Kun siat voivat hyvin, myös tuottajan on hyvä olla

Transkriptio

1 Liite 4/2008 n Kun siat voivat hyvin, myös tuottajan on hyvä olla Suomalaiset siat voivat jatkuvasti paremmin. Emakkorenkaan keskusyksikön omistavan Jari Ollikkalan mielestä sikojen yleinen hyvinvointi parantuu vuosi vuodelta. Teurastamoilla on tietysti omat perusvaatimuksensa, jotta lihasta saa maksun. Tosiasia kuitenkin on, että tässä markkinatilanteessa ei pärjää, jos eläimistä ei pidä hyvää huolta. Hyvinvointi perustuu moneen tekijään. Ollikkalalla yksi helpoimmin nähtävistä on oljen käyttö kuivikkeena. Olkipatja toimii pehmoisena makuualustana, hyvänä kuidun lähteenä ja ennen kaikkea virikkeenä. Pihatossa temmeltäessä myös emakkojen jalat pysyvät hyvässä kunnossa ja eläimet kestävät tuotannossa pitkään. Myös jatkuva eläinten tarkkailu, nopea tarttuminen ongelmiin ja harkittu antibioottien käyttö tuovat hyviä tuloksia. Kun eläimet voivat hyvin, myös tuottajalla on hyvä olla, Ollikkala kiteyttää. Hän toivoo, että kotimaisen lihan alkuperä ja turvallisuus saataisiin paremmin myös kuluttajien tietoisuuteen. Uskon, että kuluttajilla olisi kiinnostusta vaikuttaa valinnoillan siihen, miten tuotantoeläin on elänyt. Sivut 8 ja 9 Kimmo Haimi Emakkorenkaan keskusyksikössä Ollikkalan tilalla ovat asiat mallillaan. Emakoilla riittää puuhaa ja liikuntaa olkipohjaisessa pihatossa ja ne ovat tottuneet ihmisiin ja käsittelyyn. Karsinaan mentäessä ei sännätä karkuun, vaan vieraita tullaan oitis tutkimaan. Jari Ollikkala ja Wilma Mustonen tarkkailevat emakoiden vointia ja käyttäytymistä kahdesti päivässä. Mikä tekee lehmän onnelliseksi? Tero Sivula / Rodeo.fi Kevätrapsi levittäytyy pohjoiseen Kari Salonen Tuotantoeläinten hyvinvoinnin tutkijat keskittyivät aiemmin selvittämään syitä eläinten pahaan oloon, kuten kipuun ja stressiin. Uudenlainen tutkimus etsii myös eläinten hyvän olon aiheita. Sivu 3 Kevätrapsia viljeltiin ennen vain aivan eteläisimmässä Suomessa. Uudet lajikkeet mahdollistavat sadon onnistumisen jopa Pohjanmaalla, jos kevätrapsi kylvetään aikaisin edulliselle lohkolle. Sivu 15 Syöminen on lehmällekin yksi elämän suurimmista nautinnoista. Päivä kuluu mukavasti, kun rehun korjaa laitumelta itse. Pari vuotta sitten markkinoille tuli uusi kevätrapsilajike Marie. Aikaisen uutuuslajikkeen myötä viljely alkoi levittäytyä entistä pohjoisemmas. Kuluttajan odotuksia broilerituotteilta Kuluttajakyselyn mukaan suomalaisille maistuu tulevaisuudessa parhaiten kotimainen, vastuullisesti kasvatettu broileri. Broilerituotteiden valikoimaan toivottaisiin myös lisää vaihtoehtoja. Sivu 6 Raskaana töissä varovammin Painavat taakat, kuormitus ja matalataajuinen tärinä saattavat olla vaaraksi raskaana olevalle. Maatilalla työskentelevän odottajan kannattaakin kuulostella tuntojaan tarkasti. Sivu 10 Kohti kestävää ruokapalvelua Koulussa, sairaalassa, vanhainkodissa kaikki suomalaiset käyttävät jossain elämänsä vaiheessa julkista ruokapalvelua. Siksi olisi tärkeää, että kestävän kehityksen periaatteet ulottuisivat myös sinne. Sivu 13 Homeet nauttivat sadekesästä Märkä keski- ja loppukesä teki olot suotuisiksi lehtilaikkutaudeille, perunarutolle ja homeille. Tuhohyönteiset sen sijaan kärsivät kylmästä alkukesästä. Sivu 14 Lisää tilaa sonneille Sivu 4 Broilerien hyvinvoinnista EU-ohjeet Sivu 5 Kanat lepäilevät orrella Sivu 7 Ternimaito torjuu infektioita Sivu 12 Turvemaiden fosforitalous Sivu 14 Taloustohtori yhä tarkempi Sivu 16

2 Tapio Tuomela / MTT:n arkisto Hyvinvointia ja vastuullisuutta Maaseudun Tieteen joulukuun numero on käsillä. Tärkeiksi teemoiksi numerossa nousevat elintarvikeketjun yritysten vastuullisuus ja tuotannon kestävyys, kuluttajanäkökulma tuotantoon sekä kuluttajien odotukset ja kuluttajaluottamuksen rakentaminen. Nämä asiat ovat tällä hetkellä vahvasti pinnalla niin elintarvikealan keskustelussa kuin julkisuudessa laajemminkin. Kuten Sari Forsman-Hugg ja Juha-Matti Katajajuuri artikkelissaan kirjoittavat, yhteiskuntavastuu ja siihen liittyvä julkinen keskustelu ovat tuoneet yhtäältä uusia haasteita ja toisaalta luoneet mahdollisuuksia elintarvikeketjun yritysten johtamiseen. Akuuttien kannattavuushaasteiden parissa painivat yritykset hakevat kustannustehokkuuden avulla kilpailukykyä. On kuitenkin huomattava, että kestävä kilpailuetu voi rakentua vain tavoitteellisen vastuullisuuden edistämisen ja siitä viestimisen kautta. Vastuullisesti toimiva yritys rakentaa elintärkeää luottamusta elintarvikeketjuun ja edistää kuluttajan pitkäjänteistä sitoutumista kotimaiseen tuotantoon. Kuluttajan sanotaan olevan kuningas: me kuluttajat siis periaatteessa määrittelemme valinnoillamme, mitä kaupan hyllyltä löytyy ja millä hinnalla. Toisin sanoen voimme ostopäätöksillämme vaikuttaa siihen, mitä elintarvikeketjussa tuotetaan ja millä tavoin. Me kuluttajat olemme myös arvovalintoja tekeviä kansalaisia. Jos esimerkiksi arvostamme ympäristöasioita, voimme valita kaupan hyllyltä ympäristövastuullisia tuotteita. Jos arvostamme sosiaalisesti ja eettisesti korkeatasoista tuotantoa, valitsemme yhteiskuntavastuullisesti tuotettuja tuotteita. Ainakin kyselytutkimuksissa sanomme n Rauhallinen uni, hidas vieroitus emosta ja kasvaminen hyvien kaverien kanssa ovat vasikalle tärkeitä juttuja. Muun muassa nämä asiat nousivat esiin MTT:llä järjestetyssä Pienten puolesta vasikoiden hyvinvointiseminaarissa, jossa keskusteltiin vasikoille sopivista hoitotavoista ja uusimmista hyvinvointitutkimuksista. Lepo ja uni ovat erityisen tärkeitä nuorille eläimille. Helsingin yliopistossa työskentelevän Laura Hännisen tutkimuksessa havaittiin, että mitä pidempään vasikat päivittäin lepäävät, sitä paremmin ne kasvavat. Kaikenikäiset vasikat lepäävät yli puolet vuorokaudesta. Parhaiten uni maittaa toisten seurassa kuivitetussa ryhmäkarsinassa. Lepoasento kuvaa parhaiten sitä, kuinka vasikka kokee lepoympäristönsä. Viileässä ja vedossa vasikat lepäävät sykkyrässä. Kun vasikat makaavat hiljaa pää pystyssä tai keholle taivutettuna, ne nukkuvat. Lepoasennot kertovat lisäksi, missä unen vaiheessa vasikat nukkuessaan ovat, Hänninen kuvailee. Unen laatua kuvaava käyttäytyminen on lupaava uusi mittari selvittämään vasikoiden pito-olosuhteiden sopivuutta. Jatkotyötä tarvitaan, jotta selviää, mitkä tekijät ympäristössä häiritsevät vasikoiden unta. Porukassa ruoka maistuu Helena Hepola Evirasta totesi, että vasikoita voi kasvattaa ryhmissä ulkona vaihtelevissakin sääoloissa, mutta silloin täytyy olla erityisen huolellinen hoidossa ja ruokinnassa. Ryhmässä kasvaneet vasikat aloittavat sekä kuivien rehujen syönnin että märehtimisen nuorempina kuin yksilökarsinassa kasvaneet. Vasikan kasvu lisääntyy, kun se saa enemmän maitoa. Runsas maidon juominen vähentää kuitenkin kuivien rehujen syöntiä ja vieroitusvaiheessa kasvu voi taas hidastua. Vasikat olisikin tärkeää vieroittaa vähitellen, ettei muutoksia kasvuun tulisi. toimivamme näin. Toteutunut valinta näkyy sitten kaupan kassalla. Sari Forsman-Hugg ja Johanna Mäkelä ovat tutkineet kuluttajien odotuksia tulevaisuuden broilertuotteilta. Kuluttajat kertoivat arvostavansa tuotannon kotimaisuutta, turvallisuutta ja vastuullisuutta erittäin tärkeitä asioita siis. Tuotannon vastuullisuus pitää sisällään myös tuotantoeläinten hyvinvointikysymykset. Jarmo Valaja kirjoittaa EU:ssa kesällä 2010 voimaan astuvasta broilerien hyvinvointidirektiivistä, joka asettaa vähimmäistavoitteita muun muassa lintujen kasvatusolosuhteille ja tuottajien koulutukselle. Direktiivin tavoitteena on kasvatusolosuhteiden parantuminen Euroopassa. Eläinten hyvinvoinnin tutkimus on nopeasti kasvava alue, ja Suomeen ollaankin parhaillaan perustamassa maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella Eläinten hyvinvointikeskusta, joka toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä. Keskuksesta kerrotaan enemmän Satu Raussin ja Laura Hännisen artikkelissa. Näin joulun lähestyessä kannattaa tarkkailla omia valintojaan ruokaostoksilla. Antaisivatko joulupöydän antimet rauhallisemman mielen ja syvempää tyydytystä, jos ne olisi tuotettu vastuullisesti ja kenties vielä lähellä? Meidän perheemme joulupöytään katetaan juuri näitä herkkuja saariston silakoista ja limpuista kotimaisiin juureksiin ja vihanneksiin sekä savukalkkunaan ja karpalohyytelöön. Antoisia lukuhetkiä joulunalusaikaan! Vasikkatutkijat puhuvat pienten puolesta Mari Walls, MTT Tutkimusjohtaja mari.walls@mtt.fi puh. (03) Vasikoille kaverit tärkeitä Arto Tulima / MTT:n arkisto Tästä se lähtee. Vasikoiden hyvinvointiseminaarissa pohdittiin, mikä on pienille parasta. Varhaiset vasikkasuhteet ovat pysyviä ja merkityksellisiä vasikoiden hyvinvoinnille. Vasikat viihtyvät parhaiten niiden vasikoiden seurassa, joihin tutustuvat hyvin pieninä, totesi MTT:n tutkija Satu Raussi. Myös hyvä käsittely on tärkeää. Positiivista kontaktia hoitajalta saaneet vasikat lähestyvät ihmistä nopeasti. Kun hoitaja käsittelee vastasyntynyttä hyvin, vasikka ei jatkossa pelkää ihmistä eikä koe ihmiskäsittelystä aiheutuvaa pelkostressiä. satu.raussi@mtt.fi puh Maapallon väestön ruokkiminen on tulevaisuudessa yhä vaikeampaa. Yksi ratkaisu ongelmaan on satotasojen ja kylvösiemenen laadun parantaminen. Viljan varmuusvarastojenkaan ei saisi antaa huveta. Globaalin ruuantuotannon riskit kasvavat riittääkö ruoka kaikille? n Maapallolla yli 900 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Viime vuosina ruuan hinta on noussut ja köyhien nälkäisten määrä kasvanut dramaattisesti. FAO:n mukaan vuonna 2050 ruokaa pitäisi tuottaa 60 prosenttia nykyistä enemmän, jotta väestö saataisiin ruokittua. Ruuantuotantoketjut ovat siis valtavien haasteiden edessä. Pohjoismaisten maataloustutkijain yhdistyksen NJF:n marraskuussa järjestämässä 90-vuotisjuhlaseminaarissa tutkijat arvioivat globaaleja tuotantoriskejä ja esittivät ratkaisuehdotuksia niiden välttämiseksi. Satotasoja ja viljan laatua parannettava Tohtori Siwa Msangi (International Food Policy Research Institute, USA) piti ruokamarkkinoiden kiristymisen syinä useita yhteiskunnallisia ja sosioekonomisia muutoksia sekä kansainvälistä maatalous- ja energiapolitiikkaa, joka rohkaisee kasvattamaan biopolttoainemateriaaleja ruuantuotantoon soveltuvilla viljelyalueilla. Maailman väestö kasvaa ja kaupungistuu. Kokonaistulotaso nousee, ja kehittyvissä maissa käytetään enemmän lihaa ja maitoa. Tämä lisää karjankasvatusta ja samalla rehuviljaa tarvitaan enemmän, Msangi summaa. Msangi uskoo, että poliittisella ohjauksella voitaisiin vaikuttaa siihen, mitä pelloilla tuotetaan. Myös ihmisten kulutuskäyttäytymiseen voidaan vaikuttaa. Tutkija kehottaa kasvattamaan satotasoja ja parantamaan viljan laatua. On nostettava erityisesti kylvösiemenen laatua, mikä parantaa tuottavuutta ja kasvien kestävyyttä. Myös viljan varmuusvarastoja on syytä ylläpitää tuotannon heilahdusten varalta. Ei enää suljettua kauppapolitiikkaa Professori Jukka Kola Helsingin yliopistosta puhui omavaraisuudesta. Suomessa omavaraisuus ei ole ollut tavoitteena enää EU:hun liittymisen jälkeen. EU ei salli yksittäisen maan tavoitella omavaraisuutta. EU:lla on kuitenkin itsellään vahva rajaprotektionismi, ja se suosii talousalueen sisällä tuotettuja tuotteita kolmansien maiden kustannuksella, Kola huomauttaa. Kolan mielestä kotimaan politiikassa omavaraisuus-käsite on koskenut vain ruokaa ja lopputuotteita. Ei ole huomioitu panos-tuotossuhteita laajemmin. Kola kehottaa kehittyvien maiden hallituksia laajentamaan yhteiskunnallisia turvaohjelmiaan. Auttavien osapuolten olisi syytä lisätä ruuan tuotantoon liittyvää apuaan sinne, missä sitä tarvitaan. Erityisesti maataloustutkimukseen ja teknologiaan kannattaa investoida ja helpottaa pienviljelijöiden pääsyä markkinoille. Kehittyneiden länsimaiden ei ole syytä muuttaa kauppapolitiikkaansa suljetummaksi, rajoittaa vientiä tai ryhtyä painottamaan omavaraisuutta. Se tuo epävarmuutta globaaleille markkinoille ja nostaa hintoja entisestään. Maiden keskinäinen riippuvuus lisää riskejä Professori Jyrki Niemi MTT:stä korosti, että ruuantuotanto on tullut riippuvaisemmaksi kansainvälisistä tuotantopanosten tuottajatahoista ja kaupasta. Maatalouden tuotantopanoskauppa on merkittävästi kasvanut. Lannoitteiden, torjunta-aineiden, maatalouskoneiden ja geneettisen materiaalin kauppa on globaalia ja vilkasta. Valtiot ovat toisistaan riippuvaisia, mikä luonnollisesti lisää riskejä. Esimerkiksi kasvi- tai eläinsairausepidemian sattuessa useat maat tarvitsevat samoja torjunta-ainekemikaaleja tai lääkeaineita yhtä aikaa, jolloin kemikaaleja on hyvin vaikea saada. Elintarvikehuoltoon liittyvät riskit ja uhat ovat saaneet uusia muotoja. Oiva Niemeläinen, NJF:n presidentti, erikoistutkija, MTT, oiva.niemelainen@mtt.fi puh. (03)

