Ravitsemus. Mitä suomalaiset syövät?

Transkriptio

1 Ravitsemus 2k a t s a u s 2 / Pekka Puskan haastattelu s. 4 Finravinto 2012-tutkimus s. 10 Ateriarytmi vaikuttaa painoon s. 25 Kulutuslukuja s. 30 Mitä suomalaiset syövät?

2 Ajankohtaista Ravitsemus vuosikerta Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen voi tilata maksutta työpaikalle. Ravitsemuskatsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Julkaisija Toimituskunta Päätoimittaja Toimitussihteeri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Toimituksen osoite Maito ja Terveys ry Emeritusprofessori Antti Aro MMM, FT Paula Hakala Professori Hannu Korhonen MMM Leena Packalén Professori Päivi Palojoki Dosentti Aila Rissanen ETM, FT Tuula Tuure ETM Tiina Soisalo ETM Katariina Lallukka leena.mallonen@maitojaterveys.fi Maito ja Terveys ry PL 77, Helsinki puh , fax Paino Forssa Print, 2013 Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. Emme julkaise kirjoitusten yhteydessä täydellisiä lähdeluetteloita. Ne saa tarvittaessa toimituksesta. ISSN-L ISSN R a v i t s e m u s k a t s a u s

3 Lukijalle Tämä on ollut ruoan, ravitsemuksen ja ruokatutkimustulosten syksy. Uusimmat tulokset Ravintotaseesta, Finravinto 2012 ja Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen tutkimuksista on julkaistu. Uusista pohjoismaisista ravitsemussuosituksista on keskusteltu laajasti. Syksy on ollut myös ruoka- ja ravitsemusvaikuttajien juhlan aikaa. Kotitalousopettajien liitto täytti 95 vuotta, Eduskunnan kotitalouden tukirengas 20 vuotta, ETL 70 vuotta ja kliinisen ravitsemustieteen koulutusohjelma 30 vuotta. Toivotamme onnea ja menestystä arvokkaalle työlle, jota teette suomalaisen nuorten ruokakasvatuksen, ruoan ja kansanravitsemuksen eteen. Haluamme esittää onnen ja menestyksen toivotuksen myös ylijohtaja, professori Juhani Eskolalle hänen siirtyessään johtamaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta Pekka Puskan jälkeen. Pääjohtaja Pekka Puska on tehnyt Suomen kansanterveyden eteen merkittävää työtä, josta esitämme kiitoksemme. Pekka Puskan terveiset voit lukea heti lehden alusta ja henkilöhaastattelun verkkolehdestä -> Ravitsemuskatsaus. Uusi vuosi lähestyy. Antakaamme itsellemme lupa silloin hellittää hetkeksi arjesta. Nauttikaamme läheisten ja ystävien seurasta, hyvästä ruoasta ja suunnatkaamme katseemme illalla kohti taivasta -tähtiä ja tähtisadetta. Tiesitkö muuten, että galaksi-sana tulee kreikankielisestä sanasta galaktos, joka tarkoittaa maitoa. Valoisaa vuotta 2014! Tiina Soisalo R a v i t s e m u s k a t s a u s

4 Ravitsemussuositukset Tutkittuun terveystietoon luotetaan Kansallinen yhtenäiskulttuurimme on kovaa vauhtia pilkkoutumassa kirjaviksi alakulttuureiksi ja kiivastahtinen mediakulttuuri levittää viestejä nopeasti ja laajalle. Vertaisviestintä haastaa asiantuntijoiden auktoriteetin myös ravitsemuksen ja kansanterveyden piirissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska ei kuitenkaan ole huolissaan ravitsemus- ja terveysviestinnän tulevaisuudesta. Kansalaisten koulutustaso paranee jatkuvasti ja sen myötä luottamus tutkittuun tietoon vahvistuu. Asiantuntijoiden on vain entistä aktiivisemmin osallistuttava keskusteluun ja perusteltava kantaansa sinnikkäästi. Lyhyellä tähtäimellä helppoheikit näyttävät voittavan, mutta aikaa myöten ihmiset kyllä tajuavat totuuden. Pekka Puska tunnetaan ehkä parhaiten laajasta 25 vuotta kestäneestä sydäntautien ehkäisyohjelmasta, Pohjois-Karjala- projektista, jota toteutettiin 1970-luvulta lähtien vuoteen 1997 asti. Pohjoiskarjalaisia houkuteltiin pienentämään sydäntautiriskiä ruokailutottumuksia muuttamalla. Sanotaan, että Pohjois-Karjalassa onnistuttiin, koska silloisessa auktoriteetteja kunnioittavassa yhtenäiskulttuurissa valistus oli helppoa saada perille. Mutta ei kansan ruokailutottumusten muuttaminen terveellisempään suuntaan helppoa ollut silloinkaan. Vastustusta ja epäuskoa lietsottiin monelta taholta. Elintapoja ei pelkän valistuksen voimin pystytä muuttamaan. Tarvitaan muutosta tukevia rakenteita ja kannustavaa ilmapiiriä. Usein vasta omakohtainen kokemus saa muutoksen liikkeelle. Ei tupakoinnin väheneminekään pelkästään valituksella onnistunut. Muutoksen mukana asenne tupakointiin vain muuttui kielteisemmäksi. Kymmenen tervettä vuotta lisää Kansanterveydessä on tapahtunut valtava myönteinen kehitys viimeisten 40 vuoden aikana. Suomalaiset ovat saaneet 10 tervettä elinvuotta lisää. Ruokatottumusten muutoksen myötä kansalaisten kolesteroliarvot ovat parantuneet ja verenpaineet laskeneet. Myös tupakoinnin väheneminen on osa sydäntautiriskien myönteistä kehitystä. Pekka Puska uskoo, että ravitsemuksen hyvä suuntaus jatkuu edelleen. Juuri julkaistujen Pohjoismaisten ravitsemussuositusten uudistamisen yhteydessä käytiin huolellisesti läpi valtava määrä tutkimuksia, ja samat vanhat totuudet rasvasta, hiilihydraateista, suolasta ja kuidusta pitävät edelleen paikkansa. Elintarvikevalikoima muuttuu jatkuvasti, eivät suositukset. Ravitsemussuositukset tuntuvat tutuilta ja tylsiltä. Mediakulttuuri kaipaa sensaatioita ja uutisia. Ravinto ja ruoka ovat kaikille läheinen ja tärkeä aihe. Siksi ruokamuoteja ja ravintoprofeettoja tulee ja menee. Eivätkä ruokamuodit pelkästään pahasta ole. Niiden mukana saattaa tulla jotain ravitsemuksellisesti hyvääkin. Ja aina ne lisäävät kiinnostusta ruokailutottumuksia kohtaan. Lihomisen kimppuun Nyt kansanterveyden tutkimuksella on suurennuslasin alla lihomisen ongelmakenttä. Miten ehkäistään lihomista ympäristössä, jossa kaikenlaista ruokaa on aina ja kaikkialla läsnä samaan aikaan kun elämä on fyysisesti entistä kevyempää? Pekka Puskaa huolestuttaa etenkin nuorten lihominen ja kulttuuri, joka suosii turhaa syömistä: makeisia, sipsejä, limsoja, energiajuomia, pikaruokaa 4 R a v i t s e m u s k a t s a u s

