MERKINTÖJÄ SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUDESTA Anneli Pohjola. Pohjola, Anneli 2007: Merkintöjä sosiaalityön asiantuntijuudesta (s.

Transkriptio

1 MERKINTÖJÄ SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUDESTA Anneli Pohjola

2 Sosiaalityön osaaminen ja työorientaatiot Rantalaiho Ulla- Maija (2005) Yhteiskunnallisen toimintaympäristön ymmärtämiseen liittyvä yhteiskuntatieteellinen osaaminen Palvelujärjestelmään kietoutuva resurssiosaaminen Kehittämistä mahdollistava innovaatio-osaaminen Tiedontuotantoon liittyvä tutkimuksellinen osaaminen Kommunikaatiota ja yhteistoimintaa rakentava vuorovaikutusosaaminen Ihmisarvoon, oikeudenmukaisuuteen ja eettisyyteen sitoutuva arvo-osaaminen Sosiaalityön työorientaatioihin ja työprosesseihin suuntautuva metodinen osaaminen

3 Sosiaalityön osaaminen ja työorientaatiot Näiden työn sisällöllisten osaamisalueiden lisäksi sosiaalityöntekijältä edellytetään (mt.) omaan oppimiseen, kehittymiseen ja ammatillisuuteen liittyvää henkilökohtaista osaamista. Sosiaalityössä tavoitellaan myös sellaista asiantuntijuutta, jossa kyetään muuttuvissa olosuhteissa vastaamaan sekä nykyisiin että tuleviin haasteisiin tietoisilla ja eettisillä valinnoilla kriittistä reflektiivisyyttä hyödyntäen. Kun palveluprosessit muuttuvat, uudeksi osaamisalueeksi on aikaisempaa vahvemmin nousemassa myös johtaminen (Sarvimäki & Siltaniemi 2007) sekä siihen olennaisesti kytkeytyen hallinnon ja talouden osaaminen. (s. 8-9)

4 Sosiaalityön osaaminen ja työorientaatiot Konsultaatiolle tilauksen tuottavat, näennäisesti yksittäisiltä ratkaisuongelmilta vaikuttavat tilanteet kietoutuvat osaamisen monille alueille samanaikaisesti. Usein ne edellyttävät tietämistä ammatin lähtökohdista sisältäpäin ja syvemmälle menevää tulkintaa sosiaalityön mahdollisuuksista. Niissä tarvitaan jonkin tietyn työorientaation erityisosaamista ja käytettävän tiedon tarkoituksenmukaista soveltamista. (s. 9-10)

5 Sosiaalityön osaaminen ja työorientaatiot Perinteisesti konsultaatio on nähty oman työn ulkopuolisen tiedon alueelta, toisen ammatin osaajalta haettuna vastauksena akuuttiin rajattuun kysymykseen. Silloin sosiaalityön viitekehystä on vahvistettu tai osaksi myös haettu esimerkiksi juridisesta, psykiatrisesta, psykologisesta tai lääketieteellisestä osaamisesta. Tarvittavan paremman tietäjän tai erityistietäjän on oletettu löytyvän ammattialueen ulkopuolelta tulevan tiedon piiristä. Sosiaalityön rooli on näissä tilanteissa saattanut pelkistyä vaikeasti hallittavien tilanteiden kuvailuun. Niiden käsitteellistämiseen ja tulkintaan liittyvän tiedon on katsottu olevan muiden ammattien hallussa. Asetelma on tuonut yhteistyöhön merkittäviä valta- ja hierarkiasuhteita, joissa asiantuntemus on rakentunut vertikaalisesti. (s. 10)

6 Sosiaalityön osaaminen ja työorientaatiot Sosiaalityön monimutkaistuessa ja tehtävien eriytyessä konsultaatiotarve nousee kuitenkin yhä useammin ammatin oman sisäisen tietämisen soveltamisesta. Vahvuudeksi tulee silloin yhteisen ymmärryksen etsiminen suoran ohjeen sijaan. Tämä antaa tilauksen ammatilliselle vertaiskonsultaatiolle, jossa tukea antavaa asiantuntemusta haetaan vertikaalisen ja hierarkkisen osaamisen sijasta horisontaalisesti omilta kollegoilta. (s. 10)

