LASTENSUOJELU. Tyytyväinen Meeri Tanner: Sain huostaan otetut lapseni takaisin. UUDISTUVA 1/2015 UUSI LEHTI. Sinulle ammattilainen

Transkriptio

1 UUDISTUVA LASTENSUOJELU 1/2015 Tyytyväinen Meeri Tanner: Sain huostaan otetut lapseni takaisin. UUSI LEHTI Sinulle ammattilainen Vaikuttavuus ylös, kustannukset alas - sivu 6 SOTE - sählingistä voimaa ratkaisuun - sivu 21

2 Tässä lehdessä: 3 Pääkirjoitus 4 SOS-Lapsikylästä koti isollekin sisarussarjalle Lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer kertoo SOS-Lapsikylän monipuolisista palveluista. 6 Uudistuva lastensuojelu: Vaikuttavuus ylös, kustannukset alas Varhaisella auttamisella ja kumppanuuksilla voitaisiin säästää merkittävästi yhteiskunnan varoja ja lisätä lastensuojelun vaikuttavuutta. TILAA LEHTI KOTIISI lähettämällä yhteystietosi sähköpostilla osoitteeseen viestinta@sos-lapsikyla.fi 8 Reportaasi: Olen äiti taas Lastensa huostaanoton kokenut äiti ja häntä auttaneet asiantuntijat äänessä. 14 Nikkarointia ja räätälöintiä Punkaharjulla Punkaharjun SOS-lapsikylä on toiminut lasten ja perheiden hyväksi jo yli 40 vuotta. 16 SOS-Lapsikylä kunnan kumppanina Savonlinnan kaupungin perusturvajohtaja Saara Pesonen kiittelee toimivaa ja joustavaa yhteistyötä SOS-Lapsikylän kanssa. 17 Uutta virtaa lasten ja perheiden palveluun Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja nostaa esiin, millaisia hienoja lastensuojelun uudistuksia Suomen kunnissa on jo tehty. 18 Tutkimus: Hyvä tuki itsenäistymisvaiheessa auttaa pärjäämään sijaishuollon jälkeen SOS-Lapsikylästä itsenäistyneet pärjäävät hyvin. 19 Lapsikylässä sain mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen 19-vuotias Kaarinan SOS-lapsikylässä kasvanut Linda Santonen kertoo lapsuudestaan ja haaveistaan. 20 Tuija Brax ammentaa isoäitiensä perinnöstä SOS-lapsikyläsäätiön uusi puheenjohtaja kertoo, millaisena hän näkee lastensuojelun tulevaisuuden. 21 SOTE sählingistä voimaa ratkaisuun Tuija Brax toivoo sote-sählingin johtavan lopulta vaikeuksien kautta voittoon ja tehokkaisiin sekä saavutettaviin palveluihin. 22 SOS-lapsikyläsäätiön hallitus esittäytyy SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen jäsenet kertovat, mikä heitä motivoi tähän tärkeään luottamustehtävään. 23 SOS-lapsikyläsäätiö on perheiden hyvinvoinnin rakentaja Painotuote ISSN SOS-Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomessa ja maailmalla. Autamme perheitä varhaisen tuen sekä avo- ja sijaishuollon palveluin. Keräämme myös varoja lasten ja perheiden tukemiseen. SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962 ja se on kansainvälisen SOS Children s Villages -järjestön jäsen. Järjestöllä on toimintaa yli 130 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa ja kansainvälisen SOSlapsikyläjärjestön työhön osoitteessa Päätoimittaja Jari Ketola Toimituspäällikkö AIja Rikala Toimitussihteeri Elina Pitkäranta PEFC/ Ulkoasu Elise Liikala Kansikuva Raisa Kyllikki Ranta Paino PunaMusta Julkaisija: SOS-Lapsikylä Snellmaninkatu 13, HELSINKI puh. (09) keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi facebook.com/soslapsikyla 2 Uudistuva lastensuojelu

3 PÄÄKIRJOITUS Jari Ketola, toiminnanjohtaja, p , Lasten hyvinvointi ei lisäänny pahoinvointia poistamalla Lastensuojelupalveluiden tarve kasvaa kolmatta vuosikymmentä. Miljoonasta alle 18-vuotiaasta yli lasta on lastensuojelupalveluiden piirissä. On selvää, että 10 prosentin osuus koko ikäluokasta, henkilökohtaisen syrjäytymisriskin lisäksi, vaarantaa pitkällä aikavälillä kansakuntamme elinvoimaisuutta. Asiakkuuksien johtamisen näkökulmasta tilanne on hankala, kun voimavarat on jouduttu kohdentamaan kalliiseen korjaavaan työhön. Sijaishuoltoon kuluu 80 prosenttia lastensuojelun euroista. Kokonaismenot suorista lastensuojelupalveluista yhteiskunnallemme ovat noin miljardi euroa vuosittain. Syrjäytymisen kustannukset menetettyinä verotuloina, lastensuojelupalveluina ja sosiaaliavustuksina ovat kolme miljoonaa euroa henkilöltä. Ongelman ratkaisua tulee lähestyä kahdelta suunnalta. Ensinnäkin lastensuojelun vaikuttavuutta on lisättävä siten, että yhä useampaa lasta ja perhettä autetaan ajoissa ja palveluja tehostetaan sijaishuollon jaksojen lyhentämiseksi. Toiseksi hyvinvoivien perheiden määrää on lisättävä huomioimalla kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa paremmin perheiden tarpeet. Kuntien sosiaali- ja terveystoimilla on merkittävä rooli uudistuvan lastensuojelun strategisten tavoitteiden asettajana. Kolmas ja yksityinen sektori voivat osaltaan tukea ja edistää tavoitteisiin pääsyä. Meidän on lisättävä kumppanuutta, missä omien etujen vartioinnista, sektoroituneesta palvelujärjestelmästä ja osaoptimoinnista päästään pitkäjänteiseen, resursseja kokoavaan lastensuojeluun. SOS-Lapsikylällä ja kunnilla on yhtenevät tavoitteet muuttaa yhteiskuntaa perheille ja lapsille paremmaksi paikaksi elää. Yleishyödyllisenä toimijana Lapsikylä panostaa yhä enemmän perhehoidon palvelujen integrointiin sijaishuollossa ja vanhempien kuntoutukseen perheiden jälleenyhdistämiseksi. Yhteistyössä voimme luoda toimintamallin, jossa lastensuojelun painopiste siirtyy hyvinvoinnin lisäämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn, kustannuksia pitkällä aikavälillä alentaen. Lastensuojelusta leipänsä saavat eivät yksin pelasta lapsia. Lasten hyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan kansanliike, jolla nostetaan lapsuuden tukeminen ja hyvä vanhemmuus keskeisiksi arvoiksi yhteiskunnassamme. Uudistuva lastensuojelu 3

