Varjakan asemakaavan maisemaselvitys. Helmikuu 2014 Oulun kaupunki Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut

Transkriptio

1 Varjakan asemakaavan maisemaselvitys Helmikuu 2014 Oulun kaupunki Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut

2

3 Sisällysluettelo Johdanto 2 Aluekuvaus 3 Kaavoitustilanne 4 Maisemarakenne 5 Topografia 7 Ilmasto 8 Maaperä 9 Vesiolot 11 Kasvillisuus 13 Kulttuurimaiseman muutos 19 Maisemakuva 27 Käyttäjän maisema 30 Maankäytön suositukset 33 Lähteet 48 LIITE 1 Kulttuuriympäristön inventointikartta Johdanto Varjakan asemakaavan maisemaselvitys on laadittu kesällä 2013 ja kevättalvella Selvityksen on tehnyt Oulun kaupungin Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluille mai sema-arkkitehti yo. Laura Suomi. Selvitys on laadittu Varjakan alueen asemakaavoituksen perusselvityk seksi sekä alueen hoidon ja käytön suunnittelun tu eksi. Työtä on ohjannut maisema-arkkitehti Mirjam Larinkari (Katu- ja viherpalvelut). Lisäksi selvityksen laatimista ovat ohjanneet kaavoitusarkkitehti Touko Linjama ja projektipäällikkö Ari Saine (Asemakaavoitus), rakennuttajainsinööri Pekka Paavola (Oulun Tilakeskus) sekä rakennustutkija Teija Ylimartimo ja tutkija-arkeologi Mika Sarkkinen (Pohjois-Pohjanmaan museo). Varjakasta on tehty lukuisia selvityksiä koskien luontoa ja kulttuurihistoriaa. Kulttuuriympäristön lähtötietoina käytettiin kokoelmateosta: Varjakan historia, johon on koottu useita Varjakkaa käsitteleviä lehtijuttuja sanomalehdistä vuosikymmenten varrelta. Tästä kokoelmasta käytetään lyhennettä: VH. Varjakan pohjakartan tarkistaminen oli meneillään kesällä 2013, joten tässä työssä käytetty pohjakartta poikkeaa uudistetusta kartasta. Työn tukena käytettiin peruskarttaa, ilmakuvia sekä alueelta tehtyä suunnistuskarttaa luvuilta. Historiallisia karttoja asemoitiin vertailua varten poh jakartan päälle. Kesällä 2013 tehtiin useita maastokäynte jä, joilla muun muassa kartoitettiin Varjakan saaren puustoa ( ) ja saaren rakennettujen jäänteiden nykytilaa ( ) suhteessa aiempaan inventointiin vuonna 1989 (LIITE 1). 2

4 Aluekuvaus Tölskän nokka, Kilpukkakasarmi Asuinrakennus ja ulkokäymälä Ruokala ja Oulun osuuskauppa, palanut -26, edustalla markkinapaikka Rimapinoja Tukkivarasto Aitta (10) Sauna Talli Kasvimaa Asuinrakennus, piharakenne Talousrakennus, Leivintupa (?) Asuinrakennus Sauna, ollut myös kanala Asuinrakennus Mylly 5. Tukkisuma Voimala Pasanki Saha Paloasema Lautatarha Konttori ja talousrakennus Rakennuksen kivijalka Asuinrakennus (Vanhin), Vieressä palanut asuinrakennus Asuinrakennuksia, 5 rivissä Rivin 6. rakennus itään päin on purettu. Hevostalli ja puuseppien malliverstas Laituri Miilunpolttoalue Sauna, käytössä Varastorakennuksia, 7 rivissä Rautatie Petsamon möljästä Pyydyskariin. Uusi tienlinjaus (1922) Pesulan kivijalka Varastorakennus Saaren Kartanon paikka Sauna ja kota Katos ja esiintymislava Kartanon päärakennus Asuinrakennus Asuinrakennus Mökkejä Vuokramökkejä Finnin- ja Kukonkadun asuntojen kivijalat betonisine ulkorakennuksen jäänteineen Akionsaareen johtava tie (60-l) Entinen pelto Vanhan Varjakan tien linjaus näkyy kartassa 24 Varjakan selvitysalueen aluerajaus. 1. vanha paloasema, 2.Tölskännokka, 3. sahan rauniot, 4.Konttori, 5.Petsamon möljä 6. Akion saari, 7. Akionlahti (Natura 2000),8.Varjakan kartano, 9. vanha Varjakantie, 10.Varjakan mänty (MML,2008) Sahanaikaisia rakennuksia ja jäänteitä on nähtävissä koko Varjakan alueella. (LIITE 1) Varjakka sijaitsee linnuntietä n. 10 km lounaaseen Oulun keskustasta. Kempeleenlahden kiertävä ajoyhteys on pituudeltaan kaksinkertainen. Varjakka muodostuu kahdesta osasta: Varjakan niemestä ja Varjakan saaresta. Alueen historia, monimuotoinen luonto ja virkistyskäytön mahdollisuudet tekevät siitä kiinnostavan vapaa-ajan alueen. Varjakan (selvitysalueen) vieressä oleva Akionlahti kuuluu Natura 2000 verkostoon linnuston ja geomorfologiansa vuoksi. Akionlahti on seudulla suhteellisen harvinainen umpeen kuroutuva merenlahti. Kuroutumisen eri vaiheet on nähtävillä historiallisissa kartoissa noin 150 vuoden ajalta. Varjakan kukoitus liittyy varhaiseen teollisuuteen, eli saarisahojen aikaan. Tuo aika sijoittuu Varjakassa 1900-luvun kolmeen ensimmäiseen vuosikymmeneen. Varjakan saarisahayhdyskunta kuuluu Valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin (RKY, 2009). Karttaote vanhasta kartasta. Varjakka sana viittaa varjaageihin eli viikinkeihin. Varjakka sijaitsee vanhan viikinkien kulkureitin varrella. Oulujokea pitkin pääsi Vienanmerelle. Selvitysalueelta ei ole tehty esinelöytöjä, jotka vahvistaisivat juuri Varjakan olleen tärkeän tukikohdan. ( de Wit, n luku) 3

