei jää aikaa tai se hämärtyy. Tästä vastuu kuuluu myös sosiaalityöntekijöille itselleen, eli rajoista ja työtehtävistä on pidettävä kiinni. Alleviivaan esittämilläni argumenteilla sitä tosiasiaa, että sosiaalityön asiantuntijuutta ei voida korvata muilla ammattiryhmillä, niin kuin ei voida korvata psykologeja tai toimintaterapeuttejakaan erikoissairaanhoidossa. Erityisesti sosiaalityön asiantuntijuus koros-

71 68 tuu, empiirisen aineistoni ja oman kokemukseni mukaan, juridisissa kysymyksissä. Moniammatillisen ja sosiaalityön asiantuntijuuden ydin on yhteistyössä, erityisosaamisessa ja sen hyödyntämisessä asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kun asiakkaiden tarpeisiin vastataan oikeilla interventioilla ja hoitomuodoilla moniammatillisesti, toimitaan myös kustannustehokkaasti. Olettaisin, että mikäli sosiaalityön erityisasiantuntijuudelle ei ole aikaa, on se pois asiakkaan laadukkaasta hoidosta. Sosiaalityön professio terveydenhuollossa hakee kenties vielä paikkaansa tai on niin sanotusti esiasteella. Toisaalta professsion tarkka määrittely voi osaltaan terveydenhuollon sosiaalityössä olla tarpeeton. Terveydenhuollon sosiaalityössä kuitenkin korostuvat moniammatillisuus ja joustaminen. Oman ammatin rajoista tiukasti kiinni pitäminen ei ole mahdollista. Kenties Sosiaalityön professio terminä on liian tiukkarajainen terveydenhuoltoon, erityisesti nuorisopsykiatriaan. Mielestäni käsitepari Sosiaalityön asiantuntijuus soveltuu terveydenhuollon kontekstiin paremmin. Aineistostani ilmeni, että sosiaalityön asiantuntijuus tunnistettiin ja koettiin tärkeänä. Toisaalta sosiaalityön profession esiaste terveydenhuollossa saattaa herättää keskustelua sosiaalityön epämääräisyydestä, ks. Raunio (2009, 135) ja Laine (2014, 29). Aineistoni perusteella epämääräisyys ei niinkään ilmennyt sosiaalityön diskurssin pohtimisessa ja problematisoimisessa. Haasteena koettiin ammatti-identiteetin rajoista kiinni pitäminen osana moniammatillista työyhteisöä. Toisin sanoen sosiaalityön tehtävät näyttäytyvät ja jäsentyvät moniammatillisessa työssä aineiston perusteella melko selkeinä, mutta käytännössä sosiaalityöntekijät kokivat ammatti-identiteettiin liittyviä ristiriitoja. Mielenkiintoista on pohtia jatkotutkimuksenkin näkökulmasta, mikä aiheuttaa ammattiidentiteetin ristiriidan, onko se mahdollisesti työyhteisö vai organisaatio? Totean myös, että vaikka aineistoni perusteella sosiaalityön asiantuntijuus ja työtehtävät näyttäytyivät melko selkeänä ja asiantuntijuus tunnistettiin, ei tästä voida tehdä yleistä johtopäätöstä terveydenhuollon sosiaalityön selkeydestä. Tutkielmani aineisto koskee nuorisopsykiatrian kontekstia. Mielestäni työtäni voidaan kuitenkin hyödyntää pohdittaessa sosiaalityöntekijän työtehtävän tarkentamista ja vahvistamista. Tutkielmaani voisi esimerkiksi hyödyntää laadittaessa tai päivittäessä ohjeistusta nuorisopsykiatriassa työskentelevän sosiaalityöntekijän työnkuvaan. Koen että tutkimukseni ja jatkotutkimuksen pohjalta voisi myös käydä yleistä keskustelua sosiaalityön asiantuntijuudesta ja ammatti-identiteetistä.

