Helmin mollamaijat tuovat iloa talveen

Transkriptio

1 Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti HELMI ry:n jäsenlehti 19. vuosikerta 4 / Tässä numerossa: Omaisetkin tarvitsevat tukea Työtoimintaa pitää kehittää HELMI-joulukalenteri Degrowth-liike haastaa kasvupakon Persoonallisia nukkeja käsityönä Helmin mollamaijat tuovat iloa talveen

2 sisällys ihanat mollat Siilitien jäsentalon nukkekurssilla syntyi upeita luomuksia. Sivu 19 Omaisten tukeminen on tärkeää Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliiton puheenjohtaja Minna Sirnö Helmi-lehden haastattelussa. Sivu 6-7 Pasilan jäsentalo muuttaa Pasilan jäsentoiminta siirtyy naapurikortteliin remontin ajaksi. Sivu 28 helmi joulukalenterissa työtoiminta kaipaa remonttia Työtoimintakeskukset saavat voimakasta kritiikkiä järjestöjen tekemässä selvityksessä. Korvaukset ovat toisinaan pienempiä kuin ylläpitomaksu, joten palkka on negatiivinen. Sivu Petra Piitulaisen joulukalenteri esittelee HELMI ry:n ihmisiä ja toimintaa Helsingin rautatieasemalla. Sivu 27 pitääkö tahdin aina kiihtyä? Jatkuvan talouskasvun, kulutuksen sekä loputtoman kiireen ja tehostamisen sijaan yhteiskunnassa tulisi pyrkiä kohtuullisuuteen ja kansanvaltaan. Degrowth-liike antaa eväitä myös mielenterveystyöhön. Sivu 8-9 heimosen maalausten äärellä Helmiläiset tulkitsivat Samuli Heimosen huikeita maalauksia. Töihin löytyi hyvin erilaisia näkökulmia. Sivu Samuli Heimonen: Armi kiittää vakituiset Puheenjohtajalta 3 Sielun helmiä 12 KIRJAT 22 HELMI ry:n järjestösivut 27 Mielenterveysväen kulttuuri- ja mielipidelehti, HELMI ry:n jäsenlehti Helmi-lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia. Lähetä tai tuo HELMI-lehdelle tarkoitettu posti toimitukseen, osoitteeseen Pasilan Puistotie 7, Helsinki tai lähetä sähköpostia: helmi@mielenterveyshelmi.fi Päätoimittaja: Arto Mansikkavuori Taitto: Arto Mansikkavuori ISSN vuosikerta Painopaikka: Art-Print Oy Helsinki Ilmoitusmyynti: Jari Hämäläinen, p Mainosilmoitusaineistot: TJM-Systems Oy: PL 75, Espoo. p. (09) , faksi (09) , sähköposti: aineistot@tjm-systems.fi Kannen kuvassa Siilitien nukkekurssin mollamaijoja Tilaushinta Suomeen: 30 euroa vuodessa (4 numeroa). Tilaukset helmi@mielenterveyshelmi.fi tai Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto KULTTI ry:n jäsenlehti.

3 puheenjohtajalta Ehdota teemoja juhlavuoden lehtiin Hyviä asioita ja toiveita toteutumassa Ensi vuonna Helmi-lehti viettää 20-vuotissynttäreitään. Mitä erityisiä teemoja sinä haluaisit juhlavuoden lehdissä käsiteltävän? Koska lehtemme on mielenterveysväen oma foorumi, keräämme toiveita lukijoilta. Voit lähettää ideasi sähköpostilla tai tavallisena postina. Jos olet ollut tekemässä lehteä sen alkuvaiheissa tai jos sinulla on kiinnostavia tarinoita lehteen liittyen, ota ihmeessä yhteyttä toimitukseen. Ensi vuoden aikana teemme varmasti aikamatkoja kahdenkymmenen vuoden taakse ja pohdimme mielenterveysalan kehitystä lehden vanhojen juttujen kautta. Sano suoraan! Helmi-lehden mielipidepalstalla julkaistaan lukijoiden kirjoituksia. Älä siis puhise asioita itseksesi vaan lähetä ne meille. Merkitse kuoreen tai sähköpostiin sana mielipide. Toimituksen yhteystiedot: Helmi-lehti PL HKI sähköposti: Kyllä aika menee siivillä. Tuntuu, ettei millään ole kulunut vuotta siitä kun kirjoitin tätä vastaavaa palstaa viime vuoden lehteen. Viime vuonna kirjoitin että lämpöä oli 7 astetta jo aamuvarhaisella syyssadetta. Nyt on toisin, maa on valkoisena ja mittarissani on sama 7 astetta, vain etumerkki on muuttunut pakkasen puolelle. Näyttää vahvasti siltä, että meidän monien toive valkoisesta joulusta toteutuu. Muitakin toiveita näyttää ihan todella olevan toteutumassa, tarkoitan erityisesti Pasilan jäsentalon remonttia. Se on nyt toteutumassa ja vielä niin jäsenystävällisellä tavalla kun vain ajatella voi. Väliaikaiset tilat löytyivät aivan jäsentalon naapurista ja toiminta voi jatkua remontin ajan varsin siedettävin häiriöin. Tästä suuri ansio kuuluu Helmin sitkeälle, johdonmukaiselle ja yhteistyöhakuiselle neuvottelustrategialle sekä toiminnanjohtajan ja järjestösihteerin neuvottelutiimille. Joulun alla RAY julkistaa avustusehdotuksensa eli ehdotuksen valtioneuvostolle avustusrahojen jakamisesta. HELMI on hakenut avustustasoon korostusta, jotta mm. toinen palveluohjaaja saataisiin vuoden tauon jälkeen palkattua. Palveluohjaustoiminnan laajentamiseen on suuri tarve ja nykyiset resurssit ovat ehdottomasti liian niukat. Positiivista on, että RAY:n avustusremontti näyttäisi säilyttävän avustusten osalta suuret linjat. Vaikka Helmin yleisavustus muuttuukin kohdeavustukseksi, sitä ei tulla pilkkomaan pieniin osatoimintoihin. Kohdeavustuksen valvonta on tiukempaa ja hyvä niin. RAY:n maine on kärsinyt viime vuosien väärinkäytöksistä. Helmillä on erittäin täsmällinen taloudenhoitotapa ja avustusrahat käytetään pilkulleen sääntöjen mukaan. Tästä syystä RAY:n avustusrahojen käytön tiukka valvonta ei ole meille mikään rasite. Toivotaan hyvän tahdon peleille menestystä. Vuosi on ollut Helmille menestyksellinen. Edunvalvontaa ja vaikuttamistoimintaa on aktivoitu ja terävöitetty, jäsenmäärä on ollut ilahduttavassa kasvussa koko vuoden ajan, mielenterveysmessuilla saimme paljon kiitosta ja uusia ihmisiä mukaan toimintaan. Lisäksi verkkosivuilla on rikottu kävijäennätyksiä oikein kunnolla. Nämä asiat ilmentävät sitä, että Helmin toiminnan kokee yhä useampi omakseen. HELMI on oikealla asialla. Joulun aika on lämpimien ajatusten, tunteiden ja läheisten huomioimisen aikaa. Toteutetaan tätä hyvää perinnettä. Luvataan kaikki olla hyviä ja kilttejä toisillemme. Hy vää ja rauhaisaa joulun aikaa ja pian alkavaa uutta vuotta! P.S. Jos kuljette joulukuussa Helsingin rautatieaseman lähellä, käykää ihmeessä ihastelemassa postin puoleisessa asemahallissa olevaa Petra Piitulaisen joulukalenteria. Valokuvat kertovat lempeällä otteella HELMI ry:n toiminnasta ja tuovat valoa vuoden pimeimpään aikaan. HELMI ry:n toimintaa tukevat RAY ja Helsingin kaupunki Juhani Ojala puheenjohtaja HELMI ry Helmi 4/2010 3

