Tasa-arvoa yli rajojen

Transkriptio

1 SOSIALIDEMOKRAATTISTEN NAISTEN 14. LIITTOKOKOUKSEN TAUSTA-ASIAKIRJA TYÖSTÄ JA TASA-ARVOSTA Tasa-arvoa yli rajojen Contents 1. PAREMPI SUOMI KAIKILLE...2 Yhdenkin työttömyys perheessä on yhteinen murhe 2 Syrjäytymisen ehkäisy on halvempaa kuin sen korjaaminen 2 Yksinhuoltajat ovat pienituloisia naisia 2 2. TYÖELÄMÄ TÄNÄÄN...3 Miesten ja naisten palkkaerot 4 Työn ja perhe-elämän hyvä yhteensovittaminen 5 Hoito- ja hoivatyön tulevaisuus 6 Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet 7 Esteettömyys ja työelämän mahdollistaminen vammaisille 8 Maahanmuuttajat osaksi yhteiskuntaa 9 3. YKSIN ELÄVÄT OVAT MEITÄ ARVOSTETTU VANHUUS NAISET, KESTÄVÄ KEHITYS JA ELINTASON KOHTUULLISTAMINEN Jokaisella lapsella on oikeus oppia 12 Kasvutaloudesta on siirryttävä kohtuutalouteen NAISET, RAUHA JA KANSAINVÄLINEN OIKEUDENMUKAISUUS Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) eli EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus on suuri mahdollisuus. 13 Aseistariisunta on tie rauhaan ja kestävään kehitykseen 14 Hoiva on osa ihmisyyttä ja demokratiaa 15 TAUSTA-ASIAKIRJA Sosialidemokraattiset Naiset XIV liittokokous , Lappeenranta 1

2 1. PAREMPI SUOMI KAIKILLE Sosialidemokraattiset Naiset toimivat pienituloisten, köyhien ja syrjäytymisvaarassa olevien aseman kohentamiseksi. Meillä on rohkeutta nähdä yhteiskunnassa vallitseva riisto ja sorto, eriarvoisuus, epäoikeudenmukaisuus ja väkivalta sekä toimia niiden lopettamiseksi. SDP:n tehtävä on puolustaa oikeudenmukaisuutta ja edistää sosiaalista sekä taloudellista tasaarvoa. Tiukan talouden aikana perusturva ja -palvelut suojataan ahneudelta. Kaikille lapsille kuuluvat palvelut ja etuudet - kuten lapsilisä, neuvola, varhaiskasvatus ja koulunkäynti - turvataan. Suomen tulee olla tasa-arvon ja äitiyden näkökulmasta mallimaa. Hallituskaudella on vuodesta 2011 lapsiperheiden palveluihin ja perhetyöhön lisätty SDP:n toimesta käyttörahaa. Joustava hoitoraha ja pidempi isyysvapaa helpottavat vanhempien työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lapselle tämä merkitsee omaa aikaa molempien vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksen tärkeimmät laatutekijät ovat hyvin koulutettu motivoitunut henkilökunta ja riittävän pienet lapsiryhmät. Esiopetus tasoittaa oppimisvalmiuksin tietä koulumaailmaan. Vuoden 2013 alusta voimaan astunut nuorisotakuu alle 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille on jo osaltaan auttanut nuoria. Yhdenkin työttömyys perheessä on yhteinen murhe Tuloerojen ja syrjäytymisen suuri syy on työttömyys. Lapsuusiän perheolosuhteet vaikuttavat ratkaisevalla tavalla koko myöhemmän elämän terveyteen ja hyvinvointiin. Poikkeavuuden, kovaosaisuuden ja köyhyyden kokemukset lapsuudessa synnyttävät huonompaa terveyttä ja huonompia eväitä aikuisen elämää varten. Raha ei kaikilla riitä arkiseen elämiseen, sillä elinkustannukset ovat nousseet ja palvelumaksut sekä lasten harrastusten hinnat ovat kohonneet. Aikuisuuden malli työ- ja toimintakyvylle muodostuu jo lapsuuskodissa. Lapsiperheköyhyydestä saattaa seurata koulutuksen, työelämän ja sosiaalisten ystäväverkostojen ulkopuolelle jäämistä, mikä alentaa työllisyysastetta ja kasvattaa merkittävästi julkisen talouden menoja ja kestävyysvajetta. Työttömyydellä on monet kasvot: yhdenkin työttömyys on koko perheen murhe. Mies on naista useammin vailla työtä. Naisten työttömyydellä on dominoefekti. Naisvaltaisilta aloilta työttömiksi joutuneet naiset eivät käytä hoito- ja hoivapalveluja entiseen tapaan. He hoitavat lapsensa kotona ja pitävät itse huolta ikääntyneitä tai sairaita omaisiaan. Tämä heikentää hoito- ja hoiva-alojen työllisyyttä entisestään. Pakkoyrittäjyys muun muassa hoito- ja hoiva-aloilla on taloudellisesti epävarmaa. Kunnat ovat lisäksi vähentäneet palveluiden tarjontaa ja tilalle ovat tulleet ylikansalliset hoivabisnekset. Syrjäytymisen ehkäisy on halvempaa kuin sen korjaaminen Kunnallista perheapua saavia lapsiperheitä oli vuonna 1990 yli , vuonna 2012 enää Samalla aikavälillä kasvatus- ja perheneuvoloiden asiakasmäärät lisääntyivät lähes 50 prosenttia, lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä kasvoi yli sata prosenttia ja huostaan otettujen nuorten osuus nousi yli 150 prosenttia. Ehkäisevän palvelun ja korjaavan toiminnan hintaerot ovat merkittäviä. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle ennen eläkeikäänsä jopa miljoona euroa. Samalla hinnalla saataisiin kymmenen tuntia perhepalvelua päivässä kymmenen vuoden ajan. Tutkimukset osoittavat, että perhetyöllä on suuri merkitys esimerkiksi lasten huostaanottojen ehkäisyssä. Korjaavana toimena lapsen sijoitus maksaa euroa. Samalla rahalla saisi 1000 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa, 400 käyntiä nuorisopsykiatrian poliklinikalla, 3000 tuntia tai seitsemän vuotta intensiivistä perhetyötä. Kaikista näistä palveluista on huutava pula, mutta korvaavat toimet on pakko toteuttaa. Kyse ei ole rahasta, vaan väärästä palvelujen priorisoinnista. Hinta on inhimillisesti kohtuuton ja taloudellisesti hyvin kallis. Yksinhuoltajat ovat pienituloisia naisia Yksinhuoltajataloudet ovat valtaosin naisten talouksia. Yksinhuoltajanaiset ovat miehiä harvemmin töissä ja työssä ollessaan he ovat useammin työntekijöitä tai alempia toimihenkilöitä. Yh-äitien kotitalouksien toimeentulossa tulonsiirrot ovat merkittäviä. Suomessa oli vuonna 2012 satatuhatta yhden huoltajan taloutta. Tämä on neljä prosenttia kaikista kotitalouksista ja 17 prosenttia lapsiperheistä suomalaista ja lapsista 14 prosenttia asui yksinhuoltajataloudessa. 2 Tasa-arvoa yli rajojen. Sosialidemokraattiset Naiset.

