Espoon kaupunki Pöytäkirja 46. Kaupunginhallitus Sivu 1 / 1

Transkriptio

1 Kaupunginhallitus Sivu 1 / 1 144/ Lausunnon antaminen valtion vuosille laaditun kotouttamisohjelman luonnoksesta Valmistelijat / lisätiedot: Teemu Haapalehto, puh etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä Kaupunginhallitus antaa valtion kotouttamisohjelman luonnoksesta vuosille seuraavan lausunnon: Valtion kotouttamisohjelman luonnoksen mukaan Suomen vieraskielisen väestö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. Samaan aikaan Espoon vieraskielisten kaupunkilaisten määrä on lähes nelinkertaistunut. Espoossa oli vuoden 2015 alussa yli vieraskielistä kaupunkilaista. Vertailun vuoksi on hyvä todeta, että Suomen kunnissa oli keskimäärin vuonna 2014 noin asukasta. Vieraskielisten osuus espoolaisista oli viime vuoden alussa 13,3 prosenttia. Osuus on noussut viime vuosina noin prosenttiyksikön vuodessa. Valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien yhdessä harjoittaman tuloksellisen kotouttamispolitiikan painoarvoa nostaa tulevina vuosina erityisesti se, että pääkaupunkiseudulla vieraskielisten osuuden työikäisestä väestöstä ennustetaan kasvavan hyvin nopeasti. Tuoreen, Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaiseman seudullisen vieraskielisen väestön kasvuennusteen mukaan vuonna 2030 vieraskielisen työikäisen väestön määrä kohoaa jo lähes henkeen. Tämä olisi jo neljännes koko seudun työikäisestä väestöstä, mikäli seudun väestökasvu kehittyisi keväällä 2015 laaditun ennusteen mukaan. Yhteensä Espoossa ennustetaan olevan neljäntoista vuoden kuluttua noin vieraskielistä kaupunkilaista. Väestönmuutoksen mittakaavan ja merkityksen hahmottamista auttaa sen toteaminen, että jos ennuste toteutuu, on Espoossa vuonna 2030 enemmän maahanmuuttajia kuin Joensuun, Vaasan, Hämeenlinnan, Rovaniemen tai Seinäjoen kaupungeissa on nykyisin asukkaita. Myös pienin nyt kaavailluista maakunnista jäänee reilun kymmenen vuoden sisällä toiseksi vieraskielisten espoolaisten määrälle. Puolet Suomen maahanmuuttajista asuu pääkaupunkiseudulla, mutta heidän kotoutumisensa ja työllistymisensä ovat koko valtakunnan näkökulmasta merkittäviä kysymyksiä. Jos maahanmuuttajien työttömyys pysyy nykyiseen tapaan noin 2,5 kertaa yleistä työttömyysastetta korkeammalla tasolla samaan aikaan kuin heidän osuutensa seudun työikäisestä väestöstä nousee neljäsosaan, tulee alueen verokertymä suhteellisesti heikkenemään, mikä vaikuttaa sekä julkishallinnon kykyyn

2 Kaupunginhallitus Sivu 2 / 2 vastata alueen kasvavan väestön palveluista että kykyyn maksaa verotulojen eroihin perustuvaa valtionosuuksien tasausta. Ohjelmaluonnoksessa todetaan, että maahanmuuttajien määrä ja osuus Suomen väestöstä on edelleen pieni EU-vertailussa. Tämä on totta, mutta ohjelmaluonnoksessakin todetun maahanmuuttajaväestön keskittymisen takia kotoutumispolitiikassa onnistumisen merkitys avautuu heikosti valtakunnallisten väestötietojen pohjalta. Jos valtionhallinto ottaa nykyisen kotoutumispolitiikan puutteen erityisesti rahoituksen osalta vakavasti vasta maahanmuuttajien väestöosuuden noustessa valtakunnallisessa tarkastelussa EU:n keskitasolle tai sen yli, on se pääkaupunkiseudun ja Espoon kannalta liian myöhäistä. Valtion kotouttamisohjelman resursointi, kotouttamiskoulutus ja tutkintokoulutus On hyvä, että valtion kotouttamisohjelmassa todetaan maahanmuuttajien keskittyvän Suomessa, kuten muuallakin maailmassa suurille kaupunkiseuduille. Tähän liittyen ohjelmaluonnoksessa todetaan, että maahanmuuttajien määrän kasvaessa kotoutumiskoulutuksen määrärahat ovat olleet erityisesti pääkaupunkiseudulla riittämättömiä. Lisäksi tekstissä todetaan, että maahanmuuttajien työllistämisen nopeuttamisella on erityistä painoarvoa pääkaupunkiseudulla, jossa 23 prosenttia TEtoimistojen