4 Mielenterveysyhdistys HELMI ry: Työurien pidentämisestä puhuttaessa mielenterveysnäkökulma on unohdettu täysin Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n mukaan työurista puhutaan kuin ihmiset olisivat koneita. Elinkeinoelämän keskusliiton viimeisin ehdotus vuosilomien lyhentämisestä kertoo, että ihmisten arkielämän sijaan keskitytään seuraamaan vain talouden kasvua, yritysten voittoja ja tehokkuutta. HELMI kaipaa keskusteluun todellisen elämän näkökulmaa. Työurien pidentämisprojekti on mieletön ja vastuuton, jos näillä toimenpiteillä tuhotaan yhä suuremman ihmisjoukon terveys. Työelämä on jo nyt psyykkisesti liian suuri kuorma monelle. Vuosittain työkyvyttömyyseläkepaperit kirjoitetaan mielenterveyssyistä jo lähes 8000 työntekijälle. Määrä on ollut viime vuodet kasvussa erityisesti nuorten ikäluokassa. Jos valittavana on joko Suomen taloudellisen kilpailukyvyn maksimointi tai kansakunnan mielenterveys ja henkinen hyvinvointi, emme tarvitse oraakkelia kertomaan kumpi vaihtoehto on yhteiskunnallisesti kestävämpi. Suomalaiset eivät ole kiinnostuneita lisäämään työntekoa vaan he haluavat yhä enemmän vapaa-aikaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuonna 2010 julkaistun raportin mukaan 40 % työssä käyvistä suomalaisista olisi valmis tinkimään palkastaan saadakseen lisää vapaa-aikaa. Osuus on suurin nuorilla vuotiailla, joista jo lähes joka toinen olisi valmis ostamaan lisää vapaa-aikaa. Kun työelämässä mukana olevat raatavat kovan paineen alla ja joskus jopa uupumuksen rajamailla, suuri joukko työkyvyttömistä haaveilee osa-aikaisesta työstä. Suomessa ei kuitenkaan ole työmarkkinoita vaikkapa kolmen tunnin ja kolmen päivän työviikolle tai muille joustaville osa-aikatyön muodoille. Työtä tehdään joko selkä vääränä tai sitten ei ollenkaan. Keväällä 2010 julkaistun selvityksen mukaan koko kansakunnan keskimääräistä työuraa voitaisiin pidentää jopa vuodella jos osa-aikaiseen työhön halukkaat työkyvyttömyyseläkeläiset otettaisiin mukaan työelämään. Helsingissä Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n hallitus Lämminhenkinen syyskokous päätti ensi vuoden toiminnasta HELMI ry:n sääntömääräinen syyskokous pidettiin Pasilan jäsentalolla 23. marraskuuta. Tupaan piti kantaa lisää tuoleja suuren osallistujamäärän vuoksi. Kokoukseen saapui myös odotettu vieras, kansanedustaja Rakel Hiltunen. Hän toi terveiset eduskunnasta ja korosti Helmin yhteisöllisyyden ja lämminhenkisen ilmapiirin tärkeyttä. Kokous valitsi Hiltusen toimimaan syyskokouksen puheenjohtajana. Toiminnanjohtaja Arto Mansikkavuori esitteli kokoukselle hallituksen laatimaa toimintasuunnitelmaa vuodelle Tulevan vuoden toiminta on tarkoitus toteuttaa hyväksi havaittujen toimintojen ympärille. Tämä tarkoittaa toiminnanjohtajan mukaan sitä, että kaikki keskeiset ryhmät, retket ja kurssit sekä jäsentalojen vapaamuotoinen toiminta toteutetaan ensi vuonnakin nykyisessä laajuudessaan. Tulevana vuonna yhteiskunnallisen edunvalvonnan ja vaikuttamistoiminnan rooli kasvaa ja lehden levikkiä laajennetaan. Lisäksi palveluohjausta laajennetaan nykyisestään. HELMI ry:n puheenjohtaja Juhani Ojala esitteli talousarvion ja piti samalla lyhyen johdannon yhdistyksen talouteen ja nykyisiin avustuksiin. Kokouksen puheenjohtaja Hiltunen kehui Helmin taloudenpitoa ja hallintoa erittäin mallikkaasti hoidetuksi. Kokous hyväksyi toimintasuunnitelman ja talousarvion yksimielisesti. Kokous päätti pitää jäsenmaksut ennallaan. Ensi vuonna jäsenmaksu on siis edelleen 15 euroa. Kokous teki myös henkilövälintoja. Yhdistyksen hallituksen varsinaisista jäsenistä Auli Ojala ja Jaana Lindberg olivat erovuorossa, mutta kokous uusi heidän kaksivuotisen toimikautensa. Varajäsenistä erovuorossa olivat Jarkko Mero ja Martti Holopainen. Holopainen uusi toimikautensa ja Meron tilalle kokous valitsi Merja Bergin. Hän on ensikertalainen Helmin hallituksessa. Vuosikokouksen jälkeen hallitus piti järjestäytymiskokouksen, jossa valittiin varapuheenjohtajat. Ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa Juha Porkola ja toisena varapuheenjohtajana Jaana Lindberg. Syyskokoukseen osallistui 31 jäsentä. 4 Helmi 4/2010

5 Ihmisoikeuspalkinto 2010 Alvi ry:n Laturille Mielenterveyskuntoutujien tukipalveluja tuottava Alvi ry:n Tukipiste Laturi sai merkittävän tunnustuksen. Laturille myönnettiin Ihmisoikeusliiton vuoden 2010 Ihmisoikeuspalkinto. Ihmisoikeuspalkinto jaettiin yhdeksännen kerran, ja se luovutettiin perjantaina 12. marraskuuta Ihmisoikeusliiton 30-vuotisjuhlassa Helsingissä. Palkinnon perusteluissa korostettiin Laturin kokonaisvaltaisesta ja pitkäjänteistä työtä mielenterveyskuntoutujien tukemiseksi. Palkinnon vastaanottivat juhlassa Alvin toiminnanjohtaja Jukka Suurmäki ja yksikönvastaava Reetta Sipilä Laturista. Ihmisoikeusliitto myöntää Ihmisoikeuspalkinnon vuosittain henkilölle tai taholle, joka on osoittanut työssään johdonmukaista sitoutumista ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä suvaitsevaista ja ihmisläheistä asennetta. Seija Järvisen ideoima Alvi ry aloitti toimintansa Vuonna 2000 perustettu Alvin Tukipiste Laturi on tarkoitettu avohoidossa oleville helsinkiläisille ja vantaalaisille mielenterveyskuntoutujille. Asiakkaiden käytössä on ympärivuorokautinen puhelinpäivystys ja kriisivalmius vuoden jokaisena päivänä. Toiminnan periaatteena on, että paha olo ei tule virka-aikaan. Toiminnan yhtenä keskeisenä osana ovat kotikäynnit, joiden tarkoituksena on viedä palvelut lähelle asiakkaan omaa elinpiiriä. Laturin henkilökunnan mukaan työtä tehdään rauhallisesti ja luottamuksella ja tavoitteena on, että lopulta asiakas selviää arjestaan ilman Laturin tukea. Laturin tyyppistä tukitoimintaa ei vielä löydy muualta Suomesta. Aikaisempia ihmisoikeuspalkinnon saajia: Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia poronhoitaja Kalevi Paadar maahanmuuttajaneuvoja Melody Karvonen Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Miranda Vuolasranta ulkomaalaisvaltuutetun toimiston osastosihteeri Kristiina Rissanen Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Juhani Roiha asianajaja Markku Fredman Mielenterveysbarometri julkaistiin jälleen Järjestyksessä kuudes vuosittainen Mielenterveysbarometri julkistettiin Mielenterveyden keskusliiton TNS Gallup Oy:llä teettämään mielenterveysbarometriin haastateltiin 303 kuntoutujaa ja omaista. Asiantuntija-aineisto koostuu 784 psykiatrin ja psykologin internet-kyselystä. Julkistamistilaisuudessa jaettiin yhteenvedon kanssa paperiliitettä, jossa on neljä esimerkkiä siitä, kuinka psykiatrinen diagnoosi on viivästyttänyt jopa vuosilla potilaan asianmukaista tutkimusta ja hoitoa. Yhdessä esimerkkitapauksessa henkilö haki apua auto-onnettomuuden jälkeiseen sietämättömään jalkasärkyyn. Diagnoosi: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Julkistamisen yhteydessä keskusteltiin vakavasti myös professori Kristian Wahlbeckin tutkimuksesta, jonka mukaan psykiatrisen diagnoosin kerran saanut ihminen voi kuolla jopa kaksikymmentä vuotta ennen aikojaan ruumiilliseen vaivaan, jota ei ole haluttu ottaa vakavasti. Työelämä voi vaarantaa mielenterveyden MTKL:n toiminnanjohtaja Timo Peltovuori otti esille työyhteisöihin ja työelämään suuntautuvat odotukset erityisesti nuorten taholta. Edellisiä vuosia useampi oli sitä mieltä, että mahdollisista mielenterveyden ongelmista ei kannata puhua työpaikalla, ei esimiehille eikä työtovereille. Eräs yleisön edustaja totesikin, että kun työpaikan tavallisesti oletetaan olevan mielenterveyden häiriöitä ehkäisevä tekijä, se vaikuttaakin nykyään yhä useammin riskitekijältä. Syynä varmaan keskinäinen kilpailu ja kyräily, yhä helpommin tulee leimatuksi sairaaksi. Peltovuori kiinnitti huomiota myös siihen, että vaikka Suomessa on väkilukuun nähden Euroopan suurin määrä erikoissairaanhoitajia ja toiseksi suurin määrä psykiatreja, mielenterveysongelmista ei tunnuta pääsevän eroon. Ratkaisuna voisi olla hoidon kokonaisvaltaistaminen ja moniammatillistaminen psykologien ja sosiaalityöntekijöiden avulla. Tutkimuksen mukaan yksityisen terveydenhuollon uskotaan olevan julkista tehokkaampaa. AstraZenecan asiantuntijalääkäri, psykiatri Yrjö Ovaskainen katsoi, että tasapainossa oleva hoito, lääkkeet ja terapia, antaa mahdollisuuden laadukkaaseen elämään ja turvaa arkeen. Sen lisäksi, että avohoito antaa potilaan pysyä elämänmenossa kiinni, koituu siitä huomattavaa yhteiskunnan varojen säästöä. Laitoshoito on ratkaisevasti kalliimpaa. Onko kuntoutujilla hyvä itsetunto? Kun vertaillaan kuntoutujien käsityksiä omasta tilanteestaan heidän omaistensa ja hoitoammattilaisten käsityksiin, voidaan yllättäen todeta, että ensin mainitut näkevät tilanteensa muita valoisammin. Kysyttäessä mielipiteitä sairauden vuoksi leimautumisesta, itse kuntoutujista vain 38 % uskoi tulevansa leimatuksi, omaisista 55 % katsoi, että kuntoutujat leimataan ja peräti 73 % ammattilaisista oli samaa mieltä. Voimmeko silti ajatella, että kuntoutujat ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita? Yhteenveto barometristä löytyy osoitteessa: Juhani Weijola Helmi 4/2010 5

