Itseisarvona ihmisyys puheenvuoroja ihmisoikeuspolitiikasta

Transkriptio

1 Itseisarvona ihmisyys puheenvuoroja ihmisoikeuspolitiikasta Kansallinen SivistySliitto ry Kansallinen Sivistyliitto ry

2 Itseisarvona ihmisyys puheenvuoroja ihmisoikeuspolitiikasta Kansallinen Sivistyliitto ry

3 Copyrigh Kansallinen Sivistysliitto ry. Toimitus: Minttu Vilander Graafinen suunnittelu ja taitto: Tommi Häti, Reaktio Paino: Artprint Oy, Helsinki ISBN Kustantaja: Kansallinen Sivistysliitto ry. Helsinki 2009

4 Sisällysluettelo sivu Esipuhe 9 Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä 13 Kuntayhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen 23 Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, 29 kansalaisstatuksesta riippumatta Homo westernicus ja demokratian inflaatio 43 Yhteinen rajapinta kauppapolitiikka ja ihmisoikeudet törmäyskurssilla 51 Alle puoli valtakuntaa naisten asema maailmassa 61 Lasten äänten tulee kantautua yhteiskunnan korviin 71 Demokratian demoversio taloudellinen kasvu selättää demokratian Venäjällä

5 Esipuhe Ihmisoikeudet ovat aina ajankohtaisia. Ne kuuluvat kaikille ja kaikkialla poliittisista, taloudellisista tai sivistyksellisistä järjestelmistä riippumatta. Ihmisoikeuksien jaotteleminen tärkeysjärjestykseen on mahdotonta, sillä yhtä oikeutta ei voi käytännössä toteuttaa ilman toista. Kädessäsi oleva julkaisu käsittelee ihmisoikeusteemaa laajasti, monen eri näkökulman alla, kuten ihmisoikeuksista puhuttaessa pitääkin. Kirjan kahdeksan kirjoittajaa pureutuvat artikkeleissaan muun muassa siirtolaisuuden ongelmakohtiin, kauppapolitiikan ja ihmisoikeuksien yhdistämisen haasteisiin, naisten ja lasten asemaan Suomessa ja muualla maailmassa sekä venäläisen demokratian kehittymiseen. Meillä Suomessa tehdään maailmanlaajuisesti työtä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen puolesta. Ihmisoikeuspoliittinen aktiivisuutemme ja toimintamme johdonmukaisuus ovat kansainvälisiä valttikorttejamme. Ihmisoikeuspolitiikka on kiinteä ja erottamaton osa ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaamme ja linjauksemme ovat maailmalla yleisesti tunnettuja ja arvostettuja. Tavoitteenamme on ihmisoikeuksien johdonmukainen huomioiminen osana kaikkea poliittista päätöksentekoa: ihmisoikeudet eivät ole meille politiikan väline, vaan itseisarvo. Ihmisoikeuspolitiikkamme painopisteitä ovat jo pitkään olleet naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen sekä vammaisten oikeudet. Keskeisessä roolissa on syrjimättömyyden vastainen toiminta: jokaisella ihmisellä on taustastaan riippumatta oikeus osallistua ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä painotamme läpileikkaavasti ihmisoikeuksia, demokratiakehitystä, hyvää hallintoa ja oikeusvaltioperiaatetta. Kehitysyhteistyöhömme sisältyy myös suoraa ihmisoikeustoi- 8 Ulkoministeri Alexander Stubb ESIPUHE 9

6 mijoiden tukea, kuten oikeusvaltiokehityksen ja ihmisoikeusrakenteiden tukemista konfliktin jälkeisissä tilanteissa. Tehokkaalla ihmisoikeuspolitiikalla pyrimme maailmanlaajuisesti ennaltaehkäisemään ihmisoikeusloukkauksista johtuvaa pakolaisuutta. Globalisaatio, ilmastonmuutos ja kansainvälisen poliittisen ilmapiirin muutos ovat merkinneet uusia haasteita myös ihmisoikeuspolitiikalle. Suomelta vaaditaan uutta ajattelua, uusia argumentteja ja innovatiivisia keinoja ihmisoikeuksien edistämiseen. Ihmisoikeudet ulottuvat kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon ja jokaisella maalla, myös Suomella, on omat haasteensa, joita ratkotaan niin kansallisen kuin kansainvälisen yhteistyön kautta. YK:n merkitys ihmisoikeustavoitteiden saavuttamisessa nousee vahvasti tämän kirjan artikkeleissa. Kansainvälisen yhteistyön kannalta YK on keskeinen foorumi, joka mahdollistaa laajan keskustelun ja yhteisten tavoitteiden asettamisen. YK:n lisäksi meille hyvin tärkeäksi vaikutuskanavaksi nousee myös Euroopan unioni, jonka kautta otamme viikoittain kantaa eri puolilla maailmaa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin, käymme dialogia eri maiden kanssa ja yritämme tukea hankalissa oloissa toimivia ihmisoikeusaktivisteja. Myöskään ilman kansalaisjärjestöjen ja ulkoministeriön yhteydessä toimivan kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan IONK:in osaamista emme pystyisi tehokkaasti toteuttamaan uskottavaa ihmisoikeuspolitiikkaa. Tätä edistää myös ulkoministeriössä syksyllä 2008 aloittanut ihmisoikeus- ja demokratiasuurlähettiläs. Suomen ja ulkoministeriön toiminnan eräänlaisena peruskivenä toimii kerran hallituskaudessa tehtävä valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Seuraava selonteko valmistuu vuoden 2009 aikana; se kertoo, miten hyvin olemme ihmisoikeuspolitiikassamme pystyneet itse elämään kuten saarnaamme. Vain johdonmukainen ja pitkäjänteinen toiminta ihmisoikeuksien edistämisessä tuo kestäviä tuloksia. Tämän kirjan artikkeleiden kautta lukija voi huomata, että vuosikymmenten aikana ihmisoikeuksien eteen on tehty paljon pitkäjänteistä työtä, mutta runsaasti on vielä tekemättäkin. Antoisaa lukuhetkeä. Helsingissä helmikuussa 2009 Ulkoasianministeri Alexander Stubb ESIPUHE ESIPUHE 10 11

7 Ihmisoikeudet ovat 1990-luvulla vakiintuneet Suomen kehityspolitiikan yhdeksi päätavoitteeksi ja periaatteelliseksi lähtökohdaksi. Virallisten linjausten hyvistä tarkoitusperistä ja ihmisoikeuksia käsittelevistä kauniista juhlapuheista huolimatta ihmisoikeuksia huomioidaan yhä sattumanvaraisesti Suomen kehitysyhteistyössä, eikä ihmisoikeuksien läpileikkaavuuden toimeenpanoon tai seurantaan ole annettu tarpeeksi resursseja. Ihmisoikeustyön käytännön toteuttaminen on jäänyt kauas virallisesta priorisoinnista. Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948 sanoo: Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. (Art.1) Ihmisoikeudet ovat 1990-luvulla vakiintuneet Suomen kehityspolitiikan yhdeksi päätavoitteeksi sekä periaatteelliseksi lähtökohdaksi. Oikeusperustainen lähtökohta on ollut jo vuoden 1993 strategiasta lähtien mukana Suomen kehitysyhteistyössä. Painotus on keskeisenä myös voimassa olevassa hallitusohjelmassa aivan ulkopolitiikan linjausten alussa. Hallitusohjelmassa sanotaan, että Suomi edistää ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän kehityksen toteutumista kaikkialla maailmassa ja että hallitus edistää aktiivisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista maailmanlaajuisesti. Suomen kehityspolitiikan tärkein tavoite on ulkoministeriön mukaan köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Periaatteina ovat kehityksen taloudellinen, luonnontaloudellinen ja yhteiskunnallinen kestävyys. Vuonna 2007 hyväksytyssä Kehityspoliittisessa ohjelmassa on keskeinen ihmisoikeuspainotus. Ohjelma linjaa seuraavasti: Suomen kehityspolitiikka perustuu ihmisoikeuksien kunnioitukseen ja edistämiseen. Suomi vahvistaa kehityksen edellytyksiä ja demokratiaa aktiivisella ihmisoikeuspolitiikalla. Ihmisoikeudet ovat yksi Suomen ulko-, turvallisuus- ja kehityspolitiikan painopistealueista ja niitä edistetään johdonmukaisesti kahdenkeskisessä, monenvälisessä ja EU-yhteistyössä. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus on Suomen lähtökohta. Yhteiskunnallisen tasa-arvon sekä naisten oikeuksien ja yrittäjyyden edistämisellä on tärkeä merkitys kehittyvien maiden hyvinvoinnille ja demokratisoitumiselle. 12 Nina Suomalainen, VTM, on Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja kaudella Hän on työskennellyt kehityskysymysten, ihmisoikeuksien ja siviilikriisinhallinnan tehtävien parissa 15 vuoden ajan mm. YK:n, Etyjin, Ulkoministeriön sekä Kirkon Ulkomaanavun palveluksessa, jossa hän toimii kehityspolitiikan tehtävässä. Nina Suomalainen on kokoomuslainen vaikuttaja ja hän on mm. Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Helsingissä 2009 alkaen. Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä 13 LENITA TOIVAKKA lasten oikeudet ovat ihmisoikeuksia

