ELINKEINONEUVOTTELUKUNNAN KOKOUS

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 1 (6) ELINKEINONEUVOTTELUKUNNAN KOKOUS Teemat: Helsingin palvelustrategia sekä sosiaali- ja terveystoimen uudistaminen Aika tiistai klo Paikka Läsnä Kaupungintalo, kaupunginhallituksen istuntosali (läsnäololista epätäydellinen) Puheenjohtaja kaupunginjohtaja Jussi Pajunen Jäsenet kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Arto Bryggare yrittäjä Jan-Eric Danielsson, Intelligent HR Systems Finland Oy toimitusjohtaja Mari Laaksonen, Cleanmarin Oy toimitusjohtaja Pia Pakarinen, Helsingin Yrittäjät ry toimitusjohtaja Heikki J. Perälä, Helsingin seudun kauppakamari puheenjohtaja Pentti Rantala, Helsingin Yrittäjät ry kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri toimitusjohtaja Erkka Valkila, Sato Oyj Asiantuntijat opetustoimen johtaja Rauno Jarnila, opetusvirasto strategiapäällikkö Marko Karvinen, talous- ja suunnittelukeskus rahoitusjohtaja Tapio Korhonen, talous- ja suunnittelukeskus elinkeinopoliittinen asiantuntija Aino Närkki, Sosiaalialan Työnantajat ry virastopäällikkö Tuomas Rajajärvi, kaupunkisuunnitteluvirasto virastopäällikkö Jaakko Stauffer, kiinteistövirasto elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkineva, talous- ja suunnittelukeskus johtava ylilääkäri Juha Tuominen, Terveystalo-konserni elinkeinoasiamies Kimmo Heinonen, talous- ja suunnittelukeskus, sihteeri Käsiteltävät asiat 1. Kokouksen avaus Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen avasi kokouksen klo 8.30.

2 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 2 (6) 2. Edellisen kokouksen pöytäkirja Hyväksyttiin pidetyn edellisen kokouksen pöytäkirja. Todettiin myös uusi käytäntö kirjata elinkeinoneuvottelukunnassa keskusteltavia asioita aiempaa kattavammin. 3. Kaupunginjohtajan katsaus ajankohtaisiin asioihin Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi kaupungin taloustilanteesta ja -näkymistä. Kaupungin taloustilanne on edellisessä elinkeinoneuvottelukunnan kokouksessa kuvatun kaltainen. Verotuloja on kertynyt hieman budjetoitua paremmin. Menokehitys on sen sijaan huolestuttava (menojen ennustetaan kasvavan yli 6 prosenttia). Menokehityksen hallinta on kaupungin toimissa nyt tärkeällä sijalla. Investoinnit pysyvät silti melko korkealla tasolla. Näihin kuuluvat mm. uusiin asuinalueisiin liittyvät investoinnit sekä joukkoliikenneinvestoinnit. Helsingin Energian tuloskehitys on ollut aleneva mutta muutos ei ole ollut dramaattinen. Satamaa koskevien tietojen mukaan matkustajamäärät ovat edelleen kasvaneet mutta tavaraliikenteen osalta kehitys on ollut negatiivista. Kansainvälinen taloustilanne heijastuu näin ollen myös Helsinkiin. 4. Helsingin palvelustrategian esittely Helsingin kaupungin strategiapäällikkö Marko Karvinen esitteli kaupungin palvelustrategian lähtökohtia, rajauksia ja linjauksia. Linjausten laatimisessa kaupungin eri hallintokunnilla ja lautakunnilla on ollut merkittävä rooli. Varsinaisesta palvelustrategiasta rajattiin pois avustukset, joilla on merkittävä rooli mm. sosiaali-, liikunta-, kulttuuri ja nuorisotoimessa. Helsingin kaupunki teki palveluhankintoja vuonna 2010 yhteensä runsaalla 1,4 miljardilla eurolla, josta 42 prosenttia (603 miljoonaa euroa) hankittiin kaupungin ulkopuolisilta toimittajilta. Karvinen tarkasteli erikseen myös investointeja, joissa esim. rakennus- ja kiinteistövirastojen hankinnoista noin 70 prosenttia tehtiin kaupungin ulkopuoliselta toimittajalta koko arvoketju huomioiden. Rakennetun omaisuuden ylläpitoon liittyvissä palveluhankinnoissa kaupungin ulkopuolisten toimijoiden osuus on selvästi matalampi. Karvinen esitteli tavara- ja palveluhankintoihin liittyvää vertailua eri kaupunkien välillä. Helsingin seudun kauppakamarin ja Keskuskauppakamarin tilaaman selvityksen mukaan Helsinki hankkii tavaroita ja palveluita yksityisiltä toimittajilta hieman enemmän kuin kaikki Suomen kunnat tai suuret kunnat keskimäärin. Tämä pätee myös liikelaitosten tavara- ja palveluostoihin. Lisäksi selvityksessä oli vertailtu hankintoja sektoreittain. Sosiaali- ja terveydenhuollon eri osa-alueilla Helsinki pärjäsi vähintään keskimääräisesti. Palvelusetelin käyttöön liittyvissä menoissa Helsinki oli selvästi edellä muita. Kaupunginhallituksen päätöksessä ( ) koskien palvelustrategiaa valmistelleen työryhmän raporttia todettiin mm., että raportissa tulisi tehdä linjaukset, miten

