Työllisyyskertomus vuodelta 2008

Transkriptio

1 Työllisyyskertomus vuodelta 2008 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 18/2009

2 Työllisyyskertomus vuodelta 2008 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 18/2009

3 Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 18/2009 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagande 18/2009 MEE Publications Employment and entrepreneurship 18/2009 Tekijät Författare Authors Työ- ja elinkeinoministeriön, opetusministeriön, sisäasiainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön virkamiehistä koostuva työryhmä, puheenjohtaja Kimmo Ruth Julkaisuaika Publiceringstid Date Maaliskuu 2009 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Työllisyyskertomus vuodelta 2008 Tiivistelmä Referat Abstract Pääministeri Vanhasen toisen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan tavoitteena on työllisyyden lisääminen henkilöllä vuoteen 2011 mennessä. Tavoitteen toteutuminen merkitsisi työllisyysasteen kohoamista noin 72 prosenttiin vaalikauden lopulla. Hallitusohjelman mukaan tavoitteen toteutumisen edellytyksenä on, että kansainvälinen talouden kehitys jatkuu suotuisana ja palkkakehitys muodostuu työllisyyttä tukevaksi. Vuoden loppupuolella jyrkästi syventynyt globaali talouskriisi vaikeuttaa työllisyystavoitteiden saavuttamista olennaisesti. Hallitus on ohjelmansa puolivälitarkistuksessa todennut, että tavanomaisissa oloissa asetetut työllisyystavoitteet eivät maailmanlaajuisen poikkeuksellisen taantuman oloissa voi toteutua. Hallitus on kuitenkin päättänyt pitää kiinni päämääristään ja tähtää toimillaan uuden kasvupohjan luomiseen, keskeisten pitkän ajan tavoitteiden saavuttamiseen ja lieventämään taantuman välittömiä kielteisiä vaikutuksia. Vuonna 2008 tuotanto kasvoi vielä keskimäärin 0,9 prosenttia, vaikka oli vuoden viimeisellä neljänneksellä jo lähes 2,5 prosenttia pienempi edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Työllisyyden kasvu oli vahvaa vuoden 2008 loppupuolelle saakka. Vuoden 2008 työllisyysaste ( vuotiaat) oli 70,6 prosenttia. Edellisestä vuodesta työllisyysaste kohosi 0,7 prosenttiyksiköllä. Työttömiä oli keskimäärin henkilöä. Työttömien määrä väheni edellisestä vuodesta henkilöä. Työttömyysaste laski 0,5 prosenttiyksiköllä ja oli 6,4 %. Pitkään jatkuneen kasvun seurauksena monilla aloilla ilmeni pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta, mutta rekrytointiongelmat alkoivat loppuvuonna lieventyä työvoiman kysynnän laskun myötä. EU:n Lissabonin strategiassa tavoitteina on nostaa EU:n työllisyysaste 70 prosenttiin, naisten työllisyysaste 60 prosenttiin ja ikääntyneiden (55 64-vuotiaiden) työllisyysaste 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Suomi on jo ylittänyt Lissabonin strategian työllisyysastetavoitteet, mutta taantuman seurauksena työllisyysasteen ylläpitäminen yli 70 prosentin tasolla on vaikeutunut. Talouden ja työllisyyden myönteiseen kehitykseen viime vuosina on vaikuttanut merkittävästi tuotannon hyvä kansainvälinen kilpailukyky sekä vakaata kasvua tukenut talouspolitiikka. Hallitus on määrätietoisesti kohdentanut resursseja tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä teknologia- ja innovaatiorahoitukseen. Työvoiman saatavuutta on lisätty työnvälitystä tehostamalla, työnhaun aktivointitoimilla, työelämän kehittämishankkeilla, eläkejärjestelmän uudistuksilla, koulutuksella sekä tukemalla työvoiman liikkuvuutta ja maahanmuuttoa. Hallituskauden ajan toimiva Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma on hallituksen keskeinen väline edistettäessä työllisyyttä ja työvoiman saatavuutta. Nopeasti heikentyneen taloustilanteen seurauksena työllisyys on kääntynyt laskuun ja työttömyys nousuun vuoden 2009 vaihteessa. Hallitus on eri vaiheissa päättänyt taloutta ja työllisyyttä elvyttävistä toimista, joiden budjettivaikutus on 1,7 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Elvytystoimet kohdistuvat rakentamiseen, tutkimus- ja kehitystoimintaan, investointitukiin, yritysrahoitukseen ja viennin rahoitukseen sekä työvoima- ja koulutuspoliittisiin toimiin. Vuonna 2008 työvoimapoliittisin toimenpitein sijoitettuna oli keskimäärin henkilöä, mikä työvoimaan suhteutettuna vastaa 2,8 prosenttia. EU:n määritelmän mukainen työttömien aktivointiaste oli 28,8 %. TEM:n yhdyshenkilö: Työllisyys- ja yrittäjyysosasto/kimmo Ruth, puh Asiasanat Nyckelord Key words Työllisyys, työmarkkinat, työ- ja elinkeinopolitiikka, koulutus-, alue- ja sosiaalipolitiikka ISSN ISBN Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 193 Kieli Språk Language Suomi Hinta Pris Price 27 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy

4 Eduskunnalle Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 6 :n mukaan työ ja elinkeinoministeriö valmistelee vuosittain julkisen työvoimapalvelun tavoitteiden toteutumista sekä työvoimapalvelun tilaa ja kehitystä koskevan työllisyyskertomuksen, joka annetaan eduskunnalle perustuslain 46 :ssä tarkoitetun hallituksen toimenpidekertomuksen oheisaineistona. Julkisen työvoimapalvelun tavoitteet lain 3 :n mukaan ovat 1) työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainon ylläpito ja edistäminen työmarkkinoilla, 2) työvoiman saatavuuden turvaaminen, 3) työttömyyden torjunta sekä 4) työnteon mahdollisuuden järjestäminen työtä hakeville. Laki painottaa myös muiden hallinnonalojen roolia näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Lain 4 :n mukaan valtio edistää korkeaa ja tasaista työvoiman kysyntää yleisillä talous- ja elinkeinopoliittisilla sekä muilla työllisyyteen vaikuttavilla toimenpiteillä. Työvoiman saatavuuden turvaamiseksi ja työttömyyden torjumiseksi valtio edistää aktiivisella työvoimapolitiikalla ja elinkeino- ja koulutuspoliittisilla sekä muilla kehittävillä ja ohjaavilla toimenpiteillä työvoiman kysynnän ja tarjonnan ammatillista ja alueellista kohtaamista. Vuosittain laadittavaan työllisyyskertomukseen kootaan kuvaukset ja saavutetut tulokset keskeisistä työllisyyden hoitoon vaikuttavista valtionhallinnon toimenpiteistä. Tärkeä näkökulma tarkastelussa on hallitusohjelmaan sisältyvien työllisyyden hoidon linjausten toimeenpano ja toteutuminen. Vuosittaista kertomusta valtionhallinnon toimenpiteistä työllisyyden hoidossa on hieman erimuotoisesti laadittu yhtäjaksoisesti 1950-luvulta lähtien. Nämä asiakirjat antavat pitkän, useat kehitysvaiheet kattavan näkökulman Suomen työmarkkinoihin ja työllisyyspolitiikan linjauksiin. Vuoden 2008 työllisyyskertomuksen valmisteli työ- ja elinkeinoministeriön asettama poikkihallinnollinen työryhmä, johon nimettiin edustajat työllisyyden hoidon kannalta keskeisistä ministeriöistä. Kertomuksen laadintaan osallistuivat edustajat työ- ja elinkeinoministeriöstä, opetusministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, sosiaalija terveysministeriöstä ja valtiovarainministeriöstä. Antamalla useat hallinnonalat kattavan kokonaiskuvan valtionhallinnon vuosittaisista työllisyyden hoitoon vaikuttavista toimenpiteistä kertomus pyrkii palvelemaan eduskuntaa työllisyyspolitiikan toteutuksen seurannassa ja toimenpidelinjauksia koskevassa päätöksenteossa. Työryhmän puheenjohtajana toimi neuvotteleva virkamies Kimmo Ruth työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän jäseninä toimivat aakkosjärjestyksessä mainiten ylitarkastaja Ahti Avikainen työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoistutkija Kari Gröhn sosiaali- ja terveysministeriöstä, ylitarkastaja Kari Gröhn työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Tomi Halonen opetusministeriöstä, ylitarkastaja Irma Heikkilä-Paukkonen sisäasianministeriöstä, toimialasihteeri Reetta Hyvämaa työja elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Timo Jokiperä työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Pirkko Jukka työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Mikko Kauppinen työ- ja elinkeinoministeriöstä, suunnittelija Tarja Kyyrönen työ- ja