3 Valtaosa yksinhuoltajista on naisia: 85 prosenttia yh-talouksista on naisten kotitalouksia. Koska miesyksinhuoltajia on niin vähän, tilastollinen vertailu yksinhuoltajanaisten ja -miesten välillä on vaikeaa. Kuitenkin yksinhuoltajanaisilla keskimääräinen lapsiluku on suurempi (1,8) kuin miehillä (1,5). Naisten yh-talouksissa nuorin lapsi on keskimäärin 10-vuotias, miesten talouksissa 12-vuotias. Yh-äidit ovat myös itse keskimäärin hieman nuorempia (43 vuotta) kuin yh-isät (47 vuotta). Yh-miesten talouksilla on keskimäärin suuremmat käytettävissä olevat tulot kuin yh-naisten talouksilla. Yh-miehet ovat myös hieman naisia useammin ammatissa toimivia. Kuitenkin jopa neljä viidestä yh-äidistä toimii jossakin ammatissa (lähes 80 prosenttia vuonna 2012). Kokoaikaisesti eli 12 kuukautta vuodessa palkansaajana työskentelevien yh-äitien osuus on viime vuosina kasvanut, vuosien talouslaman aiheuttaman rajun laskun jälkeen. Suurin ero yksinhuoltajanaisten ja -miesten välillä on kuitenkin kotitalouden bruttotulojen rakenteessa. Miehillä palkkatulot ylittivät keskimäärin reilut euroa vuodessa, naiset ansaitsivat niukat euroa vuodessa (2012). Vastaavasti tulonsiirtojen eli erilaisten yhteiskunnan tukien osuus yh-naisten kotitalouksien tuloista on suurempi. Yh-naisista 57 prosenttia kuuluu alempiin toimihenkilöihin tai työntekijöihin, kun yh-miehistä 47 prosenttia työskentelee yrittäjinä tai ylempinä toimihenkilöinä. Lisäksi 20 prosenttia yh-naisista kuului sosioekonomiselta asemaltaan luokkaan muut, eli he käytännössä olivat työelämän ulkopuolella. Yksinhuoltajatalouksilla on muita talouksia enemmän toimeentulo-ongelmia, ja yh-naisilla kotitalous tulee yh-miehiä useammin toimeen pienin vaikeuksin, vaikeuksin tai suurin vaikeuksin. Tämä heijastuu myös yksinhuoltajaperheiden lasten asemaan. Vuonna 2008 seitsemän prosenttia alle 16-vuotiaista suomalaislapsista koki aineellista puutetta, ja 23 prosenttia puutetta kokevista lapsista asui yhden vanhemman taloudessa. Yhteenvetona voi todeta, että yhden huoltajan perheet ovat Suomessa taloudellisesti muita heikommassa asemassa. Niiden tilannetta kuvaavat vaatimaton tulokehitys, pienituloisuuden yleisyys, heikompi koettu toimeentulo ja aineelliset puutteet lasten elämässä. Tausta-asiakirja Naisten työmarkkina-asemaa on parannettava. Tulopoliittisissa neuvotteluissa prosenttikorotusten sijaan eurokorotukset. Lasten osallisuutta ikäkautensa toimintoihin on tuettava. Lasten ja perheiden palveluihin käytetty raha tuottaa monikertaisen hyödyn. Nyt panostukset ovat kääntyneet nurin kurin: korjaaviin toimiin panostetaan paljon, mutta ennaltaehkäiseviin liian vähän. Sosialidemokraattisten Naisten mielestä ketju on käännettävä oikein päin. 2. TYÖELÄMÄ TÄNÄÄN Työelämän muutos vaikuttaa ratkaisevasti niin työelämässä olevien, sinne pyrkivien kuin työelämän ulkopuolelle joutuneiden elämään. Työmarkkinat ovat jakautuneet voimakkaasti kahtia. Kokopäivätöissä olevilla palkkaus ja sen mukana elintaso ovat säilyneet. Lisääntynyt työmäärä ja -aika sekä epävarman tulevaisuuden aiheuttama stressi alentavat sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Osa-aika-, pätkä- ja silpputöissä ongelmina ovat työn epäsäännöllisyys, riittämätön palkka ja työn liiallinen määrä tai riittämättömyys. Moni pienituloinen tekee kahta tai jopa useampaa työtä pystyäkseen elättämään itsensä ja perheensä. Niin sanotut nollasopimukset vaativat työntekijää olemaan työnantajan käytettävissä, vaikka työtunteja ja niiden mukaisia tuloja ei olisi lainkaan Irtisanomiset hoito-, hoiva- ja palveluammateissa ovat ajaneet monia naisia pakkoyrittäjyyteen. Työn ja taloudellisen riskin määrä kasvaa, mutta se ei välttämättä takaa toimeentuloa. Julkisella sektorilla säästövaatimukset vähentävät väkeä ja kiristävät työtahtia. Samalla kun työnantajat ja poliittinen oikeisto vaativat eläkeiän nostoa, ikääntyvät työntekijät ovat ensimmäisinä irtisanottavien listalla, jos työpaikoilla päädytään YT-neuvotteluihin. Yli 50-vuotiaan työttömäksi joutuneen naisen työllistymismahdollisuudet ovat käytännössä heikot, koulutuksesta, työuran pituudesta ja ammatillisesta pätevyydestä riippumatta. Sosialidemokraattiset Naiset XIV liittokokous , Lappeenranta 3

4 Nuorille ensimmäisen työpaikan löytyminen on usein onnenkauppaa tai pitkän ja työlään yrittämisen takana. Opiskeluaikojen lyhentämistä ajetaan äänekkäästi, mutta samaan aikaan nuorilta työntekijöiltä odotetaan pitkää työkokemusta. Suomessa yleisin syy opintojen venymiseen on opiskelijoiden työssäkäynti, mikä taas johtuu siitä, ettei opintotukijärjestelmä tee kokopäiväistä ja ympärivuotista opiskelua mahdolliseksi. Työnsaanti on erityisen hankalaa niille, joilla on työkykyä rajoittavia sairauksia tai muita toimintakyvyn ongelmia. Tarkkaavaisuushäiriöt, oppimis- ja hahmotusvaikeudet tai mielenterveysongelmat voivat hankaloittaa keskittymistä ja uuden omaksumista. Kuntoutusta ei ole saatavilla riittävästi eikä sekään aina poista haittoja kokonaan. Monet ovat kiertäneet vuosia työllistämistoimenpiteestä toiseen sijoittumatta koskaan avoimille työmarkkinoille. Työnsaanti on rakennemuutoksen vuoksi vaikeutunut myös monilla pitkän työkokemuksen omaavilla. Iän myötä tulee terveysongelmia, jotka haittaavat raskaissa fyysisissä töissä. Korkean osaamisen työ taas vaatisi vuosien koulutuksen. Tämäkin ryhmä selviytyisi monenlaisessa työssä, jos työn mitoitus ja työtahti olisivat kohtuullisia. Valitettavasti tuotto-odotuksista ja tehokkuusvaatimuksista ei juuri tingitä, kun töihin tulijoita riittää. Etenkin kokoomus on esittänyt useaan otteeseen, että työttömyys- ja muu sosiaaliturva olisi muutettava vastikkeelliseksi. On kohtuutonta syyllistää työttömiä, kun työllisyystilanne on niin vaikea, että kuka tahansa voi joutua pitkään etsimään töitä. Vastikkeellinen, ei-työsuhteinen työ tulee kohdentaa vain niille, jotka siitä oikeasti hyötyvät. Syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla ja muillakin kuntoutus- ja tukitoimia tarvitsevilla mielekäs toiminta usein tukee muuta kuntoutusta. Se tuo päivärytmin ohella kontakteja ja lisää arjen taitoja. Siksi sitä ei yksioikoisesti pidä tuomita ilmaistyövoiman hyödyntämiseksi. Alentuneesti työkykyiset, joiden haitta on pysyvä ja asianmukaisesti hoidettu, tarvitsevat yksilöllisesti räätälöityä palkkatyötä. Sen saamista tulee helpottaa joustavalla palkkatukirahoituksella kunnille ja yrityksille. Myös järjestöille tulee turvata toimintaedellytykset rahoituksella ja lainsäädännöllä. Osa työnhakijoista on työkyvyttömiä ja työnhakijoina vain toimeentuloturvan vuoksi saatuaan hylkäävän eläkepäätöksen. He ovat kiertäneet vuosia sosiaali-, terveys- ja työllistämispalveluissa, joissa kerta toisensa jälkeen on todettu, ettei työllistyminen ole mahdollista. Heille on saatava ihmisarvoinen päätös poistua työmarkkinoiden reservistä. Vastikkeelliseen sosiaaliturvaan ei kytketä sanktioita. Sanktiojärjestelmä vapaamatkustajiksi yrittäville on jo kattava. Pitkäaikaistyöttömien tilanne on usein niin heikko, etteivät he selviydy edes välttämättömistä menoistaan. On järkevämpää käyttää niukat resurssit auttamiseen kuin uuteen työlääseen rankaisujärjestelmään. Miesten ja naisten palkkaerot Naiset ovat olleet jo pitkään miehiä korkeammin koulutettuja. Tästä huolimatta miehet ansaitsevat enemmän pelkän sukupuolen perusteella. Miesten ammatteja ja töitä pidetään perusteetta naisten töitä ja ammatteja arvokkaampina. Sukupuoliroolit vaikuttavat yksilöiden päätöksiin valittaessa koulutusta ja ammattia. Ne vaikuttavat myös esimerkiksi rekrytoinnissa, töiden organisoinnissa, palkkauksessa ja uralla etenemisessä. Miehet ja naiset toimivat eri aloilla, eri ammateissa ja eri asemissa. Naiset ja miehet työskentelevät erilaisten työnantajien palveluksessa. Työnantajilla on erilainen maksukyky, mikä erityisesti korostuu julkisen ja yksityisen puolen palkkaeroissa. Naiset tekevät myös miehiä enemmän osa-aikatöitä. Miehistä suurin osa työskentelee yksityisellä sektorilla (82 prosenttia vuonna 2012). Naisista vain 56 prosenttia työskentelee yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin kaikista palkansaajista naisia on 72 prosenttia, kuntasektorilla naisia on lähes 78 prosenttia. Erityisesti kuntasektorilla on naisvaltaisia ammattiryhmiä, joiden palkat eivät vastaa koulutusvaatimuksia. Julkisella sektorilla on paljon määräaikaisia työsuhteita ja ne kasautuvat synnytysikäisille naisille. Naisia on johtotehtävissä merkittävästi miehiä vähemmän. Johtotehtävissä naisia on eniten 4 toimialoilla, joilla he ovat muutenkin edustettuina. Tällaisia aloja ovat terveydenhuolto, sosi- Tasa-arvoa yli rajojen. Sosialidemokraattiset Naiset.

