TYÖNTEKIJÄN KÄSIKIRJA

Transkriptio

1 HAASTAVIEN TILANTEIDEN KOHTAAMINEN ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVIEN PALVELUISSA TYÖNTEKIJÄN KÄSIKIRJA Keski-Suomen ja Pohjanmaan maakuntien verkostoitunut vammaistyön kehittämisyksikkö hanke

2 2 SISÄLTÖ JOHDANTO HAASTAVA KÄYTTÄYTYMINEN JA HAASTAVAT TILANTEET LAINSÄÄDÄNTÖ JA PERUSOIKEUKSIEN TURVAAMINEN Laki kehitysvammaisten erityishuollosta Vammaispalvelulaki Sosiaalihuollon asiakaslaki Mielenterveyslaki Lastensuojelulaki Asiakastietojen käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö Keskeistä lainsäädäntöä Perusoikeuksien turvaaminen, suojaamis- ja turvatoimenpiteet/ pakkotoimenpiteet ASUMINEN JA YMPÄRISTÖ Asunto ja asunnon tilat SUUNNITELMAT Yksilökeskeinen suunnitelma Kuntoutussuunnitelma Palveluohjaus ja palvelusuunnitelma HOITO JA KUNTOUTUS Tunnistaminen Arviointimenetelmiä Kuntoutus Psykososiaalinen kuntoutus Vastuukuntoutus Strukturoitu toimintamalli Riskiarviointi Puhetta tukeva kommunikaatio Basaalistimulaatio Terapiat Lääkehoito ASIAKASTIETOJEN DOKUMENTOINTI Kirjaamiseen liittyvät ohjeet Dokumentin rakenne ja kieli YHTEISTYÖ ASIAKKAAN JA VERKOSTON KANSSA Verkostoyhteistyö ja dialogiset toimintatavat Yhteistyö perheen ja omaisten kanssa TYÖNTEKIJÄN TUKI Koulutus Työnohjaus Työsuojelu LISÄTIETOJA LÄHTEET SEKÄ MUUTA AIHEESEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA LIITTEET... 47

3 3 JOHDANTO Tämä käsikirja on tarkoitettu tueksi työntekijöille, jotka kohtaavat asiakastyössään haastavia tilanteita. Asiakkaat voivat olla kehitysvammaisia tai muita erityisen tuen tarpeessa olevia henkilöitä. Käsikirjaan on pyritty kokoamaan kattavasti keskeiset määritelmät ja säädökset, jotka ohjaavat palvelujen järjestämistä sekä kuvausta hoitoon ja kuntoutukseen liittyvistä hyvistä käytännöistä ja mahdollisuuksista. Lisäksi käsikirjan liitteenä on tiedot hankealueen maakuntien palveluista kyseisille asiakkaille. Käsikirja on laadittu -hankkeen aikana, joka on vuosina toteutettava Keski-Suomen ja Pohjanmaan maakuntien verkostoitunut vammaistyön kehittämisyksikkö -hanke. Yksi hankkeen keskeisistä tavoitteista on tukea vammaisia henkilöitä, työntekijöitä ja yhteisöjä haastavien tilanteiden kohtaamisessa. Käsikirjan lisäksi hankkeessa on työstetty Palvelumalli 2010-luvulle haastavien tilanteiden kohtaamiseen (liitteenä), jossa on kuvattu palvelukokonaisuuksia ja palvelujen toteuttamiseen liittyviä toimenpidesuosituksia sekä asiakkaan että työntekijän näkökulmasta. Käsikirja ja palvelumalli on koottu yhteistyössä hankkeen Haastavan käyttäytymisen asiantuntijaryhmän kanssa. Asiantuntijaryhmän jäseninä ovat toimineet psykologi Raisa Hilakari, Eskoon sosiaalipalvelujen ky., jäsen ja työryhmän pj. 9/08 asti sairaanhoitaja Marika Ylikojola, Eskoon sosiaalipalvelujen ky., työryhmän pj. 9/08 alkaen ohjaaja Emilia Takala, Eskoon sosiaalipalvelujen ky. sairaanhoitaja Satu Miilumäki, Eskoon sosiaalipalvelujen ky. hoitaja Anu Riihimäki, Eskoon sosiaalipalvelujen ky kehittämispäällikkö Raija Mansikkamäki, Asumispalvelusäätiö ASPA lastenpsykiatri Seija Raudasoja, Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoitoja peruspalvelukuntayahtymä sairaanhoitaja/asumisohjaaja Raija-Liisa Kivijärvi, Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä

4 4 toimitusjohtaja Marja-Leena Saarinen, Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö palvelukodin johtaja Theresa Sinkkonen, Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö kuntoutusohjaaja Aulikki Pärnänen, Jyväskylän mlk., alkaen Jyväskylän kaupunki ohjaaja Mirka Oinonen, Jyväskylän kaupunki puheenjohtaja Ari Hartikainen, Keski-Suomen autismiyhdistys kehittämissuunnittelija Armi Mustakallio, -hanke kehittämissuunnittelija Ulla Yli-Hynnilä, -hanke. Käsikirja liitteineen sekä Palvelumalli 2010-luvulle haastavien tilanteiden kohtaamiseen ovat tulostettavissa -hankkeen verkkosivuilta osoitteesta

5 5 1 HAASTAVA KÄYTTÄYTYMINEN JA HAASTAVAT TILANTEET Kun puhutaan haastavasta käyttäytymisestä, tarkoitetaan yleensä käyttäytymistä, joka koetaan ongelmana. Haastava käyttäytyminen voi ilmetä hyvin monenlaisina oireina ja hankaluuksina, sellaiseksi koetaan esim. henkilöllä esiintyvä aggressiivisuus, levottomuus, itseä tai muita vahingoittava käyttäytyminen, keskittymisvaikeudet, ahdistuneisuus tai vetäytyminen. Henkilö ilmaisee käytöksellään jotakin, haastaa toisen, haastaa ympäristönsä, meidät jotka näemme ja kohtaamme haastavaa käyttäytymistä. Haastava käyttäytyminen on viesti, joka ei ole löytänyt sosiaalisesti hyväksyttävää muotoaan, sanallista tai muuta. Haastavaa käyttäytymistä on kuvattu myös jäävuorena, jossa käyttäytymisongelmat ovat jäävuoren huippu ja yritys kertoa jotakin. Moninkertaisesti suurempi on jäävuoren alaosa, jossa ovat ne erilaiset ja näkymättömät syyt, joista haastava käyttäytyminen johtuu. (Lähde: Kerola & Sipilä 2007) Tällä hetkellä haastava käyttäytyminen -termin rinnalle ja sijaan on tuotu käsite haastava tilanne. Tarkoituksena on siirtää näkökulmaa suuntaan, jossa ongelmaa ei käsitellä ainoastaan henkilöstä ja hänen käyttäytymisestään käsin vaan tarkastelun kohteena ovat ensisijaisesti haastavat tilanteet ja niihin johtaneet tekijät. Ajatuksena on, että haastaviin tilanteisiin voi johtaa henkilöön itseensä liittyvien tekijöiden lisäksi myös monet ympäristöstä johtuvat syyt. Haastaviin tilanteisiin johtavia syitä on monenlaisia. Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden kanssa toimittaessa syiden ja eri tekijöiden selvittäminen sekä erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa. Taustatekijöiden selvittäminen on kuitenkin tärkeää, jotta henkilö saa tarvitsemansa avun. Vaikka taustatekijöiden selvittäminen on monitahoista ja vie aikaa, voi huolellinen työskentely tässä vaiheessa auttaa pääsemään nopeammin toimiviin ratkaisuihin hoidossa ja kuntoutuksessa.

