Käymälä qlogger kokonaan järjestetty versio

Transkriptio

1 Käymälä qlogger kokonaan järjestetty versio Käymälä muuttanut Käymälä on aloittanut toimintansa uudessa osoitteessa :45:00 0 Messages 0 Images Maailmanmuuttajat Pienten yritysten, kuten Suomi, johto jakaantuu kahteen luokkaan: jatkuviin muuttajiin ja ikuisiin säilyttäjiin. Muuttaja on tyyppi, jota kutittaa jatkuva muutoksentarve. Tälle hilseilevälle ja kutisevalle tyypille on yhdentekevää mitä muutetaan, kunhan kokoajan muutetaan, ja muutos on hänen aikaansaannostaan, jolloin siitä tulee hänen työnsä tulos, joka taas on väliaikaista koska kaikki asiat täytyy muuttaa niin kuin ne aikaisemmin oli joka taas on hänen työnsä päämäärä. Poliitikkomme ovat tällaisia tyyppejä. Ikuinen säilyttäjä on äitini kaltainen konservaattori, joka ei ole 15 ikävuotensa jälkeen suostunut omaksumaan uutta tieto. Talouskoulussa hän oppi laittaman kahta ruokalajia, niitä vuorottelemalla on pärjätty. Huomionarvoista on etten ole milloinkaan kyllästynyt äitini laittamaan ruokaan. Se täyttää prosentilleen ravintoympyrän suosituksen ja maku on niin eleetön, ettei siihen voikaan kyllästyä. Sen sijaan pääkaupungista en löydä ainotakaan japanilaista, kiinalaista, thaimaalaista, korelaista, taivanlaista, jemeniläistä, tiibetiläistäö, pakistanilaista, intialaista ravintolaa, ainoatakaan ravintolaa, jonka ruokalistaan 1

2 jokaiseen artikkeliin en olisi jo totaalisen kyllästynyt. Olen kyllästynyt niihin yhtä paljon kuin noiden alueiden uskontojen poptulkintoihin :12:00 0 Messages 0 Images Synonyymisanakirja on eräs etsivän tärkeimmistä työkaluista. Siitä tarkistamalla hän tietää onko löytämänsä samaa mitä hän etsii vai jotakin muuta :06:00 1 Messages 0 Images Kevyt teksti Kanattaa tehdä kaikkensa ettei päästäisi huonoa tekstiä julkisuuteen. Tai jos sitä päästää, sitä ei kannata päästää ainakaan omalla nimellään. Se ei saastuta mikä menee sisään, vaan se mikä tulee ulos. Mutta tätäkin tärkeämpi näkökohta onse, että huonojen julkaisujen myötä todennäköisyys, että satunnainen lukija muodostaa mielipiteensä koko tekijästä juuri tämän huonon julkaisun myötä kasvaa. Ei niin että tekijän maineella olisi mitään väliä. Etsimistutkijan kannalta on melko yhdentekevää onko tautologia laadultaa hyvää vai huonoa, ellei ennenkuulumatonta sanottavaa löydykään. Mutta jos tekijällä sattuukin olemaan jotain todellista ilmaistavaa toisaalla, ei mikään vahingoita sitä niin kuin yksikin huono julkaisu, jonka perusteella on muodostettu vahva ennakkoluulo lukolla. Huono teksti on myös loistava suojautumiskeino. Kirjoittamalla (jostain näkökulmasta) huonoa ja epäortodoksista, voi olla varma, että ennakkoluulojen ja varjojen saastuttamat nipottajat pysyvät erossa myös arvokkaista ja vain valituille hengille tarkoitetuista dokumenteista. 2

3 :28:00 0 Messages 0 Images Jos haluaisi menestyä kirjailijana melkein varma keino olisi kirjoittaa ensimmäinen järjellisen henkilön positiivinen tulevaisuusfantasia. Fantasiakirjallisuus ja varsinkin tulevsuusfantasiakirjallisuushan perinteisesti ovat aivottomien huuhailijoiden tai imbesillien tiedehörhöjen vapaata ja läpensä monotonista ja idioottimaista temmellyskenttää. En tiedä yhtään tulevaisuusfantasiakirjaa, jota älykäs ihminen vielä vuonna 2004 viitsisi lukea muutamaa sivua pidemmälle (en siis puhu Huxleystä). Kauhuskenaariot ja uhkakuvat me tiedämme jo läpikotaisin: me olemme eläneet ne läpikotaisin. Ne ovat totta. Ei tarvitse kuin matkustaa New Yorkiin, aistia ilmapiiriä keskustassa tai matkustaa johonkin lähiöön: siinä on elävä tulevaisuusfantasia maailmaloppuineen. Mitää sitä kauheampaa ei ihmisen mielikuvitus voi keksiä. "Kuinka kulku kohti perikatoa olisi estettävissä?" Cherbourgista saapunut herra, Flaubert Positiivinen tulevaisuusfantasia olisi kaikkein vaativin tehtävä mihin kirjailija voisi ryhtyä. Hänen täytyisi jättää huomiotta kysymys: voiko mitään positiivista kokemusta ilman Jumalan asioihin puuttuvaa, idioottimaisuutta editoivaa kättä ihmiskunnan tielle enää tulla. Eikö meillä ole edessä nyt se Proustin suo dinosauruksineen? On, on on, jankutetaan sitä nyt sitten. Ei helvetti: mitä jos tulevaisuus vaihteeksi näyttäisikin jotenkin uskoa ja luottamusta herättävältä? Sitä varten (uskossa piilee sanomaton voima) kannattaisi muuten käydä muutama verinenkin sota. Varmaa on ainoastan se että positiivista tulevaisuus fantasiaa ei meidän puolestamme kirjoita menneisyyden miehet Pekka Himanen tai Jorma Ollila. Positiivista fantasiaa ei kirjoita kuoleman miehet (saattohoitopalvelu) Jari Sarasvuo, Esa Saarinen. Sitä ei kirjoita idioottikmaisuuden miehet, eivät seniilisyyden miehet: Pekko Aikamiespoika, Paolo Coelho. Sen voisi kirjoittaa joku pindaarinen nero :49:00 0 Messages 0 Images 3