6 Omaisetkin tarvitsevat tukea Pitkäaikaissairaana ja sairaan omaisena oleminen on aina rankkaa Suomessa, mutta mielenterveyskuntoutujana ja hänen omaisena oleminen on vielä rankempaa. Yleensä sairauksista puhuttaessa tarkoitetaan somaattisia sairauksia ja mietitään niiden kautta potilaitten, kuntoutujien ja omaisten tarpeita. Mielenterveyskuntoutujien ja heidän omaistensa ääni jää aika lailla kuulumattomiin. Mielenterveysasiat ovat kuitenkin oma erityisalueensa ja kuntoutujilla ja heidän omaisillaan on omat erityistarpeensa. Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto on syntynyt tähän tarpeeseen. Omaiset, joiden läheiset ovat mielenterveyskuntoutujia, tarvitsevat oman vertaistukiverkostonsa ja paikallisen ja valtakunnallisen edunvalvojan. Motivaatiot omaistyöhön ovat olleet aikoinaan samat kuin mielenterveyskuntoutujilla, kun he ryhtyivät perustamaan paikallisia ja valtakunnallisia järjestöjä. Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Minna Sirnö (vas) painottaa edunvalvontaa lähellä ihmisiä, lähellä kunnallisia palveluita, sitä miten päätöksenteossa paikallisesti otetaan huomioon mielenterveyskuntoutujien ja omaisten tarpeet. Mutta tarvitaan myös valtakunnallista edunvalvontaa, vaikuttamista valtakunnan politiikkaan. Järjestöillä pienet resurssit Joka kymmenes ihminen kärsii mielenterveysongelmista, mikä tarkoittaa pelkästään pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla ihmistä. Sirnö lisää, että jokaista mielenterveyskuntoutujaa kohden on ainakin yksi omainen tai useampiakin. Kun ottaa huomioon järjestöjen käytössä olevat resurssit, Sirnö pitää aika kohtuuttomina poliitikkojen ja virkamiesten odotuksia sen suhteen mitä järjestöt pystyvät tuottamaan, kun niiltä toivotaan asiantuntijaääntä, kokemusääntä. Sirnö on sitä mieltä, että aika hyvin tässä ovat sekä mielenterveyskuntoutujien ja omaisten järjestöt onnistuneet. Ääni kuuluu suhteellisen hyvin, mutta voisi kuulua vielä paremmin. Vertaistuki auttaa Sirnö kertoo, ettei hän aikuisikään saakka oikeastaan tiennyt mitään mielenterveysasioista. Vasta kun oma läheinen sairastui 90-luvulla hän tajusi mikä stigma (poltinmerkki) mielenterveysasioihin vielä 90-luvulla Suomessa liittyi, ja liittyy vielä 2000-luvullakin. Omaisena Sirnölle oli rankkaa todeta miten vähän 90-luvun alussa tuettiin kuntoutujaa ja hänen omaisiaan. Sirnö kertoo, että häntä auttoi paljon se, että Tampereella toimi hyvin vahva omaisverkosto, yhteisö, joka avoimesti puhui siitä mitä oli olla mielenterveyskuntoutujan läheinen ja omainen, yhteisö jolta sai vertaistukea. Ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus tärkeintä Valintaansa keskusliiton puheenjohtajaksi Sirnö pitää poikkeuksellisena onhan hän sekä poliitikko että omainen. Valintaansa hän uskoo liittyneen myös sen että kansanedustajana hänellä on mahdollisuus käyttää ääntään mielenterveysasioissa. Valiokuntatyöskentelyn ohessa Sirnöllä on ollut eduskunnassa mahdollisuus keskittyä mielenterveyskuntoutujien omaisten asemaan. Hänelle tärkeitä asioita ovat yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet ja hän kokee, että juuri mielenterveysasioissa ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden epäkohdat suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa mitä parhaiten yhdistyvät. Tärkeä asia eduskunnassa kuntoutujien ja heidän omaistensa kannalta on parhaillaan vireillä oleva terveydenhuoltolain uudistus. Sirnö pitää hyvänä asiana perustason mielenterveysosaamisen vahvistamista matalan kynnyksen paikoissa, terveysasemilla ja terveyskeskuksissa. Hän painottaa, että järjestöjen tulee yhteistyössä, niin kuin ovat tehneetkin, pyrkiä herättämään keskustelua siitä ettei samaan aikaan unohdeta erikoissairaanhoidon, erityisosaamisen tarvetta. On tärkeää ennaltaehkäisemisen ja nopean puuttumisen kannalta, että ensimmäisessä paikassa, jossa mielenterveyskuntoutuja tai hänen omaisensa kohtaa terveydenhuollon ammattilaisen on vahvaa osaamista. Vahvaa osaamista tarvitaan myös sen jälkeen, kun on diagnosoitu mistä on kyse. Vaarana on muuten palaaminen ajassa pari sataa vuotta taaksepäin, aikaan jolloin hullujenhuoneelle piilotettiin kaikki sairaudesta riippumatta, näkemättä mielenterveyden sairauksien variaatioiden kirjoa. Oma mielenterveyslainsäädäntö tarvitaan Toissa vuonna julkistetussa Mieli 2009 tavoiteohjelmassa on Sirnön mielestä hyvin kirjattu ajatus siitä, että tarvitaan erillistä mielenterveyslainsäädäntöä muusta kansanterveys- ja perusterveyslainsäädännöstä erillään, sillä sekä päihdeongelmaan että mielenterveysasioihin liittyy sellaisia sosiaalisia ja osallisuuteen liittyviä asioita, joihin muiden sairauksien puolella ei terveydenhuollossa törmää. Mielenterveyskuntoutuja tarvitsee usein apua arkiasioiden hoidossa kuten vaikkapa kaupassa käymisessä tai hygieniasta huolehtimisessa samoin kuin etuuksien hakemisessa, kun niitä joutuu hakemaan monilta eri luukuilta. Omaishoitajilla tukalaa Omaishoitajien asema huolestuttaa Sirnöä. Kriteerit omaishoidon tuesta on laadittu somaattisten sairauksien pohjalta, mistä seuraa, että psyykkisesti sairasta omaistaan hoitava jää usein kaiken avun ja palvelujen ulkopuolella. Eduskunnassa tilanne on lukkiutunut, joten ennen seuraavia vaaleja liikahdusta parempaan ei tapahdu. Sirnön mielestä omaishoidon tuen perusosan määrittely pitäisi siirtää kunnilta Kelaan. Tällöin myöntämisperusteet olisivat samat paikkakunnasta riippumatta. Tarvittaisiin myös suunnitelma siitä, miten taataan vapaapäivät ja omaisen oma henkinen hyvinvointi kuntoutujan akuutissa vaikeassa kriisissä, jottei pian samassa perheessä ole kahta mielenterveyskuntoutujaa. Uusi aselaki ongelmallinen Sirnö on huolissaan myös uudesta aselaista, jossa määrätään lääkäreille velvollisuus ilmoittaa potilaiden mielenterveyshäiriöistä poliisille siltä varalta, että potilaalla sattuisi olemaan aselupa tai hän olisi hakemassa sitä. Sirnö toteaa, että mielenhäiriössä tehdään aika paljon rikoksia, mutta niitä eivät tee mielenterveyskuntoutujat. Kun on vihdoin päästy siihen, että mielenterveyskuntoutujaa ei automaattisesti leimata, tehdään heille karhunpalvelus, kun tämän velvoitteen kautta käytännössä 6 Helmi 4/2010

7 Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry:n puheenjohtaja, kansanedustaja Minna Sirnö ollaan luomassa mielenterveyskuntoutujien rekisteriä. Koulusurmaajien kohdalla Sirnö katsoo, että varsinainen ongelma, vaikka terveydenhuoltokin epäonnistui, oli se että heille oli myönnetty puoliautomaattiase ensimmäiseksi aseeksi, mitä ei pitäisi koskaan tehdä. Lisää rahaa lastenpsykiatriaan Sirnö on eduskunnan budjettia laativan valtiovarainvaliokunnan ja sen sosiaalija terveysjaoston jäsen. Sirnö uskoo, että eduskunta tulee tänä vuonna sanomaan painavan sanan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden valtakunnallisesta tilanteesta. Kannanotto ei välttämättä tarkoita rahaa ensi vuoden budjetissa, mutta keskustelun ylläpitäminen muokkaa seuraavien budjettien valmistelua niin, että seuraavan vuoden budjetissa jo tulee rahoitustakin. Paikallistoiminta turvattava Iso asia mielenterveyskuntoutujien ja omaisten järjestöjen kannalta on se miten RAY:n rahoituksen käy tulevaisuudessa, Sirnö pohtii. RAY:n tuki näyttelee hyvin isoa roolia vertaistukijärjestöjen toiminnassa, sillä harvalla paikkakunnalla paikallinen kuntoutujien tai omaisten järjestö saa kunnalta tukea. RAY on vähitellen siirtämässä rahoituksen painopistettä paikallisen toiminnan tukemisesta valtakunnalliseen toimintaan. On iso haaste miten jatkossa paikallistoiminta ja paikallinen edunvalvonta toteutetaan, jos rahoituksessa tapahtuu isoja muutoksia. Paikallistason palvelujen ja edunvalvonnan tarpeiden tuntemus on yksittäisen kuntoutujan ja omaisen kannalta tärkää. Tämä on asia, jota järjestöjen tulee yhteistyössä seurata hyvin tarkalla silmällä jatkossakin, Sirnö painottaa. Teksti: Seija Paakkunainen Kuva: Arto Mansikkavuori Helmi 4/2010 7

