E K O T E O L L I S U U S P U I S T O T

Transkriptio

1 E K O T E O L L I S U U S P U I S T O T Taustaraportti Rantasalmen ekoteollisuuspuistohankkeelle E T E L Ä - S A V O N M A A K U N T A L I I T O N J U L K A I S U 7 0 :

2 E k o t e o l l i s u u s p u i s t o t Taustaraportti Rantasalmen ekoteollisuuspuistohankkeelle Laura Saikku Yhteiskuntatieteellinen tutkimuslaitos Tampereen Yliopisto ETELÄ-SAVON MAAKUNTALIITON JULKAISU 70:2006

3 EKOTEOLLISUUSPUISTOT Taustaraportti Rantasalmen ekoteollisuuspuistohankkeelle Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 70:2006 AO-PAINO Kansikuva Rantasalmen aseman seutu, Rantasalmen Silva Oy Painosmäärä 500 kpl Mikkeli 2006 Etelä-Savon maakuntaliitto Hallituskatu 3 A MIKKELI puh info@esavo.fi faksi ISBN ISSN

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ sivu 1 JOHDANTO ProMidNord Ekoteollisuuspuisto Rantasalmella Tausta Tavoitteet Toimet Tämän raportin tavoitteet Raportissa käytetty aineisto 5 2 TEOLLINEN EKOLOGIA 6 3 EKOTEOLLISUUSPUISTOT Määritelmiä Ekoteollisuuspuistojen syntyprosessit Ekoteollisuuspuistojen hyödyt ja vahvuudet Haasteita ekoteollisuuspuiston käsitteeseen liittyen Ekoteollisuuspuiston suunnitteluperiaatteita Ekoteollisuuspuiston menestymiseen vaikuttavat tekijät Ekoteolliseen puistoon parhaiten sopivat yritykset ja niiden saaminen mukaan Luottamus, sitoutuminen ja osallistuminen Informaatio, tieto ja taito Organisatoriset tekijät Ankkurit ja koordinaattorit Visio Ekoteollisuuspuiston hallinto Ekoteollisuuspuiston hallinnollisia tehtäviä Hallinnollisia rakenteita Esimerkkejä eri ekoteollisuuspuistojen hallintajärjestelmistä 18 4 TAPAUSTUTKIMUKSET EKOTEOLLISUUSPUISTOISTA Ekoteollisuuspuistot maailmalla Kalundborg, Tanska Styria, Itävalta Rotterdam, Alankomaat Landskrona, Ruotsi Kansallinen teollisen symbioosin ohjelma (NISP), iso-britannia Ekoteollisuuspuistot Suomessa Johdanto Uimaharju Jyväskylä Harjavalta 33 LÄHDEKIRJALLISUUS 35 LIITE 1 Ekoteollisuuspuistojen tapaustutkimuksia

5 Tiivistelmä Ekoteollisuuspuiston käsite kuuluu teollisen ekologian alaan, jossa luonnon ekosysteemien toiminnasta pyritään ottamaan mallia ihmisen teollisiin järjestelmiin. Erityisesti painotetaan materiaalivirtojen sulkemista ja energian mahdollisimman tehokasta käyttöä. Ekoteollisuuspuisto on tietty maantieteellisesti rajattu alue, jonka eri toimijoiden välillä tapahtuu materiaalien, energian sekä informaation vaihtoa. Jokin teollisuusalue voi kehittyä vuosien myötä ekoteollisuuspuistoksi itsestään, kun alueen yritysten välille syntyy yhä monimutkaisempia raaka-aineiden ja energianvaihtomekanismeja. Tästä malliesimerkkinä on Kalundborgin teollisuusalue Tanskassa. Toisaalta ekoteollisuuspuistoja on rakennettu suunnitelmallisesti joko aivan uudelle alueelle tai olemassa olevien yritysten ympärille. Ekoteollisuuspuistojen perustaminen voi tuoda alueelle ympäristö-, sosiaalisia- ja taloudellisia hyötyjä esimerkiksi neitseellisen raaka-aineen ja energian käytön vähentymisen myötä. Menestyksellisen ekoteollisuuspuiston ja yritysten välisen yhteistyön tärkeimpiä piirteitä ovat materiaali- tai energiavaihtojen laatu, jatkuvuus ja määrä, puiston yritysten läheinen keskinäinen sijainti, luottamus, yhteydenpito, vahvat yritysten johdon väliset siteet sekä ankkuriyritysten ja koordinaattorin olemassaolo. Myös selkeä visio verkoston tulevaisuudesta ja tavoitteista on tärkeää. Ekoteollisuuspuiston täytyy tarjota mukana oleville yrityksille selkeitä hyötyjä. Ekoteollisuuspuisto soveltuu parhaiten ympäristöasioissa jo valveutuneille yrityksille täydentämään aiempaa ympäristötyötä. Lisäksi valmiit institutionaaliset rakenteet ja toimintatavat helpottavat toimivan ekoteollisuuspuiston perustamisessa. Ekoteollisuuspuiston hallinnollinen yksikkö voi olla esimerkiksi yritysten perustama osakeyhtiö, kiinteistöyhtiö tai yritysten perustama erillinen yritys. Puiston toimintaa voi johtaa myös jokin alueen vaikutusvaltainen yritys. Puiston hallinto voidaan järjestää myös julkisten organisaatioiden, kuten kunnan kautta. Raportti on taustamateriaalina Suomen ensimmäiselle, suunnitellulle ekoteollisuuspuistolle Rantasalmen kunnassa sekä muille mahdollisesti suunnitteilla oleville ekoteollisuuspuistojen kehittämishankkeille. Rantasalmella ekoteollisuuspuisto keskittyy lähinnä Rantasalmen aseman seudulle, missä toimii pääasiassa pieniä puualan yrityksiä.

6 1 Johdanto 1.1 ProMidNord ProMidNord on mittava yhteispohjoismainen Interreg III B -hanke. Hankkeen suuruus on kaikkiaan 3,5 miljoonaa euroa, jolla hankkeessa mukana olevat keskisen Suomen, Ruotsin ja Norjan alueet edistävät laajasti kestävää kehitystä alueillaan. Tavoitteena on esimerkiksi kohentaa yritysten kilpailukykyä ja luoda Keskipohjolasta kestävän kehityksen malli- ja kokeilualue. ProMidNord -hankkeessa ekoteollisuuspuistojen perustaminen kuuluu WP2 ympäristö ja ekokilpailukyky osioon. Rantasalmen ohella myös Ruotsin Jämtlannissa on käynnissä ekoteollisuuspuisto -projekti. Lisäksi Mikkelissä Pursialan teollisuusalueella selvitetään yritysten halukkuutta ekoteollisuuspuiston perustamiseen. ProMidNord -hankkeen aikana on tarkoitus selvittää mahdollisuus käynnistää ekoteollisuuspuistohankkeet myös Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa. Keskipohjolan alue (kuva 1) ulottuu Atlantin valtamereltä Norjan tunturien yli Ruotsiin, sieltä Pohjanmeren yli Suomen rannikolle ja rannikolta aina Keski-Suomeen ja Savoon asti. Toiminnassa ovat mukana: - Suomesta Etelä-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Keski-Suomen liitto ja Etelä-Savon maakuntaliitto; - Ruotsista Jämtlannin ja Västernorrlannin maakäräjät sekä - Norjasta Pohjois- ja Etelä-Tröndelagin läänit. Kuva 1. Keskipohjolan alue.

