Älkää tuomitko! Kadotustuomiota älkää lausuko! Luu

Transkriptio

1 Älkää tuomitko! Kadotustuomiota älkää lausuko! Luu 6:37 Käännösvirhe Raamatussa on jälleen kerran yksi käännösvirhe kohtalokkaassa paikassa. Jeesus ei ole kieltänyt lausumasta kadotustuomiota, niin kuin luullaan. Tätä väärää käännöstä on käytetty yleisesti kieltämään kaikenlainen tuomitseminen ja varsinkin toisen hengellisen tilan arviointi. Jumala ei kuitenkaan kiellä arvioitsemasta toisen ihmisen hengellistä tilaa vaan päinvastoin kehottaa siihen monessa eri kohtaa Raamatussa. Johannes Kastaja tuomitsi fariseusten hengellisen tilan, samoin tekivät Jeesus, Pietari ja Paavali sekä monet muut henkilöt Raamatun lehdillä. Matt 3:1-11, 7:14-20, 23:13-33, Joh 8:44, Apt 5:1-11, 8:17-24, 13:6-12, 2Kor 11:5-15, Gal 2:4, Fil 3:1, 1Tim 1:18-20, 2Tim 2:16-18, 4:14 Jumalatonta on lupa varoittaa hänen jumalattomuudestaan. Hes 3:17-21 Se olisi mahdotonta, ellei ensin tuomittaisi sitä jumalatonta sydämen arvioissa hengellisen tilan perusteella jumalattomaksi. Monta kertaa käy niin, ettemme tunne Hengen yhteyttä niiden kanssa, jotka vaeltavat väärässä hengessä. Efe 4:1-4 Tässä kohden on oltava kuitenkin varuillaan, sillä myös opetuslapset toimivat välillä väärän hengen vaikutuksesta. Jeesus sanoi heille: te ette tiedä, mistä hengestä olette ja Pietaria hän torui ankarasti: Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten." Luu 9:55b), Matt 16:23 Jos toisen hengellisen tilan arviointi olisi syntiä, niin Jeesuskin olisi tehnyt syntiä yhdessä apostolien kanssa. Kyse toisen hengellisen tilan arvioimisessa ei ole kuitenkaan synnin tekemisestä vaan rakkaudesta. Meidän tulee valvoa toinen toistamme, ettei kukaan synnin pettämänä paatuisi ja joutuisi eroon elävästä Jumalasta. Hebr 3:12-15 Tottelemattomia tulee nuhdella ja kurittaa, niin kuin Paavali ohjeen seurakunnan vanhimmille antoi. 1Tess 5:14, 1Tim 5:20 Raamatussa ei ole sellaista opetusta kuin "Älkää kadotustuomiota lausuko". Raamatussa on sen sijaan kehotus arvioida toisen hengellistä tilaa, nuhdella kurittomia, palauttaa eksyneet suoralle tielle, paljastaa valheveljet ja väärät profeetat sekä varoittaa jumalatonta. Jeesus ja pyhät eivät kiellä tuomitsemista muutoin kuin väärän tuomitsemisen. Miten muuten Jeesus voisi sanoa: "Älkää tuomitko näön mukaan vaan tuomitkaa oikein!" Joh 7:24 Käännän tähän jakeen Luuk 6:37 niin kuin se alkutekstissä on kirjoitettu: Luukkaan evankeliumi: 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää tuomitko syylliseksi, niin ei teitäkään syylliseksi tuomita. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. "Älkää tuomitko syylliseksi, niin teitäkään ei syylliseksi tuomita" tarkoittaa keskinäisessä anteeksiantamuksessa elämistä ja anteeksiantamuksen seurausta, kun ei vaadita toista tilille hänen synneistään vaan annetaan "velka anteeksi". Jos annat toiselle velan anteeksi, niin hän voi antaa velan anteeksi sinulle, jos rikot häntä vastaan. Näin anteeksiantamus vaikuttaa seurakunnassa hyvää hedelmää ja saa aikaan rauhan säilymisen veljien välillä. Jakeen Luuk 6:37 ensimmäisen osan verbi on kreikaksi `krino, joka tarkoittaa suomeksi kaikenlaista tuomitsemista. Sitä käytetään puhuttaessa viimeisestä tuomiosta. Joh 5:30 Sitten sitä käytetään oikean päätöksen tekemisestä, kun arvioidaan kahta eri asiaa. Luuk 7:43 Verbi voidaan kääntää suomeksi mm. seuraavilla tavoilla: arvioida, tuomita, arvostella, erottaa, määrätä, päättää, ratkaista, vahvistaa, käydä oikeutta. (Novum 5, s. 478, sana 2603 `krino ja Novum 2, s.113, Luuk 6:37)

2 Jeesus ei voi kieltää tässä kohden tuomitsemista, koska hän kehottaa toisessa kohdassa tuomitsemaan oikein eikä näön perusteella, puolueellisesti. Joh 7:24 Myös Sananlaskujen kirjassa kehotetaan tuomitsemaan oikein, sillä sellaiset saavat Herran mielisuosion. Sananlaskujen kirja: 24:23 Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa. 24:24 Joka sanoo syylliselle: "Sinä olet syytön", sitä kansat kiroavat, kansakunnat sadattelevat. 24:25 Mutta jotka oikein tuomitsevat, niiden käy hyvin, ja heille tulee onnen siunaus. Jeesus kieltää ainoastaan väärän tuomitsemisen kuten hätiköidyt tuomiot tunteiden mukaan vihan vallassa ja puolueellisuuden. Oikeamielinen tuomitseminen on Jumalan tahto meihin nähden. Jakeen Luuk 6:37 toisen osan verbi on kreikaksi `katadikadzo ja suomeksi `tuomita syylliseksi. Novumin sanakirja antaa verbille myös merkityksen `tuomita, (Novum 5, s.446, sana 2318 `katadikadzo ), mutta selitysosassa verbi on käännetty sanoilla tuomita syylliseksi. (Novum 2, s.112) Strongin sanakirja kääntää verbin englanniksi 1) to give judgment against (one), to pronounce guilty ja 2) to condemn. Verbi esiintyy viisi kertaa Uudessa Testamentissa ja sen merkitys on aina tuomita syylliseksi, ei kertaakaan lausua kadotustuomiota. Verbi on käännetty siten väärin suomenkieliseen Raamattuun. Kirjoitan seuraavaksi ne jakeet, missä verbi esiintyy, niin näette, ettei sen merkitys ole Uudessa Testamentissa koskaan lausua kadotustuomio. Matteuksen evankeliumi: 12:7 Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi (katadikadzo) syyttömiä. 12:37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi. (katadikadzo) Luuk 6:37 verbi esiintyy kaksi kertaa merkityksessä tuomita syylliseksi. Jaakobin kirje: 5:6 Vanhurskaan te olette tuominneet (katadikadzo) ja tappaneet; hän ei vastusta teitä. Juutalaiset eivät tuominneet Jeesusta kadotukseen vaan syylliseksi rikoksiin, mitä hän ei ollut tehnyt. Se oli väärä ja epäoikeudenmukainen tuomio, mihin mekään emme saa syyllistyä. Jos tuomitsemme veljiä, niin se on tehtävä vanhurskaudessa ja oikein. Jumalatonta on lupa varoittaa ja nuhdella kurittomia, sillä näin toimien voimme palauttaa eksyneitä takaisin suoralle tielle. Jaak 5:19-20 Oikea tuomitseminen on siten rakkauden teko, mutta väärä tuomitseminen ja oikean tuomitsemisen kieltäminen ovat syntiä Raamatun opetuksessa. Älkää mitään tuomiota lausuko ennen kuin aika on Paavali kielsi korinttolaisia lausumasta mitään tuomiota ennen kuin aika on. Käännän kyseisen kohdan mahdollisimman tarkasti tähän. 1.Korinttolaiskirje: 4:1 Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajina. 4:2 Mutta sitä taloudenhoitajilta lopulta vaaditaan, että heidät havaittaisiin uskollisiksi. 4:3 Minä välitän vähät siitä, että te minua tuomitsette, tai että minua tuomitaan