72 69 Lähteet Aaltonen, Sanna & Riitta Högbacka Umpikujasta oivallukseen. Reflektiivisyys empiirisessä tutkimuksessa. Tampere: Juvenes. Ahrens Kym, Michelle Garrison & Mark Cortney Health Outcomes in Young Adults From Foster Care and Economically Diverse Backgrounds. Pediatrics 6/2014, 1068.< Luettu Antikainen-Juntunen, Eija Sosiaalityö psykiatrisessa työkyvyn arvioinnissa. Sosiaalityöntekijöiden käsitysten arviointi empowermentin näkökulmasta. Tampereen yliopisto. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Sosiaalityön ammatillinen lisensiaatintutkimus. Luettavissa < Airaksinen, Timo Moraalifilosofia. Juva: WSOY. Arnkil, Erik Tom, Jaakko Seikkula & Esa Eriksson Avoimet dialogit ja ennakointidialogit. Sosiaaliset verkostot psykososiaalisessa työssä. Yhteiskuntapolitiikka 66/2001:2,9799.Verkkojulkaisu.< > Luettu Ala-Nikkola, Merja & Jorma Sipilä Yksilökohtainen palveluohjaus (Case management) uusi ratkaisu palvelujen yhteensovittamisen ikuisiin ongelmiin. Teoksessa Moniammatillisuus ja sosiaalityö. toim. Anna Metteri. Sosiaalityöntekijäin liitto Ry. 2.painos. Helsinki: Edita, Aho, Päivi Haasteet ja asiantuntijuus sosiaalialan työssä. Porvoo: WSOY. Bisman, Cynthia Social work Values: The Moral Core of the profession. British Journal of Social Work 34(1), Bloor, Michael, Jane, Frankland, Michelle Thomas & Kate Robson Focus groups in social research. Lontoo: sage. D Amour, Danielle, Lise, Goulet, Jean-Francois, Labadie, Leticia San Martin-Rodriguez & Raynald Pineault A model and typology of collaboration between professionals in healthcare organizations. BMC Health Services Research 8, < Dziegielewski, F.Sophie The Changing Face of Health Care Social Work. Professional Practice in Managed Behavioral Health Care. Second Edition. New York: Springer. Duodecim. Terveyskirjasto Biopsykososiaalinen viitekehys. Artikkelin tunnus: kha00013 ( ). < England, Hugh Social Work As Art. Making sense for Good Practice. London. Allen & Unwin.

73 70 Eskola, Marjatta Sosiaalityö elää muutoksessa. Teoksessa Monisärmäinen sosiaalityö. Toim. Riitta, Granfelt, Harri, Jokiranta, Synnöve, Karvinen, Aila-Leena Matthies & Anneli Pohjola. Sosiaaliturvan keskusliitto. Helsinki:Gummerus, Eteläpelto, Anneli, Juhan Kirjonen & Pirkko Remes Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos. Fern, Edward F Advanced focus group research. Lontoo: Sage. Forsberg, Hannele & Kirsi Juhila Sosiaalityön ammattikäytännöt ja tutkimustieto. Janus 7(4), Frankenhaeuser, Beata Terveyssosiaalityön käyttämättömät mahdollisuudet psykiatrian ympäristössä. Teoksessa Terveys ja sosiaalityö. Toim. Heli, Valokivi, Anna Metteri & Ylinen Satu. Juva: Bookwell, Goldman, H. Howard, Sten Thelander & Glaes-Goran Westrin Organizing Mental Health Services: An Evidence-Based Approach. The Journal of Mental Health Policy and Economics. 3, Graig, Shelley L. & Barbara Muskat. 02/2013. Bouncer, Brokers, and Glue: The Selfdescribed Roles of Social Workers in Urban Hospitals. Volume 38, numero 1. Granfelt, Riitta Psykososiaalinen orientaatio sosiaalityössä. Teoksessa Monisärmäinen sosiaalityö. Toim. Riitta, Granfelt, Harri, Jokiranta, Synnöve, Karvinen, Aila-Leena Matthies & Anneli Pohjola. Jyväskylä: Gummerus, Heinonen, Jari Sosiaalityö sosiaalivaltion mikrostruktuurin menetelmänä. Tampereen yliopisto. Sosiaalipolitiikan laitos. Tampere: Tutkimuksia 70. Heinonen, Eeva Varhainen puuttuminen ja verkostoyhteistyö. Teoksessa Nuorten psyykkisten ongelmien kohtaaminen. toim. Eila, Laukkanen, Mauri, Marttunen, Seija, Miettinen & Matti Pietikäinen.1.painos, Hämeenlinna: Duodecim, Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara Tutki ja kirjoita. 15.painos. Hämeenlinna: Tammi. Hotari, Kaisa-Elina & Anna Metteri Sosiaalityöntekijöiden ja organisaatioiden välinen yhteistyö ja työnjako nuorten palveluissa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisusarja 4/2010, kehittämisprojektien loppuraportti, Tampere. Luettu Howe, David An Introduction to Social Work Theory. Making Sense in Practise. Adershot. Wildwood House. Hämäläinen, Juha, Eila Laukkanen & Riitta Vornanen Nuorisokasvatus, nuorisososiaalityö ja nuorisopsykiatria nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Teoksessa Po-