5 Nuorten lihomisessa näkyy myös terveyserojen kasvu. Lihominen tahtoo keskittyä niihin nuoriin, joilla on muutenkin ongelmia terveyskäyttäytymisessä, liikunnassa, tupakoinnissa ja päihteiden käytössä. Maksuton kouluateria tukee kansanterveyttä Hän muistuttaa, että kouluruokailulla on ollut valtava kansanterveydellinen merkitys. Aluksi kouluruokailua tarvittiin, jotta vähävaraisten perheiden lapset ylipäätään saisivat ruokaa. Velleillä, puuroilla ja keitoilla täytettiin vatsat. Sittemmin kouluruokailun laatua on kehitetty etenkin 1980-luvulle tultaessa. Lapset oppivat syömään raasteita ja salaatteja, juomaan vähärasvaista tai rasvatonta maitoa ja sivelemään leivälle pehmeitä kasvirasvalevitteitä. Samankaltainen vaikutus on ollut myös työpaikkaruokailulla aikuisväestön keskuudessa. Elintason noustessa ilmaisen kouluruoan merkitystä on helppo vähätellä, mutta se on edelleen arvokas osa lasten ja nuorten ravitsemusta ja antaa heille kunnollisen aterian mallin, mitä joka kodissa ei välttämättä enää osata. Pekka Puska antaa kiitosta myös suomalaiselle elintarviketeollisuudelle kansanterveyden talkoisiin osallistumisesta: Ainahan näistä terveellisyystavoitteista on jouduttu vääntämään, mutta kiitettävästi Suomessa teollisuus on tullut mukaan terveystalkoisiin. Suolaa käytetään tonnikaupalla vähemmän kuin viime vuosituhannella. Kevennettyjä tuotteita ja pehmeitä rasvoja on valtava valikoima markkinoilla. Hyvä esimerkki viime aikojen kehitystyöstä on rypsiliha, jossa porsaiden ruokinnalla on saatu lihan rasvakoostumus sydänystävällisemmäksi. Terveyspyrkimyksiä pitää kannustaa Pekka Puska seuraa suurella huolestuneisuudella meneillään olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava, jotta ihmiset pääsevät lääkäriin nimenomaan hoidattamaan terveyttään. Useimmat nykyiset kansanterveystaudit ovat ehkäistävissä ravinnon, liikunnan ja tupakoimattomuuden kautta. Perusterveydenhuolto on ehdottoman tärkeä toimija tässä ehkäisytyössä. Perusterveydenhuollossa tarvitaan rakenteellinen uudistus: riittävän suuri sote-alue ja julkiset rahat yhteen, jotta saadaan resurssit käyttöön hallitusti. Sen jälkeen voidaan vasta miettiä, keneltä mikäkin palvelu tilataan. Pekka Puskan mukaan ihmiset tietävät oman vastuunsa terveydestään. Mutta ei asia puhumalla parane. On mietittävä, millä tavalla heitä voidaan auttaa terveellisen elämän pyrkimyksessä. Miten helpotetaan elintarvikkeiden valinnassa, miten ympäristö kannustaa liikkumaan, miten koulu- ja toimipaikkaruokailu tukevat hyvää ravitsemusta, miten autetaan tupakasta ja päihteistä vierotuksessa jne. Ja hauskaakin saa olla. Ei elämä ole pelkkää puurtamista eikä terveyskäyttäytyminen suorittamista. Kirjoittaja: Leena Packalen Pekka Puskan henkilökuva verkkolehdessä tai kohdasta Ravitsemuskatsaus R a v i t s e m u s k a t s a u s

6 r a v i t s e m u s s u o s i t u k s e t Pohjoismaiset ravitsemussuositukset: Huomio ruokavalion kokonaisuuteen Pohjoismaiset ravitsemussuositukset on uudistettu. Suositusten tarkoituksena on edistää terveyttä ja vähentää tauteja, joihin ravitsemuksella voidaan vaikuttaa. Suositukset ovat pohjana kaikkien Pohjoismaiden kansallisille ravitsemussuosituksille ja ne toimivat ravitsemustieteen opetuksen perustana. Suositukset on laadittu väestötasolle terveille ja kohtalaisesti liikkuville, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm muistuttaa. Ne sopivat vain varauksella yksilöiden ravitsemusneuvontaan. Suositukset perustuvat tieteelliseen, tarkkaan arvioituun tutkimusnäyttöön. Niiden päivitykseen on osallistunut yli sata asiantuntijaa. Suomalaiset suositukset julkistetaan tammikuussa Valtaosa vaihteluvälin sisällä Energiansaannin viitearvot on arvioitu keskimääräisestä energiantarpeesta normaalipainoisille ihmisille. Energia- ja suojaravintoaineiden suositusten tavoitteena on, että mahdollisimman pieni osa väestöstä olisi suositellun vaihteluvälin ulkopuolella. Energiaravintoaineiden suosituksissa on vaihteluvälit. Kuitenkin suunnittelussa käytetään yhtä lukemaa, kuten proteiinille aikuisilla 15 % energiasta ja ikääntyneillä 18 %. Rasvan suositus väljeni Rasvan saannin vaihteluväliä on väljennetty aiemmasta prosentista prosenttiin päivittäisestä energiansaannista. Suunnittelua varten käytetään lukuja E%. Hiilihydraatteja suositellaan % ja proteiinia % energiasta. Ravintokuidun suositus on ennallaan, vähintään grammaa päivässä. Rasvan osuudesta ei ole löydetty yhteyttä oikeastaan mihinkään sairauteen eikä painonnousuun, Fogelholm selittää lukemia. On kiinnostavaa, että jopa 40 E% rasvaa sisältävä ruokavalio on terveyttä edistävä, kunhan rasvasta riittävästi on tyydyttymätöntä. Nyt kertatyydyttymättömiä rasvoja suositellaan E% (ennen E%). Sen sijaan tyydyttyneeseen rasvaan on otettu entistä tiukempi kanta. Suositus on nyt alle 10 prosenttia energiasta (ennen 10 %). Myös hiilihydraattien määrää tärkeämpää on niiden laatu, Fogelholm sanoo. Vähäkuituiset, nopeasti imeytyvät hiilihydraatit ovat yhtä haitallisia terveydelle kuin tyydyttynyt rasva. D-vitamiinia lisää maltillisesti Vitamiineista ja kivennäisaineista muutoksia aiempaan tehtiin vain D-vitamiinin ja seleenin kohdalla. Seleenin saantisuositus on aiempaa korkeampi miehille, naisille sekä raskaana oleville ja imettäville naisille. D-vitamiinia suositellaan 10 mikrogrammaa yli 2-vuotiaille ja 20 mikrogrammaa yli 75-vuotiaille. Tämä koskee saantia ruuasta. Vitamiinivalmisteille on omat suosituksensa. Ohjeita ruokaainetasolla Ravitsemussuositukset neuvovat suosimaan kuitupitoisia ruokaaineita: kasviksia, palkokasveja, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä ja täysjyväviljaa sekä vähärasvaisia maitovalmisteita, kalaa ja mereneläviä, kasviöljyjä ja niistä tehtyjä levitteitä. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä suositellaan syömään runsaasti ja täysjyväviljasta valitsemaan kuitupitoiset vaihtoehdot. 6 R a v i t s e m u s k a t s a u s

7 Pähkinöitä ja siemeniä kannattaa syödä pari ruokalusikallista päivässä niiden sisältämien tyydyttymättömän rasvan, proteiinin ja monipuolisen suojaravintoainesisällön vuoksi, sanoo apulaisprofessori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta. Kasvikunnan tuotteissa on paitsi vitamiineja ja kivennäisaineita, myös fytokemikaaleja, joilla on todennäköisesti osansa kasvikunnan tuotteiden terveysvaikutuksissa, Schwab kiteyttää. Monet näistä ovat antioksidantteja ja vaikuttavat mm. solusykliin ja -signalointiin sekä tulehdukseen. Maitovalmisteista suositellaan vähärasvaisia ja rasvattomia vaihtoehtoja. Maitovalmisteiden käytöllä on yhteys terveyteen, Mikael Fogelholm sanoo. Tämä yhteys on vahvempi rasvattomilla kuin rasvaisemmilla tuotteilla, mikä antaa perusteet suositella rasvattomia maitovalmisteita. Ravintorasvoista kehotetaan suosimaan pehmeiden rasvojen lähteitä. Kananmunan käyttösuositus on ennallaan. Kalaa suositellaan syömään vaihdellen eri kalalajeja ja kala kalana. Kalaöljyvalmisteet eivät ole sama asia, Ursula Schwab kertoo. Niiden käyttö voi jopa olla haitallista veren rasva-arvojen kannalta tai vaikuttaa epäedullisesti sokeriaineenvaihduntaan. Rajoittamaan kehotetaan alkoholin, suolan, sokeroitujen ruokien ja punaisen lihan kulutusta. Hyvin runsas punaisen lihan kulutus on yhteydessä huonompaan terveyteen, Mikael Fogelholm sanoo. Tämä ei ole suurelle osalle suomalaisista ongelma, mutta jos syö lihaa joka aterialla, on hyvä vaihtaa osa liharuuista kala- ja kasvisruokiin. Liikunta on oleellista terveydelle Ravitsemussuosituksissa otetaan kantaa liikkumattomuuteen, professori Fogelholm sanoo. Ravitsemustilaa voidaan tukea myös ei-syömisellä. Suosituksissa terveyttä edistävän liikunnan määräksi neuvotaan, että aikuisten tulisi liikkua kohtuullisen kuormittavuuden teholla vähintään 2,5 tuntia viikossa tai rasittavalla teholla 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Lasten tulisi liikkua monipuolisesti vähintään tunti päivässä. KL Suositusten pääkohdat Kokonaisrasva E% Kertatyydyttymättömät rasvahapot E% Tyydyttyneet rasvahapot alle 10 E% Monityydyttymättömät rasvahapot 5 10 E%, jossa ainakin 1 E% omega-3-rasvahappoja Hiilihydraatit E% Lisätty sokeri alle 10 E% Ravintokuitu vähintään g/pv Proteiini E% D-vitamiini yli 2-vuotiaille ja aikuisille 10 µg/pv, yli 75-vuotialle 20 µg/pv Seleeni naisille 50 µg ja miehille 60 µg/pv, raskaana oleville ja imettäville naisille 55 µg/pv Lähteet: Mikael Fogelholmin ja Ursula Schwabin esitykset Ravitsemus Suomessa seminaarissa ja thl/ /3/ Mikael Fogelholmin esitys Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä Englanninkielinen suositus www. norden.org/nnr R a v i t s e m u s k a t s a u s

