"Takalaittoman puolella eli pelissä, mutta ei pelattavissa"

Transkriptio

1 Heikki Suhonen "Takalaittoman puolella eli pelissä, mutta ei pelattavissa" Raportti Salon A-klinikan asumispalveluista ja niiden asiakkaista A-klinikkasäätiön monistesarja nro 61 A-klinikkasäätiö 2008 ISSN (moniste) ISSN (verkkojulkaisu) ISBN (moniste) ISBN (pdf)

2 Sisällys Saatteeksi 1. Johdanto 8 2. Hoitoketjut ja kuntoutus asumispalvelujen yhteydessä 9 3. Asumispalvelujen asiakkaiden ensimmäinen haastattelu Haastateltujen henkilötausta Päihteidenkäyttö ja sairaudet Haastateltujen elämäntilanne Haastateltujen kokemukset asumispalveluista Elämänhallinnan näköaloja Yhteenveto ensimmäisen haastattelun tuloksista Asumispalvelujen asiakkaiden toinen haastattelu Toiseen haastatteluun valikoituneet Asiakkaiden elämässä tapahtuneet muutokset Haastateltujen elämäntilanne Elämänhallinta ja sen muutokset Tiivistelmä toisen haastattelun tuloksista Salon A-klinikan asumispalvelut työntekijän silmin Asumispalvelujen taustaa Louhela ja Anjalansalo asumispolun osana Tukiasumisen rooli Asumispolun erityiskysymyksiä Asumispolun kehittäminen ja tulevaisuus Yhteenveto työntekijöiden haastatteluista Työntekijöiden ryhmähaastattelu Johtopäätökset 69 Lähteet 73 Liitteet: I haastattelun (asiakkaat) teema-alueet II haastattelun (asiakkaat) teema-alueet Työntekijöiden haastattelun teema-alueet Työntekijöiden ryhmähaastattelun teema-alueet Asumispolku Hoitoketjut kuntoutus- ja asumispalveluissa 6

3 Saatteeksi Tämä raportti liittyy Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittamaan Salon A-klinikan asumispalvelujen kehittämishankkeeseen (ASTU-projekti). Hankkeen lähtökohtana on ollut Salon A-klinikan ennakkoluulottomuus kehittää päihdeasiakkaiden asumispalveluja. Asumispalvelujen kehittämisellä ja yhdyskuntatyön orientaatiolle perustuvalla työskentelyllä on Salon A-klinikalla pitkät perinteet. Nämä perinteet on onnistuttu säilyttämään ja niitä on kehitetty ajan vaatimuksia vastaaviksi. ASTUprojektin toteutumisesta on kiitettävä Salon A-klinikkatoimen aluejohtaja Hannu Rantaa ja koko A-klinikan henkilöstön ennakkoluulottomuutta kantaa laajasti vastuuta asiakaskuntansa hyvinvoinnista. Oheisen raportin toteutumiseen on antanut merkittävän panoksen Salon A-klinikan sairaanhoitaja Soile Hannula, joka sai käyttää osan työaikaansa hankkeen projektityöntekijänä toimimiseen. Hän osallistui käytännössä projektin kaikkiin vaiheisiin. Soile Hannula oli mukana suunnittelemassa haastatteluja, suoritti kaikki asiakashaastattelut, osallistui raportin laatijan kanssa työntekijöiden haastatteluihin ja hän on lisäksi kommentoinut raportin eri versioita. Ilman hänen aktiivista ja asiantuntevaa panostaan tämä raportti ei olisi ollut mahdollinen. Myös Anjalansalo-yhteisön vastaava ohjaaja Pirjo Tuominen on tukenut monin tavoin tämän raportin tekemistä. Hän on erityisesti auttanut hoito- ja kuntoutusketjujen käytäntöjen kuvaamisessa sekä huolehtinut projektin eri osa-alueiden yhteensovittamisesta. Pirjo Tuomisen panos koko hankkeen ja tämän raportin onnistumiselle on ollut merkittävä. Myös hän on kommentoinut raportin eri versioita. Projektityöntekijä Ilkka Laaksonen on auttanut mm. vertaistukitoiminnan kuvaamisessa ja asumispolkuidean käytännön jäsentämisessä. Siitä hänelle suuret kiitokset. ASTU-projektin yhteydessä on toiminut seurantaryhmä, joka on kokoontunut useamman kerran hankkeen aikana. Seurantaryhmä on tukenut hankkeen etenemistä ja antanut monia hyviä näkökulmia tämän raportin toteuttamiseen. Seurantaryhmässä olivat mukana Salon A-klinikkatoimen aluejohtaja Hannu Ranta, Anjalansalo-yhteisön vastaava ohjaaja Pirjo Tuominen, sairaanhoitaja/projektityöntekijä Soile Hannula, projektikoordinaattori Tanja Tuori (A-klinikkasäätiö), asumispalvelujen yksikkövastaava Virve Yrttiranta, projektityöntekijä Ilkka Laaksonen ja lehtori Heikki Suhonen (Turun yliopisto). Kiitokset ansaitsevat lisäksi sosiaaliterapeutit Liisa Putkonen ja Tiina Uusi-Kartano, jotka selvensivät allekirjoittaneelle ikääntyneiden asiakkaiden asumiseen liittyviä erityiskysymyksiä. Kiitokset kuuluvat erikseen myös Salon A-klinikan sosiaaliterapeutti Tonny Klapille, asumisyksikkövastaava Virve Yrttirannalle, projektityöntekijä Ilkka Laaksoselle, vastaava ohjaaja Pirjo Tuomiselle, kenttätyöntekijä Arto Tujuselle sekä yöpäivystyksen projektityöntekijä Mika Koskiselle, jotka antoivat kokemuksensa raportin käyttöön. Lopuksi haluan kiittää hankkeessa haastateltuja asiakkaita, jotka ovat ennakkoluulottomuudellaan mahdollistaneet raportin ja sitä kautta Salon A-klinikan asumispalvelujen kehittämisen tulevaisuudessa. Allekirjoittanutta on tukenut koko tämän hankkeen ajan myös Salon A-klinikan henkilöstön rento ja lämmin asenne ulkopuolista harhailijaa kohtaan. Turussa Heikki Suhonen 7

4 1. Johdanto Salon A-klinikalla toteutettu ASTU-projekti oli Salon A-klinikan asiakkaiden asumispalvelujen kehittämishanke. Se käynnistyi alkuvuodesta 2005 ja päättyi helmikuun lopussa Hankkeen tavoitteet voidaan tiivistää neljään teemaan: kuvata ja kehittää kuntoutus- ja asumispalvelujen hoitoketjua kehittää vertaistukea A-klinikan palvelujen täydentäjänä kehittää yöpäivystystä yhdessä Salon mielenterveysseuran kanssa tutkia kuntoutus- ja asumispalvelujen vaikutuksia asiakkaiden arkeen (ASTU-projektin projektisuunnitelma 2004) Oheinen raportti keskittyy erityisesti viimeksi mainittuun tavoitteeseen, mutta siinä sivutaan projektin muitakin tavoitteita. Tämän raportin nimi viittaa muunneltuna erään haastatellun Salon A-klinikan työntekijään kommenttiin, jolla hän kuvaa monien asumispalvelujen piirissä olevien asiakkaiden yhteiskunnallista todellisuutta. Tämän raportin pohjana oleva selvitystyö asumispalvelujen asiakkaista ja heidän arjestaan koostu neljästä osiosta. Ne ovat asumispalvelujen asiakkaiden ensimmäinen haastattelu ( ) ja uusintahaastattelu ( ). Haastattelut perustuivat puolistrukturoituihin haastattelulomakkeisiin (liitteet 1 2). Haastattelut suoritti projektityöntekijä. Lisäksi haastateltiin erikseen seitsemän asumispalvelujen kanssa tekemisissä olevaa A-klinikan työntekijää (liite 3). Viimeksi mainitut haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin, ryhmiteltiin teemoittain ja analysoitiin. Lisäksi muutamista työntekijöistä muodostettiin keskusteluryhmä, jonka kanssa aihepiiriä syvennettiin edelleen puolistrukturoituna ryhmähaastattelulla (liite 4). Ryhmähaastattelu nauhoitettiin, litteroitiin ja aineisto ryhmiteltiin teemoittain. (esim. Eskola & Suoranta 1998.) Ryhmähaastattelussa oli mukana neljä työntekijää, joista puolet oli haastateltu myös yksin. Sekä työntekijöiden haastattelun että ryhmähaastattelun suoritti raportin laatija. Haastatelluista asiakkaista käytetään kummankin haastattelun yhteydessä samaa vastaajakoodia. Tämä raportti perustuu haastatteluaineistoihin, tilastoihin sekä dokumentteihin. Pienistä frekvensseistä johtuen prosenttilukuja on esitetty vain muutaman teeman yhteydessä. Molemmat asiakashaastattelut tehneen projektityöntekijän mielestä haastateltujen vastaukset ovat luotettavia. Ensimmäisen asiakashaastattelun tukena on käytetty asiakkaiden luvalla muutamaa kysymystä ns. tulolomakkeesta, jonka asiakkaat asumisyksikköön tullessaan täyttävät. Yksiköiden työntekijät keräsivät nämä tiedot. Kyseisiä tietoja saatiin 27 asiakkaalta. Tätä raporttia on toimintatutkimusta, arviointitutkimusta, case-tutkimusta ja perinteistä projektin raportointia. (esim. Yin 1995; Rubin & Rubin 1995, Eskola & Suoranta 1998, Robson 2001.) Tutkimusotteeltaan raportti on ensisijaisesti laadullinen (kvalitatiivinen). (Eskola & Suoranta 1998, ) Koko hankkeen ja tämän raportin tavoite on ollut päihdeongelmaisten asumispalvelujen kehittäminen tulevaisuudessa, joten tällä raportillakin on yhtymäkohtia ns. kehittämistutkimukseen. Näin on varsikin niiltä osin, kun esille nousseet kehittämisideat ankkuroidaan konkreettisesti päihdetyön ja asumispalvelujen kontekstiin. Kehittämistutkimukseen viittaa myös se, että raportissa konkretisoidaan kehittämisideoita hahmottelemalla vaihtoehtoisia käytäntöjä ja 8

5 kytkemällä ne nykyisiin yhteiskunnallisiin käytäntöihin. (Edelson 2002, ; Valkama 2002.) Projektin aikana kävi ilmi, että tällaisen hankkeessa haastattelujen, ryhmäkeskustelujen ja ideoinnin yhteydessä nousee esille runsaasti ns. heikkoja signaaleja, jotka ovat toiminnan toteutumisen ja kehittämisen kannalta monesti tärkeämpiä kuin yleisluonteiset kuvaukset ja ennusteet. Heikot signaalit ovat teemoja, jotka nousevat ajoittain näkyville ja kuultaville yhteisössä, mutta jotka eivät ole vielä vakiintuneet keskustelujen ja käytäntöjen valtavirraksi. Ne ovat monesti uusia, yllättäviä ja jopa paradoksaalisia kannanottoja. Niissä on kuultavissa ruohonjuuritason ääni, joka ei ole vielä suodattunut riittävästi esiin vallitsevan retoriikan kohinan läpi. Heikot signaalit ovat vasta kypsymässä kantaviksi ideoiksi ja ajatuksiksi, jotka sitten ajan kuluessa jalostuvat uusiksi kehittämistyön valtavirraksi. Ne saattavat alkujaan olla jopa hyljeksittyjä ja vähäteltyjä keskustelunavauksia. Merkittävät ja uutta luovat kehittämishankkeet ovat monesti saaneet alkunsa juuri heikoista signaaleista. (Coffman 1997.) Edellä kerrotusta syystä tämän raportin yhteydessä asiakkaiden ja työntekijöiden kommenteille so. annetaan poikkeuksellisen paljon tilaa. Näin saadaan esille pieniäkin yksityiskohtia ja vivahteita. Samalla luodaan mahdollisuus nähdä meneillään olevan keskustelun ja toiminnan vivahteet myös niiden teemojen osalta, jotka ovat vasta muotoutumassa. 2. Hoitoketjut ja kuntoutus asumispalvelujen yhteydessä Salon A-klinikan asumispalvelut sisältävät monenlaisia hoidon ja kuntoutuksen elementtejä, jotka ovat syntyneet vuosien varrella. Asumispalvelujen yhteydessä voidaan puhua asumisyhteisöistä, tuetusta asumisesta, asumispolusta, harjoitteluasumisesta sekä erilaisista hoito- ja kuntoutusketjuista. Lisäksi Rolle-työ, vertaistukitoiminta, yöpäivystys ja toimintakeskukset ovat käytännössä osa asumispalveluja ja niihin liittyvää kuntoutusta. Liitteissä 5 6 on esitetty kaavioiden muodossa asumispolkuun ja asumispalveluihin liittyvät hoito- ja kuntoutusketjut Salon A-klinikalla. Kuviot on laatinut Anjalansalo-yhteisön vastaava ohjaaja Pirjo Tuominen. Somerolla sijaitsevaa 11-paikkaista Louhela-yhteisöä voidaan luonnehtia pysähdyttämis- ja havahduttamispaikaksi. Toiminta siellä perustuu yhteisöllisyyteen, joka tarkoittaa käytännössä asiakkaiden yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä, säännöllistä ryhmätoimintaa sekä vertaistukea. Louhelassa lähtökohtana on asiakkaan päihdekuntoutuksen tarve. Kuntoutusjaksolla seurataan myös asiakkaan terveydentilaa. Seuranta sisältää mm. terveydentilan arvioinnin, tarvittavan hoidon, jatkohoitoon ohjaamisen sekä mahdollisuuden mm. hierontaan ja jalkahoitoon. Vaikka Louhela on asumisyhteisö, siellä tarjotaan myös yksilöllistä kuntoutusta (yksilöllinen päihdetyö), opetellaan arjen hallinnan taitoja ja osallistutaan työtoimintaan. (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 13.) Louhelassa voidaan jatkaa jo muualla alkanutta katkaisuhoitoa. Sinne voi tulla myös parin viikon arviointijaksolle. Tällöin arvioidaan asiakkaan jatkokuntoutuksen tarve. Edellä kerrotun lisäksi Louhelassa on mahdollisuus pitempään kuntoutukseen. Silloin kuntoutus- ja asumisjakso voivat kestää muutamasta kuukaudesta vuoteenkin. Tällöin 9

6 kysymys on asiakkaista, jotka eivät vielä ole valmiita itsenäiseen asumiseen. Pitkän kuntoutusjakson tarkoitus on, että asiakas jossakin vaiheessa kykenisi itsenäiseen asumiseen ja irtaantumaan päihteistä. Asiakas voi tarvittaessa palata myöhemmin tukiasunnosta tai omasta asunnosta kuntoutusjaksoille Louhelaan. Salossa sijaitsevassa 16-paikkaisessa Anjalansalo-yhteisössä on sekä yhteisö- että hoitokoti. Sielläkin korostetaan yhteisöllisyyttä, mutta lisäksi Anjalansalossa panostetaan tuettuun asumiseen, itsenäisen asumisen mahdollistamiseen sekä yksilölliseen päihdetyöhön (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 14). Anjalansaloyhteisö tarjoaa kuntoutusta myös A-klinikan avohoitoasiakkaille, Rolle-asiakkaille (ikääntyneet ja liikuntarajoitteiset asiakkaat) sekä sairaalahoidosta kotiutetuille, jotka eivät vielä selviä itsenäisesti kotona tai tukiasunnossa. A-klinikan terapia-asiakkaat ohjataan Anjalansaloon retkahdusten ehkäisemiseksi, niiden katkaisemiseksi tai kotona selviytymisen tukemiseksi. Tukiasunnoissa asuvien kriisihoitoa, elämänhallintaa ja retkahduksista selviämistä tuetaan niin ikään Anjalansalossa tapahtuvilla kuntoutus- ja hoitojaksoilla. Rolle-asiakkailla Anjalansaloon tuloa voi edeltää muutaman päivän tutustumisjakso, jonka jälkeen tehdään lopullinen päätös kuntoutusjaksolle lähtemisestä. Kuntoutuksen tavoite on kotona selviytyminen mahdollisimman pitkään. Näiden asiakkaiden kanssa sovitaan kuntoutusjaksoista monesti jo etukäteen. Anjalansaloon ohjataan asiakkaita siis myös päihteidenkäytöstä aiheutuneiden sairaalahoitojen jälkeen. Tällöin tarvitaan usein pitkä kuntoutusjakso, ennen kuin asiakas on valmis itsenäiseen asumiseen. Työntekijöiden kokemusten mukaan sairaalasta jatkohoitoon ohjaaminen on viime vuosina lisääntynyt. Erityisesti on oltu huolestuneita liian huonokuntoisten potilaiden kotiuttamisesta ja ohjaamisesta esimerkiksi Anjalansaloon. Uusin tulokas Salon A-klinikan asumispalvelujen joukossa on 2000-luvulla kehitelty ns. asumispolku, joka on lähinnä asumisprosessin ja kuntoutuskäytännöt yhteen liittävä ammatillinen orientaatio. Asumispolku on vielä sisäänajovaiheessa, mutta siitä toivotaan tulevaisuudessa eräänlaista Salon A-klinikan asumispalvelujen lippulaivaa. Asumispolku tähtää pitkäkestoiseen päihdekuntoutukseen ja samalla asiakkaan asumisen edellytysten turvaamiseen. Tavoite on päihteetön ja itsenäinen asuminen (ks. liitteet 5 6). Ennen asumispolulle siirtymistä kartoitetaan asiakkaan halu sitoutua pitkäkestoiseen tuettuun asumiseen ja kuntoutukseen sekä hänen halukkuutensa muutokseen. Asumispolku alkaa 4 6 viikon arviointijaksolla Louhelassa, jolloin asiakkaan toivotaan pysähtyvän miettimään ongelmiaan ja elämänhallintaansa. Louhelassa asiakkaan on mahdollista saada itselleen tukihenkilö ja päästä mukaan vertaistukitoimintaan. Mikäli asiakas harkitsee asumispolulle lähtemistä, hän voi siirtyä muutamaksi päiväksi Anjalansaloon tutustumisjaksolle ja palata sitten takaisin Louhelaan tekemään lopullinen päätös asumispolulle siirtymisestä. Toisinaan asiakkaat tulevat asumispolulle jostakin laitoksesta, jossa he ovat olleet pitemmän aikaa (esim. Halikon sairaala, Kankaanpään A-koti, vankila). Mikäli asiakkaalla on ollut huumeongelma, hänen pitää antaa ns. puhtaita seuloja asumispolulle päästäkseen ja siellä pysyäkseen. Asumispolku ei kuitenkaan toimi suoranaisesti 10

7 huumevieroituksen toteuttajana. Vankilasta palaavien kohdalla on mahdollista tietyin edellytyksin suorittaa Louhela-yhteisössä loppuosa tuomiosta. Kun asiakas sitten on päättänyt siirtyä asumispolulle ja Anjalansaloon, hän aloittaa kaksi viikkoa kestävän ns. sitoutumisjakson. Tällöin asiakas kotiutuu ja sitoutuu Anjalansaloon sekä rauhoittaa elämäänsä. Anjalansalossa sovelletaan yksilöllisen päihdetyön orientaatioita yhteisöllisyyden puitteissa. Viimeistään tässä vaiheessa asiakas pyritään sitouttamaan terapiaan. Arjen hallinnan taitojen opetteluun kuuluu Anjalansalossa mm. vuorokausirytmistä huolehtiminen, kodinhoidon taitojen opetteleminen, rahankäytön harjoitteleminen sekä päihteettömään arkeen totutteleminen. Työtoiminta Anjalansalossa tarkoittaa yhteisön päivittäisiin toimintoihin osallistumista, mutta myös talon ulkopuolella työskenteleminen tai opiskelu on mahdollista. Ulkopuolisina yhteistyökumppaneina työtoiminnassa ovat mm. toimintakeskus sekä työvoimatoimiston palvelukeskus. Mikäli kuntoutusjakso Anjalansalossa etenee suunnitellusti, asiakkaalla on mahdollisuus siirtyä itsenäisempään asumiseen ns. harjoitteluasunnossa, jossa hänellä on tukenaan jo Anjalansalossa tutuksi tullut kenttätyöntekijä. Harjoitteluasumisvaiheen jälkeen asiakas voi päästä A-klinikan tukiasuntoon vuokralaiseksi. Tällöinkin hänellä on mm. kenttätyöntekijä tukenaan. Salon A-klinikalla on 28 tukiasuntoa. Tarvittaessa asiakas voi palata Anjalansaloon kuntoutusjaksoille. Mikäli retkahduksia tapahtuu, asiakas siirtyy asumispolun alkuun ja aloittaa prosessin alusta ( ketunlenkki ). Asumispolku on suunnitelmallinen prosessi, jonka kesto pyritään sopimaan etukäteen. Se on myös konkreettinen osa asiakkaan hoitosuunnitelmaa. Kun asumispolkuvaihe on ohi, asiakas voi jatkaa itsenäisesti tukiasunnossa tai siirtyä omaan asuntoon. Tukiasunnoissa jatkavilla entisillä asumispolkulaisilla on käytettävissään samat tukimuodot kuin muillakin tukiasukkailla eli esimerkiksi kenttätyöntekijän tuki. (ks. liitteet 5 6.) Mikäli A-klinikalla avohoidossa olevalla asiakkaalla on akuutti kriisi, hän voi päästä tilanteensa laukaisemiseksi lyhyeksi aikaa Louhelaan, Anjalansaloon tai kriisiasuntoon. Tällöin voidaan tehdä yhteistyötä sosiaalitoimen, mielenterveystoimiston, psykiatrisen sairaalan ym. toimijoiden kanssa. Akuutin kriisin selvittyä tehdään jatkosuunnitelma myös asumisen järjestämiseksi. Salon A-klinikan yhteydessä toimii kolme toimintakeskusta: Vaihtoehto (Salo), Tammitupa (Perniö) ja Rysä (Halikko). Toimintakeskuksilla on kullakin oma kannatusyhdistys, jonka ohjaajat vastaavat niiden toiminnasta. Toimintakeskuskäyntejä kertyi vuonna 2006 kaikkiaan Yksistään Salon Vaihtoehdossa kävi 111 eri henkilöä ja käyntikertoja kertyi 6835 vuonna Vaihtoehto oli auki myös 20 viikonloppuna sekä useina lauantaina ja arkipyhinä. Retkipäiviä oli 10. Toimintakeskuksissa asiakkailla on mahdollisuus yhteisölliseen ja päihteettömään yhdessäoloon sekä edullisiin peruspalveluihin (esim. ruoka, kahvi, lehdet, atk, sauna, pyykinpesu jne.). Tämän lisäksi järjestetään retkiä, tapahtumia ja toimintapäiviä. Toimintakeskuksissa on viikoittain mahdollisuus tavata A-klinikan sosiaaliterapeutti ja sairaanhoitaja. Kannatusyhdistysten vapaaehtoiset työntekijät pitävät keskuksia auki myös iltaisin ja viikonloppuisin. Toimintakeskukset ovat päihdeongelmaisille asiakkaille tärkeä palvelujen tarjoaja ja ajankäytön vaihtoehto. 11

8 Sekä tukihenkilövalmennuksen että tukivalmennusryhmän juuret ulottuvat Salon A- klinikalle 2000-luvun alkupuolelle. Tukihenkilövalmennus tarkoittaa tukihenkilöiden kouluttamista ja heidän toimintaedellytysten turvaamista, jotta he pystyisivät toimimaan vertaistuen antajina toipumisprosessinsa alkuvaiheessa oleville päihdeongelmaisille. Tukihenkilöltä itseltään edellytetään vähintään vuoden raittiutta. Tukivalmennusryhmä puolestaan on tukihenkilöiden keskinäinen säännöllisesti kokoontuva ryhmä, jossa tukihenkilöinä toimivat vaihtavat kokemuksiaan ja vahvistavat omaa raittiuttaan. (Salon A-klinikan vuosikertomukset 2006 ja 2007.) Vankilatyö on ollut pitkään mukana Salon A-klinikan toimintamallissa. Sillä tarkoitetaan vapautumassa olevan vangin asumisen ja selviytymisedellytysten tukemista. Seuraavassa joitakin tilastotietoja tukihenkilövalmennuksesta ja tukivalmennusryhmästä: Taulukko 1. Tukihenkilövalmennus- ja tukivalmennusryhmät (f) Tukihenkilövalmennuskertoja Tukivalmennusryhmässä käyntejä Tukihenkilöiksi valittuja Koulutuskertoja valituille tukihenkilöille Toimivia tukihenkilöitä 4 6 (Salon A-klinikan vuosikertomukset 2006 ja 2007) Yöpäivystyksen kokeilu oli osa ASTU-projektia. Se on toteutui yhteistyössä Salon mielenterveysseuran kanssa RAY:n rahoituksella vuosina Alkujaan yöpäivystyskokeilu piti toteuttaa yhteistyössä myös sosiaalipäivystyksen kanssa, mutta siihen ei käytännössä ollutkaan tarvetta. Aiemmin mm. Anjalansalon yöpäivystys oli työntekijän kotoa käsin puhelimitse toteutettu varallaolojärjestelmä. Nyt kokeiluun palkattiin kaksi työntekijää vuorottelemaan yöpäivystäjänä. Yöpäivystäjä toimii Anjalansalosta. Yöpäivystäjä antaa puhelimitse tukea ja neuvontaa, keskusteluapua ja tapaa asiakkaita tarvittaessa. Lisäksi yöpäivystäjä tekee seurantakäyntejä Salon A- klinikan asumisyhteisöihin ja Salon mielenterveysseuran tukitaloihin, joissa on yli 20 asukasta. Tarvittaessa yöpäivystäjä on myös A-klinikan ja mielenterveysseuran tukiasunnoissa asuvien käytettävissä. Aiempi päivystysjärjestelmä ei mahdollistanut esimerkiksi huonokuntoisten asiakkaiden ottamista Anjalansaloon, mutta nyt kokeilun myötä tilanne on olennaisesti muuttunut. ASTU-projektin päätyttyä yöpäivystys on vakinaistettu maaliskuussa Käytännössä yöpäivystyskokeilu osoitti jo kokeilun kestäessä tarpeellisuutensa. Ensimmäisenä yöpäivystyskokeilun vaikutukset näkyivät Anjalansalon ilta- ja yöaikojen rauhoittumisena. Kynnys tulla puhumaan yöpäivystäjälle ahdistavista asioista oli matalampi kuin aiemmin, jolloin asiakkaan piti soittaa työntekijän kotiin. Louhelan näkökulmasta yöpäivystyksen merkitys on lähinnä ennaltaehkäisevässä tuessa. Myös Louhelassa on havaittu ilta- ja yöaikojen rauhoittumista. Yöpäivystyskokeilun myötä Anjalansaloon on voitu ottaa aiempaa haasteellisempia asiakkaita. Mm. nuorten aikuisten kuntouttaminen on mahdollistunut Anjalansalossa aiempaa laajemmin suoraan laitoshoidosta tai Louhela-yhteisöstä tulevien osalta. 12

9 Rajoituksiin tottumattomia, impulsiivisia nuoria aikuisia ei voida sijoittaa Anjalansaloon ilman yöpäivystystä. Huonokuntoisten asiakkaiden sairaalajakson jälkeinen kuntoutus ei myöskään olisi mahdollista ilman yöpäivystystä. Nyt asiakkaan siirtyminen esimerkiksi terveyskeskuksesta, aluesairaalasta tai Halikon sairaalasta päihdekuntoutukseen Anjalansaloon on aiempaa turvallisempaa. Anjalansaloon kuntoutusjaksolle tuli vuonna 2006 suoraan sairaalasta kaikkiaan 25 asiakasta. Yöpäivystys on mahdollistanut kriisipaikan järjestämisen Anjalansalossa. Tukiasunnoissa asuvat saivat tarvittaessa myös yöpäivystyksen puhelinnumeron. Seuraavassa yöpäivystyskokeilu numeroiden valossa: Taulukko 2. Yöpäivystyskokeilun puhelut, käynnit ja keskustelut (f, %). Vuosi 2005 (14.6. alkaen) Puhelut asiakkailta: f % f % f % A-klinikkatoimi 32 (71) 225 (88) 24 (69) Mielenterveysseura 13 (29) 28 (12) 11 (32) Yhteensä 45 (100) 255 (100) 35 (100) Käynnit: Louhela 52 (14) 79 (12) 81 (11) Mielenterveysseura: (Enola ja 331 (86) 605 (88) 686 (89) Anjala) Yhteensä 383 (100) 684 (100) 767 (100) Hoidolliset keskustelut (Anjalansalo) (Yöpäivystyskokeilun tilastot ) A-klinikkatoimen osalta em. tilastoissa ovat mukana asiakkaiden yhteydenotot Louhelasta, tukiasunnoista sekä Anjalansalosta lomalla olleilta asiakkailta. Mielenterveysseuran tukitaloissa käyntien suuret lukumäärät johtuvat siitä, että niissä käydään lähes joka työvuorossa seurantakäynnillä. Tämä on ollut erityisesti asukkaiden toive, sillä he kokevat turvattomuutta ja pelkotiloja monesti juuri iltaisin. Louhelassa yöpäivystäjä käy 1 2 kertaa viikossa. Louhelan työntekijöillä on mahdollisuus pyytää yöpäivystäjää käymään siellä tarvittaessa. Anjalansalossa tilastoidaan asiakkaan ja yöpäivystäjän väliset hoidolliset keskustelut. Asiakkaalla on mahdollisuus päästä käsittelemään ahdistustaan ja pelkojaan välittömästi yöpäivystäjän kanssa. Tästä mahdollisuudesta asiakkaat ovat antaneet hyvää palautetta. Yöpäivystäjällä on lisäksi tärkeä rooli asiakkaat terveydentilan seurannassa, mahdollisen ensiavun antamisessa ja tarvittaessa sairaalahoitoon ohjaamisessa. 3. Asumispalvelujen asiakkaiden ensimmäinen haastattelu Ensimmäisessä haastattelussa (n=40) käytettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa (ks. liite 1). Tämän lisäksi asumisyksikköön tulleista uusista asiakkaista tai asumisyksiköstä toiseen siirtyneistä asiakkaista työntekijä täyttää ns. tulolomakkeen. Lomakkeen muutamaa kysymystä muotoiltiin erityisesti tätä hanketta varten. Näitä kysymyksiä on 13

10 käytetty asiakkaan luvalla tässä raportissa ensimmäisen haastattelun tukena. Joka kerta kun on kysymys ko. lomakkeeseen perustavasta tiedosta, asiasta mainitaan tekstissä erikseen ilmoittamalla perusjoukon suuruus (n=27). Tulolomakkeen tietoja oli käytettävissä siis noin 2/3:lta ensimmäiseen haastatteluun osallistuneista Haastateltujen henkilötausta Ensimmäinen haastattelu toteutettiin pääosin elokuun lopun ja joulukuun puolivälin välisenä aikana vuonna Haastattelut teki projektityöntekijä. Tällöin haastateltiin kaikkiaan 32 Salon A-klinikan asumispalvelujen asiakasta. Haastattelua täydennettiin vielä elokuussa 2006 tehdyillä lisähaastatteluilla (8). Haastattelukysymysten testaamiseksi suoritettiin yksi pilottihaastattelu, joka on liitetty lopulliseen haastatteluaineistoon. Haastattelussa käytettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa, jossa annettiin kuitenkin asiakkaan vapaalle kerronnalle runsaasti tilaa (liite 1). Haastattelija kirjoitti haastattelutilanteessa vastaukset mahdollisimman autenttisina muistiin. Tässä hän onnistuikin erinomaisesti. Haastatteluun valikoitui siis kaikkiaan 40 Salon A-klinikan asumispalvelujen piirissä ollutta asiakasta. Heistä 7 oli Anjalansalon yhteisökodista ja 3 hoitokodista. Lisäksi 4 haastateltua oli Louhela-yhteisöstä ja loput kaksi kolmasosaa (26) asui A-klinikan tukiasunnoissa. Salon A-klinikalla tukiasunnoissa asuneiden asiakkaiden suhteellinen osuus kaikista Salon A-klinikan asumispalvelujen (Anjalansalo, Louhela ja tukiasunnot) asiakkaista (163) oli vuonna ,2 prosenttia (33) (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 14). Tämä haastatteluaineiston vinouma on otettava huomioon tulosten edustavuutta arvioitaessa. Salon A-klinikan asiakkaista oli vuonna 2006 asunnottomia 3,7 prosenttia (37), laitoksissa asuvia 0,5 prosenttia (5) ja väliaikaisessa asunnossa asui 2,8 prosenttia (28). Edellä kerrottu merkitsee sitä, että 7 prosenttia (70) Salon A-klinikan asiakkaista, joista asumistiedot olivat saatavilla (1005), kärsi vuonna 2006 asumisongelmista. Vakituinen asunto oli tuolloin siis noin 93 prosentilla (935) Salon A- klinikan asiakkaista. Edellä olevia lukuja arvioitaessa on otettava huomioon, että Salon A-klinikkatoimi kattaa noin asukasta kaikkiaan 13 sopimuskunnassa (Salon A- klinikan vuosikertomus 2006, 1-6). Lyhimmän aikaa haastatteluhetkellä tukiasunnossa asunut asiakas oli ollut siellä kuukauden ja pisimpään asunut yli 10 vuotta. Puolet (13) (mediaaniluokka) tukiasunnoissa asuneista haastatelluista oli asunut niissä yhtäjaksoisesti vähintään 14 kuukautta. Heistä enemmistö (11) oli asunut tukiasunnossa yli kolme vuotta. Anjalansalossa haastateltujen asumisen kesto siellä vaihteli kuukaudesta puoleentoista vuoteen. Anjalansalossa puolet haastatelluista oli asunut vähintään neljä kuukautta. Louhelassa asuneilla asumisen keston vaihteluväli oli kuukaudesta puoleen vuoteen. Luvut heijastelevat sitä, että Louhelassa hoitojakson on tarkoituskin olla lyhyempi kuin esim. Anjalansalon yhteisökodissa. Tukiasuminen taas on pitempikestoista asumista. Kun tarkastellaan ajanjaksoa, jolloin asiakkaat ovat olleet Salon A-klinikan asumisjärjestelyjen piirissä yhtäjaksoisesti ennen haastatteluhetkestä, saadaan käsitys siitä, miten pitkäkestoisesti näiden asiakkaiden asumiseen on panostettu voimavaroja. Kauimmin asumispalvelujen piirissä olleen asiakkaan asumisjärjestelyt olivat saaneet alkunsa vuonna Viimeisimmät asiakkaat olivat tulleet asumispalvelujen piiriin vasta aivan haastattelun edellä vuonna Mediaaniluokan muodosti vuosi 2004 eli 14

