Aikaisemmin. Nainen oviverhon takana

Transkriptio

1 Aikaisemmin Nainen oviverhon takana Henkilöt Loot, varakas kauppias Leea, Lootin vaimo Tarinat elävät varjoisissa kadunkulmissa ja torikojuissa, joihin kuulijat pakenevat häikäisevää aurinkoa ja kuumuutta. He toistavat sen keittiötulen ääressä ilta-askareiden lomassa ennen maate menoa. Kun kaikki tieto on kertomusten ja muistin varassa, kerrotaan tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Häpeälliset ja uskalletut tapahtumat ja teot voidaan pukea viattomaksi saduksi. Arkipäiväinen tapahtuma muuttuu sadunkertojien muokkaamina murhenäytelmäksi tai yleiseksi pilkan aiheeksi. Pitää olla tarkkana tietääkseen, mitä kertoja haluaa sanoa. Aika ajoin tarinan kuulee joku muukalainen, jolle se on uusi ja kantaa tarinan yhä kauemmas. Tarina on valmis, kun se alkaa Kaukana täältä tai Kauan sitten. 1

2 Nainen oviverhon takana oli perillä perhettään ja itseään koskevista puheista. Hän hämmästyi, miten sitkeästi huhut jatkoivat kulkuaan. Ne kertoivat kyllä hänen tarinansa, mutta itseään hän ei tunnistanut niistä enää. Joskus hän huvitti itseään kuvittelemalla, että hänen tarinaansa kerrotaan kaukaisessa maakunnassa. Kukaan ei estänyt häntä haaveilemasta, että joku hänen tyttäristään oppisi kirjoitusmerkit ja löytäisi äitinsä tarinan kirjoituskääröistä. Perheelle juorut olivat häpeä, jota he eivät päässeet karkuun. He yrittivät esittää välinpitämätöntä ja vaikenivat kiusaantuneina. Sellainen vain herätti tarkkasilmäisten huomion ajattelemattomat! Palvelijat eivät olleet tyhmiä, mutta he kaipasivat huomiota. He eivät voineet vastustaa kiusausta oikoa jutun kertojaa. Mutta palvelijat eivät kertoneet koko totuutta, koska se ei ollut kiinnostavaa. Kuulijat olisivat lähteneet pettyneinä: Hänhän on tavallinen vaimo. Tämä tarina kertoo Leeasta. Hänen miehensä nimi oli Loot. Oli onnenpotku perheelle, että Leea naitettiin nuorena tyttönä suureen sukuun. Miehen iällä ei ollut niin suurta lukua, arviolta kaksi kertaa vaimoaan vanhempi. He kuuluivat molemmat paimentolaissukuihin. Loot oli huomattava mies, jota ei yksinkertainen elämä tyydyttänyt. Ristiriitoja syntyi ja niin he erosivat suvustaan ja asettuivat aloilleen vilkkaaseen kauppapaikkaan. Leea myönsi auliisti elämän kaupungissa miellyttäneen häntäkin aavikolla tarpomisen jälkeen. Loot menestyi liiketoimissaan 2

3 luotettavan ja kohtuullisen miehen maineessa. Vaatimattomiin oloihin ja kovaan työhön tottuneelle Leealle iso kaupunki oli ihmemaa. Aluksi hän pelkäsi. Loot oikaisi häntä, ettei sellainen käytös sopinut hänen vaimolleen. Päällisin puolin perhe menestyi ja eli yltäkylläisyydessä, siitä Loot piti huolen. Leea ei kuitenkaan onnistunut rikastuttamaan perhettä. Hän epäonnistui vaimona, vaikka olikin käytännöllisesti katsoen jatkuvasti raskaana. Leea synnytti vain tyttöjä. Loot suhtautui asiaan pelottavan lempeästi. Hän ei soimannut Leea. Ja vaikka hän ei enää jakanut mattoaan vaimonsa kanssa, ei hän kuitenkaan ottanut uutta vaimoa. Toiset naiset kadehtivat Leea, joka sai olla rauhassa tyttäriensä kanssa eikä hänen tarvinnut raataa. Kuitenkin Leea oli syyllinen Lootin kasvavaan tyytymättömyyteen. Kun miehen rikkautta ja viisautta ylistettiin julkisesti kauppoja sinetöitiin juhlallisesti talossa vähän väliä - hän muistutti aina kaiken valuvan hiekkaan, koska hänellä ei ollut poikaa. Toistuvat juhlaateriat olivat Leealle oikeudenkäynti ja häpeärangaistus samalla kertaa. Raskaat kultaiset renkaat painoivat kuin kahleet. Mitä laupiaamman katseen Loot loi vaimoonsa, sitä kipeämmin miehen silmäys sivalsi. Tytöt olivat eläviä todistuskappaleita, ajan mittaan syyllisiä hekin. 3

