NRO 2/2006 HELSINGIN BÄNDIKÄMPÄT OVAT PIILOSSA NEIMLESS DUBLININ KULTTUURIN KULMINOITUMA - TEMPLE BAR

Transkriptio

1 NRO 2/ mind free your HELSINGIN BÄNDIKÄMPÄT OVAT PIILOSSA NEIMLESS DUBLININ KULTTUURIN KULMINOITUMA - TEMPLE BAR NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA KOILLIS-HELSINGIN LAHJA MAAILMALLE - THE RASMUS ÄÄNI JA VIMMA BÄNDIKATSELMUS

2 SISÄLLYSLUETTELO: 3 PÄÄKIRJOITUS 4 HELSINGIN BÄNDIKÄMPÄT OVAT PIILOSSA 6 TARINA NEIMLESSISTÄ Free Your Mind on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen ja Yleisradion ylläpitämä nuorille suunnattu mediaareena jonne nuoret luovat itse sisältöä. Pääkirjoitus Ensimmäistä kertaa kädessä pitämäni sähkökitaran päästämä ääni sai aikaan lähes yhtä mykistävän tunteen kuin vastasyntyneen vauvan parkaisu. Silloinen kitarani oli kotoisin Tsekkoslovakiasta ja vahvistimena oli lastulevykoteloihin asennetut putkiradio ja kaiutin. Alku meni sointutaulukoiden mustia pallukoita ihmetellen ja lisäjännitystä tuotti toimenpide nimeltään viritys. Kaverini auttettua virityksessä, piirsin viritystappien asennot muistiin, että sain sitten viriteltyä kitaran kuntoon omin voimin. Myöhemmin kuvaan tuli oikeat vahvistimet oheisvermeineen ja tuulessa hulmuava pitkä tukka. C-kasettisoitin oli ahkerassa kelaamiskoetuksessa biisien ulkoa opetteluprosessin takia. Lähestulkoon kaikki kitaravoittoinen musiikki kuulosti hyvältä ja kitaravirtuoosien näppäryyttä tuli ihmeteltyä ja ihasteltua. Ahaa-elämysten kautta tuli uutta intoa soittoon ja sitä riemua on riittänyt näihin päiviin saakka. Viimeksi musiikin taitajia tuli hämmästeltyä Ääni ja Vimma-tapahtuman aikana. Nuorten soittotaito ja energisyys vakuutti vanhemmankin musadiggarin,eikä ihme, nykyisin pop/rock -musiikin opetusta on tarjolla enemmän kuin vuosikymmeniä sitten. Musiikkiopistot, konservatoriot, musiikkipainotteiset koulut ym.tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia nuorille musiikista innostuneille, unohtamatta tietenkään nuorisoasiankeskuksen treenikämppiä, soitonopetusta ja demostudioita. Oppimisen tukena on myös paljon erilaista materiaalia soitto-oppaista nuotteihin ja dvd/cd paketeista internetiin ja lukuisiin lehtiin. Tietoa on, ja paljon! Musiikin opiskelusta ei ole koskaan haittaa. Perustiedoista on kummasti apua omien biisien tekemisessä. Tietokoneet ovat tuoneet paljon uusia mahdollisuuksia musiikinharrastajille. Olohuoneen nurkassa syntyy musiikkia vapaan musiikin jakeluun erikoistuneille internet sivustoille ja itsetehtyä musiikkia sisältävä cd-levy poltetaan kavereiden kuunneltavaksi. Vaikka kaikista ei tule virtuooseja ja maailmantähtiä, älkää hyvät ihmiset kuitenkaan lopettako hyvää harrastusta. Aina tarvitaan soittajia meidän kaikkien iloksi. Lehden päätoimittaja Reijo Jumppanen 8 BENGTSÅR KUVAGALLERIA 10 DUBLININ KULTTUURIN KULMINOITUMA -TEMPLE BAR 14 NUORI KULTTUURI -TAPAHTUMA 26 KOILLIS-HELSINGIN LAHJA MAAILMALLE -THE RASMUS 30 ÄÄNI JA VIMMA BÄNDIKATSELMUS TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA: Matias Orola, Petri Voutilainen, Eevi Savolainen, Anna Salmisalo, Linda Eerikäinen, Miklos Jeney, Tiia Vestola, Nicolas Prieto, Timo Lukkari, Pekka Lehtiniemi, Matias Kapanen, Jessica Koivistoinen Etukannen kuva: Anna Salmisalo Nuorten media Hattutehdas Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus Käyntiosoite Lönnrotinkatu 30 c, 2 krs Postiosoite PL 5000, Helsingin kaupunki toimitus@toimitus.hattu.net Nuorten media avoinna tiistaista perjantaihin klo Toimintaan pääsee mukaan nuorisoasiainkeskuksen jäsenkortilla - 5 Toimituspäivät Toimitus avaa ovensa Nuorten mediakeskus Hattutehtaan perustiedot Vastaava päätoimittaja Antti Salminen Lehden päätoimittaja Reijo Jumppanen Radion päätoimittaja Seppo Lampela Toimituspäällikkö Matias Orola Nuorten median toiminnanjohtaja Jani Karppanen Kustantaja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus Painopaikka Aksidenssi Oy 6 krt vuodessa - ilmaisjakelu ISSN

3 Helsingin bändikämpät ovat piilossa Kokemuksia Teksti ja kuva: Miklos Jeney Jokainen nuori muusikko haluaa päästä pinnalle ja toivoo samalla elättävänsä itsensä musiikin avulla. Ympäri Suomea löytyy paljon lahjakkaita nuoria, joilla voisi olla mahdollisuus edetä urallaan. Useimmiten esteenä saattaa olla erinäisiä asioita, kuten mistä löytää bändikämppä tai missä voisi treenata 24/7 ilman, että siitä tarvitsisi maksaa pienen kaksion hintaa. Jos sopuhintaisen kämpän löytää, niin siellä voi olla valmiiksi neljä muuta yhtyettä, jotka tappelevat jo entisestään vähäisistä treenivuoroista. Eikö suomalainen musiikki ole tarpeeksi myyvää, että sen kehitykseen kannattaisi sijoittaa? Mistä sitten voi löytää mahdollisen treenikämpän? Vaihtoehtoja on monia, mutta hintaerot voivat olla suuria. Nuorille, alle 25-vuotialle on melko helppoa kohtuuhintaisia harjoitustiloja. Niitä Kannattaa kysellä esim. Oman paikkakunnan nuorisoasiainkeskuksesta tai muilta nuoriso- ja kulttuurityötä edistävillä tahoilta, kuten kirkolta tai kulttuuriasiainkeskuksesta. Treenikämppiä on mahdollista vuokrata myös yksityisiltä tahoilta. Vuokra on huomattavasti korkeampi, mutta treenikämpät ovat usein paremmin suunniteltu bändejä varten esim. akustointi ja ilmastointi on suunniteltu myös nauhoitusten tekemiseen. Olemassa on myös treenikämppiä, jotka ovat valmiiksi kalustettuja ja niitä vuokrataan muutamaksi tunniksi kerrallaan melko lyhyellä varoitusajalla. Mutta tuntivuokra, riippuen paikasta, saattaa tehdä reiän nuoren muusikon kolikkopussiin, ellei Pappa betalar. Muutamia vinkkejä treenikämpän etsimiseen! Sääntö numero yksi: ole ahkera, jos haluat löytää hyvän kämpän, etsimisen eteen on usein tehtävä töitä. Harvoin mikään asia vain ilmestyy eteesi, kuin tyhjästä. Muista että kämppiä voi kysellä melkein ihan mistä vain. Foorumeista, yhteisöistä ja kavereilta. Ilmoituksia kannattaa laittaa kaikkialle, sillä aina löytyy joku joka vastaa. Ja mitä enemmän ihmisiä etsinnässä mukana, sitä enemmän osumia. Sääntö numero kaksi: Ei välttämättä kannata ottaa ensimmäistä treenikämppää, mitä tarjotaan. Jos sinulla on hyvä draivi päällä, voit löytää paremman paljon halvemmalla. Kalliita rotankoloja on tarjolla paljon. Sääntö numero kolme: Tulee halvemmaksi jakaa harjoitustila kahden tai kolmen bändin kesken, mutta kannattaa katsoa tarkkaan ketä ottaa alivuokralaiseksi, muuten soittokamat voivat olla vaarassa. Vuokra tuli aina hoitaa bändin luotettavimman jäsenen kautta. Jokaisen bändin kannattaa pyytää oma maksukuitti ikävien tilanteiden varalta, sillä niistä kuulee jatkuvasti uusia tarinoita. Tsemppiä! Mitä kautta saitte kämpän? Edellisen bändin hajottua jäimme ilman bändikämppää. Ensiksi kyselimme kaverit ja tutut läpi, mutta Sopiva kämppä löytyi pitkän etsinnän jälkeen internetin kautta. Minkälainen kämppä löytyi? Yksityiseltä sektorilta löytyi kallis, mutta tasokas vaihtoehto. Miksi päädyitte juuri siihen ratkaisuun? Hyvä akustointi, turvallisuus, äänieristys, sijainti ja 24/7 käytettävyys olivat ratkaisevat tekijät. Henrik Linnavirta 25 v Mistä saitte treenikämpän? Pitkän etsinnän jälkeen saimme sopu hintaisen treenitilan Helsingin kaupungilta Kontulasta. Miksi päädyitte juuri siihen ratkaisuun? Sijainti, treeniajat ja niiden joustavuus olivat meille keskeisiä kriteerejä. Ja Siellä on myös mahdollisuus nauhoittaa demoja. Anna Salmisalo 18 v 4 5