5 elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Seppo Larmo työ- ja elinkeinoministeriöstä, ylitarkastaja Jari Peura työ- ja elinkeinoministeriöstä, työmarkkinaneuvos Marja Rantakaulio työ- ja elinkeinoministeriöstä, erikoissuunnittelija Maarit Sumuvuori työja elinkeinoministeriöstä, tutkimuskoordinaattori Minna Suvanto työ- ja elinkeinoministeriöstä ja neuvotteleva virkamies Marja Tuovinen valtiovarainministeriöstä. Tässä kertomuksessa esitettyjä toimenpiteitä, niiden toteutusta ja vaikuttavuutta koskevat kuvaukset perustuvat ao. viranomaisilta saatuihin selontekoihin sekä tilasto-, tutkimus- ja seurantatietoihin. Työryhmä on eri hallinnonaloilta kootun aineiston pohjalta laatinut kattavan kertomuksen työvoiman kysyntään ja tarjontaan, työmarkkinoiden toimintaan sekä työttömyysajan toimeentuloturvaan kohdistuvista valtionhallinnon toimenpiteistä, joilla on edistetty julkisia työvoimapalveluja koskevan lain tavoitteiden toteutumista vuonna Työllisyyskertomukseen sisältyy myös ruotsinkielinen tiivistelmä. Helsingissä 31. päivänä maaliskuuta 2009 mauri pekkarinen Elinkeinoministeri tarja cronberg Työministeri erkki virtanen Kansliapäällikkö

6 Sisällys Eduskunnalle Työllisyyspolitiikan tavoitteet Hallituksen työllisyystavoitteet Työ- ja elinkeinostrategia ja työmarkkinoiden joustoturvan kehittäminen EU:n työllisyysstrategia ja Suomen kansallinen toimenpideohjelma Talouskehitys Kansainvälinen talous Talouskehitys Suomessa Työllisyystilanteen kehitys Työvoiman kysyntä Työvoiman tarjonta Työttömyyden kehitys Työttömyyden rakenne Talouspoliittiset toimet työllisyyden edistämiseksi Talouspolitiikka ja taloudellisen kasvun edistäminen Veropolitiikka Palkanmuodostus ja työkustannusten kehitys Hallituksen poikkihallinnollinen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma Ohjelman yleistavoitteet ja seuranta Huolehditaan työvoiman täysmääräisestä käyttämisestä ja työvoiman saatavuudesta Edistetään yrittäjyyttä ja yritysten kasvua Parannetaan työn tuottavuutta ja työelämän laatua Työ- ja maahanmuuttopolitiikka ja työmarkkinoiden toiminnan edistäminen Työnvälitys Työnvälityksen palvelut työnhakijalle Työnvälityksen palvelut yrityksille ja työnantajalle... 42

7 6.1.3 Verkkopalvelut ja Työlinja valtakunnallinen Contact Center Työvoimapalvelut työvoiman vähentämistilanteissa Kansainväliset työvoimapalvelut Nuorten työllisyys ja yhteiskuntatakuu Ammatillisen kehittymisen palvelut Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus Koulutus- ja ammattitietopalvelu Ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelut Ammatillinen kuntoutus Työllistämistukijärjestelmä ja työmarkkinatuen aktiivitoimenpiteet Työllistämistukijärjestelmä Työllisyyspoliittinen avustus Työmarkkinatuen aktiivitoimenpiteet Työllisyysperusteiset investoinnit Vaikeasti työllistyvien tukitoimet Maahanmuuttopoliittiset toimenpiteet Työelämän sääntely ja laadun kehittäminen Työelämää kehitetään kolmikantaisesti Toteutetut lainsäädäntöhankkeet Valmistelussa olevat hankkeet Työelämän laadun kehittämistoimet Työelämän laadun mittareita Työelämän laadun tila Työelämän tuottavuuden ja laadun kehittämisohjelma (Tykes) Yhteiskuntavastuu elinkeinopolitiikan ja työllisyyden näkökulmasta Työ- ja elinkeinopolitiikalla hoidettavan työllisyyden resurssit ja tuki Resurssit ja organisaatio Työpoliittinen tutkimus Työhallinnon kansainvälinen yhteistyö Työvoimapolitiikan arviointia Elinkeinopolitiikka työllisyyden edistäjänä Työ- ja elinkeinostrategian toteuttaminen Innovaatiopolitiikka Yritystoiminnan kehitys Yritystukien vaikutukset Erityisrahoitus... 94

8 8 Koulutus- ja kulttuuripolitiikka työllisyyden edistäjänä Koulutuspolitiikan sisältö ja tavoitteet Yleissivistävä koulutus, ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut Ulkomaalaiset opiskelijat ja maahanmuuttajakoulutus Tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen Aikuisväestön koulutuksen ja työllistymisen edistäminen Koulutukseen ja työmarkkinoille siirtymisen nopeuttaminen Työllisyys- ja talousvaikutukset kulttuurissa ja vapaa-aika-aloilla Työllisyyden edistäminen alueilla Alueellisen kehityksen nykytila Valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet Osaamiskeskusohjelma Aluekeskusohjelma, alueellinen maaseutuosio ja koheesio- ja kilpailukykyohjelma Kaupunkipolitiikka Valtion toimintojen ja yksikköjen alueellistaminen Äkillisten rakennemuutosten alueet Sosiaaliturvamaksukokeilut Yksinyrittäjiä rohkaistaan ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen Sosiaalipoliittiset toimet Työttömyysajan toimeentuloturva ja etuudet Työttömyysetuudet Työttömyysetuuksien rahoitus Työttömyysvakuutusrahaston menot ja varat Työmarkkinatuen aktivoinnin vaikutukset Työvoimapoliittiset lausunnot Palkkaturva Työssä pysymiseen tähtäävien toimenpiteiden seuranta Ikääntyneiden pysyminen työssä Sairauspoissaolot Työkyvyttömyys Osasairauspäiväraha Kuntoutus Kuntouttava työtoiminta ja työpankkikokeilu Sosiaaliturvan uudistamiskomitea (SATA)