7 1.2 Ekoteollisuuspuisto Rantasalmella Tausta Ekoteollisuuspuistoja on Suomessa tutkittu varsin vähän. Yleisestikin tutkimusala on hyvin nuori. Suomessa tähän asti tutkitut tapaukset ovat puistoista, jotka ovat pääosin kehittyneet itsestään. Näitä puistoja ei siis ole tietoisesti ja suunnitelmallisesti pyritty kehittämään juuri ekoteollisuuspuistoiksi. Suomalaiset tapaustutkimukset käsittelevät lähinnä metsäteollisuutta. Metsäteollisuudessa puuperäisiä jätteitä käytetään usein energiantuotantoon. Energia käytetään sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, jolloin sähkö voidaan jakaa paikalliseen verkkoon ja lämpö käyttää kaukolämpönä. Hukkalämmön avulla tuotetaan myös prosessihöyryä teollisuuden tarpeisiin. Rantasalmen ekoteollisuuspuiston hanketta voidaan näistä aikaisemmista esimerkeistä poiketen pitää Suomen ensimmäisenä suunniteltuna ja organisoituna ekoteollisuuspuistona. Etelä-Savon maakuntaliitto valitsi toteutetun tarjouskilpailun perusteella mikkeliläisen insinööritoimisto Rejlers Oy:n vetämään hanketta helmikuussa Rejlers Oy toimii projektin ajan puiston koordinaattorina. Projekti päättyy heinäkuussa Rantasalmen ekoteollisuuspuisto keskittyy ainakin projektin alkuvaiheessa Rantasalmen aseman seudulle (kuva 3). Alueella on mekaanisen puujalostuksen yrityskeskittymä, kaiken kaikkiaan seitsemän yritystä. Alueella toimii Kiinteistö Oy Rantasalmen Silva, joka hallinnoi ja ylläpitää maa-alueita sekä teollisuus- ja toimistotiloja sekä rakentaa tarvittaessa uusia tiloja. Kiinteistö Oy Rantasalmen Silva toimii myös kehittämisyhtiönä ja sen tavoitteena on luoda Asemanseudulle osaamis- ja yrityskeskittymä. Kiinteistöyhtiöstä omistaa Rantasalmen kunta 49 %, Rantasalmi Oy 49 % ja Spikera Oy 2 %. Alueen suurin yritys on noin sadan työntekijän Rantasalmi Oy. Rantasalmi Oy on perustettu vuonna 1946 ja se on Suomen neljänneksi suurin hirsirakennusten valmistaja. Liikevaihdosta noin 60 % on vientiä. Rantasalmi Oy käyttää paljon alihankintatuotteita (ikkunat, ovet, portaikot, kattoristikot), ja on näin vahvasti verkostoitunut Rantasalmella ja muuallakin toimivien yritysten kanssa. Sil-Kas Oy on vuonna 1993 perustettu puunjalostuslaitos. Tuotteita ovat mm. mäntyvalmisteiset ikkunanaihiot. Liikevaihdosta n. 60 % tulee viennistä. Puusepänliike Korpihonka on vuonna 1998 perustettu puualan yritys. Tuotteita ovat ikkunat, ovet ja saunakomponentit mm. Rantasalmi Oy:n tarpeisiin. Puusepänliike Raitaranta on valmistanut paikallisille asukkaille erikoispuusepän tuotteita vuodesta Kuljetusliike Myllys Ky on vuonna 1959 perustettu perheyritys. Toimenkuvaan kuuluvat kuljetusalan palvelut ja alueella olevan puutavarakuivaamon hoito. JK-Terämet Ky on vuonna 2003 perustettu mm. alueen terähuoltoa harjoittava metallialan yritys. Kanttini Seija Partinen on alueella toimiva ruokala. Muita puiston yrityksien toimintaa liittyviä ns. yhteistyöyrityksiä ovat mm. Parlatuote Oy, joka on vuonna 1986 perustettu mm. liimalevyjä valmistava puusepän teollisuusden yritys. Suur- Savon Sähkö Oy:llä on alueella kaukolämpölaitos. Ascus Tech Oy on pre-cut taloja markkinoiva ja valmistava yritys, joka on perustettu vuonna Talojen valmistetaan Rantasalmi Oy:n tiloissa vuokramiehityksellä. Jatkuvaa yhteistyötä on myös seuraavien yritysten kanssa: pintakäsittelyä ja alihankintatuotteita tekevä LK-Puu Oy, puutavarantoimittajat A. Nissinen ja Pojat sekä Rantawood ja Puusepänliike H. Rautiainen Tavoitteet Lähtökohtana Rantasalmen ekoteollisuuspuistohankkeessa on kehittää alueen toiminnallista yhteistyötä. Päämääränä on, että koko alue hyötyy hankkeesta taloudellisesti kustannustehokkaiden parannusten kautta. Tavoitteena on parantaa alueen yritysten kilpailukykyä, vetovoimaa ja ympäristöimagoa sekä vähentää toimintojen ympäristövaikutuksia. Tarkempia tavoitteita ovat: materiaalin käytön tehostaminen, loppusijoitettavan jätteen määrän vähentäminen, energian käytön tehostaminen sekä ympäristöpäästöjen vähentäminen. Lisäksi pyritään käynnistämään jatkuvan parantamisen ajattelu sekä lisäämään yritysten välistä yhteistyötä ja yhteisten hyötyjen saavuttamista. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yritysten sitoutumista hankkeeseen ja yhteisesti asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen.

8 Kuva 2. Rantasalmen Ekoteollisuuspuistoon kuuluvien yritysten sekä yhteistyöyritysten väliset virrat (määrät vuositasolla, kuva ei ole täydellinen). Yrityksissä syntyvää puujätettä menee poltettavaksi myös yksityisille. Sil-kas Oy toimittaa puujätettä myös muille energiayhtiöille. Ascus Tech Oy:n valmistustoiminta tapahtuu Rantasalmi Oy:n tiloissa. Suur- Savon Sähkö Oy:n hakelämpökeskus sijaitsee samalla teollisuusalueella kuin ekoteollisuuspuisto Toimet Projektin toimenpiteinä jokaisessa yrityksessä pidetään ympäristö- ja energiakatselmukset. Puistolle laaditaan ympäristöpolitiikka ja asetetaan ympäristötavoitteet ja päämäärät, joihin yritykset sitoutuvat. Yhteisellä ympäristöpolitiikalla vahvistetaan yhteistä tahtotilaa ja keskinäistä luottamusta. Jokaiselle yritykselle laaditaan lisäksi puiston politiikkaan pohjautuva oma ympäristöpolitiikka sekä tavoitteet ja päämäärät. Materiaalin käytön tehokkuutta tullaan arvioimaan yh-

9 Ekoteollisuuspuistotoimikunta Kuva 3. Rantasalmen aseman seutu sijaitsee lähellä Rantasalmen kunnan keskustaa. Lähimmät kaupungit ovat Savonlinna (45 km) ja Mikkeli (75 km). delle puiston esimerkkituotteelle tehtävän MIPSlaskennan avulla (lasketaan kokonaismateriaalien käyttö valittua palvelusuoritetta kohden) sekä tekemällä yhdelle hirsitalomallille elinkaarianalyysi. Puistolle ja sen yrityksille tullaan laatimaan parantamis- ja kehittämistoimenpide-ehdotuksia. Lisäksi suunnitellaan jatkotoimenpiteet käynnistämisvaiheen ja projektin päätyttyä. Ympäristönhallintajärjestelmä Eco Start Mahdollisuuksia parantaa materiaali- ja energiatehokkuutta teollisuusalueella sekä yksittäisissä yrityksissä selvitetään kevennetyn ympäristönhallintajärjestelmän, EcoStartin, avulla. EcoStart on Etelä-Savon maakuntaliiton ja Jyväskylän alueellisen kehittämiskeskus Jykes Oy:n yhdessä maakuntien TE- keskusten, ympäristökeskusten ja eräiden yrittäjäjärjestöjen kanssa kehitetty TE- keskuksen palvelutuote. EcoStart tulee kevään 2006 aikana käyttöön myös mm. Hämeen ja Pirkanmaan TE- keskuksissa. EcoStart noudattaa sisältörakenteeltaan pitkälti ISO standardia, mutta ei edellytä samaa tarkkuustasoa esimerkiksi dokumentoinnilta. EcoStartissa yritys käy järjestelmällisesti läpi toimintansa ympäristönäkökohdat eri ideariihissä (tuotantoprosessin ympäristönäkökohdat, energian hankinta ja käyttö, valmiin tuotteen ympäristönäkökohdat sekä ympäristöohjelman valmistelu) ympäristöalan konsultin avustuksella ja laatii itselleen ympäristöohjelman sekä asettaa tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset ympäristökuormituksen pienentämiseksi. EcoStartin perusosan laajuus on 6 10 konsultointipäivää ja kokonaishinta euroa. Yrityksen saama tuki palvelun ostoon voisi maksimissaan olla jopa 80 %. Rantasalmen ekoteollisuuspuiston alkuvaiheen hallinto-organisaatioksi on Kiinteistö Oy Rantasalmen Silvan hallituksen kokouksessa päätetty perustaa erityinen ekoteollisuuspuistotoimikunta. Toimikunnan nimittää kiinteistöyhtiö Silva Oy eri toimijatahojen esityksestä. Toimikunta työskentelee Rantasalmen ekoteollisuuspuistoon liittyvien asioiden ja toimenpiteiden valmistelevana tahona. Toimikunnan käsiteltäväksi asioita tuovat hankkeen hallinnoija (maakuntaliitto), hankkeen toteuttaja (Rejlers Oy), puiston toimintaan osallistuvat yrittäjät sekä kiinteistöyhtiö Silva ja Rantasalmen kunta. Toimikunta valmistelee esitetyt asiat ja tekee toimenpide-ehdotuksen kulloinkin kyseessä olevalle toteuttajataholle, joka päättää toteutuksesta sekä toimenpiteen rahoituksesta. Toimikunnan tehtävänä on ottaa kantaa ja tehdä esityksiä mm. seuraavista asioista: Yritysten yhteinen ympäristöpolitiikka Ekoteollisuuspuiston perustamisasiakirja Ekoteollisuuspuiston tiedotusmateriaali ja -suunnitelma Puiston yritysten säännölliset kokoontumiset Käytännön toimenpiteet yritysyhteistyön syventämiseksi Ekoteollisuuspuistoalueen ympäristönhoitoon liittyvät toimenpiteet Starttihankkeen jälkeisen hankkeen laadinta ja käynnistäminen Ekoteollisuuspuiston lopullisen hallinnollisen mallin toteutus Muut mahdolliset asiat Yhteinen ympäristöpolitiikka Ekoteollisuuspuiston yritykset sitoutuvat ekoteollisuuspuiston yhteisten ja omien yritysten ympäristöasioiden jatkuvaan parantamiseen. Toiminta perustuu kumppanuusajatteluun ja luottamukseen. Ekoteollisuuspuistoon kuuluvat yritykset, yhteisellä päätöksellä ja yhteistyössä sitoutuvat: kehittämään yritysten välistä yhteistyötä materiaalien ja energiankäytön tehostamiseksi, toimimaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen puolesta, aiheuttamansa ympäristökuormituksen minimointiin,

10 Tämän raportin tarkoituksena on antaa kaikille Rantasalmen ekoteollisuuspuiston osallisille ja perustamiseen osallistuville tahoille sekä muille teollisesta ekologiasta kiinnostuneille yleiskäsitys ekoteollisuuspuistokäsitteen tieteellisistä perusteista. Aiemmat kokemukset ekoteollisuuspuistojen perustamisesta auttavat Rantasalmen ekoteollisuuspuiston perustamisessa. Haasteena on näiden aikaisempia kokemuksien hyödyntäminen ja ekoteollisuuspuistojen yleisten periaatteiden soveltaminen käytännössä. Kuva 4. Rantasalmi Oy (kuva: Timo J. Lehtonen). henkilöstönsä osaamisen parantamiseen ja kannustamiseen ympäristöasioissa, sekä noudattamaan voimassa olevaa ympäristölainsäädäntöä. Taloudellinen vastuu Edistämme puistoon kuuluvien yritysten kannattavuutta ja kilpailukykyä sekä osallistumme hyvinvoinnin tuottamiseen Rantasalmen seudulle. Ekologinen vastuu Huolehdimme lähiympäristöstämme, käytämme luonnonvaroja säästeliäästi sekä kehitämme materiaalitehokkuutta yritysverkostomme sisällä. Pyrimme käyttämään uusiutuvia, ekologisesti tuotettuja raaka-aineita ja energialähteitä. Sosiaalinen vastuu Huolehdimme hyvistä toimintatavoista suhteessa sidosryhmimme, huolehdimme henkilöstömme hyvinvoinnista ja tuotteidemme turvallisuudesta. Edistämme yhteisöllisyyttä lähiympäristössämme avoimella tiedottamisella ja edistämällä alueen kehittämistä. 1.3 Tämän raportin tavoitteet Tämän raportin tavoitteena on tarjota tutkimuspohjaista taustatietoa Rantasalmen ekoteollisuuspuisto -hankkeelle sekä mahdollisesti muille Suomessa käynnistyville vastaaville kehittämishankkeille. Raportti antaa yleiskäsityksen ekoteollisuuspuistoista. Raportissa 1) kuvataan teollisen ekologian käsite ja ekoteollisuuspuiston käsite sekä 2) esitellään muutama tapaustutkimus maailmalta ja Suomesta. Raportista on kirjoitettu sekä englanninkielinen että suomenkielinen versio. Täydelliset viittaukset sekä raportissa käytetty lähdeaineisto ja materiaali löytyvät raportin englanninkielisestä versiosta. 1.4 Raportissa käytetty aineisto Raportissa on käytetty kansainvälisesti referoituja tieteellisiä julkaisuja. Nämä lähteet tarjoavat parhaan mahdollisen tutkimusaineiston sekä viimeisimmän ja ajan tasalla olevan tiedon ekoteollisista puistoista. Aineistona on käytetty myös eri tutkimusprojektien internet -sivustoja. Ekoteollisuuspuistoista on julkaistu muutamia kokoavia artikkeleja, joissa esitellään monipuolisesti uusinta ja tärkeintä tutkimustietoa. Nämä julkaisut on huomioitu tätä raporttia kirjotettaessa ja niistä raportissa on käytetty mm. seuraavia: Den Hond (2000), Chertow (2000), Eilering & Vermeulen (2004), Gibbs & Deutz (2004), Heeres ym. (2004), O Rourke ym. (1996) ja Starlander (2003). Katso täydelliset viittet englanninkielisen raportin lähdeluettelosta. Lisäksi Tampereen yliopiston tutkimusryhmä on osallistunut aktiivisesti alan kansainvälisten tieteellisten lehtien toimittamiseen (esim. Progress in Industrial Ecology) sekä järjestänyt kestävän kehityksen laajan kansainvälisen tutkimuskonferenssin Helsingissä kesäkuussa 2005 (Sustainable Development Research Conference 2005).

11 2 Teollinen ekologia Teollisen ekologian mukaan luonnon ekosysteemeistä voisi ottaa oppia, jotta ihmisen toiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset saataisiin kestävälle tasolle. Teollisia järjestelmiä voitaisiin suunnitella siis luonnon ekosysteemien periaatteiden mukaan. Ekosysteemeissä aineet kiertävät ja energian käyttö on tehokasta. Teollisissa systeemeissä puolestaan korostuu materiaalien läpivirtaus. Ekosysteemien toiminnassa korostuu yhteistyö ja vuorovaikutus sekä järjestelmien vakaus. Teollisten järjestelmien toiminta puolestaan perustuu kilpailulle ja riippumattomuudelle. Vaikka biologisen analogian käyttö on hyödyllinen teollisessa ekologiassa, sen käytössä tulee kuitenkin noudattaa tiettyä varovaisuutta. Luonnon ja ihmisten järjestelmissä on olennaisia eroja, joita ei voi rinnastaa; esimerkiksi luonnon ekosysteemit kehittyvät vain evoluution ja kulttuurin kautta, ihmisen järjestelmissä käytetään myös teknologiaa. Lisäksi teolliset järjestelmät ovat riippuvaisia biosfäärin tuottamista luonnonvaroista ja palveluista. Teollisen ekologian näkökulmassa yhteiskuntaan liitetään rahavirtojen ja tuotantoprosessien ohella myös materiaali- ja energiavirtanäkökulma. Näin materiaalit, energia ja informaatio virtaavat ideaalisissa teollisissa järjestelmissä ekosysteemien tavoin. Energian ja materiaalien käyttö on optimoitu ja jätteiden tuotanto on mahdollisimman vähäistä. Toisen prosessin jätteitä voidaan käyttää raaka-aineena toisissa prosessissa. Teollinen ekologia pyrkii löytämään keinoja tehokkuuden parantamiseksi sekä näiden virtojen mahdollisten haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Teollisella ekologialla on virtoihin systeeminäkökulma. Verrattuna tavanomaiseen ympäristön hallintaan, tämä näkökulma on kokonaisvaltaisempi ja se mahdollistaa tarkastelun ulottamisen eri maiden rajojen yli ja yksittäisten prosessien ja tuotteiden ulkopuolelle. Tämä on tärkeää, sillä ympäristövaikutukset eivät noudata kiinteistöjen, kuntien tai usein edes valtion rajoja. Teollisessa ekologiassa ympäristövaikutusten tarkastelussa voidaan keskittyä tiettyjen tuotteiden elinkaariin tai tiettyihin materiaaleihin esimerkiksi elinkaariarvioinnin, ainevirta-analyysin tai ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun avulla. Teollinen ekologia tarjoaa myös mahdollisuuden paikallistason kokonaisvaltaiseen näkökulmaan. Paikallista tai alueellista näkökulmaa käytetään tarkasteltaessa ekoteollisuuspuistoja.