11 puolet haastelluista oli tullut asumispalvelujen piiriin vuonna 2004 tai sitä ennen. Viime vuosituhannella eli 1990-luvulla alkaneiden ja yhä edelleen jatkuvien asumisjärjestelyjen kohteena oli alle viidesosa (7) haastatelluista. Luvut kuvastavat sitä, että A- klinikan asiakkaiden asumisjärjestelyt ovat pitkäkestoisia eli yleensä vuosia kestäviä. Asumisjärjestelyjen pitkäkestoisuus kertoo siitä, että kysymys on paikallisesta asuntopolitiikasta, ei vain päihdeongelmaisten kuntouttamisesta. Tukiasunnoissa asuneista haastatelluista alle puolet (12), Louhelassa asuneista 3 ja Anjalansalossa haastatelluista 2 oli ollut 2000-luvulla vain tässä yhdessä asumispalveluyksikössä. Heitä oli siis alle puolet (17) kaikista haastatelluista. Toisaalta yli neljäsosa (11) haastatelluista oli siirtynyt ko. ajanjaksolla A-klinikan eri asumisyksiköstä toiseen vähintään neljä kertaa. Asumispalvelujen kapasiteettia on käytetty heidän kohdallaan tehokkaasti. Eräs haastateltu (H2) oli ollut 2000-luvulla viisi kertaa Louhelassa ja neljä kertaa Anjalansalossa. Tämä kertoo siitä, että asiakkaille annetaan useita mahdollisuuksia silloinkin, kun takaiskuja esiintyy. Edellä mainitun asiakkaan kohdalla tilanne oli haastatteluhetkellä rauhoittunut, juominen oli selvästi vähentynyt ja hänellä oli suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Se, mikä ensisilmäyksellä saattaa näyttää epäonnistumiselta, voi lopulta osoittautua onnistumiseksi. Haastelluista oli miehiä 31 ja naisia 9. Naisten osuus on tässä aineistossa suhteellisesti alhaisempi kuin mitä heidän osuutensa on koko Salon A-klinikan asiakaskunnasta. Miehillä tilanne oli päinvastoin. Vuonna 2006 Salon A-klinikan asiakkaista oli naisia 31,4 prosenttia (317) ja miehiä 68,6 prosenttia (694) (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 5). Haastateltujen ikä vaihteli 23 ikävuodesta 64 ikävuoteen. Iän keskiarvoksi saatiin 45,7 vuotta ja mediaaniluokaksi 46 vuotta. Luvut vastaavat Salon A-klinikan asiakkaiden yleistä ikäjakautumaa. Vuonna 2006 Salon A-klinikan kaikkien asiakkaiden iän mediaaniluokka oli vuotta. (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 6) Haastatelluista 3/4 (30) oli Salosta, 5 Halikosta, 3 Somerolta, 1 Perniöstä ja 1 Paimiosta. Salon A-klinikan koko asiakaskunnasta (1371) oli vuonna 2006 salolaisia 48,9 prosenttia (670), halikkolaisia 13,7 prosenttia (188), somerolaisia 7,8 prosenttia (107), perniöläisiä 9,0 prosenttia (124) ja paimiolaisia 6,6 prosenttia (91) (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 4-6). Yli 3/4 (32) haastatelluista oli suorittanut kansa- tai peruskoulun. Ammattikoulun tm. käyneitä oli aineistossa 7. Lisäksi yhdellä haastatellulla oli opistotasoinen tutkinto. Peruskoulutuksesta johtuen haastateltujen ammattirakenne painottui vähän koulutusta vaativiin fyysisen työn ammatteihin. Eläkkeellä olevilta tiedusteltiin tässä yhteydessä ammattia, josta he olivat jääneet eläkkeelle (taulukko 3). 15

12 Taulukko 3. Haastatellut ammattialoittain. Rakennusala 8 Palveluala 6 Kone- ja metalliala 5 Seka- tai aputyöt 5 Ei selkeää ammattia 9 Tieto puuttuu 7 Yhteensä 40 Lähes 2/3:lla (24) haastatelluista oli takanaan vuosikymmeniä kestänyt työelämäjakso. Monilla heistä ammattinimikkeet ja työala olivat vaihtunut työuran aikana useampaan kertaan, mutta työ oli kuulunut keskeisenä heidän elämäänsä. Yli kolmasosalla (14) haastatelluista ei ollut selkeää ammattinimikettä tai he olivat olleet seka- ja aputöissä. Ammattitaidottomien työntekijöiden osuus koko Salon A-klinikan asiakaskunnasta oli vuonna ,9 prosenttia (131) eli selvästi alhaisempi kuin haastatteluaineistossa (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 6). Työttöminä haastelluista oli alle 2/3 (25) ja eläkkeellä noin neljäsosa (11). Kahden haastatellun kohdalla työkyvyttömyyseläke oli vireillä. Työssä ja työllisyyskurssilla oli haastatteluhetkellä kummassakin kasi haastateltua.. Lisäksi kaksi haastateltua osallistui säännöllisesti vapaaeh-toistoimintaan yleishyödyllisessä yhdistyksessä. Keikkatöitä ilmoitti tekevänsä yksi haastateltu. Kaksi haastateltua kertoi työskentelevänsä aktiivisesti asumisyhteisönsä (Louhela tai Anjalansalo) päivittäisissä vastuutehtävissä. Haastatellut jakautuivat siviilisäädyn perusteella seuraavasti: Taulukko 4. Haastateltujen siviilisääty. Naimisissa tai avoliitossa 6 Eronnut 13 Naimaton 21 Yhteensä 40 Yli puolet (21) haastatelluista oli naimattomia ja noin kolmasosa (13) eronneita. Naimisissa tai avoliitossa ilmoitti olevansa selvästi alle viidesosa (6) haastatelluista. Salon A-klinikan koko asiakaskunnasta oli vuonna 2006 naimattomia 29,1 prosenttia (278), eronneita 25,6 prosenttia (244), leskiä 3,4 prosenttia (32) ja naimisissa tai avoliitossa 41,9 prosenttia (400) (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 6). Muutamilla haastelluilla oli vakituinen tyttöystävä tai emäntä, joiden kanssa he eivät kuitenkaan asuneet yhdessä. Alle 3/4:lla (28) haastatelluista oli lapsia. Näitä pääasiassa jo aikuisia lapsia oli haastatelluilla yhteensä 47. Lähes neljäsosa (9) haastelluista oli asunut vain yhdessä asunnossa viimeisen kolmen vuoden aikana. Kahdessa asunnossa asuneita oli niin ikään neljäsosa (10) ja kolmessa paikassa ilmoitti asuneensa noin kolmasosa (13) haastatelluista. Haastatelluista viidesosa (8) oli vaihtanut asuinpaikkaa vähintään neljä kertaa viimeisen kolmen vuoden aikana. Yksi haasteltu ilmoitti olleensa ajoittain asunnottomana ja neljäsosa (10) kertoi eläneensä osan aikaa sukulaisten tai tuttavien nurkissa. Viimeisen kolmen vuoden 16

13 aikana oli kolme haastateltua ollut osan aikaa psykiatrisessa sairaalassa, kolme päihdehuollon laitoksessa muualla Suomessa ja kolme vankilassa Päihteidenkäyttö ja sairaudet Haastatelluista lähes 3/4 (28) kertoi pääasialliseksi päihteekseen alkoholin. Huumeidenkäyttäjäksi luonnehti itseään 5 haastateltua. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjiä oli aineistossa neljä sekä alkoholin ja huumeiden sekakäyttäjiä kolme. Alkoholi on mukana kaikkiaan 35 haastatellun ongelmissa. Huumeet taas näyttelivät jonkinlaista roolia viidesosalla (8) haastatelluista. Salon A-klinikalle vuonna 2006 asiakkaiksi tulleista noin 83 prosentilla (678) oli hoitoon tulon syynä alkoholin aiheuttamat ongelmat ja 17 prosentilla huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttö (140) (Salon A-klinikan vuosikertomus 2006, 5). Tulolomakkeella (n=27) tiedusteltiin tarkemmin käytetyistä päihteistä. Tulolomakkeen ko. kysymykseen vastanneista neljä ilmoitti käyttävänsä pääasiassa väkeviä alkoholijuomia ja selvästi yli kolmasosa (10) kertoi juovansa yleensä olutta. Oluen ja väkevien 'sekakäyttäjiä' oli niin ikään reilusti yli kolmasosa (10) vastanneista. Kolmen asiakkaan kohdalla tieto puuttui. Ensimmäiseen haastatteluun osallistuneista yli 2/3:lla (27) viimeisin hoitoon hakeutuminen oli tapahtunut asiakkaan omasta aloitteesta. Terveyskeskuksen ohjaamana oli tullut neljä, Halikon sairaalasta kolme, mielenterveystoimistosta kolme, sosiaalitoimistosta kaksi sekä työpaikan hoitoon ohjaamana yksi haastateltu. Haastateltujen ensikontakti Salon A-klinikkaan vaihteli niin, että varhaisin ensikontakti oli syntynyt vuonna 1981 ja viimeisin vuonna Haastatteluhetkellä puolella (20) haastatelluista ensimmäisen asiakassuhteen syntymisestä Salon A-klinikalle oli kulunut aikaa vähintään 8 vuotta. Asiakassuhteista alle viidesosa (6) oli alkanut 1980-luvulla, yli puolet (21) 1990-luvulla ja noin kolmasosa (13) 2000-luvulla. Niin ikään 2/3:lla (26) haastatelluista oli haastatteluhetkellä säännöllinen kontakti A-klinikan työntekijään (ohjaaja, kenttätyöntekijä, Rolle-työntekijä, terapeutti, sairaanhoitaja tm.). Kolme haastateltua ilmoitti osallistuvansa vertaistukivalmennukseen ja kaksi kävi säännöllisesti AA-ryhmässä. Tulolomakkeen tietojen (n=27) perusteella haasteltujen päihteidenkäytön aloittamis- ja haittojen ilmaantumisiässä oli suuria vaihteluja. Nuorimpana juomisen aloittanut haastateltu oli ottanut ensiryyppynsä 8-vuotiaana ja vanhimpana aloittanut 45- vuotiaana. Ensiryypyn mediaani-iäksi muodostui 18 ikävuotta. Alle 18-vuotiaana ensiryypyn ottaneista haastatelluista yhtä vaille kaikki (15) olivat aloittaneet juomisen alle 15-vuotiaina. Juomisen aiheuttamien haittojen ilmaantumisen vaihteluväli oli haastatelluilla 12 ikävuodesta 55 ikävuoteen. Mediaaniluokaksi muodostui tässä yhteydessä 28 ikävuotta. Seuraavassa taulukossa (taulukko 5) kuvataan haastateltujen yhtäjaksoisen raittiuden kestoa haastatteluhetkellä. Raittiuden kestolle alarajaksi asetettiin yksi kuukausi. Sitä lyhyempi raittius katsottiin vielä päihteidenkäytön luonnolliseksi vaihteluksi. 17

14 Taulukko 5. Päihteidenkäyttö haastatteluhetkellä. Raittiina yli 3 vuotta 3 Raittiina 1 3 vuotta 4 Raittiina alle 1 vuosi 10 Käyttö vähentynyt, hallinnassa tm. 17 Käyttö ei hallinnassa 6 Yhteensä 40 Pisimpään raittiina olleella oli takanaan raittiutta jo lähes 18 vuotta. Alle viidesosa (7) haastatelluista oli ollut raittiina vähintään vuoden ja kolmella haastatellulla oli ollut raittiutta yli 3 vuotta. Alle puolet (17) haastatelluista ilmoitti päihteidenkäyttönsä viime aikoina selvästi vähentyneen tai olevan hallinnassa. Lopuilla 6 haastatellulla päihteidenkäytössä ei ollut tapahtunut heidän oman arvionsa mukaan muutoksia, eikä se ollut heidän hallinnassaan. Yhdellä heistä tilanne oli jopa viime aikoina huonontunut. Jatkossa ensimmäisen ja toisen haastatteluaineiston raittiiden osuutta vertaillaan myös 1 6 kuukautta ja yli 6 kuukautta raittiina olleiden kategorioina. Tässä ensimmäisessä haastattelussa raittiina 1 6 kuukautta oli ollut alle viidesosa (6) ja yli 6 kuukautta hieman yli neljäsosa (11) haastatelluista. Se, että jo pitempään raittiina olleet asiakkaat ovat yhä A-klinikan asumispalvelujen piirissä, johtuu myös vuokra-asuntotilanteesta, vuokratasosta, eläkkeiden tm. tulojen pienuudesta, maksurästeistä sekä mm. siitä, että osa näistä asiakkaista tosiasiallisesti kuuluisi jonkun toisen toimijan toteuttaman tuetun asumisen piiriin, mutta sitä ei ole tarjolla. On muistettava, että tuettu asuminen on alkujaankin tarkoitettu pitkäkestoiseksi. Tulolomakkeella (n=27) haastatellut nimesivät päihteidenkäyttönsä laukaiseviksi tekijöiksi sekä ulkoisia että sisäsyntyisiä syitä (taulukko 6). Taulukko 6. Päihteidenkäytön laukaiseva tekijä. Masennus 6 Stressi 4 Kaverit 5 Vastoinkäymiset 5 Tekemisen puute 3 Ei erityistä syytä 3 Tieto puuttuu 1 Yhteensä 27 Masennus, vastoinkäymiset, stressi ja pitkästyminen liittyvät psyykkisinä ilmiöinä läheisesti toisiinsa. Kaikkiaan 2/3:lla (18) tähän tulolomakkeen kysymykseen vastanneista juuri em. syyt olivat, ainakin ajoittain, päihteidenkäytön laukaisevia tekijöitä. Kun haastatelluilta kysyttiin raittiutta tukevista tekijöistä, niin lähes 2/3 (17) haastatelluista nimesi tulolomakkeella sellaisiksi läheisten tuen ja alle puolet (12) sen, että elämässä on muutakin tärkeämpää tekemistä kuin päihteiden käyttö. A-klinikan asumispalvelujen haaste jatkossa onkin se, miten systemaattisesti niiden yhteydessä paneudutaan asiakkaiden mielialatekijöihin, ihmissuhteisiin ja stressiin. 18

15 Tulolomakkeen täyttäneistä haastatelluista (n=27) osa kuvasi omaa päihteidenkäyttöään viimeksi kuluneen vuoden aikana korostuneen negatiivisesti. Yli 4/5 (21) heistä otti esille päihteidenkäytön kielteisiä seurauksia. Niitä olivat fyysisen kunnon heikkeneminen, sietämättömät vieroitusoireet, töppöilyt päihtyneenä, ihmissuhdevaikeudet, suhteiden huononeminen sukulaisiin sekä rahapula, velat ja maksurästit. Yli kolmasosalla (14) ensimmäiseen haastatteluun osallistuneista oli alkoholiriippuvuusdiagnoosi. Heistä enemmistöllä (11) oli lisäksi vähintään yksi mielenterveyden alueelle sijoittuva diagnoosi. He ovat ns. kaksoisdiagnoosiasiakkaita. Yleensäkin lähes puolet (19) haastatelluista ilmoitti kärsivänsä vähintään yhdestä mielenterveysongelmasta ja heistä taas yli puolella (10) kysymyksessä oli masennus. Kaikista haastatelluista viidesosalla (8) oli ollut kertomansa mukaan jossakin elämänsä vaiheessa itsetuhoajatuksia. Lisäksi lähes 2/3:lla (24) haastatelluista oli jokapäiväistä elämää tai toimintaa vaikeuttava sairaus, vamma tai rajoite. Kolmen haastatellun haittaa tai vammaa voidaan luonnehtia vaikeaksi liikkumisrajoitteeksi. Haasteltujen enemmistöllä on siis monia sairauksia, vaivoja ja ongelmia. He muodostavat erittäin haasteellisen asiakasryhmän niin päihdetyölle kuin asumispalveluillekin. Jotkut haastelluista olivat olleet useampaan kertaan joko psykiatrisessa hoidossa, päihdehuollon laitoksissa tai vankilassa sekä hakeneet apua toistuvasti ongelmiinsa sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluista. Vain viisi haastateltua totesi, ettei heillä ollut sairauksia (taulukot 7 8). Taulukko 7. Haastateltujen sairaudet. (* Psyykkinen sairaus 11 Päihderiippuvuusdiagnoosi 14 Alkoholisairaus 8 Sydän ja verisuonisairaus 11 Tuki- ja liikuntaelinsairaus 25 Tartuntatauti 5 Neurologinen sairaus 5 Aiheenvaihduntasairaus 4 Hengityselinsairaus 4 Ei sairauksia 5 *) Vaihtoehdot eivät ole toisensa poissulkevia. Taulukko 8. Haastateltujen sairauksien lukumäärä. 1 sairaus 12 2 sairautta 6 3 sairautta 7 4 sairautta 7 5 sairautta 3 Tieto puuttuu 5 Yhteensä 40 Haastatelluista lähes 2/3:lla (25) oli tuki- ja liikuntaelin sairaus, yli neljäsosalla (11) psyykkinen sairaus ja niin ikään yli neljäsosalla (11) sydän- ja verisuonisairaus. Tartuntatautisairaus tarkoittaa tässä yhteydessä poikkeuksetta hepatiittia. 19

16 Psyykenlääkkeitä ilmoitti käyttävänsä alle puolet (16) ja neurologisiin sairauksiin tarkoitettu lääkitys oli yli viidesosalla (9) haastatelluista. Terveydenhuollon toimipisteeseen (mielenterveystoimisto, erikoissairaanhoito, kotisairaanhoito tai työterveyshuolto) oli potilassuhteessa haastatteluhetkellä viidesosa (8) haastatelluista. Alle kolmasosalla (12) haastatelluista oli vain yksi sairaus. Toisaalta neljäsosa (10) haastatelluista kärsi vähintään neljästä sairaudesta. Monet haastatelluista elävät vahvasti sairauksien sävyttämää elämää. Sairauksilla on vaikutuksia sekä heidän päihdeongelmaansa että asumiseensa, mutta myös laajemmin heidän elämänhallintaansa. Lähes 3/4:lla (29) haastatelluista oli ollut joskus avohoidossa päihdeongelmansa vuoksi. Louhela-yhteisössä oli aiemmin ollut asiakkaana lähes puolet (18) ja Anjalansalon asumisyhteisössä noin kolmasosa (12) haastatelluista. Yli puolet (23) haastatelluista oli ollut joskus hoidossa joko päihde- tai terveydenhuollon laitoksessa päihteidenkäyttönsä vuoksi. Salon A-klinikan tukiasunnossa ilmoitti aiemmin asuneensa viidesosa (8) haastatelluista Haastateltujen elämäntilanne Yli puolet (22) haastatelluista oli haastatteluhetkellä joko "melko tyytyväinen" (13) tai "erittäin tyytyväinen" (9) elämäänsä. Elämän totesi menevän "huonosti" viidesosa (8) tai sen olevan "kiikun kaakun" niin ikään lähes viidesosa (7) haastatteluista. Selvästi yli kolmasosalla (15) haastatelluista elämäntilanteeseen liittyi siis haastatteluhetkellä ongelmia. Kysymykseen jätti vastaamatta kolme haastateltua. Haastatellut kommentoivat elämänsä sujumista mm. seuraavasti: Myönteiset kommentit: Tilanne paremmin kuin ennen. En ole enää yksinäinen. (H6) Mun tilanne on tällä hetkellä tosi turvallinen. (H9) Kyllä se hyvin menee. Tosin vähän yksinäistä. (H13) Menee hyvin. Suunnitelman mukaan edetään. (H19) Ei mitään hätää. Selvin päin 15 kuukautta. Päivätoiminnassa olen mukana. (H28) Päiväkeskuksessa käyn ja kotona olen paljon... Päivät sujuu hyvin. (H29) Kielteiset kommentit: Ei hääviä. Surua on juuri nyt. (H3) Aika sekaisin. Naisystävän kanssa on kiikun kaakun, raha-asiat sekaisin, masennusta ja morkkista. (H16) Pieni eläke ja velkaa on moneen paikkaan. Pelkään. (H23) Voisi olla paremmin... Pääsisi edes töihin tai eläkkeelle. (H36) Rahat ei riitä, vaikka on juomatta. Retkahduksiakin on ollut. (H39) Yli puolet (22) haastatelluista koki yksinäisyyttä. Toisaalta kaksi haastateltua ilmoitti haluavansa olla omissa oloissaan mahdollisimman paljon. Lähes puolet (18) haastatelluista kertoi pitävänsä yllä suhteita joihinkin sukulaisiinsa. Alle kolmasosa (12) haastatelluista ei harrastanut vapaa-aikanaan mitään erityistä. Heistä 4 ilmoitti, ettei halunnutkaan harrastaa mitään. Loput 8 haastateltua kertoivat haluavansa harrastaa jotakin, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Heistä taas 4 totesi harrastamisen esteeksi kohdallaan liikkumisrajoitteet. Muina syinä mainittiin "sopivan aktiviteetin puuttuminen" (1), "ei saa lähdettyä" (1), "hankalat matkat" (1) ja "taloudellinen tilanne" 20

17 (1). Kolmasosa (13) haastatelluista osallistui toimintakeskusten aktiviteetteihin enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Lisäksi 4 haastateltua oli käynyt toimintakeskuksessa aiemmin muttei käynyt siellä enää. Muihin asumisyksikön tai tukiasumisen ulkopuolella tapahtuvaan harrastustoimintaan osallistui ainakin ajoittain yli kolmasosa (14) haastatelluista. Kysymys oli tällöin usein urheilusta, mm. uimisesta, painonnostosta, lentopallosta ja taistelulajeista. Muutamat harrastivat myös taidetta, museoissa käymistä ja harrastenäyttelyjä. Haastateltujen harrastaminen tiivistettynä seuraavassa: Taulukko 9. Harrastaminen. Runsaasti aktiviteetteja 8 Vähän aktiviteetteja 16 Elämä passiivista oleilua 11 Tieto puuttuu 5 Yhteensä 40 "Elämä passiivista oleilua" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kodin ulkopuolisia aktiviteetteja ei ole käytännössä lainkaan. Eräät haastatellut kuvasivatkin elämäänsä "kotona pollottamisena" tai "löhöilemisenä". He olivat itsekin kyllästyneitä tilanteeseensa. Vapaa-aika, jota heillä on usein koko päivä, oli monesti tuskallista ajan tappamista, jonka he totesivat "kiristävän pinnaa". Pitkästymisen arveltiin myös altistavan retkahduksiin. Haastateltuja pyydettiin kuvailemaan myös keskivertopäivänsä sujumista. Seuraavassa esimerkkejä haastateltujen kuvauksista arjestaan: Luen kirjoja, kuuntelen radiota. Televisiota en katso lainkaan. Masennusta on ja lääkkeiden avulla nukun... Olemista vaan on päivät. (H13) Aamulla lähden noin kello 6 ja illalla tulen... Illat on niin paskamaisia Harrastuksia on ollut, muttei tule yksin lähdettyä... Nyt kyl ovat jääneet. (H14) Yöunet on huonot. Tekemisen puutetta... Tekemällä teen itselleni tekemistä.... Kirjasto, kirpputori, kaupungilla... (H15) Jos olen selvänä, niin lueskelen... Käyn ulkona. Ei ole harrastuksia kuin lukeminen. (H16) Aamulla lähden päihdeyksikköön. Ei sitten juuri muuta... Iltapäivällä on nukuttava. (H17) Käyn hakemassa lääkkeen... Kahvilla, kirjastossa, kaupas, päikkärit ja ilta tv:n parissa. Joskus kavereiden luona lähinnä viikonloppuisin. (H19) Menen aikaisin nukkumaan noin kello Nukun normaalisti. Keittelen aamupalan. Lähden pyöräilemään ja asioille... Tyttöystävää tapaamaan... Laitan erilaisia ruokia. Se on minulle haaste. Syksyllä marjastan ja sienestän... Joskus menen Vaihtoehtoon. (H20) Herään varhain kello 6 ja teen aamutoimet miettien tulevaa päivää. Annan päivän viedä. En suunnittele mitään, mutta tärkeät asiat hoidan. Kirjasto, Veturitalli (taidemuseo), teatteri, erilaiset näyttelyt... Luen joskus... Luonto on tärkeä. (H21) Olen satunnainen matkailija... Herätys, pikaiset kahvit, päivittäin A-klinikalle... Asukastuvalla käyn syömässä ja sitten kotiin... Kotona teen keppijumppaa... (H22) Aamukahvit, sitten... ostan ruokaa ja menen syömään kotiin. Lepäilen loppupäivän katsellen telkkaria... Hyvin vähän liikun kaupungilla. (H23) Aamulla kello 7 töihin ja illalla kello 16 kotiin... Aika paljon autan kavereita ja tuttuja... kätten töitä... Kirjastossa, kaupassa... Ruokaa laitan joka päivä. Iltakävely, TV-uutiset ja dokumentit... nukkumaan noin kello 21. (H24) Ihan hyvin... Vaihtoehdossa käyn päivittäin syömässä. Hienoa, että on jouluna auki, kun on yksinäinen... Ei tässä muuta kun nautitaan eläkepäivistä ja vähän pelataan lottoa. (H26) Joskus käyn kaupas, joskus en. Joskus menen Vaihtoehtoon. Heräilen 7-8 maissa. Silloin tällöin ulkoilen. (H27) Nukkuminen vaihtelee. Joskus nukun kellon ympäri, joskus vähempi. Nukahtamisessa ei ole vaikeuksia. Kylällä käyn välillä... Arkiaskareissa päivä kuluu. Telkkaria katselen ja tietokoneella pelaan. (H30) 21

18 Vapaaehtoistyötä 5 tuntia päivässä. Olen paljon emännän luona ja Vaihtoehdossa... Harrastukset ovat jääneet pois viime aikoina. Ennen tanhusin ja luin. (H32) Monille haastatelluille ajan kuluminen on siis ongelma. Elämä on pitkälle oleilemista, välttämättömien asioiden hoitamista ja passiivista radion kuuntelemista tai television katselemista. Kaksi haastateltua kävi päivittäin A-klinikalla ja niin ikään kaksi haastateltua osallistui säännöllisesti vapaaehtoisjärjestön työhön. Muutamilla oli ollut aiemmin harrastuksia, jotka olivat vuosien varrella jääneet, mutta joihin toisaalta kaivattiin vieläkin. Tulolomakkeessa (n=27) tiedusteltiin myös sitä, montako sellaista läheistä ihmistä haastatelluilla oli, joille he voivat puhua luottamuksellistakin asioistaan ja keitä nämä henkilöt ovat. Läheisten ystävien määrä vaihteli 1:stä 10:een. Mediaaniluokan muodosti kaksi läheistä ja he olivat yleensä ystävä tai elämänkumppani. Myös varsinaisessa haastattelussakin tiedusteltiin haastateltujen ihmissuhteista. Kun sekä tulolomakkeen että varsinaisen haastattelulomakkeen ko. teemaa sivuavat kommentit yhdistettiin havaittiin, että puolella (20) haastatelluista on toimivia suhteita lähisukulaisiinsa ja noin kolmasosalla (12) ystäviinsä. A-klinikan työntekijän nimesi läheisekseen tai heidän joukkoon viidesosa (8) haastatelluista. Haastatellut kokivat henkilökohtaisina vaikeuksina hyvin erilaisia asioita (taulukko 10): Taulukko 10. Vaikeaa elämässä. Arjen sujuminen 15 Tunnetasapaino 7 Työ- ja raha-asiat 6 Päihteet 2 Liikkumisen vaikeudet 2 Joku muu 5 Tieto puuttuu 3 Yhteensä 40 Arjen sujumisen vaikeuksiksi haastatellut nimesivät mm. asioimisen, yksitoikkoisen elämän, tekemisen puutteen ja elämän näköalattomuuden. Lisäksi mainittiin tunteiden rajut vaihtelut ja raha-asiat. Siivoamisen vastenmielisyys nousi niin ikään haastatteluissa esille varsinkin tukiasunnoissa asuvien kohdalla. Pessimismiä kuvasivat tosin parin haastatellun "mitään ei kannata enää toivoa" -asenne. Kun haastatelluilta tiedusteltiin erikseen arjesta selviytymisestä, 3/4 (30) heistä ilmoitti selviävänsä siitä joko "erittäin hyvin" (14) tai "hyvin" (16). Kommentin "siinä ja siinä" (6) tai "huonosti" (4) antoi neljäsosa (10) haastatelluista. Tulos poikkeaa hieman edellisessä taulukossa (taulukko 10) esitetystä arviosta, jossa arjen sujumisen koki vaikeana elämässään yli kolmasosa (15) haastatelluista. Osalla vastaajista on mielenterveysongelmia ja ajoittain ne hoidosta ja lääkityksestä huolimatta vaikeuttivat heidän elämäänsä. Päihteitä haastatellut eivät juurikaan pitäneet elämäänsä vaikeuttavana tekijänä. Retkahdukset otettiin tyynesti vastaan. Ne olivat ilmeisesti jo olennainen osa haastateltujen elämää, joten niitä ei koettu enää erityisesti arjen sujumisen ongelmana. Päihdeongelmat tulevat esiin juomisputkien aikana ja niiden jälkeen, mutta muuten niillä ei nähty olevan sanottavaa vaikutusta arkeen. Asiakkaat eivät jäsentäneet elämäänsä päihdeongelman kautta. 22

19 Haastatelluille toi tyydytystä elämässä mm. "elämä yleensä" (8), "asuminen ja asunto" (6), "toiveikas mieliala" (6) sekä varsinkin "jokapäiväisten talousaskareiden sujuminen edes jollakin tapaa" (10). Nämä kaikki ovat elämänhallinnan keskeisiä elementtejä. Taulukossa 11 kuvataan, millaista apua ja tukea haastatellut kokivat tarvitsevansa asumisensa tueksi: Taulukko 11. Asumiseen liittyvän tuen tarve. Toimintaa, työtoimintaa tm. 9 Yleensä aktiviteetteja 4 Käytännön tukea ja neuvoja 3 Muuta 7 Ei osaa sanoa 7 Tieto puuttuu 10 Yhteensä 40 Kolmasosa (13) haastatelluista halusi toimintaa tai aktiviteetteja arkensa rytmittämiseen. Informaatiota ja tukea asioiden hoitamiseen toivottiin vähän. Syynä tähän voi olla se, että niitä on jo nyt hyvin saatavilla. Muina asumiseen liittyvinä tarpeina esitettiin toiveita mm. raittiista ystävistä, keskusteluryhmistä, rahallisesta tuesta, nykyistä selkeämmistä asumisen säännöistä ja terapeuttien kotikäynneistä. Kun haastatelluilta tiedusteltiin, millaista tulevaisuutta he itselleen toivoivat, liittyivät toiveet pääasiassa asumiseen, työhön ja ihmissuhteisiin (taulukko 12): Taulukko 12. Haastateltujen tulevaisuudentoiveet. (* Oma asunto 26 Saisi jatkaa vielä nykyisessä asunnossa 14 Työn saaminen 12 Läheinen ihmissuhde 10 Suhde A-klinikkaan säilyisi 7 Päivä kerrallaan 7 Pääsisi opiskelemaan, kurssille tm. 6 Saavuttaisi tai säilyttäisi raittiuden 5 Ei toiveita 14 *) Vaihtoehdot eivät ole toisensa poissulkevia. Noin 2/3:lla (26) haastatelluista oli toiveita ja odotuksia tulevaisuutensa suhteen. Vaikka haastatellut ovat kokeneetkin pettymyksiä elämässään, monet heistä asettavat yhä toiveita tulevaisuudelleen. Varovaisuus tulevaisuuden suhteen näkyy kuitenkin siinä, että päivä kerrallaan (7) ja ilman erityisiä tulevaisuuden toiveita elävien (14) osuudet kattoivat näinkin suuren osan vastauksista. Suurimmalla osalla haastatelluista oli toiveena oma vuokra-asunto jossakin vaiheessa. 23

20 3.4. Haastateltujen kokemukset asumispalveluista Asumispolku oli haastelluille vieras termi, mutta Salon A-klinikan asumispalveluihin suhtauduttiin yleensä erittäin myönteisesti (taulukko 13). Taulukko 13. Mielipiteet Salon A-klinikan asumispalveluista. Hyvät tai erittäin hyvät 33 Normaalia asumista 4 Epäilevä 3 Yhtensä 40 Yli 3/4 (33) haastatelluista koki myönteisesti Salon A-klinikan asumispalvelut. Monelle heistä jo se, että oli saanut asunnon A-klinikan kautta, merkitsi paljon. Eräät haastatelluista totesivatkin, että ilman A-klinikan tukea he olisivat vieläkin vailla vakituisempaa asuntoa. Asunnottomuus tai muiden nurkissa pyöriminen jäisi heidän ainoaksi vaihtoehdokseen. Monet haastellut ovat kiinnittyneet vahvasti A-klinikan asumispalveluihin, eikä heillä ollut haastatteluhetkellä juuri konkreettisia näköaloja muunlaiseen asumiseen. Kriittisiä kommentteja asumispalveluista esiintyi reunahuomautuksina vain muutama. Ne liittyivät lähinnä asunnon kuntoon (2) ja yksinäisyyteen (1). Haastateltuja pyydettiin myös erittelemään tarkemmin kokemuksiaan Salon A-klinikan asumispalveluista (taulukko 14). Tulee muistaa, että haastatellut olivat haastatteluhetkellä ko. asumispalvelujen piirissä ja ehkä tästäkin johtuen he olivat kritiikissään varovaisia. Tätä kuvaa sekin, että 6 haastateltua vastasi tähän kysymykseen pelkästään toteamalla olevansa ylipäätään tyytyväinen siihen, että on saanut edes jonkinlaisen asunnon itselleen. Taulukko 14. Arviot asumispalvelujen sisällöstä. (* Kiitollinen asunnosta 6 Turvallinen 3 Rauhallinen 3 Ruokailumahdollisuus /hyvä ruoka (yhteisöt) 3 Kontrolli on hyvä asia 3 Pysyy raittiina 3 Saa tukea ja apua tarvittaessa 2 *) Vaihtoehdot eivät ole toisensa poissulkevia. Jo aiemmin on todettu, että monella haastatellulla on velkojensa tai pienten tulojensa vuoksi vaikea saada asuntoa ns. vapailta markkinoilta. A-klinikan asumispalvelut näyttävät tarjoavan näille asiakkaille mahdollisuuden turvalliseen ja rauhalliseen asumiseen. Lisäksi myönteisinä asioina mainittiin "asumisen kontrolli" ja "mahdollisuus raittina pysymiseen". Louhelan ja Anjalansalon kohdalla korostettiin lisäksi säännöllisen aterioinnin merkitystä. Alle 2/3 (24) haastatelluista totesi, että myös heidän läheisensä kokevat A-klinikan asumispalvelut aitona ja itsenäisenä asumisena ja lähes kaikki haastatellut (38) sanoivat tuetuin asumisen olevan itsenäistä, turvallista ja rauhallista asumista. Selkeä enemmistö 24