9 11 EU:n rakennerahasto-ohjelmien toimeenpano Ohjelmakauden ohjelmat Alueelliset tavoite 1- ja 2-ohjelmat Tavoite 3 -ohjelma Equal-yhteisöaloiteohjelma Rakennerahastokauden ohjelmat Kansallinen rakennerahastostrategia Itä-Suomen, Pohjois-Suomen, Länsi-Suomen ja Etelä-Suomen alueelliset EAKR-ohjelmat Manner-Suomen ESR-ohjelma Svenskspråkigt sammandrag Sysselsättningpolitiska mål Den ekonomiska utvecklingen Sysselsättningssituationens utveckling Finanspolitiska åtgärder för att främja sysselsättningen Regeringens tväradministrativa politikprogram för arbete, företagande och arbetsliv Arbetskraftsservice Arbetsförmedling Kompetensutvecklingstjänster Åtgärder för skötsel av sysselsättningen Invandrarpolitiska åtgärder Lagstiftning och kvalitetsutveckling som gäller arbetslivet Resurserna och stödet för arbetspolitiken Näringspolitik som främjare av sysselsättningen Utbildningspolitiken som främjande av sysselsättning Främjande av sysselsättningen i regionerna Socialpolitiska åtgärder Genomförande av EU-strukturfondsprogram

10 1 Työllisyyspolitiikan tavoitteet 1.1 Hallituksen työllisyystavoitteet Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan tavoitteena on työllisyyden lisääminen vuoteen 2011 mennessä henkilöllä. Tavoitteen toteutuminen merkitsisi työllisyysasteen kohoamista noin 72 prosenttiin vaalikauden lopulla. Pitkän aikavälin tavoite työllisyysasteelle on 75 prosenttia. Hallitusohjelman mukaan tavoitteen toteutumisen edellytyksenä on, että kansainvälisen talouden kehitys jatkuu suotuisana, ja palkkakehitys muodostuu työllisyyttä tukevaksi. Työllisyyden kasvu on Suomessa ollut poikkeuksellisen vahvaa vuoden 2008 loppupuolelle saakka. Vuoden 2008 työllisyysaste ( vuotiaat) oli 70,6 prosenttia. Edellisestä vuodesta työllisyysaste kohosi 0,7 prosenttiyksiköllä. Globaali talouskriisi vaikeuttaa kuitenkin työllisyystavoitteiden saavuttamista olennaisesti. Hallitus on ohjelmansa puolivälitarkistuksessa todennut, että tavanomaisissa oloissa asetetut työllisyystavoitteet eivät maailmanlaajuisen poikkeuksellisen taantuman oloissa voi toteutua. Hallitus on kuitenkin päättänyt pitää kiinni päämääristään ja tähtää toimillaan uuden kasvupohjan luomiseen, keskeisten pitkän ajan tavoitteiden saavuttamiseen ja taantuman välittömien kielteisten vaikutusten lieventämiseen. Talouden ja työllisyyden myönteiseen kehitykseen on useiden vuosien ajan vaikuttanut tuotannon hyvä kansainvälinen kilpailukyky sekä vakaata kasvua tukenut talouspolitiikka. Hyvän kilpailukyvyn ansiosta Suomi on voinut hyödyntää vientimarkkinoiden vahvaa vetoa. Tuotannon kasvun edellytyksiä on tuettu sekä suhdannepolitiikan mukaisin verokevennyksin että työmarkkinoiden toimintaa parantanein rakenteellisin uudistuksin. Hallitus on jatkanut määrätietoista panostamista tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä teknologia- ja innovaatiorahoitukseen. Suomi on säilyttänyt asemansa maailman kärkitiloilla panostuksessaan uuden tiedon luomiseen ja teknologisten sovellusten kehittämiseen. Suomessa tutkimus- ja kehittämispanostus ylittää Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteen kolmen prosentin BKT-osuudesta. Työvoiman saatavuutta on määrätietoisesti lisätty työssä jatkamista edistävillä eläkejärjestelmän uudistuksilla, työnhaun aktivointitoimilla, työelämän kehittämishankkeilla, koulutuksella sekä työvoiman liikkuvuutta ja työperäistä maahanmuuttoa edistämällä. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia torjutaan lisäämällä koulutuspaikkoja, tehostamalla työnvälitystä ja valmistelemalla ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta. Työvoiman kysyntää on vahvistettu mm. yrittäjyyttä tukevin ja työvoimakustannusten kasvua hillitsevin toimin, veronkevennyksin, kotitalousvähennyksen korotuksella sekä työllistämistukien avulla. Äkillisten rakennemuutosongelmien lieventämiseksi on talousarvioon varattu erillinen määräraha ja jatkettu toimintamallin kehittämistä. 11

11 Työelämän vetovoimaa on vahvistettu lainsäädäntötoimin, kehittämällä hyviä käytäntöjä sekä parantamalla työelämän laatua. Tavoitteena on ollut edistää työssä jaksamista, kannustaa työssä käyntiä sekä helpottaa työhön paluuta kuntoutuksen kautta. Työelämän laatua on kehitetty Tykes-ohjelman tuella. Nopeasti heikentyneen kansainvälisen taloustilanteen seurauksena työllisyysaste kääntyy laskuun ja työttömyys nousuun vuonna Hallitus on jo reagoinut talouskehityksen heikentymiseen ja päättänyt taloutta ja työllisyyttä elvyttävästä laajasta toimenpidekokonaisuudesta elokuun 2008 budjettiriihestä alkaen. Vuoden 2009 talousarvioesityksen lisäksi hallitus on tehnyt elvyttäviä ratkaisuja vuoden 2008 kolmannessa lisätalousarvioesityksessä, vuoden 2009 talousarvioesityksen täydennyksessä ja vuoden 2009 ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä. Elvytystoimien mittakaava on yhteensä noin 1,7 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna Elvytystoimet kohdistuvat rakentamiseen, tutkimus- ja kehitystoimintaan, investointitukiin, viennin rahoitukseen sekä työvoima- ja koulutuspoliittisiin toimiin. Hallitus on myös päättänyt merkittävistä toimista pankkisektorin toimintakyvyn turvaamiseksi ja yritysten rahoitustilanteen helpottamiseksi valtion suoralla lainoituksella ja takauksilla. Vuodelle 2009 ajoitettujen elvyttävien toimien tarkoituksena on ennen kaikkea vaimentaa suhdannekäänteen jyrkkyyttä, vähentää työttömyyden nousua sekä huolehtia siitä että suhdanteiden vaikutukset yritysten toimintaedellytyksiin, työvoiman määrään sekä tuottavuuteen jäävät mahdollisimman pieniksi. Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmalla on keskeinen asema työvoiman kysyntää ja tarjontaa tukevien toimien yhteensovittamiseen eri hallinnonalojen välillä. Ohjelmassa toteutetaan tulevaisuuden työvoimatarpeiden kannalta välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia, tuetaan yrittäjyyttä ja lisätään tuottavuutta parantamalla työelämän laatua. Vuoden 2008 alussa aloitti toimintansa uusi työ- ja elinkeinoministeriö. Tämä toteutettiin yhdistämällä työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö ja siirtämällä uuteen ministeriöön myös aluekehitystä koskevat tehtävät sisäasiainministeriöstä. Samalla sisäasiainministeriöön keskitettiin työministeriön ja sisäasiainministeriön maahanmuuttotehtävät. Uudella ministeriöllä on tärkeä rooli innovaatio-, yrittäjyys-, työllisyys- ja energia-asioissa. Se pyrkii konsernimaisen ohjaustavan avulla tehostamaan ja yhdensuuntaistamaan työllisyyden ja yrittäjyyden kehittämistoimenpiteitä sekä poikkihallinnollisesti vahvistamaan aluekehitystoimenpiteiden synergiaa. Tämä parantaa valtion edellytyksiä vastata elinkeinoelämän, työmarkkinoiden toimivuuden sekä alueiden kehityksen haasteisiin. Ministeriöuudistuksen rinnalla tehtiin päätös uudistaa työ- ja elinkeinokeskusten organisaatiorakenne vuoden 2008 aikana. Työvoimatoimistot muutettiin työ- ja elinkeinotoimistoiksi vuoden 2009 alusta lähtien. 12

