Victoria Kaonga on 8-vuotias ja

Transkriptio

1 verkkopeli vie afrikkalaiseen arkeen I Victoria on Sambiasta Victoria Kaonga on 8-vuotias ja kotoisin Chibombon alueelta Sambiasta. Hän on yksi vanhempansa aidsille menettäneistä sambialaislapsista. Victoria ei koskaan ehtinyt tavata isäänsä ja hänen äitinsä kuoli vuonna 2009 aidsiin. Sen jälkeen Victoria ja hänen kaksi sisarustaan, Eunice (14) ja Peter (4), muuttivat isoäitinsä Roydan luokse lähelle entistä kotiaan. Isoäiti Royda on nyt kolmen lapsen pääasiallinen huoltaja. Hänellä on pieni maatilkku, jolla hän kasvattaa ruokaa perheen omiin tarpeisiin. Saadakseen rahaa muihin tarpeisiin Royda myy banaaneja tienvarsilla. Näin hän ansaitsee reilut kuusi euroa viikossa. Kun isoäiti on myymässä banaaneja, Victoria auttaa usein pesemällä astioita ja hoitamalla isoäidin vuohia. Kolmen lapsen huoltajana toimiminen on Roydalle vaativaa. Hän on vanha eikä jaksa juuri leikkiä lasten kanssa. Lisäksi hän pohtii usein, kuka lapsia hoitaa, sitten kun häntä ei enää ole. Myös lasten koulunkäynti maksaa, joten erityisesti toisen asteen koulutukseen pääseminen voi olla Victorialle ja hänen sisaruksilleen vaikeaa. Maaseudulla kouluja on hyvin vähän ja siksikään kaikki lapset eivät pääse kouluun. Etusija annetaan usein vaikutusvaltaisempien vanhempien, kuten kyläpäälliköiden, lapsille. Orvot lapset ovat usein viimeisiä, jotka pääsevät kouluun. Koska Victoria on orpo ja köyhästä perheestä, hän ei ole vielä päässyt aloittamaan koulua vaikka onkin kouluikäinen. Victoria muutti isoäitinsä Roydan luo vanhempiensa kuoltua. Kehitysyhteistyöjärjestö Plan toimii Victorian yhteisössä Chibombossa ja toteuttaa siellä lapsikeskeisiä kehitysyhteistyöhankkeita, joissa tuetaan lasten koulutusta ja koulunkäyntiä. Hankkeet voivat jatkossa auttaa myös Victoriaa. Kysymyksiä luokassa pohdittavaksi: Miten kouluun pääseminen auttaisi Victoriaa? Miten sinä pärjäisit, jos et osaisi lukea ja kirjoittaa? Mitä Victorialle tapahtuu, kun isoäiti kuolee? Mistä olet saanut tietoa afrikkalaislasten elämästä? Tunnetko jonkun, joka on Afrikasta kotoisin? Teksti ja kuva: Plan

