Yhdistyksen vuoden 2004 hallitus ja toimihenkilöt: HALLITUS 2004

Transkriptio

1 Munkinseudun koirakerhon jäsentiedote 1/2004

2 Yhdistyksen vuoden 2004 hallitus ja toimihenkilöt: HALLITUS 2004 PUHEENJOHTAJA: Marja-Liisa Veltheim puhelin: SIHTEERI: Outi Louhimo puhelin: jäsen: Elina Kirjalainen VARAPUHEENJOHTAJA: Mirka Rautio puhelin: jäsen: Aki Abiodun jäsen: Outi Temmes jäsen: Minna Maasilta Tiilimäki 18 b Helsinki TOIMIHENKILÖT jäsensihteeri: Minna Maasilta Tiilimäki 18 b Helsinki AGILITY-koulutusvastaava: Mirka Rautio mirka.rautio@kolumbus.fi puhelin: rahastonhoitaja: Orvokki Täyrönen puhelin: TOKO-koulutusvastaava: Marja-Liisa Veltheim marja-liisa.veltheim@kolumbus.fi puhelin: MUISTATHAN MAKSAA JÄSENMAKSUSI! Tili- ym. tiedot löydät tiedotelehden takakannesta. Jäsenmaksut ovat käytännössä ainoa toimintamme rahoituslähde, maksamalla jäsenmaksusi mahdollistat koiraharrastuksen jatkumisen Munkinseudulla. 2

3 Puheenjohtajalta Marja-Liisa Veltheim Maa on vielä lumen peittämä, mutta Munkinseudun koirakerhon jäsenet odottavat jo innolla lumen sulamista. Olen jatkanut viime vuonna aloitettuja neuvotteluja Helsingin kaupungin rakennusviraston kanssa, jotta saisimme koirakerhomme käyttöön koulutuskentän ns. Koneen puistosta. Rakennusvirastolla on ollut alueella tukikohta, josta se on luopunut. Jos tämä entisen tukikohdan hiekkapohja kunnostettaisiin, se olisi mm. agilitya ajatellen parempi alue kuin entinen ruohokenttä, joka on usein mutainen sateen jälkeen. Lisäksi samalle kerhomme vuokraamalle ruohokentälle tunkivat kuulemma viime kesänä yllättäen myös yliopiston ötökkätutkijat, joten kenttä ei ollut lopulta edes kerhon käytössä ja koulutuksia jouduttiin perumaan. Myös uudella ns. koirakurilailla on seurausvaikutuksia koulutustoiminnallemme. Koirien irtipitäminenhän on nyt peräti lain mukaan kiellettyä taajama-alueella (aikaisemminkin Helsingin järjestyssääntö kielsi irtipitämisen). Kuitenkaan esimerkiksi luoksetuloa ei voi harjoitella, jos koirat ovat koko ajan kytkettynä. Myös seuraamisen tulisi onnistua ilman hihnaa. Ihanteellisinta olisi varmaan, jos koirien koulutusalue olisi jopa aidattu, mutta sitä tuskin saamme vielä tänä vuonna aikaan. Tärkeää kuitenkin on, että Koneen puistoon saadaan nyt tottelevaisuus- ja agilitykoulutusta varten kerhollemme selkeästi määritelty koulutusalue. Lupaus tästä on jo saatu. Alue on rakennusviraston viherosaston suunnitelmissa varattu koiraharrastustoiminnalle. Vuokrasopimusta ei ole kuitenkaan vielä tehty, mutta tarjouksemme on toki lähtenyt rakennusvirastoon. Odotamme vastausta jännittyneinä Kerhollemme on tehty internet-sivut, jotka löytyvät ainakin vielä toistaiseksi osoitteesta: www. geocities.com/munkinseudunkoirakerho. Sivut ovat nyt siis ns. ilmaissivuilla, joten kaikenlaisia mainoksia valitettavasti tulee sivujen lukijoille koiratiedotteidemme lisäksi. Pahoittelemme tätä. Jostakin oli kuitenkin aloitettava. Agility-toimintaan tarvitaan kipeästi uusia hankintoja, mm. uusi putki, puomi ja pöytä. Agilityvastaavamme Mirka Rautio on tehnyt jo alustavasti kyselyjä ja tulemme pyytämään hintatarjouksia. Myös aktiivinen rahastonhoitajamme Orvokki Täyrönen on selvitellyt mahdollisia puomin toimittajia. Puomi on kallis hankinta. Todennäköistä on, että ostamme välineet puolivalmiina ja viimeistelemme ne itse. Jossakin vaiheessa toimikauttamme on siis ajankohtaista se, että pidämme talkoot, jolloin pensselit heiluvat. Talkoihin ovat kaikki jäsenemme ja heidän kaverinsakin enemmän kuin tervetulleita. Tottelevaisuuskoulutus on tässä suhteessa niin paljon helpompaa Välineiksi riittävät noutokapulat ja ruutumerkit. Ruutumerkit voi taas tehdä vaikka kukkaruukuista tai lasten hiekkasankoista. Noutokapulat pitänee kyllä ostaa, jos kukaan ei ilmoittaudu halukkaaksi veistämään niitä. Tarkoitushan on, että jokainen hankkii loppujen lopuksi omalle koiralleen sille sopivan noutokapulan ja harjoittelee noutoa kotona. Koulutuskentältä saa kyllä ideoita harjoitteluunsa, mutta varsinainen työ tehdään - niin noudon oppimisessa kuin kaikessa muussakin - oman koiran kanssa aina kotona. Tottelevaisuuskoulutusohjaajina tulevat minun lisäkseni toimimaan tänä vuonna Aki Abiadou ja Outi Louhimo. Outi Louhimo ottaa vastaan ilmoittautumiset tottelevaisuuskoulutus -ryhmiin. Toko-koulutus pyritään aloittamaan heti huhtikuun puolivälissä. Hallituksemme jäsenet Outi Temmes ja Elina Kirjalainen ovat opiskelujensa vuoksi tällä hetkellä muilla mailla. Outi on Ranskassa Lillen kaupungissa ja Elina Viron Tartossa. Kaikista kiireistään huolimatta he ennättivät kirjoittaa tähän lehteen: Outi Ranskan kokemuksista ja Elina koiratanssista. Tästä heille tuhannet kiitokset! Lähetän heille lämpimät terveiset tämän lehden myötä. Onnea opiskeluun ja ennen kaikkea: tervetuloa taas takaisin loppuvuodesta! Kiitokset myös kaikille teille, jotka olette jo maksaneet tämän vuoden jäsenmaksunne ja ilmoittautuneet mukaan koulutusryhmiimme tai muuten vaan kyselleet toiminnastamme. Ilman jäseniä toimintamme ei olisi mahdollista ja ilman jäsenten aktiivisuutta toimintamme ei olisi mielekästä. Tervetuloa mukaan toimintaamme! 3