3 inhimillisen päivän kautta. En minä itsekään tuomitse itseäni, 4:4 sillä en minä tiedä mitään syytä tuomita itseäni, mutta en minä ole silti vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. 4:5 Älkää tuomitko siksi mitään ennen aikojaan, ennenkuin Herra tulee, joka on tuova valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset. Silloin jokainen saa kiitoksensa Jumalalta. Paavali käyttää tässä kohden jakeessa viisi yleistä tuomitsemista tarkoittavaa kreikankielistä verbiä `krino, kun hän kieltää mitään tuomitsemasta ennen kuin aika on. Paavali viittaa tällä sanalla niihin vääriin tuomioihin, mitä oli langetettu arvioitaessa hänen ja muiden apostoleiden palvelustehtävää sekä valtuuksia Jumalalta. Hän palaa tähän samaan aiheeseen toistuvasti kirjeissään korinttolaisille. Paavali ei siis kiellä oikeiden tuomioiden ja arvioiden lausumista vaan ainoastaan väärän tuomitsemisen, mikä tapahtuu lihan mielen mukaan ja puolueellisesti, henkilöön katsoen. Tässäkään kohdassa ei puhuta mitään kadotustuomion lausumisesta. Jakeen kolme verbi on `anakrino, yksi verbin `krino monista johdannaisista. Sitä käytetään mm. ristikuulustelusta tai syyttävästä tutkimuksesta oikeudenkäynnin yhteydessä ja hengellisestä arviointikyvystä. Luuk 23:14, Apt 4:9, 24:8, 28:18, Apt 17:11, 1Kor 2:10-16 (anakrino: tutkia, kuulustella, kysellä, tuomita) Jumala tahtoo, että käytämme tätä kykyä hyödyksi sanan menestymisen kannalta ja seurakunnan parhaaksi. Jumalan Henki saa meissä aikaan sitä, että voimme paljastaa profetian kautta toisten sydämen salaisuuksia ja aivoituksia. 1Kor 14:24 Tässäkin on käytetty verbiä `anakrino, mikä tarkoittaa sitä, että meissä oleva Henki tutkii toisen ihmisen sydämen ajatuksia ja paljastaa ne tarvittaessa kaikille, jotta sielut pelastuisivat ja seurakunta varjeltuisi vääriltä opettajilta sekä vääriltä profeetoilta. vrt. 1Kor 2:13-15, Matt 7:14-29, Gal 2:4, Fil 3:1, 2Kor 11:5-15, 2Piet 2:1ss. Korinttolaiset olivat langenneet puolueellisuuteen sekä väärään tuomitsemiseen. 1Kor 1:10-11, 3:1ss. Apostoleita oli arvosteltu lihallisen mielen mukaan väärin. Ensimmäinen ja toinen korinttolaiskirje ovat pitkälti Paavalin puolustuspuhetta vääriä syytöksiä vastaan ja hänen Jumalalta saamiensa valtuuksien todistamista. 2Kor 13:10, 12:12, 1Kor 4:6-21 Paavali puolustautui korinttolaisten edessä ja sanoi, ettei hänellä ole mitään syntiä tunnollaan. Hän on vaeltanut Jumalan pyhyydessä ja pelossa eikä lihallisessa viisaudessa. 2Kor 1:12, vrt. 1Kor 11:1 Paavali ei siis kieltänyt oikean tuomion lausumista, koska tuomitsi itse isoisia apostoleita: valheveljiä ja saatanan palvelijoita. 2Kor 11:5-15 Hän aikoi ottaa selon noiden pöyhkeiksi tulleiden voimasta eikä pelkästään sanoista. 1Kor 4:18-21 Oikea tuomitseminen on siten Paavalin ja koko Raamatun opetuksen mukaan Jumalan tahto, mutta tuomitsemisen kieltäminen ja siitä nuhteleminen on syntiä tai taitamattomuutta. Kadotustuomion lausuminen Raamatussa ei ole oikeastaan sellaista sanontaa kuin kadotustuomion lausuminen. Jeesus käyttää puheissaan verbiä `apollymi, mikä tarkoittaa suomeksi tuhota, surmata, kadottaa; hävitä, hukkua. (Novum 5, s. 145, sana 575, `apollymi ) Joh 3:16 Hän puhuu tuhoamisesta ja hävittämisestä kertoessaan Gehennan tulesta. Matt 10:28 Gehenna oli kaatopaikka Jerusalemin ulkopuolella, missä poltettiin jätteitä ja siellä paloi aina tuli. Se sopi tästä syystä hyvin vertauskuvalliseksi puheeksi siitä pilalle menneestä ihmisjätteestä, joka joutuu lopulta kadotukseen syntiturmeluksensa vuoksi, ellei ihminen käänny eläessään takaisin Jumalan tykö ja saa armoa syntyä uudesti ylhäältä, tulla Jumalan tekona uudeksi luomukseksi. 2Kor 5:17, Efe 2:1-10, 4:17-24, Joh 3:1-21 Jeesuksella on valta tappaa ruumis ja syöstä sielu ikuiseen tuhoon eli rangaistukseen, missä ihminen on tietoinen tilastaan kärsiessään tuskaa ja vaivaa. Matt 25:46, Luuk 16:19-31 Ilm 20:10, 14:9-11 Rangaistuksen suurin kärsimys aiheutuu siitä, että ihminen joutuu olemaan ikuisesti erossa rakastavasta Jumalasta, Isästä, joka tarjosi runsaasti mahdollisuuksia pelastua synniltä, mutta ihminen valitsi vääriin ja palveli eläessään syntiä joutuen paatumuksensa vuoksi tuomion alaiseen tilaan, täysin oikeudenmukaisesti. Tuho ei tarkoita siten tietoisuuden

4 lakkaamista vaan sielun joutumista häviöön ja iankaikkiseen häpeään, ruumiin ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen. Dan 12:1-2, Ilm 20:9-15, Joh 5:28-30, Apt 24:14-16 Jokaiselle uskovaiselle pitäisi olla automaattisesti selvää, ettei kenellekään meistä ole annettu valtaa tuomita ketään kadotukseen, koska se valta on yksin Jeesuksella Kristuksella. Room 8:34, Joh 5:28-30 Toisen hengellisen tilan arvioitseminen ei ole siten kadotustuomion lausumista vaan jumalattoman tai eksyneen veljen varoittamista, mikä on rakkauden teko eikä syntiä. Seurakunta on langennut tässä asiassa suureen ulkokultaisuuteen ja typerään toinen toisensa syyttelyyn, missä kielletään tuomitsemasta muita oikein perustein ja vanhurskaasti eli tuomitaan tuomitseminen. Silti jokainen langettaa sydämessään tuomioita toisista ihmisistä, välillä erehtyen ja välillä oikeaan osuen. Mitä enemmän uskova on kasvanut vanhurskauden sanan tuntemisessa, sitä paremmin hän pystyy erottamaan ihmisissä asuvia henkiä, ovatko ne Jumalasta vai eivät. Jakeessa Room 8:34 ei ole muuten