3 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 3 (6) palvelut järjestetään ja tuotetaan eli mitkä palvelut kaupunki tuottaa itse, mitkä palvelut tuotetaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ja mitkä hankitaan markkinoilta. Päätöksessä todettiin, että raportti ei kaikilta osin vastaa näihin kysymyksiin. Kaupunginhallituksen kannanotossa ( ) kaupunginhallitus kehottaa hallintokuntia tekemään talousarvion valmistelun yhteydessä arvion palvelujen kysynnän ja eri tuotantotapojen kehityksestä vuosina ja Marko Karvinen informoi lyhyesti myös kaupungin valmistelemasta palvelualoitekäytännöstä. Palvelualoitteella tarkoitetaan oikeutta tehdä aloite siitä, miten jokin kaupungin toiminto voitaisiin järjestää aloitteentekijän toimesta kustannustehokkaammin ja/tai laadukkaammin kuin se nykyisin järjestetään. Palvelualoite voidaan nähdä uutena välineenä keskustelussa mahdollisten palvelutuottajien kanssa (elinkeinoelämä, järjestöt, kansalaiset). Jos palvelualoitteessa esitetty idea johtaa tuloksiin, seuraa normaali hankintamenettely. Palvelualoitekäytännön valmistelun yhteydessä on selvitetty Ruotsin kokemuksia yhteistyössä mm. Helsingin seudun kauppakamarin, Sitran ja KPMG:n kanssa. Selvitys palvelualoitekäytännöstä esiteltiin kaupunginhallitukselle Nuorisolautakunta ja yleisten töiden lautakunta ovat sisällyttäneet palvelualoitepilotin vuoden 2013 talousarvioehdotukseen. Kaupunginhallitus merkitsi palvelualoiteselvityksen tiedoksi ja päätti, että marraskuun 2012 loppuun mennessä selvitetään, kuinka palvelualoitekäytäntöä voidaan konkreettisesti soveltaa Helsingissä eri hallinnonaloilla. Tämän (lisä)- selvityksen perusteella kaupunginhallitus päättää mahdollisista palvelualoitekokeiluista Helsingissä. -- Käytiin keskustelua Karvisen esityksen pohjalta. Palvelualoitetta pidettiin yhtenä tapana kehittää palveluja ja palvelutuotantoa innovatiivisesti. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että palvelualoitetta sovelletaan paikallisista lähtökohdista käsin. Kauppakamarin kommenteissa korostettiin lisäksi kilpailuoikeudellista näkökulmaa liittyen esim. kaupungin liikelaitosten toimintaan markkinoilla. Edelleen todettiin, että Helsinki on pärjännyt hyvin kuntien välisessä vertailussa koskien tavaroiden ja palvelujen hankintaa yksityiseltä sektorilta. Myös tuottavuuskehitys on ollut Helsingissä keskimääräistä parempaa. Helsingin Yrittäjien puolelta kommentoitiin, että yhtenä ongelmana on kaupungin laatimien eri strategioiden määrä. Palvelutuotantoon liittyviä kirjauksia on palvelu-, hankinta- ja elinkeinostrategioissa. Helsingin Yrittäjien mukaan palvelujen tuottamiseen liittyvät linjaukset (mitä kaupunki tuottaa itse, mitä ostaa muualta), jotka eivät sisältyneet palvelustrategiaan, tulisi tehdä valmisteilla olevan kaupungin strategiaohjelman (ns. valtuustostrategia) yhteydessä. 5. Sosiaali- ja terveystoimen uudistaminen Apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty antoi tilannekatsauksen sosiaali- ja terveystoimen uudistamisesta. Räty kertoi aluksi väestön ikärakenteen muutoksen aiheuttamasta vaikutuksesta väestölliseen huoltosuhteeseen. Suomi on tällä hetkellä jyrkän ylämäen alussa eli huollettavien (lapset ja vanhukset) suhde työikäiseen väestöön nähden nousee jyrkästi tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Peruspalveluissa vanhainkoteihin, kotipalveluihin ja palveluasumiseen kohdistuva kysyntä voi lähes kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä, jos kysyntään vastattaisiin nykyisellä