8 Kehityspoliittisen ohjelman lisäksi Suomen ihmisoikeuksien ja kehityspolitiikan välistä yhteyttä linjataan yhtenä tärkeimmistä dokumenteista kunkin hallituksen Ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa, joka on seuraavan kerran tarkoitus hyväksyä vuoden 2009 alussa. Selonteko käsittelee toki monia muitakin näkökohtia ihmisoikeuksien toteutumisessa, mutta se, miten Suomen kehitysyhteistyömäärärahoilla edistetään juuri yksilönoikeuksien totetumissa maailmassa tai miten Suomen ulkopolitiikalla vaikutetaan yksilöiden oikeuksien edistämiseen, on aivan keskeinen pilari Suomen ihmisoikeuspolitiikassa. Suomen poliittiset linjaukset ovat kunnianhimoisia tavoitteita. Miten edellä mainitut juhlapuheilta kuulostavat lauseet toteutuvat Suomen kehityspolitiikassa? Missä määrin linjaukset pitävät paikkansa käytännön kehitysyhteistyössä? Miten ihmisoikeuksia käytännössä edistetään tai toteteutetaan Suomen kehityspolitiikan kautta? Mitä on aktiivinen ihmisoikeuspolitiikka kehitysmaissa? Kehityspolitiikassa on tavoitteena ensinnäkin huomioida ihmisoikeudet läpileikkaavasti, tarkoittaen, että ne niin kutsutusti valtavirtaistetaan kaikkeen kehityspolitiikkaan. Hankkeen, ohjelman tai toimenpiteen varsinainen tavoite on joku muu, mutta ihmisoikeuksien edistäminen on ohjenuorana läpi toimenpiteen. Läpileikkaavina teemoina Suomen kehityspolitiikassa on hyväksytty naisten ja tyttöjen aseman parantaminen sekä tasa-arvon edistäminen; lasten, vammaisten, alkuperäiskansojen ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien edistäminen; ja hiv/aidsin vastainen taistelu, jonka yleensä katsotaan olevan myös ihmisoikeuskysymys. Läpileikkaavuus sekä nitoo yhteen että ripottelee Termistä läpileikkaavuus tai valtavirtaistaminen on viime vuosina tullut kehityspolitiikassa asiantuntijoiden viljelemää erikoisterminologiaa. Käsitteet kehitettiin vastaamaan ongelmaan, joka syntyy, kun ihmisoikeuksia ja vaikkapa naisten oikeuksia pyritään edistämään yhteiskunnallisessa kehityksessä omina irrallisina alueinaan tai yksittäisinä irrallisina hankkeina tai ohjelmina. Todettiin, että oikeudet eivät aidosti lisäänny silloin, kun kyseiset tavoitteet joutuivat marginaaliin ja varsinainen kehitys ja päätöksenteko tapahtuivat muualla. Vähitellen alettiin todeta, että arvokkaita ja kehityksen kannalta keskeisiä tavoitteita ei pidä marginalisoida ainoastaan erillisiksi ihmisoikeus- tai naishankkeiksi. Sen sijaan esimerkiksi naisten oikeudet pyrittiin ottamaan mukaan kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa kehityksessä sekä kaikissa ohjelmissa ja kaikissa hankkeissa. Kehityshankkeissa tämä yleensä tehtiin niin, että naisten oikeuksien ollessa kyseessä hankkeiden tavoitteissa ja toimeenpanossa oli linjattava, miten hanke vaikuttaa naisiin ja naisten aseman paranemiseen tai miten suunnittelussa ja toimeenpanossa ovat naiset olleet mukana. Laajemman ihmisoikeusnäkemyksen valtavirtaistaminen tarkoitti periaatteessa, että tavoitteissa ja toimeenpanossa oli harkittava, miten ihmisten erilaiset oikeudet edistyvät hankkeen kautta. Läpileikkaavien teemojen yhteydessä mainitaan usein myös demokratia ja oikeusvaltioperiaate. Näiden kahden tavoitteen ja periaatteen katsotaan olevan tavoiteltavan arvoisia nimenomaan niiden ihmisoikeuksiin liittyvän yhteyden vuoksi, toisin sanoen demokratia on kannatettavaa siksi, että yksilöiden yhtäläiset oikeudet toteutuvat. Sama ajatuskulku nostetaan oikeusvaltioperiaatteen perusteluksi. Näin onkin, mutta todellisuudessa molemmilla on myös itseisarvo inhimillisesti kestävän kehityksen edesauttajana ja keskeisenä edellytyksenä. Kehityksen köyhyyden vähenemisen ja ihmisten tilanteen paranemisen oletetaan oleva kestävää ja pysyvää vain, jos myös oikeusvaltion periaatteet toteutuvat kyseisessä maassa, ja jos kansalaisilla on demokratian periaatteiden mukaisesti mahdollisuus itse päättää omista asioistaan. Paitsi läpileikkaavuudella, ihmisoikeuksia toteutetaan kehityspolitiikan kautta myös erityisillä ihmisoikeushankkeilla, joiden ensisijaisena tavoitteina on ihmisoikeuksien edistäminen tai parempi toteutuminen kumppanimaassa. Lisäksi ihmisoikeuksia voidaan edistää ehdollistamalla muuta kehitykseen annettava tukea siihen, onko kyseisen kumppanimaan politiikka ihmisoikeusmyönteistä sekä ylipäänsä pyrkiä vaikuttamaan poliittisen toiminnan tai dialogin kautta siihen, että maa toteuttaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Joskus läpileikkaavuus on kuitenkin tarkoittanut, että läpileikattava asia kuten naisten oikeudet tai ihmisoikeudet ripotellaan suunnitelmissa tasaisesti läpi hankkeen tai ohjelman: tämän mukaan hanke edistää myös naisten oikeuksia tai ohjelmassa on periaatteena ihmisoikeuksien kunnioitus. Käytännössä läpileikkaava teema, vaikkapa naisten oikeudet on saattanut kuitenkin vaikuttanut vain minimaalisesti hankkeen suunnitteluun, toteutukseen tai tuloksiin, puhumattakaan, että naiset olisivat itse mukana hankkeen eri vaiheissa päätöksentekijöinä ja toteuttajina. Suomen ulkoministeriö teetti vuonna 2008 arvion läpileikkaavien teemojen huomioinnista kehityspolitiikassa kolmessa pitkäaikaisen kumppanuuden maassa, joita olivat Nepal, Nicaragua ja Sambia. Arvio totesi, että ihmisoikeuksia huomioidaan yhä sattumanvaraisesti Suomen kehitysyhteistyössä eikä ihmisoikeuksien läpileikkaavuuden toimeenpanoon tai seurantaan ole annettu tarpeeksi resursseja. Politiikkatasolla kaikki poikkileikkaavat teemat ovat hyvin esillä, vaikkakin painotukset vaihtelevat. Kumppanimaiden kanssa käytävien keskustelujen sisältö, jonka mukaan maat ilman muuta huomioivat ihmisoikeudet, saattaa heijastaa ennemmin maiden miellyttämisenhalua kuin todellista tilannetta. On myös todettu, että toimenpiteiden käytännön suunnitteluun tehdyissä ohjeistoissa käsitellään valtavirtaistamista ainoastaan naisten ja miesten tasa-arvokysymyksissä, ei laajemmissa ihmisoikeus- 14 Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä 15

9 Poliittisissa linjauksissa ihmisoikeudet ovat tärkeitä ja juhlapuheissa ne nostetaan prioriteetteihin. Käytännössä niiden toteuttamiseen on nähty liian vähän vaivaa ja niiden oletetaan jotenkin toteutuvan itsekseen. kysymyksissä, minkä lisäksi läpileikkaavat teemat tulevat vain harvoin esille toimeksiannoissa. Myös toteutusta on ollut vaikea seurata käytännössä. Läpileikkaavuutta on vaikea tai mahdoton toteuttaa, jollei siihen tehdä käytännön ohjeita, yhteneviä malleja ja toteutusta seurata ja arvioida. Ulkoministeriön mukaan valtavirtaistamisessa on yhä vahva painotus, vaikka käytännön toteutuksessa on haasteita. Järjestössä, kuten EU ja OECD, on alettu tehdä yhteistyötä, jotta löydettäisiin yhteisiä käytäntöjä ja ohjeistusta. Esimerkkinä ohjeistuksesta on Suomen vastikään julkaistu toimintasuunnitelma koskien YK:n päätöslauselmaa 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus. Toimintasuunnitelmassa, joita on vasta tehty muutamassa maassa, kuten Suomen lisäksi Norjassa, pyritään konkreettisesti valtavirtaistamaan naisten oikeuksia rauhantyöhön sekä kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Erityiset ihmisoikeushankkeet ja muut toimenpiteet Ihmisoikeuksia on perinteisesti pyritty edistämään kehityspolitiikan kautta myös erillisillä ihmisoikeushankkeilla tai ohjelmilla. Näillä kohdistetaan toimia nimenomaan ihmisoikeuksia tukevien rakenteiden perustamiseen tai kehittämiseen, kansainvälisten ihmisoikeusnormien hyväksymiseen kehitysmaissa ja paikallisen lainsäädännön harmonisoimiseen kansainvälisten periaatteiden ja standardien kanssa. Erillisillä hankkeilla voidaan myös tukea paikallisia ruohonjuuritason toimia, vaikkapa kansalaisjärjestöjen tekemänä, tai ihmisoikeusaktivistien roolia, jotka joskus toimivat omassa maassaan jopa henkensä uhalla. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi vuonna 2008 yksityiskohtaisesti kehitysyhteistyön läpileikkaavia tavoitteita sekä kahdenvälisessä ohjelma- ja hankeyhteistyössä, kansalaisjärjestöyhteistyössä ja Suomen vaikuttamisessa ja työnjaossa monenkeskisessä ja EY-yhteistyössä. Tavoitteista arvioitiin muun muassa naisten ja tyttöjen oikeuksien, sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon sekä vammaisten oikeuksien ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien edistämistä. Arviossa todettiin, että vaikka Suomen toiminta läpileikkaavien tavoitteiden edistämiseksi on politiikkatasolla ollut pääosin asianmukaista ja riittävää, käytännön tasolla politiikkatavoitteet ovat toteutuneet vain osittain ja teemojen painoarvo on jopa laskenut. Molempien mainittujen arvioiden tulokset heijastavat hyvin tilannetta. Poliittisissa linjauksissa ihmisoikeudet ovat tärkeitä ja juhlapuheissa ne nostetaan prioriteetteihin. Käytännössä niiden toteuttamiseen on nähty liian vähän vaivaa ja niiden oletetaan jotenkin toteutuvan itsekseen. Myös kriisinhallinnan, rauhanturvaamisen ja konfliktien jälkeisen jälleenrakentamisen toimissa ihmisoikeuksien edistämisellä on tärkeä rooli. Edellä mainittu naisten aseman valtavirtaistaminen liittyy rauhantyöhön eri muodoissaan, mutta ihmisoikeudet tulisi nähdä kaikessa kriisinhallinnassa ja jälleenrakentamisessa aivan keskeisenä tekijänä. Liian usein kriisinhallinnan toimijat, esimerkiksi sotilaalliset kriisinhallintajoukot tai jopa jälleenrakennuksesta vastaavat kansainvälisen järjestöt, toimivat ikään kuin vakuumissa, joissa paikallisilla ihmisillä on vain häiriötekijän rooli muuten hyvin suunnitellussa logistisessa operaatiossa. Paikalliset toimijat saattavat lisäksi olla kyseisistä operaatioista montaa mieltä, eivätkä heidän kriittiset näkemyksensä aina ole mieleen kansainvälisille jälleenrakentajille. Kuitenkaan mikään sotilaallinen kriisinhallintatoimenpide, rauhanneuvottelut tai jälleenrakennustoiminta ei voi olla tuloksiltaan kestävä, mikäli paikallisten ihmisten oikeudet eivät ole olennaisena tekijänä niiden suunnittelussa, suuntaamisessa ja toimeenpanossa. Viimekädessähän tavoitteena on aikaansaada demokraattinen hallinto ja oikeusvaltio, joka ei voi koskaan rakentua yksinomaan ulkopuolisten toimijoiden varaan. Valtavirtaistamisen käsitteestä onkin viime vuosina noussut kritiikkiä. Jos sitä ei ole määritelty konkreettisiksi tavoitteiksi ja toimiksi, ei valtavirtaistamista osata tehdä, eikä tehdyillä toimenpiteillä saada aikaan tuloksia. Toisaalta on kuitenkin todettava, että mikäli valtavirtaistaminen korvataan erillisillä interventioilla, ei päästä rakenteiden muuttamiseen. Liian usein kriisinhallinnan toimijat toimivat ikään kuin vakuumissa, joissa paikallisilla ihmisillä on vain häiriötekijän rooli muuten hyvin suunnitellussa logistisessa operaatiossa 16 Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä 17

