1. Kirkon rakentajat

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "1. Kirkon rakentajat"

Maria Pakarinen
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 KIRKKOKANTAATIN SISÄLTÄMÄT RUNOT 1. Kirkon rakentajat Miksi rakensivat kirkon, lujaksi kuin vain ihminen taitaa? Mikä nostatti kiviä kivien päälle sen kunniaksi, josta kukaan ei todella tiedä? Pelko ja kuoleman torjunta, vai syvä aavistus ikuisesta, sisäinen tieto siitä, että jokin elää, vaikka kaikki muu häipyisi pois. Mitä on istutettuna ihmiseen, uinumassa sielun syvyyksissä, odottamassa oikeaa ravintoa ja ahkeraa muokkaajaa? Tyhjyyttä ja taikauskoa, sanovat toiset vedoten tietoon, ihmisen tietoon! Heikkoa on viisaus ja hengen loisto, keinovaloa parhain totuutemme, lainatietoa, ei todeksi elettyä, joka vasta voi kantaa. Mitä kantaa ja minne, kysyy ihminen, tahtoen tietää, tai pelkän tavan vuoksi. Kantaa vapauteen ihmisen sielun, sen joka meitä elää ja elättää, jos vain sallimme emmekä työnnä pois. Niin on ihminen rakastanut maailmaa, että antoi ainokaisen sielunsa, ettei se milloinkaan pelastuisi! Vai pelastuuko sittenkin, kunhan aikansa elää ja nielee katkeran kalkin? Hyviä ovat tuskat ja unettomat yöt, jos herättävät uinuvan mielen: kaipuun jonnekin, tai ei minnekään, sillä kaikki jokin on ohimenevää. Miksi takertua hyvään tai pahaan, kummastakin jää vain haavoja käsiin. Vain täydellinen voi parantaa, sellainen, joka ei vaadi mitään, vaan antaa kaiken ikuisesti. Voi tuhlaajapoikaa! Milloin täyttyy turhuutesi määrä? Kuinka kaukana kotisi? Jos paikkaa etsit - erehdyt!

Mitä on istutettuna ihmiseen, uinumassa sielun syvyyksissä, odottamassa oikeaa ravintoa ja ahkeraa muokkaajaa? Tyhjyyttä ja taikauskoa, sanovat toiset vedoten tietoon, ihmisen tietoon!

2 2. Sukupolvien tuska Kiviset seinät, kuulitteko vaimojen itkut ja äitien tuskan. Otitteko ne itseenne, vai päästittekö takaisin maailmaan sanoen: kivinen on ihmisen tie? Lohduton ihmisen osa: vaino tai nälkä vie rakkaimman, luonto ei armoa suo. Vain kiviset seinät toistavat valitushuudot pysyen hiljaa, suojaten surijaa, joka hapuillen nostaa katseensa ylös ja anoo voimaa. Missä oli lohtu, kun vaino vei rakkaimman hengen, kun lapset huusivat nälkää? Kiviset seinät, tuskien kyllästämät, kaiken sen, mitä elämä ottaa ja rakkauden, kaiken sen, mitä elämä antaa, jos osaa pyytää pyytämättä mitään! Mutta ihminen on pyyteistä tehty, ihminen, jonka jokainen tuntee. Tapahtukoon Tahtosi, halujeni mukaan, minulle kaikki, ja minun omilleni. Kiviset seinät, pyyteistä vapaat, kuin kuvastimet, joista katsoa sielunsa sisään, jos mieli on tyyni. Kivestä muinaiset alttarit, puhtaasta ja karkeasta, ikuisen malliksi maassa, missä kaikki on suhteessa muuhun. Kuka tuntisi siteet kiven ja jumalan välillä, keneltä kysyä kärsimysten syitä, ellei itseltään, tai Häneltä, joka on ristiin naulittuna näiden kahden väliin.

Vain kiviset seinät toistavat valitushuudot pysyen hiljaa, suojaten surijaa, joka hapuillen nostaa katseensa ylös ja anoo voimaa.

3 3. Vihasta. Kiviset seinät, tuhanten pakkasten kyllästämät: sammuttakaa vihan liekit, jotka ihmismielistä kohoavat, kun kutsun saavat, tai saavinaan ovat. Ei ihminen ole vihastaan vapaa, eikä pienestä rakkaudestaan, sikäli kuin ne toisistaan syntyvät, niin että rakkaus voi vihaksi tulla. Missä on tosi rakkaus, joka ei selkäänsä käännä tuulten mukaan. Missä vihaton mieli, itsensä yli kävellyt, kaikkensa antava, kaiken tähden. Kiviset seinät, minne katosi katkera kalkki, ihmisten tuskien summa? Tyyni on katse tyynellä säällä, kun kukaan ei haavoja hierrä. Tuuli käy, jo nousevat liekit, pian sammuttajista on pulaa. Kiviset seinät, vihaan väsyneet, kanssamme kumotkaa kalkki, ihmisen itselleen tekemä liian vähästä rakkaudesta, joka tuoksuu sanalta - minä!