4 Tarina Neimlessistä Teksti ja kuva: Eevi Savolainen Olipa kerran bändi nimeltä Neimless. Se sai alkunsa monen yhteensattuman kautta elokuussa 2005, jolloin Lyriq ja Tee Tee päättivät perustaa oman bändin. Neimless toimi kahden hengen kokoonpanona, kunnes eräänä päivänä Lyriq ja Tee Tee tapasivat koulun kautta PistePisteen ja pienen harkinnan jälkeen he päättivät ottaa hänet mukaan bändiin. Nykyään bändiin kuuluu myös DJ Larry San, joka liitettiin Neimlessiin vain hetki sitten. Bändi on siis tänäkin päivänä hengissä ja vahvistuu päivä päivältä yhä enemmän. Lyriq, Tee Tee ja PistePiste istahtavat eteeni Kiasman kahvilassa ja ilmassa on havaittavissa pientä väsymystä. Vaikka kiirettä onkin viime aikoina riittänyt, huumorintaju kukoistaa ja toimittajaa viedään, minkä kerittiin. Tultiin just studiolta ja koska ei tullut pommi-biisiä, niin käytiin Mäkistä ostamassa kaloripommit, PistePiste vitsailee. Kiireisenä bändin on pitänyt viime aikoina moni sellainen asia, mitkä eivät vielä näy. Erityisesti omakätisesti rakennettu studio, joka on vihdoin ja viimein valmis, vie paljolti poikien aikaa: Biisejä tehdään oman kehityksen vuoksi, eikä niitä välttämättä edes julkaista. Mikseri.netistä kerrottakoon sen verran, että se on Suomen suurin vapaan musiikin jakeluun erikoistunut sivusto. Artistit voivat lähettää kappaleitaan sivustolle koko maailman kuultavaksi sekä rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida ja arvostella biisejä. Joskus kauan, kauan sitten, aikojen alussa, noin vuonna 2001, Lyriq kuuli ystävänsä kautta internetissä olevasta paikasta, jossa ihmisillä on omia biisejään. Silloin tapahtui Lyriqin Mikseriin kirjautuminen ja siellä myöskin ollaan oltu siitä lähtien. Neimlessin ensimmäinen biisi Lyriqin ja Tee Teen voimin Mikserissä oli Mitä Jää Jäljelle? Joka jäi silloisen kokoonpanon viimeiseksi. Ensimmäinen kolmen hengen kokoonpanolla tehty kappale oli Alku. Mikserin rekisteröityneillä käyttäjillä on mahdollisuus kommentoida halutessaan Mikserissä olevia biisejä. Tämän Lyriq, Tee Tee ja PistePiste kokevat sekä hyväksi että huonoksi puoleksi: Pääasiassa kommentit ovat semmoisia, ettei niillä ole mitään merkitystä. Niissä joko haukutaan maan syvimpään kolkkoon ja annetaan arvosanaksi 4, tai ylistetään taivaisiin ja annetaan 10. Toisaalta siellä on myös niitä, jotka tietävät asioista paljon ja ovat tehneet musiikkia hyvinkin pitkään. Kun sellaiset henkilöt saa kommentoimaan, sieltä ei koskaan tule semmoista palautetta mistä ei saisi jotain irti, Lyriq toteaa. Vuosien varrella Mikseri on saanut paljon mainetta ja kunniaa ja hyvin moni tietääkin sen olemassa olon. Mikseri.net on valittu monta kertaa Suomen suurimmaksi nettisivustoksi, eikä turhaan. Sillä on paljon kuuluvuutta ja kommenttien varjopuolien lisäksi siinä on monia muitakin hyviä puolia. Suuren kuuluvuutensa ansiosta sivuston olemassaolo helpottaa artistin elämää huomattavasti. Artisti, jolla on musiikkia Mikserissä, voi vaan sanoa ihmisille, että Mikseristä löytyy musiikkia, käy sieltä kuuntelemassa. Nykyään Neimlessillä on omat nettisivut, joille voi ohjata kuunteluhaluiset ihmiset, mutta sitä aikaisemmin he olisivat kokeneet tämän ongelmaksi ilman Mikseriä. Neimless antaa Mikserin ylläpidolle paljon kunnioitusta heidän tekemästä työstään, vaikka siellä onkin paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät ota Mikseriä ja sen tuomia mahdollisuuksia täysin tosissaan. On hienoa, että Mikseri antaa ihmisille mahdollisuuden levittää omaa musiikkiaan noinkin laajalla tasolla, Tee Tee sanoo. Kovaa keskustelua herättää kysymys siitä, onko mahdollisesti haittaa, jos joku säilyttää sellaista vanhaa biisiä koneellaan ja johon artisti itse on jo kerinnyt kyllästymään. Kaiken minkä on joskus tehnyt, niin olkoon se sitten jossain. Mua ei ainakaan haittaa, jos joku säilyttää mun vanhoja biisejä jossain, Piste- Piste sanoo. Lyriq, Tee Tee ja PistePiste tulevat siihen tulokseen, että biisin Mikseriin laittaminen on täysin omalla vastuulla ja oma vika, jos sinne pistää jotain mikä voi ruveta hävettämään jälkeen päin. Kaikkea ei pidä laittaa jakoon ja pitää olla tarkkana siitä, mitä sinne laittaa. Lyriq suositteleekin, että jos on joku biisi, missä on monta kohtaa mihin ei ole tyytyväinen, niin sitä ei kannata sinne laittaa, koska ihmiset kyllä huomaavat sen. Mutta mikäli haluaa sitä, että jengi kommentoi niin mikäs siinä. Treenatkaa ihmiset, treenatkaa. Niin mekin teemme ja vielä kauan. 6 7

5 Bengtsår kuvagalleria 8 9

6 Dublinin kulttuurin kulminoituma TEMPLE BAR Minä en tiedä mitä on dublinilaisuus tai vielä vähemmän mitä irlantilaisuus. Dublin on liian laaja aihe käsiteltäväksi, puhumattakaan koko maasta. Sen sijaan voin hieman valottaa mitä voi aistia astuessaan Liffeyjoen eteläpuolelle eli miltä näyttää legendaarinen Temple bar- Dublinin kallio, kulttuurin, pubien, katutaiteen, lauluntäytteisten mukulakivikujien viivoittama kehto. Teksti: Tiia Vestola Kuva: Anna Salmisalo T empele barin alue Dublinissa huokui värejä, ääniä, vapautunutta henkeä ja musiikkia. Lauantain myöhäinen iltapäivä oli mitä parhain hetki ensiaskelille Temple barissa. Entinen työläiskaupunginosa toivotti tervetulleeksi meidät, eksyneet rinkkamatkalaiset, hyvin pukeutuneiden katusoittajien eteen. Kolme tyylikästä miesmuusikkoa näytti siltä kuin he tavallisestikin vetäisivät viikottaiset keikkansa Tempele barin aukion viereisellä kadulla, satoi tai paistoi. Dublinin katusoittokulttuuri todisti arvonsa, sillä bändin ympärille oli kerääntynyt runsaasti väkeä. Ihmiset todella näyttivät kiinnostuneilta, toisin kuin usein Helsingissä, missä tosin harvemmin näkeekin rentoutunutta bändiä kadulla soittamassa täydessä kokoonpanossa. Kai sen jokin lakikin kieltää. Irlannissa varsinaisten muusikoiden ei tarvitse maksaa veroja, joten musiikkiperinnettä vaalitaan aivan valtiotasolla. U2:sta, Oasista, Beatlesia ja irlantilaisia kansansävelmiä soittavat, usein hyvinkin ammattitaitoiset, katumuusikot näyttivät osaansa tyytyväisiltä. Siihen menessä kulttuurierot olivat siis vaikuttaneet pelkästään positiivisilta. Musiikin saattoi aistia kaikkialla. Heti bändin lopetettua viereiselle kadulle ilmestyi nainen kitaroineen. Eustance streetille tultaessa taas kiire ilmeni korkeintaan muusikkomiehissä jotka roudasivat kitaroita ja lautasia kärsineen oloisen pakun sisälle. Luultavasti 10 11

