Kantokäsittelyn toteutus

Transkriptio

1 Kantokäsittelyn toteutus METSÄTEHON OPAS

2 ISBN Graafinen suunnittelu ja sivunvalmistus: Studio Jussi Ronkainen Ky Paino: F.G. Lönnberg Helsinki 2001

3 Sisältö 1. Sienet puuainetta pilaamassa Lahoaminen laholajit Kasvuaikainen laho Juurikääpälaho alku, eteneminen ja vaikutukset Juurikääpälahon torjunta Kantokäsittely Kantokäsittelyalue Kantokäsittelyn ajankohta ja kohde Kantokäsittelyn toteutus Työjäljen valvonta Kantokäsittelyn kustannukset, maksaminen ja korvausten hakeminen Seuranta ja tilastointi Kantokäsittelylaite Kantokäsittelyaine Kantokäsittelyaineen terveysvaikutukset Kantokäsittelyn ympäristövaikutukset Kantokäsittely tulevaisuudessa Lyhyesti lahosta Opaskirjallisuutta Muistilista hakkuukoneen kuljettajalle 1

4 Alkusanat Kantokäsittelyä tehdään juurikäävän tuhojen vähentämiseksi. Juurikääpä on pahin lahon aiheuttaja kasvavassa puustossa. Sen aiheuttamasta kuusen tyvilahosta ja männyn tyvitervastaudista arvioidaan koituvan metsätaloudellemme miljoonan markan menetykset vuosittain. Tuhot lisääntyvät ellei juurikäävän torjuntaa tehosteta. Tämä opas on tehty kantokäsittelyn toteuttajille auttamaan eri vaiheissa päätöksenteosta levitystyöhön ja työtuloksen valvontaan. Oppaassa annetaan ensin biologista taustatietoa juurikäävästä ja sen torjunnan perusteista. Sitten käydään lävitse torjuntakohteiden valinta, kantokäsittelytyön varsinainen toteutus, kustannukset, levityslaitteet ja laitekehitys sekä lopuksi kantokäsittelyaine ja sen terveysvaikutukset. Opas on tarkoitettu erityisesti hakkuun suunnittelijoille, urakoitsijoille, hakkuukoneen kuljettajille sekä hakkuutyömaiden työnjohdolle. Se soveltuu myös oppilaitosten opetusmateriaaliksi. Oppaan on laatinut Markku Mäkelä Metsäteho Oy:stä. Rahoitukseen on osallistunut maa- ja metsätalousministeriö. 2

5 1 Sienet puuainetta pilaamassa Sienet aiheuttavat muutoksia puuaineessa sekä kasvaville puille että hakatulle puutavaralle. Harmittomimpia sieniä puuaineen laadun kannalta ovat hakatussa puutavarassa esiintyvät homesienet. Ne muodostavat rihmastoja puun ulkopinnalle ja katkaisukohtiin. Runsaat homesieniesiintymät voivat aiheuttaa oireita puiden käsittelijöille. Värivikaa aiheuttavat sienet ovat etupäässä hakatun puutavaran ongelma. Värivikaa aiheuttavat sienet eivät yleensä tuhoa soluseinämiä eivätkä näin ollen heikennä puuaineen rakennetta. Värivika aiheuttaa laadun heikentymistä lähinnä sahatukeissa. Lahottajasienet hajottavat puuainetta, jolloin puu ei monesti kelpaa aiottuun käyttökohteeseen. Sienten aiheuttama lahoaminen vaikeuttaa myös tuotteiden valmistusta sekä heikentää lopputuotteiden ominaisuuksia ja laatua. Lahottajasieniä on kahdenlaisia: valkolahottajia, joiden lahotustyö alkaa ligniinistä sekä ruskolahottajia, jotka aloittavat lahotustyön selluloosasta ja hemiselluloosasta. 3

6 2 Lahoaminen laholajit Puuaineen lahoamista tapahtuu sekä kasvavissa puissa että puutavarassa. Hakkuun jälkeisessä pitkäaikaisessa varastoinnissa puuaine muuttuu sinistäjä- ja lahottajasienten vaikutuksesta. Käytännössä tämä vaikuttaa vain sellupuun laatuun, sillä tukit ja hiomopuu toimitetaan käyttöön niin nopeasti, etteivät muutokset ehdi alkaa. Viimeisten tutkimusten mukaan sellupuussa varastoinnin aikana tapahtuvat puuainemuutokset alkavat nopeammin ja ovat merkittävämpiä kuin aiemmin on tiedetty. Hakkuun jälkeen tapahtuviin puuainemuutoksiin voidaan vaikuttaa puun kiertoa nopeuttamalla tai erityisvarastoinnilla. Kasvuaikainen laho on maanlaajuinen ongelma. Lahon aiheuttajat vaihtelevat alueittain. Etelä- ja Keski-Suomen pahin kuusen kasvuaikainen lahottaja on juurikääpä, Pohjois- Suomessa muut lahottajasienet. Kasvuaikaisen lahon torjunta vaatii kokonaisvaltaisia toimia ja pitkäjänteisyyttä. Esimerkiksi juurikääpä metsikköön päästyään leviää juuriyhteyksien välityksellä niin, että se lopulta saastuttaa kaikki metsikön puut. Sieni säilyy kasvavissa puissa ja kannoissa tartuttamiskykyisenä vuotta. 3 Kasvuaikainen laho Kasvuaikainen laho on pääosin tyvilahoa, joka sijaitsee puun tyviosassa. Pahin puita kasvuaikana lahottava sieni on juurikääpä. Sen on arvioitu aiheuttavan 80 % kuusen tyvilahosta. Sama sieni aiheuttaa männyille tyvitervastautia. Juurikääpää esiintyy kaikenikäisissä puissa, eniten kuitenkin tukkikokoisissa puissa. Toinen kasvuaikana puiden keskiosaa lahottava sieni on mesisieni. Se esiintyy vanhoissa, usein huonokuntoisissa puissa. Mesisieni aiheuttaa ns. pönttölahon, jolloin kaikki puuaine lahoaa tyviosan keskeltä. Mesisieni nousee harvoin metriä korkeammalle rungossa eikä se leviä puusta toiseen kuten juurikääpä. Kasvuaikana korjuu- tai muista vaurioista puuhun tunkeutuvat lahottajasienet myös aiheuttavat lahoa. Yleisin vauriolahon aiheuttaja on verinahakkasieni. Vauriolahon tuntee parhaiten siitä, että se on epäsymmetrisesti samalla puolella runkoa kuin vaurio. 4