4 Tanssiva koira? Elina Kirjalainen Koiratanssista yleisesti Ensimmäinen mielikuva sanasta koiratanssi on yleensä jo ihmisen ja koiran yhteinen paritanssi kahdella jalalla tai koiran yksin suorittama flamencon tai break dancen kaltainen suoritus. Todellisuus voi tässä tapauksessa olla kuitenkin tarua ihmeettömämpää, sillä koiratanssin voi määritellä vain koruttomasti musiikin tahdissa tehtäväksi tottelevaisuusohjelmaksi. Määritelmä jättää avonaiseksi kuitenkin loputtomasti mahdollisuuksia, ja koiratanssi voikin olla mitä tahansa seuraamisliikkeeseen perustuvasta marssimisesta kierimisiin, hyppyihin ja akrobatiaan. Koiratanssi on melko uusi laji. Se on keksitty Englannissa ja Amerikassa ehkä 15 vuotta sitten ja sitä on harrastettu Suomessa vasta joitakin vuosia. Koiratanssin kuvaileminen sanoin on melko mahdotonta ja ehkä on parempikin olla sulkematta pois minkäänlaisia variaatioita. Luovuus on tärkeää tämän lajin parissa. Määritelmistä ja historiasta kannattaa lukea enemmän suomalaisen koiratanssiyhdistyksen Tahtitassut - Tass i takt ry:n kotisivuilta osoitteessa Munkinseudun Koirakerhossa koiratanssia on harrastettu vaihtelevalla kokoonpanolla noin 1,5 vuotta. Toimintaa on ollut yhdessä pääkaupunkiseudun 4H-dogsittereiden kanssa. Miksi kaikki voisivat harrastaa koiratanssia?! Koiratanssi ei välttämättä rasita koiraa fyysisesti ja sopii siksi myös vanhoille ja nuorille koirille. Koska liikkeet saa valita itse, voi tehdä vain omalle koiralle sopivia liikkeitä.! Koiratanssissa vaatimustasoa saa säädellä itse ja siitä voi tehdä sellaista, mistä sekä koira että ohjaaja pitävät.! Koiratanssissa ei ole (Suomessa) pakollisia liikkeitä ja siksi tylsät pitkät seuraamiset ja paikallaolot voi vaihtaa esimerkiksi jalan yli hyppyihin ja kumarruksiin.! Koiratanssi on hyvä yleisölaji.! Koska tuomarit arvostelevat teknisyyden lisäksi myös taiteellisuuden, ohjelmat tehdään sitä silmällä pitäen ja voivat olla miellyttävää katseltavaa myös eikoiraharrastajille. Jos koiratanssiohjelma on huono tai epäonnistunut, se yleensä kuitenkin on melko viihteellinen toisin kuin esimerkiksi epäonnistunut suoritus tottelevaisuuskokeessa.! Koiratanssin harrastajan ei tarvitse olla kilpailuhenkinen.! Koiratanssin harrastaminen voi olla antoisaa vaikka ei kävisikään kilpailuissa. Kilpailuissa ei vallitse yleensä kovin vakava ilmapiiri vaan harrastajat yleensä kannustavat toisiaan. 4