asiakkaista on ulkomaalaisia ja joka viides pitkäaikaistyötön on vieraskielinen. Ilman näiden lukujen esiin nostamista kotoutumispolitiikan kehittämisellä ei olisi realistista pohjaa. Espoon kaupungin onkin helppo yhtyä valtion kotouttamisohjelmassa näkemyksiin siitä, että Suomen talouskasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta investoiminen maahanmuuttajien kotoutumiseen on merkittävässä roolissa. Espoon kaupunki on monia muita kuntia huomattavasti riippuvaisempi kuntalaisten ja yritysten maksamista verotuloista. Vuoden 2016 talousarviossa 75 prosenttia kaupungin tuloista tulee tulo-, yhteisö- ja kiinteistöverosta. Valtionosuuksien osuus budjetista on vain 3 prosenttia, mikä johtuu siitä, että Espoo on maksanut Suomen muille kunnille verotuloihin perustuvaa valtionosuuksien tasausta noin 170 miljoonaa euroa vuodessa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kun Espoon työikäisistä on melko pian neljäsosa maahanmuuttajia, on maahanmuuttajien nykyistä parempi ja nopeampi työllistyminen jatkossa ensiarvoisen tärkeä kysymys kaupungin rahoituspohjan kannalta. Onkin vaikea ymmärtää, miksi valtio ei ole halukas kotouttamisohjelmassa kuvatulla tavalla investoimaan kotoutumiseen. Tärkein yksittäinen kotoutumispolitiikan väline aikuisten maahanmuuttajien kohdalla on työvoimapoliittinen kotoutumiskoulutus, joka painottuu hyvin voimakkaasti suomen kielen opettamiseen maahanmuuttajille. Lain mukaan (2010/1386, 21 ) kotoutumiskoulutus järjestetään pääsääntöisesti työvoimakoulutuksena, jonka järjestäminen ja rahoitus kuuluvat valtion vastuulle. Vuonna 2014 TE-toimiston maahanmuuttaja-asiakkaat odottivat Uudenmaan ELY-keskuksesta saatujen tietojen mukaan ensimmäiseen kielikoulutukseen pääsyä keskimäärin 6,7 kuukautta. Vuoden 2015 odotusaikoja koskevaa tietoa ei ole vielä saatavilla. Vuosina oli

3 Kaupunginhallitus Sivu 3 / 3 lakiin kirjattu tavoite, jonka mukaan koulutukseen tulisi päästä kahdessa kuukaudessa. Kielikoulutukseen pääsemisen odotusajat ovat olleet Espoossa kestämättömällä tasolla. Myös valtion kotouttamisohjelman luonnoksessa todetaan kotoutumiskoulutusten odotusaikojen olevan edelleen kriittinen kohta kotoutumisprosessissa erityisesti pääkaupunkiseudulla. Kun merkittävä osa vuonna 2015 Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista saa myönteisen oleskelulupapäätöksen vuoden 2016 aikana, kohdistuu kotoutumiskoulutukseen ennennäkemätöntä kysyntää. Kotoutumisohjelmaluonnoksen mukaan työvoimapoliittisena koulutuksena toteutettuun kotoutumiskoulutukseen on osallistunut viime vuosina noin opiskelijaa vuodessa. Maahanmuuttoviraston arvion mukaan noin kolmasosa vuoden 2015 hakijoista voisi saada oleskeluluvan. Jono kielikoulutukseen on siis ollut kestämättömällä tasolla jo pitkään ja koulutuksen kohderyhmä kasvaa oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden määrän kasvun takia tuhansilla maahanmuuttajilla. Aiemmin oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat ovat muuttaneet eri puolilta Suomea sijaitsevista vastaanottokeskuksista lähinnä suuriin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Vuonna 2014 oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista 20 prosenttia tuli oleskeluluvan saatuaan espoolaiseksi. Samaan aikaan valtion kotouttamisohjelman luonnoksessa puhutaan kotoutumiskoulutukseen satsaamisesta investointina, mutta tosiasiallisesti koulutukseen on vuonna 2016 Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) alueella käytettävissä vähemmän rahaa kuin vuonna Viime vuonna Uudenmaan ELY-keskus osti kotoutumiskoulutusta 22 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna koulutuksen ostamiseen on budjetoitu Uudellamaalla 27 miljoonaa euroa, mutta koska ko. koulutus on ensimmäistä kertaa arvonlisäveron piirissä, on koulutusten ostoon