12 1.2 Työ- ja elinkeinostrategia ja työmarkkinoiden joustoturvan kehittäminen Työ- ja elinkeinoministeriö valmisteli vuonna 2008 koko hallinnonalaa koskevan konsernistrategian Uudistuva suomalainen työ- ja elinkeinopolitiikka. Konsernistrategiassa on määritelty kolme keskeistä toimintaympäristön muutostrendiä, jotka ovat ilmastomuutos ja energia, globalisaatio sekä ikääntyminen. Konsernistrategiassa määriteltiin hallinnonalan tavoitelinjaukset myös työllisyyden lisäämiseksi, työmarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja työelämän laadun kehittämiseksi. Pääasialliset työllisyyttä lisäävät toimet konsernistrategiassa liittyvät rakennemuutosten hallintaan, työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman ratkaisuun ja työvoiman saatavuuden turvaamiseen. Konsernistrategian tarkistus vuoden 2009 alussa keskittyy talouskriisin vaikutuksiin valittuihin tavoitelinjauksiin. Vuonna 2007 aloitetun joustoturvatyöryhmän tavoitteena on parantaa työmarkkinoiden toimivuutta ja nostaa työn tuottavuutta. Työryhmä uudistaa jouston ja turvan tasapainoa työmarkkinoilla ja työelämässä siten, että ne vastaavat entistä paremmin niin työnantajien kuin työntekijöidenkin tarpeita. Hankkeessa laaditaan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteiset kansalliset periaatteet, joiden avulla voidaan suunnata tasapainoisesti pitkän aikavälin rakenteellista kehittämistä lisääntyvän dynamiikan ja siirtymien oloissa. Tarkoituksena on myös eri tahojen sitoutumisen kautta vahvistaa yhteistä luottamuspääomaa, lisätä yritysten vastuullisuutta sekä osapuolten sitoutumista myös alue- ja paikallistasolla. Hankkeelle on nimitetty kolme alatyöryhmää, jotka käsittelevät siirtymävaiheiden hallintaa työmarkkinoilla sekä työlainsäädännön ja työelämän laadun kehittämistä. Joustoturva on tällä hetkellä yksi EU:n Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian keskeisistä linjauksista, joiden puitteissa jokainen EU-maa luo oman jouston ja turvan tasapainoon tähtäävän toimintamallinsa. 1.3 EU:n työllisyysstrategia ja Suomen kansallinen toimenpideohjelma Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteina on nostaa työllisyysaste 70 prosenttiin, naisten työllisyysaste 60 prosenttiin ja ikääntyneiden ( vuotiaiden) työllisyysaste 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Vuoteen 2008 mennessä Suomi oli saavuttanut Lissabonin strategian mukaiset työllisyysastetavoitteet. Eurooppaneuvosto käynnisti vuonna 2008 Lissabonin uudistetun strategian toisen kolmivuotiskauden vuosille Eurooppa-neuvosto vahvisti, että yhdennetyt suuntaviivat ovat käyttökelpoiset ja säilyvät ennallaan myös toimintakaudella Lisäksi Eurooppa-neuvosto vahvisti, että uudella kaudella tärkeintä on uudistusten toimeenpano. 13

13 Suomi antoi komissiolle lokakuussa 2008 Lissabonin strategian kansallisen toimenpideohjelman vuosille Sen valmistelua ja toteutumisen raportointia koordinoi valtiovarainministeriö mikropolitiikan ja työllisyyspolitiikan osuuksien ollessa työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla. Toimenpideohjelmassa määritetty keskeinen talouspoliittinen tavoite on talouden vakaus ja julkisen talouden kestävyys. Mikrotalouden alueella pyritään kilpailukykyä ja tuottavuutta edistäviin rakenneuudistuksiin tukemalla osaamista ja innovaatioita, edistämällä yrittäjyyttä, parantamalla markkinoiden toimivuutta ja viestintäja liikenneyhteyksiä sekä edistämällä kestävää kehitystä tukevaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Työllisyyspolitiikassa pyritään työllisyysasteen nostamiseen ja työmarkkinoiden toiminnan parantamiseen. Keskeiset toimenpiteet ovat työurien pidentäminen, vero- ja etuusjärjestelmien sekä palkanmuodostuksen kannustinvaikutusten parantaminen ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaannon parantaminen. Komissio julkaisi tammikuussa 2009 vuotuisen edistymisraporttinsa jäsenmaiden Lissabon-ohjelmien toimeenpanosta. Raporttiin sisältyvät myös komission ehdotukset maakohtaisiksi suosituksiksi jäsenmaille. Suomelle komissio ei esitä suosituksia. Perusteluna todetaan, että Suomi on edistynyt erittäin hyvin kansallisen toimenpideohjelmansa täytäntöönpanossa. Toimenpideohjelman toimintakaudella komissio näkee Suomen työllisyyspolitiikan haasteina olevan 1) uudistukset jotka lisäävät työvoiman saatavuutta ja 2) korkean rakennetyöttömyyden vähentäminen etenkin vähän koulutettujen työntekijöiden ja nuorten osalta. 14

