Ernst Jünger Heikki Länsisalo Heidi Toivonen Ville-Juhani Sutinen Tiina Lehikoinen 2/2009 4,00

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Ernst Jünger Heikki Länsisalo Heidi Toivonen Ville-Juhani Sutinen Tiina Lehikoinen 2/2009 4,00"

Transkriptio

1 Ernst Jünger Heikki Länsisalo Heidi Toivonen Ville-Juhani Sutinen Tiina Lehikoinen 2/2009 4,00

2 Kerberos on ärhäkkä ja asioihin perusteellisesti paneutuva kulttuurilehti. Puhumme aiheista joista muut lehdet vaikenevat: pääkirjoitus julkaisukriteerejämme ovat laatu ja kiinnostavuus, eivät muodikkuus ja mediaseksikkyys. Emme piittaa poliittisesta korrektiudesta emmekä kumarra ketään. Lehti toimii vapaana keskustelufoorumina, jossa kirjoittajat vastaavat itse käsityksistään. Kirjoitusten sisältö ei sido julkaisijaa. Sisältö 2/2009 TOIMITUS Pääkirjoitus... 3 Ernst Jünger: Seikkaileva sydän... 4 Heikki Länsisalo: Ernst Jünger kirjailija, filosofi ja rintamamies... 6 Heidi Toivonen: Runoja Timo Hännikäinen: Ajopuun muotokuva Tiina Lehikoinen: Post-freudilainen rokokoo-exodus Timo Hännikäinen: Kolme runoa Ville-Juhani Sutinen: Aivokuoleman anarkia Kirja-arvostelut Numeron henkilöt Kannen kuva: Rasmus Nora 9. vuosikerta Ilmestyy 4 kertaa vuodessa ISSN Painopaikka: Oy Nord Print Ab, Helsinki Irtonumerot: Akateeminen kirjakauppa Päätoimittaja: Timo Hännikäinen, sähköposti Toimitussihteeri: Aleksi Ahtola, sähköposti Toimitus, tilaukset ja osoitteenmuutokset: Kerberos Timo Hännikäinen Fallpakankuja 8 M Helsinki Puh sähköposti Kustantaja ja ilmoitusmyynti: Savukeidas Kustannus / Ville Hytönen Puh sähköposti Ilmoitushinnat: Kannatusilmoitus 20 Puoli sivua 40 Koko sivu 70 Ilmoitushintoihin lisätään arvonlisävero 22 % Nyt finanssikriisin ja taantuman aikaan moni toimittajana työskentelevä tuttavani on valitellut tilanteensa tukaluutta. Sanoma- ja aikakauslehtiin on ennennäkemättömän hankala saada juttuja freelancepohjalta, koska mainostajien vähetessä julkaisujen budjetit supistuvat. Niinpä täytyykin lausua kunnioittava kiitos niille, jotka ovat näinä ankarina aikoina vaivautuneet avustamaan Kerberosta laadukkaalla kulttuurijournalismilla ja kaunokirjallisuudella. Varsinkin kun Kerberoksella ei ole varaa ylipäätään maksaa palkkioita. Myös kustannusalalla tilanne näyttää synkältä, vaikka siellä kyse on pikemminkin jo pitkään jatkuneesta kehityskulusta eikä talouskriisin aiheuttamasta poikkeustilasta. Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi mainitsi taannoin blogissaan, että monet vakiintuneet suurten kustantamoiden kirjailijat ovat viime aikoina lähestyneet hänen lehteään teksteineen, koska omat vanhat kustantajat eivät enää ole kiinnostuneita julkaisemaan heidän teoksiaan. Onko taiteellisesti kunnianhimoisen kirjallisuuden esille tuominen siirtymässä kulttuurilehtien ja pienten kustannuspajojen harteille? Tuskin kokonaan, mutta tämänsuuntaista kehitystä on vaikea kiistää. Taiteen ja rahan suhde on asia, josta puhutaan vähän, ja sekin vähä on yleensä asenteellista ja hataraa. Kirjallisuusväellä on tapana äristä dekkarikirjailijoista ja muista bestselleristeistä, joiden teokset vievät mainos- ja palstatilan vakavammalta kirjallisuudelta. Minulla ei taas ole mitään hyvin myyviä viihdekirjailijoita vastaan; he tuovat kustantamoille rahaa, joka mahdollistaa pienilevikkisen taidekirjallisuuden kustantamisen. Ainakin periaatteessa. On toki niinkin, että 99 prosentilla näistä rahoista julkaistaan lisää viihdehöttöä ja vakaville teoksille jää tuskin edes rippeitä. Mutta itse toimintamallissa ei ole mitään vikaa, rahoja käyttämään tarvittaisiin vain kustantajia joilla on makua ja kulttuuritahtoa. Rahvaan parista puolestaan kuuluu silloin tällöin marinoita apurahataiteilijoista, joiden pitäisi mennä oikeisiin töihin elleivät pysty elättämään itseään teostensa myynnillä. Tosiasia kuitenkin on, että vain hyvin harva kirjailija tai kuvataiteilija pystyy tulemaan toimeen pelkästään myyntivoitoilla. Aikanaan vähälle myynnille ovat jääneet juuri merkittävimmiksi osoittautuneet teokset, Seitsemän veljestä paraatiesimerkkinä. Ennen valtiollisia apurahajärjestelmiä taiteilijoita elättivät yksityiset mesenaatit; toki on aina ollut niitäkin, jotka ovat luoneet koko tuotantonsa päivätyön ohessa, mutta he ovat jääneet vähemmistöksi. Apurahajärjestelmä on varsin pieni hinta kansallisesta sivistyksestä, ja minusta on aivan oikein, että se lankeaa viime kädessä ennakkoluuloisen, kaunaisen, ahnaan ja kiittämättömän tavallisen veronmaksajan maksettavaksi. Tämän enempää en minäkään halua rahasta kirjoittaa. Silloin kun kulttuuriväki puhuu liikaa rahasta, sitä ei joko ole tai heillä ei ole muuta sanottavaa. Edellä mainittu tilanne on huolestuttava ja jälkimmäinen sietämätön, välttäkäämme ajautumista kumpaankaan. Kestotilaus 16 / vuosi Määräaikaistilaus 17 / vuosi / kerberos Padasjoella, Timo Hännikäinen 2 3

3 seikkaileva sydän Katkelmia teoksesta Das abenteuerliche Herz Ernst Jünger (suomentanut Heikki Länsisalo) Huomaan ilokseni, että minulla on erityissuhde yhteen erityisimmistä kirjoista, joita on olemassa, nimittäin Tristram Shandyyn. Kannoin sitä Bapaumen taisteluiden aikana taskukirjapainoksena karttakotelossani, ja se oli mukanani, kun meidät piti sijoittaa Favreuiliin. Kun meitä pidettiin kiivaimpien tykistökeskitysten aikana valmiudessa aamusta myöhäiseen iltapäivään, kaikki alkoi tuntua pian äärimmäisen pitkästyttävältä, vaikka tilanne ei ollutkaan vaaraton. Aloin siis lehteillä kirjaa, ja monien välähdysten katkaisema lukeminen sulautui erityiseen, puolipimeään harmoniaan sen ulkoisen tilanteen kanssa, jossa kirjan sanat piti ottaa vastaan. Kun olin monien keskeytysten jälkeen saanut luetuksi joitain lukuja, saimme viimeinkin marssikäskyn. Pistin kirjan taskuun, ja sain jo auringonnousun aikaan jatkaa lukemista haavoittuneena. Sairaalassa jatkoin taas lukemista, ikään kuin kaikki siinä välissä tapahtunut olisi vain unta tai kuuluisi jollain tavalla kirjan kansien väliin. Sain morfiinia ja luin eteenpäin puoliksi hereillä, puoliksi ihmeellisessä hämärässä niin, että moninaiset sieluntilat tunkivat tekstin tuhansien sisäkkäisten lauseiden väliin ja katkoivat niitä entisestään. Sekaannustani lisäsivät kuumeenpuuskat, joita vastaan taisteltiin Burgundin viinillä ja kodeiinilla, sekä laukaukset ja pommitukset, jotka suunnattiin paikkaan, jonka läpi perääntyvät joukot alkoivat virrata ja jonne meidät toisinaan unohdettiin. Niinpä minulla on edelleen noista päivistä vain muisto puoliksi herkästä, puoliksi hillittömästä hurmiosta, jossa tulivuorenpurkauskaan ei olisi hämmästyttänyt ja jossa Yorick-parka ja kelpo Toby-setä olivat mitä todellisimpia olentoja, joita tavallisesti saattoi kuvitella. 1 Niin liityin Tristram Shandyn palvojien ritarikuntaan sen arvoisissa olosuhteissa, ja olen pysynyt sille uskollisena tähän päivään asti. Uni: Seisoin komeilevien puna- ja kultakuvioitujen kankaiden verhoamassa luostarikirkossa. Munkkien joukossa oli joitakuita, kuten minä, jotka olivat kiintyneet uuteen salaiseen uskoon. Johtajamme, joka oli pukeutunut kalliimpiin vaatteisiin kuin kukaan muu, oli vielä nuori. Goottilaisessa tilassa, jossa kirkkaat valonväläykset risteilivät ja jonka alttareissa kimmelsivät kivet ja metallit, oli kauhunsekainen tunnelma. Oli hyvin kylmä. Yhtäkkiä johtajaamme tartuttiin takaapäin, ja hänet asetettiin alttaripenkille. Hänen kasvojensa edessä pidettiin kahta kullattua vahakynttilää, jotka paloivat kipinöiden ja levittivät huumaavaa tuoksua. Sitten hänet raahattiin tajuttomana alttarille. Ryhmä munkkeja, joiden kasvoista henki sama pahuus, joka tuo mieleen vanhojen marttyyrimaalausten pyövelinrengit, ympäröi makaavan hahmon. Kiiltävät veitset välähtivät. Sitä, mitä tapahtui ei voinut nähdä. Huomasin ainoastaan, että munkit veivät hänen suuhunsa maljoja, jotka täyttyivät maitomaisesta nesteestä, jossa väreili veristä vaahtoa. Kaikki sujui hyvin nopeasti. Kauheat rengit astuivat taaksepäin, ja raadeltu nousi. Hänen kasvoistaan näkyi, ettei hän tiennyt, mitä hänelle oli tapahtunut. Hänen kasvonsa olivat vanhentuneet, luhistuneet, muuttuneet verettömiksi ja valkoisiksi kuin poltettu kalkki. Yritettyään ottaa ensimmäisen askeleen eteenpäin, hän kaatui elottomana lattialle. Tämä esimerkki täytti meidät hirmuisella pelolla. Pieni esimerkki, kuinka unessa ajatellaan: istuin toisen ihmisen kanssa keskellä yksinäistä maisemaa seisovan pöydän äärellä ja pelasin korttia. Pöytä oli syväksi kaivetun kuopan pohjalla, ja kuopan reunat olivat hiilenmustien nauhojen reunustamia. Olin juuri laittamassa suuren summan peliin, kun päähäni tuli ajatus: mies ei kenties pelaa rehellistä peliä. Sitten sanoin itselleni edelleen: koska tämä pöytä on vajonnut kuopan pohjaan asti, sitä on käytetty niin kauan, että loputtoman monia pelejä on pelattu sen veran päällä. Jos tämä ihminen ei pelaisi rehellisesti, se olisi tullut esiin jo kauan sitten. Ja rahaa hänellä täytyy myös olla, sillä miksi se olisi juuri nyt lopussa, kun hän kerran pelaa kanssani täällä. Se olisi erittäin epätodennäköistä. Asetin siis panokseni. Tämä harkinta oli toki vielä paljon monimutkaisempaa käärin auki kaikki kivikerrokset ja kysyin neuvoksi kivien ikää. Kaikki välähti päässäni uskomattoman nopeasti ja tein ratkaisun yhtä pikaisesti. Asiat eivät tapahtuneet peräkkäin, vaan kaikkeen sai yleissilmäyksen samanaikaisesti. Epälooginen ja epätodennäköinen perääntyivät, sitä vastoin suuren viekkauden tunne oli selvä. Niin unessa siinä kaikki on aavistusta, mieleenmuistumaa ja samanlaisuutta, hereillä ollessa päinvastoin varmuutta, logiikkaa ja yhteneväisyyttä. Uni: seison mustasta teräksestä tehdyssä linnoituksessa, joka on helvetillisen linnan edessä. Sen muurit ovat mustat, suunnattomat tornit ovat verenpunaiset. Porttien edessä valkoiset liekit sinkoilevat leimuavina pilareina ylöspäin. Minä astun läpi, ylitän linnan pihan ja nousen portaita. Sali toisensa jälkeen avautuu minulle ja saan liikkumatilaa. Askelteni kaiku särkee haurastuneet seinät, muuten on kuolemanhiljaista. Lopulta astun, kuin magneettien vetämänä, pyöreään tornihuoneeseen. Se on ikkunaton, mutta tornien jättiläismäisen paksuuden voi huomata; valokaan ei pala, mutta silti tilaa valaisee outo, varjoton välke. Pöydän ympärillä istuu kaksi tyttöä ja nainen. Vaikka nämä kolme eivät olekaan samannäköisiä, kyseessä täytyy olla äiti ja kaksi tytärtä. Tummatukkaisen [tytön] edessä on röykkiö pitkiä, kiiltäviä hevosenkengännauloja. Hän [toinen tyttö] poimii huolellisesti naulan toisensa jälkeen, kokeilee sen terävyyttä ja pistää sen vaaleatukkaisen kasvoihin, raajoihin, rintaan. Tämä ei liiku eikä päästä ääntäkään. Kerran tummatukkainen pyyhkäisee hänen hameensa ylös, ja näen, että hänen säärensä ja raadeltu ruumiinsa ovat yhtä veristä haavaa. Nainen istuu vaiti näitä kahta vastapäätä. Kuin pyhäinkuvalla hänellä on suuri, punaiseksi maalattu sydän, joka peittää miltei koko rinnan. Kauhukseni huomaan, että joka kerta, kun vaaleatukkainen saa naulaniskun, tämä sydän värjäytyy lumivalkoiseksi kuin kiiltävä jää. Minä törmään pois kohti uloskäyntiä, ja tunnen, etten ole kypsä tähän kokeeseen sillä hämärästi epäilen, että sellaisesta täytyy olla kysymys. Ohitseni kiitää rautaisten salpojen sulkema ovi toisensa jälkeen. Silloin tiedän: jokaisen oven takana, syvimmästä kellarista korkeimpaan tornihuoneeseen, ovat meneillään helvetillisen kidutuksen tuskat, joita ihminen ei koskaan joudu kokemaan. Ernst Jüngerin surrealistisen pienoisromaanin Das abenteuerliche Herz ( Seikkaileva sydän, 1929) ensimmäinen laitos kuvaa entisen rintamasotilaan, preussilaisen anarkistin vaellusta Saksan halki. Romaanin alussa vihjataan, että kertoja kertoo tarinansa sotasairaalasta morfiinin vaikutuksen alaisena. Teos koostuu lyhyistä, episodimaisista luvuista, joista suuri osa on unien kuvailua. Olen kääntänyt neljä näytettä, jotka antavat käsityksen romaanin tekniikasta ja irrationaalisten näkyjen kuvailusta. Jünger, Ernst: Das abenteuerliche Herz. Erste Fassung. Aufzeichnungen bei Tag und Nacht. Teoksessa Ernst Jünger Werke VII. Ernst Klett Verlag, Stuttgart Yorick ja setä Toby ovat Laurence Sternen romaanin Tristram Shandy. Elämä ja mielipiteet ( ) henkilöitä. 4 5