4 SOS-LAPSIKYLÄ PALVELEE Teksti Anna-Liisa Koisti-Auer, lastensuojelupäällikkö SOS-lapsikylästä koti isollekin sisarussarjalle Siinä he seisovat lapsikylän pihalla käsi kädessä, silmät hämmennyksestä ymmyrkäisinä, pienin lapsi, lähes vauva, kuumeesta punaisin poskin. Mikä tämä paikka on, miksi olemme täällä ja keitä ovat nämä oudonnäköiset ihmiset, lapset näyttävät kysyvän. Sanoja tosin ei kuulu. Paitsi myöhemmin, kun on jo hiukan kotiuduttu, jolloin kysymyksistä ei tunnu tulevan loppua. Tämä on viiden lapsen tiivis sisarusjoukko, jolle SOS-lapsikylästä ja lapsikyläkodista on muodostuva vuosien mittaan paikka, jota lapset kutsuvat kodiksi. Huostaanottopäätös on vanhemmille raskas. Mutta vanhempien tuskaa helpottaa tieto, että lapset saavat olla yhdessä. Ja että vanhemmatkin voivat vierailla kylässä ja viettää aikaa yhdessä lastensa kanssa. Lapsikyläkodit on rakennettu isoja perheitä varten. Perinteisesti lapsikylissä on paljon sisarussarjoja, yli 80 prosenttia sijoitetuista. SOS-Lapsikylän yksi tärkeä periaate on, että sisarukset saavat kasvaa yhdessä. Kun perhe hajoaa, sisarussuhteiden merkitys kasvaa. SOS-Lapsikylässä on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja sijaishuoltoa tarvitsevien lasten yksilöllisiin tarpeisiin: toimeksiantosuhteista perhehoitoa, yhteisön ja moniammatillisen tiimin tukemaa perhehoitoa lapsikyläkodissa ja laitoshuoltoa nuorisokodissa. Tukea erityistarpeisiin Perhehoitoon sijoitetaan yhä enemmän lapsia, joilla on erityistarpeita. Perhesijoitusta arvioidessaan kunnan sosiaalityöntekijän huoli usein on, onko lapselle ja sijaisvanhemmille tarjolla riittävästi tukea. Lapsikylässä perhehoidon tuki räätälöidään kunkin lapsen ja sijaisperheen tarpeiden mukaiseksi. Tuen taso määrittelee myös kunnalta perittävän hoitomaksun suuruuden. Sosiaalityöntekijä voi päätyä pitämään lapsikyläkotia vaihtoehdoista parhaimpana siksi, että lapsikylässä lapsi saa kodinomaiset olosuhteet, mutta samanaikaisesti yhteisön, joka tarjoaa mo- 4 Uudistuva lastensuojelu

5 Olisivatko lapset ja heidän vanhempansa autettavissa varhaisen tuen malleilla niin, että kalliilta huostaanotolta voitaisiin välttyä? nenlaista tukea sekä lapselle että sijaisvanhemmalle. Erityisesti silloin, kun yhteistyö lapsen läheisten kanssa on haastavaa, lapsikylä on osoittanut vahvuutensa muun muassa siksi, että läheisten kanssa työskentelyyn käytettävissä on esimerkiksi sosiaalityön, ohjaajien ja perhetyön osaamista. Silloin kun kyse on nuoruusikäisestä lapsesta, joka tarvitsee ympärilleen vahvempia rakenteita kuin perhehoito tai lapsikyläkoti, SOS-Lapsikylän vaihtoehto on 7-paikkainen nuorisokoti. Nuorisokodissa lapsi, joka ei pysty suorittamaan oppivelvollisuuttaan isossa kouluyhteisössä, voi suorittaa perusopetusta myös kotiopetuksessa. Hyvin toimiva lastensuojelun jälkihuolto vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että lastensuojelutyö on vaikuttavaa ja ehkäisee ylisukupolvista lastensuojeluasiakkuutta. Kokonaisvaltaiseen itsenäistymisen tukeen Lapsikylässä kuuluvat mahdollisuus harjoitella itsenäistä asumista asumisharjoitteluasunnoissa, erilaiset jälkihuollon palvelut sekä säätiön omarahoituksen turvin toteutettava jatkohuollon tuki 21 vuotta täyttäneille. Palveluja ja varhaista tukea koko perheelle Perhetyössä ja perhekuntoutuksessa kyse on vanhemmuuden tukemisesta ja perheen sekä ammattilaisten voimavarojen yhdistämisestä lapsen ja perheen hyväksi. Lasten ja perheiden auttaminen niin, että perhe voi pysyä yhdessä ja raskaalta huostaanotolta sekä sijaishuollolta vältytään, on Lapsikylän ensisijainen tavoite. Lastensuojelun avohuollon palveluja kehitetään yhdessä kuntien ja asiakkaiden kanssa. Palveluja räätälöidään tarvittaessa hyvinkin yksilöllisesti kunkin lapsen ja perheen tarpeisiin. Tämänhetkisiä palveluja perhetyön ja -kuntoutuksen ohella ovat tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta, Theraplay-vuorovaikutusterapia, erilaiset avohuollon leirit lapsille ja koko perheelle, koulunkäynnin tuki sekä tuettujen ja valvottujen tapaamisten järjestäminen. Koko perheen mahdollisimman varhainen tukeminen on SOS-Lapsikylän uusi strateginen tavoite. Toistaiseksi varhaisen tuen palvelut ovat SOS-Lapsikylässä vasta kehitteillä. Suuren suosion ovat kuitenkin ehtineet jo saavuttaa perhekahvilat, joita muutamat lapsikylät ovat perustaneet. Varhaisen tuen ajatuksena on, että lapsen hyvinvointi saavutetaan tukemalla vanhemmuutta ja perhettä perheen omia voimavaroja hyödyntäen. Se, mitä perheet tarvitsevat, on oikea-aikainen ja oikein kohdennettu tuki. Tätä kirjoittaessani en voi välttyä kysymykseltä: olisivatko - ja millaisilla varhaisen tuen malleilla - alussa kuvaamani lapset ja heidän vanhempansa olleet autettavissa niin, että kalliilta huostaanotolta olisi voitu välttyä? Kuka olet ja mitä teet? Olen Anna-Liisa Koisti-Auer ja työskentelen SOS- Lapsikylän lastensuojelupäällikkönä. Olen taustaltani sosiaalityöntekijä ja minulla on yli 30-vuotinen ura lastensuojelun tehtävissä niin kunnan kuin eri järjestöjen palveluksessa. Mikä sinua motivoi työssäsi? Koen tekeväni merkityksellistä työtä, jossa voin omalta pieneltä osaltani vaikuttaa heikoimmassa asemassa olevien lasten elämään ja tehdä hyvää heidän puolestaan. Työ on todella elämänmakuista ja jaksaa innostaa joka päivä. Töihin on kiva tulla! Millaisena näet lastensuojelun tulevaisuuden? Lastensuojelussa eletään nyt murroskautta ja on mielenkiintoista nähdä, saadaanko laiva käännettyä perheiden tukemiseen nykyistä varhaisemmin. Se on välttämätöntä niin kustannusten hillitsemisen kuin lasten ja vanhempien auttamisen näkökulmasta. Haluaisin nähdä, miten pystytään paremmin auttamaan myös niitä vanhempia, joiden lapset ovat huostassa. Mikä sinua auttaa jaksamaan työssäsi? Mukava työyhteisö ja työkaverit auttavat jaksamaan. Täyttä vastapainoa työlle antaa myös se, että voin viettää aikaa lapsuudenmaisemissani Ylikiimingissä vanhaa maalaistaloa ja sen pihapiiriä hoitaen. Uudistuva lastensuojelu 5

