Digitalisaatio ravistaa yhteiskuntaa miten korkeakoulut tarttuvat haasteeseen?

Transkriptio

1 OKM/KTPO/ Digitalisaatio ravistaa yhteiskuntaa miten korkeakoulut tarttuvat haasteeseen? Tausta Tämän muistion pyrkimyksenä on käynnistää yhteinen hahmottelu siitä, miten korkeakoulut uudistuvissa strategioissaan huomioivat digitalisaation ja määrittelevät oman roolinsa muuttuvassa toimintakentässä vuoden tähtäimellä. Tässä muistiossa digitalisaatiolla tarkoitetaan digitaalista uusiutumista eli ICT:n integrointia kaikkeen (organisaation) toimintaan sekä tähän liittyvää osaamisen kehittämistä. Ääritapauksessa se voi tarkoittaa toiminnan muuttamista hyvinkin radikaalisti toisenlaiseksi tietotekniikan avulla. Muistiossa hahmotetaan kehityskulkua vuoden tähtäimellä eli aina vuoteen 2030 saakka. Yhteiskunta muuttuu digitalisaation myötä monin tavoin. Tutkimuksen ja osaamisen tarpeet muuttuvat, ja samalla tieteen ja koulutuksen toimintamalleja tulee muuttaa. Aikaan ja paikkaan sidottu tekeminen vapautuu kehittyneiden tietoverkkopalvelujen ja monipuolisten tietovarantojen mahdollistamien uusien toimintatapojen myötä. Tulevaisuuden korkeakoulut ovat verkottuneempia ja profiloituneempia ja ne hyödyntävät täysimääräisesti digitalisaation kaikkia mahdollisuuksia. Maailman taloudellinen painopiste on siirtymässä Aasiaan. Etenkin Kiinan ja Korean panostukset tieteeseen ja tutkimukseen ovat miljardiluokkaa ja kyseiset maat tulevat nousemaan länsimaisten instituutioiden rinnalle ja jopa ohi tieteen laadussa mitattuna. Kilpailun edelleen kiristyessä on panostettava omiin vahvuuksiin ja luotava uusia tehokkaita toimintamalleja. Korkeakoulut tuottavat ympäröivään yhteiskuntaan osaamista, jonka avulla saadaan hyödynnettyä digitalisaatio kaikilla toimialoilla. Kaikilla korkeakoulujen koulutusaloilla ja tutkinnoissa on jatkossa tarve huolehtia siitä, että opiskelijoilla on kyky tulla toimeen digitalisoituneessa maailmassa. Kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa menestyminen edellyttää yliopistojen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän välistä verkottunutta ICT-yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Korkeakoulujen yhteistyön ja työnjaon avulla pystytään rajalliset voimavarat käyttämään tehokkaasti. Digitalisaatio muuttaa maailmaa ja vaatii osaamiselta paljon Digitalisaatio muuttaa koko yhteiskuntaa ja mullistaa tutkimuksen ja koulutuksen. Digitalisaatio tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta kansainvälinen kilpailu kiristyy entisestään kun kotikenttäedun merkitys on vähentynyt ja toimitaan globaalissa kontekstissa. Hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta Suomen on elintärkeää olla digitalisaatiossa edelläkävijä.