5 aalipalvelut, majoitus- ja ravitsemusala, rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä koulutus. Tehtävät eriytyvät vielä alojenkin sisällä, sillä miesvaltaisilla aloilla naiset työskentelevät toimisto- ja hallintotehtävissä. Johtotehtävissäkin naiset toimivat henkilöstöhallinnossa ja viestinnässä, miehet operatiivisessa johdossa. Naisvaltaisilla terveydenhoito- ja koulutusaloilla ovat miehet kuitenkin usein johto- ja esimiestehtävissä. Naisten tekemät työt eivät useinkaan tarjoa mahdollisuutta uralla etenemiseen. Yrittäjistä on naisia kolmannes ja he toimivat perinteisillä naisten aloilla. Jakautuneisuus on pysynyt ennallaan eli palkkaerotkaan eivät ole kaventuneet. Raskaus, perhevapaan mahdollisuus ja perhevapaiden epätasainen käyttö heikentävät naisten työmarkkina-asemaa. Ikääntyvien naisten työllisyys on matala. Työpaikoilla palkkausjärjestelmät toimivat johtamisen ja palkitsemisen välineenä, eivät tasa-arvon välineenä. Palkkaero käännetään naisten omaksi viaksi, kun he tiedossa olevista palkkaeroista huolimatta hakeutuvat naisten töihin ja asemiin. LOPETETAAN VÄHÄTTELY Naisten pitää muuttaa omia asenteitaan. Ei pidä vähätellä omaa osaamista ja palkkavaatimus pitää esittää selkeästi, koska ilman sitä palkkaerot eivät tule koskaan poistumaan. Tausta-asiakirja ASENNEMUUTOS Asenteisiin vaikuttaminen ja uusien ajattelutapojen omaksuminen vie aikaa. Luutuneet stereotypiat sukupuolirooleista on kumottava. Muutos lähtee jo päiväkodista, kun lapsia ei kasvateta perinteisiin naisten ja miesten sukupuolirooleihin. KIINTIÖT KÄYTTÖÖN Määrätietoisesti työtä on tehtävä niin yksittäisillä työpaikoilla, kuin laajemmin päätöksenteon kautta. Naisten ja miesten sijoittuminen tasapuolisemmin eri aloille ja tehtäviin ja naisjohtajien lisääminen tarvittaessa sukupuolikiintiöiden kautta kaventavat palkkakuilua. Pörssiyhtiöiden hallituksiin on sovellettava sukupuolikiintiöitä tasa-arvolain tapaan. PUHUTAAN PALKOISTA Palkkausjärjestelmän läpinäkyvyyttä on kehitettävä, jotta naiset ja miehet saavat samasta työstä saman palkan. Myös palkkatietämystä on lisättävä. Työmarkkinajärjestöt ovat avainasemassa palkkaerojen kaventamisessa. Yleiskorotukset pitävät yllä vanhoja palkkasuhteita. Prosenttikorotuksen sijaan euromääräiset palkankorotukset tasaavat tuloeroja naisten ja miesten välillä. SUKUPUOLIVAIKUTUKSET ARVIOITAVA ENNAKKOON Sukupuolinäkökulma on otettava huomioon kaikilla aloilla ja on jo etukäteen arvioitava päätösten vaikutukset naisiin ja miehiin, tyttöihin ja poikiin. SAMA PERHEVAPAIDEN HINTA Tarvitaan toimenpiteitä jakamaan perhevapaiden kustannuksia naisten ja miesten työnantajien kesken, ja parannettava työn ja perheen yhteensovittamista helpottavia käytäntöjä. Työn ja perhe-elämän hyvä yhteensovittaminen Suomessa naisten ansiotyöhistoria on pitkä, yleinen asenne suosii naisten työssäkäyntiä ja heidän koulutustaso on korkea. Tämä antaa hyvät edellytyksen työelämän tasa-arvolle. Myös äitiys- ja vanhempainvapaat, päivähoitojärjestelmä, perhevapaajärjestelmä, toimiva joukkoliikenne, kouluruokailu ja koululaisten iltapäivähoitojärjestelmä mahdollistavat naisten työssäkäynnin. Työ ja perhe-elämä ovat sovitettavissa yhteen. Sosialidemokraattiset Naiset XIV liittokokous , Lappeenranta 5

6 1. Lapsella pitää olla jatkossakin subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Pienten lasten vanhemmilla on oikeus olla perhevapailla kohtaamatta syrjintää työelämässä. 2. Päivähoidon tulee olla laadukasta ja joustavaa sekä lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet huomioivaa. Se ei saa olla pelkkä parkkipaikka lapsille, vaan turvallinen yhteisö, jonne lapsi menee mielellään ja jonne vanhemmat voivat viedä lapsensa rauhallisin mielin. Vuorohoitoa, osa-aikahoitoa, osapäivähoitoa tulee kehittää niin, että jokaisella lapsella on mahdollisuus tarvitsemaansa varhaiskasvatukseen tutussa ja turvallisessa ilmapiirissä. 3. Päivähoitoon tarvitaan riittävät resurssit ja henkilöstömitoituksista on pidettävä kiinni kaikkina hoitoaikoina. Lapsiryhmien kokoa on pienenettävä, alle kolmevuotiaille on taattava maksimissaan kuuden lapsen ryhmät. Päivähoidon tulee olla myös parasta ennaltaehkäisyä mahdollisten ongelmien syntymiselle. Päivähoitohenkilöstön laaja-alainen koulutus ja monipuolinen ammatillinen tiimityö turvaa jokaisen lapsen hyvän yksilöllisen hoidon ja kasvatuksen ja opetuksen. Näillä edellä mainituilla toimilla saamme muutettua asenneilmastoa päivähoitoa suosivaksi. Päivähoidon suosiminen on paitsi tasa-arvoteko, myös taloudellisesti ja erityisesti naisten työmarkkina- aseman ja sosiaaliturvan tason kannalta järkevää. Päivähoito mahdollistaa molempien vanhempien osallistumisen työelämään. Koulutettuja ja osaavia naisia tarvitaan työmarkkinoilla. 4. Perhevapaajärjestelmää tulee kehittää niin että yhdistetään äitiys-, isyys-, ja vanhempainvapaa uudeksi vanhempainvapaaksi. Tämä koostuisi kolmesta kuuden kuukauden jaksosta, jotka jakautuisivat äidin ja isän jaksoihin sekä yksi vanhempien sopimalla tavalla. Molemmilla vanhemmilla tulee olla oikeus osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen. 5. Lapsen ja isän suhteen merkityksestä, isien perhevapaaoikeuksista, työpaikkojen lapsiystävällisistä käytännöistä, niiden luomisesta ja lisäämisestä tulee jakaa tietoa. 6. Työpaikan perhemyönteisyys on sekä työntekijän, mutta myös työnantajan etu. Mahdollisuus toimivaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen lisää työpaikan vetovoimaa. Tämä lisää myös työhön sitoutumista, ehkäisee kuormitusta ja vähentää pikkulapsiperheiden ruuhkavuosiin kohdistuvaa stressiä. 7. Työmarkkinasopimuksia tulee kehittää niin, että vanhemmilla on mahdollisuus valita myös osa-aikatyö ja osapäivätyö entistä paremmin. 8. Vuorotteluvapaasysteemi tulee säilyttää, jotta on mahdollisuus tarvittaessa vaikka sairauden takia jäädä hoitamaan lasta tai muuta omaistaan. Myös mahdollisuutta palkattomaan hoitovapaaseen tulee kehittää, jotta sairaasta omaisesta huolehtiminen ja asioiden järjestäminen onnistuu. 9. Perhevapaiden kustannukset tulisi jakaa tasaisesti vanhempien kesken. Erityisesti palvelualojen ja pienyrittäjien perhevapaista koituviin kustannuksiin on kehitettävä ratkaisuja. Hoito- ja hoivatyön tulevaisuus Hoivaa ja huolenpitoa tarvitaan maailmassa niin perhe-elämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa. On kuitenkin erotettava, mitä tarkoittaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tekemä työ, jonka tarkoituksena on siis hoitaa potilaita ja parantaa sekä ehkäistä sairauksia. Ammattiyhdistystoiminnassa hoidetaan näiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten etuja ja sovitaan palkoista ja työelämän pelisäännöistä. Kuitenkin työmarkkinatoiminnassa on varsin vahvasti ollut esillä myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja sellainen työelämä, joka mahdollistaa aikaa myös perheen ja omaisten hoitamiseen. 6 Yhteiskunnallisia resursseja, kuten julkista terveydenhuoltoa ja sitä kautta saatua ihmisten Tasa-arvoa yli rajojen. Sosialidemokraattiset Naiset.