tosiasiallisesti käytettävissä 20,52 miljoonaa euroa. Kotoutumiseen investoinnin sijaan valtio ostaa ennennäkemättömän koulutustarpeen tullessa vastaan kotoutumiskoulutusta selvästi aiempaa pienemmällä summalla. Aiemman jonotilanteen, oleskeluluvan saavien turvapaikanhakijoiden määrän rajun kasvun ja maahanmuuttajaväestön pääkaupunkiseudulle keskittymisen takia kotoutumiskoulutuksen resurssit tulisi Uudellamaalla kaksinkertaistaa. Kotoutumiskoulutuksen lisäksi valtion kotouttamisohjelmassa olisi tärkeää linjata tutkintokoulutuksen kehittämistä niin, että se tukisi maahanmuuttajien kotoutumista ja kohentaisi ulkomaalaisten tutkintoopiskelijoiden kouluttamiseen tehdyn koulutusinvestoinnin tuottavuutta erityisesti korkeakoulutuksessa. Nyt huomattava osa Suomessa tutkinnon suorittaneista ulkomaisista opiskelijoista lähtee opintojen jälkeen maasta tai työllistyy osaamistaan vastaamattomiin tehtäviin. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen sisäänpääsyn kielitaitovaatimukset sulkevat suuren osan maahanmuuttajanuorista ulos ja ilman ammattikoulutusta ei voi rakentaa kestävää työuraa. Opetus- ja

4 Kaupunginhallitus Sivu 4 / 4 kulttuuriministeriön asetuksessa opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatillisessa peruskoulutuksessa (4/2013, 24 ) säädetään, että hakija voidaan jättää valitsematta, jos hänellä ei ole valmiutta opetuskielen suulliseen ja kirjalliseen käyttämiseen ja ymmärtämiseen. Käytännössä sisään pääsemisen mahdollisuuksia määrittää se, saavuttaako hakija valtakunnallisessa kielikokeessa tason B 1.2. Espoon keskeisimmän ammatillisen koulutuksen tarjoajan, Omnian koulutuskuntayhtymän kohdalla noin prosenttia vieraskielisistä hakijoista karsiutuu pois puutteellisen kielitaidon takia. Heille ei juuri ole mielekkäitä, kestävän työuran mahdollistavia koulutuspolkuja tarjolla. Karsivien kielitestien sijaan vieraskielisten hakijoiden sisäänpääsyä ammatillisiin opintoihin pitäisi kielitaitovaatimusten osalta helpottaa niin, että samalla varmistettaisiin tutkintorakenteita uudistamalla sekä resurssiohjauksella riittävien kieliopintojen kytkeminen ammattitaidon opiskelun rinnalle. Näin opiskelijoilla olisi mahdollisuus saavuttaa sekä ammatilliset että kielelliset valmiudet pärjätä Suomen työmarkkinoilla. Tarve uudistukselle on ilmeinen. Jo vuonna 2010 oli nuorisotakuun taustalla olleen Tilastokeskuksen Pekka Myrskylän tekemän selvityksen mukaan vieraskielisten nuorten riski päätyä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle viisinkertainen äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuviin nuoriin verrattuna. Ammatillisen koulutuksen osalta valtion kotouttamisohjelmassa olisi hyvä ottaa kantaa siihen, miten nuorisotakuun käynnistämisen yhteydessä aloitetun Nuorten aikuisten osaamisohjelman (NAO) jättämä aukko kotoutumisen edistämisessä paikataan, kun NAO-koulutuksen rahoitusta ajetaan alas. Omnian NAO-koulutuksissa opiskelijavirtauma oli viime vuonna 628. Omnian NAO-koulutuksissa 141 opiskelijaa on suorittanut koko tutkinnon ja 839 opiskelijaa on suorittanut tutkinnon osan. Koulutus on keskittynyt hyvin työllistäville aloille (hoiva-avustaja, kalusteasentaja, asiakaspalvelija) ja vieraskielisten opiskelijoiden osuus opiskelijoista on ollut jopa 30 prosenttia. Puolelta pääkaupunkiseudun työttömiltä nuorilta puuttuu ammatti. Maahanmuuttajien yliedustus on tässä joukossa moninkertainen. Kaikilla ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla, myös vieraskielisillä tutkintolinjoilla, tulisi olla mahdollisuus saavuttaa Suomen työmarkkinoilla vaadittavat kielelliset valmiudet. Ammattikorkeakoululain lähtökohtana on työelämän tarpeisiin vastaaminen. Monilla aloilla, joilla ammattikorkeakoulut tarjoavat englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia (kuten