5 OSAYLEISKAAVAMERKINNÄT JA -MÄÄRÄYKSET Kaavoitustilanne Erillispientalojen alue. Retkeily- ja ulkoilualue. Alueelle voidaan rakentaa ulkoilua ja retkeilyä palvelevia polkuja ja varusteita. Vaikutukset viitasammakolle on arvioitava. Kulttuurihistoriallisesti arvokas retkeily- ja ulkoilualue. Alueelle voidaan rakentaa ulkoilua ja retkeilyä palvelevia polkuja ja varusteita. Alueella olevat jäänteet rakennuskulttuurista tulee ottaa huomioon virkistys- ja retkeilyreittien ja -rakenteiden suunnittelussa. Hävinneiden rakennusten ja rakenteiden korvaaminen uusilla on mahdollista erikseen osoitetuille paikoille. Vaikutukset viitasammakolle on arvioitava. Loma- ja matkailualue. Alueen rakentaminen edellyttää asemakaavaa. Rakennettaessa tulva-alueelle asemakaavassa tulee tutkia miten rakennukset rakennetaan vaadittuun korkeusasemaan ympäristöön sopivalla tavalla. Loma- ja matkailualue, jolla ympäristö säilytetään. Alueella olevat rakennukset on korjattava niiden kulttuurihistorialliset arvot säilyttäen. Alueella tehtävistä korjaus- ja muutostoimenpiteistä tulee pyytää museoviranomaisen lausunto Matkailua palvelevien rakennusten alue. Merkinnällä on osoitettu Varjakan sataman ympärille kehitettävän Varjakan toimintakeskuksen alueet. Alueelle sijoittuvat matkailun ja virkistyksen ydintoiminnot, mahdolliset hotellit, ravintolat ja muut palvelut. Alueen rakentaminen edellyttää asemakaavaa. Alueet ovat suurelta osin tulva-alueella. Asemakaavassa tulee tutkia miten rakennukset rakennetaan vaadittuun korkeusasemaan ympäristöön sopivalla tavalla. Venesatama. Ennen alueella tehtäviä vesirakennustöitä on oltava yhteydessä museoviranomaisiin vedenalaisinventoinnin tarpeen arvioimiseksi. Luonnonsuojelualue. Luonnonsuojelulain nojalla perustettu luonnonsuojelualue. Alueella noudatetaan rauhoitussäännöksiä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue Varjakansaaren merenrantaniitty on luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelun mukainen kohde. Aluetta ei saa muuttaa niin, että merenrantaniityn ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Rakennusuojelualue. Alueen käyttötarkoituksen tulee edistää alueen rakennustaiteellisten, kulttuurihistoriallisten tai ympäristöllisten arvojen säilymistä. Alueelle ei saa sijoittaa ympäristöhaittoja aiheuttavia toimintoja. Alueella olevat rakennukset on korjattava niiden kulttuurihistorialliset arvot säilyttäen. Alueella tehtävistä korjaus- ja muutostoimenpiteistä tulee pyytää museoviranomaisen lausunto Vesialue. 3 m kaava-alueen rajan ulkopuolella oleva viiva. Korttelin, korttelinosan ja alueen raja. Osa-alueen raja. Ohjeellinen rakennuspaikan raja. Rakennusala. Ohjeellinen rakennusala. Alueelle voidaan rakentaa kelluvia loma-asuntoja. Rakentaminen edellyttää asemakaavaa. Rakennusala, jolle saa rakentaa saunarakennuksen. Ohjeellinen alueen osa, jota voidaan käyttää venevalkamana. Ennen alueella tehtäviä vesirakennustöitä on oltava yhteydessä museoviranomaisiin vedenalaisinventoinnin tarpeen arvioimiseksi. Likimääräinen aiemman rakennuksen tai rakenteen paikka. Numero merkinnän yhteydessä viittaa osayleiskaavan selostuksessa olevaan luetteloon. Osayleiskaava-alueella olevat rakennusten ja rakenteiden rauniot tulee säilyttää muistomerkkeinä alueen sahakulttuurista. Hävinneiden rakennusten paikkoja ei ole tarkasti pystytty määrittämään, joten niiden sijainti on selvitettävä aina kun suunnitellaan toimenpiteitä kohteen lähellä. Hävinneiden rakennusten ja rakenteiden paikalle voidaan rakentaa uudisrakennuksia tai -rakenteita joko ennallistavina tai muutoin entisen rakennuksen mittasuhteita noudattaen. Rakennustyön yhteydessä purettavat rakenteet on ennen purkutyötä mitattava ja dokumentoitava. Kaikista raunioita koskevista toimenpiteistä tulee pyytää museoviranomaisen lausunto. Luonnonsuojelualueen osa, jota voidaan käyttää pysäköinti- ja satamakenttäalueena. Alueella tehtävien toimenpiteiden vaikutuksista viereiseen Natura-alueeseen ja erityisesti siellä olevaan Upossarpioesiintymään tulee tehdä arvio suunnitelmien yhteydessä. Toimenpiteistä tulee lisäksi pyytää Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto. Katu. Mahdollinen katuyhteys Ennen vesialueella tehtäviä rakennustöitä on oltava yhteydessä museoviranomaisiin vedenalaisinventoinnin tarpeen arvioimiseksi. Kevyen liikenteen yhteystarve Väylän sijainti ratkaistaan tarkemmassa suunnittelussa. Kevyen liikenteen yhteyden Hailuodontielle tulee olla toteutettuna alueen käyttöönottovaiheessa. Ohjeellinen ulkoilureitti. Veneväylä. Uimaranta. hw kr m sl-u sl-u nat Valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön (RKY) rajaus Tulva-alue. Korkeus, jolle merivesi saattaa nousta keskimäärin kerran seuraavien 200 vuoden aikana on 1,82 m (N60) Kartalla oleva viiva kuvaa yleiskaavatarkkuudella tätä korkeustasoa. Lentoliikenteen estevapaa vyöhyke / rakennusten ja rakennelmien korkeusrajoitus, liukuva korkeusraja. Vyöhykkeellä on rakennusten ja rakennelmien suurin sallittu korkeus lukujen ilmoittamien metrimäärien välillä meren pinnasta korkeusjärjestelmässä N60. Enimmäiskorkeus kasvaa lineaarisesti lentoaseman puoleiselta edelliseltä korkeusrajalta merkinnän osoittamalle rajalle. Uhanalaisten kasvien esiintymät. Yleiskaavaan on merkitty tiedossa olevat uhanalaisten kasvien esiintymisalueet. Yleiskaavassa suojelumerkinnällä merkittyjen alueiden sisällä olevia esiintymiä ei ole kuitenkaan erikseen merkitty. Uhanalaisten kasvien esiintymisalueet ovat tiedossa verrattain karkeilla sijaintitiedoilla, mistä syystä merkintään sisältyy määräys, joka velvoittaa ottamaan selville vaikutukset esiintymään myös merkinnän lähialueella toimittaessa. Varjakan mänty. Paikallisesti merkittävä suurikokoinen mänty. Suojeltava alue. Natura-alueen rajaus. Akionlahden Natura alue on osoitettu yleiskaavassa valtioneuvoston päätöksen rajauksen mukaisena. YLEISKAAVAMÄÄRÄYKSET: 1. Rakentamisen Oulunsalossa tulee perustua huolelliseen suunnitteluun. Kaikessa rakentamisessa tulee olla päämääränä pitkäaikaiset, kestävät ja luontoa säästävät ratkaisut. Oulunsaloa tulee hoitaa huolellisesti, jotta se on jatkuvasti viihtyisä niin nykyisille asukkaille kuin tulevillekin sukupolville. 2. Koko kaava-alue on suunnittelutarvealuetta. 3. Tulvavahingoille alttiiden rakennusosien tulee olla vähintään korkeudella +2,35m (N60) 4. Maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maisematyölupaa (toimenpiderajoitus MRL 43.2 ) O U L U N S A L O VARJAKAN OSAYLEISKAAVA 1: Tarkistettu Oulun kaupunginhallitus Oulun kaupunginvaltuusto Lainvoimaisuus Timo Takala, arkkitehti SAFA A R K K I T E H T I T O I M I S T O T I M O T A K A L A K Y Varjakan osayleiskaavan kartta, Maakuntakaava Pohjois-Pohjanmaan voimassa oleva maakuntakaava on vuodelta Varjakkaan on siinä osoitettu venesatama ja veneväylä, Natura-verkostoon kuuluva suojelualue, virkistys- ja matkailukohde, rannan suuntainen viheryhteystarve sekä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tärkeä alue. Maakuntakaavan uudistaminen on aloitettu vaiheittain syksyllä Ensimmäisessä valmistuneessa vaihekaavan osassa ei ole Varjakkaa koskevia uusia kaavamääräyksiä. (Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliitto, 2014) Yleiskaava Oulun seudun yleiskaava (2007) on laadittu useiden kuntien alueelle, mukaan lukien silloisen Oulunsalon kunnan. Seudun yleiskaavassa Varjakkaan on osoitettu mm. virkistysaluetta, maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (Varjakan saari) sekä uutta pientalovaltaista asuinaluetta (Varjakan niemi). (Oulun seudun yleiskaava, 2007) Osayleiskaava Varjakan osayleiskaava tuli lainvoimaiseksi Osayleiskaavassa on osoitettu uutta vapaa-ajan asumista Varjakan saaren kaakkoisosaan ja mantereelle Varjakantien varteen. Venesataman laajentamiselle on varattu tilaa. Kaava mahdollistaa sillan toteuttamisen saareen. Saaren viheralueet on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi retkeily- ja ulkoilualueiksi.(varjakan osayleiskaava, 2010) Asemakaava Tämä työ tarkentaa selvitysaluetta meneillään olevan asemakaavatyön vaatimalle tasolle. 4

6 Maisemarakenne Pohjois-Pohjanmaa maisemarakenteen rungon muodostavat selvärajaiset jokilaaksot ja näiden väliset vedenjakajaselänteet. Maankohoamisrannikolle ovat ominaisia erilaiset rantamuodostumat. Asutus on sijoittunut vanhan kulkuväylän eli vesistön varteen. Pienikin kumpare on tyypillinen asutuksen sijoituspaikka alavilla aukeilla. Kaupungit ovat syntyneet suistoalueille. (Rautamäki, 1983) Varjakka muodostuu pääosin selänteistä. Pohjamoreenista muodostuneet drumliini-selänteet ovat kaakkois-luoteissuuntaisia. Varjakassa selänteiden kainaloissa on rantaan päin aukeavia laaksopainanteita, joissa on ollut pienialaisia peltoja. Asutus on sijoittunut rinnevyöhykkeelle avoimen laaksopainanteen viereen tyypillisimmin 4-5 m nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Kartano, paloasema ja konttori sijaitsevat selvitysalueen hierarkisissa pisteissä. Maisemarakenteellisessa solmukohdassa sijaitsevat salmi, satama ja Akion saareen johtava silta. Salmi halkaisee luoteis-kaakkoissuuntaisten selänteiden ketjun. Maankohoaminen Maankohoamisen vuotuinen vauhti on n. 8,0 mm vuodessa. Maankohoaminen näkyy kuivalle maalle jääneistä rantamuodostumista, joita on säilynyt Varjakan saaren ja mantereen luonnontilaisimmissa -osissa. (Kemiläinen et al. 1988) Myös rantakasvillisuuden vyöhykkeisyys on maankohoamisen seurausta, Järviruo on ja muun rantakasvillisuuden peittämät rannat voimistavat maankohoamisen vaikutusta. Suojaavan saariston puuttuminen on altistanut merestä kohoavan Varjakan rantavoimille. Mannerrannan tuntumassa saaret kuroutuvat kinni toisiinsa ja lopulta mantereeseen. Varjakka, Simppukari ja selvitysalueen ulkopuolelle jäävä Pyydyskari ovat olleet erillisiä saaria, kunnes maankohoaminen on liittänyt ne yhteen. Varjakan manner on ollut myös saari (VH: Finskt museum LXVIII, 1961; Hiltunen, 1987). Ihmisen toiminta Varjakkaa on muokattu. Saarta on kasvatettu täytöin sahan vuoksi. Sahanaikaisista täyttöalueista ei ole tarkkoja tutkimuksia käytössä, joissa saaren historialliset vaiheet olisi otettu huomioon. Mantereella on rakennettu täytöin satamaa sekä läjitetty sataman kulmille ruoppausmassaa täyttömäeksi. Maisemarakenne Meri Selänteen lakialue Selänne Rantamuodostumat Laaksopainanne Rantavyöhyke Laaksoontuva lahti Täyttömaa (suuntaa-antava) Maisemarakenteen solmukohta Hierarkinen piste Varjakan mantereen länsiranta on kasvanut umpeen. Niemi ei enää rajaudu Akionlahteen vaan laajaan soistuneeseen ruovikkoon, joka kasvaa kuroutuneen Akionlahden suulla. Varjakan saaren pohjois- ja lounaisrannan lahdet ovat umpeenkasvamassa. 5

7 100 m

8 Akionlahti Varjakka Topografia Maastonmuodot ovat muualla Oulunsa lossa loivempia kuin Varjakassa. Varjakan drumliinit erottuvat muuta ympäristöä jyrkempänä. Varjakan selvitysalueen korkeudet vaihtelevat 0-9,6 metrin välillä. Varjakan saaren korkein kohta on 6,7 metrin korkeudella. Niemen koillisranta on jyrkkää ja siellä sijaitsevat korkeimmat korkeusasemat. Olemassa olevat asuinrakennukset sekä asuinrakennusten jäänteet sijoittuvat 4-5 metriä merenpinnan korkeudelle selvitysalueella. Nykyinen laskennallinen tulvaraja 2.22 m mpy (N2000) määrää rakentamisen 2,75 m mpy (N2000) yläpuolelle. (Varjakan osayleiskaava, 2010) Merenpinnan korkeus vaihtelee useamman metrin Oulun seudun rannoilla. Matalanveden aikaan näkyviin tulee hiekkasärkkiä. Kuva pienvenesataman länsipuolelta. Ihmisen toiminta on muokannut korkeussuhteita. Pienvenesatama, sataman ruoppausmassan läjitysalue, Akionsaareen johtava pengertie ja silta, Varjakan sahanaikaiset täyttömaat ja maanmuokkaus näkyvät maastonmuodoissa. Varjakan selvitysalueen korkein kohta nousee 9.6 metrin korkeuteen. Topografia Meri 0-1 m mpy 1-2 m mpy 2-3 m mpy 3-4 m mpy 4-5 m mpy 5-6 m mpy 6-7 m mpy 7-8 m mpy 8-9 m mpy yli 9 m mpy 7

9 Ilmasto MS MS Scale: Scale: Map Extent: , , , Map Extent: , , , Oulun rannikkoseutu kuuluu keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Rannikkoseutu on sisämaata aurinkoisempaa ja leudompaa. Talvet ovat sisämaata vähälumisempia, kun mereltä kosteutta keränneet pilvet kulkevat alavan rannikkoseudun yli sisämaahan. Vuotuinen sademäärä on mm vuodessa. (Oulun seudun ympäristön tila, 2009) Terminen kasvukausi alkaa toukokuun alkupuolella ja kestää vrk lokakuun alkupuolelle. Vuoden keskilämpötila on kahdesta kolmeen plusastetta. Pysyvä lumipeite kestää marraskuun lopulta huhtikuun lopulle ja on paksuimmillaan cm. Meri jäätyy Oulun edustalla puolessa välissä marraskuuta ja jäät lähtevät toukokuun 5. päivään mennessä. (Itämeriportaali, 30-vuotistilasto; Oulun seudun ympäristön tila, 2009) Varjakan tuulisuustiedot kuukausittain. Varjakan selvitysalue on merkitty keskelle karttaa punaisella.(tuuliatlas, 2013) Tuulen nopeuden suuruudet [m/s] < 4 4-4,5 4, ,5 5, ,5 6, ,5 7, ,5 8, ,5 9, ,5 10, ,5 11, , ,5 >13,5 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Sademäärät Oulunsalon lentoasemalla. Sademäärät vaihtelevat 370 ja 635 mm välillä vuodessa. (Oulun seudun ympäristön tila 2009, Ilmatieteen laitos) Heinäkuu Tuulisuus Vallitseva tuulen suunta on kaakkoistuuli. Tuulisinta on marraskuusta helmikuulle (Tuuliatlas, 2013). Keväällä ja kesällä vallitsevat lännen ja luoteenpuoleiset tuulet, mikä johtuu maa-merituuli-ilmiöstä. (Oulun seudun ympäristön tila, 2009) Varjakan salmi voimistaa itä- ja luoteistuulta. Saaren etelärannat ovat suojaisia, esimerkiksi Varjakan saaren ja Pyydyskarin välinen lahti. Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Tuulen suunnat Oulun kauppatorilla vuosina (Oulun seudun ympäristöntila 2009; Ilmatieteen laitos) Joulukuu 8