7 tulossa joistain Temple barin useista treenikämpistä. Pienten levykauppojen tiheyttä voisi verrata viiskulmaan. Miltei jokaisesta pubista kantautui laulua, jos ei artistin niin asiakkaitten -ja niitä siellä riitti! Ensimmäiseen baariin astuttaessa huomio kiinnittyi soittajaan jollaisia näkee ruotsin laivoilla, niissä pienemmissä baareissa. Kun mies aloitti Oasiksen Wonderwallin ja pubi repesi! Vihdoin laulua joka hakkaa suomalaisen karaoken. Uskomatonta yhteishenkeä oli aistittavissa täpötäydessä pubissa lauantai-iltapäivällä. Ei merkkiäkään huonotuulisista tappelijoista tai suruunsa juovista. Tänne oltiin tultu olemaan, juttelemaan ja rentoutumaan. Guinessia, äänekkäitä irkkuja ja englantilaista musiikkia. Se jos mikä saa suomalaisen tuntemaan jonkin sortin variaatiota Tukholman syndroomasta, kun jokin vieras ja pelottava kävelee ylitsesi, etkä silti voi jättää paikkaasi pubissa ja kävellä ulos. Myöskin musiikin keskus on aivan Temple barin aukion takana: Temple Bar music centre, jonka edessä jokunen päivä myöhemmin kyräilimme ihmisjonoa, joka näytti olevan kuin menossa Kiss:in keikalle. Ovissa luki sold out!. Loppuunmyyty oli myös hieman kauempana Temple barista ollut baari Wheelan s keskiviikkoiltana, jota saattoi hyvinkin verrata Helsingin Semifinaliin musiikkitarjonnan kannalta. Keikka oli alkanut jo alkuillasta ja pettyneinä jäimme nuolemaan näppejämme baarin puolelle, salin ovien pysyessä visusti kiinni. Visuaalinen Temple bar- instituutit ja katutaide Dublinin kulttuurin keskuksena Temple bar tarjoaa tietysti muutakin kuin musiikkia. Aivan Temple bar music centerin läheisyydessä sijaitsi IFI, eli Irish film institute ja iso sisäänkäynti, joka johti IFC:iin, Irlannin elokuvakeskukseen. Sisääntulokäytävästä avautui aulakahvilan, elokuvateatterin, baarin ja kirjakaupan yhteensovitelma. Kahvilassa ystävällinen tarjoilija jakoi mielellään mielipiteitä elokuvista, samalla kun kehotti meitä varustautumaan elokuviin oluen kera. En tiedä oliko se tavallista Irlannissa mennä tosiaan elokuviin, baarista ostetun tuopin kanssa, sillä kahden vierailumme aikana IFC:ssa en nähnyt kenenkään tekevän niin. Mieliimme heräsi myös kysymys kulttuurieroista. Pystyivätkö irlantilaiset tosiaan si emaan sivistyneesti olutta elokuvateatterissa, samaan aikaan kun pubiräyhäämiset ja jalkapallotappelut dublinilaisten olohuoneissa olivat tavallisia... mutta takaisin Temple barin atmosfääriin. Visuaalisuus on muutenkin kunniassa. Tätä väitettä tukee Irlannin valokuvamuseon ja valokuva-arkiston, kirjakauppoineen sijoittuminen aivan kulman taakse, ihan filmi keskuksen välittömään läheisyyteen. Kirjailijat tunnetusti ovat Irlannin ylpeys, kansanmusiikin lisäksi, ja valokuvagalleriassa olikin meneillään modernisti Samuel Beckettistä kuvattu näyttely, kirjailijan juhlavuoden kunniaksi. Vanha kirjailijaperinne ei näkynyt Temple barissa yhtä vahvasti, sillä kaikki merkittävät kirjailijakeskukset sijaitsevat joen pohjoispuolella. Teatterikaan ei jää Temple barin kortteleissa edustamatta. Olympia Theatre ja Project arts theatre sijaitsevat alueen länsipuolella. Katutaide taas nosti päätään Temple barin aukiolla, jossa tuntui että siellä on aina jotain nähtävää, jos ei muuten niin Crown alleyn pienien, värikkäiden kauppojen muodossa. Erityisesti mieleen jäi kuitenkin muutamana iltana saman shown pitänyt mies Temple barin aukiolla, joka esitti akrobaattisia temppuja puupalikoiden, renkaiden ja tuolien avulla, sekä huippuna limbousta palavalla tangolla. Hymyilevä showmies oli todella ansainnut lanttinsa. Vaikkakin paikkapaikoin shown yritti varastaa kunnon irlantilainen, sympaattinen juoppo (Huom! joka myös kantoi kolikkonsa akrobaattitaiturin lippaaseen). Kaikki yhdessä Vaikka Temple barissa ei voi olla törmäämättä turisteihin miltei jatkuvasti, ei alue silti istu, koko Dublinin tavoin, turistirysä käsitteen alle. Temple barissa asuu paljon dublinilaisia, jotka tuovat alueen kahviloihin, pubeihin, pieniin kauppoihin ja ravintoloihin tietyn paikallisen, rentoutuneen ja kiireettömän tunnelman. Asunnot siellä ovat pieniä, joten ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona, minkä takia pubit ovat lähes aina täynnä. Henkeä kuvaa hyvin tapahtuma mikä sattui eräässä pubissa, kun vain lievästi humaltunut miesjoukko yhtyi lauluun trubaduurin ja olutlasiensa kanssa. Muutaman lasin kaatumista ei voitu välttää mutta hämmästykseni kastunut osapuoli vain oikoi paitaansa hymyillen ja jatkoi laulua. Miltei koko alue on pelkkiä mukulakivipäällysteisiä kävelykatuja, joten ihmisten huutelua ja katusoittajia eivät ole, Dublinille tyypilliset tööttäilevät sekä hurjastelevat, autot ja bussit häiritsemässä. Tämä vain vahvistaa tunnelmaa värikkäiden rakennusten täyttämästä, kiireettömästä kaupungin sydämestä joen eteläpuolella. KESÄPASSI Kesäpassi on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen julkaisu. kesäpassiin on kerätty sekä nuorisoasiankeskuksen että helsinkiläisten piirijärjestöjen kesätoiminnot kesälle Toimintoja on tänä vuonna noin 200, mikäpitää sisällään leirejä, kursseja, retkiä ja päiväleirejä sekä toimintaa kaupungissa. Julkaisu on tarkoitettu 7 17-vuotiaille nuorille. Osa toiminnoista edellyttää nuorisoasiainkeskuksen jäsenkorttia, jonka voi ostaa joko nuorisotaloilta tai kesätoiminnon alkupäivinä paikan päältä. Kesäpassi 06 löytyy myös netistä osoitteesta: Nettipassista löydät tuoreimmat tiedot ja viimeisimmät päivitykset

8 NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA Valtakunnallinen Nuori Kulttuuri - tapahtuma järjestettiin tällä kertaa Seinäjoen maisemissa ja katselmuksen teemana oli teatteri. Nuori Kulttuuri -tapahtumatoimitus: Pekka Lehtiniemi, Matias Orola, Antti Salminen ja Eevi Savolainen. Kolmipäiväinen tapahtuma keräsi yhteen suuren joukon nuoria näyttämötaiteen harrastajia. Mukana Seinäjoella on nelisenkymmentä ryhmää ja noin 500 osallistujaa, kertoo kulttuurisuunnittelija Helena Peltola-Yrjölä. Ensimmäiset esitykset käynnistyivät Seinäjoen kaupunginteatterissa perjantaina kello 16. Perjantain, lauantain ja sunnuntain aikana nähdiin muun muassa puhe-, musiikki- ja tanssiteatteria sekä niiden yhdistelmiä. Nuorten valtakunnallinen taidetapahtuma Nuori Kulttuuri on vuosittain järjestettävä taidetapahtuma, joka tarjoaa nuorille harrastajille mahdollisuuden taitojensa esittelyyn. Alueellisista tapahtumista valitaan esiintyjät valtakunnalliseen katselmukseen. Vuosittain järjestetään kaksi valtakunnallista Nuori Kulttuuri -tapahtumaa. Kevään teatteritapahtuman jälkeen syksyllä 2006 on vuorossa kirjallisuuden, kuvataiteen, valokuvauksen ja puheilmaisun oma katselmus. Tapahtumassa toimi reaaliaikainen toimitus, jonka päivittämiä tekstejä ja kuvia voi käydä katsomassa sivustolla. (MO/PL) Taiteen tekemisen rajat rikki! Teatterikatselmus avattiin virallisesti perjantai-iltana Seinäjoen kaupunginteatterissa. Juhlavissa tunnelmissa nähtiin ja kuultiin puheita sekä tanssi- ja musiikkiesityksiä. Tilaisuuden avasivat ja päättivät Seinäjoen Balettija Tanssiopiston askeleet. Iltakahdeksalta nähtiin esitys Kummallinen retki ja ennen iltayhdeksää teos Keltaisille lehdille. Myöhemmin tyttöbändi esitti kaksi kappaletta, ja Teatteriyhdistys Kurpitsan lasten ja nuorten ryhmä näytteli esityksensä Kesäleirillä. Tilaisuudessa puhui myös kansanedustaja Paula Risikko, joka kehoitti kannustamaan nuoria myös antamalla raikuvia taputuksia. Avajaistilaisuudessa puhunut Nuori Kulttuuri - toimikunnan puheenjohtaja Aaro Harju nosti esiin taiteen vaikutuskeinot. Tapahtuma haluaa korostaa nuorten omaa kulttuuria, uutta, monipuolista, luovaa tekemistä, jossa rikotaan toivottavasti jopa perinteisiä taidekäsityksiä ja taiteen tekemisen rajoja, Harju totesi. Harju uskoo, että jokaisella nuorella on mah- Seinäjoki vastaanotti vieraat kartanossa Nuori Kulttuuri -tapahtuman kunniaksi Seinäjoen kaupunki järjesti lauantai-iltana vastaanoton Östermyran eli Törnävän kartanossa. P aikalle tyylikkääseen kartanorakennukseen kerääntyi iltakahdeksalta muutamia kymmeniä kutsuvieraita. Illan aikana käytiin läpi Provinssirockin maisemissa sijaitsevan rakennuksen historiaa ja peilattiin ajatuksia myös tulevaan. Paikalla kuultiin nuorten teatteriryhmän esityksen lisäksi pohjalaisella otteella tulkittua pianomusiikkia. Iltaa isännöivät Seinäjoen kaupungin edustajat. Tapahtumajärjestäjien puolesta kartanossa puhui Nuori Kulttuuri -toimikunnan puheenjohtaja Aaro Harju. Seinäjoki sai kehuja muun muassa teatterikulttuuristaan ja yhteistyön tekemisestä. Kaupunki tarjosi vieraille juotavaa ja syötävää kartanon raikkaissa ja historiaa henkivissä tiloissa. (MO) Seinäjoen baletti- ja tanssiopisto dollisuus kehittyä. Kilpailkaa itsenne kanssa. Seuratkaa toistenne esityksiä ja oppikaa näin toisiltanne. Ottakaa myös ammattitaitoisilta palautteen antajilta kunnollinen analyysi esiintymisestänne ja käyttäkää se taiteen tekemisenne edelleen kehittämiseen, Harju kannusti avajaisyleisön edessä. (MO) 14 Aaro Harju Törnävän kartanolla nähtiin myös teatteria 15