sairaanhoitajakoulutus), on suomen kielen osaaminen tosiasiallisesti välttämätöntä koulutusta vastaavan työn saamiseksi Suomen työmarkkinoilta. Ongelmaan tulee etsiä ratkaisuja tutkintorakenteiden uudistamisen ja koulutuksen rahoituksen kehittämisen kautta. Muuttuneen maahanmuuttajatilanteen vuoksi korkeatasoiset, suomalaiset koulutusrakenteet ja tutkintopolut ovat liian kalliita ja hitaita huolehtimaan kaikista uusista kotoutumista ja työelämään pääsemistä odottavista tulijoista. Uusissa koulutus- ja kotouttamisratkaisuissa huomiota tulee kiinnittää osaamisten kartoittamiseen, koulutuksien sisältöihin ja laajuuksiin siten, että koulutuskokonaisuuksista voidaan rakentaa

5 Kaupunginhallitus Sivu 5 / 5 opiskelijan näkökulmasta mielekkäitä (esim. vahva kielten opetus ja muut perusvalmiudet, kädentaidot ja ammatilliset opinnot sekä yhteiskuntaan kotouttavat elementit). Samalla täytyy huolehtia siitä, että koulutuksen laadusta ei tingitä ja koulutuksen järjestäjillä on riittävät resurssit tuottaa edelleen korkeatasoisia pedagogisia koulutus- ja kotouttamispalveluita. Toinen keskeinen resursointiin liittyvä ongelma valtion kotouttamisohjelman luonnoksessa on se, että kotoutumispolitiikan pulmiin etsitään jälleen kerran ratkaisuja erilaisten hankerahoitusten ja mallien kehittämisen kautta. Kuntien ja muiden keskeisten kotouttamispolitiikan toimijoiden kannalta on turhauttavaa, että valtio ei ole halukas luomaan maahanmuuttajien kotoutumisen tukemiseen pysyviä rakenteita ja rahoituskanavia. Hankerahoituksen toistuva hakeminen sitoo myös huomattavan paljon kotoutumistoimien kehittämisresursseja, koska usein hankkeiden hakuprosessit sekä raportointi- ja hallintomenettelyt ovat tavattoman raskaita. Turhautumista aiheuttaa myös se, että jo vuosien ajan erilaisten hankerahoitusten avaamisen yhteydessä on väläytelty valtion pyrkimyksiä vakinaistaa hankkeissa koeteltuja toimintamalleja ja parhaita käytäntöjä, mutta tällaista vakinaistamista tai juurruttamista ei juuri ole tapahtunut. Kaikkein ilmeisin esimerkki tällaisesta kehittämistyöstä, jolla ei saada aikaan pysyviä kotouttamispolitiikan parannuksia, oli vuosina toteutettu Osallisena Suomessa -kokeilu, josta säädettiin lailla kotouttamislain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Lakiuudistusta koskeneessa hallituksen esityksessä todettiin kokeilun aikana ja sen päätyttyä arvioitavan kokeiltavien mallien vaikuttavuus- ja kustannustehokkuutta suhteessa silloiseen järjestelmään. Tulosten perusteella oli hallituksen esityksen mukaan tarkoitus arvioida kotoutumiskoulutuksen rahoituksen, hallinnoinnin ja sisältöjen kehittämistarpeet ja -mahdollisuudet tavoitteena aiempaa tarvelähtöisempi, tehokkaampi, vaikuttavampi ja kustannustehokkaampi kotoutumiskoulutus. (HE 185/2010). Kotouttamispolitiikasta eduskunnassa vastaava hallintovaliokunta ilmaisi omassa lausunnossaan huolensa siitä, että onnistuneiden uusien kotoutumiskoulutuspalvelumuotojen jatkuvuus ja rahoitus hankekauden jälkeen on jätetty avoimiksi. (HaVM 26/2010). Kolme vuotta Osallisena Suomessa -kokeilun päättymisen jälkeen hallintovaliokunnan huolen on helppo todeta olleen aiheellinen. Vaikka kokeilun takana oli kokeilulainsäädännön kautta eduskunnan arvovalta, ei kokeilujen pohjalta ole juuri syntynyt uusia rakenteellisia ratkaisuja tai pysyviä rahoituskanavia kokeiluissa syntyneiden palveluiden jatkuvuuden turvaamiseksi. Hankerahoituksesta puhumisen sijaan valtion kotouttamisohjelmassa tulisikin olla luonnostekstissä esiintyvien, sinänsä kannatettavien tavoitteiden toteuttamiseksi realistiset resurssit ja suunnitelma pysyvien rahoitusmallien luomisesta. Maahanmuutto on pysyvä ja kasvava ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. Kotoutumispolitiikkaa ei voida loputtomasti kehittää ensisijaisesti silppumaisen hankerahoituksen turvin. Osallisena Suomessa -kokeilussa kehitettiin mm. hiukan ennen oppivelvollisuusiän päättymistä Suomeen muuttaneiden nuorten

