Oulusta. Puhutaanpa. Tuulisella rannalla. Missä brändi luuraa? Rotuaarin uudet kasvot. Puistola. Pohjoisen alueen ja ihmisen puolella

Transkriptio

1 Olet avaamassa puolueetonta ja poliittisesti sitoutumatonta tietopakettia, jonka ovat tehneet oululaiset oululaisille. Tavoitteena on herättää asiallista keskustelua ja jakaa tietoa yhteisistä asioista. Tuulisella rannalla Kaupunki on prosessi kuten elämäkin, tuumaa asemakaavapäällikkö Matti Karhula... 3 Missä brändi luuraa? Imagotutkija Erkki Karvonen Oulun kimpussa Rotuaarin uudet kasvot Miksi kunnostetaan, mitä ja millä aikataululla? Puistola Mitä kaikkea arkkitehti ja ravintoloitsija voivat yhteisellä työllä saada aikaan? Pohjoisen alueen ja ihmisen puolella Tätä firmaa ei myydä ulkomaille...10 Pelataanko kaupan neliöillä upporikasta ja rutiköyhää? Kaupan neliöt mittaavat asiakkaan kukkaroa ilmoitusliite 1/2011

2 2 3 PUHUTAANPA OULUSTA Nro 1/ JULKAISIJA Studio Ilpo Okkonen Oy Puhelin (08) studio@studio-ilpo-okkonen.fi PÄÄTOIMITTAJA Ilpo Okkonen ilpo.okkonen@studio-ilpo-okkonen.fi TOIMITUS Marja Nousiainen marja.nousiainen@gmail.com VALOKUVAT Juho Alatalo Ilpo Okkonen ULKOASU Minna Hentilä Petri Lampela Tiina Mustonen REPROGRAFIA Juho Alatalo PAINO Kaleva Oy LEVIKKI kpl -ilmoitusliite. Kysy juttutilaa: Pertti Haapala Puhelin (08) studio@ studio-ilpo-okkonen.fi Pääkirjoitus Miksi tämä lehti on olemassa? Tällä lehdellä on useita päämääriä. Se kertoo Oulun alueen ja kaupungin tarinaa asioista, joilla on merkitys sen asukkaille. Myönteisellä otteella haluamme luoda uskoa tulevaisuuteen. Lehtisen avulla herätellään keskustelua tärkeistä yhteisistä asioista sekä poistetaan harhaluuloja tai vääriä käsityksiä. Näillä sivuilla annetaan puheenvuoro ihmisille, yrityksille tai yhteisöille, jotka eivät ehkä saa omaa näkemystään helposti esille julkisessa tilassa. Nämä tahot ovat usein tienraivaajia, jotka työskentelevät alueen ja sen asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi. Toivon mukaan näin saadaan lisättyä myös päätöksenteon ja hallinnon läpinäkyvyyttä kun päättäjille itselleen annetaan puheenvuoro omissa asioissaan. Taloudelliset investoinnit alueella tulevat olemaan massiivisia, poliittinen päätöksenteko vie aikaa ja voi olla monessa kohtaa ankaraa vääntämistä. Toisin sanoen alueen kehitykseen uhrataan niin paljon aikaa ja pelimerkkejä, että keskustelun yhteisistä tärkeistä asioista toivoisi perustuvan tosiasioihin ja olevan asiallista. Mihinkään muuhun meillä ei ole varaa. Suurista investoinneista on kyettävä keskustelemaan ja monipuolisen tiedon on tavoitettava paalupaikkojen ihmiset. Päätökset eivät saa syntyä esimerkiksi periaatteella se-voittaa-joka-huutaa-kovimmin. Tällä alueella on asiantuntijoita ja ammattilaisia, joiden työtä halutaan esitellä suurelle yleisölle. Osaamista löytyy kin. Tiedotuskanavamme on puolueeton ja poliittisesti sitoutumaton. Emme halua esittää mitään tässä tai tuossa valossa. Keskustelun pitää olla monipuolista, moni-ilmeistä ja rakentavaa. Keskenään vastakkaisille, perustelluille tai muuten hyville näkemyksille täytyy löytyä tilaa. Poliittisen kentän eri puolilta kuuluu yhtä painokkaita ääniä. Tämän numeron kolumnistiksi kutsuttiin Kyösti Oikarinen, jonka puheenvuoro lähtee ensisijaisesti Uuden Oulun näkökulmasta. Jatkossa haluamme antaa puheenvuoron tasaisesti eri alojen asiantuntijoille, edustivatpa nämä mitä puoluetta hyvänsä. Tämän lehden toimitus ei omista pörssiyhtiöiden osakkeita, kahta käytöstä poistettua puhelinosakketta lukuunottamatta, eikä meillä ole maaomaisuutta kaupunkirakentamisen avainpaikoilla. Jäsenkortteja on tasaisesti joka kauppaketjulle. On SPR:n verenluovutuskorttia, korttelin kivijalassa yrittävän kukkakaupan kanta-asiakkuus, monta kirjastokorttia, useita pakkoja tavallisimpia pelikortteja ja Uunot. Edellä lueteltujen sidoksiemme avulla tai niistä huolimatta olemme säilyttäneet vankan uskon tulevaisuuteen. Kyllä tämä tästä. Tuulisella rannalla Asemakaavapäällikön vuoro Kolumni KYÖSTI OIKARINEN Uuden Oulun yhdistymishallituksen puheenjohtaja (kesk.) Verkosto-Oulu muodostuu kreivin aikaan Viiden Oulun seudun kunnan yhteen liittyminen on poikkeuksellinen kuntaliitos. Erityistä