Nyt näyttäisi olevan oikea hetki koko liikuntakulttuurin yhteiselle strategialle, jossa yhdessä sovitaan suuret linjat ja eri toimijoiden roolit.

Transkriptio

1 Valon puheenjohtaja Timo Laitinen Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio Valon syyskokous Hotelli Rantasipi Airport Congress Center, Vantaa -muutosvarauksin- Hyvät syyskokouksen osanottajat, Naiset ja herrat, Ärade idrottsvänner, Liikuntajärjestöt tunnistavat tarpeen uudistua ja hankkia uutta osaamista. Nyt urheiluliikkeessä tarvitaan suurissa asioissa yksimielisyyttä ja sivuseikoissa vapautta. Meidän on yhdessä tarpeen tunnistaa järjestäytyneen liikunnan ja urheilun tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat keinot. Millä edellytyksillä vastaamme sukupolven vaihdokseen, luomme yhteisöllisyyttä ja toimintaa erilaisille odotuksille. Mikä on se muutos, jota tarvitaan ja millä rakenteilla voimme onnistua. Miten tällaista moniarvoista toimintaa johdetaan ja toimijoita osataan innostaa. Nyt näyttäisi olevan oikea hetki koko liikuntakulttuurin yhteiselle strategialle, jossa yhdessä sovitaan suuret linjat ja eri toimijoiden roolit. Käsissämme on iso yhteiskunnallinen pallo; hölmöjä olemme, jos sen tahallamme pudotamme. Edellä puhuttu voisi hyvin olla kirjoitettu tänään. Teksti on kuitenkin lähes 10 vuoden takaa, ensimmäisestä vuosikokouspuheestani SLU:n kevätkokouksessa vuodelta Vaikka paljon tapahtuikin kymmenessä vuodessa, monin osin tässä yhteisössä pohditaan edelleen samoja aiheita kuin puheenjohtajakauteni alussa. Kyse ei ole muutoksen hitaudesta vaan muutoksen nopeudesta! Paljon on tehty ja saatu aikaan 10 vuoden aikana, mutta ympäristön muutostahti pitää samat asiat agendallamme edelleen. Yhteistyön tekemisen tapa, voimakkuus ja suunta, organisaatiorakenteen malli, organisoidun urheilun ja omaehtoisen liikunnan keskinäinen suhde, muutoshalukkuus ja muutosvastarinta, miten liikunta ja urheilu osallistuvat vai osallistuvatko yhteiskunnan muiden sektoreiden kehittämiseen. Muu maailma muuttuu siis kovalla vauhdilla. Meidänkin kannattaa katsoa ympärillemme aiempaa avoimemmin mielin. Muutos liittyy niin yksilöiden kuin koko Suomenkin taloudelliseen tilanteeseen, työn tekemisen ja vapaa-ajan viettämisen tapoihin, koetun

2 hyvinvoinnin asteeseen, ikärakenteeseen ja moniin muihin asioihin. Osa ihmisistä hiljentää tahtia, downshiftaa, osa kiristää vauhtia entisestään ja ovat tavoitettavissa teknisten sovellusten avulla lähes tauotta. Esimerkiksi ekologinen elämäntapa, virtuaalivaluutat, nettikaupat, pendelöinti, robotisaatio, mobiilisovellukset, seniorikansalaisten määrän voimakas kasvu ja monet muut ilmiöt muuttavat yhteiskuntaamme. Hur har vi inom idrottsorganisationerna reagerat och hur reagerar vi idag på en värld som ständigt förändras? Spjärnar vi emot? Vågar vi kasta loss och tänka i nya banor? Miten me, liikunta- ja urheilujärjestöväki, olemme reagoineet ja nyt reagoimme muuttuvaan maailmaan? Pyristelemmekö vastaan? Uskallammeko heittäytyä, ajatella uudella tavalla? Meillä on vahvat juuret suomalaisessa kansalaisjärjestötoiminnassa, huolehtikaamme niistä. Antakaamme samaan aikaan puun latvuksen kurkottaa vapaasti kohti taivasta, tavoitellen sellaisia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joita ennen ei ole keksitty. Kuten tiedätte, liikkumattomuus on valtavan suuri aikapommi. Tilanne on erikoinen, koska tutkimusten mukaan suomalaisissa urheiluseuroissa on harrastajia enemmän kuin koskaan ja samaan aikaan liian vähän liikkuvien ihmisten määrä on valtava. Maailman liikkuvin urheilukansa -visiomme myötä olemme haukanneet isomman palan kakkua kuin olisi ollut liikunta- ja urheilujärjestöille välttämätöntä. Olen tyytyväinen yhteiseen linjaukseemme vastuun kantamisesta myös liikkumattomuuden ongelmasta ja siitä, että pyrimme osaltamme auttamaan muuta yhteiskuntaa sen ratkaisemisessa. Heikoin lenkki liikkumattomuuden ongelman ratkaisussa on perhe. Syyllistämättä ketään tai mitään on todettava, että valitettavan moni vanhempi tuntuu ulkoistaneen lastensa kehollisen kasvatuksen kouluille ja päiväkodeille sekä urheiluseuroille. Me tiedämme paremmin tarvitaan koko kylä kasvattamaan lapsia. Mikään taho yksinään ei pysty luomaan lapselle liikunnallista elämäntapaa. Tarvitaan monien eri toimijoiden yhteistyötä ja samansuuntaisia toimia. Myös ei-kilpailullisen harrastamisen mahdollisuuksia on oltava aidosti tarjolla kaikenikäisille. Vanhemmilla ja isovanhemmilla sekä lapsen muilla läheisillä on aivan keskeinen tehtävä roolimallina ja kannustajana. Meidän on aika ryhtyä toimimaan uudella tavalla. Nostetaan arkiliikunnan arvostusta, näytetään esimerkkiä, eletään itse niin kuin opetetaan. Lapset ja nuoret omaksuvat kyllä. Eikä mikään tässä ole pois sportilta, päinvastoin. Kymmenen vuotta sitten Suomi oli post-lama -vaiheessa. Nyt, 2013, olemme taloudessa suurin piirtein vuoden 2006 tasolla. Melko hyvin meni silloinkin, mutta tehostamisesta

3 puhuttiin kovasti. Niin kuin puhutaan nytkin, niin meillä urheilujärjestöissä, mutta edelleen paljon enemmän muilla yhteiskunnan lohkoilla. Päivätyöni valtion palveluksessa antaa minulle aitiopaikan talouden ja suhdanteiden seurantaan. Pienen, suhdanneherkän viennin varassa elävän, nopeasti ikääntyvän ja kallista hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpitävän kansantalouden pärjääminen nopeasti kasvavien, ahkerien ja korkeampaa elintasoa ahnehtivien kehittyvien talouksien kanssa käytävässä globaalissa kilpailussa ei ole todellakaan helppoa. Kisa kiristyy koko ajan. Tiedämme hyvin, että urheilu ja liikunta ei ole erillinen saareke muun maailman ulkopuolella, vaan kiinteä, lisäarvoa tuottava osa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ottakaamme tämä paljon nykyistä voimakkaammin huomioon ajattelussamme ja teoissamme. Meillä on kaikki mahdollisuudet pärjätä, kunhan suhtaudumme uusiutumisen tarpeeseen tosissamme. Vähenevien resurssien ja yt-menettelyjen aikakautena johtamisella on entistä enemmän merkitystä. Johtajuus vaatii kaukonäköisyyttä, kestävyyttä, laaja-alaisuutta, yhteistyökykyä ja luovuutta. Julkinen on todella julkista, prosessien pitää kestää päivänvalo ja niiden läpinäkyvyys on enemmän kuin suotavaa. Kabinettikähminnän aika on ohi kaikkialla yhteiskunnassa. Teknologinen murros on niin voimakas, että urheiluyhteisömme osaaminen ei ole pysynyt vauhdissa mukana. Osaamisemme ei ole riittävällä tasolla myöskään prosessien kehittämisessä. Strategisten prosessien omistajuus on otettava haltuun. Kun mietimme uudenlaisia toimintatapoja, meidän kannattaa oikeasti huomioida digitalisoitumisen, mobiliteetin, uudenlaisen sosiaalisen kanssakäymisen sekä tiedonkäsittelyn teknologioiden kehittyminen ja näistä aiheutuvat vaatimukset, mutta myös mahdollisuudet. Meidän on aika ehkä viimeinen hetki - ryhtyä ajattelemaan uudella tavalla. Också i frivilligorganisationerna talas det idag ofta om kundperspektivet. Allt fler som deltar i verksamheten uppfattar sig själva eller sina barn som kunder som köper en tjänst av föreningen. Samtidigt har organisationsledningen och föreningens träningsverksamhet blivit allt mer professionell. Föreningen ska vara produktiv, kostnadseffektiv och verkningsfull. Den erbjuder tjänster mot ersättning och ska nå resultat. Föreningarna tar modell av den offentliga sektorn. Om det görs på fel sätt kan det få fatala konsekvenser. Det är viktigt att förstå värdegrunden inom tredje sektorn och vissa rådande lagbundenheter samtidigt som man är öppen för nya arbetsmodeller. Förnyelsen får inte vara ett självändamål. Vi utgår ändå från våra rötter i den frivilliga föreningsverksamheten. Asiakkuusnäkökulmasta puhutaan nykypäivänä paljon myös kansalaisjärjestöissä. Yhä useammat toimintaan osallistuvat kokevat itsensä tai lapsensa asiakkaiksi, jotka ostavat palvelun seuralta. Samaan aikaan järjestöjohtaminen ja seurojen ohjaus- ja valmennustoiminta on ammattimaistunut. Avainsanoja ovat vastikkeellisuus, tuottavuus, kustannustehokkuus, tuloksellisuus ja vaikuttavuus. Mallia haetaan yksityiseltä sektorilta. Väärin tehtynä siitä voi seurata suurta murhetta. Yksityisen sektorin kokemuksista kannattaa