4 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 4 (6) systeemillä. Lisäksi perusterveydenhuollon palveluihin kohdistuu merkittävää kysynnän nousua. Räty totesi, että vanhuspalvelut on kuitenkin mahdollista järjestää tulevaisuudessakin. Räty kertoi, että tällä hetkellä kaupungilla on sosiaali- ja terveystoimessa kaksi virastoa (terveyskeskus ja sosiaalivirasto). Päivähoito kuuluu nykyisessä organisaatiossa sosiaaliviraston yhteyteen. Vuodesta 2013 alkaen sosiaali- ja terveystoimeen tulee yksi virasto ja lisäksi suomenkieliselle päivähoidolle tulee oma virasto. Räty esitteli sekä sosiaaliviraston että terveyskeskuksen arvoverkkoa / yhteistyöverkostoa, josta ilmenivät mm. oma ja muualta ostettava palvelutuotanto, strategiset kumppanit sekä esimerkiksi palvelusetelin osuus tässä kokonaisuudessa. Räty kertoi, että palvelusetelikokeilua jatketaan vielä vuoden 2013 loppuun eikä siis vielä vakinaisteta. Hän lisäsi, että yksityisen hoidon tuki päivähoidossa toimii palvelusetelin tavoin. Lisäksi esim. suun terveydenhuollon puolella palvelusetelistä on melko hyviä kokemuksia. Räty totesi, että nykyiset virastot ovat erittäin suuria. Niissä on yhteensä noin työntekijää ja ne eroavat kulttuuriltaan selvästi toisistaan. Uutta organisaatiota on mietitty asiakkaasta ja hänen palvelutarpeestaan lähtien. Suuri kehittämistarve on nähty siinä, että miten palveluorganisaatio kykenee vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin nykyistä paremmin. Apulaiskaupunginjohtaja Räty kävi seuraavaksi läpi ehdotusta sosiaali- ja terveysviraston organisaatioksi. Uusi organisaatio jakautuu ehdotuksessa kolmeen osastoon: perhe- ja sosiaalipalvelut, terveys- ja päihdepalvelut sekä sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelut. Lisäksi Räty esitteli lyhyesti luonnoksen varhaiskasvatusviraston organisaatioksi. Rädyn mukaan organisaatiouudistuksen elinkeinopoliittinen vaikutus on esim. se, että uudessa organisaatiossa tilaajaosaaminen keskitetään saman katon alle, jolloin myös vastuuhenkilöt ovat nykyistä helpommin löydettävissä. 6. Kommenttipuheenvuorot Yksityisen sosiaalialan etujärjestön näkökulma Elinkeinopoliittinen asiantuntija Aino Närkki, Sosiaalialan Työnantajat ry Aino Närkki esitteli aluksi lyhyesti Sosiaalialan Työnantajat ry:n toimintaa ja jäsenyrityksiä. Närkin mukaan yksityinen hyvinvointiala on viime vuosina kasvanut ja lisäksi myös alan yritykset ovat alkaneet kasvaa. Toimialan kasvu on ollut merkittävästi esimerkiksi teollisuuden kasvua nopeampaa. Yksityisille palveluntuottajille on Närkin mukaan keskeistä tietää mitä ja kuinka paljon kaupunki aikoo ulkoistaa. Tämä on keskeistä, koska monissa palveluissa (esimerkiksi palveluasuminen) tarvitaan erittäin merkittävät investoinnit ennen kuin palvelun tarjoaminen on mahdollista. Närkki toivoi Helsingiltä vahvempaa roolia palvelusetelin käyttöönotossa ja totesi, että nyt monet keskisuuret kaupungit ovat lähteneet liikkeelle palvelusetelin hyödyntämisessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiouudistuksen Närkki näki mahdollisuutena uudenlaiselle kumppanuuteen perustuvalle yhteistyölle ja kehittä-