7 4 Juurikääpälaho alku, eteneminen ja vaikutukset Juurikääpä leviää metsikköön yleisimmin kantopintojen kautta. Kasvava puu voi saada juurikääpätartunnan myös juuri- ja tyvivaurioiden kautta. Juurikääpäitiöitä on ilmassa kesäaikana paljon ja niitä laskeutuu kaikkialle metsään. Kuusen ja männyn kantojen tuoreilla kaatopinnoilla itiöt itävät nopeasti, ja rihmasto tunkeutuu puuhun. Sieni leviää rihmastonsa avulla juuriyhteyksien tai -kosketusten välityksellä terveisiin puihin. Kuusen juurikääpätartunta näkyy aluksi violetinvärisenä rengasmaisena värivikana tyvellä. Värivika täyttää renkaan, joka vähitellen sienen hajotustoiminnan edetessä muuttuu kovaksi, vaaleanruskeaksi lahoksi. Myöhemmin laho pehmenee ytimestä alkaen. Juurikääpälaho nousee rungossa useita metrejä keskimäärin 30 cm vuodessa rajoittuen pääasiassa sydänpuuhun. Männiköissä juurikääpä aiheuttaa tyvitervastautia, jossa juuret pihkoittuvat ja lahoavat. Taudin seurauksena puut kuolevat pystyyn tai kaatuvat. Tyvitervastauti on yleinen Kaakkois-Suomessa. Tyvilahoa sisältävä puu käytetään sellun valmistukseen tai energian tuottamiseen. Eteläsuomalaiselle sellutehtaalle tulevasta raaka-aineesta keskimäärin % on tyvilahoa sisältävää kuusta. Tämä puu on suurimmaksi osaksi tukkipuukokoista, joten sen arvo ilman lahovikaa olisi huomattavasti suurempi. Tyvilahoisen kuusen käyttäminen sellussa pienentää pienikokoisen männyn käyttötarvetta. Se puolestaan vähentää harvennusmännyn kiinnostavuutta ja saattaa siten vaikuttaa harvennusrästien lisääntymiseen. 5

8 5 Juurikääpälahon torjunta Juurikääpä heikentää metsiemme terveyttä. Sen vaikutukset näkyvät metsistä saatavien puutavaralajien määrämuutoksina. Sahatukkien ja kuusihiomopuun määrät vähenevät kun taas sellu- ja energiapuun määrät kasvavat. Muutoksista aiheutuu taloudellisia tappioita metsänomistajille. Myös puuta jalostavan teollisuuden tulee ottaa muutokset huomioon pitkän aikavälin puunkäyttöä suunnitellessaan. Tätä koko metsätaloutta uhkaavaa tilannetta valtiovalta ja metsätalouden edistäjät ovat ryhtyneet ponnekkaasti torjumaan. On määritelty juurikäävän torjuntaa tarvitsevat alueet, kohteet ja ajankohdat. Juurikäävän torjunnan ainekustannuksiin on vuodesta 1997 alkaen voitu käyttää metsänparannukseen tarkoitettuja varoja ja valtion panostusta on tarkoitus edelleen lisätä työn toteutuksen tukemiseksi. yleistymistä ja joilla voidaan vähentää juurikäävän tuhoja. Juurikääpätuhojen yleistymistä hidastavat hakkuiden, erityisesti harvennusten ajoittaminen talviaikaan kantokäsittely sulan maan aikaisissa hakkuissa puulajin vaihto uudistamisen yhteydessä silloin kun kasvupaikka sen sallii lehtipuusukupolvi hävittää juurikääpätartunnan kasvupaikalta; myös kuusen vaihto männyksi tervehdyttää. Puulajin vaihto voidaan tehdä myös pelkästään metsikön sairaissa osissa. Juurikääpätuhoja voidaan myös vähentää suosimalla sekametsän kehittymistä sienen leviäminen puusta toiseen vaikeutuu harvalla kasvatusasennolla leviäminen juurten kautta vaikeutuu Juurikäävän tuhoja ja leviämistä tulee torjua, sillä juurikääpä on muihin lahottajiin nähden poikkeuksellisen tuhoisa. Se esiintyy talousmetsissä tarttuen hyväkuntoisiin kuusiin ja mäntyihin. Lisäksi se kerran metsään päästyään tartuttaa taudin muihin puihin myös seuraavassa puusukupolvessa. Juurikäävän torjunnassa ensisijaisen tärkeää on pyrkiä estämään uusia metsiköitä saamasta juurikääpätartuntaa. Näin pystytään vähentämään juurikäävän lisääntymistä ja pitkällä aikavälillä myös tautikohteiden määrää. Erityisen tärkeää juurikäävän torjunta on sellaisissa kohteissa ja paikkakunnilla, joissa tautia ei vielä esiinny. Ensisijaisesti juurikääpää tulisi torjua vaikeuttamalla sen lisääntymistä mieluimmin luonnon omilla keinoilla. Tällaisia ovat toimenpiteet, jotka hidastavat juurikääpätuhojen 6