4 Kirjailijat voidaan jakaa ainakin niihin jotka etsivät jotakin ja niihin jotka eivät etsi (vaikka ehkä väittävät etsivänsä). Nekin jotka eivät mitään etsi, etsivät jotakin joskus, mutta sitten löysivät. Ja koska se mitä he löysivät ei osoittautunutkaan miksikään tavallista kummemmaksi, he väittävät yhä edelleen etsivänsä, vaikkeivat todellisuudessa tee muuta kuin pyörivät paikallaan. Tuotanto voidaan jakaa etsimiseen, löytämiseen ja havaitun tarpeen tyydyttämiseen :26:00 0 Messages 0 Images Poen Kultakuoriainen Amerikan suurimman taiteilijan Edgar Allan Poen Kultakuoriainen on kertomukseksi varsinainen etsimistutkijan kulta-aarre. Tämä etsimiskirjallisuuden ylittämätön klassikko on siinä mielessä sukua Flaubertin Bouvard ja Pecuchetille, että Poen kertomuksen päähenkilö Legrandilla on sitä mitä Flaubertin henkilöiltä puuttuu. Legrand on vanhan hugenottisuvun vesa joka asuu täydellisesti yhteiskunnasta eristynyttä luonnossa viihtyvän ylimyksen elämäänsä maankolkassa josta ei milloinkaan ole löydetty yhtäkään aarretta: uudenenglannin kaikkein läntisimmällä yksinäisellä saarella, joka kurottaa kouristuksenomaisesti yli atlanttin kohti eurooppaa. Poen kertomus alkaa yhteensattumista ja päättyy löytämiseen. Tyylilaji on mitä pikkutarkin realismi. Niiden yhteensattumien laatu ja määrä, jotka lopulta johtavat päähenkilö Legrandin kapteeni Kiddin huolella kätketyn kulta-aarteen jäljille, koettelee joka hetki lukijan uskoa kertomuksen todenkaltaisuuteen. Ensilukemalta kertomus tuntuukin absurdilta, lähes mielipuoliselta hourailulta, mutta jo toisella lukukerralla lukija nyökyttelee ymmärtävästi ja jälkiviisassti päätä: tietenkin! tottakai! luonnollista! olisinhan minäkin tuon oivaltanut! Mutta oivallukset, joita Legrand tehtailee sattumien johdattelemana eivät ole mitään annettujen kolutehtävien ratkaisuja, joihin malliratkaisujen voi odottaa olevan olemassa. Äärimmäisessä köyhyydessä elävä äärimmäisen älykäs ylimys Legrand on järjestänyt elämänsä niin, että voi tarttua yhteensattumaan sen kohdatessaan ja on vapaa 4

5 seuraamaan johtolankoja siitä eteen päin. Hän elää näin koska on äärimmäisen rationaalinen, voittoa nautintoa ja rakkautta tavoittelava olento Aarrekarttapergamentin sattumalta löytymisen ja sen sattumalta salakielelle koodatuksi kartaksi tunnistamisen jälkeen Legrand kamppailee kuukauden salausavaimen löytämiseksi. Tehtävä muistuttaa nykyaikaista sotilaallista kryptografista perusasetelmaa, joskin salakieli on helppo. Selvitettyään salausavaimen Legrand ottaa yhteyttä ystäväänsä jota tarvitsee avuksi etsintäoperaatioon. Etsimisen välineitä ovat lankaan pujotettu kultakuoriainen (koko kertomuksen läpikäyvä motiivi, jolla ei ole mitääntekemistä minkään kanssa, mutta joka yhteensitoo kaikki sattumat), lapio, viikate sekä soutuvene. Kolmanneksi jäseneksi aarteenetsintään otetaan Legrandin mustaihoinen palvelija Jupiter. Koska Legrand toimii paljolti omien aavistustensa varassa, eikä hänellä ole varmuutta aarteen olemassaolosta enempää kuin aarteen laadusta, hän ei viitsi nuolaista ennen kuin tipahtaa: hän ei kerro kahdelle muulle mikä on toiminnan tarkoitus. Mukanaolijoiden silmin toiminta vaikuttaakin täysin järjettömältä. Ystävä, joka on kertomuksen minäkertoja, pitää sivistyneenä ihmisenä Legrandia psykoottisessa tilassa olevana mielisairaana, joka pitäisi saada hoitoon. Hänen koko mukanaolonsa tähtää Legrandin sairaalahoitoon saattamiseksi, sillä hän ei todellakaan usko toiminnalla olevan mitään järkevää päämäärää. Hän ei usko, että mitään etsimisen kohdetta on olemassakaan. Hänellä on sisäinen varmuus että Jumala on kuollult, kaikki toiminta turhaa. Jupiter-ukko taas uskoo kultakuoriaisen olevan jonkinlainen taikakalu, joka puremallaan on saanut Legrandin houreeseen. Ja tuo unihoure on nyt kuljettamassa heitä jonkin mystisen tiedon äärelle. Hän uskoo varmasti että houreella on jokin abstrakti ja käsittämätön merkitys, että ollaan etsimässä jotakin taikakaluja, viisasten kiveä tai muuta sellaista. Mitä enemmän matkalla tulee vaikeuksia ja odottamattomia esteitä, joista mukanaolijat voivat havaita Legrandin uskon hiipuvan, sen voimakkaammin heidän epäuskonsa yrittää pysäyttää yrityksen. Vasta lapionkärjen kolahtaessa puuarkkuun, alkaa kertoja oivaltaa Legrandin toiminnassa jotain loogisuutta. Kulta-aarteen tullessa esiin Jupiter-ukko repii hiuksiaan ja suutelee taikakalu-kultakuoriaista. Etsintä on päättynyt löytämiseen. 5

6 Kertomuksen lopuksi paljastetaan vielä unettomuuden logiikka: se joka on löytänyt kultaaarteen ei voi käydä nukkumaan Durerin tohtorinuneen illalla kello yhdeksän. Koko yö hänen täytyy raataa ja kuljettaa kultaa kotiin, sillä muuten joku satunnainen ohikulkija voisi varastaa kaiken ja aamulla ei olisi jäljellä muuta kuin tuulenhuuhtoma virastopäivä. * Ne, jotka vielä Poenkin rautalangasta vääntämisen jälkeen kyselevät mikä hyvä, mikä paha ovat auttamattomia, eikä heitä voi ikinä pelastaa elämälle. Etsivä Legrand on tietysti hyvä. Hän ottaa mukaan tiedottomat kanssaihmisensä, jotka lähinnä yrittävät vaikeuttaa hänen työtään. Aartteen löydettyään hän jakaa se avustajiensa kanssa. Kätkevä merirosvokapteeni Kidd on paha. Hän ryöstää rehellisiä apureineen, ja kätkee maahan toisten ihmisten aarteet. Kun hän on näin saanut apureiltaan kaiken hyödyn, hän tappaa apurinsa ja hautaa heidät aarteen kanssa samaan kuoppaan. Kuin noita hän lakaisee jälkensä. Hän laatii kartan, joka on riittävän ovela, eteivät tyhmät merimiehet sitä ymmärrä, mutta riittävän selkeä, että hän voi sen itse jälkeen päin ymmärtää. Hänen lentotaitonsa ei ole aito, mutta se näyttää lentämiseltä taikatemppuihin uskovien merimiesten silmissä. Vain hyvyys: todellinen lentotaito, joka vain Legrandilla on, voi paljastaa kapteeni Kiddin lakaistut jäljet :25:00 0 Messages 0 Images Hesari Minkä sille voi jos koko kansa haluaa lukea hesaria, katsoa formulaa ja kuunnella euroviisuja? Ei koko kansa halua, mutta ehkä enemmistä haluaa. Kun on yksi media, silloin vain enemmistön mielipide toteutuu. Jos olisi kaksi, voitaisiin sanoa koviakin asioita, koska niitä voitaisiin aina pehmentää sillä, että sanottaisiin niiden olevan pelkkää mainosretoriikkaa. 6