10 Maaperä Varjakka sijaitsee Muhoksen muodostuman alueella, jolle on tyypillistä paksut hiekka- ja savikerrostumat vajonneen kallioperän päällä. Varjakan maaperä muodostuu pohjamoreenista ja hieta-, hiekka-, ja hiesumaista. Tarkastelualueelle ominaisia ovat mannerjään pohjamoreenista muovaamat drumliinit. Varjakan niemi muodostuu yhdestä drumliinista. Pyydyskari ja Varjakan saari muodostuvat kumpikin kahdesta perättäisestä drumliinista. (Kemiläinen, geomorfologinen kartta, 1988) Rantamuodostumia Varjakan geomorfologista historiaa voi lukea vanhoista rantamuodostumista. Varjakan saaren pohjois- ja itäosista löytyy yhä 0,5-1 m korkuisia rantatörmiä Varjakan niemen sisäosissa on lähes kilometrin mittainen luoteis-kaakkoissuuntainen rantavallimuodostuma hiekkaa ja soraa. Varjakan saaressa on Ympäristöraportin ja historiallisten karttojen mukaan arvioitu säilyneiden muodostelmien sijainti. (Kemiläinen et al. 1989; MML 1913; MML 1931) Aallokko kasaa lahtien perukoille yhä taskuhietikoita. Niitä löytyy mm. Varjakan venesataman ja kartanon välistä. (Kemiläinen, geomorfologinen kartta, 1988) Muokattu maaperä Sahateollisuus ja laivanrakennus keskittyivät Varjakan saareen. Uittotukkien varastoiminen, lautatarha, puujäte ja rata läheiseen Pyydyskariin laivanrakennustelakalle ovat jättäneet yhä nähtävät jälkensä maastoon. Varjakan saaren rantoja on laajennettu sahateollisuuden jätteistä läjitetyillä rimamailla. (VH: Hakkeita, 1959) Varjakan saaren itänokassa Petsamon möljällä on laaja kenttä vaiheittain rakennettua rimamaata (ks. s 10 ). Rimamaata löytyy myös Varjakan saaren länsiosasta. Historiallisten karttojen pohjalta näyttää siltä, että Varjakan pohjoisosassa on sijainnut täytöin tehty Tölskännokka varastoineen (MML, 1913; MML, 1931). Akionsaareen johtava tie on rakennettu 1960-luvulla. Tie pengerrettiin noin 2 m mpy korkeaksi ja sen keskiosaan rakennettiin siltarumpu. Akionsaarentie rajautuu selvitysalueen ulkopuolelle.(ecover, 2002) Varjakan satama on rakennettu täytöin 1990-luvun alussa. Satamaan on rakennettu aallonmurtajia suojaamaan pienvenesatamaa. Ruoppausmassaa on läjitetty sataman kupeeseen täyttömäeksi. Maaperä Rantamuodostumat (Kemiläinen et al. 1988) Täyttöalueet: (Historialliset kartat) 1. Tölskän nokka 2. Rimamaa 3. Ruoppausmassan läjityskumpare 4. Akionsaaren pengertie Maalajit (GTK, 2008) Hiekkamoreeni (Mr) Soramoreeni (SrMr) Hiekka (Hk) Karkea hieta (KHt) Hiesu (Hs) Pintamaalajit (GTK, 2008) Täyttömaa Karkea hieta Rimamaa lahoaa ja painuu alas. Esiinpistävät rimat ovat liukkaita. 9

11 Varjakan saaren muodostuminen Historiallinen tilanne (musta) on suhteutettu nykyiseen rantaviivaan (harmaa). Vuoden 1898 kartassa Simppukaria ei oltu esitetty. (MML:n historialliset kartat ja ilmakuva 1947) m 10

12 Vesiolot Varjakka kuuluu Oulun rannikkovesiin Perämeren rannalla. Jo Leiviskä totesi Oulujoen suiston vaikutuksen ulottuvan Varjakkaan (Leiviskä, 1902). Etäisyyttä Oulujoen suulle on vain 10 kilometriä Kempeleenlahden selän yli. Selvitysalueen muokkausaste vaihtelee täyttömaasta liki luonnontilaisiin rantamuodostumiin, jotka sijaitsevat Varjakan saaren pohjoispuolella. Tämä vaikuttaa vesioloihin. Tulvaraja Alavilla merenrannoilla, kuten Varjakan rannoilla, tuuli voi nostattaa meriveden hyvinkin korkeaksi. Varjakalle on laskettu teoreettinen tulvaraja 2,22 m mpy (N2000), mihin merivesi voi nousta kerran sadassa vuodessa. Suot Rantojen soistumat on ennen kuivatettu ojittamalla niityiksi ja pelloiksi. Nykyään vesijättömaa on jäänyt hyödyntämättä. Maastonmuokkaus on synnyttänyt painanteita, jotka muodostavat pienialaisia soistumia. Purettujen rakennusten kellareissa ja perustuksissa on paikoin vettä. Varjakan saaren kaakkoisnurkassa sahateollisuuden ylijäämäpuutavarasta rakennettu rimamaa hiljalleen lahoaa (ts. palaa) ja painuu ja soistuu. Pohjavesi Selvitysalueen selänteiden huuhtoutuneet moreeniselänteet ovat pohjaveden kerääntymisalueita. Selvitysalueen lounaisnurkassa aivan alueen rajalla on lähteinen maa-alue, jota ei ole merkitty peruskarttaan. Useammasta lähteestä muodostuva kokonaisuus on saanut kasvaa rauhassa. Lähteiden maaperää on muokattu, mutta ei aivan viime vuosikymmeninä. Lahdista laaksoiksi Vesiolot Selvitysalueen rannat vaihtelevat luonnontilaisista loivista rannoista muokattuihin täyttömaarantoihin. Luonnontilaisilla rannoilla maankohoaminen on havaittavissa. Varjakan saaren umpeenkasvanut Ojat lahti si- Ojat jaitsee Tölskän nokan ja Simppukarin välissä. Selvitysalue rajautuu Pyydyskarin ja Varjakan välissä olevaa (Pohjakartasta ja Suunnistuskartoista -00 ja -08) matalaan lahteen, joka maatuu Kuoppa Kuoppa sekin. Akionlahden (Veden täyttämä) ranta on Varjakan niemen kohdalla kaukana entisestä rantaviivasta. Vedenjakajat Vedenjakaja Pintavalunnan suunta Ruovikon eteneminen rannalta Pintavalunta merelle päin ei ole tasaista. Vesiolot-kartalla näkyy sekä peruskarttalehden (MML, 2008) että vuoden Painanne 2012 ilmakuvan erot Painanne ruovikon laajuudessa. Rantojen kasvunopeuksissa on eroja. Lähteinen alue Lähteinen alue Pintavalunta ja kuivatus Rantaviiva Selvitysalueen pintavedet johtuvat pääasiassa suoraan mereen. Varjakan mantereen Ruovikko länsiosassa ja Rantaviiva pintavedet valuvat Akionlahden Natura-alueen kautta Ruovikko (Peruskarttalehti, 2008, MML) mereen. Ojitus piirtää sahanaikaiset tiet ja jo muuten kadonneet rakenteet maankamaraan. Ruovikko Saaren (vuoden vanha 2012 ilmakuvasta, Oulun kaupunki) tiestö ja viljelyalueet hahmottuvat juuri kuivatuksen kautta. Maaperä on vettä läpäisevää koko suunnittelualueella aivan Varjakan niemen länsirantaa lukuun ottamatta, joka on hiesumaata. Myös kasvillisuus vaikuttaa: metsänpeitteisen selvitysalueen pintavalunta on vähäistä. 11

13 Ruovikko kesällä 2012 Ruovikko kesällä 2012 Ruovikko kesällä m 100 m

14 Kasvillisuus Varjakan kasvillisuudesta on tehty useita inventointeja. Varhaisin niistä on Iivari Leiviskän 1902 julkaisema artikkeli Oulun seudun rantojen kasvillisuudesta (Leiviskä, 1902). Sittemmin luontoselvityksiä on laadittu mm. Oulunsalon yleiskaavaa (Ylitulkkila, 2000) ja Varjakan osayleiskaavaa (Ylitulkkila, Parviainen, 2009) varten. Varjakan luontotiedot on koottu yhteen ja päivitetty asemakaavatyötä varten kesällä 2013 (Pöyry, 2013). myös rentukkaa, rantaluikkaa ja suolavihvilää (Vilpa, 2011). Rantaniittyjen laidunnuksen lakattua primäärisukkesiosarjat ovat saaneet kehittyä vähitellen. Hiekka- ja sorarannoilla niittylaikkujen kuvioima hietikko ulottuu suoraan avoveteen. Näiden rantatyyppien kasvillisuus on laikuttaista. Simppukarin itäranta on tällainen kohde. (Kemiläinen et al. 1988) Tässä maisemaselvityksessä kasvillisuus on jaoteltu rantavyöhykkeeseen ilmakuvan (2012) pohjalta sekä metsäsuunnitelman mukaisiin kasvupaikkoihin (Metsäsuunnitelma, 2013). Kasvillisuuskarttaan on lisäksi merkitty luontoselvityksessä havaitut uhanalaiset ja vaarantuneet lajit sekä suojelukohteet. Kasvillisuus on siis jaoteltu vyöhykkeisiin maisemarakenteen mukaisesti: ranta, ranta- ja rinnemetsä sekä selänteiden lakialue. Kasvillisuus -karttaan on vyöhykkeiden lisäksi koottu erikoiskohteita, jotka on numeroitu ja esitetty kuvin. Alavilla rannoilla maankohoaminen on nopeaa ja kasvillisuusvyöhykkeet ovat leveitä. Kasvillisuus on ihmisen muokkaamaa etenkin rinnevyöhykkeellä, jossa näkyy jäänteitä vanhasta telakka-, satama ja sahatoiminnasta. Ne ovat sijoittuneet rannan tuntumaan. Varjakan metsitys saaressa ja niemessä leimaavat myös alueen yleisilmettä. Paikoin metsäkuvioiden rajat ovat hyvinkin selkeitä. (Metsäsuunnitelma, 2013). Ranta Rantavyöhyke jakautuu keskiveden alaiseen vesirantaan ja yläpuoliseen maarantaan. Varjakassa vesirannassa kasvaa vaarantunut upossarpio. Ilmakuvissa näkyvät järviruo on kasvustot, joiden seassa kasvaa Kivikkoista hiekkarantaa Simppukarissa. Järviruoko eli ryti on vallannut alaa aivan vesirajan tuntumassa. Rydin ohella vesirajassa kasvaa sinikaislaa ja rantaluikkaa. Sahan rauniot ovat peittyneet kasvillisuuden alle, taustalla siintelee meri. 13

15 Rantametsät Rantametsät ovat lehtipuuvaltaisia. Pensasvyöhykkeestä seuraa 3 m mpy:n ulottuva lepikko- ja koivuvyöhyke. Lehtipuiden seassa kasvaa muutamia kuusia. Rantametsistä löytyy myös soistumia. Rinnemetsät Rantavyöhyke vaihettuu selänteiden rinnemetsiksi. Usein järeät lehtipuut ovat ylispuina, mutta kuusi ja mänty valtaavat alaa lehtipuilta. Pajukosta lepikoksi vaihettuvaa rantametsää. Seassa kasvaa pihlajaa. Lähes umpeenkasvanut niitty antaa yhä yhden harvoista näkymistä rakennettuun ympäristöön Varjakan saaressa. Ruohokanukka (Cornus suecica). Pohjanlahden rannoilla rantakoivikot ovat usein ruohokanukka-riidenlieko tai -metsälauhatyyppiä (Kemiläinen et al. 1988) Rantamuodostelmien kasvillisuus poikkeaa ympäristöstään karuudellaan. Kangasmaitikka kukassa. Varjakan kartanon pelto on metsitetty männyllä 1970-luvullla (Metsäsuunnitelma, 2013). Vanhat pelto-ojat ja -tiet näkyvät yhä maastossa. 14

16 Rinnemetsien keskellä on laaksopainanteita. Ne ovat olleet niittyjä ja/tai peltoja. Varjakan niemellä mantereen kartanoon liittyvät pellot on metsitetty arviolta 1970-luvulla (Metsäsuunnitelma, 2013) luvun kartoissa pellot ja niityt jäsentävät kulttuurimaisemaa Varjakan saaressa (MML, 1931) Olemassa oleva rakennettu ympäristö sekä vanhojen asuinrakennusten jäänteet sijaitsevat rinteillä, 4-5 m mpy. Männyt ovat olleet suosittuja pihapuita. Järeämmät männyt ovat oksaisia, koska ne ovat alkujaan kasvaneet avoimilla pihoilla. Myös entiset pihaalueet kehittyvät puolukka-mustikkatyypin kankaiksi vähitellen. (Kemiläinen et al. 1988) Lakialueet Selänteiden lakialueiden huuhtoutunut moreenimaat kehittyvät havupuuvaltaisiksi mustikka- puolukkatyypiksi (VMT). Lakialueiden metsät ovat pääasiassa valoisia männikköjä. Suuret puut ovat identiteettitekijä Varjakan rakennetulle ympäristölle. Umpeenkasvaneilla piha-alueilla kasvaa lehtikuusia, kuusia, petäjiä, haapoja, poppeleita ja koivuja. Maastokäynneillä rakennuksen 6 pihapiiristä löytyi poppeleita, jota ei oltu aiemmin huomattu. Saarisahayhdyskunnan aikaiset rakennukset on sijoiteltu rinteeseen. Hoidon puutteessa pihapiirit kasvavat umpeen. Kuvassa puut kasvaneet seinän viereen. Varjakan saari. Metsät kehittyvät kohti puolukka-mustikkatyypin kangasmetsää. Sahanaikainen asuntokatu -Varjakan niemi. Purettujen talojen pihapiirit kasvavat koivua, mäntyä ja pihlajaa. Kenttäkerroksen vadelmat ja herukat kertovat ihmisen vaikutuksesta. 15

17 Lakialueilla kasvaa kuivahkoa kangasta. Talousmetsän puut ovat samassa vaiheessa. Monimuotoista metsää Varjakan saaressa. Etualalla on lakialueen reunalle tyypillistä mäntyä ja pihlajaa. oikealla on rinnemetsää ja takana vasemmalla taustalla alkaa rantametsä. Monimuotoinen metsä alue paloasemalta pohjoiseen. 16

18 Kasvillisuus Meri Natura 2000 Selänteen lakialueen raja (Maisemarakenne) Varjakan mänty (1) on suojeltu. Sen ympäristöä on raivattu viime vuosina. Mänty tieltä kuvattuna. Varjakan mänty on kasvanut aikoinaan avoimella paikalla näkyen kauas merelle. Uhanalaiset tai vaarantuneet kasvit: (Ympäristöhallinon tietokanta) Himmihiippo (Mycenella lasiosperma) Pursukääpä (Amylocystis lapponicus) Pähkinäkääpä (Dichomitus campestris) Upossarpio (Alisma wahlenbergii) Lähteistö (2) Varjakan niemessä selvitysalueen lounaisnurkassa ei ole luonnontilassa -maata on aikoinaan muokattu. Kasvillisuus on peittänyt ihmistoiminnan jälkiä. Kohde on mahdollisesti Metsälain tarkoittama erityinen elinympäristö (Metsälaki, 1996). Ranta: Ruovikko Pensaikko Rantametsä (lehtimetsä) Soistunut rimamaa Rimamaa (3) kasvaa hiljalleen umpeen. Näkymä Petsamon möljän vierestä saareen päin. Rinnemetsät ja lakialueet: Lehtomainen kangas Tuore kangas Kuivahko kangas Mäntyvaltainen Sahan rauniot (4) ovat kasvillisuuden peitossa. Mantereen kartanon (5) pihalla kasvaa syreenejä ja kirskoita. 17 Kuusivaltainen Koivuvaltainen Erikoiskohde: 1.Varjakan mänty 2. Lähde 3. Rimamaa (rimat näkyvissä) 4. Sahan rauniot 5. Mantereen kartanon piha 6. Kadonnut saaren kartanon puutarha. Sen tarkka sijainti ei ole tiedossa.

19 100 m

20 Kulttuurimaiseman muutos Varjakan metsäinen maisema kätkee sisäänsä jäänteitä historian eri vaiheista. Alueen vaiheet viimeisen 150 vuoden aikana ovat tallentuneet kartoille ja ilmakuviin, joita analysoitiin ja vertailtiin tämän maisemaselvityksen yhteydessä luvulla saaressa sijainneella telakalla rakennettiin purjelaivoja maailman merille. Sitä seurannut saarisahayhdyskunnan aika on Varjakan tähänastisen historian kohokohta luvulla kukoistaneen sahayhdyskunnan rakennukset ja jäänteet ovat Varjakan kulttuuriympäristön näkyvin ja merkittävin identiteettitekijä vielä nykyäänkin. Telakkatoimintaa Varjakan mantereen vanhasta kartanosta on mainintoja 1700-luvulta saakka (VH:Hakkeita 9/1962). Alkuperäisen kartanon sijainti on eri kuin nykyisen (MML, 1856). Mantereen vanha kartano, joka paloi vuonna 1878, toimi tuolloin kasvatuslaitoksena (VH:Kalajoki, 1959). Vanha Varjakantie on myös linjattu koko pituudeltaan Pitäjänkarttaan (MML, 1856). Rantaniityt peittävät alavia rantoja luvulla Simppukari oli yhä saari. Vuoden 1856 kartalla ei näy kauppaneuvos Frans Franzenin ensimäistä purjelaivatelakkaa. Englantilaiset olivat polttaneet telakan kahta vuotta aiemmin, vuonna Uusi telakka rakennettiin vuosina (VH:Kalajoki, 1959) Franzen rakennutti Varjakan saareen kartanon kuuluisine puutarhoineen. (Simi, 2003). Puutarha ja kartano on täysin hävinnyt maastosta. Mantereen (palaneen) kartanon maita viljeltiin saaren kartanosta käsin, kunnes saari myytiin sahalle (VH:Kalajoki, 1974) Samalta ajalta on säilynyt kartta, jossa näkyy mahdollisesti telakka, saaren kartano ja palaneen mantereen kartanon paikka. Karttaan on kuvattuna muutamia talousrakennuksia: sauna ja mylly. (MML, 1898) Saha rakennetaan Franzenin poika, merikapteeni Georg Franzen, vetäytyi sahahankkeesta. Hän muutti perheineen niemelle rakennettuun uuteen kartanoon Saarella alkoivat rakennustyöt. Saha ja yksi asuinrakennus siirrettiin sisämaasta, Pudasjärveltä. Saha aloitti toimintansa Mantereen kartano siirtyi sahan omistukseen 1906 Franzenin pojan leskeltä. (VH: Hakkeita, 1950) Sahan alkuajalta on säilynyt kuvaus Oulun seudun rantoja käsittelevässä artikkelissa. Maantieteilijä Iivari Leiviskä ulotti tutkimusmatkansa Varjakkaan saakka. Leiviskä kuvailee Varjakan rantoja avoimiksi rantaniityiksi, joiden taustalla kasvaa lepikkoa ja muutamia kookkaita koivuja. Saaren keskustassa kasvoi pienehkö männikkö. (Leiviskä, 1902) Vuoden 1913 vesijättömaiden jakoa varten tehdyssä kartassa ranta-alueita kuvataan yksityiskohtaisemmin. Tässä kartassa myös Simppukari liittyy rantaniittyjen kautta Varjakan saareen. Karttaan on piirretty uusi mantereen kartano rakennuksineen. Vuoden 1898 kartassa näkyvä telakka-alue on ilmeisesti täytetty (MLL, 1898; MML,1913). Karttaotteessa Simpusaari, eli Simppukari kuvataan omaksi saarekseen. Kartassa näkyy vanha Varjakantie sekä 1878 palanut kartano. (Pitäjänkartta, 1856) 19

21 Metsien isojakoa varten laadittu kartta ennen sahan tuloa saareen. (MML,1898) Vesijättömaiden ositus oli laaja toimitus. Kartassa ranta-alueet on kuvattu hyvin, kartassa näkyy mm. ensimmäiset täytöt Varjakan saaren kaakkoisnurkassa. Saaren kartano näkyy vaaleanpunaisena suorakaiteena.(mml,1913) 20

22 Kukoistuskausi palon jälkeen Tulipalo poltti tapulitarhan 1919 ja läheiset rakennukset. Vakuutusrahojen turvin alkoi jälleenrakennus. Sahan yhteyteen rakennettiin asuinrakennuksia, uusi saha ja konttori. (VH: Kaleva, 1919) 1920-luvulla Varjakanniemeen ja kartanolle rakennettiin uusi ajoyhteys, yhä käytössä oleva Varjakantie. Tien varteen rakennettiin rannan puolelle työväenasuntoja, jotka siirrettiin pois 1930-luvun lopulla. Pyydyskariin rakennettiin uusi telakka ja sinne johtava rautatie. Varjakan saaren rantamaisemaa muokkasivat laajat täyttömaat. Laajennuksia tehtiin etelä- ja kaakkoisosassa ja saaren pohjoisosassa. Tölskännokassa sijaitsi tapulitarha. Tapulitarhasta Pyydyskariin päin Hoikannokkaan rakennettiin uusi ruokala. (MML, 1930, MML, 1937) Vuonna 1929 saaren sahatoiminta lakkasi tekniseen vikaan, eikä kansainvälinen lama suosinut sahateollisuutta. (VH: Kalajoki, 1959, 1974) Vuonna 1902 maantieteilijä Iivari Leiviskä kirjoitti tieteellisen artikkelin Oulun seudun rantojen kasvullisuudesta. Oheinen karttaote on kirjan kuvitusta. (Leiviskä,1902) Pitäjänkartassa 1918 (karttaote) näkyvät samat pellot kuin vuoden 1856 pitäjänkartassa. Tielinjausta ei näy. (MML,1918) 21

23 Karttaote kuvaa sahanaikaista tilannetta Varjakan saaressa (MML,1931) Karttaote kuvaa Varjakan niemeä. sahanaikaista tilannetta vuotta ennen kuin rakennuksia siirrettiin. (MML,1937) 22

24 Tukinuittoa ja miilunpolttoa Sahatoiminnan päätyttyä Varjakka jäi Oulu-yhtiön haltuun. Sodanaikaan Varjakassa oli vankileiri, jossa oli miilunpolttoa. Ilmakuvassa vuodelta 1947 näkyy paljasta ja autiota Varjakkaa. Varjakan salmessa näkyy tukkisumia ja uittolaitteita. Pääosa uittolaitteista purettiin 1980-luvulla, jolloin uitto oli jo hiipunut. ( , Vesiylihallitus). Oulu-yhtiö metsitti saaren avoimia alueita ja Varjakan niemellä metsitettiin kartanon viereinen pelto arvioilta 1970-luvulla. Purettujen puutalojen rivistöt alkoivat kasvaa umpeen. Laiduntamisen lakattua järviruoko valtasi rantoja. Varjakan niemen länsipuolelta rakennettiin Akionsaareen pengertie 1960-luvulla, joka osaltaan nopeutti lahden umpeenkasvua. Yhteyttä mereen on ruopattu auki 2000-luvulla. (Ecover, 2002) 1990-luvun suunnitelmat jäivät kuitenkin toteutumatta. Alueen käyttö jatkui pienimuotoisena, vapaa-aikaan ja virkistykseen liittyen. Viimeisimmät muutokset Varjakka on kokenut pienvene sataman rakentamisen myötä 1990-luvulla (Satamasuunnitelma, 1991). Varjakassa näkyy jäänteitä taideleireistä ja -tapahtumista, joiden yhteyteen luodut tilataideteokset ovat yhä osittain näh tävillä maastossa. Varjakan luonto- ja kulttuuriarvot tunnustettiin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Akionlahden Natura 2000-verkkoon kuuluva alue sijaitsee aivan Varjakan sel vitysalueen vieressä ja rajautuu osin selvitysalueen puo lelle. Saarisahanaikainen Varjakka kuuluu valtakunnalli sesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY, 2009). Varjakka-innostus 1980-luvulla Varjakka siirtyi Olunsalon kunnan omistukseen. (VH: Kaleva, 1987) Uuden maanomistajan myötä kiinnostus alueen kehittämiseen virisi. Varjakan ympäristöstä laadittiin kattava raportti (Kemiläinen et al. 1989). Luontoarvojen ohella kulttuuriympäristö he rätti kiinnostusta. Rakennuksia ja rakenteita inventoitiin Oulun yliopiston arkkitehtuurin laitoksen opiskelijatyönä (Kulttuuriympäristön inventointi, 1989). Alueelle laadittiin erityyppisiä selvityksiä ja maankäytön suunnitelmia, pilvenpiirtäjistä alkaen (Hirviniemi, 1995) Ilmakuva Varjakasta on vuodelta Tölskannokka erottuu selvästi luoteisosassa. Tukinuitto on vallannut Varjakan salmen. 23

