Teemana kriisinhallinta

Transkriptio

1 AUK 1/ Teemana kriisinhallinta

2 Tässä lehdessä: Osoite: Päätoimittajan kynästä 3 Lapin Ilmatorjuntarykmentti Komentajan ajatuksia 4 Killan kuulumisia 6 Suomalainen Kriisinhallintajoukko Afganistanissa 8 Viestihuoltomiehenä Libanonissa 12 Henkilönsuojausta Kosovossa 14 Terveisiä maailmalta 16 Viestialiupseerina Afganistanissa 17 Tervehdys kaamokseen 18 Yhteyshenkilönä Afganistanissa 19 Terveisiä Kosovosta 20 Crotale Users Club 22 Henkilöstöasiat 24 Ilmatorjunnan vuosipäivänä palkitut 25 Komentajan vaihto 26 Tapahtumia meillä ja muualla 28 Aliupseerikurssi 1/ koulun johdon mietteitä 32 - sotilaspoliisilinja 34 - johtokeskus- ja tulenjohtolinja 36 - ohjuslinja 38 Lapin Ilmatorjuntarykmentin ja Lapin Ilmatorjuntakillan lehti Osoite: Lapin Ilmatorjuntarykmentti Someroharjuntie, ROVANIEMI puh Kotisivut: Sähköposti: kirjaamo.lapinilmatorjuntarykmentti@mil.fi Toimituskunta: päätoimittaja, everstiluutnantti Mikko Mäntynen yliluutnantti Niko Hämäläinen, yliluutnantti Petri Keihäskoski, tiedotussihteeri Jaana Vienola Taitto: tiedotussihteeri Jaana Vienola Kuvat: tekstien kirjoittajat ja Jaana Vienola Aliupseerikurssin linjakuvat: Fotox Rovaniemi Painosmäärä: 800 kpl, Tornion kirjapaino 10. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJAN KYNÄSTÄ Arvoisat Valojuovalehden lukijat Tätä kirjoittaessani vuosi 2010 alkaa olla lopuillaan. Kulunut vuosi on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Lapin Aluetoimiston liittäminen osaksi Lapin Ilmatorjuntarykmenttiä, supistuneet toimintamenot ja komentajan vaihtuminen ovat pitäneet rykmentin henkilöstön hereillä. Voidaan kuitenkin rehellisesti todeta, että olemme selvinneet haasteista kunnialla. Meidän onkin syytä kiittää edellistä komentajaamme everstiluutnantti Hannu Kylmäniemeä erinomaisesta Lapin Ilmatorjuntarykmentin eteen tehdystä työstä. Viitoittamallasi tiellä on ollut helppo jatkaa vuosi loppuun! Samalla Valojuovalehti toivottaa uuden komentajamme eversti Ari Grönroosin tervetulleeksi joukkomme kärkeen. Puolustusvoimien kolmas tehtävä, kriisinhallinta, on tämänkertaisen Valojuovalehden pääteema. Liki suomalaista on palvellut kriisinhallintatehtävissä eri puolella maailmaa alkaen Suezin kriisistä Lapin Ilmatorjuntarykmentin vuosittainen velvoite kriisinhallintatehtäviin on 4,8 henkilötyövuotta, joka tarkoittaa käytännössä 5-8 henkilöä. Panostus on varsin merkittävä ja vaikuttaa jokapäiväiseen työhön myös täällä rykmentissä. Onkin siis hyvä ymmärtää, että joukko-osaston näkökulmasta kriisinhallintatehtävien suunnittelu on osa henkilöstön kokonaiskäytön suunnittelua Lehden artikkeleissa emme käsittele rauhanturvaamisen historiaa tai yleismaailmallista merkitystä. Tavoitteemme on kuvata rauhanturvaajan arkea hyvinkin erilaisissa tehtävissä ja toimintaympäristöissä. Kirjoittajien tehtäväkirjo on laaja, alkaen Afganistanin Suomalaisen Kriisinhallintajoukon komentajan tehtävästä päätyen yksikön vääpelin tehtävään Kosovossa. Toivottavasti erilaisten tehtävien kuvaaminen kannustaa henkilöstöämme hakeutumaan kriisinhallintatehtäviin. Kriisinhallintatehtävien lisäksi LAPITR osallistuu muuhunkin kansainväliseen toimintaan. Tästä hyvänä esimerkkinä kerromme Crotale Users Club toiminnasta. Users Club on asejärjestelmien käyttäjämaiden Ranskan, Kreikan ja Suomen yhteinen tietojenvaihtokanava järjestelmään liittyvissä kysymyksissä. Pääkoulutuspaikkana meille lankeaa merkittävä rooli tässä foorumissa. Valoisaa mieltä kaamoksen keskelle toivottaen, Mikko Mäntynen everstiluutnantti esikuntapäällikkö

3 Lapin Ilmatorjuntarykmentti - ilmatorjuntaa maan huipulla; kehityksen kärjessä - VALOJUOVA LAPITR:n komentajan katsaus Ensimmäiset kuukaudet komentajana EVERSTI ARI GRÖNROOS Tulevan vuoden toiminnan suunnittelu on tehty. Toimintaa tulee edelleen tarkastella kriittisesti ja painopisteyttämistä sekä priorisointia joudutaan tekemään. Resurssit näyttävät tällä hetkellä kuitenkin sellaisilta, että asetetut tavoitteet tullaan saavuttamaan ja toiminta kyetään järjestämään tarkoituksenmukaisella tavalla. Lopullisestihan tämä selviää vasta talousarvion toimeenpanoasiakirjan ilmestyttyä ensi vuoden alussa, mutta tällä hetkellä näyttää hyvinkin lupaavalta. Lapin Ilmatorjuntarykmentin kuusi tehtäväaluetta pitävät sisällään käytännössä kaiken toimintamme. Keskittymällä niihin ja tekemällä kukin parhaamme niihin kuuluvien tehtävien täyttämiseksi voimme olla varmoja, että tuloksemme tulevat olemaan hyviä myös ensi vuonna. Joukkotuotannon osalta ensi vuonna tuotetaan ensimmäinen yksikkö modernisoidulla ITO 90 -järjestelmällä. Tällä kalustolla varustettujen yksiköiden tuottaminen tuleekin olemaan lähivuosina rykmentin keskeisin tuotantotehtävä. Ilmatorjunnan kehitystehtävistä ITO 90 -järjestelmän modernisointiin liittyviä tehtäviä tehdään jonkin verran vielä ensi vuoden puolella. Vastaanottoprojektin loppuraportti esitellään joulukuussa. Ilmatorjuntapatteriston johtoportaaseen kuuluvaa kalustoa saadaan rykmenttiin lisää ensi vuoden puolella. Muun muassa johtamisajoneuvoja, sähkötekninen perävaunu sekä taistelunjohtokonttien kuljettamiseen tarvittavia kuorma-autoja kuuluu tähän toimitukseen. Maanpuolustustyön näkyvin ja samalla mittavin yksittäinen ponnistus tulee olemaan ensi kesäkuussa järjestettävän valtakunnallisen paraatin suunnittelu ja toteuttaminen PSSLE:n ohjauksessa. Valmistelut ovat jo pitkällä, mutta työtä tulee vielä riittämään usealle rykmenttiläiselle. Lapin Sotilassoittokunnan lukuisat esiintymiset eri tilaisuuksissa lähentävät puolustusvoimien ja muun yhteiskunnan jo ennestään hyviä suhteita. Valtakunnallisen paraatin järjestelyjen ohella rykmentillä on edessään mittavat tehtävät vuoden 2011 toisen ilmatorjuntaharjoituksen järjestämisvastuuseen liittyen. Harjoitus on ehkä suurin yksittäinen koko rykmenttiä ja kaikkia sen toiminta-alueita koskettava tapahtuma. Moninaiset tehtävät edellyttävät laaja-alaista ja toisaalta myös syvää osaamista. Osaamisen hankkiminen saattaa joskus kestää pitkäänkin, joten ennakointi ja hyvä henkilöstösuunnittelu ovat avainasemassa. Erityisesti meidän tulee huolehtia siitä, että aliupseerien täydennyskoulutus tulee hoidettua laadukkaasti ja etupainoisesti. Työntäyteisten odotusten myötä lienee syytä myös muistuttaa työssä jaksamisesta. Näin joulun aikaan on paikallaan unohtaa hetkeksi työt ja antaa aikaa perheelle ja muille läheisille. Työssä jaksamisen keskeisin tuki on oma perhe ja muu lähipiiri. Tämän ohella hyvä fyysinen kunto edesauttaa sitä, että meillä kaikilla säilyy virkeä mieli ja positiivinen asenne välillä kiivaankin työtahdin keskellä. Lopuksi haluan todeta, että minut on otettu hienosti vastaan niin täällä rykmentissä, kuin sidosryhmien toimestakin. Siitä suuret kiitokset Teille kaikille. Kotiutuminen tänne Rovaniemelle on tapahtunut ihan itsestään ja huomaamatta. Toivotan kaikille toiminnantäyteistä ja antoisaa vuotta Lapin luonto lumoaa kauneudellaan ja tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet liikkumiseen. Kevon kanjonin alueella oli mahdollisuus käydä vaeltamassa ja lataamassa akkuja vuoden ensimmäisellä lomaviikolla syyskuun lopussa. Asevelvollisuusasioiden hoito nykyisessä laajuudessa alkoi rykmentissä tämän vuoden alusta. Lapin Aluetoimiston integroituminen osaksi Lapin Ilma-torjuntarykmenttiä on sujunut hyvin. Syksyn 2010 kutsunnat saatiin päätökseen joulukuun puolessa välissä. Viimeinen kutsuntapaikkakunta oli Rovaniemi. Sotilaallisen puolustusvalmiuden saralla työtä viedään eteenpäin Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunnan johdolla. Operatiiviset suunnitteluviikot tuleekin varata kalentereihin jo hyvissä ajoin, jotta työhön voidaan osallistua mahdollisimman laajalti. Hyvät lukijat. Ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet yhdessä hujauksessa. Perehtyminen tehtäviin ja tutustuminen rykmenttiin, rykmenttiläisiin sekä sidosryhmiin on vielä jonkin verran kesken. Jo tässä vaiheessa voin kuitenkin todeta sen, että hyvä ensivaikutelmani asioiden hoidosta täällä Lapin Ilmatorjuntarykmentissä on vahvistunut! Tehdyt linjaukset ja luodut toimintatapamallit ovat hyviä. Tässä yhteydessä on vielä kerran paikallaan kiittää everstiluutnantti Hannu Kylmäniemeä siitä mittavasta työstä jonka hän rykmentin komentajana teki. Huoltopalvelujen toteuttaminen pitävät pyörämme pyörimässä. Kunnossapito kyetään toteuttamaan riittävällä tasolla ensi vuoden aikana. Näin ollen kunnossapitovelkaa ei siirry maksettavaksi tuleville vuosille. Huoltokeskuksen organisointi Lapin Ilmatorjuntarykmentin esikunnan alaisuuteen tullaan tekemään heti alkuvuodesta.