21 (26) haastatelluista katsoi myös Louhelan ja Anjalansalon, joistakin laitosmaisista piirteistään huolimatta, tukevan asiakkaiden asu-misen vakiintumista ja itsenäistymistä. Kun haastatelluilta tiedusteltiin erikseen tukiasumisen maineesta, saatiin kriittisiäkin vastauksia (taulukko 15): Taulukko 15. Tukiasumisen maine. Hyvä 14 Riippuu, keneltä kysyy 6 Kielteinen, huono 6 Ei osaa sanoa 8 Tieto puuttuu 6 Yhteensä 40 Positiiviset näkemykset ja jonkinasteinen kriittinen arviointi menivät lähes tasoihin em. kysymyksen kohdalla. Yli kolmasosa (14) haastatelluista kokee tukiasumisen maineen "hyväksi". Toisaalta lähes kolmasosa (12) heistä totesi, että ainakin joidenkin ulkopuolisten mielessä tukiasuminen on leimautunut syrjäytyneiden ja juoppojen asumismuodoksi. Muutaman haastatellun kokemusten mukaan joskus jopa pitemmälle raitistumisessaan edenneet ja itsenäisesti asuvat entiset päihdeongelmaisetkin saattavat pitää tukiasunnoissa asuvia saamattomina, avuttomina ja liiaksi ulkopuolisiin takertuvina. Haastatelluilta tiedusteltiin heidän kokemuksiaan tukiasumisen ongelmista tai siitä, olivatko he kuulleet sellaisista muilta. Neljäsosa (10) haastatelluista kertoi vähintäänkin kuulleensa niistä. Ongelmiksi nimettiin "juopottelu" (6), "yksinäisyys" (2), "vuokrarästit" (1) ja "paikkojen rikkominen" (1) varsinkin nuorempien tukiasukkaiden toimesta. Haastatelluilta pyydettiin myös arviota siitä, millaista tukea he kokevat tarvitsevansa, jotta he pystyisivät itsenäiseen asumiseen jatkossa? Minkä heidän elämässään pitäisi olla toisin, jotta he selviytyisivät itsenäisesti asumisestaan? Vastauksiksi saatiin laaja kirjo erilaisia toiveita (taulukko 16): Taulukko 16. Itsenäisen asumisen edellyttämä tuki. Ei tarvitse tukea 15 Raittius tai päihteidenkäytön hallinta 5 Työ ja raha-asiat kunnossa 5 Läheinen ihmissuhde 2 Muiden tuki 4 Joku muu 9 Yhteensä 40 Raittius tai päihteidenkäytön hallinta sekä työ- ja raha-asioiden kuntoon saaminen liittyvät usein kiinteästi toisiinsa. Työhön osallistuminen on kiinni myös ulkoisista tekijöistä, kuten asianomaisen iästä, työkyvystä, ammattitaidosta, työkokemuksesta ja työllisyystilanteesta. A-klinikan asumispalvelujen piirissä olevat asiakkaat eivät ikänsä, terveytensä, päihdeongelmansa ym. vuoksi ole kaikkein parhaimmassa työmarkkinaasemassa. Yli kolmasosalla (15) haastatelluista oli kuitenkin vahva usko asumisensa 25

22 onnistumiseen omin avuin ja tätä kautta heillä oli myös luottamus päihdeongelmansa hallintaan. Ryhmä "Joku muu" pitää sisällään mm. toiveita fyysisen kunnon paranemisesta, aloitteellisuuden löytymisestä ja harrastuksiin kiinnittymisestä. Yli puolet (21) haastelluista esitti ehdotuksia siitä, miten tukiasumista Salon A- klinikalla voitaisiin jatkossa kehittää: - Promilleraja joustavammaksi. - Kodinomaisuutta lisää. - AA- ja NA-ryhmät tärkeitä. - Tukiverkon rakentamista tuettaisiin enemmän. - Tukea ruuan laittoon ja siivoamiseen. - Taloudellista tukea ja rahan käytön opettaminen. - Matalan kynnyksen hoidon mahdollistaminen. - Selkeät rajat ja säännöt päihteidenkäyttöön. - Lisää vaihtoehtoja tukiasumiseen. - Vilhon vintti (harjoitteluasunto) on tärkeä. Lisää samanlaisia asuntoja. - Saisi keskustella työntekijän kanssa aina kun on tarve. - Päivystystyöntekijä on tärkeä tuki. - Selkeä sopimus, että asunto menee, jos juo. - Työntekijä kävisi useammin. - Terapia esim. kerran viikossa. Mielipiteen Salon A-klinikan asumispalvelujen (sisältää asumispolun, tukiasumisen, Louhelan ja Anjalansalon) kehittämisestä yleensä esitti myös yli puolet (21) haastatelluista: - Töiden jakaminen ja parempi perehdyttäminen yhteisöön. - Tarkat aikarajat pois yhteisöissä. - Lisää tekemistä. - Henkilökunta tulisi ajallaan Louhelaan. - Anjalansaloon lemmikkieläimiä. - Louhelan jakso toistuisi 6 kuukauden kuluttua. - Harrastusvälineitä ja työtä Anjalansaloon. - Asioita pitäisi kysyä myös yhteisön jäseniltä. - Informaatiota lisää. - Työntekijä kävisi ainakin kerran viikossa. - Retkiä lisää. - Valvottuja intervalliasuntoja. - Miksi ketunlenkki, kun jotkut pääsevät suoraan tukiasuntoon. - Anjalansalon tutustumisjakso on hyvä. - Harjoitteluasunto aluksi ja sitten tukihenkilö. - Intervallit olisivat 1 viikko kotona ja 3 viikkoa intervallihoidossa. - Harjoitteluasumiseen pitempiä jaksoja. - Räätälöityä työtä. - Informaatio Anjalansalosta selkeämmäksi. - Huumeongelmaisille omat paikat. - Vapaaehtoistyötä. - Lisää paikkoja huumenuorille. - Louhela ja Anjalansalo avolaitoksiksi. Nyt on liikaa sääntöjä. - Anjalansaloon urheilutoimintaa. - Ketunlenkki on hyvä. - Louhelassa samat naamat vievät paikkoja muilta. - Oikea sosiaalityöntekijä hoitamaan asioita. - Informaatiota lisää. Nyt se on hajanaista. - Louhelassa nyt remontti häiritsee asumista. 26

23 Kummankin edellä esitetyn kysymyksen kohdalla eräät teemat korostuivat muita useammin. Sellaisia olivat informaation määrä ja laatu, tekeminen ja toiminta, kontaktit työntekijöihin sekä suhtautuminen päihtymykseen ja asiakkaiden valikoituminen. Mielipiteet menivät myös ristiin. Jotkut halusivat esimerkiksi tiukempia sääntöjä ja toiset taas toivoivat niiden olevan joustavampia. Yli 3/4 (32) haastatelluista koki Salon A-klinikan toiminnan kokonaisuudessaan "erittäin hyväksi" (8) tai "hyväksi" (24). Kritiikkiä esitti vain kolme haasteltua ja hekin tekivät sen myönteisten kommenttien lomassa. Kritiikki kohdistui lääkäripalveluiden riittämättömyyteen, päivystävän sairaanhoitajan puuttumiseen ja lääkitykseen liittyviin näkemyseroihin. Noin 3/4 (31) haastatelluista antoi Salon A-klinikalla asumispalveluille arvosanan "erinomainen" (7) tai "hyvä" (24). Vaikka yöpäivystyskokeilusta oli vain muutamalla haastatellulla omakohtaisia kokemuksia, puolet (20) haastatelluista arvioi yöpäivystyksen periaatteessa "hyväksi" (9) tai "turvallisuustekijäksi" (11). Vain yksi haastateltu piti sitä "lapsellisena touhuna". Lopuilla haastatelluista ei ollut tietoa yöpäivystyksestä tai he olivat kuulleet siitä vain ohimennen, eivätkä he halunneet sitä kommentoida. Seuraavassa haastateltujen kommentointia yöpäivystyksestä: Hyvä jos sattuu jotain. (H11) En koe, että minulle tulisi tilanne, että soittaisin. (H13) Louhelassa sais olla oma päivystäjä. (H14) Kerran olen soittanut... Sanoisin, että iso plussa. Se oli minulle turva. (H21) Onhan se turvallisuuskysymys... Hyvä. (H23) En ole kuullut. Hyvä, jos sellainen on, koska joskus jouduin lähtemään yöllä kävelemään. Silloin olisi ollut hyvä, jos olisi ollut yöpäivystys. (H26) Olen kuullut, että sellainen on. Hyvä... On tullut joskus tunne, että pitää saada yöllä jutella jollekin, mutta minulla ei ole numeroa. (H29) Ihan hyvä. Louhelan puolesta tänne en sellaista kaipaa. (H30) Olen tarvinnut vain kerran... Se on hyvä... Voi soittaa Anjalansaloon, jos tulee tarve. Saatan saada paniikkihäiriön. (H31) Hyvin naurettavaa toimintaa, koska on tyhmää ajaa Louhelaan yöllä tai illalla. Ei tarpeellinen. (H32) Tosi hyvä. Erittäin tärkeä asia, koska tuo turvallisuutta ja estää tyhmiä asioita. (H33) Ehdottomasti tulee jatkaa. Se on ollut minulle tosi tärkeä asia. (H39) 3.5. Elämänhallinnan näköaloja Kun ensimmäisen haastattelun tuloksia tarkastellaan päihteidenkäytön ja muun elämänhallinnan kombinaationa haastatteluhetkellä, saadaan kiinnostava näkökulma haastateltujen elämänhallintaan. Pakolliseksi kriteeriksi määriteltiin joko yli 6 kuukauden raittius, 1 6 kuukauden raittius tai se, että haastateltu ilmoitti päihteidenkäyttönsä selvästi vähentyneen viime aikoina tai että hän oli saanut sen hallintaan. Tämän lisäksi edellytettiin vähintään kolmen valinnaisen elämänhallinnan kriteerin toteutumista haastateltujen kohdalla. Valinnaiset kriteerit olivat 1) ainakin yksi toimiva ihmissuhde, 2) joku harrastus tai aktiviteetti, 3) työ (sisältää myös vapaaehtoistyön, omaishoitajana toimimisen, tilapäistyön, kurssille tai koulutukseen osallistumisen), 4) säännöllinen asiakassuhde johonkin klinikan työntekijään (terapeutti, kenttätyöntekijä, Rolle-työntekijä, sairaanhoitaja tm.) ja 5) taloudellinen tilanne vähintäänkin tyydyttävä. Kysymys on siis kaikkiaan neljän kriteerin toteutumisesta. Tiedot valinnaisten kriteerien toteutumisesta kerättiin haastattelussa useampaan kysymykseen annetuista vastauksista. 27

24 Edellä kuvatut valinnaiset kriteerit täytti yli 6 kuukautta raittiina olleiden osalta kaikkiaan viidesosa (8) haastatelluista (H3, H6, H12, H17, H28, H37, H38, H40). Heidän kohdallaan voidaan jo puhua vakiintuneesta elämänhallinnasta. Raittius ja elämänhallinnan seestyminen olivat edenneet jo niin pitkälle, että haastatellut ovat useampaan otteeseen joutuneet testaamaan voimavarojaan ja selviytymiskykyään käytännössä. Erityisen hyvältä tilanne näyttää tässä ryhmässä niiden neljän asiakkaan kohdalla, joilla raittiutta oli takana yli vuosi. Kun raittiuden oli pitänyt kestää 1 6 kuukautta ja vähintään kolmen vallinnaisista kriteereistä oli toteuduttava, niin ko. vaatimukset täytti neljä haastateltua (H15, H19, H34, H35). Heidän kohdallaan kysymys on käynnistymässä olevasta elämähallinnasta. Haastatteluhetkellä heidän elämänhallintansa oli vähintäänkin tyydyttävä. Raittiuden vakiinnuttaminen on jatkossa heidän kohdallaan avainasemassa, sillä heillä oli takanaan vasta muutaman kuukauden raittius. Kun raittiuden kriteeri korvattiin haasteltujen arviolla päihteidenkäytön selvästä vähentymisestä tai juomisen hallinnasta sekä edellytettiin vähintään kolmen valinnaisen elämänhallinnan kriteerin toteutumista, saatiin ryhmä, johon kuuluu lähes viidesosa (7) haastatelluista. (H7, H9, H14, H18, H24, H29, H32). Heidän kohdallaan kysymys on potentiaalisesta elämänhallinnasta. Alkoholinkäyttö on tavalla tai toisella edelleen mukana näiden asiakkaiden elämässä ja se tekee elämän riskialttiiksi, vaikka elämän hallinnan kriteerit toteutuvatkin. Yli puolet (21) haastatelluista kuului elämänhallinta vielä hukassa -kategoriaan (H1, H2, H4, H5, H8, H10, H11, H13, H16, H20, H21, H22, H23, H25, H26, H27, H30, H31, H33, H36, H39). Heillä päihteidenkäyttö ei ole hallinnassa ja elämänhallinnan muutkin kriteerit toteutuvat vain osittain. Ihmissuhdeongelmat, sairaudet, taloudelliset vaikeudet ja tasapainoilu alkoholinkäytön kanssa täyttävät edelleen näiden asiakkaiden elämän. Heillä on usein ihmissuhdeongelmia ja elämä on muutenkin monesti päivästä toiseen ajelehtimista. Heistäkin tosin monet pystyvät olemaan välistä pitkiäkin aikoja raittiina, joten heidänkään elämänsä ei ole jatkuvaa kaaosta. Ero käynnistymässä olevan ja potentiaalisen elämänhallinnan välillä on sumea. Eron perusteluna on lähinnä se, että käynnistymässä olevan elämänhallinnan kohdalla myönteisten elämänmuutosten lisäksi asiakkaalla on takana 1 6 kuukauden raittius. Käytännössä tämä merkitsi tässä aineistossa useamman kuukauden raittiutta. Potentiaalisen elämänhallinnan ryhmässä asiakkaan alkoholinkäyttö jatkui koko ajan, vaikka se olikin vähentynyt tai oli hallinnassa asiakkaan oman arvion mukaan. Rankan päihdehistorian omaavilla hallittukin päihteidenkäyttö on riski, varsinkin toipumisprosessin alkuvaiheessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hallitun päihteidenkäytön kautta motivaation vahvistuessa olisi mahdollista päätyä vakiintuneen elämänhallinnan kategoriaan tai raittiuteenkin. (vrt. Miller 2008) Edellä kuvattu kategorisointi on tutkimustulosten perusteella rakennettu malli siitä, miten haastateltujen elämänhallintaa voidaan jäsentää. Tämän mallintamisen ongelma on se, että pakollisena kriteerinä korostetaan yksipuolisesti raittiutta tai päihteidenkäytön hallintaa. Valinnan perusteluna voidaan toisaalta pitää sitä, että päihteet ovat ohjanneet näiden asiakkaiden elämänkohtaloita jo pitkään hyvinkin vahvasti. Jonkun muun kriteerin valitseminen pakolliseksi tai pakollisen kriteerin poisjättäminen muuttaisivat kategorisointia olennaisesti. 28

25 Varsinaisesti asumispolulla oli ensimmäisessä haastattelussa kolmasosa (13) haastatelluista (H1, H3, H4, H6, H7, H8, H9, H11, H15, H29, H34, H39, H40). Heistä miehiä oli 10 ja naisia 3. Näiden haastateltujen mediaani-ikä oli 41 vuotta nuorimman ollessa 24-vuotias ja vanhimman 55-vuotias. Asumispolulla olleiden haastateltujen mediaani-ikä oli selvästi alhaisempi kuin koko haastatteluaineistossa, jossa se oli 46 vuotta. Asumispolulla olleista haastatelluista neljä asui tukiasunnossa, yksi Louhelassa ja kahdeksan Anjalansalossa. Lähes kaikki (12) asumispolulla olleet kokivat itsensä yksinäisiksi. Heillä ei kertomansa mukaan ollut juurikaan pysyviä sosiaalisia kontakteja. Muutamat heistä kertoivat jopa tietoisesti olevansa paljon omissa oloissaan. Yli puolet (8) asumispolkulaisista oli raittiina haastatteluhetkellä, kolme oli vähentänyt selvästi juomistaan viime aikoina tai totesi päihteidenkäyttönsä olevan hallinnassa. Kahden asumispolulla olleen haastatellun juominen ei ollut heidän omasta mielestään hallinnassa. Asumispolkulaisten raittiuden vaihteluväli oli kuukaudesta kolme ja puoleen vuoteen. Raittiina olleista puolella (4) oli takanaan raittiutta korkeintaan 2 kuukautta. Asumispolulla olleista haastatelluista naimattomia oli noin puolet (7), eronneita 4 ja avoliitossa eli 2 haastateltua. Vakavia sairauksia oli heistä noin puolella (7). Kysymyksessä olivat tällöin lähinnä psykiatriset (3), tuki- ja liikuntaelin- (2) ja neurologiset (3) sairaudet. Lisäksi mainittiin hepatiitti, sydänsairaus, vakava allergia ja vaikea diabetes. Pääasiassa alkoholia käytti tai oli käyttänyt enemmistö (10) asumispolulla olleista haastelluista. Huumeita joko yksinomaan tai muiden päihteiden kanssa kertoi käyttäneensä kolme asumispolkulaista. Asumispolulla olleiden ensikontakti Salon A- klinikkaan vaihteli vuodesta 1991 vuoteen Mediaaniluokan muodosti vuosi Asumispolulle oli siirtynyt vuonna 2002 kaksi, vuosina 2003 ja 2004 kumpanakin kolme, vuonna 2005 neljä ja vuonna 2006 yksi haastateltu. Yli puolella (7) asumispolkulaisista oli suunnitelmia itsenäisempään asumiseen siirtymisestä, mutta toisaalta lähes puolet (6) asumispolulla olleista ei halunnut kiirehtiä itsenäisempään asumiseen siirtymistään, koska he eivät katsoneet olevansa siihen vielä valmiita. Haastattelijan arvion mukaan työelämään voitaisiin asumispolulla olleista kuntouttaa parhaimmillaankin ehkä 3 4 henkilöä. Yksi asumispolulla olleista haastatelluista oli hakenut työllisyyskoulutukseen. Asumispolulla olleista 3 henkilöä (H3, H6, H40) voidaan määritellä vakaan elämänhallinnan kategoriaan ja kahdella haastatellulla (H15, H34) on meneillään käynnistymässä olevan elämänhallinnan vaihe. Potentiaalisen elämänhallinnan kriteerit. täyttää kolme haastateltua (H7, H9, H29) ja elämänhallinta on vielä hukassa viidellä haastatellulla (H1, H4, H8, H11, H39). Asumispolulla olleista haastatelluista voidaan todeta, että he olivat muita haastateltuja nuorempia. Heillä ei ollut vielä kovin selkeitä suunnitelmia itsenäisempään asumiseen siirtymisestä. Myöskään heidän raittiudestaan ei ollut vielä vahvaa näyttöä, sillä suurimmalla osalla heistä oli takanaan vasta muutaman kuukauden yhtäjaksoinen raittius. Asumispolkulaisten ongelmat olivat muihin haastateltuihin verrattuna keskimääräistä vaikeampia, joskaan he eivät olleet aineiston kaikkein ongelmallisimpia asiakkaita. Haastattelijan arvioiden mukaan 11 haastateltua oli hieman hermostuneita ainakin haastattelutilanteen alussa. Yhden haastatellun kohdalla oli havaittavissa 29

26 muistikatkoksia joidenkin kysymysten yhteydessä. Erittäin innostuneesti haastatteluun suhtautui neljä haastateltua. He kokivat tärkeäksi, että heitäkin asiakkaina kuullaan tällaisessa asiassa. Loput 24 haastateltua suhtautuivat haastatteluun neutraalisti. Haastattelija koki haastateltavien vastaukset luotettaviksi Yhteenveto ensimmäisen haastattelun tuloksista Ensimmäiseen haastatteluun osallistui kaikkiaan 40 Salon A-klinikan asumispalvelujen asiakasta. Heistä 10 haastateltiin Anjalansalossa ja 4 Louhelassa. Tukiasunnoissa asui 26. Haastatelluista 3/4 (31) oli miehiä. Ensimmäiseen haastatteluun osallistuneiden ikä oli vuotta. Keski- ja mediaani-ikä oli 46-vuotta. Haastateltujen koulutustaso oli alhainen. Yli 3/4 (32) haastatelluista oli suorittanut kansa- tai peruskoulun. Alle viidesosalla (7) haastatelluista ammattikoulun tutkinto oli suoritettuna joko kokonaan tai lähes kokonaan. Yli kolmasosalla (14) haastatelluista ei ollut selkeää ammattinimikettä lainkaan tai he olivat olleet seka- ja aputöissä. Haastatellut olivat työskennelleet yleensä vähän koulutusta vaativissa raskaan fyysisen työn ammateissa. Haastatelluista alle 2/3 (25) oli haastatteluhetkellä työttömänä ja neljäsosa (11) eläkkeellä. Työssä oli vain pari haastateltua ja lisäksi muutama teki satunnaisia keikkatöitä, osallistui vapaaehtoistyöhön tai toimi monitoimimiehenä asumisyhteisössään. Yli puolet (21) haastelluista oli asunut viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana vähintään kolmessa eri paikassa. Neljäsosa (10) ilmoitti asuneensa tällöin ainakin osan aikaa sukulaisten ja ystävien luona. Yksi haastatelluista oli ollut osan aikaa vailla minkäänlaista asuntoa. Neljä haastateltua oli ollut kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana osan aikaa vankilassa. Haastatelluista alle 3/4:lla (28) pääasiallinen päihde oli alkoholi. Viisi haastateltua nimesi huumeet pääasialliseksi päihteekseen. Loput olivat erilaisten päihdyttävien aineiden sekakäyttäjiä. Puolella (20) haastatelluista kontakti Salon A-klinikkaan oli säilynyt muodossa tai toisessa vähintään kahdeksan vuotta. Pisin asiakassuhde oli kestänyt jo 18 vuotta. Raittiina oli haastatteluhetkellä vähintään kuukauden ollut selvästi alle puolet (17) haastatelluista. Vähintään vuoden raittius oli takanaan alle viidesosalla (7) asiakkaista. Raittiuden keston mediaaniluokan muodosti 6 kuukautta. Pisin raittius oli kestänyt 18 vuotta. Yli kolmasosalla (14) tämän haastatteluaineiston asiakkaista oli päihderiippuvuusdiagnoosi. Heistä suurimmalla osalla (11) oli lisäksi joku mielenterveysongelmaan liittyvä diagnoosi. He ovat siis kaksoisdiagnoosiasiakkaita. Yleisin mielenterveyteen liittyvä ongelma oli masennus. Haastatelluille oli monenlaisia sairauksia. Yli puolella (23) haastatelluista oli vähintään kaksi vakavaa sairautta päihderiippuvuuden lisäksi. Niistä yleisimmät olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet (25), psyykkiset sairaudet (11), sekä sydän- ja verisuonisairaudet (11). Haastatelluista viidellä oli hepatiitti. Päihde- ja mielenterveysongelmistaan sekä 30

27 monista sairauksistaan johtuen haastatellut olivat olleet ongelmiensa vuoksi avo- tai laitoshoidossa. Vaikeuksista huolimatta yli puolet (22) haastatelluista oli joko "melko tyytyväinen" tai "erittäin tyytyväinen" elämäntilanteeseensa. Vain noin viidesosa (8) vastaajaa luonnehti elämänsä sujuvan "huonosti" ja niin ikään noin viidesosa (7) totesi sen olevan "kiikun kaakun". Haastatellut ovat käytännössä vähään tyytyväisiä ja he ovat jo mukautuneet ulkopuolisen silmissä ehkä vaatimattomaltakin vaikuttavaan elämäänsä. Yksinäisyys oli tyypillinen ongelma yli puolelle (22) tämän aineiston asiakkaista. Lisäksi puolet (20) haastatelluista piti jonkunlaista yhteyttä sukulaisiinsa, osa heistä hyvinkin tiiviisti. Monen (15) haastatellun arkeen kuului lisäksi se, että heidän oli vaikea saaneet aikaansa kulumaan ja toisaalta harrastuksiakaan ei juuri ollut (16). Yli 3/4 (33) haastatelluista arvioi Salon A-klinikan asumispalvelut "hyviksi" tai "erittäin hyviksi". Mikäli tukea asumiseen toivottiin, toiveet liittyivät työtoiminnan ja yleensä toiminnan (9) ja aktiviteettien (4) järjestämiseen. Lähes 2/3 (24) haastatelluista koki Salon A-klinikan asumispalvelujen tarjoavan asumista "aitona" tai "itsenäisenä". Mielenkiintoinen jännite haastateltujen kommenteissa oli se, että toisaalta toivottiin joustavuutta asumispalvelujen arkeen, mutta myös lisää kontrollia ja esimerkiksi päihteidenkäytön seurantaa haluttiin. Vaikka tukiasumista joissakin kommenteissa kritisoitiinkin, lähes kaikki (38) haastatellut kokivat sen periaatteessa itsenäiseen asumiseen valmistavaksi ja elämänhallintaa tukevaksi. Kritiikki tässä yhteydessä liittyi lähinnä päihteidenkäyttöön, korkeaan vuokraan, vuokrarästeihin, paikkojen rikkomiseen jne. Tukiasumiseen liittyvistä ongelmista ilmoitti ainakin kuulleensa neljäsosa (10) haastatelluista. Selvällä enemmistöllä (26) haastatelluista oli tavoitteena päästä joskus omaan vuokraasuntoon. Toisaalta yli kolmasosa (14) haastatelluista toivoi voivansa jatkaa vielä toistaiseksi A-klinikan asumispalvelujen piirissä, koska he eivät olleet vielä mielestään valmiita itsenäiseen asumiseen. Selvästi yli kolmasosa (15) haastatelluista arvioi kuitenkin pitemmän päälle selviävänsä itsenäiseen asumiseen ilman ulkopuolista tukea. Yli 3/4 (32) haastatelluista arvioi Salon A-klinikan toiminnan kokonaisuudessaan "erittäin hyväksi" (8) tai "hyväksi" (24). Kritiikkiä ei juuri esitetty. Myös yöpäivystyskokeiluun ja vertaistukitoimintaan suhtauduttiin myönteisesti, vaikka niistä oli vain muutamalla haastatellulla omakohtaisia kokemuksia. Asumispolulla oli ensimmäisessä haastattelussa kolmasosa (13) haastatelluista. He olivat muita haastateltuja nuorempia mediaani-iän ollessa 41 vuotta. Puolet (8) asumispolulla olleista oli haastatteluhetkellä raittiina, mutta raittiina olleista puolella (4) raittiutta oli kestänyt korkeintaan kaksi kuukautta. Yli puolella (7) asumispolulla olleista haastatelluista oli mm. psyykkisiä, tuki- ja liikuntaelin- tai neurologisia sairauksia. Seuraavaksi kombinoitiin päihteidenkäyttöä yli 6 kuukauden raittiuden, 1 6 kuukauden raittiuden tai joko päihteidenkäyttöä selvästi viime aikoina vähentäneiden tai sitä hallitsemaan pystyvien kategorioissa vähintään kolmen vapaavalintaisen elämänhallintaa kuvaavan muuttujan kanssa (ihmissuhteet, työ, harrastukset, säännöllinen asiakassuhde klinikan työntekijään sekä taloudellinen tilanne). Kolmen vapaavalintaisen 31

28 kriteerin toteutuessa voidaan puhua yli 6 kuukautta raittiina olleiden kohdalla vakiintuneesta elämänhallinnasta, 1 6 kuukautta raittiina olleiden osalta käynnistymässä olevasta elämänhallinnasta, päihteidenkäyttöä vähentäneiden tai sitä hallitsemaan pystyvien kyseessä ollessa potentiaalisesta elämänhallinnasta. Mikäli kriteerit eivät täyttyneet voidaan todeta, että heillä elämänhallinta vielä hukassa. Seuraavassa em. elämänhallinnan kategoriat koko haastatteluaineiston ja ensimmäisessä haastattelussa asumispolulla olleiden osalta (taulukko 18): Taulukko 18. Elämänhallinta (f). Elämänhallinnan kategoriat Koko aineisto (n=40) Asumispolkulaiset (n=13) Vakiintunut elämänhallinta 8 3 Käynnistymässä oleva 4 2 elämänhallinta Potentiaalinen elämänhallinta 7 3 Elämänhallinta vielä hukassa 21 5 Yhteensä Vaikka aineisto painottuu tukiasunnoissa asuviin asiakkaisiin, heidän kauttaan saadaan toisaalta käsitys asumisprosessin loppupäässä olevien asumisesta ja heidän kokemuksistaan asumisprosessin aiemmista vaiheista. Louhelassa ja Anjalansalossa asuvien kohdalla tilanne lienee monessakin mielessä keskeneräisempi : ongelmat akuutimpia, elämä laitosmaista ja asumisen tulevaisuus epäselvempi kuin tukiasunnoissa asuvilla. Tukiasunnoissa voi konkreettisesti harjoitella itsenäistä asumista. Seuraavassa luonnehditaan keskivertohaastateltu ja hänen stereotypiansa. Tässä aineistossa asumisjärjestelyjen piirissä oleva asiakas on tyypillisimmillään reilusti alle 50-vuotias mies. Hänellä on takanaan vuoden työelämäjakso yleensä vähän koulutusta edellyttävissä fyysisen työn tehtävissä. Nyt hän on työttömänä tai eläkkeellä. Mikäli hän on työttömänä, työllistymisen näköalat eivät ole kovin lupaavat, ja hän itsekin suhtautuu työllistymiseensä pessimistisesti. Asiakas on todennäköisesti naimaton tai eronnut. Mikäli hän on ollut naimisissa, hänellä on ainakin yksi aikuinen lapsi. Runsas päihteidenkäyttö aiheutti hänelle vuosien kuluessa ongelmia, joiden seurauksena hänen sosiaalinen statuksensa, taloudellinen ja terveydellinen tilanteensa sekä työssä selviytymisensä heikentyivät olennaisesti. Asiakas on ajautunut syrjäytymiskierteeseen. Elämä on ollut eräänlaisena ajelehtimista ajopuuna tilanteesta toiseen. Henkilön pääasiallinen päihde on alkoholi eri muodoissaan. Hänellä on takanaan pitkä päihdehistoria. Ensiryypyn hän on ottanut alle 15-vuotiaana ja päihdehaittoja alkoi ilmaantua alle 30-vuotiaana. Päihdeongelman vuoksi asianomainen on hakenut apua useaan otteeseen sekä päihde- että terveydenhuollosta. Salon A-klinikalla hän on ollut ensimmäisen kerran asiakkaana 6 8 vuotta sitten. Henkilön päihteidenkäyttö kestää yleensä muutamasta päivästä viikkoon. Juomisjakson aikana asiakkaan fyysinen kunto ja taloudellinen tilanne huononevat nopeasti. Viikoista kuukausiin kestävän raittiin jakson aikana tilanne ehtii sitten jo jonkin verran korjaantua. 32

29 Asiakkaalla on selkeä alkoholiriippuvuus eli hänen kohdallaan voidaan puhua vakavasta ja pitkittyneestä päihdeongelmasta. Lisäksi hänellä on myös 2 3 elämää rajoittavaa sairautta. Asiakas kärsii todennäköisesti masennuksesta tai tuki- ja liikuntaelinten sairaudesta. Kysymyksessä on siis kaksois- tai monidiagnoosiasiakas. Asiakas on ammatillisesti haastava, sillä hän asettaa A-klinikan hoito- ja asumispalvelut sekä A- klinikan ja ulkopuolisten toimijoiden yhteistyön toistuvasti koetukselle. Kaikesta huolimatta asiakas ei ole elämälleen katkera, vaan hän hyväksyy sen tapahtumat tosiasioina. Hänellä ei ole myöskään suuria odotuksia tulevaisuuden suhteen. Oma asunto, toimiva ihmissuhde ja yksinäisyyden voittaminen ovat asioita, joita hän toivoo joskus jopa ääneen. Niiden saavuttamiseen hänellä ei useinkaan ole voimia. Asiakkaalla on vähän aktiviteetteja arkirutiinien ulkopuolella. Hän viettää suuren osan ajastaan tukiasunnossa tai asumisyhteisössä oleillen. Juuri yksinäisyys laukaisee hänen oman arvionsa mukaan runsaan päihteidenkäytön. Taloudellisesti asiakas on tiukoilla, vaikka hän ei sitä mielellään korosta. Taloudellinen tilanne rajoittaa myös hänen harrastamistaan ja osallistumistaan. Mm. veloista ja maksuhäiriöistä johtuen asiakas joutuu turvautumaan A-klinikan asumuspalveluihin vielä silloinkin, kun hän ollut jo vuosia raittiina. Asiakas uskoo, että hänellä ei juurikaan ole mahdollisuutta saada vuokra-asuntoa ns. vapailta markkinoilta. Niinpä hän oman vuokra-asunnon haaveilemisesta huolimatta toivoo saavansa jäädä toistaiseksi A-klinikan asumispalvelujen piiriin. Hän ilmaisee myös pelkäävänsä omaan asuntoon siirtymistä ja siellä omin voimin selviytymistä. Keskivertoasiakas on yhteiskunnan näkökulmasta näkymätön, marginaalissa elävä sinnittelijä. Hän on jumiutunut A-klinikan asumispalveluihin, eikä tilanteeseen ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua. Itse hän arvelee, että ellei hän olisi päässyt A-klinikan asumisjärjestelyjen piiriin, hänen koko elämäntilanteensa olisi olennaisesti nykyistä huonompi. Henkilön keskeisimmät toiveet ovat pieniä lyhyen aikavälin toiveita, joiden suhteen hän on, kokemuksiinsa tukeutuen, valmistautunut myös pettymään. Hänen selviytymisstrategiaansa kuuluu hitaasti eteneminen varsinkin asumisen osalta. Päihdeongelmaansa hän ei erityisesti työstä mielessään, vaan ottaa sen tyynesti ongelmana, jota hän ei hallitse. Silti hän pystyy ajoittain pitkiinkin raittiisiin jaksoihin. Hänen hoitosuhteensa ja kuntoutuksensa ei ole ainakaan pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kovinkaan intensiivinen. Sopeutuminen ja mukautuminen ovat avainsanoja hänen elämässään. Asiakkaan elämä on suurimman osan ajasta tasaista ja normaalia arkipäivää. Juomiskausina tilanne sitten riistäytyy käsistä. Seurauksena on ongelmien ja vaikeuksien nopea kasautuminen. Itseinhon ja addiktion toisiaan ruokkiva kehä on valmis. Asiakkaalla on monenlaisia kykyjä ja ongelmaratkaisutaitoja, joita hän ei kuitenkaan pysty kanavoimaan elämänhallinnan vaihtoehdoiksi. Hän on harrastanut aiemmin elämässään monenlaisia asioita, mutta harrastukset ovat sittemmin jääneet. Ajoittain asiakas kuitenkin elättelee toiveita harrastustensa henkiin herättämisestä jälleen. Tämä kuvitteellinen asiakas elää huomaamatonta ja pientä elämää sopeutuen eteen tuleviin tilanteisiin. Osittain hänestä itsestään mutta myös ympäröivän yhteiskunnan piittaamattomuudesta johtuen hänen kohdallaan ei ole vielä tehty läheskään kaikkea 33