4 ernst jünger kirjailija, filosofi ja rintamamies Heikki Länsisalo Ernst Jünger ( ) oli Weimarin Saksan arvostetuin oikeistonationalistinen kirjailija. Hän kuvasi kaunokirjallisissa teoksissaan ensimmäistä maailmansotaa hurmioituneesti ja halvensi lehtikirjoituksissaan tasavallan demokraattista hallitusmuotoa. Vaikka hän otti kolmannen valtakunnan aikana johdonmukaisesti etäisyyttä Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen ja Hitlerin hallintoon, häntä pidettiin edistyksellisissä piireissä natsina kuolemaansa asti. Saksan vasemmisto paheksui äänekkäästi hänen Weimarin tasavallan aikaisia mielipiteitään vielä vuonna 1982, jolloin hän sai yli 50 teosta käsittävästä tuotannostaan Goethe-palkinnon. Jüngeriin alettiin suhtautua kuin normaaliin kaunokirjailijaan vasta vuonna 1995 hänen täytettyään sata vuotta. Ensimmäistä maailmansotaa kuvaavista kirjoista ja elokuvista muistetaan nykyisin parhaiten sodanvastaiset teokset, erityisesti Erich Maria Remarquen ( ) vuonna 1929 ilmestynyt bestseller-romaani Länsirintamalta ei mitään uutta (Im Westen nichts Neues), josta Lewis Milestone ( ) ohjasi vuotta myöhemmin tunteisiin vetoavan Hollywoodfilmatisoinnin. Niinpä monet uskovat, että ensimmäistä maailmansotaa olisi 1920-luvun kirjallisuudessa käsitelty ainoastaan pasifistisessa sävyssä. Kuitenkin kaikissa sotaan osallistuneissa maissa ilmestyi runsaasti romaaneja ja muistelmia, joissa rintamalla mudassa rämpiminen esitettiin ylevänä, joskus jopa hurmiollisena kokemuksena. Eniten militaristista kirjallisuutta julkaistiin Saksassa, koska tappion kärsineessä maassa haluttiin muistella sodan alku- ja keskivaiheen voitokkaita hetkiä. Sotasankaruutta kuvaavat teokset vetosivat Saksaa nöyryyttäneen Versaillesin rauhansopimuksen katkeroittamiin nationalistisiin lukijoihin, jotka halusivat tehdä lopun hävityn sodan seurauksena syntyneestä Weimarin tasavallasta luvun Saksassa kenties näkyvin tasavaltaa vastustanut sotakirjailija oli Ernst Jünger, jota kansallismielinen lehdistö luonnehti filosofiksi, kirjailijaksi ja saksalaiseksi rintamasotilaaksi (Philosoph, Dichter und deutscher Frontsoldat). Jünger syntyi keskiluokkaiseen heidelbergilaiseen perheeseen ja kuului teinivuosinaan kansallisromanttiseen Wandervogel-nuorisoliikkeeseen, jonka jäsenet vaeltelivat luonnossa paetakseen tunkkaista keskiluokkaista arkipäivää. Vuonna 1913 hän karkasi alaikäisenä Ranskan muukalaislegioonaan, josta apteekkari-isä haetutti poikansa pois. Sotimaan hän pääsi ensimmäisessä maailmansodassa, jossa hän komensi joukkuetta vänrikkinä länsirintamalla. Useaan kertaan haavoittunut Jünger palkittiin Preussin korkeimmalla kunniamerkillä, Pour le Mèrite -ristillä, pari kuukautta ennen kuin vihollisuudet loppuivat Saksan ja Ranskan välillä marraskuussa Jünger julkaisi vuonna 1920 kylmän dokumentaarisella tyylillä kirjoitetun sotapäiväkirjan Teräsmyrskyssä (In Stahlgewittern). Teoksen silmiinpistävin piirre on kirjailijan kaksijakoinen asenne sotaan: vaikka hän kuvaa taistelun raakuuden kaunistelematta, hän ei tunne vastenmielisyyttä sitä kohtaan. Pari vuotta myöhemmin hän kirjoitti sotaa käsittelevän pienoisromaanin Das Wäldchen 125 ( Metsä 125, 1925) sekä esseet Der Kampf als inneres Erlebnis ( Taistelu sisäisenä kokemuksena, 1922) ja Feuer und Blut ( Tuli ja veri, 1925). Kirjailijan kantava ajatus oli, että sota synnyttää uuden, porvarillisista normeista vapautuneen ihmisen. Jüngerin kaunokirjallisten sotakuvausten päähenkilö taistelusta minämuodossa kertova anonyymi upseeri, joka oli tekijän alter ego oli voimakastahtoinen ja tunteilematon sotilas. Esseessä Der Kampf als Inneres Erlebnis hän kuvasi uutta sodan synnyttämää ihmistyyppiä, modernia huovia (der moderne Landsknecht). Jüngerin ajan palkkasoturit eivät murehtineet toissijaisista moraalikysymyksistä, vaan he olivat terve, voimakas rotu, joka rakastaa taistelua sen itsensä vuoksi. Jüngerin ihmisihanne radikalisoitui entisestään hänen 1930-luvun alussa julkaisemassaan tutkielmassa Der Arbeiter ( Työläinen, 1932). Kirjailija esitti siinä utopiansa teknisen rationaalisesti toimivasta työläissotilaasta, joka on omistanut järkensä, tunteensa ja vaistonsa tekniseen sotaan valmistautumiseen. Jüngerin 1920-luvun teokset ovat kaukana siitä kliseisestä käsityksestä, joka monella on saksalaisnationalistisesta sotakirjallisuudesta. Niissä ei saarnata paatoksellisesti isänmaasta eikä velvollisuudentunnosta saati lietsota vihaa ranskalaista vihollista kohtaan. Kirjailijan militarismi perustuu siihen, että hän esittää taistelun aistillisena kokemuksena. Esseessään Der Kampf als Inneres Erlebnis hän kirjoittaa: Vielä viimeiseksi: ekstaasi. Tämä pyhyyden, suuren runoilijan suuren rakkauden tila on sallittu myös suurelle rohkeudelle. Tuolloin innostus saa miehekkyyden puolelleen niin, että veri juoksee suonissa ja täyttää hehkullaan sydämen. Tämä on kaikista suurin päihtymys, kahleista vapautuminen, joka katkoo kaikki siteet. Se on raivoa ilman hienotunteisuutta ja rajoja, se on verrattavissa vain luonnonvoimiin. Silloin ihminen on kuin pauhaava myrsky, kuohuva meri tai mylvivä ukkonen. Älymystön sotahurmos Käsitys sodan ihmistä ylentävästä vaikutuksesta ei ollut Jüngerin keksintö, sillä sotaa mystifioivaa kirjallisuutta oli julkaistu Saksassa ensimmäisen maailmansodan alusta lähtien. Heti sodan sytyttyä kesällä 1914 saksalaisen sivistyneistön valtasi sotakiihko, jota on kutsuttu vuoden 1914 aatteiksi (die Ideen von 1914). Toisin kuin Wilhelmien keisarikunnan virallinen sotapropaganda, vuoden 1914 aatteet eivät kosiskelleet pönäkkää porvaristoa vaan rauhan ajan yhteiskuntaa vieroksuvaa ihanteellista nuorisoa. Sodasta viehättyneet intellektuellit ja ylioppilaat kuvittelivat raskaan taistelun poistavan yhteiskunnalliset epäkohdat. He uskoivat, että saksalaiset unohtaisivat materialistiset arvot ja oman edun tavoittelun ponnistellessaan kollektiivisesti maansa voiton puolesta. Sodan syttymisestä iloinneet älyköt olivat kaikkea muuta kuin stereotyyppisiä sotahulluja. Esimerkiksi terävänäköisyydestään tunnettu, suurena humanistina pidetty kirjailija Thomas Mann ( ) kirjoitti sotavuosina teoksen Betrachtungen eines Unpolitischen ( Epäpoliittisen ihmisen pohdintoja, ), jossa hän kehui sotilaallisen tottelevaisuuden hyvettä ja väitti, että ihminen jalostuu henkisesti joutuessaan rintamalla katsomaan kuolemaa silmiin. Ensimmäisen maailmansodan mytologiaa tutkineen Bernd Hüppaufin mukaan saksalainen oikeisto loi kaksi militaristista myyttiä, jotka poikkesivat sotaa edeltäneestä nationalismista: legendat Langemarckin ja Verdunin taisteluista. Saksan armeija yritti ensimmäisenä sotavuonna vallata belgialaisen Langemarckin kaupungin. Tarinan mukaan hyökkäykseen osallistui joukoittain kaunosieluisia koululaisia ja ylioppilaita, jotka kaatuivat Deutschland, Deutschland, über alles -laulun sanat huulillaan. Langemarck-myytti pohjautui 1800-luvulta periytyvään traditionaaliseen nationalismiin ja vuoden 1914 aatteisiin : se 6 7

5 korosti ritarillisia sankarihyveitä ja nuorison uhrimieltä. Luultavasti kuuluisin esimerkki Langemarckhenkisestä, rintamalla kuolleita opiskelijoita romantisoivista sotakirjoista on Walter Flexin ( ) teos Der Wanderer zwischen beiden Welten ( Vaeltaja molempien maailmojen välillä, 1917). Siinä vietiin äärimmäisyyteen saksalaisten nationalistien hellimä ajatus, jonka mukaan germaanisessa sielussa yhdistyvät ankara sotilaallisuus ja runollinen herkkyys. Flexin omaelämäkerrallisen romaanin sankari oli hänen ystävänsä, vuonna 1915 kaatunut teologian ylioppilas ja Wandervogel-aktiivi Ernst Wurche. Wurche, joka kantoi rintamalla mukanaan Friedrich Nietzchen ( ) Näin puhui Zarathusta (Also sprach Zarathustra, ) -teosta ja Uutta testamenttia, oli herkkäsieluisen sotasankarin prototyyppi. Flexin romaania myytiin erittäin paljon, ja siihen sisältyvän melankolisen runon Wildgänse rauschen durch die Nacht ( Villihanhet lentävät kohisten yön halki ) sanojen pohjalta sävelletystä laulusta tuli sodan jälkeen suosittu Wandervogel-liikkeen piirissä. Vuonna 1916 käyty Verdunin taistelu oli veristä teurastusta, jossa kuoli yhteensä saksalaista ja ranskalaista. Siihen liittyvässä mytologiassa ei ollut jälkeäkään Langemarckin tarinan romanttisista piirteistä. Hüppaufin mukaan Verdun-myytti esitti sodan teknologisena joukkomurhana, jonka armottomuus karaisi sotilasta ja nosti tämän velton porvarin yläpuolelle. Jüngerin teokset ammensivat huomattavasti enemmän Verdun-legendasta kuin Langemarck-myytistä tai vuoden 1914 aatteista. Toisin kuin esimerkiksi Walter Flex, kirjailija ei tarinoinut ihanteellisista nourukaisista vaan kertoi kaunistelematta sotilaiden karkeudesta ja totesi vanhojen ritarihyveiden menettäneen merkityksensä modernissa sodassa: Juoksuhaudoissa ei ollut tilaa runollisille aisteille eikä kunnioitukselle omaa suuruutta kohtaan. Kaikki hienostunut murskautui ja jauhautui pölyksi. Hän myös selitti toistuvasti, kuinka sotateknologia muovasi ihmistä, esimerkiksi: Tässä paljastaa korttinsa aikakausi, josta polveudumme. Teknologian herruus ihmisestä, rengin herruus isännästä tulee selväksi, ja syvä eripura, joka jo rauhan aikana alkoi horjuttaa talouden ja yhteiskunnan järjestystä, paljastuu kuolettavasti taistelussa. Teknisen teurastuksen lumo Jüngerin teoksissa ei ollut jälkeäkään Flexin romaanin tyyppisestä sentimentaalisuudesta. Hän kuvasi peittelemättä sodan kauhuja mutta ei tuntenut minkäänlaista empatiaa taisteluiden uhreja kohtaan. Päinvastoin, hän kuvaili teknisen sodan aiheuttamia tuhoja pelkästään niiden esteettisen vaikutelman vuoksi. Kun esimerkiksi Feuer und Blut -teoksessa kerrotaan Brunemontin linnasta käydystä taistelusta, yhden käsikranaatin tekemää aukkoa koskevat kielikuvat kiinnittävät enemmän huomiota kuin varsinaiset sotatapahtumat: Kuva piirtyy hehkuen aivoihini: [kranaatin tekemä] aukko on kuin maidonvalkeiden pilvien täyttämä kraatteri. Varjomaisten hahmojen parvi kiipeää jyrkkiä seiniä pitkin, ja minä näen sen ylhäällä, kumarassa, kiitävän kaikilta puolilta pimeyteen. Pohjalla säteilee maaginen valaistus, polttavan ruusunpunan värinen valo. Se johtuu konekiväärin ammuksista, jotka palavat pitkin pistoliekein ja sekoittuvat patruunavyöstä lähtevien laukausten kipinöivään valoon. Mutta mitä on se, joka alhaalla vyöryy moninkertaisena ja kömpelönä tässä punertavassa hehkussa, ikään kuin se haluaisi irrottautua maaperästä, johon joku saatanallinen voima on sen sitonut. Nämä ruumiit, jotka kiemurtelevat kuin sammakot kiehuvassa järvessä, kuin kadotetut dantelaisessa näyssä? Sydän haluaisi torjua tämän kuvan mutta imee sen kuitenkin kaikkine yksityiskohtineen itseensä. Saksalaisen kirjallisuuden dekadenssivaikutteita tutkinut Wolfdietrich Rasch väittää, että Jünger jäljitteli Charles Baudelairen ( ) ja Oscar Wilden ( ) dandyihanneta kuvatessaan sodan kauneutta. Dekadenssikirjallisuuden dandy voi saada esteettistä iloa myös väkivallasta. Raschin mukaan Jüngerin viehtymys sodan kauhuihin johtui siitä, että hän dekadenttina ihaili sekä lempeästi kukoistavaa että julmaa ja tuhoavaa luontoa. Teoksessa Das Wäldchen 125 kirjailija rinnastikin taistelun runteleman maiseman öiseen puutarhaan: Vaieten ja metallisesti, kuin pahan taikapuutarhoissa, kuunvalo lepää sen [maiseman] päällä, ja villiintyneiden puutarhojen maasta irti ammutut pensaat seisovat kuin hautausmaalla aavemaisesti, hiljaa ja tuulen liikuttamatta. Tämän tarunomaisen maiseman yllä leijuu raskas ja sankka ruumiinhaju. Jünger vei väkivallan estetisoinnin pisimmälle 1920-luvun lopussa ilmestyneessä surrealistisen pienoisromaaninsa Das abenteuerliche Herz ( Seikkaileva sydän, 1929) ensimmäisessä laitoksessa. Lyhyistä, toisiinsa vain löyhästi liittyvistä luvuista koostuva Das abenteuerliche Herz kuvaa entisen rintamasotilaan vaellusta Saksan halki. Romaanin alussa vihjataan, että päähenkilö kertoo tarinansa sotasairaalassa morfiinin vaikutuksen alaisena. Niinpä tapahtumapaikat ovat korostetun epätodellisia, ja suuri osa luvuista kertoo unista, joista monet ovat sotaa tai kidutusta kuvaavia painajaisia. Unenomaisuudestaan huolimatta teoksella on poliittinen sanoma. Kirjan lopussa Jünger ilmoittaa suunnanneensa tekstinsä preussilaiselle lukijalle : Oi sinä yksinäinen lukija, joka himoitset sankarien seuraa! Koet myös hetkiä, jolloin selailet maailman seikkailullisinta kirjaa, sitä jonka olet kirjoittanut verelläsi ja jonka lukuja kutsutaan muistoiksi luvulla sana preussilaisuus ei viitannut ainoastaan Preussin maakuntaan, vaan se tarkoitti myös sotilaallisia arvoja sekä inhoa parlamentarismia Ernst Jünger ( ) ja siviilipoliitikkoja kohtaan. Niinpä Jüngerin ideologinen viesti on selvä: hän pitää teoksensa kohdeyleisönä demokratiaa vastustavia, Weimarin tasavallan arkipäivään tympääntyneitä lukijoita. Jüngerin pienoisromaania analysoi oivaltavasti sveitsiläissyntyinen politiikantutkija Armin Mohler ( ), yksi sodanjälkeisen Saksan huomattavimmista uusoikeistolaisista intellektuelleista, joka 1990-luvun puolivälissä tunnustautui italialaisen fasismin ihailijaksi. Mohler käsitteli Jüngerin teosta esseessään Der fasistische Stil ( Fasistinen tyyli, 1973), jossa hän teki jyrkän eron Italian fasismin ja Saksan kansallissosialismin välillä. Tutkijan mukaan Italian fasistipuolueen ja sitä jäljittelevien Ranskan ja Espanjan vastaavien liikkeiden ideologia oli individualistisempi kuin natsipuolueen. Natsit toivoivat rotujen välistä sotaa ja kansakunnan kollektiivisesta voittoa, kun taas fasistit ihannoivat mies miestä vastaan -taistelua ja palvoivat kaatunutta yksilöä. 8 9