4 Maanpuolustustahto ja aselajihenki pysyvät! Tervehdys pohjoisen it-osaajille On aika nostaa sukset ja pulkat esiin varaston perältä. Ulkona voi tehdä kaikenlaista, halusipa kuntoilla tai vain pitää hauskaa. Voi nauttia luonnon hiljaisuudesta ja nähdä arktisen tähtitaivaan revontulineen ja mikä parasta kevään riemut odottavat! YLILUUTNANTTI PETRI KEIHÄSKOSKI Sotilaan onnea uusille ryhmänjohtajille! Matkaevääksi annan luvun alikersantti Erkki Palolammen teoksesta Kollaa kestää. Kertomuksessa alikersantti Lemityinen kuvataan esikuvalliseksi ja mainioksi sotilaaksi - hiljaiseksi ja vaatimattomaksi toveriksi, joka antoi tekojen puhua. Luettuasi sen toivon sinun ymmärtävän paremmin, mitä sisältyy kahteen sanaan: suomalainen aliupseeri. Luota itseesi ja toimi niin, että johtamasi taistelijat sekä esimiehesi pystyvät luottamaan sinuun. Suoritettu johtajakoulutus kertoo aina jotakin - toivon kohdallesi positiivista kerrontaa. Näkemiin, kuulemiin ja tervetuloa! Jälleen on käännetty yksi lehti ja uusi kierto on alkanut. Tähän aikaan siirrytään elämänvaiheesta toiseen - palataan töihin, lähdetään vaihtoon tai annetaan lupauksia. Tämä vuosi ei tee poikkeusta. Olemme muutosten äärellä aloittamassa uutta vaihetta kiltamme sotapäiväkirjassa. Kahden olympiadin ajanjaksoni luottamusmiehenä sihteerin ja puheenjohtajan tehtävissä päättyy toimintavuoden alussa. Niinhän se on, että mikään muu ei lopulta kulu niin nopeasti kuin aika. Kirkkaimpina virstanpylväinä toimintakertomusten historiasta nousevat esiin Killassa kaiken ikää -liikuntatapahtumat, Lapin Ilmatorjuntayhdistyksen liittyminen killan riveihin sekä yhteistyön tehostaminen Lapin Lennoston killan kanssa. Siirryn rivikiltalaiseksi kaikkeni antaneena, mutta hyvillä mielin. On ollut ilo ja kunnia saada pitää latua auki. Johtokunnan jäsenet läpi vuosien ovat olleet aktiivisena voimana kiltamme eri vaiheissa - tästä lausuttakoon erikseen jokaiselle kiitos. Lapin Ilmatorjuntarykmentti rakentavana voimana ansaitsee lämpimän tunnustuksen ja yhteistyökiitoksen. Läheinen suhde joukko-osastoon on toimintamme elinehto, kulmakivi, etuoikeus...ylpeydenaihe! Me kiltalaiset haluamme olla yhdistyksestämme ylpeitä! Toivomme mielekästä ja vireää toimintaa. Tahdomme omintakeisen Lapin Ilmatorjuntakillan, joka ei kumartele turhia vaan joka kehittää toimintaansa rohkeasti omista lähtökohdistaan ja me kiltalaiset haluamme olla osa tätä erityistä yhteisöä. Luulen puhuvani kaikkien suulla sanoessani, että kiltalaiset haluavat olla tasavertainen osa aselajin vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintakenttää. Meidän toiminta-ajatuksenamme on olla sotilasarvoista, asemasta ja aselajitaustasta riippumaton yhdistys, jonka kantavana voimana on ilmapuolustushenkisyys ja ilmatorjuntahenki. Pienen aselajin joukossa seisoessa ei ole varaa rivejä jakaviin kastijakoihin. Toivon ja uskon hartaasti, että vapaaehtoisen maanpuolustustyön toimijat uskaltavat katsoa tulevaisuuteen kriittisin silmin ja kehittää toimintakulttuuria ennakkoluulottomasti yhteistyöhengessä. Valjastakaamme se potentiaali, joka meissä on, rakentamaan yhdessä uutta ja parempaa ilmatorjunnan parissa tehtävää maanpuolustustyötä. Perinteemme ja me itse olemme sen ansainneet. Mitä muutoksia toiminnassa tapahtuukin niin maanpuolustustahto ja aselajihenki pysyvät! On tarkoituksenmukaista, ettei pallilla istuta elinkautista idän malliin, eikä ymmärretä lähteä ennen uloskantamisen hetkeä. Siispä toivotan motivoituneen uuden puheenjohtajan lämpimästi tervetulleeksi. Uskon Heikki sinun tuovan toimintaamme uusia, raikkaita tuulia. Erityisen mieluisasti näen reserviläisen killan ruorissa, eikä sukupolven vaihtamisestakaan ole haittaa. Ei muuta kuin kokka kohti ulappaa ja uusiin kokemuksiin. Kääritään hihat, tartutaan airoihin ja ruvetaan hommiin... Kilta-asioissa vastuunkantajalle riittää haasteita. HEIKKI AUTTO Vuoden vaihde tuo monesti mukanaan muutoksia ja uusia mahdollisuuksia. Omasta puolestani alkavan vuoden hienoimpia haasteita tulee olemaan mahdollisuus tehdä maanpuolustustyötä Lapin ilmatorjuntakillan puheenjohtajana. Viime vuonna toteutetulla Lapin Ilmatorjuntakillan ja Lapin ilmatorjuntayhdistyksen yhdistymisellä koottiin yhteen aktiivisten ilmatorjuntaihmisten voimia pohjoisessa. Vahvojen perinteiden varassa toimintaansa eteenpäin vievä Lapin Ilmatorjuntakilta saa minusta tulevan vuoden alussa uudeksi puheenjohtajakseen kotivaruskunnassamme Someroharjulla Crotale -ohjusjärjestelmälle koulutetun reservin luutnantin. Ilmatorjunta koko maanpuolustuksen keihäänkärkenä on minulle erityinen mielenkiinnon kohde laajemminkin, kuin vain oman reservin tehtäväni kautta. Minulla on myös erityinen suhde Lapin Ilmatorjuntarykmenttiin. Voin aivan rehellisesti sanoa, että olen rovaniemeläistynyt Someroharjun kautta. Ilman Rovaniemen tukikohdassa vietettyä palvelusvuotta, olisi moni sittemmin hyväksi osoittautunut valinta saattanut jäädä nuoren miehen elämässä tekemättä. Näistä syistä johtuen koenkin kunniatehtäväksi päästä killan puheenjohtajana tekemään työtä sellaisessa joukossa, joka kokee ilmatorjunnan ja Lapin Ilmatorjuntarykmentin asiat omikseen. Olen nuoresta asti ollut aktiivinen toimimaan yhteiskunnallisten asioiden parissa ja erityisesti kotimaakuntamme mahdollisuuksien puolesta. Someroharjulla vietetyn palvelusvuoden myötä Lapin yliopistoon hallintotieteitä opiskelemaan löytäneenä ja Rovaniemelle kodin perustaneena nuorena olen sittemmin saanut myös mielenkiintoisen mahdollisuuden tehdä työtä Lapin pääkaupungin rakentamiseksi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Vaikka omassa elämässäni Lapin Ilmatorjuntarykmentillä on ollut hyvin keskeinen merkitys, olen vasta kaupunginvaltuuston puheenjohtajana päässyt todella tutustumaan, kuinka suuri merkitys varuskunnalla, koko tukikohdalla ja ylipäätään puolustusvoimilla, on kotikaupungillemme esimerkiksi paikallistalouden kannalta. Puolustusvoimat on Rovaniemellä kunnallisten organisaatioiden ulkopuolelta suurin yksittäinen työnantaja. Maanpuolustustyöllä onkin kotikaupungissamme todella konkreettinen ja suuri merkitys. Siksi on erittäin tärkeää, että myös vapaaehtoinen maanpuolustustyö voi löytää esimerkiksi Lapin Ilmatorjuntakillan toiminnan kautta yleistä maanpuolustushenkeä nostattavaa sekä it-osaajiemme tietoja ja taitoja lisääviä toimintamuotoja. Vahvalle pohjalle on hyvä rakentaa. Ilmatorjuntakillan perinteitä tullaan varmasti tulevana vuonna ylläpitämään, mutta uuteen toimintavuoteen tullaan varmasti löytämään myös jotain uutta ja mielenkiintoista, joka toivottavasti aktivoi kiltaan mukaan myös uusia ilmatorjunnasta kiinnostuneita jäseniä. Nähdään siis Ilmatorjuntakillan toiminnan merkeissä.

5 Suomalainen Kriisinhallintajoukko Afganistanissa Operaatio TAOHID II. Ruotsalainen CV 90 -joukkue etutukikohdassa Baghlanin alueella. Tyypillista kaupunkikuvaa. Kirjoitus on laadittu kuvaamaan toimintaympäristöä ja niitä tehtäviä, mitä suomalaiset joukot alueella suorittivat. Suomalaisten ensisijaisena tehtävänä on tukea Afganistanin turvallisuusviranomaisten toimintaa. Esimerkkejä operaatioalueesta ja operaatioista Etukäteisarvio siitä, että talvikausi ja alkukevät tulevat kapinallisten toiminnan osalta olemaan kesää alhaisemmalla tasolla pitivät paikkansa. Tapahtumien määrä tosin oli ennustettua huomattavasti korkeampi eikä talvellakaan ollut varsinaista suvantovaihetta. Kesää ja parlamenttivaaleja kohti mentäessä tapahtumien määrä nousi koko ajan. Kesäkuu olikin Afganistanissa kaikkien aikojen murheellisin kuukausi liittouman tappioiden EVERSTI ARI GRÖNROOS suhteen. Tapahtumien määrä koko Afganistanissa on ollut yli kaksinkertainen verrattuna edellisvuoteen. Huhtikuulle sattunut TAOHID II operaatio vei ruotsalaisjohtoisen Alueellisen jälleenrakennusryhmän (Provincional Reconstruction Team, PRT) huomion kaikkiaan lähes kuukaudeksi. Osallistuin operaatioon ruotsalais-suomalaisen taisteluosaston komentajana. Taisteluosastoon kuului vahventamisen jälkeen kiväärikomppania (kaksi jääkärijoukkuetta PATRIA-kalustolla ja yksi CV 90 joukkue) ja huoltokomppania. Erilaisia tukiosia oli sijoitettu edellä mainittuihin joukkoihin. Johtamisessa pätivät opitut ja hyväksi havaitut yleisperiaatteet. Kartta, kelmu ja tussi, alijohtajien kautta johtaminen, tehtävätaktiikka sekä edestä johtaminen osoittautuivat jälleen kerran hyviksi menetelmiksi. Ruotsalaiset ja suomalaiset sotilaat ja joukot selvisivät tehtävistään erinomaisesti ja mikä tärkeintä, ilman tappioita. Tämä siitäkin huolimatta, että taistelukosketuksia oli useita. Taisteluosaston tehtävänä oli lähinnä suojata Baghlan-joen varteen rakennettavan etutukikohdan rakennustyömaata, sinne johtavaa tieuraa, sekä alueella työskenteleviä ihmisiä. Ilmatukea ylempi johtoporras järjesti käyttöön kiitettävästi. Tämä oli erityisen tärkeää huoltokuljetusten ja marssiosastojen suojaamisessa. Operaatiolle asetetut tavoitteet saavutettiin. Kevään aikana toteutettiin myös muutama TAOHID ia pienempi operaatio PRT:n omalla alueella Afganistanin turvallisuusviranomaisten (Afghanistan National Security Force, ANSF) tukemiseksi, sekä tilannetietoisuuden lisäämiseksi. Kesäkuun puolessa välissä aloitettiin edelleen käynnissä olevan operaatio AB TAMIZin aktiivinen toimintavaihe. Operaatiota oli PRT:ssä valmisteltu jo viime syksystä lähtien. Operaation tarkoituksena on taata WoM:n alueella riittävän turvallinen ympäristö, jotta erilaisia kehitysprojekteja voidaan käynnistää ja kansalaisten elinolosuhteita parantaa. Edellä mainitulla alueella on ollut viimeisen parin vuoden aikana rauhatonta ja kyseiset Pashtu-alueet ovat toimineet kapinallisten tuki- ja operointialueina. Alkutalven jälkeen liikkuvien tarkkailuryhmien (Mobile Observation Team, MOT) perinteinen toiminta oli vähäistä. Toiminta oli suojaustehtäviä, partiointi/tiedustelutehtäviä yleensä etutukikohdista, sekä alueen pitämistehtäviä. Toki edellä mainittujen lisäksi on toteutettu avainhenkilöiden tapaamisia ja erilaisia kartoituksia tilannetietoisuuden ylläpitämiseksi. Mutta esimerkiksi operaatio AB TAMIZissä MOT:t pitivät hallussaan Ali Zayin etutukikohtaa seitsemän Aina ei tarvita tietojärjestelmiä. Komentaja antaa jatkosuunnittelun perusteita operaatiopäällikölleen. viikon ajan ennen vuoron siirtymistä kiväärikomppanialle. PRT:n alueella vallitsevan uhkatason vuoksi yksittäisen MOT:n liikkuminen alueella ei ole suotavaa. Lähtökohtaisesti tehtävään pitäisi lähteä aina kaksi MOT ia tai joukkue. Näitä tulee tukea tarvittavilla lisäresursseilla, joista kriittisin on lääkintäryhmä. Muita keskeisiä suorituskykyjä ovat improvisoitujen pommien raivauskyky sekä ilmatulenjohtokyky ja ilma-aseen käyttömahdollisuus. Showstoppereita mietittäessä juuri edellä mainitut kyvyt nousevat keskeiseen asemaan. Koulutusjärjestelmä on tehokas ja tehdyt linjaukset kehittämisestä oikeita Toiminnan jatkuva arviointi on välttämätöntä, jotta toimintaympäristön muutoksiin kyetään vastaamaan ennakoidusti ja joukon omasuojasta huolehtien.