74 71 larisoituva nuoruus. Nuorten elinolot -vuosikirja Toim. Minna, Autio, Kirsi Eräranta & Sami Myllyniemi. Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 84, Stakes. Helsinki: Hakapaino, 161. Hämäläinen, Juha Sosiaalietiikka oppi- ja tutkimusalana. Teoksessa Sosiaalialan etiikka. Juha Hämäläinen & Pauli Niemelä. Juva: WSOY, Härkälä, Sirpa Casework traditio amerikkalainen sosiaalityön menetelmä Suomessa. Sosiaalipolitiikan laitos. Helsinki: Tutkimuksia 2. Isoherranen, Kaarina Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta. < Jaakkola, Jouko Sosiaalisen kysymyksen yhteiskunta. Teoksessa Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaaliturvan historia. Toim. Jouko, Jaakkola, Panu, Pulma, Mirja Satka & Kyösti Urponen. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, Jakonen, Sirkka Kouluterveydenhuollon merkitys. Teoksessa Nuorten psyykkisten ongelmien kohtaaminen. toim. Eila, Laukkanen, Mauri, Marttunen, Seija, Miettinen & Matti Pietikäinen.1.painos, Hämeenlinna: Duodecim, Jalava, Urpo & Petri Virtanen Moniammatillinen projektitoiminta. Avain hyvinvointipalvelujen tulevaisuuteen. Tampere: Tammer-Paino Oy. Janhonen, Sirpa & Liisa Vanhanen-Nuutinen Kohti asiantuntijuutta. Oppiminen ja ammatillinen kasvu sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: WSOY. Juhila, Kirsi Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. 1.painos. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. Järvinen, Annikki Reflektiivisen ajattelun kehittäminen opettajankoulutuksen aikana. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja A, tutkimuksia 35. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kananoja, Aulikki Sosiaalityö terveydenhuollossa. Teoksessa Sosiaalityön käsikirja. Toim. Aulikki, Kananoja, Martti Lähteinen & Pirjo Marjamäki Pirjo. Helsinki: Tietosanoma, Karila, Kirsti & Anna Raija Nummenmaa Matkalla moniammatillisuuteen. Kuvauskohteena päiväkoti. Juva: Bookwell Oy. Karvinen, Synnöve Hajoaako sosiaalityö? Havaintoja sosiaalityön ammatillisesta asiantuntijuudesta. Teoksessa Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Toim. Anna Metteri. 2.painos. Sosiaalityöntekijäin liitto Ry. Helsinki: Edita, Karvinen, Synnöve Reflektiivinen ammatillisuus sosiaalityössä. Teoksessa Monisärmäinen sosiaalityö. Toim. Riitta, Granfelt, Harri, Jokiranta, Synnöve, Karvinen, Aila-Leena Matthies & Anneli Pohjola. Sosiaaliturvan keskusliitto. Helsinki: Gummerus, 17-45