9 vähentämällä harvennuskertoja vähemmän korjuuvaurioita lyhentämällä lahon kuusikon kasvatusaikaa lahon suhteellinen osuus lisääntyy puuston vanhetessa. Mikäli puulajin vaihto ei tule kysymykseen, on kantokäsittely ainoa todellinen vaihtoehto sulan maan aikana toteutettavissa hakkuissa. Kantokäsittelyllä on pitkät perinteet meitä eteläisemmissä maissa, missä juurikääpä on pahempi ongelma kuin Suomessa. Meillä hakkuukoneisiin yhdistetty kantokäsittely aloitettiin 1990-luvun alkupuolella. Vasta muutaman viime vuoden aikana kantokäsittely on yleistynyt eteläisessä Suomessa. Periaatteena kantokäsittelyssä on saada kannon leikkauspinnalle ilmasta laskeutuville juurikääpäitiöille kilpailija kaatohetkellä. Tässä suhteessa nykyisin käsittelyaineena käytettävä harmaaorvakkasieni on osoittautunut tehokkaaksi. Kun harmaaorvakkaa on levitetty kannon pinnalle, ei juurikääpä pääse asettumaan enää kantoon. Avaintekijöinä kantokäsittelyn tuloksellisuudessa ovat toimintakykyinen käsittelyaine, huolellinen työskentely ja toimivat levityslaitteet. 6 Kantokäsittely 6.1 Kantokäsittelyalue Juurikäävän torjunta-alueet jaetaan kuusen juurikäävän ja männyn tyvitervastaudin torjunta-alueisiin. Kuusen juurikäävän torjunta-alue käsittää koko maan pois lukien Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun metsäkeskusten alueet. Kantokäsittelyn käyttöä suositellaan kuusivaltaisten metsien harvennus- ja päätehakkuisiin. Männyn tyvitervastaudin torjumiseksi kantokäsittely tulee tehdä Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan metsäkeskusten toimialueilla havupuuvaltaisissa harvennus- ja päätehakkuissa. 6.2 Kantokäsittelyn ajankohta ja kohde Kantokäsittelyä tehdään sinä aikana, jolloin lämpötila on otollinen juurikäävän leviämiselle. Tämä tarkoittaa selvästi lämpimän puolella olevia päivälämpötiloja. Käytännössä kantokäsittely aloitetaan keväällä yöpakkasten loputtua ja lopetetaan syksyllä jatkuvien yöpakkasten alettua. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan kantokäsittelyajankohta on toukokuun alun ja lokakuun lopun välinen aika. Kantokäsittelyä tehdään vain kivennäismailla. Kohdevalinta on erilainen kuusen juurikäävän ja männyn tyvitervastaudin alueilla (ks. karttaa viereisellä sivulla). Kuusen juurikääpäalueella käsittelyä tehdään, kun metsiköissä on kuusta yli 50 % puuston tilavuudesta. Torjunta tehdään aina harvennuksissa. Päätehakkuissa kantokäsittely tehdään silloin, kun puulajia ei vaihdeta. jos männyn tyvitervastautia esiintyy saman kunnan alueella, ja kohteissa on mäntyä yli 50 % puuston tilavuudesta. Männyn tyvitervastaudin riskialueella käsittely tehdään, kun metsikössä on havupuita yli 50 % puuston tilavuudesta. Torjunta tehdään sekä harvennus- että päätehakkuissa. Kantokäsittelyn toteutusajankohdat ja kohteet on esitetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa juurikäävän torjunnan tukemisen perusteissa. 7

10 6.3 Kantokäsittelyn toteutus Kantokäsittely tehdään hakkuukoneeseen asennetulla kantokäsittelylaitteella. Nykyisin laite on vakiovaruste kantokäsittelyalueelle hankittavissa uusissa hakkuukoneissa. Käytettyinä myytäviin kantokäsittelylaitteettomiin hakkuukoneisiin laite asennetaan jälkiasennuksena. Suomessa kantokäsittelyaineena käytetään biologista harmaaorvakkavalmistetta Rotstopia. Kantokäsittely tehdään ruiskuttamalla kaadettavan kuusen ja männyn kaatoleikkauspintaan käsittelyainetta. Lehtipuita ei käsitellä, koska harmaaorvakka ei ole lehtipuiden lahottajasieni. Kantopinnan käsittely riittää, sillä kannon kyljistä ja juurista tuleva tartunta on vähäistä kantopintaan verrattuna. Tavoitteena on saada koko kantopinta peittymään käsittelyaineella. Tällöin kantokäsittelyn teho on vähintään 90 %. Jos osa sahauspinnasta jää käsittelemättä, torjuntateho alenee vastaavasti. Metsäntutkimuslaitos on määrittänyt ehdottomaksi minimiksi 85 %:n peittävyyden. Kantojen peittävyys määritetään käsittelyaineeseen sekoitettavan väriaineen perusteella. Peittävyystarkastelu on syytä tehdä mahdollisimman nopeasti käsittelyn jälkeen, sillä väriaine alkaa vähitellen vaalentua kannoissa. Käsittelyaineen määrän voidaan katsoa olleen riittävä, mikäli merkkiväri erottuu levityspäivän ajan selvästi kantopinnalta. Käytännössä kantokäsittelyn toteutus alkaa käsittelyaineen (Rotstop ) hankinnasta. Aineen hankinnan hoitavat yleensä puunhankintayritykset. Yksittäistapauksissa tilaukset voi tehdä keskusliikkeiden kautta. Tällöin aine toimitetaan Kemira Agro Oy:stä Matkahuollon tai postin kautta. Kantokäsittelyaine on eläviä sieni-itiöitä sisältävä biologinen tuote, jonka käsittelyssä on oltava huolelli- 8