3 kuvat: Satu Raussi Mahdollisuus ulkoilla ja laiduntaa tuo kaivattua vaihtelua tuotantoeläinten elämään. Päivät ovat täydempiä, kun rehu on korjattava itse. Uudenlainen tutkimus selvittää eläinten hyvän olon aiheita n Tuotantoeläinten hyvinvoinnin tutkimus on perinteisesti keskittynyt negatiivisten seikkojen, kuten stressin, pelon, kivun ja sairauksien, tutkimiseen. Yksi uusista hyvinvointitutkimuksen lähestymistavoista on eläinten myönteisten tuntemusten tunnistaminen ja olojen parantaminen sitä kautta. Kaikkihan me haluamme juoda tyytyväisen lehmän maitoa ja syödä onnellisen kanan lihaa eikö niin? Ihmisen ravinnokseen kasvattamat eläinlajit ovat kaikki sosiaalisia laumaeläimiä. Siksi niille on erityisen tärkeää saada olla lajitovereidensa seurassa pienestä pitäen. Eläinryhmää pitävät koossa eläinten väliset positiiviset eleet ja muu kanssakäyminen, kuten leikkiminen ja lajitovereiden nuoleminen. Esimerkiksi lehmillä nuoleminen rauhoittaa sekä nuoltavaa että nuolijaa ja toimii samalla kehon hoitona. Hyvää oloa hoitajasta Omassa tutkimuksessamme totesimme varhaisten vasikkasuhteiden olevan pysyviä ja merkityksellisiä vasikoiden hyvinvoinnille. Vasikat hakeutuivat niiden lajitovereiden seuraan, joihin olivat tutustuneet pieninä. Nämä varhaiset suhteet säilyivät ainakin puolentoista vuoden ikäiseksi. Stressaavassa tilanteessa varhain solmittu kaverisuhde on avuksi vieraassa paikassa pitkäaikainen kaveri lievitti parhaiten vasikan ahdinkoa. Pitkäaikaista kaveria ei myöskään kohdella kaltoin. Aggressiivinen käyttäytyminen oli yleisempää vieraampaa karsinatoveria kohtaan. Osa tuotantoelämistä lähestyy Laidun on sopivan pehmeä lepoalusta vasikkakaveruksille. Tutkimuksen mukaan vasikat hakeutuvat niiden lajikumppanien seuraan, joihin ovat tutustuneet pieninä. ihmistä vapaaehtoisesti ruuan tai rapsutuksen toivossa tai silkkaa uteliaisuuttaan. Jotkut naudat nauttivat hoitajan rapsutuksesta ja jopa kerjäävät sitä lisää. Kaikki eläimet eivät kuitenkaan pidä ihmisen läheisyydestä ja väistävät ihmistä, mikäli pystyvät. Jos eläinten hoitaja jakaa ruuan, eläimet oppivat nopeasti yhdistämään tämän mukavan tapahtuman ihmiseen. Naudat tunnistavat yksittäisiä ihmisiä ja tuntevat hyvin hoitajansa. Kun tilalla työskentelee useita karjanhoitajia, tietyn hoitajan ja lehmän välille kehittyy usein suosituimmuussuhde. Hoitajan rooli tuotantoeläimen elämässä on tärkeä. Hän voi olla hoidokilleen hyvän tai pahan olon lähde. Miellyttävää tapahtumaa mukava odottaa Syöminen on tuotantoeläimen elämässä tärkeimpiä päivittäisiä tapahtumia, ja useimmiten se on myös miellyttävä tilanne. Jos ruuan jako on säännöllistä, jo tapahtuman odottaminen aiheuttaa positiivisen tuntemuksen. Tilaa kutsutaan positiiviseksi antisipaatioksi. Eläimen tuleekin todella saada kohtuullisen ajan kuluessa riittävästi palkintoa, ruokaa, mitä se innokkaasti odottaa. Itse ruokailu voi myös olla mukava kokemus, mikäli ruokailla saa rauhassa, eli ruokapaikkoja ja tilaa on riittävästi. Tärkeää on myös saada ruokailla samaan aikaan lajitovereiden kanssa, sillä sosiaalisina lajeina tuotantoeläimet haluavat syödä yhtäaikaisesti. Ruuanantotavalla on myös merkitystä. Imeminen on vasikalle muutakin kuin ravinnonhankintakeino. Maidon laktoosi laukaisee vasikassa noin vartin kestävän imemisen tarpeen. Mikäli vasikka ei saa tyydyttää tätä sisäsyntyistä tarvettaan, se voi imeä tarpeeseensa joko karsinarakenteita tai toisia vasikoita. Osa vasikoista, jotka ovat oppineet pienenä imemään toista vasikkaa, jatkaa tätä tapaa ja imee aikuisenakin karsinatovereitaan, esimerkiksi toisten hiehojen vetimiä. Ruokailun päätteeksi maistuu lepo Uni on elintärkeää kaikille eläimille. Sananlasku Se on ku rahhaa pankkii, ko nuor immeinen nukkuu pitää kirjaimellisesti paikkansa, sillä unen aikana erittyy valtaosa elimistön kasvuhormonista. Ternimaidon juottotapa ja vastasyntyneen vierihoito vaikuttavat tutkimustemme mukaan vasikan unen laatuun: ne pikkuvasikat, jotka saavat imeä ternimaidon emästään tai tuttiämpäristä, nukahtavat nopeammin kuin avoämpäristä ternimaitonsa juoneet vasikat. Imeminen parantaa rentouttavien ja unta lisäävien ruuansulatushormonien erittymistä. Poikimakarsinassa emän vierihoidossa vasikat nukkuvat yhtäjaksoisemmin kuin yksilökarsinaan vieroitetut vastasyntyneet vasikat. Vedoton ja hyvin kuivitettu karsina lisää vasikan makaamista, ja mitä enemmän vasikat makaavat, sitä paremmin ne kasvavat. Vaihtelu tekee terää Tuotantoeläinten elämä saattaa käydä ajoittain tylsäksi varsinkin jos ruokaa on liian rajoitetusti saatavilla tai nopeasti hotkaistavissa. Turhautuminen ja tekemisen puute voi johtaa turhan tehokkaaseen ympäristön hyödyntämiseen: parsimattojen rullaamiseen, veden roiskuttamiseen kupista, rehun heittelyyn, kielen pyörittämiseen, karsinarakenteiden puremiseen tai toisiin eläimiin suuntautuvaan ei-toivottuun toimintaan, kuten sioilla lajitovereiden hännän puremiseen. Mieluisaa ajanvietettä eläimille on tietenkin syöminen, joten esimerkiksi naudoille karkearehua tulisi olla rajoituksetta tarjolla niin, että ne pääsevät aina halutessaan syömään. Makuualustan pehmeys houkuttelee lehmää lepäämään, joten pehmeä parsipeti kuivikkeella on mukava ajanviettopaikka. Vaihtelua elämään tuo myös mahdollisuus ulkoilla ja laiduntaa. Laitumella eläinten päivät ovat täydempiä. Rehu on korjattava itse, joten syömiseen kuluu enemmän aikaa. Laidun on lepoalustana mukava, ja maisemat ovat erilaiset kuin betoniseinien sisällä. Jaloittelutarhassa lehmät saavat talviaikaan purettua liikunnantarvettaan, hoidettua kehoaan ilman estäviä parsirakenteita ja seurusteltua muiden lehmien kanssa. Talviulkoilu myös edistää sorkkien kuntoa ja lehmien yleisterveyttä. Satu Raussi, MTT, ja Laura Hänninen, Helsingin yliopisto, Eläinten hyvinvointikeskus satu.raussi@mtt.fi puh laura.hanninen@helsinki.fi puh Eläinten hyvinvointikeskus edistää tiedon kulkua Naudat ovat sosiaalisia laumaeläimiä, joiden on tärkeää saada olla lajitovereiden seurassa pienestä pitäen. n Suomeen perustetaan parhaillaan Eläinten hyvinvointikeskusta (EHK). Keskuksen toiminnan rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö, ja se toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä. Keskuksen tarkoitus on parantaa yhteistyötä eläinten hyvinvointia ja eläinsuojelua koskevien lakien säätäjien (MMM) ja valvojien (EVIRA) sekä eläinten hyvinvoinnin tutkijoiden kesken. Keskus edistää tutkitun tiedon leviämistä ja tutkimustarpeiden tunnistamista. Käytännössä eläinten hyvinvointikeskuksen toiminnasta vastaa yksi palkattu henkilö, jolla on tukenaan vahva alan tieteellinen osaamisverkosto: MTT, Helsingin ja Kuopion yliopistot, eläinten hyvinvoinnin tutkijakoulu, Suomen soveltavan etologian seura sekä kentän muita toimijoita Suomessa ja ulkomailla. Keskus alkaa toimia täydellä teholla vuonna 2009, mutta sen blogisivut on jo avattu. Ne löytyvät osoitteesta elaintenhyvinvointikeskus. edublog.org.

4 n Sopivan väljissä oloissa sonnit kasvavat hyvin, pysyvät terveinä ja pystyvät toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. Ahtaudesta sen sijaan seuraa monenlaisia ongelmia. Sonnien kasvatuksessa karsinan ahtaus lisää aggressioita, heikentää kasvua ja rehunkäyttöä ja aiheuttaa terveysongelmia. Eläinsuojelulainsäädännön asettamat tilavaatimukset ja suositukset ovat käytännössä vähimmäisvaatimuksia, ja sonnit hyötyvät niitäkin väljemmistä tiloista. Etenkin kasvatuksen loppuvaiheessa sonneilla tulisi olla käytössään vähimmäissuosituksia suurempi karsina, sillä sonnien teuraspainot ovat jatkuvasti nousseet. Tilatasolla sonnien elintilaa pystytään lisäämään sijoittamalla olemassa oleviin karsinoihin vähemmän eläimiä kuin alun perin on suunniteltu. Kasvatuksen loppuvaiheessa karsinan tilanahtautta voidaan helpottaa myymällä suurimpia eläimiä ennen muita. Karsinoissa ei voi olla liikaa tilaa, mikä kannattaa huomioida jo tuotantorakennuksen suunnitteluvaiheessa. Väljyys estää sairauksia ja yhteenottoja Eläinten hyvinvointi vaikuttaa keskeisesti tuotannon kannattavuuteen, koska hyvinvoinnin heikkeneminen ilmenee usein kasvun hidastumisena ja sairastapauksien lisääntymisenä. Yleisesti eläinten voidaan katsoa voivan hyvin, kun ne ovat terveitä ja pystyvät toteuttamaan sekä fyysisiä että psyykkisiä tarpeitaan. Vaatimus entistä eettisemmästä tuotantotavasta ja tuotannon kannattavuuden varmistaminen edellyttävät eläinten n Nautojen hyvä käsittely parantaa lehmien hyvinvointia ja helpottaa karjanhoitajien työtä. Eläinlähtöisen käsittelyn tutkimuksessa kerättiin karjanhoitajilta kokemukseen perustuvaa tietoa nautojen elämästä, käyttäytymisen tulkitsemisesta, hyvästä hoidosta ja käsittelystä. Sonnit tarvitsevat riittävästi tilaa Sonnien karsinoissa ei voi olla liikaa tilaa eläinten hyvinvoinnin kannalta. Se on hyvä ottaa huomioon jo navettaa suunniteltaessa. tarpeiden huomioimista. Nykyisessä naudanlihantuotannossa yksikkökoot ovat usein suuria ja eläintä kohden varattu pinta-ala vähäinen. Tällä pyritään taloudellisuuteen ja työn rationalisointiin. Karsinatilaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota, sillä sonnit selkeästi hyötyvät väljemmistä oloista. Sosiaalisuudestaan huolimatta naudat haluavat pitää tietyn etäisyyden lajitovereihinsa. Tämän niin sanotun yksilötilan tai yksilöetäisyyden suuruus riippuu eläimen asemasta lauman hierarkiassa ja yksittäisten eläinten välisistä sosiaalisista suhteista. Laitumella nautojen on helppo säilyttää yksilötilansa ja tarpeen vaatiessa väistää dominoivaa lajikumppaniaan. Karsinaoloissa yksilötilan säilyttäminen on huomattavasti vaikeampaa. Ahtaissa oloissa yksilötilan loukkaukset ja väistämisvaikeudet lisäävät eläinten välisiä aggressioita. Kun eläintiheys on korkea, tuttujen karsinakaverien voidaan olettaa vähentävän eläinten välisiä jännitteitä ja stressiä. Eläinlähtöinen käsittely miellyttää sekä lehmiä että karjanhoitajia Jii Roikonen Luo hyvät suhteet vasikoihin. Tutkimusta varten haastateltiin karjanhoitajia 20 maitotilalla. Tutkimukseen pyrittiin valitsemaan tiloja, joilla käsitellään ja hoidetaan eläimiä hyvin. Haastattelutilat olivat suurehkoja, kaikissa oli pihattonavetta ja kolmella tilalla myös automaattinen lypsyjärjestelmä. Haastatelluilla karjanhoitajilla taas oli vähintään kymmenen vuoden kokemus karjanhoidosta. Tutkimuksessa seurattiin karjanhoitajien työtä ja käytiin samalla heidän kanssaan läpi navetan teknologisia ratkaisuja, niiden hyviä ja huonoja puolia sekä vaikutusta lehmien ja hoitajien hyvinvointiin. Varsinaisissa haastatteluissa käsiteltiin esimerkiksi lehmien arvojärjestystä, eläinten välisiä kaverisuhteita, lehmien hyvän ja huonon voinnin merkkejä sekä hiehojen erityispiirteitä. Lisäksi haastateltavilta kerättiin lehmien käsittelyyn liittyviä kokemuksia esimerkiksi tapaturmista ja läheltä piti tilanteista. Nauta tulkitsee hoitajan kehonkieltä Karjanhoitajien mukaan oleellista lehmien parissa työskentelyssä on ihmisen kehonkieli: se miten ihminen olemuksellaan viestii eläimelle ja miten eläin viestit tulkitsee. Tilanteiden ennakointi Paula Martiskainen auttaa. Käsittelytilanteissa hoitajan tulee tuntea lehmän käyttäytymismallit, silloin hän pystyy asemoimaan itsensä fyysisesti oikein. Jos lehmien joukossa haluaa kulkea eläimiä häiritsemättä, tulee liikkua rauhallisesti, kädet alhaalla ja kovaäänistä puhetta välttäen. Lehmän poi ittua poikimakarsinaan on hyvä mennä varovasti tunnustellen. Mukana kannattaa myös olla jotain kättä pidempää. Liian itsevarma, äänekäs ja reipas lähestyminen voi saada lehmän puolustamaan vasikkaansa. Ensimmäistä kertaa poikinutta hiehoa kannattaa lähestyä erityisen varovasti, samoin lehmää, joka on aikaisempien poikimisten yhteydessä ollut aggressiivinen. Ihmisen huutoääni tuntuu naudoista ikävältä, joten huutamista kannattaa välttää. Ääntä voi toki käyttää, mutta rauhallisesti. Lehmän tai sonnin hyökätessä puolustautumista taas voi tehostaa kunnon huudolla. Jos äänenkäyttö on muuten rauhallista, huuto saattaa silloin hyvin tehota. Vasikka-aika kannattaa hyödyntää Vasikka-aika on mainiota aikaa hyvien suhteiden luomiseen. Todennäköisesti merkittävimpiä ovat heti syntymän jälkeiset päivät. Hiehon ensimmäinen poikiminen saattaa myös olla hyvä hetki. Poikimista kannattaa seurata tiiviisti ja olla tilanteessa mahdollisuuksien mukaan apuna. Ensimmäinen poikiminen on rasitus, jonka aikana hoitajan rauhallinen käyttäytyminen ja mahdollinen avustaminen, luo pohjan hyvälle lehmän ja ihmisen väliselle suhteelle. Hieho alkaa todennäköisesti luottaa hoitajaansa, ja jo ensimmäiset lypsyt voivat olla helpompia. Mistä tunnistaa onnellisen lehmän? Hoitajien mielestä onnellinen lehmä makaa ja märehtii tyytyväisen ja raukean näköisenä jopa niin tyytyväisen näköisenä, että hoitajan tekisi mieli vaihtaa lehmän kanssa paikkaa. Onnellisen lehmän käyttäytymiseen liitetään myös syöminen, leukojen tasaisen rauhallinen liike sekä tietynlainen aktiivisuus ja ympäristön utelias tarkkailu. Ahtaudesta stressiä ja häntävaurioita Sonnien rehunkulutus, rehuhyötysuhde ja kasvu heikkenevät eläintiheyden kasvaessa. Tuotannon heikkenemisen on esitetty johtuvan ahtauden aiheuttamasta sosiaalisesta stressistä. Stressi muuttaa hormonien eritystä, mikä puolestaan vähentää eläinten ruokahalua. Eläintiheydellä ei ole havaittu vaikutusta ruhon tai lihan laatuun. Ahtaus lisää myös sonnien terveysongelmia. Ahtaassa karsinassa jalkeilla olevat eläimet astuvat makaavien eläinten hännille herkemmin kuin tilavassa. Tallautunut häntä voi vaurioitua, tulehtua vakavasti ja vaatia lopulta eläinlääkärin hoitoa. Häntävauriot ovat ongelma lähinnä rakolattiapohjaisissa karsinoissa, kiinteä tai kuivitettu lattia näyttäisi suojaavaan häntää ruhjoutumiselta. Eläintiheyden kasvaessa sonnit likaantuvat sekä rakolattiakarsinoissa että olkikuivitetuissa oloissa, sillä eläinten on vaikea löytää kuivaa ja puhdasta makuupaikkaa. Sonnien on mahduttava makailemaan Ahtaassa karsinassa vasikat leikkivät vähemmän kuin tilavassa. Leikkikäyttäytymistä pidetään hyvinvoinnin merkkinä, sillä sitä esiintyy vain kun vasikan perustarpeet on tyydytetty. Ahtaudessa vaarantuu myös sonnien mahdollisuus rauhalliseen lepoon. Makaamisen synkronisuus vähenee, ja makaavien eläinten häirintä lisääntyy. Eläimen halu asettua makuulle voi ilmetä epänormaalina, toiseen eläimeen ja karsinan rakenteisiin kohdistuvana nojailuna. Hyvin ahtaissa oloissa eläinten makuulla viettämä aika vähenee, mikä on jo merkki eläinsuojelulainsäädännön vastaisesta tilanteesta, jossa karsinan kaikki eläimet eivät mahdu makaamaan samaan aikaan. Lisäksi karsinan ahtaus vaikeuttaa makuulle asettumista ja nousemista, kun eläimet joutuvat suorittamaan liikkeitä epänormaaleilla, vähemmän tilaa vievillä tavoilla. Leena Tuomisto ja Arto Huuskonen, MTT leena.tuomisto@mtt.fi puh. (017) Karjanhoitajien mielestä huonosti voiva lehmä puolestaan vähentää aktiivisuuttaan ja voi eristäytyä muista. Sairastuva eläin voi olla ikään kuin väärässä paikassa väärään aikaan, eli sen käyttäytyminen ei ole yhtäaikaista muiden ryhmän eläinten kanssa. Sairastumisen hoitaja huomaa myös lehmän silmistä ja korvista. Silmät menevät ikään kuin kuopalle ja korvat voivat roikkua. Sairastuvan lehmän maitomäärä voi laskea edelliseen lypsyyn verrattuna, eikä lehmä ehkä syö väkirehuannostaan loppuun. Sairas lehmä on itseensä kääntynyt, se ei jaksa olla kiinnostunut ympäristöstään. Hyvää eläinten käsittelyä voi oppia Karjanhoitajien havainnot vahvistavat vallitsevia teorioita eläinten kyvyistä oppia tunnistamaan yksittäisiä ihmisiä, tiedostaa ympäristöään sekä siinä tapahtuvia muutoksia. Näin ollen ei ole lainkaan samantekevää, kuinka nautoja käsitellään. Tässä artikkelissa esitellyn MELAn ja MTT:n rahoittaman tutkimuksen tuloksena syntyy materiaalia, jonka avulla voidaan opettaa nautojen hyvää käsittelyä. Satu Raussi, MTT satu.raussi@mtt.fi puh