75 72 Karvinen, Synnöve b. Kehittävä työnohjaus sosiaalityön reflektiivisen ammatillisuuden edistäjänä -työnohjausteorian hahmotusta. Teoksessa Työnohjaus, reflektiivisyys, kehitys-sosiaalityön työnohjaajakoulutuksen perusteita. Toim. Anja Auvinen & Synnöve Karvinen. Kuopion yliopisto: Koulutus- ja kehittämiskeskus. Tutkimuksia ja selvityksiä 1/1993. Karvinen-Niinikoski, Synnöve, Ulla-Maija Rantalaiho & Jari Salonen Työnohjaus sosiaalityössä. Edita: Helsinki. Kirjonen, Juhani Johdanto. Teoksessa Muuttuva asiantuntijuus. Toim. Anneli, Eteläpelto, Juhan Kirjonen & Pirkko Remes. Jyväskylä yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, 13. Kiuru, Kaisa-Elina & Anna Metteri Miten lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian raja rakentuu palvelujärjestelmässä? Teoksessa Rakenteellinen sosiaalityö. Toim. Anneli, Pohjola, Merja Laitinen & Marjaan Seppänen. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja. UNIpress, EU, Konttinen, Esa Professionaalinen asiantuntijatyö ja sen haasteet myöhäismodernissa. Teoksessa Muuttuva asiantuntijuus. Toim. Anneli, Eteläpelto, Juhan Kirjonen & Pirkko Remes. Jyväskylä yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, 48. Korkealaakso, Rauni Sosiaalityöntekijä -vieraileva tähti? Lääkäreiden käsitykset ja kokemukset sosiaalityöntekijöiden tehtävästä ja asiantuntijuudesta sekä yhteistyöstä aikuisten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Koskela, Seika Tarkastelussa moniammatillinen yhteistyö ja sen edellytykset.elinikäisen ohjauksen verkkolehti. Päivitetty Kukkonen. Harri Opettajana toimimisen lähtökohdat sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammatillisessa koulutuksessa. Teoksessa Dialogissa matkalla mahdollisuuteen. Toim. Jorma Lehtovaara & Riitta Jaatinen. Tampereen opettajankoulutuksen julkaisuja A 21. Tampere: Tampereen yliopisto, Kuronen, Marjo Sosiaalityön käytännön tutkimuksen jaettu kiinnostus vuorovaikutukseen ja kieleen. Janus 12(2), Kuula, Arja & Sanni Tiitinen Eettiset kysymykset ja aineiston jatkokäyttö. Teoksessa Haastattelun analyysi. toim. Johanna, Ruusuvuori, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen. Tampere:Vastapaino, Kuusela, Kirsti Ohjauksen idea sosiaalityössä kokemuksia moniammatillisesti toteutetuista työhön ja koulutukseen valmentavista kursseista. Teoksessa Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Toim. Anna Metteri. Sosiaalityöntekijäin liitto Ry. 2.painos. Helsinki: Edita,