sanontaa Kenellä on valta tuomita kadotukseen vaan siinä sanotaan: Kuka on tuomitseva kuolemaan? Kreikankielen verbi on tässä kohden `katakrino, joka on myös verbin `krino yksi monista johdannaisista. Verbi on suomeksi yksinkertaisesti tuomita. Jeesus käyttää sitä kertoessaan viimeisestä tuomiosta, kun Niinive ja Etelän kuningatar tulevat tuomioksi avionrikkojien sukupolvelle. Matt 12:41-42 Sitä käytetään myös silloin, kun Jeesus tuomittiin kuolemaan. Matt 20:18, 27:3, Mar 14:64 Jakeessa Mar 16:16 verbi on käännetty: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Verbillä `katakrino on kieltämättä usein merkitys viimeisestä tuomiosta, joka johtaa sielun ikuiseen eroon Jumalan kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta. 1Kor 11:32, 2Piet 2:6, 2Tess 1:3-10 Sillä on kuitenkin myös muita merkityksiä, jotka tarkoittavat tuomitsemista lievemmässä merkityksessä kuten epäuskossa syömisestä tuomituksi tulemista tai kuoleman tuomiota. Room 14:23, Joh 8:11 Pelkkä kuolemantuomio ei tarkoita vielä kadotukseen joutumista, sillä silloinhan myös Jeesus olisi joutunut kadotukseen. Hän saapui kuitenkin kuoltuaan Isän tykö voittajana ja toi meille pelastuksen pyhän verensä uhrin kautta. Hebr 9:24, 10:14, Dan 7:13-14, Jes 53:9 Ei meillä tietenkään ole valtaa ketään kadotukseen tuomita. Se valta on yksin Jeesuksella. Ei ole kuitenkaan väärin arvioida toisen tilaa ja varoittaa häntä jumalattomuudesta, kun havaitsee, ettei siinä toisessa olekaan Pyhää Henkeä, vaikka sellaista luulee. Jos tämä arvio menee väärin, niin se ei ole mikään kadottava synti, niin kuin nyt väärin opetetaan ja nöyristellään teeskennellen totuutta vastaan. Jokainen uskovainen langettaa päivittäin tuomioita muista ihmisistä sydämessään, kun pitää heitä jumalattomina. Voi pimeyttä, kun päivänselvät asiat pitää kieltää, ettei vain paljastuisi "syntiseksi"! Paradoksi eli näennäinen ristiriita Raamatussa on tuomitsemista koskevissa ohjeissa näennäinen ristiriita eli paradoksi. Samanlainen paradoksi on mm. siinä, kun Jeesus sanoi, että hän antaa seuraajilleen rauhan. Joh 14:27 Toisessa kohdassa hän sanoo: Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.' Matt 10:34-36 Tässä ei ole kuitenkaan mitään todellista ristiriitaa, sillä Jeesus antaa uskovaisille rauhan heidän sydämiinsä, kun Pyhä Henki tulee sinne asumaan. Riita aiheutuu siitä, että uskovaisen perhekuntalaiset ja ystävät kääntyvät häntä vastaan, pilkaten ja nimittäen häntä uskoon hurahtaneeksi sekä järkensä menettäneeksi. Ristiriidan perhe-elämään tuo myös erilaiset elämäntavat, mitä uskovaisella ja jumalattomalla on. Jumalaton rakastaa synnin tekemistä yli kaiken, kun uskovainen vihaa ja inhoaa syntiä rakastaen vanhurskautta, oikeamielisyyttä. Muita ristiriitoja ovat mm. se, ettei Herra vastaa niille, jotka hänen nimeänsä avuksi huutavat vaan pilkkaa heitä. Snl 1:20-33 Toisessa kohdassa hän lupaa pelastaa kaikki, jotka hänen

5 nimeään avuksi huutavat. Apt 2:21, Room 10:13 Ristiriita on vain näennäinen, sillä Herra pelastaa kaikki ne, jotka huutavat vilpittömästi hänen nimeänsä avuksi ja ovat valmiita luopumaan synneistään Jumalan valtakunnan sekä Kristuksen tähden. On myös huomattava se, että Jeesuksen voi ottaa vastaan vain etsikon aikana, silloin kun Jumala ihmistä kutsuu. Jes 55:1ss., Luuk 19:41ss. Moni jättää "ratkaisunsa" liian myöhäiseen vaiheeseen ja ajattelee tulevansa uskoon sitten vanhana, kuolinvuoteella, kun on saanut ensin nautiskella synnistä ja tämän maailman antimista. Useimmille käy tässä kohden siten, etteivät he voikaan enää kääntyä, kun itse sitä haluavat tai sitten kuolema kohtaa heidät äkkiarvaamatta, yllättäen, niin että he joutuvat kadotukseen kesken elämänsä parhaan iän ja nautintojen. Tässä kohden on syytä huomata se, että paatuneen ihmisen kääntymisyritykset eivät ole aitoja ja todellisia, sillä hän haluaa vain eroon synnin tuomista haittavaikutuksista ja oireista, mutta ei itse synnistä. Moni juoppo, narkomaani, rikollinen, väkivallan tekijä, peluri, valehtelija ja haureellinen tahtoo kyllä vapauden synnin aiheuttamasta kärsimyksestä ja huutavat sitä varten Herraa avukseen, mutta he eivät ole valmiit luopumaan kärsimystä aiheuttavasta synnistä, koska rakastavat sitä enemmän kuin vanhurskautta ja Jumalaa. Heidän kääntymisensä ja avunhuutonsa ovat tästä syystä hyödyttömät. Jumala nauraa heidän hädälleen, kun heitä kohtaa silloin se, mitä he ovat peljänneetkin pilkatessaan Jumalaa synneillään. Ristiriitaiselta vaikuttaa myös se, että jokainen uskovainen on pyhitetty Kristuksen veren kautta ja tehty iankaikkisesti täydelliseksi hänen ruumiinsa uhrin perusteella, mutta silti meitä yhä vielä pyhitetään. Hebr 10:14, 13:12 Olemme siis kertakaikkisesti pyhitetyt Kristuksen teon ansiosta, mutta sen lisäksi meitä pyhitetään lisää, niin että tämä toinen pyhityksemme on keskeneräistä ja jatkuu kuolemaan tai ruumiin lunastukseen asti. (seurakunnan ylöstempaus 1Tess 4:13-17, Room 8:17-30) Tässäkään kohden ei ole todellista ristiriitaa. Pyhitys tarkoittaa erottamista ja puhdistamista. Meidät on erotettu kerta kaikkiaan maailmasta, perkeleen vallasta ja synnistä, kun synnyimme uudesti ylhäältä uskoon tulon seurauksena. Sen lisäksi meitä yhä vielä erotetaan tästä kaikesta, että puhdistuisimme lisää ja muuttuisimme sisällisen ihmisen puolesta enemmän Kristuksen kaltaiseksi. 