10 Oikeuksien jakamattomuus ja poliittinen ehdollistaminen Ihmisoikeuksien edistämisen lähtökohtana pitäisi olla ihmisoikeuksien jakamattomuus. Suomen ulkoministeriön mukaan Suomen linjana on painottaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien tasavertaista asemaa kansalais- ja poliittisten oikeuksien kanssa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi oikeutta ruokaan sekä puhtaaseen veteen ja sanitaatioon. Nämä ovat asioita, jotka ovat elintärkeitä äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten oikeuksien toteutumiselle. Voi kuitenkin myös kysyä, keskittyykö Suomen kehitysyhteistyö liikaa tai ainoastaan - talous-, sosiaali- ja koulutushankkeisiin, ja uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa korkealle prioriteettilistalla nousseisiin vesi-, metsä-, energia- ja maatalousohjelmiin, siinä kun muissa Pohjoismaissa poliittiset- ja kansalaisoikeudet, kuten sananvapaus, ovat ihmisoikeustoimien keskiössä. Kansalais- ja poliittisten oikeuksien edistäminen kehityspolitiikan keinoin on joskus vaikea ja ristiriitainenkin tavoite. Yhtäältä voidaan todeta, että kyseiset oikeudet ovat edellytyksiä kestäville kehitystuloksille. Ilman demokraattista päätöksentekoa kehityksen hedelmät suosivat vain osaa väestöstä, eikä kyseisen kansan aitoja kehitystarpeita voi identifioida ilman kaikkien tai ainakin suuren osan - mahdollisuutta osallistua niiden määrittelyyn. Toisaalta monet kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt kokevat, että poliittisista oikeuksista puhuminen vaarantaa niiden mahdollisuuden tehdä kehitystyötä paikallisesti, kyseisen autoritaarisen hallinnon valvoessa etujaan ja valtaansa. Poliittisten oikeuksien ja varsinkin paikallisten toimijoiden kytkeminen toimiin saattaa suoranaisesti vaarantaa myös paikalliset ihmiset. On myös tapauksia, joissa avunantajavaltio ehdollistaa apuaan tilanteissa, jossa ihmisoikeudet eivät toteudu joko kumppanimaan tahallisten toimenpiteiden vuoksi tai johtuen sen kykenemättömyydestä turvata niitä esimerkiksi konfliktilanteissa. Avun epääminen vaikuttaa kuitenkin epäilemättä eniten juuri heihin, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Usein tosin avun epääminen kohdistetaan pitkäaikaiseen kehitystyöhön, kun taas humanitaarinen eli hätäapu jatkuu. Esimerkkinä Suomen katkaisemista kehitystoimista olivat muutama vuosi sitten Nepalin kehityshankkeiden suunnittelu ja toimeenpano maassa vallinneen maoistikapinan aiheuttaman epäselvän poliittisen tilanteen vuoksi. Samalla tavoin saattavat vaikuttaa tietyt sanktiot, esimerkkinä kansainvälinen Irakin öljysaarto, joka kuitenkin vaikutti eniten kaikista haavoittuvaisinten henkilöiden kuten lasten, vanhusten ja sairaiden irakilaisten tilanteeseen. Avunantajavaltio voi ehdollistaa apuaan tilanteissa, jossa ihmisoikeudet eivät toteudu joko kumppanimaan tahallisten toimenpiteiden vuoksi tai johtuen sen kykenemättömyydestä turvata niitä esimerkiksi konfliktilanteissa. Avun epääminen vaikuttaa kuitenkin epäilemättä eniten juuri heihin, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Keskittyykö Suomen kehitysyhteistyö liikaa tai ainoastaan talous-, sosiaali- ja koulutushankkeisiin sekä vesi-, metsä-, energia- ja maatalousohjelmiin, siinä kun muissa Pohjoismaissa poliittiset- ja kansalaisoikeudet, kuten sananvapaus, ovat ihmisoikeustoimien keskiössä? Suomi on mielellään ollut toteuttamassa poliittisesti vaarattomia ja helpohkoja kehityspolitiikan ihmisoikeuslinjauksia. Vaikka naisten oikeudet ovat kehityspolitiikassa aivan keskeinen komponentti, niiden, samoin kuin vammaisten ja lasten oikeuksien edistäminen lienee helpoimpia ja vähiten ristiriitoja aiheuttavaa useimmissa maissa. Niissä harvoin ollaan eri mieltä, vaan kaikki voivat yhdessä kuorossa todeta miten naisten, lasten ja vammaisten kohtalo on inhimillinen kysymys ja siksi korjattava pikimmiten. Voikin kysyä, onko Suomi tässä suhteessa omaksunut helpon, ikuisen puolueettomuutensa värittämän ja siis vaarattoman tien, jotta ei jouduta mahdollisesti kiistoihin kumppanimaiden kanssa? Vaikeampia kysymyksiä, kuten etnisten vähemmistöjen asema, sukupuolisten vähemmistöjen syrjiminen, sananvapauden ja poliittisten oikeuksien turvaaminen sekä naisten kohdalla sukupuolielin- 18 Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä 19

11 Voidaan kysyä, onko Suomi omaksunut kehityspolitiikan ihmisoikeuslinjauksissaan helpon, ikuisen puolueettomuutensa värittämän ja siis vaarattoman tien? Aito politiikan priorisointi näkyy aina myös resursseissa. Ihmisoikeuksien edistämiseen Suomen kehityspolitiikassa olisi siksi uhrattava enemmän aikaa, rahaa ja henkilöresursseja. Näillä olisi saatava aikaan ohjeistukset käytännön lähetysmistavalle, toimeenpanomallit ja kehitettävä parempia mittareita sille, miten ihmisoikeuksien priorisointia todennetaan. Olisi myös keskusteltava tavoitehakuisemmin siitä, mikä on Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan tavoite ja etenkin, mikä tuo tavoite on suhteessa kehitykseen ja kehityspolitiikkaan. Olisi puntaroitava tarkemmin ihmisoikeusorientoituneen politiikan riskit sekä motiivit. Riskejä kenties on, mutta jos vilpitön periaatteemme on ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden takaaminen, emme voi aina piiloutua politiikastamme mahdollisesti koituneiden hankaluuksien taakse. ten silvonnan lopettaminen perinteenä, on vähän käsitelty, saati tuotu, Suomen kehityspolitiikan linjauksiin. Ulkopolitiikan puolella tosin kyseisiä asioita joskus nostetaan esiin eri maiden kanssa. Aito priorisointi näkyy resursseissa Ihmisoikeudet ovat näkyneet Suomen kehityspolitiikan virallisissa linjauksissa jo vuosia. Niiden toteuttaminen on kuitenkin, kuten yllä todettiin, jäänyt kauas virallisesta priorisoinnista. Läpileikkaavuus ei selvästikään ole toteutunut odotetusti teoissa ja tuskin siksi tuloksissakaan. Ihmisoikeushankkeita tuetaan, mutta ennemmin helpompia ja kaikille helposti hyväksyttäviä oikeuksia, kuin mahdollisia poliittisia ristiriitojakin aiheuttavia. Ihmisoikeuksia harvoin nostetaan kovin merkityksellisesti esille kehitysmaiden kanssa tehtävässä poliittisessa yhteydenpidossa. Voidaankin kysyä, onko ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus todella aivan aidosti Suomen lähtökohtana? Alustavat merkit Suomen uuden kehityspoliittisen ohjelman toteuksesta eivät anna täysin vakuuttavaa kuvaa asiasta, vaikka ohjelman teksti sisältääkin vahvat ihmisoikeuksien edistämisen tavoitteet. 20 Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä Nina Suomalainen: Juhlapuheista käytännön haasteisiin ihmisoikeudet suomalaisessa kehitysyhteistyössä 21