8 Degrowth-liike haastaa talouden kilpajuoksun Kohti mielekkäämpää elämää ja koh Degrowth-liike haluaa päästä irti maailmaa riivaavasta kasvupakosta ja jakaa varallisuuden oikeudenmukaisesti. Jatkuvasti lisääntyvä vauraus ja liikakulutus aiheuttavat koko ajan lisääntyvää ympäristötuhoa, vaikka kestävän kehityksen nimissä tuotteiden ympäristövaikutuksia vähennetäänkin. Ihmisten ajattelutavan on muututtava ja meidän on luovuttava uskosta luonnonherruuteen. Omaa suhdetta kuluttamiseen ja työelämän oravanpyörään on jokaisen syytä tutkia. Kuka määrittelee oman roolisi yhteiskunnassa? Talouskasvu ei ole myöskään ratkaissut työttömyyttä. Lisääntyvä tehokkuus ja kiire ovat kääntäneet työttömyyden nousuun, eikä voimakaskaan talouskasvu näytä lisäävän työpaikkoja. Kohtuutalouden maailmassa tuottavuuden lisääntyessä lyhennetään työaikaa, jotta työpaikat säilyvät. Kun saadaan tuotettua sama työ lyhyemmässä ajassa, saadaan nauttia enemmän vapaa-ajasta. Tarvetta jatkuvaan kasvuun ja tehokkuuden tavoitteluun ei ole. Energiaa paljon kuluttava toiminta vähenee lisääntyvän energiaverotuksen kautta. Sen korvaa parhaiten autonomisten paikallistalouksien tuottama toiminta, joka on paitsi ympäristön kannalta järkevää myös työllistävää. Latouchen mielestä riippumattomalla paikallistaloudella on suuri merkitys tulevaisuuden maailmassa. Degrowth-liikkeen teeseissä on vahvasti mukana tulojen tasaaminen. Verotuksen progressio nähdään välineeksi luoda oikeudenmukaisempi yhteiskunta. Tutkimuksissa on havaittu, että mitä suuremmat tulot ihmisellä on, sen suurempi on hänen ympäristökuormituksensa. Nykyisestä rikkaiden rikastumisesta tulee siirtyä rikkaiden tulojen kohtuullistamiseen. Näin saadaan aikaan lisää yhteiskunnan hyvinvointia ja vähennetään ympäristötuhoa. Kuluttaminen on näin joulun alla korostetussa roolissa. Ostoskeskukset pullistelevat ihmisistä, mainoksia on joka paikassa, kulutusmania riivaa. Uutisissa kerrotaan, että suomalaisten luottamus talouteen on jälleen erinomainen. Nyt siis vain kaikki ostoksille! Talousviisaat sanovat, että kuluttaminen pitää talouden kasvussa, luo työpaikkoja ja yhteiskunnan vaurautta. Kuluttaminen nähdään valtamediassa ainoastaan positiivisena asiana. Kaikki eivät ole tätä mieltä. Talouskasvuun ja kuluttamiseen kriittisesti suhtautuvien kansalaisliikkeiden määrä ja voima on lisääntynyt viime vuosien aikana. Syyskuun loppupuolella vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä järjestetty Kasvu murroksessa -konferenssi toi maailman johtavat talouskasvun kriitikot Suomeen. Puhumassa olivat mm. ranskalainen teoreetikko Serge Latouche ja kanadalainen professori Peter Victor. Yhteiskuntapoliittinen konferenssi oli yleisömenestys ja juhlasalin 500 tuolia loppuivat kesken. Merkillepantavaa tilaisuudessa oli se, että suuri osa väestä oli nuorta ikäpolvea, juuri tuota poliittisesti passiiviseksi parjattua kansanryhmää. Tämä kasvukriittinen liike, josta käytetään myös nimeä degrowth-liike, syntyi vaihtoehdoksi tyhjäksi muuttuneelle kestävälle kehitykselle. Kestävä kehitys on muuttunut viherpesuksi, puheeksi, jota hanakasti käyttävät mm. kaikki suuret ylikansalliset teollisuusyritykset. Kertakäyttö- tai muotitavaran tuottaminen näennäisesti pienillä ympäristövaikutuksilla on kaikkea muuta kuin kestävää. Talouskasvu ja ilmastonmuutos Maailman ilmaston muuttuminen on saatava pysähtymään siten, että lämpeneminen ei ylitä kahta astetta. Vaikka sadat tuhannet ihmiset joutuvat tässäkin tapauksessa ympäristöpakolaisiksi, on tämä raja tutkimusten mukaan sellainen, että ihmiskunta kykenee katastrofista selviytymään. Kahden asteen turvarajoissa pysymiseksi on teollisuusmaissa hiilidioksidipäästöt saatava vuoteen 2050 mennessä käytännössä kokonaan loppumaan. Tästä on tiedeyhteisössä ja ilmastohuippukokouksissa varsin yksimielinen kanta. Samaan aikaan teollisuusmaiden päättäjät puhuvat kolmen prosentin vuotuisesta talouskasvusta. Ilmastonmuutoksen pysäyttämistavoite ja talouskasvun tavoite eivät ole degrowth-liikkeen mukaan sovitettavissa yhteen. On ryhdyttävä tarkastelemaan ihmisten hyvinvointia ja kohtuullista kuluttamisen tasoa, joka olisi oikeudenmukainen kaikille maailman ihmisille ja tuleville sukupolville. Teollisuusmaiden hallittu talouslasku antaisi kehitysmaille mahdollisuuden nostaa omaa elintasoaan sellaiselle tasolle, että satojen miljoonien köyhimpien ihmisten kärsimys saataisiin päättymään. Vauraus kasaantuu Uskoa nykymenon jatkumiseen ei ole Degrowth-liike ravistelee ihmisiä heräämään nykymaailman kulutushulluudesta. Kyse on ihmisten ajattelutavan muuttamisesta ja uudenlaisen kasvuajattelusta irtaantuneen yhteiskunnan rakentamisesta. Kohtuullisuus tulee ottaa kaiken toiminnan lähtökohdaksi, eikä pyrkiä kaavamaisesti lisäämään vaurautta ja tavaran määrää. Elämme niin valtavan materiaalisen vaurauden keskellä, että olemme tulleet sille sokeiksi. Degrowth-teeman ympärillä tapahtuu! Suomen degrowth-verkoston sivut löytyvät osoitteesta Tältä sivulta löytyvät myös syyskuun Kasvu murroksessa -konferenssin materiaali ja paljon muuta. Verkoston taustalla on aktiiveja luonnonsuojelujärjestöistä ja yliopistoista. Degrowth.fi -projektin sivut löytyvät osoitteesta Talouslaskua ja elämän leppoistamista käsitteleviä kirjoja on julkaistu paljon viime aikoina. Nämä kaikki puheenvuorot kytkeytyvät degrowth-liikehdintään. Tässä muutamia uutuuskirjoja: Marko Ulvila & Jarna Pasanen, Vihreä uusjako, Like 2010 Serge Latouche, Jäähyväiset kasvulle, Intokustannus 2010 Marikka Bergman, Pientä elämää etsimässä, Basam Books Helmi 4/2010

9 tuullisuutta Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuonna 2009 tekemä kysely kertoo, että suomalaiset eivät juuri usko talouskasvuun. Lähes kahdeksan kymmenestä arvelee jatkuvan talouskasvun tuhoavan vähitellen luonnon ja lopulta ihmisen itsensä. Tämä on degrowth-liikkeen syntymisen syy maalaisjärjellä ymmärretty mahdottomuus. Suhde työelämään ja vaurastumiseen Raha ei tee onnelliseksi, sanotaan ja väite pitääkin paikkaansa. Tutkimusten mukaan tulotason lisääntyminen tietyn pisteen yli ei enää lisää onnellisuutta. Tosin jatkuva kamppailu rahan riittämiseksi elämiseen on usein kaukana onnesta. Voisimmeko me ihmiset tyytyä kohtuullisuuteen? Minimieläkkeellä elävät mielenterveyskuntoutujat ovat olosuhteiden pakosta tottuneet minimaaliseen kulutukseen. Yhteiskunnan luoma ihanne uraputkesta, iän myötä nousevista vuosiansioista, ylellisyystavaroiden ihanuudesta, merkkivaatteista jne. luovat vastakkainasettelun ja keinotekoisen kuvan onnesta, joka häämöttää jossain tulevaisuudessa. Kyydistä tipahtanut työkyvyttömäksi leimattu ihminen kokee helposti itsensä yhteiskunnassa ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi. Työelämän myytti on myös se, että ahkera uurastaminen palkitaan kultaisesti ja että kuka tahansa voi vaurastua tekemällä kunnianhimoisesti työnsä ja pelaamalla korttinsa järkevästi. Näin ihmiset imaistaan mukaan oravanpyörään, joka on todellisuudessa jotain ihan muuta kuin elämän ihanuutta. Työelämä ja suorittaminen nähdään ihmiselämän suurimpana tarkoituksena. Tästä aiheutuu ongelmia mielenterveydelle, jos ei pystykään vastaamaan yhteiskunnan asettamiin tavoitteisiin. Puhutaan työelämästä syrjäytymisestä, vaikka oikeampi termi sille olisi syrjäyttäminen. Talouskasvu-uskon maailmassa ihmiset kilpailevat vauraudesta ja menestymisen mahdollisuuksista toisiaan vastaan. Työntekijät raatavat monesti tavaroiden tai palveluiden tuottamiseksi, jotka ovat ihmisille turhia ja ympäristölle haitallisia. Degrowth-liikkeen työkäsitys on toisenlainen. Työllä on aina tarkoitus, eikä turhaa tuotantoa ole. Palkkatyöllä, kotityöllä tai vapaa-ajalla ei ole nykyisen kaltaisia jyrkkiä rajoja. Mielekkyys on avainsana kaikelle ihmisten tekemälle työlle. Tällainen yhteiskunta antaisi erilaisista syistä nykymaailmassa vajaakuntoisiksi luokitelluille henkilöille mahdollisuuden olla mukana tekemässä mielekästä työtä. Onnellisuutta luopumalla Nykymaailman kilpailussa myös menestyjät ovat tyhjän päällä. Kun on saavutettu hyvä asema työssä, hankittu omakotitalo, pari autoa, vene jne., ryhdytään tavoittelemaan lisää. Nykyihminen ohjelmoidaan jo pienestä pitäen tavoittelemaan koko ajan enemmän kaikkea. Hänelle ei opeteta kohtuullisuutta tai että tavaran ja kulutuksen määrää voi myös vähentää. Hurjan monella suomalaisella olisi mahdollisuuksia vähentää reilusti materiaalista kulutustaan ja tulla toimeen näin vähemmällä palkkatyöllä, mutta harva toistaiseksi uskaltaa turhasta vauraudestaan luopua. Marikka Bergman toteaa kirjassaan Pientä elämää etsimässä, että materiaalisen lisää kahmimisen taustalla on paljon oman arvomme rakennuspalikoita, joista on vaikea luopua. Hänen mukaansa vauraudesta luopumiseen, aikatauluttomuuteen ja lisääntyneeseen aikaan oman itsensä kanssa liittyy paljon pelkoja. Ajatus siitä, kuka minä olen, jos en suorita, tuntuu pelottavalta. Itse uskon, että yhteiskuntamme syyllistää myös pienen elämän valinneita samaan tapaan kuin se syyllistää työelämän ulkopuolella olevia mielenterveyskuntoutujia ja siksi irtaantuminen oravanpyörästä on vaikeaa. Bergmanin mukaan hyvän elämän ydin on tavoitella sellaista henkistä tilaa, jossa ihminen opettelee haluamaan vähemmän, tulee toimeen tapahtumaköyhyyden ja lopulta myös itsensä kanssa. Onko niin, että tavarapaljouden, liikakulutuksen ja uusien teknisten vempaimien avulla pyrimme hiljentämään sisäiset äänemme ja omat todelliset tarpeemme? Teksti: Arto Mansikkavuori Kuva: Mariella Järvisalo Helmi 4/2010 9