on sen iso koko, pitkä valmisteluaika ja se, että kyse on ensimmäisestä liitoksesta uuden kuntajakolain jälkeen. Pitkä valmisteluaika on hyvä ja huono asia. Hyvää on, että on aikaa valmistella uusi kaupunki, mutta miten hoidetaan siistimmin kahden ja puolen vuoden siirtymäaika? Yhdistymishallitusta on vaadittu paimentamaan tiukemmin liittyviä kuntia. Erityisesti toivottiin kumottavaksi Oulun kaupungin päätös rakentaa keskitetty maanalainen pysäköintitila eli kallioparkki. Asia käsiteltiinkin yhdistymishallituksessa samalla kun hyväksyttiin kuntien vuoden 2011 talousarviot. Mikään laki ei anna yhdistymishallitukselle pyörtöoikeutta vielä itsenäisten kuntien päätöksiin, mutta kuntajakolaki määrittelee, että yhdistymishallitus voi valittaa päätöksistä, jotka ovat yhdistymissopimuksen vastaisia. Mielestäni kaupungin keskustan tiivistämistä edellyttävä pysäköintiratkaisu on pikemminkin sopimuksen suuntainen kuin sen vastainen päätös. Pitkän valmistelukauden takia epäillään kuntien vielä viimeisillä voimillaan käynnistävän ja päättävän liian isoista investoinneista. Tämän vuoden suunnitelmissa useissa kunnissa oli enemmän investointeja kuin aiempina vuosina. Jotkut näkivät tämän olevan vastuutonta taloudenhoitoa ja vastoin yhdistymissopimusta. Itse en näe nimenomaan näitä rakennuksia ongelmana, ovathan ne lähes kaikki kouluja. Oulun seudulla on maamme nuorin väestö ja suurin syntyvyys. Mikä voisi olla tärkeämpi tulevaisuuden investointi kuin koulu? Uuden Oulun päätös tehtiin juuri oikeaan aikaan. Ja vaikka esimerkiksi Nokian suhteen elämme suuressa epävarmuudessa näkee jo nyt runsas puoli vuotta päätöksestä kaupungissa uuden nousun merkkejä. Lentoaseman laajeneminen, AirBaltic-yhtiön solmuaseman tulo, Nokian ja Intelin tutkimuskeskuksen perustamispäätös ja keskustan rakentamisen vauhdittuminen eivät ole sattumia vaan esimerkkejä siitä, että myös muut kuin me Oulussa uskomme pohjoisen tulevaisuuteen. KUVA Studio P.S.V. KUVA Ilpo Okkonen Julkinen keskustelu kuumensi kaupungin keskustaa ja sen ympärillä tehtyjä päätöksiä syksyllä. Päättäjien ja virkamiesten tilille kertyi monta pitkää miinusta. Mitä miettii nyt Matti Karhula? Kaupungintalon portaille kertyi syksyllä puhuja jos toinenkin, eivätkä kaikki olleet oululaisia tai edes ouluun liittymässä. Halusivat kuitenkin tuoda julki vastustuksensa esimerkiksi kalliotilahanketta kohtaan. Asemakaavapäällikkö Matti Karhula haukuttiin nimeltä, nimellä ja nimimerkillä mennen tullen. Aika on tehnyt tehtävänsä, tunteet ovat tasaantuneet enkä tunne olevani enää se pahin syntinen, hymähtää Karhula. Enää mummot eivät vaihda tien puolta Karhulaa vastaan tullessaan. Karhulan elämän aikana Oulu on muuttunut moneen kertaan. Tärkeimpiä muutoksia oli rantaalueiden aktivointi ja ottaminen osaksi kaupungin toimintaa. Toinen tärkeä muutos oli kevyen liikenteen väylien suunnitelmallinen kehittäminen. tuli pikkukaupunkia suurempi. Merkittävä muutos on ollut myös se, että kaupunki tiivistyy ja laajenee keskustaansa, sen kehitys kulminoituu keskustassa. Sen ulkonäkö muuttuu, palvelut monipuolistuvat ja alueelle tulee lisää ihmisiä. Kaupunki on prosessi, kuten elämäkin. Asemakaavoitusta on syytetty julkisessa keskustelussa aina uusien rahamiesten vasalliksi. Kenen palveluksessa te olette? Veronmaksajien, kaupungin ja kaupunkilaisten. Tehtävämme on mahdollistaa kaupungin kehitystä, ei haitata sitä. Ja löytää yhteiset ratkaisut, jotka ovat yleisen edun mukaisia. Yleinen ja yksityinen etu eivät välttämättä riitele keskenään. Kaavoitus on lähtölaukaus, alkupiste, jonka jälkeen tarvitaan näkijöitä, tekijöitä ja uusia päätöksiä. Ne ovat muissa kuin meidän käsissä. Kaavoitustyöllä luodaan kulttuuria, hyvinvointia, julkisen tilan kasvoja ja ihmisen elämää kehdosta hautaan. Päiväkoti, koulu, kauppa, sairaala ja kunnalliskoti syntyvät kaavaan ja sen jälkeen muuttuvat todeksi katujen varsille. Karhulan työn voimavara liittyy juuri mahdollisuuteen luoda hyvinvointia koko elämänkaaren mittaan. Kaupunki on prosessi, kuten elämäkin. Kaikki ei tapahdu käden käänteessä. Jotkut vaiheet voivat olla valmiita, kaupunki ei koskaan. Matti Karhula, asemakaavapäällikkö, Oulun kaupungin tekninen keskus.