6 TALOUS Teksti Pirjo Tuusa Kuvitus Elise Liikala Uudistuva lastensuojelu: VAIKUTTAVUUS YLÖS, KUSTANNUKSET ALAS Lastensuojelun kustannukset ovat jo miljardi euroa vuodessa. Menojen kasvu on SOS-Lapsikylän toiminnanjohtajan Jari Ketolan mukaan kuitenkin taitettavissa. Lastensuojelun toimintamallia voidaan muuttaa niin, että pitkällä aikavälillä kustannukset laskevat ja toiminta inhimillistyy, hän väittää. Vaikuttavampi lastensuojelu edellyttää puuttumista nykyisen toimintamallin ydinasioihin: palveluiden sektoroitumiseen, järjestelmälähtöisyyteen ja palveluiden tarkasteluun lähes yksinomaan lakisääteisyyden näkökulmasta. Ollaan pitkällä, jos näistä kolmesta seikasta päästään eroon ja mennään lähipalvelumalliin, jossa perhe saa palvelua koordinoidun ja yksilöllisen palveluohjauksen kautta, Jari Ketola toteaa. Lastensuojelun piirissä on noin lasta ja nuorta eli peräti 10 prosenttia alle 18-vuotiaista suomalaisista. Palveluihin käytetään vuosittain miljoonaa euroa, joista 80 prosenttia kuluu sijaishuoltoon ja 20 prosenttia avopalveluihin. Nämä prosenttiosuudet pitäisi Ketolan mukaan kääntää toisin päin: ongelmien ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa voimakkaasti. Parempaa vaikuttavuutta Jos jatketaan vanhoilla toimintatavoilla, kustannukset kasvavat eikä kuitenkaan saada lisää hyvinvointia lapsille ja perheille. Saadaan lisää lastensuojelutoimenpiteitä, mutta ei parempaa vaikuttavuutta, tulosta. Mikä on lastensuojelun tulos? Se on esimerkiksi SOS-Lapsikylässä kasvaneen nuoren työllistyminen. Lapsikylissä kasvaneiden työllistymisaste oli pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan sama kuin suomalaisnuorten keskimäärin. Hyvä tulos on myös se, että esimerkiksi vuonna 2013 SOS-Lapsikylässä päättyneistä sijoituksista lähes 40 prosenttia pystyttiin kotiuttamaan omien vanhempien luo. Jos samaan prosenttilukemaan päästäisiin pitkällä aikavälillä koko valtakunnassa, saataisiin vuositasolla yli 70 miljoonan euron säästö lastensuojelun kustannuksiin, SOS-Lapsikylän toiminnanjohtaja laskee. Vaikuttavuus Lastensuojelun vaikuttavuuden kasvu voisi tuoda merkittäviä säästöjä veronmaksajien kustantamaan toimintaan. Jos keskimääräinen sijoitusaika vähenisi 8 vuodesta 4 vuoteen, se toisi 600 miljoonan säästön vuosittain. Jos lapsesta 1000 estetään syrjäytymästä, se tuo yhteiskunnalle säästöjä 2 miljardia euroa olettaen, että lapsi pystyy tekemään 40 vuoden työuran. Yhdellä sijoituksella saisi 2-3 lähityöntekijää Jos yksi lapsi on sijaishuollossa 10 vuotta, se merkitsee euron kustannusta. Samalla summalla pystyttäisiin palkkaamaan 2-3 lähityöntekijää 10 vuodeksi. He voisivat auttaa perhettä tai useampiakin perheitä. Kunnat ovat ulkoistaneet suurimman osan lasten laitoshuollosta yrityksille. Noin 80 prosenttia laitoshuollosta on pääomasijoittajilla, jotka ovat viime vuosina nopeaan tahtiin ostaneet valmiita yrityksiä, pieniä perheyrityksiä. Kilpailutuksen sijaan kumppanuutta Toimiala on kiinnostava. Professori Matti Rimpelä on kuvannut kiinnostavuuden syitä: heikot asiakkaat, varma maksaja eli kunta, kasvava kysyntä, laitoshoidon selkeä tehtävä, laaduntarkkailun puute. vektorityttö: Thinkstock/syntika 6 Uudistuva lastensuojelu

7 Kustannukset ovat nousseet kilpailutuksen myötä, vaikka toista tavoiteltiin. Jokainen haluaa oman siivunsa ja varsinkin yritystoiminta haluaa myös saada jotain viivan alle, Jari Ketola kuvailee. Lisäkuluja tulee myös kilpailutusehdoista, jotka siirtävät riskit palveluntuottajalle. Yhdistystoimijana SOS-Lapsikylän tuotot kohdennetaan toiminnan kehittämiseen kotimaassa, kun taas ulkomaisten pääomasijoittajien voitot todennäköisesti valuvat ulkomaille. Ketola uskoo, ettei lastensuojelun suuri ratkaisu ole sijaishuollon lisääntyvä kilpailutus, vaan kumppanuus, suunnitelmallisuus, avopalvelut, pitkäjänteisyys ja asiakaslähtöisyys. Asiakkaat mukaan joka prosessiin Järjestelmä- ja lakilähtöisistä massaratkaisuista on päästävä yksilöllisiin, räätälöityihin ratkaisuihin koko sosiaalipalvelujen kentässä. Perheiden kuuluu päästä mukaan jo palveluita suunniteltaessa ja tällöin perhettä auttavalla henkilöllä tulee olla myös riittävästi valtaa tehdä päätöksiä asiakkaan kanssa, Ketola kuvailee. Sosiaalipalveluissa on pelätty, että jos asiakkaalle annetaan liikaa valtaa, kustannukset räjähtävät käsiin. Sektoroitu palvelu on koettu hallittavammaksi. Normeihin ja lakeihin pohjautuva palvelujärjestelmä reagoi kuitenkin ihmisten tarpeisiin liian myöhään. Tulevaisuudessa pitää saada asiakkaat ottamaan yhteyttä riittävän ajoissa, ilman pelkoa ja häpeää. Nyt perheet sinnittelevät liian pitkään, palvelut ovat jälkijättöisiä ja raskaita. Lastensuojelupalveluiden imago on huono eikä palveluista tiedoteta riittävästi, Ketola luettelee. Konkreettinen suunnitelma muutokselle Ketola uskoo SOS-Lapsikylän ja kuntien kumppanuuden onnistuvan. Ensin tarvitaan yhteinen strategia ja tavoitteet ja sen jälkeen on pohdittava toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Politiikkatasolla puhutaan, että pyritään vähentämään huostaanottoja, mutta ei ole tavoitteita eikä mittareita onnistumisen toteamiseksi. Konkretiaa olisi suunnitelma puolittaa huostassa olevien lasten määrä vaikkapa sadasta 50:een tietyn ajan kuluessa. Hyvinvointivalmentajia nuorille Nuoret tarvitsisivat pysyvää, pitkäjänteistä tukea ja toivoa elämäänsä. Auttamisen perusedellytys on, että syntyy luottamusta kahden ihmisen välillä. Nuoret, jotka ovat masentuneita tai joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä, voisivat saada avukseen hyvinvointivalmentajia, Jari Ketola ehdottaa. Kokonaisvaltaista ajattelua ja kumppanuutta tarvitaan, että huostaanottoja ja toimijoiden oman edun tavoittelua voitaisiin vähentää. Lähtökohtana tulisi olla, että saadaan aikaan kulttuurinen murros. Hyvän vanhemmuuden arvostus tulee saada nousemaan Suomessa. Nyt työelämän paineet ja oman itsensä kehittäminen ovat merkittävämmässä roolissa. Toivon, että on jo käyty äärilaidassa ja oman hyödyn tavoittelemisen sijaan ihmiset alkaisivat pohtia, mitä ovat itse tehneet läheisten hyväksi tai miten auttaneet, Ketola sanoo. Lastensuojelu lukuina lastensuojelun asiakaslasta, joista sijoitettuina 1 miljardin euron kokonaiskustannukset vuodessa: 800 milj. euroa sijaishuoltoon 200 milj. euroa avohuoltoon Ydinkysymyksiä: Miten lisätään perheiden hyvinvointia? Miten lisätään lastensuojelun vaikuttavuutta ja vähennetään kustannuksia? Uudistuva lastensuojelu 7

8 REPORTAASI Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Raisa Kyllikki Ranta Olen taas äiti Kun Meeri Tanner oli luovuttanut lapsensa sijaisperheeseen, millään ei ollut enää väliä ja Meeri joi vuoden putkeen. Lopulta alati vaihtuvien viranomaisten jälkeen eteen tuli nainen, joka uskoi Meerin äitiyteen (s.12). Tunnit helsinkiläisessä Porolahden koulussa ovat tältä päivältä ohi. Koulusihteeri Meeri Tanner, 38, sammuttaa koneen, vetää takin päälleen ja sytyttää kadulla tupakan. Bussipysäkillä puhaltaa raaka tuuli, mutta Meeri on toiveikas. Joko elämän sitkeimmät sotkut ovat takana? Siitä kotiinpaluusta on jo neljätoista vuotta, mutta kuva ei katoa Meerin mielestä. Aamukahdelta Meeri oli lähibaarissa vietetyn illan jälkeen tukevassa humalassa. Rappuja noustessaan hän huomasi kotioven olevan auki. Pyjamapukeiset lapset seisoivat porrastasanteella. Ollin, 6, kädet olivat suojelevasti Oonan, 4, ympärillä. He nyyhkyttivät niin hiljaa, etteivät naapuritkaan ilmeisesti kuulleet, Meeri sanoo. Äiti vei lapset sisään ja peitteli sänkyihinsä. Vaikka olin humalassa, tajusin ettei touhussa ollut enää järki mukana. Seuraavana arkiaamuna Meeri käveli Ollin ja Oonan kanssa sosiaalityöntelijän luokse ja tunnusti, ettei enää pystynyt huolehtimaan lapsistaan. Samanlaista oli sattunut ennenkin. 8 Uudistuva lastensuojelu