6 Mohlerin mielestä saksalaisen Jüngerin ja 30-luvun alun teokset, ennen kaikkea Das abenteuerliche Herz, tarjosivat tyyppiesimerkin romaanisessa kulttuurissa syntyneen fasismin taistelijakultista. Mohlerin tulkinnan mukaan Jüngerin into toisiinsa liittymättömien, väkivaltaisten tuokiokuvien maalailuun todisti kirjailijasta, joka fasistien tapaan ihaili toimintaa toiminnan vuoksi ja koki sen esteettisen ilon lähteenä: Tälle kirjailijatyypille muodon täydelliseksi tekeminen menee kansan palvelemisen edelle ja nautinto velvollisuuden edelle. Tyylikkäät eleet ovat hänelle tärkeämpiä kuin uskontunnustukset, päättäväinen vihollinen on hänelle läheisempi kuin isänmaan keskiverto kansalainen. Konservatiivinen vallankumous Jüngerin katsotaan edustavan ensimmäisen maailmansodan loppumisen ja Hitlerin valtaantulon välisenä aikana vaikuttanutta Weimarin tasavallan sekä parlamentarismin vastaista, konservatiiviseksi vallankumoukseksi (die konservative Revolution) kutsuttua aatesuuntaa. Sen tunnettuja edustajia olivat Jüngerin lisäksi mm. ensimmäisen maailmansodan jälkeen kulttikirjaksi kohonneen Länsimaiden perikato teoksen (Der Untergang des Abendlandes, ) kirjoittaja Oswald Spengler ( ), Weimarin Saksan juutalaisen ulkoministerin Walther Rathenaun ( ) murhaan osallistunut kirjailija Ernst von Salomon ( ), kulttuurihistorioitsija Arthur Moeller van den Bruck ( ) sekä lehtimies ja poleemikko Ernst Niekisch ( ). Konservatiivinen vallankumous on vaikeasti määriteltävä aatesuunta. Sitä alettiin pitää yhtenäisenä henkisenä liikkeenä vasta vuosia sen hiipumisen jälkeen. Sitä edustaneet intellektuellit miellettiin samanmieliseksi ryhmäksi vasta vuonna 1950, jolloin ensimmäinen heitä käsittelevä tutkimus, Mohlerin väitöskirja Die Konservative Revolution in Deutschland ( Konservatiivinen vallankumous Saksassa ), ilmestyi. Konservatiivisen vallankumouksen edustajilla oli vain vähän tekemistä sen kanssa, mitä toisen maailmansodan jälkeen on ymmärretty sanalla oikeistolaisuus. Nykyisin oikeistolaisiksi kutsutaan sosiaalivaltion vastustajia, rajoittamattoman markkinatalouden kannattajia ja nationalisteja luvun Saksan konservatiivivallankumouksellisten ajattelussa jyrkkä nationalismi oli ainoa piirre, jota nyt pidettäisiin selvästi oikeistolaisena. Konservatiivisen vallankumouksen johtavat ajattelijat eivät kannattaneet vapaata kapitalismia. Toisin kuin jäykkäniskaiset konservatiivit, he suhtautuivat kriittisesti myös Wilhelmien keisarikuntaan, vaikka halveksivat Weimarin tasavallan demokraattista hallitusmuotoa. Osa heistä kunnioitti, joskus jopa ihaili, Neuvostoliittoa. Esimerkiksi Niekisch, joka kutsui itseään kansallisbolsevistiksi, karsasti oman maansa kommunisteja, mutta arvosti Neuvostoliiton suunnitelmataloutta ja kansanjoukkojen kurinalaista organisointia sekä toivoi Saksan liittoutuvan Neuvosto-Venäjän kanssa. Amerikansaksalainen aatehistorioitsija Klemens von Klemperer (1916 ) on luonnehtinut Jüngerin, Spenglerin ja Moeller van den Bruckin kaltaisia ajattelijoita konservatiivisiksi sosialisteiksi. Termin taustalla on Klempererin historiantulkinta, jonka mukaan sosialismi syntyi kauan ennen Karl Marxia ( ) ja monet sosialistiset aatesuunnat olivat täysin riippumattomia sekä Marxin ajattelusta että vasemmistopuolueista. Tutkijan mukaan malliesimerkin oikeistolaisten edustamasta puhtaasta sosialismista tarjosivat vuoden 1914 aatteet, unelmat juoksuhaudoissa syntyvästä solidaarisuudesta, joka pyyhkisi pois kapitalistisen yhteiskunnan epäkohdat. Weimarin tasavaltaa vastustavien nationalisti-intellektuellien ajattelussa tämä konservatiivinen sosialismi radikalisoitui edelleen. Konservatiivivallankumouksellisten jyrkin sosialisti oli Niekisch. Myös Jünger innostui 1920-luvulla tämän kansallisbolsevismista ja kehui julkisesti Neuvostoliiton ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa. Lisäksi hän hyökkäsi jyrkästi porvarillista yhteiskuntaa vastaan niissä kirjoituksissaan, joissa hän pohti, mikä oli aiheuttanut Saksan tappion ensimmäisessä maailmansodassa ja sitä seuranneen Versailles n pakkorauhan. Hän ei tarjonnut häviön selitykseksi oikeistonationalistien tikarinpistolegendaa, jonka mukaan Saksan tappioon olivat syyllisiä ainoastaan marraskuun rikolliset, solmitusta aselevosta vastuun ottaneet siviilipoliitikot. Jüngerin mielestä sotaa edeltänyt toinen keisarikunta oli ollut poroporvarillinen. Siksi sen kansalaiset olivat olleet liian heikkoja taistelemaan modernissa sodassa. Der Arbeiter -tutkielmassaan kirjailija luokitteli kaksi vastakkaista tyyppiä, porvarin ja työläisen. Työläisellä ei ollut niitä ominaisuuksia, jotka tekivät porvarista heikon ja sotaan kelpaamattoman: heillä ei ollut sentimentaalisia tunteita, demokraattista mielenlaatua ja teknologian pelkoa. Natsismin tienraivaaja? Toisen maailmansodan jälkeen konservatiivista vallankumousta edustaneet ajattelijat on leimattu natsismin tienraivaajiksi, jotka demokratiaa ja Weimarin tasavaltaa kritisoivilla kirjoituksillaan loivat Adolf Hitlerille ( ) suosiollista mielialaa. Moni heistä kieltämättä viehättyi kansallissosialismista 1920-luvun lopulla, mutta useimmat pettyivät Hitleriin 1930-luvulla, koska katsoivat tämän valtakunnankanslerina pettäneen sosialistiset lupauksensa. Klempererin mukaan innokkaimmin sosialismia kannattaneet konservatiivivallankumoukselliset rinnastivat romahtavan Weimarin Saksan Bourbonien monarkian tuhoon ja Ranskan suureen vallankumoukseen. He samastuivat jakobiinipuolueen tulisieluisimpiin kumouksellisiin ja rinnastivat natsit girondisteihin, joita Ranskan vallankumouksen aikana syytettiin halusta tehdä kompromisseja vanhan eliitin kanssa. Jünger, joka ei missään vaiheessa elämäänsä ollut antisemiitti eikä rotuoppien kannattaja, ei Hitlerin valtakaudella hännystellyt natseja, vaikka olikin 1920-luvulla kommentoinut myönteisesti kansallissosialismia. Hän kieltäytyi nimityksestä natsien perustaman Preussilaisen taideakatemian (Die Preußische Akademie der Künste) jäseneksi. Hän myös stilisoi Weimarin tasavallan aikaista tuotantoaan. Hän julkaisi vuonna 1938 Das abenteuerliche Herz -teoksestaan uuden, epäpoliittisemman version, vaikka ensimmäisen laitoksen väkivaltakultti olisi todennäköisesti miellyttänyt natseja enemmän. Jüngerin romaani Marmorijyrkänteillä (Auf den Marmorklippen, 1939), joka sijoittuu kuvitteelliseen, primitiiviseen maahan, nähtiin natsismin vastaisena allegoriana. Teos, joka kertoo kahden veljeksen taistelusta tyrannimaista ylimetsänhoitajaa (Oberförster) vastaan, oli helppo tulkinta diktatuurin vastustukseksi. Jüngerin teosten vastaanottoa tutkinut Elliot Y. Neaman huomauttaa, että romaani saattoi natsipropagandan rinnalla vaikuttaa radikaalimmalta kuin olikaan: kaikki, mikä poikkesi natsipuolueen tukeman kirjallisuuden ontosta sankarihehkutuksesta, tuntui lukijoista vastarinnalta. Toisen maailmansodan aikana ranskan kielen erinomaisesti hallinnut Jünger toimi Pariisissa miehitysjoukkojen upseerina. Hän oli sotasensorina ja hoiti tehtävänsä niin helläkätisesti kuin mahdollista. Hän ei esiintynyt ylimielisenä valloittajana vaan tuli hyvin toimeen ranskalaisen kulttuurieliitin, esimerkiksi Jean Cocteaun ( ), kanssa. Jünger oli Pariisin vuosinaan yhteydessä Hitleriä vastaan juonitelleisiin upseereihin, jotka tekivät eversti Klaus von Stauffenbergin ( ) johdolla attentaatin diktaattoria 10 11

7 vastaan heinäkuun 20. päivänä Hänellä ei kuitenkaan ollut roolia salaliitossa. Jünger ja muut konservatiivisen vallankumouksen edustajat olivat aatteellisia esikuvia joillekin Hitlerin kaatamista suunnitelleille upseereille. Heinäkuun salaliittolaiset eivät olleet liberaaleja vaan hierarkkisen yhteiskunnan kannattajia, jotka halusivat korvata rahvaanomaisena pitämänsä natsidiktatuurin valistuneella mutta autoritaarisella järjestelmällä. Osalla heistä ei ollut muuta motiivia kuin pelastaa Saksan suurvalta-asema. He toivoivat maansa saavan länsiliittoutuneilta edulliset rauhanehdot, mikäli he omatoimisesti kukistaisivat Hitlerin. Heistä epärealistisimmat kuvittelivat Saksan saavan rauhanteon jälkeen pitää hallussaan osan Hitlerin valloittamista alueista, esimerkiksi Ranskalle kuuluneen Elsass-Lothringenin (ransk. Alsace-Lorraine). Heinäkuun salaliittolaisiin kuului myös ihmisiä, joiden yhteiskunnallinen ajattelu edusti selvästi Klempererin analysoimaa konservatiivista sosialismia. Esimerkiksi salaliiton johtohahmoihin kuuluneen korkean virkamiehen, kreivi Fritz-Dietlof von der Schulenburgin ( ) ajattelussa yhdistyivät jyrkkä Preussi-keskeinen nationalismi ja usko vasemmistohenkiseen sisäpolitiikkaan. Punaiseksi kreiviksi nimitetty Schulenburg liittyi 1930-luvun alussa kansallissosialistisen puolueen jäseneksi, koska hän tunsi vetoa vuonna 1934 surmatun Gregor Strasserin ( ) ja tämän samana vuonna maanpakoon lähteneen veljen Otto Strasserin ( ) edustamaa natsipuolueen kapitalismin vastaista siipeä kohtaan. Mommsenin (1930 ) mielestä Schulenburg oli omaksunut yhteiskuntamallinsa suuressa määrin Jüngerin tutkielmasta Der Arbeiter. Toisen maailmansodan jälkeen Jünger ei tehnyt numeroa yhteyksistään salaliittolaisiin, vaikka olisi näin voinut parantaa mainettaan. Hän halveksi kirjailijatoveriaan Arnolt Bronnenia ( ), koska tämä ei myöntänyt tukeneensa natseja vaan esiintyi kansallissosialistien vastustajana. Päiväkirjassaan Jahre der Okkupation ( Miehityksen vuodet, 1958) hän pilkkasi saksalaisten tekopyhiä yrityksiä puhdistautua natsismista. Jüngerin suhtautuminen kansallissosialismiin ja kolmanteen valtakuntaan kertoi täydellisestä piittaamattomuudesta yleistä mielipidettä kohtaan. Vaikka kansallissosialistit tarjosivat hänelle 1930-luvulla kunniatehtäviä, hän kieltäytyi edes nimellisesti tukemasta Hitlerin hallintoa. Toisen maailmansodan jälkeen hän ei myöskään vaivautunut todistelemaan itseään natsismin vastustajaksi. Kaikki artikkelissa esiintyvät suomennokset ovat kirjoittajan. Suomennetut Jüngerin teokset Jünger, Ernst: Marmorijyrkänteillä. (Auf den Marmorklippen, 1939). Suom. Saul Boman. Uuni, Kustavi Jünger, Ernst: Teräsmyrskyssä. (In Stahlgewittern, 1920). Suom. Markus Läng. Ajatus Kirjat, Helsinki Muu kirjallisuus Flex, Walter: Der Wanderer zwischen beiden Welten. C.H. Beck sche Verlagsbuchhandlung, München 1922 (1917). Hüppauf, Bernd: The Birth of Fascist Man from the Spirit of the Front. From Langemarck to Verdun. Teoksessa The Attractions of Fascism. Social Psychology and Aesthetics of the Triumph of the Right. Ed. John Milful. Berg, New York Jünger, Ernst: Ernst Jünger Werke I-X. Ernst Klett Verlag, Stuttgart Klemperer, Klemens von: Konservative Bewegungen. Zwischen Kaiserreich und Nationalsozialismus. R. Oldenbourg, München und Wien Mohler, Armin: Der fasistische Stil. Teoksessa Liberalenbeschimpfung. Drei Politische Traktate. Heitz & Höfgen, Essen (Artikkeli ilmestynyt aluperin vuonna 1973.) Mohler, Armin: Die Konservative Revolution in Deutschland. Grundriß ihrer Weltanschauungen. Friedrich Vorwerk Verlag, Neaman, Elliot Y.: A. Dubious Past. Ernst Jünger and the Politics of Literature After Nazism. University of California Press, Berkeley, Los Angeles, London Rasch, Wolfdietrich: Die literarische Dècadence um C.H. Beck, München Kun Schulenburg myöhemmin piti natsihallinnon syrjäyttämistä välttämättömänä, hän halusi tuoda sen tilalle taloudellisesti tasaarvoisen valtion, jonka virkamieskunta olisi organisoitu sotilaallisten preussilaisten esikuvien mukaan. Saksan vastarintaliikettä tutkineen vasemmistolaisen historioitsijan Hans Stuttgart Mommsen, Hans: Alternative zu Hitler. Studien zur Geschichte des deutschen Widerstandes. C.H. Beck, München