9 NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA Outokummun lukiolaiset näyttämöllä Perjantai-iltapäivän esitykset Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämöllä aloitti Outokummun lukion puheteatteriryhmä. Yläaste -ja lukiolaisista koostunut ryhmä sai esitystä seuranneen yleisön nauramaan. Ensiksi olin tulossa lavastajaksi tähän näytelmään, mutta pian jouduinkin päärooliin, Juliaa näyttelevä Heini Lehivuo, 18, naurahtaa. Itsekin tarkoituksena oli toimia vain stunttina, mutta tie vei lopulta esitykseen asti, Veli Lorenzon ja palvelijan rooleissa nähty Teemu Heikkinen, 17, muistelee. Heinille, Teemulle ja suurimmalle osalle muista outokumpulaisista nuorista kyseessä on ensimmäinen näyttelijäntyö. Nuorten ja koulun ulkopuolelta tulevan ohjaajan yhteinen tulkinta Romeo ja Julia -näytelmästä sai ensisysäyksensä viime syksynä vietetyllä paikallisella kulttuuriviikolla. Peräpukaman puraisu Peräpukaman puraisu kertoo Peräpukaman kylästä, jonne Jumala luo musiikin. Outokummun lukion teatteri kaupunginteatterin Alvar-näyttämöllä Jooseppi perustaa bändin ja näytelmä kertoo tarinan hänen bändinsä noususta ja tuhosta. Näytelmä on Samuli Mäkisalon ohjaama ja käsikirjoittama näytelmä, jossa yhdistyvät nuorten oma into ja kaikkia hauskuuttava huumori. Eihän sitä koskaan tiedä -niminen ryhmä Helsingistä koostuu keski-iältään 16 vuotiaista näyttelyintoisista nuorista, joille näytteleminen antaa vapauden olla hetken jonkun toisen henkilön roolissa ja unohtaa itsensä. Se on hauskaa ja saa ilmaista itseään. Monipuoliset roolit ovat mielenkiintoisia, koska siinä on enemmän haastetta monia eri rooleja näytellessä ryhmä sanoo yhteen ääneen. Näytteleminen on hektistä ja intensiivistä, eikä sen aikana tarvitse keskittyä mihinkään muuhun. Huomion keskipisteenä oleminen on myös kivaa. Näytellessä itse näyttelemistä ei parhaillaan pahemmin jännitä, vaan se hoituu rennosti ryhmä selostaa näyttelyn parhaita puolia. (ES) Alun perin näytelmä oli pituudeltaan kaksi tuntia, mutta Nuori Kulttuuri -katselmusta varten esityksestä taiottiin tunnin pituinen kokonaisuus. Outokumpulaisten Romeo ja Julia -näytelmässä on paljon yleisölle avautuvaa huumoria. Paljon on myös sellaisia kohtia, joille vain me tekijät nauramme, Heini Lehivuo pohtii. Ilmaisuharjoitukset ja itsensä kehittäminen näyttämöllä ovat antaneet paljon teatterin teossa mukana olleille nuorille. Itseään osaa ilmaista paremmin. Siinä oppii paljon uutta, Lehivuo sanoo. En ole ajatellut teatteria tulevaisuuden ammattina, mutta harrastuksena se on todella mukava, Heikkinen muotoilee. (MO) Jooseppia esityksessä näyttelee Lauri Kopio St. Olavi esitettiin lyhyiden yöunien voimin Lordin viisuvoitto tiesi espoolaisen Psykkis-Teatterin harrastajanäyttelijöille lyhyitä yöunia. Aamuesitys sujui kuitenkin kokemuksella pienen jännityksen sävyttämänä. Tuntui rutiininomaiselta, koska me ollaan käyty niin monella koulukeikalla viime aikoina. Raati loi kuitenkin oman lisäjännitteen tähän hommaan, esityksen päähenkilö Olavi Kaste, 21, kuvasi tuntojaan heti viisikymmenminuuttisen päätyttyä. Mua jännitti ainakin ihan hirveesti raadin takia. Tämä oli kaiken lisäksi St. Olavin kevään viimeinen esitys, neljän näyttelijän tiimiin kuulunut Maria Salmi, 20, summasi. Psykkis-teatterin esitys Elissa-näyttämöllä. St. Olavia on harjoiteltu ja esitetty runsaasti viime syyskesästä lähtien. Harjoittelu alkoi elokuussa ja marraskuussa oli ensi-ilta. Sen jälkeen meillä oli yksi esitys kerran viikossa ja keikkoja kouluilla. Itse asiassa on ollut aika paljon esityksiä, arviolta vähintään kolmisenkymmentä, Salmi muistelee. Meistä on tullut ryhmänä tosi tiiviitä. Yhteiselo on tuottanut sillä tavalla tulosta, Kaste sanoo. Suomen Eurovision-voitto toi meteliä Seinäjoen sunnuntain vastaiseen yöhön. Psykkis-teatterin esitys Elissa-näyttämöllä En saanut hirveästi unta, koska teinit juhlistivat voittoa majoituspaikan käytävillä. Herätys tuntui muuten hyvältä, virkeältä vaikuttanut Kaste hymyili. Lordin biisi Hard Rock Hallelujah oli päässyt mukaan espoolaisen harrastajateatterin tuotokseen. Jokainen esitys on ollut enemmän tai vähemmän oma kokonaisuutensa, Salmi totesi. Olavi Kaste ja Maria Salmi eivät haikaile näyttelemisestä ammattia. Teatteri on mun harrastus, siinä ei ole mitään syvempää filosofiaa. Sen tekeminen on tosi kivaa, Salmi tiivistää. En ole ajatellut, että näyttelisin työkseni. Tämä on loppujen lopuksi aika raskasta ammattina verrattuna palkkaosastoon, Kaste pohti. St. Olavi -näytelmää harjoiteltiin syksyllä pari kertaa viikossa, ennen ensi-iltaa vielä useammin. Teatteri antaa tekijälleen paljon. Sen kautta pääsee eroon perusrutiineista. Saa tosiaankin olla se mikä on. Jos haluaa ennen treenejä lavalla istua ja itkeä, niin sen saa tehdä. Vaihtoehtoisesti voi juosta pää kolmantena jalkana, hyppiä, kiljua, pomppia ja olla niin lapsi kuin itse haluaa. Ei tarvitse kävellä laput silmillä ja olla kyntöhevonen kuten tavallisesti kadulla, Maria Salmi muotoilee. Kun St. Olavia ruvettiin treenaamaan ja teatteria oli harrastanut vasta vähän aikaa vaatteiden poisvetäminen oli vähän vierasta. Nykyään lavalla uskaltaa mennä todella pitkälle, Olavi Kaste kertoo. Teatteri parantaa sosiaalisia taitoja, mutta olen huomannut, että on eri asia esiintyä lavalla ja tiedustella arkielämässä työpaikkaa. Haaveita on säkillinen, mutta ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee, hän sanoo. Nuorten näyttelijöiden mielestä teatteri ei yksinään ole ihmeidentekijä. Ihminen on niin hyvä kuin se on omana itsenään. Jos on oma itsensä, on hyvä ihminen. Ei teatteri voi yhtäkkiä muuttaa ihmistä taikaiskusta sormia napsauttamalla. Kaikki tulee kuitenkin aina ihan omasta itsestä, Salmi filosofoi. Kesällä Kasteen ja Salmen on tarkoitus tehdä töitä ja jättää kevään tunnelataukset hetkeksi taakseen. (MO) 16 17