4 Kaikesta huolimatta Loot hemmotteli tyttäriään eikä kieltänyt heiltä mitään. Leeakin sai kaiken, mitä keksi pyytää. Miehelle olisi häpeä, jos hän olisi näyttänyt häpeävänsä. Vauraan perheen orjienkin piti olivat lihavia ja kiiltäväihoisia sekä ylpeitä.. Carugon kaltaisessa kaupungissa heidän ulottuvillaan olivat kaikki sen ajan ylellisyydet. Leea kertoi hankkineensa käsiinsä kaikki voiteet, joilla hoitaa valkeaa ihoaan. Hän on poikkeuksellisen vaaleaihoinen. Erämaassa hän oli huomannut, että ensin hänen kauneuttaan korostaneita pilkkuja alkoi ilmestyä joka puolelle kehoa. Hänellä oli myös jaloissa jonkin hyönteisen puremia, jotka eivät olleet parantuneet kokonaan. Jalat turposivat ajoittain ja olivat mustelmilla. Leea ahnehti kaikkea makeaa, taateleita ja hunajaa, yrittäen piristää itseään. Hän kertoo käsittämättömän uupumuksen vallanneen hänet aina vain tiheämmin. Hän joi siekailematta jopa äärettömän kallista, melkein mustaa, sakeaa juomaa. Se juotiin yleensä lämpimänä makeaksi maustettuna pienistä kupeista. Puolisoita yhdisti enää himo tuohon makeaan, lämpimään juomaan. Joutilaisuudesta uupuneena Leea hoiperteli ja kompasteli silkkeihinsä. Loot kielsi tarjoamasta hänelle edes lasten viiniä aterioilla pitäen vaimoaan juoppona. Aluksi Leea itsekin epäili olevansa erityisen herkkä happamille juomille. Kielloilla ei ollut vaikutusta, itse asiassa vaivat pahenivat. Palvelijat nauroivat emäntänsä selän takana, kun hänen kätensä tärisivät ja hän 4

5 sotkeutui sanoissaan. Hän ei luonnollisestikaan ollut enää tervetullut juhlaaterioille. Parantaja, jonka luona hän kävi, neuvoi vain pureskelemaan inkivääriä ja suolaa kipujen helpottamiseksi. Saamastaan rohdospussista löytyi myös salaperäisiä mustia ja vihreitä papuja. Valta oli vaihtumassa kaupungissa. Kauppa ei käynyt enää entiseen tapaan. Loot alkoi käydä levottomaksi ja saada merkkejä, kuten hän itse sanoi. Uudet vallanpitäjät hätyyttelivät eritoten virkamiehiä ja kauppiaita. Nyt oli huonommin menestyneillä liikekumppaneilla mahdollisuus muuttaa tappiot voitoksi korkojen kanssa. Rikolliset tekivät tihutöitään röyhkeästi päivän valossa. Kukaan ei saanut kulkea rauhassa kadulla tai toreilla. Liiketoiminta kärsi myös miehen epäluuloisuuden vuoksi. Lisäksi hänestä tuli liian kiivas käymään pitkäpiimäisiä kauppaneuvotteluita tinkimisineen. Hän alkoi myös kurittaa Leea uskoen parantavansa hänet laiskuudesta ja salajuoppoudesta. Rosvojoukot sotivat kaupungin herruudesta. Muutamassa viikossa tilanne kiristyi niin, että heidän oli lähdettävä kaupungista. - Voi, minä en olisi millään jaksanut pakata! En tiennyt, mistä aloittaa. Tavarat putoilivat käsistäni. Ensin tytöt polkivat jalkaa kieltäytyen lähtemästä. Lopulta he heittäytyivät itkien jalkoihini, kun iso kivenmurikka lensi muurin yli kasvitarhaan. Palvelijat eivät niin ikään olleet aikeissakaan pakata, saati poistua kaupungista. Sen sijaan he varastivat, minkä ehtivät, kun näkivät tilaisuutensa tulleen. Sitten 5

6 huomasimme talomme olevan tulessa ja meidän oli paettava välittömästi. Loot hermostui avuttomuuteeni ja hitauteeni. - Haluatko tappaa koko perheen? Sinä onneton, on sinun syytäsi, että joudumme tyhjin käsin erämaahan! Heillä oli kiire, sillä kostonhimoisten liikekumppanien miehet olivat jo likellä. Leea jäi muista jälkeen ja pudotti kaiken lisäksi rohdospussinsa. - Kumartuessani noukkiman sen maasta, menetin tasapainoni ja yllättävä kipu iski niskaani. Menetin hetkeksi tajuntani. Kauhukseni huomasin, että olin halvautunut. Kaksi palvelijaa vain kiskaisivat minut ylös ja kantoivat välissään kuin patsasta. Kasvoni olivat vääristyneet kivusta ja oikea käteni oli edelleen ojentuneena eteenpäin. Nyrkissäni puristin rohdospussia. - Katsoin takaa-ajajiamme suoraan silmiin, tuijotin heitä silmänkään rävähtämättä. Yhtäkkiä lähimpänä oleva ratsumies veti lujasti ohjaksista,ja hevonen nousi takajaloilleen. Kauhistuin hevosen murskaavan meidät alleen. Mutta se kääntyikin takajaloillaan miltei vastakkaiseen suuntaan. Toiset ratsastajat hänen perässään yrittivät pidätellä vaahtoavia hevosiaan, Leea muisteli täpärää pelastumistaan. 6