8 runoja Heidi Toivonen laastareita, taksikuitteja siirrellään, ne jättävät tyhjät jäljet. Vielä teepurkki, tulitikut, kolikoita: kuningatarten tyyniä profiileita taskunpohjan kylmään pimeään, käsilaukun kuriin. Sinne matka, ja sieltä pois, siirrot viimeiset vielä. Illalla muistamme kirjan tuoksun: paperin happamuus. Nimi on jo kadonnut, kasvoja ei koskaan ollutkaan. Tyynyä vasten, kaltevien lakanoiden puristuksissa kuin kasvit prässissään. Ruo ot, villiruusut, ratamot. Orkidea ainakin. Jäämme jumiin lempeän keräilijän herbaarioon, jäämmehän, eikö niin, onhan niin? Yötä siis, ja unta. Asioilla oma rauhansa, nuku pois. Pakatessa Tässä me kulumme vähitellen valkeiksi kuin nivelet: särkyvien asioiden käärimisessä sanomalehtipaperiin kadonneiden etsimisessä: vaeltava lämpökamerasilmä orvon huoneen varjoissa, puiden tuskin huokaillessa. Siinä me kulumme, että aiomme kirjoittaa muistiin huonosti tunnetun runoilijan äkkiväärät nelisäkeet mutta kirja hautautuu paperinenäliinoihin, hajuvesiin, viinipullonkorkkeihin ja vanhojen laitteiden johtoihin jotka ovat aikaa sitten lakanneet johtamasta mihinkään. Hiekka valuu vuolaasti, auringot pyörähtävät ulappoihin, rantapallot paahtuneiden lasten nilkoista. Ja niin kuluu se mittaamaton mitattu, ja me olemme joka ilta unssin, sylin, paunan, aarin verran kevyempiä kukaan ei tiedä, mutta ei murhetta: me kohotamme kätemme tavoittelemme matkalaukun kahvaa, taittelemme solmiot, silkkipaidat, antikvariaatin armopalan, veitset ja vanupallot lokeroihinsa, hyväilemme kameran viileää harmaata, vitamiinipurkkien tervettä valkoista pyöreyttä. On vastattava kysyjille, varattava mukaan vaihtopyyhe, valokuvat, auringonhattu-uute se siirtyy sivutaskuun. Vielä ehtii. Muistikuva: jossain tuolla makaa kirja, avaamista vaille luettu. Ja kauempana lepattavat jotkin kasvot, pähkinänruskeat. Jokin käsi tai selkä, hiljaisempi yötä. Mutta hiusneulat ovat kadonneet, sateenvarjo ei mahdu mukaan. Vöitä, Opissa guruissa on se vika, ettei niitä saa kiinni virheistä väitä jotain, sanoi minulle shamaani, mietin (ja muut häpeälliset verbit), nousin kuin Venus vaahdosta tai Afrodite, polkuhintaan. siis: kaikki on kaunista mutta vain tiettyyn hintaan. mikään ei ole ilmaista paitsi kuolema eikä sekään aina. odottavalla on aikaa, muilta se katoaa. oven avaaminen on puutostautinsa myöntämistä ja mielensä pitäminen sielullista riistoa, vain nyökyttelevä kunnioittaa toisen yksityisen helvetin arkkitehtonista siroutta, kidutusten nerokkaita asetelmia. olen perinteinen ihminen, jolla on perinteinen nimi, perinteiset vammat: jos joku korottaa minulle ääntään, vaurioidun lopullisesti. siispä väitän, työnnän jukeboksiin kolikon. rukoilen meteliä, johon tuttu tunteiluni loppuu. kuuntele joskus vaan älä aina. mieti toisinaan mitä sanot mutta välillä puhu harkitsematta. kerro totuus paitsi kun valhe on perusteltu. äläkä taivaan tähden keitä teelehtiä. joko riittää? joko myhäilee shamaani? vai nukahtiko hän? käskikö väittää itsekseen? tehdä mitä tahdon kunhan teen sen kaukana hänestä? ehkä hän oli niin lähellä ettei erottunut enää silmääni, enkä kuullut sanoja oikein koska halusin tietyt soinnut. hänen autonsa löytyi murskana alikulkusillalta ja päivä, se oli pitkä kuin yö tai synti. kannoin lauseet kotiini, arvelin hänen tarkoittaneen miten tahansa, kuten pääsky

9 Kesyttäjä Esperantoa, 1. tunti Otan kämmeniini sydämesi, räpyttävän kivitaskun. Huoneemme on vielä päivästä lämmin, sen seinät hohtavat kvartsina. Äiti ei saa yöllä unta, hän vaeltaa portaissa kuin hurjistunut muukalainen. Hämähäkit viskovat seittejään tuohon syliin, joka unissaan kantoi meitä pidemmälle kuin parhaimmassakaan tapauksessa on mahdollista. Tuijotat alas kadun rotkoon, jossa kissa arpoo askeleitaan, unisen basilikan veriset viivat, pullean ruukun viettelys, ikkunalaudan Italia, kastelematta. Ja tämä on juuri sitä mitä kutsutaan banaaliksi. Tietyissä piireissä olen arvoitus, mutta aurinko roikkuu pääsi yllä, ja lihaksesi palaen leiskautat ylpeästi kuin antilooppi: taivas on korkea tai ei ollenkaan. Ja kämmeneni ovat turhat jos lintu on lähteäkseen, nimittäin. Meissä asuu paluun arvoitus, rengastettu korvaus kärsivällisyydestä, sillankorvien vetelä hämärä. Kun kylmettyneet varikset jo urputtavat, täällä vielä muistellaan perhelounaita. Ja niin lipuu kuuliaisuus matkoihinsa, oliivilehtojen väripainoksiin, ja äiti eksyy ovenrakoon. Kuuset ja pihlajat ovat puhuneet yhden sanan. Saman sanan ovat puhuneet kivet, meret, taivaanholvi. Tämän edessä ihminen joko hiljenee tai kuuroutuu. Aika käpertyy itseensä kuin kiuru; laulaa lopettamatta ja palaten alkuunsa kuin kouristelevan gramofonin etäinen suru. Synnymme tänne yhä uudelleen keksimään saman sanan, tuijottamaan kiurua ja kiveä, merta ja taivasta. Lähdemme matkalaukuissamme hiekkaa, vaikka mukaansa ei saakaan mitään. Vapisemme ajassa, ja hämähäkinverkko lepää maiseman yllä. Sen poimuista käsi kurkottaa kurkottamisestaan tietämättä, tarttuu toiseen käteen aavistaen sormien, kynsien luunvalkean. Luopuen itsestään ja kurkotuksestaan hartaasti, miltei juhlallisesti kuten sukujen viekkaissa karkeloissa luovutaan rakkaimmista. Niin puhdasta on elämä täällä silloin kun se on, silloin kun se on puhdasta ja täällä. Vuorilla lepäävät Bereniken hiukset solmussa kuin aaveet. Me matkaamme jo, eläintarhassa nousee antilooppi takajaloilleen, potkii ilmaa, teutaroi, eikä hiekka valu tyhjiin. Me sen vuodatamme, ahneesti, saadaksemme lahjaksi aavikon kun pyydämme jyvää. Niin nousee loitsittu myrsky

10 Etiketti krominhohtoiset hissit nousevat ja laskevat hitaasti, juhlallisesti, haudan lämpimässä kuljemme ovista kasvot laskoksilla ilmeemme kukkuroillaan laupiasta tyhjyyttä kuvittelemme tämän kirkkaan yhteisen juhlamme niin hauraaksi, ettei poskikaan saa värähtää piirrämme ilmaan pakahduttavan sopimuksen: emme korota ääntämme tässä lipuvassa kotelossa liukuessamme kylmien pohjavirtausten ja lumisen huipun välisessä vimmatussa avaruudessa tietämättä kummasta lähdimme, kumpaan saavumme mitkä rippilapsen naamat! vakuuttelu siitä, ettei äkillinen pudotus murjo muukalaisiksi vatsan vieraita eläimiä, että vaieten ja nyökytellen tämä muuttuu paremmaksi, toistaen kovia eleitä kuivin jäsenin aukenee lattiakaivo loistokkaasti hurskas ja liikuttava sopimuksenvaraisuus meistä tulee vieraita valon bakkanaaleihin aivan varmasti, niin kyllä, uhotkaamme siis: kaikki on kutsuttu, kaikki tietävät tien ei lasioven helisevä taittopinta kirpaise on viaton aamu vasta, ja nousu, loputon 18 19

11 ajopuun muotokuva Louis Mallen elokuva Lacombe Lucien Timo Hännikäinen Sota on kansakunnalle niin traumaattinen kokemus, että se pakottaa luomaan todellisen menneisyyden ympärille historiallisten myyttien kerrostuman. Tämä pätee yhtä lailla voittajiin ja häviäjiin: voitto on seurausta koko kansakunnan yhteisestä sankarillisesta ponnistuksesta, häviäjät ovat taas joutuneet petoksen uhreiksi tai voittaneet moraalisesti tehtyään sinnikästä vastarintaa ylivoimaista vihollista vastaan. Myyttistä kerrosta kaivelevaan tutkijaan tai taiteilijaan suhtaudutaan epäluuloisesti, jopa vihamielisesti, ja kestää pitkään ennen kuin sodan tapahtumia voidaan arvioida asiallisesti ja vastalauseryöppyä pelkäämättä. Suomalaisiltakin kesti vuosikymmeniä myöntää, että Kollaanjoen ja Tali- Ihantalan uroteot tehtiin amfetamiini- ja heroiinitablettien voimin. Huomionarvoisen mutkikasta lähimenneisyyden käsittely on ollut Ranskalle, joka ehti toisessa maailmansodassa kuulua sekä voittajiin että häviäjiin. Saksa miehitti maan vuonna 1940 ja länsiliittoutuneiden joukot vapauttivat sen neljä vuotta myöhemmin, minkä jälkeen se osallistui voitetun Saksan miehitykseen ja saksalaisten sotarikollisten tuomitsemiseen. Nelivuotisen miehityksen aikana Ranskaa hallinnut saksalaismielinen Vichyn hallitus on leimattu äärioikeistolaisten hourupäiden muodostamaksi nukkehallitukseksi, jolla ei ollut tavallisen kansan tukea. Gaullistinen Ranska helli kuvaa tappion kärsineestä mutta alistumattomasta kansasta, joka tuki tai vähintäänkin sympatisoi miehittäjiä vastaan taistelleita vastarintajärjestöjä. Ylpeiden ranskalaisten on ollut katkera myöntää, että merkittävä osa kansasta piti Philippe Pétainin hallintoa täysin laillisena ja osallistui sen ylläpitämiseen. Vielä suurempi osa ranskalaisista suhtautui välinpitämättömästi niin Pétainiin kuin vastarintaliikkeeseenkin ja keskittyi pysyttelemään hengissä ja huolehtimaan omista asioistaan. Vichyn hallitusta kannatti myös osa älymystöstä, kuten kirjailijat Louis-Ferdinand Céline ja Charles Maurras, vaikka suurempaa ääntä on pidetty Albert Camus n kaltaisista vastarintatoimintaan osallistuneista intellektuelleista. Vasta 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa miehitysaikaa alettiin käsitellä myös kollaboraattorien näkökulmasta. Silloin ilmestyi kaksi merkittävää elokuvaa, Marcel Ophülsin dokumentti Suru ja sääli (Le Chagrin et la pitié, 1969) ja Louis Mallen fiktiivinen elokuva Lacombe Lucien (1974). Viittauksia Ranskan kansan dramaattiseen jakautumiseen oli toki ollut elokuvissa aiemminkin, hyvänä esimerkkinä H.-G. Clouzot n miehitysaikana ohjaama Korppi (Le Corbeau, 1943), jonka tarina maalaiskaupungin elämän sekoittavista häväistyskirjeistä oli allegoria sodanaikaisesta ilmiantohysteriasta. Mutta Ophülsin ja Mallen teokset kävivät aiheensa kimppuun ensimmäistä kertaa suoraan, mikä tuohon aikaan oli sohaisu ampiaispesään. Etenkin Mallen Lacombe Lucienista tuli rajun debatin aihe. Le Monde julkaisi elokuvasta kaksi arvostelua, joista toinen ylisti sitä mestariteokseksi ja toinen tyrmäsi sen vaarallisena. Monen konservatiivisen gaullistin ja vastarintaliikkeen veteraanin mielestä Mallen teos häpäisi isänmaallista perintöä, mutta yllättäen tuomioita lausuttiin myös vasemmiston riveistä. Liberation-lehti väitti Lacombe Lucienia yhteistoiminnan puolustuspuheeksi, ja samansuuntaisesti kirjoitti Michel Foucault, jonka mielestä elokuva korvasi koko kansan vastarintahenkeä korostaneen gaullistisen myytin uudella myytillä, jossa kaikki olivat natsien myötäjuoksijoita. Foucault n näkemys on monella tapaa absurdi. Lacombe Lucienissa kuvataan useamman kerran kollaboraattorien ja vastarintaliikkeen taistelijoiden välisiä yhteenottoja, joten on tuskin mielekästä väittää, että se esittää kaikki ranskalaiset miehittäjän hännystelijöinä. Toisekseen Foucault n kaltaisen vasemmistolaisen antigaullistin olisi luullut vain riemastuvan virallisen historiankirjoituksen vastaisista näkemyksistä. Hänen tapaistaan olisi pikemminkin ollut väittää, että Mallen elokuva paljastaa porvarillisen Ranskan fasistisen perustan. Lacombe Lucienin eniten aikalaisia shokeerannut piirre saattaa olla sen pidättäytyminen selkeistä moraalisista tuomioista. Sen vuoksi monet luulivat elokuvan puolustavan kollaboraattoreita. Mallen tuotannon erityispiirre on alusta saakka ollut moralisoimaton ja intiimi tapa kuvata henkilöitä, mikä arkoja aiheita käsiteltäessä tuntuu helposti provokatiiviselta. Lacombe Lucien ei ollut hänen ensimmäinen eikä viimeinen uhkarohkea elokuvansa: Virvatuli (Le feu follet, 1963) käsitteli alkoholismia ja itsemurhaa, Rakas sydän (Le souffle au coeur, 1971) äidin ja pojan välistä insestistä suhdetta ja Pretty Baby (1978) lapsiprostituutiota. Elokuvan nimihenkilö on 18-vuotias Lucien, jonka isä on saksalaisten sotavankina. Maalaiskylässä asuva Lucien on töissä paikallisessa vanhainkodissa, vapaa-ajallaan hän salametsästää jäniksiä. Malle kuvaa eleettömästi hänen ryhtymisensä miehittäjän apuriksi, hänen työtään Gestapon palveluksessa ja sen traagisia seurauksia. Elokuvan nimi antaa ymmärtää, että päähenkilö on vain yksi tuhansista miehityshallinnossa työskennelleistä. Lacombe, Lucien voisi lukea henkilöllisyystodistuksessa tai teloitettavien luettelossa. Lacombe Lucien ei kuitenkaan kerro pahuuden banaaliudesta tai muusta yhtä kuluneesta. Vaikka Lucien on esimerkkitapaus, mikään tyyppiesimerkki hän ei ole. Sellaiseksi hän on aivan liian yksinkertainen, naiivi ja poliittisesti tietämätön. Lucien ei tiedä eikä piittaa ideologisista seikoista, mutta ei hän ole puhtaasti opportunistikaan. Hän liittyy Ranskan Gestapoon kesällä 1944, aikana jolloin liittoutuneet olivat etenemässä pikavauhtia Normandian rannikolta sisämaahan ja jokainen järkensä ja itsesuojeluvaistonsa säilyttänyt ranskalainen alkoi kiireesti ottaa etäisyyttä miehityshallintoon. Oikeastaan hänen kestävimmät ominaisuutensa ovat vallan- ja seikkailunhalu sekä lyhytnäköisyys. Lucien on vieraantunut ja ikävystynyt nuorukainen, joka ei löydä kaipaamaansa jännitystä kotikylästään. Yhteisön jäsenenä hän sijoittuu hierarkian alimmille portaille; alkukohtauksessa hänet näytetään tyhjentämässä alusastioita ja luuttuamassa lattioita vanhainkodissa. Hän jättää askareensa hetkeksi ja jää katselemaan ulos ikkunasta. Huomattuaan puun oksalla istuvan pikkulinnun hän ottaa taskustaan ritsan ja ampuu sen. Linnun ampumisessa, kuten elokuvan alkupuolen metsästyskohtauksissakin, on kyse Lucienin varsinaisesta intohimosta: vallasta. Nuorena ja sosiaalisesti vähäpätöisenä yksilönä hänellä on valtaa ainoastaan eläimiin, joita hän tappaa ruuaksi tai huvikseen. On selvää, että hän kaipaa enemmän, muttei tiedä miten voisi saavuttaa haluamansa. Lucien näkee tilaisuutensa vastarintaliikkeessä ja yrittää liittyä siihen. Paikallinen vastarinta-aktiivi, kyläkoulun opettaja Peyssac, kieltäytyy ottamasta häntä jäseneksi, koska hän on liian nuori. Mutta vielä sekään ei aja Lucienia ryhtymään kollaboraattoriksi, vaan puolen valinta tapahtuu sattumalta. Matkalla kotiin lampaita paimentamasta Lucienin polkupyörästä puhkeaa rengas, ja hän joutuu kulkemaan läheisen pikkukaupungin halki ul