30 mahdollista. Toisaalta jokainen nopeutettu ja keinotekoinen interventio on myös riski. Vuosien syrjäytymiskehitys ei ole korjattavissa hetkessä. Päihdehuollon on myös asumispalvelujen kohdalla mietittävä realistisesti asiakkaan todellisten vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien rajoja. Pystyvätkö hyvinvointipalvelut aidosti täyttämään sen, minkä ne asiakkaille vähintäänkin epäsuorasti lupaavat? Onko asiakkaalle tarjolla konkreettisesti vaihtoehtoja vai vain pelkkiä tyhjiä lupauksia? 4. Asumispalvelujen asiakkaiden toinen haastattelu 4.1. Toiseen haastatteluun valikoituneet Projektin toisessa vaiheessa syyskesästä 2007 haastateltiin yli puolet (21) jo ensimmäisessä haastatteluvaiheessa mukana ollutta asiakasta (H1, H3, H6, H8, H13, H14, H15, H17, H18, H21, H22, H23, H24, H25, H27, H28, H29, H32, H34, H35, H37). Toiseen haastatteluun oli tarkoituksena saada alkujaankin noin parikymmentä haastateltavaa. Näinkin pitkän ajan jälkeen toteutettavassa uusintahaastattelussa on aina odotettavissa, että kaikkia ei tavoiteta haastatteluun. Toisen haastattelun ulkopuolelle jäivät haastattelusta kieltäytyneet, pysyvästi sairaalahoitoon joutuneet, paikkakuntaa vaihtaneet ja ne, joihin ei saatu yhteyttä tai jotka olivat kuolleet. Taulukossa 1 esitetään toiseen haastatteluun valikoituneet sekä kadon syyt. Taulukko 19. Toistamiseen haastattelut ja haastattelun ulkopuolelle jääneet. Haastatellut 21 Kuolleet 2 Sairaalaan joutuneet 1 Kieltäytyneet 1 Paikkakuntaa vaihtaneet 2 Ei tullut haastatteluun 4 Hoidossa eri paikkakunnalla 3 Ei tavoitettu 6 Yhteensä 40 Haastattelusta kieltäytynyt oli muuttanut asumaan toiselle paikkakunnalle. Hän oli kertomansa mukaan muuttanut yhteen tyttöystävänsä kanssa ja saanut mm. työssään ylennyksen. Lisäksi hän oli raittiina. Yhdellä haastatteluun saapumatta jääneellä oli työeste. Hänen kohdallaan terapeutin kautta varmistui, että asiakkaalla oli menossa hyvä vaihe elämässään. Tämä asiakas oli siirtynyt omaan asuntoon, sijoittunut työelämään ja hän osallistui aktiivisesti NA-ryhmään. Niistä, joita ei tavoitettu (6), tiedettiin, että heistä kolmella oli edelleen jonkinlaisessa kontakti A-klinikkaan. Kaikilla heistä oli ollut ajoittain vaikeuksia päihteiden kanssa. Toisen kerran haastatelluista yli 3/4 (17) oli haastateltu edellisen kerran elo- ja lokakuussa vuonna 2005 ja neljä henkilöä elokuussa vuonna Haastattelujen väliin jäi siis suurimmalla osalla haastatelluista noin kaksi vuotta ja vain muutamalla vuosi. Toiseen haastatteluun osallistuneista yli 3/4 (17) oli miehiä ja loput (4) naisia. Haastateltujen keski-ikä oli 53,8 vuotta ja mediaani-ikä 46 vuotta. Iän vaihteluväli oli vuotta. Toiseen kertaan haastateltujen selvästi korkeampi keski-ikä 34

31 ensimmäiseen haastatteluun verrattuna johtunee pienen vastaajaryhmän satunnaisvaihtelusta. Mediaani-ikä mukailee ensimmäisen haastattelun tuloksia. Kahdella toiseen haastatteluun osallistuneista terapiasuhde oli loppunut ja neljän kohdalla se taas oli alkanut haastattelujen välillä. Ensimmäisessä haastattelussa alle 2/3:lla (26) haastatelluista oli haastatteluhetkellä meneillään säännöllinen asiakassuhde A-klinikan työntekijään (terapeutti, sairaanhoitaja, kenttätyöntekijä tai Rolletyöntekijä). Vastaava osuus toisessa haastattelussa oli niin ikään alle 2/3 (13). Tältä osin kokonaistilanne on pysynyt lähes muuttumattomana haastattelujen välillä Asiakkaiden elämässä tapahtuneet muutokset Kun haastatelluilta tiedusteltiin, mitä heidän elämässään oli tapahtunut haastattelujen välillä, saatiin laaja kirjo erilaisia tapahtumia. Seuraavassa haastateltujen mainitsemia positiivisia ja negatiivisia tapahtumia heidän elämässään haastattelujen välillä. Pari kolme työkokemusta on mennyt mönkään. Yhteisössä olen isossa roolissa niin henkilökunnalle kuin asiakkaille... Päihteiden käyttö on reippaasti vähentynyt... Asuminen on pysynyt samana. (H1) Liikkuminen asioilla ja sukulaisissa on lisääntynyt... Yhteisössä on vastuualueita enemmän kuin ennen... Päihteettömyys on pitänyt edelleen. Nyt olen ollut viisi ja puolivuotta ilman päihteitä... Samassa paikassa asun edelleen. (H3) Ei juuri mitään ole tapahtunut. Parisuhdeongelmissa pyörin. Todettiin ADHD, mihin menee edelleen lääkitys. Olen hakenut koulutukseen... Suurin osa kuluneesta ajasta on ollut tuurijuoppoutta. Nyt olen ollut juhannuksesta juomatta. Viime vuosina olen ollut näin pitkään raittiina viime vuosituhannen puolella eli joka päivä tulee uusi ennätys... Olen muuttanut tukiasuntoon. (H6) En oikein osaa sanoa, onko mitään tapahtunut... Lääketarkastuksessa olen ollut. Lääkitys muuttui. Kuntoutusjaksot alkoi... Läheinen kuoli... Päihteiden käyttö on loppunut. Ei ole mielitekojakaan... Yhteisön sisällä olen muuttanut. (H8) Ei sen enempää ole tapahtunut... Välillä tulee juotua, välillä ei. En juo muuta kuin olutta... Asumisessa ei ole tapahtunut mitään. (H13) Tullut kaksi vuotta ikää lisää. Toimintakeskuksessa käyn silloin tällöin. Muuttohommia olen tehnyt. Ystävää olen hoitanut. Hänen elämässään olen aika paljon kiinni. Välillä se on todella vaikeaa... Totta kai juo enemmän kuin Anjalansalossa. Nyt ei kuitenkaan ole juomaputkea kuin ennen. Yhden kerran olen ollut Anjalansalossa kuntoutusjaksolla, kun meni huonommin... Tukiasuntoon siirryin. (H14) Nyt olen saanut vakituisen työpaikan... Ei mitään ihmeempiä ole sattunut... Olen aloittanut korvaushoidon. Muita aineita ei ole käytössä... Olen muuttanut vuoden alusta omaan vuokra-asuntoon. (H17) Eläkkeellä olen tottunut olemaan. On ollut veritulppa ja murtuma, mutta ne on korjaantunut. Hyvää on tapahtunut kaikin puolin. Parempaan suuntaan on menossa niin raha-asiat, päihteet kuin kuntokin.... Raittiina olen ollut vajaat kaksi vuotta. Pari kertaa vähän ottanut. Nyt ei ole tehnyt mielikään... Sama asunto, mutta siihen tehtiin remontti johon itsekin osallistuin. Nyt se on viihtyisä. (H15) Aika paljon oikeastaan. Eläkkeelle olen päässyt. Terapia A-klinikalla on loppunut, kun ei ole enää tarve. Isääni auttelen kun hän on dementikko... Nykyään en ole käyttänyt moneen vuoteen alkoholia. Enkä polta enää edes tupakkaa... Olen muuttanut pois tukiasunnosta omaan asuntoon. Halusin isomman asunnon. Se on arvostetulla alueella ja siellä on hyvä olla. (H18) Muutin tukiasuntoon, koska en katsonut olevani vielä pelkojeni vuoksi valmis omaan asuntoon... Avioero tuli voimaan... Uusi ihmissuhde purkautui myös... Puistossa istuminen ja dokaaminen on vähentynyt. Välillä otan enempi, mutta aina välillä pystyn olemaan ilman. Jos juon menen ystävien luokse Ollikkalaan ottamaan. Olen opetellut sanomaan ei. Nyt kesän aikana olen ottanut viisi kertaa. (H21) Päihteiden suhteen tilanne on pysynyt ennallaan. Nyt kahdeksan vuotta olen ollut päihteittä ja tupakastakin olen ollut irti kolme vuotta... En ole enää tukiasunnossa. Muutin isompaan asuntoon vuokralle. (H22) Pääasiassa sellaisia mielialan muutoksia, kun minulla on muistihäiriö. En muista kahden vuoden takaisista asioista mitään... Mulla on pullo olutta kotona. Pitäis saada rahaa. Kuusi pulloa maksaa. Se riittää moneksi päiväksi... En minä ole ketään häirinnyt. (H23) 35

32 Olen luonut uuden parisuhteen ja asun hänen kanssa yhdessä onnellisena... Päihteiden käyttö on vähentynyt. Alko jo ennen kuin sain tukiasunnon. Nykyisin se on noin yksi päivä viikossa... Viime joulukuussa sanoin tukiasunnon irti ja asun itsenäisesti kumppanini kanssa yhteisessä asunnossa vuokralla. (H24) Eläke on tullut, mutta rasittaa, koska se on niin pieni... Vaihtoehdossa käyn kerran viikossa. A-klinikan työntekijä vie ja hakee. Rollelaiset käyvät joka tiistai. Tuovat mm. lääkkeet... No päihteiden käyttö on melkein häipynyt kokonaan pois. Kun käyn kaupungilla käyn vain asioilla ja usein kyytimiehenä on A- klinikan työntekijä... Asuminen on pysynyt samana tukiasunnossa. Kylpyhuoneremontti on tehty ja keittiökomero uusittu. (H25) Ei tässä oikein mitään oo tapahtunut. Eläkkeelle olen päässyt... Päihteidenkäyttö on melko samanlaista. Riippuu rahatilanteesta... Sama asunto. Ei muutoksia. (H27) Huhtikuusta saakka olen ollut taas työttömänä. Naisystävä kulkee perässä nykyisin... Nyt Kelan korvauksilla elelen... Joskus aina tulee otettua. Viimeksi puolitoista viikkoa sitten. Välillä olin kaksi vuotta kuivilla... Asun edelleen samassa tukiasunnossa. (H28) Yritin itsemurhaa kännipäissä. Nyt olen tuonut lääkkeeni A-klinikalle... Olen käynyt mielenterveyslääkärillä... Olen yrittämässä eläkkeelle... Olen ryypännyt... Asumisessa ei ole muutoksia. (H29) Ei mitään muutoksia. Sama emäntä ja asunto. Tämän ikäistä ei edes oteta mihinkään töihin... Välillä tulee putkia, mutta välillä on taas pitkä raittius... Asumisessa ei ole tapahtunut mitään. (H32) Masennusta on ollut ja siihen on aloitettu lääkitys. En ole oikein jaksanut mitään... Fyysisiä vaivoja ja niiden suhteen tutkimuksia, joissa selviää, mitä jatkossa. Eläke vai uusi koulutus?... Olen kokeillut harjoitteluasunnossa, mutta se ei onnistunut, vaan retkahdin. (H34) Olin yhteisössä yhteen soittoon yli vuoden. Yksi loma meni läskilleen ja aloitin uudelleen prosessin...vuoden 2006 joulukuusta olen ollut täysin päihteittä... Muutin tukiasuntoon viisi kuukautta sitten. (H35) Jouduin työttömäksi joulukuussa Olin ensimmäisten sadan irtisanotun joukossa. Olen joutunut turvautumaan jopa sosiaalitoimiston tukeen... Päihteitä en käytä. Siinä ei ole tullut muutosta, koska en käyttänyt niitä aiemminkaan... Asun edelleen samassa tukiasunnossa, jossa viihdyn erittäin hyvin. (H37) Positiiviset tapahtumat näyttävät liittyvän lähinnä asumiseen, ihmissuhteisiin, päihteidenkäyttöön sekä mm. eläkkeelle pääsemiseen ja tehtäviin lähiyhteisössä. Negatiivisina muutoksina tuotiin esille sekä psyykkisiä että materiaalisia ongelmia. Käytännössä niiden ratkaiseminen edellyttää useinkin asioimista palvelujärjestelmän eri luukuilla sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Haastateltujen päihteidenkäyttö oli haastattelujen välillä muuttunut pääsääntöisesti parempaan suuntaan kuten seuraava taulukko osoittaa: Taulukko 20. Haastateltujen päihteidenkäyttö. Päihteidenkäyttö Ensimmäinen haastattelu (n=40) Toinen haastattelu (n=21) % f % f Raittiina yli 6 kuukautta 27, ,1 8 Raittiina 1-6 kuukautta 15,0 6 14,3 3 Vähentynyt, hallitsee käyttöä 42, ,8 5 Ei muutosta 15,0 6 23,8 5 Yht. 100, ,0 21 Toisessa haastattelussa oli yli puolet (11) haastatelluista ollut haastatteluhetkellä raittiina vähintään kuukauden. Ensimmäisessä haastattelussa vastaava osuus oli selvästi alle puolet (17) haastatelluista. Pisimmillään oli toiseen kertaan haastatellulla raittiutta kestänyt jo 19 vuotta. Raittiuden keston mediaaniluokka oli toisessa haastattelussa kaksi vuotta, kun se ensimmäisen haastattelun yhteydessä oli kuusi kuukautta. Toisessa 36

33 haastattelussa raittiina olleista yli puolella (6) raittiutta oli kestänyt yli kaksi vuotta eli he olivat olleet raittiina koko haastattelujen välisen ajan. Heidän kohdallaan raittius on jo vakiintunut. Toisessa haastattelussa sekä yli kuusi kuukautta raittiina olleiden osuus että toisaalta niiden osuus, joiden päihteiden käytössä ei ollut tapahtunut muutoksia, olivat suhteellisesti huomattavasti suuremmat kuin vastaavat osuudet ensimmäisessä haastattelussa. Ei muutosta -vaihtoehto tarkoitti tässä yhteydessä ns. tuurijuopottelun jatkumista samaan tapaan kuin ensimmäisenkin haastattelun aikoihin. Raittiudella mitattuna toisen haastattelun tulokset ovat suhteellisesti tarkastellen olennaisesti paremmat kuin ensimmäisessä haastattelussa. Toisenkin haastattelun yhteydessä alle kuukauden raittiutta pidettiin vielä päihteiden käytön satunnaisvaihteluna. Kun toiseen kertaan haastatelluilta tiedusteltiin heidän tavoitteitaan päihteidenkäytön suhteen jatkossa, puolet haastatelluista (10) ilmoitti tavoitteekseen raittiuden. Päihteidenkäytön vähentämisen asetti tavoitteekseen neljä ja kohtuukäytön kaksi haastateltua. Juomisen säilymisen edes nykyisellä tasollaan kertoi tavoitteekseen myös kaksi haastateltua. Haastatellut kuvailivat päihteidenkäyttöään toisella haastattelukerralla mm. seuraavasti: Viimeksi olen juonut kaksi viikkoa sitten vanhasta tottumuksesta. Meni liian pitkälle... Aiemmat juomisjaksot ovat olleet hallittuja. Lähinnä joulunpyhinä... Talvet on raittiimpia jaksoja. (H1) Viime juhannuksen jälkeen olen valinnut päihteettömän tien. Kokemus juhannukselta oli herättävä, koska olin psykoosissa. (H6) Saa nyt nähdä. Ei kai sitä nyt ihan ilman voi olla tai voikin olla. Sen nyt näkee sitten, kun pitää ihan omin nokin olla. (H8) No kyllä sitä tulee juotua joskus vähän liikaakin. (H13) Se on omasta päästä kiinni. Asenne on tärkeä. Kyllähän minä tiedän, mitä se alkoholi tekee. (H14) Uskon, että mulla on kuppi täysi. Yksin siellä istua ja sotkea, ei huvita enää. (H15) Korvaushoidossa... Olen ollut käyttämättä muita aineita. (H17) Vuosia olen ollut täysin päihteetön. (H18) Juon, jos rahaa on. (H23) Kohtuukäytössä. Se käyttö ei haittaa. Hallinnassa on. Voin mennä 3-4 oluelle ja pystyn lopettamaan sekä menemään töihin. (H24) Se on melko tarkasti nollalinja. (H25) Joskus otan. Joskus en. Ei sen kummempaa. Ihan normaalia miehellä, jos pitää matoja tappaa. (H27) Tällä hetkellä mieli on sellainen, ettei tee edes mieli, mutta vapusta meni pitkään ennen kuin sain poikki. (H32) Nyt ei tee mieli ainakaan, mutta vaikeaa on. Täysi päihteettömyys ja alko eivät sovi minulle, pakko myöntää. Se karkaa näköjään käsistä niin helposti. Se nähtiin viime lomalla. (H34) En käytä, enkä tule enää koskaan käyttämään. (H37) Haastateltuja pyydettiin myös kertomaan, millaisia päihteidenkäytön tavoitteita he haluaisivat jatkossa itselleen asettaa. Seuraavassa haastateltujen kommentteja kysymykseen: Kohtuukäyttö jatkossa. Ei minusta absolutistia tule. En pysty siihen. (H1) Olen ilman päihteitä. Sellaista tilannetta ei tule, että aloittaisin uudelleen niiden käytön. (H3) Ei ole toiveita, enkä kyllä aio asettaa. Hyvin karu ja yksinkertainen linja. En ota. (H6) En tiedä olisiko siitä kolme vuotta, kun olen viimeksi juonut... Ei ole toiveita. (H8) Pitäs yrittää vähentää. (H13) Pystyis nyt edes tässä tilanteessa. Pyrkiikö A-klinikka siihen, että kokonaan pitäs lopettaa? Tuskin itsestäni siihen olisi. Viikonloput ne paskamaisempia on. Saan kyllä juomisen poikki. (H14) Sen uskon, että jonain päivänä vielä viinaa tekee mieli.... En ota siitä pultteja... Seuraukset siitä tiedän. (H15) Käyn jonkin aikaa korvaushoidossa ja tavoite olisi päästä kokonaan subusta eroon... Siihen on vielä jonkin verran aikaa. (H17) 37

34 Olen opetellut sanomaan ei. (H21) Ei tämän kummemmaksi voi toiveita asettaa. Olen mennyt riman yli jo vuosia sitten. (H22) Yritän pitää sen sellaisena, että päivä viikossa, jos tekee mieli juoda. (H24) Se pysyy tällaisena. Se olis muuttunut, jos olis muuttuakseen. (H27) Kyl se pitäs lopettaa. Rahat on niin loppu. Taukoa ainakin pitäisi pitää. Mitään aikoja en sano. Voisin olla vaikka juomatta. (H29) Yritän päästä irti kokonaan. (H29) Kyl se on, et täysin ilman. Muuta mahdollisuutta ei ole. (H34) En aio käyttää. Ei ole tullut edes mieleen, että tarttes lähteä kaljalle. (H37) 4.3. Haastateltujen elämäntilanne Yli puolet (13) toisessa haastattelussa mukana olleista asui haastatteluhetkellä tukiasunnossa. Heidän asumisensa siellä oli kestänyt lyhimmillään 6 kuukautta ja pisimmillään 11 vuotta. Mediaani-luokka tukiasumisen osalta oli 3 vuotta 5 kuukautta. Anjalansalossa asui kolme toiseen kertaan haastatelluista. He olivat asuneet siellä 2 vuotta, 3 vuotta ja 3 vuotta 5 kuukautta. Louhelassa oli toiseen kertaan haastelluista yksi henkilö, joka oli ollut siellä yhtäjaksoisesti vuoden ja 3 kuukautta. Tukiasunnosta oli siirtynyt haastattelujen väillä omaan asuntoon neljä henkilöä. Heillä oli takanaan haastatteluhetkellä asumista omassa vuokra-asunnossa 3 kuukautta, 6 kuukautta, 9 kuukautta ja vuosi. Toistamiseen haastatelluista yksi oli siirtynyt ensimmäisen haastattelun jälkeen harjoitteluasunnosta varsinaiseen tukiasuntoon. Yksi Anjalansalossa asuneista oli vaihtanut haastattelujen välillä yksikön sisällä hoitokodista yhteisökotiin. Anjalansalosta oli muuttanut edellisen haastattelun jälkeen kaksi haastateltua tukiasuntoon ja Louhelasta tukiasuntoon oli siirtynyt yksi asiakas. Itsenäisen asumisen suuntaan eli tukiasuntoon tai omaan vuokra-asuntoon oli siirtynyt haastattelujen välillä siis yli kolmannes (8) haastatelluista. Asumistilannettaan luonnehti "hyväksi" 10 tai "erittäin hyväksi" 2 eli yli puolet (12) toiseen kertaan haastatelluista. Asumispalveluiden toimivuuden näkökulmasta tämä on merkittävä tulos. Kuten aiemmin jo todettiin, tukiasunnoista siirtyi haastattelujen välillä omaan vuokraasuntoon neljä haastateltua. Kahdella heistä oli takanaan jo vuosien raittius, yhdellä oli päihdeongelman intensiivinen hoito meneillään ja yksi ilmoitti juovansa joskus mutta hallitusti. Kaksi omaan vuokra-asuntoon muuttaneista kävi töissä. Kaksi itsenäisesti asunutta haastateltua toimi omaishoitajana läheiselleen. Toisella heistä liikeni vielä aikaa vapaaehtoistyöhönkin. Yhden itsenäisesti asuneen asiakkaan kohdalla uusi ihmissuhde oli johtanut uuden asunnon löytymiseen. Omaan asuntoon haastattelujen välillä muuttaneista yksi oli nainen ja kolme miestä. Vaikka toiseen kertaan haastateltujen asiakkaiden pienen lukumäärän vuoksi ei voida tehdä yleistyksiä, asiakasryhmän taustat, elämänhistoria ja asuntotilanne huomioon ottaen omaan vuokra-asuntoon sijoittuneiden määrä on huomattava. Tuloksen tekee yllättäväksi se, että kukaan näistä nyt omaan vuokra-asuntoon muuttaneista ei ensimmäisessä haastattelun yhteydessä kertonut suunnittelevansa muuttoa omaan vuokra-asuntoon. Pikemminkin he vaikuttivat silloin tukiasumiseensa tyytyväisiltä ja siihen jollakin tavalla jopa juuttuneilta. Haastateltujen tulevaisuuden toiveet asumisen suhteen olivat varovaisia. Omiin voimavaroihin ei oikein luotettu ja toisaalta aiempien vuokrarästi- ym. ongelmien 38

35 vuoksi uuden vuokra-asunnon löytäminen vapailta vuokra-asuntomarkkinoilta epäilytti monia (taulukko 21). Taulukko 21. Asumista koskevat ulevaisuuden toiveet. Saisi pitää tukiasunnon 5 Oma vuokra-asunto säilyisi 4 Isompi tukiasunto 2 Paikkakunnan vaihto 2 Edelleen Anjalansalossa 1 Mielenterveysseuran tukiasunto 1 Saisi oma vuokra-asunto 1 Ei toiveita 5 Yhteensä 21 Alle puolet (9) haastatelluista kuvaili asumiseen liittyviä muutostoiveitaan. Toisaalta kolmasosa (7) haastatelluista toivoi nykyisen asumistilanteensa säilyvän ainakin toistaiseksi ennallaan. Seuraavassa toiseen kertaan haastateltujen asumisensa tulevaisuuteen liittämiä kommentteja: Kai se oma kämppä on. En tiedä koska pystyn toteuttamaan. En ole koskaan asunut yksin. Jos menisin nyt tukiasuntoon tai harjoitteluasuntoon, niin kyllä mä sen ehtisin mokaamaan juomalla... ettei vielä mihinkään yksin asumaan. En usko, että pystyisin päihteitä hallitsemaan. (H1) Asuminen sujuu hyvin, eikä toiveita juuri ole... mutta päihteettömyys pitää. (H3) Olen jättänyt paljon vuokrarästejä maksamatta, joten ei ole paljon mahdollisuuksia. (H6) Ei mitään valittamista. Vaikea sanoa. Kai se jatkuu tällaisena samanlaisena. (H139) Olen ihan tyytyväinen... Nyt ei näy, että olis tulossa takapakkia. (H17) Edelleen haluan olla tässä tukiasunnossa. Opetella yksin asumista ja olemista.... Kyllä mä jaksan vielä uskoa, vaikka takapakkia tulisikin ihmissuhteissa Sopusoinnussa itsensä kanssa, eikä sekaantua ihmisten asioihin. (H 21) Haluaisin muuttaa pohjoiseen. (H22) Isompi asunto ja töitä. (H 28) Päivä kerrallaan vaan. (H29) Ensi vuoden puolella yritän irtaantua A-klinikan asiakkuudesta ja muuttaa. (H35) Haastatelluilta tiedusteltiin myös sitä, miten heidän arkensa sujuu ja mitä he harrastavat (taulukot 22 23). Taulukko 22. Arjen sujuminen. Hyvin 10 Päivä kerrallaan 4 Vähän tekemistä 3 Ei kovin hyvin 1 Tieto puuttuu 3 Yhteensä 21 Puolet (10) toisen kerran haastelluista koki arkensa sujuvan "hyvin", "kivasti", "onnistuneesti" jne. "Päivä kerrallaan" -kommentit (4) kertovat sinnittelystä ja ainakin jonkinasteisesta turhautumisesta arjen puristuksessa. Vain neljä haasteltua esitti tässä yhteydessä selkeästi kielteisiä kommentteja. Pääasiallinen vaikeus oli tällöin toimettomuus ja turhautuminen siihen. 39

36 Kun haastatelluilta kysyttiin tarkemmin heidän harrastuksistaan, saatiin laajempi näkökulma haastateltujen arkeen (taulukko 23). Taulukko 23. Haastateltujen harrastukset. (* Paljon kotona oleilemista 8 Tv, lukeminen, musiikki, käsityöt ym. 6 Liikunta, ulkoilu 4 Toimintakeskus, asukastupa tm 8 Työssä käyminen 3 Hoitaa läheistään 2 *) Vaihtoehdot eivät ole toisensa poissulkevia. Oleileminen tai passiivinen kotona tapahtuva harrastaminen oli tyypillistä 2/3:lle (14) haastatelluista. Kodin ulkopuolelle tapahtuviin vapaa-ajan aktiviteetteihin osallistui ainakin ajoittain selvästi yli puolet (12) haastatelluista. Aktiviteetteihin osallistumisen esteiksi haastatellut nimesivät liikkumisen vaikeudet ja myös viitseliäisyyden puuttumisen. Työn (sisältää omaishoivan ja vapaaehtoistyön) nimesi keskeiseksi 'harrastuksekseen' lähes neljäsosa (5) haastatelluista. Toimintakeskuksessa kävi ainakin ajoittain yli kolmasosa (8) haastateltua. Haastatellut toivoivat elämältään samoja asioita kuin ihmiset yleensä. Taulukko 24. Toiveet elämän suhteen. Työ, opiskelu tm. 5 Oma asunto 4 Toimiva ihmissuhde 3 Raittius 2 Raha-asiat kunnossa 2 Ei osaa sanoa 5 Yhteensä 21 Lähes neljäsosa (5) vastaajista kiinnosti edelleen jonkinlaisen työn tai koulutuksen löytyminen. Seuraavina toiveiden joukossa olivat oman vuokra-asunnon löytyminen (4) sekä ihmissuhteiden luominen (3). Toivottomuutta ja katkeruutta ei haastateltujen kommenteissa esiintynyt. Elämiseen liittyvät vaikeudet määrittyivät haastateltavien toimesta lähinnä sairauksien, taloudellisten ongelmien ja ihmissuhdevaikeuksien kautta (taulukko 25). 40

37 Taulukko 25. Haastateltujen vaikeudet haastatteluhetkellä. (* Fyysinen sairaus tm. 4 Taloudelliset ongelmat 4 Ihmissuhdeongelmat 3 Mielenterveysongelmat 3 Päihteiden käyttö 2 Ei vaikeuksia 8 *) Vaihtoehdot eivät ole toisensa poissulkevia Fyysiset sairaudet, taloudelliset vaikeudet sekä ihmissuhde- ja mielenterveysongelmat olivat haastateltujen elämän yleisimmät vaikeudet. Kun tähän lisätään päihdeongelmat, elämänvaikeuksien ydin on kuvattu kattavasti. Edellä kuvatut vaikeudet yksin tai erilaisina yhdistelminä olivat tyypillisiä lähes 3/4:lla (15) haastatelluista. Toisaalta yli kolmasosa (8) haastatelluista ei osannut nimetä erityistä vaikeutta elämässään haastatteluhetkellä. Haastatellut kertoivat elämänsä keskeisistä vaikeuksista seuraavasti: Keskittymisvaikeuksia on paljon. (H1) Parisuhde. (H6) Tulee vieläkin liian usein juotua. (H13) Nyt sellainen hyvä kausi menossa. Ei edes jalkoja säre. (H15) Joskus aina mielitekoja, mutta ne menee ohi... Nyt menee turhankin hyvin. (H17) Yksi vaikea ihmissuhde joka imee minut kuiviin... Kuluttaa ja masentaa... Sairastuin vielä anoreksiabulimiaan. Nyt tilanne on vähän parempi. (H21) Rahan puute, paha dementia ja masennus. (H23) Minulla on tasapainoinen elämä. Minä en ole rahan perään. (H22) Kun poika itsenäistyy, niin minulla ja kumppanilla on enemmän vapautta matkustella. (H24) Ensi viikolla koko Kela-korvaus menee laskujen maksamiseen. Sitten on vaikeaa. (H28) Kahden vuoden aikana ei ole ollut muuta kuin suisidaaliyritys. (H29) No kyllä kai se viinan kanssa touhuaminen pitäs saada pois. Mieliala on edelleen matala, mutta ei niin paha... Ennen oli suisidaalisia ajatuksia. Ihmissuhteen puuttuminen vaivaa mieltä... Epävarma tulevaisuus terveyden suhteen. (H34) Taloudellinen tilanne on huono koko ajan. Meno sosiaalitoimistoon oli aluksi vaikeaa. Onneksi sain A- klinikalta työntekijän mukaan. Nyt uskallan mennä jo itsenäisesti. (H37) Osa haastelluista oli tyytyväisiä elämäänsä. Tyytyväisyys näkyi edellä esitettyjen vaikeuksien kääntöpuolena. Vaikeudet oli onnistuttu voittamaan ja elämä oli monella tapaa normalisoitunut tai normalisoitumassa. Seuraavassa esimerkkejä haastateltujen elämään tyytyväisyyttä tuovista asioista: Tähän elämiseen selvin päin... Arki sujuu hyvin. (H1) Suht koht tyytyväinen olen. Se joskus pelottaa, että jos joutuu Anjalansalosta pois. (H8) Asumiseen. (H13) Tyytyväinen, että on saanut herättyä joka päivä uuteen päivään. Asuntoon olen myös tyytyväinen. (H14) Mulla on töitä, asunto, korvaushoito. Ei tarvitse joka päivä etsiä aineita. (H17) Mulla on koti. Se on ykkönen. Asiat on kunnossa. Klinikka on mulle tärkeä... terapeutti ja runoryhmä. (H21) Mielialat vaihtelevat tosi paljon. Toisaalta olen tyytyväinen. Toisaalta en. Riippuu paljon, onko rahaa. (H23) Elämään olen tyytyväinen. Kaikki on loksahtanut kohdalleen. Uusioperhe toimii hyvin. (H24) 41

38 Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, mutta tunnepuolella elämästäni puuttuu vielä jotakin. Pärjään kyllä asian kanssa. (H25) Tyttöystävä, sillä on rauhoittava vaikutus. (H28) Mulla on hyvä olo. Sisaren kanssa olen saanut kontaktin. Lapset ovat saaneet asunnon ja työn. (H29) Että on suht koht terve. Oma tahto on hyvä. En ole vietävissä. Päätin, että kun aloin päihteettömän ajan, ettei minua viedä... Omaan tahtooni liittyy suuresti se, että minulla on omaa aikaa. (H35) Yleensä tähän ratkaisuun, että lähdin yksin asumaan... Hyvät välit lasten ja lastenlasten kanssa sekä entiseen kumppaniin. (H37) Kuten edellä olevista lainauksista käy ilmi, haastatellut olivat elämässään tyytyväisiä hyvin erilaisiin asioihin. Kysymys onkin subjektiivisista ja tulkinnanvaraisista asioista, jotka usein riippuvat myös henkilön kulloisestakin mielentilasta. Edellä kuvatut tyytyväisyyden aiheet on tiivistetty seuraavaan taulukkoon. Taulukko 26. Tyytyväinen elämässä. (* Elämän sujumiseen yleensä 8 Asumiseen 5 Ihmissuhteisiin 5 Fyysiseen kuntoon ja terveyteen 2 Kontakteihin A-klinikalle 2 Raittiuteen 2 *) Vaihtoehdot eivät ole toisensa poissulkevia Elämän sujumiseen erittelemättömänä kokonaisuutena oli tyytyväinen yli kolmasosalle (8) toiseen kertaan haastatelluista. Myös asumistilanne ja ihmissuhteet nousivat korkealle haastateltujen arvioissa. Haastatelluille näyttää olevan tyypillistä tunne siitä, että aikaisempaan verrattuna elämä sujui haastatteluhetkellä paremmin. Seuraavaksi haastateltuja pyydettiin vielä kertomaan, mitä muutoksia heidän elämässään ja asumisessaan on tapahtunut haastattelujen välillä: Asumaan eri paikoissa olen oppinut, mutta tarvitsen vielä tukea. (H1) Nyt on vapaus liikkua oman halun mukaan. Itsenäisyys. (H3) Haluaisihan sitä muutoksia, kun vain tietäsi, mitä muutoksia. (H8) Olen valinnut päihteettömän tien. Vaikka olen vasta alkutiellä, tulee tunne, että pitäis koputtaa puuta aina kun tuon mainitsee. (H6) Kaveriporukka vähän sama. Polkee niin kuin paikallaan... Päätin, etten ota alkoa niin paljon. Se on jotenkin pitänyt. (H14) Outoa, että saa olla rauhassa. Kukaan ei hakkaa. Saan olla oman elämäni herra, joskus on vaikea hyväksyä sitä hyvää. Välillä nipistän itseäni ja ajattelen, tämä on totta. (H21) Työttömyys tuli eteen... Vapauden ja itsenäisyyden tunne hyvänä asiana. Suhteet lapsiin, läheisiin ja ystäviin lähentyneet selvästi. (H37) Haastateltuja pyydettiin myös kuvailemaan erikseen ihmissuhteitaan ja niissä edellisen haastattelun jälkeen tapahtuneista muutoksista. Ihmissuhteitaan kuvasi "hyviksi" 2/3 haastatelluista (14) ja "sekaviksi" tai "ristiriitaisiksi" vain 2 haastateltua. Lisäksi kolme haastateltua painotti hyvien suhteiden vakiintumista sukulaisiinsa. Edellisen haastattelun jälkeen arvioi ihmissuhteidensa "parantuneen", "lisääntyneen" tai "syventyneen" alle puolet (9) haastatelluista. Ihmissuhteidensa arvioi pysyneen entisellään noin puolet haastatelluista (10). Huonompaan suuntaan ihmissuhteissa oli menty vain kahden haastatellun kohdalla. Läheisensä kuolemasta edellisen haastattelun 42