7 hoitoa toteutetaan ammattikoulutuksen saaneiden henkilöiden avulla. Muuten esimerkiksi omaisten taholta annettu hoiva ja huolenpito pitää mahdollistaa yhteiskunnassa edistämällä esimerkiksi perhevapaita ja tasa-arvoa työ- ja perhe-elämässä. Hoiva ja huolenpito kuuluvat sukupuolesta riippumatta meille kaikille ja siksi meidän kaikkien on itsemme lisäksi otettava vastuuta lähimmäisistämme. Yhteiskunnallinen kehitys ja yhteiskuntarakenne vaikuttavat myös vahvasti siihen, miten toisista välittäminen on mahdollista. Niin sanotun eettisen rekrytoinnin pelisäännöissä korostetaan sitä, että meillä ei ole oikeutta tyhjentää kehitysmaita siellä koulutuksen saaneista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista. Ei ole eettisesti oikein, että kehittyneiden maiden hoitajapulaa yritetään paikata riistämällä koulutetut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kehittyvistä maista. Siksi on hyvä, että näitä asioita on jo pohdittu ja käsitelty kansainvälisissä yhteyksissä. Jos naisten palkka- ja työmarkkina-asema eivät kehity tyydyttävästi tai ne heikkenevät, omien omaisten hoidosta tulee houkutteleva vaihtoehto palkkatyölle. Siitä seuraa useita ongelmia: naisten ja samalla yleinen työllisyysaste laskee eikä eläkkeellesiirtymisikä nouse toivotusti. Palkattomaan hoivatyöhön siirtyvien eläke pienenee ja taloudellinen itsenäisyys heikkenee. Tähän kuvioon vaikuttaa myös se, pitääkö vanhusten käyttää omaisuuttaan hoivakulujensa katteeksi. Jos pitää, se kannustaa hoitamaan omaisia, jotta perintö säilyisi. Jos julkinen valta ei kykene järjestämään riittävästi laadukasta hoivaa ja hoitoa vanhuksille, alkaa maahan virrata kotityöntekijöitä ulkomailta. Muualla Euroopassa tämä kehitys näkyy jo, samoin siihen liittyvät ongelmat. On pimeää työvoimaa, laitonta maahanmuuttoa, heikkoja työoloja ja kotityöntekijöiden luokatonta kohtelua. Tällainen työvoiman liikkuvuus ja rekrytointi ei ole eettistä. Toisaalta palvelun tarvitsijoiden kannalta tällä tavoin tuotettujen palvelujen laadusta ja turvallisuudesta ei ole mitään takeita. Tausta-asiakirja Työvoiman liikkuvuus on hyväksyttävää, kun pelisäännöt ovat kunnossa eikä päästetä syntymään kaksia työmarkkinoita, toiset kantaväestölle ja toiset maahanmuuttajille tai liikkuvalle työvoimalle. Moni nainen joutuu jättämään lapsensa tai muita huollettaviaan muiden hoitoon lähtiessään työn perässä ulkomaille; se on iso inhimillinen uhraus. Olisi parempi, jos perheet muuttaisivat mukana ja kotoutuisivat sen sijaan, että naiset yksin pendelöivät vauraampien maiden hoivatyömarkkinoilla. Köyhempien maiden kansalaisilla on oikeus lähteä tavoittelemaan parempaa elämää ja elintasoa rikkaista maista. Harva kuitenkaan lähtisi, jos kotimaassa olisi töitä ja toimeentulon mahdollisuuksia. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kanta on, että työvoimasta ei saa tulla hyödykettä ( Labour is not a commodity). Tämä riski on olemassa, jos yksityiset työnvälitys- ja vuokratyöfirmat kaappaavat liikkuvan työn omaksi liiketoiminnakseen. Siksi on vahvistettava julkisten työnvälityspalvelujen, viranomaisten ja ammattiliittojen välistä yhteistyötä, jotta työntekijöitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet lähtö- ja kohdemaassa toteutuvat. Yksi keino rajoittaa köyhempien maiden aivo-, käsipari- ja huoltajavuotoa on ay-oikeuksien ja sosiaaliturvan painottaminen kehitysyhteistyössä. Suomessa on tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus onnistuu. Silloin paine sekä palkattomaan omaishoitoon että ulkomaisten kotityöntekijöiden tuontiin vähenee. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet Naisten ja miesten oletetaan usein olevan tietynlaisia, naisten naisellisia ja miesten miehekkäitä. Sukupuoliroolit kahlitsevat ihmisiä ja monesti rajaavat heidän valinnan- ja elinmahdollisuuksiaan. Ihmisten oletetaan olevan ensisijaisesti heteroita ja tätä seksuaalista suuntautumista pidetään parempana tai jopa luonnollisempana vaihtoehtona kuin homoutta. Yhteiskunnassa vallitsee edelleen paljon kielteisiä ennakkoluuloja ja oletuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Ennakkoluulot johtuvat suurelta osin asiallisen tiedon puutteesta. Lainsäädäntö Sosialidemokraattiset Naiset XIV liittokokous , Lappeenranta 7

8 kieltää syrjinnän seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Silti syrjintää tapahtuu. Ihmisten on oltava tasavertaisia myös seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tasaarvoinen avioliittolaki on hyväksyttävä myös Suomessa. Sen avulla turvaamme tasavertaiset oikeudet avioliiton solmimiseen seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Yhdenvertaisuuslakia uudistetaan siten, että seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää syrjintäsuojaa vahvistetaan. Perustetaan yhdenvertaisuusvaltuutetun virka ja annetaan viranhaltijalle oikeus puuttua seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaan syrjintään. Työnantajia ja työntekijäjärjestöjä koulutetaan ottamaan paremmin huomioon vähemmistöt erilaisissa työelämän käytännöissä. Perhevapaat ja niihin liittyvät etuudet on rakennettu kahden eri sukupuolta olevan vanhemman ydinperhemallin ympärille. Perhevapaat ja -etuudet on saatava tasapuolisiksi vanhempien sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa voi tulla ilmi asioita, jotka liittyvät seksuaaliseen tai sukupuoliseen suuntautumiseen. Hetero-olettamus on yhä vahva, minkä vuoksi palveluissa toimivaa henkilökuntaa täytyy kouluttaa ihmisten seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuudesta. Suomen tulee toimia päättäväisesti kansainvälisillä areenoilla, kuten YK:ssa, EU:ssa ja Euroopan Neuvostossa, jotta laajasti hyväksytyt ihmisoikeusperiaatteet toteutuvat myös käytännössä. Monissa maissa homous on rikos, josta saatetaan langettaa jopa kuolemantuomio. EU-tasolla tulee mahdollistaa samaa sukupuolta oleville pareille rekisteröidä parisuhteensa. Suomen tulee myös kahdenvälisissä suhteissa ottaa rohkeasti esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ongelmat näissä maissa. Esteettömyys ja työelämän mahdollistaminen vammaisille Monet vammaiset ovat täysin työkykyisiä, kunhan apuvälineet sekä muut työn suorittamiseen liittyvät asia ovat kunnossa. Vammaisilla ihmisillä on oikeus tasavertaiseen toimeentuloon ja työelämään muiden kanssa. Heillä on oikeus koulutustaan ja kokemustaan vastaavaan työhön yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti. Vammaisilla on oikeus työympäristöön, joka on esteetön, avoin, osallistava ja saavutettavissa oleva. Työympäristöä on muokattava työntekijälle soveltuvaksi hänen vammansa tai sairautensa huomioon ottaen. Työkykyä ja -mahdollisuuksia voidaan tarvittaessa tukea useilla erilaisilla ratkaisuilla. Aisti- ja liikuntavammaisille on löydettävissä omat apuvälineensä ja työympäristöratkaisunsa, jotka mahdollistavat työn tekemisen. Yrittäjyys on yksi vaihtoehto työllistyä. Vuosikymmenten ajan se on esimerkiksi näkövammaisten keskuudessa ollut jopa ainoa tapa työllistyä. Nykyinen tietotekninen kehitys on mahdollistanut vammaisille lukuisia uusia ammatteja ja työmahdollisuuksia. Tieto- ja viestintäteknologia ja sähköisten palvelujen esteettömyys, saatavuus ja käytettävyys on pidettävä ajan tasalla näkövammaisille soveltuvina työkaluina. Liikuntavamma ei ole este työn teolle, ja esimerkiksi robotiikan kehittyminen on edistänyt työllistymisen vaihtoehtoja. Nuorisotakuu koskee myös vammaisia nuoria. Työharjoittelun merkitys nuoren osaamisen laajentajina ja työelämäkokemuksen antajina on tärkeä. Vammaisten oppilaiden ja opiskelijoiden on vammattomia vaikeampaa saada työelämän tutustumis- tai työharjoittelupaikkoja. Tähän on saatava muutos. 8 Tasa-arvoa yli rajojen. Sosialidemokraattiset Naiset.