7 Mutta ihmiset ymmärtäisivät totuuden. Nyt kun on vain yksi, yksi puolua, yksi lehti, yksi totuus, ei voida sanoa mitään. Suomalaiset toisinajattelijat ovat niin henkisesti vetelää porukkaa, että kun suuri koira sulkee heiltä tien leipään, vaimoon ja lämpimään kotiin he heittävät kapulan kädestä. Suuri koira haukkaa sen suuhun. Sitten he ovat voimattomia kuin uitetut siat kopissa. Kun joku tulee kapulan kanssa, he näkevät siinä mahdollisuuden, mutta äkkiä tulevat kateellisiksi ja hyppäävät suuren koiran selkään. Suomen armeija ei ole ensisijaisesti sotilaskoulutuslaitos, vaan mahdollisten tulevien toisinajattelijoiden kastruoimislaistos. Se on ennaltaehkäisevää sotaa hyvyyttä ja pyhää henkeä vastaan. Äärettömän hävytöntä ja puolueellista toimintaa. Siksi kehoitan jokaista tuntevaa ihmistä harkitsemaan tarkasti armeijaan menemistään. Terveille ja normaaleille kavereille armeija ei ole paha paikka. Fyysisesti armeija ei ole koskaan mikään sen kummempi juttu. Aineellisia vaikeuksia metsäleirillä liioitellaan aivan suotta. Tuollaisia asioita on hyvä kaupunkien neitien oppiakin. Mitään moraalisia esteellisyyksiä armeijaan menemiselle ei kenelläkään meistä ole. Kun vaimoasi, lastasi ja äitiäsi uhataan asella, juuri sinun tehtäväsi, eikä taas jonkun muun, on heitä puollustaa, vaikka sitten olisit mikä vegetaristi tai ripakinttuinen huuhaaveikko. Mutta auta armias hengenmiestä suurelta uteliaisuudelta ja pysymästä pois armeijan leivistä. Tuossa laitoksessa piilevä kosminen henkeä painostava voima on niin järjetön ja salaperäinen, ettei siitä ole ikinä edes kyetty tekemään taideteoksia. Varsinainen vaikutusmekanismi on minulle vielä melkoisen epäselvä. Nimittäin, en tiedä saako (tietty) henki itsessään aikaan oman heikkoutensa, vai sen herättämä ja kohtaama vihako (joka on suuruudeltan hämmentävä) synnyttää henkeen heikkouden. Joutuuko ylpeä henki jonkin jumalan kuten Apollon tai Marsin alaslyömäksi. Vai käykö niin, että henki yksinkertaisesti pakenee ja jättää hybrisen varjohahmon hapuilemaan täydelliseen ennenkokemattomaan pimeyteensä. 7

8 Tämä asia on julkilausumaton, mutta olen keskustellut siitä mm. psykiatrian emritusprofessori Matti Pontevan (varusmiespalelukseni aikana) ja erään sotilaspastorin kanssa. Minulla on syyni olettaa, että useat henkilöt ovat ainakin jollakin tasolla tietoisia kuvaamastani ilmiöstä laajemmin kuin yksittäistapauksina :14:00 0 Messages 0 Images Panulla taas hyvää perusfaktaa naissukuopuolen ominaisluonteesta. Olen muistaakseni sanonut, että allekirjoitan kaiken mitä Panu sanoo, on sanonut ja tulee koskaan sanomaan naissukupuolesta. Uskon kuitenkin olevani monessa suhteessa hyvin erilainen tyyppi kuin Panu. Siksi hänen kirjoituksensa ovatkin minulle sitä pitävämpiä todisteita käsitysteni objektiivisuudesta. Minut erottaa Panusta se että olen mennyt lakkoon suomineidon suhteen, enkä enää ikinä inise sen perään. Tajuan jo tarinan opetuksen. Jos kohtaan suomineidon, josta voisi olla kiinnostunut, se on minusta kiinnostunut ainoastaan tuohoamismielessä (älkää väittäkö vastaan. Tästä on helposti parikymmentä esimerkkiä heittää likoon). Se tekee kaikkensa että kehittäisin jotain rakkauden tapaisia tunteita, jotka olisivat sille sitten herkullisia tappoaseita, lisäämään eloa väljähtyneeseen seksielämään salatun aviomiehensä tai poikaystävänsä kanssa. Vasta älyttömän monen katastrofin jälkeen alan tajuta, ettei tässä mitkään kuolemattomat, meissä kaikissa enemmän tai vähemmän vaikuttavat voimat sittenkään pilaile kanssa: ei niitä ei nyt tarvitse sekoittaa tähän. Nämä typykät tekevät ilkeytensä täysin suunnitelmallisesti harkiten ja tahallaan. He tekevät sen, herra ties mistä syystä. Ehkä siksi, että minulla on olevinaan joitain päämääriä, joita heidän Suomenarmeijassa palvelevilla (nykyisillä tai tulevilla) Kapteenimiehillään ei ole. Suomalainen nainen, se tietty tyyppi, siihen päivään asti kun sitä kohtaan vielä voi tuntea jonkinlaista vetoa, siihen päivään asti kun sielun rumuus saavuttaa tasapainotilansa puhkeamalla esiin jumalattomassa ruumiissa, se yrittää kaikkensa, että minä tai minunkaltainen mies epäonnistuisi kaikessa tekemisessään. Tämä pyhää henkeä vastaan ikuisesti kapinoiva kuolemanmuusa tekee kaikkensa osoittaakseen että se legioonassa palveleva palkkasotilasorjahuoraelukka on elukoitten kunkku. 8

9 Sitten on tietty tyyppi naisia, tämä legioona naisia, joista minä nimenomaan en ole vakavasti kiinnostunut. Naisia joista ei ole vahvistimeksi, kaikupohjaksi lyyrani soinnille (minkä helvetin minä sille mahdan! Tosi on, että kovasti toivoisin heidän olevan toisenlaisia). Vaikka uhkaan lähettää suihinottajan valokuvan niiden palkkasotilaslutkahuoraoja aviomiehille, ne eivät luovuta. Ne ovat todellinen maanvaiva. Niistä ei pääse eroon helvetilläkään :31:00 0 Messages 0 Images Markun Verkkolokissa on taas hyviä päivityksiä hypoteettiseen maantieteeseen ja meteorlogiaan viitaten. Vaikka Markku ei olekaan mikään meteorlogi (omien sanojensa mukaan) saa hän aikaan hyvää ja vangitsevaa proosaa aiheesta. En tietenkään ole kiinnostunut siitä millaiset ovat jonkin Pakistanilaisen pikkukaupungin sääolosuhteet ja millaiset ne voisivat olla jos maapallo olisi eritavoin mantereisiin jakautunut, tai jos Jenisei virtaisi toiseen suuntaan, mutta olen kiinnostunut siitä ajattelujärjestelmästä, joka kykenee tuottamaan loputtomasti kalaidoskooppielta vaikuttavia todenkaltaisia lauseita kyseisitä aiheista. Mielelläni lukisin paksun imevän joycelaisen romaanin, jossa päähenkilö tekisi mielikuvitusmatkaa ympärimaailman spekuloiden kaiken mahdollisen maantieteestä ja säästä mitä ikinä voidaan spekuloida, eikä sitten puhuisikaan mistään muusta :48:00 0 Messages 0 Images Aika ja minä Timon jatkuva huolenaihe on tekstin tuottaminen. Milloin alituotanto, milloin ylituotanto, milloin tuotteen laatu. Timon käsitteistössä teksti esiintyy abstraktina ja yksinkertaisena maitotaluostuotteena, jolle on olemassa itsestääselvät markkinat. Yleensä tekstiä mitataan litramitalla, mutta kerran kuussa on putkilypsy jolloin otetaan näytyteitä laadusta. Parhaaseen ykkösluokkaan se on kuulunut jo 30 vuotta, sanoo isäntä nojaten ovenpieleen, jossa roikkuu 30 Valio-mitallia. Usko, että tekstiä tuotetaan tarpeeseen, joka on abstrakti mutta vakio, tuntuu Timolla olevan järkkymätön. Minusta hän on esimerkki kirjoittajasta, joka leimallisesti ei kirjoita mielenterveytensä takia, vaikka usein puhuukin neuroottisuudestaan. Hän pitää tekstiätuottavaa tilanhoitokulttuuria yllä, koska uskoo perinteisiin, suomalaiseen tekstintuotantoon ja siihen, että hyvää tekstiä aina tarvitaan nykymaailmassakin. Se on kalliisti tuotettua mutta hyvin tuettua tekstituotantoa, jolla on arvonsa maailman monimuotoisuuden kannalta. Myös tekstituotantotilamatkailu voisi olla yksi valtti hihassa. Noo, aprikoi rauhallinen pohjalaanen isäntämies keinutuolissaan, kahtotaan sitten, mihtääse aihkain muutos tuapi tullessaan (vai mitenköhän ne pohjalaaset puhuvat?). 9