6 6 Ongelmien taustalla olevia tekijöitä voidaan erotella esim. seuraavasti: Yksilöön liittyviä tekijöitä: oppimiseen ja käyttäytymisen säätelyyn liittyvät tekijät laaja-alaiset oppimisvaikeudet toiminnan ohjauksen vaikeudet oireyhtymiin liittyvät käyttäytymismuodot mielenterveyshäiriöt autistiset häiriöt, käytöshäiriöt, tarkkaavuushäiriö, skitsofrenia ja muut psykoosit, masennus, tunne-elämän häiriö, dementia somaattinen vaiva tai sairaus fyysisen toimintakyvyn rajoitteet ja vammat, verensokeri, huono näkö/kuulo, hammassärky, päänsärky jne. elämänhallintataidot muutostilanteissa riittämättömät taidot ja/tai tuen puute elämänkaaren nivelvaiheissa, kasvu- ja kehitysvaiheissa, seksuaalisuudessa, perhetilanteen muutoksissa jne. Sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä: sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia puutteelliset kommunikaatiotaidot - henkilöllä ei ole keinoja ilmaista omia tarpeitaan ja tunteitaan puutteelliset sosiaaliset taidot henkilö ei hallitse tilanteen ja roolin mukaisia käyttäytymismalleja puutteellinen kommunikaatioympäristö ympäristössä ei ole käytössä henkilön taitoja vastaavia kommunikaatiomenetelmiä puutteellisesti kehittyneisiin selviytymistaitoihin liittyviä käyttäytymishäiriöitä henkilö hakee huomiota ei-toivotulla käyttäytymisellä, käyttäytyminen on tahdon ja tarpeiden täyttämisen väline henkilöllä on heikko kyky hallita ristiriitaisia tilanteita henkilö haluaa paeta/välttää vaikeaksi kokemiaan tilanteita yksinäisyys ja mielekkään sosiaalisen roolin puuttuminen kyvyttömyys hillitä itseä ja omaa käyttäytymistä

7 7 verkostoissa ilmenevät ristiriidat läheisten ihmisten ja tahojen ristiriidat ovat kuntoutumisen este elämänhistoriaan liittyvät kokemukset traumaattiset kokemukset, turvattomuus, seksuaalinen hyväksikäyttö, hylkäämisen kokemukset, kiusaaminen Kulttuuriseen ympäristöön liittyviä tekijöitä: toimintaympäristö ei vastaa henkilön tarpeita asuinolosuhteet, henkilökunnan osaaminen, henkilökunnan määrä, kommunikaatioympäristö, aistipulmat jne. Joihinkin oireyhtymiin liittyy usein haastavaa käyttäytymistä. Tällaisia oireyhtymiä ovat mm. Autismin kirjo, AGU, Fragile-X ja Prader-Willin syndroma. (Lähteet: Seppälä H., 1997 ja 2009; Koskentausta T., 2006) 2 LAINSÄÄDÄNTÖ JA PERUSOIKEUKSIEN TURVAAMINEN Keskeiset säädökset kehitysvammaisten ja vammaisten henkilöiden palvelujen järjestämisestä on kirjattu Kehitysvammalakiin ja Vammaispalvelulakiin. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan vammaislainsäädännön uudistamista asteittain ja pitkän tähtäimen tavoitteena on ko. lakien yhdistäminen. Samassa yhteydessä valmistellaan myös lainsäädännön uudistamista koskien perusoikeuksien rajoittamista ja pakkokeinojen käyttämistä kehitysvammaisten palveluissa. Seuraavassa esitetään lyhyesti osia lainsäädännöstä, joka koskee vammaisten henkilöiden palvelujen järjestämistä sekä asiakkaan henkilötietojen käsittelyä. Lisäksi loppuun on koottuna luettelo keskeisestä lainsäädännöstä. Suomen lakien ajantasainen sisältö löytyy seuraavasta linkistä:

