Jussi Karlsson Opinnäytetyö Syksy 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö

Transkriptio

1 SLUIBA DEKEIDI NOVELLIKOKOELMA 90-LUVUN NUORUUDESTA Jussi Karlsson Opinnäytetyö Syksy 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/JÄRVENPÄÄN YKSIKKÖ Karlsson, Jussi Sluiba dekeidi Novellikokoelma 90-luvun nuoruudesta Järvenpää s. Opinnäytetyöni on kokoelma kirjoittamiani novelleja, jotka käsittelevät 90-luvun nuoruutta. Novellin historialliset juuret löytyvät suullisen kertomisen eri muodoista. Novelli voidaan määritellä lyhyehköksi, tavallisesti suorasanaiseksi kertomukseksi, joka kuvaa yhtä keskitettyä tapahtumaa, mielentilaa, luonteenpiirrettä tai tiiviissä muodossa yksilöllistä kehityskulkua. Hyvässä novellissa syntyy vähistäkin aineksista merkitsevä kokonaisuus. Kertojan on ladattava tekstinsä täyteen merkityksiä ja puhuttava tavallista enemmän myös rivien välissä. Novellia vapaampaa kertomus- ja tarinaperinnettä edustavia epiikan lajeja ovat mm. satu, paraabeli, faabeli, juttu, tarina, kertomus ja lyhytkertomus. Myös kirjallisuus voidaan ymmärtää järjestelmäksi, jota voidaan kuvata yleisellä viestintäprosessin mallilla. Tämä on ollut uusi tapa käsittää sanataiteen olemus: se ei ole vain itsetarkoituksellista vaan viestinnän tapaan aina muita varten olemassa olevaa. Sanataiteen erottaa muista viesteistä sen esteettinen funktio eli se on strukturoitunut kaksinaiseksi eli moniselitteiseksi. Nuorisokulttuuri on muuttunut valtavasti viimeisten 10 vuoden aikana. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet nopeat ja valtavat yhteiskunnalliset murrokset. Teollinen yhteiskunta vaatii jatkuvaa suoritustason kasvua ja hillitöntä kilpailua elintasosta ja asemasta yhteiskunnassa. Teollisuuden ja kaupallisuuden synnyttämä erillinen nuorisokulttuuri on lisännyt sukupolvien välistä kuilua. Perheen kiinteyden löystyminen on johtanut sen kasvatuksellisten mahdollisuuksien vähentymiseen. Huumeet tarjoavat nopeita ja voimakkaita elämyksiä seikkailunhaluisille nuorille ja sopivat näin nykyiseen elämäntyyliin ja nuorisokulttuuriin. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli käsitellä nuoruuden ilmiötä tavalla, joka antoi itselleni mahdollisuuden kehittyä luovana ihmisenä ja avata lukijalle ovia nykypäivän nuorten elämään. Halusin ensisijaisesti antaa nuorten puhua omasta elämästään omalla kielellään ja äänellään. Tarkoitukseni oli myös käydä kirjoitusprosessin kautta läpi asioita ja mieltä painavia kysymyksiä, jotka olivat nousseet pintaan koulutuksen aikana ja työharjoittelujaksojen kokemuksista. Asiasanat: novellit, nuoriso, nuorisokulttuuri, päihteet. Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikön kirjasto.

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC JÄRVENPÄÄS TRAINING UNIT Karlsson, Jussi Chilled Out For Decade A Short Story Collection About Adolescence In The Nineties Järvenpää p. The historic roots of a short story can be traced from different traditions of story telling. A short story can be defined as a brief, usually outspoken story that depicts one certain event, state of mind, characteristic or individual progress in concise form. In a good short story less has to be more. The storyteller has to saturate his text full with meanings and has to talk more than usual between the lines. Also literature can be understood as a system that can be defined with the general communication process pattern. This is a new way of understanding literate art form. Literature is not just self-important creation, it is created for others to read and ponder. Literary art differentiates between other messages for its esthetic function, in other words it is structured as ambiguous. During the past ten years there has been some huge and fast societal changes in Finland. Industrial society demands continuous growth of productivity and makes people ever so competitive. Youth culture which was born in industrially and commercially overflowing society, is light years away from the one our parents knew in their adolescence. This has led to a point where family institution has less pedagogical abilities. Things that offer fast and extreme experiences feel really appealing to young people. Drugs fit dramatically well in to this adolescent search of experiences. Although drugs are not such a big problem in Finland as in Europe in general, Finland is starting to catch up and the numbers of first-time drug users have rise up dramatically. My goal in my final thesis was to deal with adolescence in a way that would make it possible for the reader to really grasp the real feeling of being young. And I also hoped that my short story collection would open new views and horizons concerning adolescence, especially in the nineties. I wanted to let young people to talk about their lives in their own words and language. My other important objective was to deal with my own thoughts and experiences risen amongst this education and many practical training periods. Keywords: adolescence, controlled substance, short story, youth culture. Deposited: Diaconia Polytechnic Järvenpää Training Unit/Library

4 SISÄLLYS: TIIVISTELMÄ ABSTRACT OSA I 1 JOHDANTO 2 NOVELLIT KAUNOKIRJALLISUUDEN MUOTONA 2.1 Novellin lajihistoria ja novellityypit Muuta lyhytproosaa Kirjallisuus viestintänä: katsaus sanataiteen semiotiikkaan 6 3 NUORET JA 90-LUKU 3.1 Perheen ja aikuisen inflaatio Nuoret ja päihteet 9 4 NOVELLIKOKOELMAN KIRJOITTAMINEN 12 LÄHTEET OSA II SLUIBA DEKEIDI NOVELLIKOKOELMA 90-LUVUN NUORUUDESTA Matka vedessä 19 Rengas 22 Lauantai 28 Lintuvankila 31 Kesäinen vaate 34 Idiootti 37 Rahaa taskussa 42 Kaunis uni 44 Syöpynyt 46

5

6 1 1 JOHDANTO Mitä tapahtuu kun luemme? Silmä seuraa mustia kirjainmerkkejä valkoisella paperilla vasemmalta oikealle edestakaisin. Ja olennot, luonto ja ajatukset, joita joku toinen on ajatellut, äskettäin tai tuhat vuotta sitten, astuvat mielikuvitukseemme. Se on suurempi ihme kuin että jyvä faraoitten haudoista olisi saatu itämään. Ja se tapahtuu kaiken aikaa. (Lagercrantz 1995, 7.) Nykypäivän maailma näyttäytyy nuorille yhä pirstalemaisempana ja vaikeammin hallittavana. Laman jälkimainingit ja yhteiskunnan koventuneet arvot heijastuvat lapsissa. Elämästä on vaikea saada tukevaa otetta maailman muuttuessa koko ajan ympärillä, eikä mikään tunnu enää olevan pysyvää. Mielestäni monilta nuorilta puuttuu nykypäivänä omaan elämänhallintaan vaadittavat välineet, mikä saa heidät ajelehtimaan passiivisesti elämänvaiheesta toiseen. Aikuistuminen ja itsenäistyminen on nykypäivänä huomattavasti vaikeampaa kuin mitä se on ollut vanhemmillemme. Tämän kaltaiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet monet 1990-lukua määrittäneet suuret muutokset kuten taloudellinen lama, työttömyys, uusi nousukausi, globalisaatio, tietoyhteiskunnan kasvu, nuorten kasvava päihteidenkäyttö jne. Lähtöajatuksena päättötyössäni oli halu tehdä pala nykypäivän nuorten todellisuutta näkyväksi. Halusin tehdä sen tavalla, joka antaa lukijalle mahdollisuuden todella myötäelää ja kokea asioita aidolla tavalla. Novellieni kautta tarkoitukseni oli käydä läpi omaa nuoruuttani ja monia mieltäni askarruttaneita kysymyksiä, joista monet ovat heränneet opintojen edetessä, työharjoittelujaksoilla tai toimiessani nuorten ja lasten parissa vapaaehtoisohjaajana. Ammattikentältä kerättyjen lukemattomien kokemusten valossa yritin peilata omaa nuoruuttani ja ammattikäsitystäni ja suodattaa osa tämän prosessin herättämistä ajatuksista novelleihini. Kokosin omista kirjoitelmistani novellikokoelman, joka kantaa nimeä Sluiba dekeidi (vapaasti käännettynä veltto vuosikymmen) ja nimi määrittää mielestäni 90-luvun nuoruutta osuvasti. Valmistuttuani tarkoitukseni on tarjota novellikokoelmaa julkaistavaksi joillekin kirjakustantamoille ja valikoiduille julkaisuille.

7 2 Päättötyöni ensimmäisessä osassa käsittelen novellia kaunokirjallisuuden muotona, novellikokoelman kirjoitusprosessia sekä 90-lukua ja nuoruutta. 90-luvun suurista nuorten elämää määrittävistä tekijöistä syvennyn lähemmin vain itseäni eniten askarruttaneisiin teemoihin: nuorten päihteiden käyttöön ja perheinstituution inflaatioon. Päättötyöni toinen osa käsittää itse novellit.

8 3 2 NOVELLIT KAUNOKIRJALLISUUDEN MUOTONA 2.1 Novellin lajihistoria ja novellityypit Eurooppalaisessa muodossaan novelli syntyi keskiajan ja renesanssin rajalla. Sen merkittävimpänä uranuurtajana pidetään Giovanni Boccacciota ja hänen teostaan Decameronea (1353), jossa eurooppalaisen novellin kantamuoto on saanut hahmonsa. (Palmgren 1986, 261.) Luodessaan maailmankuulun novellikokoelmansa tämä italialainen renesanssiajan kirjailijamestari loi vankan perustan novellitaiteelle. (Novelli tulee italian sanasta novella = uutinen. Varsinaisena kantasanana on uutta merkitsevä novus.) Decameronesta tuli ihmisten ja tapojen eloisana kuvauksena novellikirjallisuuden esikuva moniksi vuosisadoiksi. Decamerone koostuu sadasta novellista, jotka ovat itse asiassa pieniä tarinoita, joita Firenzen lähelle sijaitsevalle maatilalle ruttoa paenneet nuoret kertovat toisilleen aikansa kuluksi. Kokonaisen aikakauden kuvastimena Decamerone tallettaa itseensä niin rikkaan ja monipuolisen kokoelman ihmiskunnan kokemuksia ja kohtaloita, että sen juuret häipyvät sitä itseään varhaisempiin aikakausiin ja ulottuvat laajalle eri kansojen perinnäistarinoihin (Laurila 1988, 8). Heti kuin Filomena oli lopettanut kertomuksensa, aloitti häntä lähinnä istuva Dioneo tarinansa odottamatta kuningattaren kehoitusta. Hän näet näki ja ymmärsi vuoronsa tulleen. Kaunokaiset! Jos olen käsittänyt oikein tarkoituksemme, niin olemme tässä koolla tarinoidaksemme yhteiseksi huviksemme. Siksi olen sitä mieltä, että kunhan ei vain riko tätä sääntöä vastaan, niin jokaisen vapaassa vallassa on kertoa, minkä parhaiten luulee muita huvittavan. Olemme kuulleet, miten Abraham pelasti sielunsa noudattamalla Giannotto di Civignin neuvoa ja miten Melkisedek älykkyydellään pelasti rakkautensa Saladinilta. Toivon nyt, ettette moittisi minua, kun kerron lyhyesti, miten ovelasti eräs munkki osasi pelastautua vaikeasta tilanteesta. Boccaccion (1353) teoksesta Decamerone. Novellin lajihistoria voidaan nähdä pitempänä perinteenä, jonka juuret ovat suullisen kertomisen eri muodoissa ja joka kirjoitettuna kertomisen lajina on syntynyt jo paljon aikaisemmin kuin Boccaccio muokkasi sen Decameronessa varsinaiseksi eurooppalaiseksi novelliksi. Esihistoriaa voidaan etsiä Boccaccion lähteistä: itämaisesta sadustosta, luostarilaitoksen parodioivasta kertomustuotannosta, kreikkalaisen