10 Tuottamisen dilemmaa kuvaava nelikenttä voisi olla samantyyppinen kuin estimisenkin: varmuus tarpeen olemassaolosta tuote palvelu---tuote abstrakti/epävarmuus tarpeesta-----tuote konkreettinen varmuus tarpeen olemattomuudesta Oleminen tai tekeminen väistämättä tuottaa jotakin, joko pää- tai sivutuotteenaan. Laiskottelu tuottaa epäjärjestystä. Rakkaus tuottaa päätuotteenaan lapsia ja sivutuotteenaan kauneutta. Ahneus tuottaa päätuotteena sekasikiöitä ja sivutuotteena rumuutta. Apinamaisuus tuottaa naurettavuutta. Käveleminen tuottaa tekstiä ja työn tekeminen sivutuotteenaan blogimerkintöjä. Lukeminen, havainnopinti ja kirjoitus tuottavat päätuotteenaan runoutta, sivutuoteenaan oppineita tutkielmia. Totuuden vierastaminen ja älyllinen epärehellisyys tuottavat päätuotteenaan epäjärjestystä ja sivutuotteenaan sairauksia ja syöpäkasvaimia :05:00 0 Messages 0 Images Suuttumattomuus kampanja jota Tommi mainostaa on ihan ok. Itse en ole tavallisesti viitsinyt myöskään suuttua henkilökohtaisuuksista. Jos tehdään oharit, joka on oletus kun ihmisten kanssa toimitaan, en todellakaan suutu. Tyypillisestihän ohareiden tekijä on joku alkeellisella ajattelukoneistolla varustettu johtajatyyppi, joka tahtoo sillä tavalla lisätä omaa tärkeyttään. Mitä taas en tarvitse 10

11 edes ohareita. Jo epämiellyttävä odotuskin saa minut ilmaisemaan kyseiselle henkilölle ystävällisesti kuinka äärettömän vähän tärkeä hän minulle on. Kuinka yhdentekevää hänen sapumisensa tai saapumatta jäämisensä, hänen suustaan päästämät yhdentekevät typeryyden ja hänen seksuaalinen vetovoimansa minulle lopultakin on. Vastedes pidän kylläkin huolen siitä, ettei kyseisellä henkilöllä ole enää ikimaailmassa mahdollisuutta sopia kanssani yhtään mitään. Tämä kaikki tapahtuu hymyillen, hyväntahtoisessa hengessä ja vailla minkäänlaisia tunnekuohuja. Tällainen käytäntö johtaa erittäin nopeasti ystäviä lukuunottamatta lähes täydelliseen maailmasta vetäytymiseen, joka onkin pääasiallinen olomuotoni. En kaipaa sitä maailmaa josta olen vetäytynyt. En kadehdi yhtäkään tyyppiä joka on elänyt tällä planeetalla. En kadehdi ketään ulkoilmaihmistä, hyökkäysvaununsa kannella maleksivaa, räkivää ja tupakoivaa sotilasta, en kadehdi maksoittunutta karkeuksia mielessään latelevaa kenraalia, enkä hämähäkinseittejä punovaa rappeutunutta rocklegendaa, joka yrittää saada kärpäset valtaansa, paskajuttuja puhumalla ja menneen loisteen turvin. Ymmärän maailman rangaistusvankilaksi, jossa ei ole mitään toivoa ilman Jumalan asioihin puuttuvaa kättä. En kadehdi edes Kristusta ristillä, vaikka hän voisi olla ainoa kadehtimisen arvoinen. Mutta kaipaan suurestikin sitä toista maailmaa, jota Kristuskin kaipasi. Haluan vain, että nämä tämän maailman vanginvartijat, ohareidentekijät ja itsensä odotuttajat ymmärtävät, että he ovat - jos heidän kerran täytyy olla olemassa ja minä en heitä voi sulkea kaasukammioon ilman rangaistuksenpelkoa- minulle äärettömän yhdentekeviä. Tämä siis ilman mitään tunnekuohuja, aivan tyynesti, hyvillämielin ja ennenmuuta Ystävällisesti SL :23:00 0 Messages 0 Images Kiiltomadon kirjallisuusarvostelut ovat joskus (liian usein!) uskomatonta luokkaa. Katsokaa itse. En tiedä, luulen, että tällainen kirjoittelu, toistaan surkeimpien säkeiden pintapuolinen näytteeksi valikoiminen, arvostelukyvyttömyys ynnä muu henkinen velttoilu vain vahingoittaa arvosteltavaa kirjaa ja tekijää. Voin vain kuvitella mitä itse ajattelisin jos ensin kirjoittaisin seitemän, kymmenenkin vuotta rakkaudella pientä ilmakevyttä runovihkosta ja sitten joku tällainen 11