11 nen. Jotta sienen itävyys säilyisi hyvänä, Rotstop-pussit on säilytettävä viileässä. Kantokäsittelyaine tehdään sekoittamalla Rotstop-pussien sisältö hakkuukoneen kantokäsittelyainesäiliöön laitettuun puhtaaseen veteen sekoitussuhteessa 1 gramma ainetta 1 litra vettä. Pussien päälle on painettu ohje avaamisesta ja liuoksen teosta sekä tarvittavista suojavälineistä. Valmiiseen käsittelyaineliuokseen lisätään erillisiä väritabletteja mahdollistamaan työjäljen seuranta. Kun käsittelyainesäiliö on täytetty, alkaa varsinainen kantokäsittely. Työtä aloitettaessa on syytä tarkistaa peittävyys erikokoisilla kannoilla. Ruiskutuksen oikea ajoitus on syytä säätää kauden alussa ja muutoinkin tarvittaessa, kuitenkin muutaman kerran kaudessa. Liian myöhäinen ruiskutuksen alku ja aikainen loppuminen näkyvät vajautena kantopinnalla. Liikaruiskutuksen havaitsemiseksi on tarpeen nousta koneesta ja katsoa kantojen ympäristöä ylivaluman selvittämiseksi. Tavoite on, että aamulla tehty kantokäsittelyainemäärä riittää vain yhden päivän tarpeisiin. Perustelu menettelylle on valmiiksi tehdyn aineen huono säilyminen sekä laitteiston puhtaana ja toimintakykyisenä pysyminen. Kantokäsittelylaitteisto toimii sitä moitteettomammin mitä enemmän sen puhtaudesta huolehditaan. Parhaaseen tulokseen päästään huuhtelemalla letkut päivittäin, tyhjentämällä käsittelyainesäiliö muutaman kerran viikossa ja huuhtelemalla säiliö kerran viikossa. Itse hakkuutyön aikana tulee seurata kantojen peittymistä. Käsittelemättömät viirut kertovat kantokäsittelyterälevyn reikien tukkeutumisista. Tukkeutumia on yritettävä poistaa esimerkiksi paineilmalla tai sitten on vaihdettava terälevy ja aukaistava reiät myöhemmin esimerkiksi korjaamohallilla. Kun koko kantokäsittelyn ajan huolehditaan työjäljen laadusta, saavutetaan tavoiteltu tulos peittävyys, joka takaa tehokkaan torjunnan. Muutoin kantokäsittelyyn uhrattu aine ja työaika ovat menneet hukkaan. 6.4 Työjäljen valvonta Kantokäsittelytyön valvonnan tarkoitus on varmistaa sellainen työn toteutus, että sillä saadaan hyvä torjuntateho. Myös työssä käytettävä valtion rahoitus edellyttää työn laadun valvontaa. Kantokäsittelytyössä valvontatarve on erilaista kuin monessa muussa työlajissa. Valvonta tulee kohdistaa työjäljen laatuun eikä työn tekemiseen sinänsä. Ei ole syytä epäillä, ettei toteutetuiksi ilmoitetuilla kohteilla ole tehty kantokäsittelyä, sillä työn tekemättä jättämisestä ei ole kenellekään hyötyä. Lisäksi työnjohto ja metsänomistaja voivat varmistaa käsittelyn toteutuksen värillisistä kannoista. Kantokäsittelyssä valvonnalla varmistetaan käsittelyn tuloksellisuus eli kantojen riittävän hyvä peittyminen kantokäsittelyaineella. Tämä vaatii peittävyysmittauksia. Järkevintä olisi yhdistää kantojen peittävyysmittaukset muihin työmaalla tehtäviin valvontamittauksiin. Hakkuutyön jälkimittausten yhteydessä ei kantojen peittävyyttä voida mitata, sillä nämä tehdään vasta kun työmaat ovat kaikilta osin valmiit. Kantokäsittelyaineen huonosti säilyvä väri edellyttää, että peittävyysmittaukset tehdään välittömästi hakkuun jälkeen tai viimeistään samana päivänä. Näin hakkuukoneen mittalaitteen kontrollimittaukset ovat ainoa työnjohdon tekemä mittaus, johon kantojen peittävyysmittaukset voidaan yhdistää. Toinen vaihtoehto on hakkuukoneen kuljettajan itse tekemät peittävyysmittaukset. Koska yrittäjä vastaa työjäljen laadusta, on työnjohdon mukanaolo mittauksissa suotavaa. Valvonta on yrittäjän omavalvontaa, jolloin mittausten tekemisestä vastaa viime kädessä 9