76 73 Kröger, Teppo Hyvinvointikunnan aika. Akateeminen väitöskirja. Sosiaalipolitiikan laitos. Tampereen yliopisto: Vammalan Kirjapaino Oy. Lahikainen, Anja Riitta & E.Juulia Paavonen Perhe ja lapsen hyvinvointi. Teoksessa Hyvinvointi ja eriarvoisuus yhteiskunnassa. Toiminnallisia loukkoja. Toim. Atte Oksanen & Marko Salonen. Irmeli järventien juhlakirja. Tampereen yliopistopaino, E-kirja. Lai-chong Ma, Joyce Foundation Knowledge for the Health Care Social Worker In Hong Kong. Teoksessa Social Work Intervention In Health Care. The Hong Kong Scene. toim. Cecilia Lai-wan Chan & Nancy Rhind. Hong Kong University Press, Laine, Helinä Sosiaalityö terveydenhuollossa on positiiviseen häiriköintiin perustuvaa taiteilua. Teoksessa Terveys ja sosiaalityö. Toim. Heli, Valokivi, Anna Metteri & Ylinen Satu. Juva: Bookwell Laine, Markus, Jarkko Bamberg & Pekka Jokinen Tapaustutkimuksen taito. Helsinki: Gaudeamus. Lappalainen, Tiina Asiakkaiden osallistumisen edellytykset yhteistä ymmärrystä etsimässä. Teoksessa Terveys ja sosiaalityö. Toim. Heli, Valokivi, Anna Metteri & Ylinen Satu. Juva: Bookwell Launis, Kirsti Moniammatillisuus ja rajojen ylitykset työssä. Teoksessa Muuttuva asiantuntijuus. Toim. Anneli, Eteläpelto, Juhan Kirjonen & Pirkko Remes. Jyväskylä yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, Lehtinen, Erno & Tuire Palonen Tiedon verkostoituminen -haaste asiantuntijuudelle. Teoksessa Muuttuva asiantuntijuus. Toim. Anneli, Eteläpelto, Juhan Kirjonen & Pirkko Remes. Jyväskylä yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, Leppälahti, Raija Asiakas- ja perhekeskeinen työkäytäntö perusterveydenhuollossa. Teoksessa Terveys ja sosiaalityö. Toim. Heli, Valokivi, Anna Metteri & Ylinen Satu. Juva: Bookwell, Linden, Mirja Terveydenhuollon sosiaalityö moniammatillisessa työympäristössä. Raportteja 234. Helsinki: Stakes. Lindh, Johanna Antropologin reflektiivisyys tutkijan oppimisena. Teoksessa Umpikujasta oivallukseen. Reflektiivisyys empiirisessä tutkimuksessa. Toim. Riitta Högbacka & Sanna Aaltonen. Tampere:Juvenes, Linnossuo, Outi Tuottaako sosiaalityö pummeja vai oman elämänsä sankareita, seikkailijoita? Teoksessa Moniammatillisuus ja sosiaalityö. toim. Anna Metteri. Sosiaalityöntekijäin liitto Ry. 2.painos. Helsinki: Edita, Lääkärikeskus Aava < Luettu

77 74 Metteri, Anna Arjen tieto ja sosiaalityö terveydenhuollon moniammatillisessa työryhmässä tietojen yhteensovitus. Teoksessa Moniammatillisuus ja sosiaalityö. toim. Anna Metteri. Sosiaalityöntekijäin liitto Ry. 2.painos. Helsinki: Edita Mielenterveyslaki /1116/1.1 < Luettu Morgan, David L Focus group as qualitative research. Qualitative Research Methods, Series 16. Lontoo: Sage. Morgan, David L Succesfull focus groups. Advancing the state of the art. Lontoo: Sage. Myllyniemi, Sami Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointi. Teoksessa Polarisoituva nuoruus. Nuorten elinolot -vuosikirja Toim. Minna, Autio, Kirsi Eräranta & Sami Myllyniemi. Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 84, Stakes. Helsinki: Hakapaino, Mönkkönen, Kaarina Asiantuntijasta asiantuntijaksi. Teoksessa Moniammatillisuus ja sosiaalityö. toim. Anna Metteri. Sosiaalityöntekijäin liitto Ry. 2.painos. Helsinki: Edita, Niemelä, Pauli Ihmiskeskeinen sosiaalityö: teoreettinen tarkastelu. Teoksessa Sosiaalityön kehittäminen -taustoja, reunaehtoja, näkökulmia. Toim. Karisto Purola. Oppimateriaaleja 1. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Helsingin yliopisto: Yliopistopaino, Nikander, Pirjo Laadullisten aineistojen litterointi, kääntäminen ja validiteetti. Teoksessa Haastattelun analyysi. Toim. Toim. Johanna, Ruusuvuori, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen. Tampere:vastapaino, O Connor, Gerald Case management: system and practice. Social casework 2(69), Oksanen, Jorma Kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykososiaalinen hoito. Duodecim, Paakkanen, Tarja Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujärjestelmä vaikeahoitoisuuden näkökulmasta. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta ja Niuvanniemen sairaala, Kuopio. < Luettu Parton, Nigel & Patrik O'Byrne Constructive social work. Towards a new practice. Basingstoke: Palgrave. Payne, Malcom What is profesiional social work? London: British Association of social workers.