9 Uudistuva lastensuojelu 9

10 REPORTAASI Vuosien ajan psykodraama oli Meerille tärkein tukipilari. Kun kaupunki lakkautti ryhmän, Meerin kuntoutuminen muuttui. Terapeutin mukaan Meerin myöhempi romahdus olisi voitu estää terapian jatkamisella. Yksi juoppo liukuhihnalla Meeri oli kapinallinen jo nuorena. Lukio jäi pikkukaupungissa kesken, kun 16-vuotias menotyttö muutti Helsinkiin isän firman edustusasuntoon. Päivät kuluivat kapakoissa. Kun Meeri yllättäen 18-vuotiaana tuli raskaaksi, hän lopetti juomisen. Ne olivat rankkoja vuosia. Parisuhde ei toiminut, alkoholia kului. Välillä meni hyvinkin. Toista lasta odottaessaan Meeri opiskeli graafisen alan ammattitutkinnon. Oonan synnyttyä Meeri lopetti suhteen. Isä tarjosi työpaikan firmastaan. Arki oli Meerille hankalaa. Hän paahtoi töissä niin pitkiä päiviä, että sai burn outin. Lapset päätyivät ensimmäisen kerran sijaisperheeseen, kun Oona oli alle vuoden. Makasin pari kuukautta kotona täydessä pimeydessä ja yritin koota itseni. Siitä alkoi Meerin ja lastensuojelun pitkä ja ailahteleva suhde. Parinkymmenen vuoden aikana kymmenet sosiaalialan ammattilaiset ovat analysoineet, raportoineet ja yrittäneet kammeta Meerin elämää uuteen suuntaan. Apua oli raskasta hakea, kun joka kerta piti kertoa tarina alusta asti. Tunsin olevani usein vaihtuville ja väsyneille työntekijöille vain yksi juoppo liukuhihnalla. Huolet eivät lopu Meeri on pudonnut pohjalle kaksi kertaa. Löydettyään lapsensa rappukäytävästä Meeri vei heidät sosiaaliviranomaisille. Minä nimenomaan annoin heidät huostaan, ei heitä väkisin otettu. Oona ja Olli päätyivät sijaisperheeseen eikä Meeri nähnyt heitä vuoteen. Nostin kädet ylös. Millään ei ollut väliä. Join aamusta iltaan. Toisinaan Meeri soitti lapsilleen, muttei kyennyt käymään. Myös välit siskoon ja vanhempiin etääntyivät. Meeri peitteli asioitaan. A-klinikasta tuli Meerille jokaviikkoinen pysähdyspaikka. Tapaamisiin piti skarpata, kunto selvitettiin puhallustestillä. Jostain Meerille kumpusi halu selvittää pää pysyvämmin. Kuusi viikkoa Tervalammen kuntoutuskeskuksessa auttoi. Oli ihmeellistä olla taas selvin päin. Aloin suunnitella ja unelmoida. Työpaikka löytyi päiväkodista. Meeri muutti uuden poikaystävänsä Timon kanssa yhteen. Vaikka lasten näkemisessä oli pitkä tauko, Meerin ensivisiitti sijaisperheeseen oli lämmin. Ei siinä ollut epäi- 10 Uudistuva lastensuojelu

11 Jos Meerillä olisi valta muuttaa järjestelmää, hän keskittäisi viranomaisten tiedot yhteen paikkaan ja lisäisi palveluihin talousneuvonnan. lystäkään, kuka lasten äiti oli. Lapset saivat vierailla äitinsä luona ja lopulta Meeri sai huoltajuuden takaisin. Oona, 6, ja Olli, 9, palasivat äidin luo vaatteet jätesäkkeihin sullottuina. Vuosia lapset pelkäsivät joutuvansa lähtemään uudelleen. En koskaan lopettanut juomista kokonaan. Lastensuojeluilmoituksia tuli useita. Koko perhe miehen varassa Yhdeksän vuotta sitten Meeri ja Timo alkoivat odottaa kolmatta lasta. Neuvolassa kysyttiin päihteidenkäytöstä. Ohitin kysymyksen, en vain jaksanut taas kertoa kaikkea. Raskausaika menikin hyvin. Palattuaan jo töihin Meeri alkoi väsyä ja jäi lopulta kolmeksi vuodeksi sairauslomalle. Se oli itsetuhoinen ja rankka kausi, joka vei Meerin monta kertaa Auroran psykiatriselle osastolle. Itsemurhayritykset eivät onneksi onnistuneet. Lääkäri totesi Meerin sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta lääkityksen kohdilleen saaminen kesti pitkään. Meidän perhe eli silloin täysin Timon varassa. Makasin päiväkausia sängyssä tai jynssäsin ilmastointiputkia siivousmanian vallassa. Meerin bussi kaartaa Laajasaloon. Perheen nelihuoneinen kerrostaloasunto tuntuu väljältä. Syksyllä 16-vuotias Oona aloitti lukion ja muutti opiskelijaasuntoon. Ollikin asuu omillaan ja käy autokorjaamossa töissä. Menneisyydestä on uskallettu puhua vasta hiljattain, ammattilaisten tuella. Lapset halusivat tietää, miksi annoin heidät pois ja onko alkoholi minulle heitä tärkeämpi. Silloin tällöin Oona ja Olli soittelevat edelleen äidilleen tarkistaakseen, onko hän selvin päin. Eikä hän aina olekaan. Kotona meillä ei ole alkoholia koskaan, mutta baarissa tulee käytyä. Meeri haluaa palata työelämään ja opiskelee oppisopimuksella merkonomiksi. Koulusihteerin työ vaikuttaa sopivalta, ihmisläheiseltä eikä liian stressaavalta. Kevätilta on jo hämärtynyt, kun tokaluokkalainen Taavi tulee pihalta koiran kanssa. Meeri laittaa lapselleen nuudeliannoksen mikroon. Timo katselee olohuoneessa telkkaria. Tänään elämä on mallillaan, vaikka rahapula on krooninen. Laskut päätyvät avaamattomina roskikseen, ja Meerin vanhemmat joutuvat vippaamaan ruokarahaa. Päivä kerrallaan mennään. Jos Meerillä olisi valta muuttaa järjestelmää, hän keskittäisi viranomaisten tiedot yhteen paikkaan. Sinne olisi helppo mennä, kun koko taustasi olisi tiedossa. Uutuutena Meeri lisäisi valikoimaan talousneuvonnan: miten päästä velkajärjestelyihin, miten saada arjen vähät rahat riittämään? Meeriä ei ole koskaan hävettänyt kertoa omasta tilanteestaan. Nykyään hän käy puhumassa sairaanhoitajille, opiskelijoille kaikille, joita tosielämän kokemus kiinnostaa. Puheenvuoro päättyy usein Meerin kirjoittamaan lauluun. Miksi pienen täytyy murheita kantaa, miksi polku usein kivinen on. JUURI NYT SOS-Lapsikylä kehittää uutta mallia perheiden auttamiseksi Meeri Tanner haluaa jakaa tarinansa, jotta häpeä ja pelko huostaanottojen ympärillä hälvenisi. Oli vapauttavaa lopultakin puhua lasten kanssa niistä kamalista muistoista. Meerin lasten nimet on vaihdettu. Uudistuva lastensuojelu 11