6 Suomalainen koulutusjärjestelmä on erinomaisen hyvä. Se antaa sekä palkatulle henkilöstölle, että asevelvollisille erinomaiset valmiudet toimia vaativassa kriisinhallintatehtävässä niin joukkona kuin yksilöinä. Koulutuksessa pitää korostaa perusasioita ja yhtenäisiä toimintatapoja. Edelleen suomalaisten kriisinhallintajoukkojen valinta- ja koulutusjärjestelmä on hyvällä tasolla. Siitä on osoituksena se, että toimialueella olevat yksilöt ja joukot suoriutuivat annetuista tehtävistä erinomaisesti. Yhteistoiminta ruotsalaisten kanssa on saumatonta ja toimintaa kuvaakin paremmin ilmaisu yhdessä tekeminen. Perusasioissa pitäytyminen, yksinkertaisuus, aloitteellisuus sekä ihmisten johtaminen, vaatimuksista tinkimättä, ovat avainasemassa ja korostuvat kriisialueella. Tehdyt linjaukset joukkorakenteen kehittämisestä ovat oikean suuntaisia. Komppaniakokoonpanoon siirtyminen ja oman valvonta-alueen muodostaminen Samanganin maakuntaan selkiyttää suomalaisten joukkojen toimintaa Pohjois-Afganistanissa. Tehtävien täyttäminen edellyttää kuitenkin edelleen myös PRT:n suorituskykyjen käyttöä kyseisellä alueella. Kansainväliset ja kansalliset turvallisuusjoukot eivät yksinään kykene takaamaan Afganistanin suotuisaa kehitystä. Alueellisten hallintorakenteiden on kyettävä vastaamaan kansalaisten tarpeisiin. Siviilikriisinhallinnan toiminta alueella vaatii ympärilleen ja onnistuakseen kuitenkin riittävän turvallisuustason, jota International Security Assistant Force (ISAF) ja Afganistanin omat turvallisuusviranomaiset ylläpitävät. Kholmin sola - kiertomahdollisuutta ei ollut. kuvatekstiä... PRT Mazar-e Sharifin vastuualue on noin neljä kertaa Kosovon kokoinen. Tyypillistä MOT-toimintaa. Yhteydenpito paikallisten kanssa sujui lähes poikkeuksetta erinomaisen hyvin. Afganistanin omien turvallisuusviranomaisten kyky kehittyy koko ajan, mutta ne tarvitsevat vielä vuosia kansainvälisten joukkojen tukea. Kuvassa poliiseja. Lapsissa on tulevaisuus. Toivottavasti he saavat aikuisina elää nykyistä rauhallisemmassa Afganistanissa

7 YK-operaation tunnusvärit - valkoiset autot ja sininen baretti. Sotatoimialueella piti olla varautunut kaikkeen mahdolliseen Viestihuoltomiehenä Libanonissa operaatioalueella tullessamme Libanoniin. Aika ajoin ollessamme alueella, kohonnut uhka rajoitti liikennettä ja aiheutti valmiuden kohotusta. Ikävin tapaus, joka osoitti tehtävämme sisältämät riskit ja kriisinhallintaoperaatioiden vaarat, sattui juhannuksena - 07, kun kuusi espanjalaista sotilasta kuoli autopommiin vain neljän kilometrin päässä tukikohdastamme. Lisäksi sattui pari iskua, joissa ei kuitenkaan tullut henkilövahinkoja. Oma tehtäväni viestihuoltomiehenä esikunta- ja huoltokomppanian korjaamojoukkueessa oli viesti- sekä voimakonehuolto. Päivät alkoivat kahdeksalta aamupalaverilla, jonka jälkeen oli työskentelyä klo 11 asti. Lounaan jälkeen klo 13 oli iltapäiväpalaveri, jonka jälkeen työskenneltiin puoli viiteen. Illat olivat vapaita, kuten myös sunnuntait. Lauantaisin työtä oli vain klo , mikäli ei ollut muuta käskettyä palvelusta. Päivittäisiä tehtäviäni olivat radioiden ja gps:ien asennus sekä voimakoneiden määräaikaishuollot ja korjaustyöt. Lisäksi tein pieniä autosähköasennuksia sekä öljyjen ja renkaiden vaihtoa. Käytännössä oman toimintani ohessa avustin muita tekemällä sen mitä osasin. Tämä oli tarpeen kovassa kiireessä, jotta pystyimme täyttämään tehtävämme. Vapailla oli mahdollista käydä 10 minuutin matkan päässä lähikylissä ostoksilla, mikäli turvallisuustaso niin salli. Kuten nykyään varusmiespalveluksessakin, käytössämme oli myös internet ja kännykät iltaisin, millä voitiin hoitaa yhteydenpitoa kotiin ja ystäviin. Lisäksi puolen vuoden aikana oli käytettävissä viisi viikon mittaista lomaa, joten kotiasioiden hoito oli vaikeaa ja ihmissuhteet koetuksella. Tiiviissä tukikohdassa oli jopa kahdeksan saunaa tuomassa kotoisuutta muutenkin kuumassa Libanonissa. Mukavuutta lisäsi myös tukikohdan oma kenttäkauppa. Suurimpia haasteita tehtävässä oli kotiasioiden hoito, sotilaskulttuuriero irlantilaisten kanssa ja siihen liittyen ryhmähengen muodostuminen ja henkilösuhteet. Vaikka rauhanturvaaminen oli haasteellista, se myös antoi paljon. Alun perin lähdin Libanoniin, koska halusin vaihtelua tavalliseen siviilityöhön ja ns. irrottautua arjesta. Rauhanturvaajana se toteutui, ja palvelustoverin kannustamana sain sysäyksen hakeutua puolustusvoimien virkaan. Tammikuussa 2008 aloitin työt Porin Prikaatissa kansainvälisessä kuljetuksessa MOVCON -tehtävässä, jossa työtehtäviini kuului vastata Suomen ja Afganistanin välisestä rahdista. Työn ohessa suoritin Aliupseerikoulun. Syyskuun alussa -08 siirryin nykyiseen tehtävääni Lapin Ilmatorjuntarykmenttiin huollon kouluttajaksi. Libanonin kokemuksesta on ollut erityisesti hyötyä kielitaidon kannalta ja kouluttajana toimimisessa. Sain kansainvälisen kokemuksen lisäksi näkemyksen todellisuudesta kriisin aikana. Sodan ajan joukkoa kouluttaessani painotan tilanteenmukaisuutta ja kriisiajan realiteetteja, joista sain oppia Libanonissa. Kokemuksesta on ollut apua myös ongelmatilanteissa, joissa kykyni soveltaa perusratkaisuja on parantunut. Kokemus on myös lisännyt ymmärrystäni siitä, ettei aina ole vain yhtä oikeaa ratkaisua. Yleensäkin avoimuus asioihin suhtautumisessa on kehittynyt ja voin todeta, että asiat Suomessa ovat oikeasti hyvin ja niitä kannattaa arvostaa. Rauhanturvaaminen on ainutkertainen mahdollisuus. Sitä kannattaa harkita, kun haluaa kehittää itseään sotilaana sekä ihmisenä. Motivoituneille ammattihenkilöille on aina töitä. Slogania lainaten Hyviä hommia. KERSANTTI TOMMI KERÄNEN Varusmiespalvelus viestimiehenä Pohjan Prikaatissa antoi perustan tehtävään, jossa toimin UNIFIL-operaatiossa -07 Libanonissa. Syventävämpi ammattitaito syntyi siviilityössä tehdaselektroniikan ja piensähköasennusten parissa, sillä siviilikoulutukseltani olen tietoliikenneasentaja. Ennen operaation alkua saimme yhdeksän päivän rotaatiokoulutuksen Porin Prikaatissa maalis-huhtikuun vaihteessa -07. Koulutus orientoi takaisin sotilaselämään, joka oli kymmenessä vuodessa päässyt unohtumaan. Sotilaan perustaidot käytiin nopeassa rytmissä läpi ja syvennettiin aikaisemmin opittuja taitoja. Harjoittelimme muun muassa paljon ammuntoja sekä taisteluteknistä ensiapua ja toimintaa englanninkielisessä viestiverkossa. Lisäksi opetettiin paikallista kulttuuria ja tapoja helpottamaan toimintaa kohdealueella. Näin ollen koulutus oli korvaamaton tehtävässä onnistumisen kannalta, mutta loppujen lopuksi työ opetti tekijäänsä. Rauhanturvaoperaatiossa suomalaisten tehtävänä oli tukea muita joukkoja raivaamalla miinoja ja rakentamalla infrastruktuuria. Suomalaiset perustivat yhdessä irlantilaisten kanssa tukikohdan CAMP-IDA, jonka komentaja oli suomalainen. Tukikohtaan kuului suomalais-irlantilainen esikunta- ja huoltokomppania, irlantilaisten mekanisoitu jalkaväkikomppania sekä suomalaisten vahvennettu pioneerikomppania, johon kuului rakennusjoukkue, kevyt- ja raskas konejoukkue, kuljetusjoukkue sekä EOD- eli miinanraivausjoukkue. Tukikohdan alue oli varsin tiivis, noin puoli kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Operaatioalue rajoittui Litanjokeen pohjoisessa ja ns. Blue Line etelässä, joka ei ollut virallistettu valtionraja. Terroriuhka oli jo laantunut Korjaamoteltta sisältäpäin. IT-miehen perusase eli ITKK oli ajoneuvojen raskainta tulivoimaa. Suomalais-irlantilainen joukko mitaliparaatissa. LIBANONIN RAUHANTURVA- OPERAATIO Operaation tarkoituksena on yhdessä Libanonin asevoimien kanssa ottaa Etelä- Libanon haltuun ja estää Hizbollah-taistelujärjestön asetäydennykset - Alueella oli jo ennestään noin 2000 YK:n rauhanturvaajan UNIFIL-joukko - Libanonissa YK-operaatioissa kautta aikain on ollut mukana suomalaista, nyt alueella oli parhaimmillaan 250 suomalaista - YK:lla on tavoitteena, että sillä on kaiken kaikkiaan enintään rauhanturvaajaa Etelä-Libanonissa Operaatiokartta 12 13

8 Henkilönsuojausta Kosovossa Alun perin minut oli valittu Bosnian operaatioon kansallisen huoltoesikunnan (NSE) turvamieheksi, mutta Bosnian operaation supistamisen myötä tehtävä vaihtui Kosovon operaatioon, Keskisen taisteluosaston (COM MNTF C ja eteenpäin COM MNBG-C) turvaryhmän (CPT, Close protection team) johtajaksi. Keskisen taisteluosaston komentajana toimi tehtäväni ajan suomalaiskenraali ja hänen adjutanttinaan, eli lähimpänä esimiehenäni, suomalainen evp-opistoupseeri. Vakioitua työpäivän kulkua ei ryhmällämme ollut, johtuen komentajan aikatauluista, jotka eivät todellakaan olleet minkään sabluunan mukaisia. Joskus saatoimme nauttia jopa kolmen päivän vapaista ja vastaavasti taas löysimme itsemme kauneimpina kevätaamuina puoli viiden aikaan seuraamassa joukkojen ryhmittymistä luonnonkauniiseen Kosovon maastoon. Myös erilaiset paikalliset virastot ja muiden taisteluosastojen järjestämät tilaisuudet kuljetuttivat seuruettamme ympäri tätä vuonna 2008 itsenäiseksi julistautunutta valtiota. Vapaapäivinä (vai pitäisikö sanoa vapaapäivinä ) ja työtehtävien välillä kulutimme aikaamme tiedustelemalla seuraavien päivien kohteita, ajoreittejä sekä yhteyshenkilöitä, ryhmäkohtaisella koulutuksella sekä vielä mahdollisesti jäävän ajan täytimme ryhmä- ja henkilökohtaisella huollolla. Aiempi urani tuki tehtävää hyvin. Ryhmän ainoana sotilaana ymmärsin talon tapoja paremmin kuin siviilipuolella työkokemuksensa hankkineet rauhanturvaajat. Työni oli pääosin suunnittelua ja johtamista, ryhmän hoitaessa esimerkiksi autojen ajamisen työtehtävien aikana. Kosovoon jo aiemmin tulleen ja edellisen taisteluosaston komentajan kanssa toimineen ryhmän hyviksi osoittautuneiden toimintatapojen pohjalta saimme hiottua vuoden aikana hyvin toimivan paketin. Se olikin joiltain osin hieman erilainen kuin esimerkiksi Sotilaspoliisioppaassa kerrottu. Suurimpana syynä tähän oli henkilöstöresurssien vähäisyys, joka ei mahdollistanut ryhmän toimintaa kokonaisuudessaan kuin ihan muutamia kertoja. Aiempi kokemus käytössämme olleesta taisteluväline- ja viestimateriaalista helpotti myös tehtävääni VALOJUOVA perehtymistä, kun kykenin keskittymään eri toimintatapoihin kalustokoulutuksen sijaan. Tehtävään vaadittu kielitaito oli YKI 3 ja tämän tason saavuttamiseksi ei keskiasteen kieltenopiskelua harrastaneen ja englantia vähänkään puheessaan käyttäneen tarvinnut kertauskursseja käydä. Muutenkin oli havaittavissa, että suomalaisten kielitaito monikansallisessa toimintaympäristössä oli eri kansallisuuksista ehkäpä parhaimmalla tasolla. Irlantilaisista ja tšekeistä en kerro tässä enempää Tehtävä oli monikansallisesta toimintaympäristöstä ja epäsäännöllisyydestä johtuen joskus erittäin haastava, mutta työtehtävien ja ajankäytön suunnittelun täydellinen itsenäisyys antoi ryhmän johtamiseen suhteellisen vapaat kädet. Lisäksi jo aiemmin mainittu liikenne antoi välillä sellaisen määrän jännitystä, että työtehtävien jälkeen kuunteli musiikkinakin mieluummin Einiä ja Jonnaa kuin Barathrumia. Palvelusolosuhteet vuodesta 1999 kestäneessä operaatiossa on saatu jo erinomaiselle tasolle muun muassa internet- ja muine yhteyksineen. Lisäksi kaikenlaiset vapaa-ajanviettomahdollisuudet on vuosien saatossa rakennettu lähes täydelliselle tasolle. Täydelliseen päästiin huoltojoukkueen johtajan suosiollisella avustuksella ja grilliinkin löytyi sisäfilettä, ellei makkara enää maistunut. Kiitokset Pasille vielä näin lehdenkin välityksellä. Kaiken kaikkiaan rauhanturvaamistehtävä oli hyvin avartava kokemus sekä ammatillisella että henkilökohtaisella tasolla. Mikäli mahdollisuus reissuun tulee, suosittelen tarttumaan tilaisuuteen. Ryhmäkohtaista kalustohuoltoa. YLIKERSANTTI TONI HUHTAMELLA Henkilökohtaista huoltoa ruotsalaisten leirissä. T ehtävä sisälsi itseni lisäksi viiden rauhanturvaajan kokoisen turvaryhmän johtamisen. Ryhmän tehtäviin kuului Keskisen taisteluosaston komentajan henkilönsuojaustehtävät. Toisin sanoen turvaryhmämme oli komentajan mukana aina, kun hän lähti ulos leiristämme. Palvelusvapaiden ajaksi annoimme sentään komentajalle oman rauhan, mutta toimialueellamme komentajaa seurasi aina vähintään kahden miehen kokoinen varjo. Tehtävään sisältyi vuoden aikana hieman vajaa 400 erilaista työtehtävää. Tähän on laskettu myös kohteiden ja ajoreittien tiedustelut. Kosovon liikenteen arvoituksellisuudesta ja ennalta-arvaamattomuudesta johtuen tiedustelua jouduttiin tekemään tuttuihinkin kohteisiin useita kertoja. Suurin osa henkilönsuojaamisestamme tapahtui ajoneuvoilla, joilla liikkuessa törmäsimme erilaisiin vaaratilanteisiin lähes päivittäin. Liikkuessamme jalan siviilien keskuudessa olivat paikalliset kerjäläiset ainaisina vierainamme ja heidän hätistelynsä käyttikin muutamalta ryhmämme jäseneltä mission loppuvaiheessa jo aika luontevasti. Työtehtävä Kosovo Poljen taistelun muistomerkin läheisyydessä. Keskisen taisteluosaston komentaja oikealla ja hänen adjutanttinsa 2. oikealta. Vasemmalla komentajan oikeudellinen neuvonantaja