8 r a v i t s e m u s s u o s i t u k s e t Ikääntyneiden proteiinin saantisuositus suurempi kuin nuoremmilla Ravitsemussuositukset on tarkoitettu terveiden ihmisten ruokavalion suunnitteluun ja ravinnonsaannin arviointiin. Sairaille suosituksia tulee soveltaa tilanteen mukaan. Ikääntyneillä rajanveto terveyden ja sairauden välille voi olla vaikeaa. Monet pitkäaikaissairaudet eivät vähennä fyysistä aktiivisuutta tai heikennä elämänlaatua, kun sairauden hoitotasapaino on hyvä. Yli 80-vuotias voi olla terve eikä käytä lääkkeitä, toisaalta 60-vuotiaalla saattaa olla useita sairauksia ja monenlaisen tuen tai avun tarvetta. Välimaastoon jää kasvava ryhmä ikääntyneitä, joiden ravitsemuksen arviointiin ja ravitsemusohjauksen tai -hoidon tarpeeseen pitää olla asiantuntemusta ja osaamista. Ravitsemussuositukset ikääntyneille -oppaassa vuodelta 2010 ikääntyneiden terveyden, sairauksien ja avuntarpeen eroja on havainnollistettu kolmiolla, josta ikä on tarkoituksella jätetty pois jaottelun perusteena. Proteiinia lihaskadon ehkäisyyn Erityisen kiinnostuksen kohteena on ikääntyneiden proteiinin tarve. Lihaskato eli sarkopenia on ikääntyneillä hitaasti etenevä tila, joka johtaa toimintakyvyn heikentymiseen. Tutkimukset proteiinin tarpeesta ja hyväksikäytöstä elimistössä ovat tavallisesti olleet lyhytkestoisia interventioita, joissa sarkopenian etenemistä ei ole voitu arvioida. Aikuisille suunnattua suositusta (0,8 g proteiinia/ paino kg / vrk) suuremman proteiinin saannin hyödyistä ikääntyneiden terveyden ja lihasvoiman ylläpitämisessä ei ole kovin vahvaa näyttöä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tätä suurempi proteiininsaanti on suotuisaa ikääntyneiden (> 65-vuotiaat) terveydelle. Tämä johtuu osittain kehon heikentyneestä kyvystä käyttää proteiinia hyväkseen ja proteiinin tarpeen lisääntymisestä sairauksien aikana. Kun vielä energiankulutus, syödyn ruuan määrä ja ruokahalu heikkenevät, proteiinin saanti voi olla todella vähäistä. Suurempi saanti hyödyksi Kesällä 2013 julkaistiin arvostetussa amerikkalaisessa tiedelehdessä suositukset ikääntyneiden proteiinin saannista. Niissä todetaan, että ikääntyneet tarvitsevat vähintään 1,0 1,2 grammaa proteiinia painokiloa kohti päivässä. Se turvaa kehon perustoimintojen proteiinin tarpeen. Suurempi saanti (>1,4 g) on välttämätöntä sairauksien ja lihaskuntoharjoittelun yhteydessä. On tärkeä ottaa huomioon proteiinin laatu ja lähteet, aterialla nautitun proteiinin määrä (vähintään 30 g), ajoitus ja täydennysravintovalmisteiden tarve. Proteiinia 1 1,2 g painokiloa kohden on 60 kg painavalla henkilöllä g. Kun tavoitteena on lihasvoiman lisääminen, proteiinia tarvitaan vähintään 1,4 g/kg. Silloin proteiinin päiväsaannin tulee olla vähintään 84 grammaa. Suomalaisten tutkimusten mukaan proteiinin saanti ikääntyneillä on usein tätä vähäisempää. 8 R a v i t s e m u s k a t s a u s

9 Huomio liikkujan proteiinin saantiin Liikuntainterventioissa on tärkeää arvioida ikääntyneen ravitsemustila ja ravinnonsaanti sekä huolehtia riittävästä energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saannista. Jos energian ja proteiinin saanti on kulutusta ja tarvetta vähäisempää, keho käyttää omia proteiinivarastojaan eli lihaksia lisääntyneen energiantarpeen tyydyttämiseen. Silloin liikunnalla ja lihaskuntoharjoittelulla voi olla haitallisia vaikutuksia. Lihasmassa ja paino vähenevät, vaikka tavoite on päinvastainen. Vähintäänkin harjoittelun hyödyt jäävät saamatta, jos proteiinin saanti ei ole riittävää. Ruotsalaisessa tutkimuksessa liikuntaintervention seurauksena hauraiden vanhainkotiasukkaiden paino ja lihasmassa vähenivät. Tutkittaville annettiin lihaskuntoharjoittelun jälkeen juoma, joka sisälsi 15 grammaa proteiinia ja 200 kcal energiaa. Asukkaiden energian ja proteiinin saantia ruuasta ei tässä tutkimuksessa arvioitu. Toisessa tutkimuksessa, missä 30 grammaa proteiinia sisältävä juoma nautittiin kahdessa erässä päivän aikana, tutkittavien toimintakyky parani ilman harjoittelua. Proteiinin saanti lisääntyi grammasta 1,4 grammaan painokiloa kohden ruokavaliosta ja proteiinijuomasta yhteensä. Kun lihaskuntoharjoittelu ja proteiinilisä yhdistettiin, lihasmassan määrä lisääntyi ja fyysinen toimintakyky parani. Myös nämä tutkittavat olivat iäkkäitä ja hauraita, mutta he asuivat omissa kodeissaan. Suurimmalla osalla vanhainkotiasukkaista ravitsemustila on heikentynyt. Varsinkin iäkkäimillä asukkailla proteiinin saanti jää usein alle 60 grammaan vuorokaudessa. Näissä tilanteissa ravitsemuksen tukeminen ja lisäproteiinin tarjoaminen on välttämätöntä. Ikääntyneen ravitsemusohjauksen tulisi aina perustua arviointiin ja yksilölliseen suunnitelmaan. Vaikka viime vuosina ikääntyneiden ravitsemukseen on kiinnitetty huomioita, edelleen tarvitaan tutkimuksia ravitsemushoidon hyödyistä ja tavoista toteuttaa sitä erityisesti kotona asuvien ikääntyneiden keskuudessa. Lihaskunnon ja toimintakyvyn heikkenemisen ehkäisy ja elämänlaadun parantaminen ovat keskeisiä ravitsemukseen liittyviä tutkimusaiheita. Kirjoittaja: ETT, dosentti Merja Suominen Lähteet: Bauer J et al. Evidence-based recommendations for optimal dietary protein intake in older people: A position paper from the PROT-AGE Study Group. J Am Med Dir Assoc 2013;14: elsevierhealth.com/pdfs/ journals/ / PIIS pdf Tieland M et al. Protein supplementation improves physical performance in frail elderly people: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. J Am Med Dir Assoc 2012;13: Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat, avuntarve useissa päivittäisissä toiminnoissa Kotihoidon asiakkaat, avuntarvetta välineellisissä päivittäisissä toiminnoissa, voi olla avuntarvetta myös liikkumisessa ja peseytymisessä Kotona asuvat, useita sairauksia ja haurastumista, ei ulkopuolisen avun tarvetta Hyväkuntoiset ikääntyneet R a v i t s e m u s k a t s a u s