9 Työnantajille on tiedotettava tehokkaammin käytettävissä olevista työllistämisen ja työhön valmennuksen tukimuodoista. Tukea on mahdollisuus saada eri tavoin vammaisten ihmisten työllistämiseen ja työkokeiluihin. Vammaisille henkilöille on luotava pysyvä palkkatuki. Maahanmuuttajat osaksi yhteiskuntaa Suomessa vasta vain viisi prosenttia asukkaista on ulkomaalaistaustaisia. Humanitäärisistä syistä tai työn perässä muuttaneilla on hyvin erilaiset voimavarat selviytyä uudessa kotimaassaan. Työllä ja kielitaidolla on Suomeen tulevien maahanmuuttajien kotoutumisessa tärkeä rooli. Joissakin kulttuureissa naisen työssäkäynti ja osallistuminen kaikkeen kodin ulkopuoliseen toimintaan on rajoitettua, ja siksi erityisesti naisille tarkoitettuja kotouttamis- ja kielikursseja tarvitaan jatkuvasti. Opettamisen tulee olla henkilökohtaisempaa, kurssien keston nykyistä pidempiä ja kursseilla teoriapainotuksen sijaan enemmän käytäntöä. Lisää keskustelutunteja ja työelämänkielen opetusta painottavia kielikursseja. Naisille kurssit, joihin on samanaikaisesti järjestetty lastenhoito. Toisen maahanmuuttajasukupolven nuoriin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja varmistettava, että he tuntevat itsensä hyväksytyksi, kuuluvat yhteisöön ja heillä on samat menestymisen mahdollisuudet kuin toisilla nuorilla. Oppilaille ja heidän vanhemmilleen on tarjottava opinto-ohjausta ja tiedotusta eri koulutusvaihtoehdoista ennen viimeistä peruskoululuokkaa. Oikea-aikainen ohjaus tekee mahdolliseksi opintojen jatkumisen ja etenemisen työelämään. Tausta-asiakirja 3. YKSIN ELÄVÄT OVAT MEITÄ Suomessa on yli miljoona yksin elävää henkilöä. Joka neljäs suomalainen aikuinen asuu yksin. Yksin eläminen ja yksinäisyys eivät välttämättä liity yhteen. Yksinasuvista ja yksinelävistä puhuessamme puhumme itse asiassa meistä, sillä suurin osa asuu jossain vaiheessa yksin joko oman valinnan mukaisesti tai olosuhteiden seurauksena. Monille itsenäistyville nuorille yksinasuminen on heidän oma valinta. Vanhemmistaan irtautuneet nuoret eivät aina halua sitoutua heti eikä perustaa perhettä. Puolisosta eronnut tai leski asuu olosuhteiden vuoksi yksin. Kaikki eivät yrityksistään huolimatta löydä kumppania, kaikki eivät saa omia lapsia ja yksinasuvan on pariskuntiakin vaikeampaa saada adoptiolasta. Merkittävä osa arjessa tarvittavista hyödykkeistä tuotetaan perheiden tarpeisiin. Perheille kohdistetaan tarjouksia ja alennuksia. Elintarvikepakkaukset ovat yleensä suuria ja sellaisina edullisempia kuin pienet. Pienten kulutuserien hankkiminen onnistuu erikoisliikkeissä, joissa hintataso on kalliimpi kuin marketeissa. Marketteihin pääsy edellyttää usein omaa autoa, mihin kaikilla ei ole varaa. Tuotteet ja palvelut on suunnattu pariskunnille tai perheille. Perheettömien työntekijöiden odotetaan tekevän enemmän ylitöitä, vaihtavan työvuoroja tai pitävän lomia muulloin kuin perheelliset. Noin miljoonasta suomalaisesta yksinasujasta puolet on miehiä. Yksinasuvien miesten määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt :lla. Yksinasuvat miehet ovat keskimäärin nuorempia kuin yksinelävät naiset. Vuoden 2009 loppupuolella Suomessa oli asunnottomana noin 8150 yhden hengen taloutta. Valtaosa asunnottomista on miehiä. Pienten ja edullisten vuokra-asuntojen kysyntä ylittää tarjonnan moninkertaisesti. Omistusasuminen taas on harvemmin ainakaan pienituloisimpien yksin elävien mahdollisuuksien ulottuvilla. Viimeisten 25 vuoden aikana uudisasunnoista vain 10 prosenttia on ollut pienasuntoja. Yksin asumisessa ongelmallista on sen kalleus. Jos ansiotulot tai eläke ovat pienet tai koostuvat sosiaalituista, voi asumiseen kulua tuloista puolet tai jopa enemmän. Vuoden 2013 lopussa yleistä asumistukea saaneista ruokakunnasta lähes 60 prosenttia oli yksin eläjiä. Köyhyysrajan alapuolella elävistä suurin ryhmä on yksinasuvat. Toimeentulotukea saaneista kotitalouksista yksinasuvien osuus on 71 prosenttia. Yksin elävät ovat myös suurin työttömien 9 Sosialidemokraattiset Naiset XIV liittokokous , Lappeenranta