7 Tietäminen asiantuntijuuden ytimessä Myös työhön orientoituminen voi vaihdella suuresti. Toisaalta omaa toiminta-aluetta saatetaan rajata mahdollisimman pitkälle. Hanna Sellergren (2007) kuvaa tällaista suhdetta työhön selkeärajaisena asiantuntijuutena, jota kapeimmillaan luonnehtii yksilökohtainen, auktorisoitu ja sektorikohtainen ote. Oman rajatun alueen ulkopuolisia asioita ei tarvitse tietää, vaan ne voidaan siirtää muiden hoidettavaksi. Tietäjiä haetaan useissa tilanteissa kauempaa ulkopuolelta. Toisenlainen vaihtoehto on tulkintakehyksen laajentaminen, jolloin asiantuntijuus näyttäytyy yhteyksissä syntyvänä, tilannearviointiin perustuvana ja vuorovaikutteisena. Tietäminen ja vastuunottaminen otetaan haasteina, ja asiantuntijuus avataan hakemalla omalle tietämiselle tukea toimintaverkostosta. (s. 11)

8 Tietäminen asiantuntijuuden ytimessä Monimutkaistuvissa työn prosesseissa tarvitaan monentyyppistä tietoa. Perinteisesti sosiaalityön tietoa on luonnehdittu dikotomisesti käytännön kokemukseen perustuvana tietona tai tieteeseen ja tutkimukseen pohjautuvana teoreettisena tietona. Kahtiajaolla on vahvistettu käytännön ja teorian vastakohtaisuuden ja erillisyyden ajatusta. Tieto on kuitenkin moniulotteista, kerroksellista ja prosessimaista, jolloin eri tiedon lajit kietoutuvat sisäkkäin ja ovat suhteessa toisiinsa. Tietoa rakentuu ja toteutuu sekä sitä sovelletaan ja tuotetaan sosiaalisissa yhteyksissä. Se jäsentyy sisäistämisen ja ulkoistamisen vuorovaikutuksellisissa prosesseissa, joita käytännön toiminta ja teoreettinen tieto muokkaavat yhdessä ja luovat erilaisia tiedon lajeja ilman, että kumpikaan on ylivertainen toiseensa nähden. ( s.12)

9 Tietäminen asiantuntijuuden ytimessä Sosiaalityön asiantuntijuudessa tulisi aikaisempaa enemmän nostaa esille kontekstuaalisen tiedon merkitys. Sosiaalityö on toimintaa sosiaalisissa tilanneyhteyksissä, joissa tavoitteena on jäsentää kokonaisvaltaisesti toimintakontekstin kokonaisuus ja keskenään kietoutuneet osatekijät. Tieto rakentuu olosuhdetietoon ja toimintayhteyksiin kytkeytyen suhteessa aikaan, paikkaan, kulttuuriin, yhteisöihin ja vuorovaikutukseen. Asiantuntijuus pohjautuu kykyyn yhdistää monia tietoperustoja kokonaisuudeksi. Esimerkeiksi voi nostaa erityisesti tutkivaan työotteeseen rakentuvan reflektiivisen tiedon, asiakkailta opittavan toisen tiedon ja vaihtoehtoja hakevan vastatiedon. Erityisen haastavaa tiedon muotojen yhdistäminen on niissä sosiaalityön tilanteissa, joissa mikään toiminnan vaihtoehto ei tunnu hyvältä, tai hyvää tai oikeaa ratkaisua ei edes ole löydettävissä (Sellergren 2007). Silloin vertaispohdinnoilla on korvaamaton arvo. (s.13)