2

3 verkkopeli vie afrikkalaiseen arkeen II Malawilaisen Matildan tarina Kun Matilda oli 8-vuotias, hänen vanhempansa kuolivat aidsiin. Matilda muutti lähellä asuneen isoäitinsä luokse. Ilman isoäidin apua hän olisi nyt koditon ja jatkuvasti nälkäinen. Matildan kylässä monet lapset ovat ääneet aids-orvoiksi. Matildan lisäksi isoäidin hoivissa on kuusi Matildan serkkua. He asuvat pienessä majassa. Matilda ja perheen muut lapset eivät aina pääse kouluun, koska heidän on tehtävä pelto- ja kotitöitä ruokansa eteen. Lääkkeisiinkään ei aina ole varaa. Matilda kantaa päivittäin vettä kaivolta, jauhaa maissia, pesee astioita ja auttaa peltotöissä isoäidin pienellä viljelyspalstalla. Köyhyys on läsnä joka päivä. Nyt Matilda on 11-vuotias. Plan on yhteistyössä Matildan kyläyhteisön kanssa perustanut ohjelman, joka auttaa perheitä selviytymään hiv/aidsin vaikutuksista. Matildakin hyötyy ohjelmasta. Sen turvin orpolapsia huoltavat perheet saavat koulutusta, jotta osaisivat viljellä ruokaa perheelleen. Samalla perheitä tuetaan, jotta lapset pääsevät kouluun. Lisäksi perheille annetaan tarvittavia välineitä muun muassa vihannestarhojen perustamiseen. Malawi on yksi maailman kymmenestä alikehittyneimmästä maasta. Suuria ongelmia ovat ruokapula, hiv/aids ja lisääntyvä köyhyys. Kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö Plan on työskennellyt Malawissa vuodesta 1994 lähtien. Matildan asuinyhteisössä toteutettava hiv/aidshanke on osa laajempaa hiv/aids-projektia, jonka tarkoituksena on lieventää taudin vaikutuksia Malawissa. Viime vuonna Plan toimi Malawissa yhteistyössä lapsen, heidän perheidensä ja yli 95 paikallisyhteisön kanssa. Tavoitteena on, että yhteisön jäsenet etsivät itse ratkaisunsa ja päättävät toteutettavien hankkeiden tärkeysjärjestyksen, sillä he ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Malawilaisessa kylässä kaivo voi olla kaukana kotoa. Kysymyksiä luokassa pohdittavaksi: Miten sinun kotityösi eroavat Matildan kotitöistä? Miksi Matildan olisi tärkeää päästä kouluun? Kehitysmaissa tytöt joutuvat tekemän kotitöitä usein enemmän kuin pojat ja jäämään pois koulusta poikia useammin. Ovatko tytöt ja pojat Suomessa erilaisessa asemassa? Onko perheelläsi tai jollain tuntemallasi kummilapsi kehitysmaasta? Mitä tiedät lapsen elämästä? Teksti ja kuva: Plan

4

5 verkkopeli vie afrikkalaiseen arkeen III Kenialainen Mashark selvisi vankilasta Mashark Imboyoka Nyhwate kirjoittaa huolellisesti kuittia myymistään helmistä. Nuoren miehen hengityssuoja roikkuu kaulalla vielä hetkeä aiemmin hän hioi helmiä viereisessä aaltopeltikojussa Kiberan slummissa Nairobissa. Olen onnellinen, koska nyt minulla on töitä ja oma huone, 24-vuotias kenialainen toteaa katse maassa. Mashark on asunut Kiberassa koko ikänsä. Hänellä on kolme veljeä ja kolme siskoa. Kun Mashark oli yhdeksänvuotias, slummilapsille koulun perustanut Agnes Musau haki hänetkin kouluun. Mashark pysyi koulussa seitsemän vuotta, sen jälkeen hän alkoi etsiä töitä. Muutaman vuoden ajan nuori mies myi vettä slummissa ja teki erilaisia hanttihommia Nairobin rakennustyömailla. Parikymppisenä hän sai töitä patterien lataajana yhdessä Kiberan tuhansista pikkukojuista ja vuokrasi oman huoneen. Yhtenä iltana humalainen mies tuli puotiin ja alkoi haastaa riitaa kanssani. Hän väitti, että varastin häneltä rahaa, meille tuli tappelu ja minut pidätettiin. Oikeudessa Mashark tuomittiin varkaudesta, johon hän ei omien sanojensa mukaan syyllistynyt. Tuomio oli kolme vuotta vankeutta pahamaineisessa Kamitin vankilassa. Olin 15 kuukautta osastolla, missä vangeilla ei ollut ruokaa, vettä, nukkumapaikkoja eikä vaatteita. Sen jälkeen pääsin töihin keittiöön, jossa sai edes ruokaa, Mashark kertoo. Kolmen vuoden vankeuden jälkeen Mashark vapautui ja palasi Agnesin luo. Nyt hän on töissä Agnesin perustamassa Drug Fighters -järjestössä. Mashark ansaitsee rahaa tekemällä helmiä. Yritän ansaita rahaa, niin että voisin joskus rakentaa oman talon, mies sanoo hiljaa. Moni muu ei ole yhtä onnekas kuin hän. Valtaosa slummin nuorista käyttää huumeita. Kun niihin ei ole rahaa, moni varastaa. Täällä on paljon tappeluja, joissa ihmisiä ammutaan. Kysymyksiä luokassa pohdittavaksi Millaisen tulevaisuuden kuvittelet Masharkille? Kiberassa asuu satoja tuhansia ihmisiä. Mitä ongelmia slummeihin liittyy? Miten me voisimme auttaa kehitysmaiden nuoria? Teksti: Milma Kettunen Kuva: Juuso Westerlund