12 REPORTAASI PUHEENVUOROT He auttoivat Meeriä Kahdenkymmenen vuoden aikana Meeri Tanner on kohdannut kymmeniä lastensuojelun ja sosiaalityön ammattilaisia. Meeri haluaa nostaa esiin heistä kolme. Meeri katosi vuodeksi Carita Väyrynen, psykoterapeutti Terapia jäi täysin kesken Anne Ignatius, psykodraamaohjaaja Olen oppinut Meeriltä valtavasti Kirsi Marttinen, sosiaalityöntekijä Meeri haki alkoholiongelmaansa apua A-klinikalta, jossa olin psykiatrisena sairaanhoitajana. Hänen lapsensa oli juuri otettu huostaan, elämä kulki kriisistä toiseen. Välillä Meeri katosikin melkein vuodeksi, mutta hakeutui uudelleen hoitoon. Psykiatrisella päiväosastolla käyminen A-polin ohella voimaannutti Meeriä ja toi takaisin itsekunnioitusta. Puhuimme paljon siitä, että jos lapsista ei pysty huolehtimaan, huostaan antaminen on rakkauden teko. Helsinki lopetti A-klinikkasäätiön sopimuksen ja hoitosuhde päättyi, kun siirryin toiseen yksikköön töihin. Etunumi Sukunimi Työtehtävä Miten parantaisit systeemiä? Viestintä pitää avata. Nyt viranomaiset eivät saa jakaa tietoa yhteisestä asiakkaastaan. Myös ihmisten vaihtuvuus on valitettavaa. Saattaa olla, että joka kerta asiakkaalla on uusi sosiaalityöntekijä ja yhdellä hoitajalla sata asiakasta, mikä ei lisää luottamusta hoitosuhteessa. Perheet tarvitsevat matalan kynnyksen palveluja, kuten kotiapua, jotta äiti saa joskus omaa aikaa. Meeri Caritasta: Carita oli ensimmäinen ihminen, joka uskoi että voisin saada lapset takaisin. Itseluottamukseni oli maassa ja häpesin niin paljon, etten ollut itse edes ajatellut sitä mahdollisuutta. Toive lapsista sai minut taistelemaan. Meeri kävi useamman vuoden suljetussa naisten terapiaryhmässä, jota ohjasin A-klinikan asiakkaille. Meeri oli empaattinen ja hänellä on terve psyyke, mutta uupuessaan hän oli itsetuhoinen. Psykodraamassa Meerille alkoi tulla tervettä halua pitää itsestään huolta. Valitettavasti kaupunki lopetti ostopalvelusopimuksen. Meerin olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa terapiaa. Miten parantaisit systeemiä? Neuvolassa perheitä pitäisi huomioida tarkemmin. Väsyneen äidin kaikkia tunteita tulisi kuunnella ja tarjota apua. Se ehkäisisi monia ongelmia. Myös viranomaisten välillä tulisi sallia terve tiedonkulku. Meeri Annesta: Psykodraama piti minut pinnalla. Vuosikausia torstai-illat olivat henkireikäni. Kun toiminta lakkasi, olisin halunnut jatkaa jossain ryhmässä, mutta yksityisellä se olisi maksanut maltaita. Carita oli ensimmäinen ihminen, joka uskoi, että voisin saada lapset takaisin. Tapasin Meerin, koska hänen perheestään oli tullut lastensuojeluilmoitus päihtymisen vuoksi. Jo ensitapaamisella vaikutuin Meerin avoimuudesta. Se, että hänen äitiyden kykyihinsä oli huostaanotonkin aikanakin uskottu, oli vahvistanut hänen luottamustaan viranomaisiin. Meerin ongelmat ovat olleet suuria, mutta silti hän pystyy vakavaan työskentelyyn itsensä kanssa. Vuosi sitten kannustin Meeriä kertomaan tarinaansa ammattilaisryhmille kokemusasiantuntijana. Nykyään hän itkettääkin päättäjiä ja päättää esityksensä omasta elämästään kertovaan lauluun. Miten parantaisit systeemiä? Perheiden ongelmiin pitää puuttua aiemmin. Uskon läheistapaamisiin ja dialogisiin menetelmiin: perheen omat verkostot kannattaa kutsua paikalle ja laatia yhteisiä suunnitelmia, joita myös seurataan. En ole varma täyden avoimuuden hyödyistä. Jos on kerran juoppo tai masentunut, pitääkö kaikkien voida lukea se vuosienkin kuluttua vai leimaako se turhaan? Meeri Kirsistä: Vaikka olen välillä herännyt putkasta ja sairaalasta, ja lastensuojeluilmoituksia on tehty paljon, Kirsi on silti nähnyt meidän perheen rakkauden ja luottanut minuun. Hänenkaltaistaan ihmistä kaipasin elämääni kauan. 12 Uudistuva lastensuojelu

13 Järjetön systeemi korjattava! Perheiden pitää saada apua heti, kun arki käy liian raskaaksi, vaatii SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Kati Palsanen. Hän laatii lastensuojelun uutta mallia, jotta perheet eivät enää jää ongelmineen yksin. Kati ja SOS-Lapsikylä toivovat, että uusi malli tulee pikkuhiljaa käyttöön koko maassa. Mikä nykyisessä perhetuessa mättää? Vaikka mikä! Nyt moni perhe uupuu, mutta apua on vaikea saada. Kun tilanne ajautuu tarpeeksi pahaksi, lastensuojelun iso pyörä lähtee pyörimään ja kallis huostaanottokoneisto käynnistyy. Helsingissä jo joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakas. Perheiden tilanne kurjistuu ja huostaanotot yleistyvät koko maassa. Mistä järjestelmän ongelmat sitten johtuvat? Viimeiset 20 vuotta lapsiperheiden tukijärjestelmä on kasvanut vinoon. Kunnat toteuttavat lakeja, ja yhteiskunnassa on yli 350 ylhäältä ohjattua palveluprosessia, joiden jokaisen päässä on ihminen. On ihan tavallista, että yhdellä perheellä on kuusi, jopa yhdeksän erilaista sosiaalipalvelua. Silti yhdelläkään ammattilaisella ei ole perheen tilanteesta kokonaiskuvaa. SOS-Lapsikylä tunnetaan Suomessa lähinnä huostaan otettujen lasten perhehoidosta. Oletteko nyt tekemässä jotain ihan uutta ja erilaista? Kyllä. Neljä vuotta sitten SOS-Lapsikylä otti harppauksen avohuollon ja varhaisen auttamisen suuntaan. Koska olemme voittoa tavoittelematon järjestö, voimme kehittää ihan uudenlaista avausta koko yhteiskunnalle. Mallimme valmistuu vuoden 2016 lopussa. Kerro meille mikä tulee muuttumaan! Perheiden apu rakentuu joustavista palveluista: peruspalvelut ja tarvittava erityisosaaminen yhdistyvät samaan pakettiin. Lisäksi perheiden tueksi tulee uudenlaisia matalan kynnyksen toimintoja, jotka ehkäisevät ongelmien syntymistä. Lastensuojelun konkariasiakas Meeri Tanner (s. 8) kaipaa yhden oven palvelua, josta perheet saisivat kaiken avun samasta paikasta. Miltä se sinusta kuulostaa? Hyvältä! Perheiden ei pitäisi joutua kulkemaan virastosta toiseen, vaan palveluiden on muotouduttava perheiden tarpeisiin. Avun ja tuen tarkoitus on vahvistaa ihmistä, sen anominen ei saisi viedä viimeisiä voimia. Uudistuva lastensuojelu 13