5 Kuinka aloittaa koiratanssi? Temppujen opettaminen on hyvä tapa aloittaa. Tavallisimpia liikkeitä ovat esimerkiksi pujottelu jalkojen läpi, molemmilla puolilla seuraaminen, toiselle puolelle vaihtaminen (tämän voi tehdä monella tavalla yhdistettynä esimerkiksi pyörimiseen tai täyskäännökseen), peruuttaminen edessä ja sivulla, pyöriminen (molempiin suuntiin ja esimerkiksi ohjaajan ympäri tai maassa) ja tietenkin tavalliset tottelevaisuusliikkeet. Kun on alkanut opettaa temppuja, kannattaa pyrkiä häivyttämään suuret ja näkyvät käsimerkit ja harjoitella eri ympäristöissä. Kokonaisen ohjelman tekeminen kannattaa kuitenkin aloittaa valitsemalla koiran raviin sopiva musiikki ja esimerkiksi improvisoida musiikin tahtiin aluksi vaikka ilman koiraa. Koiratanssiohjelmia on hyvin erilaisia ja jotkut parhaista koiratanssijoista eivät tanssi lainkaan vaan ohjelmat koostuvat monimutkaisista tempuista ja temppusarjoista. Kuten sanottu, koiratanssiohjelmaa tehdessä tulee vain unohtaa kaikki säännöt ja ennakkoluulot ja päästää luovuus valloilleen. Munkinseudun Koirakerhon koiratanssitoiminta jatkaa jälleen kesällä tai syksyllä kun minä palaan opiskelijavaihdosta Tartosta ja Outi Temmes Lillestä. Kiinnostuneet voisivat ottaa jo etukäteen yhteyttä sähköpostitse joko minuun tai Outiin niin, että kukaan halukas ei ainakaan jää ilman tietoa harjoitusten ajankohdista. Sitä ennen suosittelen alkamaan suunnitella ohjelmaa ja siihen sopivia liikkeitä. Koska koiratanssia ei kukaan varsinaisesti osaa kouluttaa, on ryhmän ideana pääosin auttaa oman ohjelman työstämisessä, temppujen ideoinnissa ja opettamisessa. Koiratanssista löytää hyvin tietoa myös internetistä ja suosittelenkin aloittamaan etsinnät Tahtitassujen kotisivujen linkkilistalta, jolta löytyy muun muassa linkki tanssivan newfoundlandinkoiran kotisivuille. 5