5 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 5 (6) mistoiminnalle. Hän peräänkuulutti myös yhteisiä pelisääntöjä yksityiselle ja julkiselle toiminnalle koskien esim. henkilöstömitoituksia ja laadunvalvontaa. Närkki korosti palvelujen kehittämisen tärkeyttä osana hankintoja. Hän totesi, että hankinnassa tulisi painottaa enemmän sitä, että hankittava palvelu olisi aiempia tai nykyisiä ratkaisuja parempi. Lisäksi tulisi pyrkiä kertatoimitusta pitkäjänteisempään yhteiseen kehittämiseen ja kumppanuuteen. Närkki kannatti myös kehittämis- ja innovaatiotoimintaa esim. esikaupallisten hankintojen ja palvelualoitteen kautta sekä sitä, että tarjouspyynnöissä ja tarjousten arvioinnissa painotettaisiin kehittämispanostusta nykyistä enemmän. Närkki painotti lopuksi sitä, että on tärkeää luoda sosiaali- ja terveysalasta myönteistä kuvaa myös viestinnällisesti. Kyseessä on tulevaisuuden ala, jolla on haasteiden lisäksi edessään myös paljon mahdollisuuksia. Yrityksen näkökulma Johtava ylilääkäri Juha Tuominen, Terveystalo-konserni Juha Tuominen kommentoi puheenvuorossaan kaupungin palvelustrategiaa ja sosiaali- ja terveystoimen organisaatiouudistusta. Hän esitteli aluksi Terveystalokonsernia ja sen tunnuslukuja. Terveystalo on merkittävä toimija terveydenhuoltosektorilla mutta kokonaismyynnissä (370 miljoonaa euroa vuonna 2011) kuntasektorin osuus on melko pieni. Tuominen korosti Terveystalon käytössä olevaa laatustandardia sekä toimintamallina ns. integroitua terveydenhuoltoa. Hän piti tärkeänä tavoitteena myös monituottajamallia sekä tilaajan ja tuottajan erottamista toisistaan. Tuominen totesi, että Terveystalo on kustannustehokas palveluntuottaja erityisesti silloin, kun tarvitaan suuria volyymeja esimerkiksi kaihileikkauksia tai erilaisia seulontapalveluja. Toisin sanoen ns. sidotun volyymin palvelut ovat tilaajalle edullisimpia. Kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiouudistus on Tuomisen mukaan positiivinen asia kaupungin tilaajaosaamisen kehittymisen näkökulmasta. Palvelustrategian linjaukset ovat Tuomisen mielestä varovaisia. Hänen mukaansa terveyspuolen palveluhankinnat ovat vähäisiä, jolloin markkinoita ei pääse syntymään eikä oman tuotannon palvelumalleja jouduta uudistamaan. Innovatiivisia tuottamistapoja kehitettäessä markkinoiden rooli tulisi olla suurempi. -- Käytiin keskustelua Rädyn esityksen ja Närkin ja Tuomisen kommenttipuheenvuorojen pohjalta. Pekka Sauri kommentoi, että innovatiivisiin hankintoihin liittyy riskinottoa, jota kaupunki pyrkii yleensä välttämään. Tuominen totesi, että riski voidaan siirtää markkinoiden kannettavaksi esim. tietyn kokonaispalvelun markkinoilta hankkimisen yhteydessä. Närkki lisäsi, että esim. palveluasumisen hankkimisessa voidaan nykyään kilpailuttaa koko paketti. Todettiin, että hyvinvointisektorilla tulisi etsiä myös kansainvälisiä liiketoimintamahdollisuuksia. Risto Rautava kertoi, että kaupungilla on päivähoidon palveluissa innovatiivinen hankintamenettely käynnissä. Hän lisäsi, että palvelualoite on potentiaalisesti hyvä väline liittyen innovatiivisiin hankintoihin ja että mm. yritykset ovat kiinnostuneita aloitteesta. Pia Pakarinen kommentoi, että kaupunki on aloittanut palvelusetelikokeilun varovaisesti. Hän lisäsi, että palvelualoitteen merkitys taas tulee olemaan melko marginaalinen. Hän ko-

6 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6 (6) rosti, että kaupungin ja palveluntuottajien välisten sopimusten tulisi olla nykyistä pidempiä. Lisäksi kaupungin tulisi nykyistä systemaattisemmin arvioida tekemiensä päätösten yritysvaikutuksia. Kaupunginjohtaja Pajunen teki yhteenvedon käydystä keskustelusta ja kuulluista esityksistä. Sote-organisaatiouudistus ja palvelustrategia muodostavat tiiviin kokonaisuuden. Näillä on yhteys myös kuntarakenneuudistukseen. Hyvinvointimalli joudutaan määrittämään uudelleen, koska nykyisellä mallilla ei voida jatkaa enää kovin pitkään. Helsinki etenee kokouksen teemaan liittyvissä asioissa mm. siten, että nyt valmistellaan kaupungin strategiaohjelmaa vuosille (ns. valtuustostrategia), jossa myös nyt esillä olleita asioita linjataan. Viime kädessä kaupunginvaltuusto päättää siitä, miten Helsinki etenee. 7. Muut esille tulevat asiat Muita asioita ei ollut. 8. Neuvottelukunnan seuraava kokous Sovittiin, että sihteeri koordinoi syksyn kokousajat heti tämän kokouksen jälkeen. 9. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo