PENSSELIHIRMUT. espoon kuvataidekoulun vuosikertomus

Transkriptio

1 PENSSELIHIRMUT espoon kuvataidekoulun vuosikertomus

2 PENSSELIHIRMUT espoon kuvataidekoulun vuosikertomus Koulun henkilökunta : Seisomassa: Ruusu Hulmi, Laura Voipio, Anne Ovaska, Hanna Timonen, Eeva-Liisa Seinälä, Mikko Remes, Elisse Heinimaa, Nina Ruokonen, Minttu Hyytiäinen, Martti Sirola, Sari Bremer, Nina Sarkima, Irma Weckman, Pekka Barman, Magnus Zweygberg, Hillevi Vähälä- Aranko, Maarit Myllynen, Päivi Sarakorpi, Saga Heino, Heta Boman, Elisa Rovamo, Marjatta Kekki, Leena Rantanen, Mari von Boehm, Niina Ala-Fossi. Istumassa: Salma Tähtivuo, Sari Tenni, Maritta Poijärvi, Marju Pohjola, Seppo Jyrkinen. Kuva: Anu Suhonen. Toimisto/Kansliet WeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo Postiosoite: PL 6670, ESPOON KAUPUNKI WeeGee-huset, Flitarvägen 5, Esbo Postadress: PL 6670, ESBO STAD puh./tel , fax sähköposti/ Rehtori/Rektor Maritta Poijärvi puh./tel Apulaisrehtori/Vicerektor Hanna Koskimies (perhevapaalla syyslukukauden) Sari Tenni (sijaisena syyslukukaudella) puh./tel Taloussihteeri/Ekonomisekreterare Marju Pohjola puh./tel Toimistosihteeri/Byrosekreterare Salma Tähtivuo puh./tel Vahtimestari/Vaktmästare Seppo Jyrkinen puh./tel Kurssikoordinaattori/Kurskoordinator Katarina Mahlberg, Anne Stolt puh./tel Siivoojat/Städare: H&A Team Oy, C stix Oy Lukuvuosi Lukuvuosi alkoi ja päättyy Oppilaita on 1200, joista 30 ruotsinkielisiä. Lukujärjestyksen mukaisia opetustunteja on toteutunut Lukuvuonna on ollut yhteensä 118 opintoryhmää: 7 varhaisiän kuvataidekasvatuksen ryhmää, 77 perusopetusryhmää ja 34 syventävien opintojen työpajaa. Hallinto ja talous Espoon kuvataidekoulu on taiteen perusopetusta antava kuvataideoppilaitos, jonka toimintaa ylläpitää rekisteröity kannatusyhdistys. Espoon kaupungin taloudellisen tuen ansiosta koulu on kehittynyt osaksi kunnan kulttuuritoimintaa. Koulu on saanut tuntiperusteista valtionapua vuodesta 2000 lähtien. Koulun taloudesta ja hallinnosta vastaa kannatusyhdistyksen johtokunta, johon kaupunki nimeää kaksi jäsentä. Johtokunta Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Jäsenet Espoon kaupunginhallituksen nimeämät edustajat Raili Hilakari Seppo Holste Emilia Koivunen Sinikka Mäntysalo-Lamppu Terttu Rönkkö Seppo-Ilmari Siitonen Taru Liira Helena Haataja Kannatusyhdistys Kannatusyhdistyksen jäsenmäärä on 40 henkilöä. Jäsenmaksu on 30 euroa. Kannatusyhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin WeeGee-talossa OPETTAJAT Päätoimiset opettajat Heta Boman, kuvataideopettaja Elisse Heinimaa, kuvataideopettaja Saga Heino, taiteen maisteri Minttu Hyytiäinen, taiteen maisteri, keraamikko Leena Rantanen, taiteen maisteri Päivi Sarakorpi, kuvataideopettaja Eeva-Liisa Seinälä, kuvataideopettaja Tuntiopettajat Niina Ala-Fossi, taiteen maisteri Eeva Astala, taiteen kand., arkkitehtiyo Pekka Barman, kuvataiteilija Mari von Boehm, taiteen maisteri Sari Bremer, taiteen maisteri Ruusu Hulmi, valokuvaaja Marjatta Kekki, kuvanveistäjä Kristiina Ljokkoi, taiteen kand. Paula Martikainen, taiteen maisteri Maarit Myllynen, taiteen maisteri Anne Ovaska, kuvataiteilija Mikko Remes, elokuvaohjaaja Elisa Rovamo, kuvataideopettaja Nina Ruokonen, taiteen maisteri Maiju Salmenkivi, taiteen maisteri Arash Sammander, taiteen maisteri Nina Sarkima, kuvataiteilija Martti Sirola, kuvataideopettaja Niina Thuneberg, taiteen maisteri Hanna Timonen, kuvataiteen maisteri Anni Toivonen, taiteen maisteri Aleksi Tolonen, taiteen maisteri Laura Voipio, kasvatustieteen maisteri, taiteen kand. Hillevi Vähälä-Aranko, taidemaalari Irma Weckman, taiteen maisteri Magnus Zweygberg, taiteen maisteri Iltapäiväkerhoissa Laajalahden koulussa toimivat opettajina kuvataideopettaja Katarina Mahlberg syyslukukaudella ja taiteen maisteri Suvi Haapala kevätlukukaudella, Ymmerstan koulussa syyslukukaudella kasvatustieteen maisteri Laura Voipio ja taiteen maisteri Nina Ruokonen sekä Saunalahden koulussa taiteen kandidaatti Kristiina Ljokkoi. Opetuspisteet Espoonlahden opetuspiste Kalajärven opetuspiste Karakallion opetuspiste Kauklahden opetuspiste Leppävaaran opetuspiste Olarin opetuspiste 1 ja 2 / Olars undervisningslokal Saunalahden koulu Tapiolan opetuspiste / Hagalunds undervisningslokal Espoon kuvataidekoulun arvot Kuvataidekoulun arvot ovat kasvu taiteen avulla, oppilaskeskeisyys ja tyytyväinen työyhteisö. Kuvataidekoulun koko henkilökunta toimii näiden arvojen mukaisesti. Toimitus Maritta Poijärvi, Hanna Koskimies, Elisse Heinimaa Taitto Mika Launis Painopaikka Litoprint Oy Kannen kuva Anu Suhonen Takakannen kuva TAPiola-mobiilipeli Kuva: Anu Suhonen 2 3

3 MARITTA POIJÄRVI, REHTORI MITEN KUVATAIDEKASVATUS VOI KEHITTÄÄ LAPSEN LUOVUUTTA? LEIKKIÄ, HUUMORIA, HULLUTTELUA, TOISIA TODELLISUUKSIA. Maallinen vaelluksemme ja arki on liian synkkää, ellei meillä ole mahdollisuutta paeta mielikuvien maailmoihin, missä kaikki on mahdollista, eikä mikään mene koskaan rikki. Leikki on luovuuden äiti. Tapa olla olemassa ja suhtautua maailmaan. Leikin itu on jokaisessa lapsessa, mutta aikuisen täytyy herättää, rohkaista, hoitaa, tukea ja kastella sitä, jotta se alkaisi kukoistaa. Leikki on sellaisten toimintojen joukko, joiden tarkoitus on auttaa lasta selviytymään maailmassa. Se on tutkimisen, sopeutumisen, sopeuttamisen, kyseenalaistamisen ja hallitun anarkian sekoitus. Leikki heijastelee kaikkea sitä, mitä lapsen elämässä ja kehityksessä on kulloinkin meneillään. Leikistä kumpuaa luova asenne taiteisiin, tieteisiin ja kaikkeen hengenelämään. Lapset käyttävät leikkiä erilaisten kehitykseen kuuluvien, heitä askarruttavien teemojen käsittelyyn. TUTKIVA IHMETTELY YHDESSÄ LAPSEN KANSSA Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä asti luontaista. Tutkiessaan lapsi tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokee osallisuutta ympärillään olevaan maailmaan ja yhteisöön. Lapsen oma kokemusmaailma sekä vuorovaikutus muiden lasten kanssa ja aikuisten sekä lähiympäristön kanssa toimivat eri-ikäisten lasten oman tutkimisen innoittajana. Elämyksellisten kuvataiteellisten kokemusten intensiivisyys ja lumous virittävät lapsen toiminnallisuuden ja tempaavat mukaansa. Kuvataidetta tekevän ja kokevan lapsen esteettisessä maailmassa on oppimisen iloa, taiteellista draamaa, muotoja, ääniä, tuoksuja, tuntemuksia ja eri aistialueiden kokemusten yhdistelmiä. Kuvataiteessa lapsella on mahdollisuus kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta. Kuvataiteellisen kokemisen ja tekemisen kautta lapsi kehittyy yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Varhaislapsuudessa saatujen taiteellisten peruskokemusten varaan rakentuvat lapsen myöhemmät taidemieltymykset ja valinnat.¹ OPPIMISEN ILO Lapsi on synnynnäisesti utelias. Hän haluaa oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma. Lapsi harjoittelee ja oppii erilaisia taitoja, ja kohdatessaan uusia asioita lapsi käyttää oppimisessaan kaikkia aisteja ja hän tutkii ja havainnoi ympäristöä. Turvalliset ihmissuhteet ja lasta inspiroiva oppimisympäristö ovat hyvän oppimisen ja myönteisen oppimisasenteen perusta. Opettajien sitoutuminen kasvatus ja oppimistapahtumaan näkyy herkkyytenä lapsen tunteille ja emotionaaliselle hyvinvoinnille. Opettaja kuuntelee herkällä korvalla lasta ja antaa lapselle mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimintojaan, tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan. Varhaiskasvatuksessa luodaan myönteiset asenteet oppimiselle.¹ KUVATAIDEKASVATUKSEN PROSESSILUONTOISUUS JA DOKUMENTOINTI Luovuuden kehittäminen tarkoittaa kuvataidekasvatuksessa asenteiden ja prosessien tukemista, ei huomion kiinnittämistä vain tuloksiin. Lapsen luova asenne näkyy, kun hän uskaltaa kokeilla omintakeisia toimintatapoja, ratkaista ongelmia ja ylittää omia rajojaan. Lapsen luovuutta edistää se, että hän voi erotella asioita osiinsa ja koota niitä omalla tavallaan.² Lasten opetusprojektien dokumentointi tekee näkyväksi sellaisiakin asioita, jotka ehkä muutoin olisivat vaikeasti havaittavissa. Toiminnan dokumentointi mahdollistaa asioihin palaamisen myöhemmin. Sen tarkoitus on informoida toiminnasta lasten vanhempia ja ympäröivää yhteiskuntaa. Dokumentointi tekee havainnolliseksi kuvataiteen prosessimaisuuden, työskentelyn kaikki osavaiheet ovat yhtä tärkeitä, ei ainoastaan lopputulos.² Vanhempien tuki kannustus ja ymmärrys on tärkeä lapsen kuvataiteen harrastuksen tukemisessa. Kuvataidekasvatus käynnistyy kotikasvatuksessa, usein tiedostamattakin: miten kuvataiteeseen kotona suhtaudutaan? Käydäänkö yhdessä näyttelyissä, tutkitaanko yhdessä taidekirjoja ja taidekuvia, puhutaanko taiteilijoista ja heidän työstään? Millaisesta ja miten taiteesta/ kulttuurista kotona puhutaan? Kuinka usein ja millaisia taide-elämyksiä lapselle tarjotaan? Kuinka lapsen taiteellisiin tuotoksiin kotona suhtaudutaan? Laitetaanko lasten töitä kehyksiin ja esille? Esitelläänkö niitä ylpeänä kummitädeille, sukulaisille ja ystäville? NÄHDYKSI JA KUULLUKSI TULEMINEN ARVOSTAVASTI JA KIIREETTÖMÄSTI: MILLAISIN SILMIN KATSOT LASTA? Lapsi tarvitsee myös harrastuksissa riittävän hyvää vuorovaikutusta. Opettajan mukautumista lapsen ikäkaudelle ominaisiin tarpeisiin, eli ajankohtaisten kehityshaasteiden huomioonottamista. Aikuisen tulisi pyrkiä tavoittamaan lapsen näkyvän käyttäytymisen taustalla olevat tunnetilat ja pyrkimykset ja virittäytyä niihin. Yrittää päästä lapsen kanssa samoihin maailmoihin. Samoihin kiinnostuksen kohteisiin. Vuorovaikutus on suureksi osaksi ei kielellistä. Katseilla, eleillä ja äänenpainoilla on suuri merkitys kaikissa lapsen kehitysvaiheissa. SADUT TUKEVAT LAPSEN KEHITYSTÄ Sadut tukevat paremmin lapsen kehitystä kuin visuaalinen viihde. Lapsi voi kuunnellessaan tai lukiessaan kuvitella henkilöt ja tapahtumat ja luoda niistä mieleensä oman maailman. Saduissa käsitellään kateuden, raivon, pienuuden, ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita tavalla, joka antaa uskoa niistä selviytymiseen. Hyvä ja paha ovat selvästi erillisiä ja hyvä voittaa aina. MITEN TUKEA LAPSEN LUOVUUTTA? Luovuus kumpuaa rentoudesta, turvallisuudesta ja mukavasta yhdessäolosta. Pidä silmät auki kaikelle uudelle. Katso rauhassa, ennen kuin tuomitset. Ihmettele maailmaa lapsen kanssa yhdessä. Keskity nykyhetkeen. Opeta lapselle Zen-asennetta. Ajatus ei harhaile kun tehdään vain yhtä asiaa kerrallaan koko sydämellä rauhassa ja kiireettömästi. Kuuntele tarkasti mitä lapsella on sanottavaa. Kerro miten jokaisella on oikeus tehdä virheitä ja mokata. Opeta nauramaan omille virheille. Tue lapsen omaa sisäistä motivaatiota. Tekemisen hingun on lähdettävä lapsesta itsestä. Kannusta lasta sinnikkyyteen, älä anna lapsen luovuttaa tekosyihin vedoten. Ja opeta miten rohkea ihminen on oma itsensä eikä halpa kopio jostain toisesta. Kerro, että jokaisella on oikeus olla erimieltä ja tehdä asioita omalla tavallaan. Kun arvostat eri- laista, annat sille mahdollisuuden. Toimi hyvän edistämiseksi ja heikomman tukemiseksi. Iloitse aina lapsen onnistumisesta. Lapsia on tärkeä kehua. Ei vain siksi että kehuminen ja kannustaminen vahvistavat heidän uskoaan itseensä, vaan myös siksi, että positiivinen palaute on tehokkain aikuisten käytössä oleva tapa vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen. Me osaamme kaikki sanoa vaikkapa näin: Olen ylpeä sinusta! Oletpa taitava! Onpa Hieno! Kun lapsi kokee itsensä arvokkaaksi, se vapauttaa ja ilahduttaa. Kiitän lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulaa antoisasta yhteistyöstä ja koulumme kuviskummiudesta vuosina Kiitän koko työyhteisöä hienosta lukuvuodesta. Kiitän kaikkia koulun sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita hyvästä yhteistyöstä. Yhdessä olemme enemmän. Onnellista ja kaunista kesää! Lähdeviitteet: ¹ Matti Heikkilä, Anna-Leena Välimäki, Sirkka-Liisa Ihalainen: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes ² Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen, Anna-Leena Välimäki: Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa iloa, ihmettelyä ja tekemistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Muut lähteet: Jari Sinkkonen: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun, WSOY 2012 Janne Viljamaa: Tue lapsesi lahjakkuutta, WSOY HUR KAN BILDKONSTUPPFOSTRAN UTVECKLA BARNETS KREATIVITET? LEK, HUMOR, SKOJ, ANDRA VERKLIGHETER. MARITTA POIJÄRVI, REKTOR Vårt liv och vår vardag här på jorden är alltför dystra om vi inte har en möjlighet att fly till fantasins värld där allt är möjligt och ingenting kan söndras. Lek är skapandets moder. Den är ett sätt att finnas och förhålla sig till världen. Leken gror i varje barn, men de vuxna ska väcka den och uppmuntra, sköta, stöda och vattna den för att den ska kunna blomstra. I leken ingår sådana aktiviteter som ska hjälpa barnet att klara sig i världen. Den är att observera, att anpassa sig och anpassa efter sig själv, att ifrågasätta och att kontrollera anarki. Leken reflekterar allt som pågår i barnets liv och utveckling. Från leken springer en skapande inställning till konst, vetenskap och allt andligt liv. Med hjälp av leken behandlar barn de olika teman de undrar på och som hör till utvecklingen. UNDRA OCH UNDERSÖKA TILLSAMMANS MED BARNET Det är naturligt för ett barn att undra och undersöka allt sedan födseln. När barnet undersöker saker, tillfredsställer det sin nyfikenhet och känner delaktighet i omvärlden och samhället. Barnets egen erfarenhetsvärld och samspel med andra barn, vuxna och omgivningen inspirerar barn av olika åldrar till sina egna upptäckter. Bildkonst bjuder på upplevelserika erfarenheter som rycker barnet med sig med sin tjusning och intensitet och väcker barnets lust att göra. När barnet skapar och upplever bildkonst är dess estetiska värld full av lärandets glädje, konstnärligt drama, former, ljud, lukter, känningar och de olika sinnenas kombinationer. I bildkonst kan barnet uppleva en fantasivärld där allt är möjligt och sant på låtsas. Genom bildkonstnärligt upplevande och skapande utvecklas barnet som individ och gruppmedlem. Barnets senare konstnärliga preferenser och val bygger på de konstnärliga grunderfarenheter som barnet har fått i den tidiga barndomen.¹ LÄRANDETS GLÄDJE Ett barn har en medfödd nyfikenhet. Det vill lära sig nytt och upprepa saker. Lärandet är en heltäckande aktivitet för barnet. Barnet övar och lär sig nya kunskaper. När det möter nya saker använder det sig av alla sina sinnen när det upptäcker och observerar sin omgivning. Gott lärande och en positiv inställning till lärandet bygger på trygga mänskliga relationer och en inspirerande omgivning för lärandet När lärarna binder sig till uppfostran och lärandet syns det i deras känslighet för barnets känslor och emotionella välmående. Läraren lyssnar noga på barnet och ger det möjligheter att ta initiativ, göra sina egna val, undersöka, ta slutsatser och uttrycka sina tankar. Den tidiga uppfostran skapar positiva inställningar till lärandet.¹ PROCESS OCH DOKUMENTERING I BILDKONSTUPPFOSTRAN Att utveckla kreativiteten i bildkonstuppfostran innebär att stöda inställningar och processer, inte att endast se på resultaten. Barnets skapande inställning får uttryck i hur barnet vågar pröva sina egna tillvägagångssätt, lösa sina problem och överskrida sina begränsningar. Barnets kreativitet främjas av att barnet kan ta isär saker och ting och bygga igen dem på sitt eget sätt.² När man dokumenterar barnens lärprojekt blir många sådana sak synliga som annars kanske kunde ha varit svåra att få syn på. En dokumenterad handling gör det lättare att återkomma till saken senare. Avsikten är att informera föräldrarna och samhället om handlingen. Dokumenteringen gör det synbart hur processartad bildkonst är: alla arbetsskeden är lika viktiga, inte enbart slutresultatet.² Stöd, uppmuntran och förståelse från föräldrarna är viktiga för barnets bildkonsthobby. Bildkonstuppfostran börjar i hemuppfostran, ofta omedvetet: hur förhåller man sig till bildkonsten hemma? Går man på utställningar tillsammans, tittar man på konstböcker och konstbilder, snackar man om konstnärer och deras arbete? Hur talar man om konst och kultur hemma, och hurdan konst och kultur talar man om? Hur ofta bjuder man på konstupplevelser, och hurdana är de? Hur förhåller man sig till barnets konstprodukter hemma? Ställer man ut barnens arbeten, ramar man in dem? Visar man stolt dem till gudmödrar, släktingar och vänner? ATT BLI SEDD OCH HÖRD MED UPPSKATTNING OCH UTAN BRÅTTOM: HUR SER DU PÅ BARNET? Barnet behöver tillräckligt gott samspel även i hobbyerna. Läraren ska anpassa sig till barnets åldersenliga behov, det vill säga beakta utvecklingens aktuella uppmaningar. Den vuxna bör sträva efter att inse vilka känslor och strävanden som ligger i grunden till barnets synliga beteende och anpassa sig till dem. Man ska sträva efter att nå samma våglängd med barnet. Samma intressen. Samspelet är till en stor del utomspråkligt. Miner, gester och toner spelar en viktig roll i alla barnets utvecklingsskeden. BARNETS UTVECKLING FÅR STÖD AV SAGOR Barnets utveckling får mer stöd av sagor än av visuell underhållning. När barnet lyssnar eller läser kan det föreställa sig figurerna och handlingen och skapa en egen värld för dem i sitt eget sinne. Sagorna handlar om känslor av avundsjuka, vredesmod, litenhet, utanförskap och skam på ett sätt som ger en tro på att man kan klara sig av dem. Gott och ont är klart skilda åt och gott vinner varje gång. HUR SKA MAN UTVECKLA BARNETS KREATIVITET? Kreativiteten bygger på en avslappnad, trygg och hygglig samvaro. Håll ögonen öppna för allt nytt. Ta din tid att titta på innan du bedömer. Undra på världen tillsammans med barnet. Koncentrera dig på nuet. Lär barnet lite zeninställning. Det är lättare att koncentrera sig när man bara gör en sak åt gången med hela sitt hjärta i lugn och ro. Lyssna noga på vad barnet har att säga. Berätta att alla har en rätt att göra misstag och göra bort sig. Lär barnet att skratta åt dess egna misstag. Ge stöd åt barnets egen inre motivation. Lusten att göra ska komma från barnet självt. Uppmuntra barnet att orka försöka, låt inte det ge upp på grund av svepskäl. Lär barnet att en modig människa är sig själv, inte en billig kopia av någon annan. Berätta att alla har en rätt att ha sin egen åsikt och göra saker på sitt eget sätt. När du uppskattar det annorlunda ger du det en möjlighet. Gör din bäst att främja gott och stöda dem som är svagare. Var alltid glad över barnets lyckanden. Det är viktigt att hylla barn. Inte bara för att hyllningar och uppmuntringar stärker deras tro på sig själv utan också för att positiv respons är det mest effektiva sättet de vuxna kan påverka barnens beteende. Vi kan alla säga till exempel så här: Jag är stolt över dig! Du är så duktig! Den är så fin! När barnet upplever sig själv som värdefull, blir det fritt och glatt. Jag tackar barnombudsmannen Maria Kaisa Aula för vårt givande samarbete och bildkonstfadderskapet för vår skola under år Jag tackar hela arbetsgemenskapen för ett fint läsår. Jag tackar alla skolans intressentgrupper och samarbetspartners för vårt bra samarbete. Tillsammans är vi alltid mer. Ha en lycklig och skön sommar! Källor: ¹ Matti Heikkilä, Anna-Leena Välimäki, Sirkka-Liisa Ihalainen: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes ² Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen, Anna-Leena Välimäki: Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa iloa, ihmettelyä ja tekemistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Litteratur: Jari Sinkkonen: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun, WSOY 2012 Janne Viljamaa: Tue lapsesi lahjakkuutta, WSOY

4 HOW THE VISUAL ART EDUCATION CAN DEVELOP A CHILD S CREATIVITY? PLAY, HUMOUR, DOING FUNNY THINGS, OTHER REALITIES MARITTA POIJÄRVI, PRINCIPAL Our earthly walk and everyday life are too gloomy unless we have a chance to escape to the world of images, where everything is possible and nothing ever breaks. Play is the mother of creativity. It is a way of existing and relating to the world. The bud of play lies within every child, but an adult has to awaken, encourage, nurture, support, and water it so that it will start to blossom. Play is a cluster of activities that are meant to help the child to survive in the world. It is a combination of inquiry, adaptation, adjustment, challenging, and a controlled anarchy. Play reflects all that is currently taking place in a child s life and development. Play triggers a creative attitude towards arts, sciences and all spiritual life. Children use play to address the issues that occupy their minds in different developmental stages. INQUIRY-BASED MARVEL TOGETHER WITH A CHILD Inquiry-based marvel is innate to a child since birth. While studying things, the child satisfies his curiosity and feels that he belongs to the surrounding world and the community. Child s own scope of experiences and also the communication between other children and the adults and the immediate surroundings inspire children of different ages to explore on their own. The intensity and fascination of the encounters with experimental visual arts activate the child and capture his attention. A child who practices and experiences visual arts, discovers the joy of learning, artistic drama, forms, sounds, scents, feelings, and combinations of experiences in different sensory areas in a child s aesthetic world. Visual arts offer the child opportunities to experience an imaginary world where everything is possible, as if it was true. Through experimenting and practicing visual arts a child develops as an individual and a member of a group. Basic artistic experiences in early childhood form a base upon which later artistic preferences and choices a built.¹ THE JOY OF LEARNING A child has an innately curious nature. He wants to learn new things, review and repeat things. Learning is a holistic process to a child. He practices and learns different skills, and when he encounters new things, he uses all the senses while studying and observing the environment. Safe relationships and an inspiring learning environment are the basis for learning things well and a positive attitude towards that for a child. Teachers commitment to educational and learning situations is manifested by his sensitivity to child s feelings and emotional well-being. Teacher listens to a child with sensitive ears and gives him opportunities to initiate things, choose his actions, inquire, draw conclusions, and express his thoughts. Early childhood education prepares a positive attitude towards learning.¹ PROCESS NATURE AND DOCUMENTATION OF VISUAL ART EDUCATION When talking about visual art education, developing creativity means supporting the attitudes and processes, not only paying attention to results. Creative attitude of a child is manifested when he dares to try original methods, solve problems, and cross one s boundaries. Child s creativity develops when he can separate things into parts and assemble them in his own way.² Documenting teaching projects of children makes such things visible that otherwise may be difficult to discern. Documentation enables us to the return to those things later. Its purpose is to inform the children s parents and the surrounding society of the activities. Documentation illustrates the process-like nature of visual arts: all the sub-parts of the process are important, not only the result.² Parental support, encouragement, and understanding are important in supporting children in their hobby of visual arts. Visual art education begins with upbringing at home, often even unconsciously what is the attitude towards visual arts at home? Do you visit art exhibitions together, do you study art books and artistic images together, and do you discuss the artists and their work? How and what kind of art and culture do you discuss at home? What kind of artistic experiences do you offer to a child and how often? How do you respond to child s artistic pieces of work at home? Do you frame children s art work and put them on display? Are you proud to show them to godmothers, relatives, and friends? TO BE SEEN AND HEARD IN AN APPRECIATIVE WAY WITHOUTHURRY THROUGH: WHAT KIND OF EYES DO YOU LOOK AT A CHILD? A child needs good interpersonal communication also in hobbies. A teacher needs to adapt to the child s age-related needs: in other words, he needs to take the child s current developmental challenges into consideration. The adult should try to identify the emotions and goals behind the child s visible behaviour and tune in with them. He should try to enter into the same worlds and the same interests with the child. Interpersonal communication is largely non-verbal. Eye contact, gestures, and the stress of voice have a great significance in all developmental stages of a child. FAIRY TALES SUPPORT CHILD S DEVELOPMENT Fairy tales support child s development better than visual entertainment. While listening or reading, children can visualize the characters and events, and create their own world in their minds. Fairy tales address the feelings of jealousy, rage, smallness, shame, and being an outsider in a way that gives him faith to overcome them. Good and evil are clearly separate, and good always wins. HOW TO SUPPORT CREATIVITY OF A CHILD? Creativity springs from relaxation, safety, and cosy time together. Keep your eyes open to all that is new. Take your Valotapahtuma Olarissa, kuva: Saga Heino time to observe before judging. Gaze the world together with a child. Focus on the present moment. Teach the child a Zen attitude. Thoughts do not wonder when you focus doing one thing at a time with all your heart, without rush. Listen closely to what the child wants to share. Tell that every person has the right to make mistakes and fail. Teach a child to laugh at his own mistakes. Support the inner motivation of a child. The passion to do things has to originate from the child. Spur his persistence, not letting him to give in with excuses. Teach how a courageous person is unique and not a cheap copy of someone else. Tell that each person has a right to disagree and to do things in his own way. When you value things that are different, you give them a chance. Promote good things and support the weaker ones. Rejoice always at child s success. It is important to praise the child. Praise and encouragement not only strengthen children s believe in themselves, but a positive feedback also is the most effective way of impacting in a child s behaviour. We are all able to say, for example: I am so proud of you! You are so skilful! That is beautiful! When a child feels himself valuable, it frees him and brings him joy. I thank Maria Kaisa Aula, Ombudsman for Children, for fruitful cooperation and acting as the godmother for visual arts in the years I thank the whole working community for a wonderful year. I thank all the stakeholders and partners of Espoo School of Art for good collaboration. Together we are always more. Notes: ¹ Matti Heikkilä, Anna-Leena Välimäki, Sirkka-Liisa Ihalainen: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes ² Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen, Anna-Leena Välimäki: Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa iloa, ihmettelyä ja tekemistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Literature: Jari Sinkkonen: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun, WSOY 2012 Janne Viljamaa: Tue lapsesi lahjakkuutta, WSOY Julia Varis, kuva: Hanna Timonen LUMIMARJA TERTTU RÖNKKÖ Katso, tämä on MINUN MAALAUKSENI. Tuon minä muovailin viime syksynä. Tämä maalaus ripustetaan kevätnäyttelyyn kaverini Tiinan työn rinnalle. Tätä tehdessä meillä oli niin hauskaa. LUOVUUDEN POLUILLA ILOITEN JA IHMETELLEN Espoossa kynnys itsensä ilmaisuun ja taiteen pariin on matala. Espoon kuvataidekoululla on vuosien ajan ollut otolliset taloudelliset puitteet tuoda opetustoiminta lähelle oppilasta. Suomen suurimmalla kuvataidekoululla on seitsemän toimipistettä ympäri kaupunkia ja ansaitsemansa puitteet päätoimipaikassaan WeeGeen kulttuurikeskittymässä. Kuvataidekoulu, johon lapsen on viikoittain helppo itse turvallisesti tulla, edesauttaa osaltaan harrastuksen pitkäjänteisyyttä. Helppo saavutettavuus omin jaloin vaikuttaa edullisesti siihen, että harrastuksesta muodostuu kiinteä osa lapsen arkea. Espoossa kuvataidekoulun läheisyys arvioitiinkin erittäin merkitykselliseksi tänä keväänä koulumme oppilaiden vanhemmille suunnatussa kyselyssä. Koen, että lapselle on tärkeää, että hän pääsee tekemään ja kokemaan asioita omassa, turvallisessa lähiympäristössään ja samalla laajentamaan elinpiiriään vaiheittain. Lähiympäristöä ei oteta haltuun auton takapenkiltä. Itseäni syvästi puhuttelivat yhdysvaltalaisen tutkija Bruce S. Appleyardin vuonna 2005 tekemän tutkimuksen tulokset 9 10-vuotiaiden lasten matkakokemuksista. Tutkimuksessa ne lapset, jotka tekivät arkisin koulumatkansa kävellen tai pyöräillen, piirsivät pyydettäessä reitin kouluun täyteen tapahtumia kuten mutkaisia teitä, tuttuja taloja ja paikkoja, puita ja pensaita. Niiden lasten, joiden matka taittui autossa, koulureitti oli enemmän- kin jana koulun ja kodin välillä vailla mieleen jääneitä tapahtumia. Elämyksellisyys ja lähipiirin positiivisuus välittyi itse kulkevien lasten piirroksissa kokonaisvaltaisena, tapahtumarikkaana ja myönteisenä, kun taas takapenkiltä ympäristöä ja matkan vaiheita havainnoivien lasten työt olivat paljon yksinkertaisempia ja jopa negatiivisia. Elinympäristöjä suunniteltaessa, kaavoitettaessa ja taloudellisia päätöksiä tehtäessä myös näiden, lapsen kokoisten ympäristöjen soisi nousevan päättäjien mieleen. Meillä Espoossa on asiat hyvin. Lapsemme ohjataan lähikouluihin ja harrastemahdollisuuksia löytyy lähipiiristä. Reitit ovat pääosin turvallisia ja vapaa-ajan kenttä on laaja. Itseään voi toteuttaa mitä moninaisimmin - liikkuen, musisoiden, sosiaalisten tilanteiden kautta, taiteen parissa. Vapaus toteuttaa itseään turvallisessa lähiympäristössä kantaa pitkälle. Vuosi 2014 Espoon kuvataidekoulussa on monen muun vuotta eteenpäin kuljettavan oppisisällön ohella kunnianosoitus taiteilija, kirjailija, filosofian tohtori Tove Janssonille, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Toven kuvin ja sanoin taidokkaasti kuvittamat matkat ovat värikylläisiä ja tapahtumarikkaita. Tarinat rakentuvat turvalliseen ja lapsenkokoiseen lähiympäristöön Muumilaaksossa ja sen reunamilla. Seikkailut kuuluvat asiaan värittäen idyllistä tarinankerrontaa. Muumitarinoissa ukkonen jylisee ja sataa kovemmin kuin koskaan, vesi nousee ja luonnonvoimia vastaan päästään seikkailemaan kertomus toisensa jälkeen. Ilmastokin saattaa yllättäen lämmetä, mikä ei tuota kirjan sivuilla sen kummempaa harmia, sillä sen ansiosta päästään etelän hedelmien makuun omalla takapihalla. Herkullisten hedelmäpuiden lakastuessa uuteen tilanteeseen sopeudutaan ja elämä solahtaa normaaliin arkeen suhteellisen vaivatta. Meri ja muuttuvat luonnonolot olivat Tove Janssonille tuttuja lapsuudesta saakka. Erään kuuman ja kuivan kesän lopulla tuli myrsky. Yleensähän myrskyämistä pelätään, mutta Janssonin perhe oli riemuissaan. Tove kuvaa lapsena kokemaansa myrskyä näin: Mutta sitten, ihan yhtäkkiä, vesi nousi. Me huomasimme sen vasta kun yöllä alkoi tuulla. Se tapahtui puolessa tunnissa. Kuivat oksat ja kaikenlaiset pihan roskat iskivät ruutuihin ja metsä alkoi kohista, se yö oli kuuma, ettei saanut pidetyksi päällään edes lakanaa. Ovi lensi auki ja alkoi paukkua ja me juoksimme portaille ja näimme kun Karikiven takana löi valkeata, ja sitten näkyi veden välkettä kaivolla asti, ja isä riemastui ja huusi että piruvie mikä ilma ja veti housut jalkaansa ja oli ulkona yks kaks. Kalle-vaarin vieraat olivat tupsahtaneet pihalle yöpaitasillaan ja seisoivat siinä lymyssä, kellään ei ollut aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Mutta isä ja äiti painuivat rantaan, ja siellä laituri jo purjehti Rödholmille päin, se oli puolimatkassa asti, kaikki veneetkin olivat mukana ja tönivät toisiaan tungoksessa kuin elävät oliot ja sumppu oli lähtenyt irti ja kaikki propsit olivat menossa salmesta ulos. Se oli ihanaa! Kun kaikki pelastettavissa oleva oli saatu kiinni ja päästy muutoinkin tilanteen päälle, Tove sai huovan hartioilleen ja muisteli, että Se myrsky oli paras, mitä meillä on koskaan ollut. Muuttuvassa maailmassa uusiin tilanteisiin sopeutuminen on tärkeää. Lapsuuden kokemusten soisi olevan laadultaan sellaisia, jotka aikuisenakin ylläpitävät varmuutta ja uskoa omaan tekemiseen. Kuvataidekoulussa itse tekeminen, kokeminen ja osallistuminen nousevat esiin konkreettisesti taiteellisen työn kautta ja onnistuessaan tukevat ilmaisun ohella myös lapsen itsetuntoa. Taidekasvatus on minulle sydämen asia, jota erityisen mielelläni omalla panoksellani kuvataidekoulun johtokunnan jäsenenä tuen. Olen ollut lapsuudessani lämminhenkisen ja oppilaitaan innostavan ja tukevan kuvataidekoulun oppilas itsekin. Kun on itse saanut paljon, on mistä jakaa. Kirjoittaja on Espoon kuvataidekoulun johtokunnan jäsen. 6 7

5 VALOTAPAHTUMA Marraskuun pimeimpään aikaan järjestettiin kuvataidekoulun opetuspisteissä valotapahtuma, Valo voittaa pimeyden. Tapahtuma liittyi Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton koordinoimaan Taidenavigaattori2-hankkeeseen, jonka tavoitteena oli soveltaa kaupunkitaiteessa käytettyjä ilmaisukeinoja ja metodeja kuvataiteen perusopetukseen sekä kehittää oppilaslähtöistä pedagogiikkaa. Hankkeessa oli mukana yksitoista kuvataidekoulua, jotka järjestivät valotapahtuman samanaikaisesti. Espoon kuvataidekoulun valotapahtuman päätilaisuus järjestettiin WeeGee-talossa. Sen inspiroijana ja ohjaajana toimi kuvataideopettaja, kuvataiteilija Annikki Luukela, joka oli myös kouluttajana opettajien suunnittelupäivillä syyslukukauden alussa. Valotapahtumaan liittyviä, yleisölle avoimia työpajoja järjestettiin Kalajärven, Leppävaaran ja Olarin opetuspisteissä. Valotapahtumaan osallistui yhteensä n.1300 henkilöä. MOBIILIPELI TAPiola VUODEN 2013 TAIDEKASVATUSTEKO Digitaalisen taiteen työpaja osallistui projektiin, jonka tavoitteena oli toteuttaa tietokonepeli Tapiolan kaupunginosan syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneen Heikki von Hertzenin 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Projektissa olivat mukana myös Etelä-Tapiolan lukio ja Espoon musiikkiopisto sekä asiantuntijoita Aalto-yliopistosta. Mobiilipeli TAPiola julkistettiin valotapahtuman yhteydessä. Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto ry. myönsi Vuoden 2013 taidekasvatusteko -kunniamaininnan Espoon kuvataidekoululle peliprojektin koordinoimisesta. Palkinnon perusteluissa mainitaan, että peliprojekti on uudistanut lasten ja nuorten kuvataidekoulujen opetusta ja lisännyt yhteistyötä eri kouluasteiden ja oppilaitosten välillä. Olarin opetuspiste 2:n ikkuna, kuva: Saga Heino Pelin voi ladata osoitteesta: ajankohtaista/oppilastiedotteet/ 271-tapiola-peli-ladattavissa-taalta tai TAPiolaBetav1.0.2.exe Leppävaaran opetuspiste, kuva: Minttu Hyytiäinen WeeGee-talon opetuspiste, kuvat: Niina Ala-Fossi 8 9

6 KEVÄTNÄYTTELYSSÄ Eliisa Loukola Kuvat: Anu Suhonen Kuvataidekoulun oppilastöiden näyttelyiden avajaisia vietettiin Tapiolassa, WeeGee-talon kolmannen kerroksen uudessa näyttelytilassa. Näyttelyt olivat avoinna Avajaisten musiikkitervehdyksen esitti nuorisokuoro Afrikan Tähdet Espoon musiikkiopiston pop/jazzlinja Ebelistä. Oppilaan puheenvuoron piti Eliisa Loukola. Näyttelyn avasi kuvataidekoulun kummi, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Näyttelytilaan oli rakennettu kaksi kokonaisuutta: kuvataiteen perusopetusta (5 11-vuotiaat oppilaat) esittelevä osa LENTOHARJOITUKSIA ja syventävien opintojen päättötöitä (16 20-vuotiaat oppilaat) esittelevä osa KUVIEN METSÄSTÄJÄT. Näyttelyjen nimet kuvastavat opiskelua; on kysymys harjoituksesta oman ilmaisun löytämiseksi eli lentoon lähte- miseksi. Nuoremmat oppilaat vasta kokeilevat siipiään kun vanhemmat tekevät jo huimia kaarroksia metsästämällä omia kuviaan. Perusopetuksen opintovuoteen sisältyi useita teemoja, joista näyttelyssä nähtiin muutamia esimerkkejä. Valon ja värin suhdetta oli tarkasteltu erilaisten kokeilujen ja havaintoharjoitusten avulla: Mm. talvisen kaupungin valoja oli kuvattu kirkkaiden ja tummien värien rinnastuksin, ja maisemien värejä tutkittu eri vuodenaikoina. Suuurikokoinen ryhmätyö koostui sadoista pienistä pointillistisista, eläinaiheisista värimaalauksista. Ihmisen kuvaaminen kuuluu opetukseen kaikissa ikäryhmissä. Näyttelyssä nähtiin elävänmallin piirroksia, muotokuvamaalauksia, kohopainografiikkaa, kolmiulotteisia akrobaatteja, voimistelijoita ja urheilijoita sekä runsaasti kärsivällisyyttä ja työtunteja vaatineita keraamisia muotokuvia. Ihmisen kuvaamisen avulla harjoitetaan käden ja silmän yhteistyötä, opitaan tietoisesti havainnoimaan ja käyttämään havaintoja kuvan rakentamisessa. Näyttelyn suurin kokonaisuus koostui lentävien esineiden, eläinten ja satuhahmojen ryhmistä, joiden rakentamisessa oppilaiden mielikuvitus oli todellakin lähtenyt lentoon. Teokset oli rakennettu monenlaisista materiaaleista; rautalangasta, paperimassasta, kierrätysmateriaaleista, luonnonmateriaaleista, ja näin ne edustivat tärkeää avaruudellisen hahmottamisen sekä rakenteiden ja materiaalien tajun kehittämistä. Näyttelyssä oli esillä myös opettajien laatimia kuvaesityksiä, jotka kertoivat oppimisprosesseista ja opetuksen metodeista. Havainnolliset kuvaesitykset valottivat myös opetuksen tavoitteita ja oppilaiden ajatuksia kuvataideharrastuksestaan. KUVIEN METSÄSTÄJISTÄ kerrotaan Pensselihirmujen sivuilla Mirja Mäkela Maria Kaisa Aula 10 11