6 Arkitottelevaisuutta Lillessä Outi Temmes Kuten osa teistä jo tietääkin, olen asustanut syyskuun puolivälistä lähtien Ranskan pohjoisosassa Belgian rajalla kaupungissa nimeltä Lille (on muuten Euroopan kulttuurikaupunki 2004). Vietän täällä elämäni parhainta aikaa, eli olen vaihto-oppilaana. Aina tämä ei kuitenkaan tunnu niin kovin ihanteelliselta, ja ikävä koto-suomeen iskee aina välillä. Esimerkiksi silloin, kun yrittää väärällä kielellä opetella geologian terminologiaa tai silloin, kun haluaisi lähteä koiran kanssa lenkille. Koiraystäväni Cami nimittäin jäi vanhemmilleni hoitoon. Jännittävää miten sitä voikin tulla niin riippuvaiseksi eläinten kanssa puuhailuun. No, oikeastaanhan koiran kanssa eläminen onkin enemmän elämäntapa kuin harrastus. Ensimmäiset päivät täällä eivät olleet kovin rohkaisevia. En ollut onnistunut hankkimaan itselleni asuinsijaa Suomesta käsin, sillä ranskalaiset eivät osaa käyttää sähköpostia (yritin useaan otteeseen saada asuntolasäätiöön yhteyden sitä kautta), enkä huonolla kielitaidollani uskaltanut lähteä soittamaan. Minua on aina peloteltu sillä, etteivät ranskalaiset osaa puhua englantia ja säätiön henkilökuntaan tutustuttuani totesin, etteivät puheet ainakaan näiden kohdalla olleet menneet metsään. Kaiken kukkuraksi vieraillessani ensimmäistä kertaa tiedekunnassani, sain kuulla, ettei minua oltu osattu odottaa. Toisin sanoen paperit siitä, että minut oli hyväksytty tänne Erasmus-vaihtoon olivat hukkuneet jonnekin! (Kuulin myöhemmin, että vaihtarivastaava oli vaihtunut kesän aikana, eikä edellinen ollut kuulemma kovin täsmällisesti hommiaan hoitanut.) Tiedekunnassani ei muutenkaan oltu totuttu vastaanottamaan vaihtareita, joten olivat muutenkin aika hukassa kanssani. Vielä sokerina pohjalla tiedekuntani nykyinen vaihtarivastaava on toimistolla paikalla vain maanantai-iltapäivisin ja minä satuin ilmestymään sinne tiistaina Toimistolta ei löytynyt ketään, joka olisi osannut puhua kanssani englantia, joten jouduin selittämään asiani ranskaksi, mikä ei siis vielä siinä vaiheessa sujunut kovin hyvin. Onneksi kaikki lähti sujumaan, kun vihdoin saimme vaihtarivastaavan kiinni (emme tavoittaneet ensin edes kotipuhelimesta), ja nyt uuden lukukauden alussa valitsen kevääksi kursseja jo kuin vanha tekijä. Ehkä juuri tästä ei-niin-ruusuisesta alusta johtuen työntekijät koko yliopiston Service Relations Internationales toimistolla ovat olleet minulle aivan ylettömän kilttejä heti alusta lähtien. Taisin nimittäin olla aika säälittävä tapaus ensimmäisinä viikkoina. He etsivät minulle jopa tiedot siitä, missä lähiseudulla pääsisi katsomaan koirakoulutusta. Ilmoitin nimittäin kaikkien vaihtareiden yhteisessä tiedotustilaisuudessa harrastavani koiran kanssa ulkoilua, kun kielitaitoni ei vielä muuhun riittänyt. Sain tällä kommentilla aikaiseksi yleisen hymähdyksen ihmisten joukossa. Taisi kuulostaa aika hassulta kaikkien harrastan lukemista, matkustelua ja musikkia -esittelyjen keskellä. Olen erilainen nuori, ja ylpeä siitä. Sain siis kuulla, että eräs paikallinen koirajärjestö pitää tottelevaisuuskoulutusta sunnuntaiaamupäivisin (tuttu aika!) kentällä, joka sijaitsee metromatkan päässä asuintalostani. Päätin siis suunnistaa sinne heti seuraavana sunnuntaina. Tiesin sitä paitsi, että kentän läheltä alkaa laajahko puistoalue, jonne päätin suunnata eväiden kanssa koulutuksen jälkeen. Hyviä aktiviteetteja vaihtarille, joka ei vielä tunne alueelta juuri ketään, ja joka potee metsävierotusoireita kaupungin keskustassa. Löysin paikan yllättävän helposti - kiitos hyvän karttani - ja suunnistin kohti ainoata ihmisryhmää, jonka näin kentällä. Ihmisten keskellä pyöri myös koiria, joten oletin osuuneeni oikeaan, tosin varmistin sen vielä kysymällä. Tähän mennessä olin jo oppinut, että dressage on eläinten kouluttamista. Ihmiset olivat mukavia. Juttelin pariskunnan 6