10 NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA Aljosha Popovich etsii onnea Turusta kotoisin oleva Nuorisohuumoriteatteri esiintyi ensimmäisenä Elissa-näyttämöllä perjantaina esittäen esityksen nimeltä Aljosa Popovich etsii onnea. Näytelmä pohjautui sovelletusti vanhaan venäläiseen kansantarinaan. Ryhmä on kokonaan venäläinen ja alun perin esitys tehtiin myös Venäläisille. Nuorisohuumoriteatterin esiintyessä Turun Palatsissa heille sanottiin, ettei näytelmän kielellä ole väliä, joten he päättivät esittää esityksensä Palatsissa venäjäksi. Ryhmä on alunperin tanssi- ja lauluryhmä Katjushasta, josta tuli nuoria mukaan teatteriin. Näytelmä kertoo Aljosa Popovichistä, jolla on vaimo. Hänen vaimonsa Ljubava on nuori tyttö, joka on usein surullinen ja tekee paljon töitä. Vaimonsa surullisuuden takia Aljosha ja hänen hevosensa lähtevät yhdessä vaimonsa, Ljubavan, kanssa etsimään onnea. Matkalla Irina Batsik he kohtaavat monia kummallisia asioita ja joutuvat moniin ihmeellisiin paikkoihin. Improvisointi on hyvin tärkeää näyttelemisessä Irina Batsik on harrastanut teatteria noin puoli vuotta. Sitä ennen hän on harrastanut tanssia ja laulua kymmenen vuotta Katjushassa. Irina on laulanut eri kielillä ja tanssinut Katjushassa monia eri tanssityylejä, mutta teatteri on mielenkiintoisempaa kuin laulu ja tanssi, koska siinä pitää osata improvisoida. Improvisointi on hyvin tärkeää näyttelemisessä ja voihan teatterikin sisältää laulua ja tanssia. (ES) Yleisöryntäystä Elissa -näyttämöllä Sururyhmän näytelmä aiheutti pienimuotoisen yleisöryntäyksen lauantaiiltana Seinäjoen kaupunginteatterilla. Elissa-saliin oli ennennäkemättömän pitkä jono. Kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet esitystä katsomaan lisätuoleista huolimatta. Suosio selittyy osin ahkeralla mainostamisella ja laajalle levinneellä maineella. Kyseessä on Seinäjoen Lukion teatteridiplomityönä tehty näytelmä, joka on toteuttu täysin oppilasvoimin. Sururyhmän jäsenet Aleksi Holkko, Ella Lahdenmäki, Tanja Kosonen, Anssi Panula ja Paula Kahila harjoittelivat ahkerasti 5 viikon ajan 4 kertaa viikossa. Kaikki olivat tosi hyvin mukana, eikä ketään tarvinnut suostutella harjoituksiin. Ella kehuu ryhmähenkeä, joka on helppo aistia. Aleksi, Ella ja Tanja kehittelivät näytelmän tarinan, Ulkopuolista apua ei käytetty edes ohjauksessa, eikä toisaalta edes kaivattukaan Tanja selventää. Vain aihe Suru annettiin etukäteen koululta, mutta positiivinen ryhmä käänsi vakavan aiheen tragikomediaksi. Emme halunneet tehdä mitään surullista aiheesta huolimatta. ryhmä toteaa yhdestä suusta. Raadin palaute oli kannustavaa, vaikka pientä hiomista vielä löytyykin. Ryhmän omilta ullakoilta kootut lavasteet olivat tarkoituksenmukaisia ja kekseliäitä. Valitettavan monessa näytelmässä lavasteiden määrästä jouduttiin tinkimään käytännön syistä. Sururyhmä erottui edukseen, sillä lavalle oli onnistuttu luomaan kodikas tunnelma. Suosio oli odotettua, mutta sen laajuus hieman yllätti Aleksi toteaa hieman hämmentyneenä. Positiivinen palaute ja esityksen saama suosio kannustaa eteenpäin. Tiivis ryhmä aikoo vastaisuudessakin luoda draamaa, nyt valmiina on kuitenkin vasta hyviä suunnitelmia. (PL) Vapaaehtoistyöntekijät mahdollistavat tapahtuman Kolmipäiväinen Nuori Kulttuuri projekti pyörii lähes kokonaan vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Vapaaehtoiset työntekijät mm. myivät tapahtuman kangaskasseja Paitamyynnistä tavoitettu kiireinen Leena Lintala kertoo, kuinka paidoilla ja kangaskasseilla on ollut kova kysyntä tapahtuman alusta lähtien. Tarkkaavaisimmat huomaavatkin, kuinka myyntipiste on sijoitettu paikkaan, josta jokainen vierailija kävelee ohi. Paitakauppa tulee varmasti käymään kuumana koko viikonlopun, mutta ostajan on pidettävä kiirettä, sillä paitoja on painettu vain rajoitetusti. Työntekijöitä on rekrytoitu usealta suunnalta, mutta suurin osa on tullut Seinäjoen seurakunnan nuorisokahvila Mettiksen myyjistä ja asiakkaista. Lähdin mielelläni mukaan tähän projektiin! Leena vastaa iloisesti ja jatkaa: Vielä en ole ehtinyt montaa esitystä nähdä, mutta tavoitteeni on nähdä ainakin yksi ja hyvä näytös. Ihan ruokapalkalla ei sentään tarvitse sentään töitä tehdä: palkaksi vapaaehtoistyöntekijät saavat tapahtuman paidan. Vapaaehtoistyöntekijöiden toimenkuva kattaa lähes kaiken mahdollisen juontamisesta lavasteiden siirtelyyn. Kaupunginteatterilla vallitsi innostunut ja positiivinen henki nuorten työntekijöiden keskuudessa. Moni on tullut töihin mukaan ihan ystävien innostamana ja suuren kaveriporukan hyvä yhteishenki onkin helposti havaittavissa. Nuori Kulttuuri -tapahtuma herättää selvästi kiinnostusta paikallisissa nuorissa, sillä teatterin aulassa pyöri iso lauma iloisia nuoria odottamassa seuraavan esityksen alkua. (PL) Elissa-näyttämöllä surua näyteltynä

11 NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA Kaiken osaava tapahtumatuottaja Panu Mäenpää Tapahtumatuottaja Panu Mäenpää hoitaa Nuori Kulttuuri-tapahtumassa monenlaisia asioita. Panu Mäenpää on aina iloisella tuulella Hänen toimenkuvaansa kuuluu mm. tapahtuman markkinointi, vieraiden majoituksen ja ruoan järjestäminen, esiintymispaikoista ja kutsuvieraista huolehtimisen sekä vapaaehtoistyöntekijöiden ja palkallisten työntekijöiden järjestäminen. Eilen Panu keskusteli palolaitoksen kanssa majoitukseen liittyvistä riskeistä. Tänään tapahtumatuottaja on myös toiminut normaalista poiketen pyöräkorjaajana jo heti aamutuimaan, sillä eräiden kutsuvieraiden pyöriin piti pumpata ilmaa sekä hieman laskea pyörän satulaa. Monenlaiset on siis arjen työt. Pääasia on tapahtuman onnistuminen. Tapahtumatuottajan työpäivät ovat erilaisia ja -pituisia päivästä riippuen. Perjantaiaamuna Panu heräsi kuudelta ja meni seitsemäksi toimistolle, jossa kansioita viimeisteltiin, tulostettiin listoja ja pakattiin koko toimisto mukaan Seinäjoen keskustasta Marttilan koululle. Paikassa on myös majoitus tapahtumaan osallistuville. Hän laati yhden tiedotteen, haki vieraita juna-asemalta, kävi seminaarissa puhumassa sekä tuli koululle avaamaan tietoliikenneyhteydet. Soittamista joutui myös tekemään, koska samaisena iltana pidettyjen avajaisten esiintyjät piti varmistaa. Jottei päivä kävisi tylsäksi, hän myös järjesteli avajaisia. Vapaaehtoistyöntekijät otettiin vastaan ja kerrottiin heille, mitä tulee tapahtumaan. Tämän kaiken muistaakseen Panu oli kirjoittanut käteensä sen mitä piti päivän aikana tehdä. Vihdoin ja viimein tapahtuma lähti käyntiin. Rooliaan Nuori Kulttuuri-tapahtumassa miettiessään Panu tulee siihen tulokseen, että perjantaina hän toimi ns. veneen tilkitsijänä. Panu oli pakettiautonsa ansiosta hetkessä kaikkialla missä oli ollut ongelmia. Oltuaan koko päivän liikenteessä pakettiautolla, oli illalla matkamittarissa ollut lukemana 120 kilometriä, jotka hän oli ajanut Seinäjoen keskustan alueella. Niinkin pienellä alueella se on aikamoinen saavutus. Ennen tapahtumaa Panu oli eniten tekemisissä Seinäjoen kaupungin nuoriso- ja kulttuuritoimenjohtajien ja Nuori Kulttuuri-toimistosta Helena Peltola- Kulttuurisuunnittelija Helena Peltola-Yrjölä keskustelee käytännön järjestelyistä Yrjölän kanssa. Tietysti heidän ohjausryhmä, joka koostuu Seinäjoen kaupungin kaikista kulttuurivaikuttajista, kuten Provinssirokin järjestäjistä ja tanssija balettiopistosta, ovat auttaneet Panua tapahtumaviikonlopun aikana. Eniten häneläl on ollut kontakteja majoitusvastaavaan. Koska esityksiä on kahdessa eri paikassa, on molemmissa paikoissa omat vastaavansa ja heidän kanssaan tarvitsee olla miltei koko ajan puhelinyhteydessä, jollei käytävillä tapaa. Tapahtumatoimistossa Panulla on nuoria myös töissä. Komentoketjussa jokaisella on oma tehtävänsä ja tieto sekä taito sen tehtävän hoitamiseen. Loppujen lopuksi Panu on kaikkien yläpuolella valvomassa ja ensisijaisesti vastaavat pyrkivät itse selvittämään ongelmat. Mikäli se ei onnistu, niin Panu tulee paikalle ja selvittää ongelman hyvinkin paljolti improvisoiden. Kaikkein raskainta Panulle on tapahtumaa tehdessä niiden asioiden suuri määrä, joita hän ei ole itse hoitanut, vaan muut ovat sen tehneet ja hänen täytyy luottaa siihen, että ne asiat tulevat hoidetuksi. Työminältään Panu on sellainen henkilö, että silloin, kun hän on itse tehnyt kaiken, hän tietää niiden olevan siinä kunnossa missä hän itse haluaa niiden olevan. Näin ison tapahtuman ollessa kyseessä Panun täytyy delegoida vastuuta ja se on ollut vaikein osuus. Täytyy vaan ottaa se asenne, ettei soita, mene käymään tai kyttää, että asiat tulevat tehdyksi. Itsensä pidättely ja luottaminen siihen, että asiat toimivat, ovat avainsanoja tällä hetkellä. Osaavia ja loistavia tyyppejä täällä on kuitenkin töissä Panu sanoo. Tällaisissa tapahtumissa teatterinharrastajille tarjotaan mahdollisuus tavata toisia harrastajia ja nähdä toisten ryhmien esityksiä. Tapahtuma on ikään kuin erilaisten klaanien kokous. Toinen syy tapahtumien järjestämiseen on se, että heillä on täällä ammattilaisraati, joka antaa vinkkejä näille nuorille. Vinkkien ja palautteen anto on hyvin tärkeää, jotta he saisivat mielipiteitä alan ammattilaisilta. Panu tietää itsekin tällaisten teatteriryhmien vetäjänä, että jossain vaiheessa ryhmä kyllästyy oman ohjaajansa kommentteihin ja heille tekee todella hyvää saada palautetta myös joltain ulkopuoliselta. Ja mikäs sen ihanampaa kuin olla vuotias nuori ja päästä koko viikonlopuksi kotoa pois ystäviensä kanssa tapaamaan kaikkia uusia ihmisiä. Tämähän on aivan mahtavaa! Panu summaa. (ES) Kurinalaista tottelemattomuutta Perjantaina alkuillasta Seinäjoen Kaupunginteatterin Elissa-salin valloitti tottelematon joukko lapsia Turusta. Pieniä tuhmia tarinoita kertoo Jörö-Jukka tarinoiden kaltaisia opettavaisia kertomuksia tottelemattomista lapsista ja siitä, kuinka kurittomuudella voi olla kova hinta. Näytelmän ohjannut Tomi Enholm valmisteli yhdessä neljäntoista 9-13 vuotiaan nuoren kanssa nelisen kuukautta näytelmää Turun nuorisotoimikunnan tarjoamissa tiloissa. Enholmin ideasta nuoret keksivät itse Jörö-Jukkamaisia tarinoita tottelemattomista lapsista. Osa lasten tarinoista pohjautui kuitenkin heidän omiin kujeisiinsa, joita Enholm sitten vielä vähän dramatisoi. Lapsissa on uskomattoman paljon energiaa ja innostusta! Enholm kehuu lapsia ja heidän työmoraaliaan. Lasten energia pitää vain kanavoida oikein Enholm jatkaa ja uskoo onnistuneensa lasten innostamisessa näyttelemiseen. Pieniä tuhmia tarinoita on nyt esitetty kahteen kertaan ja mahdollisesti se on vielä nähtävissä Prinkkalan Kesätapahtumassa. Lapset olisivat takuulla innostuneita seuraavaankin projektiin, mutta rahoitusta seuraavaan näytelmään ei vielä ole. Jännityksestä huolimatta esitys meni rennon luontevasti, vaikka runomittaista tekstiä oli joskus paljonkin opeteltavaksi. Lavasteita ei käytännössä ollut, sillä Enholm tavoiteli minimalistista tyyliä ja vanhojen opetusfilmien visuaalista askeettisuuta. Näyttelijöiden yhtenäinen ja yksinkertainen pukeutumistyyli oli harkittua ja sai katsojan keskittymään näyttelijöiden vaikuttaviin ilmeisiin. Pieniä tuhmia tarinoita todistaa, kuinka hyvä idea kantaa pitkälle ilman näyttäviä lavasteita tai pukuloistoa. Lasten omaa fiilistä ei saa kadottaa Enholm toteaa ja siihen on helppo yhtyä, sillä se sama fiilis tarttui myös katsojiin. (PL) Tomi Enholm 20 21