12 3 Ekoteollisuuspuistot 3.1 Määritelmiä Ekoteollisuuspuistoissa tarkastellaan materiaalien ja energian vaihtoa ja virtoja tietyn paikallisen tai alueellisen talouden eri toimijoiden välillä. Huomiota kiinnitetään erityisesti alueen materiaalikiertojen sulkemiseen ja energian mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Ekoteollisuuspuisto -sanalle synonyymejä ovat esimerkiksi: teollinen ekosysteemi, teollinen symbioosi, ekoteollinen alue (estate), ekoteollinen verkosto, ekoteollinen kehitys ym. Eri käsitteet kuvaavat hieman eri tavoin näiden puistojen eri tavoitteita, ominaispiirteitä ja alueen rajausta. Esimerkiksi teollinen ekosysteemi painottaa analogiaa luonnon systeemeihin, teollinen symbioosi korostaa yritysten välistä yhteistoimintaa ja synergioita. Ekoteollisuuspuistot voidaan nähdä myös yhtenä teollisen symbioosin muotona. Ekoteollinen verkosto -käsitettä voidaan joissain yhteyksissä käyttää yleisnimityksenä monille eri termeille, sitä käytetään myös kun halutaan korostaa juuri verkostoluonnetta. Tässä raportissa käytetään pääasiallisesti ilmaisua ekoteollisuuspuisto ja muita käsitteitä lähinnä suorina synonyymeinä tälle. Ekoteollisuuspuistoja kuvaa parhaiten niiden yhteisöllinen luonne, tiivis yhteistyö ja vuorovaikutus, luonnonvarojen käytön tehokkuus sekä ekoteollisuuspuiston systeeminäkökulma. Alueen ympäristökuormitusta pyritään vähentämään kokonaisuudessaan, ei pelkästään yksittäisten yritysten tasolla. Ekoteollisuuspuistoissa periteisesti toisistaan erillä toimivat teolliset toiminnat liitetään yhteen yhteisten kilpailuetujen kautta. Yritysten läheisen sijainnin vuoksi jopa odottamattomia yhteyksiä voi löytyä erilaisten teollisuuden alojen väliltä tai kokonaan teollisen tuotannon ulkopuolelta. Ekoteollisuuspuisto voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti: Ekoteollisuuspuisto on teollisuustuotannon ja palveluyritysten yhteisö, joka sijaitsee yhteisellä maaalueella. Mukana olevat yritykset pyrkivät parantamaan ympäristö-, taloudellista- ja sosiaalista suorituskykyä hallinnoimalla ympäristö- ja luonnonvara-asioitaan yhteistyössä. Yhteistyön avulla liiketoiminnallinen yhteisö pyrkii saavuttamaan yhteistä hyötyä, joka on suurempi kuin erikseen omaa suoritustaan parantavien yritysten hyötyjen summa. Ekoteollisuuspuistossa kiinnitetään huomiota myös läheisiin yhteisöihin, jotta kokonaisvaikutus kehityksestä olisi positiivinen (Lowe 2001.). Jotkut yhteisöt ja ekoteollisuuspuiston kehittäjät ovat käyttäneet ekoteollisuuspuiston termiä väljästi. Oikeaksi ekoteollisuuspuistoksi voi kutsua aluetta, jossa materiaalien ja energian vaihtoa tapahtuu toistensa välittömässä läheisyydessä sijaisevien eri yritysten kesken tietyllä teollisella alueella (taulukko 1.). Taulukko 1. VIISI ERI EKOTEOLLISUUSPUISTON TYYPPIÄ MAANTIE- TEELLISEN ALUEEN JA MATERIAALIVAIHTOJEN MUKAAN (Chertow 2000). Tyyppi 1: Jätteiden vaihto Myydään tai annetaan pois uudelleen kierrätettäviä tai korjattuja tuotteita kolmannelle osapuolelle tai muihin yrityksiin. Tyyppi 2: Yrityksen tai organisaation sisäisesti Yleensä yhdensuuntaista. Sisältää materiaalin tai tuotteen kierrätyksen saman organisaation eri osastojen välillä. Tyyppi 3: Toistensa välittömässä läheisyydessä sijaitsevien yritysten kesken Materiaalien, jätteiden ja energian vaihto eri organisaatioiden välillä. Yritykset sijaitsevat lähekkäin, tavallisimmin tietyn teollisuusalueen sisällä. Tätä tyyppiä voi jo kutsua varsinaiseksi eikoteollisuuspuistoksi. (Esim. Londonderry, Riverside, Burnside) Tyyppi 4: Lähekkäin sijaitsevien yritysten välillä Olemassa olevien yritysten välillä, mahdollisuus myös ottaa uusia yrityksiä mukaan. (Esim. Kalundborg) Tyyppi 5: Laajalla maantieteellisellä alueella sijaitsevien yritysten välillä Yritykset sijaitsevat laajalla alueella ja vaihtoihin osallistuu suuri määrä yrityksiä. Näitä ekoteollisuuspuistoja ei ole vielä juurikaan toteutettu.

13 Oikean ekoteollisuuspuiston toiminta ei siis ole pelkästään: sivutuotteiden vaihtoa, kierrätykseen perustuvaa liiketoimintaa, ympäristöteknologiaa harjoittava yhteisö, vihreitä tuotteita valmistavien yritysten keskittymä, teollisuuspuisto, joka keskittyy tiettyyn ympäristöteemaa (esim. aurinkovoimalla toimiva puisto) tai ympäristömyönteistä infrastruktuuria käyttävä puisto (Lowe 2001). Kokemuksia USA:ssa perustetuista ekoteollisista puistoista (Gibbs & Deutz 2004). Kun Yhdysvalloissa perustettuja ekoteollisuuspauistoja tutkittiin, huomattiin, että nämä puistot olivat omaksuneet joitakin varsinaisia ekoteollisuuspauistojen piirteitä. Kuitenkin yritysten välinen todellinen verkostoituminen ja yhteistyö materiaalien ja energianvaihtojen suhteen puuttui joko kokonaan tai oli vasta alkutekijöissään. Ongelmaksi havaittiin myös, että eko -tunnusta voidaan hyödyntää alueellisen erottumisen merkkinä ja että joissakin tapauksissa ekoa käytettiinkin lähinnä vain markkinoinnin välineenä. osoittaa ekoteollisuuspuistojen vahvuuksia ja hyötyjä uusien puistojen perustamisen tueksi. Uudet ekoteollisuuspuistot voidaan suunnitella ja rakentaa jo olemassa olevien toimintojen pohjalta, tai rakentaa kokonaan alusta lähtien. Ekoteollisuuspuiston suunnittelu ja toimintaan saattaminen vaatii pitkäjännitteistä yhteistyötä. Jo olemassa olevat materiaalien ja sivutuotteiden vaihtoon liittyvät yhteistyösuhteet ja synergiat ovat ekoteollisuuspuiston rakentamisessa hyödyksi. Puistoa voidaankin alkaa suunnittelemaan näiden eri toimijoiden välisten fyysisten virtojen lähtökohdasta. Puistoa voidaan lähteä rakentamaan myös yritysten näkökulmasta. Tällöin etsitään aluksi mukaan projektista erityisen kiinnostuneita yrityksiä, jotka tämän jälkeen yritetään saada sopimaan ekoteollisuuspuiston konseptiin. Jo olemassa olevia organisatorisia rakenteita, siteitä ja yhteistyöverkostoja pyritään hyödyntämään. Sekä virta-lähtöinen että yritysvetoinen näkökulma auttavat ekoteollisuuspuiston perustamisessa: yrityksiä pyritään houkuttelemaan yhteistyöhön mukaan niiden aine- ja energiavirtojen perusteella. Ekoteollisuuspuistoa voi lähteä rakentamaan myös yhden suuren keskeisen toimijan, ns. ankkuriyrityksen, ympärille. Näistä hyvinä esimerkkeinä ovat esimerkiksi voimalaitokset. 3.2 Ekoteollisuuspuiston syntyprosessit Ekoteollisuuspuistoja voi syntyä kahdella tapaa. Jotkut puistot syntyvät ja organisoituvat itsestään. Ekoteollisuuspuistoja voidaan myös tietoisesti suunnitella ja rakentaa. Useat ekoteollisuuspuistot ovat kehittyneet spontaanisti eri toimijoiden välisen yhteistyön kautta. Verkostot muodostuvat ja kehittyvät ajan myötä ekoteollisiksi puistoiksi, kun yksittäiset toimijat ryhtyvät yhteisesti harjoittamaan hyödyllistä, yritysten välistä toimintaa vastatakseen tiettyihin sisäisiin ja asiakkaiden tarpeisiin. Näillä järjestelmillä ei ole ollut siis poliittista ohjausta tai hallinnollisia suunnitelmia yhteistyön kehittämiseksi. Itsestään organisoituneita puistoja on luultavasti lukuisia. Niitä ei kuitenkaan ole vielä kattavasti tutkittu eikä dokumentoitu. Monia esimerkkejä on metsäteollisuudessa, energiantuotannossa ja elintarviketeollisuudessa. Spontaanisti kehittyneitä puistoja tutkitaan, jotta voitaisiin Kuva 5. Kalundborgin teollinen symbioosi on tunnetuin esimerkki itsestään kehittyneestä ekoteollisuuspuistosta. Kuvassa Energi E2 Asnæs energiavoimalaitos. (Kuva Timo J. Lehtonen)

14 3.3 Ekoteollisuuspuistojen hyödyt ja vahvuudet Ekoteollisuuspuistoissa pyritään saavuttamaan taloudellisia, ympäristö- ja sosiaalisia hyötyjä (kuva 6). Ekoteollisuuspuistoissa pyritään kasvattamaan yritysten kilpailukykyä. Yrityksen kustannukset laskevat pienentyneiden raaka-aine-, jäte-, energia- ja päästökustannusten myötä. Parantunut ympäristösuorituskyky parantaa yritysten kustannustehokkuutta ja luo liiketoimintaetuja verrattuna raaka-aineita ja energiaa tuhlaileviin kilpailijoihin. Kilpailullisten etujen saavuttamisen onkin todettu olevan yrityksille tärkein syy sitoutua osaltaan ekoteollisuuspuistojen toimintaan. Lisäksi hyötyjä koituu mm. kuljetuksen, toimitilojen, ja turvallisuuspalveluiden yhdistämisen sekä informaation jakamisen kautta. Ekoteollisuuspuistojen verkostot pystyvät parhaimmillaan vastaamaan hyvin erilaisiin häiriötilanteisiin, sopeutumaan muutoksiin nopeasti ja olemaan joustavia toimijoita markkinoilla. Ekoteollisuuspuistoissa pyritään luonnonvarojen tehokkaaseen käyttöön. Neitseellisten raaka-aineiden ja energian käyttöä pyritään vähentämään ja korvaamaan mm. alueella syntyvillä sivutuotteilla ja jätteillä. Myös päästöjen määrää pyritään pienentämään alueella. Lisäksi alueen luonnonympäristön monimuotoisuuteen voidaan kiinnittää huomiota. Näin saadaan alueen ympäristövaikutuksia pienennettyä. Sosiaalisina hyötyinä alueella pyritään lisäämään työpaikkoja ja parantamaan työskentelyolosuhteita. Myös koko alueen yhteisön hyvinvointiin kiinnitetään huomiota. Kuva 6. Ympäristö-, taloudelliset- ja sosiaaliset hyödyt liittyen materiaali- ja energiavirtoihin menestyksellisessä ekoteollisuuspuiston visiossa. Puistoon menevät ja sieltä poistuvat materiaalien ja energian virrat ovat pienempiä kuin virrat alueen sisällä eri teollisuusyritysten, muiden yksityisten ja julkisten organisaatioiden, maataloustuottajien sekä kuluttajien välillä.

15 3.4 Haasteita ekoteollisuuspuiston käsitteeseen liittyen Yksi haaste ekoteollisuuspuiston konseptiin liittyen on alueen rajojen määrittely. Sisällytetäänkö tarkasteltavaan ekoteollisuuspuistoon vain muutama avainyritys vai rajataanko systeemi paikalliseen yhteisöön, kuntaan tai vielä laajempaan maantieteelliseen yksikköön? Materiaalien fyysiset virrat ylittävät lähes aina tuotteiden, prosessien ja yritysten rajat sekä usein myös paikalliset, alueelliset ja kansallisetkin rajat. Alueiden rajojen yli tuodaan ja viedään myös tuotteita. Tuotanto ja siihen liittyvät ympäristövaikutukset on usein kulutuksesta erillään. Toisaalta tuotannon ympäristövaikutukset voivat ulottua laajallekin alueelle, esimerkiksi ilmapäästöjen kaukokulkeutumina. Systeemin rajauksen määrittely vaikuttaa mm. alueen johtamis- ja hallintorakenteeseen. Toinen haaste koskee yksittäisten yritysten roolia suhteessa koko ekoteollisuuspuistoon. Kun pyritään parantamaan koko puiston ympäristösuoritusta, saattaa joskus tietyn yksittäisen yrityksen ympäristösuoritus heikentyä. Koko puiston kannalta voi olla hyödyllistä, että tietyt yksittäiset yritykset esimerkiksi lisäävät jätteentuotantoaan tai hyödyntävät jätteitään ensisijaisesti energiana materiaalien sijaan. Tällainen tilanne voi syntyä, jos yrityksen jätteillä voidaan korvata uusiutumattomien materiaalien ja energian käyttöä toisessa yrityksessä. Yksi ekoteollisuuspuiston keskeisimpiä periaatteita on jätevirtojen optimointi. Teknologian ja kehittämistyön liika keskittyminen jo olemassa olevien jätevirtojen ympärille voi estää uusien mahdollisten teknologioiden ja ratkaisujen käytön kokonaan (ns. technological lock-in). Esimerkiksi Kalundborgin teollisen symbioosin koko toiminta ja luonnonvaroja säästävät synergiat keskittyvät fossiilista polttoainetta käyttävän kivihiilivoimalaitoksen ympärille. 3.5 Ekoteollisuuspuiston suunnitteluperiaatteita Eri ekoteollisuuspuistot voivat erota toisistaan ekologisten ja taloudellisten olosuhteiden puolesta paljonkin. Eri projektit ovat tiettyyn paikkaan sidottuja ja näin ollen yleisiä kaikkialle soveltuvia ohjeistoja ei voida kehittää. Yleisesti kuitenkin ekoteollisuuspuiston perustamisen alkuvaiheessa alueen yrityksistä kerätään tietoa, joka määrittelee pitkälti varsinaisessa ekoteollisuuspuistossa myöhemmin tehtävät toimet, esimerkiksi saasteiden vähentämisen ja materiaalivirtojen ohjaamisen suhteen. Uuden projektin pitäisi alkuvaiheessa määritellä, miten alueen kokonaiskuormitusta vähennetään. Kirjallisuudessa eri tapaustutkimuksista on löydetty muitakin yhtäläisyyksiä ja yhteisiä periaatteita ja näiden mukaan ekoteollisuuspuistossa tehtäviin toimiin kuuluisi yleisesti (Côté & Cohen-Rosenthal 1998): 1. Kaikkien eri osallisten tahojen ja sidosryhmien määrittely ja koko yhteisön ottaminen puiston suunnitteluun 2. Ympäristövaikutuksen vähentäminen korvaamalla myrkyllisiä materiaaleja, vähentämällä hiilidioksidipäästöjä, harjoittamalla materiaalien vaihtoa ja jätteiden yhdennettyä käsittelyä 3. Energiatehokkuuden parantaminen laitosten suunnittelun ja rakentamisen kautta, sähkön ja lämmön yhteistuotannon avulla sekä hukkaenergian hyödyntämisellä 4. Materiaalien käytön tehostaminen laitosten suunnittelun avulla, materiaalien uudelleen käytöllä ja kierrätyksellä 5. Yritysten verkostoituminen suhteessa alihankkijoihin ja asiakkaisiin ekoteollisuuspuiston alueella. 6. Jatkuva ympäristösuorituksen parantaminen yksittäisissä yrityksissä sekä alueella kokonaisuudessaan 7. Joustava ja tavoitteiden saavuttamista kannustava hallintojärjestelmä 8. Jätteiden tuotantoa ja saasteiden syntymistä ehkäisevien taloudellisten välineiden käyttö 9. Energia- ja materiaalivirtojen hallintaa helpottavan informaatiohallintajärjestelmän käyttöönotto 10. Johdon ja työntekijöiden koulutusjärjestelmän käyttöönotto (uudet strategiat, välineet ja teknologiat järjestelmän parantamiseksi) 11. Markkinoinnin suuntaaminen uusille puistoa täydentäville yrityksille 10