12 mörssäri, automaatinkaltainen epäaistillinen ammattisuhari, tarttuisi siihen kuolleine sanaparsineen ja lotkautuksineen. Arvosteluporukka kai uskoo pop-musiikin reseptiin, jossa tekijä oletetaan äärettömän raffinoituneeksi ja yleisö äärettömän tylsämieliseksi. Tekijä, joka osaa kaiken, toistaa sitä yhtä ja ainoata kaavaa jonka osaa, jonka hänen umpiluinen kallonsa pystyy tajuamaan. Yleisö joka ei osaa mitään, kuuntelee saman toistoa kehdosta hautaan, koska ei kykene hahmottamaan, että kappale jonka se juuri viisi minuutti sitten kuuli on sama jota parhaillaan innostukissaan ottaa vastaan. Listahitit saavat harmaantuneen, kuolleen lihan sätkyttelemään aamusta, illasta toiseen. Vetiset, kusessalilluvat rauhaset alkavat pumpata pääkopan tyhjiöön himonesteitä: tulee nälkä ja nussimishalu. Lihapalanen alkaa pomppia popmusiikin tahdissa taas eteenpäin hevetinkaltaisessa pikku arjessa, jota se ei ole enää aikoihin kyennyt tajuamaan kuolemaksi. Huomatkaa, että harva ihminen on kuollut syntyessään. Vasta miljoona tuntia ennaltaohjelmoitua listaroskaa, kärsivällistä pinnistelyä, meikkaamista, tukan pöyhötystä ja epätoivoista hyväksytyksi tulemisen yritystä nakertaa pääkopan niin tyhjäksi että vertaus apinaan tulee ajankohtaiseksi: niellyksi kaiken muun nöyryyttävän paskan mukana ja vaivatta :43:00 0 Messages 0 Images Etsimisen fenomenologiaa Olen esitellyt aiemmin nelikentän joka määrittää etsimisen orientaatiot. Mutta vasta käytännön mekanismeihin tutustumalla ja niitä kartoittamalla voidaan saada täydellinen kuva siitä mitä on etsiminen mahdollisimman yleisessä Jumalaa etsivässä mielessä. Täytyy kartoittaa välillinen etsiminen, etsimisen apuvälineet, tie, joka on itse etsimisprosessi (polku nelikentällä) ja kohteen olemus, joka saattaa muuttaamuotoaan, kirkastua, jakaantua, hämärtyä, kadota. On inventoitava etsimisen kenttä, etsittävä, järjesttetävä, etsimistä kuvaava materiaali. Georges Perecläinen esitystapa on (kts. Tiloja/avatuuksia) soveltunee tähän parhaiten. Etsimisen kenttää voi yrittää hahmottaa kirjallisuudesta käsin, koska kaikenlainen etsiminen on kirjallisuudessa mitä suosituin motiivi. Tästä tullaan oikeastaan toiseen kysymykseen. Miten kirjallisuutta käytetään? Mitä me teemme kaikilla kirjoilla joita kirjastot ja antikvariaatit ovat pullollaan? Miten tehdä hakuja 12

13 julkilausumattomiin abstrakteihin rakenteisiin joita kirjallisuus sulkee sisäänsä? Miten tehdä perecläisiä motiiviteknisiä täydellisiä inventaarioita ilmiöistä kirjallisuuteen tukeutuen? Millainen kirjallisuus voi olla ilmiöihin kohdistuvan kartografisen ja inventoivan tutkimuksen perusta? Missä mielessä kirjallisuuden tulee olla totta? :20:00 0 Messages 0 Images Hyvyys ja pahuus Taantumus Matti kirjoittaa: "Panu käy plökissään keskustelua siitä, kuinka "hyvät" feministit voi erottaa "pahoista". Koska varmastikin 95% naispuolisista tutuistani luonnehtisi itseään feministiksi, voin tarjota yksinkertaisen reseptin. Minun kaverini ovat hyviä, muut ovat pahoja. Onneksi sellaiset määreet kuin hyvyys tai pahuus eivät kuitenkaan viittaa mihinkään todellisen maailman ominaisuuksiin. Kyse on vain intressien törmäämisestä." En ole samaa mieltä. Jos kysymys on itressien avoimesta törmäämisestä olisi kaikissa tilanteissa mieletöntä puhua hyvyydestä ja pahuudesta: järkevä ja hyvä pitää puolensa, tyhmä ja paha antaa periksi. Hyvyys on todellisten intressien läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Silloin teot ja tekijät asetetaan alttiiksi julkiselle kritiikille, oikeudella ja pahimmassa tapauksessa sotatoimille. Tätähän Sanoma Oy:in yrittää meille selkeyttää mahtavan hunnutetun, läpikuultavan lasikuutionsa metaforistiikalla. Pahuus on todellisten intressien salaamista, naamioimista, kätkemistä, hukkaamista. Teot johtavat itsekkääseen ja tuhoisaan päämäärään joka on julkilausumaton. * Kokka linkittää minulle tuntemattomaan Unohdus-blogiin, josta löytyykin hyvää kamaa monotonia tutkimuksieni tueksi (puhutaan kampusalueen pikkulutkista): 13

14 Yliopiston kampusalueella näkee samankaltaisia esimerkkejä siitä, mitä yhden saippuasarjan maailmaan uppoaminen aiheuttaa. Tyypit, jotka voisivat olla pirteitä naisia, ovat muotivaatteisiin pukeutuneita, meikin alta maailmaa pälyilevin silmin varustettuja toistensa kopioita. Ei niitä voi naisiksi sanoa. Jotkut ahtavat päänsä täyteen muotitietoa ja uusimpia juoruja, eivätkä ehdi opinnoille aikaa ajatuksissaan uhraamaan (eikä niissä ajatuksissa ole mitään mielenkiintoista, sillä avarakatseisten, normaalejakin miehiä ihmisinä pitävien naisten mielipiteet ovat ihan eri kaliiberia, vaikka opintoja ja ikää olisinkin yhtä paljon.) Jotkut unohtavat kai koko ajattelemisen ja heitä katsellessa mieleen tulee, että kirjoittaakohan hänkin päiväkirjaansa verkkoon, ja oliko se juuri hänen kirjoittamansa joka sai minut oksentamaan näppäimistölleni. Heidän kanssaan keskustelu on lähinnä kuin kuuntelisi rikkinäistä levyä. Luennoilla kuullut hienot yhteiskuntatieteelliset teoriat tulevat kyllä ulos virheittä, muttei kannata esittää miksi -kysymystä. Pukeutumisesta ei voida puhua muuna kuin kriittisten alueiden peittämisenä, ja joskus heitä vaatekaupassa kohdatessaan on vaikea kertoa kumpi on oikea hän vai mallinukke. Heitä on niin paljon, että olen täysin luopunut yrityksistä erottaa heitä toisistaan. Vaatteet vaihtelevat kyllä vallitsevan muodin mukaan, jota edustavat kaikki muutkin. Hieno kuvaus kauppistytöstä. Tunnen tämän ilmiön hyvin. Tällaisilla automaattitytöillä on uskomaton kyky omaksua monotoniaa, kulttuuriryöpettä, jolla on pelkästään sosiaalinen funktio. Se, että yliopistotasoisissa laitoksissa ei osata erottaa orjaa Aristoteleestä on kammoksuttavaa: neroa tentataan samoin nöyryyttävin muistia koettelevin palikkakysymyksin kuin tällaisia elävistä soluista kehkeytynyttä automaattia, Hoffmannin nukkea, joka ei voi olla muuta kuin ilmentymä kosmisesta pahuudesta. Minusta ajattelevaa ihmistä ei saisi kilpailuttaa koneen kanssa. Koulutus täytyisi järjestää niin, että kyvykkäillä ja luonnostaan ylevillä henkilöillä ei olisi mitään mahdollisuutta edes kohdata, puhumattakaan että joutuisivat ulkolukukilpailuun, kuvatunlaisia automaatteja. He ovat ihmiskunnan välttämätön paha, joille kuuluu orjatyö. Pienet tytöt pitäisi pistää sisälle ja pöydän ääreen lukemaan filosofiaa. Teinitytöille paskanpuhumisrajat, ja sekaan jotain älyllisempää toimintaa. Tuossa vaiheessa viimeistään pitäisi osata ajattelun ja ei-tunneperäisen argumentaation perusteet. Aikuiset, itsestään vastuussa olevat, voisivat ihan itse ymmärtää ettei elämän salaisuus löydy muotinäyttelystä tai naistenlehdestä, vaan elämisestä itsestään. Eikä sitä voi hoitaa omilla ehdoillaan. Lisäksi minulle pitäisi maksaa siitä, että kirjoitan näin hienoja ja mullistavia ajatuksia. Ja kaikki vastaanväittäjät pitäisi ampua, tai laittaa johonkin leirille. 14