12 konaliikkumiskiellon jo alettua. Hänet pidätetään, mutta Gestapon päämajassa häntä kohdellaankin ystävällisesti, tarjotaan juotavaa ja töitä Saksan poliisin palveluksessa. Juovuspäissään Lucien paljastaa opettaja Peyssacin yhteydet vastarintaliikkeeseen. Huomionarvoista on, ettei hän tee sitä kostoksi; hän vain on iloinen voidessaan kertoa jotakin, mitä Gestapon väki ei tiedä. Hän on autuaan tietämätön paljastuksensa seurauksista. Kun Peyssac seuraavana aamuna tuodaan käsiraudoissa päämajaan, hän huomaa Lucienin ja haukkuu tätä petturiksi. Tie vastarintaliikkeeseen on lopullisesti katkennut, Lucien on valinnut puolensa mitään valintaa tekemättä. Lucienin näkökulmasta Malle tarkastelee myös muita kollaboraattoreita ja heidän motiivejaan. Paikallisten Gestapon työntekijöiden joukossa on vain yksi fanaattinen natsi ja antisemiitti, huumorintajuton ja poliittisiin väittelyihin herkästi ryhtyvä herra Faure, joka päämajan baarissa selaa saksalaismielistä Je suis partout -sanomalehteä. Muiden Lucienin työtovereiden asenne on opportunistinen tai kyyninen. Keski-ikäinen Toninin pariskunta on katkeroituneita ranskalaispatriootteja. Alkoholisoitunut mies on epäonnistunut urallaan tavallisessa poliisissa ja päätynyt Gestapoon. Hänen vaimonsa ihailee saksalaisten suoraselkäisyyttä ja täsmällisyyttä ja sanoo Lucienille, että jos ranskalaiset olisivat olleet samanlaisia, miehitystä ei koskaan olisi tapahtunut. Entinen kilpapyöräilijä Henri puolestaan opettaa Lucienille pistooliammuntaa seinällä roikkuvaan Pétain-julisteeseen. Jean-Bernard, joka ottaa Lucienin suojatikseen, on juonitteleva aristokraattiperheen vesa ja työskentelee miehittäjän palveluksessa puhtaasti taloudellisista syistä. Hänen naisystävänsä Betty on rappiolle joutunut filmitähti, joka huvittelee seuraamalla epäiltyjen kidutusta päämajassa. Kuten monet muutkin miehittäjän palveluksessa olevat, pariskunta tajuaa lopun olevan lähellä ja suunnittelee siirtymistä puolueettomaan Espanjaan. Jean- Bernardin avulla Lucien tutustuu juutalaiseen räätäliin Albert Horniin ja rakastuu tämän tyttäreen. Gestapoon liittymisen seurauksena Lucienin elämä on muuttunut täysin. Yhtäkkiä hänellä on kaikkea, mitä nuoren miehen voi kuvitella haluavan: valtaa, seikkailua, rahaa, hienoja vaatteita ja erotiikkaa. Vallankäytön kohteet vaihtuvat saaliseläimistä ihmisiin, ja Lucien nauttii päästessään nöyryyttämään Hornin ylimielistä vuokraisäntää ja tavallisia ranskalaisia poliisimiehiä. Ura Gestapossa on hänelle teini-ikäisen huoleton valtatrippi, jonka tuhoisan lopun kuvittelemiseen hänen rajoittunut mielikuvituksensa ei riitä. Kun Lucien alkaa piirittää räätäli Hornin tytärtä Francea, siinäkin on aluksi kyse vallasta. Hän tietää, että Horn on juutalaisena alituisessa vaarassa joutua keskitysleirille, ja että tämä ei vastahakoisuudestaan huolimatta voi muuta kuin seurata sivusta Gestapon miehen lähestymisyrityksiä. Francen nimi on tietenkin allegorinen, ja monessa kohtauksessa hän seisoo tai istuu hämillään ja hauraana Lucienin ja isänsä välissä, kuin Ranska sorretun kansan ja natsien apurien välissä. Vive la France! oli sekä Pétainin kannattajien että vastarintaan nousseiden iskulause. France kuitenkin suvaitsee Lucienin kömpelöitä lähestymisyrityksiä, ja vähitellen nuoret alkavat kiintyä toisiinsa. Tavallaan France on Lucienin vastine aidan toiselta puolelta : samanlainen hämmentynyt ja ahtaaseen elämänpiiriinsä tuskastunut nuori. Häntä kahlitsee toisaalta yhteiskunnan vaino ja pelon täyttämä varjoelämä, toisaalta suojeleva isä, ja Lucienissa tarjoutuu tilaisuus nähdä elämää asunnon ja lähikaupan ruokajonojen ulkopuolella

13 Suhde juutalaiseen ja koko ajan lähestyvät liittoutuneiden armeijat saavat Lucienin ensimmäistä kertaa epäilemään omia ratkaisujaan. Hänen työtoverinsa alkavat siirtyä turvaan Espanjaan tai kuolevat yhteenotoissa aktivoituvan vastarintaliikkeen kanssa. Itse hän kuitenkin pysyy passiivisena ja toimii vasta viime hetkellä, pakon edessä. Räätäli Horn pidätetään, ja Lucien saa tehtäväksi viedä Francen ja tämän isoäidin keskitysleirille lähtevään junaan. Hornien asunnolla hän kuitenkin ampuu mukaansa tulleen SS-miehen ja lähtee naisten kanssa pakomatkalle. Malle kuvaa tämän merkittävän käännekohdan ambivalentisti. Näyttää siltä, että Francen ja isoäidin pelastaminen on Lucienin ensimmäinen aktiivinen ja eettinen ratkaisu, mutta muuan yksityiskohta tekee asiasta mutkikkaamman. Kun France pakkaa SS-miehen käskystä tavaroitaan, Lucien ottaa hänen matkalaukustaan taskukellon ja laittaa sen omaan taskuunsa. SS-mies takavarikoi kellon itselleen, minkä jälkeen Lucien ampuu hänet portaikossa ja ottaa kellon takaisin. Olisiko Lucien suorittanut tehtävänsä loppuun mukisematta, ellei SS-mies olisi nöyryyttänyt häntä ja vienyt kelloa? Onko Lucien suunnitellut väkivaltaan ryhtymisen ja naisten pelastamisen etukäteen, vai tapahtuuko se hetken mielijohteesta? Nämä kysymykset Malle jättää tyypilliseen tapaansa avoimiksi. Yhtä avoin ja ristiriitainen on Lacombe Lucienin loppujakso. Rakenteellisesti siinä toistetaan elokuvan alkuosan keskeiset yksityiskohdat: matkalla Espanjan rajalle Lucienin auto menee rikki kuten polkupyörä elokuvan alussa, ja kolmikko vetäytyy syrjäiseen autiotaloon metsän keskellä, missä Lucien alkaa jälleen metsästää jäniksiä ruokkiakseen Francen ja isoäidin. Lähes dialogiton jakso kuvaa kolmikon levollista yhteiseloa luonnon keskellä, eikä myöhempiä tapahtumia enää näytetä, vaan ne kerrotaan kuvan poikki kulkevalla tekstillä: vuoden 1944 lopussa Lucien Lacombe pidätettiin, tuomittiin kuolemaan vastarintaliikkeen sotilastuomioistuimessa ja teloitettiin. Keskeinen kysymys on, kuvaako loppujakso kasvua vai regressiota vaiko kenties kumpaakin? Yhtäältä siinä näytetään, kuinka Lucien hankkii ruokaa naisille ja huolehtii yhdessä Francen kanssa vanhuudenheikosta isoäidistä, minkä voi tulkita kuvaukseksi nuoren miehen kasvamisesta vastuuseen ja eettisyyteen. Toisaalta Lucien ja France telmivät ja pelleilevät keskenään kuin pikkulapset eedenmäisessä ympäristössä, syrjässä sotatapahtumista. Kyse voi siis olla myös paluusta tai paosta sadunomaisen viattomaan paratiisilliseen alkutilaan, johon väkivaltainen ulkomaailma ei ulotu. Jonkinlainen paluu loppujaksossa ehdottomasti tapahtuu, minkä osoittaa jo samankaltaisuus elokuvan alkuosan kanssa: Lucien on jälleen maalla luonnon keskellä, metsästää ja loikoo ruohikossa niin kuin ennen Gestapoon liittymistä ja sotkeutumista sotaan ja politiikkaan. Lähikuvissa hänen ilmeistään kuvastuu lapsenomainen ilo, muttei syyllisyyttä osallistumisesta miehittäjien rikoksiin. Lacombe Lucienin rousseaulaista päätöstä voi pitää elokuvan vaihtoehtoisena, idealisoituna alkuna. Se kertoo, mitä tarinassa olisi voinut tapahtua, jos asiat olisivat menneet toisin. Elokuvan lopussa sattuman oikku, kulkuvälineen rikkoutuminen, ei johdakaan natsien puolelle siirtymiseen, vaan mahdollistaa lyhytaikaisen mutta aidon paluun onneen ja viattomuuteen. Elokuvan kirpein ironia sisältyy siihen, että jos muutama asia olisi tapahtunut eri lailla, Lucien olisi nähnyt sodan lopun kunnioitettuna résistancen sankarina. Ehkä juuri Lucienin lapsekas viattomuus ja passiivisuus olivat liikaa aikalaisyleisölle. Kertomus poliittisesta fanaatikosta tai harhaanjohdetusta idealistista olisi ollut helpommin sulava kuin kuvaus ajopuusta, joka sattuman oikusta päätyy väärälle puolelle. Lacombe Lucienista loukkaantuneet pitivät sitä maanpetturuuden apologiana, joka ohitti yksittäisen ihmisen vastuun ja syyllisyyden laskemalla kaiken sattuman varaan. Mutta yleensä vastareaktio kertoo poliittisen kipupisteen löytymisestä: miehityksen aikana moni ranskalainen luultavasti päätyi miehittäjän palvelukseen pikemminkin sattumalta ja olosuhteiden pakosta kuin vakaumuksesta. Joku tarttui tilaisuuteen edetä urallaan, joku uskoi liittoutuneiden häviävän sodan ja piti parhaana sopeutua uuteen järjestelmään, ja joku vain passiivisesti ja pitemmittä pohdinnoitta vaihtoi vanhat auktoriteetit uusiin. Tällainen inhimillinen heikkotahtoisuus on huomattavasti yleisempää ja jälkipolvien hankalammin ymmärrettävissä kuin aktiivinen, aatteellisista syistä johtuva petturuus. Malle sanoo, että käytännössä kenestä tahansa olisi voinut tietyssä tilanteessa tulla yhteistoimintamies. Lucien oli väärässä paikassa väärään aikaan, ja päätyi töihin Gestapoon; hänestä olisi myös voinut tulla sankari tai syrjässä pysyttelijä. Tarinan eri vaiheissa hän joutuu enemmän tai vähemmän astumaan kaikkiin kolmeen rooliin. Vaikka hän on yksilönä poikkeuksellinen, hänen ongelmansa ovat yleisinhimillisiä ja periaatteessa kuka tahansa olisi voinut toimia hänen tavallaan. Mallen lähestymistapa ei anna sijaa moralismille tai turvalliselle samaistumiselle, itselleen rehellisellä katsojalla ei ole varaa tuomita eikä ihailla Lucienia. Lacombe Lucienin keskeinen teema, ihmisen passiivinen ajautuvuus, on toki pessimistinen, mutta samalla se antaa mahdollisuuden nähdä päähenkilö tilanteesta riippuen negatiivisena, positiivisena tai jopa sankarillisena hahmona. Mallen näkemys lähestyy eräänlaista eksistentialismia, jossa ihmisen määrittelevät viime kädessä hänen tekonsa. Lucienin hahmo asetetaan katsojan eteen analysoimatta ja selittelemättä: onko hän hyvä, paha vai pelkästään syyntakeeton, jää itse kunkin omaan harkintaan

14 post-freudilainen rokokoo-exodus Tiina Lehikoinen II Jo liitukaudella tavattiin kasvissyöjiä. Linnuilla oli silloin hampaita enemmän. Minun hampaani ovat mosaiikkia, niiden kanssa on vaikea hengittää. Minun hampaani ovat mosaiikkia, ja ne kasvavat nielun sisällä, toisin kuin gryposauruksella. Me olemme eri lintu. Tämä ei ole mutaation tulosta. Me olemme kerrassaan eri lintu. I Pienet katkerat ahnassilmäiset eläimet, meitä ei vielä väsytä. Vaikka aurinko paloi ja Ikaroksesta tuli satunnaisen painovirheen & erheellisen tulkinnan myötä jumala, meitä ei väsytä. Olemme Suuren-Turhauman-Sukupolvi, sellaisia kaikki sukupolvet ovat, turhautuneita ja hädissään. Ahneita saalistajia. Ohutturkkisia. Nälkäisiä. Oi valistus, olemme tuhovoimaisin eläinlaji otsonikerroksen alla, aika kuulua toisenlaisia rukouksia. III Vuori laskeutuu. Tänään näin maan, meren ja amerikkalaisessa dokumentissa jalattoman naisen. Rappusissa nainen kantoi itseään käsillään ja hänen poikansa suri, etteivät he voisi pelata jääkiekkoa. Maito tahrii kahvin, hammassuojat voi riisua, huutoa ei. Nainen kannattelee sormillaan trapetsia. Liima on halpaa, narkolepsia synnynnäinen sairaus. Kuu muuta kuin juustoa. Vuori laskeutuu. Vuorelta kiveen kirjoitettu vasikka

15 IV Ja me ajettiin autolla lujaa, me ajettiin autolla todella lujaa metallisolmupyrstössä keskustan ja sataman välitilassa kokonainen iltapäivä, aamu ja ilta, me ajettiin hyvin monta vuotta. Liikennevaloissa paloi aina keltainen tasasivuinen läkkärä. Penkeille valui Let s twist again. Me ajettiin aina vain jyrkempää kurvia tukat vaakalautana; Ei tajuttu, että tie kääntyi myös vasemmalle. Maito paperikasseissa happani, ikkunat kasvoivat kitarisoja umpeen. Niistä tuli huono nuppuisia kukkia. Huonoja vuosia, huonoja hampaita. Me ajateltiin, että vielä joskus me lennetään, kun se kerosiini tuoksui niin hyvälle. Rakennettiin pienoismalleja kirjahyllyyn yhden yhdysvaltojen armeijan hävittäjälennokkipataljoonan verran. Opeteltiin sotilastunnuksia kuin profeettoja. V X: Huomenna minä menen ja kampaan ruohoa. Z: Käveletkö sinä sitä tylpin sormin? X: Minä menen ja poltan puutarhakeinun, keinuun kuolleet etanat. Z: Ja lampaat? Ja apilat? X: Lampaat ovat laskemisen asia. Z: Entä onni? X: Minä kampaan ruohoa, ota sinä kirves. Teurasta lampaat ja sika. Työ on meitä varten. Ei onni, eivätkä lampaat. Z: Sika on minun ystäväni. Söin kahvitauolla kolme munkkia. X: Sinä olet lihonut. Et kohta mahdu kallion sisään. Z: Minä lihottauduin. En tahdo muuttaa kallion sisään. X: Sinä et tiedä, mitä tahto on. Z: Etkä sinä tiedä, mitä se ei ole. X: Luolassa on lämmintä. Z: Auringossa on. Ja kivellä. Miten sinne luolaan on muka lämpöä päässyt? X: Koska minä tiedän, miten ruohoa kammataan ja missä on luolan suu. Z: Minä ennustan etanasta, että ennen aamua sataa silmän vettä puolilleen. X: Ennusta mitä ennustat, minä istutan siemeniä aina pimeään saakka. Z: Se on väistämätöntä. X: Mikä? Z: Pimeä. Olet säästänyt tähän päivään loppuasi. X: Mutta sanoinhan, että tiedän missä on luolan suu. Z: Ja minä tiedän, missä se ei ole. X: Minä tulen sinun sisääsi nyt, täällä on kummallisia jälkiä. Kuin sorkan painaumia. Z: Tästä lauloi härkälintu lävitse. Mutta silloin sinä pesit hampaitasi. X: Peilissä joku toinen harjasi hampaitaan minun harjallani. Z: Ja luolassa kolmas. X: Silloin minä en vielä ollut sinun sisälläsi. Miksi sinä et tahdo asua luolassa? Z: Koska luola on tahdon asia. X: Entä onni, hampaat, lampaat ja apilat? Z: Kampaa nyt vain sitä ruohoa. X: Entä hampaat? Z: Luola ei ole nielaistavissa. Olen nälkäinen toisella tavoin. X: Oletko sinä nälkäinen? Z: Olen. X: Ja minä olen nyt sinun sisälläsi! Söitkö sinä sen härkälinnun? Z: Se lauloi lävitseni, johan sanoin. X: Minä olen hapan, luinen ja kitkerä. Z: Sen minä tiedän. Kaikki sen tietävät. X: Sinä olet ilkeä. Z: Minä olen sinun luolasi. X: Sinä olet minun luolani? Minä en tahdo sinua luolakseni vaan luolaani. Z: Valehtelet. Sinä tahdot minut luolaksesi. X: Mistä sinä tiesit - - Z: Luolat ovat tahdon asia. Toisin kuin ruoho. Toisin kuin aurinko. X: Huomenna minä menen ja ongin tänne auringon. Z: Huomenna sinä makaat yhä vain paikallasi ja piirrät sormellasi sorkan jälkeen. X: Minä ongin auringon! Z: En halua aurinkoa sisääni. Minä en suostu nielaisemaan sitä. X: Minä syötän sen sinulle ruohopediltä. Z: Minä puen sinut lampaaksi ja lähetän ikuiseen sokeuteen. X: Sinä haluat tuhota minut. Z: Minä olen sinun tahtosi. Minä olen sinun luolasi