2 OKM/KTPO/ Digitaaliset palvelut, teollinen internet, robotisaatio, (big and small) data, avoin data, omadata, pilvipalvelut, 3D-tulostus ja muut teknologiat vaikuttavat syvällisesti ihmisten tietojen, taitojen ja asenteiden muodostumiseen, maailmankuvaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Ammatteja häviää ja uusia syntyy kiihtyvällä nopeudella, ja tiedon uusi soveltaminen on jatkuva haaste. Tieto- ja viestintäteknologia on merkittävin Suomen talouskasvuun 15 viime vuoden aikana vaikuttanut yksittäinen tekijä. Se on vastannut kahdesta kolmasosasta siitä teknologian kehityksestä, johon talouskasvu perustuu. Se on luonut puolet työn tuottavuuden ja 40 prosenttia kokonaistuotannon kasvusta. Myös tuleva talouskasvu on suuresti riippuvainen ICT:stä ja sen mahdollistamien ratkaisujen hyödyntämisestä. (Pohjola 2014) 1 Digitalisaatio ei vaikuta talouskasvuun vain uusien tuotteiden ja palvelujen kautta vaan myös investointien ja toimintatapojen muutoksen kautta. Tähän muutokseen kytkeytyvää osaamista tarvitaan kaikissa korkeakouluissa. Samalla on välttämätöntä, että korkeakoulusektorilla digitalisaatio on vahvuusalueena ja huippuosaamista löytyy riittävissä määrin. Datan määrä kasvaa eksponentiaalisesti, jalostettu ja analysoitu data on yhä keskeisempi tuottavuutta ja kilpailukykyä voimistava tekijä, datan perusteella luodun tiedon esittämisen muodot ja keinot monipuolistuvat sekä data-analyysi on yksi voimakkaimmin kasvavista teknologia-alueista. Suomi on yksi kehittyneimmistä digitaalisista tietoyhteiskunnista. Toiminnat ovat riippuvaisia digitaalisista verkoista ja niiden antamista palveluista. Digitaalisten laitteiden, järjestelmien ja palveluiden toimimattomuus, informaatioinfrastruktuurin luhistuminen tai vakavat kyberhyökkäykset voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia julkisiin palveluihin, liike-elämään ja hallintoon ja siten koko yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Tehokas varautuminen uhkatilanteisiin edellyttää vahvaa kyberturvallisuuden osaamista. Digitalisaatiokehityksen takia tarvitaan kansantalouden kilpailukykyä ja tuottavuutta tukevaa tutkimusta, joka liittyy datan tekniseen hallintaan, sen siirtämiseen, analysointiin ja jalostamiseen sekä turvallisuuteen erityisesti päätöksenteon tueksi. Lisäksi tietoyhteiskunnan kehityksen ohjaamiseksi tarvitaan tutkimusta, jossa tutkimuskohteena on inhimillinen näkökulma datan käsittelyyn, sen luottamuksellisuuteen ja yksilön rooliin data-analyysin tulosten käytön kohteena. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on ratkaiseva, aktiivisen toimijan rooli yhteiskunnan muutoksissa vastattaessa digitalisaation haasteisiin. Ilman korkeakoulujen tutkimusta, kehitystyötä ja opetusta yhteiskunta ei kykene uudistumaan ja olemaan elinvoimainen ja kilpailukykyinen. Suomessa ICT-ala on pääsääntöisesti yksikkökooltaan pientä ja siksi tarvitaan verkottumista niin kansallisesti kuin kansainvälisesti ja sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Tieteen ja tutkimuksen tekemisen tavat muuttuvat digitalisaation myötä. ICT-alan tutkimus kehittyy nopeasti, ja samalla ICT:n yhteistyö muiden tutkimus- ja kehittämisalueiden kanssa 1

3 OKM/KTPO/ syvenee nopeasti. Digitalisaatioprosessin hallinta edellyttää monitieteistä innovaatio- ja suunnitteluajattelutapaa, jossa syvällinen ihmis-, luonnon- ja teknistieteellinen osaaminen integroidaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Suomen tulee olla eturintamassa tässä kehityksessä. Edelläkävijyyden vaatimus koskee niin korkeakoululaitosta kokonaisuutena kuin yksittäisiä korkeakouluja ja niiden yksiköitä. Digitaaliset teknologiat tarjoavat mahdollisuuden parantaa koulutusta, tutkimusta ja innovointia ja tehdä niistä merkityksellisempiä kansalaisille ja yhteiskunnalle esimerkiksi avoimen tieteen mahdollistamilla toimintatavoilla. Korkeakouluissa tulee hallita ja ennakoida kokonaisuutta, jossa ICT kytkeytyy yliopiston ja ammattikorkeakoulun muuhun toimintaan, esimerkiksi tapoihin järjestää koulutusta ja tehostaa tutkimustoimintaa. Tutkimuksessa ICT-alan osaamisen voi katsoa olevan verrattain hyvällä tasolla, mutta osaamisen taso vaatii jatkuvia toimia: ICT-ala tarvitsee innostuneita ja osaavia tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita. Vaikka ICT-ala on Suomessa kohtalaisen suuri professorien määrällä mitattuna, tutkimuksen taso voisi kenties olla parempikin. Mitä tulee saada aikaan? Korkeakoulujen uudistuvissa strategioissa on otettava digitalisaatiokehitys huomioon vuoden tähtäimellä ja määritettävä oma rooli ja tapa toimia digitalisoituvassa maailmassa. Seuraavassa toimenpiteet on jaettu kolmeen koriin. 1. Koulutus Korkeakoulut tuottavat ympäröivään yhteiskuntaan osaamista, jonka avulla saadaan hyödynnettyä digitalisaatio kaikilla toimialoilla. Kaikilla korkeakoulujen koulutusaloilla ja tutkinnoissa tulee huolehtia siitä, että opiskelijoilla on kyky tulla toimeen digitalisoituneessa maailmassa. Opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta oppimisen mahdollistajaksi. Opettajan tulee korostaa kuinka saatavilla olevaa tietoa voi yhdistää ja jakaa. Opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä tulee vahvistaa ja laatuun tulee kiinnittää huomiota. Korkeakoulutus on tietoon perustuvan yhteiskunnan keskiössä. Korkeakoulut ovat aiempaa enemmän erilaistuneita, ja ne kohtaavat aiempaa enemmän kilpailua. Korkeakoulujen ja korkeakoulutuksen eri ulottuvuuksien tarkastelu on tärkeää. Tulevaisuudessa merkittävin haaste liittyy oppimistuloksiin. Lisäksi on arvioitava koulutusalakohtaisesti, mitkä taidot ovat työllistymisen näkökulmasta tärkeitä. Koulutuksen ja yhteiskunnassa tarvittavan osaamisen tulee kohdata. Digitalisaatio vaikuttaa toimintaan laaja-alaisesti kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, jolloin tulee tarkastella paitsi ICT-alan osaajien kyvykkyyttä myös muiden alojen osaajien ICTtaitoja. ICT-alalla on panostettava työelämäkytkentäiseen koulutukseen. Opintosuoritteiden tulee muodostaa houkuttelevia ja ympäröivän yhteiskunnan osaamistarpeiden kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia. Koska yksikkökoot ovat pääsääntöisesti pieniä, korkeakoulusektorilla pitää sopia toimijoiden välisestä työnjaosta ja

4 OKM/KTPO/ yhteistyöstä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhteistyön ja työnjaon avulla keskitytään kunkin korkeakoulun vahvuuksiin samalla hyödyntäen muualla tehtyä työtä esimerkiksi ICT-alan perusopintosisältöjen tuottamisessa. Korkeakouluista valmistuvien ICT-ammattilaisten tulee ymmärtää sovellusalueita, mutta samalla tulee kaikilla aloilla olla riittävä ymmärrys ICT:n mahdollisuuksista. Riittävät menetelmäosaamisen perustaidot tulee asettaa edellytykseksi korkeakoulututkintoihin ja määrittää kullakin koulutusalalla selkeästi, mikä on korkeakoulutetun menetelmäosaamisen tavoitetaso. Samalla tulee arvioida opiskelijoiden osaamisprofiileja työnantajien vaatimusten näkökulmasta. Muun muassa kasvavaan tohtorityöttömyyteen voidaan hakea parannusta tutkijakoulutuksessa menetelmäosaamisen