12 22 Kehitysyhteistyössä kunnilla on keskeinen tehtävä julkisten peruspalveluiden järjestäjänä ja paikallisen päätöksenteon mahdollistajana. Kuntatason päätökset ja toiminta vaikuttavat eniten ihmisten elämään ja palvelutasoon. Pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelmalla edistetään suomalaisten ja afrikkalaisten kuntien konkreettisia yhteistyöhankkeita, joissa painotetaan vastavuoroisuutta ja molemminpuolista oppimista. Etelän kunnat saavat yhteistyön kautta suomalaista kunnallista tietotaitoa samalla, kun pohjoisessa opitaan paremmin ymmärtämään yhteisöllisyyttä ja monikulttuurisuutta. Saija Äikäs-Idänpään-Heikkilä, 40, on Kokoomuksen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri vastuualueenaan kuntapolitiikka. Hän toimii myös kokoomuksen kunnallis- ja aluepoliittisen toimikunnan sihteerinä. Vuodesta 2005 Äikäs-Idänpään-Heikkilä on ollut Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Koulutukseltaan Saija Äikäs-Idänpään-Heikkilä on oikeustieteen kandidaatti ja MBA. Kuntayhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen YK:n listauksen mukaan Afrikan maat laahaavat edelleen perässä inhimillistä kehitystä mitattaessa. Tulos koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, lukutaidosta, koulutuksesta ja elintasosta sekä tasa-arvosta. Positiivista kehitystä Afrikan maissa on kuitenkin tapahtunut etenkin koulutus- ja terveydenhuolto-sektoreilla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana: lapsikuolleisuus on köyhimmissä maissa puolittunut, aliravitsemus vähentynyt kolmanneksen ja koulutusta vaille jääneiden lasten määrä supistunut puolesta alle neljännekseen. Paljon on kuitenkin vielä tehtävissä. Kehitysyhteistyötä mietittäessä ja järjestettäessä, on tärkeä huomata, että kunnilla on keskeinen tehtävä julkisten peruspalveluiden järjestäjänä ja paikallisen päätöksenteon mahdollistajana. Valtio raamittaa kuntien toimintaa lainsäädännöllä ja budjettitoimenpitein, mutta kuntatason päätökset ja toiminta vaikuttavat eniten ihmisten elämään ja palvelutasoon. Kunnan virka- ja luottamusmiehet ovat parhaita asiantuntijoita esimerkiksi siinä, kuinka neuvola- tai kirjastopalvelut kannattaisi järjestää. Kuntien kehitysyhteistyö perustuukin tämän tietotaidon siirtämiseen ja välittämiseen Afrikan kuntiin. Suomen kunnissa olevaa tietoa, taitoa ja osaamista viedään suoraan paikan päälle. Kuntayhteistyön tavoitteena ovat kestävät tulokset ja köyhyyden vähentäminen. Monilla Suomen kunnilla on ollut jo pitkään yhteistyötä perinteisen ystävyyskaupunki- tai kummikuntatoiminnan muodossa. Poiketen näistä pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelmalla pyritään edistämään konkreettisia yhteistyöhankkeita tasa-arvoisesti, painottaen molemminpuolista oppimista. Projektien ja yhteistyön avulla katetaan käytännön hankkeita peruspalveluiden parantamiseksi, hyvän hallinnon edistämiseksi ja kuntalaisten osallisuuden lisäämiseksi. On huomattava, ettei kuntien kehitysyhteistyössä puhuta kehitysmaista vaan etelästä: tavoitteena on tasapuolinen ja vastavuoroinen toiminta kahden tai useamman pohjoisen ja etelän kuntien välillä. Molemmilla on mahdollisuus nähdä oman kunnan käytännöt uudesta näkökulmasta. Kuntayhteistyö on vuodesta 2004 lähtien sisältynyt myös Suomen kehityspoliittiseen ohjelmaan.ulottaminen kaikille. Saija äikäs-idänpään-heikkilä: Kuntayhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen 23

13 Kuntien on todettu olevan keskeisessä asemassa kehitysyhteistyössä, koska paikallishallinnot vastaavat niistä palveluista, joiden olemassaolo on edellytys YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi: mm. äärimmäisen nälän ja köyhyyden poistamiseksi ja peruskoulutuksen ulottamiseksi kaikille. Ehkäpä tärkeimpänä eroavaisuutena perinteiseen kehitysyhteistyöhön on juuri se, että hyviä, uusia toimintatapoja siirtyy molempiin suuntiin. Projektien tarkoituksena on, että myös pohjoinen on vastaanottavana osapuolena. Ohjelmaan osallistumisen myötä Suomen kunnissa opitaan, miten kunnallishallintoa toteutetaan eri maissa. Vertailukohdat mahdollistavat eri vaihtoehtojen näkemisen ja erilaisilla ratkaisumalleilla voidaan kehittää omaa toimintaa. Hyvänä esimerkkinä on Lahden ja eteläafrikkalaisen Bojanalan Platinumin -seutukunnan yhteistyö, missä Lahti pyrkii käyttämään Bojanalan kokemuksia omien johtamisjärjestelmiensä uudistamiseen. Nämä kunnat ovat tehneet myös ympäristöyhteistyötä jo yli kymmenen vuoden ajan. Projektien aikana on havaittu, että etelän kunnilla on paljon arvokasta osaamista, kuten yhteisöllisyyden ja monikulttuurisuuden ymmärtämistä, jota voidaan soveltaa myös paikallistasolla Suomessa. Kansainvälinen toiminta on kunnille yhä tärkeämpää. Pohjoinen-etelä -ohjelma mahdollistaa asiantuntijayhteistyön ja kulttuurillisen kanssakäymisen aiempaa syvemmällä tasolla. Aktiivinen kommunikointi yhteistyön aikana on tärkeää projektin onnistumiseksi. Monet kunnat ovat laatineet kansainvälistymisstrategiansa ja pohjoinen-etelä -kuntayhteistyö tukeekin hyvin kuntien kansainvälistymistavoitteita. Aidon vuorovaikutuksellisen kansainvälisen yhteistyön avulla myös suvaitsevaisuus lisääntyy. Näin molemmat osapuolet hyötyvät ohjelmaan osallistumisesta. maan haetaan Kuntaliiton kautta ja hakijoina voivat olla kunnat, kaupungit sekä muut paikallishallinnon edustajat, esimerkiksi kuntayhtymät ja maakuntien liitot. Etelässä puhutaan usein piirikunnista (district). Afrikassa kuntien tehtävät riippuvat voimakkaasti, mistä kunnasta on kyse. Tärkeää onkin, että projektiin osallistuva Suomen ja Afrikan kunta suunnittelevat yhdessä, millainen yhteistyö palvelee parhaiten kyseisten kuntien tarpeita ja tavoitteita. Maailmanlaajuiset kriisit, kuten finanssikriisi ja ilmastonmuutos, vaikuttavat ihmisten arkeen maailman jokaisessa kunnassa, mutta ne iskevät kovimmin jo ennestään heikommilla kantimilla oleviin. Siksi kuntien kehitysyhteistyölle on vankka tilaus ja suomalaisissa kunnissa kiinnostus asiaan on viime vuosina potentiaalisesti lisääntynyt. Tulevalle sopimuskaudelle kiinnostusta löytyi yli 40 kunnasta. Maailmanlaajuiset kriisit vaikuttavat ihmisten arkeen maailman jokaisessa kunnassa, mutta ne iskevät kovimmin jo ennestään heikkoihin. Siksi kuntien kehitysyhteistyölle on vankka tilaus ja suomalaisissa kunnissa kiinnostus yhteistyöhön on viime vuosina lisääntynyt. Yhteistyöohjelman pilottivaiheessa vuosina Suomesta oli mukana 6 kuntaa ja määrärahoja myönnettiin noin miljoona euroa. Seuraavalla sopimuskaudella vuosina mukana oli 13 kuntalinkitystä siten, että esimerkiksi 2-3 suomalaista kuntaa ovat yhdessä mukana samassa projektissa. Kaudella on mukana 14 linkitystä ja myönnettyjä varoja on 5 miljoonaa euroa. Projektien etenemisen raportoinnin myötä Ulkoasiainministeriö saa tiedon myös, mitä varoja etelän puolelta hankkeeseen on varattu. Sopimuskausi kestää 1-3 vuotta ja merkityksellistä on, että suurin osa aloittaneista kunnista on edelleen jatkanut yhteistyötä. Ohjelma on siis koettu hyödylliseksi molemmin puolin. Ohjelma kannustaa verkostoitumaan Kuntaliiton koordinoimalla ja Ulkoasiainministeriön rahoittamalla pohjoinen-etelä -yhteistyöohjelmalla kunnat voivat yhdessä edistää omaa yhteiskunnallista, taloudellista ja ympäristöllistä kehitystään. Ohjelman maantieteellisenä rajana etelässä on Saharan eteläpuolinen Afrikka. Mukaan ohjel- Yhteistyön kautta Suomen kunta ei verkostoidu ainoastaan etelän kunnan kanssa, vaan myös muiden suomalaisten kuntien ja organisaatioiden kanssa linkittymisen kautta. Esimerkiksi Tuuloksen, Lammin, Kalvolan ja Rengon kunnat tekevät yhteistyötä kenialaisen Nakurun kaupungin kanssa. Usein tärkeä osallistumisen ehto onkin, että useampi kunta yhdessä tukee asiaa. Kuntien verkostoituminen on lisääntynyt toiminnan myötä ja ohjelman kautta kaupungit ovat myös verkostoituneet maaseutualueiden kanssa. Yhteistyöstrategioita, jotka määrittävät kaupungin ja maaseudun välisiä suhteita, on laadittu tiiviimmän kanssakäymisen myötä. Elinkeinoelämän tukeminen on myös yksi pohjoisen 24 Saija äikäs-idänpään-heikkilä: Kuntayhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen Saija äikäs-idänpään-heikkilä: Kuntayhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen 25