2Kor 3:17-18, 6:14-7:1 Jos tätä meidän omaa pyhitystämme verrataan astian puhdistamiseen, niin voimme ajatella siten, että ensin pestään vedessä upottamalla astian sisäpuoli (esim. pullo) ja sen jälkeen myös sen ulkokuori. Jeesus toimii juuri tässä kuvatulla tavalla. Hän puhdistaa ensin sydämemme uskolla ja polttaa Pyhän Hengen tulella kaiken lihallisuuden meistä pois, niin että voimme palvella puhtain mielin ja Jumalan pyhyydessä vaeltaen häntä ainoata. Pelastumisen kannalta on merkitystä kuitenkin vain sillä, että astia on kokonaisuudessaan upotettu veteen, mikä on kuvaus Pyhästä Hengestä. Meidät on kastettu Pyhässä Hengessä Kristukseen, mikä tarkoittaa uudestisyntymisen pesua ja Pyhän Hengen uudistusta eikä vesikastetta. Tiit 3:4-5 Ihminen syntyy uudesti ylhäältä uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja tulemalla mielenmuutokseen eikä ottamalla vesikaste. Apt 3:19, 10:43-48, 26:17-20 Ensi alkuun moni asia Raamatun kirjoituksissa voi näyttää ristiriitaiselta, mutta kun sydän etsii totuutta salatuimpaan saakka, voidaan näistä ristiriidoista päästä eroon ja löytää ristiriidaton Jumalan sanan selkeä opetus. Silloin on otettava huomioon Raamatun kirjoitukset kokonaisuutena eikä mitään kohtaa saa hyljätä ja ohittaa olankohautuksella, jos se on ristiriidassa opetuksen kanssa. Jumala ei voi puhua itseään pussiin, niin että hänen sanansa kumoaa itse itsensä ollessaan ristiriitainen. Jos joitakin ristiriitoja Raamatusta löytyy, ovat ne ihmisten sinne tekemiä virheitä vähämerkityksisissä asioissa kuten historiallisissa ajoituksissa, (esim. Israelin ja Juudan kuningasten palvelusvuodet) tapahtumajärjestyksissä, lukumäärissä ja nimiluetteloissa. (evankeliumien väliset pienet ristiriidat) Tällaiset inhimilliset erehdykset, jotka voivat olla seurausta virheellisestä kopioinnista, kirjoittajan tietämättömyydestä tai erehdyksestä, eivät vaikuta Raamatun sanoman pääsisältöön eli pelastuksen sanomaan Kristuksen Jeesuksen tuoman syntien sovituksen ja kuolleista ylösnousemisen kautta. Jeesus kieltää toisessa kohden tuomitsemisen, mutta kehottaa toisessa kohdassa tuomitsemaan oikein, samoin kuin apostolit ja profeetat. Matt 7:1ss., Joh 7:24, 1Kor 5:12-13, 6:2 Tässäkään ei ole mitään ristiriitaa, kun ymmärretään heidän kieltävän väärämielisen ja puolueellisen tuomitsemisen, mutta kehottavat tekemään oikeita tuomioita ja hengellisiä arvioita lähimmäisistä. Jos joku on teeskentelijä ja elää synnissä, mutta tuomitsee silti

6 lähimmäistään, ei semmoisella tuomitsemisella ole vaikutusta. Mikäli syntiä tehnyt ottaa omasta silmästään tukin ensin pois eli hylkää synnit ja elää Jumalan tahdon mukaan, voi hän sitten tuomita muita ja nuhdella synnistä, varoittaa sen seuraamuksista, kurittaa tottelemattomia, ojentaa lihallisia ja kehottaa heitä parannuksen tekemiseen eli mielenmuutokseen ja syntien hylkäämiseen. Gal 6:1ss., 2Kor 12:19ss., 1Tess 5:14 Jos olet rehellinen ja avoin Jumalan Hengen puhuttelussa, niin tunnustat tämän opetuksen oikeaksi ja totuudelliseksi. Raamatussa ei kielletä tuomitsemista ja toisen ihmisen hengellisen tilan arviointia vaan kehotetaan siihen vanhurskaudessa sekä Pyhän Hengen ohjauksessa. Mistä toista tuomitset, siihen itsesi syylliseksi tuomitset Paavali kirjoittaa roomalaisille pakanoista, jotka ovat hyljänneet Jumalan ja ryhtyneet palvomaan epäjumalia. Room 1:17ss. He ovat syttyneet kiihkossaan ja lihallisten himojen houkuttelemana kuvottaviin haureuden synteihin ollen kaikin puolin tottelemattomia. Sitten hän nuhtelee vääriä tuomareita, jotka elävät itsekin synnissä, sen orjina. Room 2:1ss. Myöhemmin samassa luvussa hän opettaa selvästi, ettei se ole oikea juutalainen ja lain opettaja, joka opettaa oikein Jumalan lakia ja tahtoa, mutta rikkoo itse sitä vastaan. Room 2:17ss. Sellainen väärä opettaja on häpeäksi Jeesuksen nimelle, joka tulee pilkatuksi pakanoiden keskuudessa väärien opettajien harjoittamien syntien vuoksi. Olen huomannut tämän omassa elämässäni, kun olen langennut syntiin, minkä uskosta osattomat sukulaiseni tietävät tapahtuneeksi tosiasiaksi. Heistä on väärin, että minäkin teen syntiä ja sitten saarnaan muille, ettei syntiä saa tehdä. Olen osoittanut heille sen, että uskovainen voi joskus langeta, mutta ei jää elämään synnissä. Me olemme synnistä vapaita, koska Jeesus on vapauttanut meidät synnin ja saatanan hallintavallasta. Jos tekisimme edelleen syntiä uskovaisina ollessamme, niin todistuksemme teho putoaisi lähes nollaan ja pakanat pilkkaisivat Jeesuksen nimeä tähtemme. Tämä ei ole Paavalin opetuksen tarkoitus vaan hän päinvastoin kehottaa uskovaisia panemaan pois synnit, ettei Jeesuksen nimi tulisi pilkatuksi. Room 5:20-6:23, Efe 4:17ss., Tiit 1:15ss. Uusi luomus ei elä Paavalin mukaan synnissä vaan tekee vanhurskautta ja palvelee kuuliaisuutta eli Jumalaa. Sen vuoksi uusi luomus ja hengellinen ihminen voi ojentaa muita, jotka ovat kurittomia. Gal 6.1ss. Jos lihallinen synneissään rypevä ihminen kurittaa ja nuhtelee toista synnissä elävää, niin sillä ei ole mitään vaikutusta, koska hän tekee itse samoja tekoja kuin se toinen. Tähän eivät uskovat saa syyllistyä vaan meidän on oltava muille esikuvina uskossa, rakkaudessa, puhtaudessa, pyhässä vaelluksessa, siveydessä, vanhurskaudessa ja jumalisuudessa. Jos onnistumme siinä, niin voimme voittaa sieluja Herralle, kun muut näkevät meistä kirkkaan tähden tavoin loistavan Kristuksen ja aistivat hänen Henkensä jalot luonteenpiirteet meistä: lempeyden, laupeuden, sydämellisen armahtavaisuuden, ystävällisyyden, sävyisyyden, rakkauden, raittiuden, uskollisuuden, hyvyyden, itsensä hillitsemisen, pitkämielisyyden, kärsivällisyyden, oikeamielisyyden ja kaiken muun hyvän hedelmän, mitä Jumala saa omissaan aikaan. Tässä kohden ei sovi unohtaa sitä ankaruutta, minkä Jumala omissaan vaikuttaa tottelemattomia kohtaan. 2Kor 13:10 Jokainen on oikeutettu ja velvoitettu käyttämään sitä ankaruutta, mikä hänelle on annettu, jotta kurittomat lapset saataisiin kuuliaisiksi terveen Jumalan vaikuttaman uskon mukaan. Vanhemmilla on lupa kurittaa kohtuudella ja vanhurskaasti omia lapsiaan sekä seurakunnan johtajilla (vanhimmat veljet) heille uskottuja sieluja, Kristuksen lampaita. Tämän lisäksi itse kukin veli tai sisar on oikeutettu ojentamaan ketä tahansa toista veljeä tai sisarta, joka kohdalle sattuu osumaan, mikäli tämä on tottelematon Jumalaa kohtaan. Sellainen toiminta on todellista Jumalan rakkautta, mikä tähtää eksyneen palauttamiseen pois eksymyksen tieltä takaisin suoralle evankeliumin tielle ja pyrkii suojelemaan lähimmäisiä syntiä sekä saatanan eksytyksiä vastaan. Jos joku kieltää tällaisen toiminnan pyhien keskuudessa, toimii hän silloin saatanan asialla ja aiheuttaa paljon vahinkoa seurakunnassa. On syytä muistaa kuitenkin se, ettei kaikki nuhtelu, ojentaminen ja kuritus ole välttämättä Jumalasta vaan jotkut toimivat