merkittävällä parantamisella. Tulevaisuudessa verkko-oppimisympäristöjen, tenttiakvaarioiden ja muiden opiskelua tukevien järjestelmien käyttö on korkeakouluissa saumaton osa opetusta. Tämä antaa mahdollisuuden maksimoida oppiminen jokaisen opiskelijan kohdalla. Hyöty tulee siitä, että opetusympäristöt eivät ole vain pedagogiaa tai teknologiaa vaan yhdistävät molemmat. Kokonaan tai osittain verkossa tapahtuvan opetuksen etuina nähdään laajempi saavutettavuus, yhteistyömahdollisuudet, suurempi joustavuus ja mahdollisuus sovittaa koulutusta kulloisiinkin tarpeisiin. Verkko-opetuksen ja luokkahuoneopetuksen yhdistelmän nähdään edistävän oppimista. Opiskelijat ottavat enemmän vastuuta opintoprosessistaan ja korkeakoulu voi uudistaa ja ajantasaistaa opetusmateriaalejaan. Tavoitteena on laajentuva saavutettavuus, mahdollisuus maailmanlaajuisiin kursseihin, opetuksen laadun näkyvyys kansainvälisesti, mahdollisuus muokata materiaaleja eri tarpeisiin ja tilanteisiin vastaaviksi sekä elinikäisen oppimisen mahdollisuudet. 2. Tutkimus Suomessa tarvitaan laadukasta ICT-alan tutkimusta. ICT osana muita menetelmätieteitä on aikaisempaakin keskeisemmässä asemassa kaikkien tieteiden ja koulutuksen apuna. Huippututkimuksessa on sijoitettava sekä ICT:n perustutkimukseen että ICT:n laveaan soveltamiseen. Uusia kansainvälisen tason tutkimuskärkiä tulee aktiivisesti etsiä. Laskennalliseen tieteeseen ja tieteellisen laskentaan panostaminen on kansallisesti erittäin tärkeää. Yhä useammalla tieteenalalla on tarve hyödyntää suurteholaskentaa. Tulevien kansallisten hankintojen taustaksi on selvitettävä, missä määrin suurteholaskenta pohjautuu kansainväliseen yhteistyöhön ja missä määrin kotimaiseen työhön ja resursseihin sekä missä määrin pilvipalvelujen mahdollisuuksia voidaan hyödyntää ketterien ja monikäyttöisten ratkaisujen tarjoamisessa. Tutkimusprosessin digitalisaatioon tiiviisti kytkeytyvä avoin tiede ja tutkimus voi merkittävästi kohentaa Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kilpailukykyä ja laatua. Lisäämällä tutkimuksen avoimuutta parannamme tieteen luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta sekä mahdollistamme tutkimustulosten tehokkaamman ja helpomman

5 OKM/KTPO/ hyödyntämisen. Avoimen tieteen ja tutkimuksen edistämiseen tarvitaan paitsi tutkijayhteisön laajaa osallistumista, myös tutkimusympäristöjen, tutkijapalveluiden ja tutkimusinfrastruktuurien kehittämistä, yhteistyötä ja koordinaatiota sekä uusien toimintatapojen omaksumista. Avoin tiede sen kaikkine ilmenemismuotoineen tulee olemaan tulevaisuudessa vallitseva toimintatapa. Se tarkoittaa tilannetta jossa tutkimuksen tulokset liikkuvat sujuvasti koko yhteiskunnassa: tutkijalta ja tutkimusryhmiltä toiselle, tutkimusalojen välillä, innovaatiotoimintaan sekä päättäjille ja kansalaisille. Tiedon kulkua autetaan organisaatioiden selkeiden linjausten ja hyvien käytäntöjen avulla sekä tarjoamalla palveluita tieteen ja tutkimuksen tulosten saatavuuden turvaamiseen. Avoimuus on yhteinen toimintamalli koko yhteiskunnassa ja se tuo suomalaiselle tutkimukselle kansainvälistä kilpailuetua. Suurteholaskennassa on kansallisesti keskitettyihin palveluihin pääsy koko tiede ja tutkimuskentällä. Superkonetta ei välttämättä enää hankita kansallisesti vaan yhteistyössä esimerkiksi EU-tasolla tai Pohjoismaiden kesken. On myös mahdollista hankkia HPC-palvelu palveluntarjoajilta vaihdantasopimuksilla tai markkinahintaan. Pilvilaskenta on yleistynyt lähes kaikille tieteenaloille ja sen tarjonta etenkin tietoturvallisuutta