10 Mitä suomalaiset syövät Finravinto 2012 tutkimus: Suomalaisten ruokavaliossa monenlaisia muutoksia Suomalainen työikäinen aikuinen söi keskimäärin kuusi kertaa päivässä Finravinto-tutkimuksen mukaan. Kaksi kolmasosaa päivittäisestä energiasta tuli pääaterioista ja noin kolmannes välipaloista. Lähes jokainen tutkittavista söi päivittäin viljavalmisteita, ravintorasvoja, liharuokia, maitovalmisteita ja kasviksia. Suomalaisnaisten ruokavalioon sisältyi keskimäärin vähän yli 400 g kasviksia, juureksia, palkokasviksia, hedelmiä, marjoja tai mehuja päivässä. Miesten ruokavaliossa näitä oli hieman vähemmän. Työikäisten suomalaisten ruokavalio sisälsi enemmän rasvaa sekä tyydyttynyttä että tyydyttymätöntä kuin vuonna 2007 (kuvio 1). Rasvan osuus energiasta oli runsas kolmannes ja tyydyttyneiden rasvahappojen 15 %. Tyydyttyneen rasvan päälähteet olivat voi ja maitorasvalevitteet, ruoanvalmistusrasva, juusto, maitojuomat ja muut maitovalmisteet. Tyydyttyneen rasvan saanti lisääntyikin työikäisillä kaikista maitorasvaa sisältävistä elintarvikeryhmistä, tämän lisäksi miehillä muista ravintorasvoista ja naisilla myös lihasta ja lihavalmisteista. Hiilihydraattien osuus energiasta oli laskenut. Se oli hiukan yli 40 %. Sokerin saanti oli lähes ennallaan. Kuidun saanti oli sen sijaan vähentynyt verrattuna saantiin viisi vuotta sitten. Suolan saanti oli lievästi lisääntynyt ja on melko kaukana suositeltavasta. Sekä miesten että naisten ruokavalio sisälsi keskimäärin riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita. Raudan ja folaatin saanti kaikilla ikäryhmillä ja lisäksi iäkkäillä naisilla D-vitamiinin saanti jäivät alle suositusten. Täysjyvää, kasviksia, kasviöljyjä ja kalaa Finravinto tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisten aikuisten ruokatottumusten E% Vuosi pitkäaikainen myönteinen kehitys rasvan laadun paranemisessa ja suolan saannin vähenemisessä näyttää pysähtyneen. Rasvan osuus energiasta on kasvanut. Kasvu näkyy paitsi tyydyttyneen myös tyydyttymättömän rasvan osuuksien kasvamisena. Myös hiilihydraattien laadussa olisi parantamisen varaa, sillä kuidun saannin tulisi olla nykyistä runsaampaa ja sokerin saannin niukempaa. Myönteistä oli kasvisten ja kasviöljyn käytön lisääntyminen ja D-vitamiinin saannin kasvu suositeltavalle tasolle lähes kaikilla tutkittavilla. Suomalaisten aikuisten ruokavalion puutteet korjaantuisivat lisäämällä täysjyväviljan, kalan, kasviöljyjen ja edelleen kasvis- Kokonaisrasva (~ E%) (<10 E%) rasvahapot (10-15 E%) rasvahapot (5-10 E%) Kuvio. Rasvan ja rasvahappojen osuus (%) työikäisten naisten ravinnon kokonaisenergiasta (suositukset suluissa) 10 R a v i t s e m u s k a t s a u s

11 ten käyttöä. Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, suolaa tai sokeria sisältävien elintarvikkeiden kulutusta olisi hyvä vähentää. Finravinto seuraa ruoankäyttöä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finravinto-tutkimuksissa on vuodesta 1982 lähtien seurattu suomalaisen aikuisväestön ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia. Ravintotutkimus toteutetaan osana FINRISKI tutkimusta, joka selvittää kroonisten tautien riskitekijöitä ja niiden muutoksia viiden vuoden välein. FINRISKI 2012-tutkimus toteutettiin vuonna 2012 viidellä alueella eri puolilla Suomea: Helsingissä ja Vantaalla, Turun ja Loimaan alueella, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. FINRISKIn otoksesta kolmannes kutsuttiin Finravinto-tutkimukseen. Kutsutuista noin puolet osallistui kahden edellisen päivän ravintohaastatteluun. Haastattelu tehtiin tietokoneavusteisesti käyttäen Fineli-tietokannan elintarvikevalikoimaa ja kuvauksia. Tutkimuksen lopulliseen aineistoon osallistui 1708 tutkittavaa. He olivat vuotiaita. Finravinto tutkimuksen raportti ilmestyy joulukuussa Kirjoittaja: Erikoistutkija Susanna Raulio, THL Lähteet: Raulio S, Ovaskainen M-L, Tapanainen H, Paturi M, Virtanen S, Helldán A. Ruokavalio entistä rasvaisempi, kovan rasvan osuus kasvanut Finravinto tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 4, lokakuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Eväitä vai henkilöstöravintolaruokaa? Kolme kymmenestä työssä olevasta suomalaisesta syö työpaikkaruokalassa työpäivän aikana, neljä kymmenestä syö omia eväitä, 13 % ravintolassa tai baarissa ja 13 % kotona. Tiedot selviävät Työ ja terveys katsauksesta. Mahdollisuus työpaikkaruokailuun oli 53 %:lla vastaajista. Heistä noin puolet käytti sitä. Kolme prosenttia ei syönyt työpäivän aikana lainkaan. Tämä oli yleisempää aamu-, ilta- tai yötyötä tekevillä kuin päivätyötä tekevillä. Epäterveelliset tavat kasautuvat Miehistä 14 %:lla ja naisista 28 %:lla ei ollut yhtään tutkimuksessa tarkasteltua epäterveellistä tapaa: tupakointia, alkoholin riskikäyttöä, syömättömyyttä Raulio S. Kansallisen Finravinto tutkimuksen tuloksia. Esitys Ravitsemus Suomessa -seminaarissa susanna-raulioravitsemussuomessa Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2012 on julkaistu työaikana, liikkumattomuutta, unihäiriötä tai ylipainoa. Erityisesti vuotiaat naiset sekä ylemmät toimihenkilömiehet ja -naiset noudattivat terveellisiä elintapoja. Kolme tai useampi epäterveellinen elintapa oli kolmasosalla miehistä ja 12 %:lla naisista. Epäterveelliset elintavat kasautuivat erityisesti yrittäjä- ja työntekijäasemassa oleville miehille. Työ ja terveys Suomessa 2012 on Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden laatima katsaus työolojen ja työhyvinvoinnin tilanteesta Suomessa. Katsauksia on tehty kolmen vuoden välein vuodesta 1997 lähtien. KL Lähde: Kauppinen T, ym. Työ ja terveys Suomessa Työterveyslaitos R a v i t s e m u s k a t s a u s