16 3.6 Ekoteollisuuspuiston menestymiseen vaikuttavat tekijät Ekoteollisuuspuiston perustamisessa on monia käytännön haasteita ja puiston lopputulokseen vaikuttavat monet seikat (ks. taulukko 2). Yhteistyön esteitä voidaan luokitella esimerkiksi viiteen eri kategoriaan: (Heeres ym. 2004, ks. myös Mirata 2004): 1. Teknisiä esteitä voi ilmetä silloin, kun materiaalien tai energian vaihto ei ole mielekästä. 2. Taloudellisiin esteisiin kuuluu taloudellisesti epävakaat tai riskialttiit vaihtotoimet 3. Tietoon liittyviä esteitä voi syntyä, kun oikeat ihmiset eivät kohtaa oikeaa informaatiota. 4. Organisationaalisia esteitä voi koitua, jos suunnitellut materiaalien tai energian vaihdot eivät sovi vallitsevaan organisaatiokulttuuriin. 5. Osa toiminnan esteistä voi olla lakiin ja sääntelyyn perustuvia. Erilaisia yhteistoiminnan esteitä tai menestystekijöitä voidaan luokitella myös toiminnan eri tasojen mukaan. Henkilökohtaiset esteet liittyvät usein motivaatioon ja tietoon. Yritystason esteet liittyvät kommunikaatioon, asenteisiin ja resursseihin. Yritystenvälisellä tasolla esteitä ovat mm. yhteistyöhön liittyvät sekä materiaali- ja energiavirtojen yhdistämiseen liittyvät. Poliittisin toimin voidaan luoda kestävää kehitystä, kehittää alueellista yhteistyötä sekä tukea yritysten ja julkisten organisaatioiden verkostoitumista. Tutkimustoimintaa voidaan kannustaa kehittämään välineitä alueellisen yhteistoiminnan edistämiseksi. Lisäksi yritysten päätöksentekijöiden tulisi tukea yrityksen sisäisten olosuhteiden kehittämistä alueelliselle yhteistyölle suotuisaksi. Seuraavissa kappaleissa esitellään tarkemmin muutamia ekoteollisuuspuiston toteuttamisen ja toiminnan esteitä ja menestystekijöitä. Aluksi esitellään suotuisat olosuhteet ekoteollisuuspuiston perustamiselle liittyen yritysten väliseen materiaalien vaihtoon, selkeiden taloudellisten hyötyjen osoittamiseen, yritysten ympäristömyönteisyyteen ja olemassa oleviin institutionaalisiin rakenteisiin. Tämän jälkeen käsitellään luottamuksen, sitoutumisen ja osallistumisen merkitystä ja seuraavaksi informaation merkitystä. Organisatoriset rakenteet vaikuttavat monella tapaa ekoteollisuuspuiston onnistumiseen ja niitä käsitellään jonkin verran. Lopuksi pohditaan koordinaattorin ja menestyjien roolia puistossa ja korostetaan selkeän vision merkitystä Ekoteollisuuspuistoon parhaiten sopivat yritykset ja niiden saaminen mukaan Keskeiset tekijät menestyksellisen ekoteollisuuspuiston toteuttamisessa ovat yleensä yrityskohtaisia ja alueeseen sidottuja. Ulkoisten olosuhteiden merkitys todettiin tärkeäksi esimerkiksi eräässä USA:n ekoteollisuuspuistoista tehdyssä tutkimuksessa (Gibbs & Deutz 2004). Ensinnäkin on tärkeää, että yritysten materiaali- ja energiavirrat sopivat toistensa kanssa yhteen. Lisäksi näiden virtojen tulee olla jatkuvia ja riittävän suuria. Erilaisten materiaalien vaihdon tielle voi joskus tulla lainsäädännöllisiä esteitä. Esimerkiksi tietyn materiaalin luokittelu jätteeksi sivutuotteen tai uusioraaka-aineen sijaan voi estää sen käytön. Varsinkin jätteen polttoa koskeva lainsäädäntö voi olla tiukkaa. Myös eri yritysten erilaiset investointisyklit voivat jarruttaa materiaalivaihtoa. Materiaalivirtoihin liittyviin teknisiin ratkaisuihin tulisikin sisällyttää tiettyä joustavuutta ja yhteistyökumppanien investointisyklit pitäisi saattaa keskenään yhteneviksi. Lisäksi tausta- tai varajärjestelmiä voisi kehittää virtojen jatkuvuuden turvaamiseksi. Ekoteollisuuspuiston toteuttamisessa myös yhteisön odotuksien täytyy olla realistisia. Lisäksi ekoteollisuuspuistoprojektin ja kaikkien sen eri vaiheiden tulee olla ehdottomasti taloudellisesti toteuttamiskelpoisia, jotta sosiaaliset ja ympäristötavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta yritykset saadaan aktiivisesti sitoutumaan projektiin. Ekoteollisuuspuistojen verkostot eivät täysin vastaa normaalia yritysmaailman todellisuutta, joten taloudellisista hyödyistä selvillä oleminen onkin erityisen tärkeää. Normaalissa liiketoiminnassa keskitytään yleensä ydinosaamiseen, mutta verkostoissa sivutuotteilla on toiminnassa tavanomaista suurempi rooli. Lisäksi osa yrityksiä koskevista päätöksistä siirtyy ekoteollisuuspuiston hallinnolle, ja yritykset voivat näin pelätä päätöksen- 11

17 tekovallan joustavuuden pienentymistä. Uusissa ekoteollisuusprojekteissa voi olla myös yrityksille uusia taloudellisia riskejä liittyen rahoitukseen ja pääoman liikkuvuuteen. Yhteistyöstä voi aiheutua yrityksille myös ylimääräisiä kustannuksia ja odotettujen taloudellisten voittojen jakautuminen eri yritysten kesken voi olla epäselvää. Näin ollen potentiaaliset yhteistyömahdollisuudet tulee tarkoin testata, ennen kuin niitä ruvetaan toteuttamaan käytännössä. Esimerkiksi Kalundborgin teollisessa symbioosissa jokaisesta yhteistyömuodosta on neuvoteltu erikseen ja vain taloudellisesti kelvollisimmat hankkeet on toteutettu. Yritykselle voidaan tarjota myös suoraan taloudellisia kannustimia esimerkiksi tarjoamalla alhaisempaa vuokraa projektiin osallistuville ja puiston sääntöjä noudattaville yrityksille. Monet yritykset eivät ole selvillä mahdollisista hyödyistä ja kilpailueduista, joita luonnonvarojen tehokkaalla käytöllä ja ekoteollisella verkostoitumisella voidaan tosiasiassa saavuttaa. Tämän vuoksi ekoteollisuuspuisto on parhaimmillaan, kun se tukee yritysten jo aiempaa ympäristötyötä ja kun sitä sovelletaan ympäristöasioissa valveutuneisiin yrityksiin. Muiden yritysten ympäristötietoisuutta tulisi luonnollisesti lisätä. Yrityksen voimavaroja voi ohjata esimerkiksi yrityksen ympäristösuorituskyvyn hallintaan ja kommunikaation lisäämiseen yrityksessä. Myös kestävää kehitystä tukevan informaatiojärjestelmän käyttöönotto voi olla hyödyksi. Yritykset voidaan valita ekoteolliseen puistoon esimerkiksi jo olemassa oleviin ympäristöhallintajärjestelmiin perustuen. Näin on tehty esimerkiksi joissakin puistoissa USA:ssa (Londonderry, Cape Charles). Nämä järjestelmät vaativat usein jatkuvaa parantamista ja niiden ansiosta yrityksissä on jo valmiiksi ekoteollisessa puistossa tarvittavia suorituksen valvontajärjestelmiä ym. Jo olemassa olevat sosiaaliset verkostot, institutionaaliset rakenteet ja linkit puiston tasolla ovat erityisen tärkeitä puistoa perustettaessa. Niiden kautta yritysten keskinäinen luottamus, henkinen läheisyys, sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteisöllisyys ovat yleensä jo ehtineet kehittyä alueella ja ne muodostavat usein perustan tulevalle verkostolle. Olemassa olevat rakenteet voivat olla virallisia tai epävirallisia. Ne voivat olla esimerkiksi kauppajärjestöjä tai eri yritysten henkilöstön keskinäistä kanssakäymistä. Esimerkiksi Kalundborgin yrityksillä oli jo ennen symbioosia keskenään erittäin läheiset suhteet Luottamus, sitoutuminen ja osallistuminen Luottamus on erittäin tärkeä tekijä menestyvän ekoteollisuuspuiston toiminnassa. Esimerkiksi tietotaidon ja erilaisten ideoiden jakaminen yritysten kesken onnistuu parhaiten keskinäisen luottamuksen vallitessa. Yhteisten arvojen ja samankaltaisen yrityskulttuurin avulla voidaan välttää pahimmat konfliktitilanteet, esimerkiksi viivästyneet tavarantoimitukset. Luottamukseen perustuvat epäviralliset sopimukset voivat vähentää virallisiin sopimuksiin liittyviä liiketoimintakustannuksia. Luottamus voi syntyä onnistuneiden keskinäisten liiketoimien seurauksena tai kehittyä sosiaalisen kanssakäymisen tuloksena. Eri osapuolten välistä luottamusta ja johdon keskinäisiä siteitä voi vahvistaa esimerkiksi järjestämällä säännöllisiä tapaamisia. Siteiden luomisessa voidaan käyttää myös koordinaattorin tai julkisen sektorin apua. Yhteisön ja yritysten aktiivinen osallistuminen ekoteollisuuspuiston suunnitteluun on erittäin tärkeää. Sitoutuneet ja energiset jäsenet ovat olennaisia verkostossa, jonka kehittyminen kestää kauan. Yritysten johdon sekä myös muun henkilökunnan tulee olla aktiivisia, sillä viime kädessä yritykset toteuttavat ekoteolliselle puistolle asetetut suunnitelmat. Joskus kuitenkin ajankäyttö voi tuottaa ongelmia. Myös kiinnostus kestävän kehityksen kysymyksiin saattaa puuttua. Sosiaalinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus voi olla vaikeaa, jos yritysten asenteet ovat kilpailullisia tai jos asenteet eivät ole tarpeeksi avoimia. Kiinnostus yhteistoimintaan voi puuttua, varsinkin jos sitä ei yrityksessä erikseen painoteta. Myös liian lyhytjänteinen suunnittelu voi laskea motivaatiota. Jos yritykset eivät ole tarpeeksi sitoutuneita, kiinnostus saattaa laskea ajan mittaan ja uhkana voi olla koko ekoteollisuuspuiston toteutumisen vaarantuminen. Yhteistyötä suosivaa yrityskulttuuria tulisikin kehittää. Yritykset voivat ohjata henkilöstö- ja taloudellisia resurssejaan alueelliseen yhteistyöhön. Yhteistyön, kestävän kehityksen ja verkostoitumisen tavoitteet tulisi sisällyttää yritysten missioon. Sitoutumista voidaan parantaa keskittymällä aluk- 12