16 kolme runoa Timo Hännikäinen Aallot lyövät Kaivopuiston rantaan kuin ajatukset, jotka äärettömyydessä ajelehdittuaan törmäävät kallon seiniin. Enää meri ei tunnu suurelta, kaikki maailman vesi mahtuu yhteen sankoon josta puuttuu pohja. Tiedän enemmän kuin Kolumbus tiesi lähtiessään satamasta: horisontin takana ei ole planeetan laitaa, ei hirviöitä, only America. Tiedän liikaa rakastuakseni tai uskoakseni oikeasti, sokeasti. Mutta haluaisin painaa otsani kahden rinnan, kahden hautakivityynyn väliin. Tai mennä katedraaliin rukoilemaan anteeksiantoa, tätä pahaa kuvitelmaa että on valinnut, edes väärin. Kirjahyllyssä pölyyntyy valokuva-albumi, todistusaineisto elämästä jonka olen tärvellyt my way. En avaa sitä. Haluan muistaa asiat niin kuin ne muistan, en niin kuin ne olivat. Koulun pensaattoman asfalttipihan jolta keräsin vihaa, sanoja suuhun, säpäleitä raunioiden tueksi. Sanat eivät syöneet yksinäisyyttä, siitä tuli Leitmotiv, ystävien kohtaamisista suloisia välisoittoja. En toivo paluuta vanhoihin hyviin pahoihin päiviin vaikka tiirikoin auki muistin lukkoja joiden takana on uusia lukkoja. Tervehdin eilisiä kuin vihollista jota vastaan kävelee uteliaana aselevon jälkeen ei-kenenkään maan yli. Kuunnellaan pölyä äänilevyltä, vuosisadan ääniä. Polttomoottorin saksofonia, jazzia, savua Henry Fordin sikarista ja Stalinin piipusta, tuomiopäivän rummun ensimmäisiä kaikuja, we ll meet again savun noustessa sieneksi. Sata vuotta oltiin matkalla Utopiaan tasaista kävelyvauhtia tai suurin harppauksin. Rakennettiin loistavaa menneisyyttä, palatsien piti näyttää kauniilta raunioina. Kirjat kasvattivat palokerrointa naisten mukaan nimettyjen nelimoottoristen koneiden saapuessa, kivinen Madonna siunasi jalkojensa juureen hiiltyvän kaupungin ja ikuinen rauha tuli toisen kerran. Kuunnellaan vuosisadan ääniä, komedianaamarein näytellyn tragedian kuoroa, kuiskaajan johtamaa, futurismin museon pitkiä avajaispuheita joissa historia julistautuu päättyneeksi. Lokkiparvet huutavat jätepyramidien yllä, Iwo Jimalta kuuhun kannettu tähtilippu paukkuu tuulessa eikä kukaan enää tiedä mitä vuosisata oli, muutama asia tapahtui väärään aikaan, loput jäivät tapahtumatta. Kuuntele, vuosisadan hengitys rahisee. Se päättyy, napsahtaen

17 aivokuoleman anarkia eli junttiuden poetiikka Ville-Juhani Sutinen No tiietkö sinä sellaasta suomalaasta bändiä ku Teräspetoni? Nukkumatti pyrkii viihdyttämään minua puheenaiheillaan keskimitättömän kaupunkitiivistymän keskikokoisen vuokrakerrostalon tavallista suuremmalla parvekkeella, enkä tiedä miksi olen täällä. Lakeudet levittäytyvät ympärillä kuin Tšernobylin turva-alue minun ei olisi koskaan pitänyt uskaltautua sen rajojen yli, sillä sisäpuolella asuvat ainoastaan hullunrohkeat kotiseutunsa uudisasukkaat, juntit. Totta kai tunnen Teräsbetonin, mutta koska en ehdoin tahdoin halua loukata häntä pyörittelen päätäni ja pyrin mielessäni ratkaisemaan onko tässä kohtaamisessa enää mitään huvittavaa vai pelkästään surullista, äärimmäisen surullista. Nykyisenä kommunikaation ja kakofonian aikana ei ole jäljellä yhteistä säveltä, ei mitään sanottavaa. Olen junttiuden ympäröimä. Mutta keitä juntit todella ovat ja mikä on heidän tapansa olla olemassa toisin sanoen mikä on junttiuden estettiika, sen genre muiden elämäntaiteenalojen joukossa? Monet voisivat vaivatta viitata kintaalla junteille, jättää heidät elämään omaa brutaalia elämäänsä aikoinaan valtaamilleen tasamaille, mutta se olisi virhe: yhteiskunnan ja kult- tuurin kokonaiskuvan ymmärtämiseksi ja sen muutosten havainnoimiseksi on tärkeää pyrkiä ymmärtämään mistä on kysymys silloin, kun ihminen ei edes halua kuulua kulttuuriin ja kieltäytyy yhteiskunnasta niin teoillaan kuin ajatuksillaan, tai pikemminkin ajattelemattomuudellaan mikä onkaan tuo jalo puolivilli laji, joka on karauttanut tuunatuilla traktoreillaan periferioista koko kansakunnan syvintä olemusta leimaavaksi hyödyttömyyden vallankumoukselliseksi, perimmäisen toivottomuuden avantgardeksi. Toisin sanoen mikä on juntti? Kun kuulin ensimmäistä kertaa suomalaisia hiphopia olin varma, että kyse on silkasta vitsistä, täydellisestä parodiasta. Vähitellen minulle selvisi, että osa tyypeistä, joiden mc-nimet muistuttavat juhannusravien lähtölistoja, pyrkivät olemaan vakavissaan, ja minun piti teeskennellä ymmärtäväni heidän sanomaansa. Lopulta tajusin, että kotimainen rap on tyhjentävästi idioottimaista paskaa, 2000-luvun uusi laululiike, josta jää kansakunnalle hieman kiusallinen historiallinen ihottuma, ei mitään muuta. Mutta junttien suosima, 80-luvun valkoisten farkkujen laskoksista ponnistava lastenmusiikkia yksikertaisempi ja alleviivatumpi heavymetal on vaikeampi tapaus. En ole milloinkaan pystynyt määrittelemään ovatko sellaiset orkesterit kuin Manowar tai Judas Priest vakavissaan, vai vetävätkö he kaikkia nenästä pöyristyttävän yliviritetyllä sarkasmillaan. Keski-iän vaiheilla oleva, it-alan toimiston kahvinkeittäjältä näyttävä lyhyenläntä mies, jolla on nahkakorsetti, kilpi, pirusaappaat, pyövelinhansikkaat ja tiukat nahkahousut muistuttaa lähinnä karvaista makkaraa, joka on vahingossa pudonnut tuvan lattialle ja kerännyt kaiken nöyhdän sieltä. Hän soittaa jalat leveässä haara-asennossa. Hän soittaa lujaa. Helvetin lujaa (niin lujaa, että Manowarille oli tilattava parin tunnin varoitusajalla uudet ämyrit satojen kilometrien päästä). Sama pätee juntteihin. Heistä on mahdoton sanoa ovatko he tosissaan, elävätkö he todella sellaista elämää, vai ovatko he luoneet itselleen roolin, parodisen ilmentymän ihmisestä, kun kaikki on jo mennyt hukkaan, eikä millään ole mitään väliä? Onko junttius todellista eksistenssiä vai yliviritettyä teennäisen ihmisyyden parodiaa? Jos juntit ovat tosissaan he ovat vallankumouksen airuita, jos taas eivät, maailma luhistuu omaan mahdottomuuteensa heidän jäljitelmänsä ansiosta. Jään odottamaan. Nu kun Teräspetonin keikalla ol niitä jannuja, jotka roikuttaa ihtiään katosta koukuilla, tiiätsie? En. Se ol kauheen hyvä souvi Nukkumatti vajoaa alkoholin turruttamaan lumemaailmaan, jollaisena todellisuuden on näyttäydyttävä juntille miltei koko ajan, sillä muuten hän heräisi ainakin jossain vaiheessa turtuneisuudestaan esittämään kysymyksiä omasta olemassaolostaan ja sen perusteista mutta kun maailma on rypistynyt kasaan kuin folio yökioskin roskiksen vieressä, eikä sieltä ole tilaa katsoa ulos, ainoaksi mahdollisuudeksi jää elää suljetussa utopiassa, jatkuvassa tuplamajoneesin, paistorasvan ja kurkkusalaatin tuoksussa. He eivät ole syntyneet kultalusikka, vaan kioskin muovihaarukka suussa. Punaista niskoittelua Juntti on tämän maailman uusi monarkki kruununaan prinssit kantavat sixpackin, kuninkaat 12-packin kuorta; se on uuden Caesarin kynityille kutreille asetettava banaalin ylpeä lagerinseppele, eikä kukaan voi vastustaa tämän kuninkaan valtaa, sillä se ei ole vanhan maailman kauhun tasapainon valtaa tai uudenlaista mediapropagandan valtaa, vaan vastustamatonta eläimellistä valtaa, luonnon harmoniaa, joka on tarkoitettu ennustamaan tai pikemmin edustamaan meidän lajimme vääjäämättömän viimeisiä hetkiä. Junttius vastustaa kaikkia muita kulttuurin muotoja olemalla pyhästi niiden ulkopuolella tehtävä, johon filosofit ovat vuosisatoja keskittäneet tuloksetta tarmonsa. He ovat nousseet kantilaisen transsendenssin yli, mutta he eivät suinkaan havainnoi sieltä käsin maailmaa ja teoretisoi sitä, vaan niskoittevat moista dilentanttiutta vastaan elämällä elämän puhki välittämättä siitä, että ovat vallan kahvassa. He kieltäytyvät uusliberaalin projektin asetelmista, koska eivät edes kuulu niihin, ja tekevät samalla pilkkaa meistä muista. He eivät myöskään luo risaa elämää, vaan syntyvät sen sisään niin kuin eivät tahallisesti hajota farkkujaankaan, vaan ostavat ne puodista jo valmiiksi täynnä reikiä, ajoksia, hioutumia ja vekkejä, sillä se on protesti. Tiainen on kaatanut naisia Ylistarossa ja puita Saksassa, hän on kuljettanut kontteja Keskon varastolla ja teinityttöjä omassa vesisängyssään, Tiainen on ryypännyt Vantaalla venäläisten rekkakuskien kanssa ja Ibizalla Henry Saaren kanssa. Istumme alas tyhjien pullojen täyttämän pöydän ääreen tämä on salainen haastattelu. En voi olla ihailematta ja samalla kavahtamatta sitä kuinka maanisen sosiaalinen hän on Tiainen ei välttele ihmisiä, kuten itse teen, tai arvioi heitä, vaan ottaa minut vastaan, puhuu viinasta, juo sitä, vääntää mankkaan volyymia, kun siellä soi Hausmylly (hänellä on yllään Hausmyllyn T-paita, joka istuu kuin pyöräilyshortstit painonnostajalle), nauraa kuin heikkomielinen, puhuu pilluista (tarkoittaen naisia), ahmii makkaraa, haistelee sukkiensa tolaa ja toteaa niiden olevan riittävän pahanhajuiset, sivelee arpea silmänsä yläpuolella ja kertoo juovushorkassa hankkimistaan kasvoilleen kertyneistä lävistyksistä ja siitä, mi

18 ten hankala niiden päälle oli asettaa nyt jo rahapulassa kaupatun moottoripyörän kypärää. Onko hän vakavissaan? Miksi tämä kysymys on niin vaikea ratkaista? Me voisimme hylätä juntit kiinnostavana tutkimuskohteena tulevaisuuden uudesta lajista puhuttakaan joko puhtaasti sen vuoksi, että he eivät reflektoi maailmaa millään tavoin, vaan vellovat sen myötähäpeällisissä jäänteissä ikään kuin luonnostaan, tai sitten siksi, ettei heillä ole mitään sanottavaa nykyisestä maailmantilasta ja sen ongelmista. Mutta juuri tässä piileekin syy siihen, ettemme osaa ymmärtää heitä: junttius asettuu vakavasti otettavan ja parodisen kategorioiden ulkopuolelle, eikä ota kantaa moiseen kivettyneeseen binaarisuuteen sen enempää kuin ateisti kolmioppiin. Itse asiassa se kumoaa monet muutkin länsimaisille niin itsestäänselvät kategoriat, joiden kautta olemme oppineet tarkastelemaan maailmaa, mutta toisaalta myös korostaa sitäkin selvemmin niitä, jotka jäävät jäljelle: pissis tarkoittaa junteille sitä, että naisille on annettu oikeuksia; oikeus olla juntti, mikä pitkän historian kuluessa on ollut yksinomaan miesten etuoiekus pissiys on jälkimodernia, uutta junttiutta, jonka perinteiset juntit voivat niellä, koska se tepastelee kimmeltävässä kuorrutuksessa kuin jokin makaaberi jälkiruoka, mutta on yhtä kaikki vain jatke varsinaiselle kioskiaterialle. Me tohisten maailmaa parantavat aisankannattajat emme pysty yhtä korkeaan veisuun, koska emme tajua lakata laulamasta omia oppejamme. Ainut mahdollisuus vallankumoukselle löytyy tätä nykyä itseensä käpertyneiden rakenteiden tuolta puolen, junttiuden makaaberista Edenistä, jossa hyvän ja pahantiedon puu kaadetaan metsäkoneilla selluksi. Popedan nahkaliiviin sonnustautunutta, timanttisia ripa-aurinkolaseja silmillään riiputtavaa ja hiuspantaan kiinnitettyä tekotukkaa likaisella takaraivollaan kantavaa miestä ei yksinkertaisesti voisi kiinnostaa mikään vähempää kuin määritellä asemaansa, ja juuri sen kautta hän irtautuu kaikista kategorisoinneista, jotka nykyään riippuvat pitkälti nimenomaan ulkoisesta representaatiosta hän istuu keskellä joutomaata, autonromujen ja bensakanisterien täyttämällä hiekkakentällä, ja juo keskiolutta yllään Harald Hirmuinen t-paita, joka julistaa, että tälläkin hetkellä jossain päin maailmaa on happy hour Svenssör. Hän ei junttina ole niin kuin me muut, jotka pyrimme jatkuvasti reflektoimaan todellisuutta ja parantamaan maailmaa me, joilla on aina viisas mielipide valmiina kaikkeen ja jotka puhumme sulavasti Burman vaaleista ja Kantin kategorisesta imperatiivista me, jotka syömme soijajuustoja ja luomukasviksia hänen hakiessaan kioskilta Taksarin kaikilla mausteilla me, jotka olemme jo yrittäneet pelastaa maailmaa mutta saaneet vain tuhottua sen kerta toisensa jälkeen aina vain julmemmilla tavoilla. Svenssör on nero, sillä hän elää. Minä voisin tappaa hänet, koska hän on niin sanomattoman juntti, niin punaniskainen ja välinpitämätön, tyhjentävän imbesilli ja ruokoton, mutta koska ymmärrän, että hän on minua onnellisempi sillä tavalla kuin lajitoveriaan nälissään syövä petoeläin, lasken aseeni. Maasta se kääpiökin Werner Herzogin varhainen mestariteos, elokuva Maasta se kääpiökin ponnistaa, on paitsi kuvaus mahdottoman yhteiskunnallisen tilanteen purkautumisesta hallitsemattomaksi anarkiaksi, myös allegoria siitä, että valkoinen korkeasti koulutettu mies ei enää ole se, joka hallitsee maailmaa, ja hänet on syöstävä vallasta. Kumouksen tulevat vääjäämättä tekemään erilaiset, toiset kuin ennen. Me olemme tehneet jo riittävästi pahaa itsellem- me ja muille, emmekä ansaitse jatkuvassa aineellisessa hyvinvoinnissamme jatkaa moista rivoutta. Kääpiöt särkevät vanhan järjestelmän vangitsemalla tilanhoitajan taloonsa he eivät kuitenkaan perusta uutta hegemoniaa, vaan jäävät räikeään välitilaan oman voittonsa (tai vain olemassaolonsa) humalluttamina karnevalisteina, jotka ovat saaneet tarpeekseen. Kääpiöt eivät reflektoi ympäristöään, vaan elävät impulssien mukaan, terrorisoivat maailmaa (mutteivät saadakseen aikaan muutoksia, vaan huvikseen) ja kiusoittelevat julmasti sokeita, jotka harhailevat tilalla vailla päämäärää. Kääpiöistä on tullut uusi hallitseva luokka maailmassa, joka ei voi kestää, mutta juhlii omaa särkyvyyttään toteuttamalla jokaisen päähänpiston vain koska se on mahdollista eikä kukaan ole estämässä sitä. Ajatellaan sitten juntteja eräänlaisina henkisinä kääpiöinä kyllä, sanokaa mitä sanotte, en arkaile vetää tällaista johtopäätöstä, koska 1) se on elitistinen ja röyhkeä mutta 2) perustuu yhtä kaikki vankoille tosiseikoilla ja koska lopulta 3) älykkyys on yhtä kaikki nykyään vähemmän altis muuttamaan maailmaa kuin tyhjäpäisyys, joten en ole sanonut mitään sen enempää kuin Seppo Räty tokaistessaan: Oopperaa, hyi saatana! Juntit ovat henkisiä älykääpiöitä, mutta moisesta lausahduksesta he eivät välitä, koska ovat täysin kategorioiden ulkopuolella ainoat, jotka voivat nostaa hurskaan, tekopyhän metelin moisesta määritelmästä, ovat itse paljon alempia nyökkäilijöitä ja kaiken ymmärtäjiä. Juntit, nämä henkiset kääpiöt, toimivat tismalleen samaan tapaan kuin Herzogin elokuvan lyhytkasvuiset: heidän monilukuisuutensa voittaa vaivatta älykköjen, maailmanaparantajien, tiedostajien ja kasvissyöjien vaatimattomat joukot, ja näin he telkeävät kaikki nämä itselleen vieraita arvoja edustavat röyhkimykset ja hyväksikäyttäjät henkisesti omiin huo