12 NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA Kimitaattori viihdytti Pikkustudiossa Seinäjoen kaupunginteatterin Pikkustudiossa esitettiin lauantaiiltapäivänä imitaatioita tunnetuista julkkiksista vuosien varrelta. Joni Lähde alias Kimitaattori hauskuuttaa Loppilainen Joni Lähde alias Kimitaattori, 17, aloitti imitaatioesityksensä viime syksynä paikallisissa pikkujouluissa. Huhu nuoren esiintyjän imitaattorinkyvyistä kantautui juhlanjärjestäjien korviin kesäteatteripiireistä, joissa Lähde oli ollut mukana. Puskaradio toimii Lopen tapaisella pienellä paikkakunnalla. Nykyään jotkut ihmiset käyvät katsomassa esitystäni ja ottavat sen jälkeen myöhemmin yhteyttä, Lähde kertoo. Joni Lähteen imitaatiovalikoimaan kuuluu 15 julkisuudesta tuttua henkilöä. Nuoren imitaattorin suosikkeja ovat presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen, formulakuljettaja Kimi Räikkönen sekä Hanoi Rocks -yhtyeen jäsenenä tunnettu Andy McCoy. En ole nähnyt vielä yhdenkään muun imitaattorin esiintyvän livenä. Jonkun keikkaa olisi kyllä mukavaa käydä katsomassa, loppilainen haavelee. Kun uutta imitaatiota lähtee harjoittelemaan, pitää katsoa etenkin puheen rytmiä ja tarkkailla, puhutaanko nopeasti vai hitaasti. On myös tärkeää löytää erilaiset persoonallisuudet, kuten esimerkiksi Halosen ärrävika. Kaikkia henkilöitä ei edes pysty imitoimaan, Joni Lähde summaa. Hauskat jutut imitoitavien henkilöidensä suuhun Lähde muotoilee omien ideoiden ja valmiiden vitsien pohjalta. Opetellut imitaatiot pysyvät Joni Lähteen mielessä varsin hyvin ilman harjoittelua. Formulaviikonloppuisin tulee kyllä katsottua kaikki Kimi Räikkösen haastattelut, Lähde naurahtaa. Kesän alkaessa nuorukaisella on edessään lisää keikkoja. Heti kesäkuun alussa esiinnyn häissä Lopella, Lähde kertoo. Ensi talvena nuoren imitaattorin on tarkoitus saada ajokortti, joka mahdollistaa keikkailun myös kauempana kotoa. (MO) Koulukiusaamista tanssin ja teatterin muodossa Seinäjoen kaupunginteatterin Alvarnäyttämöllä esitykset sunnuntaina aloitti helsinkiläinen Poreet -ryhmä Älä sulje silmiäsi -nimisellä esityksellä. Koulukiusaamista voi käsitellä teatterin kautta Älä sulje silmiäsi kertoo koulukiusaamisesta tanssin ja teatterin keinoin. Näyttelijät Markus Paattokainen, 14, ja Jussi Koski, 13, innostuivat tanssimisesta ystäviensä kautta ja ovat harrastaneet sitä kohta jo kaksi vuotta. Tanssiteatterissa käytetään puheen sijasta liikettä ja Markukselle ja Jussille se on mukavampi muoto ilmaista itseään. Itse tanssimista he meinaavat jatkaa niin pitkään kuin vain mahdollista. Näytelmän on suunnitellut ja toteuttanut koko Poreet -ryhmä yhdessä. Näytelmän teko aloitettiin viime vuoden puolella. (ES) Tanssiteatteria sudanilaisrytmein Vaasalainen Vöyrinkaupungin maahanmuuttajaryhmä esitti lauantaiaamupäivänä tanssiteatteria Seinäjoen kaupunginteatterin Elissanäyttämöllä. Rahil Kalifa, 15 ja Reida Latio, 15, saapuivat Sudanista Suomeen kaksi vuotta sitten. Nyt he ovat kotiutuneet Vaasan rannikkokaupunkin. Rahilin perheessä elää isän ja äidin lisäksi neljä lasta. Reidan perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kuusi lasta, mutta heistä yksi elää Sudanissa. Aamupäivällä tytöt esittivät ryhmänsä kanssa tanssiteatteriteoksen Aina ikävä jonnekin, jonka aikana saatin maistella afrikkalaisia rytmejä. Intiimin Elissanäyttämön yleisö rytmitti ryhmän esityksen loppua taputuksin. Ensin olin jännittynyt ja vatsa oli kipeä. Sitten ei enää olut, Reida muistelee. Kivaa se oli, Rahil sanoo. (MO) Kalevalaa uudistettuna Kaupunginteatterin päälavalla nähtiin lauantaina Louhi ja kultanainen, joka oli Joensuun Kansalaisopiston draamaryhmän oma tulkinta Kalevalasta. Tuire Hindikan johdolla valmisteltu esitys oikoi hieman alkuperäistä tarinaa ja lisäili sinne mielenkiintoisia omia ideoita. Näytelmä on saanut ensiesityksensä jo kahdeksan vuotta sitten ja se on pienin parannuksin kehittynyt joka esityskerralla. Yhteensä näytelmää on esitetty kolme kertaa Suomessa, mutta eksoottisimmat esityspaikat olivat Italiassa. Nanuli Mäntylä selventää: Keräsimme myyjäisillä rahaa, mutta loppusumman maksoi Joensuun Kulttuuritoimi. Opettelimme kaikki vuorosanat Italiaksi ja esiinnyimme Mori-teatterissa ja Schion kylässä Tiia Mäkinen kertoo. Suomalaista kansanperinnettä on aikomus vielä viedä kauemmaksi, sillä esityksiä aiotaan järjestää vielä Yhdysvalloissa, Espanjassa, Venäjällä ja vielä uudestaan Italiassa. Seuraavassa projektissa sama tiivis 20 hengen ydinjoukko aikoo tehdä Intialaisen musikaalin suomeksi. Dramaturgi Pirkko Kurhila on muokannut Kalevalan tekstiä hieman vauhdikkaammaksi ja on saanut aikaan visuaalisesti todella näyttävän esityksen. Joensuulaisten pukuompelijasuunnittelijoiden tekemät loistokkaat puvut vetivät vertoja kaupunginteatterin omille pukuluomuksille. Ryhmä osasi tehokkaasti käyttää hyväkseen isoa lavaa erityisesti hääkohtauksessa. Lavan taustalle heijastettu kaleidoskooppi oli Joensuun Kansalaisopisto Alvar-salissa omiaan luomaan salaperäistä tunnelmaa. Rutiiniksi muodostunut näytteleminen saattaa tappaa innostuksen ja intohimon näyttelemisestä. Tiia ja Nanuli toivoisivatkin enemmän ja useammin Nuori Kulttuuri -tapahtuman kaltaisia projekteja, sillä se todella kannusti esittämään näytelmän jälleen kerran. Raadilta saatu palaute oli asiallista ja vielä löytyi kehitettävää. Entistä viilatumpana ja hiotumpana Louhi ja Kultanainen esitys saavuttaa takuulla suosiota ulkomaillakin. (PL) 22 23