78 75 Pincus, Allen & Anne Minahan Social work practice: Model method. Itasca, Illinois:F.E.Peacock Publishers. Poutiainen, Päivi Perheen kehitystehtävät. Teoksessa Nuorten psyykkisten ongelmien kohtaaminen. Toim. Eila, Laukkanen, Mauri, Marttunen, Seija Miettinen Seija & Matti Pietikäinen. 1.painos, Hämeenlinna: Duodecim, Pylkkänen, Kari Hoitotakuu nuorisopsykiatriassa. NUOTTA-projektin loppuraportti Sosiaali- ja terveysministeriö. Selvityksiä 2003: 13. Raunio, Kyösti Olennainen sosiaalityössä. Gaudeamus. Helsinki. Rostila, Ilmari Tavoitelähtöinen sosiaalityö. Voimavarakeskeisen ongelman ratkaisun perusteet. Jyväskylän yliopisto: SoPhi 61. Ruusuvuori, Johanna, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen Haastattelun analyysin vaiheet. Teoksessa Haastattelun analyysi. Toim. Johanna, Ruusuvuori, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen. Tampere: Vastapaino, Salo, Ulla-Maija Simsalabim, sisällönanalyysi ja koodaamisen haasteet. Teoksessa Umpikujasta oivallukseen. Reflektiivisyys empiirisessä tutkimuksessa. Toim. Sanna Aaltonen & Riitta Högbacka. Tampere: Juvenes Print, Satka, Mirja, Synnöve Karvinen-Niinikoski & Marianne Nylund Mitä sosiaalityön käytäntötutkimus on? Teoksessa Sosiaalityön käytäntötutkimus. Toim. Mirja, Satka, Synnöve, Karvinen-Niinikoski, Marianne Nylund & Susanna Hoikkala. Helsinki: Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Satka, Mirja Sosiaalinen työ peräänkatsojamiehestä hoivayrittäjäksi. Teoksessa Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaaliturvan historia. Toim. Jouko, Jaakkola, Panu, Pulma, Mirja Satka & Kyösti Urponen. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, Seikkula, Jaakko & Tom Erik Arnkil Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Esa Print Oy. Sheppard, Michael Mental Health Work in the Community: Theory and practice in Social Work in Community psychiatric Nursing. Iso-Britannia:Routledge. Saatavilla E-kirjana. Shorter, Edward The historical development in mental health services in Europe. Teoksessa Mental health policy and practice across Europe. The future direction of mental health care. Martin, Knapp, David, McDaid, Elias Mossialos & Graham Thornicroft. European Observatory on Health Systems and Policies Series. UK: McGraw-Hill, E-kirja.

79 76 Sipilä, Anita Sosiaalityön asiantuntijuuden ulottuvuudet Tiedot, taidot ja etiikka työntekijöiden näkökulmasta kunnallisessa sosiaalityössä. Väitöskirja. Itä-Suomen Yliopisto. Kuopio: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta. Saatavana < Sipilä, Jorma Sosiaalityön jäljillä. Helsinki: Tammi. Sipilä, Jorma Sosiaalisten ongelmien synty ja lievittäminen. Helsinki: Tammi. Siponen, Anne Astmaa sairastavat Arjen selviytyjinä. Teoksessa Sairas, potilas ja omainen. Näkökulmia sairauden kokemiseen. Toim. Marja-Liisa, Honkasalo, Ilkka Kangas & Ullamaija Seppälä Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, Spearman, Len A Developmental Approacht to Social Work Practice in Mental Health. Building on strengths. Teoksessa Social Work in Health and Mental Health. Issues, Developmnets and Actions. Toim. Anna Metteri & Tuula Heinonen. Marquis Book Printing Inc. Canada, Stewart, David W. & Shamdasani Prem N Focus groups. Theory and practise. Lontoo: Sage. Sundman, Eila Esipuhe. Teoksessa Terveys ja sosiaalityö. Toim. Heli, Valokivi, Anna Metteri & Ylinen Satu. Juva: Bookwell, 7-8. SWAP. Social Work Law in Practice, a research project to explore social work students law learning on practice placement. Social Policy and Social Work (SWAP) report, Funded Projects The Higher Education Academy. School of Social Sciences. Southamption. Synnöve, Karvinen Mary Richmond, GH Mead ja sosiaalityön teoria. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakausilehti Janus 1/1992. Jyväskylä: Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisu, Talentia. 08/2015. Päättäjille tuntematon asiantuntija. Metteri, Anna. Sosiaalialan edunvalvonta ja ammattilehti. < Tarvainen, Lauri & Mervi Ahla Henkilökohtainen huolto. Porvoo: WSOY. Terveydenhuollon sosiaalityön luokitus. Opas luokituksen käyttöön ja näkökulmia palvelujen kehittämiseen Suomen kuntaliitto ja Terveydenhuollon sosiaalityöntekijät RY. Helsinki: Kuntaliiton painatuskeskus. Thomas, Judith, Katherine C.Pollard & Derek Sellman Interprofessional Working in Health and Social Care. Professional Perspectives.Second Edition. UK: Palgrave Macmillan. Toikko, Timo Psykososiaalinen lähestymistapa sosiaalityössä. Janus 5 (2),