9 4 kirjallisuuden lyhyestä epiikasta tai kansanomaisesta anekdootti- ja tarinaperinteestä. Siinä muodossa kuin nykyaikaisesta novellista puhutaan ja käytetään novellin nimitystä, se on italialaisen renesanssin luomus. Myöhempi traditio on tuottanut uusia muunnelmia siitä, kuten uuden novellityypin realismin ja symbolismin rajalla varsinkin Anton Tsehovin tuotannossa. (Palmgren 1986, 261.) Sanakirjamerkityksen mukaan novelli voidaan määritellä lyhyehköksi, tavallisesti suorasanaiseksi kertomukseksi, joka kuvaa yhtä keskitettyä tapahtumaa, mielentilaa, luonteenpiirrettä tai tiiviissä muodossa yksilöllistä kehityskulkua (Perustieto 1993, 630). Novellin lähtökohtana voidaan pitää suullisessa traditiossa muotoutunutta kertomus- ja tarinaperinnettä. Siinä on kysymys lyhyestä hyvästä jutusta. Sen ytimenä on anekdootti, erikoinen tapahtuma tai sananlaskumainen opetus. Usein kuvauskohteena on myös erikoislaatuinen henkilö. (Koskimies 1958, ) Hyvässä novellissa syntyy vähistäkin aineksista merkitsevä kokonaisuus. Tämän luominen vaatii kerronnan keskittämistä, tihentämistä. Esim. juoni on kuljetettava loppuunsa vauhdikkaasti tai tunnelma on tiivistettävä tehokkaasti. Kertojan on ladattava tekstinsä täyteen merkityksiä ja puhuttava tavallista enemmän myös rivien välissä. Tämä merkitystihentymän aikaansaaminen vaatii novellin rakenteen tarkkaa suunnittelua: kaikki ainekset on suhteutettava toisiinsa niin, että ne palvelevat novellin kokonaisuutta ja perusajatusta mahdollisimman tehokkaasti. Merkityksen osatekijöiden yhteispeliä onkin novellissa helpompi hallita kuin romaanissa. (Linkola-Mäkinen- Rikama-Lampi 1981, 206.) Kuten itsekin huomasin kirjoitusprosessini aikana, novellia on helppo lukea, mutta vaikea kirjoittaa. Juuri novellin lyhyys ja pelkistetty muoto asettavat kirjoittamiselle suuria vaatimuksia (kts. esim. Koskimies 1958, 23). Ihmisiä tuli vastaan, niitä käveli ohitseni ja joka puolella jalkakäytävillä ne etenivät nopeasti. Tuntui kuin olisin astunut ensimmäistä kertaa siihen kaupunkiin. Siihen maahan. Siihen maailmaan. Vasemmalla kädellä hipelöin päällystakin taskussa kieppuvaa sopimusta. Tulin ylikulkusillalle. Ketään jalankulkijoita ei näkynyt. Katsoin kelloa, olin kolme minuuttia edellä aikataulustani. Nojasin kaiteeseen ja odotin. Töölönlahden rannassa ui yli kolmekymmentä sorsaa. Sitten ilmestyi keltainen viiva näkökenttääni. Se tuli lähemmäksi ja kiihdytti. Viisi sekuntia vielä. Se tuntui ikuisuudelta. Puoli sekuntia ja heitin itseni kaiteen yli. Siihen loppui tuskainen taival. Sairaalassa viittäkymmentä minuuttia myöhemmin sairaanhoitaja otti taskustani sopimuksen ja ojensi sen avaamattomana hysteerisille vanhemmilleni. Rosa Liksomin (1985) novellikokoelmasta Yhden yön pysäkki.

10 5 Kahtena novellin päätyyppinä usein pidetään boccacciolaista (suljettua) ja tsehovilaista (avointa) novellia. Avoin ja suljettu novelli eroavat rakenteeltaan siten, että suljettu yleensä rakentuu selvään loppuratkaisuun päättyvään tapahtumakulkuun. Siten se on juoninovelli. Avoin novelli lataa tunnelmaa ja henkilökuvauksen psykologista jännitettä. Siitä voidaan käyttää myös nimitystä draamallinen novelli. Tunnusomainen piirre on selvän loppuratkaisun puuttuminen; se tarjoaa vain elämän fragmentin, näkökulman jatkuvaan elämän virtaan. (Palmgren 1986, ) Elämänvirtaisista novelleista hyvänä esimerkkinä käyvät esim. Rosa Liksomin novellit. Omissa novelleissani käytän aika samanlaista tekniikkaa, jossa nostan päähenkilön elämästä esiin vain lyhyen fragmentin, joka ei kuljeta lukijaansa alkupisteestä loppuun, vaan tekee pienen osan näkyväksi näiden pisteiden väliltä. Tällainen asetelma antaa lukijan omalle mielikuvitukselle oivan mahdollisuuden luoda suurempi kokonaisuus pienen valmiiksi rakennetun fragmentin ympärille; lukija hyppää kesken kaiken kyytiin ja voi jatkaa matkaansa tarinan loppumisen jälkeenkin. 2.2 Muuta lyhytproosaa Muita lyhytproosaa edustavia epiikan lajeja ovat mm. seuraavat vakiintuneet genret: satu, paraabeli, faabeli, juttu, tarina, kertomus ja lyhytkertomus. Novellista ne erottaa niiden vapaampi kertomus- ja tarinaperinne. (Palmgren 1986, 268.) Seuraavat määritelmät on poimittu Palmgrenin teoksesta Johdatus kirjallisuustieteeseen (1986). Kertomus saa voimansa kertojan perspektiivistä. Se on hyvä juttu, joka kannattaa kertoa ja kuulla, mutta erityisen tärkeää on se, miten kerrotaan. Nämä eri nimillä kulkevat kertomukset (Juhani Ahon lastut, F.E. Sillanpään tunnustukset ja muistelukset, Haanpään jutut, Huovisen lyhyet erikoiset ja Veijo Meren sotajutut) ovat muodoltaan vapaita, kansanelämää kuvaavia ja kertojan otteeltaan humoristisia. Tarina on kertomuksen veli. Sen henkilöt ovat usein taruolentoja ja se voidaan määritelläkin myyttiseksi tai satua muistuttavaksi kertomukseksi, joka hyödyntää myyttejä.

11 6 Sadulla ja faabelilla on kiinteät muotosäännöt, tietyt alku- ja lopetustavat, joita ne käyttävät. Hallitseva on mielikuvitusaines. Samoin ne käyttävät tiettyjä kansainvälisiä aihelmia ja motiiveja: sormuksella tunnistaminen, kengän avulla löytäminen, kolme tietä, kolme sankaria, samat symbolit, kuten tiedon avain tai totuuden omena. Satujen henkilöt elävät satu- ja tarina-ajassa, jossa melkein kaikki on mahdollista. Tarinan kehittely on suoraviivaista, asetelmat yksinkertaisen musta-valkoisia. Saduissa voi olla kauhuefektejä ja symboliikkaa: paha verhoutuu vääriin vaatteisiin, henget personoidaan, tapahtumat ovat julmia ja naamioidun seksuaalisia. Tällainen kielii siitä, että ne eivät ole alun perin olleet lasten vaan aikuisten kirjallisuutta. Paraabeli on oikeastaan vertaus ja sen luonne on uskonnollinen. Paraabeli on lyhyt kertomus tai novelli, joka on allegoria tai vertaus. Mallinomaisessa muodossa tällaisia vertauskertomuksia ovat raamatulliset vertaukset, erityisesti Vuorisaarna. Paraabelin ydin on moraaliopetuksen antaminen. Lyhytkertomus on sidoksissa pelkkään saksalaiseen kielialueeseen ja kertomisperinteeseen. Sen traditiota tutkinut Ruth J. Kilchenmann ei tulkitse sitä novellin muunnelmaksi eikä rinnakkaismuodoksi, vaan uudeksi lyhytkerronnan muodoksi, joka 1800-luvun lopulta lähtien on kehittynyt nimenomaan nykyihmisen elämysten ilmaisukeinoksi. Sen edeltävä muoto on anekdootti. 2.3 Kirjallisuus viestintänä: katsaus sanataiteen semiotiikkaan Tiedotusopillisena käsitteenä viestinnällä tarkoitetaan sanomien vaihdantaa ihmisten kesken erilaisien merkkijärjestelmien avulla tai yleensä inhimillistä ajatustenvaihtoa. Kantasanana oleva latinan communicare tarkoittaa juuri yhteiseksi tekemistä, ja pitkään myös suomen kielessä on käytetty tästä johdettua käsitettä kommunikaatio (vasta viime vuosina sen tilalle on alkanut vakiintua käsite viestintä). Kommunikaatiota ja viestintää käytettään paitsi synonyymeina tarkoittamaan tiedonvälitystä myös yleensä inhimillistä kulttuuria kattavina yleiskäsitteinä. (Palmgren 1986, 36.)