Missä on tosi rakkaus, joka ei selkäänsä käännä tuulten mukaan. Missä vihaton mieli, itsensä yli kävellyt, kaikkensa antava, kaiken tähden.

4 4. Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu. Alttarin yllä kirjoitus: Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu. Valmiina kaikki sellainen, joka on ikuista ja pyhää. Mutta missä tulijat, kun vain menijöitä tiellä? Johonkin menijöitä, ei ohikulkijoita, niitä harvoja, joille maailma on käynyt vieraaksi. Voi tuhlaajapoikaa, kun ei kääntyä tahdo, ennen kuin kompastuu viimeisen kerran. Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu, lausuu myös maailma, ja hupsut uskovat ja juoksevat kuin lapset vierivän pallon perään. Elämä on leikkiä, osallistukaa, niin teidät palkitaan! Kuka kuuntelisi ryppyotsaisia houkkia, jotka heristävät sormea kysyen: mihin noin kiire? Sillä kaikkeen turhaan on ihmisellä kiire, tärkeä saa odottaa, puhumattakaan kaikkein tärkeimmästä. Kaikella on aikansa, sanovat ihmiset, siirtävät vakavat asiat sinne, missä ajatus ei enää kulje. Kuka odottaisi kiveä, johon kompastua, kulmakiveä, joka antaa elämälle oikean suunnan. Suoraviivaista on nykyinen meno, enenemistä katoavan suhteen: aineen, vallan ja kunnian. Sileiksi tehdään lapsosen tiet - ei hän korpea tunne. Voi ihmispoloista, joka pehmein käsin kohtaa elämän synkän puolen, sen, joka ottaa kysymättä lupaa. Missä on lohtu, jos kaikki on rakennettu katoavan varaan? Kukapa tahtoisi tietää, mikä katoaa, miksi ja miten pian? Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu. Lupaus siitä, että ihmisellä on koti, ettei yksikään ole yksin silloinkaan, kun kaikki kaatuu. Mutta ihminen ei usko ennen kuin näkee. Ja kukapa näkisi näkymätöntä, saati ääretöntä ja ikuista, ajallisin silmin - ajan sumentamin silmin! Aika on kaihi, joka estää kohtaamasta totuutta. Mennyt ja tuleva ovat kuin synkkä verho sielun ja mielen välillä:

Voi tuhlaajapoikaa, kun ei kääntyä tahdo, ennen kuin kompastuu viimeisen kerran.

5 se mikä sielussa elää, on mielessä vain tulemista tai menemistä. Liike on elämän merkki,tai kuoleman, jos suunta on kuollutta kohden eikä kuollut tule syödyksi. Syötynä kuollutkin tulee eläväksi, ja maailma on työnsä tehnyt. Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu! 5. Ihmisen arvoitus. Korkeat kiviset seinät, joista sanat kimpoavat takaisin kuin nuolet, valmiina haavoittamaan, tai herättämään eloon, miten lienevät tarkoitetut, tai vastaanotetut. Monet ovat sanansa mittaisia, tyhjien sanojen, suussa syntyneiden, vaan ei sielussa, joka vasta puhuisi totta. Kiviset seinät, pyhiä kuvia täynnä, mielen heräämistä varten, että tuntisi pyhän itsessään ja itsensä pyhässä, aavistaisi, että jotakin on. Kiviset seinät, paljain käsin pystytetyt sen kunniaksi, joka on, niin että mekin olisimme emmekä vain tulisi ja menisi virvatulten lailla. Häilyvä on ihmisen olemus, kuin repaleinen lippu maailman tuulissa. Liikkumaton vain silloin, kun kaikki on tyyntä, ei silloinkaan: sillä tyventä mieli pelkää, salaista tuulta, joka nousee alhaalta, mielen synkistä sopukoista. Ei kukaan tahdo astua moitittavaksi, varsinkaan itsensä eteen, etenkään silloin, kun ei tiedä, mistä syytetään. Arvoitus on ihminen itselleen - ei kuitenkaan ikuinen arvoitus, ainoastaan ajallinen, sillä arvoitukset kuuluvat vain aikaan. Ihminen on arvoitus itselleen, mutta Ikuiselle yhtä ja samaa, yhdessä ja samassa. Kiviset seinät, suojana maailmalta, ellei maallinen tullut sisään, tai murhe tarttunut rintaan kuin terva. Turhan murehtija on ihmisen toinen luonto, usein ensimmäinen, kun on kyseessä hyvä ihminen, sellainen, joka ei osaa sanoa ei.