6

7 IV verkkopeli vie afrikkalaiseen arkeen Teksti: Anna-Kaisa Niin ikoski Kuva: Jenni Gästgiv ar Mtuka Kambiti, Micelo Siachoono, Farai Chansa ja Kenny Mumba tekevät ahkerasti työtä menestyäkseen. Linda Moono (oik.) kouluttaa nuoria yritysmaailmaan. Mtuka, Kenny, Micelo ja Farai ovat Sambian nuoria toivoja M uutama vuosi sitten Mtuka Kambiti, 25, keräsi palmun siemeniä maasta ja istutti ne takapihalleen. Sillä välin, kun hän etsi työpaikkaa, siemenestä kasvoi taimi, jonka naapuri halusi ostaa. Naapurilta saaduilla rahoilla Kambiti osti lisää siemeniä. Samaan aikaan Kenny Mumba, 22, kuvasi vuokrakameralla mainosta asiakkaalleen. Aikaa siihen oli vain 48 tuntia. Hän oli opetellut internetissä editointiohjelman käyttöoppaan ulkoa, jotta hän osaisi käsitellä kuvaamansa materiaalin. Mumba säästi saamansa palkkion, ja vuoden kuluttua rahaa oli jo sen verran, että ne riittivät omaan videokameraan. Nyt Kambiti ja Mumba johtavat omia yrityksiään ja työllistävät muita nuoria. Mumba tarjoaa työtä projektista riippuen nuorel- le. Hänen yrityksensä tekee televisiomainoksia, graafista suunnittelua, musiikkivideoita, dokumentteja sekä julisteita ja muita painotuotteita. Kambitilla on kolme vakituista ja kymmenen osa-aikaista työntekijää. Hän on laajentanut toimintaansa puutarhansuunnitteluun ja -hoitoon. Myynnissä on tuhatkunta kasvia. Hyppy tuntemattomaan Micelo Siachoono ja Farai Chansa perustivat ystävänsä Kambole Musondan kanssa yrityksen, joka suunnittelee ja toteuttaa tilaisuuksia asiakkaan toiveiden mukaan. Aiemmin Chansa työskenteli pankissa, ja Siachoono toimi markkinointipäällikkönä. Kumpikaan ei viihtynyt työssään. Vapaa-aika naan he auttoivat ystäviään ja sukulaisiaan