39 jälkeen raportoi kaksi haastateltua. Haastateltujen ihmissuhteiden kuvaavat seuraavat kommentit: En paljon juttele. Vastaan jos kysytään... Joskus murahtelen. Luottoystävää ei ole... Toimeen tulen monen kanssa. Veli soittelee viikottain, samoin sisko. Käyvät harvakseltaan kylässä. (H1) Ei niitä pahemmin ole. Mitä nyt naapuri käy joskus kyläilemässä. (H13) Vanhempieni kanssa olen enemmän tekemisissä. (H17) Olen opetellut sanomaan ei. En ole enää se, jolle aina sopii En halua, että minua käytetään hyväksi. (H21) Erittäin hyvin kaikin tavoin kaikki suhteet... mummot, vaarit, lapset, ystävät. (H24) Tyttöystävä on tullut kuvioihin mukaan, joka on tärkeä asia. (H28) Minulla on pirun hyvät ihmissuhteet, myös X:ään. Minun ei tarvitse olla yksin missään... Tuttavapiiri on laajentunut vaan. (H32) Haastatelluilta tiedusteltiin myös, mitä apua he kokevat tarvitsevansa elämässään sekä asumiseensa että päihteidenkäyttöön liittyen. Lähes 3/4 (15) haastatelluista arvioi, etteivät he tarvitse erityistä apua ja tukea elämässään. Tukea asioimisessa ilmoitti tarvitsevansa neljä haastateltua ja yksi haastateltu totesi tarvitsevansa pikemminkin turvallisuutta. Asumisen osalta niin ikään lähes 3/4 (15) haastatelluista ilmoitti, etteivät he tarvinneet siihen liittyen erityistä tukea. Kolme haastateltua ilmoitti tarvitsevansa tukea asumiseensa liittyvässä asioimisessa ja kaksi siivoamisessa. Yli 3/4 (17) haastatelluista arvioi, etteivät he tarvinneet enää ulkopuolista tukea päihdeongelmaansa. Toisaalta monet haastatelluista totesivat, etteivät he kuitenkaan ole vielä valmiita itsenäiseen asumiseen, vaan he pelkäsivät retkahtavansa omassa asunnossa varsin pian. Mahdollista muuta tuen tarvetta tiedusteltaessa saatiin hajavastauksia mm. tuen tarpeesta sosiaalitoimistossa asioimiseen, korvaushoidon järjestämiseen sekä yleensäkin siihen, että joku patistelisi aloitteellisuuteen. Seuraavassa (taulukko 27) esitetään haastateltujen oma arvio terveydentilastaan haastatteluhetkellä. Yli puolet (12) haastatelluista kommentoi terveyttään hyvä huono -akselilla ja alle puolet (9) haastatelluista vastasi kysymykseen nimeämällä sairauksiaan. Taulukko 27. Haastateltujen terveydentila. Erittäin hyvä/hyvä 6 Kohtalainen/tyydyttävä 5 Huono 1 Nimesi sairauden 9 Yhteensä 21 Haastatelluista neljällä oli tuki- ja liikuntaelinten sairaus. Muina sairauksina mainittiin sydän- ja verisuonisairaus, aineenvaihduntasairaus, mielenterveysongelmat ja vakava tartuntatauti. Haastattelussa kävi myös ilmi, että kertoessaan terveydentilastaan haastatellut vähättelivät sekä vaikeita että monia samanaikaisia sairauksiaan. He ovat ilmeisesti jo oppineet elämään sairauksiensa kanssa. Sairauksien osalta voidaan todeta lisäksi, että noin neljäsosa (5) haastatelluista oli sairastunut haastattelujen välisenä aikana yhteen tai useampaan uuteen sairauteen. Kolmen kohdalla kysymyksessä oli psykiatrinen sairaus (masennus), kahden kohdalla tuki- ja liikuntaelinsairaus sekä yksittäisesti esiintyvinä vammautuminen, veritulppa, dementia, syömishäiriö ja ADHD. 43

40 Haastateltujen taloudellista tilannetta kysyttiin omana erillisenä kysymyksenään. Muissa yhteyksissä taloudellinen tilanne nousi myös usein esille ja siihen saatiin eri kysymysten yhteydessä hieman eri tavalla painottuneita vastauksia. (esim. taulukot 24 25). Haastateltujen taloudellinen tilanne näyttää ulkopuolisen arvioijan näkökulmasta ongelmalliselta mm. työttömyyden, pienten eläkkeiden, velkojen ja päihdeproblematiikan vuoksi. Haastatellut itse kokivat tilanteensa hieman toisin (taulukko 28). Taulukko 28. Haasteltujen taloudellinen tilanne. Hyvä 7 Vakaa 2 Kohtuullinen 4 Heikko 8 Yhteensä 21 Vähintäänkin kohtuullisena piti taloudellista tilannettaan noin 2/3 haastatelluista (13). Taloudellisina ongelminaan haastatellut mainitsivat ulosottorästit (3), pienen eläkkeen (3), työttömyyden (2), kalliit vuokrat (2), vipit kavereille (1) ja pelaamisen (1). Edellä kuvatut ongelmat kumuloituvat joillakin haastatelluilla. Asumiseen liittyvät toiveet olivat haastatelluilla hyvin konkreettisia ja realistisia. (taulukko 29). Taulukko 29. Asumisen tavoitteet. Asumistilanne hyvä 12 Isompi asunto 1 Tarvitaan kodinkoneita 2 Remontin tarve 2 Parvekkeen puuttuminen 2 Huonekaluja puuttuu 1 Palvelut kaukana 1 Yhteensä 21 Yli puolet (12) toiseen kertaan haastelluista oli tyytyväisiä asumiseensa ja he totesivat sen kaikin puolin itselleen sopivaksi nykyisessä elämäntilanteessa. Heillä ei ollut toiveita tässä suhteessa. Esitetyt toiveet liittyivät lähinnä asunnon kokoon, korjaustarpeisiin, kodinkoneisiin ja huonekaluihin. Myös palvelujen puutetta alueella kritisoitiin. Tämä koski erityisesti niitä tukiasukkaita, joilla oli liikkumisvaikeuksia ja joiden oli hankala asioida kauempana. Haasteltujen arviot tulevaisuuden näkymistä vaihtelivat lottovoitosta päihteettömyyteen. Toiveiden kirjo oli laaja, eikä siitä ole löydettävissä yhtenäistä linjaa (taulukko 30). 44

41 Taulukko 30. Tulevaisuuden toiveet. Näyttää hyvältä/ei toiveita 5 Elämä jatkuisi samanlaisena 3 Päihteettömyys 2 Saisi oman kodin 2 Muu 6 Ei toiveita 3 Yhteensä 21 Noin neljäsosa (5) haastatelluista koki tulevaisuuden näkymät "hyviksi". Tulevaisuuteen liittyi toive edes nykyisen tilanteen säilymisestä (3), päihteettömyydestä (2) tai omasta vuokra-asunnosta (2). Muina toiveina esitettiin mm. tasapainoinen elämä, veloista selviäminen, työn saaminen, terveys ja lottovoitto. Tässä yhteydessä ja eräiden muidenkin haastattelukysymysten kohdalla käytettiin myös AA-liikkeen tutuksi tekemää ilmausta selviytymisestä päivä kerrallaan. Ilmaisu kuvaa toisaalta sitä, että aiempien pettymysten ym. vuoksi ei ihmeitä toivota, mutta toisaalta ollaan valmiita kohtaamaan nöyrästi se, mitä elämä tuo eteen. Tällöin ei tehdä pitkälle meneviä tulevaisuuden suunnitelmia. Yli 3/4 (17) haastatelluista ei esittänyt Salon A-klinikan asumispalvelujen kehittämiseen liittyviä ideoita. Kaksi haastateltua toivoi jopa yhteiskunnan satsaavan pikemminkin vanhustenhuoltoon kuin päihdeongelmaisiin. Toiveet liittyivät kuljetusapuun asioimisen yhteydessä (1) ja elämän selkiytymisen tukemiseen (1). Koko Salon seudun asumispalvelujen kehittämistä kommentoitiin myös vähän. Haastatellut eivät juurikaan ole joutuneet pohtimaan tällaisia alueellisen tason kysymyksiä. Kritiikkiä esitettiin mm. tukiasuntojen korkeista vuokrista (2), valvonnan lepsuudesta asumispalveluissa (1) sekä kynnys kaupungin asuntoihin todettiin liian korkeaksi (1). Myönteisiä kommentteja olivat, että "asumispalvelut toimii hyvin" (4), "ne on huippuluokkaa" (1) ja "kaikkea on tarjolla" (1). Yli puolet (11) haastatelluista ei kommentoinut em. teemaa. Louhelan tilannetta käsitteli yli puolet (12) haastatelluista ja heistä taas puolet (6) totesi itsellään olevan sieltä hyviä kokemuksia. Kaksi haastateltua arvioi Louhelan "menneen eteenpäin". Kritiikkinä esitettiin "iänikuiset palaverit" (1) ja aktiviteettien vähäisyys (1). Yksi haasteltu totesi, että hänellä on Louhelasta huonot kokemukset. Seuraavassa esimerkkejä Louhelaa koskevasta kommentoinnista: En muuttaisi muuta kuin ne iän ikuiset palaverit, jotka ovat vapaaehtoinen pakko joka aamu. (H1) Se on hyvä nykyisin, kun sitä on kehitetty. Siellä on verstas, punttisali ym. (H3) Huumeiden käyttäjien kanssa tulee siellä aina räpä. Alko- ja huumeihmisille eri paikat, koska ne ovat ihan eri asia. (H14) Aktiviteetteja sais olla enemmän. (H15) Kokemukset on pirun hyvät... Tykkään olla siellä. (H32) Ei missään oo tällaista paikkaa. Hieno paikka. (H34) Pidän pitkiä kuntoutusjaksoja tarpeellisena, jos on kyse pitkästä päihteiden käytöstä.... Viikon pätkät ei oo mitään. (H35) Anjalansalosta oli yli puolella (12) haastatelluista "hyviä kokemuksia". Lisäksi siitä todettiin hajakommentteina mm. "paljon mahdollisuuksia" (1) ja "menettelee" (1). Toisaalta Anjalansaloa kritisoitiin siitä, että "toimintaa tarvittaisiin lisää" (1), "lepsuista 45

42 säännöistä" (1) ja "pysähtyneisyydestä" (1). Anjalansaloon liitettyjä mielipiteitä seuraavassa: Uusien osallistuminen talon töihin on vähäistä. Saavat tulla kuin hotelliin. (H1) Pitäisi vuokrata hallitilaa, jossa vois korjata autoja tm. tai tehdä jotain muuta, joka täyttää päivän ja on hyödyllistä. (H3) Kokemukset ovat hyvät. Ruoka ainakin on hyvää. (H27) Jäi vaikutelma, että asiakkaat juo kahvia ja kattoo televisiota. Ovat pysähtyneitä. (H35) Yli puolet (12) toiseen kertaan haastatelluista arvioi tukiasunnot "hyviksi" (10) tai "erittäin hyviksi" (2). Toisaalta tukiasumista kritisoitiin valvonnan vähäisyydestä (2) ja korkeista vuokrista (2). Tukiasumista arvioivat pääasiallisesti ne, jotka niissä asuivat. Seuraavassa haastateltujen kommentteja tukiasunnoista. Se on hyvä. Rauhallinen talo, enkä myöskään itse metelöi. (H13) Kahvilla vois joku käydä. Asunto on siisti. (H15) Vuokra on korkea. (H17) Kyl se on vaan niin hyvä systeemi, että turha miettiä kehittämistä. (H21) Ehkä vois lisätä ns. yllätyskäyntejä. Näin näkys se, mikä on arki tukiasunnoissa. Sovitut käynnit antaa aikaa hoitaa pullot pois. (H24) Hyvä ja niitä vois olla enemmän. (H29) Olen hyvin, hyvin tyytyväinen. (H32) Hurjasti ja pitkäänkin niissä juodaan, eikä siihen vuosien varrella puututa. (H35) Yöpäivystyskokeilu oli edelleenkin tuttu vain muutamalle haastatellulle. Siitä oli kuultu mutta sen tarkemmin siitä ei tiedetty. Alle puolet (9) haastatelluista piti yöpäivystystä periaatteessa joko "tarpeellisena" (5) tai "hyvänä" (4). Haastateltujen enemmistö (12) totesi, ettei heillä ole mitään tietoa yöpäivystyskokeilusta. Vain muutama (2) haastateltu oli turvautunut yöpäivystykseen. Yöpäivystyksestä kommentoitiin seuraavasti: Se on hyvä. Koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua. (H3) Erittäin hyvä. Silloin ku mulla meni huonosti, niin sai yöllä puhua jonkun kanssa. Se on ehdoton siellä. (H14) Olen saanut numerot. Muutaman kerran on ollut lohtua, että on tiennyt numeron olevan. Esimerkiksi kerran sydäntuntemuksia, niin rauhoitti, kun tiesi mihin saa soittaa. (H21) Louhelassa yöpäivystäjä kävi... Mun puolesta saa tulla Louhelaan, mutta turhapäiväistä ajamista heille. Ei haittaa, muttei hyötyäkään. (H32) Asumispolusta ja tukiasumisesta merkityksestä yleensä esitettiin runsaasti myönteisiä arvioita. Seuraavassa esimerkkejä näistä kommentoinnista: Se ainakin, etten enää istu baareissa Nykyisin osaan käyttää jo palveluja pienen avustuksen kautta. Terveys on pysynyt hyvänä. (H1) Kyllä se hyvä on. En tiedä sanoa missä olisin, ellei sitä olis ollut Asumispolun loppupää on jäänyt jotenkin jumiin. Ei tapahdu mitään. (H3) Alkuvaiheessa se oli uusi mahdollisuus aloittaa alusta Hyvä vaihtoehto. Vuokranmaksurästit muualle on vieneet monia hyviä vaihtoehtoja myös pois. (H6) Asumispolulla en ole, mutta tukiasuminen, se on ollut ihan hyvä. Ei varmaan muualta olisi asuntoa aikanaan saanutkaan. (H13) Tukiasuminen on se on merkinnyt paljon. Pystyn asumaan yksin Merkitsi aika paljon, että ne ihmiset, jotka antoivat sen niin luottivat minuun. (H14) Kyl se merkitsi hyvin paljon. Olin nuori mies ja eläkepaperit oli tullut. Luottotiedot oli menneet jne. Mitä tulevaisuuteni olisi ollut ilman asumispolkua. Onneksi ex-tyttöystävä oli ottanut selvää polusta ja ohjasi minut polulle. (H15) Silloin se merkitsi erittäin paljon, koska olisin jäänyt toisten nurkille tai en tiedä minne. Tukiasunnon saaminen rauhoitti tilannettani paljon Asumispolulla en ollut. (H17) 46

43 Se turvallisempi tapa asua kuin esimerkiksi kaupungilla yksin omassa vuokra-asunnossa Turvallisuuden tunne kun on niin tärkee. (H18) Tukiasuminen on merkinnyt turvallisuutta ja varmuutta tulevaisuuteen. Koen silti kuuluvani yhteisöön, vaikka välillä olen yksinäinen tukiasunnossa. Kuulun johonkin -tunne on tärkeä. (H21) Asumispalvelu oli minulle täydellinen pelastus. On vaikea sanoa mitään negatiivista, koska sellaista ei ole. Pystyin pitämään työpaikkani ja tapaamaan lapsiani. Tukiasunto antoi minulle tavoitteen mennä eteenpäin elämässä. (H24) Tukiasunto, se rauhoittaa tällaista ihmistä kun minä, koska siellä ei saa ryypätä ja kaverit tietää sen. (H28) Asumispolulla en ole, mutta tukiasunto on merkinnyt minulle hyvää. Ellen olisi saanut, niin olisin joutunut muiden nurkkiin ja alamäkeen. (H32) Antanut mahdollisuuden kuntoutukseen sekä fyysisesti että henkisesti. (H35) Alkoi siitä, että sain tukiasunnon. Se on merkinnyt minulle todella paljon ja pelkkää plussaa. Ei yksin asuminen ollutkaan niin kauheaa. Nyt saan olla oma itseni. (H37) Vain 4 haastateltua esitti mielipiteitään haastattelun lopussa vapaamuotoisesti. Tällöin toivottiin lisää ryhmiä (1) ja krapulapussi (vakiintunut lääkitys) haluttiin takaisin käyttöön (1). Lisäksi todettiin, että "kumpa joku tulisi kylään" (1) sekä ihmeteltiin, miksi Anjalansaloon pääsee myös suoraan ilman Louhelan jaksoa (1) Elämänhallinta ja sen muutokset Myös toisessa haastattelussa tarkasteltiin haastateltujen päihteidenkäytön ja elämänhallinnan linkittymistä toisiinsa. Pakolliseksi kriteeriksi asetettiin yli 6 kuukauden tai 1 6 kuukauden raittius haastatteluhetkellä. Kolmas vaihtoehto oli se, että päihteidenkäyttö oli joko "selvästi vähentynyt" haastattelujen välillä tai että se oli aiempaa paremmin asiakkaan hallinnassa. Valinnaisia kriteereitä, joista vähintään kolmen piti haastateltujen kohdalla toteutua olivat: 1) asumisessa muutos itsenäisen asumisen suuntaan, 2) ihmissuhteiden paraneminen, laajeneminen tai vähintäänkin yksi uusi merkittävä ihmissuhde, 3) työhön integroituminen laajasti ymmärrettynä (palkkatyö, vapaaehtoistyö, omaishoitajuus, toistuva keikkatyö, koulutus, kurssi tm.), 4) harrastaminen tai mukanaolo toimintakeskus-, päiväkeskus- tm. toiminnassa, 5) taloudellinen tilanne on vähintäänkin tyydyttävä, 6) säännöllinen asiakassuhde A- klinikan työntekijään (terapeutti, kenttätyöntekijä, Rolle-työntekijä, sairaanhoitaja tm.). Kysymys on neljän kriteerin (yksi pakollinen ja kolme valinnaista) täyttymisestä. Valinnaisissa elämänhallinnan kriteereissä oli toisessa haastattelussa ensimmäiseen verrattuna uutena kriteerinä mukana "asumisen muutos itsenäisemmän asumisen suuntaan". Toisessa haastattelussa oli siis yksi valinnainen kriteeri enemmän kuin ensimmäisessä haastattelussa. Toisen haastattelun yhteydessä elämänhallinnan kategoriat on nimetty samoin kuin ensimmäisessäkin haastattelussa. Kaikkiaan kolmasosa (7) toiseen kertaan haastatelluista (H3, H8, H15, H18, H22, H35, H37) täytti vaativimman kriteerin. He olivat olleet haastatteluhetkellä raittiina yli kuusi kuukautta ja heidän kohdallaan täyttyi vähintään kolme valinnaista kriteeriä. Raittiuden kesto haastatelluilla vaihteli 7 kuukaudesta 19 vuoteen. Käytännössä yhtä haastateltua lukuun ottamatta kaikilla muilla raittiutta oli kestänyt useita vuosia eli vähintään koko haastattelujen välisen ajan. Näiden seitsemän haastatellun kohdallaan voidaan puhua vakiintuneesta elämänhallinnasta. Näillä haastatelluilla oli tapahtunut raittiuden lisäksi runsaasti myönteisiä muutoksia elämässä haastattelujen välillä. Kun kriteeriksi asetettiin 1 6 kuukauden raittius sekä vähintään kolmen valinnaisen kriteerin toteutuminen, saatiin neljä haastateltua käsittävä ryhmä (H1, H6, H17, H32). 47

44 Heidän osaltaan kysymys on käynnistymässä olevasta elämänhallinnasta. Jatkon kannalta tämän ryhmän tulevaisuus riippuu mm. siitä, miten raittiutta saadaan pitkäkestoisemmaksi ja mitä nämä asiakkaat onnistuvat luomaan elämäänsä päihteidenkäytön tilalle, jotta myös asumisen vakaus ja elämänhallinta lujittuisivat edelleen. Ne haastatellut, joilla kolme elämänhallinnan valinnaista kriteeriä toteutui ja jotka kertoivat "vähentäneensä selvästi" päihteidenkäyttöään tai "hallitsivat" sitä aiempaa paremmin, täyttävät potentiaalisen elämänhallinnan kriteerit. Näillä viidellä haastatellulla (H14, H21, H24, H25, H34) oli meneillään yritystä elämänhallintansa parantamiseksi, mutta heidän suhteensa päihteisiin oli edelleen kaksijakoinen. Se loi riskejä elämänhallinnalle. Myönteistä kehitystä elämässä oli tapahtunut, mutta muutosten sisäistäminen ja vakiinnuttaminen oli edelleen kesken. Noin viidesosalla (5) toiseen kertaan haastatelluista (H9, H23, H27, H28, H29) päihteidenkäyttö ei ollut hallinnassa ja tästä syystä muukin elämänhallinta oli vajavaista. Nämä haastatellut muodostavat eräänlaisen elämänhallinta vielä hukassa -ryhmän. Heidän elämänhallintansa ja motivaationsa riittää yleensä vain lyhyisiin irtiottoihin päihteistä. Tähän ryhmään kuuluvilla ei ollut suunnitelmia tulevaisuuden suhteen ja eivätkä he nähneet itsellään juurikaan vaihtoehtoja A-klinikan asumispalvelujen ulkopuolella. Heidän elämänsä oli eräänlaista ajelehtimista päivästä toiseen. Kun verrataan haastateltujen elämänhallinnan muutosta haastattelujen välillä, havaitaan, että lähes 3/4:lla (15) haastatelluista elämänhallinta on vähintäänkin pysynyt ennallaan. Se on parantunut alle puolella (10) tai pysynyt ennallaan lähes neljäsosalla (5) haastatelluista. Elämänhallinta oli heikentynyt alle kolmasosalla (6) haastatelluista. Elämänhallinta vielä hukassa -ryhmään kuului ensimmäisessä haastattelussa yli puolet (21) ja toisessa haastattelussa alle neljäsosa (5) haastatelluista. Kaikissa muissakin elämänhallinnan kate-gorioissa toisen haastattelun tulokset ovat ensimmäisen haastattelun tuloksia selvästi paremmat. Asumispalvelut ovat merkittävästi tukeneet haastateltujen asumista, elämänhallintaa ja päihteiden käytön vähentämistä. Asumispalvelut ja niihin liittyvät kuntouttavat toimenpiteet ovat onnistuneet erinomaisesti juuri siinä tehtävässään, mihin ne tavoitteidensa mukaisesti pyrkivätkin. Toisaalta on syytä olettaa, että toiseen haastatteluun on valikoitunut enemmän niitä haastateltuja, joilla meni hyvin jo ensimmäisessä haastattelussakin (taulukko 31). Taulukko 31. Elämänhallinta ensimmäisessä ja toisessa haastattelussa (%,f). Elämänhallinnan kategoriat Ensimmäinen haastattelu (n=40) Toinen haastattelu (n=21) % f % f Vakiintunut elämänhallinta 20,0 8 33,3 7 Käynnistymässä oleva 10,0 4 19,1 4 elämänhallinta Potentiaalinen elämänhallinta 17,5 7 23,8 5 Elämänhallinta vielä hukassa 52, ,8 5 Yhteensä 100, ,

45 Toiseen haastatteluun osallistuneista kolmasosa (7) oli ollut asumispolulla jo ensimmäisessä haastattelussa (H1, H3, H6, H8, H15, H29, H34). He kaikki olivat miehiä. Edellä esitetyillä muutoksen kriteereillä heistä kolme kuuluu vakiintuneen elämänhallinnan kategoriaan (H3, H8, H15). Kaksi asumispolkulaista on sijoitettavissa käynnistymässä olevan elämänhallinnan kategoriaan (H1, H6)) ja yksi määrittyy potentiaalisen elämänhallinnan kategoriaan (H34). Lisäksi yhden asumispolkulainen (H29) kohdalla on elämänhallinta vielä hukassa. Toiseen kertaan haastatelluista asumispolkulaisista kolme oli Anjalansalosta, yksi Louhelasta ja kolme asui tukiasunnossa. Asumispolulla olleista haastateltua kolmella oli toisella haastattelukerralla takanaan raittiutta vähintään kaksi vuotta. He olivat olleet raittiina koko haastattelujen välisen ajan. Raittiuden kesto vaihteli asumispolulla olleilla haastatelluilla muutamasta viikosta yli viiteen vuoteen. Asumispolulla olleille haastatelluille oli tyypillistä luottamus siihen, että he saavat elämänsä vielä pysyvästi hallintaansa. Tulevaisuuteen katsottiin rohkeasti, eikä sitä erityisesti pelätty. Asumispolulla olevat haastatellut tiedostivat, että muutosta elämään ei voi saavuttaa helpolla ja että realiteetit joudutaan tunnustamaan jatkossakin. He kuvasivat elämänsä pienten arkisten asioiden kautta. Irtaantuminen A-klinikan asumisjärjestelyistä pelotti heitä, sillä he totesivat itsenäisen elämän jatkossakin sisältävän vaaroja Tiivistelmä toisen haastattelun tuloksista Ensimmäisen ja toisen haastattelukerran välissä oli yli 3/4 (17) haastatellun kohdalla kaksi vuotta ja neljän haastatellun kohdalla noin vuosi. Toisella haastattelukerralla tavoitettiin hieman yli puolet (21) ensimmäisellä kerralla haastatelluista (40). Ensimmäisellä haastattelukerralla vähintään vuoden oli ollut raittiina lähes viidesosa (7) ja toisessa haastattelussa selvästi yli kolmasosa (8) haastatelluista. Viimeksi mainituista yhtä vaille kaikki (7) olivat olleet raittiina koko haastattelujen välisen ajan eli yli kaksi vuotta. Raittiina yli 6 kuukautta oli ollut ensimmäisellä haastattelukerralla yli neljäsosa (11) ja toisella haastattelukerralla reilusti yli kolmasosa (8) haastatelluista. Kun tarkastellaan 1 6 kuukautta kestänyttä raittiutta, tähän ryhmään sijoittuvia haastateltuja oli ensimmäisessä haastattelussa alle viidesosa (6) ja toisessa haastattelussa niin ikään alle viidesosa (3). Päihteidenkäyttöään selvästi vähentäneensä tai sitä hallitsemaan kertoi pystyvänsä ensimmäisessä haastattelussa alle puolet (17) haastatelluista. Vastaava osuus toisella haastattelukerralla oli lähes neljäsosa (5). Ensimmäisessä haastattelussa selvästi alle viidesosa (6) ja toisessa haastattelussa lähes neljäsosa (5) haastatelluista totesi, ettei päihteidenkäyttö ollut heidän hallinnassaan. Pitkäkestoisen raitistumisen suhteen toisen haastattelun tulokset ovat selkeästi paremmat kuin ensimmäisen haastattelun aineistossa. Asumispolulla ja asumispalvelujen piirissä oleminen näyttää tukevan raitistumiskehitystä ja turvaavan pysyvämpää päihteistä irtaantumista. Tätä voidaan pitää hyvänä tuloksena varsinkin, kun otetaan huomioon näiden asiakkaiden elämäntilanne sekä päihteidenkäytön ja asumisen historia. Haastattelujen välillä kolme haastateltua oli muuttanut asumisyksiköstä tukiasuntoon. Lisäksi yksi harjoitteluasunnossa asunut oli siirtynyt tukiasuntoon. Ensimmäisen haastattelukerran aikaan tukiasunnossa asuneista neljä oli muuttanut haastattelujen 49

46 välillä omaan vuokra-asuntoon. Kaikkiaan siis yli kolmasosalla (8) toistamiseen haastatelluista oli tapahtunut asumisessa kehitystä itsenäisemmän asumisen suuntaan. Tulos on hyvä, kun otetaan huomioon, että näillä asiakkailla on taka-naan useinkin pitkä epävakaan asumisen kausi. Myönteiset muutokset näkyivät asiakkaiden elämäntilanteissa haastattelujen välillä asumisolosuhteiden paranemisena, uusien ihmissuhteiden syntymisenä, eläkkeelle pääsemisenä sekä suhteiden paranemisena sukulaisiin, mm. lapsiin. Näiden muutosten suhteellinen osuus vaihteli toiseen kertaan haastatelluilla teemasta riippuen viidesosan molemmin puolen. Kielteisiksi muutoksiksi haastattelukertojen välillä haastatellut nimesivät vakavat sairastumiset ja tapaturmat, ihmissuhdeongelmat, taloudelliset vaikeudet ja työn menettämisen. Kielteisten muutosten osuus vaihteli haastatelluilla teemasta riippuen niin ikään viidesosan kahden puolen. Haastateltujen toiveissa ei asumisen osalta ollut tapahtunut suuria muutoksia haastattelujen välillä. Edelleenkin toivottiin, että asuminen A-klinikan asumispalveluissa voisi jatkua toistaiseksi, vaikka toisaalta haluttiin joskus tulevaisuudessa päästä omaan vuokra-asuntoon. Lisäksi toivottiin isompaa asuntoa, remonttia tukiasuntoon, kodinkoneita, huonekaluja ja kuljetusapua esim. palveluihin. Edellä kuvattuja toiveita esitti toisella haastattelukerralla alle puolet (9) haastatelluista. Yli puolet (12) haastatelluista oli haastatteluhetkellä tyytyväisiä asumiseensa, eikä heillä ollut sen suhteen erityisiä toivomuksia. Monet haastatelluista olivat paljon yksin ja osallistuivat vähän kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Jos jotakin harrastettiin, niin se tapahtui yleensä kotona. Harrastuksia olivat tällöin lähinnä lukeminen, radion kuunteleminen, käsityöt ja askarteleminen. Muutosta edelliseen haastattelukertaan ei ollut juurikaan tapahtunut. Suuri osa toisen kerran haastatelluista oli itse tyytyväisiä elämänsä sujumiseen sekä asumiseensa ja ihmissuhteiden kehittymiseen. Fyysisen kunnon tai raittiuden osuutta ei korostettu tässä yhteydessä erityisesti. Yli puolet (11) haastatelluista arvioi terveydentilansa vähintäänkin tyydyttäväksi tai kohtalaiseksi sairauksistaan huolimatta. Lähes 2/3 (13) toiseen kertaan haastatelluista piti taloudellista tilannettaan vähintäänkin "vakaana" tai "kohtuullisena", mutta toisaalta lähes kolmasosa (8) haastatelluista koki taloudellisen tilanteensa "heikoksi". Elämän sujumista tarkasteltiin päihteiden käytön ja valinnaisten elämänhallinnan kriteerien yhdistelmänä ensimmäisen haastattelun tapaan. Pakolliseksi kriteeriksi valittiin haastatteluhetkellä yli 6 kuukauden raittius, 1 6 kuukauden raittius tai sitten päihteidenkäyttö oli haastatellun mielestä selkeästi vähentynyt tai ollut hallinnassa haastattelujen välillä. Lisäksi vähintään kolmen valinnaisen elämänhallinnan kriteerin tuli toteutua. Valinnaiset kriteerit olivat myönteinen kehitys asumisessa (itsenäisempi asuminen), parantuneet ihmissuhteet, vähintäänkin yksi läheinen uusi ihmissuhde tm., työhön tai kurssille ym. hakeutuminen (myös tilapäistyö, omaishoitajuus, vapaaehtoistyö), kodin ulkopuoliseen harrastuksiin ja aktiviteetteihin osallistuminen, säännöllinen asiakassuhde työntekijään (terapeutti, kenttätyöntekijä, Rolle-työntekijä, sairaanhoitaja tm.), taloudellinen tilanne vähintäänkin tyydyttävä. Haastelluista kolmasosa (7) kuului toisessa haastattelussa vakiintuneen elämänhallinnan ryhmään ja alle viidesosalla (4) elämänhallinta oli vasta käynnistymässä. 50

47 Potentiaalisen elämänhallinnan kriteerit täytti alle neljäsosa (5) haastatelluista. Elämänhallinta hukassa -ryhmään voitiin luokitella niin ikään alle neljäsosa (5) toiseen kertaan haastatelluista. Toisessa haastattelussa oli ensimmäiseen verrattuna selkeästi enemmän niitä, jotka määrittyivät vakiintunut elämänhallinnan, käynnistymässä olevan elämänhallinnan, ja potentiaalisen elämänhallinnan kategorioihin sekä selkeästi vähemmän niitä, jotka kuuluivat elämänhallinta vielä hukassa -kategoriaan. Em. kriteereillä haastateltujen elämäntilanne oli toisessa haastattelussa selkeästi parempi kuin ensimmäisen haastattelun. Tämä saattaa tosin osittain johtua myös siitä, että toiseen haastatteluun tavoitettiin paremmin niitä asiakkaita, joilla yleensäkin oli menossa pitempään kestänyt hyvä vaihe elämässään. Asumispalvelut ja niihin liittyvät kuntouttavat toimenpiteet ovat rauhoittaneet haastateltujen tilannetta ja parantaneet heidän elämänhallintaa merkittävästi aiempaan verrattuna. Esimerkiksi vakiintuneen elämänhallinnan ja käynnistymässä olevan elämänhallinnan ryhmiin kuului yhteensä toisessa haastattelussa yli puolet (11) haastatelluista. Ensimmäisessä haastattelussa vastaava osuus oli kolmasosa (12) haastatelluista. Kysymys on merkittävästä myönteisestä muutoksesta. Vaikka edellä olevissa arvioinneissa operoidaan pienillä asiakasmäärillä, voidaan silti luotettavasti todeta, että asumispalvelujen toimivuudessa saavutetut tulokset ovat hyviä. Kysymys on millä mittarilla tahansa arvioiden monenlaisista ongelmista ja sairauksista kärsivistä, leimautuneista ja normaaleilla vuokra-asuntomarkkinoilla helposti vieroksutuista ihmisistä. 5. Salon A-klinikan asumispalvelut työntekijän silmin Keväällä 2007 haastateltiin erikseen 6 työntekijää, jotka ovat työssään konkreettisesti tekemisissä asumisyhteisöjen, asumispolun ja tuetun asumisen kanssa. Kysymyksessä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa annettiin runsaasti tilaa myös haastateltujen vapaille pohdinnoille. Haastatteluun käytettiin aikaa 1,5 2,5 tuntia (ks. liite 3). Tavoitteena oli syventää ja tarkentaa asiakkaiden haastatteluissa esille nousseita teemaalueita sekä kartoittaa työntekijöiden näkökulmaa Salon A-klinikan asumispalveluihin. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin, luettiin läpi kaikkiaan neljään kertaan, ryhmiteltiin teemoittain ja analysoitiin. Seuraavassa yhteenvedossa on runsaasti suoria lainauksia. Tällä on haluttu antaa haastateltujen äänen puhua mahdollisimman paljon ja suoraan. Näin vältytään tulkitsemasta haastateltujen kerrontaa liikaa Asumispalvelujen taustaa Haastatellut totesivat, että asumiseen panostamisella on Salon A-klinikalla pitkät perinteet. Sen juuret juontavat vuosikymmenien taakse, jolloin oli vielä asunnottomia metsissä ja päivätoimintaa alettiin Salon A-klinikalla vasta kehitellä. Aloite A- klinikan asumispalvelujen kehittämiseen tuli alkujaan sopimuskunnilta. Myöhemmin A- klinikan tukiasunnoista ja asumisyksiköistä on tullut itsestäänselvyys Salon seudulla jopa siinä määrin, että muutkin toimijat pyrkivät ohjaamaan asumisongelmista kärsiviä asiakkaitaan A-klinikan asumispalvelujen piiriin. Haastateltujen mielestä asumis- 51