5 Broilereiden hyvinvointia koskeva lainsäädäntö muuttuu n Lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset astuvat voimaan Euroopan unionissa kesällä Broilerien hyvinvointidirektiivissä asetetaan tavoitteita lintujen kasvatustiheydelle ja olosuhteille, kuolleisuudelle sekä tuottajien koulutukselle. Uuden direktiivin lähtökohta on, että lintujen kasvatustiheyttä voidaan lisätä, kun tietyt tuottajien koulutukseen, tuotannon kirjanpitoon, kasvatusolosuhteisiin ja lintujen terveyteen liittyvät vaatimukset täyttyvät. Direktiivi asettaa lintujen kasvatustiheydelle kolme raja-arvoa. Kasvatustiheyden perustaso on 33 kg/m 2, ja suuremmat tiheydet 39 tai 42 kg/m 2. Kasvatustiheyden nostaminen 39 kiloon edellyttää tietoja rakennuksen pohjapiirustuksesta, ilmanvaihdosta, ruokinta- ja juottojärjestelmistä, hälytys- ja varajärjestelmistä sekä lattiatyypistä ja hallin pehkumateriaalista. Ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmän täytyy toimia siten, että kanan pään tasolta mitattu ammoniakkipitoisuus on enintään 20 ppm ja hiilidioksidipitoisuus enintään 3000 ppm. Myös lämpötilan ja ilmankosteuden pitää pysyä tietyissä raja-arvoissa vuodenajasta riippumatta. Kasvattajan täytyy pitää myös kirjaa lintujen kuolleisuudesta. Suuri tiheys edellyttää alhaista kuolleisuutta Kasvatustiheyden nostaminen suurimmalle tasolle, 42 kiloon, edellyttää vähäistä lintujen kuolleisuutta. Kumulatiivinen päivittäinen kuolleisuusaste vähintään seitsemässä peräkkäin samassa rakennuksessa olleessa parvessa saa olla enintään 1 % + (0.06*teurastusikä päivinä). Normaalilla 37 päivän kasvatusajalla se vastaa 3,2 prosentin kumulatiivista päivittäistä kuolleisuusastetta. Mikäli korkea kuolleisuusaste johtuu poikkeuksellisuudesta tai omistajasta riippumattomista syistä, vaatimuksesta voidaan joustaa. Direktiivin noudattamista valvotaan tilavalvontakäynnillä vähintään kerran kahdessa vuodessa. Direktiivissä asetetaan myös koulutusvaatimus uusille lintujen hoitajille ja kasvattajille. Koulutuksessa täytyy painottaa lintujen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Direktiiviin sopeutuminen vaihtelee maittain Broilereiden tuotantotavat vaihtelevat EU-maissa, ja siksi direktiiviin sopeutumisessa on eroja. Suomessa broilerit kasvatetaan eristetyissä halleissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto ja keskuslämmitys. Linnut tuodaan kasvamaan samanaikaisesti ja lähetetään teurastamoon yhtä aikaa, jolloin tautipaine pysyy pienenä ja linnut terveinä. Suomessa lintuja ei lääkitä, ja esimerkiksi ihmisille haitallinen salmonella on erittäin harvinaista. Keski-Euroopassa vallitsee kasvatustapa, jossa linnut lähetetään teurastamolle kahdessa erässä ensin suurimmat ja reilun viikon päästä loput. Näin voidaan lisätä kasvatettavien lintujen määrää, mutta neliömetrille kohdistuva paino pysyy kohtuullisena. Lintujen harvennus lisää tautiriskejä, ja tautipaine onkin suurempi ja salmonellaa esiintyy yleisemmin. Lintuja myös lääkitään yleisemmin erilaisilla lyhytaikaisilla antibioottikuureilla. Tuotantotapa on helpompi sopeuttaa broileridirektiivin painorajoihin. Etelä-Euroopassa broilereita kasvatetaan kevyemmissä rakennuksissa, joissa voi olla luonnollinen ilmanvaihto. Koska ulkona on usein kuumaa, eläinmäärä pintaalaa kohti on varsin pieni. Tautipaine on yleensä suhteellisen korkea, koska rakennukset eivät ole eristettyjä ja luonnonlintuja saattaa päästä sisälle. Lääkitys on yleistä. Tuotantotapaa ei tarvitse sopeuttaa painorajoihin, koska lintuja pidetään jo nyt riittävän harvassa. Kuolleisuus alas kasvua hidastamalla Suomen ja Tanskan on haastavinta sopeutua hyvinvointidirektiiviin, koska linnut teurastetaan samanaikaisesti. Kasvatustiheys on Suomessa noin kg/m 2 ja kasvatuserän kuolleisuus usein yli 3,5 prosenttia. Tiheyttä täytyy luultavasti pienentää, jos kuolleisuutta ei saada alennettua. Se taas heikentää kannattavuutta. Kuolleisuuden alentaminen on toki mahdollista. Jo nyt jotkut kasvattajat pystyvät pitämään lintujen kuolleisuuden matalana, noin kolmessa prosentissa. Kasvattaja ei voi vaikuttaa untuvikkokuolemiin ensimmäisen viikon aikana, mutta muuten kuolleisuutta voidaan vähentää hoito, ruokinta- ja olosuhdetekijöillä. Yksi mahdollisuus on lintujen kasvun hidastaminen. Suomessa broilerit kasvavat erittäin nopeasti, koska olosuhteet ovat hyvät eikä tauteja ole. Myös rehujen koostumus on optimoitu. Nopea kasvu altistaa lintuja kuolemaan johtaville aineenvaihduntahäiriöille. Kasvua voidaan hidastaa rehun energia- ja valkuaispitoisuutta alentamalla. Myös ilman laadulla on tärkeä merkitys. Erityisesti korkea hiilidioksidipitoisuus voi lisätä aineenvaihduntahäiriöistä johtuvaa kuolleisuutta. Uuden direktiivin vaikutuksesta kasvatusolosuhteet todennäköisesti parantuvat koko Euroopassa, koska lainsäädäntö harmonisoituu ja kasvattajien velvollisuudet ja valvonta lisääntyvät. Direktiivissä ei kuitenkaan oteta kantaa lintujen luonnollisen käyttäytymisen toteuttamismahdollisuuksiin tai ympäristön virkkeellisyyteen. Nämä asiat varmasti korostuvat tulevaisuudessa. Jarmo Valaja, MTT jarmo.valaja@mtt.fi puh. (03) Broilerintuotanto samankaltaistuu EU:ssa ja muualla maailmassa n Ammattimainen broilerintuotanto on eri tuottajamaissa yllättävän samankaltaista. Suurtuotanto voi olla teknisesti ja laadullisesti hyvinkin tasokasta myös maissa, joissa takapihakanalat ovat yhä yleisiä. Suomella on kuitenkin etulyöntiasema, mitä tulee salmonellattomaan tuotantoon, eläinten terveydentilaan ja lakisääteiseen eläinsuojeluun. Uudessa broilerien hyvinvointidirektiivissä säädetään tarkasti, kuinka tiheässä lintuja saa kasvattaa. Suuri tiheys edellyttää vähäistä kuolleisuutta. Vapaus pelosta ja ahdistuksesta Vapaus toteuttaa normaaleja käyttäytymismalleja MTT:ssä selvitettiin kuluvan vuoden aikana broilereiden hyvinvointia eri maissa. Lintujen hyvinvoinnin tasoa tutkittiin kussakin kohdemaassa niin sanotun viiden vapauden periaatteen pohjalta, sillä Euroopan komission selvityksen mukaan useimmat maat tunnustavat nämä periaatteet. Mukaan tutkimukseen valittiin Euroopan suuret siipikarjanlihantuottajat Ranska ja Saksa, Pohjoismaat Suomi ja Tanska sekä kasvavan tuotannon maat Brasilia ja Thaimaa. EU:n alueella broilerintuotantoa säädellään eläinsuojelua, tuotantotapoja ja tuotannon hygieniaa koskevilla direktiiveillä ja maakohtaisella lainsäädännöllä. Suomella, Ranskalla ja Saksalla on näitä vähimmäisvaatimuksia tiukempi lainsäädäntö. Suomalaiset broilerintuottajat noudattavat direktiivien lisäksi sopimustuotannon määräyksiä, hyvää tuotantotapaa ja eläinten terveydenhuoltoa (ETU) koskevaa ohjeistusta. Nykyisin myös Brasiliassa ja Thaimaassa toimii suuryritysten koordinoimia moderneja broilerikasvattamoja. Euroopan markkinoille tuotettava osuus lihasta on myös tuotettu eurooppalaisen kuluttajan eettiset vaatimukset huomioiden. Mitään virallista ja laajaa valvontaa eläinten olosuhteista ei näissä maissa kuitenkaan ole. Vapaus janosta ja nälästä Vapaus epämukavuudesta Vapaus kivusta, loukkaantumisista ja sairauksista Viiden vapauden periaate (Farm Animal Welfare Council 1979) on useimpien maiden tunnustama periaate myös broilerien kasvatuksessa. Kasvatusympäristö määrää eläintiheyden Eläintiheyden merkitys eläinten hyvinvoinnille näkyy joko suoraan mahdollisuudessa liikkua ja väistää lajitovereita tai välillisesti pehkun likaantumisessa ja syömistilan riittävyydessä. EU:n uusi direktiivi sanelee, kuinka paljon lintuja kasvattaja voi neliömetrillä pitää. Määrä perustuu tilakohtaisiin tietoihin kuolleisuudesta, jalkaterveydestä ja yleisolosuhteista. Tämänhetkinen käytössä oleva maksimaalinen kasvatustiheys on 40 kg/m 2. Tämä tiheys ei tutkimusten mukaan vielä vaikuta yksittäisen linnun hyvinvointiin olosuhteista riippumatta. Euroopan maissa käytetään yleisimmin ilmanvaihdoltaan ja kuivikepohjaltaan tarkasti kontrolloituja sisäkasvatushalleja. Saksassa ja Thaimaassa halleihin päästetään luonnonvaloa, ja Ranskassa osa linnuista pääsee ulkoaitauksiin. Kuumemman ilmaston maissa hallit ovat kokonaan tai osin avoseinäisiä Suomen Broileryhdistys ry ja eläimiä on välttämätöntä kasvattaa harvemmalla tiheydellä. Ulkokasvatus ja avoseinäisyys kuitenkin lisäävät teoreettista tautiriskiä. Terveydessä isoja eroja maiden välillä Suomessa jokaisesta erästä oli se sitten rehua, pehkua tai lihaa otetaan salmonellanäytteitä säännöllisesti. Suomessa salmonellan esiintyminen siipikarjaparvissa on alle prosentin luokkaa, kun se EU:n alueella on keskimäärin 24 prosenttia. Brasiliassa ja Thaimaassa luku liikkuu EU:n keskiarvon molemmin puolin. Hyvä salmonellavalvonta on estänyt monien muidenkin muualla maailmassa yleisten siipikarjatautien leviämisen Suomen tuotantoon. Suomessa ei käytetä rokotteita, jotka useissa maissa ovat välttämättömiä tautipaineen vuoksi. Brasiliassa on erityisiä alueita, joihin lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin leviäminen pyritään estämään, Thaimaassa lintuinfluenssatapaukset sen sijaan ovat jatkuvia. Brasiliassa lintujen vehnä ja soija saadaan edullisesti maan suuren peltoalan ja ideaalien luonnonolojen vuoksi. Thaimaalainen lintu on perinteisesti syönyt runsaasti rehua lihakiloa kohti, mutta uusien hybridien ansiosta rehunkulutuksessa pystytään pian kilpailemaan eurooppalaisen tuotannon kanssa. Siinä missä eurooppalainen lintu syö vähemmän tuotettua lihakiloa kohti, thaimaalainen tai brasilialainen lintu syö halvemmalla. Kun Suomessa ja muualla Euroopassa käydään keskustelua GMO-rehun käytöstä siipikarjalle, ei Thaimaassa vielä ole rajoituksia antibioottien, kasvuhormonin tai muiden kemiallisten rehun lisäaineiden eikä Brasiliassa eläinproteiinin käytölle. Virikkeitä käytössä valitettavan vähän Hyvin tärkeä hyvinvoinnin mittari on, pystyykö eläin toteuttamaan luontaisia käyttäytymismallejaan. Tuotantopolven broilerit kasvatetaan aina lajinmukaisissa ryhmissä. Linnun kylpemis- ja ruoanhakukäyttäytymisen mahdollistaa kuohkea kuivike, jota useimmissa maissa lisätään ja vaihdetaan säännöllisesti. Brasiliassa samaa pehkua käytetään useamman kasvatuserän ajan, mikä huonontaa pehkun laatua ja lisää tautien siirtymistä kasvatuserästä seuraavaan. Muita lintuja kiinnostavia virikkeitä broilerikasvatuksessa käytetään useimmissa maissa vielä valitettavan vähän. Eurooppa on kuitenkin edelläkävijä eettisen tuotannon rakentamisessa. Parasta hyvinvointityötä tilatasolla olisi parantaa asioita, joita pystytään vielä saman kasvatuserän aikana korjaamaan. Hoitajan hyvää eläinsilmää ei voi korvata mikään laki tai asetus. Pälvi Palander, Helsingin yliopisto ppalander@helsinki.fi

6 Suomalaista, turvallista, erilaistettua ja vastuullisesti tuotettua siinä kuluttajien odotuksia tulevaisuuden broilerituotteilta n Broilerinlihan alkuperä on tärkeä tekijä suomalaisille kuluttajille, ja yhä keskeisemmiksi ovat nousemassa myös tuotannon eettisyys ja tuotantotapa. Kuluttajan valinnoilla on ratkaiseva merkitys suomalaisen broilerinlihan tuotannolle, mikäli tuontilihan hinta alenee. Luottamusta kotimaiseen siipikarjanlihaketjuun voisi vahvistaa tuotteistamalla ketjun toimintatapaa ja viestimällä sen vahvuuksista entistä enemmän. Kuvat: Suomen Broileryhdistys ry Siipikarjanlihan kulutus on muuttunut Suomessa paljon siitä, kun tuotanto lukujen taitteessa käynnistyi. Kulutus on muutamassa vuosikymmenessä kasvanut, ja erityisesti broilerinlihasta on tullut osa suomalaisten ruoka-arkea. Kiristyvä kilpailu siipikarjanlihamarkkinoilla ja kustannusten nousu asettavat suomalaiselle broilerinkasvatukselle ja lihanjalostukselle kuitenkin uusia haasteita. Paikka markkinoilla on altis muutoksille, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi eri lihatuotteiden hintakehitys ja kuluttajien käyttäytymisen muutokset. Alan strategiatyössä tulisikin pohtia, mistä tekijöistä ja asioista koostuu suomalainen tapa toimia broileriketjussa ja miten sen voisi tuotteistaa koko ketjun kattavaksi lisäarvoksi. Kuluttajakysely selvitti ketjun vahvuudet Suomalaisen broilerituotantoketjun vahvuuksia selvitettiin kattavasti MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen toteuttamassa kuluttajakyselyssä. Kysely toteutettiin verkkoympäristössä vuoden 2007 marraskuussa, ja siihen vastasi kuluttajaa. Kyselyn mukaan broilerinlihan alkuperä on tärkeä tieto suomalaisille kuluttajille. Vain 13 prosenttia vastanneista ilmoitti, ettei kiinnitä huomiota broilerinlihan alkuperään. Toisaalta reilu 40 prosenttia oli sitä mieltä, ettei suomalainen broilerinliha erotu tuontilihasta. Tämä asettaakin haasteita niin tuotteiden kuin tuotantotavan erilaistamiselle. Broileri on tullut suomalaisten ruokapöytään jäädäkseen. Kuluttajat kaipaavat kuitenkin monipuolisuutta tuotevalikoimiin. Kotimaiseen tuotantoon luotetaan Kuluttajat näyttävät luottavan suomalaiseen broilerintuotantoketjuun: kyselyyn vastanneista yhdeksän kymmenestä ilmoitti ostavansa suomalaista broilerinlihaa, koska luottaa suomalaiseen ruoantuotantoon. Suomalaisen broilerituotantoketjun kannalta on kiinnostavaa, millaisia käsityksiä kuluttajilla on ketjusta ja mihin luottamus perustuu. Siksi kuluttajia pyydettiin ottamaan kantaa tuotantoketjua koskeviin väittämiin. Kyselyn tulosten perusteella luottamus ketjuun perustuu broilerintuotannon vahvuuksiin, joita ovat lyhyt tuotantoketju, alkuperän jäljitettävyys, lintujen hallittu tautitilanne ja toimijoiden yhteistyö tuotantoketjussa. Kyselyyn vastanneista suuri osa luotti esimerkiksi broilerintuotantoketjussa tehtävään toimijoiden yhteistyöhön turvallisuuden ja laadun takaamiseksi. Neljä viidestä vastaajasta uskoi puolestaan lintujen tautitilanteen olevan hallinnassa suomalaisessa broileriketjussa. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli myös sitä mieltä, että tuotteiden alkuperämaa on helppo tunnistaa kaupassa ja että tuotteista saa ongelmattomasti lisätietoa. Kuluttajien näkemykset suomalaisesta broilerinlihan tuotantoketjusta olivat selvästi myönteisempiä kahteen tuontiesimerkkimaahan, Brasiliaan ja Tanskaan, verrattuna. Tuotantoketjusta ei riittävästi tietoa Vaikka kuluttajien luottamus ketjuun näyttäisin pääsääntöisesti olevan vankalla pohjalla, suomalaista broilerintuotantoketjua ei tulosten perusteella voida pitää täysin aukottomana. Esimerkiksi reilu neljännes vastaajista oli sitä mieltä, ettei valvontaan voi tuotantoketjun kaikissa vaiheissa luottaa. Joka kolmas vastaaja arvioi, ettei lintujen hyvinvointiin kiinnitetä riittävästi huomiota, ja lähes joka kolmas vastaaja totesi, etteivät pakkausmerkinnät anna riittävästi tietoa tuotteesta. Vastaajien oli vaikea ottaa kantaa moniin väittämiin, mikä kertoo mahdollisesti siitä, ettei ketjun toiminnasta ole riittävästi tietoa. Esimerkiksi joka kolmannella oli käsitys siitä, että tuotantoketjussa noudatetaan käytäntöjä, jotka ovat tiukempia kuin lainsäädäntö edellyttää. Toisaalta lähes puolet vastanneista ei osannut ottaa kyseiseen asiaan kantaa. Eettisyys kuluttajille tärkeää Kuluttajia kiinnostaa entistä enemmän ruoantuotannon vastuullisuus ja eettisyys. Vastuullinen ruoantuotanto tarkoittaa yhtälailla tuotantoon osallistuvien ihmisten, tuotantoeläinten ja ympäristön huomioimista kuin toiminnan läpinäkyvyyttä. Merkittävä osa kuluttajista näkeekin suomalaisessa tuotantoketjussa edelleen parannettavaa erityisesti eläinten hyvinvointikysymyksissä ja tuotantoketjun valvonnassa. Kyselyssä luodattiin kuluttajien käsityksiä suomalaisesta broilerintuotannosta tulevien kymmenen vuoden aikana. Toiveet voidaan kiteyttää neljään tekijään: suomalaisuus, turvallisuus, erilaistaminen ja vastuullisuus. Kolme neljästä vastaajasta toivoi suomalaisen broilerin käytön lisääntyvän elintarviketeollisuudessa ja ruokapalveluissa. Neljä viidestä puolestaan toivoi turvallisuuteen keskitettävän nykyistä enemmän voimavaroja broileriketjussa. Neljännes vastaajista kuitenkin uskoi broilerinlihan turvallisuuden jopa heikkenevän. Vastaajat kaipasivat myös lisää monipuolisuutta tuotevalikoimiin ja vaihtelua tuotantotapaan. Nykyisellään suomalaisten broilerituotteiden valikoima on laaja, mutta eri valmistajien välillä varsin yhdenmukainen. Tuotantotavat tulisi nostaa esiin Kuluttajat odottavat myös vastuullisen ruoantuotannon lisääntyvän. Valtaosa vastaajista muun muassa toivoi lintujen hyvinvointiin kiinnitettävän enemmän huomiota tulevaisuudessa. Eläinten hyvinvointi on ketjun toimijoille viestinnällinen haaste, sillä lintujen hyvinvoinnista on monenlaisia käsityksiä niin kuluttajien kesken kuin asiantuntijoiden välillä. Alan strategiatyössä tulisikin ennakoida toimintaympäristön muutoksia ja kuluttajien käyttäytymistä suomalaisen broilerintuotantoketjun lisäarvon tunnistamiseksi. Tulevaisuudessa etenkin kuluttajien luottamus suomalaiseen broiskuun on avainasemassa. Nostamalla viestinnässä alkuperän rinnalle tuotantoketjun toimintatapoja voitaisiin rakentaa moniulotteisempaa sisältöä suomalaiselle alkuperälle. Näin vahvistettaisiin kuluttajien luottamusta kotimaista siipikarjanlihaa kohtaan muuttuvissakin markkinatilanteissa. Kuluttajakysely oli osa keväällä päättynyttä MTT:n koordinoimaa Suomalaisen siipikarjanlihantuotannon kilpailukyvyn ja kulutuksen edistäminen hanketta, jota rahoittivat Maa- ja metsätalousministeriö, elinkeinon keskeiset toimijat ja järjestöt sekä tutkimuslaitokset. Sari Forsman-Hugg, MTT, ja Johanna Mäkelä, Kuluttajatutkimuskeskus sari.forsman-hugg@mtt.fi puh. (09) Lue lisää: Forsman-Hugg, S. & Turunen, H. (toim.). Näkökulmia suomalaisen siipikarjanlihan tuotannon, kilpailukykyyn, kulutukseen ja kauppaan. Maa- ja elintarviketalous 124. Ketjun alkupäässä. Suomalaisen broilerituotannon vahvuuksia ovat lyhyt tuotantoketju, alkuperän jäljitettävyys, lintujen hallittu tautitilanne ja toimijoiden yhteistyö tuotantoketjussa. Broilerintuotantoon kaivataan lisää läpinäkyvyyttä. Varsinkin eläinten hyvinvointi on ketjulle viestinnällinen haaste, sillä siitä on sekä kuluttajilla että asiantuntijoilla monenlaisia käsityksiä.