15 Hyvä! Hyvä! Suosittelen lukemistoksi Markiisi de Saden Filosofia budoaarissa. Siinä todellisuus (Pan) opettaa nuorta tyttöä (Eugenie) :49:00 1 Messages 0 Images Maalainen jaksaa jatkuvista rimanalituksista ja varjojenlyömäksi tulemisistani huolimatta kommentoida höyryämisiäni kannustavasti. Kiitos siitä Maalainen. Sanoillasi jaksan taas sietää maailman minulle osoittamia henkilökohtaisuuksia. Se mitä Maalainen sanoo Hyrystä kuulostaa minusta järkevältä. En tiedä olenko koskaan ajatellut että Hyryn tekstin takaa paljastusi kovin sympaattinen kirjailijapersoonallisuus, enempää kuin ajattelen että Ilkka Kokkarinen olisi mukava tuttavuus. Nimen omaan kuvaston äärimmäinen rajoittuneisuus, uskomaton lähes patologiselta tuntuva muistitekniikka, tekstin jatkuvuus ja jotenkin kuumeisella, hauraalla ja kehitysvammaisella loogisuudella täydellinen naiivi lause kiehtovat Hyryssä. Paljastin taannoin ennakkoluuloni Veijo Meren tuotantoa kohtaan. Sanon ennakkoluuloni, koska Maalainen kehuu Merta. Saattaa olla, että muutamaan novelliin, romaaninalkuun ja Manilaköyteen perustuva käsitykseni Merestä on puutteellinen ja hätiköity. Täytyy odottaa näkemyksen hioutumista. Maalainen kirjoittaa: Katsoin Hannu Salamaa Persona Non Gratassa. Ei antanut mitään. Luin Juhani Syrjän päiväkirjaa opin kannalta. Hänen nykyinen asuinkuntansa on ex.vaimoni synnyinkunta, mutta Syrjän Merikarvia ei ole sama, minkä minä tunsin. Tunsin paikkakuntaa vain yhden omalaatuisen perheen kautta, kun sotkeuduin heidän tyttäreensä Tampereella opiskellessani. Siinä meni elämä. Hätkähdyttäviä sanoja lopussa (kaikessa yksinkertaisuudessaan). Mieleen tulee taiteilija Palsan sarjakuva, jossa on outo verenhimoinen hyönteispeto: idyllinen talo, jonka ikkunassa kaunis tytär. 15

16 Maalaisen kommenttiin evoluutioteoriasta en osaa sanoa muuta kuin, että itse pidän kysymystä kaiken aikaa avoinna. Tuntuu, että tämän kaltaisia epävarmuuksia kestän hyvin. Joskus aiemmin mainitsin, että kartta on looginen muuten, mutta ihmisen ilmestyminen apinahaaraan näyttää koomiselta. En tarkoittanut, että ihmisen olisi syytä putkahtaa johonkin muuhun haaraan, vaan että kuvassa etäisyys apinasta ihmiseen oli sama kuin kahden niveljalkaisen väli. Minusta siltä väliltä (ihmisen ja apinan) jäi jotakin puuttumaan... Tarkennan siis, että minusta evoluutio teoria ei selitä ihmisen kehitysvaiheita. Nykyaikainen ihminen (professorit, tohtorit, länsimainen suivistyneistö) ehkä liiankin houkuttelevasti vaikuttaa meistä enemmänkin eläimilta kuin inhimillisiltä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vain muutamia sukupolvia sitten heidän, näiden ala-arvoisten apinoiden esi-isät, olivat vielä paljon korkeammalla henkisellä tasolla. Siksi onkin ehkä syytä hieman epäillä heidän primitiivisyyttään ja barbaarisuuttaan. Ehkäpä onkin niin, että nämä nykyaikaisen tekniikan ja tieteen keinoin yhteiskunnan määrääviin asemiin kiipineet ovelat otukset juuri evoluutioteorian, ihmisen ja eläimen läheisyysteorian, avulla pyrkivät selittämään oman hävyttömyytensä luonnollisuuden. Se selitys ei vaan mene läpi. En usko, että he ovat niin eläimellisiä kuin väittävät. Heille, jopa professoreille ja tohtoreille, on periaatteessa mahdollista ymmärtää samanlaisia asioita, joita me oikeat ihmiset helposti ymmärrämme, siis moraalisesti ja eettisesti. Oikeastaan edes oman edun tavoittelu ei ole heidän päämääränsä, heidän retoriikkansa päätarkoitus. Todellisuudessa he pelkäävät sielua, tai paremminkin sielussa vaikuttavaa henkeä. Sillä vain henki voi nähdä heidän lävitseen, nähdä sen tuhon, sen totaalisen saastan, joka heidän sisällään velloo. Nähdä sen rikollisuuden, johon he ovat omien etujensa, oman narsisminsa ja lihallisuutensa nimessä koko maailmaa ajamassa. He ovat toistaiseksi vallassa, koska henki ei ole vielä täysin kyennyt paljastamaan tämän retoriikan umpikieroutta. Se henki on pyhähenki, ja tämä asia liittyy kiinteästi sen toimialueeseen. Mutta tämä vain ikään kuin sivuhuomautuksena. Sanoin myös, että jos niin evoluutioteorian kumoamisessa olisi helppo mahdollisuus jättää nimensä tieteen historiaan. Kun seuraa Ojalan projektin maanisuutta ja työläyttä, en sano enään että helppo mahdollisuus, mutta mahdollisuus, ehkä :00:00 1 Messages 0 Images Pakkoruotsi Idolini Kari Peitsamo kannattaa pakkoruotsia. Hän ilmaisi mielipiteensä komeasti puhumalla Vappukeikalla Tampereen ylioppilastalolla selkeää ruotsin kieltä. Taisi hän laulaakin, kappaleen tai pari, ruotsiksi. Jos pakkoruotsin opiskeluun olisi löydettävissä tällaisia motivointeja kuin laulunkirjoitus, voisin ehkä hyväksyä kielenopiskeluun pakottamisen. Kukaan ei tiedä mitä kieli on, missä kielen rajat kulkee ja mitä on kielioppi. Littre antoi armon käydä oikeudesta toteamalla ettei lopullisia oikeinkirjoitussääntöjä ole koskaan laadittu eikä tulla laatimaan. Säännöt interpoloidaan rajoista, ja koska kielimäisellä 16