80 77 Urponen, Kyösti Huoltoyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon. Teoksessa Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaaliturvan historia. Toim. Jouko, Jaakkola, Panu, Pulma, Mirja Satka & Kyösti Urponen. Helsinki: Sosiaaliturvan keskusliitto, Valtonen, Anu Ryhmäkeskustelut. Teoksessa Haastattelu, tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Toim. Johanna Ruusuvuori & Liisa Tiittula. Jyväskylä: Gummerus, Van Harmelen, Anne-Laura Associated with Dorsal Medial Prefrontal CortexResponsivity to Social Exclusion in Young Adults. PLoS ONE 9(1): e doi: /journal.pone < > Luettu Vornanen Riitta Hyvinvointiyhteiskunta ja turvallisuus. Teoksessa Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Toim. Juha, Hämäläinen, Riitta Vornanen & Sakari Kainulainen. Juhlakirja professori Puli Niemelän täyttäessä 60-vuotta Kuopio: Kopijyvä, Väänänen Riitta Perheen rakenteen, dynamiikan ja arvojen merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden- ja kauppatieteiden tiedekunta, Kuopion yliopistollinen sairaala, lastenpsykiatrian klinikka, Kuopio: Kopijyvä, 43:

81 78 Liite 1 (Potilaskuvaus) 16-vuotias Matti on hakeutunut itsenäisesti koululääkärin vastaanotolle univaikeuksien ja väsymyksen vuoksi. Matilla on aikaisemmin todettu masennusoireita. Tavattuaan nuorta, koululääkäri on tehnyt lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Lähetteestä on ilmoitettu isälle, äitiä ei saatu kiinni. Matti on 16-vuotias lukiota 1.vuotta käyvä nuori. Matin vanhemmat ovat eronneet vuonna 2013, äiti hakenut yksinhuoltajuutta. Matti asuu äitinsä, kahden pikkuveljensä ja äidin uuden avopuolison luona pääkaupunkiseudulla. Matti ei tule toimeen äidin uuden miesystävän kanssa. Biologiseen isään Matti ollut yhteydessä epäsäännöllisesti, isä asuu toisella paikkakunnalla. Matilla on kolme pikkuveljeä, joista yksi on sijoitettuna nuorisokotiin. Matti on lääkärin vastaanotolla yksin ja kertoo ongelmakseen väsymyksen, alakuloisuuden ja kuormittuneisuuden, kuolemanajatuksia esiintyy viikoittain eikä Matti jaksa kiinnostua mistään. Matti kertoo kotitilanteestaan, että sekä äiti että äidin miesystävä käyttävät alkoholia runsaasti, molemmat ovat työelämässä. Matti itsekin myöntää käyttävänsä alkoholia viikonloppuisin muutaman annoksen, ei muuta päihteiden käyttöä. Matilla on kertynyt koulupoissaoloja runsaasti syksyn 2015 aikana, unirytmi on sekaisin, koulusta mietitty lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Asiakkuus lastensuojeluun perheellä on, mutta ei aktiivisena. Matti kertoo, ettei viihdy kotona ja haluaisi tavata biologista isäänsä useammin. Nuori paljastaa vastaanotolla myös olleensa äskettäin tappelussa mukana ja lyöneensä nuorempaa poikaa nyrkillä naamaan. Matti kertoo seurustelevansa 17v.tytön kanssa joka on raskaana. Kontaktissa nuori antaa väsyneen, ahdistuneen ja alavireisen vaikutelman, ei ajankohtaista lääkitystä. Nuori on motivoitunut hoitoon ja halukas jatkamaan opintojaan lukiossa räätälöidysti. Lähete on hyväksytty nuorisopsykiatrian poliklinikalle.