48 palvelujen ylle on viime aikoina syntynyt uusi uhka, kun kunnat ovat alkaneet ulkoistaa vuokra-asuntojen tarjontaa yksityisille toimijoille. Osalla päihdeongelmaista on taloudellisia ongelmia (maksuhäiriöitä, vuokrarästejä ym.). Heidän kohdallaan vuokraasunnon saaminen tai sen säilyttäminen vaarantuvat, koska ulkoistettu vuokrauskäytäntö ei ota useinkaan huomioon ns. sosiaalista näkökulmaa. Seuraavassa työntekijöiden kommentteja A-klinikan asumispalveluista: Meidän pitää olla jyrkkänä ketä me otetaan, mutta joudutaan kuitenkin ottamaan esimerkiksi mielenterveysongelmaisia. Monilla asiakkaillamme on päihdeongelman lisäksi mielenterveysongelma... Meillä on näitä kaksoisdiagnooseja, mutta se asuminen edellyttää asiakkuutta meillä ja että on sitoutunut hoitoon. Kyllä sydän heltyy, kun tulee asuntonsa menettäneitä muidenkin toimijoiden asiakkaita... Tieto on kiirinyt, että me asutetaan ihmisiä ja muualta ohjautuu asunnottomia meille. Talon sisältäkin odotetaan myös, että asumisen suhteen tapahtuu jotakin nopeesti. (T1) Asuminen on tarkoitettu meidän asiakkaille, jotka ovat sitoutuneet meihin, eivätkä saa asuntoa vapailta markkinoilta... Tulee mieleen, kuuluuko asumispolitiikka A-klinikkatyöhön. A-klinikka on periaatteessa täysin ilman valtaa näissä asioissa yhteiskunnassa... Epäilen, että näitä on satoja, jotka asuu syrjässä, metsissäkin ja ihan tämmösiä mummon poikiakin. (T2) Tämmösessä pienessä kaupungissa siihen asunnottomien määrään kiinnitetään huomiota ja siihen on uskallettu tarttua... Välillä on ollut kovaakin käden vääntöä, kun nämä kaikkein syrjäytyneimmät ovat takalaittoman puolella, ikään kuin kentällä, mutta eivät pelattavissa. (T3) Alettiin miettiä, mitkä tässä asumisessa on niitä pullon kauloja, jotka muodostaa niitä asumisen esteitä... Huomattiin, että jos tarjotaan pelkkä asunto, niin se ei riitä. Aika pian se juominen alkaa taas ja sitten tulee ne kiertolaiset jotka kiertää kämpästä toiseen. Tää aiheuttaa suurta häiriötä siinä ympäristössä. (T4) Asumispolku-termi on vasta vakiintumassa käyttöön ja niinpä se on osalle työntekijöistäkin vielä osittain epäselvä. Termin on luonut eräs Salon A-klinikan työntekijä ja termiä pidettiin työntekijöiden keskuudessa onnistuneena. Asumispolku koetaan tärkeäksi osaksi päihdeongelmaisten hoito- ja kuntoutusketjujen toimintaa. Tällainen ryhmä ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä valintoja omaksi hyväkseen... Et nää kyllä tarvitsevat pitempää polkua saadakseen normaalin asumisen päästä kiinni... Tavallaan polku, johon on sisään rakennettuna mahdollisuus retkahtaa ja aloittaa taas alusta, eikä hylätä asiakkaita. (T2) Asumispolku on keskeinen ja tärkeä osa hoitoketjua niille, joille asuminen on ongelma... osa hoitoketjua ja kuntoutusta. (T3) Asumispolku puhtaaksi viljeltynä on sitä, että katkolta saadaan heti tieto, että asiakas on asunnottomana. Jos kaveri ei suostu lähtemään asumispolulle, niin se tulee Louhelaan ensin pariksi viikoksi jatkokatkolle. Sen jälkeen hän pääsee viikonloppulomalle. Silloin näkyy se motivaatio, jos hän pystyy olemaan selvin päin... Sitten lähdetään asumispolulle. (T4) Asumispolku koostuu käytännössä monista asumiseen ja päihdeongelman hoitoon liittyvistä elementeistä. Tällaisia ovat Louhela, Anjalansalo, tukiasunnot, harjoitteluasunto, katkaisuhoitojaksot, yöpäivystys, terapia sekä muu henkilöstön tarjoama tuki, vertaistukitoiminta ja mm. toimintakeskukset. Monipuolista kuntoutusta ja tukea tarvitaan, sillä haastateltujen mielestä asumispolulla olevat asiakkaat ovat erittäin haasteellinen asiakasryhmä, jolla on takanaan usein vaikeita ja traumaattisia elämänkokemuksia. Kun nää meidän asiakkaat ovat pienenä juoneet ja pudonneet kelkasta. Suurimmalta osalta on mennyt kaikki, niin ei ne tarvitse sen kummempaa kuin sen, että saattaa heidät takaisin yhteiskuntakelpoisiksi opettelemalla perusasiat uudelleen... Musta on ihan turha jäädä kauheesti pohtimaan niitä lapsuuden 52

49 traumoja, vaan se, miten me tästä eteenpäin. Miten he pystyy olemaan oma ittensä?... Miten he tulevat lähiympäristön kanssa toimeen ja miten he suoriutuu yhteiskunnassa? Et olis edes joitakin ihmissuhteita ympärillä. Et he tuntis, että kuuluvat tosiaan johonkin. (T1) Lähes kaikissa asiakastutkimuksissa pidetään tärkeimpänä, että työntekijä kohtelee asiakkaita ihmisinä... Siinä on ainoa lähtökohta, että luo ja löytää sellaisen suhteen, jolla olisi mahdollisesti painoa... Kun ihminen saa sen välähdyksen. Se ei ole kuitenkaan mistään olosuhteista kiinni. Päätä voidaan hakata seinään loputtomiin...näennäisen muutoksen voi tehdä ympäristön tähden, muttei lopullista... Pitää tulla melko vanhaksi tässä ammatillisessa maailmassa ennen kuin tunnistaa, miten vajavaista ja harhaluuloista meillä länsimaissa on se, että todella tiedettäisiin ihmisten elämä. Ei ole mitään niin ääretöntä kuin ihmisen mieli. (T2) Asumispolulla ollaan periaatteessa määräämätön aika. Siihen voi suhtautua monella tavalla... Mitä me ajatellaan, että kun se juominen ja sen kesto on ollut hyvin yksilöllistä, niin myös tämän ajan asumispolulla tulee olla yksilöllinen... Jotakin kavereita on ihan aiheesta ollut Anjalansalossa kohta kolme vuotta. Niiden kanssa on muutaman kerran kokeiltu tukiasumista, mutta siellä tukiasunnossa on tullut pelot ja vainoharhaisuutta. Meidän asiakkaista 70 % on kaksoisdiagnoosi. Moni meidän asiakkaista olis lapsena diagnostisoitu ADHD:ksi, jos tällainen diagnoosi oli ollut silloin käytössä.... Nää ongelmat paljastuu sen alta, kun kaveri on muutaman kuukauden raittiina. Sieltä rupee näkymään nää mielenterveysongelmat. Et ei oo vielä ollenkaan yhteiskuntakelpoinen. Et on julmuutta yrittää nykyiseen yhteiskuntaan. On mm. miehiä, jotka eivät ole koskaan olleet yksin. Eivät he kestä yksinäisyyttä... Miten saadaan maksajat uskomaan, ettei nää selviä. Monet näistä on saanut aiemmin yhteiskunnalta sutta ja sekundaa. Ja tää on maksanut monin verroin sen, minkä sama ajanjakso esimerkiksi Anjalansalossa. Tehdään sen asutettavan kanssa mitä tahansa, se on rasti siihen aiempaan, että asiakas alkaa kaivata sitä hyvää kokemusta. (T4) 5.2. Louhela ja Anjalansalo asumispolun osana Louhelan ja Anjalansalon rooli hoitopolun osana herätti työntekijöissä monenlaisia ajatuksia. Pohdinnat liittyivät erityisesti siihen, miten ne vetävät ja millaisten käytäntöjen kautta niistä edetään esimerkiksi tukiasuntoon. Myös kummankin talon toimintatapaan ja aktiviteetteihin otettiin kantaa. Louhela on pienimuotoinen, jossa ollaan läsnä asiakkaan kanssa. Siellä on myös paljon tehtävää parhaimmillaan tällä hetkellä. Siellä löytyy tekemistä ja kuitenkin semmosta ulospäin suuntautumista. Mun mielestä sen työtoiminnan kehittäminen olis siellä tärkeetä... Anjalansalo taas siellä on hyvin huonokuntoisia ihmisiä... Kummassakin sen työtoiminnan tulis olla oikeeta työtä, eikä näpertelyä. Ei nää ihmiset kaipaa viriketoimintaa, vaan oikeeta työtä, mut mistä semmosta löytää. (T1) Isoin porukka asumispolulla joka me tiedetään ja jota me pystytään auttamaan, on keski-ikäiset alkoholinkäyttäjät, koska ne hoitolinjat ovat liian väljät aineiden käyttäjäsukupolvelle... Nykyisin tulee myös ne nuoret naiset, joilla on aineidenkäytön historiaa ja ne arjen taidot on jäänyt oppimatta... Myös kun asumispolulla on ajoittain jo 12-vuotiaana päihteidenkäytön aloittaneita niin, miten omasta arjesta sitten selvitään, kun pyykkiäkin pitäisi pestä ja astioita tiskata... Kun taas vanhemmilla joilla juomishistoriaa on parikymmentäkin vuotta, niin monesti on ne kodinhoidon taidot yllättävänkin hyvät... Silloin kun pitäis lähteä asioimaan Kelaan tai kauppaan, siinä sitten tarvitaan ohjausta. Jotenkin mä ajattelen, et mun kokemus on se, että päihteidenkäyttäjän maailma on semmonen hätäinen maailma. Sellainen, että kaikki pitäis saada heti. Niin minusta tuntuu kummalliselta, että me työntekijät usein lähdetään siihen mukaan... Et sitten tulee tilanteita joissa työntekijä on työntekijää vastaan näissä asioissa. (T3) Louhelasta ns. kuivahuikka on loppunut tyystin. Juomisella ei enää rehvastella. Se on siirtynyt periaatteessa toimintakeskukseen... Louhelasta asumispolku etenee Anjalansaloon, jossa ollaan ennalta määräämätön aika... Anjalansalossa pitäisi jo löytyä tukihenkilö, sillä homma ei muuten suju... Louhela on pysähdyttämis- ja havahduttamispaikka, mutta Anjalansalon porukan pitäis tutustua ryhmissä näihin tukihenkilöihin. Tuettavan ja tukijan tavoitteet tulee olla saman suuntaiset... Siinä on se kasvuun suostuminen. Se pelkkä raittius ei vielä riitä... Senhän näkee, että jos selvitään päihdeongelmasta, niin usein haetaan joku riippuvuus tilalle.... Mihin me tarvitaan syyllisyyttä? Se syylliyys tavallaan 53

50 hankitaan, kun ei ihan vapaana voida olla. Johonkin ihminen tarvitsee silloinkin, kun asiat ovat hyvin, sen syyllisyyden, ettei lähde lentoon. (T4) Myös kritiikkiä asumispolkuajatusta ja sen toteutumista kohtaan esitettiin. Osa kritiikistä oli yleisluonteista ja osa taas oli toiminnan yksityiskohtiin suunnattua. Toisaalta näyttää myös siltä, että asumispolun kehittämisessä on tultu pisteeseen, jossa asumispolun eri osa-alueet alkavat helposti elää omaa elämäänsä ja ne synnyttävät uusia käytäntöjä. Osa näistä uusista käytännöistä ei ehkä aina ole linjassa alkuperäisten asumispolkuidean kanssa. Louhelan heikkous on tällä hetkellä, että sen oma kehittämistyö on kovassa vauhdissa muiden muutostöiden rinnalla. Asumuspolku ja sen kehittäminen ei ehkä ihan istu siihen Louhelan tämän hetkiseen ajatukseen... Se on meidän pul-jun heikkous, että tehdään niin paljon kehittämistyötä, että unohtuu se, mihin ollaan menossa, se yhteinen tavoite... Mä uskon kyllä siihen asumispolkuun, että sen hoitoketjun kanssa on luotu jotakin aika ainutlaatuista... Mua harmittaa se, että se pääsee yhtä äkkiä leviämään... Se mikä meidän työssä on hienoo, on se kun puhutaan yksilöllisestä päihdetyöstä, mut ei se voi kumota sitä kaikkee, jos on luotu rakenteita... Jonkun kanssa on tehty vuosia töitä ja sitten tulee joku suoraan... Asumispolullakin tarvitaan aikaa henkiseen kasvuun. (T3) Kun on tää Louhela, Anjalansalo ja tukiasuminen. Ne pitäs saada nivottua yhteen... Se valvonta vois olla vaikka vähän pidempään ja päivystys tukis siinä... Se päivystysraportti, niin meneekö eteenpäin?... Se jatkumo Anjalansalosta eteenpäin... Tuleeko siinä sitten nää säätiön isoveli valvoo -linjat eteen? Kun tukiasuminen on kuitenkin periaatteessa omaa asumista, onko sinne oikeus mennä. (T5) Anjalansalosta ja Louhelasta tukee asumispolkulaisia tukiasuntoon. Yhteistyö ei kuitenkaan toimi... Tieto ei kulje tässä välissä ollenkaan. Se on semmosta satunnaista tietoa... Se tiedonkulku on molempiin suuntiin huonoa... Se tuli yllätyksenä tämä, että Louhelassakin on oma asumispolkunsa... Se on vähän pielessä, että jos kaveri asuu ns. metsässä pitkään. Musta se ei toimi, että lähetetään semmonen kaveri suoraan kaupunkiasuntoon. Se on aika iso harppaus siinä. Tarkoitan, että kun Louhelassa ollaan sivussa vähän kaikesta... Siinä tarvittais joku tämmönen pehmeempi laskeutuminen... Alkuperäinen idea oli, että Louhelasta Anjalansaloon sieltä harjoitteluasuntoon ja sitten tukiasuntoon. Nyt pompataan Louhelasta suoraan tukiasuntoon. (T6) 5.3. Tukiasumisen rooli Tukiasuntojen rooli on asumispolun toimivuudelle ratkaiseva. Tämä näkyi myös haasteltujen kommenteissa. Tukiasumisen ongelmia ja kehittämistarpeita löydettiin runsaasti. Monet niistä olivat kiinnostavia koko asumispolkuajattelun ideologisia lähtökohtiakin ajatellen. Tukiasukkaan pitäis olla jo niin pitkällä, että hän ottaa haltuun sen oman elämän. Mut kun ottaa huomioon nää meidän asiakkaat, niin ei ne sillä tavalla... Ehkä enemmän semmosta ulospäin suuntautumista ja sitä tukea tarvitaan. Just siinä meidän kenttätyöntekijä on ollut ehdoton... Hän on lähtenyt yhdessä heidän kanssa. Ei ole lähtenyt heidän puolesta tekemään asioita... Tällä hetkellä tuntuu, että kenttätyöntekijä on aika yksin niissä jutuissaan. Ehkä siinä tarttes toinenkin työntekijä. Kenttätyöntekijä tarttes myös semmosen oman tukiverkon... Jos puhutaan asunnottomuudesta, kodittomuudesta ja tämmösestä. Eihän nää tukiasunnot varmaan kenenkään koteja ole. Se on sisäinen maailma, mikä on koti... Siellä pitäis olla se toinen ihminen. Nyt se asunto on kämppä. (T1) Tuetun asumisen kohdalla ihan selkee kehittämistarve on se asiakkaan tulovaihe ja se, että ei tarjota enää uutta epäonnistumista... Ei sorruta siihen helppoon, nopeaan ratkaisuun ja tarjota äkkiä sitä tukiasuntoa... Uskalletaan ottaa siihen aikaa... Ajoittain tukiasuntoihin tulee ihmisiä jotka ovat ihan päihdekuntoutuksen alkumetreillä. Olleet vain lyhyen aikaa asiakkaana ja on menossa asunto alta ja sit tarjotaankin tukiasunto. Eikä sitä, että tukiasuntoon päästäkseen pitäis olla asumispolulla... Usein sanotaan, ettei Anjalansalo vedä. Ei sen tarvitse ihan samana päivänä tapahtua sen koko elämän uudelleen järjestämisen. (T3) 54

51 Tuetussa asumisessa on äärimmäisen tärkeää saada ennakkoluulot purettua... Tukiasukkaat velvoitetaan käymään tukivalmennusryhmissä ja tukiasukastapaamisissa, jolloin tietyntyyppistä passiivista asumista ei olisi olemassa, mut sen tarttee lähteä siitä, että tää on niin houkuttelevaa, että ne lähtee mielellään... Pakko kääntyy aina jossakin vaiheessa itseään vastaan. (T4) Normaalien asioiden hoitoa, virastossa käyntejä ym. Siinä täytyy olla mukana. Siinä on se lähtemisen vaikeus ja pelot... Joskus on häiriöitä naapureiden kanssa. Sitten joskus pitää tyhjentää asunto ja sit jon semmosta yleistä järjestyksenpitoo siinä... Joskus on oltava vähän varuillaan ja katsottava ensin... Ei heistä kovinkaan monella olis mahdollisuutta saada asuntoa vapailta markkinoilta... Ehkä nämä nuoremmat ovat sellaisia... Nuoremmat ovat vähän oma-aloitteisempia, kunhan saa ne ensin potkittua liikkeelle. Ne hoitaa melko hyvin asiansa... Nää päiväkeskukset, kun niissä on se tietty oma rinki ja sitten kun tulee uus, niin vähän karsaasti katotaan... Itse asiassa niitä juomaporukoita joihin joudutaan puuttumaan, on siellä tukiasunnoissa harvoin. Jos ne haluaa ryypätä, niin ne usein lähtee juomaan jonnekin muualle... Semmosia arjen ongelmia on vanhemmilla on se huono liikkuminen. Nuorempien kanssa enemmän sen pitemmän kaavan mukaan. Pitäis olla jämptimpi ja jyrkempi tää asumispolku... Et olis joku tietty raja, ettei kaikkia asioita aleta hoitaa yhtä aikaa... Suurin osa tukiasukkaista on sellaisia, että terapeutti käy kerran vuodessa kotona katsomassa ja sitten ne käy klinikalla. Kukaan ei tiedä, mitä kotona tapahtuu ellei naapureilta tule ilmoituksia. (T6) Työntekijät totesivat tukiasumisesta, että ellei tukiasumismahdollisuutta olisi, näistä asiakkaista suurimmalla osalla elämäntilanne olisi olennaisesti huonompi. Tukiasukkaiden ongelmana on, että heidän päivänsä kuluvat usein passiivisessa oleilussa. Toimintakeskukseen ei lähdetä kovin helposti. Jollakin on saattanut olla siellä kahnauksia jonkun kanssa ja lisäksi päiväkeskuksessa on muodostunut oma ydinporukka, joka helposti jättää uudet tulokkaat ulkopuolelleen. Toisaalta toimintakeskukset ovat haastateltujen mielestä myös kehittyneet viime vuosina voimakkaasti Asumispolun erityiskysymyksiä Muistiongelmat ovat alkaneet yleistyä ikääntyneimpien tukiasunnoissa asuvien keskuudessa ja tällaisia asiakkaita arveltiin tulevan jatkossa lisää. Myös huumeongelmaisia on ollut tukiasunnoissa. Viimeksi mainituille toivottiin tiukkaa kontrollia varsinkin tukiasumisen alkuvaiheessa. Vankilasta vapautuneet muodostavat niin ikään haastavan asiakasryhmän, jolla on päihdeongelman lisäksi monesti asumiseen ja laajemminkin elämänhallintaan liittyviä vaikeuksia. Tämän asiakasryhmän tukemisesta ja kotouttamisesta muut yhteiskunnalliset toimijat eivät ole yleensä kiinnostuneita. Muutama työntekijä kaipasi selkeää käytäntöä, jossa tuetun asumisen alku ja loppu on määritelty. Tämän arveltiin jäsentävän myös asiakkaalle itselleen hänen tilannettaan. Toimintakeskukset ovat olennainen osa Salon A-klinikan asumispalveluja. Ne antavat monille asumispolulla oleville jäsennystä arkipäivään ja synnyttävät sosiaalista kanssakäymistä. Haastatellut toivat esille myös päiväkeskuskäytäntöön liittyviä ongelmia. Toimintakeskukseen ei mielellään mennä, kun se ydinporukka siellä hallitsee, mut eiks se oo tässä yhteiskunnassakin, että ydinporukka hallitsee... On tärkeetä, että niillä ihmisillä on paikka, missä voi kohdata toisen ihmisen ja kokea kuuluvansa johonkin... Tosin toimintakeskuksessa voi tämä kuivajuominen olla jotenkin pinnassa. Eihän heillä ole hirveesti niitä muita juttuja muisteltavana... Miten tulevaisuudessa alkoholidementikkojen kanssa käydään läpi muisteluterapioita ym? Alkoholidementikkojen määrä kasvaa... Louhelaan tulee muutaman vuoden vankilassa istuneita miehiä ja maailma on ehtinyt muuttua melkoisesti jo ihan pelkkä fyysinen kaupunkikuva... Jännittää ja pelottaa, miten mä osaan täällä kaiken kaikkiaan toimia. He ovat kuitenkin meidän asiakkaita ja heidän kanssa on mennyt jopa hyvin. (T1) 55

52 Nyt on mm. Anjalansalo aloittanut ensimmäisiä yhteistyökuvioita toimintakeskuksen kanssa. Se oli aiemmin tosi hiljaista. Asiakas meni, jos koki tarpeelliseksi. Se on aika kova kynnys kuitenkin. Ne ovat kuitenkin vieraita ihmisiä siellä... Nyt on aloitettu. Esimerkiksi yksi on aloittanut hoitoon liittyvällä sopimuksella työtoimintaa Vaihtoehdossa... eli tämmösiä työtoimintakuvioita on viritetty... Nyt on myös yks lähdössä Vaihtoehdon keittiöön... oikeaa ja järkevää työtä... Toinen yhteistyömuoto on tämä yhteisliikuntapäivä. Vaihtoehdon ja Anjalansalon porukka pelaamassa yhdessä lentopalloa... Ne on ollut yllättävän suuria kysymyksiä kaikki se Anjalansalosta ulospäin. (T3) Yöpäivystys on ollut tämän hankkeen osaprojekti, jolla yhdessä paikallisen mielenterveysseuran kanssa haetaan tukea päihde- ja mielenterveysongelmaisille. A-klinikka on yöpäivystyksen osalta lähtenyt liikkeelle varovaisesti, ettei luvata enemmän kuin mihin pystytään. Esimerkiksi tukiasuk-kaille asiasta ei tiedotettu laajemmin vielä hankeen alkuvaiheessa. Haastatellut työntekijät kokevat yöpäivystyksen välttämättömänä sekä asiakastyön käytäntöjen, että myös työntekijöiden henkisen työsuojelun kannalta. Kyl se on ehdoton. Ei ollut ennen viikonlopun hengähdystä. Nyt on turva sekä asiakkaille että työntekijöille... Voi irrottautua illaks, yöks, viikonlopuks. Voi jäädä hankalakin tilanne toiselle ihmiselle joka sitten tietää, mistä hän voi saada lisäapua. (T1) Se on semmosta varmuuden vuoksi työtä... Yksittäisen asiakkaan kohdalla tietenkin merkittävää, että tietää voivansa soittaa... Tähän liittyy myös se naisten kohtaama väkivalta. Ensikotityyppinen systeemi puuttuu Salosta. (T2) Minusta tuntuu, että kun se tämmösenään, että siinä on tämän verran yhteistyökumppaneita, on aika hyvä, koska siinä on aina sitä keskusteluaikaa. Et semmonen ennalta ehkäisevä ja asukkaiden turvallisuuden tunne toteutuu hirmu hyvin... Sille on paikka jatkossakin ihan ehdottomasti. En pysty näkemään esimerkiksi Anjalansalon toiminnan jatkumista tämän muotoisena ilman yöpäivystystä, kun asiakaskunta on kuitenkin aika haasteellinen... Se, että työntekijä lähtis kotiin nukkumaan päivystyspuhelin pöydällä kuten ennen, ei ole kivaa. (T3) Nyt siellä Anjalansalossa on se yöpäivystäjä... Ollaan sopimassa siitä, että tukihenkilöt saavat ottaa yöpäivystykseen yhteyttä. Se tukihenkilö on muuten tavattoman yksin sen tuettavansa kanssa. Nyt kun tää yöpäivystäjä on Anjalansalossa, niin tukihenkilötoimintaa yritetään integroida siihen... Siinä on toinen tulevaisuuden hahmotelma, koska päivystysnumero jaetaan etukäteen vapaasti koko kenttään, niin iso osa saattaa tulla pelkästään örinäpuheluja, mutta kun numero on tukihenkilöllä se on vähän eri asia. (T4) Niitä ulkopuolisia soittoja on tullut yllättävän vähän ja siellä Anjalansalossa se on toiminut hyvin... Mielenterveysseuran asiakkaita tulee tasaiseen tahtiin. Se on mennyt vähän niin kuin ajateltiin.... Toi on ollut tietenki pettymys tää sosiaalipäivystys, mutta toisaalta mitään ei saa, jos ei kokeilla... Jotkut alun suursoittajat on jäänyt pois... Pääasiassa ne, jotka ovat Anjalansalossa käyttää.. Sieltä kautta se on kaikkein parhaiten mennyt... Mä oon tullut siihen tulokseen, et jos olis joskus katko- ja selviämisasema, niin sen kautta olis potentiaali.... Miten on nää tukiasukkaat?... Mimmonen tarve siellä on? Kaikki pelataan siihen, mitä just silloin teet. (T5) Yöpäivystysyhteistyö kokeiluun osallistuneen Salon mielenterveysseuran kanssa on toiminut hyvin. Poikkeavista työajoista ja hankkeen uutuudesta johtuen yöpäivystyksen työntekijöiden katsottiin kuitenkin jäävän jonkin verran sivuun A-klinikan muusta toiminnasta. Mm. yhteistapaamisten järjestäminen klinikan muiden työntekijöiden kanssa on monesti hankalaa yöpäivystystyöntekijöiden poikkeavien työaikojen takia. Myös tiedonkulussa on ollut ongelmia. Vertaistuki ja vertaistukikoulutus ovat Salon A-klinikalla merkittävä innovaatio myös asumispolkuajattelun näkökulmasta. Vertaistuen on tarkoitus jatkossa liittyä asumispolun kaikkiin vaiheisiin. Perinteisestä vertaistukitoiminnasta poiketen vertaistuen 56

53 Salon mallissa tukihenkilö, A-klinikan työntekijä ja tuettava asiakas muodostavat tiiviin kolmiyhteyden. Ammattiauttajan rooli säilyy koko ajan keskeisenä. Vertaistuki täydentää ja tukee sitä. Ajatus on otettu vastaan työntekijöiden keskuudessa ennakkoluulottomasti. Jo nyt siitä saadut kokemukset miellettiin vähintäänkin rohkaiseviksi. Rakentavassa hengessä esitettiin myös vertaistukeen liittyvää kritiikkiä, joka tällaisen kehitystyön näkökulmasta on tärkeää, jotta pahemmilta törmäyksiltä ja ristiriitaisuuksilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. Sehän on aika uutta tässä nyt. Se on hämmästyttänyt, miten paljon tässä vertaistukiryhmässä käy ihmisiä. Projektityöntekijä on tehnyt ison työn ja saanut porukan liikkeelle... Yksi vertaistukikoulutuksen saanut on vetänyt Louhelassa ryhmän... Onhan se ihan ehdoton, kun joku joutuu vaikka sairaalaan tm. pitkäksi aikaa, että olis joku joka kävis... Se vie oman aikansa, että hyväksytään, että siitä tulee niin kun vakio... Sit on tietenkin ristiriita AA-laisuuden kanssa, joka on vieras asia A-klinikalla ja tässä vertaistuessa on mukana melko pitkälle sitä... Joku juttu siinä on monelle vaikea hyväksyä... Mä näen, että se on ollut niille ihmisille, jotka ovat siellä olleet tukihenkilökoulutuksessa, niin kun terapiaa. (T1) Vapaaehtoinen juttu niille ihmisille joille se istuu... Semmonen henki on, että asumispolulla kaikkien on sitouduttava... käytävä niissä ryhmissä. Se rajaa monia pois... Aluksi puhuttiin syvästi syrjäytyneistä, jotka on pudonneet pois kaikesta... Puhuttiin ihmisistä, jotka ovat itse itsensä hylänneet... Kun asiakas on ollut kuukauden Louhelassa sen pitäisikin olla valmis tulemaan johonkin juttuun. Johonkin missä pitää pystyä puhumaan ja vapautumaan. Se asiakasryhmä ja se tavoite, niillä on valtavasti matkaa... Monet sanoo, että kun he eivät lähde, niin he eivät lähde. Siinä on sekin vaara, että tuleeko siitä vertaistuen kautta väylä tukiasuntoon... Ohjeistus säätiön tasolta sulkee pois semmosen valikoinnin... Se vertaistuen luonne katoaa, jos hirveesti velvoitetaan pitämään kaikissa yhteisöissä... Me on luvattu kuntiin päin ottaa myös haastavia asiakkaita niitäkin, jotka eivät halua ja kykene osallistumaan vertaistukisysteemiin... (T3) Siellä on molemmilla, niin ammatillisella kuin tukihenkilöpuolellakin, asenteellisuutta... Ammattilaiset pelkää, että tukihenkilö lähtee kertomaan asioita, ei pysy ammatillisuudessa, niiden vaitiolo ei kestä... vievät tätä juttua niin kuin ei-ammatilliseen suuntaan. Tukihenkilö ja se tuettava tekevät paljon enemmän työtä keskenään kuin se terapeutti. Sit ne käy ryhmissä, jossa kaikilla on samanlainen tavoite... ennakkoluulot ja asennemuutos. Nää asiat on kaikille uusia ja kaikilla on siinä oppimista. Koputellaan kaikilla mahdollisilla keinoilla ennakkoluulojen muuria. (T4) 5.5. Asumispolun kehittäminen ja tulevaisuus Asumispolun ja siihen liittyvien käytäntöjen kehittäminen on ollut henkilöstölle kiinnostava ja haas-tava tehtävä. Haastatellut tuntuivat löytävän helposti asumispolun kehittämistarpeita ja uusia ideoita nousi esille haastattelujen yhteydessä runsaasti. Kiireellisimpänä olis sitten jonkin semmosen paikan luominen, mihin nää ketkä ei pysty ihan täysin raittiina olemaan... Se olis semmonen märkä paikka, et missä olis kuitenkin tämmönen valvonta. Ei kuitenkaan liian kova... Kyl muutaman paikan tarve olisi. Mihin vois mennä, kun tulee vietti päälle... On näit kulkuripoikia, jotka haluaa mennä ja tulla. Olis paikka mihin vois aina rauhassa jättäytyä. Tän näkee A-klinikan näkökulmasta tärkeeks. Sidosryhmät eivät koe sitä tärkeänä... Toinen juttu on tää dementiakodin perustaminen... Lisäks näissä olemassa olevissa paikoissa on se työtoiminnan kehittämien. (T1) Minusta tää on edelleen ratkaisematon ongelma, vaikka on hieno asumispolku, niin säännöt puuttuu... Sit et olisi suht koht turvallinen tämmönen märkä paikka. En tarkoita tällä katkaisua, vaan jossa ihmiset voivat oleilla sen aikaa kun he ovat vielä selkeästi ryyppäämässä. Se on tavallaan paikka, jossa ne eivät häiritse naapureita, mutta sieltä olis yhteys kenttätyöntekijän kanssa... Siinä olis meiltä sellainen yhteys ilman, että se olisi hoidollisesti orientoitunut. Ainakin voi niin kun viedä sairaalaan, jos ei muuta. On märkä, muttei vielä katkaisu. Tarvittas myös yhdyskuntatyötä. Minusta se Ollikkalan tupa on erittäin merkittävä. Se ei ole leimautunut alkoholistien paikaksi, vaan sinne voi tulla vanhuksetkin... Päihdetyö on entistä vähemmän rajallista työtä, vaan se on laajempaa kaikkia elämän alueita koskettavaa, asuminen, ihmissuhteet, vapaa-aika... Kaikki elämänalueet ovat vahvasti esillä myös kun on lopettanut juomisen... 57

54 Omaisten ym. hoitamisesta ei ole puhuttu paljon maksajien kanssa... Jos ensisijainen tehtävä on kaikkein syrjäytyneimpien inhimillinen kohtelu, on toisella puolen paljon argumentteja, jotka puoltaa omaisten kohtaamista... He kärsivät päihdeongelmaisen käyttäytymisestä ja me sitten tiedämme siitä kuitenkin eniten. Mihin he menisivät? On kuitenkin valtavan iso ryhmä. (T2) Tukiasumisen suhteen tuntuu olevan aikamoinen tää, kun jotkut seilaa asunnosta toiseen ja aiheuttaa häiriöitä. Miten se saatas poikki? Tarvittasko siihen vaan kovempi linja? Kesällä varsinkin näitä heikompia käytetään hyväks. Joudutaan sijoittamaan Anjalansaloon tukiasunnosta, jotta rauhottus siellä se meno... Toinen ei pysty sanomaan ei. (T5) Kun asiakas sanoo, etten mä halua mennä sinne tai tehdä sitä, niin silti tarjotaan asuntoa. Siinä mennään pahasti vikaan... tukiasuntoon ohjataan aika vähin tiedoin asiakkaasta. Ei riitä, että käydään klinikalla joskus huumehoidossa. Pitäs olla oikein kunnon hoito... Alle kuukauden asiakkuudella tukiasuntoon, kun ei voinut enää asua naisystävän kanssa... Klinikalla kehitellään hirveesti uusia systeemejä, mutta pitäs ensin saada nää vanhatkin toimimaan. Kun juttu saadaan jollakin tapaa toimimaan, niin sitten alkaa joku sooloilla ja romuttaa koko homman... Saa tehdä mitä tahansa ilman seurauksia. Onko siitä hyötyä asiakkaalle itsellekään? Vähän turhan lepsua. Huumekuntoutukset ja intervallit... syö huomiota ja aikaa asumispolkulaisten kuntoutukselta. ( T6) Naiset muodostavat erityisryhmän asumispolulla. Vaikka heitä ei määrällisesti ole kovin runsaasti ole, heidän kohdallaan joudutaan ajoittain erityisjärjestelyihin. Naisena oleminen, naiseus ja asunnottomuus yhdistyneenä päihdeongelmaan ovat yhteiskunnassamme edelleen vaikea yhtälö. Joitakin naisia on näissä asumiskuvioissa... Naisilla menee esimerkiksi Louhelassa se energia siihen, että he ovat esillä siinä yhteisössä naisina... En tiedä, miten paljon he pystyvät ottamaan sitä omaa kuntoutusta vastaan... Et kyl mulle tulee joidenkin kohdalla tunne, että he tarttes ihan selkeesti oman paikkansa, missä vois olla ihan naisia, eikä heidän tarttes keskittyä siihen miellyttämiseen... ja sit koko ajan kännykät soi. (T1) Kun nainen menettää itsekunnioituksen, on vaikea nousta enää... Pitäis olla myös naisten paikkoja, koska miesten läsnäolo synnyttää hämminkiä yhteisössä. (T4) Asumispolun tulevaisuuteen uskotaan Salon A-klinikalla vahvasti, mutta samalla siihen liitetään monenlaisia muutosodotuksia. Jo olemassa olevaa osaa asumispolusta halutaan korjata ja samalla todetaan, että aivan uudenlaisiakin haasteita on edessä. Onko meillä jotakin semmosta, mitä me annetaan eritavoin ihmisille kuin mitä ne muut instanssit... Toisaalta tukiasunnossa ihmiset eivät voi kovin hyvin. Pitäisikö lisätä tukiasuntotyöntekijöitä, mut miten pitkälle me voidaan mennä sanomaan, että tee näin ja näin... Pitäs nähdä se, mikä se ihminen on ja mitä se haluaa. Jollakin tasolla olla siinä enemmän tukena... Jotenkin kuitenkin sitä tukiasumisen tukemista lisää... Tukiasunnoista enemmän toimintakeskuksiin... Kyl nää ikääntyneet tulevaisuudessa. Mitä nyt katselee mammoja kaupassakin, niin kyllä siihen isompaan käsilaukkuun niitä pulloja sullotaan... Sit se pitäs lähtee se aktivointi ja muu, mitä ne vanhukset haluaa. (T1) Asumisen suhteen A-klinikka on saavuttanut luottamuksen täällä. Jatkossakin meidän on pystyttävä kuvaamaan kunnille, mitä tämä homma tarkoittaa? Miten suuren osan asumis- ja sosiaalibudjetista me hoidamme? Kunnat ovat luopuneet asumisjutuista. Ei ole enää tukiasuntoja. Todellisuudessa me on saavutettu tuloksia. Esimerkiksi ongelmat monilla asuinalueilla olis muuten räjähtäneet käsiin Salossakin, kun ei ole muuta tahoa joka satsais asumiseen. Nyt on se ajatus, että tuleeko vuokra tai ulos... Tämä asuminen takaa myös yhteiskuntarauhan... Omatoimisuutta ja päivätoiminnan kehittäminen... kokoontumista ja juttelemista, mutta siihen tarvitaan kuitenkin ulkopuolinen vetäjä. (T2) Kyllä uskon kovasti, että asumispolku jatkuu ja voimistuu. Et sillä paikkansa on... Kun yksiköissä on monta asiakasta eri vaiheessa, ei voitas yhtä äkkiä päättää, ellei tätä olis... Se minkä muodon asumispolku alkaa saada riippuu hirmu paljon siitä, miten Louhela kehittyy. Mihin suuntaan sitä lähdetään viemään... Mitä enemmän asumispolulle tulee näitä uusavuttomia, sitä enemmän tarvitaan sitä harjoittelua... Meidän on myös vahvistettava niitä rakenteita, vaikka se tulee olemaan vaikeaa ja haasteellista... Asiakasryhmä 58

