KYLKIRAUTA Maanpuolustuksen ja johtamisen erikoislehti 2/2010

Transkriptio

1 KYLKIRAUTA Maanpuolustuksen ja johtamisen erikoislehti 2/2010

2 Innovaatio ja asiantuntemus Meillä KONGSBERGissä on laaja kokemus sotilaallisesta maanpuolustuksesta aina vuodesta 1814 lähtien. Me hyödynnämme tätä asiantuntemusta, jatkuvaa panostusta työntekijöihimme sekä innovatiivista tuotekehitystä jokaisen asiakkaamme eduksi. Kaikkein tärkeimpiä tuotealueitamme: - Komento- ja tulenjohtojärjestelmät - Valvontajärjestelmät - Kauko-ohjattava aselavetti - Viestintäratkaisut - Meritorjuntaohjukset ALANSA HUIPPUA - tekijät, teknologia ja omistautuminen Kongsberg Defence Oy Äyritie 8D Vantaa kd.finland@kongsberg.com

3 pääkirjoitus Sanomisen rajat Tämä Kylkirauta on lehden 75-vuotisjuhlanumero. Vaikka jo vuonna 1922 Kadettikunnan ensimmäisessä vuosikokouksessa vänrikki Leo Boijer- Spoof (Poijärvi) ehdotti järjestöllemme omaa lehteä, kesti kuitenkin toistakymmentä vuotta, ennen kuin sanoista päästiin tekoihin. Ensimmäinen Kylkirauta julkaistiin toukokuussa Eino Leinon Ison Vihan ajoista kertovan runosikermän Simo Hurtta runosta Kotikuria lainattu miekkaa tarkoittava sana Kylkirauta päätettiin ottaa lehden nimeksi. Kadettikunnan ja Kylkiraudan asema olivat 75 vuotta sitten hieman toisenlaisia kuin nykyään. Kadettiupseerit eivät olleet vielä nousseet sotaväen johtoon vaan toimivat yhtenä upseeriryhmänä sangen moninaisen upseerikunnan joukossa vanhimmat kadettiupseerit olivat everstiluutnantteja. Yhteishengen vaaliminen ja eräänlainen kadettiupseerien ammattiyhdistystoiminta olivat varmasti alkuaikojen Kylkirautojen tärkeimpinä pontimina. Alusta asti on ollut selvää, että Kylkirauta on maanpuolustusaatteellinen lehti. Nykyisellään Kylkiraudalla on samanlaisia tehtäviä: maanpuolustusaate ja kadettiupseerien yhteenkuuluvaisuus ovat edelleen lehden peruspilareita. Myös upseerin perustehtävästä eli johtamisesta kirjoittaminen on tullut nykyisen Kylkiraudan asialistalle. Kadettiupseeristo ei nykypäivänä ole enää yhdestä puusta veistetty. Yhdeksänkymmentä vuotta täyttänyt veteraani ja parikymmenvuotias kadetti ovat eri aikakaudelta ja he odottavat lukemaltaan erilaisia asioita. Molemmille heille pitäisi löytyä jokaisesta Kylkiraudasta luettavaa ja vielä kaikille siltä väliltä. Eräs veteraani kertoi lukevansa lehteä takakannesta etukanteen päin: mitä lähemmäs etukantta tultiin, sitä vähemmän häntä aihe kiinnosti. Eräs nuori upseeri taas totesi kerran, ettei oikein jaksa lukea lehden loppuosaa, jossa hänen mukaansa liiaksi muistellaan menneitä. Molemmat lausunnot kuitenkin kertoivat, että eri ikäryhmät löytävät lehdestä edes jotain kiinnostavaa, ja se tuntui loppujen lopuksi aika hyvältä. Joskus on myös pilke silmäkulmassa käynyt mielessä, pitäisikö Kylkirautaan tehdä takakanteen toinen kansi, josta varttuneempi väki voisi aloittaa lehden takaperin lukemisen. Mistä sitten Kylkiraudassa pitäisi kirjoittaa ja mistä ei? Päätoimittajan tehtävän aloittaessani sain kustantajalta ohjeen, jonka mukaan Kylkirauta on veljes-/sisarjärjestö, eikä ole suotavaa että lehdessä julkaistaan henkilöön käyvää arvostelua kenestäkään kadettiupseerista. Tämä on mielestäni hyvä periaate, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asioista ei voisi olla eri mieltä jonkun kadettiupseerin kanssa: ilman erimielisyyttä ei nimittäin synny keskustelua. Toinen ohje, jota olen koettanut noudattaa on, että Kylkiradassa tulisi kirjoittaa niin kuin julkisuudessa esiintyvän univormua kantavan upseerin kuuluu. Tulkintani mukaan tämä tarkoittaa sitä että repivää puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen ja niiden johdon arvostelua tulee välttää. Maanpuolustuksen johdon talutusnuorassa en silti koe lehden olevan: joistain epäilyistä huolimatta pienintäkään ohjeistusta tai palautetta siltä suunnalta ei ole koskaan tullut. Tämä ei kuitenkaan mielestäni voi eikä saa tarkoittaa sitä, ettei asioista saa keskustella ja erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä saisi lehden sivuilla esittää. Erilaisten upseerien ajatusmaailmasta eriävien ajatusten esittäminen myös Kylkiraudan sivuilla on mielestäni suotavaa. Pelkkä hymistely tekee lehdestä sulkeutuneen ankkalammikon. Sanomisen rajoja on tullut kokeiltua alusta asti. Jokaisesta numerosta on tullut jonkin verran palautetta - pääosin hyvää, harvoin pahaa. Vastineita tulee harvoin, kynnys kirjoittaa spontaanisti omalla nimellään näyttää olevan korkea. Viime numerossa julkaistu asevelvollisuutta käsittelevä kirjoitus on ollut piristävä poikkeus. Vastineita ja palautetta on tullut. Artikkelin julkaisua on haukuttu lähes maanpetokselliseksi toiminnaksi, mutta toisaalta kiiteltykin. Tätä odotinkin ja olisin kovasti ihmetellyt, jollei palautetta olisi tullut. Myös maanpuolustuksen tabuja, kuten yleistä asevelvollisuutta, maanpuolustustahtoa tai alueellista puolustusta kyseenalaistavia puheenvuoroja on upseeriston kuunneltava tarkalla korvalla, vaikka eri mieltä olisikin. Valmiuksia keskustella näistä asioista on luotava, sillä tämä keskustelu on varmasti vielä moneen kertaan edessä. Valmistautumattomana nämä keskustelut hävitään. Todettakoon nyt kuitenkin varmuuden vuoksi vielä, että Kylkiraudan linja näkyy pääkirjoituksesta ja Kadettikunnan puheenjohtajan pääkirjoituksesta. Lopustakin vastaa päätoimittaja, vaikkei se edellisten linjaa aina vastaisikaan. Ja vielä varmuuden vuoksi: Kylkirauta ei kannata asevelvollisuudesta luopumista. Kylkirauta on läpi vuosikymmenten heijastellut aikaansa ja aikansa upseeristoa. Näin sen pitää tulevaisuudessakin tehdä. Vaikka historia on tunnettava ja aiempien sukupolvien työtä on osattava arvostaa, historiassa ei kuitenkaan saa elää. Siksi Kylkiraudassa pitää tulevaisuudessakin julkaista artikkeleita, jotka aiheuttavat keskustelua ja osaltaan estävät maanpuolustusta muuttumasta ankkalammikoksi. Marko Laaksonen marko.laaksonen@mil.fi

4 Vyötti miekan vyötärölle kupeellensa Kylkiraudan. Teiss on taiston tulta peistä kylmyyttä myös Kylkirauan. (Eino Leino) Kadettikunta ry on itsenäisen Suomen kadettikouluissa (Kadettikoulu, Merisotakoulu, llmasotakoulu) tai Maanpuolustuskorkeakoulussa upseerin tutkinnon suorittaneiden upseerien (kadettien) maanpuolustusaatteellinen veljesjärjestö. Sisältö 1 Sanomisen rajat Marko Laaksonen 3 Kadettikunnan linja Juha-Pekka Liikola 4 Puolustusvoimain komentajan haastattelu Juha Tammikivi & Arto Kotro 12 Asevelvollisuus - taloudellinen ja toimiva ratkaisu Ismo Turunen 16 Venäjän uusi sotilasdoktriini Heikki Lehtonen 20 Pohjoismainen puolustusyhteistyö - NORDEFCO Manu Tuominen 24 Kansalaisten turvattomuuden tunne liittyy talouteen Risto Sinkko 28 Moninaisuus? Puolustusvoimissa? Janne Tienari 34 Tehtävätaktiikan muodostuminen, osa 2 Jukka Mälkki 40 Suomen puolustusvoimat muutostilassa Petteri Jouko & Marko Palokangas 46 Arto Heikki Virkkusen elämänvaiheet Antti Juutilainen 52 Kylkiraudan 75 vuotta Marko Laaksonen & Marco Krogars 54 Pääsihteerin palsta 55 Tapahtumia, kurssien kuulumisia ja muuta ajankohtaista 84 Constantem Decorat Honor 87 Kolumni 88 In memoriam Kadettikunta ry:n jäsenlehti vuodesta 1935, N:o 247, 2/2010 ilmestyy neljä kertaa vuodessa painos 6500 kappaletta Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus Sabina Krogars Puh , Fax sabina.krogars@kadettikunta.fi Kadettikunnan toimisto Eino Leinon katu 12 E Helsinki Tilaushinnat Vuosikerta 30,00 eur, Irtonro 10,00 eur Kotisivut: Kansikuva: Lassi Vehviläinen/Ruotuväki Painopaikka Kirjapaino Uusimaa, Porvoo 2010 ISSN KYLKIRAUTA LEHDEN TOIMITUS: Päätoimittaja Marko Laaksonen Komentajakapteeni, ST Pääesikunta, suunnitteluosasto PL 919, Helsinki Puh , marko.laaksonen@mil.fi Artikkelitoimittaja Arto Kotro Puh arto.kotro@kadettikunta.fi Kuvatoimittaja Liisa Knudsen liisa.knudsen@kolumbus.fi Umpiaidanpolku 4 D 20, Helsinki Puh Ulkoasu Toimitussihteeri Sabina Krogars sabina.krogars@kadettikunta.fi Asiantuntijapooli Marko Laaksonen, Aki-Mauri Huhtinen, Arto Kotro, Marko Palokangas, Jarno Limnéll, Jukka Mälkki, Jari Rantapelkonen, Juha Tammikivi, Jami Virta, Liisa Knudsen, Sabina Krogars, Sampo Ahto, Tapio Skog ja Olli Vuorio. Seuraava numero Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin on oltava päätoimittajalla mennessä, kuvamateriaali kuvatoimittajalla. Kuvat tulee toimittaa joko digitaalisessa muodossa tai paperikuvina, jos diginä niin resoluutio 300 dpi ja jpeg-muodossa. Ei internet-kuvia, kaavioita, taulukoita eikä powerpoint-kuvia. Ilmoitushankinta Pertti Kukkonen ADspace Oy Puh pertti.kukkonen@kadettikunta.fi

5 näkymiä Kadettikunnan linja Joskus allekirjoittaneelta, pääsihteeriltä tai muilta hallituksen jäseniltä kysytään, mikä on Kadettikunnan linja. Yleensä tällainen kysymys liittyy johonkin ajankohtaiseen tai muuten keskustelua herättäneeseen aiheeseen. Kysymyksen taakse saattaa liittyä eriävä mielipide tai se voi olla jopa närkästymisen osoitus jostakin yhdistyksemme toimintaan liittyvästä kannanotosta, teosta tai muusta vastaavasta. Linjaamme tutkailevat kysymykset tai arvelut jonkin toimenpiteen oikeellisuudesta ovat tervetulleita ja tarpeellisia, sillä ne kuuluvat hyvään yhdistystoimintaan. Ne ovat osa sitä keskustelua ja tilanteenarviointia, jonka avulla hallitus ja sen eri toimielimet hahmottavat jäsenistön mielipiteitä. Näillä mielipiteillä on suuri merkitys, sillä toimimmehan jäsenistön valtuuttamana. Kadettikunta on Kadettikoulun käyneiden upseerien veljesjärjestö, jossa toimitaan jäsenistön hyväksymien sääntöjen mukaisesti. Perusteet päätösten ja linjausten pohjaksi löytyvät koetelluista säännöistämme. Vaikka toimintamme pääpaino onkin kadettipiireissä ja jäsenistön keskuudessa, tuntuu usein siltä, että erilaiset hallituksen toteuttamat laajaalaiset projektit vievät toiminnan päähuomion. Juuri näissä toiminnoissa linjaa luodaan ja koetellaankin. Sääntöjemme mukaan Kadettikunta tukee maamme turvallisuuspoliittista linjaa. Mielestäni olemme tässä onnistuneet hyvin kaikissa toimintamuodoissamme, erityisesti laajasti vaikuttaneiden ja yhteistyökumppaneiden korkeasti arvostamien projektien kautta. Toinen sydäntäni lähellä oleva tehtävämme on osaltamme huolehtia upseerin arvostuksesta. Ammattimme on arvostettu ja maamme puolustusvoimat on luotettu instituutio. Upseerin ammatin arvostuksesta on osoituksena korkeana pysynyt hakeutuneisuus alalle ja samoin meidän omakohtaiset kokemuksemme. Tässä jäsenistön, siis jokaisen kadettiupseerin itsensä tekemä jokapäiväinen työ on tärkein vaikuttaja. Jos näitä kahta toimintamme keskeistä päämäärää pidetään kriteereinä, voidaan linjaamme pitää onnistuneena. Tämä on vahva yleistys, mutta puheenjohtajan on katsottava kokonaisuutta. Kadettikunnan tilanteenarvioinnin on oltava jatkuvaa ja kaavoittumatonta. Sen on oltava rehellistä ja siinä on otettava huomioon asioiden ikävätkin puolet. Sen on katettava kaikki tehtävän toteuttamiseen vaikuttavat tekijät. Erityisesti laajoja asiakokonaisuuksia käsiteltäessä on kuultava myös enemmistön kannasta vahvastikin poikkeavia mielipiteitä, vaikka ne tuntuisivatkin vääriltä. Muuten tilanteenarvioinnista jätetään oleellinen osa tekemättä. Tämä pätee myös yhdistystoimintaan sen eri muodoissa ja kannustankin jäsenistöä osallistumaan järjestömme pian käynnistyvään strategiasuunnitteluun. Toivotan kaikille hyvää alkanutta kesää! Puheenjohtaja Prikaatikenraali J-P Liikola

6

7 haastattelu Maanpuolustustahto on puolustuskyvyn perusta Puolustusvoimain komentajan kenraali Ari Puheloisen haastattelu Haastattelu: Juha Tammikivi & Arto Kotro Kuvat: Juhani Kandell Haastattelu tapahtui puolustusvoimain komentajan virkahuoneessa kiireettömästi huolimatta komentajan tiukasta aikataulusta. Haastattelussa pyrittiin selvittämään puolustusvoimien nykytilaa ja kehittämistä laaja-alaisesti. Kehittämisessä tuli korostetusti esille se, että suunnittelutyön tavoitteena ovat entistä tehokkaammat tulevaisuuden puolustusvoimat. Tavoite ei siis ole supistaminen ja lakkauttaminen. Näitäkin joudutaan tekemään, jotta vastaavasti voidaan keskittää voimavaroja kehittämiseen. Tietoa saa nimenomaan kentältä Olette toiminut puolustusvoimain komentajana lähes vuoden. Sitä ennen toimitte muun muassa Pääesikunnan päällikkönä. Onko nykyisessä tehtävässänne tullut esille jotakin, joka on yllättänyt? Yllätyksiä ei ole tullut. Haluaisin hieman laajemmin tuoda esille joitakin eroja esikuntapäällikön ja komentajan toiminnassa. Esikuntapäällikkö on käytännön työn johtaja. Hänen katseensa suuntautuu nimenomaan esikuntaan ja hänen paikkansa on esikunnassa. Sen sijaan komentajan katse suuntautuu paitsi sisäänpäin niin olennaisesti myös ulospäin, siis koko puolustusvoimiin ja Puolustusvoimain komentajan kenraali Ari Puheloinen korosti haastattelun aikana monissa yhteyksissä sitä, että puolustusvoimien on kaikessa kehittämistyössään pidettävä lähtökohtana päätehtävä, valmistautuminen tarvittaessa puolustamaan maata. Puolustusvoimien suorituskyvyn perustana on korkea maanpuolustustahto ja yleinen asevelvollisuus. Puolustusperiaatteena säilyy alueellinen puolustus. muuhun yhteiskuntaan sekä kansainväliseen toimintaan. Komentajan tulee mennä kentälle perehtymään joukkoosastojen, esikuntien ja laitosten toimintaan saadakseen tuntuman siihen mitä puolustusvoimissa käytännössä tapahtuu. Olen parhaillaan toteuttamassa kenttäkierrosta, jolloin käyn kaikissa puolustusvoimien organisaatioissa. Perehtyminen kuhunkin näistä kestää yleensä yhden päivän. Tapaan perehtymisen yhteydessä myös koko paikalla olevan henkilökunnan, jolle selvitän keskeisiä asioita ja näkökantojani. Näissä tilaisuuksissa vastaan luonnollisesti myös henkilökuntaa askarruttaviin kysymyksiin. Samoin tapaan vielä erikseen henkilöjärjestöjen edustajat esimerkiksi lounaalla. Tämä kenttäkierros kestää yhteensä noin vuoden, koska perehtymiseen olen käyttänyt keskimäärin yhden päivän viikossa. Eräänä erikoisuutena voisin mainita näiden käyntienikin yhteydessä ilmitulleena sen, että nykyiset varusmiehet ovat hyvin välittömiä ja he keskustelevat avoimesti puolustusvoimain komentajan kanssa. Tähän olin kyllä tottunut jo Itäisen Maanpuolustusalueen komentajana. Puolustusvoimain komentaja edustaa julkisuudessa koko puolustusvoimia. Mikään ei luonnollisesti estä myöskään Pääesikunnan päällikköä esiintymästä julkisuudessa. Keskeisissä asioissa, joita nykyisin käsittelen, ei ole esille tullut yllätyksiä. Tämä perustuu saamaani kokemukseen kahden ja puolen vuoden ajan puolustusvoimien kakkosmiehenä ja sitä ennen Itäisen Maanpuolustusalueen komentajana, jolloin olin vastuussa muun muassa maavoimien organisaatiouudistuksesta. Asiat ovat tuttuja. 5 Kylkirauta 2/2010

8 Kuva Puolustusvoimat. haastattelu Tärkein on maanpuolustustahto Mitkä ovat puolustusvoimien suorituskykyyn vaikuttavat keskeiset tekijät? Suorituskyvyn perusta on maanpuolustustahto. Jos maanpuolustustahto on kansalaisten keskuudessa heikko, ei puolustusvoimilla ole suorituskyvyn ylläpitämisen edellytyksiä. Keskeisenä asiana olen esimerkiksi kentällä käydessäni tuonut palkatulle henkilökunnalle esille sen, että puolustusvoimien ja muun yhteiskunnan suhteiden on oltava läheisiä. Sen hyväksi on jatkuvasti tehtävä töitä. Tämä koskee koko henkilökuntaa, siis myös siviilihenkilöstöä. Olen eri yhteyksissä sanonut, että mitä lähempänä puolustusvoimien henkilöstö on tavallista suomalaista kansalaista, sitä vahvempi on puolustusvoimia kohtaan tunnettu luottamus. Kansalaisten on voitava luottaa puolustusvoimiin ja puolustusvoimien kansalaisten maanpuolustustahtoon. Luottamus on avainsana. Tämä on perusta maanpuolustustahdolle. Toinen suorituskykyyn vaikuttava keskeinen tekijä on omaksumamme puolustusperiaate ja doktriini. Näiden on sovelluttava olosuhteisiimme, tarpeisiimme ja mahdollisuuksiimme. On myös tärkeää, että hyödynnämme kansainvälistä verkostoa ja yhteyksiä. Luonnollisesti ei kopioida ulkomaisia malleja vaan sovelletaan saatuja kokemuksia soveltuvilta osin Suomen olosuhteisiin ja mahdollisuuksiin. Toimimme siis aina omista lähtökohdista lähtien. Kolmas hyvin tärkeä suorituskykyyn vaikuttava tekijä on tietenkin henkilöstö. Sen on oltava hyvin motivoitunutta ja hyvin koulutettua. Vaikka tekniikka on jo pitkälle kehittynyttä ja tavallaan vapauttanut sodankäyntiä maantieteellisistä ulottuvuuksista, on henkilöstömme oltava maantieteeseemme ja olosuhteisiimme koulutettua. On siis osattava toimia oloissamme ja pystyttävä mahdollisimman paljon hyödyntämään olosuhteitamme. Johtaminen vaikuttaa luonnollisesti olennaisesti suorituskykyyn. Olemme jo vuosien ajan kehittäneet nykyaikaisen tietotekniikan käyttöä johtamisessa. Esimerkiksi tilannetietoisuus ja tilannekuvan muodostuminen ovat kokonaan toisella tasolla kuin joitakin vuosia sitten. Tässä suhteessa olemme sidoksissa suureksi osaksi muuhun yhteiskuntaan, sillä luonnollisesti käytämme valmiita tiedonsiirtoyhteyksiä. Nykyisin käytetään keskitettyjä tietojärjestelmiä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että esimerkiksi eri tasojen johtoportaissa olisi erilaiset tietojärjestelmät. Haluan korostaa erästä seikkaa, joka tuntuu joskus hämärtyneen: kehittynyt tietotekniikka ja tietojärjestelmät ovat vain johtamisen apuvälineitä. Ne nopeuttavat muun muassa esikuntatyöskentelyä niin, ettei tarvita aikaa vieviä esittelyjä. Eritasoisten joukkojen komentajan rooli on kuitenkin täysin keskeinen. Tämä on otettava huomioon jo rauhan aikana koulutuksessa ja toiminnassa. Myös logistiikan johtaminen on muuttunut perusteellisesti. Logistiikan virrat ovat valtakunnallisia. Ei ole enää kauppojen varastoja, joihin voisi tukeutua. Huoltorykmenttien perustaminen on osoitus siitä, että seurataan Puolustusvoimain komentajan, kenraali Ari Puheloisen tavoitteena on kiertää ensimmäisen vuoden aikana kaikki puolustusvoimien hallintoyksiköt. Kylkirauta 2/2010 6

9 Kuva Puolustusvoimat. haastattelu yhteiskunnassa tapahtunutta kehitystä. Kenttähuolto on sen sijaan edelleen joukkojen johdossa. Puolustusvoimien materiaali on yksi näkyvimmistä suorituskykyyn vaikuttavista tekijöistä. Sen olisi tietenkin oltava mahdollisimman korkeatasoista. Hinta on kuitenkin luonnollisesti hankintoja rajoittava tekijä. Ei ole tarkoituksenmukaista hankkia hyvin kallista huippukalustoa, jos määrä jäisi niin vähäiseksi, että sillä ei olisi puolustuskyvyn kannalta merkittävää vaikutusta. Kallis hankinta saattaisi myös estää jonkin toisen merkittävän hankkeen toteuttamisen. On siis tehtävä kompromisseja. On tunnustettava realiteetit. Puolustusvoimia kehitetään, ei niinkään supisteta Onko puolustusvoimien rauhanajan organisaatiossa kehittämistarpeita? Kehittämistarpeita on. Turvallisuuspoliittinen selonteko antaa linjaukset tämän vuosikymmenen puoleenväliin asti. Pääesikunnassa tehdään työtä yhteistyössä puolustushaaraesikuntien kanssa sen suunnittelemiseksi, millaiset puolustusvoimat meillä on vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Kyseessä on normaali suuri suunnittelusykli, joka lähtee ennen kaikkea puolustusvoimien tärkeimmästä tehtävästä ja sodanajan tarpeista. Eräänä tuloksena ovat puolustusvoimien rauhanajan organisaatiot ja rauhanajan toimintojen järjestelyt. Monien iterointikierrosten jälkeen voidaan ensi vuonna kertoa enemmän kehittämisen suunnasta. Jo selonteon yhteydessä tuli selväksi muutosten tarve. Meidän on otettava huomioon hintatason kehitys ja mahdollisuutemme toimia sen mukaan. Joudumme välttämättä tekemään rakenneuudistuksia. Periaatteeni on se, että sekä puolustusvoimien sisälle että muulle yhteiskunnalle on annettava viestiä muutoksista silloin, kun sitä on annettavissa. Tarkoitus ei ole tehdä työtä hiljaisuudessa ja sitten kerralla julkaista 7 päätökset. Täytyy muistaa, että näissä uudistuksissa tehdään tulevaisuuden puolustusvoimia. Tavallisille kansalaisille on ainakin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana saattanut tulla kuva siitä, että puolustusvoimien kehittäminen on pelkkää supistamista ja lakkauttamista. Näin ei asia ole. Kysymys on todellakin tulevaisuuden puolustusvoimien suunnittelusta ja kehittämisestä. Kun uutta rakennetaan, on vastaavasti vanhaa joiltakin osin purettava. Ei siis ikään kuin amputoida puolustusvoimia ja katsota mitä jää jäljelle. Tavoitteena ovat entistä paremmat ja suorituskykyisemmät puolustusvoimat. Joitakin osa-alueita kehitetään ja joitakin supistetaan. Kaikkien puolustusvoimien osa-alueiden on oltava kunnossa. Puolustusvoimien on oltava toimiva kokonaisuus, ikään kuin soiva peli. Mitään osa-aluetta ei kehitetä ylitse muiden, mikä olisi epätaloudellista ja kokonaisuus järkkyisi. Jos ajatellaan sotilaallista liittoutumista täytyy aina muistaa, että vastaamme aina itse maamme puo- Kylkirauta 2/2010

10 Kuva Puolustusvoimat. haastattelu lustamisesta ja liittoutuneenakin olisi omien puolustusvoimiemme oltava toimiva kokonaisuus. Puolustusvoimien osa-alueiden on oltava kunnossa. Liittoutumien tarkoituksena ei ole se, että kansainvälinen yhteisö ottaa vastuun jonkun maan puolustamisesta tai maanpuolustukseen liittyvistä ratkaisevista osa-alueista. Yleinen asevelvollisuus paras ratkaisu Olette sanonut, että yleinen asevelvollisuus on edelleen Suomelle paras ratkaisu. Mitkä ovat perusteet tälle ratkaisulle. Miksi pyritään kouluttamaan koko ikäluokka, kun sodanajan vahvuudet pienenevät? Kuinka säilytetään sijoittamattoman reservin motivaatio maanpuolustukseen? Voisin luetella pitkään yleisen asevelvollisuuden etuja. Monet ovat suurelle yleisölle tuttuja. Kustannustehokkuushan on ollut yleensä yhtenä tekijänä esillä jo vuosien ajan. Meidän on tultava toimeen käytettävissä olevalla rahoituksella. Laajan alueemme puolustaminen vaatii paljon joukkoja ja tämä ei ole mahdollista ammattijärjestelmään perustuvalla armeijalla. Toinen tärkeä tekijä on se, että muun yhteiskunnan ja puolustusvoimien suhde säilyy läheisenä yleisen asevelvollisuuden kautta. Esimerkiksi, jos palveluksessa olevat keskimäärin lähes varusmiestä kertovat viikonloppuisin vaikkapa neljälle sukulaiselleen tai ystävälleen mitä armeijassa tapahtuu, saa kansalaista jatkuvasti ajankohtaista tietoa puolustusvoimista. Näin tapahtuu kaksi kertaa vuodessa palvelukseen astuvilla saapumiserillä vuodesta toiseen. Tälläkin tavoin puolustusvoimien ja muun yhteiskunnan suhde säilyy läheisenä. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva armeija pystyy hyödyntämään tehokkaasti muun yhteiskunnan voimavaroja. Tämä tarkoittaa erityyppisten tilanteiden hallitsemista ja tarvittaessa joustavaa puolustusvalmiuden kohottamista. Yksi tärkeä tekijä asevelvollisessa armeijassa on se, että siinä hyödynnetään asevelvollisten osaamisen valmiuksia. Meillä on yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä, joka tuottaa nuoria, joilla ovat hyvät oppimisvalmiudet. Tämä koskee esimerkiksi uusimman tietotekniikan hyväksikäyttöä. Nämä valmiudet kehittyvät koko ajan, kun asevelvolliset ovat reservissä. Varusmiehenä useimmilla ei ole vielä ammattia. Sen sijaan kertausharjoituksiin tultaessa on hankittu jo lisää taitoja. Reserviläiset ovat pystyneet kertausharjoituksissa jopa kehittämään eräitä puolustusvoimien toimintoja esimerkiksi johtamis- ja tietojärjestelmien alalla. Jos tätä muun yhteiskunnan antamaa koulutusta ja muita valmiuksia ei olisi hyödynnettävissä, olisi puolustusvoimien itse annettava kaikki koulutus. Ammattiarmeijoissa näin tapahtuu. Yleistä asevelvollisuutta tulee tarkastella monelta eri näkökulmalta. Esille on tuotu yksipuolisesti esimerkiksi kansantaloudelliset näkökohdat. Täytyy kuitenkin ehdottomasti korostaa sitä, että puolustusvoimien päätehtävä on puolustaa maata. Voi tietenkin löytyä joitakin ratkaisumalleja, jotka vaikuttavat taloudellisilta, mutta silloinkin on lähtökohtana oltava se, että täytetään puolustusvoimien tehtävät. Yhteiskunta tuottaa kansalaisille paljon, muun muassa turvallisuutta. Kansalaisten on vastaavasti eri tavoin annettava panoksensa yhteiskunnalle. Yleisen asevelvollisuuden kautta kansalaiset osaltaan antavat panoksensa nimenomaan turvallisuuden eteen. Tämäkin on syytä pitää mielessä. Parhaillaan työskentelee Risto Siilasmaan johtama työryhmä, joka tarkastelee asevelvollisuutta muun yhteiskunnan näkökulmasta. Odotan mielenkiinnolla sieltä hyviä ajatuksia. Keskusteluunhan voi osallistua myös itse internetissä. Kylkirauta 2/2010 8

11 haastattelu Olennaista on se, että meillä koulutetaan koko palveluskelpoinen ikäluokka. Ei siis mennä joissakin yhteyksissä esille tuotuun valikoivaan asevelvollisuuteen, jossa jo etukäteen tehtävillä päätöksillä jätetään osa palveluskelpoisesta ikäluokasta kouluttamatta. Koko tätä asevelvollisten kouluttamista hallitaan kolmen tekijän perusteella. Ne ovat: sodan ajan joukkojen määrä, palvelukseen astuvien joukkojen määrä ja kuinka kauan reserviläisiä pidetään sijoitettuna sodanajan joukkoihin. Koulutettujen määrä vaikuttaa luonnollisesti joukkoihin sijoitettujen reserviläisten ikärakenteeseen. Joukkoihin sijoittamattomalla reservillä on tehtäviä perustamiskeskuksissa ja erilaisissa tukiorganisaatioissa. Osa on sijoitettuna varalisään, joka on otettu huomioon joukkotuotannossa. Osalle, jolla ei ole täällä hetkellä sijoitusta, voi tulla myöhemmin sijoitus esimerkiksi joukoissa sijoitettuna olevan palveluskelpoisuuden muutoksen yhteydessä. Luonnollisesti reserviläisillä on mahdollisuus osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen ja muuhun maanpuolustustyöhön. Aika usein on tullut ilmi se, että reserviläinen olisi halukas osallistumaan kertausharjoituksiin, mutta kutsua ei ole tullut. Tässä asiassa on kehittämisen tarpeita, sillä tällaisia reserviläisiä lienee paljonkin. Siilasmaan työryhmäkin ottaa tähän varmaankin kantaa. Puolustusvoimien viestintä maanpuolustukseen liittyvistä asioista on hyvin tärkeää sekä reserviläisille että kaikille kansalaisille suunnattuna. Viestinnällä voidaan osaltaan vaikuttaa merkittävästi maanpuolustustahdon ylläpitämiseen. Pehmeä nousu varusmiespalvelukseen Olette korostanut monessa yhteydessä fyysisen kunnon merkitystä. Mitä suunnitelmia puolustusvoimilla on varusmiesten ja ehkä myös palkatun sotilashenkilöstön fyysisen kunnon kehittämiseksi? Tällä hetkellä on käynnissä monen fyysistä kuntoa koskevan asian käytäntöön soveltamisen vaihe ja samalla tehdään tutkimustyötä. Varusmieskoulutuksessa toteutetaan pehmeää nousua varusmiespalvelukseen. Fyysisen rasituksen ja kunnon kohottamisen pitää tapahtua mahdollisimman yksilöllisesti ja sopivan nousujohteisesti. Uusista liikuntamuodoista, kuten esimerkiksi sauvakävelystä, ei voi vielä tehdä päteviä johtopäätelmiä. Kuntotestien mukaan tuntuu kunnon kehitys pysähtyvän varusmiespalveluskauden loppupuolella. Tämä tapahtuu joukkokoulutuskaudella, jolloin ollaan paljon maastossa. Silloin rasitus on toisen tyyppistä kuin mitä kuntotesteillä mitataan. Lihaskunnon heikkous ja sen kehittämistarpeet otetaan myös huomioon hyvin vakavasti. Lihaskuntoa tulee kehittää entistä monipuolisemmin. Tämäkin on selvitystyön alla. Palkatun henkilöstön kannalta on keskeistä, että henkilökunnalla on tietoisuus siitä, että fyysinen hyvinvointi kulkee käsi kädessä työkyvyn ja henkisen hyvinvoinnin kanssa. Hyvin myönteisenä esimerkkinä haluan tuoda esille sen, mitä merivoimissa on viime vuosina saatu aikaan. Merivoimathan valittiin muutama vuosi sitten vuoden liikuttajaksi puolustusvoimissa. Siellä kuntosuoritusten suoritusprosentti oli vuonna 2009 tasan sata. Kun asioihin kiinnitetään huomiota, voidaan päästä hyviin tuloksiin. Meidän tietojärjestelmissämme on henkilökohtaisen kuntopäiväkirjan mahdollisuus, jota kannattaa hyödyntää. Asenne fyysisen kunnon kehittämiseen ja ylläpitoon on oleellinen. Johtajien on pidettävä huolta omalta osaltaan siitä, että tämä asia on heille tärkeä. Tällä tavoin ajatus menee läpi myös alaisille ja ymmärretään, että pitämällä yllä fyysistä kuntoa vaikutetaan myös muuten omaan hyvinvointiin. Tarpeiden ja resurssien ristiriita Kuinka vahvat puolustusvoimat Suomi tarvitsee? Kuinka käytettävissä olevat voimavarat mahdollistavat tarpeiden toteuttamismahdollisuuden? Meidän on suhteutettava puolustuskykymme ja puolustusvoimien vahvuus turvallisuusympäristöömme. Kaikkialla Euroopassa on puolustusvoimien henkilöstövahvuutta 9 supistettu viimeisten vuoden aikana. Monessa maassa supistukset ovat olleet suurempia kuin meillä, jossa sodanajan vahvuuksia on supistettu 35 %. Meidän on jatkuvasti sopeutettava yhteen tarpeet ja voimavarat. Tätä työtähän jatkuvasti tehdään. Ratkaistavana on hankala yhtälö. Sotilasteknologian hinnan nousu muuta kustannustasoa nopeammin on kansainvälinen ilmiö, johon on pakko sopeutua. Tämä edellyttää sitä, että taloudellista tehokkuutta on kehitettävä. Tilanteen hallitsemiseksi haetaan koko ajan pohjoismaista yhteistyötä. Vaikka pyritään synergiaan, täytyy muistaa, että kaikki yhteistoiminta ei suinkaan tuo säästöjä. Sen sijaan yhteistyö lisää taloudellista tehokkuutta ja mahdollistaa asioiden tekemisen paremmin yhdessä. Rauhan ajan normaalissa toiminnassa saadaan varmaankin etuja. Aika näyttää, kuinka pitkälle tässä päästään ja tuleeko mukaan myös operatiivisia toimintoja. Myös Euroopan puolustusviraston kautta on mahdollista saada helpotusta esimerkiksi materiaalihankintojen käytännön järjestelyihin. Täten saadaan taloudellisia etuja ja lisätään tehokkuutta. Alueellinen puolustus ja alueellinen puolustusjärjestelmä Mikä on alueellisen puolustusjärjestelmän tulevaisuus? On erotettava alueellinen puolustus puolustusperiaatteena ja alueellinen puolustusjärjestelmä, jolla tätä periaatetta toteutetaan. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Kyseessä eivät ole millään tavoin vanhentuneet käsitteet ja periaatteet vaan kumpaakin on jatkuvasti kehitetty vuosikymmenten ajan. Alueellinen puolustus on yksi puolustusperiaate. Muita ovat esimerkiksi linjapuolustus, joka meillä oli toisen maailmansodan aikana. Se on aikansa elänyt muun muassa aseteknologian kehittymisen johdosta. Yksi periaate on liikkuva puolustus, jossa joukkojen määrä on pienempi, mutta niiden pitää olla hyvin varustettuja. Tällainen puolustusjärjestelmä on vaadittavan pitkälle viedyn teknologian johdosta kallis. Me olemme valinneet alueellisen puolus- Kylkirauta 2/2010

12 Kuva Puolustusvoimat. haastattelu tuksen, joka sopii meille parhaiten. Joukot jaetaan alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Tämä on järkevää resurssien käyttöä. Seuraavassa strategisessa suunnittelusyklissä tarkastellaan tätä kokonaisuutta. Keskeistä on myös sodanajan johtamisjärjestelmän ja tulen ulottuvuuden kehittäminen. Ulkoistamista hyvin harkitusti Mikä on kantanne puolustusvoimien toimintojen ulkoistamiseen? Kun tarkastellaan ulkoistamista ja muita puolustusvoimien palvelutuotannon järjestelyjä, ei pidä nojautua minkäänlaiseen automaatioratkaisuun esimerkiksi siten, että keskitytään vain ydintoimintoihin ja ulkoistetaan muut toiminnot. Jokainen toiminto on harkittava erikseen. Meidän monet tukitoimintomme ovat niin lähellä ydintehtäviämme, että rajan vetäminen on vaikeaa. Toisaalta monet tukitoiminnot ovat niin oleellisia, että ne ovat merkitykseltään ydintoimintoihin rinnastettavia. Myös kilpailuasetelmat voivat ulkoistamisen yhteydessä olla hankalia. Lähtökohtana on oltava sodan ajan toiminta ja se, että kun joukko lähtee suorittamaan tehtäväänsä, on komentajalla oltava johdossaan kaikki ne toiminnot, joita joukko tehtävässään tarvitsee. Komentajalla pitää olla itsenäisyys tehtävänsä toteuttamisessa. Periaatteessa kannatan ulkoistamista hyvin harkittuna ja hyvin perustein tehtynä. Kansainvälinen toiminta sopivalla tasolla Mikä on puolustusvoimien kansainvälisen toiminnan tilanne ja kehittämisnäkymät? Kansainvälisessä toiminnassa kustannustekijät ovat kehittyneet siten, että operaatioiden tullessa entistä vaativammiksi ne maksavat entistä enemmän. Olemme tällä hetkellä lukumääräisesti ja kustannusten kannalta hyvällä tasolla. Rekrytoinnin osalta on julkisuudessa esiintynyt osittain väärää tietoa. Ei ole tarkoituksenmukaista tehdä vertailuja esimerkiksi 1990-luvun alkuun, jolloin tilanne oli monesta syystä aivan toinen. Viime vuosina halukkuus kriisinhallintatehtäviin on jonkin verran laskenut, mutta kaikki paikat on pystytty täyttämään. Mielenkiintoista on se, että hakijoiden ykköskohteena on viime aikoina ollut yleisimmin Afganistan. Nimenomaan reservistä on ollut paljon hakijoita. Kantahenkilökunnan puolella joudutaan tavallaan räätälöimään paikkojen täyttö siten, että kyseinen henkilö pääsee palattuaan entiseen tehtäväänsä, jos hän näin haluaa. Tässä on vielä kehittämistä. Sotilashenkilöstön palkkausta kansainvälisissä tehtävissä on pystytty viime aikoina parantamaan kohtuullisen hyvälle tasolle, millä on merkittävä vaikutus rekrytoinnin kannalta. Rekrytointitilanne on viime kuukausina parantunut. Yliluutnantin sotilasarvo säilyy Mitkä ovat puolustusvoimien henkilöstön kehittämistarpeet ja mahdollisuudet? Haluan korostaa komentajien vastuuta siitä, että työilmapiiri säilyy hyvänä. Kokemusten mukaan puolustusvoimissa näin onkin. Johtajien on näyttävä myös kentällä. Heidän on oltava helposti lähestyttäviä. Ei ole niin pientä asiaa, ettei siitä voisi keskustella komentajien ja henkilökunnan kesken. Henkilökunnan on tunnettava työnsä kiinnostavaksi ja tärkeäksi. Johtamistavan on oltava yksilöllinen. Nykyinen taloudellinen tilanne on varmaankin osaltaan vaikuttanut niin, että avoimiin korkeakoulutusta tai keskiasteen koulutusta vaativiin avoimiin paikkoihin on keskimäärin pätevää hakijaa. Eräillä aloilla, kuten teknisiin tehtäviin, puolustusvoimat on hyvin suosittu hakeutumisen kohde. Siviilihenkilöstön urakehitys on ollut vuosikymmenien ajan ongelma. Lukuisat siviilihenkilöt ovat ilmoittaneet, että he haluavat tehdä töitä nimenomaan puolustusvoimille. Tähän motivaatiotekijään on puolustusvoimien puolestaan vastattava. Mitään uutta tapaa siviilihenkilöstön urakehitykselle en ole löytänyt mutta pätevöitymismahdollisuudet ylempiin tehtäviin ovat luonnollisesti olemassa ja pätevöitymistä on tuettava. Upseerin virkojen kokonaismäärä tulee säilymään suurin piirtein ennallaan. Sehän on nykyisin vajaat Upseerien ennen eläkeoikeutta tapahtuvia eroja tapahtuu vuodessa keskimäärin noin 25 kappaletta. Syynä on usein mainittu tyytymättömyys urakehitykseen. Haluan tässä yhteydessä korostaa sitä, että uralla on edettävä porras kerrallaan ja näin saatavan kokemuksen perusteella pätevöidytään ylempiin rauhan- ja sodanajan tehtäviin. Nopeaa oikotietä ei ole. Tärkeä kehittämisen kohde on naisten rekrytointi kansainväliseen toimin- Kylkirauta 2/

13 Kuva Puolustusvoimat. haastattelu Vierailu Utin Jääkärirykmentissä. NH-90-kuljetushelikopterin esittely. Vasemmalla Viron puolustusvoimien komentaja, kenraaliluutnantti Ants Laaneots ja oikealla puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen. taan. Heitä tarvitaan moniin tehtäviin. Yksi tärkeä tehtäväalue on yhteydenpito paikalliseen väestöön. Puolustusvoimissa on kokeiltu joustotyötä ja hajautettua työtä. Aina ei siis tarvitse työskennellä virkapaikalla. Tästä on saatu hyviä kokemuksia ja kokeilua jatketaan. Uuden aliupseeriston muodostaminen on lähtenyt hyvin liikkeelle. Tarkastelun alaisena on tällä hetkellä muun muassa aliupseereiden koulutuksen jaksottelu. Osa koulutuksesta tapahtuu keskitetysti ja osa joukkoosastoissa. Tästä kerätään kokemuksia. Hyvin myönteistä on ollut se, että opistoupseerit ovat osallistuneet kiitettävästi aliupseerien perehdyttämiseen tehtäviinsä. Jokin aika sitten tuli julkisuuteen ajatus siitä, että lakkautettaisiin yliluutnantin sotilasarvo. Olen tehnyt tässä asiassa päätöksen. Yliluutnantin sotilasarvo säilyy. Vapaa-aikaakin on Lopuksi haluamme vielä kysyä, kuinka vietätte varmaankin hyvin rajallista vapaa-aikaanne? Kyllä sitä vapaa-aikaakin tuntuu joskus olevan. Vapaa-aikana luen, kuuntelen musiikkia ja harrastan liikuntaa. Nuorempana harrastin valokuvausta mutta nyttemmin se on jäänyt. Aikaa vievät osaltaan omakotitalon ylläpitoon liittyvät työt. Myös erilainen nikkarointi kuuluu harrastuksiini. Siinä yhteydessä syntyy jotain konkreettista. Joskus on mukava vain olla ja levätä! 11 Kylkirauta 2/2010

14 artikkelit Asevelvollisuus - taloudellinen ja toimiva ratkaisu Teksti: Ismo Turunen Edellisessä Kylkiraudan numerossa oli professori Panu Poutvaaran asevelvollisuuden lakkauttamista puoltava artikkeli Asevelvollisuus kansantalouden näkökulmasta. Upseereiden pitää olla asevelvollisuuden asiantuntijoita, mutta useimmat hyväksyvät viralliset teesit ilman suurta perusteiden pohdiskelua. Siksi Poutvaaran esiintulo voikin olla tervetullut keskustelun virittäjä. Poutvaara on suorittanut siviilipalveluksen ja hän on tieteellisyyden nimissä hyökännyt pitkään ja määrätietoisesti asevelvollisuutta vastaan eri foorumeilla sekä Suomessa että ulkomailla. Hän on käyttänyt artikkeleissaan johdonmukaisesti pääargumenttinaan kansantaloudellista tehokkuutta. Professorin argumentointi on luonnollisesti pääosiltaan pätevää ja puutteita pitääkin tavanomaiseen tapaan hakea lähtökohdista ja siitä, mitä on jätetty sanomatta. Pyrin valottamaan lyhyesti ja yleisellä tasolla seuraavassa sitä sanomatta jäänyttä puoltakin. Aloitetaan kansantalouden kysymyksillä. Tehtävä kirkkaana mielessä Ismo Turunen Kadetti 5648 Poutvaaran keskeinen väite on, että asevelvollisarmeija on kansantaloudellisesti kalliimpi kuin ammattiarmeija. Väite perustuu yleisesti hyväksyttyyn suhteellisen edun ja erikoistumisen periaatteeseen eli yksinkertaistettuna siihen, että asevelvolliset tuottaisivat nykyistä enemmän työskennellessään omilla ammattialoillaan sen ajan, jonka he ovat asepalveluksessa. Vastaavasti ammattisotilaat tekisivät samaan aikaan puolustustehtävän tehokkaammin. Kansantaloutta kuvaava bruttokansantuote (BKT) kasvaisi sekä asevelvollisten kasvavan tuotannon ansiosta että teoreettisesti myös ammattisotilaiden korkeamman palkkasumman johdosta. Poutvaara ei esitä lainkaan henkilöstön lukumääriä, mikä jättää hämärään muutoksen vaikutukset mm. puolustusmenoihin, työllisyyteen ja työvoiman riittävyyteen. Poutvaaran tarkastelu perustuu pelkästään henkilöstömenoihin, jotka edustavat vain kolmasosaa puolustusmenoista. Henkilöstömenojen lisäksi ammattiarmeijan vaatima varustetaso ja kulutusmenot olisivat merkittävästi nykyistä suuremmat. Ammattiarmeija vaatii kehittyneempää kalustoa, jonka pääosa jouduttaisiin hankkimaan ulkomailta. Ulkomaiset hankinnat eivät juuri kasvata BKT:a, kotimaiset kylläkin. Kasvanut ammattilaisten määrä johtaa ulkomaisten mallien perusteella kaluston kasvavaan käyttöön ja vastaavasti suurempaan kulutukseen ja huollon tarpeeseen. Käyttö ja materiaalikulutus eivät kasvata kansantaloutta, mutta niiden vaatimat palvelut, täydennys ja huolto sitä toki kasvattavat. Toisessa vaakakupissa ovatkin kauppataseen huononeminen sekä julkisen sektorin henkilöstön ja menojen selkeä kasvu, mikä on vastoin lähivuosien taloudellisia tavoitteita. Lyhyen tähtäimen BKT nousisi, mutta pitkän aikavälin kasvun pohjaa murennettaisiin. BKT on kiistelty ja ristiriitainen mittari, joka ei osoita vain saatua hyvää vaan ehkä pikemminkin sen saamiseen tehtyä panostusta. Kansantalouden kasvun hyöty näyttäisi valuvan ulkomaille ja verojen kautta kertakulutukseen. Poutvaaran johdonmukaisesti esittämät kansantaloudelliset väitteet ovat sovellettavissa vain rauhan ajan puolustusvoimiin ja analogisesti hän näyttää käyttävän asevelvollisuutta ja varusmiespalvelusta lähes synonyymeinä. Kuitenkin puolustusvoimien yksiselitteinen päätehtävä on maan puolustaminen, mikä vaatii satojen tuhansien sotilaiden asevelvollista reserviä olettaen, että koko maata aiotaan Kylkirauta 2/

15 Kuva Puolustusvoimat. artikkelit puolustaa. Ilman reservin tarvetta varusmiespalvelunkin tarve saattaisi olla sekundäärinen. Ajatus satojen tuhansien ammattisotilaiden armeijasta on absurdi. Poutvaarakin on todennut Kylkiraudan artikkelissaan saman ja esittää vapaaehtoisen reservin ottamista käyttöön. On vaikea nähdä, mitä kansantaloudellista hyötyä vapaaehtoisten reserviläisten kouluttaminen nykyiseen reservin vahvuuteen ja samalle taitotasolle saattaisi synnyttää! Ehkä vapaaehtoisen reservin kouluttaminen vaikuttaisi entistä negatiivisemmin kansantalouteen, koska useimmat vapaaehtoiset reserviläiset olisivat varusmiehiä varttuneempia ja koulutuksen aikana poissa vielä vaativammista siviilitehtävistään. Kansainvälisten esimerkkien valossa vapaaehtoisen reservin kouluttaminen ja ylläpito olisi myös puolustusvoimille selkeästi kalliimpaa. Ilmeinen seuraus olisikin dramaattinen reservin supistuminen. Halukkuudesta liittyä vapaaehtoiseen reserviin ei kannattane tehdä arvioita ilman asianomaisia selvityksiä. Tavoitteena turvallisuuden tuottaminen Poutvaara moittii toismielisiä siitä, että nämä sekoittavat kirjanpidolliset ja taloudelliset kustannukset. Pääosa taloudellisista kustannuksista näkyy tietenkin myös kirjanpidossa. Asevelvollisuuden taloudellinen lisäkustannus lienee edellä mainittu työtehon menetys. Taloudellisuuden tulee varmasti olla eräs keskeinen tavoite, mutta ei pidä unohtaa, että puolustusvoimien tehtävä ei ole talouden kasvattaminen vaan suorituskykyyn perustuva turvallisuuden tuottaminen. On selvää, että ammattiarmeijaan siirryttäessä kirjanpidolliset puolustusmenot siis todelliset puolustusvoimien maksut - kasvaisivat. Avainkysymykseksi jää, lohkeaisiko kasvaneesta kansantaloudesta suurempaa osuutta puolustusmenojen kasvun kattamiseen. Poliittisesti puolustusmenojen kasvu näyttää olevan korkean kynnyksen takana. Lopputuloksena puolustuskyky olisi lähes varmuudella suurin kärsijä, ja perustellusti voidaan väittää taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa olevan ammattilaisvaihtoehdon olevan kykenemätön vastaamaan puolustusvoimien tehtävistä. Ammattiarmeijaan siirtyneillä suurilla mailla on Suomeen verrattuna moninkertainen kyky ylläpitää puolustusta, mutta pienet maat ovat varoittavia esimerkkejä menetetystä itsenäisestä puolustuskyvystä. Suuri reservi välttämätön Poutvaara käyttää ammattiarmeijan esimerkkeinä maita, jotka kuuluvat NATOon. Eräs NATOn sihteeristöön kuuluva korkea brittiläinen virkamies yritti vakuuttaa tanskalaisia aikoinaan ammattiarmeijan paremmuudesta kysymällä onko kansantaloudellisesti järkevää varastoida mittavia määriä reserville tarkoitettua materiaalia pelkästään odottamaan tulevaisuuden sotaa. Paikalla olleena pääsin kysymään häneltä onko taloudellisesti järkevämpää kaluston lisäksi pitää täydellä palkalla satoja tuhansia ammattisotilaita sotaa odottamassa. Asevelvollisuusratkaisussa he olisivat senkin ajan tuottavassa siviilityössä. Hän ei lipsunut vakaumuksestaan. Kansantalous näyttää olevan myös monitavoitteinen uskonasia. Ilman reserviä ei juuri mikään maa rohkene olla. Poutvaaran esimerkkeinä mainitsemat NATO-maat ovat ratkaisseet reservin tarpeensa osin kansalliselta pohjalta, mutta niiden pääreservinä ovat NATOn voimavarat. Se olisi luonnollisesti Suomellekin tarjolla oleva vaihtoehto. Poutvaaran näkemykset ovatkin toisaalta vahva kannanotto Suomen NATO-jäsenyyden puolesta. On kuitenkin löydettävissä esimerkkejä liittoutumattomistakin valtioista, jotka ovat keventäneet asepalveluksen rasitusta. Lähin on Ruotsi, joka virallisestikin rakentaa ajatteluaan osaltaan Suomen puolustuskyvyn varaan, savolaisittain sanoen siis pitää suomalaisia reservinään. Ruotsi on jo 1900-luvun alusta sopeuttanut hyvin joustavasti asepalveluksen määrää nykyisen mallin mukaisesti ja Ruotsi yllätettiinkin mm. toisen maailmansodan alussa täysin valmistautumattomana. Tarpeen tullen aseisiin on myös kutsuttu koko ikäluokka, viimeksi kylmän sodan aikana. Yleinen asevelvollisuus laajasti käytössä On myös syytä tietää, että lähes kaikki maat ylläpitävät yleistä asevelvollisuutta. Se on jopa Islannin perustuslaissa, vaikkei se pidäkään yllä puolustusvoimia. Kutsunnat on sen sijaan monissa maissa lopetettu. Suomen ammattiarmeijavaihtoehdon kustannuksia on laskeskeltu ja päädytty noin hengen maksimivahvuuteen, jota suurempaa talous Kaupunkijääkäreiden taistelunäytös Helsinki-radalla. 13 Kylkirauta 2/2010

16 Kuva Puolustusvoimat. artikkelit ei sallisi. Laskelmat on tehty ilman vapaaehtoista koulutettua reserviä. Kuitenkin mallina käytetyt maat ylläpitävät vahvaa vapaaehtoista kansallista reserviä, jonka kustannukset ovat omaamme verrattuna sekä rauhan että sodan aikana todella suuret. Esimerkkinä mainittakoon, että USA:n ja Ison- Britannian joukkojen merkittävä osa Irakissa oli ja on reserviläisiä. Eräässä vaiheessa USA:n tappioista jopa pääosa kohdistui reserviläisiin. Ilman reserviläisiä sotilaalliset mammutit eivät olisi pystyneet kyseisellä tavalla toteutettuun operaatioon. Toisaalta sekä omien selvitysteni että julkisen tiedon perusteella USA:n ja erityisesti Britannian vapaaehtoisen reservin yleinen tila osoittautui odottamattoman heikoksi ja ennen muuta haluttomuus sotaan yllättävän suureksi. Asevelvollisuus ja tasa-arvo Poutvaara ottaa kantaa myös tasa-arvokysymykseen ja rinnastaa asevelvollisuuden verotukseen. Veronluontoisuus on yleinen länsimainen käsitys ja mm. Sveitsissä vuotuisen asepalveluksen laiminlyövät asevelvolliset joutuivatkin korvamaan menetyksen ylimääräisellä veronmaksulla. Asevelvollisuus olisi veronluontoiseksi ymmärrettynä miehiä syrjivä, ja mm. Saksassa syrjimisasiaa käsiteltiin vuosituhannen alussa myös palvelukseen kutsuttujen Itsepuolustusharjoitus. ja siitä vapautettujen miesten yhdenvertaisuuskysymyksenä aina perustuslakituomioistuinta myöten. Oikeudellisesti syrjivyyttä ei todettu, mutta prosessi paljasti asian kompleksisuuden. Pohjoismaissa ajoittain esiintynyt paine naisten asepalveluksen lisäämiseksi puolestaan johtui erään komentajan halusta herättää keskustelu yleensä puolustuksen riittävyydestä, mutta ennen muuta siitä, että puolustushallinnon johtopaikoille nimitettiin naisia useissa maissa. Nyttemmin on nähty myös tarve täydentää naisilla niukaksi jäävää kansainvälisiin tehtäviin halukkaiden joukkoa. Epätasa-arvo voidaan kuitenkin nähdä hyvin perusteltuna sekä vuosituhantisen kulttuurin että kansantalouden kannalta. Sodankäynnin suurin ongelma on aina ollut rahoitus. Sotaväkeen voitiin ottaa vain muutama prosentti väestöstä, koska pääosan piti hankkia varallisuutta sotimiseen ja leipää sotilaille ja kansalaisille. Poutvaarankin perusteena oleva suhteellisen edun ja erikoistumisen periaate toimii tässäkin: tehokkaimmillaan kukin tekee sitä työtä, jossa on suhteellisesti paras. Miehet ovat valikoituneet metsästäjiksi ja sotilaiksi vapaan valinnankin oloissa ja ehkä he ovat niissä toimissa joissakin suhteissa naisia etevämpiä. Naiset taas ovat suhteessa etevämpiä monissa muissa töissä, jättäen metsästyksen ja sotimisen miehille. Tämä valinta on ollut yksimielinen kautta maiden ja aikain, mikä ei voi olla sattumaa. Ehkä se on yhtä luonnollinen perusvalinta edelleen ymmärtäen samalla, että naisilla on oma asemansa myös asevoimissa. Poutvaaralla on kansantaloudellisia ja muitakin näkemyksiä, joita on syytä tarkastella avoimesti. Hän on tuonut aiemmin esiin ajatuksia herättäviä tuloksia mm. asepalveluksen negatiivisista vaikutuksista asevelvollisten pitkän ajan tulotasoon, joskin tulokset kohdistuvat erityisesti Hollantiin. Vastaavia selvityksiä olisi syytä tehdä meilläkin. Suomessa vaikutus tulotasoon saattaisi olla jopa positiivinen ainakin niin pitkään, kuin asepalveluksella säilyy nykyinen korkea arvostus. Perustana todenmukainen uhkakuva Poutvaaran tendenssimäinen pitkäaikainen julistus ammattiarmeijan puolesta saattaa herättää myös kysymyksiä tavoitteista. Taloudellisuuskeskusteluunkin saataisiin jossakin määrin enemmän uskottavuutta, jos arvioissa käytettäisiin edes ammatti- ja reservisotilaiden laskennallisia tavoitehenkilömääriä. Niiden tulee perustua todenmukaiseen uhkakuvaan, siitä johdettuihin rehellisiin suorituskykyvaatimuksiin ja edelleen niitä vastaavaan puolustusrakenteeseen, eikä esimerkiksi poliittisesti suotuisaan puolustusmenojen tasoon. Kirjoittaja on eversti evp. Hän on toiminut mm. suunnittelupäällikkönä ja asevelvollisuusosaston päällikkönä Pääesikunnassa. Kylkirauta 2/

17 Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. w w w. m i l l o g. f i Millog Oy Hatanpään valtatie TAMPERE Puh LUVASSA TASAISEN LÄMMINTÄ. Sinulla on keinoja vaikuttaa ympäristöön. Valitse kotiisi ympäristöystävällinen lämmitys kaukolämpö. Lämpö syntyy energiatehokkaassa yhteistuotannossa sähkön kanssa. Näin pystymme hyödyntämään polttoaineet tarkasti ja pienentämään ei-toivottuja päästöjä. Lue lisää kaukolämmöstä ENERGIAA TIEDOSTAVILLE