12 m i t ä s u o m a l a i s e t s y ö v ä t Lisää pehmeää rasvaa, vähemmän sokeria Tutkimusprofessori Suvi Virtanen THL:sta on huolestunut lasten runsaasta sokerin käytöstä. Jo 2-vuotiaiden lasten ruokavaliossa sokeria on liikaa. Lapsilla sokeroidut juomat, kuten mehut ja virvoitusjuomat, ovat ylivoimaisesti suurin sokerin lähde. Jopa viidennes lapsista käyttää sokeroituja juomia päivittäin. Arjen ruokavalinnat ovat lähempänä suositeltavaa. Viikonloppuisin makeisten ja limsojen kulutus kaksinkertaistuu, Virtanen kertoo. Asiantuntijan toisena huolena on se, että aikuisten ruokatottumusten muutokset ovat nähtävissä myös lasten ruokavaliossa. Jopa 40 prosenttia lapsista käyttää nykyään voita ja voipohjaisia levitteitä. Kovan rasvan saanti on kääntynyt nousuun lapsillakin. Enemmän kasviksia ja janoon vettä Suomalaisten lasten ruokavalioon tarvittaisiin lisää pehmeitä kasvi- ja kalarasvoja sekä kuitua, jota saadaan parhaiten täysjyväviljasta, kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Myös E-vitamiinin, folaatin ja raudan saanti voi olla osalla lapsista liian niukkaa. Viisi päivittäistä annosta kasviksia, marjoja ja hedelmiä, enemmän pehmeää rasvaa, vähemmän sokeria ja janojuomaksi vettä, Virtanen listaa helppoja tapoja kohentaa lasten ruokatottumuksia. Virtanen kertoo, että tutkimusten mukaan päiväkoti- ja kouluruoka ovat ravitsemukselliselta laadultaan parempia kuin kotiruoka. Päivähoidossa olevat lapset syövät monipuolisemmin, käyttävät enemmän suositusten mukaisia elintarvikkeita ja ovat vähemmän nirsoja ruuan suhteen. Kouluikäisillä lapsilla koulussa nautittu lounas on päivän aterioista ravitsemuksellisesti paras. Välipaloille hedelmiä Noin puolet koululaisista syö koulupäivän aikana välipaloja, kuten makeisia, suklaata, välipalapatukoita ja virvoitusjuomia, mutta myös hedelmiä. Välipalat kattavat päivän energiasta jopa yli 40 prosenttia. Kymmenessä Euroopan maassa toteutettu Pro Greens -hanke osoitti, että suomalaiset koululaiset syövät vähiten hedelmiä muihin mukana olleisiin maihin verrattuna. Hankkeen mukaan 11-vuotias koululainen syö Suomessa keskimäärin noin 200 grammaa hedelmiä ja vihanneksia päivittäin. Koululaisten kasvisten ja hedelmien käyttöä on yritetty lisätä useissa interventiotutkimuksissa. Lupaavaksi on osoittautunut esimerkiksi Sapere-menetelmä, jossa lapsia innostetaan tutustumaan ruokiin kaikkia aisteja hyödyntäen. Viisi askelta terveempään tulevaisuuteen 1. 5 annosta kasviksia, hedelmiä tai marjoja päivässä 2. Pehmeiden rasvojen suosiminen 3. Runsaasti sokeria sisältävien elintarvikkeiden käytön vähentäminen 4. Janojuomaksi vesi 5. Perheen yhteiset ateriat Lähde: THL Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen, Viestintä Nutrimedia Lähteet: THL:n tutkimusprofessori Suvi Virtasen esitys Ravitsemus Suomessa -seminaarissa Helsingissä thl/ /6/ Folkhälsanin senioritutkija Eva Roosin esitys Valtakunnallisilla Ravitsemuspäivillä Helsingissä 12 R a v i t s e m u s k a t s a u s

13 Ruokakulttuuri muotoutuu perheissä ruokakulttuuri on pirstaloitunutta, -Lasten kertoi ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta Ruokailo-seminaarissa marraskuussa. Toiset lapsista ovat taitavia juniorikokkeja, toisaalta joukossa on paljon osaamattomia lapsia. Ruokakulttuuri näyttäytyy erilaisena eri lähtökohdista. Lapsiperheissä ruoka ja ruokaan liittyvät toiminnot muodostavat suuren osan arkea. Mäkelän mukaan lapsen syntymällä on suuri vaikutus perheen ruokatottumuksiin ja sisäiseen työnjakoon. Perheellä on tärkeä tehtävä ruokakulttuurin välittäjänä, Mäkelä korosti. Perheiden välillä on kuitenkin suurta vaihtelua vanhempien tiedoissa ja taidoissa, kaikkea uusavuttomuudesta supersitoutuneisuuteen. Yhä ajatellaan, että yhdessä syövä perhe pysyy yhdessä. Mäkelä haluaa kuitenkin kyseenalaistaa, edustaako se erityisesti hyvää perheyttä. On hyvä muistaa, että ruoka on kulttuuria, mutta toisaalta se on myös polttoainetta. Terveellistä kotiruokaa Keväällä 2012 tehdyn selvityksen mukaan lapsiperheissä arvostetaan kotiruokaa, ruoan terveellisyyttä ja kotimaisuutta. Myös valmis- ja noutoruoka hyväksytään yleisesti lapsiperheissä. Mäkelän mielestä oli mielenkiintoista, ettei ruoan ekologisuus noussut arvostuksissa kymmenen kärkeen. Nuorten keskuudessa tehdyn selvityksen mukaan kodilla on keskeinen osa ruokakasvatuksessa. Nuoret arvostavat kotiruokaa ja perheen yhteisiä ruokahetkiä. Myös kavereilla on suuri vaikutus nuorten ruokatottumuksiin. Mäkelä nosti esiin kouluruoan arvostuksen. Vaikka usein puhutaan, etteivät nuoret syö koulussa, vanhemmat oppilaat arvostavat kouluruokaa hyvin yleisesti. Nuoret saattavat korostaa omaa päätäntävaltaansa jossain vaiheessa jättämällä ruoan syömättä, mutta moni palaa takaisin kouluruoan pariin myöhemmin. Lapset kauhan varteen? Lasten osallisuus perheen ruokatalouteen jää usein vähäiseksi. Pöydän kattaminen saattaa olla ainoa muoto, jolla lapsi pääsee osalliseksi ruoanvalmistukseen, huomautti Mäkelä. Lapset ja nuoret ovat aktiivisia luomaan omaa ruokakulttuuriaan. Sosiaalinen media on tehnyt omien kuvien ja videoiden jakamisesta helppoa. Sitä kautta ruokaan liittyvät ilmiöt leviävät nopeasti nuorten kesken. Minkä lapsena oppii Seminaarissa puhunut Maitolähettiläs, laillistettu ravitsemusterapeutti Kati Laine muistutti, että ruoka- ja liikuntatottumukset muotoutuvat jo varhain. Esimerkiksi lapsena opittu maidon käyttö jatkuu usein aikuisenakin. Myös liikunnallinen elämäntapa on helpointa omaksua lapsuudessa. Kirjoittaja: ETM Saila Paavola Lähde: Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelän ja Maitolähettiläs, TtM Kati Laineen esitykset Ruokakouluhankkeen Ruokailo-seminaarissa marraskuussa H-yhdistysten järjestämissä Ruokakouluissa lapset oppivat terveellisen ruokavalion ja liikunnan merkitystä hauskalla ja helpolla tavalla. Ruokakoulut ovat uudenlainen keino lasten ruokakasvatukseen. Lisätietoja ja R a v i t s e m u s k a t s a u s