7 ESKARIT KUVATAIDEKOULUSSA Lastentarhanopettaja Minna Laitinen, kuvat: Elisse Heinimaa ELISSE HEINIMAA Kuvataidekoulu on mukana Espoon kaupungin opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan hyväksymässä toiminnassa, jonka tarkoituksena on taiteen perusopetuksen järjestäminen yhteistyössä päiväkotien kanssa. Musiikkileikkikoulutoiminta on saavuttanut suurimman suosion, mutta myös kuvataiteen, tanssin, teatterin ja sirkustaiteen opetusta on käynnistetty. Toiminta alkoi syksyllä 2013 ja sitä jatketaan myös tulevana opintovuotena perustamalla uusia eskariryhmiä kuvataidekoulun opetuspisteisiin eri puolille kaupunkia. KUVATAIDETTA ESKARIPÄIVÄSSÄ Olarissa sijaitsevan Kuutamon päiväkodin ja kuvataidekoulun yhteistyö käynnistyi syyslukukaudella kun päiväkodin esikouluryhmästä ilmoittautui kahdeksan lasta kuvataidekouluun. Montessorileikkikoulu Auringonsäteestä saapui vielä kolme innokasta lasta mukaan ja niin oli opintoryhmä koossa. Kuvataidekouluun on toki aina kuulunut alle kouluikäisten opintoryhmiä, mutta nyt opetus sijoitettiin keskelle päivää lasten esikoulupäivän lomaan. Ryhmä kokoontui kerran viikossa kahden oppitunnin ajan kuvataidekoulun opetuspisteessä. Mukana oli aina päiväkodin lastentarhanopettaja tai lastenhoitaja. Lasten vanhemmille järjestettiin syyslukukauden lopulla oma tilaisuus ryhmän työskentelyyn tutustumiseen. TAVOITTEITA, SISÄLTÖJÄ JA TYÖTAPOJA Espoon kuvataidekoulun varhaisiän kuvataidekasvatuksen opetussuunnitelma on yhteneväinen kaupungin esiopetussuunnitelman kanssa. Opetuksen tavoitteet, sisällöt ja työtavat kumpuavat samanhenkisestä kasvatusajattelusta, jossa lasten omaa ajattelua, luovuutta, rohkeutta, vuorovaikutustaitoja ja ryhmätyötaitoja kehitetään ja tuetaan. Kuvataideopetuksen keskeistä sisältöä ovat kuvallisen ilmaisukielen käsitteet ja ilmiöt kuten väri, valo, muoto, tila, liike, rakenne jne. Niihin tutustutaan leikkien, tarinoiden, havaintoharjoitusten ja materiaalikokeilujen avulla. Kuvia on kaikkialla ja siksi kuvataidetunneilla harjoitellaan kuvien tarkastelua ja opitaan kuvanlukutaitoa, mutta aivan yhtä tärkeää on oppia tekemään tietoisia havaintoja elävistä malleista, luonnosta ja rakennetusta ympäristöstä. Eskariryhmässä toimitaan leikinomaisesti. Pedagogisen leikin tavoitteena on tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja intoa uusien asioiden oppimiseen eli edistää oppimisen iloa. Toisinaan ilon saavuttaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Joskus oppimisprosessin tulos ei ole näkyvä kuva tai esine, vaan se voi olla kokemus, oivallus, uuden asian ymmärtäminen. KÄYTÄNNÖN PEDAGOGIIKKAA Värien ihmeelliseen maailmaan eskarit tutustuivat leikkimällä värilaboratoriota ja kokeilemalla värien sekoituksia. Väri on loputtoman mielenkiintoinen ilmiö: sama värisävy näyttää erilaiselta valossa ja varjossa ja rinnastettuna muihin väreihin. Tietyistä väreistä voi sekoittaa uusia värejä, joitakin värejä ei voi tuottaa sekoittamalla. Väriaineita voi valuttaa ja saada aikaan merkillisiä muotoja ja uusia väriyhdistelmiä. Värillisten kalvojen läpi voi tarkastella maailmaa ja ihmetellä ympäristön värien muuttumista. Maalaamalla ja värittämällä voi kokeilla, miten värit käyttäytyvät paperilla. Oppiminen tietoisen kokeilemisen avulla on tehokasta, mieleenpainuvaa ja hauskaa. Käsitteellisellä tasolla tapahtuu syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämistä, omien ennakko-oletusten testaamista käytännössä sekä toisten lasten ajatusten arviointia ja vertaamista omiin käsityksiin. Työskentely kolmiulotteisilla materiaaleilla kehittää avaruudellista hahmottamista ja matemaattisia valmiuksia. Erilaiset paperi- ja kartonkimateriaalit ja puutikut ovat kelpo rakentelutarvikkeita, mutta kaikkein suosituinta lasten mielestä on ikiaikainen savi. Kun kaksiulotteinen kuva muunnetaan kolmiulotteiseksi, täytyy käyttää mielikuvitustaan, jotta hahmosta saa kokonaisen. Torneja ja taloja rakennettaessa on mietittävä rakenteiden kantavuutta. Ja mikä on mittakaava, jos asukas on peukalonmittainen? Oikeastaan kuvallinen työskentely on myös ankaraa aivotyötä; kysymys on vertaamisesta, mittaamisesta, havainnoimisesta, päätelmien tekemisestä ja valinnoista. Kun aivotyö yhdistyy käytännön ongelmanratkaisuun ja materiaalien kokeilemiseen, työskentely tuntuu mielekkäältä. TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ Eskarilaiset ovat ensi syksynä ekaluokkalaisia, ja osa heistä jatkaa opintoja kuvataidekoulussa. Kaikilla on halutessaan jatkomahdollisuus oppilaspaikan kerran saatuaan. Aiommeko siis kouluttaa koko joukosta taiteilijoita? Se ei ole kuvataidekoulun opetuksen ensisijainen tavoite; toivomme vain, että kaikki saavat osansa kuvallisesta sivistyksestä, taitoja ja tietoja kuvallisen kulttuurin ymmärtämiseen ja siitä nauttimiseen. Mutta toivomme myös, että opinnot kuvataidekoulussa antavat valmiuksia jatko-opintoihin niille oppilaille, jotka suunnittelevat elämänuraa kuvallisen kulttuurin alueelta. Kirjoittaja on kuvataideopettaja eskariryhmässä. Musta on ollut kivaa tehdä savihommia. (Ella) Emmi Kaarni: Oma kuva talvivaatteissa Piirustukset ja värimuunnokset ja erikoiset mekanismit on kivoja. (Paulus) Kaikki kuviksessa on kivaa. (Hilla) 12 13

8 SAVI TUNTUU HYVÄLTÄ KÄSISSÄ, SE TOTTELEE JA TAIPUU Veronika Sikow: Sunmoon 2, kuva: Julia Weckman Ella Ranta: Juhlan jälkeen, kuva: Julia Weckman Telma Peura: Uno momento, kuva: Julia Weckman Maria Hjelt: Kauneus, kuva: Julia Weckman Veronika Sikow: Sunmoon1, kuva: Julia Weckman Iina Jokinen: Indian beauty, kuva: Anu Suhonen IRMA WECKMAN Esineiden valmistamisella savesta ja polttamisella käyttöä kestäväksi on ollut ihmiskunnan kehitykselle suuri merkitys. On myös kiehtovaa ajatella, että keramiikka saattaa olla naisten innovaatio. Alkukantaisessa yhteisössä miesten tehtävä oli hankkia ruokaa ja metsästää. Naiset huolehtivat lapsista, ruuan valmistamisesta, tulen ylläpitämisestä ja veden noutamisesta. Vedenhakumatkallaan joku ehkä kaapaisi mukaan pohjasta löytyvää savea ja huomasi, että sitä voi puristella ja muotoilla eri tavoin kädessään. Ehkä lapsetkin leikkivät pehmeällä, muovautuvalla massalla. Syntyneet esineet unohtuivat nuotiokiville, jossa ne kuivuivat ja kovettuivat. Nuotiotulen kuumuudessa savesta tuli kovaa ja kestävää, uudenlaista materiaalia, keramiikkaa, poltettua maata, joka piti vettä. Suuri osa savityöskentelyn viehätystä on sen helppoudessa. Savi tuntuu hyvältä käsissä, se tottelee ja taipuu. Saven leipominen onnistuu kaikilta eikä alkuun pääsemiseksi välttämättä tarvita edes työvälineitä. Meillä jokaisella on käsissämme kymmenen tikkua eli sormet, joilla puristeleminen, pyöritteleminen ja paineleminen onnistuu. Kuvataidekoulussa savityöt ovat perusopetksen suosituin teema. Eräs koulumme opettaja kertoi joka syksy kysyvänsä oppilailta, mitä he mieluiten toivovat tulevalta opintovuodelta. Vastaus on aina sama: enemmän savitöitä! Myös keramiikan syventävät opinnot ovat kautta vuosien yhtä suosittuja oppilaiden keskuudessa. SYVENTÄVIÄ OPINTOJA KÄSILLÄ TEKEMÄLLÄ Keramiikan työpajaopetuksessa lähdetään liikkeelle materiaalin tuntemisesta, sen mahdollisuuksista ja rajoituksista. Työskentely on hyvin konkreettista käsillä tekemistä. Syntyy eräänlainen kosketusmuisti. Tietotaito omaksutaan paljolti yrittämisen ja erehtymisen kautta, jolloin oppiminen menee erittäin hyvin perille ja myös säilyy muistissa. Lähtökohtana tekemiselle on keramiikan työmenetelmien opiskeleminen, jossa käydään läpi erilaiset muodonantotekniikat. Käsityömäisiä muodonantotekniikoita ovat peukalotekniikka, vapaa muovailu, makkara- eli nauhatekniikka, levytekniikka ja dreijaaminen. Lisäksi on mahdollista yhdistää ja käyttää näitä eri menetelmiä ristiin. Teollisista menetelmistä opiskellaan kipsimuottiin valamista, jolloin savimallineen avulla valmistetaan oma kipsimuotti, sekoitetaan valusavi sekä opitaan valamisessa huomioitavat työvaiheet. Savi antaa rajattomat mahdollisuudet keksiä ja kokeilla, mutta on hallittava työvaiheiden oikea ajoittaminen. Iso ruukku ei pysy muodossaan, jos rakennettaessa käytetään liian paljon vettä tai muoto laajenee liian nopeasti. Levytekniikan liitokset irvistelevät, ellei niitä osata vahvistaa sisäpuolelta. Veistoksen seinämäpaksuuden vaihtelu saattaa aiheuttaa esineen vääntymisen tai halkeilemisen. On tiedettävä, miten iso työ säilytetään sopivan kosteana seuraavaan työskentelykertaan, jos sitä halutaan vielä jatkaa. Töiden kuivattamisella on omat lainalaisuutensa. On osattava tunnistaa märkä ja kuiva työ, jotta tiedetään, milloin on oikea hetki latoa työt raakapolttoon. Oma osa-alueensa on koristeleminen. On ratkaistava, tehdäänkö koristeleminen märälle tai nahkakuivalle pinnalle, koristellaanko työ painelemalla siihen kuvioita, rakennetaanko kuviointi reliefipintana, maalataanko saviväreillä ja raaputetaanko graffitokoristelu? Tehdäänkö kuviointi vasta raakapolton