19 neisiinsa mumisemaan maailman pahuudesta, ja aloittavat juhlat sen kunniaksi, että ovat olemassa, sillä he tuskin edes ymmärtävät jo ottaneensa ylivallan meistä kaikista, mutta pelkkä Himoksen kesäfestivaalin lipunmyynti todistaa kuinka valtaisa tämä uusi, dialektiikan heilurilla persettään raapivan proletariaatin osuus kansasta on. Ja kääpiöiden lailla hekään eivät rakenna uutta järjestelmää, vaan heidän hegemoniansa perustuu jatkuviin juhliin, karnevaaliin paskaduunien välillä he tarttuvat jokaiseen impulssiin, oli kyse sitten lihapiirakasta, johon saa samalla kerralla makkaran ja pihvin, tai perseen näyttämisestä postimiehelle. Heidänkään terrorinsa ei perustu järjestelmän muuttamiseen, vaan silkkaan huviin, sen tunkemiseen sinne ja tämän aktin erilaisiin vallattomiin sovelluksiin kuten pillurallin ajamiseen edestakaisin, aina edestakaisin, tai subwoofer-vahvistinten orgastiseen korinaan riemu on samanlaista, jota lapset kokevat saadessaan lyödä säpäleiksi kelloradion tai videolaitteen, ja samalla tavalla juntit ovat nimenomaan lasten tasolla anarkiassaan ja paikkoja särkiessään: he eivät ole anarkisteja yhteiskunnan tuhon jälkeen, vaan jo ennen sen syntymää ja lopulta, samoin kuin Herzogin kääpiöt, nämä henkiset kääpiötkin toteuttavat jokaisen päähänpistonsa, ryhtyvät ruokasotaan, kiusoittelevat muita ihmisiä (kuin kääpiöt sokeita), laittavat auton ajamaan ympyrää, naittavat toisiaan toisilleen ja naivat naitettuja yhdessä tai erikseen, sillä tekopyhä puritaanien maailma on mennyt niin hulluksi, ettei mikään rakentavampi ratkaisu yksinkertaisesti pura sen keinotekoisuutta. Haistakaa paska koko valtiovalta lauloi Irwin, ja samaa säveltä juntit toistelevat jatkuvasti teoissaan: he eivät kritisoi vallitsevaa järjestelmää dekonstruktiivisesti, vaan kaiken ulkopuolelta, destruktiivisesti. Jättäytymällä pois rintamalta he käyvät omaa sotaansa. Juntit räjäyttävät maailmanhistoriaa muuttavan, Hiroshimaa suuremman pommin piereskelemällä kioskijonossa traktoreidensa istuimilla, eikä meidän elämämme tule enää milloinkaan olemaan samanlaista, vaikka vallankumous ei kenties vaikutakaan niin suurelta. Ainoa ongelma on se, että meidät niin kutsutut älyköt on jo opettu siksi keinotekoisiksi, ettemme voi nauttia heidän pyhän naiivista ilostaan, joka vastaa shamaanin jatkuvaa näkyjen näkemistä. Heille ei ole annettu vuoren laelta kymmentä käskyä, vaan kymmenen syytä olla tottelematta ainuttakaan niistä. Meillä akateemisesti koulutetuilla on eräänlainen kromosomihäiriö niin kuin Guinnessin ennätyskirjaan vuorotellen päässeillä ylipitkillä ihmisillä heitä ei ole tarkoitettu tällä kurin rakennettuun maailmaan, eikä ole meitäkään, mutta vaikka itse kuvittelemme sen johtuvan omasta eksentrisyydestämme syy on tosiasiassa se, ettemme pysty pärjäämään junteille heidän lopullisen tarkoituksettomuutensa vuoksi he ovat paiskanneet tietämättään koko eksistentialismin ongelman ja kartesiolaisen kysymyksen seinään samaan aikaan: heidän olemassaolonsa on tyhjää, joten he eivät välitä mistään, ja siinä sivussa he huomauttavat, että ajattelu ei suinkaan ole olemassaolon tae, pikemminkin siitä etäännyttävä voima, ja ainoa mitä Hausmyllyn paitaan pukeutuneen, lippaaurinkolaseja ja Popeda-vyölaukkua käyttäneen Descartesin olisi pitänyt kiljupöhnässä todeta, on: En ajattele, siis olen. Kyllä! Vasta kun ajatustoimintamme lakkaa lukuun ottamatta viinanjuontiin, paritteluun ja yksinkertaisen mölymusiikin kuunteluun tarvittavia refleksejä me todella olemme, emme mieti olevamme tai reflektoi sitä, vaan lankeamme eksistenssin omalle tasolle, toimimaan elämällä ja olemaan ruumiimme kaltaisia, likaisia, paisuneita teutoneita, joiden takatukka ei voi koskaan peittää punaista niskaa. Ja mitä vähemmän juntti ajattelee, sitä enemmän hän on; ja kun ajattelu kaikista käytännön syistä putoaa miltei nollaan, juntin on oltava sitäkin enemmän, eksistoitava yliviritetysti, ja siitä johtuu kaikki pompöösi liioittelu: Manowarin kaltaisten orkesterien hillittömyys, Monster Truck -showt ja showpaini, autostereoiden tuunaaminen moottoria muhkeammaksi, viiden lihan pizzat ja niin edelleen koko ylikierroksilla käyvän olemisen alituinen kiihdytysajo, vauhti joka kumoaa vauhdin, massa joka kumoaa massan, ja kaikki hajoaa junttiuden mustaan aukkoon, katoaa sen ihmeelliseen yhdentekevyyteen. Extreme Vaikka edellä kirjoitinkin, että juntti elää elämäänsä reflektoimatta, että hän ei ole tietoinen siitä, se ei tarkoita, etteikö juntti voisi olla ylpeä päinvastoin. Lauri Tähkän, Suomen katastrofaalisimman artstin hymy kätkee alleen paljon julmemman tarinan kuin Alexander Stubbin irve koskaan voisi piilottaa se on samalla julman keinotekoinen ja vavahduttavan ylpeä, jotain mikä ylittää henkisen terveyden rajat muttei ole mielipuolista, koska moinen määritelmä on vain jonkun pöljän tiedehipin keksintöä. Junttius kätkeytyy oman maailmansa kuplaan; se on utopia, ei-paikka juntit muistuttavat teinejä käytökseltään, mutta siinä missä teiniydestä on vielä mahdollista kasvaa tiellään eteenpäin, junttien ei ole mahdollista taantua enää askeltakaan taaksepäin, joten he jäävät pyörimään siihen missä ovat. Tästä johtuu myös reflektoimattomuus: juntti on tietoinen omasta ylpeydestään junttina muttei voi suhteuttaa eetosta mihinkään toiseen kategoriaan, koska se vaatisi ajattelua. Junttius on juntin mielestä jonkinlainen alkukantainen perusominaisuus, jonka päälle kaikki muu kasataan: jos olet taiteilija, olet vain juntti, joka teeskentelee osaavansa jotain muuta. Tämän vuoksi juntit ovat ylpeitä he tuntevat olevansa aitoja. Ja tavallaan he ovatkin junttius on viimeinen paluu luontoon, kenties vähän toista kuin Rousseau tai Thoreau pahimmissa painajaisissaankaan osasivat aavistaa, mutta yhtä kaikki paluu takaisin ihmisen niihin puoliin, jotka eivät kuulu sosiokulttuuriseen systeemiin vaan sen takapuolelle, mutta saavat kieroimmat muotonsa juuri törmätessään nykykulttuurin kuriositeetteihin. Extreme Duudsonit, nuo evoluutiokelvottomuuttaan julkisesti juhlivat junttiuden mainokset, ovat tästä erinomainen osoitus. Ikään kuin kaikki muut, älyköt, hipit, duunarit, terroristit, ideologit, diktaattorit, kansat ja valtiot olisivat jo epäonnistuneet tehtävässään, ja jäisi vain yksi vaihtoehto, ainoa todellinen merkki siitä, mihin tilanteeseen asiat ovat päätyneet: tehdä julkisesti pilkkaa ihmiskunnan suuruudenhullun projektin groteskista päätepisteestä. Duudsonien apinamaisen imbesillit tempaukset huokuvat spektaakkelinjälkeisen ajan syvää neroutta ilman itsetietoista paistattelua he eivät tiedä olevansa apokalypsin airuita sytyttäessään pierujansa tuleen, ajaessaan autoillaan rotkoon, hyppiessään katoilta tai katkoessaan peukaloitaan, mutta juuri he, viattomuutensa ja junttiuden mainosarvonsa vuoksi, ovat kuva siitä, mihin lajimme päättyy. He toteuttavat nimeomaisesti aiemmin esittelemäni puhtaan eksistenssin: ajattelun taso on laskettu minimiin ja jokaisessa päähänpistossa kuultaa tekemisen arvoinen asia. He toimivat kuin pikkulasten mielikuvitus, mutta käytännön tasolla, kun me muut vielä teeskentelemme pitävämme yhteiskuntia ja taiteita pystyssä, analysoivamme maailmantilaa tai jopa pelastavamme maailman mutta he ovat ymmärtäneet, että pelastusta ei ole tai kenties ymmärtäminen on täysin väärä käsite, koska se vaatisi ajattelua: syvässä junttiudessaan he ovat kaikki ilmestyskirjan heinäsirkat, jotka voivat vain niellä aasimaisen ihanissa tempuissaan. He ovat oligarkin perikuva maailmassa, jossa jokin meni peruutta

20 mattomasti pieleen, mutta kukaan ei ehtinyt huomata sitä keskittyessään edistämään vihreää aatetta, demokratiaa, pandojen oikeuksia tai jotain muuta menneeseen maailmaan kuuluvaa aatetta. Junttius on mainos itsestään, äijäkulttuurin takautuminen naavapartaisten tomppeleiden tempauksiin siksi Duudsonien T-paidat ja pipot ovat kuuminta valuuttaa kaikissa yhteiskuntaluokissa ja sosiaalisissa piireissä: Äijä! tai Juntti -tekstillä varustetut somisteet repäisevät jokaisen teeskentelijän keskeltä Pähkinänsärkijän esitystä kivestensärkijoiden karnevaaliin. Todellinen vallankumous, uuden proletariaatin nousu, on junttikulttuurin tiedostamattoman massan maailmanvalloitus se ei tapahdu vanhojen kaavojen mukaan ampumalla, vaan kalvamalla syövän tavoin vähitellen kulttuurin, yhteiskunnan ja elämän itsensä perusteita, minkä jälkeen elämä on vain elämisen ja tuhoamisen, anarkistis-terroristisen päähänpälkähdysten tasolla. Se on maailma, jossa me elämme, ja vaikka vielä älyn tai aatteen diletantteina pyrkisimme johonkin, olemme jo hävinneet taiston puhtaalle nautinnolle, hyperteolliselle jousissancelle, joka päihittää kaikki muut elämisen muodot, koska se on elämistä sen aidossa etymologisessa merkityksessä, viriiliä ja eläimellistä. Palaan keskivertoon keskikokoisen kaupunkikeskittymän asuntoon ja löydän lavuaarista valtavan oksennuksen. Nukkumatti, Tiainen ja Svensör ovat lähteneet katsomaan Manowaria. Ajattelen hetken avata oluen, mutta luovutan, koska tiedän, etten voi juoda koko korillista kerralla, juosta alasti kaupungin kaduilla sixpackin kuori päässäni ja ulostaa Mercedeksen konepellille vaivun paatuneeseen uneen lastenhuoneen lattialla ja kuuntelen ukkosmyrskyn alkavan junttien, noiden ilmestyskirjan petojen, laukatessa grillihiilien tulimyrskyn ja keski-ikäisen sankariheviorkesterin keikan päättävän ilotulituksen keskellä kohti vääjäämätöntä loppua lohduttoman onnellisina. Junttiuden ilmetymisissä tuhoaminen korvaa tuottamisen, kaaos kapitalismin kaikki ne jäljet, joita teollistuminen, talouskasvu ja teknologistumien jättivät, ovat vain riistaa tälle seurueelle, jonka jäsenmäärän tietää lisääntyvän koko ajan, kun katselee varhaisteinien laskettelevan ostoskärryillä Aurajokeen se on tiedostamatonta junttiuden poetiikkaa, extreme-elämää ilman ajattelua (kuten Duudsonit, tekijät ja pojat, jo nimellään manifestoivat) aivokuollutta anarkiaa ja ainoa taidemuoto, joka enää on kärryillä siitä, mitä maailmassa tapahtuu 38 39

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Agricolan Monenlaista luettavaa 2

Agricolan Monenlaista luettavaa 2 Helikopteri Jo 500 vuotta sitten italialainen keksijä Leonardo da Vinci suunnitteli helikopterin. Silloin sellaista ei kuitenkaan osattu vielä valmistaa. Vasta 70 vuotta sitten tehtiin ensimmäinen toimiva

Lisätiedot

Hyviä ja huonoja kuninkaita

Hyviä ja huonoja kuninkaita Nettiraamattu lapsille Hyviä ja huonoja kuninkaita Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Menninkäisen majatalo

Menninkäisen majatalo Ari Ruokola Menninkäisen majatalo runoja Menninkäisen majatalo Ari Ruokola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-224-8 Menninkäisen majatalohon, ovi auki aina on. Pääsee sinne

Lisätiedot

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Tänään meillä on kaksi vertausta, jotka kertovat siitä, kuinka Jumala kutsuu kaikkia taivaan hääjuhliin. 1. Kertomuksen

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 Kaija Rantakari hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 astun tarinan yli, aloitan lopusta: sydämeni ei ole kello putoan hyvin hitaasti ansaan unohdan puhua sinulle,

Lisätiedot

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6.

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6. MAAILMAN NAPA Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008 apa_mv_a7.indd 1 4.6.2007 22:32:08 Ketä sinä kosketit viimeksi? Miltä tuntui koskettaa? Miten

Lisätiedot

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä Lennä, kotka, lennä Afrikkalainen kertomus Mukaillut Christopher Gregorowski Lennä, kotka, lennä 5 Muuan maanviljelijä lähti eräänä päivänä etsimään kadonnutta vasikkaa. Karjapaimenet olivat palanneet

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen.