12 7 Semioottisen ajattelun mukaan (kts. esim. Tarasti 1990, 13) viestintä määritellään erilaisten merkkijärjestelmien kautta tapahtuvaksi sanomien ja merkitysten tuottamisen, välittämisen ja vastaanottamisen prosessiksi. (L) (Vi) (V) (Pa) Kommunikaatiotapahtuman mallin (yllä) mukaan viestintään tarvitaan aina ainakin kolme tekijää: lähettäjä (L), viesti (Vi) ja vastaanottaja (V). Viestintäyhteys voi myös jatkua palautteena (Pa) vastaanottajalta takaisin lähettäjälle. (Palmgren 1986, 36.) Syvällisemmin kommunikaatiotapahtumaa ovat käsitelleet mm. Erholm (1986) sekä Wiio (1989). Kun sanataiteen yhteydessä on alettu puhua kommunikaatiosta, niin lähtökohtana on ollut oivallus tajuta kirjallisuus samantyyppiseksi järjestelmäksi, jota myös voidaan kuvata yleisellä viestintäprosessin mallilla: tällöin kirjailijalla on lähettäjän rooli, sanataideteos on hänen viestinsä ja sen vastaanottajia ovat kirjallisuuden lukijat. Tämä on ollut uusi tapa käsittää sanataiteen olemus: se ei ole vain itsetarkoituksellista vaan viestinnän tapaan aina muita varten olemassa olevaa. (Palmgren 1986, 37.) Novellikokoelmassani on kyse juuri siitä, että halusin jakaa muiden kanssa joitakin kokemuksiani siitä, millaista on elää nuoruuttaan nykypäivänä. Sanataideteoksen erottaa muista viesteistä sen esteettinen funktio. Esteettinen eli runoudellinen funktio on viestillä, kun se on strukturoitunut kaksinaiseksi (moniselitteiseksi) ja esiintyy itsetarkentuvana ja itseään peilaavana. Se on tarkoitettu vastaanotettavaksi juuri saamassaan muodossa. Kaksiselitteisyys ja itseään peilaavuus ovat siten ne sanataideteoksen eli runoudellisen viestin ominaisuudet, jotka erottavat sen muunlaisen viestinnän viesteistä. Ne ovat yhteisiä periaatteita myös muiden taiteenmuotojen viestien kanssa eivätkä vain sanataiteen ominaisuuksia. (Palmgren 1986, 42.) Umberto Econ perusajatus, luonnehtiessaan esteettistä viestintää, on se, että merkeillä ei ole merkitystä vain sinänsä, vaan ne saavat sen suhteessa koodeihin, joissa niillä on funktio. Merkki ei siis merkitse mitään merkkijärjestelmän ja viestintäprosessin

13 8 suhteiden ulkopuolella. Viitesuhde todelliseen maailmaan määräytyy kulttuurin olemuksesta. Näin ollen on mahdollista käsittää samat asiat eri tavoin, sillä lukemistapa ja tulkinta riippuu valitusta koodista. Koodi voidaan määritellä siirtymäsäännöstöksi, jonka periaatteiden mukaan ajatus tai alkuperäinen sanoma siirretään kielen merkeiksi ja on palautettavissa sanallistetusta muodosta alkuperäiseksi sanomaksi tai ajatukseksi. Lähettäjä muuttaa tietyn merkityksen sanalliseen muotoon ja vastaanottaja taas purkaa ja tulkitsee merkkimuodostelman tietyksi merkitykseksi. Koodi on se rakennesäännöstö, jonka mukaan sanoman sisältö saa muodon voidakseen kulkea jonkin siirtokanavan kautta lähettäjältä vastaanottajalle sekä mahdollistaa suhteellisen oikean tulkinnan sanomasta. (Erholm 1986, ) 3 NUORET JA 90-LUKU 3.1 Perheen ja aikuisen inflaatio Viimeisten 10 vuoden aikana on tapahtunut valtavia ja nopeita yhteiskunnallisia murroksia. On koettu lama ja suurtyöttömyys, alkoholipolitiikka on vapautunut, rajat ovat avautuneet. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, että vanhat tavat ja arvot eivät enää päde. Tilalle on tullut arvotyhjiö. Nyt eletään rahan ja markkina-ajattelun maailmassa. Suomesta on tullut pikku Amerikka. (Promo-Terveyden edistämisen lehti 4-5/1998, 12.) Teollinen yhteiskunta vaatii jatkuvaa suoritustason kasvua ja hillitöntä kilpailua elintasosta ja asemasta yhteiskunnassa. Monissa ns. hyvin toimeentulevissa perheissä koetaan vaikeaksi sovittaa työelämä ja perhe yhteen, kummankin vanhemman keskittyessä lasten kasvatuksen lomassa myös urallaan etenemiseen. Teollisuuden ja kaupallisuuden synnyttämä erillinen nuorisokulttuuri on lisännyt sukupolvien välistä kuilua. Edellä mainitut ja monet muut yhteiskunnan muutosten vaikutukset perheiden asemaan ovat johtaneet siihen, ettei perheen jäsenillä ole aikaa toisilleen ja että jatkuva katkera tyytymättömyys omaan tilaan on luonnollinen ilmiö. Kun lisäksi perhe viettää vähäisen yhteisen vapaa-aikansa usein passiivisesti televisiota