jälkeen alilasiteväreillä vai olisiko patinointi sittenkin paras vaihtoehto? Viimeisin työvaihe on lasittaminen. Lasittaminen on haastavaa. Pitää osata ennakoida ja suunnitella, keskittyä ja työskennellä pitkäjänteisesti. Pitää päättää, mitä lasittamisen tekniikkaa käyttää; kastaako, valeleeko, siveleekö pensselillä, tuputtaako sienellä vai ruiskuttaako. Voi myös käyttää useampaa tekniikkaa päällekkäin hyvän ja mehevän lopputuloksen aikaansaamiseksi. On pelottavaa ottaa riski. Lasittaminen ja sen jälkeinen polttaminen on niin lopullista. Lasituspoltossa lasite sitten pahimmassa tapauksessa valuu uunilevyyn kiinni. Koko esine on pilalla! Niin monen työvaiheen jälkeen menetetty! Voi itku ja hammasten kiristys! KERAMIIKKATYÖ AJATTELUVALMIUKSIEN JA LUONTEEN KEHITTÄJÄNÄ Onko jo olemassa teos Zen ja savityöskentelyn taito? Jos ei ole, se pitäisi kirjoittaa, sillä keramiikkatyö kasvattaa henkistä kanttia. Se kehittää loogista ajattelua, koettelee kärsivällisyyttä, lisää ongelmanratkaisutaitoja, vahvistaa kestämään pettymyksiä ja opettaa luopumista. Keramiikkatyöskentelyn kaari on pitkä ja sisältää monta erilaista työvaihetta. Esineen työstämisestä sen valmistumiseen kuivumisineen ja polttoineen kuluu aikaa useita viikkoja. Ja aina on olemassa se mahdollisuus, että vihoviimeisessä poltossa esine menee rikki. On ihailtavaa, että nuorilla tekijöillä on sisua jatkaa, halua ja uskallusta tehdä uudestaan. Seuraavalla kerralla ei ehkä tehdä samoja virheitä. Elämänkin kaari on pitkä ja sisältää monta eri vaihetta. Tässä on yhdenlainen kasvun paikka, joka tekee vahvemmaksi. Tällaiselle jaksamiselle on syytä nostaa hattua ja hurrata. Onneksi on myös onnistumisia. Valusavimukit muodostuvat sarjaksi, veistos kiinnittyy ehjänä jalustalle, savi kauliutuu levyksi, reliefilaataksi tai muotoutuu isoksi perhoseksi, prässäytyy muottiin vadiksi ja kulhoksi. Esine saa halutun kuvioinnin, värityksen ja lasitteen. Työmenetelmiä käytetään hallitusti ja koetaan onnistumisen iloa ja ylpeyttä omasta osaamisesta. Neljän vuoden opiskelun jälkeen on mahdollisuus päättötyössä haastaa itsensä ja näyttää mitä on oppinut. Ja muutamassa intensiivisessä kuukaudessa tapahtuu jotain taianomaista. Paperinohuesta savesta rakennetut kukkamykiöt pysyvät ehjinä, ison ruukun pinnassa hehkuvat valkoiset orkideat, koiranpentujen pentukarva saa oikean värin ja laatat oikeanlaisen tekstipinnan, niveljalkaisten kiniinikuoren väri ei voisi olla onnistuneempi eikä tuntosarven kaari hienostuneempi, aurinko- ja kuuvati ylistävät taivaan lakea ja maailman kaunein temppeli tulee ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran ehjänä uunista ulos. Takana ovat työvaiheisiin liittyvät ongelmat, rikkoutumisista johtuvat toivottomuuden tunteet ja pelko ajan loppumisesta kesken. Vanhemmat, teillä on syytä kehua ja kiittää nuorianne onnistuneesta suorituksesta. Keramiikan työpajaopettajana minä ainakin olen heistä hyvin, hyvin ylpeä. Kirjoittaja on keramiikan työpajan opettaja ja Keramiikan päättötöiden ohjaaja. Ella Ranta: Juhlan jälkeen, kuva: Julia Weckman 14 15

9 KUVIEN METSÄSTÄJÄT 2014 ESPOON KUVATAIDEKOULUN PÄÄTTÖTYÖNÄYTTELY SARI TENNI Näyttelykeskus Weegee, Uusi näyttelytila 3.krs. Näyttely oli avoinna Päättötyö on lukuvuoden mittainen itsenäinen työ, jonka aiheen ja toteutustavan oppilas valitsee itse. Päättötyöntekijät ovat vuotiaita, työpajoissa opiskelevia pitkän linjan kuvislaisia. Päättötyöntekijöiden teokset saattavat olla taiteellisesti erittäin korkeatasoisia; jotkut tekijöistä hakevat opiskelupaikkaa taidekouluista ja ovat tulevia taiteen ammattilaisia. Espoon kuvataidekoulun päättötöiden esittelytilaisuudessa oppilas esittelee päättötyönsä ja kaksi kuvataiteen asiantuntijaa arvioi päättötyön sekä suullisesti, kirjallisesti että numeerisesti. Tänä vuonna päättötöitä olivat arvioimassa mm. valokuvaaja Ari Talusén sekä taidemaalarit Kimi Pakarinen ja Joonas Kota. Espoon kuvataidekoulun opettajista päättötöitä arvioivat Pekka Barman, Leena Rantanen ja Anne Ovaska. Keramiikan päättötyöt arvioi Minttu Hyytiäinen ja valokuvauksen ja digitaalisen taiteen päättötyöt arvioi Magnus Zweygberg. Päättötyöhön kuuluvat taiteellisen työn lisäksi työprosessia kuvaavan työkirjan laatiminen ja osallistuminen päättötyönäyttelyyn sekä taiteentuntemuksen luennoille. Taiteentuntemuksen luennoitsijoiksi kutsutaan ajankohtaisia ja erilaisia näkökulmia taiteeseen avaavia taiteilijoita. Vuoden 2014 päättötyöntekijöiden luennoitsijoita olivat taiteilija Kim Simonsson, valokuvaajat Susanna Majuri ja Jari Silomäki, taidemaalari Nanna Susi sekä taiteilija Anssi Kasitonni. Vuoden 2014 päättötyöntekijöiden ohjaavina opettajina työpajoissa toimivat Aleksi Tolonen (piirustus ja tänään tässä ja nyt), Hanna Timonen (valokuvaus), Leena Rantanen (pima), Irma Weckman (keramiikka), Elisa Rovamo (pima&grafiikka), Magnus Zweygberg (pima), Hillevi Vähälä Aranko (pima ja kuvataide), Heta Boman (kuvataide), Martti Sirola (kuvitus), Nina Sarkima (digitaalinen taide) sekä Maiju Salmenkivi (pima). Päättötyön suorittaneet saavat kuvataiteen laajan oppimäärän päättötodistuksen. Espoon kuvataidekoulussa valmistui tänä keväänä 24 laajan oppimäärän päättötyötä: Kuvien metsästäjät -näyttelyn tekijät ja teokset: Ella Eskola, Forces of Nature. Kuvaus ihmisen voimattomuudesta luonnonvoimien keskellä. Lyijykynätyö paperille. Maria Hjelt, Kauneus. Orkidea-aiheilla koristellut ruukut. Kivitavara, käsinrakennustekniikka. Suvi Hämäläinen, Syyllinen on itse maailmankaikkeus. Triptyykki mustemaalaus, joka käsittelee ihmistä, aikaa ja avaruutta. Muste paperille. Helmi Härkönen, Jäljillä. Koiran elämää seuraamalla syntynyt valokuvakokoelma. Nina Jokiaho, The way I tend to see. Kolme tapaa nähdä maailma. Kolme totuutta Pariisista. Akvarelli, akryyli, öljy ja muste paperille. Iina Jokinen, Indian beauty. Pienoisveistos Taj Mahal monumentista. Teknisesti haastava työ on toteutettu käyttäen levytekniikkaa, dreijaamista ja käsin muovaamista. Kivitavara, craclé-lasite, käsinrakennustekniikka. Elisa Juvonen, Suomen elementtejä. Teokset avaavat näkökulmia maan monimuotoisuuteen. Maalausten ympäristöt sijoittuvat eri puolille Suomea ja ne kuvaavat tunnelmia Suomesta neljänä vuodenaikana. Akryyli ja öljy kankaalle. Siiri Kaipoinen, New Yorkin ylpeys. Suurikokoinen maalaus Vapaudenpatsaasta. Akryyli kankaalle. Helmi Kapanen, Le Paris Café. Installaatio pariisilaisesta kahvilasta, jonka maalaukset kuvaavat ihmisen perustunteita: iloa, vihaa, surua ja seksuaalisuutta. Puiset tuolit ja pöytä sekä akryyli kankaalle. Outi Kiikkilä, Merten neidot Naishahmoja merenelävien piirteillä. Lyijykynä paperille. Veronica Koskinen, Purkauksia x 3. Yhdeksän kuvausta ihmisen fyysisistä tunteenpurkauksista. Akryyli kovalevylle. Ninni Laaksonen, Peuratyttö. Maalaus mielikuvitusolennosta. Vesiväri paperille. Ronja Lauton, Moi. Surrealistinen maalaus UV-hohtavilla akryylimaaleilla. UV-maalit hohtavat voimakkaasti mustavalon loisteessa luoden kuvapinnalle kolmiulotteisuuden vaikutelman. UV-hohtavat akryylimaalit puuvillakankaalle, mustavalolamppu ja teltta. Eliisa Loukola, ROAR. Lähikuva karjuvasta tiikeristä. Öljy kankaalle. Wilma Munter, Kuoriaisen viemää. Keraamisia kuoriaisveistoksia. Kivitavara, alilasiteväri, vastuslanka, iiris-lysteri, käsinrakennustekniikka. Sara Nieminen, Ikuistetut hetket. Valokuvia tekijälle tärkeistä paikoista yhdistettynä suureksi kokonaisuudeksi. Valokuvat ja akryyli mainospahville. Katriina Ojanen, Näkymiä sielunmaisemaani. Kolme maalausta tekijälle tärkeistä maisemista. Öljy kankaalle. Telma Peura, Uno momento. Viisi keraamista koirapatsasta. Pentujen ensiaskeleita ruokakupilla. Kivitavara, encobe ja alilasitevärit, käsinrakentaminen. Yu Qiao, Todellisuuden turmelema. Kuvaus realistisesta maailmasta ja heijastus ihmisen unelmamaailmasta. Lyijykynä, muste ja vesiväri paperille. Ella Ranta, Juhlan jälkeen. Värikkäitä keraamisia kukkaveistoksia. Orgaanisia muotoja terälehdistä ja nupuista. Kivitavara, alilasitevärit, vastuslanka ja käsinrakennustekniikka. Veronika Sikow, Sunmoon. Kaksi värikästä keraamista ruukkua taivaan vaiheista. Kivitavara, alilasitevärit ja käsinrakennustekniikka. Henri Syrjö, Post-apokalyptinen Helsinki. Kaoottinen tulevaisuuden uhkakuva. Raunioitunut näkymä Helsingistä. A2-tuloste, digitaalinen valokuva ja kuvamanipulaatio Adobe Photoshopilla. Inka Talus, My place on stage. Viisi tuttua elokuvajulistetta, joissa sankarina on tekijä itse. Neljä A2 -tulostetta, valokuvaus ja kuvanmuokkaus sekä yksi A2 akvarellityö paperille. Sanna Vakkilainen, Flow Kaksi suurikokoista abstraktia maalausta, joita tehdessä on nautittu maalaamisen vapaudesta ja värien käytöstä. Akryyli ja öljy kankaalle. Kirjoittaja on päättötyökoordinaattori. Takana: Ella Eskola, Ella Ranta, Veronika Sikow, Maria Hjelt, Eliisa Loukola, Katriina Ojanen, Outi Kiikkilä, Helmi Kapanen, Sanna Vakkilainen, Sara Nieminen, Siiri Kaiponen, Elisa Juvonen, Nina Jokiaho, Yu Qiao. Edessä: Veronica Koskinen, Suvi Hämäläinen, Telma Peura, Iina Jokinen, Ronja Lauton. Wilma Munter: Kuoriaisen viemää, kuva: Julia Weckman Inka Talus: My place on stage, kuva: Anu Suhonen Suvi Hämäläinen: Syyllinen on itse maailmankaikkeus, kuva: Anu Suhonen Ronja Lauton: Moi, kuva: Anu Suhonen Sanna Vakkilainen: Flow, kuva: Anu Suhonen. Ninni Laaksonen: Peuratyttö, kuva: Anu Suhonen 16 17

10 MYÖS MUOTI ON ITSEILMAISUA JA VIESTINTÄÄ STIPENDIT RYHMÄSTIPENDI TAPiola-peliprojektissa mukana olleille: Niklas Berglund Aino Ikäheimo Judit Lindstedt Ida Pitkänen Robert Saroniemi Henri Syrjö Eero Urala Pyry Urala PÄÄTTÖTYÖSTIPENDI Iina Jokinen Ella Ranta Wilma Munter Telma Peura Suvi Hämäläinen Sanna Vakkilainen Qiao Yu Nina Jokiaho Inka Talus Laura Voipio ohjaa oppilaita. Kuvat: Anne Stolt LAURA VOIPIO Kuvataidekoulussa käynnistettiin lukuvuonna uusi työpaja: Fashion Shop. Nimensä mukaisesti työpajassa liikutaan muodin maailmassa. Työpajan ideana on tutustua muotiin ja siihen liittyviin ilmiöihin mahdollisimman monipuolisesti. Muodin tutkimisen ja tekemisen kautta työpajassa etsitään samalla vastausta siihen, mitä muoti oikeastaan on. Onko se taidetta vai käsityötä? Vai onko muoti muotoilua? Entä miten muodin parissa työskentely sopii kuvataidekoulun ydintoimintaan ja tavoitteisiin? UNTUVIKKO-OPETTAJA OPPII ITSEKIN Aloitin vastavalmistuneena opettajana kuvataidekoulussa viime syksynä, minkä vuoksi monet kysymykset askarruttavat mieltäni. Tekstiilitaiteilijana, vaatturina ja käsityönopettajana hallitsen muodin luomiseen vaadittavat tekniikat hyvin, mutta olen lukuvuoden mittaan pohtinut, miten opetukseen saisi integroitua enemmän luovaa tekemistä ja taidetta. Muodin luomiseen liittyy väistämättä paljon teknisiä asioita: vaatteen tai asusteen kaavoitusta, kaavan kuosittelua, vaatteen sovitusta ja ompelutekniikoita. Teknisten asioiden opetteluun menee paljon aikaa, joka on poissa luovalta ja taiteelliselta tekemiseltä. Fashion Shop -työpajan suhteen ydinkysymys kuuluu: miten teknisen taidon ja luovan taiteen saisi tasapainotettua sopivaan suhteeseen? Lukuvuoden aikana tämä untuvikko-opettaja on joutunut monesti muistuttamaan itselleen, että nyt toimitaan kuvataidekoulussa ja nimenomaan taiteen kontekstissa. Verrattuna esimerkiksi peruskoulun käsityönopetukseen kuvataidekoulun tavoitteet ja toiminta ovat aivan erilaiset. Sen vuoksi tavoitteenani on kehittää Fashion Shop -työpajan toimintaa yhä ilmaisullisempaan suuntaan. Ja sitähän muoti parhaimmillaan on: itseilmaisua ja viestintää aivan kuin mikä tahansa muukin taiteen muoto. Ilokseni sain tietää, että nyt kokeiluna järjestetty Fashion Shop -työpaja jatkuu myös tulevaisuudessa. Nyt minulla on siis mahdollisuus terävöittää työpajan sisältöä edelleen. Ensi vuonna tulemme keskittymään yhä enemmän sellaisiin muotiin liittyviin taiteellisiin toimintoihin kuten muotipiirustusten tekoon, kankaan ja materiaalin kuviointiin (kankaanpaino- ja kankaanmaalausmenetelmiin), kankaan värjäämiseen, stailaukseen ja valmiin tuotteen valokuvaamiseen ja esittelyyn. KIIREETÖNTÄ JA OMAEHTOISTA OPPIMISTA Mielestäni hienointa Fashion Shop -työpajan työskentelyssä, ja yleensä kuvataidekoulun toiminnassa, on kiireettömyyden tunne. Opeteltaviin asioihin on mahdollista tutustua omassa tahdissa ja pitkäjänteisesti, mikä lisää oppimisen ja työskentelyn mielekkyyttä. Etenkin muodin parissa työskenneltäessä teoksia ja tuotteita ei synny hetkessä, sillä vaatteen valmistuksen monet osavaiheet ovat työläitä ja tarkkaa suunnittelua vaativia. Sen vuoksi onkin upeaa, että työpajassa on mahdollista keskittyä jokaiseen työvaiheeseen rauhassa ja perinpohjaisesti. Työpajoissa oppilaat voivat itse suunnata tekemistään oman mielenkiintonsa mukaisesti. Fashion Shopissa onkin syntynyt tämän lukuvuoden aikana jos jonkinlaista kokeilua, valmista tuotetta ja yhdessä tehtyä ryhmätyötä. Syyslukukauden aikana tutustuimme tekstiilitekniikoiden osalta kankaanpainantaan, sil- kinmaalaukseen ja huovutukseen, minkä lisäksi opettelimme valokuvauksen perusteita sekä Photoshop -kuvankäsittelyohjelman käyttöä tietokoneavusteisessa suunnittelussa. Kevätlukukaudella oppilaat halusivat lähteä suunnittelemaan ja valmistamaan yläosan vaatetta: mekkoa, paitaa tai hupparia. Toteutimme kevään aikana myös kaksi tilaustyötä: kuvataidekoulun työpajaoppaan kuvituksen oman työpajamme osalta sekä koulun kevätnäyttelyn julisteen ja kutsukortin suunnittelun ja taiton. Näissä tilaustöissä oppilaat pääsivät käyttämään hyödyksi jo aiemmin opittuja valokuvaus- ja kuvankäsittelytaitojaan. AMMATTITASOISET TILAT JA VÄLINEET Uusi työpaja hakee hetken paikkaansa ennen kuin toimintatavat vakiintuvat ja toimintatapojen löytymisessä oppilailla on suuri rooli. Fashion Shop -työpajan alkuperäisenä ideana oli keskittyä myös muotibloggaamiseen. Heti ensimmäisillä työpajakerroilla kävi kuitenkin selväksi, että bloggaamisesta kiinnostuneet oppilaat olivat siinä jo hyvinkin taitavia ja aktiivisia. He kertoivat joko bloggaavansa tai seuraavansa blogimaailmaa kotona lähes päivittäin, minkä lisäksi monilla oli jo oma blogi. Sen vuoksi päädyimmekin yhteistuumin siihen, ettei meidän ehkä kannata käyttää työpajassa aikaa sellaiseen, minkä oppilaat jo osaavat erinomaisesti. Eräs oppilas kiteytti hienosti: Miksi tehdä kuviksessa jotakin sellaista, mitä voi ja osaa tehdä yhtä hyvin myös kotona? Olen painanut tuon lausahduksen ohjenuoraksi mieleeni. Se on minusta erittäin hyvä lähtökohta ja toimintaohje uudelle työpajalle. Kuvataidekoulussa käytössämme ovat hienot tilat ja ammattitasoiset välineet, joita kannattaa hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. On aivan totta, että kuvataidekoulun eräs viehätys piilee juuri siinä, että täällä pääsee kokeilemaan sellaisia työtapoja ja tekniikoita, joita harvalla on mahdollisuus kotonaan käyttää. Niinpä keskitymme Fashion Shop -työpajassa jatkossakin tähän ainutlaatuiseen mahdollisuuteen: teemme sellaisia asioita, joita muualla ei pääse tekemään! Kirjoittaja on Fashion Shop -työpajan opettaja. PITKÄN LINJAN KANNUSTUSSTIPENDI Ronja Lauton Nelli Malmström Sara Nieminen Oona Sellmann Henri Syrjö TYÖNILOA-STIPENDI, WICKWICK Merimaija Kasanen Minna Kavilo Veronika Sikow Henriikka Toivanen Anna Vuorenmaa KANNUSTUSSTIPENDI Ronja Järvelä Eliisa Loukola Juuli Rönkä Saara Sihvo Eero Urala KANNUSTUSSTIPENDI Niklas Berglund Aino Ikäheimo Judit Lindstedt Iris Nieminen Ida Pitkänen Robert Saroniemi Pyry Urala 6 Kesäkurssit 2014 värikylvyt, perhekurssit, kuvissynttärit sekä muut lyhyt- ja tilauskurssit:

11 TAPiola-peli pl 6670, espoon kaupunki puh/tel , fax