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Oppilaan nimi: PRONOMINIT Persoonapronominien omistusliitteet Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Esimerkiksi: - Kenen pipo

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Kirja-analyysi Nuortenkirjan tulkintatehtävä Anna Alatalo

Kirja-analyysi Nuortenkirjan tulkintatehtävä Anna Alatalo Kirja-analyysi Nuortenkirjan tulkintatehtävä Anna Alatalo Anna Alatalo Aihe Mistä teos kertoo? - Aihe on konkreettisesti selitettävissä oleva kokonaisuus, joka kirjassa kuvataan. - Mika Wickströmin Kypärätempun

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jumala loi kaiken

Nettiraamattu. lapsille. Jumala loi kaiken Nettiraamattu lapsille Jumala loi kaiken Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: Bob Davies; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2008

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Kirjakettu/Hopeakettu tehtävät

Kirjakettu/Hopeakettu tehtävät Kirjakettu/Hopeakettu tehtävät Päähenkilöön liittyvät tehtävät 1. Vertaile itseäsi ja kirjan päähenkilöä. Mitä teissä on samaa, mitä erilaista? 2. Kirjoita kirje valitsemallesi kirjan henkilölle. 3. Kuvittele,

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Hyviä ja huonoja kuninkaita

Nettiraamattu lapsille. Hyviä ja huonoja kuninkaita Nettiraamattu lapsille Hyviä ja huonoja kuninkaita Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Komea mutta tyhmä kuningas

Nettiraamattu lapsille. Komea mutta tyhmä kuningas Nettiraamattu lapsille Komea mutta tyhmä kuningas Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa)

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2009 Bible for

Lisätiedot

Kuningas Daavid (2. osa)

Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 21/60 www.m1914.org Bible for Children, PO

Lisätiedot

Simson, Jumalan vahva mies

Simson, Jumalan vahva mies Nettiraamattu lapsille Simson, Jumalan vahva mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Suosikkipojasta orjaksi

Suosikkipojasta orjaksi Nettiraamattu lapsille Suosikkipojasta orjaksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 22/60 www.m1914.org Bible for Children, PO Box

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

Opetusmateriaalin visuaalinen suunnittelu. Kirsi Nousiainen 27.5.2005

Opetusmateriaalin visuaalinen suunnittelu. Kirsi Nousiainen 27.5.2005 Opetusmateriaalin visuaalinen suunnittelu Kirsi Nousiainen 27.5.2005 Visuaalinen suunnittelu Ei ole koristelua Visuaalinen ilme vaikuttaa vastaanottokykyyn rauhallista jaksaa katsoa pitempään ja keskittyä

Lisätiedot

Taivas, Jumalan kaunis koti

Taivas, Jumalan kaunis koti Nettiraamattu lapsille Taivas, Jumalan kaunis koti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv ]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv Elipä kerran kolme aivan tavallista lasta: Eeva, Essi ja Eetu. Oli kesä joten koulua ei ollut. Lapset olivat lähteneet maalle isovanhempiensa luokse. Eräänä sateisena kesäpäivänä,

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Tapahtuman paikka on joku kylä Samarian ja Galilean rajalla b) Vieraat

Lisätiedot

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 1 Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 Hepreankielisessä sanassa eikev on hyvin paljon tarkoitusta. Ensimmäinen tarkoitus on: johdonmukainen, askel askeleelta eteenpäin. Sana eikev tarkoittaa myös kantapäätä. Kaikkivaltias

Lisätiedot

Jesaja näkee tulevaisuuteen

Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja Juutalaiset pojat kävivät kotikaupunkinsa synagoogassa koulua 5-vuotiaasta

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

ARKKI PYSÄHTYY. b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Tietysti vedenpaisumuksen jälkeen.

ARKKI PYSÄHTYY. b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Tietysti vedenpaisumuksen jälkeen. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) ARKKI PYSÄHTYY Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Araratin vuorella. Sen sijaintia ei tarkkaan tiedetä.

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen taustaa

II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen taustaa Sisältö Alkusanat... 11 I Sattuma vai tarkoitus? Elämä on mutta mitä?... 17 Kirjan rakenne ja lukuohje.... 23 Kaksi uudistamisen ja itsekasvatuksen tapaa... 28 Sydämen ajattelu... 31 II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen

Lisätiedot

Ihmisen toivottomuuden alku

Ihmisen toivottomuuden alku Nettiraamattu lapsille Ihmisen toivottomuuden alku Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Alina Rukkila Tuottaja: Bible for

Lisätiedot

Kinnulan humanoidi 5.2.1971.

Kinnulan humanoidi 5.2.1971. Kinnulan humanoidi 5.2.1971. Peter Aliranta yritti saada kiinni metsään laskeutuneen aluksen humanoidin, mutta tämän saapas oli liian kuuma jotta siitä olisi saanut otteen. Hän hyökkäsi kohti ufoa moottorisahan

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi Nettiraamattu lapsille Jaakob, petturi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2011 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Tulen mies

Nettiraamattu lapsille. Tulen mies Nettiraamattu lapsille Tulen mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2010 Bible for Children, Inc.

Lisätiedot

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Lähdetään matkaan Tänään lähdetään hyvän paimenen matkaan. Aamulla paimen huomasi, että yksi hänen lampaistaan on kadoksissa. Tallella on 99 lammasta, mutta yksi,

Lisätiedot

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Kiperiä kysymyksiä Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Opetus Neljä jaksoa Vihasta ja riidasta (Matt. 5:21-26) Aviorikoksesta (5:27-32) Vannomisesta (5:33-37) Vihamiesten rakastamisesta (5:38-48) Matt.5:21-26

Lisätiedot

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

SANATYYPIT JA VARTALOT

SANATYYPIT JA VARTALOT SANATYYPIT JA VARTALOT nominatiivi Kuka? Mikä? Millainen? t-monikko Ketkä? Mitkä? Millaiset? vartalo genetiivi Kenen? Minkä? Millaisen? opiskelija opiskelijat opiskelija- opiskelijan pöytä pöydät pöydä-

Lisätiedot

Kouluun lähtevien siunaaminen

Kouluun lähtevien siunaaminen Kouluun lähtevien siunaaminen Tätä aineistoa käytetään rukoushetkessä (ks. sen rakenne s. 9), jossa siunataan kouluun lähtevät. Siunaaminen toimitetaan keväällä tai juuri ennen koulun alkamista. Siunaamisen

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma Dalinda Luolamo Tunteiden sota Runokokoelma Tunteiden sota Dalinda Luolamo Ulkoasu: R. Penttinen Painettu: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-235-4 Alkusanat Arvoisat lukijat. Tahdon kertoa teille projektistani

Lisätiedot

MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ?

MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ? Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ? 1. Kertomuksen taustatietoja a) Vieraat termit Synti on Jumalan käskyjen rikkomista. Raamattu nimittää sitä mm. laittomuudeksi,

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SALOMON RUKOUS

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SALOMON RUKOUS Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SALOMON RUKOUS 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt

Lisätiedot

P U M P U L I P I L V E T

P U M P U L I P I L V E T T U O M O K. S I L A S T E P U M P U L I P I L V E T Runoja TUOMO K. SILASTE Teokset: Matka, romaani; 2007 Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007 Apolloperhonen, runoja; 2008 Rakastettu leskirouva Gold,

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää.

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. 2. NUMERO (EI 1) + PARTITIIVI o Minulla on kaksi autoa. o Kadulla seisoo

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe Ilolan perhe 1 Pentti ja Liisa ovat Reinon, Jaanan ja Veeran isä ja äiti. Heidän lapsiaan ovat Reino, Jaana ja Veera. 'Pikku-Veera' on perheen nuorin. Hän on vielä vauva. Henry-vaari on perheen vanhin.

Lisätiedot

Luuk.14:26-35. Kutsu Jumalan valtakuntaan

Luuk.14:26-35. Kutsu Jumalan valtakuntaan Luuk.14:26-35. Kutsu Jumalan valtakuntaan Tämän sunnuntain teema on " kutsu Jumalan valtakuntaan ". Päivän tekstissä Jeesus itse asiassa esittää kutsun Jumalan valtakuntaan, vaikka tuo kutsu kuulostaakin

Lisätiedot

EEVA JA AADAM EDENISSÄ

EEVA JA AADAM EDENISSÄ Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) EEVA JA AADAM EDENISSÄ Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Jumalan istuttamassa paratiisissa, joka

Lisätiedot

Nooa ja vedenpaisumus

Nooa ja vedenpaisumus Nettiraamattu lapsille Nooa ja vedenpaisumus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23 Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit duration ca. 23 Työskentelimme Henriikka Tavin kanssa löyhässä symbioosissa, keskustelimme ja

Lisätiedot

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. www.gummerus.fi/ymparisto Saksankielinen alkuteos Tannöd

Lisätiedot

Nehemia rakentaa muurin

Nehemia rakentaa muurin Nettiraamattu lapsille Nehemia rakentaa muurin Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

Tyttö, joka eli kahdesti

Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2007 Bible

Lisätiedot

Peikkoarvoitus Taikametsässä

Peikkoarvoitus Taikametsässä Peikkoarvoitus Taikametsässä Vaasa, Teeriniemen koulu luokat 2 A ja B Teeriniemen koulun kakkosluokat, yhteensä 30 oppilasta, päättivät osallistua kilpailuun Tämä metsä on meille tärkeä. Teeriniemen koulu

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Joosua johtaa kansaa

Nettiraamattu. lapsille. Joosua johtaa kansaa Nettiraamattu lapsille Joosua johtaa kansaa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein.

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein. Mark.12:28-34: Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?"

Lisätiedot

Näin syntyy Ulkopolitiikka. Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia

Näin syntyy Ulkopolitiikka. Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia Näin syntyy Ulkopolitiikka Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia Joonas Pörsti / UP / 17.9.2014 Ulkopolitiikka on sitoutumaton kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut aikakauslehti.

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Ensimmäinen

Nettiraamattu. lapsille. Ensimmäinen Nettiraamattu lapsille Ensimmäinen pääsiäinen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Märsky 29.10.2012. Heikki Pajunen Novetos Oy. Luomme menestystarinoita yhdessä

Märsky 29.10.2012. Heikki Pajunen Novetos Oy. Luomme menestystarinoita yhdessä Märsky 29.10.2012 Heikki Pajunen Novetos Oy Luomme menestystarinoita yhdessä Aamun ajatus By Positiivarit: Maanantai 29.10.2012 AAMUN AJATUS Elämä on 10-prosenttisesti sitä miten elää ja 90-prosenttisesti

Lisätiedot

Aira Kellberg-Mechelin. Isän sylissä. runoja

Aira Kellberg-Mechelin. Isän sylissä. runoja Aira Kellberg-Mechelin Isän sylissä runoja Isän sylissä Aira Kellberg-Mechelin Maalaukset, pastellit, kuvat: A. Kellberg-Mechelin Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-191-3

Lisätiedot

Merkki siitä mitä tuleman pitää 81 Herätetty ja korotettu 85 Ylösnousemus ja me? 89 Kaste uuden elämän signaali 93 Aamun ihmiseksi 97 Se valo ei

Merkki siitä mitä tuleman pitää 81 Herätetty ja korotettu 85 Ylösnousemus ja me? 89 Kaste uuden elämän signaali 93 Aamun ihmiseksi 97 Se valo ei Sisällys Merkillinen johdatus 9 Uskomaton varjelus 14 Tunnelien kulttuuri 17 Alussa oli romahdus 21 Eiköhän se ole siinä 24 Pilkkaaminen 27 Kadotuksen tie 31 Mies rohkaisi mielensä 34 Isä kertoi perheelleen

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ - 2 - Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas alkaa

Lisätiedot

VELJEKSET KAIN JA AABEL

VELJEKSET KAIN JA AABEL Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VELJEKSET KAIN JA AABEL Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt:

Lisätiedot

KADUILLA, PUISTOISSA. 1. Kaduilla, puistoissa Kallion porukkaa jos jonkinlaista: sydämellistä ja vähemmän sellaista huolten painamaa ja kepeää

KADUILLA, PUISTOISSA. 1. Kaduilla, puistoissa Kallion porukkaa jos jonkinlaista: sydämellistä ja vähemmän sellaista huolten painamaa ja kepeää KADUILLA, PUISTOISSA 1. Kaduilla, puistoissa Kallion porukkaa jos jonkinlaista: sydämellistä ja vähemmän sellaista huolten painamaa ja kepeää 2. Omissa, vieraissa kämpissä yksin tai ystävän kanssa aamuun

Lisätiedot

Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama

Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama Loisto yllättää Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama Matt. 17:1-3 1 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen.

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies Nettiraamattu lapsille Jumalan lähettämä mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Me juhlimme tänään Jeesuksen taivaaseen astumista. Miksi Jeesus meni pois? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi jäänyt tänne. Helposti ajattelemme,

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU 1. Apuverbi vaatii seuraavan verbin määrämuotoon. Lisää verbi luettelosta ja taivuta se oikeaan muotoon. Voimme Me haluamme Uskallatteko te? Gurli-täti ei tahdo Et kai

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) minä

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) minä Oppitunti 14 Persoonapronominit - Verbien taivutus (Preesens) 1 minä Minä olen. Minä laulan. Minä tanssin. Minä maalaan. Minä väritän. Minä piirrän. Minä otan. Minä myyn. Minä istun. = Olen. = Laulan.

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

DIANA NYMAN Tulisieluinen romanitar Jo lapsena Diana Nyman sai kokea syrjinnän aiheuttamaa ulkopuolisuutta. Göteborgin Romanineuvoston jäsenenä hän tekee kaikkensa, jotta tulevat sukupolvet välttyisivät

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus, suuri Opettaja

Nettiraamattu lapsille. Jeesus, suuri Opettaja Nettiraamattu lapsille Jeesus, suuri Opettaja Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

JEESUS PARANTAA NAISEN JA MIEHEN SURKASTUNEEN KÄDEN SAPATTINA

JEESUS PARANTAA NAISEN JA MIEHEN SURKASTUNEEN KÄDEN SAPATTINA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS PARANTAA NAISEN JA MIEHEN SURKASTUNEEN KÄDEN SAPATTINA 1. Kertomuksen taustatietoja Nyt meillä on poikkeuksellisesti kaksi eri kertomusta. Ne eivät

Lisätiedot

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka - pyhäkössä Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI

Lisätiedot

Nimimerkki: Emajõgi. Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä?

Nimimerkki: Emajõgi. Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä? Nimimerkki: Emajõgi I Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä? Jos olisin jäänyt veteen, olisin muuttunut kaihiksi, suomut olisivat nousseet silmiin, äitini olisi pimennossa evät pomppineet lonkista

Lisätiedot

Kirjaraportti. Elina Karhu P08D 28.09.09 1

Kirjaraportti. Elina Karhu P08D 28.09.09 1 Kirjaraportti Elina Karhu P08D 28.09.09 1 Akvaariorakkautta Luin kirjan nimeltä Akvaariorakkautta, joka kertoo kahden nuoren ihmisen, Saaran ja Jounin suhteesta. Suhteen pulmana on Saaran ongelmat oman

Lisätiedot

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle.

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. Hän rakastaa minua. Tietenkin minä rakastan häntä. Kyllä minä uskon, että hän rakastaa minua... Hänhän on vaimoni! Joskus hän sanoo sen ääneenkin. Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. On hyvä

Lisätiedot

Kappale 2. Tervetuloa!

Kappale 2. Tervetuloa! Kappale 2 Tervetuloa! 17 Virtaset muuttavat On maanantai. Virtaset muuttavat. Osoite on Koivutie 8. 18 Joonas Virtanen on pihalla. Pieni poika tulee ulos. Hei, kuka sinä olet? Minä olen Joonas Virtanen.

Lisätiedot

KÄSIKIRJOITUS TYÖ ENNEN HUVIA. (Lyhytelokuva, draama komedia)

KÄSIKIRJOITUS TYÖ ENNEN HUVIA. (Lyhytelokuva, draama komedia) KÄSIKIRJOITUS TYÖ ENNEN HUVIA (Lyhytelokuva, draama komedia) 1. INT. Työpaikka, toimisto. Ilta klo.19.45. Kesto 30s. istuu yksin työpaikan suuressa toimistotilassa omassa työpisteessään. Yösiivooja tulee

Lisätiedot