12 hakkuukoneen kuljettaja. Ensimmäiset mittaukset tehdään keväällä ensimmäisellä työviikolla. Jos jälki on kunnossa mittaukset toistetaan kuukausittain. Jos jälki on huono, tehdään tarvittavat korjaukset laitteistoon ja uusintamittaus viimeistään seuraavalla työmaalla. Urakanantajayrityksen työnjohto osallistuu valvontamittauksiin mahdollisuuksien mukaan 1 3 kertaa kaudessa toistuvien hakkuukoneen kontrollimittausten yhteydessä. Työnjohdon tulisi pyrkiä osallistumaan etenkin kevään ensimmäiseen mittaukseen. Lomake täytetään seuraavasti: Täytetään yläosassa olevat tunnistetiedot Vasempaan laitaan on valmiiksi merkitty peittävyydet. Jos 25 cm:n kanto on peittynyt esimerkiksi 95 %:sti, merkitään 95:n riville ensimmäiseen tyhjään kohtaan (ks. mallilomaketta) kannon koko 25 jne. Mittausten jälkeen laskenta tehdään lomakkeen alalaidassa olevan ohjeen mukaisesti. Lomake annetaan työnjohdolle, joka kerää kantokäsittelyä tekevien hakkuukoneiden tiedot yhteen. Virallista työjäljen valvontaa tekevät metsäkeskukset. Metsäkeskukset pyytävät tietoa omiin valvontamittauksiinsa haluamistaan kantokäsittelykohteista puunhankintayrityksiltä. Näin metsäkeskusten mittaajat pääsevät tekemään kantokäsittelyn peittävyysmittaukset käynnissä olevilta työmailta. Mittaukset tehdään seuraavasti: Määritetään kantokäsittelyaineen peittävyys prosentteina koko kantopinnasta. Apuna käytetään Metsätehossa kehitettyä mittalevyä, joka auttaa käsittelemättä jääneen osan pinta-alaosuuden määrittämisessä Mitataan kannon läpimitta sentteinä. Mittaamalla kantojen läpimitat saadaan selville laitteen toimiminen erikokoisissa kannoissa. Erikokoisia kantoja mitataan satunnaisesti 50 ensimmäistä eteen sattuvaa. Työjäljen valvonnalla ei saada selville kantokäsittelyn tehokkuutta eli sitä onko kantokäsittelystä todella hyötyä juurikäävän torjunnassa ja estääkö kantoihin ruiskutettu harmaaorvakkaliuos juurikääpäitiöiden pääsyn puuaineeseen. Tämän selvittämiseksi tulee hakkuun jälkeisenä kesänä ottaa näytekiekkoja kantokäsittelykohteilta ja määrittää kiekoista niissä olevat sienet. Samalla saadaan selville kantokäsittelyaineessa käytetyn sienikannan tehon säilyminen jatkuvassa käytössä. Työ tulee tehdä säännöllisin välein. Se soveltuu Metsäntutkimuslaitoksen toteutettavaksi. 6.5 Kantokäsittelyn kustannukset, maksaminen ja korvausten hakeminen Kantokäsittelystä aiheutuu käsittelyaine- ja levitystyökustannuksia. Levityskustannukset voidaan jakaa kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Kiinteät kustannukset koostuvat lähinnä levityslaitteen hankinnasta. Laite hankitaan yleensä uutena ostettavan hakkuu- 10

13 11

14 laitteen osana, jolloin se sopii kokonaisuuteen ja on helppo asentaa. Muuttuvat kustannukset koostuvat kantokäsittelyn toteuttamiseksi tarvittavista työ- ja tarvikekustannuksista. Kantokäsittelystä johtuvaa ylimääräistä työtä ovat mm. veden hankinta, käsittelyaineen teko, laitteen huolto- ja korjaustyö sekä laitteiston puhdistaminen. Muuttuvat laitekustannukset muodostuvat mm. kalliimmista terälevyistä ja mahdollisista käytössä rikkoutuvista levityslaitteiston osista. Keväällä 2001 säädetty laki kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta antaa mahdollisuuden myöntää juurikäävän riskialueella toteutettavaan juurikäävän torjuntaan tukea paitsi torjunta-ainekustannuksiin myös torjunta-aineen levityksen kustannuksiin. Tuki annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävin perustein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kestävän metsätalouden rahoitusvaroista (myöhemmin Kemera) maksetaan kantokäsittelyaine sekä levityksen muuttuvia kustannuksia vastaava summa. Korvaus määritetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa ja se on erisuuruinen harvennus- ja päätehakkuissa. Siihen on vastaisuudessa tarkoitus tehdä inflaatiotarkistukset. Kiinteät kustannukset jäävät puun hakkauttajien maksettavaksi. Toteutukseksi suositetaan järjestelyä, missä kantokäsittelylaite katsotaan hakkuukoneen sellaiseksi kiinteäksi osaksi, joka otetaan mukaan koneen hankintahintaan käyttökustannuksia laskettaessa. Tällöin kantokäsittelylaitetta kuoletetaan kaikkien hakkuiden aikana ja se tulee kuoletetuksi kantokäsittelyn toteutusmäärästä riippumatta. Jos puun hakkauttajat maksavat kantokäsittelyn kiinteät kustannukset, ja muuttuvat kustannukset rahoitetaan Kemera-varoista, tulevat kantokäsittelyn kustannukset yksityismetsissä näillä katetuiksi. Edellytyksenä on, että torjuntatyön ajankohta ja kohde täyttävät maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa asetetut edellytykset. Muussa tapauksessa kantokäsittelyn ja aineen maksaa kokonaisuudessaan metsänomistaja. Lain nykyisen tulkinnan mukaan muiden kuin yksityisten metsänomistajien kantokäsittelykohteisiin ei myönnetä tukea aine- tai levityskustannuksiin. Suositeltavaa on, että puunhankintayritys maksaa kantokäsittelyn toteutusvaiheessa aineen ja levityksen. Yksityismetsissä tehdystä kantokäsittelystä yritys sitten hakee korvauksen aine- ja levityskustannuksista metsäkeskukselta. Hankintahakkuiden kantokäsittelyyn korvausta voi hakea hakkauttaja tai hakkuun suorittaja. Rahoitushakemus tehdystä kantokäsittelytyöstä ja käytetystä käsittelyaineesta toimitetaan metsäkeskuksiin kauden päätyttyä, viimeistään 2 kuukauden kuluessa riskiajankohdan päättymisestä. Tarkastuksia varten tarvitaan seuraavat tiedot. Rahoitushakemuslomakkeella ilmoitetaan koko tuen hakuerää (kaikki tilat yhteensä) koskevat tiedot: tuen hakija (hakkuutyön suorituttaja) harvennushakkuun pinta-ala, ha ja hakattu puumäärä, m 3 yhteensä päätehakkuun pinta-ala, ha ja hakattu puumäärä, m 3 yhteensä torjunta-ainekustannukset yhteensä kopiot torjunta-aineen ostolaskuista tilojen lukumäärä Rahoitushakemukseen vaaditaan seuraavat tilakohtaiset tiedot (rahoitushakemuksen liite): maanomistaja tilan kiinteistötunnus (tai kunta, kylä ja tila) kantokäsiteltyjen kuvioiden numerot (mikäli saadaan tietojärjestelmästä) 12