14 ja etelän kuntien yhteistyömuodoista. Pienten- ja keskisuurien yritysten tukeminen yhteistyökunnissa piristää toimintaa kuntien yritysten välillä ja luo uusia elinkeinoelämän suhteita. hön osallistumalla pohjoinen osapuoli Vantaa on osoittanut, millaista toimintaa se pitää tärkeänä. Tätä kautta kunnalle on tullut myös positiivista mainetta kansainvälisenä toimijana. Käytännön esimerkki yhteistyökohteesta Vantaa Windhoek (Namibia) Pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyö voimistaa oikeudenmukaista kehitystä Suomen kuntien tehtävät ovat maailmanlaajuisessa vertailussa varsin mittavat. Suomen kunnat vastaavat kattavasti peruspalveluiden järjestämisestä opetuspalveluista kunnallistekniikkaan. Kunnissa on näin asiantuntemusta ja erityistä taitoa hoitaa näitä kaikissa eri maissa tarvittavia palveluita. Pohjoinen-etelä -yhteistyötä tehdäänkin useilla toimialoilla, kuten sosiaali-, terveys, opetus-, kunnallistekniikka-, infrastruktuuri-, ympäristö-, kulttuuri-, elinkeino- ja kirjastoaloilla. Vuonna 2002 päivähoito siirtyi Namibiassa ensimmäistä kertaa valtiolta kuntien vastuulle. Mukana auttamassa oli myös Vantaan kaupunki, joka on tehnyt tiivistä yhteistyötä niin varhaiskasvatuksen, elinkeinoelämän kehittämisen, kuin kirjastopalveluidenkin sektoreilla namibialaisen Windhoekin kaupungin kanssa. Päiväkotiasioissa Windhoek halusi apua niin päivähoitostrategian laadinnassa, kuin itse päiväkotien rakennusten suunnittelemisessa ja rakentamisessa. Windhoekin päivähoitotoiminta oli siihen asti järjestetty muun muassa autotalleissa, missä kerrallaan yli 300 lasta olivat viettäneet päiväkotipäiviään kouluttamattoman henkilökunnan valvoessa heitä. Projektin myötä laadittiin varhaiskasvatuksen strategia ja kunta alkoi järjestää yliopiston kanssa koulutusta lastenhoitajille. Päiväkoteja rakennettiin, kaikki Windhoekin kaupungin rahoittamana, minkä lisäksi perustettiin yksi mallipäiväkoti, jonne pääsi tutustumaan päivähoidon pedagogiikkaan ja toimintaan. Esimerkin avulla haluttiin näyttää, millaista päiväkotitoiminnan tulisi olla kaupungin ylläpitämissä päiväkodeissa. Tärkeää hankkeessa oli, että projektiin osallistui Vantaan puolelta virkamiesten lisäksi luottamushenkilöitä, mikä osaltaan vahvisti pohjoinen-etelä -yhteistyössä tärkeänä pidettyä paikallisdemokratian tuntemusta ja vuorovaikutusta. Vantaa-Windhoek on hyvä esimerkki toimivasta ja laaja-alaisesta kuntayhteistyöstä etelän ja pohjoisen kuntien välillä. Windhoekille yritystoiminta on tärkeää, joten yhteistyön kautta paikallista elinkeinoelämää on pyritty vahvistamaan yrityshautomotoiminnalla ja elinkeinostrategian laatimisella. Lisäksi kehitteillä on ollut toimenpiteitä nuorten yrittäjyyden lisäämiseksi ja laadun parantamiseksi. Hankkeen yhteydessä on järjestetty muun muassa suunnittelutyöpajoja, joiden avulla nuoria voidaan auttaa aloittamaan yritystoimintaa, sekä Vantaalla että Windhoekissa. Molemmissa kaupungeissa yhteistyön sisältöalueet on valittu siten, että ne hyödyttävät molempia osapuolia. Yhteistyö- Koordinaatio muiden pohjoismaiden sekä EU-maiden kesken kuntien kehitysyhteistyössä on lisääntynyt viime vuosina. Myös Euroopan Komissio haluaa olla vahvasti tukemassa pohjoisen ja etelän paikallishallintojen yhteistyötä. Työtä tehdään, mutta tahti on riittämätön YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Näitä tavoitteita ovat muun muassa äärimmäisen nälän ja köyhyyden poistaminen, peruskoulutuksen ulottaminen kaikille ja globaalin kumppanuuden aikaansaaminen kehityksen edistämiseksi. Kuntien on todettu olevan keskeisessä asemassa kehitysyhteistyössä, koska paikallishallinnot vastaavat niistä palveluista, joiden olemassaolo on edellytys YK:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuntayhteistyö ei pyri luomaan riippuvuussuhteita, vaan se pyrkii tasa-arvon, molemminpuolisen oppimisen ja vuorovaikutuksen kautta kasvattamaan osaamista niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Yhteistyön avulla on mahdollisuus sekä konkreettisesti että asennetasolla edistää globaalia kumppanuutta paikallishallintojen kesken. Kansainvälisten prosessien ja riippuvuussuhteiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta voidaan edistää oikeudenmukaista kehitystä maailmanlaajuisesti. Pohjoinen-etelä -kuntayhteistyöllä on mahdollisuus sekä konkreettisesti että asennetasolla edistää globaalia kumppanuutta paikallishallintojen kesken. Kuntayhteistyö ei pyri luomaan riippuvuussuhteita, vaan se pyrkii tasa-arvon, molemminpuolisen oppimisen ja vuorovaikutuksen kautta kasvattamaan osaamista niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Uskoisinkin, että kuntien kehitysyhteistyöllä on pitkä ja menestyksekäs tulevaisuus. Pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelmaan käytetyillä suhteellisen pienillä resursseilla ja suorilla kontakteilla on mahdollisuus saada paljon aikaiseksi kuntien paikallishallinnon osaamisen vahvistamiseksi Afrikassa. Ihminen ihmiselle vuorovaikutteisesti. 26 Saija äikäs-idänpään-heikkilä: Kuntayhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen Saija äikäs-idänpään-heikkilä: Kuntayhteistyö mahdollistaa molemminpuolisen oppimisen 27

15 Monet siirtolaisia koskevat ihmisoikeuskysymykset nousevat syrjinnän ja rasismin pohjalta ja liittyvät usein integraatioon ja kulttuuriidentiteettiin. Yhteiskuntaan sopeutuminen tuo esiin monia vaikeita päätöksentekoon vaikuttavia kysymyksiä. Tulisiko siirtolaisilta vaatia yhteiskuntaan sulautumista ja kuinka suuressa määrin Suomen tulisi isäntämaana tunnustaa kulttuurien ja arvojen monimuotoisuus? Johtaako virallinen integraatio arvojen sulautumiseen esimerkiksi islamilaisissa yhteisöissä? Miten siirtolaisen velvollisuus kunnioittaa suomalaista kulttuuri-identiteettiä tulisi tulkita silloin, kun arvot ovat ristiriidassa keskenään? Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta Kulttuurien monimuotoisuudesta on nopeasti tulossa normi useimmilla Euroopan alueilla. Myös heillä, joilla on vain vähän kiinnostusta vieraita kulttuureita kohtaan ja jotka ovat vain vähäisessä määrin innokkaita kommunikoimaan muiden kuin oman kulttuurinsa edustajien kanssa, on nyt vastassaan jokapäiväisiä tilanteita joissa vaaditaan kulttuurien välistä kanssakäymistä. Suomalainen yhteiskunta on kokemassa samanlaista muutosta. Viime vuosikymmenien taloudelliset ja poliittiset muutokset ovat vaikuttaneet kulttuurisen monimuotoisuuden kasvuun ja tämä suuntaus todennäköisesti vain jatkuu ja laajenee seuraavien vuosien aikana. Tämä artikkeli tarkastelee siirtolaisten tilannetta ihmisoikeuksien suhteen. Lähtökohtana on, että kunnioitus ihmisoikeuksia kohtaan ja lakien ja keskeisten työstandardien noudattaminen ovat olennaisia poliittisen tasapainon ja yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen kannalta. Globalisaatio on edesauttanut tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaata liikkuvuutta, mutta esteet etenkin kouluttamattoman työvoiman liikkuvuudelle säilyvät. Monissa tapauksissa kansainvälisen lainsäädännön määräämät oikeudet koskien säännöllisiä ja epäsäännöllisiä siirtolaisia poikkeavat suuresti vaikeuksista, joita siirtolaiset kohtaavat maissa, joissa he asuvat, työskentelevät ja joiden kautta he matkustavat. Epäsäännöllisillä siirtolaisilla tarkoitetaan esimerkiksi turvapaikanhakijoita, joilta on evätty pääsy maahan. Ero hallitusten sopimien periaatteiden ja yksilöiden kohtaaman todellisuuden välillä korostaa siirtolaisten haavoittuvuutta arvokkuuden ja ihmisoikeuksien saralla. Yhteiskunnan muukalaiset ovat haavoittuva ryhmä 28 Radu Szekely, FM, on kulttuurienvälisen viestinnän lehtori ja kansainvälisen toiminnan koordinaattori Västra Nylands folkhögskolassa, Karjaalla. Hän on vetänyt kymmenen vuoden ajan lukuisia kansainvälisiä projekteja, mm. TEACh - Teaching European Active Citizenship, jonka Euroopan Komissio on nimittänyt vuoden 2007 Success Story:ksi. Kiinnostuksen kohteisiin kuuluu EU:n historia ja kehitys, politiikka ja erityisesti maahanmuuttopolitiikka, kielet ja kielitieto, kansainvälistymistyö. Radu Szekely on toiminut vuodesta 2008 lähtien Kansalliset Maahanmuuttajat - KAMUT ry:n puheenjohtaja Siirtolaisten erityinen haavoittuvuus juontaa juurensa siitä, etteivät he ole sen maan kansalaisia, jossa he asuvat, he ovat ylittäneet kansainvälisen rajan ja - toisin kuin maan kansalaiset - he voivat Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta 29