8 8 2.1 Laki kehitysvammaisten erityishuollosta Kehitysvammainen henkilö on oikeutettu saamaan kunnan yleisiä palveluja. Yleisiä palveluja voidaan täydentää erityispalveluilla tarpeen mukaan. Laissa kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) säädetään kehitysvammaisille annettavista erityispalveluista. Lain mukaisia palveluja ovat mm. tutkimus yksilöllisen erityishuollon suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi, terveydenhuolto, tarpeellinen ohjaus, kuntoutus sekä toiminnallinen valmennus, työtoiminnan ja asumisen järjestäminen sekä muu vastaava yhteiskuntaan sopeutumista edistävä toiminta, henkilökohtaisten apuvälineiden järjestäminen sekä yksilöllinen hoito ja muu huolenpito (2 ). Kaikille erityishuollossa oleville asiakkaille tulee lain mukaan hyväksyä erityishuolto-ohjelma (EHO), joka tarkoittaa päätöstä henkilön erityishuoltona saamista palveluista. Erityishuolto-ohjelman hyväksyy erityishuollon johtoryhmä tai vastaava toimielin kunnassa. Kehitysvammalaki on toissijainen yleiseen sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa, opetusta ja muita palveluja koskevaan lainsäädäntöön nähden. Tällä tarkoitetaan sitä, että kehitysvammaisten henkilöiden palvelut järjestetään ensisijaisesti yleisen lainsäädännön mukaisesti ja erityishuoltolain mukaisesti siinä tapauksessa, että hän ei saa tarvitsemaansa palvelua muun lain nojalla. Kehitysvammalaki sisältää myös säännökset vastoin tahtoa annettavasta erityishuollosta (32-33 ja ). Pakon käytöstä hoidon aikana on ainoastaan yleisluonteinen säädös 42 :ssä, jonka mukaan erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan kohdistaa pakkoa vain siinä määrin kuin erityshuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus vaatii. (Lähde: Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977)) 2.2 Vammaispalvelulaki Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista annetun lain (380/1987, muutokset lukien) mukaan kunta on velvollinen järjestämään vaikeavammaisille henkilöille seuraavia palveluja: kuljetuspalvelua niihin liittyvine saattajapalveluineen, tulkkipalvelut, päivätoimintaa, palveluasumista, asunnon muu-

9 9 tostyöt sekä asuntoon kiinteästi kuuluvat välineet ja laitteet ja lukien henkilökohtaista apua. Lisäksi harkinnanvaraisina tukitoimina kunta voi myöntää vammaiselle henkilölle kuntoutusohjausta, sopeutumisvalmennusta, päivittäisissä toimissa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet, ylimääräiset vaatetuskustannukset ja erityisravintokustannukset alkaen palvelusuunnittelun merkitystä on vahvistettu vammaispalvelulaissa. Laki velvoittaa kunnan sosiaalipalveluista vastaavaa viranomaista aloittamaan palvelutarpeen selvittämisen viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asiakkaan tai muun tahon yhteydenoton jälkeen sekä laatimaan palvelusuunnitelman ilman aiheetonta viivytystä vammaisen henkilön tarvitsemien palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi. (Lähde: Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, 380/1987. Muutokset ) alkaen vammaispalvelulaki on ensisijainen verrattuna lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta. Kehitysvammalain tarkoitusta, soveltamisalaa sekä palveluja koskevat pykälät jäävät edelleen voimaan. Kehitysvammaisten erityishuollon järjestämiseen sisältyviä tehtäviä ei ole tarkoitus siirtää vammaispalvelulain nojalla kunnan järjestettäväksi eikä muutoinkaan puuttua erityishuollon tarpeessa oleville henkilöille järjestettävien erityishuoltopalvelujen järjestämiseen. Kehitysvammaiselle henkilölle voidaan edelleen järjestää palveluita kehitysvammalain nojalla, jos vammaispalvelulain nojalla järjestettävät palvelut eivät ole asiakkaan kannalta riittäviä tai sopivia. 2.3 Sosiaalihuollon asiakaslaki Sosiaalihuollon asiakaslaki koske kaikkia sosiaalipalveluja. Lain yhtenä tarkoituksena on edistää erityisesti sellaisten asiakasryhmien hyvän huollon, hoidon ja oikeusturvan toteutumista, joilla itsellään on heikot edellytykset pitää huolta omista oikeuksistaan. Asiakaslaissa painotetaan asiakkaan ihmisarvoa ja yksilöllisyyttä. Lain mukaan asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvo-

10 10 aan loukata sekä hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa (1 ). Jos asiakas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi pysty osallistumaan palvelujensa suunnitteluun tai ymmärtämään ehdotettuja ratkaisuvaihtoehtoja, on asiakkaan tahtoa säännösten mukaan selvitettävä yhdessä hänen laillisen edustajansa tai omaisensa tai muun läheisen henkilön kanssa. Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa. Laki velvoittaa sosiaalihuollon järjestäjää laatimaan palvelusuunnitelman niille asiakkaille, jotka ovat säännöllisen sosiaalipalvelun piirissä (ks. tarkemmin kohta 5.3). (Lähde: Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000/812)) 2.4 Mielenterveyslaki Mielenterveyslain 9-11 :ssä on säädökset menettelystä, kun henkilö määrätään tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Hoitoon määräämisen edellytysten selvittämiseksi henkilö voidaan ottaa tarkkailuun sairaalaan. Tarkkailulähetteen eli kirjallisen lääkärinlausunnon voi laatia lääkäri tutkittuaan ensin henkilön. Ennen hoitoon määräämistä on selvitettävä tarkkailuun otetun oma mielipide. Alaikäisen lapsen vanhemmille tai muulle huoltajalle on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Päätöksen tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon tekee yleensä sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri. Alaikäisen osalta päätös on alistettava heti hallintooikeuden vahvistetavaksi. (Lähde: Mielenterveyslaki (1990/1116))

11 Lastensuojelulaki Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuolisen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Vastuu lapsen hyvinvoinnista on ensisijaisesti vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. (1-2 ) Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä jälkihuolto. Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhempia. (3 ) Lastensuojelulaki 25 velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen. Ilmoituksen voi tehdä silloin kun havaitsee tai saa tietää sellaisia seikkoja, joiden vuoksi lapsen lastensuojelun tarve on syytä selvittää. Kyseessä on siis henkilön oma arvio tarpeesta selvittää lapsen lastensuojelun tarve. Ennen ilmoituksen tekemistä voi myös konsultoida lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, jos epäilee, että on tarpeen selvittää, voiko joku lapsi huonosti. Henkilö, joka työskentelee lasten kanssa, mutta jolla ei ole työnsä puolesta velvollisuutta tehdä lastensuojeluilmoitusta, voi tehdä ilmoituksen kuten muutkin henkilöt. Tällöin hän voi antaa tarpeellisia tietoja salassapitosäännösten estämättä. Ilmoitusvelvollisuus koskettaa laajasti eri viranomaistahoja. Ilmoitusvelvollisia ovat: sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat muun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajat opetuksen tai koulutuksen järjestäjät terveydenhuollon ammattihenkilöt koululaisten aamu-/iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön toiminnassa olevat

12 12 yksityisellä sektorilla toimivat palveluntuottajat turvapaikan hakijoiden vastaanottotoiminnan palveluksessa olevat hätäkeskustoiminnan palveluksessa olevat Ilmoitusvelvollisuus koskee sitä tietoa, jonka työntekijä on saanut omassa työssään. Kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus ei saisi olla liian korkea. Jos työntekijällä on vaikeuksia arvioida, onko lapsesta herännyt huoli riittävää lastensuojeluilmoituksen tekemiseksi, asiasta voi tarvittaessa yleisellä tasolla kysyä lapsen asuinkunnan sosiaaliviranomaisilta. Lapsen henkilöllisyyttä ei tällöin paljasteta. Ilmoitus tehdään kunnan sosiaalitoimistoon. Ilmoituksen voi tehdä puhelimitse, kirjallisesti tai käymällä virastossa henkilökohtaisesti. Lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus sivuuttaa muussa lainsäädännössä säädetyn salassapidon lukuun ottamatta rippisalaisuutta. Vaikka työntekijä olisi muuten velvollinen pitämään salassa työssään esiin tulleita asioita, on hänen velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos lapsen tilanne niin vaatii. Lastensuojeluilmoitus tulee tehdä, vaikka lapsi tai perhe kieltää sen tekemisen. Lähde ja lisätietoja: Lastensuojelulaki (2007/417) Sosiaaliportti. Lastensuojelun käsikirja FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/kehitysvammaiset/ 2.6 Asiakastietojen käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö Vammaishuoltoa toteutettaessa asiakkaasta kerätään henkilötietoja monenlaisiin manuaalisiin ja sähköisiin dokumentteihin ja tietojärjestelmiin. Henkilötietoja ovat kaikki tiedot henkilöstä, hänen ominaisuuksistaan ja elinolosuhteistaan ja muista seikoista, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään koskeviksi. Henkilötietojen keräämistä ohjaa henkilötietolaki. Henkilötietolaki (523/99) on yleislaki, joka ohjaa henkilötietojen keräämistä erilaisin rekistereihin sekä henkilötietojen käyttämistä. Sen tarkoituksena on turvata kansalaisten yksityiselämän suoja henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelyn kehittämistä ja noudattamista. Lain keskeisenä tar-