9 Terveisiä maailmalta Viestialiupseerina Afganistanissa Rykmentin henkilöstöstä on tälläkin hetkellä KRIHA-tehtävissä useita sotilashenkilöitä. Seuraavilla sivuilla heidän terveisiään maailmalta. FIN ja SWE -korjaamon henkilökunta Mazar-e Sharif Camp Nidaroksessa. Paistaa se päivä kunnossapitoonkin kuten kasvoista näkyy. Esko Lamminsivu kuvassa viidentenä vasemmalta. Kaunis mutta karu on Afganistanin luonto. TEKSTI: ELINA KATAJAMÄKI Korjaamo-osaston johtaja Esko Lamminsivu lähti helmikuussa Afganistaniin ja on nyt viihtynyt maassa pian yhdeksän kuukautta. Ensimmäisen puolen vuoden ajan hän istui movconin kakkosmiehen paikalla ja jälkimmäisen, seitsemän kuukauden mittaiseksi venyvän pätkän hän työskentelee kuljetusteknikkona. Päällimmäinen kokemus Eskolla on ollut Afganistanista hillitön kuumuus. Hyvänä kakkosena tulevat varaosiensaantiongelmat. Autot ovat kovilla. Täällä pääsee näkemään sodanajan huollon, koska ongelmat ovat hyvin erilaisia kuin rauhan aikana. Työskentely ei mene kellokortin mukaan, vaan tarvittaessa tehdään töitä yötä myöten. Myös pitkät etäisyydet ja liikkumisen hankaluus ovat korostuneet. Tällä hetkellä Lamminsivun päivät täyttyvät itävaltalaisen yhteistyökumppanin kanssa asioinnista sekä oman korjaamon pyörittämisestä. Vielä kertaakaan eivät korjaamon pukit ole seisseet tyhjillään. Myös yhteydenpito kauempana palveleviin joukkoihin kuuluu Eskon päivärutiineihin. Jos mietin, mikä reissussa on ollut parasta, niin ykköseksi nousevat ehdottomasti hyvät kaverit. Ammatillisesti reissu on myös kehittänyt ja avannut silmäni näkemään, millä tavoin työskentely Suomessa voitaisiin järjestää poikkeusoloissa, Lamminsivu sanoo. Lamminsivu lähettää terveisiä kotimaan työkavereille, eikä mieti kahta kertaa kysyttäessä, kannattaako Afganistaniin lähteä. Ehdottomasti kannustan kaikkia puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluvia lähtemään tällaiseen reissuun! XA-203.n jarrut täynnä aavikon hiekkaa. Jarruja pesemässä Esko ja Jukka alias Händi sekä Kalevi alias Käppers. TEKSTI: ELINA KATAJAMÄKI Rykmentin elektroniikkaosastolla ohjusaliupseerina työskentelevä Juha-Matti Rensujeff pohti rauhanturvatehtäviin lähtemistä noin vuoden. Hän toivoi alun perin pääsevänsä Kosovoon, sillä Afganistanin tilanne kuulosti niin hurjalta. Nyt Rensujeff kuitenkin on tyytyväinen siihen, että päätyi nimenomaan Afganistaniin. Viestialiupseerin tehtävät ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia; eniten on työllistänyt varaston kirjanpidon ajantasaistaminen ja ajoneuvojen viestijärjestelmät. Afganistanissa silmät ovat avautuneet ainakin sille, kuinka hyvin asiat koti-suomessa ovat. Varsinkin puhdas vesi on noussut korkeaan arvoon, kun on nähnyt lasten juovan kuraojista. Ammatillisesti tämä reissu on tuonut näkemystä todelliseen huoltoon: joukot eivät ole vieressä, vaan kaukana tehtävissä. Kovassakaan tarpeessa operaatioalueelle ei vain hilpaista toimittamaan uutta materiaalia rikki menneen tilalle, Rensujeff kertoo. Rensujeff kannustaa kaikki asiaa harkitsevia pyrkimään kriisinhallintatehtäviin, mikäli asiat kotimaassa antavat myöden. Edes eroa läheisistä ei kannata pelätä, sillä yhteydenpitomahdollisuudet kotimaahan ovat mainiot. Viestialiupseerin arkea, materiaalihallintoa ulkoilmatoimistossa

10 Tervehdys kaamokseen ja muutama sana Afgaani-auringon alta Helmikuun viimeisellä viikolla 2010 alkoi tapahtumaketju, jonka seurauksena löysin itseni noin 6 viikon kuluttua eli 8.4. Marmalin tukikohdasta, Mazar-e Sharifin kaupungista Pohjois-Afganistanista. Yhteyshenkilönä Afganistanissa Pohjois-Afganistanissa sijaitsevassa Mazar-e Sharif -nimisen kaupungin länsipuolella sijaitsee Camp Mike Spann (CMS) niminen jenkkien tukikohta. Tukikohdassa työskentelee kuusi suomalaista rauhanturvaajaa yhteyshenkilön tehtävissä. Yksi heistä on Lapin Ilmatorjuntarykmentin vääpeli Jussi. MENTORI PEKKA VÄÄPELI JUSSI Saavuttuani tukikohdassa olevaan suomalaiseen Mirahuoltotukikohtaan varustamiseni alkoi heti ja jo iltapäivän alussa siirryimme länteen, noin 10 km päässä sijaitsevaan ruotsalais-suomalaiseen tukikohtaan, Camp Northern Lights:iin. Muutaman päivän perehdyttäminen CNL:ssä ja edessä oli uusi siirtyminen länteen eli tulevaan kotitukikohtaan Camp Mike Spanniin, joka sijaitsee noin 10 km CNL:sta länteen, afgaanivaruskunnan (Shaheen=Kotka) sisällä. Tehtäväni on työskennellä monikansallisessa OMLT-ryhmässä (Operational Mentoring and Liaison Team). Mentoritoiminnan tavoitteena on tukea Afganistanin kansallisen armeijan kouluttautumista ottamaan itsenäinen vastuu maan turvallisuustilanteesta. OMLT-ryhmä, jossa toimin, mentoroi Pohjois-Afganistanin turvallisuudesta vastaavan armeijakunnan esikuntaa. Työpäiväni alkaa omassa tukikohdassamme yhteisellä käskynjaolla OMLT-ryhmämme kesken, jonka jälkeen siirrymme afgaaniesikuntaan työmatkan ollessa noin 500 metriä. Työpäiväni esikunnassa koostuu tilannekatsauksista, palavereista, mentoroinnista, mentoroinnista ja taas mentoroinnista. Afgaaniperheen muuttokuorma. Sotilaallisen mentoroinnin rinnalla tulee tiedostaa kulttuuriemme erot. Tietyn haasteen voi kohdata vaikka kysymyksessä mitä sukua vaimosi on sinulle? Keskustelun lopputuloksenana totesimme, että olen naimisissa ihan oudon naisen kanssa, joka ei ole edes sukua minulle! Lisäksi kaikella toiminnalla tulee yrittää luoda luottamukselliset suhteet omaan mentoroitavaansa. Afganistanin turvallisuustilanne on vaikeahko ja armeijakuntamme operoi vastuualueellaan joko armeijakuntatai prikaatijohtoisissa operaatioissa. Liikumme mentoroitaviemme mukana koko armeijakunnan vastuualueella. Itse olin viime toukokuussa armeijakunnan johtamassa operaatiossa vastuualueemme itäosassa. Kokemus oli mieleenpainuva. Sanotaan, että matkailu avartaa ja tiedän jo nyt, että palatessani takaisin kotimaan tehtäviin olen varmasti tuhat ja taas tuhat kokemusta sekä muistoa rikkaampi. Omassa körmyssäni afgaani-aikaa 1389/8/11 eli 2010/11/2. Yhteyshenkilöiden tehtäviin kuuluu muun muassa henkilönsuojaus, saattueiden suunnittelu ja toteutus sekä mentoreiden tukeminen työtehtävissä. Kaksi yhteyshenkilöistä on lääkintäpuolen ammattilaista. Suomalaiset ja saksalaiset muodostavat yhdessä ns. kuljetustiimin. Saattueen suunnittelu alkaa saadusta tehtävästä eli mentorin lähtiessä mentoroitavan paikallisarmeijan (ANA) sotilaan kanssa työtehtävään Pohjois-Afganistanin alueelle tai asioimaan toiseen tukikohtaan. Mazar-e Sharifin alueella sijaitsee kolme tukikohtaa, Camp Mike Spann, saksalaisten Camp Marmal sekä ruotsalais-suomalainen Camp Northern Lights. Tämän hetkisen turvallisuustilanteen mukaan saattueessa täytyy olla minimissään kaksi panssaroitua ajoneuvoa ja neljä sotilasta, joista yhden on oltava lääkintämies. Sotilailla on oltava varustuksena raskas taisteluvarustus. Yhteyshenkilöt suunnittelevat reitin tai reitit uhkavaroituksien mukaan. Saattue pyritään ajattamaan mahdollisim- man turvallista reittiä pitkin. Saattueenjohtaja tekee tilanne keskukseen selvityksen saattueen kokoonpanosta, reitistä ja aikatauluista. Tilannekeskus seuraa ilmoituksien mukaan saattueen liikkeitä ja lähettää tarvittaessa ongelmatapauksissa apujoukkoja. Pitkät siirtymiset paikallisarmeija pyrkii tekemään helikoptereilla. Elokuussa olin mukana mentorin suojamiehenä tehtävässä, jossa käytettiin ANA:n helikoptereita. Tämä reissu oli varmasti työurani yksi mieleenpainuvin tehtävä. Olosuhteet Afganistanissa ovat olleet myös mieleenpainuvat. Elo-syyskuussa varjossa oli päivittäen +40 astetta. Ilmassa lentävä hiekka on antanut oman lisämausteensa elämiseen täällä. Paikallinen uskonto, kulttuuri ja elämänlaatu jaksaa ihmetyttää ja hämmästyttää päivästä toiseen. Mutta samalla se on myös avartanut omaa elämänkatsomustani. Enää ei koiran jätökset tienvieressä nosta valtavia tunteenpurkauksia kotimaassa