10 Työtoiminta kehityshaasteiden edes Mielenterveyden keskusliitto ja Kehitysvammaliitto ovat yhteistyössä tehneet selvityksen Työtoiminnan käytäntö ja kokemus. Selvitystä varten haastateltiin sekä työntekijätason että johtotason avainhenkilöitä työtoimintakeskuksissa. Kehitys nykyiseen kuntoutusjärjestelmäämme 1800-luvun vaivaishoidosta on pitkä luvulla otettiin käyttöön uusia työkyvyttömyyttä ryhmitteleviä käsitteitä, kuten vammaiset ja invalidit. Vammaisten ryhmään kuuluivat alun perin epilepsiaa sairastavat, mielisairaat ja vajaamieliset eli nykyään kehitysvammaiset. Invalidien ryhmään kuuluvat sodassa tai työssä vammautuneet ja syntymästään asti toimintavajavaisuuksista kärsivät. Kahtiajako näkyy yhä edelleen lainsäädännössä ja palvelujärjestelmissä, esimerkiksi ansaintarajassa, jonka saa tienata työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla. Mielenterveyskuntoutujilla ja kehitysvammaisilla tämä raja on 600 /kk, sokeilla ja liikuntakyvyttömillä tätä rajaa ei ole lainkaan. Työ on ihmisoikeus Suomen perustuslaissa todetaan jokaisen oikeus työhön. Myös YK:n ja Euroopan neuvoston sopimuksissa korostetaan yhdenvertaisen työnteon mahdollisuuksia. Hallituksessa ollaan laatimassa vammaispoliittista ohjelmaa (VAMPO), jossa pyritään turvaamaan vammaisten henkilöiden oikeudenmukaista asemaa. Työ (työllistyminen, työn tekeminen ja kohtuullinen toimeentulo) on yksi vammaispoliittisen ohjelman keskeisiä sisältöalueita. Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä ohjelmassa henkilöä, jolla on pitkäaikainen fyysinen ja psyykkinen vamma tai sairaus, joka näin ollen käsittää myös mielenterveyskuntoutujat ja kehitysvammaiset. Työtoiminta kuntoutustoimena Työtoiminnan hyvinä puolina on sairaalahoidon tarpeen väheneminen ja takaisin työelämään palaamisen auttaminen. Työtoiminnan asema välityömarkkinan sairaalan ja työsuhteen välissä on tärkeä. Avotyöpaikkoja (avoimilla työmarkkinoilla työskentelyä työosuusrahalla) työtoiminnassa on mielenterveyskuntoutujille liian vähän, toisin kuin kehitysvammaisilla, joille se on yleinen työskentelymuoto. Työosuusrahasta ja sopimuskäytännöistä Työosuusrahan maksuperusteet eivät ole selkeitä. Työosuusrahaa maksetaan keskimäärin noin 5 euroa päivässä, vaikka tuloverolaissa mainitaan, että työosuusrahaa saa ansaita verottomana 12 euroa päivässä. Todellisuudessa kuitenkin harvat työtoiminnan asiakkaat saavat tämän summan. 12 euroa on muodostunut työosuusrahan katoksi, koska se on verottomuuden Työosuusrahaa maksetaan keskimäärin noin 5 euroa päivässä, vaikka sitä saa ansaita verottomana 12 euroa. Todellisuudessa kuitenkin harvat työtoiminnan asiakkaat saavat tämän summan. yläraja. Varsinaista laillista estettä ei kuitenkaan ole maksaa työosuusrahaa yli 12 euroa päivässä, jolloin ylimenevä osuus on veronalaista tuloa. Mahdollinen työkyvyttömyyseläke keskeytyy, kun tuloraja 600 /kk ylittyy. Ylläpitomaksusta on kirjavia käytäntöjä, osassa paikkakunnista työtoimintaan osallistuva henkilö ei maksa ylläpitomaksua lainkaan, muilla paikkakunnilla ylläpitomaksun suuruus vaihtelee, ylläpitomaksu voi olla jopa suurempi kuin työosuusraha. Työtoiminnasta tehtävä sopimus on kunnan ja työtoimintaa toteuttavan organisaation välinen sopimus, jossa sovitaan palvelun käyttäjän huoltosuhteesta. Joskus sopimuspaperiin pyydetään myös palvelun käyttäjän allekirjoitus. Sopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi palvelun käyttäjän ottamisesta työtoimintaan, työosuusrahan määrästä, työajasta, tehtävänkuvauksesta ja lounaan kustannuksista. Huoltosuhteisessa työtoiminnassa ei ole irtisanomissuojaa ja siitä saattaa puuttua loma-ajan ja sairausloman korvaukset eikä työnteosta kerry työeläkettä. Asema ja toimeentulo työelämässä Mielenterveyskuntoutujan asemaa työelämässä voisi selvityksen mukaan parantaa lisäämällä enemmän vaihtoehtoja työaikaan ja saamalla tuki- ja eläkejärjestelmiin enemmän vaihtoehtoja ja joustavuutta ja lisäämällä työelämän monimuotoisuutta. Jos eläkkeensaaja ansaitsee enemmän kuin 600 /kk, työkyvyttömyyseläke jätetään lepäämään työssäoloajaksi vähintään 3 kuukauden ja enintään 2 vuoden ajaksi. Eläkeoikeus säilyy lepäämisajan. Henkilölle, jonka eläke on jätetty lepäämään, myönnetään enintään kahden vuoden ajaksi ylin vammaistuki. Parannukseksi palkan ja eläkkeen yhteensovittamiseksi esitettiin ansaintarajan nostamista sekä työnantajan taloudellisen tukemisen ja velvoittamisen vammaisen ihmisen palkkaamiseen. Tällainen tuki on mm. työvoimatoimiston palkkatuki vajaakuntoisille. 10 Helmi 4/2010

11 sä Työtoiminta on muuttunut osaksi palvelurakennekokonaisuutta ja alkanut noudattaa niin rutinoituja muotoja, ettei siihen kohdistu erityisiä kehittämistoimia Työtoiminnan tulevaisuutta Haastatteluaineistosta ilmeni, etteivät kunnat ole panostaneet työsuhteisen palkkatyöllistämisen edistämiseen. Helsingissä on hyvänä esimerkkinä kunnan panostamisesta Helsingin sosiaaliviraston Tuetun Työllistämisen palvelu, joka tukee kehitysvammaisen ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä avoimille markkinoille. Kokonaisvaltaiseen palvelujärjestelmään kuuluu työpaikan hankkiminen, yksilöllinen koulutus työtehtäviin, jatkuva tuki työpaikoilla tukikäyntien avulla ja työsuhteen ylläpito. Kehitys tuetun palkkatyöllistymisen suuntaan ottaa vasta ensimmäisiä askeliaan, tulevaisuudessa tarvitaan enemmän henkilöstöresursseja työsuhteiseen palkkatyöllistymiseen. Tähän tarpeeseen voitaisiin vastata sisällyttämällä ohjaajien työnkuviin räätälöidysti työvalmentajan tehtäviä. Pohdintaa Nykyisen työtoiminnan palkkausjärjestelmä voisi muuttua kannustinjärjestelmäksi, jossa jokaisen työpanoksesta maksettaisiin 12 euron verovapaa perusosa päivässä ja niille henkilöille jotka osoittavat työnsä tuottavuutta, maksettaisiin veronalaista työosuusrahaa aina 600 /kk asti, jolloin työkyvyttömyyseläkkeen maksu ei vielä loppuisi. Vastineeksi työtoimintakeskus saisi motivoituneita työntekijöitä, jotka pyrkisivät tekemään työnsä yhä paremmin, jolloin kuntoutuminenkin tulisi mukana ihan itsestään. Jotkut pitivät työtoimintatehtäviä liian yksipuolisina. Olisi hyvä saada kaikenlaisia alihankintatöitä ja töiden kirjo voisi laajentua. Mutta työtoimintatyön vaativuus on myös sen rutiininomaisuuden sietämisessä. Avoimilla työmarkkinoilla vastaava työ voi olla työsuhteista työtä, esimerkiksi tehtaissa. Usein mielenterveyskuntoutuja ei näe kovin todennäköiseksi kuntoutumistaan avoimille työmarkkinoille. Pessimismi ottaa helposti vallan nykyisessä yhteiskunnallisessa ympäristössämme. Kunnon palkitsemisjärjestelmä saisikin mielenterveyskuntoutujan ottamaan pieniä askeleita eteenpäin, kunnes se lopulta saisi hänet ottamaan viimeisen askeleen avoimille työmarkkinoille. Työn tekeminen ei kuntoutumisen alkuhetkillä ole helppoa. Yksinkertaisenkin työn valmiiksi saamisesta saa iloa ja positiivista palautetta ja näin eteenpäin pääsy on mahdollista. Johtopäätöksiä Työtoiminta on muuttunut osaksi palvelurakennekokonaisuutta ja alkanut noudattaa niin rutinoituja muotoja, ettei siihen kohdistu erityisiä kehittämistoimia. Työtoiminnan kuntouttava ja valmentava merkitys siirtymisessä avoimille työmarkkinoille toteutuu vain osittain. Työtoiminnan ja päivätoiminnan välinen raja on palvelurakenteessa hämärtynyt. Työtoiminnan laajempien suuntaviivojen vetämiseen ja tulevaisuuden visioiden luomiseen tarvitaan toiminnan kokonaisvaltaista ja järjestelmällistä arviointia jokaisessa työtoimintakeskuksessa. Jokaisessa työtoimintakeskuksessa on omat ominaispiirteensä ja vahvuutensa, joten arviointi tulisi tehdä toimipaikoittain, mutta yhteisten toimintojen, mm. kuntoutumisen ja työllistymisen avoimille työmarkkinoille kehittämisen saralla olisi hyvä tehdä yhteistyötä. Teksti: Pia Rainio Työtoiminta perustuu sosiaalihuoltolakiin Mielenterveyskuntoutujille on perinteisesti tarjottu toimintamuodoksi sosiaalihuoltolakiin perustuvaa (27e ) työtoimintaa. Kunnalla on lain mukaan velvollisuus huolehtia työtoiminnan järjestämisestä. Se voi ylläpitää itse työtoimintakeskusta tai toteuttaa sen ostopalveluna. Kehitysvammaliiton ja MTKL:n selvityksessä tarkasteltiin kunnan itse tuottamaa tai ostopalveluna hankittua työtoimintaa. Myös monet yhdistykset ja säätiöt (esim. HELMI ry) toteuttavat työtoimintaa. Tämä työtoiminta on yhdistyksille vapaaehtoista ja sitä toteutetaan kuntien toiminnan tapaan sosiaalihuoltolakiin perustuen. Työtoimintaan osallistumisessa ei muodostu työsuhdetta. Lain mukaan korvausta edellä mainitusta työtoiminnasta voi maksaa verottomana korkeintaan 12 päivässä. HELMI ry:ssä työtoimintakorvausta maksetaan 12 päivässä. Työvuoron pituus on 3,5 tuntia. Erilaiseen työtoimintaan osallistuvia mielenterveyskuntoutujia on koko maassa noin Pia Rainio ja Arto Mansikkavuori Helmi 4/