8 verkkopeli vie afrikkalaiseen arkeen IV järjestämään juhlia. Yhteiselle ystävälle järjestettyjen vauvakutsujen jälkeen kolmikko päätti alkaa suunnitella juhlia työkseen. Elämänmuutos ei saanut kannatusta lähipiiriltä. Meitä pidettiin kahjoina, kun irtisanouduimme työstämme. Olimme kuitenkin päätöksemme tehneet, joten emme välittäneet muiden mielipiteistä, Chansa sanoo. Kolmikko sijoitti omat säästönsä yritykseen. Naiset eivät nostaneet palkkaa ensimmäisinä kuukausina, sillä ansaitut rahat menivät työvälineiden ostoon ja yrityksen kuluihin. Tarvitsemme yhä työvälineitä. Pieni laina auttaisi, Siachoono sanoo. Lainan saaminen on erittäin vaikeaa. Pankit eivät myönnä lainaa aloitteleville yrittäjille, ja vaikka lainan saisi, korot ovat liian korkeita pienyrittäjille. Lisäksi lainojen ehdot ovat tiukkoja. Harvalla nuorella yrittäjällä on omaisuutta lainan takuuksi. Siachoonolla ja Chansalla ei ole rahaa yrityksensä mainostamiseen, joten sanaa on levitettävä Facebookin ja tuttavien avulla. Suunnitelmissa ovat myös omat internetsivut. Kilpailu on kovaa. Meidän pitää erottua muista, jotta saamme asiakkaita, Siachoono sanoo. Omalaatuisuus kannattaa Kambiti ja Mumba kannustavat nuoria luovuuteen. Pienyrittäjien ongelmana on, että kaikki perustavat samanlaisia yrityksiä. Kun yksi huomaa ystävänsä tai naapurinsa menestyneen oman yrityksen ansiosta, kolme muuta perustaa täysin samanlaisen yrityksen, Mtuka Kambiti sanoo. Hänen mielestään sambialaisten pitäisi kehittää valtavirrasta poikkeavia yrityksiä, joille olisi kysyntää myös Sambian ulkopuolella. Kenny Mumba on pyrkinyt luomaan kansainvälistä uraa. Hän on Sambian media- ja elokuva-alan nuorimpia yrittäjiä, mutta hänen osaamisensa on keskivertoa parempaa. Mumba onkin hankkinut oppinsa ulkomailta internetin välityksellä. Kambiti ja Mumba ovat palkanneet työttömiä nuoria, joissa he ovat nähneet mahdollisuuksia. Mumba on opettanut kuvausta, editointia ja äänitekniikkaa, Kambiti puutarhansuunnittelua. Haluan näyttää esimerkkiä työntekijöilleni. Kun he näkevät, mitä heistä voi tulla, he haluavat oppia lisää. Ehkä he perustavat jonain päivänä oman yrityksen, Mumba sanoo. Yrittämällä ylös ahdingosta Myös Micelo Siachoono ja Farai Chansa toivovat jonain päivänä työllistävänsä muita nuoria. Sitä ennen heidän on saatava rahaa, mainostettava yritystään ja hankittava asiakkaita. Kaikessa tässä heitä auttaa konsultti Linda Moono YEO:sta (Young Entrepreneurs Organization). Moono on työskennellyt myös Mtuka Kambitin ja Kenny Mumban kanssa. Sambia tarvitsee näitä nuoria yrittäjiä, jotka nostavat meidät ylös talousahdingosta. Me emme voi enää luottaa kehitysapuun, vaan meidän on noustava omille jaloillemme, Moono sanoo. Nuoret yrittäjät ovat samaa mieltä. Itsenäistyminen on välttämätöntä, jotta kansantalous saadaan vakaalle pohjalle. Se ei tapahdu ilman kasvukipuja, nelikko tietää. Inspiroidun, kun näen, etten yritä yksin vaan ympärilläni on itsevarmoja ja luovia nuoria yrittäjiä. Olen ylpeä siitä, että Sambian tulevaisuus on meidän käsissämme, Mumba sanoo. Kysymyksiä luokassa pohdittavaksi: Uskotko, että Mtukan, Kennyn, Micelon ja Farain yritykset pärjäävät? Miksi? Olisiko yrityksen perustaminen suomalaisnuorelle helpompaa? Miten nuorten yrittäjien arki eroaa Sambiassa ja Suomessa? Mitä Suomen ja suomalaisten tulisi tehdä kehitysmaiden hyväksi??

9 verkkopeli vie afrikkalaiseen arkeen V Adama on nigeriläis kylän ainoa sairaanhoitaja Teksti ja kuva: Hanna Koivisto Miksi teet juuri tätä työtä? Miten päädyit siihen ja vastaako se koulutustasi? Päätin jo pienenä tyttönä, että haluan sairaanhoitajaksi. Koulutuksen sain sairaanhoito-oppilaitoksessa Zinderissä täällä Nigerissä. Pidätkö työstäsi? Rakastan työtäni. Minusta on hienoa, että voin auttaa toisia ihmisiä. Sairaanhoitaja Adama Jounkailalla on harvoin lepotaukoja. Adama Jounkaila asuu runsaan 4000 asukkaan Wangal Kainassa, Nigerissä. Hänen perheeseensä kuuluvat mies ja kolmevuotias poika, jotka asuvat muutaman kymmenen kilometrin päässä alueen pääkaupungissa Dossossa. Adaman haastattelu on osa ulkoministe riön kehitysviestinnän Minun työni -sarjaa, jossa eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset vastaavat työtään koskeviin kysymyksiin. Mitä teet työksesi? Olen sairaanhoitaja. En osaa sanoa, montako tuntia viikossa työskentelen, koska työssä ei ole lepotaukoja. Asun aivan terveyskeskuksen vieressä, joten tulen aina, kun minua tarvitaan, seitsemänä päivänä viikossa. Klinikalla ei ole muita sairaanhoitajia, ainoastaan joitakin vapaaehtoisia. Riittääkö palkkasi elämiseen? Oletko perheesi ainoa elättäjä? Minulla on perhe, joten minun täytyy ostaa palkallani ruokaa, vaatteita ja tietysti kaikkea, mitä nainen nyt tarvitsee. Perheessäni on kyllä muitakin, jotka tienaavat. Oletko muuttanut tai harkinnut muuttamista työn perässä? Olen työskennellyt sairaanhoitajana tätä ennen neljässä kylässä eri puolilla Nigeriä. En voi itse valita työpaikkaani, vaan valtio lähettää minut sinne, missä minua tarvitaan. Ulkomaille en ole koskaan suunnitellut lähteväni. Mikä olisi unelmatyösi? Haluan tehdä terveysalan työtä, erityisesti minua kiinnostaa silmien terveys. Millaista työtä ajattelet tekeväsi kymmenen vuoden kuluttua? Uskon, että jatkan edelleen tämän saman ammatin parissa. Kysymyksiä pohdittavaksi: Millaista terveydenhuoltoa luulet Adaman kyläläisten saavan? Mitä puutteita siinä voi olla? Monessa kehitysmaassa valtio päättää esimerkiksi sairaanhoitajien ja opettajien sijoittumisesta. Voisiko vastaava systeemi toimia Suomessa? Miksi monet kehitysmaiden sairaanhoitajat ja lääkärit lähtevät ulkomaille töihin?