7 myös lihallisesti itseään korottaen ja pyrkien hallitsemaan herrana muita. Sen kaltaisen kurituksen alle ei tarvitse kenenkään jäädä ja suostua elämään lihallisten neuvonantajien mielivallan mukaan. Paavali ei siis kiellä oikeamielistä tuomitsemista, kun kirjoittaa roomalaisille: Siksi et voi millään itseäsi puolustaa, oi ihminen, joka toisen tuomitset, mutta teet itse samoja tekoja kuin hän: sinä tuomitset silloin itsesi. Me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen tuollaisia tekoja tekeviä kohtaan. Luuletko välttäväsi Jumalan tuomion, oi ihminen, joka tuomitset tuollaisia tekeviä ja teet itse samoin? Room 2:1-3 Suomensin tämän Raamatun kohdan mahdollisimman sanatarkasti nykykieleen käännettynä käyttäen apuna Novumin kreikka-suomi interlineaaria. (Novum 3, s. 530) Vuoden 1938 käännös on hieman epätarkka ja johtaa lukijat luulemaan, että Paavali kieltää kaiken tuomitsemisen. Siitäkin käännöksestä käy silti ilmi, että hän tuomitsee vain sellaisten ihmisten esittämät tuomiot, jotka tekevät itse samoja jumalattomia tekoja kuin ne, joista he muita syyttävät. Paavali kertookin jakeesta neljä lähtien, että Jumalan hyvyys, kärsivällisyys ja pitkämielisyys vetävät näitä vääriä tuomitsijoita mielenmuutokseen eli kääntymykseen pois synneistä. Luvun loppuosa ei jätä selityksille enää sijaa. Jos lain opettaja elää itse lakia vastaan, on Jumala tuomitseva hänet ja pelastaa laista tietämättömät ihmiset, jotka elävät kuitenkin lain mukaan eli noudattavat rakkauden suurinta kaksoiskäskyä, vaikka eivät ole kuulleet kirjoitetusta Jumalan sanasta mitään. Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman 2Tim 3:1-13 Lopun ajan seurakunta on täynnä väärämielisiä ihmisiä, jotka rakastavat syntiä enemmän kuin Jumalaa. 2Tim 3:1-13, Joh 3:15-21 He kieltävät jatkuvasti synneistä nuhtelemisen, kadotustuomiosta varoittamisen tahallisen synnin tekemisen palkkana, kehotukset mielen muuttamiseksi pois synnistä ja oikean tuomitsemisen. He tuomitsevat tuomitsemisen ja suvaitsevat lähestulkoon kaikkea muuta paitsi eivät vanhurskautta ja vanhurskaita veljiä, jotka nuhtelevat muita synneistä. He ymmärtävät väärin Jeesuksen sanat, joilla hän kieltää tuomitsemasta muita. Matt 7:1-20 Matteuksen evankeliumi: 7:1 Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 7:2 Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. 7:3 Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? 7:4 Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi? 7:5 Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. Ennen kaikkea kavahtakaa tekopyhien teeskentelyä Jeesus varoitti opetuslapsia fariseusten tekopyhyydestä. Luuk 12:1ss. Hän neuvoi teeskentelijöitä ottamaan ensin tukin pois omasta silmästä, minkä jälkeen nämä näkisivät ottaa oksan pois toisen silmästä. Jeesus ei siten kieltänyt tuomitsemasta oikein vaan kielsi väärän tuomitsemisen. Toisessa kohdassa hän kielsi myös toisen tuomitsemisen syylliseksi väärin perustein, samoin kuin Paavali teki puolustautuessaan vääriä syytöksiä vastaan. Luuk 6:36-38, 1Kor 4:3-6 Vain Jeesuksella on valta tuomita joku kadotukseen, joten uskovaisten lausumilla kadotustuomioilla ei ole käytännössä vaikutusta toisen kohtaloon. Room 8:34 Aiheeton kirous

8 on kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen: ei se toteen käy. Snl 26:2 Useimmat kadotustuomion lausumiset ovat kiivastuksissa sanottuja harkitsemattomia sanoja, toisen toivottamista helvettiin. Jumala ei ketään valittua sellaisesta harkitsemattomasta synnistä kadotukseen tuomitse. On turha pelätä rikkovansa jotakin uutta lakia vastaan, mitä ei vanhassa liitossa ollut ja luulla joutuvansa kadotuksen omaksi sen vuoksi. Kiivastuminen on luonnollinen osa ihmisen elämää, samoin vihastuminen. Vihastua saa, kunhan ei vain syntiä tee ja anna siten perkeleelle sijaa esimerkiksi rivojen sanojen, anteeksiantamattomuuden ja katkeroitumisen kautta. Efe 4:25ss. Tekopyhät pitävät vihastumista sielullisena ilmiönä, mutta myös Jeesus vihastui samoin kuin Paavali. Mar 3:2, Apt 23:3 Paavalin opetuksen mukaan vihastuminen ei ole syntiä, jos siihen ei liity esimerkiksi anteeksiantamattomuutta, katkeroitumista tai rivoa kielen käyttöä. Efe 4:25-32 Kenenkään ei ole lupa jäädä kaunaiseksi veljeään kohtaan. Paavali neuvoi: Älkää antako auringon laskea vihanne ylle, älkääkä antako Paholaiselle sijaa! Efe 4:26-27 Kostonhimo, vihamielisyys ja anteeksiantamattomuus ovat kadottavia syntejä. Matt 6:14-15, Hebr 12:14-17, Room 12:18-21, Gal 5:19-21 Jos jäämme katkeruuden valtaan ja ryvemme murhanhimossa, emme ole Jumalalle otolliset. 1Joh 3:15 Yhtä lailla kadottavaa on myös teeskentely, mikä tulee panna pois, jos mielii pelastua. 