Euroopan rakennusperintöpäivät 2011

Transkriptio

1 Euroopan rakennusperintöpäivät 2011 Kaupankäynti kuljettaa kulttuurin reitit Kuva Helsingin kaupunginmuseo Nurmijärven museon materiaalia kouluille

2 Kärrypolulta kestikievariin Ensimmäiset tiet olivat kapeita ratsu- ja kävelypolkuja. Ei ollut harvinaista, että pitkäkin matkoja matkattiin kävellen selässä tuohikontti tai säkki. Kun kuljetettiin tavaroita torille myyntiin, lähdettiin matkaan kesäisin hevoskärryjen ja talvella reen kanssa. Talvella matkantekoa nopeuttivat vesistöjen yli kulkeneet jäätiet. Ne saattoivat oikaista reittiä useilla kymmenillä kilometreillä. Nurmijärvelläkin on ollut jääteitä. Esimerkiksi nykyisin pelloksi kuivatun Nurmijärven ylitse kulkivat talvitiet Palojoelta ja Klaukkalasta. Matkanteko oli hitaampaa kuin nykyään ja matkalaiset pysähtyivät yöpymään kestikievareihin eli majataloihin. Yöpyä saatettiin myös matkan varrelle sattuneessa talossa esimerkiksi uuninpankolla maaten. Teiden varsilla sijainneet kestikievarit olivat entisaikaan tärkeitä paikkoja uutisten leviämisessä. Levähtämisen ohella vaihdettiin uusimmat kuulumiset. Aleksis Kivenkin tiedetään kuunnelleen mielellään matkalaisten tarinoita kotitalonsa lähellä Palojoella sijainneessa pysähdyspaikassa.

3 Helsinki-Hämeenlinna -tien varrella Helsinki-Hämeenlinna -maantie oli keskiajalta asti yksi tärkeimmistä liikennereiteistä ja pitkään ainoa tie sisämaahan, jota pystyi kulkemaan hevosrattailla. Hämeenlinnaan oli perustettu 1200-luvun lopulla valtakunnanlinna, jolloin siitä tuli tärkeä sisämaan kaupunki. Vanha tie Helsingistä Hämeenlinnaan on osin edelleen olemassa, vaikka myöhemmin tielinjausta on monin paikoin oikaistu. Nurmijärvellä tie kulki lähellä Raalan kylää ja ylitti Vantaanjoen Nukarinkosken kohdalla. Kosken ylitys oli yksi Hämeenlinnan tien vaikeimmista kohdista, koska kosken ylittävä silta lähti usein kevättulvien mukaan. Ryhdyttiin sillanparannustöihin. Sillan kunnosta huolehtimiseen palkattiin vakinainen hoitaja Erkki Nukari. Hän rakensi talonsa sillan kupeeseen ja perusti kestikievarin matkalaisille. Myöhemmin Nukarin kylä sai nimensä Erkki Nukarin mukaan. Myös Vantaanjoki vesistöineen oli luonteva yhteys meren ja Hämeen linnaa ympäröivän Vanajan vesistön välillä. Jokea käytettiin esimerkiksi puutavaran kuljetukseen. Nukarin kylänraitti kuvattuna kesällä Kuva Museovirasto.

4 Hevoskyydillä torikaupoille Nurmijärveltä lähdettiin tori- ja markkinamatkoille suurempiin kaupunkeihin: Hämeenlinnaan, Helsinkiin ja Porvooseen. Hämeenlinnassa käytiin erityisesti hevoskaupoilla. Eniten veti kuitenkin puoleensa Helsinki. Kylistä lähdettiin matkaan aamuhämärissä. Usein seurueessa oli kolmesta kuuteen hevosta. Isommalla väellä oli turvallisempaa liikkua metsätaipaleilla silloin tällöin vaanivien rosvojen vuoksi. Myös petoeläimiä, varsinkin susia varottiin. Matkalla pysähdyttiin tutuissa majapaikoissa haukkaamaan evästä ja lepuuttamaan hevosta. Matka Helsinkiin kesti kuudesta kahdeksaan tuntia ja kaupunkiin saavuttiin iltapäivällä. Aikaisin seuraavana aamuna asetuttiin Isolle torille eli nykyiselle Kauppatorille myymään tuotteita. Kotimatkat kauppamatkoilta olivat usein hurjia. Tapana kun oli ajaa hevosilla kilpaa kotiin. Lapsille ja naisväelle tuotiin tuliaisina vehnärinkilöitä ja karamelleja.