14 D-vitamiini ja luusto Luustoterveyden laiminlyönti huolestuttaa Luustoterveyden kulmakivet ovat hyvin väestön tiedossa. Kaksi kolmesta tietää kalsiumin, D-vitamiinin ja liikunnan merkityksen luuston kunnolle. Sen sijaan omia elämäntapoja ei välttämättä muokata tietojen mukaisesti. Miksi oman luuston terveys ei huolestuta suomalaisia? Luustonsa kunnosta huolestuneita on vajaa 40 prosenttia suomalaisista aikuisista ja osteoporoosiriskistä huolestuneita hieman useampi. Kuitenkin neljä viidestä tietää, että luusto alkaa haurastua noin 40-vuotiaana ja että luuston tiheyttä voi parantaa missä iässä tahansa. Ilmeisesti oletetaan, että murtumat tapahtuvat vasta vanhana. Suomalaisten tietoja luustoterveydestä selvitettiin reilun 1500 aikuisen otoksella. Kvantitatiiviseen paneelitutkimukseen osallistuneista puolet oli naisia ja puolet miehiä vuotiaiden vastaajien keski-ikä oli 44 vuotta. Kalsiumin saantia on vaikea arvioida Suomalaisten kalsiumin saannista suuri osa tulee maitovalmisteista. Vastaajista 40 pro- senttia arvioi saavansa riittävästi kalsiumia maitovalmisteista. 37 prosenttia on huolestunut ruokatottumustensa vaikutuksesta luustonsa kuntoon. Kalsiumin saannin riittävyyteen suhtaudutaan optimistisesti. Kolme neljästä uskoo saavansa kalsiumia suositusten mukaisesti, mutta vain puolet vastaa tietävänsä, kuinka paljon kalsiumia suositellaan. Päivittäisen kalsiumin saannin määrän arvioimista pitää vaikeana kolme neljästä. Kalsiumvalmisteisiin turvaudutaan harvoin. Vastaajista 12 prosenttia käyttää säännöllisesti kalsiumvalmisteita ja satunnaisesti 16 prosenttia. D-vitamiinivalmisteita käyttää säännöllisesti 38 prosenttia ja satunnaisesti kolmannes. Kolmannes ei käytä valmisteita lainkaan. Enemmän luustoliikuntaa Luustoa kuormittavaa liikuntaa ei harrasteta tarpeeksi. Vastaajista reilu puolet oli huolestunut luuliikuntansa riittämättömyydestä. Lähes 40 prosenttia ei liiku lainkaan luustoa kuormittavasti eli ei harrasta hyppyjä, tärähdyksiä ja nopeita käännöksiä sisältävää liikuntaa. Kaikki liikunta on hyväksi luustolle, ja liikuntaa tulisikin harrastaa monipuolisesti myös luuston terveyden takia. Hyvä määrä on vähintään kolme kertaa viikossa monipuolista liikuntaa. Vanhemmalla iällä esimerkiksi reipas kävely neljänä tuntina viikossa puolittaa murtumariskin. Luustolle huonot elämäntavat kasaantuvat samoille ihmisil- Osteoporoosin riskitekijöitä Vähäinen kalsiumin saanti Vähäinen liikunta Vähäinen D-vitamiinin saanti Korkea ikä Tupakointi Ylipaino Alkoholin käyttö Laihduttaminen Laktoosi-intoleranssi Hentorakenteisuus Keliakia Vanhemmalla pienenerginen murtuma Alhainen estrogeenitaso 1 tyypin diabetes 14 R a v i t s e m u s k a t s a u s

15 le ja aikuisten tavat periytyvät lapsille. Vastaajista neljä viidestä huolehtii, että oma lapsi tai nuori saa suositeltavan määrän kalsiumia. Viidennes ei huolehdi tästä. Valinnoilla on vaikutusta Luuston mineraalitiheys alkaa heikentyä huippumassan saavuttamisen jälkeen noin 25-vuotiaana. Siitä alkaa alamäki, jolloin on pitkä aika vaikuttaa omilla valinnoillaan. Esimerkiksi, jos 30-vuotias henkilö ei huolehdi kalsiumin ja D-vitamiinin saannista ja liikkuu vain vähän, 45-vuotiaana hänen luumassansa on jo vähentynyt ikätovereihin verrattuna ja murtumariski on kaksinkertainen. Jos hän liukastuu 52-vuotiaana ja ranne murtuu, murtuman paraneminen vie 1-2 kuukautta ja ranteeseen jää hieman liikerajoitusta ja kiputaipumusta. Elämänlaatu heikkenee. Nyt viimeistään pitää tehdä jotakin luustoterveyden hyväksi. Jos ei tee mitään, 70-vuotiaana on jo useita, ilman tapaturmaa syntyneitä nikamamurtumia. Näistä seuraa kovat selkäkivut jopa yhdeksäksi kuukaudeksi, ryhti jää kumaraksi ja liikkuminen on vaikeaa. 75-vuotiaana tulee kaatuminen, koska lihasvoimat ja tasapaino ovat heikot. Kaatumisesta seurannut lonkkamurtuma vie leikkaushoitoon, sairaalaan ja loppuelämäksi hoitokotiin. Luustoterveydestään huolehtivalla elämänlaatu on paljon parempi. Kun 30-vuotiaana liikkuu riittävästi, käyttää maitovalmisteita, pitää huolta D-vitamiinin saannista eikä tupakoi, 45-vuotiaana luumassa ja lihaskunto ovat hyvät, mieliala ja työkyky kohdallaan. Jos tä- Kalsiumia saa maitovalmisteista paljon ja hyvin imeytyvässä muodossa. Kolme lasillista maitoa tai piimää ja muutama viipale juustoa kattaa jo riittävän päivittäisen kalsiumannoksen. Jos maito ei maistu juo- mä esimerkkihenkilö liukastuu 52-vuotiaana, ranne kipeytyy muutamaksi viikoksi ja palaa ennalleen. Edelleen 70-vuotiaana toimintakyky on hyvä, voi harrastaa mm. matkailua ja vapaaehtoistyötä. 75-vuotiaana esimerkkihenkilömme käy tapaamassa ikätoveriaan hoitokodissa. KL Lähde: 206 syytä välittää kampanjan tiedotustilaisuus lokakuussa Helsingissä. Tutkimusjohtaja Harri Sieväsen ja lääkäri Ari Rosenvallin esitykset. Maitovalmisteet ovat hyviä kalsiumin lähteitä mana, sitä voi kaataa kahviin, mysliin ja puuroon tai käyttää ruuanvalmistuksessa. Perinteisiä maitoisia ruokia ovat mm. makaronilaatikko ja kalakeitto. Hapanmaitovalmisteet kuten jogurtti, viili ja rahka ovat oivallisia väli- ja iltapaloja. R a v i t s e m u s k a t s a u s

16 D - v i t a m i i n i j a l u u s t o Lasten D-vitamiinin saanti on lisääntynyt Suomalaisten aikuisten D- vitamiinin saanti on viime vuosina lisääntynyt, ja näin on muutamien tutkimusten perusteella tapahtunut myös lasten D-vitamiinin saannille. Saantia ovat lisänneet maitovalmisteisiin ja ravintorasvoihin lisätyn D-vitamiinin määrän kaksinkertaistaminen vuonna 2010 sekä D-vitamiinivalmisteiden käyttösuosituksen laajentaminen vuonna Tutkimusprofessori Suvi Virtanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) muistuttaa, että luomumaitoon ja -maitovalmisteisiin D-vitamiinia ei lisätä. Tämä kannattaa huomioida perheissä, joissa suositaan luomuruokaa. Luomutuotteita käytetään entistä enemmän myös päiväkodeissa. Helsingin yliopistossa äskettäin valmistuneen tutkimuksen mukaan luomumaitoa juovat lapset saavat ravinnostaan miltei puolet vähemmän D-vitamiinia kuin tavanomaista maitoa juovat lapset. Tutkimuksessa vertailtiin luomumaitoa ja tavanomaista maitoa tarjoavan päiväkodin lasten D-vitamiinin saantia päiväkoti- ja kotiruuasta sekä vitamiinivalmisteista. Lisäksi lasten veren D-vitamiinipitoisuudet mitattiin. D-vitamiinivalmiste varmistaa saantia Vaikka D-vitamiinin saannissa ravinnosta oli suuri ero lapsiryhmien välillä, vitamiinin kokonaissaanti oli suositusten mukaista. Kaikki tutkimuksen osallistuneet lapset söivät suositusten mukaisesti D-vitamiinivalmisteita. Luomumaitoa juovilla lapsilla valmisteiden osuus kokonaissaannista oli lähes 80 prosenttia. Ilman vitamiinilisän käyttöä luomumaitoa juovien lasten D-vitamiinin saanti olisi jäänyt selvästi alle suositusten. Lasten verestä mitatut D-vitamiinipitoisuudet olivat molemmissa ryhmissä viitearvojen mukaiset. Maitovalmisteiden D-vitaminointi ei ole Suomessa pakollista, vaan se toteutetaan yhteisymmärryksessä elintarviketeollisuuden kanssa. Luomutuotteiden vitaminointi on tällä hetkellä luomusäädöksen mukaan sallittua vain, jos se on lakisääteistä. D- vitamiinin vapaaehtoinen lisäys luomumaitoon edellyttäisi EU:n luomuasetuksen muuttamista. Suuret D-vitamiiniannokset haitallisia Lokakuussa julkistettujen uusien pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan D-vitamiinin suositeltava saanti lapsille ja nuorille on 10 mikrogrammaa päivässä. Määrä on jonkin verran suurempi kuin suomalaisissa ravitsemussuosituksissa tällä hetkellä suositellaan. Uudet suomalaiset suositukset julkaistaan alkuvuodesta Suomessa kaikille alle 18-vuotiaille suositellaan ympärivuotisesti D-vitamiinivalmisteen käyttöä. Suositeltava päivittäinen annos on alle 2-vuotiaille 10 mikrogrammaa ja 2-18 vuotiaille 7,5 mikrogrammaa. Suvi Virtanen peräänkuuluttaa malttia D-vitamiinivalmisteiden käyttöön. Suosituksiin verrattuna moninkertaisia annoksia ei pitäisi lapsille omin päin antaa. Hyvin suuret D-vitamiiniannokset voivat olla haitallisia. Ne on tutkimuksissa yhdistetty mm. kohonneeseen kuolleisuusriskiin, asiantuntija painottaa. Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen, Viestintä Nutrimedia Lähteet: THL:n tutkimusprofessori Suvi Virtasen esitys Ravitsemus Suomessa -seminaarissa Helsingissä Ruokatiedon Uutiset R a v i t s e m u s k a t s a u s