14 2 Talouskehitys 2.1 Kansainvälinen talous Maailmantalouden kasvu taittui vuoden 2008 jälkipuoliskolla, kun Yhdysvaltain asuntomarkkinoilta alkaneet ongelmat kärjistyivät kriisiksi, joka uhkasi kaataa maailman rahoitusjärjestelmän. Hallitusten ja keskuspankkien toimin tilanne saatiin hallintaan, mutta epävarmuus ja luottamuksen puute säilyivät alkaen heijastua myös reaalitalouteen. Vuoden alkupuolella kansainvälisen kysynnän vahva kasvu vauhditti öljyn ja tuotantotarvikkeiden hintojen nousua. Kesän jälkeen nousu kääntyi jyrkäksi laskuksi, ja inflaatio hidastui selvästi. Yhdysvalloissa kuten euroalueellakin tuotanto kasvoi noin prosentin, vaikka supistuikin vuoden lopulla kysynnän kasvun romahdettua 6 prosentin vuosivauhtia. Tilanne heikkeni nopeasti muuallakin, ja maailmantalouden edessä oli syvä taantuma. Maailmankaupan ja -tuotannon arvioidaan kasvaneen 2-3 prosenttia. Euroalueella julkiset investoinnit ja kulutus ylläpitävät tuotantoa. Sen sijaan yksityisen kulutuksen kasvu vaimeni vuoden alkupuoliskolla inflaation nopeutumisen ja jälkipuoliskolla talouden tilan ja odotusten heikkenemisen myötä. Kansainvälisen kysynnän hiipuminen ja ongelmat rahoituksen saannissa alkoivat leikata myös yksityisiä investointeja. Vuoden lopussa työttömyys oli kohonnut 8 prosenttiin. Talouden heikkeneminen näytti ravistelevan pahimmin uusia jäsenmaita, alueen autoteollisuutta ja niitä maita, missä asuntojen hinnat olivat nousseet jyrkimmin. Julkisen talouden tila heikkeni nopeasti, ja sen velka alkoi uudelleen kasvaa. Vuoden lopussa keskuspankin ohjauskorko oli laskenut 2,5 prosenttiin. 2.2 Talouskehitys Suomessa Vuonna 2008 Suomen kokonaistuotanto lisääntyi vielä 0,9 prosenttia, vaikka oli vuoden viimeisellä neljänneksellä jo liki 2½ prosenttia pienempi kuin edellisen vuoden vastaavana ajanjaksona. Kansainvälisen rahoituskriisin vaikutukset näkyivät syksyllä eniten ja nopeimmin viennin heikentymisenä, mutta myös kotimaiset investoinnit kääntyivät laskuun ja kulutuksen kasvu liki pysähtyi. BKT:n kasvua hidasti myös työn tuottavuuden aleneminen. Lähivuosina tähän ei ole varaa, sillä talouskasvua on haettava nimenomaan tuottavuutta ja työllisyyden laatua parantavista tekijöistä, kun työvoiman saatavuus vähitellen vaikeutuu väestön ikääntymisen vuoksi. Kaikki kansantalouden kysyntäerät lisääntyivät vuoden alkupuoliskon ansiosta ulkomaankauppaa lukuun ottamatta - jossain määrin. Viennin määrä väheni 1,1 prosenttia ja tuonnin 1,3 prosenttia. Vaihtotase oli 4 mrd. euroa ylijäämäinen. Kulutusmenot kasvoivat 1,9 prosenttia, joista yksityiset kulutusmenot 2,0 prosenttia. Kiinteät investoinnit lisääntyivät 1,0 prosenttia. 15

15 Kotitaloudet velkaantuivat yhä, ja säästämisaste jäi kolmantena vuonna peräkkäin negatiiviseksi. Velkaantumista lisäsi lähinnä kestävien ja puolikestävien kulutustavaroiden hankinta. Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvu oli 2,7 prosenttia. Vuoden lopulla kotitalouksien keskimääräiset velat olivat yhä hieman yli 100 prosenttia käytettävissä olevista tuloista. Julkisen kulutuksen kasvu oli 1,7 prosenttia. Valtionhallinnon rahoitusasema oli vielä 1½ mrd. euroa ylijäämäinen, kuntien ja kuntayhtymien puolestaan 0,2 mrd. euroa alijäämäinen. Kansantalouden investointiaste nousi 20,6 prosenttiin. Yksityiset investoinnit lisääntyivät enää 1,3 prosenttia, sillä asuinrakennusinvestointien lisäksi erityisesti toimitilainvestointien aloitukset kääntyivät tuntuvaan laskuun. Julkiset investoinnit vähenivät 1,3 prosenttia. Kuvio 1. Talouskehitys. BKT:n ja sen alaerien muutos neljännesvuosittain, % % 25 BKT Vienti Tuonti Investoinnit Kulutus Lähde: Tilastokeskus 16

16 Kuvio 2. BKT, vienti, yksityiset kulutusmenot ja yksityiset investoinnit määrän muutos, % BKT Vienti Yksityinen kulutus Yksityiset investoinnit Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito 17

17 3 Työllisyystilanteen kehitys 3.1 Työvoiman kysyntä Vuonna 2008 työvoiman kysyntä kasvoi, vaikkakin työllisyyden kasvu alkoi heiketä loppuvuonna (kuvio 3). Ensimmäisellä vuosipuoliskolla työllisten määrä lisääntyi :lla, mutta toisella vuosipuoliskolla työllisyyden kasvu oli Sitä ennen hyvä työllisyyskehitys oli jatkunut yli neljä vuotta. Vuonna 2008 työllisten määrä lisääntyi :lla kun vuotta aikaisemmin määrä lisääntyi vielä :lla. Työllisten määrä oli vuonna 2008 keskimäärin henkilöä. Määrä ylitti nyt ensimmäistä kertaa 1990-luvun lamaa edeltävän tason. Keskimääräinen työllisyysaste (15 64 vuotiaat) oli 70,6 %. Edellisestä vuodesta työllisyysaste kohosi 0,7 prosenttiyksiköllä. Työikäisen ( vuotiaat) väestön määrä lisääntyi henkilöllä. Työvoiman kysynnän heikkenemistä vuoden 2008 loppupuolella osoittaa myös työnvälitykseen ilmoitettujen uusien avointen työpaikkojen määrän kääntyminen laskuun. Kolmena edellisenä vuotena niiden vuotuinen kasvu oli prosenttia. Kuvio 3. Työvoiman kysyntä ja tarjonta sekä tuotannon kasvu Kokonaistuotanto (vas.ast.) Työvoima * * Työlliset * *, trendi, (oik.ast.) 12 % Työttömät ( * Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus * ) Työttömien lukumäärä viivojen välissä eli työvoima miinus työlliset * * Työvoima ja työlliset 1000 henkilöä

18 Työllisyyden kasvu keskittyi yksityiselle sektorille, jossa työllinen työvoima lisääntyi henkilöä edelliseen vuoteen verrattuna. Julkisella sektorilla vastaava lisäys oli yhteensä henkilöä. Valtiolla työllisten määrä lisääntyi lähes 5 000:lla ja kunnissa ja kuntayhtymissä vajaalla 4 000:lla. Vuonna 2008 työllisistä keskimäärin henkilöä (74 %) työskenteli yksityisellä sektorilla, (20 %) kunnissa ja kuntayhtymissä ja (6 %) valtiolla 1. Työvoimatutkimuksessa julkisen sektorin lukuihin sisältyvät valtion, Ahvenanmaan maakuntahallinnon, kuntien ja kuntayhtymien virastojen ja laitosten sekä julkisten liikelaitosten työvoima. Kaikkien avoimen sektorin toimialojen työllisyyden kasvu hidastui loppuvuotta kohti (kuvio 4). Työllisyyden kasvu voimistui vain maa- ja metsätalouden ja julkisten ja muiden palvelujen toimialoilla. Kuitenkin koko vuonna 2008 työllisyys parani kaikilla muilla päätoimialoilla paitsi teollisuudessa ja liikenteessä. Teollisuuden työllisten määrä väheni henkilöllä. Erityisesti rakennuspuusepäntuotteiden ja massan ja paperin valmistuksesta työpaikat vähenivät samoin kuin lasi, savi- ja kivituotteiden valmistuksesta. Kolmena edellisenä vuonna teollisuuteen syntyi työpaikkaa. Kuvio 4. Työllisten määrän muutokset toimialoittain vuonna 2008 vuosi neljänneksittäin 2008/I 2008/II 2008/III 2008/IV henkilöä Maa- ja metsätalous Teollisuus Rakentaminen * Edellisen vuoden vastaavasta vuosineljänneksestä Kauppa, maj.- ja ravintola Liikenne Rah., vak. ja liike-el. palvelut Julkiset ja muut palvelut Toimialat yhteensä Lähde: Tilastokeskus 1 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan. 19