10

11 verkkopeli vie afrikkalaiseen arkeen VI Chris käy koulua Kenian maaseudulla Chris Barasa käy viidettä luokkaa Makalelen peruskoulussa Kenian maaseudulla. Hänen luokallaan on 32 oppilasta, jotka ovat iältään vuotiaita. Chris menee kouluun joka aamu jo kuudelta tai ainakin heti auringonnousun jälkeen. Jos opettajat eivät vielä silloin ole paikalla, lapset opiskelevat itsenäisesti. Chris pitää koulunkäynnistä vaikka sadekaudella koulun mutalattiat ovatkin aika märät. Englanti on yksi hänen mieliaineistaan. Yhteiskuntaopin tunneilla Chris oppii asioita Keniasta ja eri heimojen, kuten bantujen ja nilootien, kulttuureista. Matematiikkakin menettelee ja laskemista Chris pitää hyödyllisenä tulevaisuuden kannalta. Kiswahilin kielen tunnit vasta mukavia ovatkin! Niillä opettaja kertoo tarinoita esimerkiksi miehestä, joka sai taikasauvansa avulla selville, kuka oli ryöstänyt hänen kotinsa. Chris haluaa käydä koulun loppuun, jotta hän osaisi eri asioita ja saisi hyvän työpaikan. Koulu on lähellä Chrisin kotia. Ruokatunnilla alempien luokkien oppilaat käyvät kotona syömässä riisiä, teetä, banaaneja, kalaa, papuja, perunoita, puuroa tai maissia. Chrisin äiti ei aina ehdi tehdä lounasta, sillä hän on töissä koulun keittiössä ja tekee ruokaa opettajille sekä 7. ja 8. luokan oppilaille. Chris ja hänen kuudesluokkalainen siskonsa Phyllis osaavat itse kokata ugalia, bataatteja ja vihanneksia, joita kotipihalla kasvaa runsaasti. Sokeriruoko ja osa bataateista on tarkoitettu myytäväksi, mutta muut puutarhan antimet päätyvät oman perheen lautasille. Koulupäivä päättyy kello viisi. Sen jälkeen Chris auttaa äitiään kotitaloustöissä. Tekemistä riittää: piha pitää lakaista, astiat tiskata ja pellot kuokkia. Lapset myös paimentavat lehmiä ja vuohia, hakevat vettä tai vievät lypsymaidon maitomiehelle. Chris kotimajansa ulkopuolella Chrisin kotimajan kehikko on tehty puusta, seinät savesta ja katto aaltopellistä. Ikkunattoman rakennuksen pystytti hänen setänsä ystävineen kahdessa päivässä. Lattia on lehmänlannalla viimeistelty sileäksi. Chrisin isä kuoli muutamia vuosia sitten, minkä jälkeen äiti päätti palata kotikyläänsä neljän lapsen kanssa. Vanhin tytöistä on jo naimisissa, mutta asuu aika lähellä. 18-vuotias veli puolestaan muutti kahdeksannen luokan jälkeen asumaan isoäidin luokse ja harjoittelee puusepän ammattia. Chrisin ja Phyllisin lisäksi majassa asuu myös äidin nuorena kuolleen sisaren 4-vuotias poika. Keniassa moni lapsi on jäänyt orvoksi vanhempien kuoltua aidsiin. Onneksi afrikkalaiset perheet, suvut ja yhteisöt perinteisesti pitävät omistaan huolen, eikä majoissa juurikaan mietitä, ovatko kaikki lapset omia vai muiden. Mahtuupa Chrisin kotiin vielä Pussykissa, muutama kana ja lukematon määrä tipujakin. Kaksi lehmää käyskentelee pihamaalla, verkkaisesta elämänmenosta nauttien. Kysymyksiä luokassa pohdittavaksi: Miten Chrisin koulupäivä poikkeaa omastasi? Mitä tiedät Keniasta tai muista Afrikan maista? Mistä olet saanut tietosi? Teksti ja kuva: Pelastakaa Lapset