4 oppia, mutta käytäntöön vienti vaatii paljon osaamista mukauttavien mekanismien luomiseen. On valtava ero, puhutaanko esimerkiksi ammattimaisen vai yritysmäisen johtamisen tarpeesta. Kvartaalitalous ei sovi kovinkaan hyvin kansalaisjärjestöön. On tärkeää ymmärtää kolmannen sektorin arvopohja ja tietyt lainalaisuudet samalla kun suhtaudutaan avoimesti uusiin toimintamalleihin. Uudistaminen ei saa olla itsetarkoitus. Lähtökohtana ovat kuitenkin juuremme yhteisöllisessä kansalaistoiminnassa. Me olemme seura seura olemme me. Seura- ja järjestötoiminnan sydäntä ei voi ulkoistaa! Hyvät ystävät, Valo synnytettiin varsin nopealla aikataululla. Siihen oli useita syitä. Itse pidin ja pidän tärkeimpänä sitä, että vältimme perustamisvaiheessa SLU:n syntyyn liittyneen vuosien jumpan, jossa mikään ei ollut sovittua ennen kuin kaikki oli sovittu. Aito tarkoitus oli ja on luoda nopeasti puitteet, saada operatiivinen toiminta liikkeelle ja samalla saada kaikki yhdessä sopimaan sisällöstä ja tavoitteista. Tämä kaikki on edelleen mahdollista. Toivon vilpittömästi ja nöyrästi, että nekin lajiliitot ja muut liikuntajärjestöt, jotka vielä eivät ole Valon jäseneksi liittyneet, sen tekisivät ja tulisivat yhteistä tulevaisuutta rakentamaan. Olen ilolla ollut myös mukana niissä viime aikojen keskusteluissa ja päätöksissä, joissa Valon, Olympiakomitean ja Paralympiakomitean operatiivinen toiminta on käytännössä yhdistetty toiminnallisella tasolla juridisien fuusioiden tarvetta pohtimatta. Tämä on viimeinen julkinen esiintymiseni Valon puheenjohtajana. Olen ollut mukana erilaisten yhdistysten ja järjestöjen hallituksissa yhtäjaksoisesti 15-vuotiaasta lähtien. Omassa elämässäni alkaa nyt uudenlainen ajanjakso. Nähtäväksi jää, mihin tulevaisuudessa suuntaan energiaani. Olen saanut liikunta- ja urheiluyhteisöltä paljon ja voin jo nyt kuvitella kokevani vieroitusoireita tämän taipaleen päättyessä. Jag är säker på att idrottsfältet hittar ett gemensamt mål när förvåningen över Valos tillkomst har lagt sig. Jag är säker på att vi i framtiden kan arbeta för ett gemensamt mål med moderna metoder för motionärernas och idrottarnas bästa, för livskraftiga föreningar och för en lösning på de stora utmaningarna i samhället. Jag är säker på att Valo är en klart lysande stjärna om tio år. Olen varma, että liikunta- ja urheilujärjestökenttä löytää Valon syntyprosessin joillekin aiheuttaman hämmennyksen laannuttua yhteisen päämäärän. Olen varma, että pystymme tulevaisuudessa toimimaan modernilla otteella, ketterästi ja yhteistä hyvää tavoitellen liikkujien ja urheilijoiden hyväksi, seurojen elinvoimaisuuden varmistamiseksi ja yhteiskunnan isojen haasteiden ratkaisemiseksi. Olen varma, että kymmenen vuoden kuluttua Valo loistaa kirkkaasti. XXX

5 Haluan kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita koko yhteisössä. Te hyvät ihmiset olette olleet se tärkein voimavara, jonka varassa olen tätä työtäni tehnyt. Näillä sanoilla avaan Valon syyskokouksen.