10 ryhmä. Pitkäaikaistyöttömyys koskettaa erityisesti yksineläviä. Vuonna 2010 maaliskuussa yli 25-vuotiaista peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajista 60 prosenttia oli yksineläviä. Yksinasuvista naisista yli 40 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Ikääntyneet naiset eivät ole yhtenäinen väestöryhmä. Monet ikääntyneet sinkut ovat säilyttävät ystäväpiirinsä. On valveutuneita ja varakkaita naisia, jotka hankkivat ajoissa esteettömän ja toimintakyvyiltään heikentyvälle sopivan asunnon. Naisia kiinnostavat myös uusyhteisölliset asumismallit. Kuten muiden yksinasuvien, myös ikääntyneiden naisten kohdalla ongelmat palautuvat liian tiukkaan talouteen. Hankalin tilanne on pienimpien eläkkeiden varassa elävillä. Monet eivät halua, jaksa tai osaa turvautua yhteiskunnan tukeen. Yksineläjä saattaa kokea turvattomuutta ja kärsiä yksinäisyydestä. Yllättäviin sairauskohtauksiin ja kotitapaturmiin pitäisi osata varautua, sillä turvaksi hankittu lisälukitus ja oviketju voivat hidastaa avun saantia. Kodissa sairastaminen yksin voi olla kohtalokasta kaiken ikäisille. Asunnottomuus on poistettava: heille osoitetaan pieniä asuntoja ja tukiasuntoja. Lisää pieniä asuntoja yksin eläville ja isompia perhe- asuntoja etenkin kohtuuhintaisina vuokra- ja asumisoikeusasuntoina. Valtion asuntotuotannon tukijärjestelmää on uudistettava ja suosittava yleishyödyllisiä yhteisöjä, jotka rakennuttavat uusia ara-vuokra- ja ara-asumisoikeusasuntoja ja hoitavat vanhan asuntokantansa vastuullisesti. Kuntien maankäyttö ja tonttien jakopolitiikka on avainasemassa. Yhdistetään asunto-, työ- ja elinkeino- sekä sosiaalipolitiikan keinoja ja välineitä ongelmien hoitamisessa. Esitetään, että valtioneuvosto asettaa parlamentaarisen komitean selvittämään yksinäisten henkilöiden ja perheettömien sosiaalista asemaa. Toimenpiteitä yksin elävien köyhyyden vähentämiseksi otetaan mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan. 4. ARVOSTETTU VANHUUS Väestö ikääntyy ja vanhojen joukko naisistuu. 65 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2013 lopussa henkilöä eli noin viidesosa väestöstä. Hyvinvointi ja elintaso on kohonnut niin, että ikä ennustaa ihmisen elämänlaatua entistä vähemmän. Yhä harvempi nykyajan seitsemänkymppisistä on raihnainen, toimintakyvytön tai toisten hoivasta riippuvainen, ja vain kahdeksan prosenttia vanhoiksi luokitelluista on jatkuvan avun tarpeessa. Ihmisellä säilyy läpi elämän kyky kokea mielihyvää. Kuntoutuksen merkitys toimintakyvyn ylläpitäjänä on suuri. Mitä nopeammin vanhus saadaan kuntoutettua sairaalasta kotiin, sitä parempi on toimintakykyennuste. Vanhusneuvolat ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit toimivat etsivänä vanhustyönä ja ohjaavat ikäihmisiä palvelujen pariin. Vanhusten yksinäisyyttä voidaan lieventää, kun hyvinvointia edistävä perhepalvelu toimii välittäjänä vanhuksen ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Tulevaisuudessa vanhukset on tarkoitus hoitaa pääsääntöisesti kotona tai kodinomaisessa tehostetussa palveluasumisessa. Vanhuspalvelulaki edellyttää ikäihmisten tasapuolista kohtelua asuinpaikasta riippumatta. Näin ei kuitenkaan vielä ole. Kunnilla on yhä eriarvostavia käytäntöjä vanhuspalveluissa. Huonokuntoisia, muistamattomia, sairaita vanhuksia hoidetaan kotona. Kotipalvelu käy heitä katsomassa 2-4 kertaa vuorokaudessa minuuttia kerrallaan, korkeintaan tunti vuorokaudessa. Loput 23 tuntia avuton vanhus on yksin ja turvaton omassa kodissaan, jota hän ei välttämättä enää tunnista kodikseen. Aloite- ja liikuntakyvyn heikkeneminen jumittaa neljän seinän sisälle, jos vanhuksella ei ole toimeliasta omais- ja ystäväverkostoa apuna. Vanhuspalvelulain myötä kuntiin saatiin lakisääteisenä toimintaan myös vanhusneuvostot, joita tulee kuulla kunnallisia palveluja järjestettäessä. Vanhusneuvostojen rooli hakee monessa kunnassa vielä muotoaan. Esimerkiksi hyvien käytänteiden jakaminen ympäri Suomea antaisi vanhusneuvostoille lain edellyttämää painoarvoa. Meidän tulee vaatia riittäviä resursseja vanhusten hyvinvoinnin takaamiseksi. Vanhusten parissa työskentelevien koulutukseen ja työssä jaksamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kun henkilöstö on motivoitunutta ja heidän työtään arvostetaan, lisää se arvostusta myös vanhusten elämään. Kolmannen sektorin kanavoima lisäapu täydentää palveluverkkoa. 10 Tasa-arvoa yli rajojen. Sosialidemokraattiset Naiset.

11 Palvelut rakennetaan ikääntyvää arvostaen ja itsemääräämisoikeutta kunnioittaen ja hänen omaisiaan kuulemalla. Vanhuspalvelut eivät saa olla yksityisen voitontavoittelun kohde. Vanhuspalvelut on järjestettävä pääsääntöisesti kunnallisina palveluina, jota kolmas sektori ja yksityiset palvelut täydentävät. Vanhuksen saama palvelun taso ei saa olla kiinni varallisuudesta. Lain valvontaan tulee rakentaa kattava ja vanhuksia arvostava malli. Vanhusneuvostojen rinnalle kuntiin muodostetaan asiakasraateja, joiden avulla vanhusten ääni tulee entistä paremmin kuulluksi. Tulevaisuudessa ikäihmisten, työikäisten, lasten ja nuorten toimintaympäristöjä tulee lähentää. Vanhusten palveluasuntojen yhteyteen rakennetaan lasten päiväkoti. Nuoret käyvät ulkoiluttamassa vanhuksia. Koulumummot ja -vaarit kertovat omia tarinoitaan koululaisille. Vanhusten petanque-kerho haastaa kunnan työntekijät ystävyysotteluun. Toimintakykyä edistävä liikunta, seniorikahvilat, peli-illat, tanssit, päiväkeskustoiminta, kolmannen iän yliopisto ynnä muut toiminnot tulee olla kaikkien ikäihmisten tiedossa, jotka hänellä on oikeus valita omien edellytystensä ja tarpeittensa mukaan. Tyttötutkimuksen lisäksi meillä tarvitaan mummotutkimusta, jotta saataisiin selville, miten ikääntyvät naiset todella voivat ja mitä he elämästään ajattelevat. Tausta-asiakirja 5. NAISET, KESTÄVÄ KEHITYS JA ELINTASON KOHTUULLISTAMINEN Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan kaikki ihmiset syntyvät tasavertaisina. Maailman väestöstä puolet on naisia, mutta valtaosa päätöksenteosta lepää edelleen miesten harteilla. Monilla naisilla ei ole mahdollisuutta päättää edes omaa elämäänsä koskevista asioista tai edes omasta kehostaan. Väkivalta koskettaa miljoonia naisia. Tytöt muodostavat enemmistön seksuaalisen väkivallan uhreista, ja naiset ovat tutkitusti useammin perheväkivallan uhreja kuin sen tekijöitä. Maailma on täynnä nuoria naisia, jotka haluaisivat käydä koulua, mutta tämän asian ratkaisu ei ole heidän käsissään, vaan isä päättää. Joissakin yhteiskunnissa vaaditaan miehen suostumus jopa kiireelliselle keisarinleikkaukselle. Tämä voi koitua niin äidin kuin lapsenkin kohtaloksi, jos välimatka lähimpään sairaalaan on pitkä. Useimmissa perheissä naisilla on keskeinen tehtävä perheen toimeentulon turvaamisessa, muttei sananvaltaa rahankäyttöön liittyvässä päätöksenteossa. Naiset ovat myös aliedustettuja niin yritysmaailmassa kuin poliittisessakin päätöksenteossa. Naisten itsemääräämisoikeuden heikko toteutuminen heijastuu kokonaisiin yhteiskuntiin. Ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutuminen on hyvinvoinnin perusta niin ihmisoikeuksien, psykologian, talouden kuin yhteiskuntatieteidenkin näkökulmasta. Tutkimukset osoittavat, että ihmisen mahdollisuus tehdä päätöksiä omasta elämästään lisää hänen motivaatiotaan, onnellisuuttaan ja taloudellista hyvinvointiaan. Oman elämän hallinta on keskeisessä asemassa myös unelmien toteuttamisessa ja elämän rakentamisessa oman näköiseksi. Itsemääräämisoikeutta loukkaava väkivalta koskettaa päivittäin miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Tilastollisesti naiset kärsivät ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksista useammin kuin miehet. Myös valtaosa ruumiillista koskemattomuutta loukkaavista perinteistä, kuten sukuelinten silpominen, kohdistuu naisiin ja tyttöihin. Sukuelinten silpominen aiheuttaa pahoja fyysisiä ja henkisiä ongelmia, jotka kestävät koko eliniän. Tällä hetkellä ainakin 125 miljoonan tytön ja naisen sukupuolielimet on silvottu. Esimerkiksi Somaliassa silvottujen naisten osuus on 98 prosenttia ja Egyptissä 91 prosenttia. Vaikka taistelu silpomista vastaan jatkuisi nykytasolla, uhrien määrän puolittumiseen menee 60 vuotta. Sosialidemokraattiset Naiset XIV liittokokous , Lappeenranta 11