15 harvennushakkuuala, ha ja hakattu puumäärä, m 3 päätehakkuuala, ha ja hakattu puumäärä, m 3 Helpoiten liitetiedot saadaan tekemällä tietojärjestelmiin sellainen muutos, että kyseiset tiedot tulostuvat puukauppakohtaisesti. Syntyvä tuloste kelpaa liitteeksi. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio tekee erillisen liitetietolomakkeen niille, jotka eivät saa tietoja tietojärjestelmästään. 6.6 Seuranta ja tilastointi Tietoja kantokäsittelyn toteutuksesta tarvitaan eri käyttötarkoituksiin. Kantokäsittelymääriä tarvitaan seurantaan ja tulevan ennakointiin. Metsäkeskuskohtaisista toteutusmääristä saadaan selville kantokäsittelyn osuus torjuntatarpeessa olevista kohteista. Metsäkeskukset saavat yksityismetsien kantokäsittelymäärät käsittelyaine- ja levitystyön korvaushakemuksista. Myös muiden metsänomistajien metsissä tapahtuneen kantokäsittelyn määrät hakkuutavoittain tulee ilmoittaa kauden päätyttyä metsäkeskuksiin. Kantokäsittelyainemäärien seuranta antaa tietoa levityslaitteiden kehittymisestä ja levityksen tarkentumisesta. On mahdollista pienentää kannon ympäristöön menevää ainemäärää ilman että itse kantoon osuva ainemäärä pienenisi. On arvioitu, että jos kaikki torjunnan tarpeessa olevat kohteet käsitellään, vuotuiset kantokäsittelyainekustannukset olisivat noin 20 miljoonaa markkaa. Pienelläkin kannon ympäristöön menevän käsittelyainemäärän vähentymisellä saadaan aikaan huomattavia säästöjä. Hakkuukonekohtaisen käsittelyainemenekin seuraaminen auttaa löytämään muista poikkeavat levityslaitteistot. Tällöin on mahdollista selvittää poikkeavuuden aiheuttaja ja saada aikaan parannusta. Hakkuukonekohtainen ainekulutus saadaan jakamalla ainekulutus harvennuksissa ja päätehakkuissa niistä hakatuilla kuutiometrimäärillä. Tällainen selvitys puunhankintayritysten tulisi tehdä käyttämistään hakkuukoneista kantokäsittelykauden päätyttyä. 13

16 6.7 Kantokäsittelylaite Kantokäsittelylaitteita on toimintaperiaatteeltaan kahdenlaisia: terälevyn tai suuttimen kautta levittäviä. Terälevyratkaisussa käytetään erityisvalmisteista kantokäsittelyterälevyä, jossa on reikiä aineen kaatosahauksen aikana tapahtuvaa ruiskuttamista varten. Suutinvaihtoehdossa aine ruiskutetaan sahakoteloon tai terälevyn istukkaan sijoitetun suuttimen kautta kaatosahauksen aikana tai puun kaatuessa. Terälevyn kautta tapahtuvassa levityksessä kantokäsittelyaine osuu lähes varmasti kantopinnalle. Puiden koon vaihtelu aiheuttaa kuitenkin sen, että pienillä puilla osa aineesta menee kannon ohitse, sillä terälevyjen rei ityksen pituus mitoitetaan isojen puiden mukaan. Pihka ja puru saattavat tukkia terälevyissä olevia reikiä työn aikana. Molempiin ongelmiin on saatu parannuksia terälevykehityksen myötä. Kantokäsittelyyn tarkoitettuja terälevyjä ei tulisi käyttää lyhytaikaisestikaan työmailla, joilla ei tehdä kantokäsittelyä. Kuusikohteilla mäntyjä ei pidä jättää käsittelemättä, koska tällöin reiät tukkeutuvat pihkasta. Suutinmenetelmällä pystytään saamaan hyvä peittävyys pienille kannoille. Peittävyysmittaukset ovat osoittaneet, että alle 20 cm:n kannoilla levitysjälki on hyvä, mutta alkaa huonontua nopeasti kannon koon kasvaessa. Isoilla puilla joudutaan lisäksi ennen ruiskutusta odottamaan puun kaatumisen alkamista, johon kuluu lisäaikaa. Suuttimella ruiskutettaessa käsittelyaineen määrää pystytään säännöstelemään terälevyä paremmin. Suuttimella käsittelyaine leviää kuitenkin epätasaisesti kannon eri osiin. Suutinmenetelmän käyttäminen päätehakkuissa ei ole suositeltavaa. Kantokäsittelylaitteen toimintaan vaikuttaa paitsi laite sinänsä myös laitteen säädöt. Varsinaisen levityslaiteen kehitystyö on ollut 14