25 Puutavara kuljetettiin uittoina vesistöjä pitkin merenrantaan. (Oulunsalon arkisto) Uitto hiipui 1980-luvulle tultaessa ja uittolaitteita purettiin muuta vesiliikennettä haittaavina (Vesi- ja ympäristöhallitus, ). 24

26 Saha saapuu Varjakkaan Saha laajimmillaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Varjakkaa. Mahdollisesti sahan ympäristö oli avoimempaa kuin oheisessa kartassa päätellen vanhoista valokuvista. Karttalähteet: MML,1898; MML,1913; Saaren kartanon rakennukset: Hirvinemi, 1995 Kulttuurimaiseman muutos kartta-analyysina Historiallisista kartoista työstettiin karttasarja kuvaamaan maiseman muutosta maiseman muutosta 1800-luvun lopusta 1990-luvun alkuun. Kartoissa maisematilat on jaoteltu avoimiin, puoliavoimiin ja sulkeutuneisiin luvun kartassa on lisäksi erikseen merkitty vertikaalisesti puoliavointa tilaa muodostavat ruovikot. Ra kenteiden paikat on merkitty karttoihin mahdollistamaan karttojen keskinäistä vertailua. Rantaviiva on muuttu nut sekä ihmistoiminnan että maankohoamisen vuoksi. Sahan lopetettamista seuranneella 30-luvulla kartoitettiin sahan maat tarkkaan ja näistä on säilynyt myös toimitusasiakirjat, joissa on kuvailtu maankäyttöä tarkkaan. Niiden pohjalta on tulkittu maisematilat. Kartanon ja asutuksen ympärillä avoimia viljelyalueita.saaren eteläosa avointa kenttää, jossa lautatapuleita. Rannat nykyistä avoimempia. Karttalähteet: MML 1931, MML, 1937 Historialliset kartat ja ilmakuvat asemoitiin Auto- CAD ohjelmalla pohjakartan päälle. Vuosisadan alun kartoista yhdisteltiin eri tietoja kokonaiskuvan aikaansaamiseksi. Maanmittauslaitoksen maanmittaustoimituksen selostustekstejä käytettiin karttatulkinan apuna. Maisemakuvan nykytila on esitetty seuraavassa luvussa. Varjakan saaren kartano. (Oulunsalon arkisto) 25 Ruokala saaressa. (Oulunsalon arkisto) Varjakan niemen asuntokatu. (Oulunsalon kunnan arkisto)

27 Varjakka sotien jälkeen Varjakka 1980-luvun lopulla Sotien jälkeen otetun ilmakuvan pohjalta on kartoitettu maisematilaa paljaine raunioineen. Mantereen kartano liittyy peltoihinsa. Ranta kartanon edessa on yhä avointa maisemaa. Saaren umpeenkasvu on alkanut: saaren eteläosan kenttä metsittyy. Rakennuksia on purettu ja siirretty pois alueelta. Karttalähde (Ilmakuva,1947) 1980-luvulle tultaessa Varjakka on kasvanut umpeen. Pellot Varjakan niemellä on metsitetty. Kartasta puuttuvat rakenteet. Karttalähde: (Kasvillisuden yleiskartta, Kemiläinen et al (pohjautuu ilmakuvaan 1986)) Kulttuurimaiseman muutos Avoin maisematila Puoliavoin Sulkeutunut Raunio Olemassaoleva rakennus Varjakan saha 1920-luvulla. (Oulunsalon arkisto) Varjakan saaresta sotien jälkeen (?) (Pulkkinen, yksityiskokoelma) Varjakan saaresta paloaseman edestä.(pulkkinen, yksityiskokoelma) 26

28 Maisemakuva Varjakassa on rinnakkain kaksi vahvaa identiteettitekijää: luonto ja historia. Näistä luontoarvot: runsas ja rehevä kasvillisuus on vallannut maisemakuvan. Varjakan maisematilat ovat sulkeutuneita, etenkin jos vertaa aiempien vuosisatojen tilanteeseen. Vanhan lastauslaiturin jäänteitä on yhä nähtävillä saaren rantaviivassa, mutta alueen ulkopuolelta tarkasteltuna muut alueen historian jäänteet erottuvat heikosti. Varjakan saari Muutamat yhä avoimet tilat sijaitsevat saaren entisen niityn paikalla, joka on kasvamassa umpeen. Kookas männikkö saaren keskiosissa muodostaa puoliavointa maisematilaa. Myös vanhat kuivatusojat ovat pitäneet kasvillisuutta kurissa. Vanha tieverkosto tarjoaa kulkijalle näkymäakseleita, jotka hahmottavat viime vuosisadan alun saarisahayhdyskunnan mittasuhteita. Laajat näkymät avautuvat aivan rannan tuntumasta Varjakan niemelle ja merelle päin. Simppukarin kivikkoinen luonnonranta on rannoista avoimin. Varjakan niemi Varjakan niemessä Varjakantieltä näkee meren vasta aivan rannan tuntumassa. Metsän keskeltä tulevalle vasta pienvenesatama ja uimaranta tarjoavat merellisiä näkymiä. Opastettu luontopolku on linjattu pääosin tiheän metsän läpi. Täyttömäen laelle sataman viereen on rakennettu näköalapaikka, jonka näkymät olivat jo kesällä 2013 kasvaneet umpeen Akionlahden suuntaan. Varjakan salmi ja saari on silti näkyvissä. Paikallisesti mielenkiintoinen jyrkkä ranta löytyy selvitysalueen kaakkoisnurkasta, kartanon vierestä. Puiden lomasta näkee hyvin Kempeleenlahden selälle. Parhaimmat ja suosituimmat näköalat avautuvat kuitenkin pienvenesatamasta ja uimarannalta. Merkittävät puut Varjakan saaressa 2 Kiinnekohdat Varjakan nykytilalle ominainen sulkeutunut maisematila sekä tiheä ja jäsentymätön polkuverkosto vaikeuttavat suunnistamista. Risteävät polut muodostavat pienialaisia avoimia tiloja, jotka luovat kiinnekohtia maiseman hahmottamisessa. Rannat ovat paikoin niin vaikeakulkuisia ja tiheän kasvillisuuden peitossa, ettei rantaviivaa pitkin voi voi kulkea kuin Varjakan saaren etelärannassa. Merkittävät puut Vanhojen pihapiirien kookkaat puut ovat maiseman merkittäviä identiteettitekijöitä. Saaressa kasvaa kookkaita petäjiä, lehtikuusia, muutama suuri poppeli, haapoja ja muita lehtipuita. Luonnonmuistomerkkinä suojeltu Varjakan mänty on Oulunsalon suurin ja vanhin puu. Hiljattain raivattu esiin niin, että merenkulkijoiden maamerkkinä toiminut mahtava petäjä on raivattu esiin, niin että se näkyy tielle. Maamerkit Varjakan kartano näkyy merelle. Aiemmin myös paloaseman torni ja konttorin punaiset seinät sekä jälkimmäisen edustalla ollut näkyivät merelle. Maisemavauriot Selvitysalueella ei ole maisemavaurioita. Vanhoihin raunioihin on kertynyt jonkin verran sinne kuulumatonta jätettä Kuusi Lehtikuusi Mänty Poppeli

29 m Maisemakuva Näkymä Avoin 1 Puoliavoin (vertikaalisesti) 3 Puoliavoin (horisontaalisesti) 0.5 Näköalapaikka 4 Kiinnekohta Näkymäkuva seuraavalla sivulla Merkittävää puustoa 3

30 1. Simppukarin hiekkarannalta avautuu merinäkymä. 2. Sahan rantaa Venesatama. 4. Jyrkkää rantapengertä Varjakan niemen itärannalla. 29