16 saapua maahan ja asua siellä vain maan viranomaisten hyväksynnän saatuaan. Tämä muukalaisen asemasta johtuva haavoittuvuus on vahvassa ristiriidassa siirtolaisuusprosessissa tarvittavan päättäväisyyden, aitouden ja sinnikkyyden kanssa. Tällä kansallisuuden ja fyysisen olemuksen erottamisella on monia seurauksia. Yhteiskunnan muukalaisina siirtolaiset eivät aina tunne maan kieltä, lakia ja käytäntöjä, eivätkä täten tiedä oikeuksiaan eivätkä osaa vaatia niitä. He saattavat kohdata syrjintää ja he voivat kärsiä epätasa-arvoisesta kohtelusta ja epätasa-arvoisista mahdollisuuksista työssään ja jokapäiväisessä elämässään. He saattavat myös joutua rasismin ja muukalaiskammon tai -vihan kohteiksi. Poliittisesti jännittyneinä aikoina he voivat olla ensimmäisiä, joita epäillään turvallisuudelle haitallisina henkilöinä tai jotka leimataan sellaisiksi. Linkittämällä terrorisminvastaisuuden ja maahanmuuton säätelyn terrorisminvastaisen sodan yhteydessä, ovat monet hallitukset - tahtomattaankin - rohkaisseet muukalaisvihaa maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan. paikalla kuin sen ulkopuolella) tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista kirjataan, on sekä luotettavan tiedon että päätöksentekoa silmällä pitävän tutkimuksen puute toistuva teema kansainvälistä työsiirtolaisuutta koskevissa keskusteluissa. Tiedon kirjaamiselle ja sen puutteelle on monia syitä. Siirtolaiset eivät raportoi työnantajien heihin kohdistamasta huonosta kohtelusta yhtä todennäköisesti kuin maan kansalaiset, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. Monissa tapauksissa siirtolaiset eivät tiedä oikeuksiaan, eivätkä tiedä kuinka vaatia niitä. Siirtolaisnaisten tilanne on ääriesimerkki tästä tiedon puutteesta ja sen vähäisestä kirjaamisesta. Median ja hallitusten raporttien lukumäärä siirtolaisprosessin aikana tapahtuneista oikeusrikkomuksista on kasvamassa, mutta vielä ei ole selvää johtuuko tämä lisääntyneistä tapauksista vai niiden lisääntyneestä esiintulosta. Kansalaisjärjestöjen raportointi siirtolaisten oikeuksista on myös kasvussa, vaikka niiden lukumäärä onkin vaatimaton verrattuna vastaaviin pakolaisia koskeviin raportteihin. Terrorisminvastaisuuden sekä maahanmuuton säätelyn linkittäminen terrorisminvastaisen sodan yhteydessä on rohkaissut muukalaisvihaa maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan. Epätasainen tasa-arvo Siirtolaisten tilanne ja heidän ihmisoikeutensa voidaan nähdä asteikkona, jonka toisessa päässä on integraatio ja tasa-arvo ja toisessa vieraantuminen ja ulkopuolelle sulkeminen. Mikäli siirtolainen saapuu maahan laittomasti tai saapuu laillisesti, mutta menettää mahdollisuuden lailliseen maahanmuuttajastatukseen, kasvaa hänen haavoittuvuutensa hyväksikäytön suhteen voimakkaasti. Epäsäännölliset siirtolaistyöntekijät joutuvat usein riiston kohteiksi ja ovat erittäin haavoittuvaisia työnantajien, siirtolaisvaltuutettujen, byrokraattien ja rikollisjärjestöjen hyväksikäytölle. Epäsäännöllisen siirtolaisen asemassa olevat naiset ovat kaksin verroin haavoittuvammassa asemassa seksuaalisen hyväksikäytön uhan takia. Salakuljetuksen ja ihmiskaupan uhrit huomaavat usein olevansa epäsäännöllisessä asemassa niin lain silmissä kuin salakuljettajien ja ihmiskauppaajien käsissä. Mitä laittomampi asema siirtolaisella on, sitä suurempi riski hänellä on joutua häikäilemättömien työnantajien hyväksikäyttämäksi tai jopa orjuutetuksi. Hiljaisuuden ongelma Asteikon toisessa päässä ovat koulutetut siirtolaiset, jotka työllistyvät koulutustaan vastaaviin toimiin ja joita ihmisoikeudet useimmiten suojaavat täydellisesti uudessa kotimaassa, maassa, jonka he kokevat omakseen. Asteikon toisessa päässä ovat köyhät, vailla koulutusta olevat, yhteiskunnasta eristetyt siirtolaiset, ja yhä useammissa tapauksissa tämä tarkoittaa naisia ja vanhuksia. Näille ryhmille ihmisoikeuksien ja kansainvälisen siirtolaisuuden risteymä on negatiivinen ja tästä johtuen perusihmisoikeudet jäävät huomioimatta. Kaikki tämän asteikon vaiheet löytyvät myös Suomesta. Toisaalta EU-säädösten käyttöönotto on johtanut Suomen kansalaisten ja muista EU-maista tulleiden siirtolaisten välisten erojen korvautumiseen kaikkia oikeuksia koskevalla tasa-arvolla. Näitä oikeuksia ovat muun muassa vapaan liikkuvuuden oikeus maan sisällä ja sen rajojen yli sekä poliittinen osallistumisoikeus. Tiedonpuute rikkomusten muodoista, niiden esiintymistilanteista ja ominaispiirteistä on yksi suurimmista esteistä päätöksenteossa. Koska usein vain murto-osa siirtolaisten keskuudessa (niin työ- Vapaa liikkuvuus EU-alueella ei kuitenkaan automaattisesti ulotu koskemaan kehitysmaiden kansalaisia. Epäsäännöllisen siirtolaisstatuksen omaavat, muut kuin maan kansalaiset ovat kuvaillun asteikon ääripäässä. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi käännytettävät turvapaikanhakijat. Aikojen 30 Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta 31

17 Aikojen saatossa EU on luonut etuoikeutetun aseman säännöllisille siirtolaisille. Samaan aikaan luvattoman siirtolaisuuden estämisen korostaminen on syrjäyttänyt huolen suojata epäsäännöllisten siirtolaisten tai kolmannen maailman kansalaisten oikeudet. ten asenteiden kohteeksi. Sairaaloissa suoritettu tapaustutkimus paljasti, että esimerkiksi osa suomalaisista potilaista ei pidä ulkomaalaisista yleisesti ottaen, minkä vuoksi heidän on vaikea hyväksyä maahanmuuttajatyöntekijää hoitajaksi. Muutamissa tapauksissa potilaat ovat puhutelleet henkilökuntaa rasistisilla nimillä. Osa suomalaisista työntekijöistä on valittanut siitä, että heidän pitää työskennellä maahanmuuttajien kanssa jotka eivät tee mitään, eivätkä ymmärrä mitään, emmekä me ymmärrä mitä he sanovat. Esiin nousi myös tapauksia, joissa eritaustaiset maahanmuuttajatyöntekijät eivät ole suostuneet työskentelemään yhdessä. Rasistiset asenteet tuntuvat olevan varsin hallitsevia ja niitä voi ilmetä myös maahanmuuttajaryhmien keskuudessa, eikä vain suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä. saatossa EU, Suomi sen mukana, on luonut etuoikeutetun aseman säännöllisille siirtolaisille, mutta samaan aikaan luvattoman siirtolaisuuden estämisen korostaminen on syrjäyttänyt tai jopa korvannut huolen suojata epäsäännöllisten siirtolaisten tai kolmannen maailman kansalaisten oikeudet. Siirtolaisten asema Suomessa vaihtelee suuresti: he voivat olla laillisia siirtolaisia, joille on myönnetty pääsy maahan työn tai perheen perusteella ja heillä on oikeus asettua aloilleen ja saada kansalaisoikeudet. Opiskelijoiden tai väliaikaistyöntekijöiden tulee lähteä opintojen tai työsopimuksen päätyttyä. Epäsäännölliset siirtolaiset, kuten turvapaikanhakijat, joilta on evätty pääsy maahan, ovat häätöuhan alla. Vaikka tietyt perusoikeudet, kuten tasa-arvoisuus, koskevat kaikkia, määräytyvät muut oikeudet usein maahanmuuttajastatuksen perusteella. Rasistiset asenteet tuntuvat olevan työpaikoilla varsin hallitsevia ja niitä voi ilmetä myös eri maahanmuuttajaryhmien keskuudessa, ei vain suomalaisten ja ulkomaalaisten välillä. Negatiivisten asenteiden lisääntymisen estämiseksi ei nähtävästi ole tehty mitään: rasistiset asenteet koetaan tavallisena ilmiönä ja niitä selitetään rasismiin syyllistyneiden (alhaisella) koulutustasolla. Syrjintä, rasismi ja muukalaiskammo Monet siirtolaisia koskevat ihmisoikeuskysymykset nousevat syrjinnän ja rasismin pohjalta ja liittyvät usein integraatioon ja kulttuuri-identiteettiin. Työmarkkinoille pyrkivät siirtolaiset joutuvat toistuvasti epätasa-arvoisen kohtelun, epätasa-arvoisten mahdollisuuksien ja syrjivän käytöksen uhreiksi. Nämä ovat avainsyitä siihen, miksi siirtolaistyöntekijät ja etnisten vähemmistöryhmien työntekijät kohtaavat suurempia haasteita, kuin valtaväestöön kuuluvat. Nämä haasteet ovat yleisiä, sillä laki ei suoraan määrittele ja kuvaile kaikenlaisia syrjinnän muotoja (esimerkiksi piilorasismi), eikä se myöskään kannusta positiiviseen syrjintään. Eurooppalainen Interkulttuurinen Työpaikka -projekti (EU:n Leonardo da Vinci-ohjelman rahoittama tutkimus osoitti, että osa maahanmuuttajatyöntekijöistä joutuu rasistis- Vastaavien rasististen tai syrjivien asenteiden lisääntymisen estämiseksi ei nähtävästi ole tehty mitään, tai ainakaan tutkimusryhmälle ei annettu mitään tähän viittaavaa tietoa. Rasistiset asenteet koetaan tavallisena ilmiönä ja niitä selitetään rasismiin syyllistyneiden (alhaisen) koulutustason myötä. Useat haastatellut sanoivat koulutustasolla olevan merkitystä rasististen asenteiden kanssa, eikä korkeammin koulutettujen henkilöiden keskuudessa esiinny syrjintää. Sama tutkimus osoittaa, että Suomen poliisilaitos toimii useimmiten objektiivisesti valvoessaan lakia ja järjestystä maassa, sortumatta rasistiseen ajatteluun ratkaisuissaan. Ainakaan todisteita päinvastaisesta ei ole. Poliisilaitos taisteleekin tietoonsa tulleita rasistisia rikkomuksia vastaan, yrittäen myös estää vastaavia tapauksia tulevaisuudessa. Vaikka lain mukaan rasistiset rikkomukset ovat rangaistavia, vain pieni osa tapahtuneista rikoksista tulee poliisin tietoon, useimpien uhrien vaietessa. Maahanmuuttajien rasistisia kokemuksia mitanneessa kyselyssä poliisi sai tietoonsa, että lähes kolmasosa kyselyyn vastanneista oli kokenut rasismia 32 Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta 33