7 Epäilys ja sitten kauhu siirtyivät Leean katseesta taka-ajajiin, jotka kuvittelivat riivaajan Leean hahmossa riivaajan langettavan kirouksensa heidänkin päällensä. He pakenivat paikalta heittäen vielä varmuudeksi keihäänsä aavikolle. - Loot oli suunniltaan pelosta ja häpeästä, vaikka tajusi minun pelastaneen hänet kauhealta kuolemalta. Jollei tätä käännettä olisi tapahtunut, hänet olisi raahattu takaisin kaupunkiin ravaavan hevosen perässä. Parhaassa tapauksessa rosvot olisivat leikanneet meiltä kaikilta kurkut auki. - Minä olin nyt riivattu, en pelkkä joutilas juoppo. Hän oli naisten ympäröimä mies, jonka vaimon irvikuva pelastaa! Palvelijat estivät häntä tappamasta minua. He näet ymmärsivät minun takaavan turvan loppumatkaksi. 7

8 He pelastautuivat syrjäoselle keitaalle. Sittemmin ilmeni, että mies oli tehnyt jo muuttovalmisteluja. Lisäksi hän oli käärinyt kupeisiinsa arvokkaimpia esineitä. Heitä odotti talo, johon he kuvittelivat asettuneensa asumaan, kuin ketkä tahansa muuttajat. Keitaalla oli heti kiinnitetty huomiota huopiin käärittyyn esineeseen, joka oli kannettu ensimmäiseksi sisään. Takaa-ajajat saivat tietää heidän olinpaikkansa, kun huhut salaperäisestä aarteesta kiirivät kaupunkiin. Keitaalla vieraanvaraisuudeksi verhottu urkinta lopahti kunnioittavaksi pidättyvyydeksi, kun huhut riivaajasta autiomaassa kiirivät vastakkaiseen suuntaan. Kaikki pelkäsivät kajota sanallakaan saati sormellakaan oviverhoon, joka peitti pienen syvennyksen. Leean nyrkkiin puristunut käsi oli edelleen ojentunut, mutta liikkumaton. Jos hänen kätensä olisi totellut, hän olisi kiskaissut verhon auki ja ojentanut kätensä sovinnollisesti. Leea ei ollut riivattu. Hän tiesi olevansa edelleen Leea. Oli kyllä tiedossa, että taitavat parantajat saattoivat asettaa luiskahtaneet luut paikoilleen. Mutta he eivät kajonneet riivattuun. Ennemmin säälistä, kuin tyttärien käskystä, palvelijat koettivat hoitaa Leeaa. He onnistuivat irrottamaan rohdospussin hänen kädestään. Kun hänen hengityksensä 8

9 vaikeutui, palvelijat pakottivat kuumassa vedessä liotetun käärön hänen hampaidensa väliin. - Näin he ovat saaneet minut pysymän hengissä kahdeksan kuunkiertoa. Olen tänä aikana tullut tuntemaan ihmiset paremmin, kuin ollessani jalkeilla. Kukaan ei kuule minua, mutta minun kuulossani ei ole mitään vikaa. Kaikki puhuvat vapaasti, koska he eivät käsitä minun käsittävän. He kertovat minulle salaisuuksiaan. Moni outo teko tai sana on saanut selityksensä. - Nuorin tyttöni, joka on perinyt vaalean ihoni, rakastaa minua ja itkee usein, mutten kykene lohduttamaan häntä. Vanhin tyttäreni on menossa miehelään, enkä kykene neuvomaan häntä. - Olen tehnyt tiliä elämästäni, enkä pysty edes osoittamaan katumusta. En kadu sitä, että rukoilen kuolemaa. Tiedän, ettei minua odota autuus. - Haluan pois, että perheeni saisi rauhan. Se riittää minulle. En pelkää enää. Enkä kysy enää miksi, koska mitään oikeutta ei ole. - Haluaisin vain siunata ja hyvästellä tyttäreni! päättää Leea. Hän itkisi jos kykenisi itkemään. Leea eli vielä muutaman viikon, kunnes eräänä tuulisena aamuna tulta tekemään tullut palvelija huomasi, että Leea ei hengittänyt enää. 9

10 Samettipapu 10