19 Työvoiman kysyntä lisääntyi vuonna 2008 erityisesti rakentamisessa, jossa tilastoitujen 2 työllisten määrä lisääntyi henkilöä. Jonkin verran työllisten määrä lisääntyi myös rahoitus-, vakuutus- ja liike-elämän palvelusektorilla ja kaupan ja majoitusalan toimialalla. Maa- ja metsätaloudessa työllisten määrä lisääntyi noin henkilöllä ja julkisen ja muun yhteiskunnallisen palvelun toimialalla lähes henkilöllä Työllisistä oli palkansaajia henkilöä (87,1 %) ja yrittäjiä sekä heitä avustavia perheenjäseniä (12,8 %). Palkansaajien määrä lisääntyi :lla eli 1,3 % ja yrittäjien ja avustavien perheenjäsenten määrä :lla eli 3,4 %. Palkansaajista toimihenkilöitä oli ja työntekijöitä Toimihenkilöiden osuus palkansaajista on jo pidemmän aikaa kasvanut. Työllisestä työvoimasta naisia oli ja miehiä Työllisten naisten määrä lisääntyi :lla eli 1,7 % ja työllisten miesten :lla eli 2,0 % edellisestä vuodesta. Naisten työllisyysaste ( vuotiaat) nousi 0,5 prosenttiyksiköllä 69,0 prosenttiin ja miesten 1,0 prosenttiyksiköllä 72,2 prosenttiin. Vuonna 2008 työllisten määrä lisääntyi kaikissa muissa paitsi vuotiaiden ja vuotiaiden ikäryhmissä. Ensin mainitussa ikäryhmässä työllisten määrä väheni 9 000:lla ja nuorten ikäryhmässä työllisten määrä pysyi ennallaan. Eniten työllisten määrä lisääntyi vuotiaiden ( henkilöä) ikäryhmässä, minkä seurauksena ikäryhmän työllisyysaste nousi edellisvuodesta 1,4 prosenttiyksikköä 56,5 prosenttiin. Toiseksi eniten työllisten määrä nousi vuotiaiden ikäryhmissä ( henkilöä), ja työllisyysaste nousi 0,8 prosenttiyksikköä, ja se oli 81,1 %. Luvut osoittavat, että ikääntyneet työntekijät jatkavat entistä pitempään työelämässä. Keskeisiä syitä työurien pitenemiselle ovat ikä-, ammatti- ja koulutuskohorttien siirtymät, vuoden 2005 eläkeuudistus ja työelämän kehittämistoimet. Suomessa työhön osallistumisasteet nuoremmissa ja vanhemmissa ikäluokissa ovat matalampia kuin muissa Pohjoismaissa. Viime vuosina ero muihin Pohjoismaihin on kuitenkin kaventunut. Vuonna 2008 osa-aikatyössä työskenteli keskimäärin henkilöä eli 13,3 % työllisistä. Heistä naisia oli yli kaksi kolmasosaa. Vastaavat luvut vuotta aikaisemmin olivat ja 14,1 %. Osa-aikaisten työllisten määrä vähentyi noin :lla ja heidän osuutensa työllisistä laski 0,7 prosenttiyksikköä. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tai lyhennettyä työviikkoa tekeviä lomautettuja oli noin kolmannes kaikista osaaikatyöllisistä. Suomessa osa-aikaisen työn osuus on suhteellisen alhainen verrattuna moniin Euroopan maihin. Vaikka osa-aikatyötä tekevien osuus työllisistä viime vuonna laskikin, osa-aikaisten osuus on jo pidemmän aikaa 1990-luvun lamavuosien jälkeen kasvanut. Viime vuonna osa-aikaisten määrän vähenemiseen on saattanut osaltaan vaikuttaa se, että yritysten työvoiman vähennys kohdistui suurimmalta osalta nuoriin työmarkkinoilla vähemmän aikaa olleisiin. Pidemmällä aikajaksolla 2 Ulkomaalainen työvoima ei ole luvuissa mukana. 20

20 osa-aikaistumiskehityksen taustalla on useita syitä, kuten kauppojen ja ravintoloiden aukioloaikojen pidentäminen ja opiskelijoiden hakeutumien enenevässä määrin työelämään. Opiskelijoiden osuus osa-aikatyötä tekevistä on lähes puolet. Määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2008 työskenteli 15,0 % palkansaajista eli henkilöä. Edellisenä vuonna vastaavat luvut olivat 16,0 % ja , joten määräaikaiset työsuhteet vähentyivät :lla. Lähes kaksi kolmasosaa määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevistä oli naisia. Pidemmällä aikavälillä määräaikaisten työsuhteiden määrä on hieman lisääntynyt. Kuitenkin pysyviin työsuhteisiin verrattuna kasvu on ollut hitaampaa. Määräaikaisia työsuhteita lisäävät jonkin verran kesätyöpaikat ja työvoimapoliittinen tukityöllistäminen. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin työntekijöistä lähes joka neljäs on määräaikainen, mutta yksityisen sektorin työntekijöistä vain hieman enemmän kuin joka kymmenes. Suomen työmarkkinat ovat varsin segregoituneet sukupuolen mukaan. Varsinkin kuntasektorilla työskentelee terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja opetustoimen tehtävissä erityisen paljon naisia. Naisten jäädessä perhevapaille sijaiseksi palkataan useimmiten naisia. Kuntasektorin määräaikaisista palvelussuhteista 49 prosenttia on sijaisuuksia. Lisäksi kuntasektorilla työskentelevät naiset käyttävät tyypillisesti vuorotteluvapaata. Avointen työpaikkojen määrän kehitys kuvaa hyvin taloudellisten suhdanteiden ja työvoiman kysynnän muutoksia. Avointen työpaikkojen kääntyminen vähittäiseen laskuun jo vuoden 2007 syyskuusta lähtien ennakoi työvoiman kysynnän suhdannekäännettä (kuvio 5). Kuvio 5. Uudet avoimet työpaikat työ- ja elinkeinotoimistoissa uudet avoimet työpaikat Trendit Alkuperäinen ja kausitasoitettu Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö 21