18 viimeisten 12 kuukauden aikana. Rikkomukset olivat suurimmaksi osaksi olleet suhteellisen lieviä, kuten rasistisia loukkauksia tai uhkauksia (59 prosenttia ilmoitetuista rikkomuksista). Vakavia rasistisia rikoksia, kuten päällekarkauksia, oli noin 10 prosenttia ilmoitetuista rikkomuksista. Kuitenkin vain pieni murto-osa näistä oli saatettu poliisin tietoon virallisten toimenpiteiden kautta. Valitusten vähäistä määrää ei analysoitu osana kyselyä, mutta sillä saattaa olla yhteyksiä maahanmuuttajien keskuudessa olevaan poliisien tehokkuutta koskevaan luottamuspulaan, perustuen maahanmuuttajien kokemuksiin heidän kotimaissaan. Syynä voi olla myös kielitaidon puutteesta johtuva epätietoisuus: maahanmuuttaja ei välttämättä tunne oikeuksiaan rasistisia rikkomuksia vastaan. Poliisi voisi vähentää tapauksia tehokkaiden, enemmistöväestön useimmiten itsestäänselvyytenä pitämien oikeuksien, tiedotus- ja koulutuskampanjoiden avulla, mutta myös palkkaamalla henkilökuntaa maahanmuuttajien keskuudesta. Näin olisi paremmat mahdollisuudet tavoittaa rasistisista rikkomuksista kärsivät kohderyhmät nykyistä paremmin. Integraatio on kaksisuuntainen prosessi, jossa siirtolainen sopeutuu isäntäkulttuuriin ja isäntäyhteisö toivottaa siirtolaiset tervetulleiksi sopeutuen heihin. Yhteiskuntaan sopeutuminen tasa-arvon pohjana Integraatio on kaksisuuntainen prosessi, jossa siirtolainen sopeutuu isäntäkulttuuriin ja isäntäyhteisö toivottaa siirtolaiset tervetulleiksi mukautuen heihin. Hyvin suunnitellut integraatiokäytännöt ovat olennaisia yhteiskunnallisen tasapainon säilyttämiseksi ja siirtolaisten oikeuksien ja arvokkuuden turvaamiseksi. Tasa-arvoiseen kohteluun ja syrjinnän kieltämiseen pohjautuvan, aikaisessa vaiheessa tapahtuvan integraation tunnustetaan yhä enenevissä määrin olevan niin siirtolaisten kuin yhteisön etu. Integraation taso riippuu monista seikoista. Näitä ovat muun muassa kieli, mahdollisuus riittävän toimeentulon tarjoavaan työhön, laillinen asema, osallistuminen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään, pääsy sosiaalipalveluihin, perheen yhteen saattaminen ja nopea kansalaisuuden ja kansalaisoikeuksien saaminen. Ihmisoikeudet ovat tärkeä osa uuteen yhteiskuntaan sopeutumista ja näiden oikeuksien epääminen lisää syrjäytymistä ja kiihdyttää paikallisten negatiivisia asenteita siirtolaisia kohtaan. Sopeutumista vaikeuttaa esimerkiksi yhteiskunnallisia ja taloudellisia oikeuksia suojelevan sosiaaliturvan piiristä putoaminen. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on oleellinen yhteiskunnallinen perusta eri kulttuurisosiologisia taustoja omaavien ihmisten välisiä jännitteitä ja mahdollisia konflikteja ratkaistaessa. Integraatio tuo esiin monia vaikeita päätöksentekoon vaikuttavia kysymyksiä. Tulisiko siirtolaisilta vaatia yhteiskuntaan sulautumista ja kuinka suuressa määrin Suomen tulisi isäntämaana tunnustaa kulttuurien ja arvojen monimuotoisuus? Johtaako virallinen integraatio arvojen sulautumiseen esimerkiksi islamilaisissa yhteisöissä? Miten siirtolaisen velvollisuus kunnioittaa suomalaista kulttuuriidentiteettiä tulisi tulkita silloin, kun arvot ovat ristiriidassa keskenään? YK:n ehdottamat käytäntöperiaatteet ovat edelleen ehkä ne sopivimmat: kunnioita monimuotoisuutta, tunnista moninaiset identiteetit ja rakenna yhteisiä siteitä paikallisyhteisön jäsenten kesken. Osa integraatioprosessista antaa siirtolaisille mahdollisuuden ymmärtää uuden yhteiskuntansa lakeja, arvoja ja Suomen ja kansainvälisen lain siirtolaisille ja maan muille kansalaisille asetettuja vaatimuksia asuinyhteisöään kohtaan. Kansainvälinen yleinen ihmisoikeuslaki määrää siirtolaisen velvollisuuksista asuinyhteisöään, jossa vapaa ja täydellinen persoonan kehitys on mahdollista, kohtaan. Laissa määritellään periaate, jonka mukaan oikeudet tuovat mukaan tiettyjä velvollisuuksia ja vastuita. Siirtolaistyöntekijöiden sopimus on täsmällisempi, sen mukaan siirtolaistyöntekijöiden tulee mukautua sen maan lakeihin ja sääntöihin, jossa he kulloinkin työskentelevät ja kunnioittaa kyseisessä maassa asuvien kulttuuriidentiteettiä. Tämä kattaa niin rikos- kuin siviililain ja sisältää takuun suvaitsevaisuudesta ja uskonnonvapaudesta: sekä siirtolaisten että kansalaisten tulee kunnioittaa yhteiskunnan lakeja, myös muiden kansalaisten ihmisoikeuksia suojelevia lakeja. 34 Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta 35

19 Terrorisminvastainen taistelu ihmisoikeuksien rapauttajana Terrorisminvastainen taistelu on asettanut valtionturvallisuuden tärkeäksi perusteluksi siirtolaisuutta koskevissa keskusteluissa, mikä on usein ollut vahingollista siirtolaisten ja pakolaisten oikeuksille. Hallitusten ottaessa käyttöön hätäkeinoja ja tiukentaessaan maahanmuuttajien kontrollointia, ne eivät aina ole onnistuneet puuttumaan laillisiin kansallista turvallisuutta koskeviin huoliin vähättelemättä pakolaissuojaa ja ihmisoikeusstandardeja. Suomi ei ole monien muiden hallitusten tapaan vedonnut rajavartiointiin ihmisoikeuksien kustannuksella, vaikka Suomenkin historiasta löytyy esimerkkejä tapauksista, joissa maahanmuuttoviranomaiset ovat antaneet ennakkoluulojen vaikuttaa päätöksiinsä ja ovat näin ollen jättäneet ihmisoikeudet huomioimatta, vedoten perusteluissaan turvallisuuteen tai jopa ihmisoikeuksien suojaamiseen. Vuoden 2001 syyskuun Yhdysvaltoihin kohdistuvien iskujen jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto on kehottanut valtioita tiukentamaan rajavalvontaa ja matkustusasiakirjojen tarkistusta terroristien liikehdinnän estämiseksi. Biometrinen teknologia on nyt käytössä matkustus- ja henkilöllisyysasiakirjoissa. Teknologian puolustajat vetoavat siihen, että se korjaa tavallisen rajavalvonnan puutteet ja siirtolaiset saavat sen avulla kansalaisten kanssa tasavertaiset edut nopeampien maahanmuuttokäsittelyjen ansiosta. Mutta teknologian uutuus kasvojen tunnistus, sormenjäljet ja iiriksen skannaus sekä tapa jolla teknologia tuodaan esille luo pelon, että uusi teknologia helpottaa siirtolaisten ja vähemmistöjen syrjintää, ja että teknologian negatiivinen vaikutus on epäsuhtainen sen laillisten tavoitteiden kanssa. Erityisenä huolenaiheena on yksilön henkilökohtaista suojaa kohtaan havaitut uhkakuvat, joissa siirtolaisten tiedoista tulee osaa kansallista, alueellista tai kansainvälistä turvallisuustietokantaa, ilman riittäviä varotoimia tai säätelyä. Tämä uhka koskee myös maiden kansalaisia, mutta siinä missä he voivat turvautua tiedonhallintasääntöihin ja -toimielimiin, ovat siirtolaiset todennäköisemmin laillisesti katsottuna välimaastossa ilman mitään, mihin turvautua. Huolenaiheena on myös ilmaistu, että kustannukset, jotka asiakirjojen haltijan tulee maksaa, asettavat köyhien maiden siirtolaiset epätasaarvoiseen asemaan ja lisäävät laillista maahanpääsyä hakevien esteitä. Laiton siirtolainen on oikeuksien ulkopuolella ja salakuljetuksen tulosta. Tilanteesta on olemassa joitain arvioita, mutta ne eivät perustu vahvaan tietoon. Tilastotietojen puuttuminen tekee laittomien työntekijöiden ja siirtolaisten määrän arvioimisesta Suomessa hankalaa. Ilmiö ei kuitenkaan näyttäisi olevan suuri ongelma, vaikka arviot vaihtelevatkin tiedonlähteestä riippuen. Siirtolaiset voivat saada epäsäännöllisen aseman monilla tavoin. Keskusrikospoliisin mukaan Suomessa on noin 1000 laitonta, ilman voimassaolevaa lupaa olevaa siirtolaista. He saattavat saapua maahan laittomasti joko välttelemällä rajatarkastuksia tai valheellisten asiakirjojen turvin. Lisäksi vuosittain muutama tuhat henkilöä oleskelee Suomessa viisuminsa voimassaoloajan yli. Vaikka nämä henkilöt saapuisivatkin laillisesti, viisuminvoimassaoloajan päätyttyä heistä tulee laittomia siirtolaisia. He ovat myös saattaneet tulla Suomeen viisumilla, joka ei oikeuta työntekoon, mutta ovat kuitenkin aloittaneet työnteon. Suomessa tämä tekee maahantulon taantuvasti laittomaksi, sillä työn etsimisen tai vastaanottamisen katsotaan tarkoittavan sitä, että siirtolainen toimii vilpillisesti viranomaisia kohtaan tullessaan maahan esittäen opiskelijaa tai turistia, vaikka aikomuksena oli työnteko. Näin voi myös tapahtua silloin, kuin tarkoituksena on saattaa perhe yhteen, mutta työnteko ei ole sallittua. Siirtolaistyöntekijä menettää mahdollisen laillisen maahanmuuttajastatuksensa työsopimuksen päätyttyä ilman mitään ajanjaksoa muun työn hankkimiseen. Tällä pahamaineisen mutkikkaalla lain ja säädösten alalla siirtolaisen voi olla vaikea täysin ymmärtää oleskeluun liittyvät tarkat ehdot. Epäsäännölliset siirtolaistyöntekijät kohtaavat usein ongelmia ryhtyessään turvaamaan oikeuksiaan lakiteitse. Laittomat, vailla voimassaolevaa oleskelulupaa olevat siirtolaiset, eivät kuulu julkisten sosiaalipalveluiden, terveydenhuollon tai koulutuksen piiriin, sillä suurin osa Suomen sosiaaliturvasta perustuu vakinaiseen asumiseen. Suomen perustuslain mukaan jokaisella Suomessa oleskelevalla on kuitenkin kansallisuudesta riippumatta oikeus perustoimeentuloon ja hyvinvointiin. Tämän perusteella myös laittomat siirtolaiset ovat oikeutettuja hätäensiapuun ja voivat saada lyhyeltä ajalta toimeentulotukea. Laittomasti Suomessa oleskelevat henkilöt karkotetaan maasta kuitenkin todennäköisesti varsin pian sen jälkeen, kun heidät on löydetty. Useimmat korkeasti koulutetut työntekijät tulevat maahan tavanomaisten kanavien kautta virallisten sektorien töihin, joissa on hyvät työskentelyolosuhteet. Mutta valtaosa kaikista siirtolaistyöntekijöistä maailmanlaajuisesti, niin naisista kuin miehistä, työllistyy matalapalkkaisille aloille, epäviralliselle sektorille, jossa työtunnit ovat epäsäännöllisiä ja sesongeittain tapahtuvat irtisanomiset ovat arkipäivää. Näitä töitä maan kansalaiset yleensä välttelevät. Huolimatta Suomen tiukasta maahanmuuttopolitiikasta on myönnettävä se tosiasia, että on mahdotonta muodostaa tarkkaa kuvaa laittoman siirtolaisuuden määrästä, joka on usein ihmiskaupan Siirtolaistyöntekijöitä on useimmiten runsaasti matalapalkkaisilla palvelu-, maatalous-, ja tuotantoaloilla, joilla työnantajat ovat usein pienyrityksiä, joilla ei ole vaikutusvaltaa tuotteidensa tai 36 Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta 37