11 Terveisiä Kosovosta! Suomalaisten läsnäolo ja vaikutus Kosovoon vähenee vääjäämättä. Balkanin nuorimman valtion turvallisuustilanne on selvästi parantunut, joten nyt sotilaiden on aika siirtyä syrjään. Olemme täyttäneet tehtäväämme onnistuneesti jo yli yksitoista vuotta ja Kosovon olojen vakauttaminen sotilasjohtoisesti on pikkuhiljaa päättymässä. Hyvällä syyllä voi todeta, että KFOR-operaation suomalaiset sotilaat ovat onnistuneet annetussa tehtävässä. Olemme vakauttaneet vastuualueemme elinolosuhteet ja luoneet lujan luottamussuhteen paikallisväestöön. KAPTEENI PERTTI LAHDENPERÄ Toimin Monikansallisen esikunta- ja huoltokomppanian vääpelinä. Olen jo toista kertaa Balkanilla - aiemmassa KFOR-rotaatiossa olin yhteysupseeriryhmän varajohtajana ja johtajana vuosina Tuolloin vastuualueenani oli Kosovo Polje/Fuse Kosove, alue joka kärsi suurimmat tappiot 2003 alkaneissa mellakoissa. Tällä hetkellä toimin viimeisessä jäljellä olevassa suomalaisten johtamassa leirissä, Camp Villessä. Leiri sijaitsee Lipljanin kylässä, noin 15 kilometrin päässä pääkaupungista Pristinasta. Camp Villessä asutaan konteissa. Alueella on aiemmin toiminut paperitehdas, jonka rakennuksia osittain käytetään suojaja varastotiloina. Muut rakenteet ovat majoitus- ja toimistokontteja, peltihalleja sekä suuria lämmitettäviä telttoja. Camp Ville on kooltaan noin 400x400 metriä. Leirialue sijaitsee tasangolla ja sen välittömässä läheisyydessä on pääosin albaanien asutusta sekä silmänkantamattomiin viljelemätöntä peltomaata. Omaleimaista täällä on ajoittain esiintyvä varsin voimakas haju, jonka taustalla ovat alkeellinen ruskohiilivoimala, palavat jätekasat sekä peltojen kulotus. Aamusumuun yhdistettynä tämä cocktail on sanalla sanoen tyrmäävä. Lisäksi paikallista elämää leimaavat voimakkaat äänet. Ihmiset ovat kovaäänisiä, liikenteen melu pauhaava ja kun päivä kääntyy iltaan, aloittavat kulkukoirien laumat pitkälle aamuun kestävän viestittelynsä. Kun tähän liitetään säännöllinen happy shooting, voi hyvällä omallatunnolla todeta, ettei tällaista atmosfääriä tapaa mistään muualta Euroopasta. Keskeinen Kosovo on erittäin rähjäinen. Talot ovat pääosin surkeassa kunnossa, pienet tiet ovat huonokuntoisia ja päällysteet vaurioituneita. Kosovossa on kaksi kaatopaikkaa: tien oikea ja tien vasen puoli. Muovikukka kukkii kaikkialla. Soppaa sakeuttavat sortuneet rakennukset, revenneet aidat ja kuolleet jallakoirat teiden varsilla. Mutta kaikesta huolimatta eteenpäin on menty, vaikkakin hitaasti. Jälleenrakennusta, uudisasutusta, teiden parannusta, uusien liikekeskusten rakennusta näkee joka puolella. Saavuin Kosovoon toukokuun alussa, viimeisessä rotaatiossa. Sain viikon pikakoulutuksen Säkylässä, jonka jälkeen kotiin pakkaamaan ja reissuun. Camp Villeen saavuttuani huomasin, että leiri oli fyysisesti entisensä, kaikkine hajuineen ja savuineen. Rakennukset olivat samoilla paikoilla, mutta silti - paikka vaikutti jotenkin tyhjältä. Autiolta. Mieleeni tuli lännenleffojen autioitunut kylä, jonka tyhjillä kaduilla pyörii tuulen kuljettamia okapensaspalloja. Selväähän se aiemmalla missiollani Camp Villessä toimi kolminkertainen määrä väkeä ja viimeisen vuoden aikana tehty raju joukkojen vähentäminen näkyy kaikessa toiminnassa. Arkista aherrusta suomalaisleirissä Työt Camp Villessä alkoivat noin viikon mittaisella perehdyttämisjaksolla. Edeltäjäni perehdytti minut työtehtäviini ja tutustutti paikallistyötekijöihini. Normaalisti työpäiväni alkaa aamukahvilla komentoryhmän (päällikkö, varapäällikkö ja kirjuri) kanssa. Samalla käymme läpi päivän tulevia tapahtumia. Kalenterin selaus paljastaa, että tämä päivä alkaa tapaamisella siivoojien esimiehen kanssa. Noin 50-vuotias serbinainen, Slavica Cepkenovic, on työskennellyt Camp Villessä leirin perustamisesta, vuodesta 1999 saakka. Slavica valmistelee saapuvien vieraiden majoitustilat. Tänään saapuu kolme turkkilaista ja neljä suomalaista vierasta, jotka majoitan leiriimme viikoksi. Toimin myös Camp Commandantin sijaisena ja siinä tehtävässä myös vastaan leirin turvallisuudesta. Otan siis tulevat vieraat vastaan ja kerron heille leiriämme koskevat turvallisuusohjeet. Lounas on yhdeltätoista ja sen jälkeen työt toimistolla jatkuvat. Iltapäivän alussa pidän lihaskuntotestin LEIJONAareenalla (mihinkäs koira karvoistaan pääsee) ja osallistujia on viitisenkymmentä. Rauhanturvaajien on palvelusaikanaan suoritettava sekä lihaskunto- että Cooperin testi. Kaikkien on ylitettävä 2300 metrin raja tai edessä on kotiinlähtö. Iltapäivällä on vielä yksi leirin purkamiseen liittyvä kokous, jonka SKJK:n komentaja vetää. Päivällisen jälkeen pidän parin tunnin ruoansulattelutauon ja illalla lähden treenaamaan. Harjoittelumahdollisuuksia on monia, mutta tällä kertaa voiton vie juoksulenkki leirin ympäri (6x1350 m) ja sitten puoleksi tunniksi heilumaan tasokkaalle punttisalille. Treenin jälkeen saunomaan. Camp Villessä on parisenkymmentä saunaa, joista tänään valitsen huoltojoukkueen kylpylän. Saunan jälkeen nautitaan yksi alkoholiton virvoitusjuoma. SKJK:n rauhanturvaajilla on kahden operatiivisen annoksen sääntö, jota valvotaan säännöllisesti. Briiffareilla, eli joukkueiden ja ryhmien vapaa-ajanviettopaikoilla olutta tai siideriä saa nauttia välisenä aikana. Tämän jälkeen tarjoilua on yhteisessä messissä klo saakka. Iltaisin käyn tarkastamassa komendantin töihin liittyen pari ajanviettopaikkaa todetakseni, että annettuja määräyksiä noudatetaan Vääpeliltä vaaditaan moniosaamista Monikansallisen esikunta ja huoltokomppanian vääpeli on kuukausipalkkaisten paikallistyöntekijöiden esimies. Tällä hetkellä leirissä on 80 paikallistyöntekijää. Vääpeli vastaa työntekijöiden työsopimuksista, työajoista, palkanmaksuista, lomakirjanpidosta, työhönotosta sekä irtisanomisista. Tehtäviin kuuluvat myös leirin kaikkien kansallisuuksien majoitusjärjestelyt, henkilöstötietokannan ylläpito, yksikön asiakirjaliikenne, materiaalikirjanpito, sekä huollon suunnittelu ja toteutus. Camp Villen komendantin sijaisena vastaan leirin lupakäytännöistä, vartioinnista ja turvallisuudesta. Tällä hetkellä suomalaisia on leirissä jäljellä enää 250 ja hetken kuluttua vain niin sanottu purku-osasto, vahvuudeltaan hieman yli sata taistelijaa. Osaston tehtävänä on sananmukaisesti purkaa leiri, luovuttaa tänne jäävä materiaali uusille omistajille, luovuttaa vuokralla olleet maa-alueet omistajilleen, entisöidä ja poistaa asumisen jäljet sekä ajaa loput ajoneuvot ja materiaali Kreikan Thessalonikiin lastattavaksi Suomeen lähtevään laivaan. Vuodenvaihteessa päättyy suomalaissotilaiden menestyksekäs palvelus ja olojen vakauttaminen Kosovossa. Alueelle jää purkuosaston lähdettyä yhteysupseeriryhmä ja samanmoinen määrä suomalaisia edustajia monikansalliseen esikuntaan. Mission päätyttyä on aika palata takaisin kotimaahan tuttuun ympäristöön, kotiin ja työpaikalle. Kahdeksan kuukautta kestänyt tehtävä on antanut paljon henkistä pääomaa. Toiminta monikansallisessa sotilastukikohdassa, yhdessä sotilaiden ja paikallistyöntekijöiden kanssa, on kehittänyt minua ihmisenä paljon. Operaatiot ovat koulineet minua toimimaan osana korkean ammattitaidon omaavaa reserviläisten ja ammattisotilaiden muodostamaa kansainvälistä rauhanturvajoukkoa

12 Crotale Users Club - monipuolista kansainvälistä yhteistyötä Crotale Users Club on asejärjestelmän käyttäjämaiden, Ranskan, Kreikan ja Suomen, yhteinen tietojenvaihtokanava Crotaleen liittyvissä kysymyksissä. Yhteistyö on ollut tähän asti aktiivista ja hedelmällistä. KAPTEENI TOMMI JÄÄSKELÄINEN Kansainvälisen yhteistyön synty Suomen ja Ranskan kansainvälisen kanssakäymisen Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 90:n puitteissa voidaan sanoa alkaneen 23. huhtikuuta Tuona päivänä allekirjoitettiin Crotale New Generation -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinta- ja käyttösopimus. Yhteistyötä tiivistettiin edelleen noin viisi vuotta myöhemmin, kun toukokuussa 1995 osapuolet allekirjoittivat hallinnollisen sopimuksen koskien ohjusjärjestelmän huoltoasioiden tiedonvaihtoa. Tämän jälkeen maiden välistä yhteistyötä on tiivistetty edelleen erinäisillä tiedonvaihtosopimuksilla. Crotale Users Clubin perustaminen Kansainvälinen yhteistyö sai nykyisen muotonsa, kun vuonna 2004 Pariisissa järjestettiin Crotale NG käyttäjämaiden kokous. Tässä tilaisuudessa päätettiin perustaa Crotale Users Club, jonka perimmäisenä tarkoituksena on helpottaa Crotalen käyttäjämaiden välistä tiedonvaihtoa. Kokouksen jälkituotteena syntyi hallinnollinen sopimus (Memorium of Understanding), jossa on määritelty erittäin tarkasti maiden välistä tiedonvaihtoa koskevat asiat. Pääpiirteissään tiedonvaihdon piiriin kuuluvat tekniset, toiminnalliset ja huollolliset asiat sekä tärkeimpänä käyttäjien kokemukset ohjusjärjestelmästä ja siinä mahdollisesti havaittavista vioista. Perustamisen yhteydessä sovittiin, että vuosittaiset Users Club kokoontumiset jaetaan järjestelyvastuiden osalta käyttäjämaiden kesken niin, että tapaamiset järjestetään vuorotellen Ranskassa, Kreikassa ja Suomessa. Monipuolista toimintaa eri tasoilla Users Club toimintaa voitaisiin ehkä parhaiten kuvailla vertaamalla sitä luonnossa virtaavaan veteen. Se juoksee jokina useissa erillisissä uomissa yhtyen lopuksi järveen, josta kaikki osapuolet ammentavat käyttövetensä. Toimintaa ohjaa Memorium of Understanding (MOU), jonka allekirjoittamalla yhteistyöosapuolet ovat sitoutuneet toimimaan yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan. Sopimuksen puitteissa järjestetään tällä hetkellä kolmenlaisia kokoontumisia. Näitä ovat Users Clubin (UC), Users Club Operational Working Groupin (UCOWG) sekä Users Club Technical Working Groupin (UCTWG) tilaisuudet. Users Club kokoukset toimivat varsinaisina yhteistyön suuntaa ohjaavina tilaisuuksina, joissa käsitellään yleisten asioiden lisäksi myös UCOWG- ja UCTWG-kokouksissa esiin nousseita kysymyksiä. Operational Working Groupissa pääsevät järjestelmää päivittäin käyttävät henkilöt vaihtamaan ajatuksia, kun taas Technical Working Groupissa käsitellään teknistä ja huoltohenkilöstöä kiinnostavia asioita. Näiden kokousten lisäksi osapuolet ovat vaihtaneet teknistä ja kouluttajahenkilöstöä kansainvälisiin harjoituksiin liittyen. Yhtenä esimerkkinä tämänkaltaisesta toiminnasta voidaan mainita yliluutnantti Atte Löytösen vierailu ranskalaisten Crotale NG yksikössä Elite 2007 harjoitukseen liittyen. Kreikkalaisten Crotale ampuu Namfissa Suomi on ollut erittäin aktiivinen Users Clubin jäsen. Vuosina 2005 ja 2007 järjestettiin tapaamiset Lohtajan Ilmatorjuntaharjoituksissa sekä 2006 Suomi toimi isäntänä ranskalaisten operaattorien vieraillessa Vaara-harjoituksessa. Tämän vuoden kesäkuussa Lapin Ilmatorjuntarykmentti isännöi Technical Working Groupin kokousta, joka järjestettiin kolmipäiväisenä Rovaniemellä. Näiden tapahtumien lisäksi on Suomi lähettänyt vuosittain edustajansa Ranskassa ja Kreikassa järjestettyihin Users Clubin tapaamisiin. Miksi yhteistyötä kannattaa jatkaa? Tähän asti Users Club on osoittanut olevansa oivallinen käyttäjämaiden yhteistyötä syventävä kanava. Tiedonvaihtoa on tehty usealla eri tasolla. Esimerkiksi käyttäjämaiden ammunnoissaan havaitsemien ilmiöiden läpikäyminen ja analysointi on lisännyt käyttäjähenkilöstön tietämystä järjestelmän toiminnasta ja ominaisuuksista haasteellisissa ja suorituskyvyn rajoja mittaavissa ammunnoissa. Erityisesti Suomi on hyötynyt tästä tietojen vaihdosta, koska nykyinen ilmamaalikalustomme ei mahdollista tiettyjen ammuntojen suorittamista Lohtajan Ilmatorjuntaharjoituksissa. Teknisen ja huoltohenkilöstön tapaamisissa on vaihdettu käytännönläheistä, järjestelmän ylläpidon kannalta ensiarvoisen tärkeää, tietoa. Teknisiin tarkastuksiin liittyvissä asioissa konsultaatio maiden välillä on lisännyt tietoa muun muassa Euroopan Unionin, paikoitellen erittäin vaikeaselkoisista, asetuksista. Myös järjestelmän piilevistä vioista ja ominaisuuksista on tullut hyödyllistä informaatiota tapaamisien yhteydessä. Käyttäen kulunutta sanontaa viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä asiana tulevat käyttäjäkokemusten vaihto. Uusia teknisiä laitteita hankittaessa on saatu muilta käyttäjiltä tietoa laitteista, jotka toimivat erityisen hyvin tai eivät lainkaan CNG:ssa. Tällä menettelyllä on suoranaisesti säästetty veronmaksajien rahoja, kun olemme kyenneet väistämään karikot, joille jo muut ovat paattinsa ajaneet. Yhteistyötä Ranskan kanssa Crotale NG järjestelmän puitteissa on nyt takana jo yli kaksikymmentä vuotta. Kuuden viimeisen vuoden aikana on yhteistyö myös Kreikan kanssa tiivistynyt Users Clubin nimikkeen alla. Tähän asti on toiminta ollut, paikoitellen voimakkaistakin kulttuurisista eroista huolimatta, erittäin hedelmällistä. Omasta puolestani toivon lämpimästi yhteistyön jatkuvan myös tulevaisuudessa. Users Clubin hymypojat Biscarrossessa ITO90 ampuu Lohtajalla 2007 Users Club tapaamisen yhteydessä