6 Kaupunginhallitus Sivu 6 / 6 mahdollisuuksia suorittaa perusopintojen oppimäärä oppivelvollisuusiän päättymisen jälkeen. Kolme vuotta kokeilun päättymisen jälkeen vaikeuttavat rakenteelliset ja lainsäädännölliset esteet valitettavasti edelleen monien maahanmuuttajanuorten mahdollisuutta suorittaa perusopetuksen oppimäärä loppuun. Keskeisin ongelma on, että 17 vuotta täytettyään nuoret siirtyvät TE-toimiston asiakkaiksi ja heidän omaehtoista opiskeluaan voidaan tukea enimmillään 24 kuukautta opintojen muodostamaa kokonaisuutta kohden (Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 916/2012, luku 6 5 ). Opiskelijat, joilla on puutteellinen koulunkäyntitausta, eivät saa suoritettua perusopintoja tässä 24 kuukauden enimmäisajassa. Tämä merkitsee sitä, että ko. nuoret eivät pääse toisen asteen koulutukseen ja jäävät helposti pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Aikuisten maahanmuuttajien perusopetuksen järjestämiseen tulee kiireesti etsiä kestävä ratkaisu opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistion (2014:23) ehdotusten pohjalta. Maahanmuuttajien työmarkkina-aseman parantaminen ja pääkaupunkiseudun kokeilu maahanmuuttajien työllisyyden edistämiseksi Maahanmuuttajien työllisyyden edistämiseksi aiotaan valtion kotouttamisohjelman luonnoksen mukaan toteuttaa kokeilu pääkaupunkiseudulla. Kokeilu jatkaisi kahdella edellisellä hallituskaudella metropolipolitiikan aiesopimusten muodossa aloitettua valtion ja seudun kuntien yhteistyötä. Ajatus on kannatettava. Pääkaupunkiseudun kaupungit vaativat tämän yhteistyön jatkamista hallitusohjelmavaatimuksissaan. Kokeilun sisältöä koskevat, ohjelmaluonnokseen kirjatut alustavat ajatukset ovat oikeansuuntaisia ja tervetulleita. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat jo pitkään toivoneet mm. työharjoitteluiden järkevämpää hyödyntämistä ja ammatillisesti painotettua kielikoulutusta tukemaan maahanmuuttajien työllistymistä. Kokeiluun varatut resurssit ja ohjelmaluonnoksesta välittyvä valtionhallinnon käsitys kunnallisesta itsehallinnosta sen sijaan herättävät vakavia kysymyksiä. Jo ensimmäisessä aiesopimuksessa, joka oli voimassa vuosina , oli valtion panostus sopimuksen toimeenpanoon 2,6 miljoonaa euroa vuodessa. Valtion kotouttamisohjelman luonnoksen mukaan pääkaupunkiseudun työllisyyspilotin toteuttamiseen kohdennetaan työ- ja elinkeinoministeriön budjettimomentilta 1,2 miljoonaa euroa. Valtion panostus olisi siis vuonna 2016 alle puolet siitä, mitä se oli vuonna Samaan aikaan maahanmuuttajien määrä Espoossa on lähes kaksinkertaistunut. Valtion kotouttamisohjelman luonnoksessa ilmoitetaan kokeilua koskevien neuvottelujen lopputulos myös kaupunkien rahoitusosuuden osalta. Tämä on yllättävää, sillä Espoon kaupunki ei ole vielä saanut kutsua ensimmäiseenkään asiasta käytävään neuvotteluun. Ohjelmaluonnoksessa todetaan, että kokeiluun osallistuvien kuntien rahoitusosuus on 1,2 miljoonaa euroa. Espoon kaupunki katsoo, että työja elinkeinoministeriön tulisi kunnioittaa kuntien itsehallintoa. Perustuslain

7 Kaupunginhallitus Sivu 7 / :n mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Työnantajien mukaan maahanmuuttajien palkkaamisen keskeisin este on työnhakijoiden puutteellinen kielitaito. Työllistymisen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että työvoimapoliittisen kotoutumiskoulutuksen saatavuudesta huolehditaan. Kotoutumiskoulutusta ja sen resursseja on käsitelty yllä. Elinkeinopolitiikka ja kotoutumispolitiikka Valtion kotouttamisohjelman luonnoksen mukaan tavoitteena on, että maahanmuuttajien kotoutumistoimet nähdään yhä kiinteämmin osana Suomen elinkeino- ja innovaatiopolitiikan