5 Kuormilla kaupunkiin Olimme päässeet ajassa talveen, jolloin taas lähdimme kuormilla kaupunkiin. Teimme monta reissua talven mittaan, mutta eräs matka jäi mieleeni niin elävästi, että muistan sen kuin eilisen päivän, kertoi isoisä. Yhdessä isännän kanssa laitoimme kuormat valmiiksi edellisenä päivänä. Teimme aina huolella, ettei tarvinnut matkalla korjailla. Kirveen otimme aina mukaan kuormaan. Iltayöstä tavallisesti lähdimme, siis yötä myötä. Aamulla kuuden aikaan piti olla paikalla, johon kuormat viemme. Isännän ajokki oli nuori tamma, jolla oli reipas jalanjuoksu. Minun hevoseni oli rauhallisempi mutta kovan paikan tullen vahvempi vetämään. Kaupunkimatkan teimme niin kuin eri sakissa, sillä isäntä ehti aina ensiksi 5 pennin tullin lähellä olevaan syötin paikkaan, jossa hän odotti meitä. Oli satanut lunta, joten emme uskaltaneet lähteä oikotietä järven yli vaan lähdimme isoa tietä Perttulan kautta. Oli kuunvalo ja pari astetta kylmää. Ennustimme jo lähtiessämme ilman olevan sellainen, että menninkäiset voivat olla liikkeellä. Olin tavan mukaan kahden hevoseni kanssa, kuorma kolmantena. Isäntää kuormineen ei näkynyt. Hyräilin hiljaa Värmlantilaisten laulua (mielilauluni), kun hevoseni äkisti hirnahti ja pysähtyi. Olimme siinä kohdalla Klaukkalaa niin sanotun pikku tien kohdalla, josta pääsee Mattilan kulmalle. Siellä näkyi tiellä olevan heinäpussin tapainen. Pudonnut tai jotain kaupungista palaavalta, ajattelin ja hoputin hevosta matkaan. Voitteko kuvitella mitä näin: vastaamme juoksi kaksi pientä porsasta, jotka vinkuen kääntyivät sivutielle ja menivät siihen pussiin. Loikkasin kuormalta alas ja muutamalla harppauksella olin säkin luona ja nostin sen ylös. Mitään porsasta ei säkissä ollut. Eikä tiellä näkynyt mitään jälkiä, vaikka olin ihan selvästi nähnyt niiden sorkkien olevan kylmästä punaiset. Kahden litran parru siellä vain oli heiniä. Nostin löytöni kuorman päälle ja lähdimme reippaasti matkaan. Menninkäiset siinä olivat asialla olleet. Rauha Raitanen kertoo isoisänsä Johan Henrik Nykvistin kauppamatkasta, jolla vietiin hevoskuormalla tavaraa Nurmijärveltä Helsinkiin. Isoisä toimi Kirkonkylässä vuoden 1880 paikkeilla muonamiehenä, eli teki päivätöitä maanomistajalle. Muonamiehen nimitys tuli siitä, että osa palkasta maksettiin ruokana.

6 Kaupankäynnin vilskettä torilla ja markkinoilla Nurmijärveläiset myivät tuotteitaan Helsingin Kauppatorilla. Tori oli 1800-luvun lopussa maalaisten ja kalastajien hallussa ja torilta helsinkiläiset hankkivat peruselintarvikkeensa. Nurmijärvellä suurella osalla perheistä oli kotieläimiä ja ainakin pieni palsta viljeltävänään, joten Helsingin torille vietiin myyntiin maatalon tuotteita: lihaa, voita, kananmunia, jauhoja ja perunoita. Kaupan kävivät myös puusta taidokkaasti valmistetut esineet kuten kengät, lusikat ja vispilät. Kun tavarat oli myyty, ryhdyttiin itse tekemään ostoksia kotiin tuomisiksi: Torilta ostettiin kahvia, sokeria, suolaa ja lamppuöljyä. Lisäksi hankittiin kankaita, saippuaa ja apteekkitavaroita. Helsingin syysmarkkinoilta ostettiin erityisesti silakoita. Silakka suolattiin, jolloin se säilyi hyvin ja kuului lähes joka ateriaan. Erityisesti nuorille ensimmäiselle markkinamatkalle pääsy oli tärkeä tapahtuma luvulla markkinat muuttuivat huvituksiksi, joissa oli silmänkääntötemppujen tekijöitä, outoja eläimiä, tanssia ja eläviä kuvia. Kuva Helsingin kaupunginmuseo