14 9 katsellen, niin perheenjäsenten välinen kanssakäyminen ja vanhempien mahdollisuudet kasvattaa lapsiaan jäävät todella vähäisiksi verrattuna vielä jokunen vuosikymmen sitten. Perheen kiinteyden löystyminen on siis johtanut sen kasvatuksellisten mahdollisuuksien vähentymiseen. Tämä synnyttää kasvatuksellisen tyhjiön, joka täyttyy perheen kontrolloimattomissa olevilla kasvatustekijöillä. (Kaipio 1977, 17.) Perhe ja sukulaiset ovat perinteisesti toimineet kiinteinä yksikköinä yksilön ja yhteiskunnan välillä ja ne ovat samalla lievittäneet sosiaalista syrjäytymistä ja edesauttaneet yksilön yhdentymistä yhteiskuntaan (Pouke 1996, 82). Nykyaikana lähi- ja perheyhteisöjen merkitys on kuitenkin vähentynyt ja kiinnittyminen niihin liittyviin vakiintuneisiin sosiaalisiin yhteyksiin saattaa olla heikkoa. Työharjoittelussani Lapilan ala-asteella (kts. Diakin päättötyö Judd & Suominen 2000) tutustuin kiireiseen koulumaailmaan, jossa lapset jäävät melkein vaille huomiota. Opettajien hektiseen työrytmiin ei yleensä mahdu kahdenkeskisiä keskusteluja oppilaan kanssa, suurin osa ajasta menee rutiinisen opetuksen ylläpitämiseen. Mutta samalla oppilailla on kova aikuisen nälkä. Aseman Lapset ry:ssä toimivan Kai Rantasen mielestä lapsilta puuttuu fyysinen ja henkinen aikuisen läsnäolo, kosketuspinta, josta saisi jotakin mielekästä omaan kasvuunsa. Aikaisemmin vanhemmat olivat perheessä auktoriteetteja ja nuorten tunnetarpeet täyttyivät suhteessa perheen sisäiseen hyvinvointiin. Aikuisten ahdistuneisuus, voimattomuus ja turvattomuus on aistittavissa nuorten käyttäytymisessä. Kun kotona ei ole ns. selkeää mallia, esimerkit otetaan muusta ympäristöstä. Kilpailua käydään kodin, kadun ja median välillä. Virtuaalimaailma ja viihdeteollisuus, musiikki, elokuvat, videot ja muoti ovat nykynuorten auktoriteetteja vuotiaat vanhemmat ovat totaalisesti ulkona nuorten maailmasta, kuvaa Rantanen. Lääkkeeksi nuorten pahoinvointiin Rantanen esittää yhteistyötä aikuisten kesken, jotta pystyisimme olemaan malleja nuorille. Koti, koulu ja vapaa-aika voivat yhteistyössä luoda lapsille ja nuorille turvallisuutta. (Promo - Terveyden edistämisen lehti 4-5/1998, 12.)

15 Nuoret ja päihteet Lapset elävät välinpitämättömässä kasvuympäristössä. Ihminen tarvitsee kuitenkin perusturvallisuutta. Lapsi ja nuori tarvitsevat aikuisia voidakseen kasvaa. Kun näin ei ole, lapsen paha olo kasvaa pinnan alla ja nuori kehittää menetelmiä selviytyä päivästä toiseen. Yksi vastaus tarpeisiin löytyy kadulta ja vertaisten parista (kts. Ahtiala & Ruohonen 1998, 36). Jos päihde auttaa siihen, ettei tunne enää itseään huonoksi, kaikki muuttuu. Sosiaalinen tilaisuus tekee varkaan; kuka tahansa voi jäädä koukkuun. Sosiologi Thomas Rosenbergin mukaan nuoret häiriköivät kännipäissään yrittäessään epätoivoisesti aikuistua tilanteessa, jossa me aikuiset olemme laistaneet tärkeimmästä tehtävästämme: luoda nuorille puitteet ja eväät aikuistumiselle. On hyvin vaikea olla juomatta, kun alkoholia pursuaa joka paikasta. Ainoa tapa olla nykypäivänä radikaali on olla raitis. Kännääminen hyvinkin nuorena koetaan jo täysin normaalina, eikä toisten mukiloiminenkaan enää tunnu vieraalta. (Kokko 1998, 13.) Vuoden 1998 päihdepäivien alustuksissa ja puheenvuoroissa oli pyrkimässä esiin jotakin uutta suhteessa nuorten päihteiden käyttöön. Kysyttiin, onko niin, että koko keskenkasvuinen, nuoruutta palvova ja vastuullista aikuisuutta karttava, välittömiä palkintoja metsästävä, yksilöllisyyttä palvova elämäntyylimme on tulossa tiensä päähän; nyt tarvitaan aikuisuutta koko yhteiskunnan mitassa. Vastuullisen vanhemmuuden ja koulun vastuun rinnalle kuulutettiin jokaisen ihmisen vastuuta. Olisiko myös minun ja sinun syytä katsoa peiliin? Millaisen mallin annamme lapsille ja nuorille henkilökohtaisesti ja yhteiskunnallisten päätösten ja kulttuuristen viestien muodossa. Vastuullista aikuisuutta kuulutettiin niin päättäjien päätöksissä kuin arkisessa elämässäkin. (Promo - Terveyden edistämisen lehti 4-5/1998, 10.) Yhdistyneet Kansakunnat kiinnitti huumeraportissaan 1997 huomiota siihen, että huumeiden käyttö näyttää muodostuneen muoti-ilmiöksi ja se liittyy yhä useammin pop-kulttuuriin. Huumeet näyttävät tarjoavan nopeita ja voimakkaita elämyksiä ja kokemuksia seikkailunhaluisille nuorille. Siten se sopii nykyiseen elämäntyyliin ja nuorisokulttuuriin. Jotkut uusista huumausaineista, jotka tulivat markkinoille lukujen vaihteessa, liittyivät läheisesti erilaisiin nuorisokulttuureihin. Ekstaasi ja muut synteettiset huumeet liitettiin house- ja teknomusiikkiin ja rave-juhliin. Uudella