17 melko vähäistä. Eräässä mallissa pumppu on korvattu tehokkaammalla. Hakkuukoneen tietojärjestelmien kehittyminen on mahdollistanut sahauksen aikana muuttuvan paineen käyttämisen levitysjäljen tasaisuuden parantamiseksi. Suurin kehitystyö on tehty kantokäsittelyterälevyissä. Aiemmin reikiä oli aivan liikaa liian pitkällä alueella. Tämä aiheutti paineen vähentymistä sahauskohdassa, kun aine meni kannon ulkopuolella olevista rei istä. Myös pihka ja roskat tukkivat useasti terälevyn keskiosan reikiä. Reikämäärien vähentämisellä ja uudella sijoittelulla on saatu parempia tuloksia niin levitysjäljessä, ainekulutuksen pienentymisessä kuin tukkeutumisten vähentymisessä. Kantokäsittelylaitteen moitteeton toiminta vaatii oikean levityspaineen. Liian pienellä paineella ainetta ei ehdi levitä riittävästi kantoihin koko kantopinnan peittämiseksi. Ongelma on pahin pienillä puilla, joissa sahausnopeus on suuri. Suurella paineella ainekulutus kasvaa helposti liian suureksi. Hyvin suuret paineet saattavat tappaa harmaaorvakkaitiöt käsittelyaineliuoksessa, sillä niillä on rajallinen paineensietokyky. 6.8 Kantokäsittelyaine Kantokäsittelyn tulos muodostuu paitsi onnistuneesta levityksestä myös toimintakykyisestä kantokäsittelyaineesta. Käytetty kantokäsittelyaine Rotstop sisältää eläviä harmaaorvakkasienen itiöitä. Harmaaorvakka on havumetsissämme yleisesti esiintyvä lahottajasieni, joka osallistuu kuolleen puuaineen sisältämien ravinteiden palauttamiseen kasvillisuuden käyttöön. Harmaaorvakka poikkeaa juurikäävästä siten, ettei se pysty lahottamaan elävää puustoa. Rotstop-kantokäsittelyaineen torjuntateho perustuu siihen, että tuoreen kannon pinnalle levitetään harmaaorvakkasientä, joka vähitellen asuttaa koko kannon. Tällöin kannolle laskeutuville juurikääpäitiöille ei jää elintilaa. Rotstop on Kemira Agron tekemä biologinen tuote, joka sisältää eläviä harmaaorvakkasieni-itiöitä. Tuote on jauhemainen ja sisältää orvakan itiöitä 5 10 milj. kpl/g. Suurin osa tuotteesta on kuitenkin ns. kantaja-ainetta (silikaattijauhetta). Harmaaorvakkaitiöt ovat toimintakykyisiä 7 38 C:n lämpötiloissa, jolloin itiöt itävät ja kasvattavat sienirihmastoa puuainetta lahot- Lähitulevaisuudessa kantokäsittelylaitteiston kehitys jatkunee pääasiassa terälevyn osalla. Aine pyritään saamaan kohdistumaan tarkemmin kannon keskiosaan, jolloin painetta ja kuluvaa ainemäärää voidaan pienentää peittävyyden siitä kärsimättä. Käyttämällä uuden sukupolven terälevyjä, pitämällä paineet ja säädöt kohdallaan sekä huolehtimalla laitteiston säännöllisestä puhdistamisesta on mahdollista saavuttaa hyvä työjälki, toisin sanoen saada kantopinnat peittymään tasaisesti pienemmällä käsittelyainemäärällä. 15