31 Käyttäjän maisema Tässä luvussa Varjakkaa on tarkasteltu virkistyskäytön ja alueen käyttäjien näkökulmasta. Tietoa kerättiin maastokäynneillä ja lisäksi hyödynnettiin aikaisempia kyselyjä. Alueen käyttäjien näkemyksiä on selvitetty kyselyjen avulla kahdesti vuosina 2009 ja Kyselyjen vastauksissa painottuivat vanhemmat käyttäjäryhmät. Molemmissa kyselyissä alle 18-vuotiaiden ja alle 30-vuotiaiden vastaajien määrä jäi vähäiseksi. (Pudas, 2009;Jylhä-Ollila, 2012). Käyttäjän maisema- karttaan on merkitty Varjakan toiminnot sekä potentiaalisia kiinnostuksen kohteita, jotka eivät vielä ole saavutettavia tai niiden saavutettavuus on heikkoa. Saavutettavuutta ja kulttuuriympäristön luettavuutta parantavia yhteystarpeita on merkitty karttaan. Kulttuuriympäristön luettavuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi sahan ja tapulitarhan koon hahmottumista. Alueen vetovoimatekijät Meri ja merellisyys vetävät Varjakkaan. Kyselyissä luontoarvot ja veneily nousivat esiin alueen vetovoimatekijöinä. Lisäksi alueen historia sekä rauha ja hiljaisuus koettiin vahvuuksina ja potentiaalina. (Pudas, 2009; Jylhä-Ollila, 2012) Saapuminen Varjakkaan Varjakantietä kulkeva näkee alueelle saavuttaessa ensimmäisenä tietä reunustavat vanhojen asuinrakennusten betoniset perustukset. Varjakan mänty ja siihen liittyvät opasteet näkyvät myös tielle. Pyörällä saavuttaessa vaihtoehtoinen reitti rantaan kulkee sorapintaista Vanhaa Varjakantietä kartanon pihan läpi. Pienveneellä Oulun suunnasta saavutaan Varjakan saaren ja niemen väliseen salmeen. Varjakan kartano näkyy suhteellisen kauas merelle. Varjakan saaren arvorakennus, sahanaikainen konttori, ei näy puuston läpi veneväylälle. Veneellä voi rantautua joko mantereen puolen venesatamaan tai saaren eteläpuolen laituriin. Käyttäjäkyselyssä Varjakan saavutettavuus arvioitiin veneellä erittäin hyväksi ja henkilöautolla pääosin hyväksi. Kevyen liikenteen yhteys koettiin niin ikään pääosin hyväksi. Linja-autoyhteyden arvioitiin olevan huono. (Pudas, 2009) Varjakassa liikkuminen Varjakan niemellä kulkee opastettu luontopolku. Polun opastus lähtee venesatamasta ja kulkee kartanon, Varjakan männyn ja Akionlahden rannan kautta täyttömäelle. Polun varrella esitellään alueen luontokohteita ja kulttuurihistoriaa. Alueella muu polkuverkosto on melko tiheä, mutta jäsentymätön. Alueelta on yhteys länteen Akion saareen. Varjakan saareen pääsee kesäisin vesitse. Pienvenesatamasta on kapulalossiyhteys saareen. Lossin saa käyt- töön erikseen sovittaessa. Talvella saareen kulku on helpompaa jäätä pitkin. Varjakan saaren polkuverko- sto on osin saarisahan aikaisten kulkureittien jäänteitä, osin nykyisen virkistyskäytön maastoon linjaamia. Maasto on monin paikoin vaikeakulkuista ja kasvillisuus tiheää. Varjakan virkistyskäyttö Veneily, retkeily, ulkoilu, hiihto, uiminen ja kalastus ovat yleisimpiä toimintoja Varjakassa. Eniten aluetta käytetään kesäisin. Keväällä luonnon seuranta on suosittua. Talvella erityisesti hiihto, muu ulkoilu ja talvi- kalastus tuovat kävijöitä alueelle. Varjakan pienvenesatama on tärkeä paikallisten asukkaiden kokoontumispaikka. Sataman yhteydessä on mm. uimaranta, nuotiopaikka ja kalamajoja. Lisäksi satamassa on tilaa veneiden talvisäilytykselle. Alueen pysäköintipaikat sijaitsevat pienvenesataman, uimarannan ja kartanon yhteydessä. Saaren sauna on vuokrattavissa ja sen ohessa on nuotiopaikka. Saunarannasta avautuvat hyvät näkymät Akionsareen. Turvallisuus Asukaskyselyssä 2009 Varjakantien turvallisuus herätti huolta lähiasukkaissa. Tietä pidettiin lapsille vaarallisena, sillä kevyen liikenteen väylää ei ole ja piennar on kapea (Pudas, 2009). Veneilijöitä huoletti venesatamaan kohdistuva ilkivalta. (Pudas, 2009) Maastokäyntien yhteydessä selvitysalueella havaittiin sortuneita rakenteita ja peittämättömiä kaivoja ja kuoppia, jotka voivat aiheuttaa vaaraa alueella kulkeville. Varjakantie ja venesatama-alue on valaistu pimeän aikaan. Asukkaiden toiveita Varjakan metsäisyys koettiin viehättävänä ja alueen toivottiin säilyvän virkistyskäytössä. Toisaalta metsät koettiin paikoin vaikeakulkuisiksi. Etenkin Varjakantien itäreunan toivottiin säästyvän rakentamiselta (Pudas, 2009). Käyttäjäkyselyissä toivottiin saaren rakennusten ja ympäristön kunnostamista. (Pudas, 2009; Jylhä-Ollila, 2012) Kahvila- ja kioskipalveluita kaivattiin, sillä kartanon tilausravintola ei vastaa yksittäisten kävijöiden tarpeeseen. (Pudas, 2009) Virkistyskäytön kehittäminen Viereisen sivun kartalla on esitetty alueen virkistyskäytön kohokohdat, ongelmakohdat sekä jatkosuunnit- telussa kehitettävät kohteet ja yhteystarpeet. Opastettuun luonto- ja historiapolkuun olisi mahdollista liittää kiinnostavia kohteita, jotka nykyisellään ovat vaikeasti saavutettavissa. Tarkempia tietoja kehittämisestä maankäytön suositukset luvussa.

32 Näköalatasanteella voi tarkkailla Akionlahden lintuja keväisin ennen koivunlehtien puhkeamista. Kesällä koivut peittävät näkymiä. Nuotiopaikka Varjakan pienvenesatamassa. Kalastajamökkejä pienvenesatamassa. Pienvenesatama on kohtaamispaikka. Kahvilapalveluja kaivataan. Varjakan saaren sauna on vuokrattavissa. Maja saaressa entisen Petsamon möljän kärjessä. Varjakan niemen uimarantaa. Salmen yli pääsee kapulalossilla. Opastetut retket Varjakkaan ovat suosittuja. 31

33 Kuovikylä Vähävarjakka 100 m Varjakansaari Varjakansaari Veneväylää Varjakka Käyttäjän maisema Varjakka 6.2 Varj Natura 2000 Uhanalainen tai vaarantunut kasvilaji Linnustolle tärkeä alue: maa ja vesi Vaikeakulkuista metsää Akionlahden Natura 2000 Akionlahden Natura 2000 Uhanalainen tai vaarantunut kasvilaji Uhanalainen tai vaarantunut kasvilaji Linnuston tärkeä pesimäalue Linnuston tärkeä pesimäalue Vaikeakulkuinen tiheikkö Vaikeakulkuinen tiheikkö Varjakka Toiminto Toiminto Toiminto Mielenkiintoinen kohde Yhteystarve Rakennus Raunio/jäänne/kivijalka Kulkureitti Kulttuuriympäristön hahmottaminen vaikeaa Vaarallinen kuoppa Potentiaalinen nähtävyys, joka ei ole saavutettavissa Suorin Potentiaalinen yhteys polkuverkkoon nähtävyys, joka ei ole saavutettavissa Suorin yhteys polkuverkkoon Rakennus Raunio Rakennus Kulkureitti Raunio Kulkureitti Kulttuuriympäristö vaikeasti luettavissa/ hahmotettavissa Kulttuuriympäristö vaikeasti luettavissa/ hahmotettavissa Kuoppa, joka voi olla vaaraksi. Kuoppa, joka voi olla vaaraksi Varjakan Mänty :