12 sielun helmiä Junamatka Eräässä Hämeentien yksiössä kello soi aamuneljältä ja kattovalo sytytetään. On joulun alusaika. Nuorehko viiksekäs mies herättää pinnasängyssä nukkuvan nelivuotiaan tyttärensä, joka ihmettelee miksei saa enää nukkua. - Nyt mennään hakemaan äiti kotiin, Juha sanoo päättäväisesti. Junassa Saara nukkuu viatonta lapsen unta pää isänsä sylissä. Juha katsoo pimeään. Lunta pyryttää. Vaalea mies sipaisee leukaansa. * * * Junan tasainen jytke väsyttää ja Juha sulkee silmänsä ja palaa horroksessa kotiin. Hän on humalassa ja huutaa täyttä kurkkua, koska vaimo ei anna enempää viinaa. Saara parkuu äitinsä sylissä. Juha kaataa pöydän heidän edestään ja kiroilee. Täysi tuhkakuppi leviää lattialle ja lasi särkyy. Katja ja lapsi ovat peloissaan. Suurin elein Juha ottaa takkinsa ja lähtee yöhön. Juna hiljentää vauhtia ja kaiutin kuuluttaa Seinäjoen. Juhan ja Saaran asema. Juha on hetkessä kaikki aistit virkeinä ja ravistelee hellästi pientä lastaan. - Saara, kulta. Herää! - Ollaanko kotona? - Pian ollaan äidin luona. Kiireisin, hermostunein ja vapisevin käsin isä alkaa pukea tytölle monta vaatekertaa, sillä ulkona on todella kylmä. - Voi ei! Me ei ehditä enää. Juha manaa, kun juna lähtee hiljakseen liikkeelle. Tuskan hiki pursuaa miehen otsalta, kun hän rivakasti pukeutuu isoon lammasnahka-takkiin. Jotain täytyy tehdä. Juha saa ajatuksen. Hän kaappaa syliinsä surkealta näyttävän lapsen ja kassin käteensä. - Isi, minne me mennään? He työntyvät käytävälle kohti junan peräpäätä ja hän kuiskaa puolinukuksissa olevalle tytölle, - Olethan nyt kiltti ja reipas. Juhan on hankala kulkea lapsen ja kassin kanssa nopeasti käytävällä. Yksi jos toinenkin matkustaja herää äreänä. Vanha nainen voivottelee, että on tapahtunut onnettomuus. Sylivauva parkuu. Ennen ovea bodaaja-tyyppinen nelikymppinen mies tarttuu Juhan käsivarteen. Saara kiljahtaa ja Juha ärähtää. - Näpit irti! - Minne matka? Asema meni jo. Hitto. Herätitte koko vaunun. Juha kiskaisee itsensä irti ja avaa rivakasti oven. Isää ja lasta vastaan tulee konduktööri, joka kysyy ystävällisesti, - Onko jotain hätänä? Juha on häkeltynyt ja miettii hetken ennen kuin vastaa, - Hmm...täytyy vaihtaa tytön vaatteet, jos jossain olisi enenmän tilaa. Konduktööri hymyilee ja jatkaa matkaa. Juhalla ja Saaralla alkaa olla todella kuuma.tyttö alkaa itkeä hiljaa ja Juha on hermostunut. Parissa seuraavassa vaunussa ei ole montakaan matkustajaa, kun he kulkevat niiden läpi. Tyhjässä ravintolavaunussa on iäkäs mies, joka on vahvassa humalassa, joka valpastuu, kun saa seuraa, - Saisiko olla paukku? Joulun kunniaksi. Juha ottaa taskumatista pienen huikan ja kiittää. - Suloinen lapsi. Yksinäistä. Jutellaan...istu alas... * * * Mies jää mutisemaan itsekseen. Juha jatkaa eteenpäin. Pian Juha ja Saara ovat viimeisessä vaunussa. Juha huokaisee syvään. Kohottaa kätensä ja vetää hätäjarrua. Juna nytkähtää pari kertaa, mutta pysähtyy sitten kiskot kirskahtaen. Isä lapsi sylissään horjahtaa. Saara tarrautuu isäänsä ja itkee. Mies avaa oven ja nostaa Saaran ulos talviseen pimeyteen. - Nyt Saara ollaan ihan hiljaa. Leikitään rosvoa ja poliisia. Mennään piiloon. * * * Juha keksii tehdä radan varteen askeleita eri suuntiin harhauttaakseen etsijöitä. He kahlaavat upottavaan ojaan ja kyyristyvät sen pohjalle. Isä rauhoittelee lastaan, joka on vyötäröään myöten lumihangessa. Alkaa kuulua vihaisia miesten ääniä. Junailijat etsivät taskulamppujen valossa ilkivallan tekijöitä. - Hei! Täällä on jälkiä, konduktööri huomaa. -Valaise tuonne ojaan, veturimies kehottaa. Juha on pelosta jäykkänä ja kuiskaa tytölle, - Kumarrutaan ihan pieneksi. Juha pidättää hengitystään, 12 Helmi 4/2010

13 sielun helmiä ovat jäässä. Kuuset suhisevat lempeästi tuulessa. Juha on törmätä suureen kiveen ja pyyhkii kädellä lunta pois. - Mä lepään vähän. Juha ottaa Saaran syliinsä, joka haukottelee. Mies painuu syviin mietteisiin. Hän näkee sielunsa silmin vaimonsa ja lapsensa sulkevan kotioven, suuret laukut mukanaan ja sitten astuvan junaan. Juha jää yksin. Hän alkaa keinuttaa lasta, joka on nukahtanut. Mutta rauha häiriintyy, kun lumiryöppy tipahtaa kuusen oksalta. Saara säikähtää. - Ei hätää, lunta se vain... Juha jatkaa tarpomistaan raskain askelin tyttö olkapäillään. Orava talvipuvussaan hypähtää kuusen oksalta toiselle ja Saara hymyilee. Kuusikko harvenee ja Juha hihkaisee, - Saara! Vihdoinkin... * * * He ovat tulleet pienelle metsätielle. Juha laskee Saaran maahan. Lunta sataa hiljakseen kuin sokerikiteitä. Juha ottaa Saaraa kädestä kiinni ja puristaa tiukasti. - Katso Saara tähtiä, tuolla on kirkas Pohjantähti... Ja mies muistaa, kun lapsi oli hänen luonaan viimeksi käymässä ja äiti edelleen sukulaisten luona ja hymyilee. Lumi natisee ja kitisee heidän kulkiessaan. Muuten on aivan hiljaista. Metsä ympärillä on kuin menninkäisten ja tonttujen asuttama. Matkalaiset ovat väsyneitä ja kulkevat hitaasti. Posket ja nenänpäät punoittavat. Äkkiä Saara kiljahtaa ja Juhakin säikähtää, kun korppi yllättäen lehahtaa metsän pimennosta ja rääkäisee äänekkäästi. Juha ottaa tytön syliinsä ja rauhoittelee tätä. - Lintuhan se vain, levätään vähän. * * * eikä lapsi ymmärrä mistä on kyse. Valojuova kulkee pakolaisten päitten yläpuolella pitkin ojaa. Kuljettaja toteaa harmistuneena, - Ovat menneet metsään. Olkoot nulikat! * * * Juha ja Saara ovat ojassa niin kauan, että juna on mennyt. Pistävä pakkanen. Saara kitisee hiljaa äitiä. He nousevat vaivalloisesti penkalle. Lapsi isänsä auttamana. Juha puistelee lunta vaatteista. Hän on neuvoton. - Saara, älä pelkää. Kyllä me äiti löydetään. - Isi, mitä nyt? Juna meni... Juha ottaa lapsen syliinsä ja he ylittävät radan ja ovat jälleen upottavassa lumessa. Miehen askel on raskas ja hän huohottaa. Juha rämpii kohti korkeita ja komeita kuusia. Hän pysähtyy ja on masentuneen näköinen. Kuitenkin mies sukeltaa päättäväisesti kuusikkoon. Isän otsalla on hikipisaroita ja hatun alta pilkottavat hiukset Juha hieroo tyttärensä käsiä ja kantaa häntä hetken. Pimeä yö on muuttumassa hämäräksi. Tietä riittää ja matkaa jatkettava. Hämärä muuttuu hitaasti aamun sarastukseksi. Tuuli suhisee hiljaa ja metsätie on kuin sadusta. Metsä alkaa herätä eloon. Punatulkku lentää heidän edessään. Juha heristää kuuloaan ja pian jo erottaa äänen ja hymyilee. - Saara...kulkuset. Mutkan takaa ilmestyy vanhamallinen hevosen vetämä puureki. Sitä ohjaa isoon toppatakkiin ja karvareuhkaan pukeutunut ystävällisen näköinen vanhus, joka kysyy, - Huomenta, minnekäs matka? Nouskaa kyytiin... Juha nostaa Saaran ja kassin, josta pilkistelee joululahjoja rekeen ja menee itse tytön viereen. Ja hän peittelee tytön lämpimällä huovalla. Saara käpertyy isänsä kainaloon ja nukahtaa. Vanhus hyräilee jotain vanhaa joululaulua. Auringon ensi säteet siivittävät matkaa joulun viettoon. Teksti ja kuva: Tanja Talaskivi Helmi 4/