55 muuttuu koko ajan moniongelmaisemmaksi, kun ne nuoremmat... sekakäyttäjät tulevat enemmistöksi... Asumispolulle tulee ehkä niitä, jotka ovat jo pitemmällä päihdekuntoutuksessa ja on pitempiä laitosjaksoja takana. Ne tarvii niitä rakenteita... Jatkossakin asumispolulla kuntouttaa se arki... Saadaan ihmiset uskomaan, että ne pystyy elämään arkipäivää selvin päin. Sitä vois kiirehtiä. (T3) Mä en uskon, että yhteiskunnan sinällään panostaa tulevaisuudessa kovinkaan paljon lisää näihin asioihin. Mä uskon, että nämä ammatillistuvat entistä enemmän ja työntekijät oppivat käyttämään myös vertaistukea hyväkseen....pahimmillaan mä pelkään, että käy Amerikan malliin, että annetaan joku könttäsumma joillekin vapaaehtoistoiminnalle, joissa on korkeintaan yksi ammattilainen ja loput vapaaehtoisia. Silloin se kapenee eli vapaaehtoistyö ei sais koskaan korvata ammatillisuutta, vaan se on täydentävä... Jatkossa tulee entistä enemmän alkoholidementikkoja myös. (T4) Nuoret ja vanhat erilleen, jotta pystys jotakin toiminnallista järjestämään nuorille... Lisääntyy myös nää sekakäyttäjät ja narkomaanit. Heille pitäs olla tiukemmat säännöt... Huonokuntoisimmat rajaa myös sitä porukan lähtemistä johonkin... Olis paikka näille nuoremmille ja sit siihen joku toiminnallinen juttu. (T5) Ikääntyvien asiakkaiden määrän asumispolulla, kuten A-klinikan asiakkaiden joukossa yleensäkin, ennustettiin kasvavan. Tämän katsottiin asettavan sekä asumiselle että kuntoutukselle uusia tehtäviä, joihin vastaamisesta ei ole vielä kovin laajasti kokemuksia. Ikääntyneet tulevat lähivuosina muuttamaan tilannetta, koska he tarvitsevat ainakin intervallipaikkoja... Pitäis olla jotakin erityisvanhainkoteja tai tämmösiä... Tehdään henkistä väkivaltaa, kun sijoitetaan sinne vanhojen ja dementoituneiden joukkoon... Salossa on erityisesti tuo Alhaisten vanhustentaloalue, johon tulis tarttua ja jota tulis kehittää. Joku systeemi joka olis koko alueen porukalle tarkoitettu... Sinne on asutettu niin paljon näitä meidän asiakkaita... Se alue tarttes jonkun kuraattorin tai mikä lie. Siellä tarttes olla vanha talonmies Pikkarainen. Henkilö joka pikkusen auttas niissä pienissä remonteissa. Semmonen sosiaalinen talonmies. (T1) Ikääntyneiden asiakkaiden intervallijaksot lisääntyvät. Monet ikääntyneet haluavat juoda kotona. Rolletyöntekijät käyvät kotona ja se on hieno juttu. Myös vuodeosastolta otetaan Rolleen yhteyttä. Asumispolulla on jatkuvasti 5-6 ikääntynyttä. (T3) Anjalansalossa on intervallijaksoilla ikääntyneitä ja dementiakotia suunnitellaan... Ikääntyvien määrän kasvuun on kyettävä vastaamaan laajalla rintamalla. (T4) Moniammatillisessa ja sektoroituneessa hyvinvointivaltiossa korostuu eri toimijoiden yhteistyö. Mikäli yhteistyö ei toimi, siitä seuraa helposti vakavia ongelmia, jotka voivat uhata koko asumispolun toimivuutta, haastatellut työntekijät totesivat. Talon sisällä yhteistyö toimii ja melko hyvin ulos päin myös... Yhteistyökuviot ovat hyvin avoimet. Et esimerkiksi työkkärissä tietää kehen ottaa yhteyttä. He näkee asumispolulla olevat ihmiset ja meidän työn tärkeenä... Tiedetään siellä hyvät tyypit, joiden kanssa lähtee toimimaan... Et ei tarjota esimerkiksi sitä pakkotyöpaikkaa, kun asiakas ei ole vielä siihen valmis... Sosiaalihuollossa myös hyvä asumispalveluohjaaja, joka yrittää järjestää kuntouttavaa työtoimintaa. (T3) Mitä byrokraattisempi, sitä enemmän pykäliin tukeutuvampi ja sitä vaikeampaa... Ei voida joustaa... Harkinnan käyttö on nykyään minimissään. ( T4) Sujuu joidenkin tahojen kanssa erittäin hyvin. Sieltä pitää vähän valkata kenen tykö menee asioimaan. Joidenkin kanssa taas ei toimi ollenkaan... Todennäköisesti siellä on takana antipatiat. (T6) Salon A-klinikan erityispiirteitä työntekijät hahmottelivat lähinnä klinikan yhdyskuntatyöpainotteisen toiminnan kautta. Kysymys on myös A-klinikan ja muiden paikallisten toimijoiden yhteistyöstä, jossa mm. ammattiryhmien rajat on pystytty sekä määrittämään että tarvittaessa ylittämään. 59

56 Ulkopuolisilta tulee palautetta, että siinä on se... tunne. No niin tietenkin siellä Salossa... Työtapa Salossa on laajempi, yhteiskunnallisempi kuin muilla klinikoilla. Meille on tullut yhdyskuntatyötyyppinen ote vuosien kuluessa. (T1) Täällä pyörii noin sata asiakasta jälkihoidon piirissä. Se on valtava satsaus A-klinikalta. Meillä tällainen laaja vertaistoiminta on ensimmäisenä käytössä... Meidän kenttätyö on myös etsivää työtä. (T2) Kaiken kaikkiaan haastatellut olivat toiveikkaita Salon A-klinikan asumispalvelujen ja varsinkin asumispolun tulevaisuuden suhteen. Keskustelussa kävi kuitenkin ilmi, että niin A-klinikan sisällä kuin sen ulkoisessa toimintaympäristössäkin on meneillään monenlaisia muutoksia, jotka tulevat vaikuttamaan myös päihdeongelmaisten asumispalveluihin monella tapaa. Erityisesti asumispalvelujen piiriin on tulossa uusia asiakasryhmiä ja -sukupolvia jotka ovat monella tapaa haasteellisia. Tämä merkitsee asumipolun pelisääntöjen ja toimintamallien jatkuvaa täsmentämistä ja kehittämistä Yhteenveto työntekijöiden haastatteluista Työntekijät pitivät asumispolku-termiä onnistuneena kuvailemaan sitä, miten päihdeongelmaisen asuminen ja kuntoutus liittyvät prosessina toisiinsa. Prosessi ei useinkaan ole suoraviivaista ja niinpä polku on erinomainen kielikuva kuvaamaan sitä. Termi viittaa haastateltujen mielestä metsässä mutkittelevaan polkuun, joka tuo eteen jatkuvasti uusia maisemia, käännöksiä ja yllätyksiä. Myös horisontti katoaa polulla ajoittain näkyvistä. Työntekijöiden kertomuksissa korostui erityisesti se, että kilpailu vapailla vuokraasuntomarkkinoilla on nykyisin niin kovaa, että päihdeongelmaiset jäävät siinä monesti muiden jalkoihin. Heidän on lähes madotonta saada vuokra-asuntoa. Kunnallisten vuokra-asuntojen vuokrauksen ulkoistaminen vaikeuttaa entisestään tilannetta päihdeasiakkaiden kohdalla, sillä heillä saattaa olla ennestään mm. maksuhäiriöitä. Sosiaalisen asumisen turvaaminen olisi haastateltujen mielestä erityisen tärkeää juuri päihdeasiakkaiden kohdalla, jotka muutenkin ovat helposti marginaalissa yhteiskunnassa. Salon A-klinikan vahva panostus asumispalveluihin on haastateltujen mukaan samalla kertaa sekä yhdyskuntatyötä että päihdetyötä. Juuri tämän painotuksen erottavan Salon A-klinikan monista muista maamme A-klinikoista. Asumistilanteen monipuolisen selvittelyn todettiin lisäksi tarjoavan mahdollisuuden tämän asiakasryhmän elämänhallinnan ja selviytymisen kokonaisvaltaiseen seuraamiseen ja palveluohjauksen toteuttamiseen. Palveluohjauksen näkökulmasta päihdeasiakkaat ovat usein väliinputoajia niin sosiaali- kuin terveydenhuollonkin palvelujärjestelmässä. Henkilöstön haastattelu vahvisti jo asiakkaiden haastattelussa esiin nousseen havainnon, että asumispolulla olevat asiakkaat ovat usein ns. kaksois- tai monidiagnoosiasiakkaita eli heillä on monesti päihdeongelman lisäksi myös fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia. A- klinikan asumispalveluilla on näiden asiakkaiden kohdalla monesti ratkaiseva rooli ongelmien ja sairauksien havaitsemisessa, ehkäisemissä, hoitamisessa ja jälkiseurannassa. Jos A-klinikka vetäytyisi asumispalvelujen ja asumispolun organisoimisesta syntyisi paikallisesti varsin nopeasti hankala tilanne. Korvaavaa asumisjärjestelmää on vaikea luoda varsinkin, kun nämä asiakkaat ovat vain harvoin korkealla muiden toimijoiden priorisoinneissa. 60

57 Erityisesti hoitoa vaativan päihdeongelman omaavien mielenterveyskuntoutujien tilanteen arveltiin huononevan olennaisesti, jos A-klinikan asumispalvelut loppuisivat. Näiden asiakkaiden todellinen tilanne on jäänyt monilta muilta toimijoilta huomaamatta, koska päihdeongelmaisten asumiskysymykset ovat jo niin pitkään ja laajasti olleet paikallisesti A-klinikkatoimen tehtävänä. Tämä on tietoinen valinta Salon seudulla, mutta asumispoliittisessa resursoinnissa se jää haastateltujen mielestä usein huomiotta. Toisaalta työntekijät hieman epäröivät itsekin sitä, kuuluuko paikallinen asumispoliittinen toimijuus sittenkään A-klinikkatoimen piiriin varsinkin, kun A- klinikalla ei ole käytännössä asuntopoliittista sanavaltaa yhteiskunnassa. Jotkut haastatellut jopa epäilivät, etteivät kunnat riittävästi ymmärrä A-klinikan asumispalvelujen roolia paikallisen asumispolitiikan kokonaisuudessa. Vain Asunnottomien yö on tapahtuma, joka saa suuren yleisön ja päättäjät edes hetkeksi pysähtymään näiden kysymysten äärelle. Työntekijöiden haastatteluissa tuotiin esille mielenkiintoinen näkökulma päihdeongelmaisten asumispalvelujen rooliin yhteiskunnassa. Ryhmässä todettiin, että monet nyt asumispolulla olevat asiakkaat ovat oirehtineet jo nuoresta ja he ovat täyttäneet nykykriteerein esim. ADHD-diagnoosin tunnusmerkistön. Aiemmin tätä diagnoosia ei ollut käytössä, vaan asianomaiset leimattiin häiriköiksi, epäsosiaalisiksi, luusereiksi, levottomiksi jne. Leimat heidän kohdallaan kumuloituvat ja syrjäytyminen syveni vuosien varrella. Leimautumisen kumuloituminen on johtanut heidät lopulta mm. päihdehuollon piiriin. Näiden henkilöiden elämä on sittemmin edennyt vaiheeseen, jossa A-klinikka ja sen asumispalvelut pyrkivät turvamaan heille edes jollakin tavalla ihmisarvoisen elämän ja integroimaan heidät takaisiin yhteiskuntaan. Näiden asiakkaiden kohdalla asumispalvelut ja päihdekuntoutus ovat ikään kuin ko. asiakkaisiin kohdistuneiden historiallisten vääryyksien ja yhteiskunnan antamien syrjäyttävien leimojen jälkihoitoa vuosien viiveellä. A-klinikan asumispalvelut voidaan nähdä eräänlaisena eettisenä kannanottona ja korjausliikkeenä jälkikäteen. Vaikka asumispalvelut koettiin työntekijöiden mielestä toimivina, nousi esiin kritiikkiäkin. Eräs tällainen kysymys oli huumeongelmaiset asiakkaat ja heidän kiinnittymisensä asumispalveluihin. Huumeongelmaiset ovat yleensä muita asumispalvelujen asiakkaita nuorempia. Muutamat työntekijät totesivat, että huumeidenkäyttäjät eivät sovi kovin hyvin asumispalveluihin ja asumispolulle, koska enemmistö asiakkaista niissä on heitä iäkkäämpiä alkoholin väärinkäyttäjiä. Tämä koskee niin laitosmaista asumista, tukiasumista kuin päivätoimintaakin. Huumehoidon katsottiin eroavan perusteiltaan melkoisesti muiden päihdeongelmien hoidosta. Alkoholiongelmaisten todettiin pitävän huumeidenkäyttäjiä arvaamattomina hörhöinä. Huumeongelmaiset taas pitävät muita päihdeongelmaisia heille vieraina kummajaisina. Mielenkiintoista edellä esitetyssä on se, että yhteiskunnallisessa marginaalissa elävät asiakkaat näyttävät työntekijöiden havaintojen mukaan suhtautuvan toisiinsa samalla tavalla kuin muut yhteiskunnassa suhtautuvat heihin. Marginaalissa elävien ryhmien välinen solidaarisuus ja myötäeläminen ei edellä kuvatun valossa näytä kovin yleiseltä. Tämäkin jännite pitää asumispolulla huomioida. Henkilöstön keskuudessa näyttää haastattelun perusteella olevan epäselvyyttä asumispolun toteuttamisesta käytännössä. Erityiseksi ongelmaksi nostettiin asiakkaiden valikoituminen asumispolulle. Asumispolku nähtiin alkujaan prosessina, jossa kokeillaan ja harjoitellaan asumista sekä toteutetaan päihdekuntoutusta rauhassa. 61

58 Epäonnistumisten jälkeen asumispolulla palataan alkuun ja aloitetaan prosessi taas uudestaan (ns. ketunlenkki). Kun asumispolulla oleva asiakas edistyy ja hänen elämänhallintansa vakiintuu pidempikestoiseksi, siitä palkitaan asiakasta mahdollistamalla aiempaa itsenäisempi asuminen. Asumispolun avainsanoja haastateltujen mukaan olivat "pysähtyminen", "rauhoittuminen", "turvallisuus", "hitaasti kiirehtiminen" ja tietyt etukäteen tiedossa olevat prosessin etenemisvaiheet. Monien haastateltujen mielestä kaikki ei asumispolulla kuitenkaan aina suju etukäteen sovitulla tavalla. Asumispolun joihinkin vaiheisiin on alkanut muodostua ikään kuin oma asumispolkunsa ko. yksikön asiakkaille. Tällöin haasteltujen mielestä asumispolun kokonaisuus unohtuu. Todettiin, että tukiasuntoihin on viime aikoina "päässyt" asiakkaita suoraan ohi asumispolun. Syinä esitettiin mm. asiakkaiden itsensä esittämät vaatimukset, ulkopuolelta tulevat paineet ja se, että työntekijät yksilökohtaista palveluohjausta muistuttavan työorientaation nimissä pyrkivät taistelemaan omille asiakkailleen nopeasti avun ja tuen.. Tämä katsottiin inhimilliseksi mutta sovittujen asumispolun periaatteiden vastaiseksi. Työntekijät totesivat sooloilun asettavan asiakkaat eriarvoiseen asemaan ja työntekijät toisiaan vastaan. Kaikella tällä arveltiin olevan pitkällä aikavälillä vaikutus koko työyhteisön ilmapiiriin. Asiasta oltiin aidosti huolestuneita, koska monien haastateltujen mielestä asumispolulla on menossa vasta eräänlainen sisäänajovaihe ja jo nyt on syntynyt korvaavia käytäntöjä ilman, että niistä on keskusteltu laajemmin. Tukiasumisen osalta haastatellut näkivät kaksi erityistä kehittämistarvetta. Toinen liittyi siihen, että kenttätyöntekijän tarjoaman avun tarve kasvaa ja yksi työntekijä joutuu venymään liiaksi. Hänen arveltiin jäävän helposti yksin työssään. Tapa, jolla nyt tukiasunnoissa olevien kanssa tehdään työtä, oli haasteltujen mielestä juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Asiakkaiden omatoimisuutta tuetaan niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista. Tukiasunnoissa olevien aktivoiminen esimerkiksi toimintakeskukseen tm. nähtiin jatkossa tärkeäksi, jottei tukiasumisesta tulisi pelkää oleilemista. Päivätoimintaan osallistumisen esteeksi nähtiin mm. mielekkään tekemisen puute. Tämän ratkaisemiseen toivottiin jatkossa panostusta erityisesti. Yöpäivystyskokeilun vakiinnuttaminen koettiin välttämättömänä jatkossa niin tukiasumisen kuin erityisesti Anjalansalon näkökulmista. Anjalansalon kohdalla yöpäivystys on aiemmin työntekijän kotona tapahtuneen takapäivystyksen korvaamisesta paikan päällä tapahtuvalla yöpäivystyksellä. Tämä liittyy mm. asiakkaiden akuutteihin tarpeisiin ja asiakasturvallisuuteen. Ongelmaksi nähtiin se, että poikkeavista työajoistaan johtuen yöpäivystäjät jäävät sivuun siitä, mitä klinikalla muuten tapahtuu. Tiedonkulkukin todettiin puutteelliseksi. Kokeilun yhteydessä yhteistyön mielenterveysseuran paikallisyhdistyksen kanssa katsottiin sujuneen hyvin ja tämän yhteistyön jatkamisen tarve on ilmeinen. Yöpäivystys on vakinaistettu vuoden 2008 alkupuolella. Salon A-klinikalla käynnistynyt laaja ja ainutkertainen vertaistukikokeilu on jo alusta lähtien synnyttänyt mielenkiintoa ja myönteistä palautetta. Vertaistuen katsottiin avaavan kiinnostavan yhteistyömallin ammatillisen ja vertaistuen (vapaaehtoistyön) välille. Samalla vertaistukihenkilöille on luotu omaleimainen koulutusjärjestelmä, joka monipuolisuudessaan ja laajuudessaan pioneerihanke. Kokeilulta odotetaan paljon ja alku onkin ollut lupaava. Haastatellut olivat erityisesti yllättyneitä vertaistukikoulutukseen haluavien suuresta määrästä. Toisaalta jotkut haasteltavista pohtivat sitä, 62

59 pääsevätkö jatkossa ne asiakkaat, jotka eivät lähde vertaistukitoimintaan mukaan, lopulta sitten asumispolulle ja sitä kautta tukiasuntoon muita huonommin. Pelättiin, että syntyy kahden kerroksen väkeä. Toisaalta oltiin myös yllättyneitä siitä, että vertaistukikokeilu näyttää keskittyvän lähes yksinomaan ryhmätoimintaan. Monet haastatellut toivoivat ryhmävertaistuen rinnalle yksilökohtaista vertaistukea. Naisten asiakkuutta asumispolulla problematisoitiin useammankin työntekijän kommenteissa. Asumispolulla olevat naisasiakkaat nähtiin haasteelliseksi ryhmäksi, vaikka heitä onkin asumispolulla vain muutamia. Naiset kokevat päihdeongelmansa ja siihen liittyvät epäonnistumiset erityisen häpeällisiksi. Asumispolulla he eivät kuitenkaan pääse riittävästi käsittelemään tunteitaan naisina ja naiseuden näkökulmasta. Miesenemmistöisessä ympäristössä mm. asumisyksiköissä naisten ja miesten välille syntyy haastateltujen kokemusten mukaan jatkuvasti jännitteitä ja monenlaisia pelejä. Ne vievät kummaltakin ryhmältä energiaa itse hoitoon keskittymisestä. Jotkut haastelluista pohtivatkin, mitä merkitsisi, jos naisia hoidettaisiinkin nykyistä enemmän naisten paikoissa ja ryhmissä. Louhela-yhteisön haastatellut totesivat olevan juuri nyt niin remontoinnin kuin hoidon kehittämisenkin suhteen murrosvaiheessa. Sen toivottiin säilyvän jatkossakin asumispolun alkupisteenä ja eräänlaisena rauhoittumis-, hiljentymis- ja pysähtymispaikkana. Lisäksi toivottiin, että asiakkaat olisivat siellä riittävän pitkään. Nyt haastateltujen mielestä on näkyvissä kiirehtimistä asumispolulla eteenpäin silloinkin, kun asiakas itse ei ole vielä muutokseen valmis. Tarvitaan Anjalansalon vaihe ja sen lopulla kenties vielä ns. harjoitteluasumisen vaihe. Vasta tämän jälkeen kannattaa keskittyä pohtimaan itsenäisempää asumista tukiasunnossa, haastatellut totesivat kokemuksiinsa viitaten. Anjalansalon ongelmaksi koettiin asiakaskunnan vaikeahoitoisuus ja henkilökunnan vähäisyys. Sinne toivottiin myös nykyistä enemmän aktiviteetteja ja aitoa tekemistä, ei puuhastelua. Työtoiminnan suhteen Anjalansalossa kerrottiinkin olevan meneillään mielenkiintoisia kokeiluja toimintakeskuksen kanssa. Näihin kokeiluihin on ladattu paljon odotuksia. Lisääntyvät intervallihoitojaksot kuormittavat niin ikään Anjalansalon kapasiteettia ja työntekijöitä. Työntekijän pitää sitoutua intervallihoidossa olevaan asiakkaaseen intensiivisesti, vaikka tämä lähtee kuitenkin pian pois. Laitosmaisuudestaan johtuen Anjalansalossa joudutaan jatkuvasti vetämään myös rajoja ja keskustelemaan säännöistä. Tämä ei ole kovin luonteva lähtökohta esimerkiksi terapeuttiselle suhteelle, haastateltavat totesivat. Anjalansalossa joudutaan nykyään aiempaa useammin neuvottelemaan ja vetämään linjauksia asiakkaiden sisään ottamisesta ja jatkohoidosta. Näistä tilanteista on tullut entistä vaikeampia kädenvääntöjä paikallisen palvelujärjestelmän toimijoiden kesken. Louhelan ja Anjalansalon lisäksi haastatellut arvioivat Salon seudulla olevan tarvetta myös ns. matalankynnyksen hoitopaikkaan. "Olis edes paikka, minne ihmisiä voitas ohjata kaaoksen keskeltä", eräs haastateltu totesikin. Kysymyksessä ei olisi vielä selviämisasemasta tai katkaisuhoitopaikasta, vaan se olisi paikka, jossa voisi turvallisesti lopettaa märän kauden. Siinä olisi mukana mm. terveydentilan seurantaa, mutta ei vielä kovin raskasta kontrollia. Päihteettömyyden vaatimus ei siellä olisi vielä ehdoton, pari haastateltua pohdiskeli ideaa. Katkaisuhoito- ja selviämisaseman tarpeellisuudesta seutukunnalla haastatellut työntekijät olivat yksimielisiä. Tähän liittyvä selvitystyö onkin jo meneillään Salon A-klinikalla. 63

60 Ikääntyneiden päihdeongelmaisten tilanne suhteessa asumispolkuun pohditutti haastateltuja, koska ikääntyneiden määrä asiakaskunnassa on kasvamassa. Erityisen huolestuneita oltiin alkoholidementian yleistymisestä. Tätä varten toivottiin erityistä hoitopaikkaa seutukunnalle. Kun ikääntyneet päihdeongelmaisetkin pyrkivät olemaan mahdollisimman pitkään kotona, jossakin vaiheessa fyysisen kunnon heikentyessä he joutuvat usein kotoa suoraan raskaan laitoshoidon piirin, haastatellut pohtivat. Toisaalta terveydenhuollon ja vanhustenhuollon laitokset eivät nykyisellään halua ottaa ikääntyneitä päihdeongelmaisia asiakkaikseen. Näin ikääntyneiden päihdeasiakkaiden arveltiin jäävän helposti heitteille. Rolle-työn todettiin tästäkin syystä tarvitsevan jatkossa lisäresursseja. Alkoholidementiaa sairastavien hoidon kehittämiseen liittyvä ideointityö on myös meneillään Salon A-klinikalla. Ikääntyneiden mutta muidenkin asumispolulla olevien asiakkaiden kohdalla, joudutaan jatkossa entistä enemmän tekemisiin heidän omaistensa kanssa. Tämä on välttämätöntä käytännön syistä, mutta esimerkiksi kunnalliset toimijat ei aina miellä sitä päihdetyön keskeiseksi osa-alueeksi. Haastatellut totesivatkin, että nämä asiat pitäisi puhua selviksi päihdehuollon rahoittajien eli kuntien suuntaan. Omaiset nähtiin myös hoidon tulosten turvaamisen ja seurannan jatkuvuuden näkökulmista tärkeäksi päihdetyön yhteistyötahoksi tulevaisuudessa. 6. Työntekijöiden ryhmähaastattelu Syyskesästä 2007 kokoontui neljästä A-klinikan työntekijästä koostuva ryhmä pohtimaan asumispolkua ja sen kehittämistä. Tarkoituksena oli syventää ja laajentaa niin asiakkaiden kuin työntekijöiden haastatteluissa esitettyjä näkemyksiä erityisesti asumispolusta ja sen toimivuudesta mutta myös yleisemmin Salon A-klinikan asumispalveluista. Ryhmäkeskusteluun osallistuneista puolet oli ollut mukana myös työntekijöiden yksilöhaastattelussa. Ryhmään osallistuneet työntekijät olivat kaikki tavalla tai toisella työnsä kautta tekemisissä asumispalvelujen ja -polun kanssa. Ryhmäkeskustelu kesti noin kaksi tuntia ja se nauhoitettiin. Raportin tekijä oli valinnut joitakin teemoja etukäteen keskusteluun, mutta ryhmäläiset voivat ottaa vapaasti myös omia kokemuksiaan ja kiinnostavia teemoja esille. Kysymyksessä on puolistrukturoidusta ryhmähaastattelusta, jossa ryhmän jäsenet saattoivat vapaasti assosioida omia ja muiden mielipiteitä (esim. Eskola & Jokinen1998, 95-99). Ryhmässä todettiin, että A-klinikan ja varsinkin asumispalvelujen asiakkaat on nykyään moniongelmaisia. Heillä on usein takanaan traumaattisten kokemusten ja hylkäämisten sävyttämä elämä. Tästä syystä he ovat samanaikaisesti asiakkaina sosiaali- ja terveydenhuollon monissa toimipisteissä. Monet hyvinvointipalvelut hoitavat käytännössä vain ongelmien seurauksia ja ongelmien syyt jäävät vähemmälle huomiolle. Ryhmässä todettiin niin ikään, että medikalisoituneessa yhteiskunnassa uskotaan liiaksi siihen, että kaikkiin vaivoihin löytyy lääketieteellinen ratkaisu. Näin ei kuitenkaan ole varsinkin, kun tarkastelun kohteena on päihdeongelmaisten koko elämänhallinta. Päihdeongelmaisen mieli ymmärtää ympäröivän kaaoksen ja reagoi siihen keinoilla, joita yksilöllä on käytettävissään. Tätä reaktiota sitten hoidetaan käymättä riittävästi läpi yksilön elämismaailmaa, sen taustoja ja hänen aiempien ongelmanratkaisuyritystensä logiikkaa. Päihdekuntoutus samoin kuin asumispalvelut ovat joutuneet viime aikoina hakemaan yhä enemmän oikeutustaan erilaisista medikalisoivista viite- 64

61 kehyksistä, keskustelussa todettiin. Tässä yhteydessä haastatellut korostivat, että aito välittäminen ja asiakkaiden voimaannuttaminen ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä, mutta ongelmiin ei ole valmiina helppoja patenttiratkaisuja. Sosiaalinen selviytyminen ja hyväksytyksi tuleminen edellyttävät pitkällä aikavälillä sitä, että asiakas kykenee osallistumaan erilaisiin ryhmäprosesseihin. Muuten hänen sosiaaliset siteensä ja sosiaalistumisensa heikkenevät. Monilla asumispolulla olevilla todettiin esiintyvän vaikeita sosiaalisia pelkoja, joista vapautuminen edellyttää ryhmäprosesseihin kiinnittymistä. Asumispolulla olevan asiakkaan kohdalla pidettiin toisaalta tärkeänä myös sitä, että hän voi käsitellä ongelmiaan ja mahdollisuuksiaan myös yksin. Tämä on elämänhallinnan lopullisen sisäistämisen edellytys. Myös tässä keskustelussa kuten asiakkaiden ja työntekijöiden haastatteluissakin korostui huoli siitä, ettei asumispolun käytäntöjä toteuteta aina sovitulla tavalla. Tämän katsottiin vaarantavan asumispolun luotettavuuden. Asiaan toivottiin pikaisia ratkaisuja. Samalla todettiin, että A-klinikan asiakkaina on henkilöitä, joiden elämäntilanne voi hetkellisesti edellyttää nopeitakin asumiseen liittyviä ratkaisuja. Kysymykseen katsottiin tällöin tulevan lyhytkestoiseen asumiseen tarkoitetut kriisi- ja intervalliasunnot. Asumiseen tullaan ryhmän mielestä tarvitsemaan tulevaisuudessa aiempaakin enemmän vaihtoehtoja (esim. pienryhmäkoteja). Tukiasuntojen kuntoon ja varustelutason parantamiseen kiinnitettiin ryhmässä myös huomiota. Nuorten asiakkaiden kohdalla keskustelua käytiin varsinkin heidän kyvyttömyydestään selvitä arjesta. Ratkaisuna uusavuttomuuteen tarjottiin harjoitteluasumisen kehittämistä ja siihen liittyen arjen taitojen laajamittaista ohjattua harjoittelua. Huumeongelman kohdalla taas nähtiin, että huume- ja ainekeskeisyydestä pitäisi siirtyä entistä enemmän haittojen minimoimiseen ja hoitoon hakeutumisen rohkaisemiseen, joka on myös eurooppalaisen päihdetyön ja -politiikan ydin juuri nyt. (esim. Plant et al ) Tämä koskee asumispolkuakin, jolla huumeongelmaiset ovat toistaiseksi tosin olleet selvänä vähemmistönä. Vaikka huumeongelmaisten sijoittumiseen asumispolulle suhtauduttiinkin hieman epäilevästi, todettiin toisaalta onnistumisiakin olevan tiedossa. Ryhmä kritisoi sitä, että kuntien asunnonvuokrausta ollaan ulkoistamassa markkinavetoiselle toimijalle. Asumisongelmien kanssa kamppailevilla päihdeongelmaisilla on monesti velkoja- ja vuokrarästejä, jotka vaikeuttavat vuokra-asunnon saamista. Ryhmän mielestä tarvitaan edelleen sosiaalisiin perusteisiin nojaavaa vuokrauskäytäntöjä, muuten mm. asumispolulta tiputaan tilapäiseen, satunnaiseen tai asuntola-asumiseen. Sosiaalinen isännöinti ja sosiaalinen vuokraustoiminta nähtiin keinoiksi vastata em. haasteeseen. Miten tämä kaikki toteutetaan käytännössä osoittautui jo sitten vaikeammaksi ja kyynisyyttäkin herättäväksi kysymykseksi. Ryhmässä kysyttiinkin, kuka näistä meidän asiakkaista pääsee enää jatkossa kaupungin tai kunnan vuokraasuntoihin. Toimintakeskuksia ja päivätoimintaa pohdittiin niin ikään asumispolkuideaan liittyen. Tarpeellisuudestaan huolimatta toimintakeskuksiin katsottiin liittyvän ongelmiakin. Uuden tulokkaan todettiin olevan vaikea päästä toimintaan mukaan. Toimintakeskuksiin toivottiin myös uusia toimintamalleja ja enemmän vaihtoehtoja. Tukiasunnoissa on monia vanhempia tai liikuntarajoitteisia asiakkaita, jotka pääsevät toimintakeskukseen ja sieltä pois vain kenttätyöntekijän kuljettamana. Ikääntyneiden asiakkaiden määrän kasvaessa tämän saattotarpeen katsottiin lisääntyvän ja merkitsevän yhdessä muiden 65