18 artikkelit Venäjän uusi sotilasdoktriini Teksti: Heikki Lehtonen Venäjän uusi sotilasdoktriini hyväksyttiin 5. helmikuuta 2010 muutama kuukausi odotettua myöhemmin. Vaikka doktriinissa on uusia linjauksia, olivat sen tärkeimmät muutokset vuodatettu julkisuuteen jo aiemmin, joten mitään suuria yllätyksiä doktriini ei tuonut mukanaan. Doktriinissa näkyy Venäjän kansallisen turvallisuuden strategian tavoin vastakkainasettelun kasvaminen sekä Venäjän voimistunut itsetunto ja asema. Sotilasdoktriinin taustaa Venäjän sotilasdoktriini on määritelty yhdeksi perusasiakirjaksi, jolla määritellään Venäjän Federaation strategista kehittämistä, ja jossa määritellään valtiojohdon linjaukset Venäjän aseelliseksi suojelemiseksi ja siihen valmistautumiseksi. Muita strategisen kehittämiseen vaikuttavia asiakirjoja ovat muun muassa Kansallisen turvallisuuden strategia, Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen konspetio, Meridoktriini ja Ulkopoliittinen doktriini (2008). Näistä viimeistä lukuun ottamatta kaikki määrittelevät kehityslinjaukset vuoteen 2020 saakka. Vaikka sotilasdoktriinissa ei asiaa erikseen mainitakaan, on selvää, että myös Venäjän arktisen alueen doktriini on yksi perusasiakirjoista, joilla Venäjä on linjannut tulevaa toimintaansa. Vuodesta 2008 lähtien on ollut havaittavissa, että Venäjän suhtautuminen uusiin oppeihin ja asiakirjoihin on tullut aiempaa huomattavasti johdonmukaisemmaksi. Vaikka hallinnonalojen yhteistyöllä on aina ollut merkitystä, on ollut kuitenkin nähtävissä, että Venäjällä doktriineja on laadittu ilman kovin suurta koordinointia. Vuoden 2009 toukokuussa hyväksytty Venäjän Federaation kansallisen turvallisuuden strategia vuoteen 2020 saakka kuitenkin muutti tilanteen. Aiemmin kansallisen turvallisuuden asiakirja oli konseptio, nyt sen statusta muutettiin strategiaksi. Samalla siitä tuli eräänlainen Venäjän linjaukset määrittelevä kattoasiakirja, jota täydennetään eri hallinnonalojen doktriineilla ja konsepteilla. Edellinen sotilasdoktriini oli hyväksytty vuonna 2000, jolloin tilanne maailmassa oli hyvin erilainen. Myös Venäjän asenne Natoa ja Yhdysvaltoja kohtaan sekä käsitys omista mahdollisuuksistaan olivat hyvin erilaiset. Uudessa doktriinissa voidaan nähdä voimakkaita merkkejä siitä, että presidentti Putinin aloittama ja presidentti Medvedevin jatkama linja Venäjän aseman ja merkityksen korostamiseksi maailmanpolitiikassa ovat saaneet jatkoa sekä kansallisen turvallisuuden strategiassa että sotilasdoktriinissa. Venäjä ei enää tunne alemmuutta kansainvälisellä areenalla vaan on nyt öljytulojen tukeman voimistuneen itsetunnon myötä nostanut itsensä takaisin kansainvälisen politiikan pääpelaajaksi. Heikki Lehtonen Kadetti 7822 Doktriiniin vaikuttaneita tekijöitä Maailman muuttuessa doktriinit vanhenevat ja ne pitää laatia uudelleen. Maailmantilanteessa on edellisen doktriinin laatimisen jälkeen tapahtunut paljon, muun muassa iskut World Trade Centeriä vastaan, sota Afganistanissa, Ukrainan oranssivallankumous ja lähentyminen länteen sekä Georgian sota. Maailmanpoliittiset muutokset ovat luonnollisesti vaikuttaneet doktriiniin huomattavasti, sillä sodankäynti ja sen keinot sekä tilanne maailmassa ovat erilaiset kuin edellistä doktriinia laadittaessa. Nämä muutokset vaikuttavat nimenomaan siihen, mihin suuntaan Venäjä katsoo, että sen asevoimia on kehitettävä ja millaiset ovat Venäjään Kylkirauta 2/

19 artikkelit kohdistuvat tulevaisuuden uhkakuvat. Suurimpana yksittäisenä tekijänä doktriiniin on todennäköisesti vaikuttanut Georgian sota, jossa Venäjän asevoimat ovat olleet ensimmäisen kerran pitkään aikaan todellisessa sodassa vierasta valtiota vastaan. Georgian sodassa Venäjä pääsi kokeilemaan asevoimiensa kykyä, joskin huomattavasti heikompaa vastustajaa vastaan. Tässä sodassa asevoimat kuitenkin huomasivat todelliset puutteensa ja asiat, joissa se on länttä huomattavasti jäljessä. Julkistettu puutelista on huomattavan pitkä ja käsittää kaikki puolustushaarat ja itsenäisistä aselajeistakin kolmanneksen. Viesti- ja tiedustelukaluston ongelmat sekä lennokkien ja maihinnousukyvyn puute olivat listan tärkeimmät huomiot. Näitä seurasi pitkä luettelo erilaisia modernisointi- ja lisähankintasuunnitelmia. Tällä kertaa Venäjän asevoimat päätti julkisesti kertoa mitkä olivat havaitut puutteet. Suuri osa puutteista on aivan varmasti ollut sekä asevoimien että valtiojohdon tiedossa, mutta ilmoittamalla pientä ja heikkoa Georgiaa vastaan havaitut puutteet saatiin välitettyä viesti, että sota ei ehkä olisikaan ollut voitettavissa, ainakaan niin nopeasti ja niin pienin tappioin, mikäli vastassa olisi ollut korkean teknologian länsimaiset asevoimat. Näin asevoimien puutteiden korjaaminen saatiin nostettua valtakunnalliseksi prioriteetiksi. Puolustushallinto olikin ainoa hallinnonala, jonka budjettia ei leikattu edes talouskriisin vuoksi. Talouskriisi aiheutti puolustusbudjetille ainoastaan sen, että sitä ei kasvatettu aivan niin paljon kuin oli suunniteltu. Georgian sodan käytännön oppien lisäksi sillä oli Venäjällä toinenkin merkitys, poliittinen. Venäjä ei ole enää vuosiin luottanut Natoon tai Yhdysvaltoihin. Tämä sota osoitti Venäjälle lopullisesti, että Naton läheneminen kohti Venäjän rajoja luo Venäjälle uhan. Venäjä on pitkään todennut Naton olevan Venäjälle uhka, mutta nyt se pystyi omasta mielestään todistamaan, että tilanne myös on näin, koska sekä Yhdysvallat että eräät Nato-valtiot ovat avoimesti myyneet asejärjestelmiä Georgialle, kouluttaneet sen asevoimia Nato-yhteensopiviksi ja antaneet poliittisen tukensa Georgian separatistialueiden palauttamiseksi keskusjohdon alaisuuteen. Kun Georgia sitten aloitti operaation perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi Etelä-Ossetiaan, Venäjä katsoi, että se oli seurausta nimenomaan Yhdysvaltojen ja Naton vastuuttomasta toiminnasta. Ja kaiken lisäksi operaation seurauksena kuoli Venäjän kansalaisia, mukaan lukien rauhanturvaajia. Georgian sota onkin suurin yksittäinen tekijä, joka on vaikuttanut sekä asevoimien reformiin ja uudelleenvarusteluohjelmaan, kansallisen turvallisuuden strategiaan ja sotilasdoktriiniin. Sen merkitys niin käytännön asioiden ohjaajana kuin haluttujen poliittisten signaalien vahvistajana on suuri. Yhtenä käytännön esimerkkinä tästä on Venäjällä sodan jälkeen laadittu laki, jossa vahvistetaan asevoimien oikeus toimia maan rajojen ulkopuolella Venäjän kansalaisten suojelemiseksi. Doktriini Itse sotilasdoktriinia voidaan pitää hyvin pitkälti varsin tavallisena doktriinina, jossa määritellään asevoimien kehittämislinjoja ja tehtäviä sekä kansalliseen puolustukseen liittyviä asioita. Monet asiat doktriinissa ovat uusia doktriinitasolla, mutta niistä on käsketty jo ennen doktriinin hyväksymistä. Doktriini onkin tällaisissa tapauksissa ollut paikka, jossa asevoimien kehittämiseen liittyvät päätökset on saatu kaikki samaan asiakirjaan. Muutama kohta doktriinissa on kuitenkin erillisen tarkastelun arvoista. Uudet käsitteet. Sodan luokittelu tapahtuu edelleen niiden laajuuden mukaan paikalliseen, alueelliseen ja laajamittaiseen. Näiden lisäksi on otettu käyttöön aseellinen konflikti, joka ei siis ole sotaa, mutta voi kuitenkin olla sisäisen konfliktin lisäksi myös valtioi- 17 Kylkirauta 2/2010

20 artikkelit denvälinen. Sodat ja aseellinen konflikti muodostavat yhdessä käsitteen nimeltä sotilaallinen konflikti. Sotaa edeltävä aika ja mahdollisesti sotaan johtavat tilanteet on jaettu kahteen luokkaan. Sotilaallinen vaara on tilanne, joka saattaa johtaa sotilaalliseen uhkaan. Ensimmäisenä sotilaallisena vaarana mainitaan se, että Natolle on annettu globaalin toimijan oikeudet ja Nato rakenteineen lähenee Venäjän rajoja. Tässä kohdassa mainitaan myös Naton laajeneminen ottamalla mukaan uusia jäsenvaltioita. Muita vaaroja ovat muun muassa yritykset horjuttaa strategista tasapainoa, joukkojen tuominen lähelle Venäjän rajoja, ohjustentorjuntajärjestelmä, Venäjälle esitetyt aluevaatimukset sekä terrorismin leviäminen. Yhteensä erilaisia vaaroja on neljätoista, joista yksitoista on ulkoista ja kolme sisäistä. Sotilaallinen uhka määritellään doktriinissa sellaiseksi sisäiseksi tai ulkoiseksi tilanteeksi, joka voi johtaa sotilaalliseen konfliktiin valtioiden tai valtioryhmien välillä tai separatistijärjestöjen siirtymisestä aseelliseen toimintaan. Tällaisia tilanteita on doktriinissa mainittu vain viisi. Ne ovat hyvin perinteisiä uhkia, muun muassa sotilaallinen voimannäyttö Venäjän lähialueilla, sotilaspoliittisen tilanteen nopea huononeminen ja valtiojohdon toiminnan lamautusyritykset. Uhista ainoastaan yksi on sellainen, joka on tälläkin hetkellä olemassa, ja se on laittomien aseellisten ryhmittymien muodostaminen ja kouluttaminen Venäjän tai sen liittolaisten alueella. Ydinaseoppi. Sotilasdoktriinissaan Venäjä tekee täysin uuden linjauksen ydinaseiden käyttöön. Ydinaseiden käytöstä mainitaan kahdessa eri pääluvussa, ja molemmissa sisältö on hieman erilainen, joskaan ei ristiriitainen. Sotilaallisia vaaroja ja uhkia käsittelevässä luvussa todetaan, että ydinaseet ovat paras keino estää tavanomaisen sodan tai ydinsodan syttyminen, mutta mikäli valtion olemassaolo on uhattuna, saattaa tavanomaisin asein käyty alueellinen tai laajamittainen sota johtaa ydinaseiden käyttöön. Venäjän sotilaspolitiikkaa käsittelevässä luvussa puolestaan todetaan, että Venäjällä on oikeus käyttää ydinasetta mikäli sitä tai sen liittolaisia vastaan käytetään ydinaseita tai muita joukkotuhoaseita, tai jos Venäjää vastaan käytetään tavanomaisia aseita ja Venäjän valtion olemassaolo joutuu uhatuksi. Tässä on siis huomattava, että Venäjä on valmis käyttämään ydinasetta ensimmäisenä, myös ydinaseetonta valtiota vastaan. Ydinaseopin muuttaminen nykyiseksi lienee ollut vaikeaa. Ensinnäkin se osoittaa, että Venäjä katsoo konventionaalisten asevoimiensa olevan niin huonossa kunnossa, että se voi joutua turvautumaan ydinaseisiin. Toiseksi, Venäjä ilmoittaa nyt siirtyvänsä noudattamaan sellaista politiikkaa, josta se tuomitsi Yhdysvallat Kosovon sodassa. Venäjä syytti Yhdysvaltoja brutaalista toiminnasta kun Yhdysvallat pommitti siviilikohteita silloisessa Jugoslaviassa. Venäjän mielestä sotaa piti käydä asevoimien välillä, ei siviilejä vastaan. Nyt Venäjä joutuu aivan vastaavaan tilanteeseen. Mikäli se aikoo käyttää strategista ydinasettaan, sillä ei suinkaan tuhota vihollisen hyökkäysmuodostelmia vaan selustassa olevia siviilikohteita vastustajan suostuttamiseksi rauhaan. Liittolaiset. Venäjä katsoo, että sen kanssa liitossa olevaan valtioon kohdistuva hyökkäys on myös hyökkäys Venäjää vastaan, jolloin Venäjä voi käyttää Kylkirauta 2/

21 artikkelit asevoimiaan aivan kuten Venäjää puolustaessaan. Sotilaspoliittista yhteistyötä Venäjä tekee Valko-Venäjän, Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestön, IVY:n, Shanghain yhteistyöjärjestön ja YK:n kanssa. Näistä Valko-Venäjä on selvästi tärkeimmässä osassa, sillä sen kanssa koordinoidaan asevoimien ja yhteisten rakenteiden kehittämistä sekä Valko-Venäjän puolustuskykyä. Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestössä Venäjä jatkaa kollektiivisten joukkojen ja puolustuksen luomista, IVY-tasolla toiminta on rajattu lähinnä rauhanturvaamiseen. Shanghain yhteistyöjärjestössä Venäjä koordinoi toimia uusia uhkia vastaan toimimiseksi, millä tarkoitetaan sekä Venäjällä että Kiinassa separatismia, joka myös molemmissa maissa tulkitaan terrorismiksi. Maininta YK:stä on hyvin ympäripyöreä. Siinä todetaan yleisesti, että Venäjä tukee YK:n toimintaa eri aloilla. Doktriinin merkitys Neuvostoliiton aikana oli tapana, että sotilasdoktriineissa oli myös lisäosa, joka oli salainen. Perinteisesti tässä osassa annettiin tarkempia toimintaohjeita erilaisiin tilanteisiin, mutta niiden julkistaminen olisi paljastanut liikaa tai luonut Neuvostoliitosta sellaista kuvaa, jota päättäjät eivät halunneet. Paljon on spekuloitu onko nykyäänkin doktriinissa salainen lisäosa, ja molemmilla vaihtoehdoilla on kannattajia. Nykyinen doktriini on kuitenkin kirjoitettu perinteiseen venäläiseen tapaan siten, että vaikka se aluksi vaikuttaa hyvinkin selkeältä opilta, antaa se paljon mahdollisuuksia tulkintaan. Esimerkkeinä voidaan ottaa esille kohdat, joissa todetaan, että Venäjä suojelee ulkomailla asuvia kansalaisiaan, mikäli ne joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, mutta toisessa kohdassa todetaan, että Venäjän tehtävä on suojella ulkomailla asuvia kansalaisiaan. Tämä on siis todettu ilman mainintaa aseellisesta toiminnasta. Toisaalla taas todetaan, että kasvava separatismi on uhka, jota vastaan on taisteltava, mutta kuten Georgian tapaus osoitti, separatistit voivatkin olla venäläismielisiä, Venäjä voi lähteä suojelemaan heitä. Väljä kirjoitustapa ja 19 asioiden hieman erilainen käsittely eri luvuissa antaa siis Venäjän johdolle kaikki mahdollisuudet tulkita doktriinia haluamallaan tavalla, jolloin Venäjä voi kertoa toimineensa juuri niin kuin on doktriinissaan ilmoittanut. Tällaisesta toiminnasta on hyvänä esimerkkinä Medvedev-Sarkozy-sopimus, jota Venäjä tulkitsi aivan eri tavalla kuin länsimaat. Koska doktriini on kirjoitettu tällä tavalla, ei salaiselle lisäosalle ole mitään todellista tarvetta. Nykyisessä muodossaankin doktriini antaa Venäjän johdolle riittävän toimintavapauden tehdä asioita Venäjän etujen mukaisesti. Eikä mahdollinen salainen lisäosa kuitenkaan voisi erota julkisen osan linjauksista, sillä se paljastuisi ennemmin tai myöhemmin. Majuri Heikki Lehtonen palvelee Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksella. Kylkirauta 2/2010

22 artikkelit Pohjoismainen puolustusyhteistyö NORDEFCO Teksti: Manu Tuominen Poliittinen suunnannäyttö pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämiseen annettiin viime vuoden marraskuussa pohjoismaisten puolustusministereiden allekirjoitettua puolustusyhteistyötä koskevan NORDEFCOyhteisymmärryspöytäkirjan. Sen mukaan pohjoismaisen puolustusyhteistyön tarkoituksena on allekirjoittajamaiden kansallisen puolustuksen vahventaminen yhteispohjoismaisten kustannustehokkaiden ratkaisujen kautta. Puolustusvoimien komentajien vuonna 2008 alulle panema syvenevän yhteistyön aloite on näin saanut poliittisen siunauksen. Asioiden edelleen kehittäminen on nyt ammattisotilailla. Sotilaiden tehtäväksi jää varmistaa, että tuloksia saadaan aikaan. Onnistuminen on pitkälti kadettiupseereiden käsissä. Tässä artikkelissa annetaan yleiskuva taustasyistä yhteistyön tiivistämiseen sekä meneillään olevasta toimeenpanon vaiheesta. Muutoksen syitä Pitkästä historiasta ja monista yhteishankkeista huolimatta on pohjoismainen yhteistyö ollut perinteisesti leppoisaa toimintaa ja sen tuloksellisuus on ollut vahvan epäilyksen kohteena. NORDEF- CO-yhteistoiminnasta pyritään tietoisesti rakentamaan tavoitteellisempaa. Tulevaisuudessa tulosten varmistamisen tulee tapahtua Top Down ohjauksen kautta. Tehdään sitä mitä johto käskee. Jatkossa tulee myös pitää huoli siitä, että erilaiset erityisintressit tai jäykät kansalliset toimintatavat eivät pääse kaatamaan yhteishankkeita. Tämä edellyttää sotilasjohdon tiukkaa ohjausta. Poliittinen tausta on sekin aika ajoin varmistettava. Pohjoismaista yhteistyötä on etenkin kriisinhallinnassa tehty jo Suezin kriisin ajoilta. Itseruoskintaan siis ei ole syytä, sillä huolimatta joidenkin projektien kariutumisesta on paljon saatu aikaan. Sitä todistavat säännönmukainen ja alati kehittyvä yhteisharjoittelu maidemme välillä sekä meri- ja ilmatilannekuvan vaihtoa koskevat hankkeet. Moni lehden lukija on kadettipäivien urheilutoiminnan lisäksi päässyt johonkin pohjoismaiseen kriisinhallinnan koulutuskeskukseen yhteispohjoismaiselle kurssille. Veljellinen tiettyyn kansalliseen ylpeyteen nojaava, mutta eritoten ammattitaitoa korostava henki on ollut näille kursseille leimaa antava piirre. Sama pätee esimerkiksi pohjoismaisen taisteluosaston (NBG) sotilaisiin se on aidosti yhteinen joukko. Aikaisemmasta yhteistyöstä ovat tunnustuksen ansainneet kaikki pohjoismaisessa yhteistoiminnassa mukana olleet tahot ja henkilöt. Veljellisellä yhteistyöllä on luotu vahva perusta uudelle NORDEFCO-yhteistyölle. Vakauden puolesta ei ketään vastaan Puolustusalan pohjoismainen yhteistyö on yksi tapa vahvistaa puolustusvoimien Manu Tuominen Kadetti 7580 verkottumista. Yhteistyöllä ja yhteistoimintakyvyllä on alueellista vakautta vahvistavaa merkitystä. Lisäksi laajemmilla yhteistyöfoorumeilla Pohjoismaat voivat kasvattaa painoarvoaan toimimalla yhdessä. Ovathan Pohjoismaat ryhmänä tarkasteltuna sotilaallisina toimijoina EU:n suurten valtioiden luokkaa. On huomattava, ettei pohjoismaissakaan maantiede ole muuttunut, mistä johtuen kaikilla Pohjoismailla ovat edelleen omat painotuksensa ja erityisintressinsä. NORDEFCO ei ole puolustusliitto, eikä sen kautta tavoitella kansallisten puolustusratkaisujen alueellistamista. Toisaalta yhdessä toimien Pohjoismailla on parempi mahdollisuus asettaa ja ylläpitää käyttökelpoista suorituskykyä kaukaisempiinkin, mutta meille seurannaisvaikutuksia tuoviin konflikteihin. Erityisesti tämä on korostunut Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa vaikeiden kulkuyhteyksien johdosta. Yhteistyöllä Kylkirauta 2/

23 Kuva Puolustusvoimat. artikkelit on saavutettu merkittävää kustannustehokkuutta. Rationaalisten syiden lisäksi taloudelliset reunaehdot ja sotateknologian suhteellinen kallistuma ovat tekijöitä, jotka suorastaan pakottavat etsimään kumppaneita. Pohjoismaista löytyy kumppaneita, joiden kanssa on mahdollisuus toimia tasavertaisesti ja toteuttaa laajemman yhteistyön (EU/EDA tai NATO/PARP) tavoitteita ja hankkeita käytännössä luotettavien kumppaneiden kanssa. Rakenneuudistus Yhteisymmärryspöytäkirjan (MoU:n) päivityksen yhteydessä ryhdyttiin pohjoismaisen yhteistyön organisaatioita (NORDAC, NORDCAPS, NORDSUP ym.) tarkistamaan. Kävi ilmi, että pohjoismaisen yhteistyön parissa askarteli karkeasti noin 100 työryhmää. Nyt työryhmät järjestellään uuteen organisaatioon ja jäljelle jäänee noin puolet entisestä. Johto ja koordinaatiorakenteisiin sitoutui kolme kenraalitason kollegiota, jatkossa yritetään selvitä yhdellä. Uuden organisaation rungon muodostaa viisi everstitason yhteistoiminta-aluetta (COPA). Suomi otti vedettäväkseen suorituskykyjen kehittämiseen tähtäävän yhteistoiminta-alueen (COPA Capabilities). Kaksivuotinen puheenjohtajuus mahdollistaa pohjoismaisten ja kansallisten kehittämistavoitteiden synkronoinnin. Rationalisointi on konkreettista, yrityskielellä kysymys on fuusiosta. Kun kysymys ei ole varuskuntien sulkemisesta, on sotilasrakenteiden uudistus näköjään helppo toteuttaa. Pienestä muutosvastarinnasta huolimatta on uudistus viety läpi ennätystahtia. Vanhat (NORDAC, NORDCAPS, NORDSUP) yhteistyömuodot lakkasivat Sotilastason NORDEFCO-tavoitteet on kiteytetty seuraavasti: kehittää sekä kansallisen puolustuksen suorituskykyä että kansainvälisen kriisinhallinnan suorituskykyä ja saavuttaa synergiaetujen kautta kustannustehokkuutta. Uuden organisaation jokaiselle yhteistoiminta-alueelle (COPA) on annettu omat painopisteensä. Alkuvaiheessa keskitytään prosessien ja suorituskykyvaatimusten harmonisointiin, vertaillaan kehittämissuunnitelmia, selvitetään yhteisharjoittelumahdollisuuksia sekä pyritään tehostamaan yhteistoimintaa Afganistanin operaatiossa. NORDEFCO tarjoaa mahdollisuuden osallistua vain kunkin osallistujamaan itse tarpeellisiksi katsomiin aktiviteetteihin. Suomen toimintalinjana on ollut että keskitymme vain puolustusvoimien toimintojen ja kehittämistä palvelevien työryhmien toimintaan. Kaikessa ei olla mukana. Jokaiselle yhteistoiminta-aktiviteetille asetetaan aikatauluun sidottu tavoite. Se voi liittyä joko lisääntyvään kustannustehokkuuteen, operatiivisen kyvyn kehittämiseen tai asejärjestelmien suorituskykyvaatimusten määrittelyyn liittyvään tiedonvaihtoon, joka tuottaa lisäarvoa. Lähtökohtana on ollut, että vaikka kysymys on rakenteellisesta yhteistyöstä niin aktiviteetit toteutetaan linjaorganisaatiossa ja uusia rakenteita 21 perustetaan mahdollisimman vähän. Houkuttelevaa voisi olla perustaa erillinen elin sekä varustaa se riittävällä mandaatilla ja resursseilla viemään yhteishankkeita eteenpäin. Valmiutta tämän perustamiseen ei kuitenkaan vielä ole ollut. Toistaiseksi on toteutettu upseerivaihto eri maiden pääesikuntien suunnitteluelimien välillä. Konkretiaa vai sanahelinää? Jos asiaa tarkastellaan puolustusvoimien tehtävien kannalta, on puolustusvoimien kolmannen lakisääteisen tehtävänsä puitteissa panostettava kriisinhallinnan suorituskykyjen kehittämiseen ja kentälle toimittamiseen. Kriisinhallinnassa pohjoismaisella yhteistyöllä ovat pitkät perinteet, joiden varaan on hyvä raken- Kylkirauta 2/2010

24 Kuva Puolustusvoimat. artikkelit taa. Yhteistoimintakyvyn ja yhteensopivuuden lisääminen johtaa parempaan toimintavalmiuteen. Esimerkiksi kelpaa pohjoismainen taisteluosasto NBG, joka valmistautuu nyt toista kertaa Euroopan Unionin nopean toiminnan tehtäviin. Mikäli EU:lle ei nopean toiminnan operaatiota tälläkään valmiusjaksolla tule, ei investointi korkeaan valmiuteen ole hukkaan heitetty. NBG tarjoaa hyvän instrumentin Pohjoismaille asettaa yhteinen joukko joko uuteen tai jo olemassa olevaan operaatioon EU-valmiusajan jälkeen. Lisäksi, onhan Suomella ensi kertaa NBG:n runkona joukko, joka on myös suunniteltu kotimaan puolustuksen tehtäviin eli kansainvälinen rannikkojääkäriyksikkö. Puolustusvoimien toisen tehtävän, muiden viranomaisten tukemisen, kannalta esimerkiksi tilannekuvayhteistyö niin merellä kuin ilmassa edesauttaa tilannetietoisuutta sekä viranomaistoimien käynnistämistä ja koordinointia poikkeustilanteissa. Tämä on esimerkiksi nopean reagoinnin toimintaa mahdollisissa terroristikaappaus (renegade) tilanteissa. Näiden esimerkkien kautta päästäänkin ykköstehtävään, kansalliseen puolustukseen ja sen suorituskyvyn vahvistamiseen. Jo edellä mainitut toimintamuodot vahvistavat välillisesti kansallisen puolustuksemme uskottavuutta ja suoranaisesti myös sen suorituskykyä. On muistettava, että NORDEFCOyhteistyö ei ole kansallisen puolustuksen kilpailija vaan täydentää sitä. Itse asiassa kaikilla Pohjoismailla on kansallisen puolustuksen ja kansainvälisen kriisinhallinnan järjestämisessä painotuseroja. Edellä mainitusta huolimatta on MoU:n uusimisen myötä myös operatiivisia asioita otettu esille. Ovathan tulevaisuuden hankinnat kytköksissä operatiivisten suorituskykyjen kehittämiseen. Pohjoismainen yhteistyö tarjoaa viitekehyksen, jossa toimintoja yhdistämällä ja mahdollisella roolierikoistumisella voidaan saavuttaa synergiaetuja. Pitkällä aikavälillä tämä tarkoittaa myös resurssien käytön optimointia. Uusia toimintamuotoja tulee tutkia ja selvittää ennakkoluulottomasti. NORDEFCO-yhteistyössä mukana olevat avainhenkilöt saivat äskettäin hyvän perehdytyksen pohjoismaisesta yhteistyöstä ja sen kehittämisestä pankkikonserni Nordealta. Saatu oppi oli, että yhteishankkeiden on omattava business case. Yhteistyö ei siis ole itsetarkoitus, eikä sitä kannata tehdä väkisin varsinkaan sellaisten toimintojen osalta, jotka ovat hoidettavissa paremmin kansallisin ratkaisuin. Ajankohtaisia esimerkkejä Itämerenmaiden välinen meritilannekuvayhteistyö (SUCBAS) sekä Naton ilmatilannekuvayhteistyö (ASDE) vahvistavat tilannetietoisuutta ja puolustushaarojen suorituskykyä niin rauhan kuin kriisinkin aikana. Ilmavoimien rajat ylittävä cross border - harjoittelu mahdollistaa kustannustehokkaan harjoittelun, kun koko harjoitusosastoa ei tarvitse lähettää toimintaan yhdestä maasta. Kaikki hyötyvät, kerosiinia säästyy ja yhteistoimintakyky kehittyy. Henkilöstöhallinnon ja koulutuksen aloilla on vuonna 2010 käynnistetty kokeiluluontoinen oppilasvaihto erilaisilla ammattikursseilla. Ideointiasteella ollut Pohjoismaiden yhteinen sotakorkeakouluhanke osoittautui liian optimistiseksi. Upseerikoulutus on kaikkien pohjoismaiden, varsinkin Suomen, ydintoimintaa ja -osaamista. Tällä hetkellä Norjaan ollaan perustamassa tietokoneavusteista etäoppimiskeskusta. Ruotsiin vastaavasti suunnitellaan sukupuolikysymyksiin kriisialueilla keskittyvää osaamiskeskusta. Näiden hankkeiden eteenpäinvienti rakentuu isäntämaiden vahvuuksille. Suomalaisina meidän tulisi miettiä omia vahvuuksiamme. Mitä Suomi voisi tarjota yhteispohjoismaiseen käyttöön Kylkirauta 2/

25 artikkelit ja kehittämiseen? Onko esimerkiksi tykistöllinen osaamisemme sellaista, josta voisi löytyä aineksia pohjoismaiseen osaamiskeskukseen ja sen kehittämiseen? Onhan Tykistökoulu jo useamman kerran toiminut koulutusfoorumina eri Nato-maiden tykistökouluttajille ja kysyntää tuntuu riittävän. Entä muut aselajikoulut, ovatko ne kilpailukykyisiä? Entäpä Lentosotakoulu? Suorituskykyjen kehittämisen ajatuksena on ensisijassa varmistaa kansallisesti elintärkeät suorituskyvyt. Uutena lähestymistapana on ollut vertailla eri Pohjoismaiden itselleen tarpeelliseksi katsomiaan suorituskykytarpeita sekä kehittämisohjelmia ja katsoa, onko mahdollisuuksia hankkeiden yhdistämiseen. Nyt näyttäisi siis siltä, että melko monen hankkeen osalta on synergiaa löydettävissä vuoden 2015 jälkeen. Aikataulu tuleekin pitää realistisena. Ohessa joitakin esimerkkejä kehitysohjelmien vertailun tuottamista mahdollisista yhteisistä suorituskykyhankkeista: Improvisoitujen räjähteiden vastatoiminta (C-IED). Pitkän kantaman (jopa 200 km) tulenkäyttökyvyn kehittäminen. Yhteispohjoismaisen mekanisoidun taisteluosaston kehittäminen Yhteispohjoismaisen MCM-miinantorjuntakonseptin kehittäminen. Ilmatorjuntajärjestelmien yhteistoimintamahdollisuuksien selvittäminen. Jokainen kadettiupseeri on itse kykenevä arvioimaan voivatko hankkeet onnistuessaan vahvistaa kansallisen puolustuksemme suorituskykyä. Yhteistoiminnan käsi on ojennettu, on meistä itsestämme kiinni haluammeko siihen tarttua. Visiointia Pohjoismaiseen asevoimien syvenevään yhteistyöhön sisältyy myös piilevää potentiaalia. Yhdessä suuremmat hankkeet ovat realistisia, yksin emme olisi voineet ajatella asettavamme kokonaisen prikaatin kriisinhallintaan Bosniassa. Yksin ei yhdenkään Pohjoismaan kannattaisi kehittää EU-taisteluosastoa ja ylläpitää sitä korkeassa valmiudessa. Vastaavasti voidaan tätä ajattelua ulottaa uusille toimialoille ja kysyä, että jos ilmatankkauskyky on kaikille toivottava tulevaisuuden suorituskyky, eikä kenelläkään ei ole realistisia mahdollisuuksia yksin sellaista kehittää, niin voidaanko toimia yhdessä? Merivoimien toimintaympäristöstä voidaan nostaa esiin vastaava ajatus monitoimialuksesta, joka sopisi amfibiojoukkojen tukialukseksi kriisinhallinnassa. Yksin ei yhdenkään maan ole järkevää tällaista lavettia kehittää. Yhteispohjoismaisena hankkeena sen realistisuus asettuisi uuteen valoon. Eri asia on sitten tarve amfibiokyvylle. Kaiken kaikkiaan suorituskykyjen kehittämisessä tulisi kuitenkin nähdä nykytilan tuolle puolen. Tämä edellyttää ennakkoluulottomuutta ja tiivistä yhteistyötä strategisten skenaariopohjaisten yhteistoimintatarkastelujen osalta. Osana tätä toimintaa tulee tarkastella myös sellaisia suorituskykyjä, jotka vahvistavat eri maiden asevoimien suorituskykyä, mutta eivät yksittäiselle pienelle maalle ole mahdollisia. Liian isoa palaa ei kannata havitella. Esimerkiksi satelliittitoiminta voi mieluummin olla EU-tason toimintaa, mutta vaikkapa strategisen lennokkitiedustelun voisi mahdollisesti järjestää yhdessä Pohjoismaiden välillä ja käyttää kykyä yhteisten kriisinhallintaoperaatioiden tukena. Teollisessa ja materiaalihankeyhteistyössä on hyväksyttävä se, että kaikki hankkeet eivät voi jakautua tasan, mutta tasaantuminen tapahtuu ajan myötä. Vastavuoroisuuslaskelmia voidaan tehdä pidemmällä aikajänteellä ja varmistaa, 23 että kunkin maan strategiset edut tulee otettua huomioon. Kansallinen puolustus NORDEFCO:n kautta ei rakenneta puolustusliittoa. Jokaisen maan tulee jatkossakin itse vastata alueensa puolustuksesta. Pohjoismainen yhteistyö ei haasta yleistä asevelvollisuutta. Se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden terävien suorituskykyjen kehittämiseen ja ylläpitämiseen suuren kenttäarmeijan rinnalla. Myös kriisinsietokyky ja materiaalinen valmius voivat vahvistua. Kriisiajan varautumisessa on tärkeää, että tietyt asiat on sovittu valtiosopimuksin ja että maiden välillä vallitsee riittävä keskinäisriippuvuus. NORDEFCO-yhteistyöllä tuetaan puolustusvoimien ja käyttökelpoisen suomalaisen puolustusjärjestelmän kehittämistä. Samalla parannetaan kokonaisvaltaista kriisinhallintamekanismia Pohjolan alueella erilaisia poikkeustilanteita silmälläpitäen. Pohjoismainen yhteistyö tarjoaa myös kansainvälistymisverkoston suomalaisille ammattisotilaille ja reserviläisille. Tähän evästyksenä vielä vihje Nordeasta, jossa syvenevää yhteistyötä on harjoitettu toistakymmentä vuotta: Kansallinen stereotyyppi ei pärjää. Yhteistyössä on tultava vähän vastaan - jokaisen. Tätä tulee edellyttää myös naapureiltamme. Everstiluutnantti Manu Tuominen palvelee Pääesikunnan suunnitteluosastolla. Kylkirauta 2/2010