17 organismilla ei ole rajoja, sillä ei voi olla pysyviä sääntöjä. On vain paikallisesti, maakohtaisesti, murrealuekohtaisesti, tuotantokohtaisesti, teoskohtaisesti, lausekohtaisesti määriteltyjä sääntöjä. Kieltä on turha opettaa muille kuin yksityisoppilaille. Enkä minä siihenkään oikein usko. Mikään ei vaihtele niin kuin edellytykset omaksua kieltä. Henkilöillä on syvästi erilaiset edellytykset toisaalta etymologiseen ja motiivitekniseen sanamaagiseen työskenteleyyn ja toisaalta monotonian omaksumiseen, jota koulumainen kielenopiskelu pelkästään on. Jos joku ei kykene oppimaan matematiikkaa, joka on hyvin abstrakti ja hämärästi määritelty asia, miten ihmeessä voidaan olettaa jonkun tajuavan vierasta kieltä, joka on niin paljon abstraktimpi ja hänmärämmin määritelty, kokonaan runoilijoiden ja sananlaatijoiden luoma asia? Hermestä ei voi pakottaa monotoniaan. Hänet on vapautettava imbesillien touhusta ja lässytyksestä. Häntä ei saa pakottaa kielenomaksumiseen. Hänen on rauhassa annettava kääntää klassisia tekstejä kirkkauteen! Annettava nerokkaan ja omatoimisen antiikin auktoreihin suuntaavan retken kautta oppia toimintaan joka hänelle on luontevaa, kevyttä ja helppoa. Häntä ei saa orjuutta aukkotehtävillä joiden typeryys pakottaa hänet murhaamaan opettajan ja tekemään hakkelusta puolesta luokasta lapsia. Olen nähnyt kuinka ystäväni ottaa uuden sivistyskielen haltuun viikossa, niin että voi tehokkaasti kääntää klassista runoutta tältä kieleltä suomeksi, tarvitsematta jatkuvasti tukeutua sanakirjaan. Itse olen opiskellut ruotsia kymmenen vuotta, enkä kykene muodostamaan yksinkertaisintakaan lausetta. Eräänä päivänä opin sitä kieltä enemmän kuin pakkopullana kymmenessä vuodessa. Tämän jälkeen ymmärrän, jos joku pitää Lagerkvistin teoksia pakkoruotsin riittävänä motivaationa. Joku koululainen han voisi säveltää Ahasverus-oopperan, tai Kääpiö-oopperan... kyllä ruotsinkielen opiskeluunkin siis voi löytää motivaation, eikä tarvitse edes masentua nykysuomenruotsalaisten hömpötyksestä (no lievää puppemeininkiä ehkä... mutta ei maar kaikki tuntemani suomenruotsalaiset ovat kelpoihmisiä), vaikka sen olemassa olo kyllä saastuttaa ruostinkielen hohtoa. Toisaalta Södergranin ja Björlingin (ehkä tähän voisi varovasti liittää nykyajasta Magnus Enckelin), joita muuten aina luen ruotsiksi, luomaa omaperäisyyttä ei suomalaisessa kulttuurissa ole juurikaan pystytty saavuttamaan :25:00 0 Messages 0 Images Negatiivinen käsitykseni Daniil Harmisista osoittautui vääräksi. Sattumia-suomennosvalikoima on mitä omaperäisintä kijallisuutta. Hämmästyttävän omintakeista, eikä ihan pinnallistakaan. Isaac Babelilla ja Harmsilla tosiaan on jokin yhtymäkohta ironiassa/itseironiassa :00:00 0 Messages 0 Images 17

18 Wagner oppi tekemään kaiken väärin "Keskinkertaiset henget eivät kykene tekemään virheitä." Longinos, Flaubert "Toiset katsovat ansioksi sen mitä toiset pitävät virheenä." Eugeniikan oppikirja, Flaubert Äänentoistolaitteideni tila on katastrofaalinen. Viimeinen talosta löytynyt diskantti, Carlsbron akustisen vahvistimesta pimeni eilen jonkin jännitepiikin myötä. Ohjasin stereoitteni kuulokeliitännästä signaalin kitaravahvistimeen, jolla sain suuret taajuudet kuulumaan. Kummatkin KEFin referenssikaiuttimeni ovat kalottivammaisia. Varaa ei ole vaurioitten korjaamiseen. Enkä oikeastaa ymmärrä koko vaurioita. Aikaisemmin ei ole sattunut vaurioitumisia. Vehkeet ovat pysyneet ehjinä normaalikäytössä. Nyt lyhyen ajan sisällä kaikki pimenee. Äänentoisto on virheellistä eikä siinä totisesti ole mitään hienoa. Päästäkseni kuuntelemaan edes jotain raivasin autotallista edellisen asukin Philips merkkisen vinyylisoittimen jostakin 70-luvulta ja siihen kytkettävät muoviset neliskanttiset kaiuttimet. Jostakin olen tullut hankkineeksi loistavan levytyksen Wagnerin esikoisesta Die Feen. Se on hieno toimiva teos, josta on vaikea löytää epäpuhtauksia Bacin Johannes passion ja Beethoven vaikutteiden lisäksi. Teoksen tarkoitus on siirtää menneiden mestareiden glooriaa oman auran kiillokeeksi. Virheellistä ja epäonnistunutta imitaatiota on vähän, siksi suvereeni oli Wagnerin tekniikka, ja se vähä on puhdasta Wagneria. Myöhemmin ja kovalla työllä Wagner oppi tekemään kaiken väärin, tekemään kaikesta omaa. Wagner oli aivan liian lahjakas oppilas (hänen tunnollisuudestaan on monenlaisia huhuja) tehdäkseen kaiken alustapitäen orginaalisti. Alunpitäen Wagner oli kirjallisuuteen suuntautunut, kiinnostui sitten musiikkiin (yleensähän sen menee toisin päin, tai ehkä tässä on jokin värähtely, sykli). Koululainen Wagnerhan käänsi Homeroksen Iliaan kreikasta omaan librettokäyttöönsä. Kieliä kuten kreikkaa koululainen opiskelil pelkästään välttämättömyyden pakosta: maailmankirjallisuuden merkittävimpiä teoksia ei tuolloin ollut tälle koululaiselle riittävän laadukkaina käännöksinä saatavissa saksan kielellä. Ehkä omaperäisintä nuoressa Wagnerissa on ennennäkemätön henkinen voima. Elämäkerrassaan Wagner ei mainitse kertaakaan Nietzschen nimeä mutta N mainitsee omassaan Wagnerin ainakin sata kertaa. Näen että Nietzsche oli heistä arvostelukykyisempi :36:00 0 Messages 0 Images Hyvään kirjallisuuteen tulee rakkauden kaltainen nälkä. Kirjailijan kyky synnyttää erityistä omaan tuotteeseensa kohdistuvaa nälkää on samantapaista rakkauden kohteen kanssa. Voisi 18