3 4 5 KUVAT JA ILMAKUVA Ilpo Okkonen KUVAYHDISTELY Petri Lampela Missä brändi luuraa? Oulun ydintä etsimässä Imagotutkija Erkki Karvonen saa mediassa puheenvuoron aina, kun joku poliitikoistamme hoitaa väärää puutarhaa tai kompuroi portaissa. Karvosen työhön kuuluu tietää, miten mikäkin vaikuttaa kenenkin imagoon. Oulun ja Tampereen väliä reissaava professori punnertaa päästään ideoita myös Oulun kaupunkiseudun markkinointityöryhmässä. Kahdessa kaupungissa asumisesta on hyötyäkin näissä kehittämisasioissa. Muualla eläneellä on vertailupohjaa. Lohikeiton voimalla on kokouksissa istuttu, tämähän on luottamustoimi, naurahtaa Erkki Karvonen, kun häneltä kysytään, montako tonnia brändityöstä on kilissyt kassaan. Karvonen on jäsen eri alojen ammattilaisista koostuvassa työryhmässä, joka on pohtinut Oulua yltä ja päältä viime keväästä lähtien. Työryhmän keskusteluille loi pohjaa muutamien muidenkin kaupunkien kehitystyötä avustanut yritys, Place marketing. Ideoita siellä totisesti sinkoili ja niitä myös ammuttiin alas. Kansalaismielipiteitä kuultiin laajasti. Jatkossakin jokainen oululainen voi olla aloitteellinen ja ehdottaa parannuksia, sanoo Karvonen. Kaupungit kilpailevat keskenään asukkaista, matkailijoista ja yrityksistä, joten näille tarjottavan palvelun ja tuotteen vetovoimaisuutta on pakko parantaa koko ajan. Kaupunki voidaan nähdä tuotteena, jota on kehitetty vastaamaan ihmisten monenlaisiin tarpeisiin. Tavoitteena ovat tyytyväiset asiakkaat. Se, että ihmiset kokisivat saavansa kaupungista yllin kyllin monenlaista hyötyä, iloa, elämystä, hengen ja kulttuurin ravintoa. Oulu mainittaisiin hyväksi kaupungiksi, jossa on hieno elää ja vierailla. Luodaan hyvän kierre Karvonen pitää tärkeänä myönteisen kierteen syntymistä alueelle. Myönteinen mielikuva synnyttää hyvää toimintaa, joka taas luo uutta ja parempaa mielikuvaa alueesta. Huono kierre syntyy kun kielteiset mielikuvat valtaavat ajattelun, ne synnyttävät huonoa ja kielteistä toimintaa. Parasta siis valita se hyvä suunta. Juuri niin, ja jos kerran maine syntyy joka tapauksessa, teimme mitä hyvänsä, eikö olisi parempi pyrkiä vaalimaan hyvää mainetta kehittämällä todellisuutta ja viestimällä näistä parannuksista tehokkaasti, kysyy Karvonen. Helsinki Tampere Tampere, Karvosen toinen kotikaupunki, on usein imagotutkimuksissa maan vetovoimaisin. Helsinki häviää säännöllisesti lastenkasvatuksessa, vaikka muut tekijät ovat kunnossa. Kaikki pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat ajattelevat, ettei Hesassa voi kasvattaa lapsia. Tampere on sopivan iso ja sillä on hyvät liikenneyhteydet, useita korkeakouluja, monta teatteria, huvipuisto, Näsinneula, rakennustaidetta, monipuolinen luonto, Pispala, koski keskellä kaupunkia, mustamakkara, Juice, Eput ja pikkukakkosen Ransu, Karvonen intoutuu kehumaan. Jyväskyläkin on hyvä verrokki. Siellä kiinnittää huomiota mm. tavattoman tyylikkäästi valkeilla kerrostaloilla rakennettu ja hienosti valaistu Jyväsjärven ranta. Ohi ajaessa käy mielessä, että olisipa upea asua tuossa maisemassa. Entä Oulu? Oulu on ensinnäkin kasvukeskus, jolla on ollut elinvoimainen talous ja paljon nuorta voimaa. Oulu on iso ja etenkin uusi Oulu on kooltaan maan kärkiporukkaa. Oulu on ollut elektroniikkakehityksen mekka ja nyt se on siirtymässä tekemään sisältöjä ja elämyksiä tuolla teknologialla. Koulutusta on tarjolla upeasti, yliopistosairaalassa on huippuosaajat. On teatteria, Tietomaa, musiikkia, ravintoloita, kauppoja, kävelykatu, tori, kauppahalli, meri, Nallikarin dyynit, mahtava joki ja hienot Hupisaaret. Täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee, kompaktissa koossa. Rauhallisempi tahti luo elämänlaatua. Vetovoimaa voi luoda Vetovoimainen kohde voidaan kehittää jopa aivan korpeen. Esimerkkejä tästä ovat Keskisen kyläkauppa Tuurissa, Rukan laskettelukeskus ja vaikkapa Las Vegas Yhdysvalloissa. Oulun sen sijaan ei tarvitse rakentaa tyhjästä, vaan valtteja on paljon jo ennestään. Pusikkoa täällä on paljon, sen tilalle voisi rakentaa jotain mukavampaa. Karvosen reseptiin kuuluu omaleimaisuuden ja elämyksellisyyden lisääminen. Nykyään eletään jo elämystaloudessa, jossa ihmiset eivät halua pelkkää kahvikuppia, vaan kahvielämyksen, joka antaa kaikille aisteille jotakin. Tyyppiesimerkkinä Rainforest cafe jossa voi kokea olevansa sademetsässä. Elämysravintolan ovenpielessä voisi lukea kokonaiselämyksestä vastanneen ohjaajan nimi kuten elokuvissa. Pohjantie vetää turhan joutuisasti ohi koko kaupungin. Tänne pitää saada jotain, joka houkuttelee painamaan jarrua Oulun kohdalla. Huvipuisto on yksi hyväksi havaittu konsti tässä suhteessa. Kaupungista pitää saada se HAA-elämys. Omat asukkaat ja turistit pitää huomioida samalla tavalla. Voisiko Oulun brändia rakentaa sen varaan, että täällä tuntuu olevan vakaumuksellinen vastustus kaikkea uudistustyötä kohtaan, ainakin nettikeskustelujen perusteella? Otetaanko oppia Puolangan pessimistipäivistä? Netti polarisoi mielipiteet Karvosen mielestä oppia voitaisiin ottaa paremminkin Etelä- Pohjanmaasta, jossa on aina oltu etenkin etelän herroja vastaan. Mutta kun Helsingin Sanomat meni moittimaan seutua auringonlaskun maakunnaksi niin nämähän suuttuivat notta perhana ja alkoivat ihan hesalaisten kiusaksi Brändiä voi rakentaa, mutta maine ansaitaan. kehittämään maakuntaa. Nyt Seinäjoki kukoistaa. Sitä paitsi harhaa voi olla sekin, että Oulussa vastustetaan kaikkea jotenkin tavallista enemmän. Pienikin porukka voi hallita julkisuutta, koska netti polarisoi äärikannat esille ja media haluaa korostaa vastakkainasetteluja. Erityisesti nettitutkimusten luonteeseen kuuluu, että niihin vastaavat ihmiset edustavat mielipiteiden ääripäitä. Keskitien tallaajat, joita on määrällisesti eniten, eivät vaivaudu vastaamaan. Oulun yliopiston professori, imagotutkija, median tutkija, tiedeviestinnän maisteriohjelman vetäjä, Oulun markkinointityöryhmän jäsen Erkki Karvonen, koti Tampereella, työ ja kakkoskoti Oulussa, syntyisin Oulun läänin Pyhäjärveltä. Kaupungissa pitää saada HAA-elämys. Aiheesta enemmän: (s. 30) Pariisi ykkönen, Rooma kakkonen Suomalaisten käsitykset Euroopan kaupungeista on puserrettu jälleen tutkimustuloksiksi. Pariisi ja Rooma veivät kärkisijat romanttisimpien kaupunkien kisassa. Niiden todellinen tarina ei ole pelkästään ruusuilla kuorrutettu. Eikä kaupunkien vuosituhansien suurimmissa käänteissä ole käytetty brändimaakareita julkista kuvaa puleeraamassa. Ainakaan aikaisemmin. Rooman Colosseum ei huumannut gladiaattoreita romantiikallaan. Ranskan suuri vallankumous Pariisissa oli yksi Euroopan verisimmistä ikinä. Satoja vuosia myöhemmin lahtauksen haju on haihtunut ja tilalla leijailevat muotitalojen kalliit Paris- ja Roma-tuoksut. Arkinen työ ja elävät tarinat muokkaavat mielikuviamme.