14 14 Uudistuva lastensuojelu

15 Teksti Elina Pitkäranta Kuvat Jouni Kerppola NIKKAROINTIA JA RÄÄTÄLÖINTIÄ PUNKAHARJULLA Katujen varrella punatiilisiä omakotitaloja lumikinosten keskellä tältä näyttää Suomen toiseksi vanhin SOS-lapsikylä Punkaharjulla helmikuisena talvipäivänä. Jos ei tietäisi, että nyt ollaan lapsikylän alueella, ei taloja erottaisi mistä tahansa levollisesta omakotialueesta. Punkaharju on hurmannut matkailijat maisemillaan jo vuosisatojen ajan. Vuodesta 1972 lähtien sijoitetut lapset ovat saaneet nauttia näistä kauniista maisemista ja rauhaisasta kasvuympäristöstä SOS-lapsikylässä, joka sijaitsee Puruveden rannalla, noin 35 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta. Vesi ja luonto ovat siellä läsnä samalla tavoin kuin useimmissa Suomen lapsikylissä. Koulut ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet sijaitsevat lähellä. Lapset käyvät ahkerasti mm. ratsastamassa, pelaamassa sählyä, soittamassa pianoa ja kylän omassa bändikerhossa. Lapsikylässä on myös oma puutyökerho, jossa lapset askartelevat ohjaajan opastuksella kaikkea voiveitsistä, leikkuulaudoista ja muumeista aina tuulimyllyyn ja mäkiautoon. Sijaisperheiden valmennukseen panostetaan Kylässä asuu tällä hetkellä 34 sijoitettua lasta kahdeksassa kodissa. Viimeisten vuosien aikana kylässä on haluttu uudistaa toimintaa ja uudistushenkeä on löytynyt. On avattu uusimuotoisia ja perheitä varhaisemmassa vaiheessa tukevia palveluja ja nyt on käynnistetty toimeksiantosuhteista sijaisperhetoimintaa, lapsikylän johtaja Jouni Kerppola sanoo. Kylä tarjoaa perinteisen sijaishuollon rinnalla erilaisia avohuollon palveluja, kuten perhetyötä ja -kuntoutusta. Koko ajan etsitään myös kylän ulkopuolelta mahdollisuuksia laajentaa toimintaa. Sijaisvanhempien rekrytointi ja valmennus on voimakkaasti kasvava toimintasuunta lähivuosina. Järjestämme tänä keväänä sijaisvanhempien PRIDE-valmennuksen, jota tällä seudulla ei ole vuosiin järjestetty, Kerppola jatkaa. Punkaharjun SOS-lapsikylä laajeni kyläalueen ulkopuolelle, kun Heinävedelle avattiin kylän alaisuuteen kuuluva perhekoti. Savonlinnaan on puolestaan perustettu perhekuntoutuksen yksikkö. Lapsikylästä löytyy niin ikään perhekuntoutukselle hyvät tilat ja osaava henkilökunta. Perhetyötä tehdään tarjoamalla apua myös perheen omaan kotiin. Avohuollon palveluita räätälöidään tarpeen mukaan Avohuollon tukiviikonloput lapsikylässä ovat myös hyvin suosittuja. Noin 30 lasta käy joka kuukausi viettämässä viikonloppua kylässä, jotta heidän omat vanhempansa tai sijaisvanhempansa saavat hengähdyshetken. Monilla lapsilla on erityistarpeita. Punkaharjulla vahvuutena on ollut avohuollon palvelujen räätälöinti yhteistyössä kunnan kanssa. Monesti uudet avohuollon palvelut syntyvät juuri kyselyiden pohjalta, lapsikylän apulaisjohtaja Tarja Merilehti kertoo. Avohuollon kapasiteettia onkin viime vuosina kasvatettu, sillä palvelujen kysyntä jatkuu vilkkaana. Lapsikylän työntekijätkin ovat kokeneet avohuollon työn mukavana vaihteluna perinteiseen arkeen. Lapsikylässä on myös avattu viime kesänä viidelle itsenäistymisikäiselle nuorelle Suvi-koti, jossa kylästä aikuisuuteen siirtyvät nuoret pääsevät turvallisesti harjoittelemaan arjen taitoja ja vastuun ottamista omasta elämästään. Uudistuva lastensuojelu 15

16 Leinojen sijaisperhe nauttii tavallisesta arjesta Viime vuonna Leinojen sijaisperhe päätti muuttaa omasta kodistaan Parikkalasta Punkaharjun SOS-lapsikylään kylän tarjoaman tuen ja yhteisöllisyyden houkuttelemina. Parikkalassa oli välillä melko yksinäistä eikä vertaistukea juurikaan saanut. Tärkeää on myös, että lapsilla on kavereita ja tekemistä, Kalevi Leino listaa lapsikylän hyviä puolia. Heidän perheessään asuu viisi vuotiasta sijoitettua lasta. Tykkäämme tavallisesta lapsiperheen arjesta. Sijaisvanhemmuushan on ennen kaikkea elämäntapa. Se takaa rikkaan ja vaihtelevan elämän ja valtavan määrän ihmissuhteita. Meillä ei ole ikinä tylsää, Soili Leino jatkaa nauraen. Meillä ei ole ikinä tylsää. SOS-LAPSIKYLÄ KUNNAN KUMPPANINA Saara Pesonen, Perusturvajohtaja, Savonlinnan kaupunki SOS-Lapsikylä on tunnettu ja vahva, valtakunnallisesti merkittävä toimija lastensuojelun alati muuttuvassa toimintakentässä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lastensuojelu on ollut muutoksessa ja viime aikojen uutisoinnin perusteella näyttäisi siltä, että muutoksia on tulossa vastakin. Lastensuojelun toimintaperiaatteisiin ja prosesseihin haetaan läpinäkyvyyttä. Viranomaisten ja toimijoiden välinen yhteistyö halutaan entistä selkeämmäksi. SOS-Lapsikylä on pitkäaikaisimpia toimijoita alalla. Joku, mikä pysyy, tuntuukin tässä ajassa turvalliselta ja va- kaalta. Sellaisena toimijana minä koen SOS-Lapsikylän myös muutosten myllerryksessä. SOS-Lapsikylä on kehittänyt palvelujaan ja tuotettaan määrätietoisesti. Tänä päivänä repertuaarissa näkyvät - niin kuin pitääkin - avohuollon ja varhaisen tuen merkitys jo lain hengen mukaisesti. Punkaharjun SOS-lapsikylä on haastanut Savonlinnan kaupungin ja sitä ympäröivät kunnat mukaan palvelujen kehittämiseen ja halunnut vastata nimenomaan tämän ajan haasteisiin. Vuoropuhelu on vaivatonta ja tavoitteet monella tapaa yhtenevät. SOS-Lapsikylä on toimijana joustava ja ratkaisuja etsivä sekä räätälöivä. Hyvinkin haasteellisiin ja hankaliin tilanteisiin olemme löytäneet hyviä, lapsiperheitä tukevia avohuollonkin ratkaisuja Punkaharjun SOS-lapsikylän avulla. Yksikkö on kehittänyt ansiokkaasti myös jälkihuoltonuorten itsenäistymisen tukea mm. asumisen ratkaisuilla. Odotamme edelleen Lapsikylältä asiakaslähtöistä ja aikaansa seuraavaa lastensuojelun kumppanuutta. Yksin kunnat eivät lastensuojelun haasteista selviä ja toimijoiden hyvä yhteistyö on kaiken toiminnan ehdoton edellytys. 16 Uudistuva lastensuojelu