7 n Kanat lepäilevät varusteltujen häkkien orsilla sekä öisin että päivisin. Siten orret vähentävät yöpymistä munintapesässä ja kanojen aktiivisuutta valoisaan aikaan. Perinteisten, varustelemattomien häkkien aika kanamunantuotannossa lähestyy loppuaan. Vuoden 2012 alusta alkaen munivia kanoja ei enää saa pitää perinteisissä häkeissä. Vaihtoehtoisia tuotantomuotoja tämän jälkeen ovat niin sanotut häkittömät järjestelmät, eli erilaiset lattia- ja kerroslattiakanalat, sekä varustellut häkit, jotka tarjoavat kanoille perinteistä häkkiympäristöä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Varustelluissa häkeissä kutakin kanaa kohti on oltava 750 cm 2 pinta-alaa ja 15 cm ortta. Lisäksi kanojen käytössä on oltava munintapesä sekä pehkua nokkimista ja kuopimista varten. Orsi tarjoaa kanalle lepopaikan Orsien vaikutus selville kokeen avulla MTT:n koekanalassa seurattiin kanojen käyttäytymistä varustelluissa häkeissä. Erityisesti haluttiin selvittää orsien vaikutusta kanojen käyttäytymiseen, tuotantoon ja kuntoon. Kokeessa verrattiin kolmea erilaista käsittelyä: Ensimmäisessä niistä kanoilla oli orret käytettävissään koko kokeen ajan, 16 viikon iästä alkaen (orret 16). Toisessa orret asennettiin kolme viikkoa kanojen saapumisesta, kanojen ollessa 19 viikon iässä (orret 19). Kolmannessa käsittelyssä kanoilla ei ollut lainkaan orsia käytössään. Kaikki kanat pidettiin kahdeksan kanan ryhmissä varustelluissa häkeissä, joissa käytössä oli munintapesä, pehkualue ja orret kunkin tutkitun käsittelyn mukaisesti. Koe kesti 28 viikkoa, jona aikana kanojen munantuotantoa ja rehunkulutusta seurattiin neljän viikon jaksoissa. Kokeen aikana tehtiin lisäksi havaintoja orsien, munintapesän ja pehkualueen käyttöasteesta. Lisäksi yhteensä yhdeksän yksittäisen kanan käyttäytymistä havainnoitiin kahden viikon aikana kanojen ollessa viikon ikäisiä siten, että havainnot kustakin kanasta kattoivat kokonaisen päivän valoisan ajan (14,5 tuntia). Orrettomat kanat aktiivisempia Yksittäisten kanojen käyttäytymistarkkailun perusteella ne kanat, Tapio Tuomela / MTT:n arkisto Varustelluissa häkeissä kanat käyttävät orsia, vaikka niillä ei olisikaan orsista aiempaa kokemusta. Orret vähentävät pesässä yöpymistä, joten pesä ja munat pysyvät puhtaampina kuin orrettomissa häkeissä. joilla oli orret käytettävissään, olivat passiivisempia kuin kanat, joiden häkissä ei ollut orsia. Orrellisissa häkeissä pidetyt kanat istuivat, kun taas orrettomissa häkeissä kanat liikkuivat ja seisoivat enemmän. Syöntihavaintoja tehtiin myös enemmän orrettomissa kuin orrellisissa häkeissä. Päivittäisessä rehunkulutuksessa havaitut erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä lukuun ottamatta kokeen ensimmäistä neljän viikon jaksoa. % havainnoista Kanojen käyttäytymishavainnot jaettuna passiivisiin havaintoihin (istuu tai seisoo passiivisena tai nukkuu) ja aktiivisiin havaintoihin (liikkuu, nokkii, syö, juo jne.). Ensimmäisessä koeryhmässä orret olivat kanojen käytössä 16 viikon iästä, toisessa 19 viikon iästä ja kolmannessa orsia ei ollut lainkaan. Orrella tarkkailun aikana olleet kanat joko istuivat tai seisoivat passiivisina (43 % havainnoista), sukivat höyheniään (19 %) tai nukkuivat orrella istuen tai joivat orrella seisten (12 %). Harvinaisempaa orrella havaittua käytöstä olivat häkin tai toisen kanan nokkiminen, syöminen ja höyhenten ravistelu. Passiivinen Aktiivinen Orret 16 Orret 19 Ei orsia Orret vähensivät pesässä yöpymistä Orret eivät vaikuttaneet munantuotantoon eivätkä munintapesään munittujen munien osuuteen. Pimeän aikaan tehtyjen havaintojen perusteella orret vähensivät pesässä yöpymistä, mikä on hyödyllistä pesän ja munien puhtaana pysymisen kannalta. Häkeissä, joissa orret olivat koko ajan kanojen käytettävissä, pesässä yöpyi keskimäärin 12 prosenttia kanoista. Orret 19 viikon iässä saaneissa ryhmissä pesässä yöpyminen väheni orsien asennuksen jälkeen samalle tasolle kuin häkeissä, joissa orret olivat kokeen alusta alkaen. Orrettomissa häkeissä pesässä yöpyvien kanojen osuus oli noin 20 prosenttia. Orsia käytti öiseen aikaan keskimäärin 70 prosenttia niistä kanoista, joilla oli orret käytettävissään koko kokeen ajan. Myöhemmin orret käyttöön saaneista kanoista noin 66 prosenttia yöpyi orrella. Orrettomissa häkeissä osa kanoista yöpyi häkin poikki kulkevan metallisen tukirakenteen päällä. Kanat ovat siis motivoituneita etsimään lattiatasoa ylempänä olevan yöpymis- ja lepopaikan, vaikka se ei olisikaan tarkoitukseen erityisen sopiva. Kokeen tulosten perusteella varustelluissa häkeissä pidetyt kanat käyttävät orsia, vaikka niistä ei olisi aiempaa kokemusta. Kanat käyttävät ortta lepopaikkana niin päivisin kuin yölläkin. Orret vähentävät pesässä yöpymistä ja kanojen aktiivisuutta päivisin. Eija Valkonen, MTT, ja Reine Rinne, Helsingin yliopisto eija.valkonen@mtt.fi puh. (03) Omalla viljalla kustannusjahtiin broilerintuotannossa n Rehu voi muodostaa yli puolet broilerintuotannon kustannuksista. Siksi uudet ideat ruokinnan järjestämiseen ovat tervetulleita. Yksi vaihtoehto on kuivan tai ilmatiiviisti säilötyn kokojyväviljan käyttäminen yhdessä puolitiivistetyyppisen rehun kanssa. Näin voidaan helposti säästää kustannuksissa 5 10 prosenttia. Broileritilojen rehukustannukset ovat olleet MTT Taloustutkimuksen kirjanpitotiloilla yli 40 prosenttia kaikista kustannuksista, kun esimerkiksi sika- ja nautataloudessa niiden osuus on ollut alle 20 prosenttia. Nämä laskelmat pätivät valmisrehuhintojen ollessa maltillisella tasolla tällä hetkellä rehujen kustannusrasitus on vielä suurempi. Broilerintuotannossa on eletty hyviä aikoja, mutta vuoden 2007 lopulla kannattavuus heikkeni rehujen hinnan nousun seurauksena ja tuotanto muuttui äkkiä tappiolliseksi. Nyt kustannuspaine on tasaantunut ja tuottajahintakin noussut, mutta aikaisempi kannattavuustaso on vielä kaukana. Sopimustuotannon ja motivoituneiden yrittäjien ansiosta suomalainen siipikarjaketju toimii tehokkaasti kotimaisilla markkinoilla. Järjestelmä on pitänyt tuottajahinnan vakaana, ja jalostajan on kannattanut taata turvallisen, kotimaisen raaka-aineen saatavuus maksamalla kustannuksia vastaava hinta. Kaupan ääni lihaketjussa on kuitenkin voimistunut, ja sen aikaan saama hintapaine heijastuu alkutuotantoon. Myös maailmankaupan vapauttamisneuvottelut luovat paineita tullialennuksille, tuonnin avautumiselle ja sitä kautta tuottajahinnalle. Paineita tuotannon tehostamiseen siis on, vaikka Aasian kasvava kulutus onkin toistaiseksi pitänyt tuonti- ja hintapaineet kurissa. Viljan rooli ruokinnassa Broilerien ruokinta toteutetaan pääsääntöisesti rehuntoimittajan kasvatusohjelmaan perustuvalla täys- tai viljarehuruokinnalla, jossa viljan osuus raaka-ainekäytöstä on prosenttia. Oman viljan tai ostoviljan käyttöosuus valmisrehujen lisänä jää alle kolmannekseen. Kiinnostusta vaihtoehtoisiin ruokintamenetelmiin tai oman viljaosuuden lisäämiseen on, mutta rehuohjelmiin ja sopimustuotantoon sitoutuminen on nostanut kynnystä kokeilla uusia ruokintavaihtoehtoja. Ruokintakokeissa on saatu tuloksia, joissa oman tuoreviljan osuutta on nostettu yli puoleen kasvun tai laadun kärsimättä. Euroa/broileri 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 1,11 1,04-0,02 0,06 0,12 0,11 Tuotot, kustannukset ja kannattavuus eri ruokintavaihtoehdoissa broilerintuotannossa. 0,91 Täysrehu Viljarehu Kuivaviljaa 45% + puolitiiviste 0,90 Tuoreviljaa 48% + puolitiiviste Markkinatuotto Tukituotto Tarvikekustannus Omaisuudesta aih. kustannus Yleis kustannus ym. Työkustannus Yrittäjänvoitto Rehukustannus Oman viljan osuutta ei voi kasvattaa nykyisiä valmisrehuja käytettäessä, joten ruokintaan tarvitaan viljan oheen puolitiivistetyyppinen rehu. Kokeissa käytettiin puolitiivisterehua, jossa oli noin puolet viljaa, noin 40 prosenttia soijaa ja lisäksi muut lisäainekomponentit. Taloustarkastelu tehtiin tavanomaisille ruokinnoille sekä ruokinnoille, joissa käytettiin kuivaa kokojyvävehnää 45 prosenttia sekä ilmatiiviisti säilöttyä kokojyvävehnää 48 prosenttia rehun käyttömäärästä. Tarkastelussa lihatuotos ja tuotannon perustekijät oletettiin samoiksi. Puolitiivisteiden hinnassa huomioitiin raaka-aineet ja prosessointi rahtityönä käyttöpaikalla. Täysrehuruokinnassa kustannukset ylittävät tuotot ja yrittäjäntappioksi muodostuu 2 senttiä broilerilta. Viljarehuruokinnassa taas päästään 6 sentin voitolliseen tulokseen broileria kohti. Vaihtoehtoisissa ruokinnoissa (tuore kokojyvävilja 45 % ja ilmatiivissäilötty kokojyvävilja 48 %) rehukustannus on broileria kohti senttiä pienempi kuin tavanomaisilla valmisrehuruokinnoilla. Pienemmät rehukustannukset vaikuttavat suoraan kannattavuuteen, ja yrittäjänvoitto on viljavaltaisilla ruokinnoilla broileria kohti 5 14 senttiä parempi kuin valmisrehuruokinnoilla. Koko tuotannon mittakaavassa muutos on siis merkittävä. Periaatteessa onnistuu entä käytännössä? Merkittäviä esteitä viljaosuuden lisäämiseksi broilerin ruokinnassa ei ole. Omaan tai lähialueen viljaan pohjautuvissa ruokinnoissa viljan prosessointi puolitiivisteeksi voidaan tehdä tilalla. Tällöin viljaa voidaan hyödyntää ilman prosessoinnin, rahdin ja kaupan aiheuttamia lisäkustannuksia. Merkittävä este puolitiivisterehun käytölle on ollut niin sanottujen rehumiksereiden eli sopivien lisäainekomponenttien heikko saatavuus. Suurilla rehunvalmistajilla ei ole ollut kiinnostusta asiaan. Sen sijaan pienet toimijat ovat selvitelleet asiaa sika- ja nautatalouden rehukokemusten perusteella. Tulevaisuudessa vaihtoehtoiset ruokintamenetelmät ja kilpailu rehumarkkinoilla ovat keskeisiä vaihtoehtoja kustannusten alentamiseksi. Lopulta kiinnostus ja kysyntä ratkaisevat, aletaanko puolitiivisterehuja käyttää myös siipikarjanlihan kasvatuksessa. Harri Turunen, MTT harri.turunen@mtt.fi puh. (09)

8 kuvat: Kimmo Haimi Olki tekee emakot onnellisiksi, pihatto pitää jalat kunnossa Puhtailla oljilla on hyvä olla. Tämä puuhakas emakkoryhmä lähtee lähipäivinä satelliittisikalaan, jossa emakot porsivat runsaan kolmen viikon kuluttua. n Emakot tonkivat, röhnöttävät ja mutustavat olkea silminnähden tyytyväisinä Jari Ollikkalan isännöimässä emakkorenkaan keskusyksikössä. Isäntä soisi kuluttajienkin tietävän, että suomalaiset siat voivat myös hyvin. Olisi hienoa myydä lihaa niin, että kuluttaja voisi itse nähdä, mistä kinkku on peräisin ja tehdä valintansa sen mukaan. Nyt päätökset tekee kauppa. nen ruokinta vaikuttaa siihen, miten emakko porsii seuraavalla kerralla. Mikäli satelliitissa ilmenee ongelmia, pyrimme ratkaisemaan ne yhdessä. Näin saamme parhaan tuloksen, kun eläimet voivat ja tuottavat hyvin, Ollikkala sanoo. Jalat pysyvät kunnossa pihatossa Emakot elävät keskusyksikön pihatossa vapaasti neljänkymmenen emakon ryhmissä. Ruokintahäkit toimivat ruoka-ja turvapaikkoina. Ryhmien palatessa kotiin tulee joskus kärhämiä. Silloin muutamat haluavat olla rauhassa ruokintahäkeissä. Jos joku eläimistä ei sopeudu ryhmään lainkaan, se saa sairaskarsinasta yksiön, Ollikkala kertoo. Vapaa liikkuminen tekee hyvää. Emakkojen keski-ikä on korkea, koska esimerkiksi jalat kestävät liikkumisen ansiosta hyvin. Vanhimmat porsivat jopa 12 kertaa. Emakkojen uudistusprosentti vaihtelee prosentin välillä, isäntä kertoo. Kuivikkeena käytetään runsaasti olkea. Se toimii samalla virikkeenä ja takaa vähintäänkin riittävän kuidun saannin. Emakot paitsi makaavat oljilla, myös tonkivat ja syövät niitä. Pihatto on jaettu palkilla kahteen osaan. Pääosa emakoista käyttää siististi toista puolta oleskeluun ja nukkumiseen, toiselle tehdään tarpeet. Jälkimmäinen puoli, eli lantakäytävä, puhdistetaan kolmesti viikossa. Vuosittain olkea kuluu noin 750 pyöröpaalia. Sikojen elinoloja ei juuri ole viime aikoina mediassa mairiteltu. Kuten monessa muussakin suomalaisessa sikalassa, myös Jari Ollikkalan kasvattien asumuksessa voidaan kuitenkin oikein hyvin. Mielestäni sen näkee ihan paljaalla silmällä, että nämä voivat hyvin. Samalla ne myös tuottavat hyvin. Ja tietysti tuottajallakin on hyvä olla, kun eläimet voivat hyvin, Ollikkala toteaa sikalastaan. Ollikkala pyörittää yhdessä työntekijä Wilma Mustosen kanssa 440 emakon keskusyksikköä, jolla on kaksi satelliittia. Asukeista 280 on yhtäaikaa keskussikalassa, 160 satelliiteissa. Ryhmän vaihto tehdään joka toinen viikko. Satelliitit sijaitsevat keskimäärin sadan kilometrin päässä keskusyksiköstä. Kuljetukset ovat emakkorenkaille iso kustannuserä, mutta eläimiä ne eivät tunnu juuri haittaavan. Emakot kulkevat tottuneesti autoon ja sieltä pois. Matkan pituudella ei ole niille merkitystä, Ollikkala sanoo. Keskusyksikön hyvinvoinnin takaamisen lisäksi myös sillä on omistajalle merkitystä, miten emakot satelliiteissa elävät. Esimerkiksi porsimisen jälkei- Jari Ollikkala pyrkii välttämään turhaa antibioottien käyttöä. Koetamme hoitaa esimerkiksi haavoja vesihydrauksella ja kipulääkityksellä, usein se riittää. Kuvassa isäntä huuhtelee emakon silmäkulman haavaa kylmällä vedellä. Samalla annetaan kipulääkettä ja mitataan ruumiinlämpö.