4 6 7 Rotuaarin uudet kasvot Kaupungininsinööri Jaakko Ylinampa Rakentamisaikataulusta enemmän: Rotuaarin kunnostustyö on herättänyt etukäteen vilkasta keskustelua oululaiseen tyyliin puolesta ja vastaan. Työ alkoi helmikuussa Rotuaarinaukiolla esiintymislavan purkamisella. Maalis-huhtikuussa siirretään pallo ja kaivohuone uuteen paikkaansa ja toukokuussa aletaan uudistaa kunnallistekniikkaa kadun alta. Remontin ensimmäinen vaihe on toivon mukaan valmiina elokuussa. Työ jatkuu Kirkkokadulla Stockmannin edustalla vuonna Miksi kävelykatu halutaan kunnostaa, kaupungininsinööri Jaakko Ylinampa? Rotuaari on varsin iäkäs ja ajan hammas on haukannut. Kadusta tulee oululaisten olohuone, julkisivu ja käyntikortti. Sen käyttöön ja tapahtumien suureen määrään suhteutettuna alueella on paljon ongelmia joista halutaan eroon. Kunnallistekniikka ei huomioi nyt käyttöastetta, lisäksi vanhaa tekniikkaa pitäisi joka tapauksessa uudistaa. Kadun rakenteet ja kuivatus eivät ole ajan tasalla. Kiinteistöjen kattovedet ohjataan suoraan pois kadulta, kertoo Ylinampa. Samalla pannaan muitakin asioita järjestykseen. Esiintymislava on myös aikansa elänyt, liian pieni, väärässä paikassa ja tarvitsee tapahtumien aikana tuekseen väliaikaisia rakenteita. Esteettömät kulkuyhteydet paikasta toiseen myös liikuntarajoitteisille halutaan panna kuntoon. Valaistus uusitaan niin, että alueesta tulee viihtyisämpi ja turvallisempi. Polkupyörien säilytys Rotuaarin aukiolla loppuu. Kadun pinta on epätasainen ja nuhruinen, se tulee muuttumaan. Rotuaarin maamerkit pallo, esiintymislava ja jäätelökioski säilyvät. Valot päälle. Teholtaan heikko ja vanhentunut katuvalaistus ei palvele tarkoitustaan paikassa, joka on hyvin vilkas. Jouluvalaistus on aiheuttanut monenlaista kitinää muun muassa siksi, että se on väliaikaisena jouduttu rakentamaan joka vuosi uudelleen. Valaistus laitetaan asianmukaiseen kuntoon. Rakennusten julkisivut halutaan valaista valonheittimillä ja valaisinpylväisiin tuodaan lisää pistorasioita yleisötapahtumien sähköjä varten, Ylinampa listaa. Kävellään kuivalla kadulla. Sulanapitojärjestelmä ei ole siis lämmitysjärjestelmä. Se ei ole jatkuvasti päällä, vaan paikkoja sulatellaan tarvittaessa. Se toimii kaukolämmöllä. Katu halutaan pitää sulana ja kuivana ympäri vuoden, koska siitä on etua moneen lähtöön. Lumenauraus, hiekoitus, lumien kasaaminen kadulle ja kuskaaminen kaatopaikalle loppuvat. Jalankulku on turvallisempaa, kun lumi, jää ja loska eivät enää haittaa askeleita. Katukiveykset ja kalusteet eivät enää vaurioidu raskaan aurauskaluston alla. Lisäksi liiketilojen siivous helpottuu, koska hiekoitukseen ei ole enää kadulla tarvetta. Samalla keväinen vaiva, katupöly vähenee. Kiinteistöjen arvo kasvaa. Pallo pyörii. Rotuaarin pallo on saanut kertaalleen jo lähtökäskyn, mutta nykyisten suunnitelmien mukaan se säilyy. Paikka tosin vaihtuu. Uudessa paikassaan se ei estä näkyvyyttä esiintymislavalle. Pallo kunnostetaan ja sille rakennetaan kunnollinen vedenpuhdistuslaitteisto, joka tulee olemaan uuden esiintymislavan kellarissa. Pyöräparkki. Pyörätelineet lähtevät Rotuaarinaukiolta. Pyöräpysäköinnille osoitetaan aivan omat paikkansa lähikaduilta. Tavoitteena esteettömyys. Uusi Rotuaari ottaa huomioon erityisryhmät entistä paremmin. Keskelle katua tulee tumma kontrastiraita näkökyvyltään heikompia varten. Sen avulla osoitetaan esteetön reitti. Kadun korkeus muuttuu niin, että mahdollisimman moniin liiketiloihin pääsee ilman kynnyksiä. Sula ja kuiva katu on ympäri vuoden helpompi ja turvallisempi liikkua, perustelee Ylinampa. Historia. Kävelykatua alettiin testailla Oulussa jo 1967, pätkä oli Kirkkokadulla kaupungintalon ja Saaristonkadun välillä. Kauppiaat eivät vielä tuolloin nähneet tulevaisuuteen ja vastustivat hanketta, joten siitä päätettiin luopua. Hanke nostettiin uudelleen esille 1980-luvulla. Arkkitehtitoimisto Seppo Valjus teki suunnitelmat, nimikilpailu järjestettiin ja hankkeesta tuli totta vaiheittain niin, että 1993 kävely jatkui torille saakka. Rotuaari on oululainen väännös kulttuurikieli ranskan jalkakäytävää tarkoittavasta sanasta. Tänään Rotuaarilla on oma sivunsa Wikipediassa ja joku on nyt nähnyt tulevaisuuteen, jossa kävelypainotteisia alueita on lisätty keskustaan. KUVA Ilpo Okkonen HAVAINNEKUVAT Sito Uusi lava säästää työtä ja kustannuksia Entiseen verrattuna kaikki muuttuu. Ilpo Sulkala, Pro Piknik Festivals, on erityisen tyytyväinen siitä, että Rotuaarin remontti lopulta alkoi. Suunnitelmat ovat loistavat, hieno homma, että tuo surkean näköinen katu laitetaan kuntoon. Sulkalan Rotuaarin varrella olevan toimiston työtä kunnostustyö ei