17 Jos tämä johtaa siihen, että lapsia ja perheitä voidaan auttaa aikaisemmin - ennen vaikeuksien kärjistymistä - olemme hyvällä tiellä. UUTTA VIRTAA LASTEN JA PERHEIDEN PALVELUUN! Aulikki Kananoja, ylisosiaalineuvos Minulla oli mahdollisuus toimia tänä vuonna Kuntaliiton, Lastensuojelun Keskusliiton ja Huoltaja-säätiön vuosittain jakaman Kunnallinen lastensuojeluteko -palkinnon valitsijana yhdessä lastensuojelun asiakkaista valitun raadin kanssa. Kun aika ajoin olen tuskastunut lastensuojelun muutosten hitauteen, antoi perehtyminen palkintoehdokkaisiin hyvän tilaisuuden tarkistaa omia käsityksiään. Kunnallinen lastensuojelu ei todellakaan elä pysähtyneessä tilassa, vaikka virran vauhti eri kunnissa onkin kovin erilainen. Yhteensä 25 palkintoehdokkaasta palkinnon toteuttajatahot olivat valinneet kahdeksan finalistia valintaraadin käsittelyyn. Taustatiedoksi on syytä todeta, että koska kysymyksessä on kunnallinen lastensuojeluteko eivät yksityisten tahojen ehdokkaat päässeet loppukilpailuun. Yleisenä huomiona voi todeta, että puheet ehkäisevän työn ja varhaisen tuen tärkeydestä alkavat muuttua teoiksi. Miltei kaikkien finalistien toiminnassa oli matalaan kynnykseen ja varhaiseen tukeen liittyvä sisältö. Perhetyö näyttää tämän perusteella vakiinnuttavan asemaansa joko itsenäisenä toimintana taikka liittyen äitiys- ja lastenneuvoloiden tai muiden kunnallisten palvelujen osaksi. Pääpalkinnon voitti Raisio ennakkoluulottomalla toimintamallillaan. Perheiden ja lasten yhteydenottokynnys on tehty todella matalaksi ja ennakkoluulottomasti kirjastoon kytkeytyen. Perhevalmentajan voi lainata kirjaston kautta painamalla Pyydä apua -nappia. Yhteydenotto luvataan jo seuraavana päivänä ja se myös toteutuu. Palvelun kieli on mahdollisimman tavallinen ja asiakkaille ymmärrettävä. Toimintamalliin sisältyy monia muitakin mielenkiintoisia käytäntöjä: perhetyön jalkautumista neuvoloihin, varhaiskasvatukseen, kouluihin ja muihinkin kunnallisiin palveluihin. Erityisnuorisotyöntekijä on osa kokonaisuutta. Viime vuonna käyttöön otettu toimintamalli osoittaa, että yhteydenotot toki lisääntyvät, mutta samalla pystytään ehkäisemään ongelmien vaikeutumista. Kunniamainintoja saivat Kaarina, Kalajoki ja Porvoo. Kaarinan Olkkari on matalan kynnyksen paikka, johon hakeutuessaan asukas on aina oikeassa paikassa. Kalajoki panostaa perhetyöhön, mutta erityisesti huostaanoton tai sijaishuollon päättymisvaiheen työskentelyyn vaihe, joka on yleisessä keskustelussa jäänyt vähälle huomiolle. Porvoo on usean vuoden ajan systemaattisesti kehittänyt varhaisen tuen erilaisia muotoja, mm. perhetyötä, seurannut toiminnan vaikutuksia ja onnistunut vähentämään tilanteiden kärjistymistä huostaanoton tarpeiksi, vaikka toki niitäkin tarvitaan. Kaikissa finalistien toimintamalleissa oli uudistuminen lähtenyt käyntiin kuntien, niiden ammattilaisten ja asiakkaiden tarpeista - ei ulkopuolelta tulleista ohjeista. Juuri näin syntyy vahva motivaatio toiminnan parantamiseen ja paikallisten toimijoiden kekseliäisyyden hyödyntämiseen. Asiakkaiden ääntä oli kuultu ja kuunneltu. Näyttää siltä, että suomalainen lasten ja perheiden palvelu, lastensuojelu mukaan lukien, on vahvassa muutosprosessissa. Jos tämä johtaa siihen, että lapsia ja perheitä voidaan auttaa aikaisemmin - ennen vaikeuksien kärjistymistä - olemme hyvällä tiellä. Toisaalta kokemuksesta tiedämme, että myös huostaanottoja ja sijaishuoltoa tarvitaan aina eikä varhainen tuki uhkaa sijaishuoltoa. Päinvastoin, parhaimmillaan sijaishuollon tarve tulee näkyviin aikaisemmin ja ratkaisut ovat kestävämpiä. Toivottavasti näin edeten saamme mahdollisuuden tehdä entistä yksilöllisempiä, lasten kokemuksiin ja elämäntilanteisiin räätälöityjä ratkaisuja. Ja voimme antaa aidosti tilaa lasten ja kasvattajien - biologisten vanhempien ja sijaiskasvattajien - omalle äänelle. Uudistuva lastensuojelu 17

18 HYVÄ TUKI itsenäistymisvaiheessa auttaa pärjäämään sijaishuollon jälkeen MEILLÄ TUTKITAAN SOS-Lapsikylän teettämän tutkimuksen mukaan itsenäistymisvaiheessa saadulla tuella on valtava merkitys siihen, miten sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret pärjäävät elämässään myöhemmin. Tutkija Teemu Vauhkosen tekemässä tutkimuksessa vertailtiin SOS-lapsikylistä ja muista sijaishuoltopaikoista itsenäistyneiden nuorten hyvinvointia. Tutkimuksen mukaan SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret pärjäävät elämässään monilta osin paremmin kuin muista sijaishuoltopaikoista itsenäistyneet nuoret. Heillä on paremmat suhteet sijaishuoltopaikan työntekijöihin, he kokevat saaneensa enemmän apua itsenäistymiseen, heillä on paremmat arjen hallinnan valmiudet ja raha-asioiden hoito sujuu heiltä verrokkiryhmää paremmin. Osaltaan tätä selittää se, että SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret olivat olleet sijaishuollossa pidempään ja olivat haastatteluhetkellä verrokkiryhmää vanhempia. Sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret tarvitsevat vahvaa tukea Vauhkosen tekemän tutkimuksen mukaan SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret olivat verrokkeja paremmin valmistautuneita itsenäiseen elämään. Näin oli niin ruoan valmistuksen, kaupassa käynnin, rahan käytön, henkilökohtaisen puhtauden, ruokavalion, painonhallinnan kuin ystävystymisen ja ihmissuhteiden ylläpidonkin osalta. Erityisen merkittävä oli ero rahankäytössä. Kun SOS-lapsikylistä itsenäistyneistä nuorista 83 prosenttia koki rahan käyttöä koskevat valmiutensa itsenäistyessään oikein hyviksi, muunlaisista sijoituspaikoista itsenäistyneistä ainoastaan 31 prosenttia koki samoin. SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret kykenivät myös maksamaan laskunsa useammin ajallaan kuin muunlaisista sijaishuoltopaikoista itsenäistyneet. SOS-lapsikylissä on jo vuosikymmenten ajan panostettu merkittävästi nuorten tukemiseen itsenäistymisvaiheessa, sillä käytännön työssä on huomattu, miten suuri vaikutus tällä on nuoren pärjäämiseen myöhemmin elämässään. Kun jälkihuolto 21-vuotiaana päättyy, SOS-Lapsikylä on tämän jälkeen tukenut omarahoitteisesti nuoria mm. asumisessa ja opiskeluissa aina 25 ikävuoteen saakka. Se on verrattavissa siihen tukeen ja apuun, jota nuoret tavallisesti perheiltään saavat, SOS-Lapsikylän lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer sanoo. SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret työllistyvät hyvin SOS-lapsikylistä itsenäistyneet nuoret olivat myös muunlaisista sijoituspaikoista itsenäistyneitä nuoria tyytyväisempiä saamiinsa tietoihin koskien asumista, koulutusta, työharjoittelua, työtä, terveyttä ja taloudellista tukea. Huomionarvoista on, että SOS-lapsikylistä itsenäistyneillä nuorilla oli muunlaisista sijaishuoltopaikoista itsenäistyneihin nähden kolminkertainen todennäköisyys työllistyä. Sen sijaan itseään ja tunne-elämän kehitystä koskeviin tietoihin oltiin tyytyväisempiä muunlaisista sijoituspaikoista kuin SOS-lapsikylästä itsenäistyneiden nuorten keskuudessa. Muunlaisista sijaishuoltopaikoista itsenäistyneet nuoret olivat myös saaneet itsenäistymisvaiheessa SOS-lapsikyliin sijoitettuja nuoria enemmän tukea vanhemmiltaan ja suvultaan. Lyhyemmästä sijaishuollossa vietetystä ajasta johtuen heidän suhteensa omiin vanhempiin oli säilynyt läheisempänä. On hyvin tiedossa, että huonosti hoidettu jälkihuolto saattaa vesittää koko aiemman sijaishuollon aikana saavutetut tulokset. Siksi on erityisen tärkeää antaa nuorille vahvaa tukea itsenäisen elämän alkutaipaleella, Koisti-Auer sanoo. vektorilapset: Thinkstock/syntika 18 Uudistuva lastensuojelu