12

13 verkkopeli vie afrikkalaiseen arkeen VII Etiopialainen Abathun puolustaa lasten oikeuksia Abathun Chanie on 11-vuotias ja asuu pienessä Yewojetin kylässä Etiopiassa. Abathun käy koulua, auttaa vanhempiaan kotiaskareissa ja on koulunsa lasten oikeuksien kerhon aktiivinen jäsen. Lisäksi Abathunilla on kunnia kuulua alueen lasten parlamenttiin, johon hänet valittiin vaaleilla, joissa kaikilla lapsilla oli äänioikeus. Lasten oikeuksien kerhon jäsenet tapaavat vähintään kerran viikossa. Tapaamisissa he pohtivat, miten voisivat ratkaista ongelmia, joita etiopialaislapsilla on. Esimerkiksi koulunkäynti on monelle vain unelma: joka viides lapsi Etiopiassa ei käy koulua. Maaseudulla lapset osallistuvat maanviljelykseen ja huolehtivat kotieläimistä. Vedenhaku on erityisesti tyttöjen tehtävä jos kaivo on kaukana, siihen kuluu monta tuntia päivässä ja koulu voi jäädä käymättä. Kaupungeissa moni lapsi tekee työtä esimerkiksi kotiapulaisena. Abathun ja muut kerhon jäsenet kertovat heti opettajalle, jos he saavat tietää lapsesta, joka ei ole koulussa. Opettaja voi sitten huolehtia siitä, että lapsi saadaan opin tielle. Kerho myös hankkii koulukirjoja ja koulutarvikkeita köyhien perheiden lapsille. Vapaa-aikanaan Abathun kiertää talosta taloon ja puhuu koulunkäynnin tärkeydestä niin vanhemmille kuin lapsille. Abathun kannustaa lapsia opiskelemaan ahkerasti, kunnioittamaan vanhempiaan ja auttamaan kotitöissä. Abathun tekee mielellään kotitöitä. Joka päivä hän esimerkiksi vie perheen lehmät ja vuohet laitumelle. Abathunin äiti ja isä huolehtivat kuitenkin siitä, että kotiaskareet eivät häiritse pojan koulunkäyntiä. Aikaa pitää jäädä niin läksyjen tekoon kuin leikkiin. Kaikilla Abathunin kylän pojilla on paimensauva. Lasten oikeuksien kerho ja lasten parlamentti keräävät tietoa lasten oloista ja heihin kohdistuvista rikkomuksista. Nämä tiedot välitetään aikuisille, koska heillä on vastuu siitä, että kaikilla lapsilla on hyvä olla. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä tarpeeksi lasten oikeuksista. Abathun kertoo, että kerhon lapset tekevät näytelmiä, jotka kertovat lasten oikeuksista, eri ongelmista ja niiden ratkaisuista. Kerho esittää näitä näytelmiä muille lapsille eri kouluissa ja aikuisille esimerkiksi kylä - juhlien aikana. Abathun haluaa tulevaisuudessakin ponnistella parantaakseen niin lasten kuin aikuisten elämää. Hän haluaa että kaikki lapset saisivat käydä koulua ja olisivat terveitä. Kotikylään pitää myös saada sähköä. Abathun itse haluaa tulla professoriksi. Kysymyksiä luokassa pohdittavaksi Onko Abathun mielestäsi onnekas? Mitä tiedät lasten oikeuksista? Miten sinä voisit toimia lasten oikeuksien puolesta? Teksti ja kuva: Pelastakaa Lapset

14