13 NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA Suru -näytelmä houkutteli paikallisia Sanna Kaste tähtien alla Kaupunginteatterin ala-aulasta kahvilta tavoitettu Sanna Kaste oli saapunut katsomaan erityisesti Seinäjokelaista Suru - näytelmää, mutta muukin näytelmätarjonta tuntui kiinnostavan. Muitakin näytöksiä kävin katsomassa, mutta Sururyhmän esitys oli ehdottomasti paras. Näytelmää on ennen esitetty Seinäjoen Lukiolla, mutta vasta isommalla lavalla se pääsi oikeuksiinsa. Suuri joukko paikallisia nuoria kävi katsomassa kavereidensa näytelmän. Kaupunginteatterin pienempi sali oli Riparisketsistä valtakunnalliseksi esitykseksi Perholainen teatteriryhmä Team Lukio esitti lauantaina hauskalla huumorilla maustetun sketsin nuoren neitokaisen traagisesta kohtalosta. Seinäjoen kaupunginteatterin Pikkustudio alkoi nimensä mukaisesti käydä liian pieneksi lauantai-iltapäivän humorististen esitysten kasvaneelle yleisövirralle. Kaikki halukkaat mahtuivat kahden jälkeen sisään studioon seuraamaan perholaisryhmä Team Lukion sketsiä, mutta monet heistä saivat tyytyä lattiapaikkaan. Perholaisten nuorten esitys Elinan surma otettiin vastaan yleisössä vapautuneen naurun saattelemana. Kuolevan tytön, äidin, ambulanssimiesten ja hautaustoimiston virkailijan sävyttämä kymmenminuuttinen Team Lukio Pikkustudiolla ääriään myöten täynnä. Seinäkuun Yö ja Nuori Kulttuuri -tapahtuma houkutteli Sannan kaupungille viihtymään, mutta teatteri vetosi eniten. Kaupungin tarjoama ajanviete saa paljon kiitosta. Täällä on koko viikonlopun jotain tapahtumia, todella hienoa, että tällaista järjestetään. Nuori Kulttuuri -tapahtuman esityksiä katsomaan tullut nuoriso elävöitti mukavasti katukuvaa. Esityksen jälkeen teatterin ala-aulassa oli kova kuhina, kun Sururyhmän näyttelijät tulivat vielä tervehtimään yleisöään. Heidän suosionsa on kyllä ansaittu. Erityisesti pidin Ellan suorituksesta tänään, vaikka koko ryhmä onnistui loistavasti. Sanna huikkaa lopuksi ja jatkaa matkaansa illan muihin huveihin. (PL) kaikkine tunnetiloineen, ilmeineen, eleineen ja äänenpainoineen oli monelle katsojalle välitön ja iskevä kokemus. Esitimme sketsin riparilla kolmesti. Sen jälkeen se on nähty joulujuhlassa, Kokkolassa alueellisessa taidetapahtumassa ja kansainvälisellä taideleirillä sekä nyt täällä Seinäjoella. Olemme takoneet tätä esitystä viimeiset puoli vuotta, ja luvassa on ehkä esityksiä vielä Perhossa, Jenni Kultalahti, 17 ja Jukka-Pekka Hietaniemi, 19, kertovat. Nuoret ovat vastanneet sketsinsä käsikirjoittamisesta ja ohjauksesta täysin itse. Välillä harjoituksissa on huudettu toisten päälle, mutta meillä on joka tapauksessa ollut todella hauskaa. On aidosti naurattanut, Jenni ja Jukka-Pekka sanovat. Näyttelijöitä on ollut mukana myös perholaisessa valistusprojektissa Päihdeputki. NUORI KULTTUURI - TAPAHTUMA 24 25

14 Teksti: Petri Voutilainen Kuvat: Petri Voutilainen, Dick Lindberg/Klikki Oy Koillis-Helsingin lahja maailmalle The Rasmus Huhtikuussa 27 vuotta täyttäneen Lauri Ylösen johtama The Rasmus -kokoonpano perustettiin poikien ollessa yläasteella vuonna Solisti kertoo esiintyneensä yhtyeessä liki puolet elämästään. Aloitimme soittamisen teinivuosinamme, jolloin haimme vielä identiteettiämme. Minulla on ollut hiukan ikävä alkuvaiheemme hullutteluja. Saattaa olla, että äkillinen suosio ulkomailla vakavoitti kokoonpanoamme, Lauri sanoo. Yhtyeeltä ilmestyi Warner Finlandin julkaisema kultaa myynyt debyyttialbumi Peep maaliskuussa vuonna Jäsenet ehtivät levyttää vielä ennen nelikon muotoutumista nykyiseen muotoon albumit Playboys ja Hell Off A Taster. Pyrimme perustamisvaiheessa soittamaan ja laulamaan mahdollisimman nopeasti. Nykyisin esitämme yhdessä kappaleita sen sijaan, että kaikki soittaisivat eri suuntiin. Emme pyri olemaan sankareita tai taitureita musiikin suhteen. Menneisyys oli meille tärkeää aikaa, koska silloin otimme haltuun omia instrumenttejamme, Lauri kertoo. Ylönen muistaa vielä ajat, jolloin hänen kappaleissaan kuultiin rap-osuuksia ja funkahtavaa materiaalia. Kokoonpanon ensimmäiseltä albumilta löytyvä Myself kappale on hyvä esimerkki, sillä siitä huomaa sen Suomalainen rockyhtye The Rasmus on lyönyt musiikkinsa läpi maailmalla yhdentoista vuoden työnteon jälkeen. Kokoonpano osallistui alkuaikoinaan nuorille lupaaville yhtyeille tarkoitettuun Ääni ja Vimma -bändikatselmukseen, josta se sai lisäpotkua musiikkiuran kehitykseen. aikaisen ahdistuneisuuden. Nuoruudessamme kuuntelimme Red Hot Chili Peppers yhtyettä, joilta saimme vaikutteita rytmikkääseen musiikkiin. Nykyisin vanhat kappaleet saavat minut hymyilemään ja muistelemaan vauhdikkaita teinivuosia, solisti naurahtaa. Ylönen on soittanut kitaraa 12-vuotiaasta lähtien, mutta lavalla soitin nähtiin alkuvaiheissa vain reilun parin kuukauden ajan. Instrumentti jäi hyvin pian pois, koska laulaja halusi panostaa täysillä yhteen asiaan. Aikoinaan kaikki kaverini pelasivat lätkää tai jalkapalloa, mutta NUO kyseiset lajit olivat tiiminä työskentelemistä. Ryhdyttyäni kuuntelemaan musiikkia tajusin, että haluan päästä soittelemaan itsekin instrumentteja. Säästin ensimmäiseen sähkökitaraan todella kauan rahaa, ja sen saatuani opettelin kaikki Metallica -yhtyeen kappaleet, Ylönen hymyilee muistoilleen. Jännitykseen voi asennoitua Vielä silloin Rasmus -nimeä kantanut yhtye heitti ensimmäiset keikkansa koulun joulujuhlissa. Tänä päivänä solisti laskee esiintyneensä yli 50 eri maassa, mutta valloittamatta on vielä muun muassa Australia ja Uusi-Seelanti. Keikkajännitys riippuu aina siitä, mitä päässäni liikkuu. Jokunen aika sitten vedimme oman ensimmäi- sen suuren keikkamme Meksikossa, jossa katsomossa oli noin 9500 ihmistä. Aloin jännittää esitystämme heti aamulla herätessäni. Meillä oli samana päivä keikka stadionilla, jonne lensimme helikopterilla vetämään pari kappalettamme. Siellä katsomossa meitä tuijotti silmäparia. Kyseinen show ei jännittänyt minua pätkääkään, koska olin asennoitunut siihen illalla soitettavaan keikkaan, Ylönen paljastaa. Lauri pitää jännitystä samankaltaisena kuin ensimmäisen levynsä aikoihin. Alkuaikoina nelikko vähensi paniikkia juomalla alkoholia ennen keikkaa. Jännitys kasaantuu päivän mittaan, jonka seurauksena tuntee olevansa hereillä ja elossa. Lavalla sen purkautuessa saa valtavasti voimaa. Sähköistä energiaa purkautuu saman tien yleisöön, joka vastaa heittämällä sen takaisin lavalle. Hyvin vedetyn keikan jälkeen on mahdotonta mennä nukkumaan, koska adrenaliinia on veressä liian paljon, Ylönen hymyilee Pojat osallistuivat Ääni ja Vimma -bändikatselmukseen monien muiden aloittelevien yhtyeiden tapaan lähes kymmenen vuotta siten. Jäsenet heittivät aluekatselmuskeikkansa Kettutien nuorisotalolla, jossa saivat tuomaristolta positiivista palautetta. Olen lukenut palautteita uudelleen näin jälkikäteen. On ollut hauska huomata, että tuomaristossa istui silloin samoja tyyppejä, jotka vaikuttavat vieläkin musiikkibisneksessä. Papereissamme luki siihen suuntaan, että kyllä tästä saattaa jotain vielä tullakin tulevaisuudessa, solisti muistelee. The Rasmuksen jäsenet ovat saaneet menestyksen varrella myös iskuja vasten kasvojaan. Kokoonpano joutui keskeyttämään keikkansa Englannissa Readingfestivaalilla. Lavalle on lentänyt kivien lisäksi mutaa, pulloja ja veitsiä. Esiintyvän artistin ammatissa pitää ymmärtää arvosteltavissa oleminen. Se on mennyt pahimmallaan siihen, että joku on yrittänyt vahingoittaa minua tai yhtyeemme jäseniä. Lavalla on yleensä kirkkaat valot, jonka takia en näe valtavan hyvin katsomossa olevia ihmisiä. Estradille ei saa koskaan mennä pelokkaana. Päinvastoin pitää ajatella, että olemme hyvä tiimi kokoonpanomme kanssa ja vedämme täysillä. Huolestuttavien sattumuksien jälkeen tapahtuu pudotus pilvistä helvettiin. Vaarallisia tilanteita on sattunut matkan varrella, sillä minua on heitetty esimerkiksi veitsellä kaulaan, Ylönen kertoo. Etelä-Amerikan keikoilla nähtiin poikien perään itkevien tyttöjen lisäksi kyynelehtiviä teinipoikia. Sen ymmärtää, että herkkä teinityttö heräyttää kyyneleet, koska se kuuluu siihen ikään. On sanottu, että pojat eivät itke, mutta olemme saaneet todistaa kyseisen sanonnan perättömäksi. Meidän keikoillamme nähdään väkeä ihan nuoresta vanhaan. Englannista löytyy vanhempaa yleisöä suhteessa kuin esimerkiksi Ruotsista, Lauri kertoo