19 Teksti ja kuva Johanna Frondelius Lapsikylässä sain mahdollisuuden hyvään tulevaisuuteen 19-vuotias Linda Santonen on Kaarinan SOS-lapsikylän ensimmäinen ylioppilas. Oman elämäntien löytäminen vie Lindan uuden äärelle, vaikka hän onkin yhdentoista lapsikylässä vietetyn vuoden aikana saanut hyvät eväät elämään. KUKA? LINDA SANTO- NEN Elämä on kasvamista ja oppimista 8-vuotiaana vuonna 2003 perustettuun Kaarinan SOS-lapsikylään muuttanut Linda kokee, että lapsikylässä kannustettiin aina. Oli kyse sitten opiskelusta tai mistä tahansa muusta asiasta. Lapsikylässä rohkaistiin itsenäiseen haluun yrittää. Opiskeluunkin olisi saanut tukea, mutta siihen minä en tarvinnut apua. Lindan elämä ei aina ole ollut helppoa ja kuten monien muidenkin sijoitettujen lasten, myös hänen on täytynyt miettiä varhaislapsuuttaan. Lapsikyläaika antoi minulle mahdollisuuden hyvään lapsuuteen. Murrosiässä piti käsitellä menneisyys uudelleen, mutta onneksi sain lapsikylästä hyvää tukea siihen. Nyt olen valmis elämään omillani, vaikka onhan elämä vieläkin kasvamista ja oppimista, elämässä sattuu aina kaikenlaista, Linda pohtii. Unelmana papin työ Tällä hetkellä Linda opiskelee maanmittausalaa ammattikoulussa Helsingissä. Hänen unelma-ammattinsa on kuitenkin pappi. Sen hän on jo lapsesta asti tiennyt. Hain opiskelemaan teologiaa, mutta en päässytkään ensimmäisellä yrittämällä sisään, joten ajattelin mennä viettämään välivuotta ammattikouluun ja opiskelemaan maanmittausalaa. Tykkään kyllä opiskella sitäkin. Täytyy katsoa sitten myöhemmin, mitä teen jos pääsen opiskelemaan teologiaa. Pappina työskentely on haaveeni, mutta mielessä on myös armeijan käyminen tai sitten jotain ihan muuta, mitä nyt eteen tulee. Kaikki ovet ovat avoinna tulevaisuuteen, Linda juttelee iloisesti. Itsestään täytyy ottaa vastuuta Nyt itsenäisen elämän alussa Linda on miettinyt lähtökohtiaan. Arvostan sitä, että pääsin asumaan SOS-lapsikylään. Ilman sijoitusta minun tuskin olisi ollut mahdollista käydä lukiota. Pääsin hyvään elämään kiinni ja sitä mahdollisuutta minulla ei olisi ollut, jos minua ei olisi sijoitettu. Minulle on opetettu, että täytyy osata ottaa vastuuta itsestään sekä arvostaa asioita ja sitä apua, mitä olen saanut, Linda sanoo. Uudistuva lastensuojelu 19

20 Teksti Pirkko Soininen Kuva Elina Pitkäranta Tuija Brax ammentaa isoäitiensä perinnöstä Tuija Brax Syntyi Helsingin Kätilöopistolla. Vietti lapsuutensa Pirkkalassa. Perheeseen kuuluu aviomies Antti Brax sekä pojat Aarni ja Arttu. Koulutus oikeustieteen kandidaatti. Työskennellyt mm. kansanedustajana ja oikeusministerinä, toimii tällä hetkellä Sydänliiton pääsihteerinä. Toiminut eri kansalaisjärjestöjen luottamustoimissa, mm. Suomen Ihmisoikeusliitossa, Suomen Liikunta ja Urheilu ry:ssä sekä Suomen Koripalloliitossa. Vapaa-aika kuluu lasten harrastusten, elokuvien, kirjojen, vaelluksen ja purjehduksen parissa. SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi on valittu kansanedustaja Tuija Brax. Brax aloitti kautensa tämän vuoden alussa, jolloin myös SOS-Lapsikylä ry:n palvelutoiminta siirtyi SOS-lapsikyläsäätiölle. Brax tuntee aiemman kokemuksensa myötä hyvin lastensuojelua ja säätiöiden toimintaa sekä meneillään olevaa SOTEuudistusta. Olin hyvin iloinen, kun minua pyydettiin tähän tehtävään. Toinen isoäideistäni oli niin sanottu huutolaislapsi, mikä saattaa olla yksi perussyy siihen, että lastensuojelu on aina ollut yksi mielenkiintoni kohde. Toinen isoäitini taas oli aktiivinen SOS-Lapsikylän tukija, joten siltäkin osin tuntui kuin jokin ympyrä olisi sulkeutunut, toteaa itsekin kahden lapsen äiti Tuija Brax. Uuden puheenjohtajan mukaan SOS- Lapsikylällä on monta tärkeää roolia, joista tunnetuin on kotimainen lapsikylätoiminta, jossa sijoitetuille lapsille annetaan turvallinen kasvuympäristö ja jossa sekä lapset että tärkeää työtä tekevät lapsikylävanhemmat saavat tukea toisista kylän vanhemmista sekä laajemmin organisaatiostamme. Olemme myös kansainvälinen toimija niin lastensuojelun edistäjänä kuin kehitysyhteistyössä ja kummilapsitoiminnassa. Vielä on syytä erikseen mainita se, että panostamme poikkeuksellisen paljon siihen, että sijoitettu nuori palaa takaisin alkuperäiseen kotiinsa, jos arki palaa raiteilleen ja lapsen kasvu on turvattu. Niin ikään olemme nuoren tukena hänen itsenäistymisvaiheessaan tavallista suuremmin panoksin. Viimeiset neljä vuotta Brax on johtanut eduskunnan tarkastusvaliokuntaa, joka teki lähes vuoden kestäneen suurtarkastuksen koskien lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisytoimia. Tarkastusvaliokunta teetti kattavan tutkimuksen ja kuuli lähemmäs sataa asiantuntijaa. Tarkastushavainnot olivat toisaalta surullisia muun muassa siksi, että meillä on merkittäviä ryhmiä lapsia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etenkin mielenterveys- ja päihdeongelmaisessa ympäristössä kasvavien tai muutenkin rikkinäisissä olosuhteissa elävien lasten riskit päätyä koulutuksen ja työn ulkopuolelle ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna aivan liian suuria. Lohdullista sen sijaan oli se, että suurin osa lapsistamme voi paremmin kuin koskaan ennen. Tarkastuksessa kävi ilmi, että sillä rahalla, jonka yhteiskunta käyttää kokonaisuudessaan syrjäytymisen ehkäisyyn ja syrjäytyneiden tukemiseen voitaisiin aivan hyvin saavuttaa nykyistä huomattavasti parempia tuloksia, jos tuki annettaisiin ajoissa ja riittävän konkreettisesti lapsen arjessa ollen. Imatralla siirrettiin avun painopiste aivan varhaislapsuuteen ja koko nuoren perheen tukemiseen ja hyvin nopeasti saatiin huostaanotot vähenemään. SOSlapsikylien filosofiassa ja arjessa on hyvin paljon niitä samoja piirteitä kuin mitkä tarkastusvaliokunta havaitsi tärkeiksi. Apua on annettava ajoissa ja arjessa, yhteisöllisesti ja osaavasti, Brax toteaa. 20 Uudistuva lastensuojelu