vaativissa tapauksissa turvataan kustannustehokkaasti kansallisesti toimien. Euroopan unionin tavoitteena on rakentaa European Science Cloud 2, joka hyödyntää nopeita tietoliikennekaapeleita, yhteisiä datakeskuksia ja jaettua laskentakapasiteettia. Euroopassa on jo olemassa huomattavaa pilvi-infrastruktuuria mutta ne toimivat erillään toisistaan. Tarkoitus on poistaa raja-aidat ja yhtenäistää palvelu tutkijoiden ja opiskelijoiden kannalta. Suomen edun mukaista on olla ensimmäisten joukossa kehittämässä ja hyödyntämässä yhteisiä eurooppalaisia palveluja. 3. Korkeakoulujen ICT-yhteistyö Kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa menestyminen edellyttää yliopistojen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän välistä verkottunutta ICT-yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Korkeakoulujen yhteistyön ja työnjaon avulla pystytään rajalliset voimavarat käyttämään tehokkaasti. Digitaalisaation huomioiminen korkeakoulujen strategioissa on tärkeää, jotta ei olla vain siirtämässä muiden keksimiä asioita käytäntöön vaan mukana syvällä digitalisaation tuottamassa transformaatiossa. Strategisella tasolla määritellyn korkeakoulujen yhteistyön ja työnjaon avulla keskitytään kunkin korkeakoulun vahvuuksiin. Syntyvä ekosysteemi ruokkii kaikkia osapuolia ja johtaa parhaaseen lopputulokseen. 2

6 OKM/KTPO/ Digitalisaation mahdollisuudet ICT-palveluissa, koulutuksessa ja TKI-toiminnassa tulee hahmottaa kokonaisvaltaisesti ja aidosti hyödyntää uudet mahdollisuudet toimintakulttuurin muutoksessa. On syytä lisätä sekä kansallista että rajat ylittävää yhteistyötä jotta potentiaaliset synergiat tulevat hyödynnettyä. Yhteisesti tulee löytää keinot tieteen ja tutkimuksen digitaalisen infrastruktuurin vahvistamiseen, korkeakoulujen oppimisympäristöjen digitalisaation tukemiseen sekä korkeakoulujen tarvitsemien ICTpalveluiden tuotannon tehostamiseen. Valtio-omisteinen CSC Tieteen tietotekniikan keskus Oy tarjoaa OKM:n toimialalle monipuolisia IT-palveluita tutkimuksen, tieto-, opetus- ja tutkimushallinnon sekä kirjastojen, arkistojen, museoiden ja kulttuurin tarpeisiin. Tavoitteena on mahdollistaa korkeakouluille yhtiön omistajuus ja tätä kautta in house -asema palvelujen ostossa ja hankintayhteistyössä CSC:n kautta. Tämä monipuolistaa korkeakoulujen mahdollisuuksia digitalisaatioon liittyvien toimintatapojen kehittämiseksi. CSC:n osaamista ja palveluja tulee kehittää niin, että hyödynnetään markkinoilta valmiina saatavia palveluita mahdollisimman paljon ja panostetaan CSC:ssä siihen tekemiseen mistä saadaan suurin lisäarvo korkeakouluille. Digitalisaation mahdollistama tietovirtojen analysointi ja hallinnointi tarjoaa mahdollisuuksia toiminnan uudistamiseen. Kansallista tiedonkeruuta tulee kehittää entisestään kattavammaksi ja laadukkaammaksi siten, että ilmiöitä voidaan analysoida entistä paremmin ja tämän pohjalta kehittämään toimintaa. Digitalisaatio edellyttää yhteentoimivuuden kehittämistä yhdessä sovitulla tavalla. Erityisen olennaista on huomioida vuorovaikutuksen digitalisaatio ja digitalisaation mahdollistamat uudet toimintamallit. Digitalisaatio avaa myös mahdollisuuksia hallinnon keventämiseen sekä toimintojen kehittämiseen, esimerkkinä uudenlainen tiedon analyysi. Digitalisoituvan maailman edellyttävien yhteistyörakenteiden ja uusien ketterien toimintatapojen luominen edellyttää arkkitehtuurien sopimista yhdessä koko korkeakoululaitoksen tasolla (tiedonkeruuprosessit, yhteiset tietovarannot, arkkitehtuuriratkaisut ja käsitemäärittelyt).