1Piet 2:1ss. Jeesuksen varoitushuudot kaikuivat kaikkein voimakkaimmin tekopyhille kirjanoppineille ja fariseuksille, jotka olivat päältä päin hurskaita, mutta sisältä täynnä ryöstöä, hillittömyyttä, saastaisuutta, tekopyhyyttä ja kuolleiden luita. Matt 23 Yllättäen tekopyhiä ovatkin ne, jotka opettavat oikein Jumalan sanaa, mutta rikkovat itse sitä vastaan ollessaan haureellisia, rahanhimoisia, itsekkäitä ja ahneita oman kunnian etsijöitä. Matt 23:1-3, Luuk 16:16-18, Room 2:17-29 Moni luulee, että tekopyhä on sellainen, joka vaeltaa muita paremmin, mutta todellisuudessa nämä väärät opettajat ja itsensä korottajat elävät useimpia veljiä lihallisemmin sekä toimivat jatkuvasti vääristä motiiveita. He puhuvat paljon rakkaudesta, mutta heissä ei ole Jumalan rakkautta itsessään. Joh 7:37-47 Mitä kadotustuomion lausuminen on? Kadotustuomion lausumista ei ole Raamatussa mainittu sillä nimellä ollenkaan syntinä, johon uskovainen tai joku muu voisi syyllistyä. Sen vuoksi siitä puhuminen uskovaisen syntinä on lähes turhaa. Tietysti on väärin toivotella toista helvettiin, mihin sanasota ja riitely helposti johtavat myös uskovaisia. Ensin toinen lausuu arvionsa toisesta sanoen tätä jumalattomaksi ja siitä rohkaistuneena myös toinen tekee saman. Nämä pikaistuksissa lausutut tuomiot osuvat vain harvoin kohdalleen. Sellaista ei pitäisi kenenkään harjoittaa ja syyllistyä syntiin veljiä vastaan. Jos tuomitaan toisia eli arvostellaan ja tutkitaan heidän sydäntensä motiiveja, niin se tulee tehdä vanhurskaasti ja rauhallisesti eli oikeamielisesti ja Pyhän Hengen johdolla. Silloin tuomiot osuvat kohdalleen ja johtavat toisen tekemään parannusta eli saavat hänet muuttamaan mielensä tai sitten se synnistä paljastunut sielu suuttuu tuomion julkilausujaan. On syytä muistaa, että nämä tuomiot eivät ole oikeaan osuessaan vain ihmisen langettamia arvioita toisen tilasta vaan ovat totisesti Herran Jeesuksen sanat sen toisen ylle. Ellei niistä oteta vaarin, niin siinä käy huonosti. Olen tästä syystä suhtautunut itse erittäin suurella varovaisuudella ja tarkkuudella minusta lausuttuihin kadotustuomioihin, tutkinut niitä tarkoin jopa yli vuoden, kunnes olen päässyt selvyyteen, että väärä profeetta on ollut äänessä ja tuominnut minua sielullisesti oman sydämensä äänen ja lihallisen mieltymyksensä mukaan eli vihassa minua kohtaan. Jumala antakoon hänelle anteeksi, mutta pahoin pelkään, etteivät väärät profeetat ole halukkaita nöyrtymään Jumalan tahtoon, sillä se menettäisi oman arvovallan romahtamista ja kasvojen menettämistä ihmisten edessä. Omasta väärästä kunniasta kiinni pitäminen estää mielenmuutokseen tulemisen ja voi johtaa lopulta aina kadotukseen asti paatumuksen myötä. On erittäin vaarallista julistaa oman sydämensä ajatuksia ja lihallisia mielipiteitään Jumalan sanana. Tästä on varoitettu uskovaisia monissa eri kohdissa Raamatun opetuksia. Jer 23:11ss., Hes 13

9 Jeesuksen opetus väärien tuomioiden kieltämisen yhteydessä liittyy syntien anteeksiantamiseen ja on sidoksissa katkeruuteen. Luuk 6:36-38, Matt 6:14-15 Jos emme tuomitse muita syyllisiksi vaan päästämme heidät syntiensä seuraamuksista antamalla ne anteeksi, voimme odottaa omalle kohdallemme samankaltaista kohtelua. Toisia ei saa tuomita väärin perustein ja väärämielisesti riitaa haastaen. Toisten synnit tulee antaa anteeksi eikä jäädä janoamaan kostoa vihollisilleen vaan heitä tulee siunata ja jopa rukoilla heidän puolestaan. Jos annat anteeksi synnit sinua vainoavalle vihollisellesi, niin vapautat itsesi synnin siteistä ja kasaat tulisia hiiliä vainoojiesi päälle tekemällä heille hyvää. Room 12:19-20 Anteeksiantamaton ja kostoa janoava murhanhimoinen sydän ei ole otollinen Herralle. Room 12:19ss., Hebr 12:14-17 Johannes kirjoitti tästä sydämen paatumuksesta näin: Joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. 1Joh 3:15 Toisen ihmisen hengellisen tilan arvioimista ja hänen pitämistään jumalattomana ei voida pitää kadottavana syntinä. Tuomion lausuminen on harhaankin osuessaan vain taitamattomuutta ja väärä tuomio, minkä voi saada anteeksi. On siis täysin väärin opettaa sellaista, että Jeesus tuomitsee kadotukseen niitä, jotka arvioivat toisia kadotuksen lapsiksi ja jumalattomiksi eksyttäjiksi seurakunnassa. Jos näin olisi, niin silloin esimerkiksi Johannes Kastaja, Jeesus, Pietari ja Paavali syyllistyivät siihen syntiin. Matt 3:1-12, 23:33, Apt 5:1-11, 8:17-23, 13:10, 2Kor 11:5-15, Gal 2:4-5, Fil 3:1-2, 1Tim 1:18-20, 2Tim 1:15, 4:14 Raamattu puhuu kuitenkin heidän pelastumisensa puolesta. 1Piet 5:1ss., 2Tim 4:5ss., Apt 1:9-11 Mitä sitten on kadottava synti tuomitsemisen yhteydessä? Uskon sen olevan itsensä asettamista Jumalan paikalle, oman sydämensä äänen luulemista toistuvasti Jumalan tuomion ääneksi ja siten se on myös jatkuvaa väärien tuomioiden lausumista julki sekä pahan toivomista veljille, panettelua ja herjaamista, vääriä syytöksiä. Tahallinen synnissä eläminen ja lihan mieli johtavat ihmisen kadotukseen. Room 8:4-13, Hebr 10:25-31 Jumala on kutsunut meidät siunaamaan vainoojiamme ja rukoilemaan heidän puolestaan, ei kiroamaan heitä. 1Piet 3:9, Room 12:16, Matt 5:43-48 Siunaaminen tarkoittaa kaiken Jumalan tahdon mukaisen hyvän toivomista toiselle kuten pitkän iän, terveyden ja menestymisen toivottamista sekä hengellisissä että maallisissa asioissa. Hyviin toivotuksiin ei tietenkään kuulu toisen toivottaminen tervemenneeksi helvettiin. Lain tuomitseminen ja panettelu Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei uskovainen voisi koskaan arvioida toisen hengellistä tilaa oikein ja aistia toisen hengestä, että tämä on jumalaton tai toimii eri hengessä. Tässä kohden on syytä huomata se, että myös uskovainen voi toimia ajoittain väärän hengen vaikutuksesta niin kuin tapahtui Pietarille ja muille opetuslapsille. Matt 16:23 Jeesus sanoi väärässä tuomion hengessä toimineille opetuslapsille: Te ette tiedä, mistä hengestä te olette! Luuk 9:55b Jeesus ei tuominnut opetuslapsia jumalattomiksi vaan nuhteli heitä väärässä kiivauden hengessä toimimisesta, kun nämä olivat valmiita tuhoamaan kokonaisen kylän asukkaineen sen vuoksi, etteivät he ottanet Jeesusta vastaan. Jaakob viittaa vääriin tuomareihin ja puhuu siinä yhteydessä kaksimielisistä rikkaista veljistä, jotka sortavat köyhiä seurakunnassa ja riistävät heitä. Tämä käy ilmi kirjeen asiayhteydestä. Jaak 2:1-17, 4:8-5:10 Jaakobin kirje: 4:11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. 4:12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?