62 asumispolun tehtävien lisääntymisen kanssa tarvetta resursoida lisää kenttätyöhön. Tulevaisuudessa joudutaan monienkin asiakkaiden kohdalla miettimään toiminnan viemistä heidän asuinalueille, ehkä joskus jopa kotiin eräänlaisten mobile-aktiviteettien muodossa. Lämmin ruoka, sosiaaliset kontaktit, työntekijän tapaaminen ja toiminta sinänsä ovat juuri niitä päivätoiminnan osa-alueita, jotka tukevat ryhmäläisten mielestä luontevasti päihdekuntoutustakin. Asumispolulla olevista osa on yksinäisiä, eikä heillä ole riittävästi sosiaalisia kontakteja. He eivät sosiaalisista peloistaan ym. johtuen ehkä uskalla aina lähteä kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Vaikka asiakas ei kovin aktiivisesti osallistuisikaan toimintakeskuksen toimintoihin paikan päällä, jo pelkkä läsnäolo ja muiden ihmisten tapaaminen antavat hänelle vaihtelua elämään ja luovat osallisuuden tunnetta. Yleisemminkin arviointiin, että asiakkaiden passiivisuus aktiviteettien suhteen johtuu siitä, että he pelkäävät joutuvansa muiden torjumiksi. Keskustelijat olivat yksimielisiä, että pelkät asumista vahvistavat järjestelyt asumispolulla eivät yksin riitä asiakkaan voimaistumiseen. Asuminen tukee päihdekuntoutusta ja päihdekuntoutus tukee asumista, todettiin. Lisäksi tarvitaan asiakkaan arjessa selviytymisen tukemista eli elämänhallinnan harjoittelua käytännössä. Ryhmän jäsenet kertoivat, että Salon seudulla sosiaalitoimi ja työvoimatoimisto ovat viime vuosina tulleet aktiivisesti mukaan tukemaan asumispolulla olevien kuntouttamista. Tästä yhteistyöstä on hyviä kokemuksia. Syyksi tilanteen paranemiseen nähtiin A-klinikan ja paikallisten toimijoiden vuosien varrella lujittunut molemminpuolinen luottamus. Erityisesti korostettiin molempiin suuntiin kulkevan palautteen merkitystä. Tukiasunnoissa asuvien kohdalla vaikeudeksi nähtiin säännöllisen päivärytmin puuttuminen. Elämästä todettiin helposti tulevan passiivista oleilua ja ajantappamista. Tämän katsottiin altistavan myös retkahduksille. Samaa asiaa valittivat monet tukiasunnoissa asuvat asiakkaat itsekin heitä haastateltaessa. Ratkaisuksi ryhmä ehdotti mm. tukiasumiseen liittyvän kenttätyön vahvistamista. Eräänä käytännön keinona edellä mainittuun nähtiin yhteistyö paikallisten toimijoiden (kunnat, vapaaehtoisjärjestöt, seurakunnat ym.) kanssa. Tämä saattaisi merkitä esimerkiksi yhteisen kenttä- tai yhdyskuntatyöntekijän palkkaamista. Tukiasumiseen liittyviä kotikäyntejä pitäisi ryhmän mielestä niin ikään lisätä ja kehittää erityisesti tukiasumiseen sopivia aktiviteetteja. Päihdekuntoutuksen ja terapian olisi asumispolulla oltava määrätietoisempaa ja suunnitelmallisempaa nykyiseen verrattuna, ryhmässä arveltiin. Ryhmään osallistuneiden kesken oli epäselvyyksiä asumispolun ja siihen liittyvien käytäntöjen yksityiskohdista. Varsinkin menettelytavat erilaisten ääritapausten kohdalla olivat epäselviä. Asumispolun rakenteita pidettiin yleisesti hyvinä ja toimivina. Niihin katsottiin liittyvän monia yksilöä eheyttäviä elementtejä. Asumispolku nähtiin prosessiksi, joka mahdollistaa parhaimmillaan yksilön identiteetin rakentamisen ja testaamisen asioiden edelle kiirehtimättä. Toisaalta jotkut ryhmässä olivat havainneet juuri kiirehtimisen astuneen asumispolkukäytännöissä viime aikoina kuvaan mukaan. Asumispolun sisältöjen ja yksityiskohtien kehittämiseen toivottiin jatkossa erityistä panostamista. Pitkän näköalattoman vaiheen jälkeen asiakkaan elämänhallinnan jälleenrakentaminen vie aina oman aikansa, keskustelussa todettiin. Arjen käytännöt joudutaan tällöin rakentamaan ja harjoittelemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Tämän ei uskottu onnistuvan asumispolulla ilman selviä pelisääntöjä ja rakenteita. 66

63 Keskustelua synnytti myös asumispolku-termi metaforana. Onko kysymys kiemurtelevasta polusta, joka kulkee metsän läpi vai suoraviivaisesti maisemaa halkovasta valtatiestä. Kuka tekee tämän väylän? Miten sillä edetään? Mitä elementtejä siihen liitetään? Termin katsottiin viittaavan prosessiin, joka erilaisten mutkittelevienkin vaiheiden jälkeen johtaa johonkin päämäärään. Joillekin tämä päämäärä on täysraittius, joillekin aineidenkäytön edes ajoittainen hallinta tai haittojen minimoiminen. Joidenkin kohdalla kysymys on päivästä toiseen sinnittelystä ilman, että merkittäviä muutoksia elämässä tapahtuu. Polulla todettiin olevan mutkia ja sivupolkuja. Mutkat ja sivupolut voivat olla asiakkaan epärealistisia odotuksia, velkoja ja vuokrarästejä, ihmissuhdeongelmia, retkahduksia ym., jotka muuttavat asiakkaan elämää. Edellä kerrotuista syistä työntekijä tulee olla joustava mutta samalla määrätietoinen, jottei asumispolun idea pääse unohtumaan. Salon seudullakin on meneillään kuntien yhdistyminen. Sen arveltiin vaikuttavan myös päihdetyöhön ja asumispolun toteuttamiseen jatkossa. Erityisesti pelättiin suoritekeskeisyyden yleistymistä, jolloin asumispolun ja päihdekuntoutuksen realiteetit unohdetaan ja tuijotetaan vain rahaan ja suoritteisiin. Tällöin unohdetaan asumispolun ja päihdekuntoutuksen pitkäkestoisuus pienten muutosten kautta etenevänä prosessina. Tulosvaatimukset perinteisessä muodossaan eivät sovi päihdekuntoutukseen ja vielä vähemmän asumispolkuajatteluun, ryhmässä arveltiin. Pienten kuntien mahdollisuudet paikantaa ja ratkaista päihdeongelmaisten asumisen ongelmia nähtiin nykyisellään rajallisiksi. Juuri tähän arveltiin tarvittavan sopimuskunnissa tulevaisuudessa mm. Salon A-klinikan asiantuntijuutta. Ratkaisuksi nähtiin kuntien välinen ja laajempikin seudullinen yhteistyö päihdeongelmaisten asuttamisessa ja siihen liittyvässä kokemusten vaihdossa. Tästä oli merkkejä ryhmäläisten mielestä jo nähtävissä. Asumispolkuun liittyvinä haasteina ryhmässä nähtiin selviämis- ja katkaisuhoitoaseman saaminen Salon seudulle. Lisäksi todettiin tarvittavan alkoholidementiaa sairastaville tarkoitettu pienryhmäkoti sekä yöpäivystyskokeilun vakiinnuttaminen. Ikääntyneille ja liikuntarajoitteisille päihdeongelmaisille suunnatulla Rolle-työllä on yhtymäkohtia monella tapaa myös asumispolkuajatteluun. Pitkään kotonaan selviytyneiden ikääntyneiden päihdeongelmaisten siirtyminen vanhusten- tai terveydenhuollon laitospalveluihin ei onnistu nykyisin käytännössä kovin hyvin. Ryhmäläiset totesivat, että jo nyt ikääntyneitä asiakkaita pallotellaan eri toimijoiden kesken kohtuuttomasti. Tämän tilanteen arvioitiin pahenevan tulevaisuudessa. Päihdeongelmaisten asumiskysymys koettiin vaikeaksi ja piiloon jääväksi ongelmaksi yhteiskunnassa. Toisaalta todettiin, että asumispolulla on myös sellaisia asiakkaita, jotka itse tekevät asumisestaan fasadin, joka estää näkemästä ja käsittelemästä heidän todellisia ongelmia. Pelkkä asumisen korostaminen ja siihen keskittyminen voi joidenkin kohdalla siirtää huomion pois esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmista. Ryhmässä löydettiin koko joukko konkreettisia asioita asumispolun kehittämiseen. Tällaisina otettiin esille nykyistä yksilöllisemmät, vaihtoehtoiset kuntoutusmallit sekä asumispolun yhteys pitkäkestoiseen päihdeongelmien hoitamiseen. Tämän kaiken katsottiin vaativan lähivuosina taas kerran sekä eettistä että periaatteellista keskustelua, mutta myös hoitopoliittisia linjanvetoja A-klinikkatoimen sisällä ja laajemminkin sopimuskuntien kanssa. Asumisen kehittämisen osalta muistutettiin, että alkujaan asumisjärjestelyt Salon A-klinikalla ovat syntyneet kuntien tarpeista. Palvelujen tilaajan 67

64 tarpeille ja toiveille joudutaan olemaan herkkänä jatkossakin, mutta edellä kerrotun rinnalla tarvitaan A-klinikan toimesta myös ennakoivia kannanottoja ja selvityksiä kehityksen suunnasta sopimuskuntien päätöksenteon tarpeisiin. Työntekijöitä keskustelutti myös naisasiakkaiden rooli. Erityisesti pohdittiin sitä, missä muodossa naisasiakkaat tarvitsevat vain heille räätälöityä kuntoutusta ja tukitoimia. Naisten todettiin jostakin syystä keskeyttävän miehiä useammin asumispolulla, jolla heitä muutenkin on vain muutamia. Ratkaisuna esitettiin vain naisille suunnatun ryhmätoiminnan vahvistamista. Naisten ryhmistä on Salon A-klinikalla jo ennestään hyviä kokemuksia. Tässä yhteydessä muistutettiin siitä, että merkit viittaavat naisasiakkaiden olevan tulevaisuudessa erilaisia kuin nyt. Naisten ja päihdekäyttäytyminen miesmäistyy ja naiseus saa jatkossa uusia, maskuliinisempia piirteitä, ryhmässä todettiin. Myös naisten määrän asiakaskunnassa todettiin olevan kasvussa. Ikääntyneet asiakkaat luovat ryhmäläisten mielestä tarvetta tukiasumisen yksilökohtaisen palveluohjauksen tehostamiseen, jotta nämä asiakkaat saisivat tarvitsemansa hoidon palvelujärjestelmässä. Myös Rolle-toiminnan uskottiin tulevaisuudessa laajenevan entisestään. Sekin suuntautuu jatkossa entistä enemmän yksilökohtaisen palveluohjauksen, ikääntyneiden asiakkaiden hoidon turvaamisen sekä heidän oikeuksiensa puolustamisen suuntaan. Rolle-asiakkaiden intervallihoidon tarpeen lisääntymisestä kerrottiin jo nyt olevan merkkejä ja tämän tarpeen uskottiin tulevaisuudessa kasvavan. Ikääntyneet päihdeongelmaiset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään. Fyysisen kunnon heikentyessä he joutuvat sitten varsin nopeasti siirtymään raskaaseen laitoshoitoon. Laitoshoito (terveyskeskuksen vuodeosastot, vanhainkodit jne.) eivät kuitenkaan ole aina oikea paikka näille asiakkaille, ryhmässä pohdittiin. Ikääntyneille asiakkaille on kehitettävä tulevaisuudessa uusia asumismuotoja. Näin ryhmän mielestä turvataan ihmisarvoinen vanhuus ikääntyneille päihdeongelmaisillekin. Tällaisina esitettiin soluasuntoja, pienryhmäkoteja ja yleensä tälle asiakasryhmälle räätälöityä tuettua asumista. Lopuksi ryhmässä heräsi lyhyt keskustelu siitä, miten tulevaisuudessa myös maahanmuuttajataustaiset asiakkaat ovat aiempaa enemmän mukana hoitoketjuissa ja asumispolulla. Erilaisten kult-tuurien kohtaamiseen on varauduttu käytännössä riittämättömästi. Tämä edellyttää jatkossa mm. asumispalveluihin liittyen monikulttuurisuuden tiedostamista. Erityisesti joudutaan ottamaan huomioon eri kulttuurien tavat käydä keskustelua aroista ja hävettävistä asioista, kuten esim. päihteiden käytöstä. Myös perhehoidon toteuttamista joudutaan tarkastelemaan tällöin uusista näkökulmista. Kuten edellä olevasta huomataan ryhmä keskusteli pitkälle samoista teemoista, joita nousi esille jo työntekijöiden yksilöhaastatteluissakin. Tämä kertoo toisaalta siitä, että juuri nämä teemat ovat työntekijöiden mielestä haasteellisimmat asumispolulla juuri nyt. Niihin kaivataan myös vastauksia lähitulevaisuudessa. Näihin teemoihin saadaan toimivia vastauksia käytännössä vain kokeilemalla ja tekemällä asioita uudella tavalla. Se on toimiva tapa oppia uutta myös päihdetyössä ja siihen liittyvien asumiskysymystenkin yhteydessä. Työntekijöiden ryhmähaastattelu herättää monia kysymyksiä. Ovatpa päihdeongelmaisten asumisjärjestelyt mitä tahansa, niin aina törmätään käytännössä 68

65 yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden rajoihin. Systeemin toimivuuden, rakenteiden ja sääntöjen nimissä ei voida mennä mitätöimään asiakkaiden itsenäistä päätöksentekoa elämästään. Asiakkaiden toiveita ja odotuksia on kuunneltava erityisen herkästi. Pahimmillaan ammatillisuus saattaa rationaalisuutta korostaessaan ohittaa yksilöllisyyden kuuntelematta sitä, mihin asiakas itse on sillä hetkellä valmis. Silloin työntekijä korostaakin omia toiveitaan ja pettyy, kun asiakas ei sitten niitä kykene täyttämään. Tapa, jolla työntekijä kohtaa ja käsittelee asumispolulla tai -palvelujen piirissä olevaa asiakastaan, on asiakkaalle malli siitä, mitä kunnioittava ja tasavertainen vuorovaikutus käytännössä on. Tämän realiteetin havaitseminen on jo itsessään askel asiakkaan yhteiskuntaan integroitumisen ja itsenäisen voimaantumisen tiellä, ryhmässä todettiin. 7. Johtopäätöksiä Salon A-klinikan asumispalvelut ja asumispolku ylläpitävät kiistatta asiakkaiden raittiutta, asumisen jatkuvuutta ja elämänhallintaa. Ne tarjoavat koordinoidusti kuntoutusta ja tukea moniongelmaisille, monien palvelujen piirissä oleville asiakkaille. Tulokset ovat itse asiassa yllättävänkin hyviä, kun otetaan huomioon tämän asiakasryhmän elämänhistoria ja -tilanne. Hoidon ja kuntoutuksen pitkäjänteisyys toteutuu erityisen asumispolkustrategian yhteydessä. Asumispalvelut ja asumispolku muodostavat päihdeongelmaisten kohtaamiselle käytäntöjä, jossa asiakkaiden kulloisetkin elämäntilanteet voidaan kohdata ammatillisesti, toteuttaa palveluohjausta ja kuntouttavia toimenpiteitä sekä seurata asiakkaiden edistymistä pitkällä aikavälillä. Varsinkin moniongelmaisista ja monilla luukuilla asioivista asiakkaista saadaan A-klinikalla asumispalveluissa kokonaiskuva, jossa on laajemmin ajankohtaistietoa asiakkaasta ja hänen arjestaan kuin mitä on muiden toimijoiden käytettävissä. Tämä antaa hyvät lähtökodat yksilökohtaiselle kuntoutukselle. Salon A-klinikan asumispalvelut ja asumispolku ovat olennainen osa paikallista asuntopolitiikkaa, vaikka sitä ei ehkä sellaiseksi laajasti mielletä. A-klinikan asumispalvelut ja asumispolku kohtaavat yhden asuntopolitiikan haastavimmista asiakasryhmistä. Työntekijät joutuvat mm. palveluohjauksen yhteydessä taistelemaan palvelujärjestelmässä näille asiakkailleen kuuluvan avun ja tuen, koska päihdeongelmaisten asiakkaiden tarpeet harvoin priorisoituvat korkealle yhteiskuntapolitiikan käytännöissä. Juuri tästä syystä kannattaisi tulevaisuudessa miettiä mahdollisen alueellisia päihdeongelmia, niiden hoitoa ja mm. päihdeongelmaisten asumista käsittelevän barometrin tuottamista säännöllisesti kuntien päihdepoliittisen suunnittelun tarpeisiin. Näin nämä asiakkaat ja heidän tarpeensa tulisivat näkyvämmiksi paikallisessa hyvinvointipalvelujen suunnittelussa. Asumispolku toimii pitkäjänteisesti eikä hylkää niitä asiakkaita, jotka eivät kykene nopeisiin muutoksiin elämässään. Yhteiskunnassa on yleistynyt vaatimus tulosten ja panosten vastaavuudesta. Päihdeongelmaisten asumisen turvaamiseen tehokkuusajattelu ei nykymuodossaan sovi. Tehokkuusajattelu hylkää ne, jotka eivät ole vielä valmiita tai riittävästi motivoituneita muutokseen. Asumispolkuajattelu ketunlenkkeineen on eettisesti kestävä palveluinnovaatio, joka ottaa huomioon sen, että päihdeongelmaisen 69

66 elämänhallinnan vahvistumisella on oma logiikkansa ja aikataulunsa. Asuminen on inhimillinen perustarve, jolle ei pidä asettaa ennakkoehtoja. Tämän raportin tulosten perusteella näyttää siltä, että asiakaskunnassa tapahtuvat muutokset Salon seudulla edellyttävät A-klinikan asumispalvelujenkin tueksi jatkossa selviämis- ja katkaisuhoitoaseman sekä alkoholidementiaa sairastaville asiakkaille pienryhmäkodin. Työntekijöiden mielestä tarvitaan lisäksi katkaisuhoitoa edeltävä pieni märkä paikka, jossa asiakkaat olisivat edes jonkinlaisen sairaanhoidollisen seurannan piirissä juomakauden loppuvaiheessa, ennen kuin he ovat vielä valmiita esim. katkaisuhoitoon. Ehdotus on monessa mielessä perusteltu ja kannatettava mutta vaikea toteuttaa nykyisessä yhteiskunnallisessa asenneilmapiirissä. Nämä työntekijöiden kokemukset ovat toivottavasti juuri niitä heikkoja signaaleita, joista merkittävät muutokset usein saavat alkunsa (esim. Coffman 1997). Yöpäivystyskokeilu ja vertaistukitoiminta ovat osoittaneet tarpeellisuutensa ja sopivuuteensa asumispalvelujen yhteydessä. Ne monipuolistavat ja syventävät kuntouttavia toimenpiteitä ja tukevat asumista. Lisäksi ne suuntaavat kuntoutuksessa huomion ongelmien ehkäisyyn ja seurantaan, jotka muuten jäävät helposti katveeseen. Asiakkaan ongelmiin päästään käsiksi jo ennen kuin jotakin vakavampaa on tapahtunut. Yöpäivystys ei ole vain turvallisuustekijä, vaan se tarjoaa mm. Anjalansalossa entistä paremman mahdollisuuden ottaa hoitoon huonokuntoisempia asiakkaita, eli se muuttaa asiakasrakennetta. Vertaistuki puolestaan ammatilliseen työhön kytkeytyessään tehostaa ja syventää päihdeongelmaisten kuntouttamista ja ongelmien jälkihoitoa. Siinä yhdistyvät vertaistuen parhaat ominaisuudet ja ammatillinen osaaminen tavalla, joka ei vaaranna vertaistuen eikä ammatillisen päihdetyön itsenäisyyttä. Käytännössä ongelmaksi asumispolulla voi muodostua asiakkaiden valikoituminen. Koska asumispolku vasta hakee linjaansa, on oltava erityisen tarkka siitä, ettei synny rinnakkaisia toisiaan kumoavia käytäntöjä, ellei niihin sitten ole todellista tarvetta. Jatkossa on keskusteltava selväksi, miten menetellään asumispolulla olevien asiakkaiden kohdalla eri tilanteissa. Miten asiakkaat valikoituvat prosessin eri vaiheisiin ja mitä heiltä vaaditaan? Tämä edellyttää asiakkaan tilanteen monipuolista ja systemaattista seurantaa asumispolulla. Kysymys on myös sekä harjoittelu- että kriisiasumisen tehostamisesta Salon A-klinikan toimialueella. Monet asumispalvelujen ja -polun piirissä olevat asiakkaat ovat yksinäisiä, eikä heillä ole useinkaan aktiviteetteja vapaa-aikanaan. Toisaalta monet asiakkaista tarvitsisivat oikeaa tekemistä ja edes pienimuotoista korvausta tekemisestään. Tämä edellyttää kuitenkin aluksi esim. projektityyppisen hankkeen toteuttamista. Eräs ratkaisu toiminnallisuuteen tehostamiseksi saattaisi olla tuotannollinen osuuskunta, joka voisi joustavasti vaihtaa toimialaansa suhdanteiden mukaan. Toiminta ja -päiväkeskukset ovat jatkossakin avainasemassa päihdeongelmaisten asumista tuettaessa. Myös monipuolisten ja asiakkaiden yksilölliset tarpeet huomioon ottavien aktiviteettien tarjoamiseen on syytä kiinnittämään jatkossa huomiota. Toimintakeskusten ja päivätoiminnan uusien sisältöjen kehittäminen voisi käynnistyä esimerkiksi toimintakeskusten kannatusyhdistysten, A-klinikan ja paikallisten toimijoiden (julkiset toimijat ja kolmas sektori) yhteisenä hankkeena. Lähtökohtana pitää tällöin olla asiakastarpeiden kartoittaminen, luovien vaihtoehtoisten toimintamallien suunnittelu ja niiden kokeileva toteuttaminen sekä toiminnan 70

67 systemaattinen seuranta. Ideoita voidaan löytää niin kansallisista kuin kansainvälisistä parhaista käytännöistä (benchmarking). Tämän aineiston perusteella näyttää tärkeältä kehittää asumispolulla oleville asiakkaille säännöllistä ryhmätoimintaa myös erityisten teemojen (kirjallisuus, musiikki, kulttuuri, historia, liikunta, taide, valokuvaus ym.) ympärille. Erityisteemojen ympärille muodostuneen toiminnan tuloksellisuudesta on osoituksena mm. Salon A-klinikalla toteutettu runoryhmä. Toiminta ei tällöin ole päihdekeskeistä vaan asiakkaiden yksilöllisiin kiinnostuksen aiheisiin keskittyvää. Tämän lisäksi tarvitaan elämänhallintaa ja terveyttä edistävää toimintaa, jossa saavutettuja tuloksia voidaan mitata ja seurata. Myös yksilö-, pari- ja ryhmäterapiatoiminnan vahvistaminen tukisi monien asumispolulla olevien asiakkaiden elämänhallintaa. Ikääntyneet päihdeongelmaiset ovat lähivuosina haaste myös päihdetyössä. Heille tarvitaan tukea kotiin, mutta myöhemmin joudutaan etsimään erilaisia tuetun asumisen ja laitosmaisen hoidon vaihtoehtoja. Tämän asiakasryhmän kohdalla mm. Rolle- ja kenttätyöntekijöiden toimenkuva tulee jatkossa keskittymään kokonaisvaltaiseen palveluohjaukseen ja käytännön asioinnissa auttamiseen ja yksilölliseen tukemiseen. Ikääntyneet asiakkaat ovat monesti A-klinikan asiakkaina elämänsä loppuun saakka. Omassa asunnossaankin asuvat huonokuntoiset ikääntyneet päihdeongelmaiset asiakkaat ovat todellinen haaste A-klinikan asumispolulle ja hoitokäytännöille. Erityisesti näiden asiakkaiden kotihoidon kehittämiseen on löydettävä uusia ratkaisuja. Tällöin keskusteluun nousee joko A-klinikan itsensä tai yhdessä kuntien tai muiden yhteistyökumppaneiden kanssa toteuttama laajennettu kotiapu. Tällöin kodinhoidon lisäksi paneudutaan myös päihdeongelmaan ja sen kulloinkin edellyttämiin konkreettisiin toimenpiteisiin. Tällöin mm. kotikäyntien merkitys korostuu entisestään. Rolle-työstä saaduilla kokemuksilla on tässä kehittämistyössä runsaasti käyttöä. Jotta asumispolulla ja asumispalvelujen piirissä olevien asiakkaiden tarpeisiin kyetään kokonaisvaltaisesti vastaamaan, joudutaan kehittämään uudenlaisia asiakaskartoituksen ja seurannan muotoja. Palveluohjauksen korostuminen merkitsee asiakkaan tilanteen ja erityisesti siinä tapahtuneiden muutosten systemaattista ja reaaliaikaista seurantaa. Seurannan on oltava herkkä asiakkaan arjessa tapahtuneille muutoksille. Tulosten olisi välityttävä myös hoitosuunnitelmaan. Asumispolulla olevien asiakkaiden fyysisten ja psyykkisten sairauksien seulonta, ehkäiseminen, hoitaminen ja hoidon jälkiseuranta ovat tulevaisuudessa haastava yhteiskunnallinen tehtävä Salon A-klinikalle. Mm. päihdesairaudet koskevat yhä nuorempia asiakkaita ja asiakassukupolvia. Heidän kohdallaan kysymys on myös käyttäytymis- ja mielialahäiriöiden, ADHD:n, erilaiset psyykkisten sairauksien mutta myös somaattisten sairauksien tunnistamisesta. Tämä edellyttää yhteistyön kehittämistä entisestään terveydenhuollon muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Ikääntyneiden asiakkaiden kohdalla ikääntymiseen liittyvien muistihäiriöiden ja toisaalta alkoholidementian kartoittamiseen joudutaan jatkossa panostamaan myös resursseja. Tämä kaikki vaatii voimavaroja A-klinikan terveyden- ja sairaanhoidollisiin valmiuksiin lähivuosina. Asuminen on inhimillinen perustarve, joka ei saa olla alisteinen välillisille tavoitteille. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi päihdeongelman hoitamisen ja kuntouttamisen laatua tulisi korostaa asumispolullakin olevien asiakkaiden kohdalla. Kaikki voitava on 71

68 tehtävä raittiuden saavuttamiseksi ja päihteidenkäytön hallintaan saamiseksi, mutta esimerkiksi asumispalvelujen saamisen tai niiden jatkumisen ehdoksi ei tule asettaa päihdeongelman hoidon tuloksiin kytkettyjä epärealistisia tavoitteita. Jos näin menetellään, ei tunnusteta päihdeongelman todellista luonnetta. Asiakkaille asetetaan vastuu asioista, joista he ongelmansa dynamiikan ja kognitiivisten vääristymiensä vuoksi eivät ole kykeneviä kantamaan vastuuta. Tällaiset vaatimukset eivät ole eettisesti perusteltuja. Tämäkin hanke ja siihen liittyvä tutkimus on osoittanut, etteivät Salon A-klinikan asumispalvelujen piirissä olevat asiakkaat ole todellisuudessa "takalaittoman puolella eli pelissä mutta eivät pelattavissa", kuten raportin otsikko väittää. Näillä asiakkailla on monenlaisia valmiuksia ja kykyjä, kunhan annamme vain heille mahdollisuuden käyttää niitä. Ehkä suurin ongelma on se, että me kaikki olemme piirtäneet pelikentän rajat ja laatineet säännöt epärealistisesti enemmän itseämme kuin asumispolulla ja asumispalvelujen piirissä olevia A-klinikan asiakkaita ja heidän selviytymistään ajatellen. 72

69 Lähteet Coffman, B. S.: Weak Signal Research Part I: Introduction, Journal of Transition Management, January 15, 1997, MG Taylor Corporation. Edelson, D.: (2002) Design Research: What we learn when we engage in design. The Journal of Learning Sciences, 11(2002) 1: Eskola, J. & Suoranta J.: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä. Vastapaino, Miller,W.: Motivaation ja muutoksen käsitteellistäminen. Teoksessa Koski-Jännes, A. & Riittinen, L. & Saarnio, P. (toim.): Kohti muutosta. Motivointimenetelmiä päihde- ja käyttäytymisongelmiin. Helsinki. Tammi, 2008, Plant M.A. &, Single E. & Stockwell T. (eds): Alcohol: minimising the harm: what works? London. Free Association Books, Robson, C.: Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation tekijöille ja tilaajille. Helsinki. Tammi, Rubin, H.J. & Rubin, I.S.: Qualitative interviewing. The art of hearing data. Thousand Oaks, Sage Publishing, Salon A-klinikan vuosikertomus Salon A-klinikan vuosikertomus Tuominen, P.: Kaaviokuva asumis- ja kuntoutuspolusta, Valkama, H.: Kehittämistutkimus idean kehittelyä ja ankkurointia. Helia ammatillinen opettajakorkeakoulu: Metodologiaprojekti. Työpapereita, 1/2002. Yin, R.: Case study research: design and methods (2nd ed.), Beverly Hills. CA, Sage Publishing Yöpäivystyskokeilun tilastot

70 Liitteet Liite 1 I haastattelun (asiakkaat) teema-alueet (* sisältää myös tulolomakkeen eräät kysymykset) Henkilötiedot: - Syntymävuosi - Sukupuoli - Kotikunta - Aviosääty - Ammattinimike (viimeisin ammattinimike) - Työllisyystilanne - Koulutus - Sosiaaliluokka - Pääasiallinen riippuvuutta aiheuttava aine (myös sekakäyttö) - Milloin käytit ensimmäisen kerran päihteitä? - Milloin ilmaantuivat ensimmäiset haitat päihteiden käytöstä? - Miten hakeutui A-klinikan palveluihin nyt viimeisimmällä kerralla? - Milloin käytti ensimmäisen kerran Salon A-klinikan palveluja? - Lapsia, lukumäärä - Lähin omainen - Asumismuoto haastatteluhetkellä - Muuta: aiemmat hoidot ym. Muut kysymykset: Miten kuvailisit elämääsi ja sen sujumista tällä hetkellä? Millainen on elämäntilanteesi? Onko sinulla sairauksia? Millaisia? Mikä on elämässä helppoa ja mikä vaikeaa? Miten keskiverto päiväsi sujuu? Mitä teet? Missä käyt? Miten vietät vapaa-aikaasi? Mitä harrastat? Miten selviät arjesta ja arkiaskareista? Millaisia ihmissuhteita sinulla on ja miten ne sujuvat? Millaisina koet A-klinikan asumispalvelut? Millaista apua tai tukea kaipaat tai olet kaivannut asumisesi suhteen? A-klinikan asumispalvelujen hyvät ja huonot puolet? Miten ympäristösi suhtautuu esim. tukiasumiseen? Pidetäänkö sitä aitona asumisena? Oletko kuullut asiakkailla olleen ongelmia esim. tuetun asumisen suhteen? Millaisia? Millainen on mielestäsi tuetun asumisen maine? Miten olet asunut viimeisen kolmen vuoden aikana? Millaisena näet asumisesi tulevaisuudessa? Mitä toivot jatkolta asumisen suhteen? Mitä olet tehnyt asumisen suhteen tulevaisuuden varalta? Millaista päihteiden käyttösi on ollut viime aikoina? Mihin suuntaan se on kehittynyt? Näkemyksesi siitä, miten asumispalveluja ja tuettua asumista voisi kehittää? Onko sinulla itselläsi nyt asumisessasi rauha. Onko siinä häiriötekijöitä? Miten asioiden pitäisi olla, jotta selviytyisit asumisen suhteen itsenäisesti? Minkä pitäisi olla toisin? 74

71 Mitä muuttaisit tai tekisit toisin asumispalvelujen ja asumispolun suhteen? Miten Anjalansalo tai Louhela ovat tukeneet asumistasi, itsenäistymistäsi ja tulevaisuuden suunnitelmiasi? Millaisina koet Salon A-klinikan palvelut yleensä? Millaisina koet Salon A-klinikan asumispalvelut? Mielipiteesi yöpäivystyskokeilusta? Mielipiteesi vertaistukitoiminnasta? Mitä muuta haluat sanoa asumispalveluihin liittyen? Liite 2 II haastattelun (asiakkaat) teema-alueet: Milloin asiakas haastateltiin edellisen kerran? Mitä elämässäsi on tapahtunut haastattelujen välillä (yleensä, päihteiden käytön suhteen, asumisen osalta)? Mikä on asumistilanteesi tällä hetkellä? Millaiset ovat asumiseen liittyvät suunnitelmasi ja toiveesi? Miten arkesi sujuu? Mitä teet? Mitä harrastat? Mitä suunnitelmia sinulla on yleensä tulevaisuuden suhteen? Mitkä ovat elämäsi keskeisimmät vaikeudet juuri nyt? Mihin olet tyytyväinen elämässäsi tällä hetkellä? Miten kuvailisit ihmissuhteitasi? Mikä ihmissuhteissa on muuttunut edellisestä haastattelusta? Millaisissa asioissa koet tarvitsevasi ulkopuolisten apua (elämässä yleensä, asumisessa, päihteiden käytön osalta, joku muu asia)? Millainen on suhteesi päihteisiin tällä hetkellä? Millaisia toiveita sinulla on päihteiden käytön suhteen jatkossa? Millainen on terveydentilasi tällä hetkellä? Kuvaile taloudellista tilannettasi? Mitä ongelmia siihen liittyy? Miten kuvailisit asumistasi ja siihen liittyviä toiveitasi tällä hetkellä? Mitä uskot tulevaisuuden tuovan tullessaan elämässäsi? Millaisia asumispalveluja tai niitä tukevia toimenpiteitä toivoisit kehitettävän jatkossa Salon seudulla? Millaiset ovat kokemuksesi Salon A-klinikan asumispalveluista? Miten kehittäisit niitä (Anjalansalo, Louhela, tukiasuminen, yöpäivystys, vertaistuki, joku muu)? Mitä asumispolku on merkinnyt sinulle henkilökohtaisesti? Muita kommentteja, mielipiteitä ja teemoja aihepiiristä? 75

72 Liite 3 Työntekijöiden haastattelun teema-alueet: Asumispalvelujen ja yhdyskuntatyöorientaation juuret Salon A-klinikalla? Asumispolkuajattelun ja termin historia? Mikä asumispolku itse asiassa on? Louhelan ja Anjalansalon rooli asumispolkustrategiassa nyt ja tulevaisuudessa? Tukiasumisen rooli? Asumispolun erityiskysymyksiä? Vertaistuki ja sen kehittäminen? Yöpäivystys ja sen kehittäminen? Erityisryhmät ja järjestelyt asumispolulla? Ikääntyvät asiakkaat haaste asumispolulle Liite 4 Työntekijöiden ryhmähaastattelun teema-alueet: Asumispolun asiakkaat? Asiakkaiden päihdeongelmat? Kuntoutumista tukevat toimenpiteet asumispolulla? Asumispolku innovaationa? Asiakkaiden asumisen vaihtoehdot? Päiväkeskusten rooli asumispolulla? Asiakkaiden arjen sujuminen? Asumispolun solmukohdat? Asumispolku-termi metaforana? Asumispolun tulevaisuus? Naiset asumispolulla? Ikääntyneet asiakkaat asumispolun uusi haaste? 76

73 Liite 5 (Tuominen 2008) 77

74 Liite 6 (Tuominen 2008) 78