sekä kehityspolitiikan keinovalikoimaa. Näkemys on tervetullut ja se vastaa Espoon yhdessä muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa viime vuosina esittämiä näkemyksiä. Vaikka työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kotouttamispolitiikan koordinoinnin lisäksi mm. innovaatio- ja elinkeinopolitiikasta, ei ministeriön eri osastoilla ole ollut koherenttia käsitystä näkemystä näiden politiikkalohkojen liittymäkohdista tai niiden muodostaman kokonaisuuden edellyttämistä toimenpiteistä. Tilannetta kuvaa hyvin se, että valtion kotouttamisohjelmaluonnoksen mukaan kotoutumisen edistäminen on horisontaalinen politiikan alue, joka koskee useita politiikan sektoreita, keskeisimmin varhaiskasvatus-, koulutus-, asumis-, työ-, sekä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Listassa ei nosteta esiin elinkeino- tai kilpailukykypolitiikkaa. Espoon kaupunki katsoo, että kotoutumispolitiikan hallinnollisissa ratkaisuissa ja valmistelutyössä tulisi ottaa huomioon selvästi nykyistä vahvemmin myös elinkeinopoliittisia näkökulmia. On yllättävää, että näin ei ole jo tehty, vaikka esimerkiksi erittäin merkittäviksi yhteisöverojen maksajiksi viime vuosina nousseet peliteollisuuden kärkiyhtiöt ovat hyvin riippuvaisia Suomeen muuttaneiden maailmanluokan osaajien taidoista. Toinen esimerkki kotoutumisen ja elinkeinopolitiikan yhtymäkohdista voisi olla se, mikä merkitys Suomessa asuvien osaavien kiinalaisten panoksella voi olla suomalaisten yritysten kilpaillessa maailman toiseksi suurimmaksi kansantaloudeksi kasvaneen Kiinan markkinoilla. Kiina on ulkoministeriön mukaan Suomen nopeimmin kasvava markkina-alue ja Suomen kolmanneksi suurin vientimaa EU:n ulkopuolella. Vuonna 2014 maahanmuuttoviraston myönteisistä oleskelulupapäätöksistä tehtiin 28 prosenttia opiskelun perusteella. Kaikista myönteisistä oleskelulupapäätöksistä neljänneksi yleisin hakijoiden kotimaa oli Kiina (1 606 myönteistä päätöstä). Kiinalaisten oleskeluluvista 53 prosenttia myönnettiin oleskelun perusteella. Vuonna 2013 Venäjän (2 816 henkilöä) jälkeen Suomen korkeakoulujen yleisin ulkomaalaisten tutkintoopiskelijoiden kansalaisuus oli Kiina (2 147 henkilöä). Työ- ja elinkeinoministeriön ministeriön tulisi paitsi muodostaa selvä näkemys yksikkörajat ylittävistä kotoutumispolitiikan ja elinkeinopolitiikan

8 Kaupunginhallitus Sivu 8 / 8 mahdollisuuksista ja niiden edellyttämistä toimenpiteistä, myös huolehtia konserniohjauksen keinoin siitä, että ministeriön näkemys näkyy mm. Tekesin ja Finpron yritysten kasvua ja kansainvälistymistä tukevissa käytännön toimissa. Kuntien ja valtion yhteistoiminta kansainvälistä suojelua saavien vastaanotossa Valtion kotouttamisohjelman luonnoksessa kuvataan kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtymistä kuntalaisiksi. Kiintiöpakolaisten kohdalla lain kuvaama kuntaan osoittamisen prosessi (2010/1386, 5 luku) toimii kohtuullisesti. Sen sijaan oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla lain mukaisella kuntaan osoittamisen prosessilla ei juuri ole tekemistä sen kanssa, miten ko. ryhmään kuuluvat henkilöt tulevat espoolaisiksi. Esimerkiksi vuonna 2014 espoolaisiksi tulleista, kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneista 374 henkilöistä noin 13 prosenttia tuli kuntalaiseksi lain kuvaamalla tavalla. Lähes kaikki heistä olivat kiintiöpakolaisia. Vastaanottokeskuksesta oleskeluluvan saatuaan Espooseen muutti samana vuonna 273 turvapaikkaprosessin kautta oleskeluluvan saanutta henkilöä. He muodostivat viidesosan kaikista vuonna 2014 Suomesta oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista. Kotouttamisohjelman luonnoksessa todetaan, että kuntaan osoittamisen malli ei ole kaikilta osin toiminut kiitettävästi. Espoon kaupungin näkökulmasta malli on oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla lakannut olemasta. Niin sanotun kuntapaikan saaneista kiintiöpakolaisista valtio maksaa saman korvauksen kuin oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista, mutta korvausaika on jälkimmäisen ryhmän osalta vuoden lyhyempi, eli kolme vuotta. Koska lain kuvaamaa kuntaan osoittamisen prosessia ei ole onnistuttu toimeenpanemaan oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla, kohtelee korvauskäytäntö suhteellisesti epäedullisemmin niitä kuntia, jotka kantavat suurimman vastuun kuntaan osoittamisen järjestelmän toimimattomuudesta. Vuonna 2016 on kuntiin siirtymässä ennenäkemätön määrä oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita. Suomeen saapui vuoden 2015 aikana noin kymmenkertainen määrä turvapaikanhakijoita tyypilliseen tasoon verrattuna. Tämän kohderyhmän kohdalla toimimaton kuntaan osoittamisen järjestelmä, oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden taipumus muuttaa suurimpiin kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudun vaikea asuntotilanne muodostavat vuonna 2016 hyvin hankalan yhtälön. Valtion kotouttamisohjelman luonnoksessa arvioidaan, että tässä tilanteessa asunnottomuuden lisääntyminen on mahdollista. Espoon kaupungin näkökulmasta arvio tuntuu varovaiselta. On huolestuttavaa, että kuntaan osoittamisen onnistumisen mittariksi on ohjelmaluonnoksessa nostettu vain odotusaika muutettaessa vastaanottokeskuksesta kuntaan oleskeluluvan saamisen jälkeen. Toimimattomaan kuntaan osoittamiseen

9 Kaupunginhallitus Sivu 9 / 9 kytkeytyvän maahanmuuttajien asunnottomuuden kasvun seuraaminen tulisi ottaa myös onnistumisen mittariksi. Kuntaan osoittamisen kehittämiseksi tulisi ohjelmaluonnoksessa mainittujen keinojen lisäksi korottaa kunnille maksettavia laskennallisia korvauksia kansainvälistä suojelua saavien vastaanottamisesta. Näin mukaan vastaanottoon voitaisiin kannustaa kuntia, joiden alueella sijaitsee vapaana olevia, valtion tuella rakennettuja vuokra-asuntoja. Tämä voisi ehkäistä pääkaupunkiseudulla asuvien maahanmuuttajien asunnottomuuteen odotettavissa olevaa kasvua. Pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien asunnottomuutta tulee torjua myös julkaistun, ympäristöministeriön johdolla työskennelleen asuntotarjontatyöryhmän raportin ehdotuksen mukaan. Ehdotuksen toimenpiteet tulisi sisällyttää valtion kotouttamisohjelmaan. Valtio maksaa kunnille laskennallisia korvauksia kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. Tällä hetkellä valtion maksamat laskennalliset korvaukset kunnille ovat euroa vuodessa alle 7-vuotiaasta ja euroa vuodessa 7 vuotta täyttäneestä henkilöstä. Kuntaliiton mukaan varsinkin maassaolon alkuvaiheessa maahanmuuttajien palvelemiseen käytetään aikaa ja henkilöresursseja noin 1,5 2 -kertaisesti kantaväestöön verrattuna. Laskennallisten korvausten taso määriteltiin vuonna Sen jälkeen laskennallisia korvauksia on korotettu kaksi kertaa. Vuonna 2010 korvauksia korotettiin kymmenellä prosentilla ja vuonna 2011 korotettiin yli 7-vuotiaista maksettavaa korvausta kymmenellä prosentilla. Tilastokeskuksen julkisten menojen hintaindeksin mukaan kuntien sosiaalitoimen kustannukset ovat vuosina nousseet 75,9 %. Jotta korvaustaso vastaisi vuoden 1993 jälkeen tapahtunutta kustannusten nousua sosiaalitoimessa, tulisi laskennallisten korvausten alle 7-vuotiaiden osalta olla euroa vuodessa ja 7 vuotta täyttäneiden osalta euroa vuodessa. Hintaindeksin mukainen nousu kuvaa ansiotasoindeksin ja inflaation mukaista nousua. Todellisuudessa kuntien kustannukset ovat sosiaali- ja terveystoimessa nousseet tätä enemmän, kun otetaan huomioon palvelujen laadullinen ja määrällinen muutos. Esimerkiksi päivähoitopaikan nettokustannukset kunnalle yhtä hoidettavaa alle 3- vuotiasta lasta kohden kokopäivähoidossa ovat