10 Asiantuntijuutta haastavia kysymyksiä Tiedon merkitys: Sosiaalityössä tarvitaan monenlaista erityistietoa sekä työn kohdeongelmista, asiakkaiden tilanteista, työmenetelmistä että palvelujärjestelmästä vaativat ja kovat tilanteet (hard grind), joita sosiaalityöntekijät kohtaavat työssään. Asiakkaiden vaikeat ongelmat, riskitilanteet, itsemurhavaara tai vahingollinen toiminta toisia kohtaan kuormittavat myös työntekijöiden tunnemaailmaa. työn perushaasteena on se, että sosiaalityöntekijät ovat asiakkaita varten. Ryan ym. kuvaavat, miten heidän tutkimuksensa työntekijät osoittavat vahvaa kiinnostusta ja sitoutumista työhönsä ja ovat valmiita investoimaan asiakkaidensa hyvinvointiin. He pyrkivät parhaaseen mahdolliseen auttamiseen ja valtaistaviin toimintakäytäntöihin. Asiakkaisiin sitoutuminen sisältää moraalisen ja eettisen vastuullisuuden ilmiöiden teoreettisen ymmärtämisen ja käytännöllisen ammattitaidon ohella. Työssä korostuu kumppanuuden merkitys. työn monimutkaisuuden ja vaikeuden. Se edellyttää asiakkaiden elämäntilanteiden ja ongelmien jäsentämistä, sosiaalisten suhteiden merkitysten tiedostamista, sosiaalisten ja eettisten oikeuksien sekä lakisääteisten mahdollisuuksien hallitsemista. Sosiaalityöntekijät joutuvat toimimaan monissa rooleissa. sosiaalityöntekijöiden haasteena on toimia kivenä kengässä. Heidän tehtävänään on vaikuttaa palvelujärjestelmien muuttamiseen asiakkaiden tarpeiden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pohjalta. Tämä merkitsee toisin toimimisen mahdollisuuksien palauttamista aina uudelleen ihmisten elämisen näkökulmaan. Viimeisen haasteen tutkijat (mt.) nimeävät arvoituksellisesti: kymmenen kierrosta systeemin kanssa. Tämä haastattelusitaatti liittyy sosiaalityön asemoitumiseen palvelusysteemissä. Usein työtä saattaa sävyttää se, että sosiaalityö jää jotenkin toisen asemaan, varsinkin työskennellessään muiden isäntäsektorien toimintaalueilla. Silloin sosiaalityön arvot, tietoperusta ja ammattitaito eivät aina pääse oikeuksiinsa

11 Asiantuntijuuden ulottuvuuksia Hanna Sellergren (2007) nostaa asiantuntijuutta analysoidessaan epäselvän ja jo kuluneen moniammatillisuuden käsitteen rinnalle inter- ja transammatillisuuden. Monimutkaistuvien haasteiden kentässä tarvitaan ammattien välistä ja poikkiammatillista rajoja ylittävää osaamisen yhdistämistä, mikä edellyttää kunkin toimijan vahvaa omaa asiantuntijuutta yhteisen hyödyksi. Oman erityisasiantuntijuuden ohella lisäarvoa haetaan yhteisöllisestä ja ryhmässä syntyvästä asiantuntemuksesta. Erilainen tietäminen otetaan tietoiseen käyttöön vuorovaikutteisena ammatillisuutena. Vertaiskonsultaatio on toimiva esimerkki yhdestä poikkiammatillisen yhteistyön muodosta. Se perustuu symmetrisiin ja horisontaalisiin toisten osaamista arvostaviin suhteisiin. (s. 16)

12 Asiantutkijuus artikkelissa jäsentänyt asiantuntijuutta osaamisen, tietämisen ja poikkiammatillisen yhteistyön lähtökohdista. Nämä eivät ole kuitenkaan valmiina olemassa ja poimittaviksi ammattikäytäntöihin, vaan niiden rakentumisen ehtona on alalla tarvittavan tiedon tuottaminen. Tietäminen syntyy tiedosta. Viime aikoina laaja tiedon käsite on kutistunut yksipuolisuuteen saakka kokemustiedon ja hiljaisen tiedon korostamisella. Niillä on oma tärkeä paikkansa, mutta käytännön työssä kohdatut monimutkaiset tilanteet edellyttävät kipeästi systemaattista analyysia ja tiedon jäsentämistä. Sosiaalityön asiantuntijuus sisältää tutkivan työotteen. Osaamisen kannalta merkityksellistä on ulkopuolelta tulevan tiedon ohella myös työstä sisältäpäin rakentuva tieto. Omaan työhön liittyvien tilanteiden ja reunaehtojen sekä asiakkaiden olosuhteiden systemaattinen analysointi ja jäsentäminen auttavat näkemään ammatillisen osaamisen ja työn kehittämisen kannalta kriittisiä kohtia. Ammattikäytäntöjä kehittävän asiantuntijuuden yhtenä sisällöllisenä elementtinä on silloin asiantutkijuus. Vuorovaikutteinen ja työn kysymyksiä tavanomaista syvemmin pohtimaan haastava konsultaatio voi olla yksi tukirakenne ja sysäys laajenevalle tutkivalle työotteelle. Hyvät kysymykset vievät usein paremmin eteenpäin kuin valmiit vastaukset. (s )