haittaa. Toimistoihin pääsee aina, eikä meteli häiritse, kaupunki on muutenkin täynnä ääniä, tuumaa Sulkala kuunnellessaan kuorma-autojen jyrinää remonttialueelta. Sulkalalla on monen vuosikymmenen kokemus tapahtumien järjestämisestä Oulussa. Olin mukana järjestämässä ensimmäistä konserttiani palkollisena Olen ollut mukana suunnittelemassa Rotuaarin uutta esiintymislavaa. Se ei ei palvele pelkästään esiintyjiä vaan tulee olemaan osa kaupunkitilaa. Entiseen verrattuna kaikki muuttuu, Sulkala iloitsee. Esiintymislavasta tulee suurempi ja rakenteiltaan pysyvä ja sen kellarikerroksiin sijoitetaan muun muassa esiintyjien sosiaalitilat ja varasto. Pysyvät rakenteet helpottavat tapahtumien järjestämistä, sillä joka lähtöön ei tarvitse kasata pakettia aina uudelleen. Samalla vähennetään järjestäjän riskiä, sillä rakenteiden avulla pienennetään kustannuksia pelkästään meidän omissa tapahtumissa noin euroa vuodessa. Tämä vähentää lippujen hintojen nousupaineita pitkällä aikavälillä, vaikkei säästöä siirretäkään heti suoraan hintoihin. Miksi ei? Tulevan kesän lippujen hintoihin tulee väliaikaisia lisäkustannuksia esimerkiksi torille kasattavista tapahtumarakennelmista, kohonneista palkoista ja kohonneista bändikustannuksista, Sulkala pahoittelee. Lippujen hintoja on nostettu viimeksi kaksi vuotta sitten. Uusi esiintymislava rakennetaan pitsimäisestä teräksestä, lasista ja kivestä.

5 8 9 Sisustuksessa on huomioitu pohjoinen luonto ja vaihtuvat vuodenajat mm. Katja Aaltosen seinä- ja Riikka Soinisen maisemamaalauksissa. Punainen kertoo raikkaiden raaka-aineiden väreistä ja samalla se on räiskyvä kontrasti muuhun sisustukseen Peräseinällä Katja Aaltosen koivikko. Ravintolan monet pienet yksityiskohdat tarttuvat kävijän silmään vähitellen. Puistola Ravintolasuunnittelussa historia, asiakas ja arkkitehti kokoavat voimansa Halusimme väreistä raikkaita, kuulaita ja selkeitä, pohjoisen valoa. Arvostamme jugendin kepeää ilmapiiriä. Pelkistetyssä sisustuksessa esiin nousevat hiotut yksityiskohdat ja jännittävät kontrastit, kuvaa Forsman. On onni, että asiakkaalla ja suunnittelijalla oli heti alussa yhtenevä näkemys sopivasta sisustustyylistä. Sen voi pelkistää sanoihin moderni ja eleetön., iloitsee Kotila. Arkkitehtiopiskelijat tekevät ekskursioita ravintolan kellarin WC-tiloihin. Olemassaolevat tilat antavat raamit sille, paljonko hyväksytään vanhaa ja halutaan uutta, peitetäänkö vai paljastetaanko. Oulussa asiakkaat täytyy ansaita. Sari-Helena Forsman KUVAT Ilpo Okkonen Puistolan talo oli valmistuessaan 1912 Oulun modernein liike- ja asuintalo. Arvostavasti, tunteella ja taidolla on katutasoon ja kellariin remontoitu tilat kolmelle ravintolalle. Katutasossa on Deli, joka on salaattiravintola, kahvila ja herkkumyymälä sekä Bistro, joka tarjoaa kotiruokatyyppistä lounasta ja lounaan jälkeen mutkatonta a la carte -ruokaa. Asiakasta tervehtii jo ulko-ovella tuore leivän ja leivonnaisten tuoksu, koska kellarissa on oma leipomo. Kellariholvien suojassa on myös Puistolan lippulaiva Dining. Maanalaisen tilasarjan kruunaa suosituksi kabinetiksi muodostunut elegantti viinikellari. Arkkitehdin ja ravintoloitsijan yhteistyöllä luotiin kokonaisuus, joka kiehtoo silmää ja avautuu vähitellen, käynti käynniltä enemmän. Ravintolassa kunnioitetaan vanhaa Oulua ja kaunista jugendia. Joukkoon on lisätty uutta ja raikasta ilmettä. Kuinka projekti onnistui ja mihin ollaan tyytyväisiä ravintoloitsija Sari-Helena Forsman ja arkkitehti Weikko Kotila? Rakennussuunnittelun tarkoitus on tuoda kauneutta ympäristöön. Tämä sanotaan rakennuslaissakin. Vaikkei sitä aina uskoisi, kun kulkee maailmalla, naureskelee Kotila. Puistolan miljöön kauneuteen ovat tyytyväisiä sekä ravintoloitsija että arkkitehti. Päivi Ahola ja Weikko Kotila Arkkitehtitoimisto Laatiolta vastasivat ravintola- ja sisustussuunnittelusta. Työpari on suunnitellut useita ravintoloita, viimeksi Helsingin Stockmannin tavaratalossa. Vaikka teemme suuria kohteita kuten korttelien kehittämistä, tavarataloja ja kalliotiloja, korjaamme ja rakennamme kaikkea kotien ja kirkkojen välillä. Sisustaminen ja design meillekin se makea leivos arkisen näkkileivän ohessa, toimitusjohtajana nykyisin toimiva Kotila kertoo yrityksen monialaisesta suunnittelutarjonnasta. Hyvä suunnittelu säästää kustannuksia Toiminnot sovitettiin käytettävissä oleviin tiloihin siten, ettei muutostöistä aiheutunut kohtuuttomia kustannuksia. Useita vaihtoehtoja punnittiin, kaavioita tehtiin eri laajuusvaihtoehdoista ja toimintojen sijoituksista, liikkumisen joustavuutta asiakkaiden ja henkilöstön sekä logistiikan näkökulmista arvioitiin, Kotila kuvailee