7 kanssa, joka oli selvästi ensimmäistä kertaa koulutuksessa parin kuukauden ikäisen bordeauxindogginsa kanssa oli muuten erittäin sympaattinen otus. Paikalle kertyi yhä enemmän porukkaa, ja lopulta koulutus alkoi??? Voi ahdistus! Mitä nämä ihmiset oikein tekevät?! Seurattuani koulutusta hetken päätin, että en taida tulla toiste. Tapa, jolla koulutusta tehtiin, ei osunut yksiin juuri minkään periaatteen kanssa, joita itse noudatan. Yhdelläkään omistajalla en nähnyt nameja, piikkipantoja sen sijaan bongasin ainakin viisi. Satunnaisesti omistajat kyllä kehuivat koiriaan, mutta eivät tehneet sitäkään säännöllisesti. Koirakot kiersivät suurta ympyrää kouluttajan ympärillä. Välillä pysähdyttiin käskemään koirat istumaan tai maahan. Maahanmeno opetettiin tallaamalla hihnan päälle, jos koira ei heti käskyn jälkeen totellut ja niin edelleen. Ja kaikki siis pyörivät samaa ympyrää tasosta riippumatta tehden samat asiat (muun muassa pitkät paikallaolot häiriön kanssa), edelleen tasosta riippumatta. Kyllä koirat näinkin oppivat, ja myös niiden ohjaajien kanssa, joilla pakotteen ajoitus ei aina osu oikeaan - mutta millä hinnalla? Pakotteita käyttämällä voimme toki opettaa koiramme olemaan ulkoisesti katsottuna passiivisia, sillä ne eivät enää uskalla yrittää itsenäisesti mitään. Mutta mitä liikkuukaan niiden pään sisällä? Kasvava pelko ja ahdistus omistajaa kohtaan? Kai tekin jokainen tiesitte miten helposti eläin yhdistää samalla hetkellä näkemänsä asiat siihen, että sattuu? Millä pystytään kontrolloimaan, ettei koira satu juuri samalla hetkellä katsomaan vaikka vieressä seisovaa koiraa, pientä lasta? Olemmeko valmiit ottamaan tällaisia riskejä koulutuksen nimissä? Enkä ole vielä edes maininnut koiran satuttamisen eettisyyttä. Itse henkilökohtaisesti ainakin arvostan sitä, että koira tekee annetut tehtävät iloisesti ja nauttii tekemisestä. Koiran kanssa harrastamisen pitää mielestäni olla mukavaa toimintaa sekä ohjaajalle että KOIRALLE. Uskomatonta, että ihmiset nielevät pureskelematta kaikki saamansa ohjeet. Sen lisäksi, että erilaisia tapoja kouluttaa sama asia on ties kuinka monta, myös koirayksilöt ovat erilaisia eikä kaikille sovi kaikki tavat. Mutta se siitä valittamisesta. Ei ole mitään niin pahaa, etteikö siinä olisi jotain hyvääkin. Minusta tällä ryhmällä oli oiva idea arkitottelevaisuuskoulutuksen kahden eri osa-alueen mukaan ottamisesta. Arkitottelevaisuus ei nimittäin koostu pelkästään kentällä tehdyistä liikkeistä, vaan mukana on myös arkipäivän tilanteet, kuten ohittamiset ja luoksetulot, joiden täytyy toimia monissa erilaisissa paikoissa, joissa on usein myös paljon häiriöitä. Tämä ryhmä oli siis jakanut koulutuksen kahteen osaan; kentällä tehtävät tottelevaisuusharjoitukset ja niiden jälkeen läheisessä puistossa tehdyt luoksetulo- ja ohitusharjoitukset. Eikä sunnuntaisin häiriöistä ole puutetta Samalla saatiin myös tehtyä elintärkeää käskyjen yleistämistä erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Sitä paitsi yhteinen kävelylenkki teki intensiivisestä harjoittelusta jaksottaisempaa, mikä tutkitusti parantaa oppimista. Tällaista siis täällä. Nyt muistuttaisin vielä, että tämä oli katsaus ainoastaan yhteen yksittäiseen koulutusporukkaa. Sen perusteelle EI siis voi tehdä yleisiä päätelmiä Ranskan koirakulttuurista. Sitä paitsi tuo ensimmäinen kerta jäi viimeisekseni tämän porukan kanssa. Olen onneksi löytänyt toisen porukan, joka treenaa ringsportia (eurooppalainen, rankempi versio suojelusta), jonka treenejä olen käynyt seuraamassa. Jollain tavalla niitä koiravierotusoireita pitää vähentää. Myöhemmin opin, että ranskalaisessa koiraterminologiassa arkitottelevaisuudesta ei käytetäkään termiä dressage, vaan éducation. Dressage on varattu kilpailuihin tähtäävälle koulutukselle. Pitäähän selvä pesäero olla 7