13 HENKILÖSTÖASIAT ILMATORJUNNAN VUOSIPÄIVÄNÄ PALKITUT TIEDOTUSSIHTEERI JAANA VIENOLA Uudet vakituiset ja määräaikaiset rykmenttiläiset Vuoden rykmenttiläinen: yliasentaja Esa Haaparanta Vuoden kouluttaja: yliluutnantti Jussi Pajunen kers Minna Koskela kers Lotta-Eveliina Lahtinen kers Jouni Moilanen kers Aleksi Vipusaari res vänr Markus Korva teologian maisteri Niko Ryynänen kers Aki Korjonen Siirto rykmentistä toimistosihteeri Tarja Lehtovirta Kaartin Jääkärirykmenttiin ylikersantti Akseli Eskolin Saaristomeren Meripuolustusalueelle yliluutnantti Jussi Pajunen Maasotakouluun Eläkkeelle luutnantti Ilkka Keränen majuri Jyrki Ronkainen kapteeni Toivo Kangas kapteeni Juhani Lukkarinen sihteeri Riitta Lukkarinen ylikersantti Akseli Eskolin Ilmatorjunnan ansioristi: yliluutnantti Kai Mertala Lapin Ilmatorjuntaristi: insinööriluutnantti Tero Huhta, yliluutnantti Jari Kananen, ylikersantti Joonas Mourujärvi, ylikersantti Jarmo Niskala, majuri Jyrki Ronkainen, luutnantti Mika Räisänen, ylikersantti Vesa Sierilä, vääpeli Pekka Tennilä, rouva Vappu Alapeteri, rakennusmestari Urpo Bergman sekä upseerikokelaat Sami Peura, Veli Vaaranmaa ja Jaakko Helminen, Lapin Ilmatorjuntarykmentin pienoislippu: majuri Petri Aho, ylikersantti Akseli Eskolin, kapteeni Toivo Kangas, luutnantti Ilkka Keränen, everstiluutnantti Hannu Kylmäniemi, kapteeni Arto Luosujärvi, yliluutnantti Petri Matinlompolo, majuri Eero Pajula, kenttärovasti Jouni Parviainen, kapteeni Mika Rötkönen, luutnantti Onni Vaarala sekä kersantti Jaakko Oiva Lapin Ilmatorjuntarykmentin standaari: majuri Jyrki Ronkainen Kuva vasemmalla: Vuoden rykmenttiläinen Esa Haaparanta vastaanottamassa palkintoaan. Kuva oikealla: Lapin Lennostoon henkilöstöpäälliköksi siirtynyt majuri Petri Aho ja reserviin täysin palvelleena jäänyt Onni Vaarala vuosipäivän päiväjuhlassa. YLENNYKSET kapteeni Toivo Kangas luutnantti Ilkka Keränen Lapin Ilmatorjuntarykmentin plaketti: yliluutnantti Jussi Pajunen, luutnantti Anna-Riikka Pykäläinen ja varastonhoitaja Ali Poikajärvi Maanpuolustusmitali: kapteeni Toivo Kangas Komentajan tunnustuspalkinto: kersantti Atso Pyykönen, luutnantti Sampo Keränen, arkistosihteeri Virpi Keränen, taloussihteeri Eila Kallankari sekä yliluutnantti Veli-Pekka Oja. Rakennusmestari Urpo Bergman. YLENNYKSET: everstiksi everstiluutnantti Ari Grönroos everstiluutnantiksi majuri Mikko Mäntynen kapteeniksi yliluutnantti Veli-Pekka Oja Taloussihteeri Eila Kallankari, yksi komentajan tunnustuspalkinnon saajista RESERVIN YLENNYKSET: ylikersantiksi kersantit Juha-Matti Rensujeff, Ari Haaparanta ja Jani Ruotsalainen kersantiksi alikersantti Tommi Keränen PALVELUSARVON ANTAMINEN: vääpeli Henri Kolehmainen, Jarno Kelloniemi ylikersantti Juha-Matti Rensujeff, Ari Haaparanta Kapteeni Toivo Kangas sai ansioistaan maanpuolustusmitalin. Alansa ammattilainen, arkistosihteeri Virpi Keränen vastaanotti komentajan tunnustuspalkinnon

14 - Tämän vuoden alussa rykmenttiin liitetyn Lapin Aluetoimiston myötä on asevelvollisuusasioiden hoito saanut uusia ulottuvuuksia. Rykmentin kokoonpano sisältää joukkotuotannon, asevelvollisuusasioiden, operatiivisen suunnittelun, huollon, maanpuolustustyön sekä kehittämisen tarvitsemat elementit. Puheensa lopuksi Grönroos kiitti Kylmäniemeä, jonka johdolla rykmentti on saavuttanut erinomaisia tuloksia ja totesi rykmentin tunnuslauseen - Ilmatorjuntaa maan huipulla - velvoittavan jatkossakin. Vaihtotilaisuuden jälkeen komentajat siirtyivät läksiäiskahvitilaisuuteen Sotilaskotiin yhteistyökumppaneiden ja rykmentin henkilöstön kanssa. Ystävät ja virkaveljet - Jääkäriprikaatin komentaja eversti Mauri Koskela tervehtimässä Keski-Suomeen muuttavaa komentajaa. Komentajan vaihto Valta ja vastuu vaihtui rykmentissä , kun everstiluutnantti ( eversti) Ari Grönroos vastaanotti komentajan tehtävät everstiluutnantti Hannu Kylmäniemeltä. TIEDOTUSSIHTEERI JAANA VIENOLA Grönroos tuli uuteen tehtäväänsä melkeinpä suoraan Mazar-e Sharifista Afganistanista, jossa hän oli helmikuusta elokuuhun Suomen Kriisinhallintajoukkojen komentajana. Kylmäniemi siirtyi Keski-Suomen Aluetoimiston päälliköksi Jyväskylään alkaen oltuaan tasan neljä vuotta rykmentin komentajana. Rykmentin lippu uuden komentajan käsissä merkkinä komentajuuden vaihtumisesta. Vaihtotilaisuuden alkajaisiksi komentajat kävivät laskemassa seppeleen Rovaniemen kirkon vieressä olevalle Talvi- ja jatkosodan muistomerkille. Varsinainen vaihtotilaisuus järjestettiin Someroharjun ilmapuolustusmuistomerkillä rykmentin henkilöstön, varusmiesten, yhteistyökumppaneiden ja kunniavieraiden läsnäollessa. Hannu Kylmäniemi totesi läksiäispuheessaan rykmentin olevan hyvässä tuloskunnossa. Yhteishenki on hyvä ja henkilökunnan ammattitaito erinomaisella tasolla. Tilat ja välineet ovat ajanmukaiset ja koulutuskalusto huippuluokkaa. - Viime vuosina puolustusvoimissa on tapahtunut merkittäviä organisaatiomuutoksia. Kylmäniemi otti esimerkkeinä muonituskeskuksen siirtymisen Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskukseen ja terveysaseman siirtymisen Sotilaslääketieteen keskuksen johtoon. - Muutokset ovat Rovaniemellä sujuneet hyvin ja toiminta joukkojen kesken on toiminut koko ajan erinomaisesti, totesi Kylmäniemi. Evl Ari Grönroos totesi toimintaympäristön olleen Afganistanissa hyvin erilainen verrattuna Pohjois-Suomeen. - Afganistanin auringonpaiste ja Lapin talvipakkasten välinen lämpötilaero voi olla parhaimmillaan 100 celsiusastetta. Tehtävissä on kuitenkin paljon myös samankaltaisuutta. Esimerkiksi henkilöstön sitoutuminen yhteisiin päämääriin, yritteliäisyys ja toiminnan kehittäminen ovat leimaa antavia sekä edelliselle että uudelle tehtävälle. Kuva yllä: Maanpuolustusjärjestöjen läksiäislahja Keski-Suomeen siirtyvälle Kylmäniemelle - poronnahkainen reppu tykötarpeineen. Kuva oikealla: Veteraanijärjestöjen edustajat antamassa komentajalle lähtöevästystä uuteen tehtävään. Vasemmalta Lapin Rintamaveteraanien puheenjohtaja Antti Jänkälä, Rovaniemen Sotaveteraanien Naisjaoston puheenjohtaja Hllkka Meriläinen, Rovaniemen Rintamaveteraanien puheenjohtaja Erkki Harttunen sekä sotaveteraani Yrjö Törneblom. Komentaja ja hänen oikea kätensä - sihteeri Maarit Airaksinen

15 Tapahtumia meillä ja muualla 2/10 saapumiserän sotilasvala- ja vakuutus TIEDOTUSSIHTEERI JAANA VIENOLA Heinäkuun saapumiserän valapäivää vietettiin Someroharjulla yhdessä Lapin Lennoston kanssa. Juhlapäivän viettoon oli kutsuttu myös entisiä rykmenttiläisiä. Noin 40 henkilöä oli kutsua noudattanutkin. Valapäivän vietto alkoi tuttuun tyyliin Talvi- ja jatkosodan muistomerkille lasketulla seppeleellä, jonka joukko-osastojen komentajat laskivat kahden alokkaan kanssa. Ilmapuolustusmuistomerkillä annetun sotilasvakuutuksen esilukijana toimi sotilasmestari evp Pentti Tirri. Sotilasvala vannottiin koulutushallin kentällä sotaveteraani Yrjö Törneblomin toimiessa esilukijana. Ohimarssin jälkeen kokoonnuttiin perinteiselle valalounaalle, joka oli katettu sekä muonituskeskukseen että yksiköihin. Päivän päähenkilöt - uudet tykkimiehet ja lentosotamiehet - nauttivat kenttälounaan läheistensä kanssa omissa yksiköissään ja samalla omaiset saivat tutustua varusmiestensä tupiin ja perusyksiköiden tiloihin. Kummankin joukko-osaston koulutuskalustoa oli esillä kasarmien lähialueilla ja monipuolinen kalusto myös kiinnosti varusmiesten läheisiä, joita paikalla oli noin 2000 henkeä. Rovaniemi-viikko Rovaniemen varuskunta osallistui useisiin tapahtumiin viikon aikana alkaen soturilounaasta, jossa rykmentin entinen komentaja everstiluutnantti evp Heikki Haapala esitelmöi aiheesta Ilmatorjunta 40 vuotta Someroharjulla. Kirkko soi -konsertissa esiintyi Lapin Sotilassoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Juha Tiensuu. Varuskunnan joukkue osallistui Unicef-hyväntekeväisyysjalkapalloturnaukseen yhdessä Rovaniemen kaupungin ja seurakunnan kanssa. Liikkuva kalustonäyttely Bongaa panssari vietiin muun muassa kaupungin keskustaan Lordi-aukiolle, jossa oli myös sotilaspoliisien laskeutumisnäytös. Paikalla oli tottakai myös sotilaskotiauto. Lapin Yliopiston ja Rovaniemen Ammattikorkeakoulun perinteiseen kirkkovenesoutukilpailuun ammuttiin lähtölaukaus Jätkänkynttilän kupeesta Ilmatorjuntakanuuna 23/61:llä