Korkeat kiviset seinät, joista sanat kimpoavat takaisin kuin nuolet, valmiina haavoittamaan, tai herättämään eloon, miten lienevät tarkoitetut, tai vastaanotetut.

6 Neljä kivistä seinää, turvana kaikkiin suuntiin, päällä puinen katto, maan kamara alla: miksi pelkäät, ja mitä? Ja ihminen pelkää, etenkin rohkea ihminen, joka uskaltaa katsoa julmuutta silmiin, mutta ei ymmärrä sen luonnetta. Turhia kiviset seinät, kun maailman myrsky laantuu, ja henkäys käy ylhäältä alas. 6. Rakkaus. Kiviset seinät, kuinka monta kertaa kuulitte sanan tahdon. Tunsitteko lämmön, joka virtasi rakastavaisista, kun he sydän vavisten astuivat alttarin eteen? Sukupolvet ovat vannoneet rakkautta teidän suojassanne, uskoneet tulevaan, mitä lienee tuonutkin. Onko rakkauden voima yhä teissä, heitä varten, joiden sielut ovat janoisia? Pyhä on kahden ihmisen liitto, pieni askel kohti täydellistä. Täydellistä ihminen hakee kaikessa, mikä vähentää hänen vajavuuttaan. Jokainen pyrkii hyvään, käsitykset sen olemuksesta vain ovat erilaisia. Joku rakentaa itseään auttaen muita, toinen peittää haavojaan tuottaen vahinkoa. Kaikki on suhteellista, ja aikanaan moni pahakin johtaa hyvään. Kuinka heikko on käsityksemme hyvästä ja pahasta, etenkin itsemme suhteen. Pahaa torjuessaan ihmiset tuomitsevat toisia, vaikka heidän pitäisi valvoa itseään. Kiviset seinät, vieläkö teissä on rakkautta? Vain rakkaus voi parantaa kärsivän sydämen, ettei se vuodata tuskaansa tekemällä vääryyttä muille. Niin moni vääryys saa alkunsa vääryydestä, ainakin sellaiseksi koetusta, sillä tarkoitus ei takaa vaikutusta. Kiviset seinät, voitteko sulattaa kovan sydämen, ettei se saastuta valoista päivää? Pimeys ei siedä valoa, vaan etsii kaltaistaan. Kuka näyttäisi paikan, missä valkeus ja pimeys voivat rakastaa?

Rakkaus. Kiviset seinät, kuinka monta kertaa kuulitte sanan tahdon. Tunsitteko lämmön, joka virtasi rakastavaisista, kun he sydän vavisten astuivat alttarin eteen?

7 Oravan kaltainen on ihminen, kaikkea keräävä, tosin tyhmempi, sillä ihminen kerää myös ikäviä asioita: pettymyksiä ja loukkauksia, jotka eivät voimia anna. Mikä panee kantamaan pimeyttä, kun valo on aina läsnä? Vanhassa vara parempi, turvallisempaa tuttu pimeys kuin vieras valkeus. Kiviset seinät, seisotteko siinä sen takia, että ihmiset rakastavat kaikkea raskasta? Henki on heille liian kevyttä, miltei kevytmielistä, sillä synti vaatii sovitusta! Raskaat taakat ovat raskaalle sydämelle sovitusta, jota vain se itse vaatii. Ihmisellä on sovitettavaa, mutta jotkut eivät lopeta, vaan tarttuvat kiinni kaikkeen, missä ei valoa ole. Kiviset seinät, antakaa rakkauden voiman virrata kärsiviin sydämiin, että ne jälleen oppisivat tuntemaan valon, joka sydämen ovella on.

Kiviset seinät, seisotteko siinä sen takia, että ihmiset rakastavat kaikkea raskasta? Henki on heille liian kevyttä, miltei kevytmielistä, sillä synti vaatii sovitusta!

Samankaltaiset tiedostot

USKOONTULON ABC. almondy.suntuubi.com

USKOONTULON ABC. almondy.suntuubi.com 1 USKOONTULON ABC 2 1. Tunnusta, että olet tehnyt syntiä ja tee parannus. Me olemme tehneet väärin, me olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet SINUA vastaan, kapinoineet ja poikenneet SINUN Käskyistäsi