vuodessa noin euroa ja yli 3-vuotiasta lasta kohden noin euroa vuodessa. Laskennallisten korvausten lisäksi kunnat saavat valtiolta erityiskustannusten korvausta enintään kymmeneltä vuodelta mm. huomattavista sairaanhoitokustannuksista, jos henkilö on ollut hoidon tarpeessa jo Suomeen saapuessaan, sekä lastensuojelun palveluihin rinnastettavista toimenpiteistä. Myös tulkkauskustannukset korvataan. Nämä korvaukset maksetaan toteutuneiden kustannusten perusteella. Kuntien toimintamahdollisuuksien kannalta on tärkeää, että erityiskustannusten korvaukset säilytetään erillisenä korvausjärjestelmänä. Erityinen kysymys kuntaan osoittamisen kannalta on yksin alaikäisenä Suomesta turvapaikkaa hakeneiden lasten ja nuorten tilanne. Yhteensä Suomeen saapui vuonna 2015 noin kymmenen kertaa enemmän

10 Kaupunginhallitus Sivu 10 / 10 turvapaikanhakijoita kuin edellisinä vuosina. Yksin maahan tulleiden alaikäisten määrä noin viisitoistakertaistui edelliseen vuoteen nähden. Viime vuoden aikana Suomesta turvapaikkaa yksin hakeneet alaikäiset saanevat oleskelulupapäätökset 2016 juhannukseen mennessä. Jos aiempi maahanmuuttoviraston linja jatkuu, saavat lähes kaikki heistä myönteisen päätöksen. Vuonna 2015 yksi sadasta alaikäisenä ilman huoltajia turvapaikkaa hakeneesta sai maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen. Syksyn 2015 Espoon kaupunki kantoi suurimman vastuun yksin maahan tulleiden, alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanotosta. Kaupungin oman, noin 20 vuotta toimineen alaikäisten vastaanottoyksikön käyttöaste oli korkeimmillaan noin prosenttia. Espoon kaupungin oman yksikön lisäksi neljä eri yleishyödyllistä toimijaa perusti Espooseen syksyn aikana oman alaikäisten vastaanottoyksikön. Espoon kaupunki ilmaisee huolensa siitä, että oleskeluluvan kevään 2016 aikana saavien nuorten kuntiin osoittamiseksi ei ole riittäviä ratkaisuja näköpiirissä. Lain mukaan (2010/1386, 27 ) ilman huoltajaa maassa asuvan lasten ja nuorten hoiva, huolenpito ja kasvatus järjestetään perheryhmäkodissa tai tuetun perhesijoituksen avulla taikka muuten tarkoituksenmukaisella tavalla. Perheryhmäkotien tyypillisen kapasiteetin huomioiden voi arvioida, että Suomeen tarvittaisiin jopa 150 uutta perheryhmäkotia kevään 2016 aikana, mikäli alaikäisten hoivasta halutaan huolehtia lain kuvaamalla tavalla. Espoon kaupungin Uudenmaan ELYkeskukselta ja työ- ja elinkeinoministeriöltä saamien tietojen mukaan nyt on näköpiirissä vain joidenkin yksittäisten uusien yksikköjen avaaminen. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä säädetyn lain mukaan (2010/1386, 28 ) yksinomaan kunta voi perustaa perheryhmäkodin ja tehdä siitä sopimuksen valtionhallinnon, eli ELY-keskuksen kanssa. Espoon kaupunki katsoo, että akuuttiin perheryhmäkotien puutteeseen voidaan vastata vain, jos lakia muutetaan kiireellisesti niin, että valtio voi sopia perheryhmäkotien perustamisesta suoraan esimerkiksi lastensuojelujärjestöjen kanssa, jotka nykyisen lainkin puitteissa tosiasiallisesti ovat monien perheryhmäkotien operaattoreita. Mikäli kuntia halutaan jatkossakin pitää keinotekoisesti sopijaosapuolena valtionhallinnon ja lastensuojelujärjestöjen välissä, ei perheryhmäkotien tarpeeseen ole mahdollista löytää riittäviä ratkaisuja vuoden 2016 aikana. Päätös Kaupunginhallitus: Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Oheismateriaali - Valtion kotouttamisohjelman luonnos Selostus Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt (TEM/55/ /2016) Espoon kaupungin lausuntoa maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä säädetyn lain mukaisen (1386/2010, 34 ) valtion kotouttamisohjelman

11 Kaupunginhallitus Sivu 11 / luonnoksesta. Valtion kotouttamisohjelmaa koskeva luonnos on oheismateriaalina. Tiedoksi

12 Kaupunginhallitus Sivu 12 / 12