17 Maahanmuuttajilla puutetta D-vitamiinista Vaikuttaako ikääntyminen? Maahanmuuttajista somalitaustaisten naisten D-vitamiinitila on erittäin huono tutkimuksen mukaan. Myös kurditaustaisten maahanmuuttajien D-vitamiinitilanne on huono. Vuonna 2008 jopa lähes 90 prosentilla somalinaisista oli D-vitamiinin puutetta ja kahdeksalla prosentilla puute oli vakava. Bangladeshilaisilla maahanmuuttajanaisilla D-vitamiinin puutetta oli 70 prosentilla. Etnisillä suomalaisilla naisilla puute oli 47 prosentilla ja vakava puute kolmella prosentilla. Somalinaisten luustoa kuvaavat muuttujat olivat merkitsevästi huonommat kuin bangladeshilaisilla ja suomalaisilla. Myös heidän osteoporoosiriskinsä on lisääntynyt. Kuitenkaan somalinaisten D-vitamiininsaanti ei ollut vähäisempää kuin suomalaisten. Molempien ryhmien saanti oli noin 5 mikrogrammaa vuonna Tämän jälkeen elintarvikkeiden D-vitaminointi on lisääntynyt, joten tilanne on muuttunut. D- vitamiinin tarpeissa voi olla eroja etnisten ryhmien välillä. Helsingin yliopiston kalsiumryhmä selvitti maahanmuuttajanaisten ja etnisten suomalaisnaisten D-vitamiinitilannetta pääkaupunkiseudulla vuonna Somalinaisia oli mukana 48, bangladeshilaisia 34 ja etnisiä suomalaisia naisia 61. Laajassa Maamu-tutkimuksessa vuosina 2010 ja 2011 selvitettiin niin ikään maahanmuuttajien D-vitamiinitilaa. Puute oli yleistä kaikissa tutkituissa ryhmissä. Matalia D- vitamiinipitoisuuksia havaittiin lähes 90 prosentilla kurditaustaisilla, vajaalla 80 prosentilla somalitaustaisilla ja reilulla 30 prosentilla venäläistaustaisilla maahanmuuttajilla. Maamu-tutkimukseen osallistui 3000 maahanmuuttajaa. Maahanmuuttajilla on todettu D-vitamiininpuutosta viime vuosina myös Tanskassa ja Norjassa. Isossa-Britanniassa asiaa on tutkittu jo luvuilla. KL Lähde: Professori Christel Lamberg- Allardtin esitys D-vitamiinitutkimuksia maahanmuuttajanaisilla Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä Helsingissä lokakuussa. Ikääntyminen ei vaikuta D- vitamiinin imeytymiseen ruuasta tai valmisteista. Sen tuotanto iholla pienenee jossain määrin noin 75. ikävuodesta lähtien. Ikääntyessä oleskelu auringonvalossa voi olla vähäisempää, mikä vaikuttaa D- vitamiinin tuotantoon iholla. Myös sairaudet voivat vaikuttaa D-vitamiinin tuotantoon. D-vitamiiniannoksen vaikutus veren pitoisuuteen on yksilöllistä. Vaihtelu johtuu mm. lähtötasosta, sillä vaste on suurempi matalammilla lähtötasoilla ja vähenee suhteessa D-vitamiiniannoksen kasvaessa rasvakudoksen määrästä, vaste on pienempi lihavilla perintötekijöistä, jotka liittyvät D-vitamiiniaineenvaihduntaan. Lähteet: Dosentti Jyrki Virtasen esitys Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä Helsingissä lokakuussa. Professori Christel Lamberg- Allardtin esitys Luustotiedon ajankohtaispäivillä Helsingissä R a v i t s e m u s k a t s a u s

18 Ajassa Andien ravintokasvit laajentavat suomalaista ruokavaliota Perun Andien alueelta ovat peräisin monet viljelykasvit, kuten peruna, tomaatti ja erilaiset pavut, jotka kuuluvat myös suomalaiseen kansanravitsemukseen. Andeilla viljellään myös monia muualla vähän tunnettuja ravintokasveja, kuten kinoaa (Chenopodium quinoa), kañiwaa (Chenopodium pallidicaule) ja kiwichaa (Amaranthus caudatus). Niitä on viljelty ja käytetty ravinnoksi jo tuhansia vuosia koko Andien alueella. Nämä siemenkasvit (valeviljakasvit) olivat hyvin tärkeitä Etelä-Amerikan alkuperäiskulttuureille, kuten inkoille. He söivät pääasiassa perunaan, maissiin ja kinoaan perustuvaa kasviravintoa, mutta niiden viljely väheni nopeasti espanjalaisten valloittajien saavuttua maahan 1500-luvulla. Viime vuosina nämä perinteiset kasvit on löydetty uudelleen. Niiden viljely ja käyttö ovat elpyneet Etelä-Amerikan maissa ja laajentuneet myös Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Mielenkiinto Andien alkuperäiskasveja kohtaan liittyy niiden hyvään ravintoarvoon, minkä johdosta ne sopivat erityisruokavalioihin ja myös terveysvaikutteisten elintarvikkeiden aineosiksi. Kinoa on mainituista kasveista tunnetuin. Sen viljely on lisääntynyt nopeasti Andien alueen maissa ja Argentiinassa kysynnän kasvun myötä. FAO nimesi vuoden 2013 kinoavuodeksi lisäämään kinoan tunnettuutta ja käyttöä ravintona. Hyvä koostumus ja ravintoarvo Kinoan, kañiwan ja kiwichan erilaisten paikallisten ja jalostettujen lajikkeiden ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti. Siementen lisäksi näistä kasveista käytetään ravinnoksi myös lehtiä. Näiden kasvien proteiinipitoisuus on korkea (14 18 %) ja aminohappokoostumus erinomainen. Niissä on runsaasti välttämättömiä aminohappoja lysiiniä ja metioniinia. Ne ovat myös hyviä ravintokuidun lähteitä (14 25 %). Kinoa ei sisällä gluteenia. Taulukossa 1 on edellä mainittujen kasvien ja kauran koostumus. Kinoan, kañiwan ja kiwichan öljypitoisuus on suhteellisen korkea. Erityisesti kinoa ja kañiwa ovat hyviä linoli- ja öljyhapon lähteitä. Molemmissa on myös runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja (yli 50 % rasvahapoista) ja ne ovat hyviä tokoferolien (E-vitamiini) lähteitä. Myös kiwichan pääasialliset rasvahapot ovat linoli- ja öljyhappo, mutta erikoista kiwichan öljyssä on sen suhteellisen korkea skvaleenipitoisuus. Skvaleeni on triterpeeni, jolla saattaa olla myönteisiä terveysvaikutuksia. Sitä on runsaasti myös hai- ja oliiviöljyssä. Nämä kasvit ovat hyviä raudan, sinkin ja kalsiumin lähteitä ja niissä on vitamiineja enemmän kuin tavallisissa viljoissa. Kinoa sisältää runsaasti foolihappoa. Kiwicha taas on hyvä kalsiumin ja raudan lähde. Kinoa ja kañiwa sisältävät runsaasti flavonoideja ja niiden pitoisuus on verrattavissa mar- Taulukko 1. Andien siemenkasvien ja kauran koostumus g/100 g Komponentti Kinoa Kaniwa Kiwicha Kaurahiutale Kauralese Proteiini 14,4 18,8 14,5 14,5 18 Rasva 6,0 7,6 6,4 7,3 7,7 Hiilihydraatit 72,6 63,4 71,5 57,0 45,6 Ravintokuitu 13,0 25,2 14,0 10,0 17,5 Lähteet: Repo-Carrasco et al (luvut keskiarvoja). Kauran tiedot: Fineli 18 R a v i t s e m u s k a t s a u s