7 Kulttuurit kohtaavat 1800-luvun Helsingissä 1800-luvun Helsinki oli monikulttuurinen kaupunki. Venäläisiä kauppiassukuja oli runsaasti. Värikkäät pikkupuodit ja siirtomaatavaraliikkeet kuuluivat katukuvaan. Myynnissä oli monenlaista tavaraa ryyneistä pesusieniin. Helsingissä oli myös saksalaisia kauppiassukuja, juutalaisia kauppiaita Narinkka-torilla, sekä tataareja myymässä käsinommeltuja mattoja. Kaupankäynnin lisäksi tuulahduksia Euroopasta toivat pietarilaiset turistit, teatteri- ja balettiseurueet Pietarista ja Tukholmasta sekä kaupunkiin rantautunut kylpyläkulttuuri. Etelä-Helsinki Esplanadeineen ja Sörnäinen Pitkänsillan toisella puolella muodostivat kaksi toisistaan poikkeavaa kaupunkialuetta. Maaseudulta muutti Helsinkiin väkeä erityisesti ja 1880-luvuilla. Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle alkoi kohota uusi työläisalue. Nurmijärveltäkin lähdettiin Helsinkiin töihin esimerkiksi vossikkakuskeiksi eli hevosajureiksi. Kuva Helsingin kaupunginmuseo

8 Kaupankäynti uutuuksien levittäjänä 1800-luvun lopussa perustettiin useita puoteja Nurmijärven kyliin. Puodeista hankittiin suolaa, sokeria, kahvia ja lamppuöljyä, mutta erikoistavarat ostettiin Helsingistä. Helsingissä oli myynnissä ajan uutuuksia ja ylellisyystarvikkeita kuten soittimia. Kylissä kiersi kulkukauppiaita, joilta ostettiin esimerkiksi hienoja kankaita. Useimmat olivat kotoisin Vienan Karjalasta. He lähtivät kotikylästään tavallisesti lokakuussa ja palasivat pääsiäiseksi kevättöihin. Syrjäisimmillä seuduilla kauppiaiden merkitys uutuuksien levittäjinä oli suuri. Kulkukauppiaiden mukana uudet vaikutteet levisivät suurista kaupungeista, kuten Pariisista ja Pietarista, pikkuhiljaa maaseudun kyliin. Lapsia ostoksilla Lepsämän kyläkaupassa 1940-luvulla.

9 Röykkäläiset markkinamatkalla. Linja-autojen tulo 1920-luvulla muutti matkantekoa merkittävästi. Tehtäviä: 1. Millaista matkanteko mielestäsi oli ennen verrattuna nykypäivään? 2. Pohdi miltä 1800-luvun lopun Helsinki suurena ja kansainvälisenä kaupunkina on mahtanut näyttää ja mitä tuntemuksia se on herättänyt maaseudulta saapuneelle nurmijärveläiselle? Seuraavan sivun kuvassa on vuoden 1843 kartta Nurmijärvestä. 3. Mitä eroja huomaat kartassa verrattuna nykyiseen Nurmijärven kuntaan? Voit esimerkiksi tarkastella miten paikannimet on kirjoitettu ja missä pitäjän eli nykyisin kunnan rajat menevät. 4. Mistä kulkivat isoimmat maantiet? Paikat, joita on pidetty tärkeänä, erottuvat kartasta hyvin. Näitä olivat entisaikaan kartanot, Nurmijärvellä Numlax gård (Numlahden kartano), Rådskoggård (Raalan kartano) ja Näsegård (Kytäjän kartano). 5. Keksitkö mikä mahtaa olla syynä, että nykyisin tärkeät Klaukkala ja Rajamäki eivät juurikaan erotu kartassa?

10

11 Linkkejä Kirjallisuus Eteläisessä Hämeessä. Kirjallisia kuvia Nurmijärveltä. Toim. Pirjo Itkonen. Nurmijärven kunta (Lainaus sivulla 4 on teoksessa Eteläisessä Hämeessä. s ) Helsinki Itämeren tytär. Lyhyt historia. Matti Klinge ja Laura Kolbe. Keuruu Härkätieltä skeittipuistoon. Kulttuurin reitit ja rakennusperintö. (Toim.) Lauri Putkonen. Ympäristöministeriö Suomen kansankulttuuri. Ilmar Talve. (SKS) Karttakuva Uudenmaan läänin pitäjänkartasto. Kartor öfver socknarne i Nylands län Uusintapainos Claës Nybergin pitäjänkartoista. Karttakeskus 2007.