16 Kotiuttamisjuhla Tunnelmia itsenäisyyspäivän tapahtumista Tammikuussa saapuneiden ja 270 vuorokautta palvelleiden kotiuttamisjuhlaa vietettiin Kotiutettavina olivat lääkintämiehet, sotilaspoliisit ja sotilassoittajat. Yhteensä kotiutettavia oli 49 varusmiestä. Parhaana sotilaspoliisina palkittiin tykkimies Pekka Poutiainen, joka saa onnittelut rykmentin komentajalta. Muut kotiuttamisjuhlassa palkitut: paras ampuja tkm Arttu Kurkela, Lapin Ilmatorjuntakillan palkinto tkm Ossi Pöyskö, Rovaniemen Reserviläisten palkinto tkm Ville Leppänoro, Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys ry:n palkinto eniten varusmiespalveluksensa aikana kuntoaan kohottaneelle tkm Masa Ruonala, reiluin palveluskaveri tkm Eemeli Toljamo, Oulun Sotilaskotiyhdistyksen stipendi tkm Joni Tuohimaa. Pohjois-Suomen Sotilasläänin kirkkojuhla Kirkkojuhlaa vietettiin Rovaniemen kirkossa. Pohjois-Suomen Sotilasläänin tervehdyksen juhlaan toi sotilasläänin komentaja prikaatikenraali Jukka Haaksiala. Juhlan musiikillisesta annista vastasivat Lapin Sotilassoittokunta, Lapin Musiikkiopiston puhallinorkesteri sekä Lapin Lauluveikot. Rukoukseen Isänmaan puolesta osallistuivat vas. sotilaspastori Pertti Lahtinen, kirkkoherra Vesa-Pekka Koivuranta, kenttärovasti Jouni Parviainen, sekä varuskunnan sotilaspastorina aloittanut Niko Ryynänen. Itsenäisyyspäivää vietettiin varuskunnallisena tapahtumana 3.12, jolloin koko varuskunnan väki kokoontui Muonituskeskukseen kuuntelemaan everstiluutnantti evp Heikki Haapalan esitelmää Suomen sotamarsalkka Mannerheimin sekä jääkärieversti Laurilan toiminta Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Esitelmän jälkeen kuultiin Lapin Sotilassoittokunnan esittämää musiikkia, jossa solistina esiintyi komeaääninen tykkimies Antti Alatörmänen. Samana iltana oli Lapin Yliopiston Tanja-salissa Lapin Aluetoimiston päällikön everstiluutnantti Pekka Helasterän isännöimä tilaisuus ylennettäville reserviupseereille. Sen jälkeen oli soittokunnan kutsuvieraskonsertti, jonka solistina kuultiin päivällä jo aiemmin esiintynyttä tkm Alatörmästä. Itsenäisyyspäivän vietto alkoi lipunnostolla Someroharjulla, jonka jälkeen rykmentin ja lennoston komentajat kävivät laskemassa seppeleen Mannerheim-ristin ritari yliluutnantti Toivo Korteen haudalle sekä vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalle. Talvi- ja jatkosodan muistomerkille sekä vapaussodan muistomerkille laskivat seppeleen puolustusvoimat ja rajavartiosto, Rovaniemen kaupunki ja seurakunta, sotaveteraanit ja reserviläisjärjestöt sekä ruotsalaisten ja norjalaisten ystävyysjoukko-osastojen edustajat. Kutsunnat vuonna 2010 Rykmenttiin liitetty Lapin Aluetoimisto järjesti syksyn aikana vastuualueensa kutsuntatilaisuudet 12 Lapin kunnassa. Kutsunnat alkoivat Rovaniemeltä 6.9, jossa kutsuntapäiviä oli yhteensä viikon ajan. Sen jälkeen kutsuntatilaisuudet jatkuivat maakunnan muissa Etelä-Lapin 11 kunnissa. Pohjois-Suomen Sotilasläänin komentaja prikaatikenraali Jukka Haaksiala kävi tarkastamassa Kemijärven kutsunnat. Puheenvuorossaan hän muun muassa kehotti nuoria miehiä ottamaan tuleva asevelvollisuus vastaan positiivisena ja mahdollistavana haasteena. Asevelvollisuus jatkaa siten sen polun rakentamista, jonka veteraanit ja myöhemmät sukupolvet ovat meille avanneet

17 ALIUPSEERIKURSSIN 110 OPPILAAT! NYKYISET VARUSMIESJOHTAJAT! Onnittelen teitä aliupseerikurssin suorittamisen johdosta. Lehden julkaisun aikaan jo eletään sellaista aikaa, että olette päässeet kokeilemaan kurssilla saatuja oppeja. Täytyy kuitenkin muistaa, että kehittyminen johtajana jatkuu koko elämänne ajan. Toivottavasti saitte kurssilta repullisen eväitä selviytymiseen joukkotuotannon vaativista johtajatehtävistä. Nyt jälkeenpäin on hyvä arvioida millainen kurssi teidän kurssinne oli. Koulun johdolle ja henkilökunnalle jäi teistä positiiviset muistot. Kurssinne lähtökohta oli hiukan haastava, koska joukkotuotannon määrittämä johtajatarve oli suuri. Useat kokivat ainakin alussa varmasti, että käsky aliupseerikouluun tuli vastoin tahtoa. Mutta varmasti näin jälkikäteen ajateltuna se oli teidän kaikkien osalta kuitenkin järkevä ratkaisu. Puolustusvoimien tarve oli suuri, mutta onneksi meillä Rovaniemellä oli hyvä varusmiesaines. Joukko-osastomme komentaja everstiluutnantti Hannu Kylmäniemi motivoi valintojen julkistamistilaisuudessa, että muistatte tehdä asiat niin hyvin, ettei tarvitse jälkikäteen hävetä. Tämä on hyvä ohje myös myöhempiinkin haasteisiin, mitä elämässä teille eteen tulee. Aliupseerikurssin aloitti 164 oppilasta. Reserviupseerikurssille 236 komennettiin yhteensä 36 oppilasta ja erikoisaliupseerikursseille yhteensä kahdeksan oppilasta. Kurssi jouduttiin keskeyttämään kymmeneltä oppilaalla. Näin ollen kurssilta valmistui juhannuksen alla yhteensä 110 oppilasta. Keskeytysprosentiksi muodostui huimat 6,1%. Tätä voidaan pitää aika suurena. Tavoitteemme on aina se, ettei kenenkään kurssia tarvitsisi keskeyttää. Panostamme koulutuksen laatuun ja palvelusmielekkyyteen. Yleisin keskeytysten syy oli oppilaiden terveydelliset syyt ja tähän meillä on aika vähän vaikutusmahdollisuuksia. Vastoinkäymisiäkin kurssilla löytyi. Yhteen aikaan keväällä koulun johdolle laskettiin varusmiesten yhteismäärä vapautuspäivissä. Laskujen jälkeen pääsimme noin tuhanteen palvelushelpotuspäivään palveluksessa. Se teki jo yksittäisen taistelijan kohdaltakin suuria lukuja, koska keskiarvot olivat suuria. Sairastaako nykynuori sitten niin paljon, vai olikohan siellä mukana sitä kuuluisaa motivaatiovemppaa. Kaikesta huolimatta te selvititte vaativan kurssimme ja voitte olla siitä ylpeitä. Henkilökunnan osalta kurssin lähtökohta oli erittäin hyvä. Kurssin aikana oli yksikössä kokenutta kaartia ja peräti viisi pitkän linjan kadettiupseeria. Myös opistoupseerikaarti oli kokenutta. Henkilökuntamme määrä kurssin aikana oli 16 ja kurssin loppuvaiheessa varajohtajana toimi kapteeni. Harvemmin nykypäivänä on ollutkin perusyksikkötasalla kaksi kapteenia samaan aikaan töissä. No kumpiko kapteeni sitä yksikköä sitten johtikaan? Olisikohan se loppuaikana ollut sitten se nuorempi kapteeni vanhemman ollessa kesälomalla? Tässä vaiheessa haluamme kiittää kaikkia henkilökuntaan kuuluvia onnistuneen kurssin johdosta. Jokaista teitä tarvittiin aina kersantista yliluutnanttiin. Erityismaininta yliluutnantti Jussi Pajusen kouluttamalle kuuden kokelaan koulutusryhmälle, joista tuotettiin varmasti sotakelpoinen ilmatorjuntapatteriston esikunta valmiusyhtymään. Työyksikön hyvä me-henki ja työkaverin auttamisen halu auttoi meistä jokaista kiireisestä keväästä selviytymiseen. Kiitos kuuluu myös aktiivisille apukouluttajille. Ilman teitä ei tämäkään kurssi olisi toteutunut. Henkilökunnalla kun on säännöllinen määrätty työaika ja te teette työtä läpi vuorokauden. Seurasimme kurssinne koulutusta niin kokeissa kuin myös käytännön taidoissanne aina kun se oli mahdollista. Nähdäksemme jokainen yritti kurssilla parhaansa onnistuakseen annetuissa tehtävissä. Teillä jokaisella on varmasti edellytykset kehittyä ammattitaitoisiksi, asiansa osaaviksi sodanajan johtajiksi. Erityisen tyytyväisiä olimme kurssinne yritteliääseen asenteeseen. Kurssin jälkeen johtajana kehittymisenne on teidän omissa käsissänne. Teille annettiin aliupseerikurssilla perusteet johtajana toimimisesta sekä oman koulutushaaranne mukaisiin taisteluvälineiden hallintaan, mutta jatkokehitys, alaisten luottamus ja arvostus vaatii teiltä työtä myös jatkossa. Ammattitaidon ylläpitäminen ja kartuttaminen on teidän omalla vastuullanne. Myös reservissä. Toivotamme Teille kaikille onnea ja menestystä ja Hyvää Joulua! Nähdään kertausharjoituksissa Kiitos! Kapteenit Rami Takamaa ja Mikko Kuusisto Kurssilla 1/10 palkitut alikersantit: Priimus AUK+TJ joke Priimus Ohjus Priimus SPOL Kuntokisa Hyvä johtaja Sorvisto Pauli Juhani Yppärilä Atte Olavi Jalmari Nokela Petteri Juhana Jokelainen Teemu Matias Lehtosaari Sami Antero 32 33

18 SOTILASPOLIISILINJA 1/10 1/10 Spol-AUK Minustako SPOL-AU? Nimet on lueteltu vasemmalta alkaen. Ylin rivi: Palomaa Johnny Benjamin Jyrinki Joonas Antti Koskelainen Joonas Petteri Välivaara Ville Ilkka Tapio Karunko Ossi Topias Pirttikoski Jaakko Tapani Jokitalo Jaakko Justus Latvala Henri Sakari Feeliks Karvonen Harri Petteri Rantala John Timo Kristian Savolainen Joni Sakari Toinen rivi: Niemi Matti Oskari Kaarivaara Markus Kalle Tapani Lepistö Anssi Juhana Vaakanainen Toni Petteri Laikola Janne Mikael Pelkonen Tuomas Aleksi Välikangas Tero Tapani Kaukoranta Taneli Veikko Ensio Koskinen Mathias Veijo William Jokelainen Teemu Matias KolMAs rivi: Muraja Leevi Hermann Suorsa Jyry Jirka Mirona Räsänen Timo Lauri Taneli Viittanen Sami Markus Utriainen Pepe Antero Pongphol Santala Joni Jeremias Pääkkö Tomi Kristian Raappana Marko Samuli Teppola Ville Valtteri Taskila Lauri Albert Mämmelä Arto Sakari Neljäs rivi: Lahdenperä Kari Matias Salo Heli Satu Marja Kaihua Juho-Antti Aukusti Keskitalo Vesa Juhani Sarpola Jari Seppo Karjalainen Joni Albert Kouri Juha Kimmo Pelkonen Mika Kalervo Savolainen Simo Eero Matias Onditi Abel Vincent Jakoyo VIIDES RIVI: Huovinen Mari Anniina Haapakoski Pekka J Ylitapio Antti Johannes Hämäläinen Henri Toni Kristian Alasimi Antti Olavi Korkala Hans Eemil Taskinen Joonas Antero Sarkkinen Jarmo Matti Juhani Annala Jussi Jaakko Nokela Petter Juhana Santsarit: Kamula Lauri Valtteri Suominen Atte Einari Väisänen Tapio Olavi Ylitepsa Juha-Matti OPPILAS TASKINEN JA Viisitoista varusmiestä, yksi alikersantti ja paljon hämmentäviä tuntemuksia täytti junamatkan Kajaanista Rovaniemelle eräänä maaliskuisena torstai-iltana. Aliupseerikurssivalinnat oli tehty, ja suuri Kainuun Prikaati jäi odottamaan uusien spol-johtajien saapumista. Yli puolen yön saapuminen täydellisessä pimeydessä Someroharjulle hämmensi uusia oppilaita entisestään. Kaikki oli täysin erilaista, ja ensimmäinen yö vietettiin M05-varustuksessa. Ja niin uusi P-kausi sai alkunsa. Kotikomppanian, Esikuntakomppanian kuri sai vastusta heti ensimmäisen päivän aikana. Talon tavat poikkesivat tutusta ja turvallisesta hyvinkin paljon. Omapäiset varusmiehet saivat huulta purren muuttaa tapojaan ja tottua uusiin ja myös hieman outoihin sääntöihin. Kahden viikon kinkkuun sisältyi muun muassa JV-TST (Jimmy) -leiri. Nelipäiväisen leirin aikana kouluttauduttiin ryhmänjohtajan tehtäviin ja käskyihin sekä lyhyiin syöksyihin sukset jalassa kaulaan asti yltävässä hangessa. Harjoitus meni niin sanotusti poteroita ja juoksuhautoja kaivaessa sekä niihin uskomattoman monta kertaa sykkiessä. Unta ei tarvinnut leirin aikana miettiä. Leirin positiivisin asia, miltei ainut sellainen, oli uusiin aukkilaisiin ja apukouluttajiin tutustuminen. Tietenkin poteroiden vyöryttäminen, nokosien ottaminen ja syöminen oli mukavaa. Leirin aikana tuli hiihdettyä vähintään saman verran kuin Suomen hiihtomaajoukkueen harjoitusleirillä. Viikot kuluivat oppituntien ja erinäisten koulutusten merkeissä, kunnes taas oli edessä leiri. Ehdottomasti paras ja miellyttävin leiri, sotilaspoliisiharjoitus, PSSLE (pesle) kesti kuusi päivää. Leirin aikana tuli tutuksi uudet aseet kuten muun muassa KVKK, PKM ja tarkkuuskivääri. Päivät kuluivat makkaraa paistellessa ja nuotiolla istuessa, samalla kun odotettiin ammuntoja. Laaja puolustusammunta yöllä jäi hyvin jokaisen mieleen. Valojuovaluodit lentelivät laajalla alueella ja muodostivat näyttävän näkymän pimeään aukeaan. Aukin aikana leireilyä ja metsässä mönkimistä tuli harrastettua paljon. Väliin mahtui paljon mielenkiintoista sotilaspoliisikoulutusta, niin kulunvalvontapaikalla toimimista ja voimankäyttöä kuin henkilön suojausta sekä asutuskeskustaistelua. Kuitenkin yksi mieleenpainuvin koulutus oli laskeutumiskoulutus. Pururataa pitkin käveltäessä paistoi silmiin 16 metrin korkuinen laskeutumistorni. Korkeanpaikankammoiset olivat laskea alleen. Lopuksi kaikki kuitenkin uskaltautuivat laskeutumaan ja homma alkoi luistaa, vaikka eräskin karju kiljui kuin tyttö. Nyt kun kurssijuhla ja ylennys on enää parin päivän päässä, tuntuu meistä oppilaista hyvälle. Aukkiin sisältyy paljon aamulenkkejä, sukkavaraston kiertämistä, hajoilua, runtua, kosteita iltavapaita sekä itkua että naurua. Kolmen tunnin rättisulkeiset, evakuointiharjoitus sekä taistelijaparin eteneminen kaikki samana päivänä eivät myöskään hevin unohdu. Jos vastaisuudessa päiväohjelma tarjoaa jalkapalloa, spoljalkapalloa, kannattaa varautua hien eritykseen ja maksimaaliseen hajoamiseen. Kuitenkin jälkeenpäin kaikkea tätä jollain sairaalla tavalla arvostaa. Aliupseerikoulu on tarjonnut henkistä kasvua neljän kuukauden ajan. Mieleen jäävät ehdottomasti kurssikaverit, jotka lähtevät omiin joukko-osastoihin loppupalveluksen ajaksi. Nyt on kesäkuu, ja johtajakausi voi alkaa. Kyllä meistä kaikista sittenkin taisi alikersantteja tulla. Joten eiköhän paineta leuka rintaan ja suunnata kohti uusia pettymyksiä