18 taen. Alhaisemmissa lämpötiloissa sieni ei kasva, mutta ei myöskään kuole, ja lämpötilan noustessa se alkaa taas kasvaa. Pitempiaikaisissa korkeissa lämpötiloissa sieni-itiöt sen sijaan kuolevat. Nämä on syytä muistaa aineen käsittelyketjua sekä käyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Rotstop -harmaaorvakkavalmistetta myydään 5 g:n ja 25 g:n annospusseissa. Tilaukset tehdään keskusliikkeiden kautta. Pienet erät toimitetaan asiakkaalle yleensä postitse, suuremmat Matkahuollon kautta. Koska Rotstop sisältää eläviä sieni-itiöitä ja jotta niiden itävyys pysyisi hyvänä, on Rotstop-pussit säilytettävä viileässä. Avaamattomassa pakkauksessa tuote säilyy 12 kk, jos se varastoidaan alle +8 C:ssa ja 18 kk alle 18 C:ssa. Lämpimään otettu pakkaus on käytettävä viikon sisällä ja avattu pakkaus sekä valmis käyttöliuos vuorokauden kuluessa. Käyttöliuoksessa itiöt kuolevat, jos lämpötila nousee useamman tunnin ajaksi asteeseen. Hetkellisen lämpötilan nousun liuoksen itiöt kestävät eli läpimeno hakkuukoneen kuumien kohtien kautta ei aiheuta ongelmia. Rotstop-valmisteen säilyminen tehokkaana vaatii lähes täydellisen kylmäketjun valmistajalta käyttöpaikkaan sekä käytön tarkkaa ennakkosuunnittelua. Käytännössä työnjohto voi toimittaa Rotstop-pusseja sovitun aikataulun mukaisesti yrittäjille. Yrittäjä tai hakkuukoneen kuljettaja säilyttää ylimääräiset pussit pakastimessa tai jääkaapissa ja ottaa päivittäin vain tarvittavan määrän mukaan työmaalle. Käyttöliuos valmistetaan sekoittamalla aine ohjeiden mukaisesti puhtaaseen veteen. Tuote ei sisällä väriainetta, se lisätään erillisinä tabletteina valmiiseen käyttöliuokseen. Käsittelyaineen tekemistä maastossa hankaloittavat tuuli ja sade sekä monesti kantokäsittelyainesäiliön sijainti. Työtä helpottaa, jos kuljettaja tekee kotonaan valmiiksi liuoksen väritabletteineen esimerkiksi 1,5 2,5 litran pulloon ennen työmaalle lähtöä. Tällöin valmiin aineliuoksen ja veden yhdistäminen sujuu maastossa nopeammin ja helpommin. Sisätiloissa on myös helpompi käyttää tekemisessä tarvittavia suojavälineitä. Aineen tekemistä helpottaisi, mikäli yhdestä annospussista saataisiin tarvittava liuosmäärä. Myös ehdotuksia erilaisista ainepakkauksista liukenevista pusseista valmiiseen nesteeseen on esitetty helpottamaan aineen tekoa. Nämä eivät Kemiran edustajien mukaan ole kuitenkaan kantokäsittelyainetapauksessa mahdollisia toteutusratkaisuja. Kehitystyötä kuitenkin tehdään. Harmaaorvakka ei lahota kasvavia puita, mutta on yleinen havupuutavaran lahottaja. Kantokäsittelyssä käsittelyainetta joutuu kannon ohella myös kaadettavan puun tyveen. Tutkimusten mukaan harmaaorvakkasieni etenee puutavarassa kesäolosuhteissa 2 4 senttimetriä viikossa. Ensimmäiset orvakan aiheuttamat puun värinmuutokset ilmaantuvat lämpimällä säällä yleensä vasta sinistymän ilmaantumisen jälkeen, parissa kolmessa viikossa. Sahatukit toimitetaan sahaukseen niin nopeasti, ettei orvakka ehdi vaikuttaa, ja sahatavaran kuivauksessa orvakka kuolee. Sellutehtaiden hakekasoissa orvakka ei ole merkittävä lahottaja. Lisääntynyt lahoamisen vaara on suurin pitkään varastoidussa harvennusten mäntykuitupuussa. 6.9 Kantokäsittelyaineen terveysvaikutukset Rotstop-kantokäsittelyaine on luokiteltu torjunta-aineeksi, joten sen käytössä on noudatettava valmistepussissa olevia ohjeita ja suojavälinesuosituksia (muovikäsineet, hengityssuojain ainetta sekoitettaessa). Asianmukaisesti käytettynä valmisteella ei ole osoitettu olevan vaikutusta kantokäsittelyä tekevien terveyteen. Aineen mahdollisia terveysvaiku- 16

19 tuksia kantokäsittelyn toteuttajiin on tutkittu Suomessa Kuopion aluetyöterveyslaitoksessa. Tutkimustulosten mukaan noudattamalla tuotteen käytöstä annettuja ohjeita, levitystyön tekijälle ei aiheudu mitään terveydellistä vaaraa. Tämä koskee sekä hengityksen kautta tapahtuvaa altistusta että aineen nestemäisessä muodossa tapahtuvaa käsittelyä. On kuitenkin muistettava, että vaikka harmaaorvakka on yleinen sieni havumetsissä, ja metsäilma saattaa kesäaikana sisältää runsaasti orvakan itiöitä, ovat sieni-itiöt Rotstoppussissa lähes ainoa aineosa. Pussin sisällön hengittäminen esimerkiksi sitä hampailla avattaessa aiheuttaa moninkertaisen altistuksen normaalin verrattuna. Toinen teoriassa mahdollinen tapa saada kantokäsittelyainetta on kantokäsittelykohteilta poimituissa marjoissa tai sienissä. Harmaaorvakka ei kasvata sienirihmastoa kuin kuolleessa havupuussa, joten muualta se häviää kuivuttuaan tai sateen huuhtelemana. Lisäksi on huomattava, että jos kantojen ympärillä on hakkuun jäljeltä kantokäsittelyainetta, on siellä myös teräketjuöljyä, joka varmasti säilyy kauemmin marjojen ja sienten pinnalla. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei kantokäsittelyaineesta aiheudu terveysriskiä ohjeiden mukaisesti toimittaessa. 17

20 7 Kantokäsittelyn ympäristövaikutukset Kantokäsittelyssä hakkuualueille levitetään ainetta, joka on hyvin yleinen sieni lähes kaikkialla havumetsissä. Kesäkautena harmaaorvakkaitiöitä on ilmassa runsaasti eli kantokäsittelykohteille itiöitä leviää myös ilmasta. Rotstopin sisältämä orvakkakanta on eristetty suomalaisesta kuusen kannosta, joten se ei muuta olemassa olevaa orvakkakantaa. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan kemialliset juurikäävän torjunnassa käytettävät aineet Urea ja boori tuhoavat kannon ympärillä olevan aluskasvillisuuden. Biologisen harmaaorvakan ei puolestaan havaittu aiheuttavan mitään muutoksia. Tietyn sienikannan yksipuolinen levittäminen eli suosiminen saattaa ainakin teoriassa aiheuttaa muutoksia olemassa oleviin kantoihin. Tätä voidaan kuitenkin torjua seuraamalla Rotstop-tuotteen biologista tehoa ja varautumalla tarvittaessa vaihtamaan käytetty orvakkakanta. 18