82 79 Liite 2 TIEDOTE TUTKITTAVILLE JA SUOSTUMUS TUTKIMUKSEEN OSALLISTUMI- SESTA Tutkimuksen nimi: Sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa Osallistuminen tutkimukseen on täysin vapaaehtoista. Tutkittavilla on tutkimuksen aikana oikeus kieltäytyä tutkimuksesta ja keskeyttää tutkimukseen osallistuminen missä vaiheessa tahansa ilman, että siitä aiheutuu heille mitään seuraamuksia. Tutkimuksen järjestelyt ja tulosten raportointi ovat luottamuksellisia. Tutkimuksesta saatavat tutkittavien henkilökohtaiset tiedot tulevat ainoastaan tutkittavan ja tutkijaryhmän käyttöön ja tulokset julkaistaan tutkimusraporteissa siten, ettei yksittäistä tutkittavaa voi tunnistaa. Tutkittavilla on oikeus saada lisätietoa tutkimuksesta tutkijaryhmän jäseniltä missä vaiheessa tahansa. Tutkijoiden yhteystiedot sosiaalityöntekijä Miina Karu, p , miina.karu@hus.fi Tutkimuksen taustatiedot Tutkimus on yksittäinen tutkimus, pro gradu -tutkimus. Pro gradu tutkielmani kuuluu Itä- Suomen yliopiston maisterivaiheen opintoihin sosiaalityössä. Tutkimuksen on tarkoitus valmistua kevään 2016 aikana, viimeistään Tutkimukseen ei tarvita rahoitusta. Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja merkitys Tutkielmassa tarkastelen sosiaalityön asiantuntijuutta osana moniammatillista työyhteisöä nuorisopsykiatrisessa avohoidossa. Tutkimuskohteena on sosiaalityön asiantuntijuus nuorisopsykiatriassa. Aineiston kerään toteuttamalla neljä ryhmäkeskustelua nuorisopsykiatrian avohoitopoliklinikoilla pääkaupunkiseudulla moniammatillisille työryhmille. Ajatus tutkimukselle on lähtenyt oman työkuvani myötä. Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä nuorisopsykiatrian avohoidossa. Tutkimuksen hyötynä ja tavoitteena nuorisopsykiatrialle on saada lisätietoa, selkiyttää ja jäsentää sosiaalityön asiantuntijuutta ja roolia nuorisopsykiatriassa.

83 80 Tutkimusaineiston käyttötarkoitus, käsittely ja säilyttäminen Mihin aineistoa käytetään: tutkimuskäyttö, pro gradu -tutkielma Miten manuaalista ja digitaalista aineistoa säilytetään tutkimuksen aikana? -Manuaalista aineistoa säilytän lukitussa kaapissa -Aineistoa käytän analysoinnin ajan ja viimeistään analysoinnin loppuvaiheessa tuhoan aineiston. Tutkittavan suostumus tutkimukseen osallistumisesta Olen perehtynyt tämän tutkimuksen tarkoitukseen ja sisältöön, kerättävän tutkimusaineiston käyttöön, tutkittaville aiheutuviin mahdollisiin haittoihin sekä tutkittavien oikeuksiin. Suostun osallistumaan tutkimukseen annettujen ohjeiden mukaisesti. Voin halutessani peruuttaa tai keskeyttää osallistumiseni tai kieltäytyä tutkimukseen osallistumisesta missä vaiheessa tahansa. Tutkimustuloksiani ja kerättyä aineistoa saa käyttää ja hyödyntää sellaisessa muodossa, jossa yksittäistä tutkittavaa ei voi tunnistaa. Päiväys Tutkittavan allekirjoitus

84 Liite 3 Tutkimuslupa 81

85 82

86 83