14 sielun helmiä Hämilleen ja raiteiltaan saattoi minut onnellinen ja provokatorinen. Olen vain minä, pelkään vahvoja sortajia. Kun tuuli käy ylitseni, minä lennän kevyesti kuin perhonen. Mutta otteeni tieheni ei lipsu. Sinä olet niin itsevarma, lyön sinua poskelle, kun en muutakaan voi. Satu Ranne Jätit minut kuin tyhjän kuoren. Heitit pois kuin likaisen rätin. Olinko sen ansainnut? Kaiken sen avun jälkeen mitä olin tehnyt. Nyt olen pirstaleina kuin peili jonka paloja ei saa eheäksi. Voi kuinka en olisi koskaan törmännyt sinuun. Marjo Kuolin, kun koskit minuun. Revit sieluni sairaaksi. Sinä jatkoit elämääsi aivan kuin ei mitään. Vuosien jälkeen minä yhä olen vainaa. Mikä parantaisi sieluni, uusi elämä, ylösnousemus? Satu Ranne Muutoksia, muutoksia kun ystävälläni hajosi kännykkä ja pesukone. Kestokulutustuotteita vain pienen hetken. Ydinvoimaa elämän, mistä kaikki poljetaan käyntiin. Juopon ja syöpön arki, eläkkeellä parikymmentä vuotta. Voittoja silti elämän kyltymättömyydessä. Kommunikaatio - ja väsyttävät rukoukset, kun niin vähän muuttuu. Ehkä sittenkin jaksan. Satu Ranne Armoa, kun huumediileri sai tuomion, minä livistin paljon pienemmistä rusinoista maksalaatikossa. Armoa, kun kirkkoherra kirosi ja hyllytettiin. Armoa, synneistä niistä, joita anteeksi ei tarvitse pyytää. Muistin ja muistelin, mikä olin ollut. Mikä minä olin sanomaan yhtään mitään häirikölle. Kuormat kevyemmiksi, niitä kuitenkin on. Kukkulat horjukoot ja vuoret väistykööt, sinun armosi ei lopu. Elämä paras tuomari. Satu Ranne Hengetär Kun nuorena tyttönä 14-vuotiaana keksin maalata hengettäriä saatoin tuntikausia vain olla omissa oloissa ja haaveilla ja piirtää En ollut muutenkaan kovin puhelias. Oma maailmani. Omat salaisuuteni. Se teki vapaaksi, ettei tarvinnut kertoa. Tiina Talja kuva: Tiina Talja 14 Helmi 4/2010

15 sielun helmiä Pieni jouluruno Laita kynttilä ikkunalle. Muruja pikkulintuselle. Vangitse niistä se kauneus mikä kuuluu ihmiselle. Sulje silmäsi markkinoilta. Korvasi turhalta hälinältä. Kuuntele lumihiutaleiden laulua ja enkeleitä etsiskele. Portit poista, anna valon tulla. Joulu muista viattoman lapsen lailla. Joulurauha suurella kauhalla. Yritetään sovussa elää tällä planeetalla. Syödään hyvin. Jos on karkkeja tarjolla saa kaksikin ottaa. Ollaan joulumielellä Tiina-tonttu Sirkka kuva: Tiina Talja Kun tänään on huomenna Tänään aamu odottaa yötä huomenelle altista Tuulen Viemää ajatuksille Vaihdan tyynyliinan kastelen kukat pesen lavuaarin ja hampaat Tänään en jaksa sulkea silmiäni kääntyä sinusta pieni verinen yksinäinen poika haavoittumaton Kevytnakkeja ehkä kaljaa tupakkaa Tänään käännyt minusta pois suljen silmät Sulje sinäkin rakas janoinen saavuttamaton Huomenna katson sinua katson minua saavuttamatonta Aloitan elää Kirjoittaa ajatusta Vaihtaa tyynyliinaa Kastella kukkia Tänään alan elää huomista Sinä olet haavoitettu Riitta-Liisa Lunta tulvillaan, kunhan ei tupaan asti. Ulkona sininen uni lankeaa maastoon. Hyvä on köyhänkin olla, vaikkei aina uskoisikaan. Tuskaan ja vaivaan synnytty on tänne. Kuka ja mimmoinen sitten kelläkin kärsimys. Satu Ranne Pukin mietteet Tonttulassa on kiireistä vilskettä pukin silmissä ilkikurista pilkettä. Minkä aatteen pukki saikaan lahjoja ei jaeta lainkaan. Saisi syödä ja laiskotella säästyisi kulkemisen vaiva. Tonttulasta kuului napinaa tuntui pian puhkeavan kapina. Mitä lapsiasiamies sanoisi? Varmaan korvauksia anoisi. Pukki ei saa joulupuuroa syödä ellei hän tee aattona työtä. Sovintoon siitä päästiin mielipahalta lapset säästyy. Tilanteelle naurettiin pitkään selitykset eivät auttaneet mitkään! Nukkukaa rauhassa yönne aattona pukki hoitaa työnsä. Pirkko Hämäläinen Hyvä lukija! Julkaisemme runoja. Lähetä runosi osoitteella: Helmi-lehti, PL 32, Helsinki. Muista kirjoittaa kirjeeseen myös yhteystietosi, vaikka runot olisikin tarkoitus julkaista nimimerkillä. Helmi 4/

16 Helmiläisiä Samuli Heimosen Armi Olen tykästynyt Samuli Heimosen maalauksiin. Katselen niitä usein hänen kotisivuiltaan. Pidän taiteilijaa Suomen heimon shamaanina joka soittaa siveltimellään kuin Väinämöinen hauenluista kanneltaan. Keväällä Heimoselta ilmestyi Armi kiittää -kirja. Olin nähnyt kansikuvamaalauksen kaksi vuotta aiemmin Meilahden taidenäyttelyssä, puhuttelevan liikuttava kuva, jossa pikkulapsesta lankeaa koiran varjo, pieni maalaus isojen seassa. Luonnollinen kuva minusta, koska lapsen mielikuvitus on rajaton ja hän elää vielä sellaisissa todellisuuksissa johon harva aikuinen yltää. Kuva ei herättänyt kysymyksiä, vain ihastusta. Omassa lapsuudessani ei ollut TV:tä, huvittelin usein seinään heijastuvien varjojen kanssa, kuvittelin juonen näkemiini varjokuviin. Oli kiva lukea Armi kiittää työn taustalla ollut tarina. Armi oli Heimosen perheen vanhempi koira, se sairastui vakavasti eikä toivoa paranemisesta ollut. Päätös koiran lopettamisesta oli kipeä: oliko ratkaisu oikea, olisiko pitänyt vielä odottaa? Pisteen kaikille pohdinnoille Armin armokuoleman jälkeen pani perheen puolitoistavuotias poika, joka ei muutamaa yksittäistä sanaa lukuun ottamatta osannut vielä puhua, mutta sanoipahan vain: Armi kiittää, Armi kiittää! Kirjassa on monta koskettavaa, hurjaa ja kiehtovaa maalausta. Kaikissa niissä esiintyy eläin, joka tuo näkyväksi näkymätöntä: sellaista mitä suoraan ei voi katsoa. Teemat risteilevät elämän ja kuoleman, tunnetun ja tuntemattoman rajamaastossa. Kuvia katsellessa tajuaa olevansa jonkin tärkeän äärellä. Valmiita vastauksia ei ole, on vain kysymyksiä. Kuvat muistuttavat zeniläisiä koaneja eli absurdeja kysymyksiä, joihin on mahdotonta saada vastausta rationaalisesti, mutta jotka voidaan avata intuitiolla. Koanin tarkoitus on kitkeä pois liika älyllistäminen ja auttaa mieltä hiljenemään. Esimerkki koanista: Jos sinulla on helmi, annan sinulle helmen. Jos sinulla ei ole helmeä, otan sinulta helmen pois. Tällainen kuulostaa käsittämättömältä, järjenvastaiselta, sellaisia ovat Heimosen kuvatkin. Näytin Armi kiittää kirjan kuvia muutamille helmiläisille. He intoutuivat fiilistelemään ja kirjoittamaan minkälaiselle matkalle heidän mielensä kuvien myötä lähtee. Tässä session satoa. Samuli Heimosen kotisivuilla kannattaa käydä katsomassa hänen muita töitään. Teksti: Riitta Excell Kuvat: Samuli Heimonen Kaikessa on murtumansa Naana: Minun sydämeni lyö tiheään sinun kädessäsi. Sinun kätesi pitelee minua. Minä olen pieni. Minä olen sinun pieni lintusi. Lintusi, lintusesi. Tahtoisin kohota siivilleni ja lentää. Mutta minä olen haavoittunut. Haavoittunut lintu. Sinun kädessäsi. Pitele minua. Pitele minua ja hoivaa kunnes voin lentää taas. Anna minun levätä sinun kädelläsi. Anna minulle tämä päivä, kaikki päivät, minä olen sinun lintusesi, minä lennän taas, kun sinä vain suojelet minua. Suojele minua isolla lämpöisellä kädelläsi, minua, pientä lintustasi. Helmi: En voi liikkua, olen kylmän käden syleilyssä. Käsi voi murskata minut milloin hyvänsä. Yhteiskunnan tunteeton käsi ei suojele heikoimpiaan. Iso käsi määrää miten maailma makaa. 16 Helmi 4/2010