työtä. Juuri suunnitteluvaiheessa voidaan säästää eniten, koska silloin sidotaan 90 % kaikista kustannuksista. Kun suunnitelma on tarkkaan harkittu ja arvioitu, vältytään rakentamisessa turhalta työltä ja monilta ikäviltä yllätyksiltä. Lopputulokseen saadaan lisää estetiikkaa ja se tuntuu kivasti ravintolan fiiliksessä ja viihtyisyydessä, summaa Kotila. Aterianautinto ja onnistunut ravintolamiljöö on asiakkaalle elämys ja henkilöstölle innoittava työympäristö. Ravintoloitsija Sari-Helena Forsman iloitsee veljensä Seppo Ruonalan kanssa siitä, että Puistola antoi mahdollisuuden toteuttaa pitkään kypsyneitä unelmia. Tyytyväisimpiä olemme siihen, että toiminnot ja kulkuyhteydet saatiin sujuviksi. Matalat ja sokkeloiset kellaritilat loivat haasteita talotekniikan sijoittamiselle. Uutta ja vanhaa sovinnossa Forsman istuu ravintola Bistron ikkunapöydässä ja silmäilee hitaasti aamuun heräävää kaupunkia. Jos nyt saisin suunnitella uudelleen, niin tuskin muuttaisin mitään. Bistron paikalla oli alun perin elokuvateatteri Urania. Muistona menneen ajan elokuvaprojektorista riippuu nyt kaupungin erikoisin valaisin. Uranian tuolit on herätetty henkiin uudelleen talon arkistosta löytyneen vanhan luonnoksen pohjalta Bistron pöytien äärelle. Suunnittelussa puntaroitiin jatkuvasti uuden ja vanhan suhdetta; mitä peitetään, mitä paljastetaan, Kotila kuvailee. Erityisesti Urania-salissa kunnioitetaan talon historiaa. Täällä on monia kiinnostavia yksityiskohtia. Aterian jälkeen on miellyttävä hetki tarkastella ympäristöä. Joka käynnillä voi keksiä jotakin uutta, kaikkia juttuja ei näe kerralla, kertoo Forsman. Ruokanautintoa, Isolla kirjaimella Vuodesta 1979 lähtien sisarukset ovat laittaneet Oululaisille sekä tullista tulleille parasta pöytään. Oululaisuus ja pohjoisuus siis paikallisuus ovat toimintamme peruskivet. Pienyrittäjänä on oltava oman tiensä kulkija, tehdä oman näköistä jälkeä, mutta asiakasta herkällä korvalla kuunnellen. Halusimme omistamamme Pannun rinnalle ravintolan, joka olisi erilainen, tarjoaisi asiakkaalle toisenlaisia elämyksiä. Puistolan historiallinen miljöö antaa tähän loistavan mahdollisuuden. Kulttuurikummitus Ella Lagus Kaikissa kunnianarvoisissa vanhoissa taloissa on kummitus. Puistolassa se on vanha neiti Ella Lagus, joka asui pitkään talossa, piti iltamia ja kestitsi vieraita. Älä pelästy, jos kuulet askelia, aterimet vaihtavat paikkaansa tai liian kirkas valo himmenee Ella osallistuu pitojen järjestämiseen, kertoo Sari-Helena Forsman hymyillen. Ravintola on kokonaisteos, elämys, ruokaa kaikille aisteille. Weikko Kotila Aiheesta enemmän:

6 anpa a t u h u P ta 10 Pohjoisen alueen ja ihmisen puolella Arinan toiminta näyttäytyy julkisessa keskustelussa toisinaan erikoisista näkökulmista. Ihmiset saattavat esimerkiksi etsiä epäluuloisesti kulisseista Herra Arinaa, joka kerää voitot päältä toiminnastamme, hymyilee Pasi Ruuskanen, sellaista ei ole, eikä tule. KUVAT Arinan kuva-arkisto Arinan voitot johtajien taskuun? Vihreän kortin omistaja on kuin Arinan osakas, jonka leivälle toiminnan hillot kertyvät. Muita omistajia ei ole. Osuuskauppa huomioi ennen kaikkea ostouskollisuuden, mutta myös omistamisen. Toisin on pörssiyhtiössä, jonka tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman suuret voitot osakkailleen. Osuuskauppa tuottaa palveluja ja taloudellista hyötyä jäsenilleen. Ei ole olemassa pomoporrasta tai osakesalkkua, joka käärii toiminnan voitot. Samalla Arina pelaa pohjoisen puolustajana ja on tehnyt sitä koko 94-vuotisen historiansa ajan. Toimintaperiaate on täysin erilainen, kuin yhtiöillä, joiden omistajat ovat esimerkiksi ulkomailla, käärivät taloudellisen hyödyn toiminnasta tai lopulta siirtävät koko toiminnan merten taakse. Arina on ja pysyy alueella, se tuo hyvinvointia pohjoisen asukkaille, Ruuskanen summaa. Onko Arina liian suuri? Juttu- ja tuttutupien kriitikot olettavat, että Arina hallitsee kauppaa Oulun alueella. Olemme edelleen Pohjois-Suomessa haastajan asemassa, emme suurin. Koska Arinan omistajia on enemmistö kotitalouksista, pyrimme kehittämään heille palveluja niin ruokakaupassa kuin muillakin toimialoilla. Olemme eri kehitysvaiheessa kuin monet osuuskau- pat Suomessa. Aktiivisuudesta voi saada helposti kuvan, että Arina jyrää, vaikka toimimme perustehtävämme mukaisesti, omistajien yhteiseksi hyväksi. Asemakaavoitusta kaupunkilaisten eduksi Arina saatetaan esittää peikkona, joka määrää Oulun alueella kaikesta ja syöttää poliitikot ja virkamiehet voitelurahoilla turvoksiin, saa parhaat kauppapaikat ja pakottaa kaavoituksen omaan muottiinsa. Oulu on ikävän tasapuolinen kaavoittaja, naurahtaa