8 Munkinseudun koirakerhon agility Mirka Rautio Koirakerhon agilityvastaava esittäytyy: Heippa kaikille! Olen Mirka Rautio. Tällä hetkellä asun Vantaalla kolmen enemmän ja vähemmän karvaisen koiran kanssa. Linda 6v. ja Tsirp 3v. ovat kiinanharjakoiria, Ninja reilu vuoden vanha iso perunkarvatonkoira. Koirien kanssa harrastamme aktiivisesti agilityä, näyttelyitä ja kennelliiton kaverikoira-toimintaa (vierailemme mm. vanhainkodissa) sekä jonkin verran tokoa. Hauskaa kevättä kaikille karvoihin katsomatta ;) AGILITYSTÄ: Agilityharrastuksen voi aloittaa kun koira on riittävän vanha (yli vuoden ikäinen) ja kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa. Agility on mukavaa harrastamista yhdessä koiran kanssa. Ohjaajan tulee tuntea koiransa, jotta tietäisi miten sen kanssa toimia ja miten sitä parhaiten voi motivoida ja palkita. Koiran ja ohjaajan tulee osata leikkiä yhdessä. Koiran tulisi myös pystyä työskentelemään kohtuullisesti ilman hihnaa. Sairaita, vihaisia eikä kiimaisia koiria saa tuoda kentälle. Syksyn agilityharjoitukset sujuivat mukavissa merkeissä vaikka runsaat sateet estivät joitakin harjoituksia. Yhteishenki agilityryhmässä on ollut hauska ja leppoisa! Suuri kiitos siitä kuuluu ryhmän kaikille jäsenille, ja etenkin nuorille ohjaajille, jotka niin kauniisti ja kärsivällisesti ovat koiriaan käsitelleet. Rodi harjoittelee pussia 8

9 KEVÄÄN HARJOITUKSET: Agility alkaa taas keväällä toukokuun ensimmäisenä tiistaina. Ryhmiä on kaksi, alkeis- ja jatkoryhmä sekä kauemmin harrastaneiden ryhmä. ALKEIS- JA JATKORYMÄ 1 klo Pia ja Alfons Ada ja Filemon Eevi ja Tsirp Tuomas ja Taru Maija ja Welho Marjo ja Eeka Susanne ja?? Minna ja Mikki JATKORYHMÄ 2 klo Aki ja Kaapo Christine ja Martti Johanna ja Rodi Netta ja Ronja Mirka ja Linda Kirsi ja Nana & Peppi Ilmoitathan, jos ryhmä jossa olet, ei jostain syystä sovi sinulle! Agility tiedustelut: Mirka Rautio p tai mirka.rautio@kolumbus.fi Jatketaan keväällä taas yhtä iloisella ja reippaalla meiningillä! Terveisin Mirka ja koiruudet 9