10 Kreikankielen verbi `katalaleo on suomeksi puhua jotakin vastaan, panetella. Sana on käännetty verbillä `parjata Pietarin kirjeen kohdissa, missä jumalattomat panettelevat vanhurskaasti vaeltavia veljiä vastoin totuutta. 1Piet 2:12, 3:16 Toisen epäileminen rikkomuksesta ei ole vielä panettelua ja parjaamista. Jos syytöksiä esitetään, niin ne tulee tutkia vanhurskaudessa erittäin tarkasti. 1Tim 5:19-25, 5Moos 13:12-15, 2Kor 12:19-13:1 Syytösten tutkimatta jättäminen on syntiä tai taitamattomuutta, vanhimpien velttoutta seurakunnassa. Jumala tahtoo paljastaa joukostamme väärät opettajat, väärät profeetat ja valheveljet, etteivät he saisi eksyttää Jumalan lapsia synnin tielle tai huijata heiltä rahaa. Jos syytökset jätetään tutkimatta, on se syntiä Jumalan seurakuntaa ja Jumalaa vastaan. Jos syytökset paljastuvat aiheettomiksi, voi syytöksen esittäjä esittää anteeksipyyntönsä väärien epäilyjensä vuoksi ja asia on siten loppuun käsitelty. Jos kenellä on moitetta veljeään vastaan, niin antakaa anteeksi synnit toisillenne! Kol 3:13 Jos suoranaiset synnitkin tulee antaa anteeksi veljille, niin eikö vielä suuremmalla syyllä aiheettomat epäilyt ja harkitsemattomat syytökset, jos joku niihin syyllistyy? Ajatelkaapa vain sitä hyötyä, mikä seurakunnalle koituu, jos syytökset pitävätkin paikkansa, kun puhutaan sanan julistajasta, ihmeparantajasta tai profeetasta? Eikö kannattaisi paljastaa vääryyden tekijät, etteivät he saisi aikaan vahinkoa veljille? Panetteleminen on väärien todistusten esittämistä veljiä vastaan ja totuuden vääristelyä. Se on tahallista vilpillistä toimintaa, millä pyritään mm. suojelemaan itseä nuhteita vastaan. Jos joku nuhtelee veljeään synnistä aiheellisin epäilyin sekä perustein, ei se ole panettelua eikä myöskään kadotustuomion lausumista. Jaakobin opetuksen mukaan tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta harjoittanut: laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. Jaak 2:12-13 Jaakob tuomitsee kirjeessään lain väärän soveltamisen käytäntöön, ei oikeiden tuomioiden tekemistä veljiä vastaan tai aiheellisten epäilyjen esittämistä koskien rikoksia. Jos Jaakob tuomitsi kirjeessään pahan puhumisen toisista ja väärämielisten veljien tuomitsemisen, niin hän syyllistyi itse siihen syntiin. Jaakob ei säästellyt nuhteitaan ja tuomion sanojaan puhuessaan rikkaista riistäjistä, jotka olivat himojensa orjia ja vieläpä kaksimielisiä. Jaak 1:6-10, 2:1-16, 4:1-5:10 Jaakobin ohje ei siis voinut tarkoittaa syytösten esittämistä ja oikeamielistä vääryyden harjoittajien paljastamista sekä tuomitsemista seurakunnan sisällä. Hän sitä vastoin paljasti itse näitä väärämielisiä riistäjiä ja varoitti heitä vääryyden harjoittamisesta sekä köyhien halveksimisesta. On otaksuttavaa, että joku oli kielinyt hänelle joidenkin kokouksiin osallistuvien ja seurakunnan vanhimpien vääristä tavoista sekä väärästä mielenlaadusta. Näin ollen nuhteet menivät tosi tarpeeseen ja oikeaan osoitteeseen. Sanan väärä ymmärtäminen kääntää kaiken ylösalaisin On valitettavaa, että tätäkin Raamatun opetusta käytetään niin paljon väärin oikeiden tuomioiden ja aiheellisten syytösten esittämisen kieltämiseksi pyhien keskuudessa. Tällä tavalla sana menettää alkuperäisen merkityksensä ja tehon käytäntöön sovellettuna. Sen merkitys muuttuu pahan käytössä päinvastaiseksi Jumalan tahtoon nähden. Jumalan sanaa käytetään pahojen ihmisten suojelemiseksi ja vääryyden tekemisen puolustamiseksi, kun Jumala tahtoisi suojella heikkoja huijauksia sekä petoksia vastaan, paljastaa valheveljet keskuudestamme. Oikean tuomion tekeminen Synnistä nuhteleminen pitää aina sisällään tuomion ja varoittaminen mahdollisuuden joutua helvettiin, ellei synneistä luovuta. Seurakunnan jäsenten ja sanan palvelijoiden on tässäkin kohden toteltava enemmän Jumalaa kuin sielullisia ihmisiä, jotka pyrkivät olemaan mieliksi toinen toiselleen puolustaessaan oikeutta synnin tekemiselle ja lihalliselle mielenlaadulle seurakunnassa. Nämä väärät opettajat ja profeetat antavat kunniaa toinen toiselleen, mutta eivät etsi sitä kunniaa, minkä Jumala antaa ja mikä koituu ylistykseksi sekä kiitokseksi Jumalalle enemmän kuin ihmisille. Joh 7:37-47, Gal 1:6-12 Tämä ei tarkoita sitä, ettei myös

11 Jumalan valitsema palvelija voisi olla suuresti arvostettu kansan keskuudessa. Apt 2:47, 5:13, 1Tim 5:17, 1Tess 5:12-13 Tässä on yksi viesti eräälle eksyksissä olevalle johtavalle veljelle Kristuksessa. Etkö sinä ymmärrä selvää sanaa? Eikö jokainen nuhde sisällä tuomion tai syytöksen synnistä? Eikö Raamatussa kehoteta meitä nuhtelemaan kurittomia synneistä? 1Tess 5:14 Eikö Jeesus käskenyt tuomita oikein? Joh 7:24 Eikö Sananlasku neuvo tuomitsemaan oikein? Snl 24:23-25 Etkö ymmärrä edes sitä, että Jeesus antoi hyödyllisen neuvon eikä kieltänyt tuomitsemasta oikein? Matt 7:1-5 Jos joku ottaa ensin tukin pois omasta silmästään, niin hän näkee auttaa veljeään ottamaan puhtain käsin pois oksa hänen silmästään. Kun palvelemme toisiamme tällä tavalla, puhdistuu seurakunta entisestään ja pysyy myös puhtaana. Jos kiellämme toistemme nuhtelemisen, varoittamisen ja kehotukset parannukseen, niin toimimme Jumalan vihollisina ja sielun vihollisen tarkoitusperiä noudattaen. Oikein tuomitseminen ei ole kadotustuomion sanomista. Se on nuhdetta synnistä, varoitusta sen seurauksista ja kehotus mielenmuutokseen pois synnistä. Vain Jeesuksella on valta tuomita ihmisiä kadotukseen. Room 8:34 Mitä sitten, jos joku uskovainen sanoo toista jumalattomaksi ja varoittaa häntä sen vuoksi? Eikö sekin ole Raamatun kehotus? Hes 3:17-21 Entä jos uskovainen varoittaakin eksynyttä veljeä eikä jumalatonta? Mitä sitten? Onko hänen lausumansa arvio toisen hengellisestä tilasta kadotustuomion lausumista? Mitä sitten, jos joku sanoo julki toisen jumalattomuuden Jumalan antaman viisauden avulla? Eikö Johannes Kastaja tehnyt juuri niin? Matt 3:1-12 Eikö Jeesus tehnyt niin? Joh 8:44 Eikö Pietari tehnyt niin? Apt 5:1-11, 8:18-23 Eikö Paavali tehnyt niin? Apt 13:6-12 Eikö Paavali sanonut, että uskovaiset voivat profetoidessaan paljastaa uskosta ja opetuksesta osattomien sydänten salaisuudet, niin että nämä lankeavat maahan polvilleen ja tunnustavat Jumalan olevan meissä? 