16 11 huumeiden käytöllä näyttää olevan hyvin vähän tekemistä perinteisen narkomaanin stereotypian kanssa. Pelko huumeiden muodikkuudesta lienee todellinen ja se on syytä ottaa vakavasti. Ehkäisevän työn kannalta on erityisen tärkeää pystyä kehittämään houkuttelevia positiivisia vaihtoehtoja huumeiden käytölle. (Jetsu 1998, 23.) (Seuraava teksti on vapaa käännös englanninkielisestä teoksesta.) Ekstaasia valmistettiin alun perin psykoterapioissa käytettäväksi lääkkeeksi 1900-luvun alkupuoliskolla, mutta ensimmäisen kerran se kohtasi tanssimusiikkiin New Yorkin homoklubeissa. Atlantin toiselle puolelle, Lontooseen, ekstaasi saapui muusikkojen kuten Boy Georgen ja Marc Almondin esittelemänä (Marc Almondin yhtye Soft Cell teki ensimmäisen tunnustetun ekstaasi-vaikutteisen levyn, joka ilmestyi vuonna 1981 nimellä Memorabilia). Mutta vasta vuodesta 1988 (jolloin monet alan harrastajat katsovat ajanlaskun alkaneen ja siteeraavat sitä vuotena nolla) lähtien ekstaasi saavutti Britanniassa suuren klubiyleisön suosion ja jätti lähtemättömän vaikutuksen tuhansiin (ja lopulta miljooniin) nuoriin ihmisiin, jotka löysivät uuden tavan pitää hauskaa ja nauttia. Se antaa energiaa, se voimistaa valoja ja ääniä ja se saa joukon ihmisiä riisumaan naamionsa, saaden heidät unohtamaan epävarmuutensa ja tuntemaan tiukkaa yhteenkuuluvuutta. (Brewster & Broughton 2000, ) Amber, she s rubbing away at the back of ma neck saying it ll happen when this operatic slab of synth seems to be 3D and I realise that I m coming up in a big way as that invisible hand grabs a hud ay me and sticks me onto the roof because the music is in me, around me and everywhere, it s just leaking from my body, this is the game this is the game and going just phoah and our eyes are just big black pools of love and energy and my guts are doing a big turn and we re up to the floor one by one and I think I m going tae need tae shit but ah hold on and it passes and I m riding this rocket to Russia Irvine Welshin (1997) novellikokoelmasta Ecstasy. Huumekokeilut ovat lisääntyneet suhteellisen tasaisesti koko 90-luvun. Useimmat kokeilijat eivät jatka käyttöään, mutta kokeilujen yleistyminen johtaa väistämättä myös käyttäjämäärän nousuun. Suomessa noin ihmistä käyttää huumeita jossain määrin säännöllisesti (näistä ongelmakäyttäjiä). Suomessa huumeiden kokeilu ja käyttö ovat vähäisiä verrattuna muihin EU-maihin. Kuitenkin Suomessa, Kreikassa ja Ruotsissa kokeilukäyttö lisääntyy eniten. Näin arvioidaan Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) vuosiraportissa. (Uutislehti , 1.)

17 12 Uudet päihteet ja päihdekulttuurit ovat merkittävin haaste ehkäisevälle työlle ja päihdehuollolle. EMCDDA:n raportissa mainitaan myös, että huumeidenkäyttäjien korvaushoitoon pääsyssä on Suomessa suuria puutteitta (Uuutislehti , 2). Huumeidenkäyttäjät ovat jo vuosia taistelleet harvoista hoitopaikoista, joiden jonot ovat useimmiten ½ vuodesta 1½ vuoteen. Narkomaanien hoidon suhteen Suomi on takapajula. Mulla on vuoden sisällä kuollut 6 kaveria jonoon---ja ovelta on usein suoraan sanoen käännytetty pois (Radiomafian haastattelu ). Samaan asiaan puuttui myös Järvenpääläinen narkomaani henkilökohtaisessa haastattelussaan: Tuntuu kuin kaikki poliitikot ja virkamiehet hehkuttaisivat tavan vuoksi Irti huumeista, mutta mitään ei tapahdu. Haluaisin, että nimenomaan hoitoon pääsyn vaikeudesta puhuttaisiin enemmän ja tehtäisiin asialle todellakin jotain. Hakiessani apua kaupungin päihdehuollon avopuolella hoitaja sanoi, että tarinani on ohi. Hain apua, en lannistamista. (Rissanen 2000, 11.) 4 NOVELLIKOKOELMAN KIRJOITTAMINEN Kipinän kirjoittamiseen sain tämän koulutuksen ensimmäisenä opiskeluvuotena, jolloin tutustuimme prosessikirjoitukseen. Kiinnostukseni kirjalliseen ilmaisemiseen tuntuu aikaisempien kouluarvosanojeni valossa hieman oudolta, koska en pärjännyt äidinkielessä kovinkaan hyvin. Mutta toisaalta, olen aina ollut kiinnostunut luovasta tekemisestä ja itseni ilmaisemisesta taiteen keinoin. Halusin myös kokeilla pystynkö avaamaan uudella tavalla nuorten kokemusmaailmaa, tekemällä sen tulkitsemisesta samalla hieman myötäelettävämpää. Kaunokirjallisessa muodossa teksti antaa hyvän mahdollisuuden todella samaistua ja myötäelää henkilöiden maailmaa ja tunteita. Ensisijaisesti halusin tämän novellikokoelman syntyprosessin kautta käydä läpi omia nuoruuden kokemuksiani ja antaa nykypäivän nuorten kertoa omasta maailmastaan, omalla äänellään, omin sanoin. Halusin tehdä jotakin enemmän näkyväksi, avata uusia ovia ja herättää ajatuksia, toivon mukaan edes hivenen uudesta näkökulmasta. Novellikokoelmani kartoittaa nuorten maailmaa ja sillä voi mielestäni olla samanlainen