15 Ihmissuhteiden menettämisiä Ylönen kertoo elävänsä mahdollisimman tavallista elämää. Suomeen saapuessaan laulaja matkustaa mielellään mökille, jossa toimintarituaalit ovat perin suomalaisia: muun muassa veneily ja saunominen. Kaverit ovat myös yksi keino nollata tilanne kokonaan. Minulla on tosi paljon hyviä ystäviä Helsingissä, joita pyrin tapaamaan mahdollisimman usein. Puhelin alkaa yleensä soida heti palattuani Suomeen. Kaverit soittelevat ja pyytelevät juhlimaan. Heidän seurassaan pystyn unohtamaan, että olen tässä yhtyeessä, sillä toverini eivät juuri pidä minua minään Rasmustyyppinä. Ystäväni ovat tunteneet minut jo ennen kokoonpanon perustamista ja joskus tuntuukin, että uusiin frendeihin tutustuminen on vaikeaa tänä päivänä, Lauri kertoo. Lauri kertoo kusen nousseen päähän uransa alkuvaiheissa. Nykyisin moinen ei ole enää mahdollista, sillä jalkojen noustessa liian korkealle nelikon jäsenet pudottavat toisensa takaisin maanpinnalle. Olen menettänyt useita hyviä ihmissuhteita virheiden takia. Luottamusta kavereihin on vaikeaa lunastaa takaisin kämmäyksien jälkeen. Se on ihan hirveätä tajuta jälkikäteen, että on elänyt omassa kuplassa välittämättä muista, Lauri murehtii. Uusia tuulia musiikin suhteen Lauri vihjaisi, että syksyllä on tarkoitus levyttää uuden albumin kappaleita. Pojat hakevat uusia aaltoja monessa mielessä ja näillä näkymin levytysprojekti ei tapahdu enää Ruotsin puolella. Meillä ei ole luultavasti samoja tuottajia seuraavalla levyllä kuin aikaisemmilla on ollut. Tarkoituksena on hakea jotain erikoista. Meillä on tässä tämä meidän oma studiomme, mutta voisimmehan koota sen jonnekin päin maailmaa kuukauden ajaksi. Kotoa pois pysyminen on toiminut loistavasti äänitysten aikana, sillä silloin pystymme keskittymään pelkästään levyntekoon, Ylönen iloitsee. Kokoonpanon parhaat kappaleet ovat syntyneet studion sohvalla juuri silloin kuin nauhuri ei ole pyörinyt. Pakkotyöstäminen saattaa olla stressaavaa. Lauri tunnustaa, että kappaleen syntyminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Nykyisin pojat saavat laulunsa poimittua helposti talteen esimerkiksi tietokoneelle. Kappaleemme In The Shadows syntyi soundchekin aikana Vaasassa vuonna Olin vielä syömässä, kun muut olivat puolestaan laittamassa soittimiaan kuntoon illan keikkaa varten. Ravintolassa kuuntelin heidän väännöksiään ja menin improvisoimaan jätkien kanssa. Laulu syntyi jammailu pohjalta, ja se on tällä hetkellä meidän suurin hitti, Ylönen hymähtää. Laurin mielestä jokainen suomalainen yhtye on jossain määrin oma juttunsa, johon on yhdistetty sekä vanhaa että uutta. Ulkomaalaisia rocklehtiä lukiessa huomaa, että joka kolmannella sivulla on artikkeli suomalaisesta kokoonpanosta. Tänä päivänä on tullut uusi aalto, että tehdään musiikkia suomeksi ja viedään sitä ulkomaille. Musiikin kieli on meitä kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä, Ylönen hymyilee. The Rasmus on esittänyt suomenkielistä rakkauslaulu -kappaletta ulkomaankeikoillaan. Pääasiallisesti kiertueilla kuullaan kahden viimeisimmän albumin satoa, mutta pojat ovat poimineet keikkasettiinsä myös vanhempia kappaleita. Jotkut tyypit eivät osaa sanaakaan suomea, mutta laulavat suomenkielisiä kappaleitamme mukana. Se on paljon mukavampaa soittaa uuden albumimme materiaalia, koska se haastavampaa ja virkistävämpää, Lauri perustelee. Kokoonpanon salainen ase on syvä ystävyys, joka on pitänyt heidät yhdessä rankkoinakin hetkinä. Pojilla on luja luottamus toisiinsa, ja he vihjaavat heti toisilleen, jos jonkun käytös muuttuu liian epäkohteliaaksi muita ihmisiä kohtaan. Suomesta löytyy monia suomalaisia rockyhtyeitä, joiden jäsenet eivät ole edes puheväleissä. Yhtyeet tekevät menestyviä levyjä ja kiertelevät omilla autoillaan keikoilleen, Ylönen lopettaa

16 Ääni ja Vimma bändikatselmuksen finaali täytti Glorian ääriään myöten Teksti: Nicolas Prieto Kuvat: Timo Lukkari Yhdestoista Ääni ja Vimma keräsi tänä vuonna ennätykselliset 192 yhtyettä vuosittaiseen katselmukseen. Glorian kovatasoisessa finaalissa lauantaina tuomaristo nimesi kärkikolmikoksi: Testicals (1.), Nick Arse & The Arsenicks (2.), The Wrecking Queens (3.). Testicals on 2005 maaliskuussa perustettu bändi, joka soittaa punkahtavaa rockia hyvällä asenteella. Yleisön vastaanotto on ollut erittäin lämmin, vaikka bändi on vasta nuori. Äänen ja Vimman voittajalla tulee olemaan kiireitä tulevaisuudessa. Voittaja lunasti itselleen roppakaupalla mainetta ja kunniaa sekä lisäksi vielä huimat palkinnot. Lauantaina Ääni ja Vimman finaalissa tuomaristossa istuivat Asko Kallonen (Helsinki Music Company / tuottaja), Jessi Frey (Velcra /muusikko), Kari Hynninen (Suomen Musiikki / tuottaja), Kärtsy Hatakka (Waltari / muusikko), Teja Kotilainen (Break A Leg Entertainment / tuottaja) sekä Teppo Leppänen (Incredible Nothing/ Perfection Records/ muusikko). Tapahtuman juonsi tuttuun tapaan kaikkien rokkareiden äiti Mari Vesala. Bändeille on tiedossa jatkossa keikkoja Kaikki finaaliin saakka päässeet 14 bändiä saavat maineen ja kunnian lisäksi mm. demoaikaa Nuorisoasiainkeskuksen studioista sekä keikkoja esimerkiksi seuraaviin tapahtumiin: Kurkirock, Kallio Kukkii, Louhela Jam, Espan lavalle, Helsinki-päivän konserttiin, Nosturille, Gloriaan, Vernissaan, Oranssille, Tuhma-klubille, Semifinaaliin jne. Voittajabändi saa kaiken edellisen lisäksi myös Treenikämppä.fi:n tarjoaman puolen vuoden ilmaisen viikkovuoron täyden palvelun bändikämpän käyttöönsä Helsingin keskustasta, sekä keikan Jookoskookos.com:in Sziget Warm-up tapahtumassa Tavastialla 6. elokuuta. Lisäksi muita palkintoja jaettiin runsaasti, kuten pipoa, paitaa ja lahjakorttia. Finalistien joukosta valitaan kaksi bändiä Musiikkituottaja/Rocktalousalue projektiin. Projekti tehdään yhteistyössä Humak Kulttuurituottaja opiskelijoiden ja Nuorisoasiankeskuksen / Glorian kanssa. Projektin tavoitteena on nostaa uusia bändejä esille ja toimia heille ponnahduslautana. Ääni ja Vimma on kasvanut Kokonaisuudessaan Ääni ja Vimma tapahtumaan osallistui tänä vuonna ennätykselliset 192 yhtyettä vuosittaiseen katselmukseen. Aluekatselmuksista eteni semifinaali-vaiheeseen yhteensä 63 bändiä ja sieltä finaaliin 14 yhtyettä. Ääni ja Vimma nuorten musiikin harrastajien bändikatselmus ja se on osa Nuorisoasiainkeskuksen kulttuurista nuorisotyötä, jonka perimmäinen tehtävä on nuoren kasvun tukeminen ja ilmaisutaitojen ja luovan osaamisen vahvistaminen. Kaikki katselmukseen osallistuvat bändit ovat saaneet musiikkialan ammattilaisilta koostuvalta tuomaristolta sekä kirjallisen että suullisen palautteen. Ääni & Vimma bändikatselmuksen taustalle syntynyt ja alle 14-vuotiaille nuorille tarkoitettu Juniori Vimma järjestettiin tänä vuonna jo kuudetta kertaa. Tapahtuma keräsi tänä vuonna 22 bändiä. Ja sen voittaja The Freza esiintyi myös Ääni ja Vimman finaalissa. Testicals Nick Arse & The Arsenicks The Freza The Wrecking Queens 30 31

17 Ääni ja Vimma 2006 bändikatselmuksen voittaja Testicals