9 Oljen on oltava hyvälaatuista, koska emakot syövät sitä, Ollikkala korostaa. Olkikuivituksen ansiosta myös sikalan ilmanlaatu pysyy hyvänä. Tuloksellista yhteistyötä Tila tekee yhteistyötä eläinlääkäriopiskelijoiden kanssa, jotka käyvät tilalla opiskelemassa tiineyden eri vaiheita. Opiskelijayhteistyö on mukavaa. He myös näkevät ulkopuolisina monet asiat selkeämmin, Mustonen kertoo tyytyväisenä. Hän on työskennellyt Ollikkalan sikalassa vuodesta Työ ja tekijä löysivät toisensa tilasta julkaistun paikallislehden jutun perusteella. Eläinten parissa aiemminkin työskennellyt Mustonen otti tilaan yhteyttä löytääkseen mieluisan työn läheltä kotia. Nyt kumpikin osapuoli on tyytyväinen. Wilmalla on tärkeä rooli sikalan hoidossa, Ollikkala toteaa. Hyvinvointituesta ei muutoksia Ollikkala on yksi Suomen noin 600:sta eläinten hyvinvointitukea hakeneesta sikatilasta. Tuki on tervetullut kiitos panostuksesta hyvinvointiin. Emme joutuneet muuttamaan mitään ehtojen täyttämiseksi. Kaikki on ollut vaatimusten mukaista jo vuodesta Järjestelmä on rakennettu niin, että hyvinvointi tulee melkein automaattisesti, isäntä kuvailee. Tilaa on runsaasti, 2,5 neliömetriä emakkoa kohden. Vastaavankokoisessa lietelantasikalassa voisi olla noin 500 emakkoa, isäntä arvioi. Tavallaan olemme siis olleet tyhmiä, kun emme ole hyödyntäneet kaikkea tilaa. Ei ole kuitenkaan tullut kertaakaan mieleen, että olisi pitänyt toimia toisin. Ollikkalan mielestä sikojen hyvinvointi on yleisellä tasolla parantunut vuosi vuodelta. Ei tässä markkinatilanteessa pärjää, jos ei pidä eläimistä hyvää huolta. Aikaa keskittyä emakoihin Ollikkalan tila on toiminut keskusyksikkönä vuodesta Kyselin A-tuottajilta satelliitin paikkaa. Etelä-Suomessa ei ollut keskusyksikköä, joten ei onnistunut. Hieman myöhemmin kysyttiin, ryhtyisinkö sellaiseksi. Hetkeäkään en ole katunut. A-tuottajien piirissä on 12 vastaavaa kokonaisuutta, jotka tuottavat yhteensä noin 23 prosenttia Atrian sianlihasta. Keskusyksiköt ovat rakenteiltaan hyvin samanlaisia. Pääosalla on neljä satelliittia, mutta Ollikkalalla vain kaksi. Tämä on varmaan se suunta, mihin ollaan menossa. Ennen emakkoja meni 40 neljään eri sikalaan, nyt 80 kahteen sikalaan. Keskusyksiköiden omistajat pitävät tiiviisti yhteyttä keskenään. On hienoa, että ongelmatilanteissa on aina joku, jolle voi soittaa koska tahansa ja kysyä neuvoa, Ollikkala kiittelee. Keskusyksikkö hoitaa emakkojen tiineytykset, porsitukset tapahtuvat satelliiteissa. Uudistusemakot tulevat erillisestä yksiköstä, joka on myös pihatto. Emakoihin keskittyminen mahdollistaa hyvin eläinten yksilöllisen hoidon ja tarkkailun. Seuraamme eläimiä tarkasti ja otamme heti hoitoon, jos jotakin ilmenee. Kaikki katsotaan läpi kahdesti päivässä, Mustonen sanoo. Lisäksi jokainen emakko tarkastetaan perusteellisesti niiden palatessa takaisin satelliiteista. Wilma Mustonen huomioi jokaisen emakon erikseen. Tilalla on liemiruokinta, jonka lisäksi rehua jaetaan käsin yksilökohtaisen tarpeen mukaan. Eläinlääkärikustannukset ovat tilalla matalat. Lääkkeitä pyritään käyttämään harkitusti. Esimerkiksi sorkkaongelmien ja haavojen hoidossa on havaittu hyväksi vesihydraaminen. Esimerkiksi tulehtuneen sorkan vuoksi eläimelle ei anneta heti penisilliiniä, vaan haavaa huuhdellaan kylmällä vedellä. Se toimii ja on edullista. Voin suositella, Ollikkala sanoo. Kaupalla liikaa valtaa Ollikkala uskoo, että kuluttajalle pitäisi näyttää lihan alkuperä ja myydä lihaa suoraan tilalta. Tuottajat, joille se on mahdollista, voisivat irtautua kaupasta ja alkaa myydä tuotteita itse. Kauppa ajattelee liikaa omaa napaansa ja määrää sen, mitä kuluttaja ostaa. Kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa, Ollikkala kritisoi. Uskon, että kuluttajilla on kiinnostusta vaikuttaa valinnoillaan siihen, miten tuotantoeläin on elänyt, mitä se on syönyt ja missä se on kasvanut. En voisi kuvitella, että työskentelisin toisenlaisella sikatilalla. Kerron usein helsinkiläisille ystävilleni eläinten oloista täällä. He haluaisivat ostaa lihaa nimenomaan tällaiselta tilalta, jos se olisi mahdollista, Mustonen kertoo. Suoramyynnin aloittaminen ja koko sikaketjun hoitaminen omien seinien sisällä onkin käynyt Ollikkalalla mielessä. Tuottajan saama hinta sianlihasta on surkea. Jos kaupan kate jäisi pois, suoramyynnistä voisi jäädä jotakin käteenkin. Tässä näkisi tasan tarkkaan eläimen koko elämän, isäntä miettii. Hyvinvointi esiin kuluttajille Jollain tavalla pitäisi saada näytettyä, miten sianlihaa tuotetaan hyvinvointi huomioon ottaen. Tottahan on, että joka paikasta saa ikäviä kuvia, jos niitä haluaa, Ollikkala viittaa taannoisiin sika-alan kohujuttuihin julkisuudessa. Hän haluaisi nostaa selvemmin esiin myös suomalaisen sianlihan turvallisuuden ja eläimille annetun pienen lääkemäärän. Esimerkiksi Tanskassa sikatiloilla joistakin eläintaudeista ei päästä kokonaan eroon lainkaan. Siellä on elettävä tautien kanssa lääkkeiden avulla. Tautitilanteen vuoksi vastaavalla tavalla toimivia emakkorenkaita onkin Suomen lisäksi vain Norjassa ja Ruotsissa. Muualla se ei toimisi. Meillä ei ole ollut renkaassa mitään tautiongelmia. TERHI TORIKKA Jo varsin kookkaaksi varttunut, mutta lempeä Arttu-karju toimii Ollikkalan tilalla astuvana karjuna.

10 10 kuvat: Marja Kallioniemi Pihattoa siivoava eläintenhoitaja liikkuu lehmien joukossa. Yllättävä naudan tönäisy voi olla uhkaava tilanne odottavalle äidille. Vältä matalataajuista tärinää Matalataajuinen tärinä voi lisätä keskenmenon riskiä. EU-direktiivi linjaa, että raskaana olevien ei pitäisi tehdä työtä, johon sisältyy epämukavaa, koko kehoon kohdistuvaa matalataajuista tärinää. Tästä on mainittu esimerkkinä maastoajoneuvolla ajaminen. On siis hyvä miettiä, kannattaako raskaana olevan lähteä toukotöiden aikaan muokkaamaan traktorilla peltolohkoa. Lindbohm arvioi, että pitkään seisominen tai istuminen voi aiheuttaa kehon staattista kuormitusta. Verenkierto saattaa heikentyä, minkä seurauksena voi ilmetä suonikohjuja, peräpukamia tai selkäsärkyä. Pitkäkestoinen seisominen saattaa hidastaa lantion verenkiertoa ja aiheuttaa ennenaikaisia supisteluja, heikotusta tai huimausta. Raskaana olevan kannattaa varoa taakkoja, tärinää ja kuormitusta n Työ maaseudulla saattaa sisältää fyysisiä tai fysikaalisia tekijöitä, joiden vuoksi raskaana olevan on vaikeaa selviytyä tehtävistään. Euroopan komission tiedonanto varoittaa näistä riskeistä. Erilaisten taakkojen käsittely ja kantaminen ovat usein arkipäivää maatilalla. Vanhempi tutkija Marja-Liisa Lindbohm Työterveyslaitokselta opastaa, että nostelussa raskaana olevan kannattaa kuulostella omia tuntojaan ja kertoa ilmenevistä ongelmista terveydenhuollon ammattilaisille. Nostot ja taakkojen käsittely nimittäin hankaloituvat raskauden edistyessä, sillä kehon nivelsiteet löystyvät vähitellen ja taakan nostoetäisyys kasvaa suurenevan vatsan takia. Nostoista ei ole olemassa täsmällisiä ohjeita. Suuntaa antavina voidaan pitää Tanskassa laadittuja ohjeita, joiden mukaan yli 12 kilon kantamuksen nostaminen voi olla raskaana olevalle haitallista. Työpäivän aikana nostettujen taakkojen yhteispaino ei saisi ylittää tuhatta kiloa, ja nostamisten pitäisi jakaantua tasaisesti työpäivän ajalle. Seitsemännen raskauskuukauden alusta lähtien nuo painorajat tulisi pienentää noin puoleen, Lindbohm selvittää. Kasvava vatsa hidastaa myös odottajan liikkumista ja vähentää ketteryyttä. Nämä tekijät lisäävät loukkaantumisriskiä. Myös melu (yli 85 db), äärimmäinen kylmyys ja kuumuus (yli + 35 o C) sekä yksin työskenteleminen ovat olosuhdetekijöitä, joita raskaana olevan kannattaa välttää. Lisäksi EU-direktiivi opastaa työnantajia, ettei raskaana olevaa tulisi velvoittaa työskentelemään yöllä. Lepää välillä! MTT:ssä meneillään olevassa Naisturva-hankkeessa haastateltiin kymmentä lypsykarjatilalla työskentelevää naista. Haastattelussa kyseltiin myös työajoista. Kävi ilmi, että päivän työt saattavat alkaa aamulla kello kuudelta ja iltalypsyä lopetellaan vasta seitsemän aikaan illalla. Raskaana olevan kannattaa välillä istahtaa ja levätä, kun siltä tuntuu. Henkinen ja fyysinen väsyminen kuuluu normaaliin raskauteen. Jos taas tuntee itsensä kerta kaikkiaan uupuneeksi, tilanne voi olla uhka myös sikiön hyvinvoinnille, Lindbohm pohtii. Fyysiset ja fysikaaliset tekijät eivät Suomessa sisälly erityisäitiysvapaan perusteisiin, mutta Lindbohm opastaa rohkeasti kertomaan mieltä askarruttavista työoloista ja työtilanteista neuvolassa tai työterveyshuollossa. Nykyisin maatilan työolot voivat olla hyvin erilaisia kuin aiemmin, sillä viime vuosien rakennemuutos on kasvattanut karjakokoja ja uusi teknologia on muuttanut työoloja. Yrittäjän kannattaa olla näissä asioissa omatoiminen, koska työolot ovat yrittäjän omalla vastuulla. Esimerkiksi pihatossa hoitaja kulkee siivoustöitä tehdessään paljon eläinten joukossa. Yhtäkkisesti naudan tönäisemäksi joutuminen voi olla uhkaava tilanne raskaana olevalle. Marja Kallioniemi, MTT marja.kallioniemi@mtt.fi puh. (09) Parsinavetassa lypsäjällä ei ole lehmien välissä paljon työskentelytilaa. Kasvava vatsa saattaa vaikeuttaa työstä suoriutumista varsinkin loppuraskauden aikana. n Naisturva-hankkeessa, eli MYEL-vakuutettujen naisten työturvallisuushankkeessa, keskusteltiin maitotiloilla työskentelevien naisten kanssa työturvallisuudesta ja raskausajan sujumisesta. Naiset kertoivat, että pääsääntöisesti raskausajasta oli selvitty, kunhan töitä vähän järjesteltiin uudelleen. Tässä jutussa haastateltujen etunimet on muutettu. Äestys muiden huoleksi Nooralla oli raskauden aikana pari tilannetta, jolloin maatilalla työskentelyssä oli ongelmia. Mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut. Kuivana syksynä syysviljan kylvön aikaan Noora ei halunnut äestää ja muokata kylvöpeltoa, koska ajo olisi ollut melkoista jyskytystä ja huojuntaa traktorin hytissä. Tuolloin seitsemännellä kuulla raskaana ollut Noora jättikin työvaiheen muiden huoleksi. Noora muistelee myös tapausta, Reipasta menoa raskaudenkin aikana jolloin hän tuurasi appeaan navetassa ja lypsi lehmiä lypsyasemalla. Hän ei kuitenkaan halunnut hakea lehmiä pihatosta lypsylle, vaan pyysi aviomiestään auttamaan. Outojen lehmien joukossa liikkuminen voi olla odottavalle äidille vaarallista, sillä raskaus vähentää ketteryyttä. Naapuriapua veritulpan vuoksi Neljän lapsen äiti Virpi muisteli, kuinka ison vatsan kanssa oli hankala yksinkertaisesti mahtua lypsämään parsinavetassa kyykkysillään lehmien välissä. Loppuun astihan minä sain niitä töitä tehtyä ja tein, hän kuitenkin toteaa. Parhaassa tapauksessa lypsämisen lopettamisen ja synnytyksen välillä ei ollut kuin muutama tunti. Lehmien hoito ja lypsäminen oli Virpille odotusaikanakin mieleistä työtä. Mari kertoi kolmevuotiaan lapsensa odotusajasta, jolloin hän sai veritulpan yhtäkkisesti toiseen jalkaansa. Silloin hänestä ei yksinkertaisesti ollut 36 lehmän lypsäjäksi parsinavetassa, ja työhön oli pakko saada sijainen. Lomatoimistossa päiviteltiin hankalaa tilannetta, mutta ei osattu auttaa. Yhtäkään ylimääräistä lomittajaa ei ollut käytettävissä, eikä lomatoimistossa haluttu ryhtyä poikkeusjärjestelyihin. Varsinainen lomia järjestelevä työntekijä sattui olemaan juuri silloin poissa. Mari sai kuitenkin itse selville, että samalla kylällä on parhaillaan töissä sellainen lomittaja, joka osaisi lypsää tilan lehmät. Hän soitti naapuruston maatilalle, kertoi vaikeasta tilanteesta ja sai kuin saikin järjestettyä lehmille lypsäjän. Tilanteessa tarvittiin toisen tilan joustavuutta ja avunantoa toiselta tilalta kun todennäköisesti peruuntuivat vuosilomapäivät sen vuoksi.

11 Ternimaito torjuu ruuansulatuskanavan infektioita n Lehmän ternimaito ja maitohappobakteerit estävät tiettyjen ruoansulatuskanavan infektioita aiheuttavien bakteereiden toimintaa ihmisillä ja eläimillä. Ternimaidon avulla voidaankin mahdollisesti ehkäistä esimerkiksi mahakatarria, hammaskariesta ja vasikkaripulia. Tulevaisuudessa ternimaidosta voi olla hyötyä myös antibiooteille vastustuskykyisten taudinaiheuttajien torjunnassa. MTT:ssä tutkittiin lehmän ternimaidon, ternimaitoon rokottamalla tuotettujen vasta-aineiden ja maitohappobakteerien vaikutusta eräisiin maailmanlaajuisesti merkittäviin ruoansulatuskanavan infektioihin. Tutkimuksen kohteena olivat vasikkaripulia aiheuttava kolibakteeri, hammaskariesta aiheuttavat streptokokit sekä mahakatarria aiheuttava helikobakteeri, joka on myös merkittävä mahasyövän riskitekijä. Ternimaitolisä tekee hyvää vasikalle Normaalimaitoon verrattuna ternimaidossa on paitsi runsaasti ravintoaineita myös paljon vasta-aineita, kasvutekijöitä sekä monia muita immuunivasteeseen vaikuttavia aineita. Ne ovat välttämättömiä vasikan kasvulle ja terveydelle. Tutkimuksen mukaan vastasyntyneille vasikoille ensimmäisenä päivänä annettu ternimaitolisä paransi vasikoiden veren kykyä tappaa kolibakteereita useiden viikkojen ajan. Vaikutus johtui immuniteettijärjestelmään kuuluvan, proteiinien yhteistoimintaan perustuvan komplementtisysteemin Yrjö Tuunanen / MTT:n arkisto Maidosta lääkettä? Ternimaitotutkimuksista voi olla tulevaisuudessa merkittävää hyötyä lääketeollisuudelle. aktiivisuuden tehostumisesta. Tulokset eivät riippuneet ainoastaan vasta-aineiden määrästä, vaan todennäköisesti muutkin ternimaidon rakenneosat, kuten lektiinit, imeytyivät vasikoiden vereen. Komplementtikomponenttien määrä ei eronnut ternimaitolisää saaneiden ja verrokkivasikoiden välillä, joten itse komplementin siirtymisestä ternimaidosta verenkiertoon ei ollut kyse. Tutkimustulokset vahvistavat, että vastasyntyneille vasikoille ja porsaille tarkoitetuista kaupallisista ternimaitopohjaisista ruokintalisistä on todennäköisesti hyötyä vasikka- ja porsasripulien torjunnassa. Lehmiä rokottamalla saadaan immuunimaitoa Immuunimaidoksi kutsutaan maitoa erityisesti ternimaitoa johon on rokottamalla saatu vasta-aineita tiettyjä taudinaiheuttajia vastaan. Immuunimaidon vasta-aineet voidaan rikastaa säilyväksi jauheeksi. Taudinaiheuttajiin tarttuvia vasta-aineita sisältävillä immuuniternimaitovalmisteilla pystyttiin MTT:ssä sekä Turun ja Helsingin 11 yliopistoissa tehdyissä kokeissa estämään hammaskariesta aiheuttavan Streptococcus mutansin tarttuminen hammasmallin pintaan. Samoin onnistuttiin torjumaan kokeellinen helikobakteeri-infektio hiirillä. Vallitsevaa helikobakteeriinfektiota valmiste ei parantanut, mutta yhdistettynä antibioottiin se vähensi tulehdusta ja helikobakteerien määrää mahassa tehokkaammin kuin pelkkä antibiootti. Tulehdusvasteen heikkeneminen pystyttiin osoittamaan myös solumallissa. Vasta-aineiden lisäksi muillakin maidon tekijöillä, kuten laktoferriinillä, on suojaavaa vaikutusta taudinaiheuttajia vastaan. Laboratoriotutkimuksissa immuuniternimaitovalmisteen ja maitohappobakteerien, kuten Lactobacillus GG:n, yhdistäminen antoi lupaavia tuloksia. Ne estivät kariesstreptokokkien tarttumista hampaan pintaan tehokkaammin yhdessä kuin erikseen. Lisäksi niillä oli tulehdusta hillitsevää vaikutusta, mistä on hyötyä mahan ja suoliston infektioita hoidettaessa. Immuunimaitotuotteiden kehittely pysähdyksissä Vielä muutamia vuosia sitten immuunimaitotutkimuksella näytti Suomessa olevan lupaava tulevaisuus, vaikka viranomaiset olivat vuosituhannen vaihteessa määrittäneet immunoglobuliineja sisältävät tuotteet lääkeaineiksi, jotka on valmistettava lääketehtaassa Lääkelaitoksen valvonnassa. Turkulainen lääkekehitysyhtiö Novatreat kehitti immuunimaitovalmisteita erityisesti sairaalainfektioiden hoitoon, kunnes ajautui konkurssiin vuonna Tällä hetkellä Suomessa ei ole immuunimaitoa hyödyntäviä yrityksiä. Lääkestatus taas estää sen, että immuunimaitotuotteista kehitettäisiin alkuperäisen idean mukaisesti terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Kaupallistamisen vaikeuksista huolimatta MTT:n ternimaitotutkimukset ovat tuoneet arvokasta perustietämystä maidon ainesosien ja maitohappobakteerien toiminnasta. Tästä on toivottavasti hyötyä tulevaisuudessa joko lääke- tai elintarvikekehityksessä, kun antibiooteille vastustuskykyiset taudinaiheuttajat lisääntyvät. Susanna Rokka, MTT susanna.rokka@mtt.fi puh. (03) Opas vastaa maatilayrityksen ympäristökysymyksiin n ProAgrian uusi ympäristöopas pohtii ympäristökysymyksiä maatilayritysten näkökulmasta. Opas kuvaa pääasiassa yrityksen sisäisten ja ulkoisten ympäristövaikutusten hallintaa, mutta jonkin verran ympäristövaikutuksia tarkastellaan myös tuote- ja palveluketjun kannalta. Maatilayritys on ympäristökysymyksissä hyvin haastavassa asemassa, sillä alkutuotannon vaikutuksia ei mitenkään voida eristää ympäristöstä. Hyvin hoidettu tuotantoympäristö on alkutuotannon kestävyyden perusta ja samalla kaiken maatilayrityksen toiminnan ympäristö. Maatilayrityksen ulkoisten ympäristövaikutusten hallinta on myös vaativaa, koska yritys on huomattava osa maaseudun kokonaisympäristöä. Se on ympäristössään hyödyke tai haitake. Maatilayrityksen luontaiset ympäristöresurssit vaikuttavat paljon siihen, kuinka helposti se saavuttaa hyödykkeen aseman alueellisessa ympäristössään. Toki ympäristövastuullisella toiminnallakin on osansa, ja sitä edellytetään yrityksiltä joka paikassa. Ympäristövastuun tulisi näkyä tuotteissa Maatilayrityksen ympäristövastuu rakentuu aivan toisista, oikeastaan vastakkaisista lähtökohdista kuin taajama-alueiden teollisten yritysten ympäristövastuu. Vastuullisuuden perusta on oman paikallisen tuotantoalueen ja sen vaikutuspiirissä olevan ympäristön vaaliminen. Ympäristöstä huolehtiminen on arvo, joka tulisi voida kiinnittää yritystoiminnan tuotteisiin ja palveluihin niin näkyvästi ja avoimesti, että jokainen kuluttaja ymmärtäisi sen myös ostojensa kustannusvastaavuutta arvioidessaan. Suurin ongelma arvon viestittämisessä on se, että alkutuotannon ympäristöllisen merkityksen mittaristo ei ole täysin kattava eikä helposti summattavissa sellaiseen muotoon, jonka voisi liimata kaikkien maatilayrityksestä lähtevien tuotteiden ja palvelujen kylkeen. Lisäksi maatilayrityksen ympäristöviesti keskittyy edelleenkin aivan liian paljon korjaaviin toimiin. Uudenlaisia puheenvuoroja hiilijalanjälkikeskusteluun Nykyisin paljon huomiota saanut hiilijalanjälki on hyvä työkalu vallitsevaan ilmastomuutoskeskusteluun, mutta se edustaa ensisijaisesti tuotteiden imagon rakentamista kaupan hyllyllä eli juuri vastakkaisessa päässä tuotantoketjua. Maatilayrityksenkin tuotteiden ympäristövaikutuksen kuvaajana sitä voidaan toki käyttää, mutta se antaa maatilatalouden ympäristövastuullisuudesta hyvin kapean kuvan. n Maataloustoiminta on aina välittömässä yhteydessä ympäristöön. Tuotannon vaikutukset ulottuvat maisemaan, maaperään, vesistöihin ja ilmaan. Korkealaatuisten ja turvallisten elintarvikkeiden tuottamiseen tarvitaan puhdasta ympäristöä. Uusi, käytännönläheinen Maatilayrityksen ympäristöopas auttaa tunnistamaan kasvin- ja kotieläintuotannon ympäristövaikutukset ja kertoo keinoista, joilla niihin voi vaikuttaa. Oppaassa painotetaan ravinteiden käytön hallintaa ja vesistökuormituksen vähentämistapoja. Lähtökohtana toimille ovat maatilan ja peltojen sijainti, peltojen kaltevuus, peltomaan laatu ja vesistöjen läheisyys. Kirjassa kerrotaan lisäksi kotieläintilojen ravinteiden hyödyntämisestä ylijäämien vähentämiseksi. Myös energian käyttö, jätehuolto ja jätevesien käsittely ovat mukana oppaassa. hanne.teravainen@proagria.fi puh Lue lisää: Tolonen, K. ja Harmoinen, T. (toim.). Maatilayrityksen ympäristöopas. Tieto tuottamaan 126. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto, MTT. Maatilayritysten tulisi kuitenkin pystyä hyödyntämään myös hiilijalanjälkikeskustelua innovatiivisella tavalla. Maatilayrityksellä on maapinta-alan sekä moninaisten hyödynnettävien biomassojen ja materiaalien kierrätysmahdollisuuksien kautta paljon monimuotoisemmat mahdollisuudet vastata hiilijalanjälkikeskusteluun kuin ensin ehkä huomataan. Tärkeintä on, ettei keskitytä seuraamaan yksisuuntaisia materian ja energian käytön ketjuja, vaan monimuotoisia materian ja energian tuotannon ja käytön verkostoja. Myös tiedonsiirron parantaminen sekä materian ja ihmisten siirron minimointi ovat ratkaisevassa asemassa. Hiilineutraaliuden rakentaminen syntyy ja voidaan todentaa maatilayritysten ympäristöissä. Nyt ilmestynyt opas pyrkii ensisijaisesti rakentamaan pohjaa maatilayrityksen ympäristövastuulliselle toiminnalle. Kun pohja on saatu kuntoon, vuorossa ovat maatilayritystoiminnan prosessi- ja toimintaverkostokohtaiset ympäristövaikutusten hallintatavat ja niihin liittyvän kommunikoinnin kehittäminen eri asiakasryhmien kanssa. Jos hiilijalanjälkikeskustelu jatkuu ja teknologiaa ja ajattelutapoja kehitetään innovatiivisesti, tuonkin ympäristönäkökulman aika on muutaman vuoden päästä käsillä. Sirpa Kurppa, MTT sirpa.kurppa@mtt.fi puh. (03) Ravinteiden hallinta säästää ympäristöä ja euroja