12 Naisten päätösvaltaa on vahvistettava, jotta naisten oikeudet toteutuvat paremmin. Nainen, joka voi päättää omista tuloistaan ja mielipiteistään, pystyy paremmin lähtemään pois perheväkivaltatilanteesta tai kieltämään tyttärensä sukuelinten silpomisen. Näin he estävät ihmisoikeusloukkauksien hyväksymistä ja periytymistä. Jokaisella lapsella on oikeus oppia Suomen Unicefin mukaan maailmassa on noin 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, joista kaksi kolmasosaa on naisia. Köyhyys ja kouluttamattomuus ovat paljon voimakkaammin naisten kuin miesten ongelmia. Tytöt ovat kehitysmaissa edelleen poikia huonommassa asemassa, eikä muutosta tapahdu, jos tyttöikäluokka toisensa jälkeen jää vaille lukutaitoa ja koulutusta Syyt tyttöjen ja naisten tilanteeseen ovat moninaiset. Kehitysmaissa tyttöjen koulutusta ei arvosteta, tytöillä ajatellaan olevan poikia suurempi vastuu kotitöistä, rahaa ei haluta käyttää tyttöjen koulumaksuihin ja lapsiavioliitot ovat yleisiä. Joka seitsemäs tyttö joutuu kehitysmaissa naimisiin alle 15-vuotiaana, ja monen tytön koulunkäynti päättyy avioitumiseen alaikäisenä. Teini-ikäisten tyttöjen yleisin kuolinsyy kehitysmaissa ovat raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot. Äidin koulutustaso ja elämäntilanne vaikuttavat voimakkaasti myös hänen lastensa elämään. Koulutettu äiti huolehtii, että kaikki hänen lapsensa pääsevät kouluun, niin tytöt kuin pojatkin. Koulutuksen avulla naiset voivat hankkia ammatin, oman toimeentulon ja omaa rahaa. Koulutuksella on myös suuri globaali merkitys. Koulutus nostaa sekä materiaalista että henkistä hyvinvointia. Koulua käymällä lapsi saa kokemuksen siitä, että oman elämän suuntaan voi vaikuttaa ja omalla toiminnalla on merkitystä. Liian moni maailman lapsi joutuu näkemään, että esimerkiksi omalla äidillä ei ole mahdollisuutta päättää omasta elämästään. Toivottomuus on ikävin perintö, jonka lapselle voi antaa. Jokaisella maailman tytöllä tulee olla mahdollisuus käydä koulua rauhassa ja hankkia lapsensa vasta aikuisena, omasta päätöksestään. Sekä äidin että lapsen elämän lähtökohdat on saatava paremmiksi ja sukupolvelta toiselle periytyvä kouluttamattomuus ja köyhyys katkaistua. Naisten osallistuminen omaa elämäänsä ja perhettään koskevaan päätöksentekoon on perheiden ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilari. Naiset käyttävät tutkitusti tulonsa perheensä ja lastensa hyväksi sekä edistävät seuraavan sukupolven elämäntaitoja. Kehitysyhteistyössä on ensiarvoisen tärkeää, että naiset ja miehet ovat tasavertaisina tekijöinä mukana työn kaikissa vaiheissa. Muutoksia alkaa tapahtua, kun rohkeat naiset ja avarakatseiset miehet osallistuvat yhdessä päätöksentekoon sekä perheissä että laajemmin yhteiskunnassa. Kasvutaloudesta on siirryttävä kohtuutalouteen Nykypäivän hallitseva ajattelutapa korostaa jatkuvaa talouskasvua. Työn tuottavuutta on lisättävä, työuria pidennettävä ja julkisia palveluita karsittava. Elämme läpikapitalisoituneessa yhteiskunnassa, jossa markkinavoimat ohjaavat yhteiskuntaa. Meneillään oleva finanssikriisi on seurausta siitä, että kaikki on tehty kapitalistisen kasvun ylläpitämiseksi. Kapitalistinen kasvu on puolestaan riippuvainen siitä, että energian saatavuus ei heikkene. Samaan aikaan ekologinen kriisi, öljyvarojen loppuminen ja globaali ilmaston lämpeneminen ovat ovella. Myös sosiaalipolitiikka on kytköksissä talouskasvun ajatukseen. Sen avulla on pyritty turvaamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä edistämään talouskasvua ja yleistä materiaalisen elintason nousua. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu sen varaan, että talous kasvaa ja jakovaraa riittää. Maapallon resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Yksinkertaistettuna meidän kuluttamamme 12 luonnonvarat ovat pois niiltä, jotka eivät saa edes perustarpeitaan turvattua. Pohjoismainen Tasa-arvoa yli rajojen. Sosialidemokraattiset Naiset.

13 hyvinvointivaltio, jollainen Suomi edelleen on, ei voi perustua siihen, että sen yläpitäminen edellyttää muiden köyhyyttä. Hyvinvointivaltion on kannettava vastuu siitä, kuinka yhteiskunnan toiminta vaikuttaa luonnonympäristöön ja muihin ihmisiin paikallisesti, globaalisti sekä tuleviin sukupolviin. Päätöksiä tehtäessä tulee lyhyen tähtäimen kustannusten sijaan ottaa huomioon pitkän tähtäimen vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön. Esimerkiksi energiantuotannon ratkaisuissa lyhyellä aikavälillä kalliimpi vaihtoehto voi pitkällä aikavälillä olla järkevämpi ja kestävämpi. Jatkuvan talouskasvun ja lisäkulutuksen tavoittelun sijaan hyvinvointivaltio on uudistettava. Nykyisestä kasvutaloudesta on siirryttävä kohtuutalouteen. Siirtyminen tulee tehdä sosiaalisesti kestävästi niin, että huolehditaan kaikkien väestöryhmien, erityisesti vähävaraisten kohtuullisen elintason turvaamisesta. Ratkaisuja tehtäessä on varmistettava, että vähäosaiset jotka usein ovat naisia ja lapsia eivät kärsi. Kaikessa päätöksenteossa tulee muistaa, että sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys nivoutuvat yhteen. Oikeudenmukainen tulonjako ja universaalit julkiset palvelut eivät ole kulueriä, vaan yhteiskunnallisen vakauden turvaajia. Tausta-asiakirja 6. NAISET, RAUHA JA KANSAINVÄLINEN OIKEUDENMUKAISUUS Maailman sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus on valtaa pitävien ja valtaan pyrkivien aikaansaannos. Tasa-arvoinen maailma on myös meistä ihmisistä kiinni. Demokratian rakentaminen on vaikeaa, mutta se on mahdollista, kun ihmiset ovat tietoisia omista oikeuksistaan ja haluavat /voivat vaikuttaa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Demokratia tunnustaa kaikkien tasa-arvon eikä tee eroa naisten ja miesten oikeuksien välillä. Erilaisuus ei ole syy ylläpitää eriarvoisuutta. Kestävä kehitys on meille sosiaalista tasa-arvoa, taloudellista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöstä huolehtimista. Me Demarinaiset haluamme puhua työajan lyhentämisestä, köyhyyden poistamisesta ja globaalista sosiaalipolitiikasta. Me kutsumme kumppaneita kaikilta tahoilta. Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) eli EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus on suuri mahdollisuus. Ei kuitenkaan pidä purematta niellä ideaa, että puolet maailmankaupasta käsittävällä alueella lähdettäisiin ratkaisemaan investointien kannattavuuden menettämistä koskevia mahdollisia riitoja yksityiseen välimiesmenettelyyn. Investointisuojasopimus tai riitojenratkaisu ei saisi rajoittaa demokraattisten päätösten tekoa eikä vaikuttaa nykyisiin direktiiveihin tai asetuksiin. Suomi on jo ilmaissut, ettemme hyväksy investointisuojan soveltamista markkinoille pääsyyn, mikä on tapana pohjoisamerikkalaisessa oikeusperinteessä. Haluammeko ratkoa tänne investointeja tehneiden yritysten kanssa noin kolmen miljoonan euron hinnalla välimiesoikeudessa riitatilanteita, joissa korvausuhka voi olla miljardeja? Löytyykö neuvotteluehtoihin liitetyissä reunaehdoissa työntekijäoikeuksia, kuluttajan- ja ympäristönsuojan säätelymahdollisuuksia ja kaikkein tärkeimmän, yleisen edun määrittelyn huomioimiseksi keinoja? Sosialidemokraattiset Naiset XIV liittokokous , Lappeenranta 13