19 jojen, kuten mustikan antosyaanien, pitoisuuteen. Andien kasvien fenolisten yhdisteiden mahdollisia terveysvaikutuksia on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Andien kasveista terveystuotteita Andien kasveja käytetään Etelä- Amerikan maissa perinteisesti keitettyinä tai paahdettuina. Niistä tehdään myös jauhoja, joita voi käyttää leivonnassa. Niitä voidaan lisätä erilaisiin leivonnaisiin, maitotuotteisiin, eineksiin ja lasten ruokiin. Ne sopivat aamiaisviljojen raaka-aineiksi, energiapatukoihin ja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden aineosiksi. Gluteeniton kinoa soveltuu erityisesti keliaakikoille, mutta runsaan ravintosisällön vuoksi myös monien ruokien lisukkeeksi. Kinoassa on saponiinia, joka antaa sille karvaan maun, mutta jalostuksen avulla on kehitetty lajikkeita, joissa saponiinipitoisuus on alhainen. Taulukossa 2 on Andien ravintokasvien mahdollisia käyttösovelluksia terveysvaikutteisten elintarvikkeiden aineosina. Näiden kasvien markkinoinnissa EU-maissa ei ole tähän mennessä esitetty terveysväitteitä Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSAn arvioitaviksi. Andien kasveista kinoaa on viljelty eräissä Euroopan maissa jo vuosikymmeniä ja se ei siten ilmeisesti tarvitse arviointia uuselintarvikkeeksi. Sen sijaan kiwicha ja kañiwa ovat uusia tulokkaita. Jos ne halutaan saada EU-markkinoille, ne tulee todennäköisesti arvioida ensin uuselintarvikkeina. Kirjoittajat: Tri Ritva Repo-Carrasco-Valencia, Perun kansallinen maatalousyliopisto La Molina ja prof. Hannu J. Korhonen, MTT Biotekniikka ja elintarviketutkimus Lähteet on mainittu verkkolehdessä. Taulukko 2. Andien viljojen mahdollisia sovelluksia funktionaalisiin elintarvikkeisiin Komponentti Vaikutus Kasvi Ravintokuitu Kolesteroli, glykemiinen indeksi, Kinoa, kañiwa, kiwicha suolen toiminta, erilaisten sairauksien ennalta ehkäisy (syövät, sydän- ja verisuonitaudit, sokeritauti, metabolinen oireyhtymä) Fenoliset yhdisteet: Antioksidanttivaikutus > sairauksien ennalta ehkäisy, Kinoa, kañiwa, kiwicha fenolihapot, flavonoidit tulehduksia torjuva vaikutus, verisuonia laajentava vaikutus, viruksia tuhoava, kapillaariverenkiertoa parantava, verihiutaleiden sakkautumisen esto Saponiini Kolesteroli, vastustuskykyä lisäävä, syöpää ehkäisevä Kinoa Skvaleeni Kolesteroli ym. Kiwicha Tokoferolit, tokotrienolit Antioksidanttivaikutus, kolesteroli Kinoa, kañiwa, kiwicha 7S ja 11S globuliinit Kolesteroli Kiwicha Gluteenittomuus Keliaakikot Kinoa, kañiwa, kiwicha β-sitosteroli Kolesteroli Kiwicha (kinoa, kañiwa?) R a v i t s e m u s k a t s a u s

20 Ajankohtaista a j a s s a Terveyttä pohjoismaisesta ruokavaliosta Kasvikset, marjat, kala, ruis ja maito ovat pohjoismaisen ruokavalion terveellisiä kulmakiviä. Suurin ero Pohjoismaisessa ja Välimeren ruokavalioissa on öljyn käyttö. Välimeren ruokavaliossa ruoka käytännössä ui oliiviöljyssä, meillä taas öljyn käyttö on vähäisempää ja useimmiten peräisin rypsistä. Välimeren ruokavalio auttaa ehkäisemään sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen, joidenkin syöpien, metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen, muistihäiriöiden, alzheimerin taudin ja parkinsonin taudin kehittymistä. Välimeren ruokavaliolla on vahva tutkimusnäyttö, professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta miettii. Onko pohjoismaisesta tai Itämeren ruokavaliosta samaan? Samanlaisia terveysvaikutuksia Pohjoismaisen, suosituksia vastaavan ruokavalion vaikutuksia terveyteen on tutkittu vain vähän, mm. Nordiet, Sysdimet ja Sysdiet - tutkimuksissa. Ruotsalaisessa Nordiet-tutkimuksessa terveellinen pohjoismainen ruokavalio vähensi kokonaiskuolleisuutta. Lisäksi tutkittavien kolesterolitasot las- kivat, LDL kokonaiskolesterolia enemmän. Myös verenpaine ja insuliinitaso laskivat. Kaksi viimeistä selittyvät painon samanaikaisella laskulla, professori Uusitupa tulkitsee tuloksia. Sysdimet-tutkimuksessa tutkittaville syötettiin täysjyväruista, rasvaista kalaa ja mustikkaa. Näitä sisältävä, terveellinen pohjoismainen ruokavalio vaikutti metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin. Se paransi sokeriaineenvaihduntaa, valtimoiden sisäpinnan toimintaa, matalaasteista tulehdusta ja suurensi HDL-partikkelien kokoa. Sysdiet-tutkimuksessa painoa ei haluttu alentaa. Tutkimusryhmällä tyydyttyneen rasvan saanti väheni, kun taas monityydyttymättömän rasvan ja kuidun saanti lisääntyivät. Tutkittavien LDL-kolesteroli aleni ja samalla HDL-kolesteroli kääntyi nousuun. Pohjoismaisen ja Välimeren ruokavalion ravintosisällöissä ei ole merkityksellisiä eroja. Välimeren ruokavaliossa on monipuolisempaa kasvisten ja hedelmien käyttöä ympäri vuoden. Pohjoismaisen ruokavalion valttina on täysjyvävilja, jonka kulutusta meillä on vielä varaa lisätä. Meillä myös kala on monipuolisempaa ja rasvaista. Lihan kulutus on hyvin samankaltaista molemmissa. Tutut, puhtaat elintarvikkeet Pohjoismaista ruokavaliota puoltavat sen hyväksyttävyys, tutut elintarvikkeet, puhtaus, ruokakulttuuri ja makumieltymykset, Uusitupa summaa. Tällöin ruokavalion noudattaminen on helpompaa ja terveyttä edistävät valinnat mahdollisia. Pohjoismainen ruokavalio tukee lähiruoka-ajattelua ja kotimaisten elintarvikkeiden kulutusta. Se tarjoaa elintarviketeollisuudelle ja joukkoruokailulle mahdollisuuksia kehittää tuotteita ja ateriakokonaisuuksia, jotka ovat linjassa tutkimustiedon ja suositusten kanssa. Me voimme kehittää Pohjoismaista Itämeren ruokavaliota eteenpäin, Uusitupa iloitsee. Eri puolilla maailmaa terveellinen arkisyöminen voidaan toteuttaa eri ratkaisuin. KL Lähde: Professori Uusituvan esitys Terveyttä pohjoismaisesta ruokavaliosta Ravitsemus Suomessa seminaarissa Helsingissä. thl/ /8/ 20 R a v i t s e m u s k a t s a u s