21 Viime vuoden kesäkuusta joulukuuhun työvoimatoimistoihin ilmoitettujen uusien avointen työpaikkojen määrä laski 16 % kausitasoitettujen lukujen mukaan. Vuonna 2008 työvoimatoimistoissa oli avoinna uusia työpaikkoja kuukausittain keskimäärin Vuositasolla avointen työpaikkojen määrä lisääntyi 1,5 prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Avoimien työpaikkojen määrä vähentyi erityisen paljon konepaja- ja metallialalla, rakentamisessa, sähkötyöaloilla ja pakkaus-, varasto- ja ahtaustöissä. Avointen työpaikkojen määrä vastaavasti lisääntyi huomattavasti terveydenja sairaanhoidon sekä sosiaalihuollon aloilla. 3.2 Työvoiman tarjonta Vuonna 2008 työvoimaan kuului keskimäärin henkilöä eli henkilöä enemmän kuin edellisenä vuonna. Työvoimasta oli miehiä 52 % ja naisia 48 %. Työvoiman lisäyksestä (kuvio 6) miehiä oli ja naisia Työvoimaan kuulumattomia ( vuotta) oli , joista naisia oli ja miehiä Naisten määrä lisääntyi 3 000:lla, mutta miesten määrä väheni 8 000:lla. Tulevina vuosina väestön keski-iän nousu ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle aiheuttavat työvoiman saatavuuteen liittyviä ongelmia. Keskeisinä syinä näihin ongelmiin on työmarkkinoille tulevien uusien ikäluokkien koon pieneneminen ja varhainen eläkkeelle siirtyminen. Kuvio 6. Työvoiman määrän muutokset sukupuolen mukaan Miehet Naiset 3 Vuosimuutos, % Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus 22

22 Vuonna 2008 työvoiman määrä lisääntyi yhdentoista työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueella ja väheni neljällä alueella (kuvio 7). Eniten työvoiman tarjonta lisääntyi Lapin, Uudenmaan, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan TE-keskusten alueilla. Työvoimaa menettivät eniten Kainuun, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen TE-keskukset. Työvoiman voimakas kysyntä on ylläpitänyt maan sisäistä muuttoliikettä. Kuntien välinen liikkuvuus on viimeisen yhdentoista vuoden aikana ollut vilkasta. Aiemmin muuttoliike suuntautui pääosin etelän suuriin kasvukeskuksiin, mutta viimeisimmän viiden vuoden aikana valtaosa maassamuutosta on ollut maakuntien sisäistä. Vuonna 2008 asuinpaikkakuntaa vaihtoi ennakkotietojen mukaan noin henkilöä. Edellisestä vuodesta muuttojen määrä vähentyi 9 800:lla. Ulkomailta Suomeen muutti noin henkilöä, mikä oli suurin määrä maan itsenäistymisen jälkeen. Vuonna 2008 maasta muutti pois henkilöä. Muuttovoitto oli siten henkilöä, mikä oli enemmän kuin edellisenä vuonna. Kuvio 7. Työvoiman muutos työvoima- ja elinkeinokeskuksittain vuonna 2008, % Uusimaa Varsinas-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Kaakkois-Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus 3.3 Työttömyyden kehitys Työttömyyden vuodesta 2004 jatkunut laskutrendi päättyi, ja työttömyys kääntyi kasvuun vuoden 2008 lopulla (kuvio 8). Koko vuoden työttömyyden keskimääräinen taso kuitenkin vielä laski. Työttömien määrä väheni Tilastokeskuksen 23

23 työvoimatutkimuksen mukaan henkilöllä. Kaikkiaan työttömiä oli keskimäärin henkilöä. Työttömyysaste oli 6,4 %, eli 0,5 prosenttiyksikköä edellisvuotista pienempi. Työvoimaan kuulumattomia piilotyöttömiä oli henkilöä, joka on vähemmän kuin edellisenä vuonna. Piilotyöttömät ovat työttömiä, jotka eivät ole aktiivisesti neljän viikon aikana hakeneet työtä, mutta ovat muuten työhön käytettävissä. Työvoimaan suhteutettuna näiden osuus oli 2,9 %. Myös työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukaan työttömyyden suotuisa kehitys päättyi vuonna Alkuvuonna työttömien määrä väheni, mutta alkoi sitten kesän kynnyksellä vähitellen lisääntyä. Kun vuonna 2007 työttömien työnhakijoiden määrä väheni vielä :lla, vuonna 2008 määrä väheni enää :lla. Kaikkiaan työttömiä työnhakijoita työ- ja elinkeinotoimistoissa oli henkilöä. Työttömien työnhakijoiden määrä väheni työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukaan kaikissa ammattiryhmissä. Eniten työttömien työnhakijoiden määrä aleni kuljetus- ja liikennealalla, kaupallisen alan ammateissa, palvelualan töissä, terveys- ja sosiaalialan ammateissa ja teollisuuden töissä. Jonkin verran työttömyys väheni myös maa- ja metsätalouden töissä ja tieteellisen, teknisen ja taiteellisen alan töissä. Kuvio 8. Työttömyysasteen kehitys kuukausittain, % Työttömyysaste Trendi 24 % Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus 24

24 Taloudellisten suhdanteiden heikkeneminen näkyi vuoden 2008 aikana työttömyyttä enemmän lomautusten määrän kehityksessä. Työnantajat pyrkivät pitämään työvoimasta kiinni ja turvautuivat mieluummin lomautuksiin kuin irtisanomisiin. Lomautusten määrä kasvoi voimakkaasti vuoden loppua kohti. Lomautettuja oli työ- ja elinkeinotoimistojen asiakkaina joulukuun lopussa yhteensä , mikä oli lähes kaksinkertainen määrä verrattuna edellisen vuoden joulukuun lomautettuun. Lisäksi ryhmälomautettuina oli henkilöä. Nämä henkilöt eivät valtaosin ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi, sillä työnantaja ilmoittaa yli 10 työntekijän lomautustilanteissa lomautettujen henkilötiedot työttömyysturvan maksajalle ja työ- ja elinkeinotoimistolle ns. ryhmäilmoituksella. 3.4 Työttömyyden rakenne Työttömyys koulutustason mukaan Työttömistä työnhakijoista 38 prosentilla ( henkilöllä) on vain perusasteen koulutus 3. Vuotta aikaisemmin vastaavat luvut olivat 40 % ja henkilöä. Pelkän peruskoulutuksen saaneiden työttömien määrän väheneminen on jatkunut, mutta hidastuvaa vauhtia. Myös keskiasteen koulutuksen ja alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömien työnhakijoiden määrän väheneminen hidastui. Heidän määränsä väheni puolta hitaammin kuin vuotta aikaisemmin. Korkeakoulutuksen ja tutkijakoulutuksen saaneiden työttömyyden aleneminen pysähtyi. Ylemmän korkeakoulun ja tutkijakoulutuksen saaneiden työttömyys jopa hieman lisääntyi. Suhteellisesti eniten perusasteen koulutuksen saaneita työttömiä työnhakijoita oli Satakunnan, Hämeen, Etelä-Savon, Kainuun ja Kaakkois-Suomen TE-keskusten alueilla. Vastaavasti korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys keskittyi maan eteläisiin osiin korkeakoulupaikkakunnille. Työttömyys sukupuolen mukaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan miehiä ja naisia oli lähes yhtä paljon työttömänä vuonna Työttömiä miehiä oli ja naisia Sekä työttömien miesten että työttömien naisten määrä väheni edellisestä vuodesta noin henkilöä. Miesten työttömyysaste oli 6,1 % ja naisten 6,7 %. Työ ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukaan vuonna 2008 työ- ja elinkeinotoimistoissa oli miehiä työttöminä työnhakijoina keskimäärin ja naisia (kuvio 9). Edellisestä vuodesta miesten työttömyys väheni noin henkilöä ja naisten henkilöä. Miesten naisia heikompi työllisyyskehitys on seurausta 3 Työttömät työnhakijat ilman lomautettuja 25