14 Palkansaajajärjestöjen muistiossa 2014 tuodaan esiin muun muassa seuraavia vaateita, jotka myös Naisliitolle tärkeitä: EU:n ja Yhdysvaltojen yritysten on kilpailtava innovaatioilla, ei polkemalla työelämän tai ympäristönsuojelun standardeja. Kun neuvotteluissa sovitetaan yhteen EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyä, ei nykyisen sääntelyn tasoa pidä laskea ja sääntely-yhteistyön tulee olla avointa. Muun muassa palkansaajajärjestöillä tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten lakeja ja standardeja sovitetaan tulevaisuudessa yhteen. Kauppasopimus ei sinällään edellytä työlainsäädännön eikä työehtosopimusten muuttamista. Työntekijöiden liikkuvuuden edistäminen on tavoiteltavaa, mutta lähetettyjen työntekijöiden työehtojen on oltava linjassa kohdemaan lakien ja sopimusten kanssa. Julkisia hankintoja avattaessa EU:n hankintadirektiivin mukainen oikeus asettaa hankinnoille muun muassa sosiaalisia kriteerejä tulee edelleen jatkossa olla voimassa. Sopimus ei saa aiheuttaa paineita julkisesti rahoitettujen palvelujen yksityistämiseen. Julkisrahoitteiset hyvinvointipalvelut kuten sosiaali- ja terveyspalvelut on rajattava sopimuksen ulkopuolelle sekä sallittava yksityistettyjen palvelujen palauttaminen julkisiksi. Sopimuksessa ei ole tarvetta sopia vahvasta ja laajasta investointisuojasta, sillä EU:n ja Yhdysvaltojen nykyisilläkin oikeusrakenteilla jo taataan investoijien oikeudet. Sopimuksen investointisuojakirjaukset eivät saa missään tilanteessa hankaloittaa tai estää uusien yleisen edun mukaisten kansallisten lakien säätämistä. Sosiaalisen polkumyynnin vähentämiseksi sopimuksen on vahvistettava ILO: n työelämän perusoikeuksien valvontaa ja sen rikkomuksista seuraavia taloudellisia seuraamuksia ja eri keinojen on tuettava ILO: n valvontamekanismeja. Aseistariisunta on tie rauhaan ja kestävään kehitykseen Aseistariisunta on ainoa tie rauhaan ja kestävään kehitykseen. Ydinaseet on kiellettävä kansainvälisellä sopimuksella, koska ne ovat rikos ihmisyyttä vastaan. Aseisiin käytetyt rahat voisi käyttää ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä köyhyyden ja lukutaidottomuuden poistamiseen maailmasta, jos niin päätetään. On asetettava selkeitä tavoitteita globaaliselle aseistariisunnalle ja kehitettävä YK:n puitteissa raportointivelvollisuus maille esittää vuosittain neljä avainlukua: - koulutusmäärärahojen osuus BKT:stä, - terveysmäärärahojen osuus BKT:stä, - sotilasmäärärahojen osuus BKT:stä sekä - naisten osuus poliittisessa päätöksenteossa. Ennen kuin YK ottaa tämän raportoinnin käyttöön, tulee Suomen valtion seurata ja esitellä nämä luvut koskien kaikkia maita joiden kanssa olemme kehitysyhteistyössä. Suomen hallituksen alaisuuteen tulee perustaa rauhan ja aseistariisunnan neuvosto, jonka tehtävänä on rauhan- ja aseistariisunta-aloitteiden tekeminen. Neuvoston tehtävä olisi muun muassa joka kolmas vuosi esitellä, miten sotilasmäärärahojen vaihtoehtoisella käytöllä voitaisiin edistää koulutusta ja ihmisten terveyttä maailmassa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kotimaassa ja sotaa käyvissä maissa on vastustettava kaikilla tasoilla. Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole henkilökohtainen, vaan laajasti yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaisun on oltava poliittinen. Painostamme kohti ratkaisua sisäpoliittisesti ja kansainvälisesti Sosialistisen Naisinternationaalin kautta. Naisliiton omissa kehitysyhteistyöprojekteissa väkivallan vastustaminen ja naisten osallistuminen ovat etusijalla. YK:n turvallisuusneuvoston resoluutio 1325, johon Suomikin on sitoutunut, korostaa naisten ja tyttöjen erityisen haavoittuvaa asemaa konflikteissa ja se vaatii valtioita erityis- 14 Tasa-arvoa yli rajojen. Sosialidemokraattiset Naiset.

15 toimiin naisten suojelemiseksi. Suomen kehitysyhteistyön painoalueena ovat niin sanotut hauraat valtiot, joissa naisten oikeudet ovat usein uhattuina. Suomen on pidettävä huolta, että kehitysyhteistyössä priorisoidaan naisten ja tyttöjen turvallisuutta sekä heidän asemansa parantamista ja että tähän budjetoidaan riittävästi varoja. Hoiva on osa ihmisyyttä ja demokratiaa Hoivaa ja huolenpitoa tarvitaan kaikissa yhteiskunnissa koko ajan. Hoivalle on annettava tunnustettu aikansa ja arvonsa jokaisen ihmisen elämänkulussa. Hoiva on olennainen osa ihmisyyttä ja demokratiaa. Miehiä on kutsuttava hoivan töihin omassa elämässään ja ammatissaan. Vanhukset ja lapset ansaitsevat hyvää huolenpitoa läheisiltään. Tälle on luotava edellytykset kannustein ja pakottein. Kehittyneissä maissa voisi esittää, että miesten palkalliseen työaikaan pistetään yläraja ja vanhempainlomat kehitetään etenkin isille. Ja että naisille taataan kokopäivätyötä - kokopäivätyö tulisi olla lyhyempi kuin kahdeksan tuntia päivässä tai 140 tuntia kuukaudessa - silloin kun he niin toivovat. Tausta-asiakirja Kehitysmaiden naisten oikeudet ovat globaali haaste. Demarinaiset haastavat kaikki kehitysyhteistyötä tekevät maat kampanjaan erityisesti maaseudun naisten aseman korjaamiseksi. Painostamme YK:ta ja ILOa. Keskeisten kansainvälisten järjestöjen ja muun muassa Suomen ulkoministeriön tukema Social Protection Floor -ohjelma ei voi toteutua ilman naisten aseman korjaamista lainsäädännöllä. Syntyessään Suomi oli monikulttuurinen, ja maamme on sitä myös Suomen täyttäessä 100 vuotta vuonna Rajojen tulee olla auki maahanmuutolle ja uusille työntekijöille. Vasta globaali tasa-arvo tai ainakin rajusti pienentyneet tuloerot voivat varmistaa sen, ettei kehittynyt maailma käytä hyväkseen halpaa työvoimaa kehitysmaista. Palkkatyön ja palkattoman työn ristiriita vaatii ratkaisua. Emme halua piikayhteiskuntaa, vaan tasa-arvoa kaiken työn sekä kaikkien miesten ja kaikkien naisten välille. Lähteitä: Karlsson, Anette: Tulevaisuus, joka ei perustu talouskasvulle. Kolumni, Demokraatti Kyttä Marketta, Pahkasalo Katariina ja Vaattovaara Mari 2010: Asuminen eletty unelma. Artikkeli Anneli Junton toimittamassa teoksessa Asumisen unelmat ja arki. Gaudeamus Helsinki University Press Koponen, Anna-Liisa: Palveleeko vastikkeellinen sosiaaliturva työttömiä vai heidän syyllistäjiään? Demokraatti Lindroos, Saila ja Vuorenmaa, Hilkka: Raiskaus on jatkuva uhka kriisialueiden naisille. Helsingin Sanomat Mikkonen, Irma - Vappu: Sinkkutoiminnan merkitys yksinelävien selviytymisessä. Sosiaalityön pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Mäkinen, Milla: Päätösvalta on naisten oikeuksien ytimessä. Solidaarisuus-lehti, kevät Julkunen, Raija: Työelämän tasa-arvopolitiikka. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:53 Naiset ja miehet työelämässä 3/2013. Elinkeinoelämän keskusliitto Okkonen, Kaisa-Mari: Yhden huoltajan talouksien toimeentulo. Tasa-arvotilastojen asiantuntijaryhmä Tilastokeskus Peltonen, Tuula: Jokaisella lapsella on oikeus oppia. Dooris 4/2012 (pääkirjoitus). Peltonen, Tuula: Naiset vastuunkantajina myös eurokriisissä, Dooris 1/2013 (pääkirjoitus). Pinkkiruusu, Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys: Tavoitteet: Suomen Yksinelävät ry.: Yhden hengen taloudet poliittista keskustelua yksinasumisesta: Sosialidemokraattiset Naiset XIV liittokokous , Lappeenranta 15