1Kor 14:22-25 Eikö Paavali langettanut tuomiota harhaoppisista Hymeneuksesta ja Aleksanderista? Entäpä Fygeluksesta ja Hermogeneestä? 1Tim 1:18-20, 2Tim 1:15, 4:14 Eikö hän tuominnut eräitä muitakin veljiä valheveljiksi? Gal 2:4ss., Fil 3:1ss., 2Kor 11:1-23 Miten Jeesus, Johannes Kastaja ja apostolit erottivat jumalattomat valheenopettajat joukostaan? 1) Hedelmä. Matt 7: Tarkoittaa mielenlaatua ja sitä seuraavia tekoja. Gal 5:19-26, Joh 15:1-8, Jaak 3: Paha hedelmä ilmenee ylpeytenä, oman kunnian tavoitteluna, itsensä korottamisena, itsekkyytenä ja rahanhimona. Joh 7:18, 5:37-47, Luuk 16:14-15, Fil 3:1-4 2) Sanat ja oppi. Matt 7:24-29, 12:33-37, Tiit 3:9-11, 2Joh 1:6-11, Joh 14:20-24, 2Piet 2, Ilm 2: Liittyy osin hedelmän tuottamiseen. - Väärä kirjanoppineisuus ilmenee siten, ettei opettaja osaa puhua kuulijoille heidän kieltään ymmärrettävällä tavalla vaan hienostelee käyttäen teologisia termejä, joita tavallinen kansa ei ymmärrä. Mar 4:33, 1Kor 1:18-31, Matt 13:51 - Jumalan sanan hylkääminen ja korvaaminen isien perinnäissäännöillä, ihmisten käskyillä tai suoralla tottelemattomuudella. 1Sam 15:22-23, Matt 15:1-9, 1Piet 1:13-25, 2:1ss. 3) Teot. Tiit 1:15-16, 2Piet 2

12 - Liittyy sanoihin ja hedelmään. "Elämän" todistus. 4) Hengen erottaminen. 1Joh 4:1ss, Efe 4:1-16, Apt 16: Yleinen erottaminen, puhuuko joku Pyhän Hengen vaikutuksesta vai itsekkyydestä eli "riivaajien viisaudella": hyvän erottaminen pahasta harjaantumisen kautta. Jaak 3:13-18, Hebr 5: Erityinen armolahja, jonka avulla voi tunnistaa pahat henget. 1Kor 12:10 - Opin, kuuliaisuuden ja rakkauden hedelmän testaaminen. 1Joh 3:23-4:15 - Ulkokultaisuuden tunnistaminen eli tekopyhyyden aistiminen valheen ulkokultaisuuden hengestä ja harhaopeista. 1Tim 4:1ss. 5) Profetia. - Jumalan Hengen erityinen ilmoitus. Apt 5:1-11, 1Kor 14: ) Valehteleminen tai itsepetoksessa eläminen ja pelkuruus. - Mikään valhe ei ole totuudesta. 1Joh 2:21 - Omien syntien kieltäminen ja pois selittäminen, vaikka ne ovat ilmeiset: Jumalan ja totuuden pakoileminen, pelkuruus. Joh 3: Salakavalat juonet toisten pään menoksi ja pahan tekemiseksi lähimmäiselle. Gal 5: Puolueiden rakentaminen ja hajaannuksen aiheuttaminen synnin puolustamisen vuoksi. Jda 1: Riidat, panettelut, väärät todistukset ja herjaukset. Gal 5:19-21, Tiit 3:8-11, Efe 4: Turhat sanakiistat. 2Tim 2:23-26, 1Tim 6:3-5 - Ihmisille mieliksi olemista totuuden kustannuksella ja omaksi hyödyksi. Gal 1:6-12, 6:12ss., Fil 1:15-18 Mitä nuhteleminen, varoittaminen, kehottaminen ja oikea tuomitseminen eivät ole? 2Tim 4:2, Joh 7:24 1) Kadotustuomion lausumista. 1Kor 4:3-6, vrt. 2Tim 4:10,14, Luuk 6: ) Itsekästä, ylpeää ja turhan kunnian pyytämistä. Fil 3:1-4, 2:19-23, 2Tim 1:15 3) Raukkamaista toisten syntien paljastamista ja juoruilua. 1Kor 1:10-11, 2Tim 2:16ss. 4) Parjaamista, herjaamista, panettelua tai väärien todistusten antamista. Gal 5:24-26, Efe 4:25ss., 1Piet 2:23, Jaak 4: Jos syytökset tai nuhteet ovat aiheettomia, voidaan asia sopia ja antaa toinen toiselle anteeksi, mikäli moitteeseen on aihetta. Kol 3:13 - Veljien väliset erimielisyydet tulee ratkaista siihen kykenevien arvossa pidettyjen veljien välityksellä. 1Kor 6:1-8 5) Panettelua tai lain tuomitsemista. Jaak 4: Koska tuomiot ovat oikeat, eivät ne ole panettelua vaan totuuden noudattamista rakkaudessa. Efe 4: Vahvistamme lain vanhurskauden noudattamalla sitä. Room 8:1-16, Jaak 2: ) Omavanhurskasta itsensä toisten yläpuolelle korottamista, rakkaudettomuutta. 2Kor 12:11-13:4 Mitä nuhteleminen, varoittaminen, kehottaminen ja oikea tuomitseminen ovat? 1) Jumalan ohje seurakunnalle. Joh 7:24, 1Tess 5:14, 1Tim 5:20 2) Seurakuntakurin noudattamista. Matt 18:15-18, 1Kor 5:1-13, 2Kor 10:5-6, 12:19ss.

13 3) Veljien hengellisen tilan valvomista heidän sielunsa pelastumiseksi kuolemalta. Jaak 5:19-20, Hebr 3:12ss., 10:25ss. 4) Lähimmäisen rakastamista. Gal 6:1ss., 1Kor 16:14, 2Kor 12:13-13:4 5) Erityisesti vanhimpien ja "vartijoiden" eli profeettojen sekä sanan opettajien tehtävä, jotka johtavat toimellisesti seurakuntaa ollen vastuussa heille uskotuista sieluista. Hes 3:17-21, Hebr 13:17, 1Tess 5:14, Jes 58:1 6) Seurakunnan syntien paljastamista ja siitä nuhtelemista. Jes 58:1, 1Kor 1:10-11, 3:1ss, 2Kor 12:19ss. 7) Totuuden sanan oikein jakamista. 2Tim 2: ) Jumalalta saatujen valtuuksien käyttämistä seurakunnan rakentumiseksi. 2Kor 10:8, 13:10 9) Valheveljien paljastamista jopa nimeltä mainiten. 1Tim 1:18-20, 2Tim 1:15, 4:14, Gal 2:4ss, 2Kor 11:1-23, Fil 3:1ss., 2Piet 2:1ss., 1Joh 4:1-6, Joh 15:17-27, Apt 5:1-11, 8:17-23 Seurakunta ja paimenet, jotka noudattavat Jumalan sanan ohjeita, rakentuvat Hengessä ja varjeltuvat eksytyksiltä sekä pahan salakavalilta juonilta. Ne joutuvat eksyksiin ja uskovat valheita, jotka eivät noudata Jumalan sanan ohjeita. 2Tess 2:7-13 Petteri Haipola , muokattu