12 12 kuvat: Yrjö Tuunanen / MTT:n arkisto Kohti vastuullisempia elintarvikeketjuja Vastuullisuuden tulisi toteutua jokaisessa ketjun vaiheessa. n Yhteiskuntavastuu ja siihen liittyvä julkinen keskustelu on tuonut uusia haasteita ja mahdollisuuksia elintarvikeketjun yritysten johtamiseen. Vuosittaisen raportoinnin ohella edelläkävijäyritykset ovat viemässä vastuullisuuden osaksi johtamisjärjestelmää. Lopulta vastuullisuus tulee osoittaa käytännön tekoina ja avoimuuden lisäämisenä. Siitä voi avautua elintarvikeketjun toimijoille uudentyyppisiä liiketoimintamahdollisuuksia. Kestävä kilpailuetu voi rakentua vain tavoitteelliseen vastuullisuuden edistämiseen ja siitä viestimiseen. Kun ilmastonmuutos on nyt painopisteenä kansallisessa ja kansainvälisessä ympäristökeskustelussa, myös yritykset niin kansainvälisillä markkinoilla kuin Suomessakin ovat tehneet aloitteita tuotteiden hiilijalanjälkien eli tuotantoketjun ilmastovaikutustietojen viestimiseksi kuluttajille. Vastuullinen yritys viestii myös tuotantoketjun muista vastuullisuuskysymyksistä. Ruokavalintojen ja ympäristövaikutusten lisäksi ajankohtaisia teemoja ovat muun muassa eläinten hyvinvointi, oikeudenmukainen tulonjako ketjussa ja terveellisiin ruokatottumuksiin liittyvät kysymykset. Ketju yhtä vastuullinen kuin sen heikoin lenkki Elintarvikealan yritykset operoivat yhä enemmän kansainvälisissä toimitusketjuissa. Ruoan tuotannon vastuullisuus ei voi rakentua pelkästään sen varaan, että jokin ketjun osa toimii vastuullisesti. Ruoan vastuullinen tuottaminen edellyttää, että koko elintarvikeketju huolehtii toimintansa vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan. Vastuullisuudessa on kyse myös ei-toivottujen vaikutusten hallinnasta niin alkutuotannossa, teollisissa prosesseissa kuin kaupassakin. Vastuullisuuden nostaminen tietoisesti koko ketjun yhteiseksi tavaksi toimia tuottaisi lisäarvoa suomalaiselle elintarvikeketjulle. Vastuullisuuden jatkuva parantaminen ja sen brändääminen vahvistaisi kuluttajien luottamusta suomalaiseen elintarvikeketjuun. Ketjulähtöinen tuotteita ja niiden raaka-aineita koskeva tieto ja niistä viestiminen toisi myös alkutuotantoa lähemmäksi kuluttajia puhutaan sitten viljelyn ympäristövaikutuksista, eläinten hyvinvoinnista tai ylipäätään turvallisista ja laadukkaista raaka-aineista. Kuluttajien kiinnostus vastuullisesti tuotettuun ruokaan ja kestäviin kulutusvalintoihin on useiden selvitysten mukaan selvästi lisääntymässä. Huoli ympäristöstä koetaan yhteisenä, ja ruoantuotannon eettisyys puhuttaa yhä enemmän. Kulutusvalintojen kannalta onkin paradoksaalista, että informaatiota on tarjolla enemmän kuin koskaan, mutta koko tuotantoketjun kattavaa tietoa tuotteiden vastuullisuudesta ei kuitenkaan ole ostohetkellä juurikaan saatavilla. Jos vastuullisuuden kriteerit saataisiin kytkettyä tuotantoketjun kautta tuotteisiin asti, kuluttajat voisivat paremmin arvioida yksittäisten valintojensa vaikutuksia kestävyyden ja vastuullisuuden näkökulmasta. Vastuullisuuden kriteerit pohdinnassa Elintarvikeketjun vastuullisuus hankkeessa työstetään vastuullisuuden kriteerejä ja mittareita kolmelle esimerkkituotteelle ja niiden tuotantoketjulle: ruisleivälle, broilerituotteille ja margariinille. Monitieteinen tutkimusryhmä rakentaa mittareita yhteistyössä viiden elintarvikeketjun yrityksen kanssa. Elintarvikeketjun vastuullisuuden määrittämisen lähtökohtana hyödynnettiin sidosryhmävuoropuhelua. Vaikka sidosryhmädialogin merkitys vastuullisuuden sisällön rakentamisessa onkin kiistaton, vasta muutamat suomalaisyritykset ovat systemaattisesti selvittäneet sidosryhmien odotuksia ja näkemyksiä. Sidosryhmävuoropuhelun pohjaksi kerättiin ketjukohtaista aineistoa yhteistyöyritysten ja esimerkkituotteiden tuotantoketjuista. Tavoitteena oli kuvata kukin tuotantoketju ja nykyiset toimintatavat mahdollisimman tarkasti. Erityisesti kuvattiin tuotantoketjua vastuullisuuden näkökulmasta. Mittarit apuna toiminnan ohjauksessa Vastuullisuus-hankkeessa järjestettiin kolme sidosryhmätyöpajaa, joihin osallistui yhteensä noin 90 ketjun toimijaa, kuluttajaa sekä hallinnon ja tutkimuksen edustajaa. Työpajoissa tuotettiin yhteensä 450 vastuullisuuteen liittyvää ideaa. Keskustelujen tuloksia analysoimalla ja asiantuntijoiden näkemyksiä hyödyntämällä elintarvikeketjun vastuullisuus kiteytyi seitsemään teemaan: ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten terveys ja hyvinvointi, talous ja paikallisuus. Näille pääteemoille viimeistellään parhaillaan kriteerejä ja mittareita. Vastuullisuuden mittaaminen on välttämätöntä, jotta yritys voi ohjata toimintansa vastuullisuutta verrattuna nykyiseen toimintaansa, sidosryhmien odotuksiin, omiin päämäärinsä ja tavoitteisiinsa sekä toimialan muihin yrityksiin. Mitä ei voi mitata, sitä ei voi ohjata eikä johtaa. Tavoitteet julkisesti kommentoitaviksi Kriteerien ja mittareiden laadinnan keskeisinä periaatteina ovat työpajoissa ja asiantuntijoiden haastatteluista tunnistetut keskeiset tekijät, kuten elinkaariajattelu, sidosryhmälähtöisyys, avoimuuden lisääminen ja läpinäkyvyys sekä tavoitteellisuus jatkuvassa toiminnan parantamisessa. Esimerkiksi tuotteiden ja tuotantoketjun ympäristövastuun seuraamiseksi ja kehittämiseksi asetetut kriteerit sopivat elinkaariajatteluun siten, että ne ohjaavat jatkuvaan luotettavan ympäristötiedon tuottamiseen koko elintarvikeketjussa sekä parannusten tekemiseen tuotantoketjun kriittisimmissä vaiheissa. Tavoitteellisuus, avoimuus, läpinäkyvyys ja sidosryhmälähtöisyys ilmenevät puolestaan siinä, että yritykset voivat itse asettaa kriteerien rajoissa lopulliset, yksityiskohtaiset tavoitteensa. Tavoitteiden tulee olla julkisia, jotta yritysten sidosryhmät ja kuluttajat voivat arvioida ja kommentoida yritysten toimintaa ja käytäntöjä vastuullisuuden näkökulmasta. Vastuullisuuden ja kestävyyden mittareita voidaan niiden kehittyessä hyödyntää ohjauskeinojen suunnittelussa elintarvikeketjun eri osille. Ketjun osien rajapinnoilla ne toimivat kehittämistyön lähtökohtana ja seurannan mittareina sekä apuna vastuullisuuden tuotteistamisessa kuluttajille. Sari Forsman-Hugg ja Juha-Matti Katajajuuri, MTT sari.forsman-hugg@mtt.fi puh. (09) Tutkimus kehittää vastuullisuuden mittareita n Ketjulähtöisen vastuullisuuden edistäminen on keskeinen osa MTT:n Vastuullinen elintarviketalous tutkimusohjelmaa. Ohjelman hankkeissa rakennetaan sisältöä ruokaketjun vastuullisuudelle, kehitetään työkaluja ja mittareita vastuullisuuskysymysten hallintaan ja tuotetaan tietoa kestävien ruokavalintojen pohjaksi. Elintarvikeketjun vastuullisuuden kehittäminen ja tuotteistaminen vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa tutkimushankkeen toteuttavat MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus. Hankkeessa on mukana viisi yritystä: Fazer Leipomot, HK Ruokatalo, Kesko, Ravintoraisio ja Suomen Rehu. Hanketta rahoittavat maaja metsätalousministeriö, ympäristöministeriön hallinnoima ympäristöklusterin tutkimusohjelma sekä mukana olevat yritykset ja tutkimuslaitokset. Koordinoijana toimii MTT. Kolmivuotinen hanke päättyy vuoden 2009 alkupuolella.

13 n Lakisääteinen julkinen ruokapalvelu tarjoaa vuosittain 431 miljoonaa ateriaa, mikä on yli puolet kaikista kodin ulkopuolella syötävistä aterioista. Ruokapalvelun piiriin kuuluvat sairaalat, vanhain- ja lastenkodit, päiväkodit, peruskoulut, lukiot sekä ammatilliset oppilaitokset. Väestöstä noin kolmasosa käyttää julkisia ruokapalveluja päivittäin ja kaikki kansalaiset jossain elämänsä vaiheessa. Kuntien ruokahuollossa keskeinen kysymys on ruoan hinta. Ruokapalvelut on pyritty tuottamaan mahdollisimman edullisesti, esimerkiksi kouluruokailun raaka-ainekustannukset ovat senttiä ateriaa kohti. Maailmalla ruoan hinta nousi YK:n ruokaindeksin mukaan yli 40 prosentilla viime vuonna, ja Suomessakin ruoka on kallistunut vuoden aikana yli 10 prosenttia. Ruokahuoltoon varatut määrärahat ovat kuitenkin pysyneet kutakuinkin ennallaan. Ennen pitkää joudutaan tinkimään ruoan laadusta tai määrästä, ellei ruokahuoltoon osoiteta lisäresursseja. Kestävää kehitystä julkisiin ruokapalveluihin Kaikilla mailla oikeus perusruokaturvaan Talouspuolen korostuessa unohtuu helposti, että kestävä kehitys on myös kuntien toiminnan arvoperusta. Kestävä kehitys sisältää taloudelliset näkökohdat, mutta siihen kuuluu muitakin osa-alueita. Kestävän ruokahuollon peruslähtökohta on riittävä ravinnontuotanto omassa elinympäristössä. Maapallon väestö kasvaa edelleen, ja ruoantuotantoon tarvittavat luonnonvarat niukkenevat. Jokaisella kansakunnalla on oikeus omaan perusruokaturvaan. Kestävä ruokahuolto tarkoittaa myös, että ruoan tulee olla ravitsemuksellisesti täysipainoista ja hygieeniseltä laadultaan moitteetonta. Tuotteita tulee olla kohtuuhintaan kaikkien saatavilla, ja tuottajien tulee saada niistä asianmukainen korvaus. Ketään ei riistetä, vaan ruoantuotanto täyttää sekä työntekijöiden ja tuotantoeläinten että ympäristön hyvinvointia koskevat eettiset normit. Nyky-yhteiskunnassa, jossa tuotanto ja kulutus ovat alueellisesti eriytyneet, ei ole ruoantuotantoa ilman ympäristövaikutuksia. Tuotannon on silti oltava ekologisesti mahdollisimman kestävää. Se edellyttää, että huolehditaan tuotannon luonnonvaraperustasta, eikä kuormitus ylitä ympäristön kantokykyä. Ruokakulttuurimme muotoutuu jatkuvasti. Aiemmin itäisten ja läntisten naapurien vaikutus oli tuntuva, nykyisin imetään vaikutteita eri puolilta maapalloa. Kulttuurinen kestävyys toteutuu, kun aterioiden perustana ovat kotimaiset, lähellä tuotetut raaka-aineet ja vaalitaan myös oman alueen ruokaperinteitä. Parhaimmillaan hyvistä raaka-aineista valmistetaan maukasta ruokaa, joka asetetaan kauniisti tarjolle ja nautitaan kiireettä miellyttävässä ympäristössä. Ruokailu on paitsi fysiologinen välttämättömyys myös esteettinen ja sosiaalinen elämys. Korkea aika nostaa kotimaisuus kunniaan Viime aikoina ruoka on ollut aivan toisella tapaa esillä kuin aiemmin, sillä käsillä on maailmanlaajuinen ruokariisi. Sen taustalla on muutamia toisiinsa kietoutuvia tekijöitä: Maapallon väestö kasvaa, ja ruokaa on tuotettava jatkuvasti enemmän. Samaan aikaan elintaso on kohentunut väkirikkaissa, kehittyvissä Aasian maissa, minkä vuoksi lihankulutus on voimakkaassa kasvussa. Raakaöljyn hinta kohoaa jatkuvasti, mikä toisaalta lisää sekä tuotantoettä kuljetuskustannuksia, toisaalta luo markkinoita ja paineita peltobiopolttoaineen tuotannolle. Kriisiä kärjistävät oikukkaat sääolot ja niistä johtuvat satovaihtelut, eikä huoli ilmastonmuutoksesta ja fossiilisen energiankulutuksen jatkuva kasvu sovi yhteen. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa, vaikkei arvostus välttämättä realisoidukaan ostoksilla. Kansalaiset ovat myös hyvin kiinnostuneita ruoasta, ruoantuotannosta ja sen ympäristövaikutuksista sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Näin siitä huolimatta, että suomalaisten siteet maaseutuun ja maatalouteen ovat löyhtyneet. Ihmiset eivät enää välttämättä tiedä, millainen yhteys maataloudella on ruokaan, kulttuuriin, maisemaan ja ympäristöön. Myös maatalouden yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys on monelle hämärä. Juuri nyt on hyvin helppo perustella kotimaista ruoantuotantoa. Vaikka ruoan hinta nousee, huoltovarmuus on turvattava. Ruokakriisin oloissa sekä ruoan että rehuntuotannon huoltovarmuuden paras tae on mahdollisimman korkea omavaraisuusaste. Ruokakasvatus avainasemassa Kun ruokailutottumuksia halutaan muuttaa kestävämpään suuntaan, täytyy ensin muuttaa arvoja ja asenteita. Se vaatii tietoista ruokakasvatusta. Ruokakasvatus ei ole pelkästään tietoa ravitsemuksesta ja terveydestä, vaan tietoon liitetään esteettiset, eettiset, kulttuuriset ja sosiaaliset lähestymistavat ja samalla kokonaisvaltainen käsitys kestävän kehityksen eri ulottuvuuksista. Vaikka julkisen sektorin ruokapalveluja on viime vuosina ulkoistettu, kunnat tai valtio tuottavat niistä edelleen yli 80 prosenttia. Lakisääteinen julkinen ruokapalvelu muodostaa siten merkittävän osan elintarvikkeiden kulutuksesta, ja sen hankinnat vaikuttavat suoraan kulutuskäyttäytymiseen jo pelkästään sen laajuuden takia. Julkisyhteisöt ohjaavat kulutuskäyttäytymistä myös omalla esimerkillään. Kotimaisten elintarvikkeiden sekä lähi- ja luomuruoan suosiminen on selkeä viesti kansalaisille. Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunta onkin esittänyt, että luomu- tai lähiruoan osuus kasvaisi vuosittain prosenttia julkisissa ruokapalveluissa. Toimijoidenkin mielestä ajatus on hyvä, mutta liian usein toteuttamista rajoittaa tiukka budjetti. Julkiset ruokapalvelut voisivat ottaa paljon aktiivisemman roolin kansalaisten ruokakasvatuksessa: tarjota myönteisiä kokemuksia, tietoa ja tarinoita tuoda esiin ruoan muitakin merkityksiä kuin ravitsemus ja terveys. Juhlatilanteissa ruokailu on itsestään selvä kohokohta, mutta myös arkiruokailua voitaisiin kehittää nauttivana sosiaalisena tapahtumana ja ruokakasvatustilanteena. Monet ruokakäyttäytymisen mallit luodaan varhaisella iällä, joten 13 päiväkoti- ja kouluruokailu ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruoka on investointi tulevaisuuteen Suomella on kaikki edellytykset selviytyä ruokakriisistä: korkea omavaraisuusaste, laadukas ruoka, riittävästi tuotantopinta-alaa ja mahdollisuus kehittää puuhun perustuvaa bioenergiantuotantoa peltoenergian sijaan. Jos halutaan vaikuttaa ruoan saatavuuteen eli ruokaturvaan, tuotteiden laatuun eli ruokaturvallisuuteen ja tuotannosta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen, ruoantuotanto on säilytettävä omissa käsissä. Tämä edellyttää, että kotimaista ruokaa opitaan arvostamaan ja tiedetään, missä ja miten se on tuotettu. Julkisellakin puolella tulisi muistaa, että ruoka ei ole menoerä, vaan investointi tulevaisuuteen ja terveyteen. Helmi Risku-Norja, MTT puh. (03) Kestävän ruokahuollon kriteerit m Ruoan terveellisyys ja turvallisuus m Kulutuksen oikeudenmukaisuus m Taloudellinen toteutettavuus m Eettisyys m Ekologinen kestävyys m Ruoan omaleimaisuus kuvat: Tapio Tuomela ja Yrjö Tuunanen/MTT:n arkisto Ympäristö Tuotannon eettisyys Maatalous Maaseudun elinvoimaisuus Ruoka Maisema Kulttuuri, perinteet ja tavat Ruokaturva, ravitsemus, terveys Toimeentulo Ruoan saatavuus, oikeudenmukaisuus Maku, esteettiset elämykset Lähi- ja luomuruoan suosiminen ruokapalveluissa on selkeä esimerkki ja viesti kansalaisille. Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunta on esittänyt, että luomu- tai lähiruoan osuus kasvaisi julkisissa ruokapalveluissa vuosittain prosenttia.