20 palveluidensa hintoihin. Tavarantoimittajien maailmanlaajuisesti kiristyneen kilpailun myötä on todennäköistä, että näiden alojen työnantajat saattavat pyrkiä pitämään kustannukset alhaisina pienentämällä työntekijöiden palkkoja ja pidentämällä heidän työntuntejaan. Tätä tapahtuu erityisen paljon vaateteollisuudessa ja ruuantuotannossa ja maanviljelyksessä kaikkialla maailmassa ja erityistä huomiota tulisikin kiinnittää ihmisoikeuksien kunnioittamiseen näillä sektoreilla. Ihmisoikeudet eivät liity kansalaisuuteen vaan yleiseen inhimillisyyteen On perusteltua, että yllä kuvatun kaltaisiin tilanteisiin joutunut siirtolainen turvautuisi ihmisoikeuslakeihin ja -käytäntöihin. Mutta antavatko nämä lait ja käytännöt riittävän suojan ja pelastuksen? Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ihmisoikeudet ovat muuttuneet Yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen abstrakteista periaatteista yksilöiden laillisiksi oikeuksiksi ja valtioiden laillisiksi velvollisuuksiksi. Tämä on saavutettu sopimustentekoprosessin kautta, jonka aikana hallitukset ovat yhdessä määritelleet oikeudet, joita tulisi suojella ja luoneet mekanismeja, joilla on varmistettu näiden oikeuksien täytäntöönpano lakien ja käytäntöjen avulla. Tämän neuvottelu- ja sopimusprosessin tuloksena syntyi kuusi ihmisoikeussopimusta: kaksi yleistä sopimusta suojaavat kansalais- ja kulttuurioikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia oikeuksia. Neljä sopimusta määrittää tarkemmat ohjeet lasten ja naisten turvaksi sekä rotusyrjintää ja kidutusta vastaan. Suomi on hyväksynyt nämä sopimukset laillisina velvoitteina, joita kansallisten lakien ja käytäntöjen tulee noudattaa ja jotka suojelevat kaikkia, niin kansalaisia kuin kansalaisstatusta vailla olevia. Pääperiaate, joka yhdistää ja korostaa sopimuksen järjestelmää on yleismaailmallisuus. Kaikki ovat suojeltuja ja ihmisoikeudet eivät liity kansalaisuuteen vaan yleiseen inhimillisyyteen. leen, mutta kun yksilö on saapunut maahan, on kansallinen hallitus vastuussa yksilön oikeuksien turvaamisesta. Täten esimerkiksi poliisin ja oikeuslaitoksen tulee suojata siirtolaista samalla tavalla kuin kansalaisia päällekarkauksia ja ryöstöjä vastaan. Ihmisoikeuksien keskeinen periaate on, että vaikka yksilö saapuisi maahan maahanmuuttolakien vastaisesti, ei se vie epäsäännöllisen siirtolaisen perustavia ihmisoikeuksia, eikä se myöskään vie kyseisen isäntävaltion velvollisuuksia suojella näitä yksilöitä. Joskus tilannetta on verrattu rikoslakiin, jonka mukaan ihminen, joka on rikkonut lakia ja on vastuunalainen syytetyksi jostain tietystä rikoksesta, ei menetä perusihmisoikeuksiaan - oikeutta kohtuullisen nopeaan prosessiin ja inhimilliseen kohteluun lakiprosessin aikana ja tuomion jälkeen. Kaikkien siirtolais- ja kansalaistyöntekijöiden välillä tulee noudattaa tasa-arvoista kohtelua suhteessa tavallisimpiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin oikeuksiin, joihin sisältyy muun muassa palkkio, työ- ja työllisyysolot, sosiaaliturva, hätäensiapu ja siirtolaistyöntekijöiden lasten mahdollisuus koulutukseen. Kulttuurioikeudet ovat myös suojeltuja. Sopimus antaa tiettyjä oikeuksia vain siirtolaistyöntekijöille ja heidän perheilleen, mahdollistaen heille näin tasavertaisen kohtelun kansalaisten kanssa mitä tulee muun muassa koulutuslaitoksiin ja -palveluihin pääsemiseen, ammatilliseen opastukseen ja koulutukseen, asumisjärjestelyihin, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kulttuurielämään osallistumiseen. Heille annetaan oikeus poliittiseen osallistumiseen ja ammattijärjestöjen perustamiseen. Siirtolaisilla on myös oikeus perheen yhteen saattamiseen. Tärkeä askel: EU:n yhteinen siirtolaispolitiikka Yksi keskeisistä periaatteista on syrjinnänvastaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu. Eroja kansalaisten ja muiden kuin kansalaisten välillä voidaan tehdä, mutta koska tämä poikkeaa periaatteesta, on erottelun toimittava valtion laillisen tavoitteen saavuttamiseksi ja sen on oltava oikeassa suhteessa. Toisin sanoen käytettävien keinojen ei tule ylittää saavutettavaa tavoitetta. Valtiot voivat täten rajoittaa vapaata liikkuvuutta ja poliittista osallistumista, mutta niiden ei tule erotella kansalaisia ja muita asukkaita perusoikeuksien, kuten niiden jotka sisältyvät kansainväliseen siviili- ja poliittisten oikeuksien sopimukseen, suhteen. Pakolaiset ja siirtolaiset on tunnustettu ryhmiksi, joilla on erityisiä suojelutarpeita. Jokaisessa tapauksessa hallitus voi käyttää kansallista itsemääräämisoikeuttaan päättäessään, kenet päästää alueel- Pitkän aikaa eri organisaatiot kyselivät EU:n määräämän työsiirtolaisuuskäytännön perään. Yhteiskunnan käytäntöjen tulisi keskittyä hyväksyttyjen siirtolaisten sopeuttamiseen, turvaamalla heille ihmisoikeudet, varmistamalla heidän laillinen asemansa sekä turvatut oikeudet, joiden tulee olla yhteneviä YK:n vastaavien sopimusten ja Euroopan neuvoston välineiden kanssa. Tästä syystä Euroopan komission tekemät aloitteet työperäisestä maahanmuutosta EU-alueelle ovat tervetulleita: nämä ehdotukset saattavat johtaa tärkeään edistysaskeleeseen. Suomen tulisi korostaa EU:n pyrkimyksiä yhteistä käytäntöä kohtaan, jotta voitaisiin luoda yhteinen viitekehys koskien EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoille pääsyä. Avoimien EU:n vastaanottokanavien ja käytäntöjen 38 Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta Radu Szekely: Kohti arvokasta siirtolaisuutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kansalaisstatuksesta riippumatta 39