19 JOHTOKESKUS- JA TULENJOHTOLINJA 1/10 TJ/JOKE-linja - näkemyksiä Aliupseerikoulusta jälkitarkasteluna ALIKERSANTTI JUHO-JAAKKO LEPPÄLÄ Nimet on lueteltu vasemmalta alkaen. Ylin rivi: Autere Lauri Henrik Vuorinen Ville Juhani Äijälä Olli Topias Naula Miika Emil Petteri Pienipaavola Pauli Johannes Juustila Sakari Juhani Greus Tero Eero Engman Harri-Pekka Olavi Rajala Mika Petteri Juurikka Joonas Mika Tapani Anttila Olli Joonas Ensio Yrjänheikki Matti Rikhard Toinen rivi: Kukkola Olli Petteri Salmi Teemu Kauko Juhani Härkönen Tommi Petteri Mustonen Tatu Markus Pahikainen Olli Petteri Karinen Otto Tapani Juhani Aula Ville Valtteri Prokkola Samu Kaleva Körkkö Jussi Olavi Haiko Ville Kasperi Alakastari Jere Juhani Kanninen Niilo Iivari Kolmas rivi: Häkkinen Joonas Niilo Eemeli Saukkonen Vesa Antero Leppälä Juho-Jaakko Olavi Roininen Olli Markus Vaaranmaa Veli Veikko Iisakki Ruottinen Joni Matti Tapio Niva Lauri-Matias Aleksanteri Mehtälä Harri Eerik Jalmari Palomaa Kai Juhani Mäklin Timo Petteri Pohjanen Ville-Samuli Aleksanteri Kettunen Jouni Antti Mikael Neljäs rivi: Kuusela Jyri Tapio Karjalainen Juha Matti Olavi Mustonen Tatu Markus Tapio Jaakko Pentti Ilmari Kuisma Samuel Ari Henrik Terho Veikko Nestori Vikman Jere Aki Bertil Uusitalo Arto Matias Mustanoja Ville Petteri Pyrrö Oskari Veli-Pentti Mykkänen Matti Johannes Angeria Matti Kalevi Vaarala Aleksi Antti Johannes Viides rivi: Uusikylä Sami Kristian Eskola Lauri matias Asilainen Tarja Johanna Mikkola Jani Pekka Juhani Koivuneva Saku Matias Terho Veikko Nestori Reijonen Antti Eemeli Metsämarttila Jouni Sakari Saarela Joni Henri Immonen Jaakko Yrjö Jalmari Akhonen Dmitri Kinnunen Juho Matias Hilke Hannes Hermanni Seppänen Kimmo Olavi Pulkkinen Elina Iida Helena Santsarit: Ervast Eero Henrik Matias Hietala Juho Antti Heikkinen Aki Mikael Mutanen Justus Seikkala Jaakko Henri Nurila Matti Hermanni Kangastalo Tuomas Antero Lauri Joel Matias Salminen Niko Hannu Oskari Lahtinen Lotta-Eveliina Johanna AUK:n alku. Ah, miten hienoa aikaa se olikaan. Niin hienoa, ettei siitä muista juuri mitään. Uusiin tupalaisiin tutustui melko nopeasti, oltiinhan sitä kaikki jouduttu samaan soppaan. Yllättävän vähän väkeä oli oikeasti halunnut AUK:uun. Suurin osa kuului niin sanottuun pakotettuun joukkoon, mutta eipä se tuntunut parin ensimmäisen päivän jälkeen haittaavan. Porukka sopeutui uuteen tilanteeseen nopeasti ja muutaman viikon päästä siitä jo tuntui, että tämähän se olikin ihan oikea paikka itse kullekkin. Tietenkin porukka hajoili aamujen määrään, mutta sehän on täysin normaalia sotilaallista toimintaa. AUK 1 meni ohi niin nopeasti, että ihan hirvitti, kuinka nopeasti RUK:un valinnat tulivat. Juuri kun kavereihin oli ehtinyt tottua, lähteekin puolet porukasta toiseen päähän Suomea. Noh, AUK 2 olikin sitten vähän mieleenpainuvampi. Ensimmäiset kolme viikkoa allekirjoittanut vietti silmä lautasen kokoisena silmätippojen vuoksi. Voin vain sanoa, ettei jalkapallo kuulu silmään. Ampumaleiri jäi sitten sen vuoksi väliin, vaan eipä voinut mitään. Lohtajalle sitä sitten jo pääsinkin. Ensimmäisenä Lohtaja-päivänä tuntui, ettei näin hienoissa maisemissa voi hajota leirielämään. Kuinka väärässä sitä ihminen voi ollakkaan. Toisena päivänä iski koko leirin ajan jatkuva sade ja tuuli. Sadevaatteista ei ollut hyötyä, sillä tuuli puhalsi veden sisään vaikka lahkeista, jos muuta tietä ei löytynyt. Siihenhän sitä sitten hajoiltiinkin. Onneksi tuli anottua pidempi loma leirin jälkeen. Välisota tulikin sitten pari viikkoa Lohtajan jälkeen. Paras harjoitus ikinä. Linkkiryhmän jäsenenä leirin toimenkuvaan kuului pääasiassa nukkuminen. Sitä sitten harrastettiinkin koko viikko. Viimeisessä asemassa riitti hupia, kun seurattiin tutkan ja kontin metsänpohjasta nostoa. Kannattikohan niitä sinne pehmeäpohjaiseen metsään tuodakaan? Noh sekin leiri päättyi melko nopeasti. Sitten tulikin jo ylentämisen aika. Olihan se melko hienoa saada ne alikersantin napit, mutta näin muutaman kuukauden jälkeen ne eivät enää aivan niin hienoilta vaikutakaan. Vuoden tykkimies, kuten sanotaan. AUK:n jälkeen sitä kuvitteli, että hommat helpottuu, kun voi vain käskeä tykäreitä tekemään kaiken. Toiveunta sekin, muttei siitä sen enempää. Enää pari kuukautta jäljellä ennen kotiutusta. Olihan tuo jo aikakin. Vaikka uskonkin, etten pahemmin saamaani koulutusta tule siviilissä hyödyntämään, voi sanoa AUK:n olleen täysin kokemisen arvoista. Jos ei koulutuksen, niin sitten ihmisten vuoksi. Opiskelujakin on hyvä jatkaa Oulussa, kun tietää suuren osan johtajatovereista tulevan sinne myös. Yhdyspuu lilnkkiin

20 OHJUSLINJA 1/10 Meidän Rämäpää!!! Nimet on lueteltu vasemmalta alkaen. Ylin rivi: Niemelä Rami Juhani Koskimäki Toni Samuli Lehtosaari Sami Antero Mehtälä Pertti Ilmari Kuusela Markku Arvo Mikael Mäkinen Joni Petteri Tonttila Juho Matias Karonen Teemu Tapio Huusko Antti Kalle Juhani Hartikainen Tomi Tapani Halttu Jani Oskari Julkunen Kassu Aleksanteri Toinen rivi: Kekkonen Sami Antero Heikkilä Matias Heikki Evert Rantamaa Matti Tuomas Kalevi Hanhirova Harri Herman Lahtela Olli Reino Antero Ahola Joel Ilpo Olavi Salmela Juha-Pekka Vaara Juho Markus Keihästö Lauri Iivari Kortelainen Ville Antero Yppärilä Atte Olavi Jalmari Kolmas rivi: Peura Sami Ilmari Lehtola Joona Samuli Pätsi Matti Johannes Hartikka Jussi Petteri Kupiainen Janne Petteri Soini Kari-Tapio Rantala Joni Markus Kotilainen Juho Antti Korpela Joni Juhani Sorvisto Pauli Juhani Niskanen Miku Manuel Liikanen Niko Antero Lesonen Matti Aleksi Santsarit: Kutilainen Joonas Petteri Eriksson Joel Andreas Junttila Tomi Petteri Tiilikainen Teemu Tarmo Vähäsöyrinki Aki Tuomas ALIKERSANTTI KARI-TAPIO SOINI Rämäpää, eli Aliupseerikoulun ryhmätaitokilpailu käytiin Kilpailussa täytyi hiihtää noin 30 kilometriä taisteluvarustuksessa. Jotta kilpailu ei olisi ollut liian helppo, piti mukana olla määrätty varustus, esim. telttavarustus. Kerron oman näkemykseni siitä, miten reissu meidän mielestämme meni. Ennen Rämäpäätä linjallamme oli ilmatorjuntataisteluharjoitus, eli itsari. Leiri oli todella rankka ja vähäuninen, joten odotimme ryhmätaitokilpailusta erittäin haastavaa. Perjantaina ennen kilpailua teimme normaalia leirin jälkeistä kalustohuoltoa, jonka jälkeen varasimme kaluston Rämäpäälle. Tavoitteena oli, että kaikki linjan ryhmät selviäisivät maaliin. Kalustohuoltoa tehdessämme oppilas Mäkinen heitti vitsillä: Eiköhän jätkät lähetä hakemaan pari heleppoa kölliä. Lähtöpäivänä sää oli kuin kevätmorsian, aurinkoinen mutta kylmä. Lähdimme liikkeelle melko rauhalliseen tahtiin. Ensimmäisellä rastilla meidän piti arvioida kuinka kaukana joenhaara on. Etäisyyden arviointi meni niin sanotusti reisille ja saimme siitä aikasakkoa. Rastilta lähtiessämme olimme neljänsiä. Toisella rastilla ryhmien piti sytyttää nuotio ja keittää pakillinen vettä. Kun vesi oli kiehunut, niin aika pysäytettiin ja ryhmällä oli tunti aikaa syödä ja kuivatella varusteita. Tämä jäikin Rämäpään ainoaksi lämpimäksi ateriaksi. Lähtiessämme liikkeelle kohti kolmatta rastia, huomasimme, että olimme toisella sijalla. Tässä vaiheessa huomasimme, että voimme pärjätä kilpailussa, joten laitoimme isomman vaihteen silmään. Tässä vaiheessa ohitimme edellämme lähteneen SPOL-ryhmän ja luulimme olevamme johdossa. Rastilla huomasimme, että olimme vasta kolmantena, koska pari aikaisempaa ryhmää oli löytänyt nopeamman etenemisreitin. Rastin aiheena oli määrittää kartalta koordinaatit, jossa sillä hetkellä olimme. Tämä meni ryhmällämme erittäin hyvin - kiitos karttaihme-mäkisen. Seuraavaksi aloimme suunnistaa kohti rastia numero neljä. Etäisyydet rasteille alkoivat jo kilpailun tässä vaiheessa painaa jaloissa, mutta helpot kuntsarit auttoivat jaksamaan. Rastilla neljä piti kantaa 20 telamiinaa mäen päälle ja tulla takaisin. Koska väsymys oli kova, eivät aivotkaan enää toimineet, niin kuin niiden pitäisi. Tästä johtuen kannoimme epähuomiossa 23 miinaa. Hiukan tasoitusta muille. Olimme edelleen sijalla kolme. Tämän jälkeen laitoimme sukset jalkaan ja lähdimme suunnistamaan rastille numero viisi. Elättelimme toiveita, että tämä olisi jo yöpymisrasti, koska ilta alkoi jo hämärtyä ja pienimuotoista väsymystä oli havaittavissa. Saapuessamme rastille, huomasimme että yöpymistoiveemme olivat olleet turhia, sillä kyseessä oli evakuointirasti. Rakensimme paarit ja kannoimme kahta ryhmämme jäsentä pienimuotoisen lenkin, jonka jälkeen voisimme taas jatkaa matkaa. Kuten terävimmät sen saattoivat jo tässä vaiheessa huomata, pimeä 38 39