14 14 n Viileä sää piti tuholaisia kurissa alkukesällä, lehtilaikkutaudit, perunarutto ja homeet taas hyötyivät märästä keski- ja loppukesästä. Hyvin lämpimän toukokuun alun jälkeen hallaa esiintyi lähes koko maassa 6.5. ja uudelleen kuun puolivälissä. Hallayöt näkyivät viljan oraissa vaaleina raitoina. Etelä- Suomessa toukokuu ja kesäkuun alku olivat kuivia, mutta kesäkuun 10. saatiin paikoin runsaita sateita. Osa kevätviljojen kylvöksistä orastui epätasaisesti kuivuuden takia. Heinäkuun alun helteiden jälkeen sää muuttui varsin koleaksi, ja sademäärä oli monin paikoin kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Myös elokuu oli koko maassa tavanomaista viileämpi. Sade suosi lehtilaikkutauteja Syysvehnien orailla havaittiin paikoin syysvehnän harmaalaikkua sekä DTR-laikkua. Tautiriski oli suurin niillä lohkoilla, joilla esikasvina oli ollut vehnä ja kasvusto oli talven jäljiltä rehevä. Siemenlevintäiset viirutauti, verkkolaikku ja kauranlehtilaikku hyötyivät kevätviljan hitaasta alkukehityksestä. Kasvitautien eteneminen oli alkukesän kuivan jakson takia kuitenkin hidasta. Sateet edistivät siemen- ja kasvijätelevintäisten lehtilaikkutautien etenemistä. Ohranverkkolaikku ja rengaslaikku sekä vehnän ja kauran lehtilaikkutaudit etenivät heinäkuussa voimakkaasti. Härmää n Juolavehnävaltaisen säilörehun kemiallinen koostumus ja sulavuus osoittautuivat MTT:n kokeessa timoteivaltaisen veroisiksi. Myös ensimmäisen sadon syönti ja maidontuotantovaikutus olivat samaa luokkaa. Toisen sadon juolavehnävaltaista säilörehua lehmät sen sijaan söivät huonommin, joten tuotantotulos jäi heikommaksi kuin timoteivaltaisella säilörehulla. Juolavehnä on yleisin ja haitallisin rikkaruoho viljanviljelyssä. Nurmissa juolavehnän on sen sijaan todettu soveltuvan myös rehukasviksi varsinkin Pohjois-Suomessa, sillä se on talvenkestävä ja satoisa. Viljelykokeissa juolavehnä on osoittautunut koostumukseltaan ja rehuarvoltaan timotein veroiseksi. Juolavehnä sopii parhaiten pitkäikäisiin nurmiin, sillä se on ongelmallinen viljelykierrossa. MTT:n tutkimuksessa selvitettiin lehmillä juolavehnävaltaisen säilörehun ruokinnallista arvoa timoteivaltaiseen säilörehuun verrattuna. Säilörehut tehtiin juolavehnä- ja timoteivaltaisista nurmista ensimmäisestä ( ) ja toisesta sadosta ( ). Juolavehnävaltaisista nurmista 80 ja 84 prosenttia oli juolavehnää, timoteivaltaisista 65 ja 89 prosenttia timoteita. Nurmien lannoitus hehtaaria kohti oli ensimmäiselle sadolle: N 100 kg, P 20 kg, K 40 kg, Mg 5 kg ja B 0,25 kg. Toiselle sadolle annettiin typpeä 80 kg hehtaaria kohti. Nurmet korjattiin tuoreena Kylmyys hillitsi tuholaisia, kosteus suosi homeita kasvukaudella 2008 kelasilppurilla. Ensimmäinen sato säilöttiin torniin ja toinen aumaan käyttäen AIV 2 säilöntäliuosta 5 litraa rehutonnia kohti. Maidontuotantokoe toteutettiin 40 Ayrshire-rotuisella lehmällä. Säilörehuja annettiin vapaasti, heinää 1 kg päivässä ja väkirehua (kaura-ohra-tiiviste-kivennäinen) maitotuotoksen mukaan, keskimäärin 7,6 kg päivässä. Rehujen Erja Huusela-Veistola Ohrakirppoja oli liikkeellä jo aikaisin keväällä, mutta toukokuun hallayöt vähensivät niiden aktiivisuutta. esiintyi syysvehnäkasvustoissa melko yleisesti, mutta keskikesän voimakkaat sateet eivät suosineet tautia. Mustatyvi oli yleistä syys- ja kevätvehnillä. Kaksitahoisissa mallasohralajikkeissa tavattiin paikoin fysiologisia oireita, eli tummaa kuviointia lehden pinnalla. Kesäkuun lopulla ohralla ja kauralla esiintyi paikoin voimakasta mangaanin puutosta. sulavuus määritettiin neljällä lampaalla, joiden tulosten perusteella laskettiin rehuarvot. Kirppoja ja kirvoja Syysviljoilla ja vasta orastuneilla kevätviljoilla tavattiin toukokuun alkupuolella runsaasti ohrakirppoja. Viileä sää kuitenkin vähensi tuholaisten esiintymistä. Kirppavioitusta havaittiin paikoin kuivuudesta kärsineissä kasvustoissa. Kahukärpäsiä esiintyi kesäkuun alussa melko runsaasti. Kuun puolivälissä kirpat vähenivät, mutta kahukärpäsiä oli edelleen. Ensimmäiset siivelliset tuomikirvat löytyivät toukokuun viime päivinä. Juuri juhannuksen alla maahan tuli ilmavirtojen mukana runsaasti tuomikirvoja. Torjunta oli kuitenkin harvoin tarpeen. Kesäkuun alkupuolella liikkeellä oli ohra, aaltojuova- ja mutkajuovakirppoja, ja rypsin hitaan alkukehityksen takia vahinkoja saattoi tulla. Rapsikuoriaisia oli liikkeellä melko runsaasti, samoin rapsikärsäkkäitä. Rypsikasvustot kärsivät yleisesti lehtihomeesta, pahkahomeesta ja möhöjuuresta. Pahkahomeen esiintymisessä oli isoja alueellisia eroja. Runsaasti perunaruttoa Ensimmäisiä maasta alkunsa saaneita perunarutto-oireita löydettiin Jokioisilta 4.7. Heinäkuun kolmannella viikolla ruttoa tavattiin eri puolilla Suomea. Heinäkuun kosteiden säiden vuoksi ruton leviämisriski oli poikkeuksellisen suuri, ja sitä esiintyi torjuntaruiskutuksista huolimatta erittäin yleisesti. Maltokaariviruksen oireita oli näkyvissä mukuloissa jo nostovaiheessa. Koloradonkuoriaisesta ei tänä vuonna ollut havaintoja. Koostumuserot pieniä Kaikki säilörehut olivat käymislaadultaan hyviä: ph 3,9 4,1, ei voihappoa ja vain vähän etikkahappoa (12 16 g/kg ka) ja ammoniumtyppeä (41 46 g/kg N). Säilörehujen koostumus- ja sulavuusarvoerot kasvilajien ja satojen välillä olivat pieniä. Tosin toisen sadon rehut olivat märempiä elokuun sateisten säiden takia, mikä saattoi vaikuttaa satojen väliseen syöntieroon. Lisäksi ensimmäisen sadon juolavehnävaltainen säilörehu sisälsi tuhkaa enemmän kuin timoteivaltainen rehu, mikä aiheutui maasta tulleesta kontaminaatiosta. Juolavehnävaltaisen Halla vikuutti omenaa Kylmä sää ja yöpakkaset hidastivat tuholaisten lisääntymistä omenalla. Ongelmia taas aiheuttivat hallavioitukset ja pölyttäjien puute. Monille tarhoille jouduttiinkin hankkimaan mehiläispesiä tai ostokimalaisia. Hallavioitukset näkyivät toispuoleisesti rypistyneinä ja kiertyneinä lehtinä, joiden pintasolukko oli osittain irtautunut. Pihlajanmarjakoin vioitusriski oli vähäinen pihlajan runsaan kukinnan vuoksi. Omenakääriäisenkin muninta jäi melko vähäiseksi. Omena- ja luumuleikkurien vioittamia versojen kärkiä ja raakileita esiintyi paikoin, ja lehtikirvoja oli runsaasti. Sateiset säät keskikesällä suosivat omenaruven leviämistä, ja muumiotauti oli hedelmissä yleistä. Mansikalla pintavikoja Kylmyys hidasti myös mansikan tuholaisten lisääntymistä. Leudon talven jälkeen vihannespunkit aloittelivat munintaa harson alla jo huhtikuun puolella ja lisääntyivät avopelloillakin toukokuun alussa. Vattukärsäkkäiden ja nälvikkäiden vioituskausi oli tavanomaista myöhempi. Ripsiäisten vioittamien kypsyvien mansikoiden pinta oli ruskehtava. Marjojen kuiva pinta ja kehityshäiriöt saattoivat myös johtua märkyyden huonontamasta juuristosta. Harmaahometta ei ollut normaalia enempää, mutta kypsät mansikat olivat sateiden vuoksi pehmeäpintaisia ja huonosti säilyviä. Nahkamätääkin saattoi esiintyä lohkoilla, joilla oli aiemmin todettu tyvimätää. Juolavehnävaltainen säilörehu lehmien ruokinnassa Taulukko 1. Juolavehnä- ja timoteivaltaisten säilörehujen koostumus, sulavuus ja rehuarvot sekä kivennäispitoisuudet Säilörehu Kuiva- Tuhka Raaka- Raaka- In vivo* D-arvo* Rehuarvo Kivennäiset aine valku- kuitu Org. ainen aineen RY OIV Ca P Mg K sulavuus g/kg g/kg ka % % kg ka g/kg ka sato Juolavehnä ,2 64,6 0, ,1 2,4 1,8 23 Timotei ,4 69,3 0, ,0 2,5 1, sato Juolavehnä ,5 65,9 0, ,6 2,6 1,3 20 Timotei ,5 65,8 0, ,4 2,9 1,5 23 *In vivo = lampailla määritetty sulavuus, D-arvo (sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa, %) ja rehuarvot on laskettu lampailla määritettyjen sulavuuskertoimien mukaan Taulukko 2. Juolavehnä- ja timoteivaltaisten säilörehujen vaikutus syöntiin ja maitotuotokseen Syönti Tuotos Maidon koostumus Säilörehu Säilö- Väki- Maito EKM* Rasva Valku- Maito- Rasva Valku- Maitorehu rehu ainen sokeri ainen sokeri kg ka/pv kg/pv g/pv g/kg sato Juolavehnä 11,1 6,6 22,4 24, ,1 31,9 51,9 Timotei 10,9 6,8 22,9 25, ,0 32,2 51,3 2. sato Juolavehnä 9,1 6,6 21,1 23, ,7 32,1 51,3 Timotei 10,1 6,7 22,7 25, ,5 32,1 51,1 *EKM = energiakorjattu maitotuotos Irmeli Markkula, MTT irmeli.markkula@mtt.fi puh. (03) säilörehun heikompi D-arvo ja rehuarvo johtuvat ensimmäisen sadon korkeasta tuhkapitoisuudesta, sillä säilörehujen välillä ei ollut merkitsevää eroa orgaanisen aineen sulavuudessa. Toinen sato maittoi huonommin Ensimmäisen sadon juolavehnä- ja timoteivaltaista säilörehua lehmät söivät yhtä hyvin, eikä maitotuotoksessa, maidon koostumuksessa tai energian ja valkuaisen hyväksikäytössä ollut merkitsevää eroa. Sen sijaan toisen sadon juolavehnävaltaisen säilörehun syönti oli heikompi kuin timoteivaltaisen, ja siten myös maitotuotos sekä rasvaja valkuaistuotokset olivat huonommat. Maidon koostumuksessa ja rehujen hyväksikäytössä ei kasvilajien välillä kuitenkaan ollut merkitsevää eroa. Lehmät söivät molempia toisen sadon märempiä rehuja vähemmän kuin ensimmäisen sadon kuivempia, mutta juolavehnävaltaisen rehun syönti väheni yli kaksinkertaisesti verrattuna timoteivaltaiseen. Juolavehnävaltaisen nurmen toisen sadon korjuuaika vaatisikin lisäselvitystä. Lampaille juolavehnä- ja timoteivaltaiset säilörehut maittoivat keskimäärin yhtä hyvin, tosin kuivempi ensimmäinen sato hieman paremmin kuin märempi toinen sato. Huonosti talvehtivissa nurmissa juolavehnä on varteenotettava rehukasvi paikkaamaan rehuvajetta. Terttu Heikkilä, MTT terttu.heikkila@mtt.fi puh. (03)