25 siitä, että taloudellinen tilanne on heikentynyt erityisesti vientiin perustuvilla toimialoilla. Toisaalta naisten työllisyyskehitystä on edesauttanut se, että monilla palvelualoilla, kuten sosiaali- ja terveydenhoidon aloilla, on ollut pulaa työvoimasta. Kuvio 9. Työttömät sukupuolen mukaan Työttömät työnhakijat, naiset Työttömät työnhakijat, miehet Henkilöä Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto Miehiä on enemmän kuin naisia työttöminä työnhakijoina nuorissa alle 30-vuotiaiden ja keski-ikäisissä vuotiaiden ikäluokissa. Vastaavasti naisia on miehiä enemmän työttöminä vuotiaiden ja vanhimmissa vuotiaiden ikäluokissa. Erot eivät kuitenkaan ole suuria. Alle 30 vuotiaita miehiä oli työttöminä työnhakijoina ja naisia Yli 55 vuotiaita miehiä oli työttöminä ja naisia Työttömyysluvut eivät yksinomaan anna kattavaa kuvaa naisten ja miesten työmarkkina-asemasta. Tärkeä tekijä on myös työsuhteen laatu. Naisia työskentelee enemmän osa-aikaisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa. Pitkäaikainen työttömyys Yhdenjaksoisesti yli vuoden työttömänä olleita oli vuonna 2008 keskimäärin henkilöä, mikä oli vähemmän kuin edellisenä vuonna. Näistä yhdenjaksoisesti yli 2 vuotta työttömänä olleita oli henkilöä (kuvio 10). Heidän määränsä väheni noin 5 000:lla. Kuuden vuoden aikana ajanjaksona pitkäaikaistyöttömien 26

26 määrä on vähentynyt henkilöllä. Vuonna 2008 työttömistä työnhakijoista yli puolet eli keskimäärin oli vaikeasti työllistyviä (pitkäaikais- tai toistuvaistyöttömiä, toimenpiteeltä työttömäksi tai toiseen toimenpiteeseen siirtyneitä). Edellisestä vuodesta vaikeasti työllistyvien määrä väheni :lla. Kuvio 10. Pitkäaikaistyöttömyyden kehitys Yli vuoden työttömänä olleet Yli kaksi vuotta työttömänä olleet Henkilöä Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto Pitkäaikaistyöttömyys painottuu voimakkaasti vanhempiin ikäluokkiin. Kun vuonna 2008 yhdenjaksoisesti pitkäaikaistyöttömänä olleista noin 73 % oli yli 50-vuotiaita, niin vielä vuonna 2006 osuus oli 66 %. Viisivuotisikäryhmistä eniten pitkäaikaistyöttömiä (39,2 %) on vuotiaiden ikäryhmässä ja vähiten (0,7 %) alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä. Vuonna 2008 pitkäaikaistyöttömyys väheni kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta vuotiaita (kuvio 11). Erityisesti väheni vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys. Pitkäaikaistyöttömien määrä väheni vuonna 2008 kaikkien työ- ja elinkeinokeskuksien alueilla. Eniten pitkäaikaistyöttömien määrä väheni Uudenmaan ( 24,5 %), Pohjanmaan (-21,7 %), Kainuun (-21,4 %) ja Satakunnan ( 19,4 %) TE-keskusten alueella. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä on suurin Hämeen ja Keski- Suomen TE-keskuksissa 24,6 % ja pienin Lapin (15,7 %) ja Etelä-Pohjanmaan (16,0 %) TE-keskuksissa. 27

27 Kuvio 11. Pitkäaikaistyöttömät ikäryhmittäin vuosina v v v v v v v v v v Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto Pitkäaikaistyöttömien oli edelleen vaikea päästä työhön avoimille työmarkkinoille. Päättyneistä pitkäaikaistyöttömyyksistä 9 prosenttia toteutui työllistymisenä avoimille työmarkkinoille ja 26 prosenttia päättyi työvoimapoliittiseen toimenpidesijoitukseen tai työvoimakoulutuksen aloittamiseen. 65 prosenttia päättyi siirtymiseen työvoiman ulkopuolelle (ml. työttömyyseläke), muuhun koulutukseen tai päättymisen syytä ei tiedetä. Vuoden aikana työttömyyseläkkeelle siirtyi vajaa pitkäaikaistyötöntä. Nuorten ja ikääntyvien työttömyys Nuorten työttömyystilanne alkoi heikentyä vuoden loppupuolella (kuvio 12). Vuoden 2008 joulukuussa alle 25-vuotiaita työnvälitykseen ilmoittautuneita työttömiä nuoria oli , mikä oli enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Vuoden 2008 keskimääräinen taso oli Vuodesta 2007 nuorten työttömien määrä väheni 500:lla eli 2,3 %. Nuoria pitkäaikaistyöttömiä oli noin 300. Nuorten työttömyys on muita ikäluokkia lyhytaikaisempaa. Vuoden 2008 joulukuussa vuotiaiden työttömyyden keskimääräinen kesto oli 8 viikkoa ja vuotiaiden 10 viikkoa. Kaikkien ikäryhmien keskimääräinen työttömyyden kesto oli 38 viikkoa (taulukko 1). 28

28 Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 nuorten vuotiaiden työttömyysaste oli 16,2 %. Tähän lukuun lasketaan mukaan myös työtä hakeneet päätoimiset koululaiset ja opiskelijat, joita oli vuonna 2008 työttöminä Ilman päätoimisia koululaisia ja opiskelijoita nuorten työttömyysaste oli 7,5 % eli kansainvälisesti verrattuna varsin alhainen. Vuonna 2008 nuorten työttömyysaste EU:ssa oli 15,3 %. Kuvio 12. Nuorten ja ikääntyvien työttömyyden kehitys 140 Alle 25-vuotiaat Yli 50-vuotiaat Alle 25-vuotiaat, kausitasoitettu Yli 50-vuotiaat, kausitasoitettu Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto Yli 50-vuotiaiden työttömien määrän väheneminen on ollut viime vuosina suhteellisen hyvä. Vuosina iäkkäämpien työttömyys on vähentynyt henkilöllä. Työttömyyden vähenemisvauhti on ollut kahtena viime vuotena noin yhdeksän prosentin luokkaa. Tosin vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä vauhti on hidastunut. Silti koko vuonna yli 50-vuotiaiden työttömien määrä väheni edelleen yhdeksän prosentin vauhtia eli henkilöllä. Kaikkiaan heitä oli työttömänä Yli 50-vuotiaden työttömien osuus kaikista työttömistä työnhakijoista oli 39 %. Edellisestä vuodesta osuus on laskenut 1,2 prosenttiyksikköä. Ikääntyneiden työttömyys on selvästi vaikeampaa ja pitkäkestoisempaa kuin muiden ikäryhmien (taulukko 1). Taloudellisen taantuman seurauksena sekä pitkäaikaistyöttömyyden että vanhempien ikäluokkienkin suotuisa työllisyyskehitys kääntyy todennäköisesti huonompaan suuntaan. 29