18 13 informatiivinen merkitys kuin kylmään faktaan perustuvilla tutkimuksillakin, se on vain puettu sanataideteokselliseen muotoon. Tsehovilaisen avoimen novellityypin valinta, joka näkyy novelleissani hyvin vahvasti, tapahtui luonnostaan. Niiden muoto muistuttaa myös yllättävän paljon Rosa Liksomin novelleja, jotka olivat ensimmäinen kosketukseni novellikirjallisuuteen tai kirjallisuuteen yleensä. Liksomin fragmentit ovat usein myös paljon lyhyempiä ja iskevämpiä kuin omani, eikä niissäkään päädytä mihinkään definitiiviseen loppupisteeseen. Jonkun verran olen ottanut vaikutteita myös suuresti nauttimistani elokuvista, joiden juonirakenne on ollut erittäin tsehovimainen. Olenkin usein päässäni kuvitellut novellin eri kappaleet elokuvan erillisiksi kohtauksiksi, joissa elekieli ja ympäristö kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Novelleissa elekieli ja ympäristö ovat usein vaihdettu tarkoin harkittuihin vuorosanoihin tai useammin ajatusten liikehdintään. Niin elokuvassa kuin novellitaiteessakin täytyy varoa ettei selittele liikoja tai anna valmiita tai liian helppoja vastauksia. Novelli antaa lukijalle välineet, joiden avulla hänen on mahdollisuus rakentaa pienistä palasista niitä itseään paljon suurempi kuva. Novellien teemoja en ole tietoisesti valinnut. Enimmäkseen olen kirjoittanut niistä asioista, jotka ovat minulle tuttuja tai joihin minulla on henkilökohtainen kosketus. Aloittelevana kirjoittajana on ollut parasta turvautua omiin kokemuksiin ja tunteisiin, jolloin voi ainakin jossakin määrin välttää epäaitouden kirousta. Osa novelleista on aika henkilökohtaisia ja perustuvat melkein yksityiskohtiaan myöten oikeisiin tapahtumiin. Kirjoitustaitoni kehittyessä olen kuitenkin uskaltanut kirjoittaa myös täysin fiktiivisiä novelleja, joiden työstäminen on lähtenyt jostakin mieltä vaivaamasta ajatuksesta tai tunteesta. Yhteen novelliini sain idean suoraan työharjoittelujaksollani tapaamastani henkilöstä. Suurimman osan novelleistani olen kuitenkin koonnut useista pienistä tarinan pätkistä, joista on monien sattumien kautta muotoutunut lopulta pieniä yhtenäisiä tarinoita. En ole yrittänyt saada aikaan kattavaa kuvaa 90-luvun nuorten elämän eri osa-alueista, vaan olen nostanut niistä vain muutaman esille ja käsitellyt niitä useammassakin novellissani. Keskeisimpiä teemoja ovat kaupallisuus ja kuluttaminen, päihteet, juurettomuus, turvattomuus ja nuorten oma kieli.

19 14 Kirjoitusprosessin aloitin hieman yli 2 vuotta sitten. Suurimman osan sen ajan kirjoituksistani olen jo ehtinyt hylätä (häpeissäni). On mielenkiintoista kuinka jokainen novelli tuntui aina melkein valmiilta, kun oli saanut viimeisen lauseen ruudulle. Mutta lukiessani sitä uudestaan viikon päästä, ihmettelin aina kuinka paljon keskinkertaisuuksia ja lukemattomaksi kelpaamattomia ideoita oli päässyt eksymään joukkoon. Melkein jokaisen novellin olen joutunut kirjoittamaan parisenkymmentä kertaa uusiksi; omaa tyytymättömyyttäni tai kriitikoideni parannusehdotusten innoittamana. Tuntuu ettei valmista novellia ole olemassakaan. Oman novellin lukeminen hävettää melkein aina. Tästä huolimatta sain prosessin päätökseen kannustavan palautteen voimalla. Kiitos kaikille osanottajille!

20 15 LÄHTEET Ahtiala, P. & Ruohonen, K Se oli sitä koko elämä Kokemuksia ja näkemyksiä huumeriippuvuudesta. Helsinki: Kirjayhtymä Oy. Brewster, B. & Broughton, F Last Night A Dj Saved My Life The history of the disc jockey. London: Headline Book Publishing. Erholm, E Johdatus viestintään. Oppimateriaaleja 3. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Helsinki: Yliopistopaino. Jetsu, T Nuorten maailman uudet päihteet ja päihdekulttuurit. Promo Terveyden edistämisen lehti 4-5/2000, 23. Judd, P. & Suominen, A Silmätikusta sankariksi : työmuoto kouluihin sopeutumattomien lasten tukemiseksi. Päättötyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Järvenpään yksikkö. Kaipio, K Antakaa meille mahdollisuus Johdatus nuorten yhteisökasvatukseen. Jyväskylä: Gummerus. Kokko, L Aikuistumisen riitit puuttuvat. Promo Terveyden edistämisen lehti 4-5/1998, 13. Koskimies, R Novellin teoria ja muita tutkielmia. Helsinki: Otava. Lagercrantz, O Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta. 2. Painos. Juva: WSOY. Lampi, I., Linkola, R., Mäkinen, K. & Rikama, J Uuden lukion äidinkieli 1. Porvoo: WSOY. Laurila, V Boccaccio. Esipuhe. Decameronen suomennos. Boccaccio. Decamerone Painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Liksom, R Yhden yön pysäkki. 4. Painos. Juva: WSOY.