15 15 n Kevätrapsin viljely on uusien lajikkeiden myötä levinnyt aikaisempaa pohjoisemmaksi. Viljelyä on kokeiltu viime vuosina jopa Pohjanmaalla. Onnistumiseen on mahdollisuudet, mikäli rapsi kylvetään aikaisin edulliselle lohkolle. Pitkän kasvuajan takia viljelyn riskit ovat näin pohjoisessa kuitenkin melkoiset. Vanhan ohjeen mukaan kevätrapsille sopivat vain Suomenlahden rantapellot. Vielä tämän vuosikymmenen alussa kevätrapsia viljeltiinkin vain Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueella. Vuonna 2006 tuli markkinoille uusi lajike, Marie. Se on kaksi päivää aikaisempi kuin edellinen valtalajike Wildcat ja peräti viisi päivää aikaisempi kuin vuosikymmenen alussa laajalti viljelty Sponsor. Aikaisen uutuuslajikkeen myötä kevätrapsin viljely alkoi levittäytyä pohjoiseen. Lämpimät kasvukaudet auttoivat, ja Kaakkois-Suomen lisäksi viljely alkoi Hämeessä ja Pirkanmaalla. Kevätrapsin kokonaisala kymmenkertaistui vuosikymmenen alkuun verrattuna. Kokeiluluontoinen viljely alkoi myös Etelä- Pohjanmaan ja Pohjanmaan TEkeskusten alueella, missä viljeltiin kevätrapsia vuonna 2008 yhteensä yli 400 hehtaarilla. Rapsin ja rypsin kasvuaikaero suuri Myös Marie-kevätrapsi vaatii kuitenkin kasvuaikaa selvästi enemmän kuin rypsi. Rypsilajikkeet tarvitsevat tuleentuakseen tehoisaa lämpösumma keskimäärin astepäivää, rapsilajikkeet Kevätrapsi levittäytyy pohjoiseen astepäivää. Vuorokausina ero on vajaat kaksi viikkoa. Eteläisen Pohjanmaan alueella lämpösummaa kertyy pitkäaikaisten keskiarvojen mukaan astepäivää. Tämä ei riitä aikaisillekaan kevätrapseille. Kuluneella vuosikymmenellä on kuitenkin koettu lämpimiä kasvukausia. Esimerkiksi Ylistarossa pitkäaikainen lämpösumman keskiarvo on 1160 astepäivää. Vuosina lämpösummaa kertyi selvästi enemmän, keskimäärin yli 1300 astepäivää. Vuosi 2008 sen sijaan oli merkittävästi viileämpi. Lämpösumma lokakuun alussa oli vain 1070 astepäivää, mikä oli selvästi liian vähän rapsille ja riitti rypsillekin vain juuri ja juuri. Rypsin tilannetta viileinä kasvukausina vaikeuttaa se, että kasvukauden alun tuholais, taimettumis- ja rikkaruohottumisongelmien vuoksi rypsin kylvöä on jouduttu koko ajan myöhäistämään. Vuosien tilastojen mukaan toukokuun alussa kylvetyn rapsin tuleentumiseen vaadittava lämpösumma tuli täyteen kahtena vuonna jo elokuun aikana, kolme kertaa syyskuun ensimmäisellä puoliskolla ja kolme kertaa syykuun jälkipuoliskolla. Vuosi 2007 Vuosi 2008* Kylvö Rypsi Rapsi Rypsi Rapsi kg/ha kg/ha kg/ha kg/ha Huhtikuun kylvö ( ja ) % +4 % Toukokuun alun kylvö ( ja ) % +0 % Toukokuun lopun kylvö ( ja ) % 43 % * Vuoden 2008 sadot alustavia Arjo Kangas Elokuun puolivälissä 2008 oli huhtikuussa kylvetty rypsi jo aloittanut tuleentumisen, kun rapsi oli vielä täysin vihreää. Marie-kevätrapsin satoisuus kg/ha verrattuna kevätrypsiin. Koe on toteutettu Ylistarossa eri kylvöaikoina vuosina 2007 ja Rapsi onnistui kenttäkokeessa 2007 MTT vertasi Ylistarossa kevätrypsin ja Marie kevätrapsin satoisuutta eri kylvöaikoina vuosina 2007 ja Näinä vuosina kasvukaudet olivat varsin erilaisia. Vuonna 2007 öljykasvien taimettumisessa oli suuria vaikeuksia. Kirpat vioittivat taimia pahasti, ja tuholaisia jouduttiin torjumaan ruiskuttamalla kaikkiaan kuusi kertaa kokeen aikana. Kasvukausi oli kuitenkin lämmin. Kevätrapsi tuleentui tyydyttävästi syyskuun aikana. Aikaisin kylvetty kevätrapsi voitiin puida syyskuun puolivälissä ja myöhään kylvettykin lokakuun kymmenes päivä. Vuonna 2007 kevätrapsi oli Ylistarossa kylvöajasta riippumatta selvästi satoisampi kuin rypsi, joka ei menestynyt aikaisessa kylvössä. Myös rapsin lehtivihreäpitoisuus oli alhainen. Huhti- ja toukokuun alussa kylvetyt kevätrapsit korjattiin syyskuun lopussa. Jopa toukokuun lopulla kylvetty kevätrapsi tuleentui tyydyttävästi, vaikka puinti menikin lokakuun puoliväliin. Kasvukausi 2008 rapsille liian viileä Vuoden 2008 kasvukausi oli Pohjanmaalla selvästi liian viileä kevätrapsille. Huhtikuulla kylvetty rapsi selvisi toukokuun kovasta yöpakkasjaksosta. Se tuleentui kutakuinkin puintikuntoon syyskuun puolenvälin jälkeen ja voitiin puida syyskuun lopussa. Myöhään kylvetyltä rapsilta kasvuaika loppui aivan kesken. Kokeet osoittavat, että kevätrapsi voidaan kylvää aikaisin paremmalla menestyksellä kuin rypsi jopa huhtikuussa. Suuremman siemenensä takia se taimettuu rypsiä paremmin. Hyvin aikainen kylvö onkin välttämätöntä Pohjanmaalla tapahtuvassa kokeiluluonteisessa viljelyssä. Keskiarvoja lämpimämmät kasvukaudet tarjoavat kevätrapsille onnistumisen mahdollisuuden, mutta pitkän kasvuajan takia viljelyn riskit ovat näin pohjoisessa suuret. Arjo Kangas, MTT arjo.kangas@mtt.fi puh. (06) Turvemaiden fosforitasapaino vaatii tarkkuutta n Useimmat suopellot kaipaavat fosforilannoitusta vähintään sadossa poistuneen määrän. Liejusavi, hieta- ja hiekkapohjaisista multamaista fosforia ei huuhtoudu merkittäviä määriä ojiin, ellei maan fosforiluku ole arveluttavan korkea. Sen sijaan paksuturpeisilla soilla kohtuullinenkin lannoitus voi lisätä fosforin huuhtoutumista vesistöihin. Fosforin huuhtoutumista turvemaista voidaan hillitä viljelemällä niiden ravinteita tehokkaasti hyödyntäviä kasveja kuten kauraa ja heiniä. Näillä suopelloilla viihtyvillä kasveilla ympäristötukeen oikeuttava fosforilannoitus riittää parhaiten, vaikka vaateliaammille kasveille voidaankin antaa jonkin verran suurempia fosforimääriä. Hienon kivennäismaan lisäys sekä rauta- ja alumiinipitoisten kalkitus- ja lannoitusaineiden käyttö on suositeltavaa. Runsasta fosforin varastolannoitusta ja sen kyntämistä ruokamullan alle kannattaa välttää. Fosforia pidättäviä aineita ja kalkkia sen sijaan tulisi mullata mahdollisimman syvälle Eloperäisten maiden fosforitalous vaihtelee Turpeiksi luokitellaan maat, joiden muokkauskerroksesta yli 40 prosenttia on orgaanista ainesta. Pohjaturve on paikoin pelkkää kasviainesta, jossa liukoista fosforia pidättäviä, aktiivisia raudan ja alumiinin oksidihydroksideja ei ole juuri lainkaan. Turpeissa on luonnostaan hyvin vähän epäorgaanista fosforia, mutta sekin on melko löyhästi pidättynyt. Lisätty fosfori tarttuukin useimpiin turpeisiin paljon heikommin kuin kivennäismaihin. Multamaat, joiden muokkauskerroksesta prosenttia on orgaanista ainesta ja sen alla kivennäismaa, muistuttavat fosforitaloudeltaan kivennäismaita. Hyvin karkeaa maa-ainesta lisäämällä multamaaksi muutetut suot ovat kemiallisesti turvepeltojen kaltaisia. Hienonkaan kivennäismaan lisäys ei paranna sekoittumattoman pohjaturpeen fosforinpidätyskykyä. Eloperäisten viljelymaiden ala on pienentynyt 50 vuodessa alle puoleen ja on nykyisin vajaat Multa- ja turvemaiden fosforitalous P-tarve kg/ha Tukiraja kg/ha Satovaje, % (97-SS) P-luku tarve (mg/l) P-luku tukiraja (mg/l) P-vuo tarve (kg/ha/v) P-vuo tukiraja (kg/ha/v) Tohmajarvi Toholampi Vaala Jokioinen Ruukki Kokeiden Saraturve Sarat. (Ct) Hiekka Ct/Ct Savi Ct/Ct Hieta Ct/KHt keskiarvo Viljan ja timoteinurmen fosforilannoituksen tarve, ympäristötukeen oikeuttava enimmäislannoitus, satovaje, maan fosforiluku koejakson lopussa sekä arvio pohjamaasta vajoveteen liuenneen fosforin määrästä. Tohmajärvellä ja Jokioisilla viljeltiin puoliksi ohraa ja kauraa, Toholammilla ja Ruukissa ohraa, Vaalassa timoteita ja yhtenä vuonna viherkauraa hehtaaria. Silmä- ja sormivaraisten määritysten mukaan tästä alasta on turvetta 28 prosenttia eli noin hehtaaria. Tarkemman tutkimuksen, eli poltettaessa tapahtuvan painohäviön, mukaan turvetta on noin puolet eloperäisten maiden pinta-alasta. Kyntökerrosta syvemmällä multamaata on vähemmän, mutta turvetta suunnilleen yhtä suurella peltoalalla kuin pintamaassa. Tukirajat riittävät vain savimultamaalla Kaikkein viljavimpia soita lukuun ottamatta turpeet ovat luonnostaan liian niukkafosforisia tuottaakseen yhtäkään kelvollista satoa ilman fosforilannoitusta. Vuosittain toistettu lannoitus on kuitenkin parantanut viljavuutta nopeimmin juuri turv la. Vuosina tehdyissä lannoituskokeissa fosfori vaikutti viljan ja nurmen kasvuun eloperäisillä mailla aluksi vähemmän kuin kivennäismailla. Lisätyn fosforin merkitys kasvoi kuitenkin nopeammin turv la sekä hiesuisilla ja karkeilla mailla kuin Etelä-Suomen savilla ja savisilla hiedoilla. Oheisessa kuvassa esitetään tuloksia viiden vuotisen kokeen jälkimmäiseltä puoliskolta. Näin lähellä maksimia oleva satotavoite (97 %) ei ole nykyisillä ostolannoitteiden ja sadon hintasuhteilla lyhyenä aikana edullisin, mutta lannan ravinteiden kierrätyksessä se on maatalouden kannalta pikemmin vähimmäistavoite. Vahvasti savettu Jokioisten saraturve, jonka pintakerros oli multamaata, toimi hyvänä fosforin lähteenä koko 12-vuotisen koejakson ajan. Suhteellinen jyväsato oli 97 prosenttia 60 fosforikilolla saadusta sadosta, kun käytettiin hiukan niukempaa lannoitusta kuin ympäristötuen ehdot sallivat. Pinnaltaan hienoksi jauhautuvilla multamailla ja maatuneilla turpeilla orasvaiheen märkyys voi kuitenkin haitata ravinteiden saantia ja korostaa fosforilannoituksen merkitystä. Muilla koepaikoilla nykyisten tukiehtojen mukainen fosforilannoitus, keskimäärin 17 kg/ha, tuotti satoa noin 94 prosenttia siitä, mitä runsaalla fosforin käytöllä saatiin. Enimmillään satovaje oli 15 prosenttia Toholammin happamalla saraturpeella. Ympäristötukeen oikeuttavalla lannoituksella kyseisen maan fosforiluku sijoittui välttävän luokan yläpäähän, riittävällä lannoituksella taas tyydyttävän alapäähän. Tulos johtui osittain kokeessa viljellyn aikaisen ohran vaateliaisuudesta. Lannoitus vaikuttaa huuhtoutumisriskiin Pohjamaanäytteiden fosforipitoisuudet kasvoivat fosforilannoituksen mukana erittäin merkitsevästi Vaalassa ja Jokioisilla. Laboratoriotutkimusten mukaan maaveteen liuenneen fosforin pitoisuus on turvemaissa paljon suurempi kuin kivennäismaissa, kun viljavuustutkimuksen helppoliukoisen fosforin pitoisuudet ovat yhtä suuria. Pohjamaassa kertoimien erot ovat jopa satakertaisia, ja kerrottavat fosforiluvutkin ovat turpeissa suurempia. Riski liuenneen fosforin huuhtoutumisesta pohjamaan läpi ojiin on paksuturpeisilla soilla jopa tuhat kertaa suurempi kuin hyvin vettä läpäisevillä kivennäismailla ja kivennäispohjaisilla multamailla, joiden salaojavesi muistuttaa fosforin suhteen pohjavettä. Jos fosforia vuotava turve jatkuu avo- tai salaojiin, hehtaarilta voi huuhtoutua vuodessa muutama kilo liuennutta fosforia, vaikka pintamaan fosforiluku ei olisi arveluttavan korkea. Into Saarela ja Martti Vuorinen, MTT into.saarela@mtt.fi puh. (03)

16 16 n MTT Taloustohtorin maatilatalous-verkkopalvelussa voi tuttuun tapaan tehdä tuotantosuuntien välisiä vertailuja. Uutta on mahdollisuus tarkastella luotettavasti eri tilaryhmien sisäisiä tulosvaihteluja. MTT Taloustutkimus tekee kannattavuuskirjanpitoaineiston perusteella vuosittain eri tuotantosuuntia, alueita ja tilakokoluokkia edustavien maatilojen keskiarvolaskelmat. Näitä tulos, tase- ja tunnuslukuraportteja, tuotto- ja kustannuserittelyjä sekä maksuvalmiuslaskelmia voi tarkastella MTT:n Taloustohtori-verkkopalvelussa. Tarjolla on tuhansia erilaisia tulosteita suomeksi ja ruotsiksi. Taloustohtori kertoo nyt myös hyvien ja heikkojen ryhmien tulokset Neljännestarkastelut syyllistävät yrittäjiä Tarkasteltaessa erikseen kannattavuudeltaan parhaiden tilojen ryhmää, joidenkin tilojen poikkeuksellisetkin onnistumiset nostavat ryhmän keskimääräisen kannattavuuden niin korkealle, että se laskee väistämättä jo seuraavana vuonna. Vastaavasti kannattavuudeltaan heikoimpien tilojen ryhmässä on epäonnistumisia, joiden korjaannuttua ryhmän keskimääräinen kannattavuus paranee seuraavana vuonna. Todellisuudessa heikoimman ja parhaan ryhmän välillä ei ole lyhytaikaisestikaan niin suurta kannattavuuseroa kuin yhden vuoden poikkileikkaustarkastelut osoittavat. Tämä käy ilmi kannattavuuskirjanpitotuloksista, joista voidaan seurata samojen tilaryhmien kannattavuuskehitystä vuosittain. Ongelmaa ei ilmene keskiarvotuloksissa, joissa parhaiden ja heikoimpien yritysten poikkeavat tulokset kumoavat toisiaan. Vuosittaisen parhaan neljänneksen kannattavuustason saavuttaminen ja säilyttäminen on sen sijaan haastavaa. Tähän ryhmään kuuluvat eivät kykene keskimäärin säilyttämään kannattavuustasoaan vuotta pidempään. Taloustohtorista luotettavat hajonta- ja vertailutiedot Kannattavuuskirjanpidossa ja Taloustohtori-verkkopalvelun tulostuksissa tavoitteena on tuoda esille pidempiaikaisia kannattavuuseroja. Siksi laskennassa jätetään pois sekä heikot- että hyvät-ryhmän tuloksista äärimmäiset kymmenen prosenttia. Ryhmien keskiarvot lasketaan näitä seuraavien kahdenkymmenen prosentin tilajoukon perusteella. Näin lasketut keskiarvotulokset osoittavat, kuinka suuria kannattavuuserot ovat pysyväisluonteisesti. Samalla hyvän ryhmän tulokset kuvaavat saavutettavissa olevaa tavoitetta. Kannattavuuskirjanpitotilojen tulosvertailu- ja ennusteraporteissa tätä ryhmämäärittelyä on käytetty jo vuosia. Painotusjärjestelmän ansiosta Taloustohtori-verkkopalvelussa esimerkiksi maidontuotannon keskiarvotulokset kuvaavat Suomessa keskimääräisen, 23 lehmää käsittävän maitotilan tuloksia, vaikka kannattavuuskirjanpidon maitotiloilla on keskimäärin 33 lehmää. Painotuksessa pienempien kirjanpitotilojen tiedot otetaan keskiarvolaskentaan mukaan suuremmalla osuudella, koska pieniä tiloja on Suomessa enemmän. Vastaavasti myös hyvän ja heikon ryhmän tulokset on laskettu painotettuna. Tunnusluvut suuri 2007e Lypsykarja melko suuri hyvät keskiarvo heikot hyvät keskiarvo heikot 0,97 0,63 0,30 0,78 0,48 0,31 Peltoala Lehmämäärä Yrittäjätulo Palkkavaatimus Korkovaatimus =Yrittäjänvoitto Kannattavuuskerroin 0,97 0,63 0,30 0,78 0,48 0,31 Työn tuotto 12,2 7,9 3,8 9,8 6,1 3,9 Pääoman tuotto 4,8 3,1 1,5 3,9 2,4 1,5 Yrittäjätulo Korkovaatimus =Työansio Työtunnit =Työtuntiansio 12,1 6,6 1,8 9,1 4,7 2,4 Oma pääoma Koko pääoma yhteensä = Omavaraisuusaste 86,4 70,1 64,9 85,5 82,3 85,2 Korvaus koko pääomalle Pääoma tilikautena =Kokopääoman tuotto-% 4,3-1,3-7,5-0,3-7,2-15,6 Pienempikin voi olla kannattava Taloustohtorin maatalous-verkkopalvelussa voi tarkastella yksittäiseen raporttiin valittujen keskiarvoryhmien heikon ja hyvän tilaryhmän tuloksia. Ohessa on esimerkki vuoden 2007 ennakkotuloksista, 19 lehmää (melko suuri) ja 32 lehmää (suuri) käsittävien maitotilojen tunnuslukuraportista. Raportissa on kummankin tilakokoluokan keskiarvotulosten lisäksi myös molempien tilakokoluokkien heikon ja hyvän ryhmän keskiarvotulokset. Tässä ryhmäjako perustuu kannattavuuskertoimeen, mutta luokittelun voi verkkopalvelussa perustaa myös liikevaihtoon, yrittäjätuloon tai esimerkiksi hehtaarimäärään. Kannattavuuskirjanpitotulokset osoittavat selkeästi, että keskimäärin kannattavuus on sitä parempi mitä suurempi on tilakoko. Eri tilakokoluokkien sisäisiä kannattavuusvaihteluita tarkastelemalla kuitenkin ilmenee, että esimerkiksi 19 lehmän maitotilakokoluokassa hyvän ryhmän kannattavuuskerroin 0,78 on parempi kuin 32 lehmän tilakokoluokan keskimääräinen kannattavuus 0,63. Pienemmässäkin tilakokoluokassa voidaan siis saavuttaa hyvä kannattavuus. Kannattavuuskerroin 0,78 tarkoittaa, että yrittäjä saa työtunnilleen korvausta 78 prosenttia maataloustyöntekijän tuntipalkasta. Suuremmassa tilakokoluokassa koko ryhmän kannattavuuskerroin ja hyvän ryhmän kannattavuuskerroin ovat parempia kuin pienemmässä tilakokoluokassa. Kuitenkin molemmissa tilakokoluokissa heikon ryhmän kannattavuuskertoimet ovat samalla tasolla. Syynä tähän voivat olla yritysten elinkaaren eri vaiheet. Suuremmassa tilakokoluokassa esimerkiksi hiljattain investoineilla tiloilla korkeat poistot ja korkokustannukset heikentävät heikon ryhmän kannattavuuden samalle tasolle kuin pienemmässä tilakokoluokassa. Syitä tuloksiin voi tarkastella Taloustohtorin tuotto- ja kustannuserittelyraporteista. Arto Latukka, MTT arto.latukka@mtt.fi puh. (09) Taloustohtori-palvelu: Victoria Alexandrova / Rodeo.fi Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Toimittanut: Virpi Aaltonen, MTT Liite 4/ vuosikerta ISSN (painettu) ISSN (verkkoversio) Maaseudun Tieteen verkkoversio: Yhteistyössä: Toimituskunta: ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen Puhelin (03) Telekopio (03) Sähköposti: etunimi.sukunimi@mtt.fi Internet MTT: Mari Walls pj Markku Järvenpää Marja Kallioniemi Hannu Känkänen Maarit Mäki Päivi Mäntysaari Leena Rantamäki-Lahtinen Riitta Salo Maaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela Seuraava liite ilmestyy