18 si konkreettisia ja lyhyen aikavälin hyötyjä tuottavaan yhteistyöhön. Myöhemmin voidaan toteuttaa yrityskohtaisempia ja taloudellisesti haastavampia hankkeita. Yritysten sitoutumista voidaan parantaa myös vaatimalla taloudellista sitoutumista esimerkiksi liittymismaksun muodossa. Puistossa mukana olevilta yrityksiltä voidaan vaatia myös tiettyä ajankäytöllistä sitoutumista. Ekoteollisuuspuiston suhteet paikalliseen yhteisöön ovat erittäin tärkeitä ja onnistunut kehitys puistossa vaatii aktiivista osallistumista myös monelta eri sidosryhmältä. Esimerkiksi julkisessa suunnittelussa tulisi huomioida yritysten lisäksi myös eri sidosryhmät. Paikallisia asukkaita voidaan kannustaa kantamaan oma vastuunsa ympäristöstä myös kotona. Ekoteollisuuspuistot voivat tuoda alueelle uusia työpaikkoja. Lisäksi ekoteollisuuspuistot voivat tarjota yhteisölle turvallisuusvalmiuksia sekä yhdistää oman toiminnan yhteyteen palveluita kuten virkistys-, hyvinvointi-, liikenne-, koulutus- ja päivähoitopalveluita. Esimerkiksi eräässä USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa varsinkin huonotuloisten alueiden paikallisten asukkaiden todettiin pitävän ekoteollisuuspuistoa hyvänä keinona kehittää terveyspalveluita sekä alueen taloutta. Osallistuminen ja luottamus eräissä ekoteollisuuspuistoissa USA:ssa ja Hollannissa (Heeres et al. 2004). Eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin kolmen USA:han (Fairfied, Brownsville, Cape Charles) ja kolmen Hollantiin (INES, RiVu Moerjdik) perustetun ekoteollisuuspuiston kehitystä. Näistä hollantilaiset todettiin menestyneimmiksi. USA:n tapaustutkimuksissa kaikkein merkityksellisin menestystä jarruttava tekijä oli yritysten kiinnostuksen puuttuminen. Paikalliset viranomaiset perustivat puistot, eikä yrityksillä ollut mitään kiinnostusta projekteja kohtaan. Fairfieldissä ja Bronswillessä suurin osa yrityksistä ei halunnut investoida materiaalien vaihtoihin, koska he kokivat sen taloudellisena riskinä. Yritykset eivät luottaneet projektia johtaneeseen paikalliseen hallintoon. Lisäksi alueen poliitikot näkivät projektin lähinnä mahdollisuutena saada alueelle lisää työpaikkoja, eikä mahdollisia taloudellisia tai ympäristöhyötyjä koettu tärkeiksi. Hollaintilaisissa projekteissa yritysten osallistuminen oli aktiivista. Myös ankkureiden olemassaolo todettiin tärkeäksi puiston menestymiseen vaikuttavaksi tekijäksi. Hollannin puistojen tapauksissa ankkurit olivat paikallisia teollisuudenharjoittajien liittoja. Projektien vetäjinä toimi pääasiassa yrityksiä paikallisviranomaisten taloudellisen avun ja konsultoinnin tuella Informaatio, tieto ja taito Ekoteollisuuspuiston menestyksellisen toiminnan takaamiseksi tarvitaan paljon tietoa sekä taitoa. Jos yritykset eivät ole tottuneet verkostoissa toimimiseen, niiltä saattaa puuttua taitoa ja ymmärrystä tarvittavista toimintastrategioista. Myös yhteistyön ja kestävän kehityksen välinen yhteys saattaa olla yrityksille epäselvä. Yrityksen sisäinen kanssakäyminen voi olla esteenä ekoteollisuuspuiston yhteistyölle, jos yrityksen sisäinen rakenne on hierarkkinen ja vastuualueet ovat eriytetyt. Yrityksissä tulisi ylläpitää yhteistyötä tai kestävää kehitystä ohjaavien informaatiojärjestelmiä ja harjoittaa jatkuvaa koulutusta tiedollisten esteiden poistamiseksi. Yhteistyön institutionalisoiminen voi parantaa informaatiovirtojen tehokkuutta. Myös tiedon jakaminen voi olla esteenä yhteistyölle, varsinkin kilpailevien yritysten tapauksessa. Liikesalaisuuksien jakamisessa voi olla omat riskinsä. Tiedon keräämisessä ja yhteistyömahdollisuuksien arvioinnissa voidaankin käyttää esimerkiksi ulkopuolisen koordinaattorin apua Organisatoriset tekijät Ekoteollisuuspuistossa tehdään usein yhteistyötä muutamien paikallisten alihankkijoiden kanssa. Vaikka on osoitettu, että läheisten suhteiden ylläpito vain muutaman (esim. paikallisen) alihankkijan kanssa voi olla yritykselle edullinen toimintastrategia, monet yritykset noudattavat mieluummin perinteistä johtamisteoriaa, jonka mukaan alihankkijoiden määrän kasvattaminen lisää neuvotteluvaraa sekä voittoja. Joillekin yrityksille voi myös olla vaikeaa vaihtaa alihankkijoitaan. Lisäksi monilla näillä paikallisilla pienillä alihankkijoilla voi olla vaikeaa pärjätä hintakilpailussa. Ekoteollisuuspuistoissa yhtenä riskinä voi olla epätasapainon syntyminen puiston yritysten valtasuhteissa, varsinkin jos puiston yritykset ovat hyvin erikokoisia. Epätasapaino voi syntyä varsinkin, jos puistossa on yksi muita paljon suurempi yritys, joka toimii puiston ankkurina. Valtasuhteisiin liittyen verkostojen uhkana voi olla myös monopoli-ilmiön esiintyminen, erityisesti silloin, kun puistossa on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. 13