asemakaavapäällikkö Matti Karhula. Kaavoitus etenee niin, että kaupungilla on tontti tiettyä käyttötarkoitusta varten. Se pannaan julkiseen hakuun ja sen jälkeen valitaan tontille ostaja tai vuokralainen. Valintakriteereissä korostuvat liiketoiminnan uskottavuus, kumppanin luotettavuus ja investointikyky. Lisäksi halutaan konsepti, joka tukee ja täydentää jo olemassa olevaa palvelutarjontaa. Karhulalle on tärkeää, että kaupunki edistää elinkeinoelämää alueellaan, ei haittaa sitä. Täytyy muistaa, että kauppapaikoista vain osa ostetaan tai vuokrataan Osuuskaupan voitot eivät valu merten taakse, vaan jäävät tälle alueelle. kaupungeilta ja kunnilta, osa suoraan muilta tontinomistajilta, jatkaa Ruuskanen. Kilpailu on kuluttajan etu Investoinnit kauppapaikkoihin lisäävät kilpailua. Avoin kaavoitus tarjoaa kaikille tasapuoliset lähtökohdat. Ruuskanen näkee, että riittävä kilpailu on kuluttajan etu ja sitä pitää myös olla. Kilpailu pitää toiminnan virkeänä, hinnat kohtuullisina ja kuluttajat tyytyväisinä. Arinan vahvuus on investointikyvyssä. Ajatellaan vaikka tarjolla olevia kauppa- tai huoltoasemapaikkoja. Arina voi investoida kymmeniä miljoonia vuodessa, analysoi Ruuskanen. Vastaavaa investointikykyä ei välttämättä ole kaikilla. Erot eivät silloin johdu suhdetoiminnasta, vaan resursseista. Jokainen toimija miettii osaltaan, minkä suuruisia riskejä pystyy ottamaan. Arina tuntee toimialueensa Pohjois-Suomen hyvin, mikä pienentää investointiriskiä. Pitääkö aina investoida? Arina on investoinut 2000-luvulla satoja miljoonia palveluihin ja laajentunut Pohjois-Suomessa kymmenien kuntien toimialueella. Investointeja on tehty eniten sinne, missä on eniten Arinan omistajia. Arina on avannut ruokakaupan tai polttonestejakeluaseman moneen pohjoiseen kuntaan, joista ne 80-luvun vaikeina aikoina lopetettiin. Se on myös kehittänyt voimakkaasti ruokakaupan lähipalveluja asutuskeskuksissa. Kriitikot epäilevät investointien tarpeellisuutta ja niiden vaikutusta mm. ruoan hintaan. Investoinneilla tuotamme tarpeellisia ja kaivattuja palveluja omistajille. Kasvumme, investointikykymme ja toimintaperiaatteemme ja -tapamme mahdollistavat samanaikaisesti järkevät, pysyvästi edulliset hinnat ruokakaupoista, laskee Ruuskanen. Haja-asutus ja toimintaperiaate vaikuttavat hintoihin Suomen maantiede vaikuttaa hintoihin kaupan hyllyillä. Meitä on reilut 5 miljoonaa ihmistä pitkin Suomea, etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetusmatkat välillä talvisen hankalia. Tämä tuo haasteita hinnoittelulle. Kuitenkin osuuskaupan toimintaperiaatteeseen kuuluu, ja on kuulunut alusta lähtien asiakkaan edusta huolehtiminen. Edulliset hinnat ovat asiakkaiden ja Arinan yhteinen etu, tuotantoketjussa osuuskauppa on lähellä asiakasta ja samalla omistajaa. Toisin on pörssiyhtiössä, joka miettii, miten asiakkaasta saadaan paras hyöty sijoittajille. Ruuskanen harmittelee sitä, että hintavertailu on tavalliselle asiakkaalle hankalaa, koska kattavaa vertailutietoa ei ole saatavilla. Esimerkiksi ruoan hintavertailut rajoittuvat usein muutamiin kymmeniin tuotteisiin, mikä ei anna todellista kuvaa kaupan yleisestä hintatasosta. Pasi Ruuskanen, viestintäpäällikkö, osuuskauppa Arina, yksi Arinan omistajasta. Oulus 11 Yhteishenki loi pohjaa osuustoiminnalle Osuustoiminta kulkeutui Suomeen Euroopasta 1800-luvun lopulla. Suomen osuustoiminnan isä, taloustieteilijä Hannes Gebhard, puhui ja kirjoitti yritysmuodon puolesta. Esikuvana pidettiin Ruotsia. Suomalaiseen yhteiskuntaan vanhastaan kuulunut talkoo- ja yhteishenki loivat toimivan pohjan osuusliikkeelle. Osuustoiminnan puolestapuhujat korostivat sen roolia kansan aineellisen ja henkisen tilan kohottajana. Kotien lasten kasvatukseen ja taloudenpitoon jaettiin ohjeita ja naiset valistivat erityisen ahkerasti naisia. Osuustoiminnan ideologit näkivät ihmisen järkevänä kuluttajana, joka määrätietoisella opastuksella pystyy itse parantamaan elämäänsä. Demokratian ja tasa-arvon ihanteita vaalittiin käytännön työssä. Osuuskunnat ryhmittyivät 1900-luvun alkupuolella poliittisen jakautumisen myötä, sekä oikealla että vasemmalla uskottiin kuitenkin yhteistyön ja voittojen jakamisen voimaan. Osuustoiminnalla on sittemmin kohennettu sekä viljelijöiden että työväestön elämän laatua ja suomalaisten alueellista elintasoa. Osuuskauppa Arina perustettiin Oulujokilaaksossa 1917 vastavetona yksityisten kauppiaiden korkeille hinnoille. Arina syntyi I maailmansodan loppumelskeissä, ruokapulan ja levottomuuksien vaivaamaan itsenäistymisensä kynnyksellä seisovaan maahan. Otto Karhi, nuoriso- ja maamiesseuratoiminnan sekä osuusliikkeen moniottelija, oli perustamassa kahta osuuskuntaa, toimi pitkään Oulun Osuuskaupan toimitusjohtajana ja kierteli maakunnassa auttaen väestöä perustamaan omia osuuskuntia. Tänä päivänä valtaosa kotitalouksista on jonkun osuusliikkeen jäseniä ja Otto Karhin muisto elää puistona. Osuuskauppa Arina perustettiin Oulujokivarressa 1917 toimii nykyisin Pohjois-Suomessa 37 kunnan alueella Arinan omistavat yli asiakasta 2000-luvulla investoinut uusiin palveluihin yli 300 miljoonaa euroa viime vuoden investoinnit lähes 50 miljoonaa työllistää yli pohjoissuomalaista uusia työpaikkoja vuonna 2010 lähes 250 Osuuskauppa palkitsee omistajat ostouskollisuudesta. Madekosken myymälä vuonna 1917