10 Munkinseudun koirakerhon toko Outi Louhimo Mitä toko on? TOKO = koirien tottelevaisuuskoe, mutta myös tottelevaisuuskoulutuksesta käytetään nimitystä TOKO. Itse kokeessa testataan ohjaajan ja koiran välisen yhteistyön ja koulutuksen tulosta. Tottelevaisuuskokeet jakautuvat neljään eri luokkaan: alokas-, avoin-, voittaja- ja erikoisvoittajaluokka. Myös epävirallisia möllitokoja järjestetään. Niistä onkin helppo aloittaa kilpaileminen. Tokoa voi harrastaa kaikkien koirien kanssa, rodusta ja koosta riippumatta. Ja suotavaa se onkin kaikille, vaikka ei haluaisikaan kilpailla ja käydä kokeissa. Kuitenkin jokaisen koiran tulisi omata hyvät käytöstavat ja riittävä arkitottelevaisuus. Koiran tulisi olla jokaisessa tilanteessa omistajan täydessä hallinnassa. Näihin asioihin tottelevaisuuskoulutuksessa tähdätäänkin, ja tietenkin ohjaajan ja koiran välisen yhteistyön ja suhteen parantamiseen. Elämä yhteiskuntakelpoisen, tottelevaisen ja tyytyväisen koiran kanssa on helppoa ja nautinnolista. Koulutuksessa on siis tarkoitus parantaa ja vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä ja suhdetta, opettaa koiralle hallittua käyttäytymistä ja ohjaajalle oikeanlaista koirankäsittelytaitoa. Lisäksi koulutus antaa koiralle paljon erilaisia virikkeitä. Tottelevaisuudesta on myös paljon apua muissa harrastuksissa. Esimerkiksi agilityn aloittaminen on huomattavasti helpompaa kun tottelevaisuus on jo kunnossa. Harjoituksissa voi tällöin keskittyä olennaiseen eikä tarvitse pelätä, että koira karkaa tms. Kun koiran ja ohjaajan suhde on vahvistunut, niin uuden opettaminen ja oppiminen on helpompaa. Tokon voi aloittaa heti kun koiran rokotukset ovat kunnossa. Pennuille järjestetään erikseen pentukursseja, joilla lähdetään ihan alkeista liikkeelle. Sitten on erilaisia ja eri tasoisia arkitottelevaisuus- ja edistyneempien ryhmiä ja vielä erikseen kilpailevien tai kilpailemiseen tähtäävien ryhmät. Meillä MKK:lla on pentu-/alkeisryhmä, edistyneiden ryhmä (arkitottelevaisuus) ja kilpailevien ryhmä. Kerhomme toko-harjoitukset: Sunnuntaisin 18.4 alkaen (yhteensä 8 kertaa) Koneen kentällä klo pentu-/alkeiskurssi sekä edistyneiden ryhmät (arkitottelevaisuus) klo kilpailevien ryhmä Koulutusohjaajina kerholla toimivat itseni lisäksi Marja-Liisa Veltheim ja Aki Abiodun. Koulutusohjaajien esittelyt löytyvät varmaankin seuraavasta lehdestä. Tiedustelut ja ilmoittautumiset koulutuksiin voitte suunnata minulle: outi.louhimo@edu.hel.fi tai p Kentällä nähdään! t. Outi 10

11 MUNKINSEUDUN KOIRAKERHO RY JÄSENANOMUS PVM / NIMI SYNT. AIKA varsinainen jäsen perhejäsen OSOITE TIETOA KOIRAHARRASTUKSESTANI ( en toistaiseksi omista koiraa) Koirani rotu nimi / ikä / Harrastan koirani kanssa Olen suorittanut seuraavia kursseja (esim. koulutusohjaaja, trimmaus yms.) Olen kiinnostunut saamaan tietoa seuraavista asioista: Vahvistan allekirjoituksellani haluavani liittyä Munkinseudun koirakerhon jäseneksi allekirjoitus 11

12 Takakannen kääntöpuolella on jäsenhakemuskaavake. Jos et ole ennestään jäsen, postita anomus jäsensihteerille mielellään jäsenmaksukuitin kanssa. Jäseniksi liitetään vain ne, jotka ovat jäsenmaksun maksaneet! Jos olet jo jäsen, maksa jäsenmaksusi alla olevilla tiedoilla: Saaja: Munkinseudun koirakerho ry. Tilinumero: , KÄYTÄ MAKSAESSASI VIITENUMEROA 55 Jäsenmaksu 2004: 11 euroa Muista laittaa viestiosioon OMA NIMESI ja teksti JÄSENMAKSU 2004! Palautusosoite: Jäsensihteeri Minna Maasilta, Tiilimäki 18 B, Helsinki