19 Sopimukset ovat tärkeä puiston valvontamekanismi. Verkostossa toimiminen voi vaatia jokaiselle eri yhteistyömuodolle ja materiaalien vaihdolle oman sopimuksen koskien esimerkiksi velvollisuuksia, määriä, aikatauluja, laatua ym. Sopimuksenteossa esimerkiksi toimitusvirheiden korvausjärjestelmät tulisi olla käytössä. Sopimuksia tarvitaan myös tasapainoisten valtasuhteiden ylläpitämiseen. Liiketoimintakustannusten välttämiseksi käytetään virallisten sopimusten ohella epävirallisia sopimuksia ja valvontamekanismeja. Nämä perustuvat kumppaneiden väliselle luottamukselle, jonka syntyminen voi viedä pitkänkin aikaa. Lisäksi ekoteollisuuspuiston perustamisen ja toteuttamisen esteinä voi olla yritysrakenteiden globalisoituminen. Jos puiston yritys on osana globaalia organisaatiota, osa sen päätöksistä, myös koskien ekoteollisuuspuistoa, voidaan tehdä organisaatiossa korkeammalla taholla. Näin päätöksenteko vaikeutuu. Lisäksi yrityksen tuotteilla saattaa olla joitakin koko konsernin kattavia laatustandardeja, jotka saattavat ekoteollisessa puistossa olla esimerkiksi tiettyjen sivutuotteiden käytön esteinä Ankkurit ja koordinaattorit Puistossa voi olla vetureita tai ankkuritoimijoita. Ne ovat yleensä puiston suurimpia yrityksiä. Ankkurit voivat motivoida muita toimijoita kuten yrityksiä, politiikkoja ja alueen asukkaita. Ankkurit turvaavat yleensä riittävät taloudelliset resurssit sekä tarpeeksi suuret ja jatkuvat sivutuotteiden virrat. Ankkuritoimijat tarvitsevat toimintansa tueksi uskottavuutta muilta toimijoilta. Joskus kuitenkin ankkurien toiminta voi hidastaa puiston kehittymistä; esimerkiksi Humbersiden alueella Iso-Britanniassa ankkuriyritys oli puiston perustamisvaiheessa kiinnostunut vain suunnitellun yhdistetyn sähkö- ja lämpövoimalaitoksen tuottamasta höyrystä ja yritti houkutella verkostoon mukaan pelkästään höyrystä kiinnostuneita yrityksiä. Ankkurin ohella ekoteollisissa puistoissa on usein koordinaattori, joka avustaa eri toimijoiden välisessä kanssakäymisessä. Koordinaattori voi olla jokin alueen yritys, useimmiten kuitenkin akateeminen instituutio tai konsulttiyritys yhteistyössä julkisten viranomaisten, kauppajärjestön, teollisuudenharjoittajien liiton tms. kanssa. Yksittäiset yritykset voivat olla kaikkein motivoituneimpia koordinaattorin roolissa toimimiseen ja niiden johtaminen voi olla tehokkainta. Toisaalta yritys voi keskittyä liiaksi sitä itseään hyödyttävien osaalueiden kehittämiseen. Yritykseltä saattaa myös puuttua resursseja, mitä koordinointi suuresti vaatii ja tämän vuoksi yksittäiset yritykset eivät yleensä toimi koordinaattorin roolissa. Koordinaattori voi kerätä tietoa yrityksistä ja tunnistaa erilaisia yhteistyömahdollisuuksia. Koordinaattorin on tärkeää seurata myös puiston toimijoiden välistä keskustelua. Koordinaattori pitää yllä yritysten kiinnostusta projektiin. Koordinaattorilla voi olla muitakin rooleja ekoteollisuuspuistoissa, kuten koulutus ja tiedotus puiston avulla saavutettavista hyödyistä. Koordinaattorin tulisi olla omistautunut verkostolle sekä saavuttaa muiden toimijoiden luottamus Visio Kuva 7. Rantasalmen ekoteollisuuspuiston suurin yritys, ankkuri, on Rantasalmi Oy. (Kuva Timo J. Lehtonen) Ekoteollisuuspuiston verkoston jäsenillä tulee olla selkeä visio ekoteollisuuspuiston tarkoituksesta ja tavoitteista. Yritysten täytyy tietää, mitä ne itse yhteistyöllä tavoittelevat ja niiden tulee ymmärtää myös muiden toimijoiden motivaatiotekijät. Pitkän aikavälin visiosta sopiminen voi ohjata yrityksiä myös lyhyellä aikavälillä. Pitkän tähtäimen visiossa täytyy painottaa, että verkosto on yritysten yhteisö, ei pelkästään lähellä toisiaan sijaitsevien yritysten keskittymä. 14

20 Taulukko 2. yhteenveto ekoteollisuuspuiston menestymiseen vaikuttavista tekijöistä Menestystekijöitä - yritysten väliset fyysiset välimatkat lyhyet - toimijoiden monipuolisuus - sopivat yhteistyökumppanit - materiaali ja energiavirtojen yhteensopivuus - materiaalivirtojen jatkuvuus - taloudellinen toteuttamiskelpoisuus - taloudelliset riskit jäävät pieniksi - taloudellisten hyötyjen jakautuminen tasaisesti - suorat kustannukset yhteistyöstä pienet - selkeät taloudelliset hyödyt osoitetaan kaikille yrityksille - olemassa olevat institutionaaliset rakenteet - yritysten ympäristömyönteisyys - tasapainoiset riippuvuussuhteet toimijoiden välillä - tasapainoiset valtasuhteet alueella - yrityskulttuurien yhteensopivuus - oikea osaaminen ja tieto - yritysten realistiset odotukset - aktiivinen osallistuminen - sitoutuminen - jatkuva kiinnostus - luottamus - selkeä visio verkoston tulevaisuudesta ja tavoitteista - koordinaattorin olemassaolo - ankkuri- tai veturitoimijoiden olemassaolo - viralliset/epäviralliset sopimukset - lainsäädännöllinen tuki - poliittinen tuki 3.7 Ekoteollisuuspuiston hallinto Ekoteollisuuspuiston hallinnollisia tehtäviä Ekoteollisuuspuisto on yritysten muodostama kiinteä yhteisö, ja sen hallinnointi ja tukitoiminnot ovat haastavia. Puiston suunnittelu- ja perustamisvaiheessa hallinnon tulee pyrkiä löytämään uusia yhteistyömahdollisuuksia yritysten välille sekä taloudellisesti entistä kannattavampia uusia toimintatapoja yrityksille. Hallinnon tulee työskennellä yhteisön kanssa tiiviisti sekä edesauttaa avointa vuoropuhelua eri sidosryhmien välillä. Alkuvaiheessa tulee myös päättää siitä, mitkä palve- lut hoidetaan puiston sisäisesti ja mitkä palvelut hankitaan ulkopuolelta julkisilta toimijoilta tai ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Materiaalien ja energian vaihtoon liittyvät tehtävät ovat puiston ylläpidossa tärkeitä. Hallinnoiva elin (joskus myös kolmas osapuoli, esim. koordinaattori) tukee virtojen vaihtoa yritysten välillä. Se ylläpitää monipuolista yritysrakennetta ja auttaa yrityksiä sopeutumaan mahdollisiin muutoksiin esimerkiksi rekrytoimalla uusia yrityksiä silloin, kun tietyn yrityksen asiakas tai alihankkija poistuu verkostosta. Ekoteollisuuspuiston hallinnollisiin tehtäviin kuuluu myös ympäristösuorituskyvyn parantaminen sekä yksittäisten yritysten että koko puiston näkökulmasta. Tehtäviin kuuluu myös yritysten välistä yhteydenpitoa ja tiedonvälitystä helpottavan tiedonhallintajärjestelmän ylläpito sekä tiedottaminen paikallisesta ympäristön tilasta ja ekoteollisuuspuiston saavutuksista yrityksille. Lisäksi johdon tulee olla selvillä uusimmasta lainsäädännöstä sekä toimia yritysten ja julkishallinnon välisenä linkkinä lakien ja säädösten soveltamisessa. Lisäksi hallinnon tehtävänä on kehittää ajankäytöllisesti ja taloudellisesti tehokasta markkinointia. Puistolla voi myös olla hallinnon järjestämiä yhteisiä toimintoja kuten koulutuskeskus, kahvila, päivähoito, toimisto, liikenne- ja logistiikkakeskus. (Lowe 2001). Lowen (2001) mukaan ekoteollisuuspuiston hallinnon tehtävät voidaan tarvittaessa jakaa kahteen osaan: omaisuudenhallinnointiin (property management) ja yhteisön yritysten itsehallinnointiin (community self-management). Omaisuudenhallinnointiyrityksen pääasiallinen tehtävä on turvata puiston omistajien omaisuus, ylläpitää infrastruktuuria sekä järjestää yrityksille tukipalveluita. Lisäksi tehtäviin kuuluu uusien yritysten rekrytointi alueelle. Omaisuudenhallinnointiyritys neuvottelee sopimuksista puiston yritysten kanssa (vuokraus, palvelut) sekä puiston ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Lisäksi tehtäviin kuuluu taloudellinen hallinnointi, yhteydenpito sidosryhmiin sekä valvonta. Yhteisön itsehallinnointiyrityksen pääasiallinen tehtävä puolestaan on säilyttää yhteisön elinvoimaisuus ja synergioiden toimivuus jäsentensä välillä. Tehtäviin kuuluu mm. sisäisen yhteistyön edistäminen järjestämällä tapaamisia johdon kesken sekä yritysten välisten työryhmien 15