13 13 koituksena on ehkäistä erityisesti tietotekniikan käyttöön liittyviä tietosuojariskejä. Henkilötietolakia tulee noudattaa niin sosiaalihuollon kunnallisissa kuin yksityisissäkin palveluissa. Henkilötietolaki määrittelee seuraavia asioita talletettavien henkilötietojen laillisuudesta ja tarkastusoikeudesta: Tarpeellisuusvaatimus asiakkaista saa kerätä ja tallettaa vain sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen annettaessa asiakkaalle sosiaalihuollon palveluja juuri kyseisessä toimipisteessä Arkaluonteisten tietojen käsittelykielto arkaluonteisia tietoja, esim. terveydentilaan, rotuun, poliittiseen vakaumuksen tai sosiaalihuollon palveluihin ja tarpeeseen liittyviä, ei pääsääntöisesti saa merkitä asiakkaan tietoihin. Näitä tietoja voidaan tallentaa ja käsitellä vain jos se on välttämätöntä tehtävien hoidossa; esim. vammaispalvelussa joudutaan käsittelemään sairauteen ja terveydentilaan liittyviä tietoja. Virheettömyysvaatimus asiakkaasta kerättävät tiedot eivät saa olla virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita. Tarkastusoikeus asiakkaalla on oikeus saada pyynnöstä tarkastaa kaikki häntä itseään koskeva tiedot. Hänellä on oikeus saada myös jäljennökset näistä tiedoista. Edunvalvojalla on oikeus saada tiedot niistä asioista, joita edunvalvontamääräys koskee (taloudelliset asiat tai henkilökohtaiset asiat). Asiakastietojen käsittelyä sosiaalihuollon toteuttamisessa ohjaa lisäksi useita erityislakeja. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000/812) määrittelee asiakkaan tiedonsaantioikeudesta, salassapidosta ja vaitiolovelvollisuudesta seuraavasti: Asiakkaiden informointi asiakkaalle tulee antaa tietoja mm. siitä, miksi ja mihin tarkoitukseen tietoja tarvitaan, hänen oikeudestaan tarkistaa omat tietonsa ja mihin rekisteriin tiedot talletetaan. Salassapito asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai muusta yksityisestä henkilöstä ovat salassa pidettäviä, niissä olevaa tietoa ei saa luvattomasti paljastaa eikä näyttää tai luovuttaa sivulliselle. Salassa pidettäviä tietoja voidaan kuitenkin luovuttaa ulkopuolisille asiakkaan suostumuksella tai siihen oikeuttavan lainsäännöksen nojalla.

14 14 Vaitiolovelvollisuus - jokainen sosiaalihuollon järjestäjä, tuottaja ja niiden palveluksessa oleva, joka on saanut sosiaalihuollon salassapidettävän tiedon, on vaitiolovelvollinen. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sisältää myös salassapito- ja vaitiolosäännöksiä (22-24 ) ja säännöksiä siitä, milloin viranomainen voi luovuttaa salassa pidettäviä tietoja (26-30 ). Niitä sovelletaan sosiaalihuollossa siltä osin kuin siinä ei ole vastaavia säännöksiä. Jos sosiaalihuollon toimintayksikössä työskentelee terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka antavat tutkimusta ja hoitoa, ovat heidän tässä yhteydessä tekemänsä merkinnät potilastietoja. Potilastietoja säätelee laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/92) ja myös siinä on säädökset tietojen salassapidosta (13 ). (Lähde: Asiaa tietosuojasta 2/2008 ja Asiaa tietosuojasta 3/2008.) 2.7 Keskeistä lainsäädäntöä Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista (380/1987) Mielenterveyslaki (1990/1116) Henkilötietolaki (523/99) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000/812) Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/92) Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (1597/2007) Lastensuojelulaki (2007/417) Suomen perustuslaki (1999/731)

15 Perusoikeuksien turvaaminen, suojaamis- ja turvatoimenpiteet/ pakkotoimenpiteet Suomen perustuslaissa vahvistetaan valtiosääntö, joka turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapaudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Perustuslain mukaan perusoikeuksia ovat: yhdenvertaisuus oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen rikosoikeudellinen laillisuusperiaate liikkumisvapaus yksityiselämän suoja uskonnon ja omantunnon vapaus sananvapaus ja viranomaisen asiakirjojen julkisuus kokoontumis- ja yhdistymisvapaus vaali- ja osallistumisoikeudet omaisuuden suoja sivistykselliset oikeudet oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin oikeus työhön ja elinkeinovapaus oikeus sosiaaliturvaan vastuu ympäristöstä oikeusturva perusoikeuksien turvaaminen perusoikeudet poikkeusoloissa Kehitysvammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palveluja järjestettäessä voidaan joutua pohtimaan eriasteisten pakko- tai suojaamistoimenpiteiden käyttöä. Pakotteet ja rajoitukset merkitsevät aina yksilön itsemääräämisoikeuteen tai muihin perusoikeuksiin puuttumista. Tästä syystä suojaamistoimenpiteiden käyttö tulee aina harkita tarkasti ottaen huomioon asiasta annettu lainsäädäntö ja palvelua järjestävän organisaation ohjeistus. Pakon käytöstä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on laissa säädetty mm. kehitysvammahuollossa ja mielenterveyshoidossa kahdella tavalla: henkilö voidaan määrätä hoitoon tahdosta riippumatta pakon käyttö hoidon aikana eli pakkotoimet tai rajoitustoimet Lain säädökset asiasta on esitetty tarkemmin luvussa 2.1.

16 16 Pakon käytöstä käytetään monia ilmaisuja ja nykyään puhutaan yleisimmin suojaamis- ja turvatoimenpiteistä. Myös perusoikeuksien rajoittaminen on terminä käytössä. Suojaamis- ja pakkotoimenpiteitä ovat mm.: liikkumisvapauden rajoittaminen eristäminen kiinnipitäminen pakkolääkitys pakkosyöttäminen asuinpaikan vaihtaminen vastoin tahtoa omaisuuden haltuunotto omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen yhteydenpidon rajoittaminen hoitopaidan ja lepositeiden käyttö sitominen Suojaamistoimenpiteillä pyritään yleensä suojaamaan henkilöä vahingoittamasta itseään tai toisia henkilöitä tai omaisuutta. Suojaamistoimenpiteitä ei saa käyttää rangaistuksena, kasvatuskeinona tai ennaltaehkäisynä. Suojaamistoimenpiteiden käyttäminen on aina äärimmäinen toimenpide sekä asiakkaan että työntekijän kannalta. Suojaamistoimenpiteen käyttöä on pyrittävä välttämään mahdollisuuksien mukaan ja ensisijaisesti on haettava vaihtoehtoisia toimintatapoja. Suojaamistoimenpiteitä voidaan joutua käyttämään sekä laitoshoidossa että avohuollon asumispalveluissa. Suojaamistoimenpiteiden käyttöön tarvitaan aina lupa. Luvan antaa erityishuollon kuntayhtymän palveluissa lääkäri. Muissa kuin erityishuollon yksiköissä luvan antaa lääkäri, jolle palveluista vastaava organisaatio on osoittanut tehtävän, esim. kunnan tai yksityisen palveluntuottajan yksikössä terveyskeskuksen lääkäri. Lainsäädäntö ei anna yksityiskohtaisia ohjeita rajoittavien menetelmien käytöstä, kirjaamisesta tai valvonnasta. Sekä asiakkaan että työntekijän turvallisuuden ja oikeusturvan vuoksi palveluja järjestävissä organisaatioissa ja yksiköissä on