7 12 -ilmoitusliite 1/2011 Pelataanko kaupan neliöillä upporikasta ja rutiköyhää? Kauppa ei elä pelkistä neliöistä ja lisäpinta-aloista. Ostovoima ja sen kehitys ratkaisevat. Siksi on tarkkaan harkittava, mihin ja miten paljon Oulun alueelle rakennetaan uutta kaupan liiketilaa. Oulun yliopiston professori ja taloustieteellisen tiedekunnan dekaani Kimmo Alajoutsijärvi on seurannut huolestuneena keskustelua keskustan ja peltomarkettien kaupan ympärillä. Kimmo Alajoutsijärvi, Oulun yliopiston professori ja taloustieteellisen tiedekunnan dekaani. Oulun talousalueella ihmistä. Kaupan neliöitä kaupungissa m 2. Lisäneliöitä suunnitteilla esim. Ritaharjuun, ydinkeskustaan, Kiiminkiin, Kaakkuriin, ja Kempeleeseen ainakin m 2. Päivittäistavaroilla rajatut markkinat Päivittäistavarakaupan erityispiirteenä on, että potentiaaliset ostajat ovat suhteellisen pienellä alueella. Markkinat ovat hyvin paikalliset, ja ostovoima määräytyy nuppiluvun ja tulotason pohjalta. Toivon, että poliitikot ymmärtäisivät tämän bisneksen logiikan. Ostovoima ei lisäänny kasvattamalla liiketilojen neliöitä, painottaa Alajoutsijärvi. Jos liiketiloja rakennetaan lisää, sillä saadaan nykyistä ostovoimaa jalkautettua useampaan osoitteeseen, mutta uutta rahaa ei asiakkaille eikä kaupalle synny mistään yhtään enempää. Kilpailu kovenee, pudotuspeli pahenee. Toivottavasti emme ajaudu tilaan, jossa alueella on aivan liian suuri liikekiinteistökanta, Alajoutsijärvi murehtii. Laskennallinen ostovoima euroa/ henkilö/vuosi. Laskennallinen ostovoima pieni Konsulttitoimistot käyttävät kaavaa, jolla saadaan laskettua keskimääräinen päivittäistavarakaupan ostovoima. Kun käytettävissä olevista tuloista vähennetään pakolliset menot, jää muuhun kulutukseen vuodessa noin euroa/asukas. Perhekohtaiset erot ostovoimassa voivat olla merkittäviä. Ostovoima Oulun alueella lisääntyy kahdella tavalla. Joko niin, että tänne saadaan muuttamaan tarpeeksi hyvätuloisia uusia asukkaita tai niin, että nykyisten asukkaiden käytössä oleva rahan määrä lisääntyy. Kumpaankaan vaihtoehtoon en oikein jaksa uskoa, en asukasmäärän merkittävään kasvuun enkä viimeisen viidentoista vuoden suotuisan talouskasvun jatkumiseen. Oulun alueen erityisongelmat Kauppiaan kannalta näillä kunnailla on omat hankaluutensa. Oulu kaavoitettiin suuremmalle asukasmäärälle. Pusikko-lähiöpusikko-rakenteella palvelut ovat pakostakin hajallaan ja keskusta pieni. Lisäksi Oulun potentiaalinen talousalue on puolipallo tai sirppi, koska toisella puolella on meri. Tilanne on aivan toinen esimerkiksi Jyväskylässä tai Tampereella, jossa asukkaita riittää joka ilmansuuntaan keskustan lähellä. Näistä vaivoista koituu kaupalle täällä suuria murheita. Keskustan kehitys auttaa koko aluetta Alajoutsijärvi näkee ydinkeskustan kehittämisen välttämättömänä koko alueen talouden kannalta. Nyt se on nuhjuinen ja ankea varsinkin alkutalvesta, kun on pimeää ja kylmää. Katetut kadut ja sulat tiet voisivat tuoda ytimeen eloisaa menoa ympäri vuoden. Yksittäiselle kauppaketjulle satsaaminen keskustaan ei ole mikään kultakaivos. Siitä huolimatta professori neuvoo kaupunkia rohkaisemaan yrittäjiä keskustan suuntaan. Peltomarketit ovat lyhyen aikavälin helppo ratkaisu. Yritykselle paljon vaikeampi liikkeenjohdollinen haaste on ottaa vastuuta keskustan kehittämisestä. Yrittäjän kannalta toimijoita on paljon, parkkiongelmat konkreettisia, kaavoitusprosessit voivat viedä vuosia. Kauppoja pitäisi kannustaa jotenkin tekemään investointeja, jotka vievät aluetta eteenpäin. Jänkämarkettien bisnesmalli murenee? Talousasioiden kanssa työkseen askaroiva professori arvelee, että tulevaisuudessa jänkien erikoistavarakauppahallit tyhjenevät, sillä nettikauppa tarjoaa parempia, monipuolisempia ja lähempänä kuluttajaa olevia palveluja. Kauaksi rakennetuille halleille kohta ei kukaan keksi mitään käyttöä. Mitä niille sitten tapahtuu? Jokaiseen ei voi rakentaa mikroautoratoja. Onkohan ne tarpeeksi korkeita tennikseen? KUVAT istockphoto