17 kiittää -kirjan äärellä Tämmöst tää on ku samas narus ollaa kiin ja yksin pitää pärjätä. Mun vaan pitää vetää ja kiskoo, ku tuo jättimäinen geenimanipuloitu hormonihirviö ei suvaitse ottaa ite askeltakaan Villakoira hiljaa siellä alhaalla, kuuluu yläilmoista! Nii täs sit vedetään ja kiskotaan kaikin voimin, et johonkin päästäs, vaikka välil aiva läkähtys kun tuo jättimäinen lehmänlotjake ei Yläilmoista kuuluu taas: Kääpiökili pitää nyt vaan turvan rullalla ja rullan taskussa, JA HOITAA TYÖNSÄ! Joo, tällast tää mun elämä on. Sitku on vetäny ittensä iha piippuu, nii ettei enää jaksa mitää ja iskee kaamea masis, nii siinä sitä sit ollaa eikä mitää jaksa. Pitää vaa levätä. No arvaatte varmaan mitä sit seuraa? No tiäteki toi villakarvanen möykky saa maniakohtauksen ja siinä sitä sitte mennään. Arvaatte varmaan ku on nää valjaat, nii kuin mun käy? Kovasti sitä koittaa sovittaa askeltaan isomman tahtii mut kyl se vaa usei käy nii, et peräs sitä pomppii ja laahautuu. Sitku sil o mania pääl, ni eihä se kuuntele järkipuhetta olleka. Sitä sit vaa mennää ja mennää, kunnes veto aiva loppuu. No arvaatte varmaan kuka sitte taas alkaa vetää orkesteria? Joo arvasitte oikein! Mut ei täs mitään, tää on ihan kausiluontoista vaan. Esikuva Heikki: Pieni kiskoo isoa. Kattokaa ny tätä meiän orkesteria! Jos jostain viä löytys joku, jonka päätä ei ole sekotettu tällä markkinavoimien koohotuksella, niin se kyllä kysyis: Kui ihmees tommost hirviää kuarmaa on pantu vetämään vaan yks juhta ja sekin aiva alimittane? Mitenkä täs ny viä tehostaa toimintaa? Jos viä ottaa yhe juhdan pois, et toiminnat oike tehostus, nii kyl vaa liike kummast lakkaa. Synnöve: Ensivaikutelmani: Voi miten surullista. Pieni vetää isoa. Niin raskas on taakka. Miten siitä selviää? Katson tarkemmin. Isolla on pyörät alla. Kukaan ei saa raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Valo leviää, nousee jo ison selkää pitkin ylös, lohduttaa, vahvistaa, tuo rakkautta ja iloa. Laulu Sylvi: Työn olen nähnyt galleriassa Uudenmaankadulla. Seisoin taulun edessä minuuttikaupalla eläytyen kuvaan. Tuntui kuin olisi talvi, mutta paistaako aurinko merileijonien talvessa. Taustan ihanat oranssiset värisävyt antavat ymmärtää, että aurinko on! Varjo vain on ristiriidassa taustan valon kanssa. Merileijona laulaa yksin. Eikö kukaan kuule vai onko se ainoa elossa säilynyt? Laulaako se kuolinvirttä? Nälkä sillä ainakaan ei ole, ihonalaiset rasvakerrokset ovat niin paksut. Merileijonan katse kaipaa. Pohjoisen ankara laulu, kaipaava sävel kesämaihin, yksinäisyyden laulu. Helmi 4/

18 Puolestasi Anis: Enkelit lentää mun uniin ja tekee sinusta kauniin, ja minusta rohkean. Voitan arkuuteni ja teen ennennäkemättömän urheita tekoja, vaikka sirkustemppuja, jos niin haluat. Puolestasi muutan olosuhteita, olemustani, minuuttani tai ei sittenkään. Kynnysmatoksi en ala. Kyllä näin saan luvan kelvata. Saan olla ujo ja saamaton, nyhjätä nurkissa, huomaamattomana odottaen hellää taputustasi jos siltä tuntuu. Saatan myös briljeerata primadonnana sopivan fiiliksen iskiessä. Mutta kilvoitella kyllä voin. Nähdä vaivaa matkustaakseni luoksesi, kulkea kengät hiertäen vaikeissa maastoissa, hiki otsalta tippuen. Valvoa väsyneenä odottaen sinun saapumistasi, että olisin vastaanottamassa, kun tulet. Nukkua sitten epämukavassa tilapäismajoituksessa, huitoa hyttysiä koko hellepäivän ja vielä illan hämyssä. Siihen kaikkeen olen valmis puolestasi tai oikeammin kanssasi. Kirjoittaa yhteistä historiaa hyttysiä huitomalla. Rakentaa oikeudenmukaisempaa ja parempaa maailmaa, sinulle ja minulle, muillekin. Odotellessa, kun lehmätkin lentää. Kielimuuri Tuulikki: Ikkunan alla pihalla leikkivät lapset, kimeät äänet, naurua. Pihlaja kantaa hartaudella imelänkarvaisia kukkaterttujaan. Aurinko on värjännyt väripaletillaan mäntyjen rungot punaisiksi. On kesä. Ikkuna on muuri, raskas, ei päästä sisälle valoa, ei ääniä, värejä. Mieli, kieli ovat hukuttautuneet pilleripurkkiin, koiralla on takkuinen turkki ja surumielinen katse. On talvi. Evi: Minut on siirretty syrjään, kaiken ulkopuolelle, elävänä pullotettu, korkki kierretty kiinni ja pullo pistetty muuriin. Apua! Yksinäisyys ahdistaa, masentaa, happi loppuu, auttakaa! Lasimuurin läpi kukaan ei kuule minua. Kukaan ei auta. Pärjättävä siis omillaan tai tukehdun. Hivutan kylkeni pullon laitaa vasten, sitten ponnistan koko painollani ja saan pullon painopisteen siirtymään ja pullon putoamaan muurinkolosta maahan. Sirpaleet tietää onnea! ilakoin ilmanentoni aikana matkallani vapauteen. 18 Helmi 4/2010

19 Mollamaijat heräsivät henkiin Ajatus nukkekurssista tuli jäseniltä. Aloitimme elokuussa ja kokoonnuimme yhdessä kahdeksan kertaa. Tapaamisten aikana keskusteluissa palattiin mm. lapsuuden aijan tunnelmiin ja koulukäsityömuistoihin. Kasvojen ilmeet jokainen äiti suunnitteli ja ompeli itse. Jotkut tekivät ompelutyön kotona kaikessa rauhassa. Niin lapsista tulikin äitinsä näköisiä, tunnistettavia. Mollamaijojen nimet kertovat siitä läheisestä tunteesta, joka syntyi tekemisen aikaan. Alkuun jotkut ajattelivat antaa nukkensa lahjaksi, mutta kun vauva syntyi, ajatus muuttui. Kuka voisikaan läheisestä vapaaehtoisesti luopua. Heillä jokaisella on huolehtiva, rakastava koti. Kaikki aloitetut mollamaijat valmistuivat ajoissa ja näyttely rakennettiin yhdessä Siilitielle tehtyyn leikkimökkiin Tuula Aitto-oja Äitien tunnelmia kurssilta Moni oli innostunut. Olin heti varma, että nukestani tulee sinitukkainen! Lanka löytyi, mutta tukan teossa oli TYÖ. Ompelukonekin oli välillä pelottava ja vaikea käyttää, kun oli ommeltava vartaloa, käsiä ja jalkoja. Mutta kasvoja oli tosi kiva suunnitella ja ommella. Mekkokangas löytyi jokaiselle omansa. Mollamaijat kastettiin heti kun vartalo ja pää olivat valmiina. Miten hauskoja meidän lapsemme ovat kaikki, erilaisine ilmeineen, hiuksineen ja vaatteineen. Työssä koki luomisen iloa. Oli ihanaa olla joukolla raskaana kokea synnytyspoltot. Tulokseen tyytyväinen. Oli tosi ihanaa. Rakastuin Roosa-Juliaan. On hyvä mieli. Alussa tuntui, että näitähän tekee vaikka kuinka monta. Mutta vaikeuksien kautta syntyi Tiina-Julia Josefiina. Lapsen tekotapa oli mukava. Synnytys toi hien pintaan, mutta lopputulos oli mahtava. Syntyi vauva nimeltään Emma-Amalia Uskomattoman ihana kätilö mahdollisti synnytyksen. Orvokkisilmäistä nukkea oli hauska tehdä yhdessä toisten kanssa. Helmi 4/

20 kirjat helmi 4_2010 mainossivu 20.pdf