19 hyvinkin olla niin, ettei rakkautemme kohde olisikaan olemassa. Silloin joutuisimme ja tulisimmekin toimeen ilman tuota erityistä tyydyttymistä vaativaa tunnetta. Jotain Hyryä, Proustia tai Friedelliä tarvitsee lukea kymmenen riviä ja voimme varmuudella sanoa, että näihin kirjoihin tulemme palaamaan aina hautaan saakka, kun taas joku Milan Kundera ei jätä sieluumme pienintäkään kaipauksen tunnetta luomiaan tiloja kohtaan. Kirjallisuus on siis tila. Kun palaamme Hyryyn, tiedämme täsmälleen mitä erikoista hyvää tulemme siitä saamaan. Se on kuin vitamiini, jota ilman olemuksemme riutuisi. Kun astuin ensimmäistä kertaa sotilasairaala Tilkan ovista sisään ymmärsin sen tilaksi jota melkein voisi kaivata ja sotilassairaalaarkkitehti kohosi silmissäni suuren taiteilijan asemaan. William Faulknerin kaltaiset aivan yliarvioidut kirjailijat eivät ymmärrä tilan poetiikkaa (pajon muun alkeellisuuden ohella), ja siksi me emme tule koskaan heidän narsisminsa tuotoksiinsa palaamaan :46:00 2 Messages 0 Images Gustave Flaubertin Bouvard ja Pecuchet on yksi niistä kirjallisuushistorian suurista etsimistä käsittelevistä romaaneista joista ei ole aikojen kuluessa onnistuttu sanomaan montaakaan järkevää sanaa. Sitä on sanottu ensyklopediseksi romaaniksi koska ensyklopedia kiteyttää itseensä etsimisen hengen. Flaubert itse luonnehti teostaan idiootin kirjoittamaksi. Tämä on varmaankin älykkäintä mitä siitä on sanottu. Sikäli kun eurooppalainen kulttuuri on yhtä kuin jatkuvan etsimisen henki, Flaubert on oikeassa: mitäpä eurooppalainen kulttuuri on muuta kuin yksi suuri satamiljoonapäinen idiootti. Flaubertin lähdepohjaisen fiktionkirjoittamisen oppikirjaksi soveltuvan romaanin kaksi päähenkilöä Bouvard ja Pecuchet ovat aikamiespoikia Pariisista. Kaikki alkaa heidän ystävytymisestään. Pian Bouvard saa suuren perinnön ja yhteistuumin kaverukset päättävät muuttaa maaseudun rauhaan etsimään yleiseurooppalaista viisasten kiveä. Tälle toiminnalle he pyhästi päättävät vihkiytyä loppuelämäkseen. Heidän ystävyytensä on jollain lailla transponoitu versio Balzacin liikuttavista Pons-serkusta ja Smyckestä: kaksi nuhruista kuolemanrajalla hapuilevaa poikamiestä jotka viettävät liikkutavassa ystävyydessä elämänsä pölyttyviä päiviä. Samoin kuin Balzacilla Flaubertin romaanista ei löydy tippaakaan eroottista tai romanttista sävyä. Toisin kuin Balzacilla Flaubertilta ei löydy myöskään pahemmin hellyyttä, liikuttavuutta, rakkautta. "Väite oli Bouvardin ja Pecuchet'n mielestä huolestuttava, ja he ryhtyivät tutkimaan kielioppia." Flaubert Mistä löytyy viisasten kivi, mihin se on kätkettynä? Kummallakaan ei ole aavistusta siitä. Mikä on ammateista jaloin? Mikä tieteiden, mikä taiteiden kuningas? Sen selvittämiseksi he 19

20 joutuvat kahlaamaan järjestyksessä kaiken olemassaolevan lävitse, aivan kaiken. He kompastelevat erilaisiin, maailmaa, yhteiskuntaa ja asioiden olemassa oloa koskeviin argumentteihin. He etsivät ja kokoavat väitteitä niiden puolesta ja niitä vastaan. Aina he päätyvät samaan: puolesta ääniä on tasan yhtä paljon kuin vastaan ääniä, mitä arvostetuimpien auktorien lausumia, keskenään ristiriitaisia, järjettömän tuntuisia arvostelmia, joista ei enää ota pirukaan selvää. Heidän etsintä alueensa ei rajaudu vain maapalloon kaikkineen vaan koko universumiin. Etsinnän apuvälineinä he käyttävät melkein poikkeuksetta kirjallisuutta, kuulopuheita, mielipiteitä, haastatteluja, dialogeja. Omiin havaintoihin ja kokeisiin he luottavat heikosti, joskin kaiken aikaa pyrkivät niihin. Heillä ei ole tietoa onko heidän etsintänsä kohde olemassa. Joka toinen päivä he ovat varmoja sen olemassa olosta, joka toinen päivä he luopuvat kaikesta toivosta. "Ja vähä vähältä Bouvardin usko estetiikkaan hiipui" Flaubert He ovat riitävän älykkäitä kyllästymään, mutta liian herkkyytensämenettäneitä syttymään, uskomaan. He ovat kuin märkä puu joihin koko kulttuurihistoria yrittää turhaan raapimalla ihmeidensä tikkuja saada tulta. Epäherkkyyttä lisää se, että he toimivat yhteistuumin: kun toinen meinaa syttyä, toinen sammuttaa innon huomautuksillaan. Toinen on ikään kuin kumilangalla kiinni alkupisteessä, josta toinen vetäisee hänet takaisin heti jos tämä on vaarassa sinkoutua innostuksineen maatakiertävälle hapettomalle radalle. Flaubertin romaani kohoaakin seikkaperäiseksi nelisatasivuiseksi motiivitekniseksi tutkielmaksi siitä mitä meiltä puuttuu. Miksi meillä ei ole kykyä hahmottaa asioita kokonaisuutena samoin kuin Strindberg... Pythagoras, Epikuros, Hermes Trismegistos... Heillä (siis meillä) on kaikkea muuta paitsi rakkautta, ja jostakin syystä heiltä puuttuu kyky kärsiä tästä puutteesta. Vaikka he ovat liian rappeutuneita, turhautuneita, kiviänielleitä, monotonianomaksuneita, heillä on kuitenkin vielä kyky jonkinlaiseen levottomuuteen (tässä he osoittavat olevansa jalompia kuin useimmat meistä!). He etsivät jotakin, jotakin abstraktia, tarkemmin määrittämätöntä, lopullista, perimmäistä, tyydyttävää ja rauhoittavaa totuutta. Toisin kuin meiltä, heiltä puuttuu kyky röyhkesäti valehdella itselleen. Samoin kuin me, he etsivät epäonnistumisiinsa syitä - ja löytävät aina vääriä syitä, jotka vievät heitä yhä pidemmälle harhaan. Heidän toimintansa vaikuttaa toisaalta äärimmäisen älykkäältä ja systemaattiselta: he ovat kuin aspergerinsyndroomaa sairastavia joilla on ääretön vastaanottokyky monotonialle ja pölylle. Mutta toisaalta heidän toiminnassaan on jotakin rajottoman, ällityttävän typerää: se ei ole fotorealistinen kuva silmiemme edessä avautuvasta hengettömyyttä epäjumalanaan palvovasta tylsämieliseen ja äärelliseen järkevyyteen luottavasta 2000-luvun eurooppalaisesta yhteiskunnasta. En osaa sanoa mitä se on. Se ei ole mitään yksinkertaista, yksiselitteistä :44:00 0 Messages 0 Images 20