17 17 kuitenkin tarpeen olla toimintaohjeet rajoittavien toimenpiteiden käytöstä. Suojaamistoimenpiteisiin liittyvät luvat tulee tarkistaa sovituin väliajoin ja aina muutettaessa uuteen asumisyksikköön. Kaikki toimenpiteet, jotka rajoittavat henkilön toimintaa, on perusteltava ja kirjattava. Rajoittavien toimenpiteiden ja niissä käytettävien välineiden on oltava turvallisia ja ko. käyttöön tarkoitettuja. Yksi esimerkki suojatoimenpidekäsikirjasta on Eteva kuntayhtymän yhdessä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kanssa v tekemä ja julkaisema opas Suojatoimenpidekäsikirja Suojatoimenpiteet. Tämä varsin kattava opas on tilattavissa Eteva ky:sta sähköpostitse osoitteella marjaleena.siren(at)eteva.fi. (Lähteet: Kumpuvuori J., 2006; STM työryhmämuistioita 2001:33; Koskentausta T. toim., 2009) 3 ASUMINEN JA YMPÄRISTÖ Asunto luo kodin fyysiset puitteet, se joko mahdollistaa kodin tai ei. Kun asumista suunnitellaan pitkäjänteisesti erilaisiin elämäntilanteisiin elämänkaarimallilla, voidaan todeta, että jokainen ihminen tarvitsee hyvin suunnitellun ja esteettömän asunnon. Kodissa on saatava tehdä itselle tärkeitä asioita, jotta siellä voi elää tyytyväistä elämää. Ihminen tarpeineen nousee keskiöön: kodin tulee olla tila, joka tarjoaa ihmiselle fyysisesti hyvät olosuhteet, mahdollistaa kaikki kotona tehtävät toimet, palvelee ihmisen aistinautintoja ja tukee ihmisen henkistä kehitystä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, koska ihmiset ja heidän tarpeensa ovat erilaisia. Asukkaan tulisi kuitenkin voida valita missä ja kenen kanssa asuu. Kotien pitäisi olla samanaikaisesti yksilöllisiä ja muunneltavia. Olemassa olevia asumisratkaisuja voidaan fyysisesti muuttaa hitaasti korjausrakentamisen myötä. Kuitenkin seuraaviin asioihin voidaan joissakin tapauksissa vaikuttaa myös asuinyksikön toimintakäytäntöjä muuttamalla. Asumisen kannalta seuraavat näkökulmat kannattaa huomioida asiakkaan asumista suunniteltaessa ja asuinpaikkaa valittaessa. Erityisesti näihin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota uutta asumisyksikköä suunniteltaessa.

18 Asunto ja asunnon tilat Turvallisuus Tekniset turvallisuusjärjestelmät ovat lisävarusteita, jotka auttavat turvaamaan ihmisen elämää vaaratilanteissa tai esimerkiksi sähkölaitteiden kohdalla ennaltaehkäisevät vaaratilanteita. Monien turvallisuustekniikoiden, kuten automaattinen paloilmoitin ja sammutusjärjestelmä tulee tänä päivänä olla vakiovarusteena kaikissa erityisesti palveluasunnoiksi rakennetuissa asunnoissa. Turvateknologia hyvän asunnon ja riittävien palvelujen kanssa antaa perusteltua lisäturvallisuutta asukkaalle. Ellei turvallisuuden tunnetta synny vuorovaikutustilanteissa ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisella omassa kodissa, sitä voi harvoin tekniikalla korvata. Tekniset ratkaisut kehittyvät tällä hetkellä voimakkaimmin kaikesta apuvälineteknologiasta, hyvät ratkaisut kannattaa ottaa käyttöön. Asuinympäristön soveltuvuus Olennaista on, millaisella seudulla asunto sijaitsee ja kuinka pitkä matka sieltä on harrastuksiin tai muihin tärkeisiin paikkoihin. Asuntojen tulisi sijaita lähellä palveluja ja hyvien liikenneyhteyksien tuntumassa. Asunnon hyvä sijainti tukee asukkaiden itsenäistä selviytymistä ja vähentää avun ja tuen tarvetta. Esteettömyys Asunnot tulisi rakentaa tai korjausrakentamisen yhteydessä kunnostaa esteettömiksi, jolloin asunto soveltuu monenlaisille asukkaille. Esteettömyyden käsitettä tulee ymmärtää laajasti, myös havainneympäristöön liittyvänä ja asunnon lähiympäristönkin käsittävänä. Tilat Asunnoksi katsotaan huoneisto talossa, joka on tarkoitettu asumiseen. Asunnolla ei tarkoiteta yksittäistä asuinhuonetta. Yhden henkilön huoneistossa tulisi tilaa olla noin m2. Apuvälineiden käyttö lisää tilantarvetta. Huoneistossa, kodissa tehtävät seuraavat toimet tulisi olla mahdollisia: Ruokailu ja ruuanlaitto Oleskelu, harrastaminen, vieraiden vastaanotto Nukkuminen, lepo

19 19 Hygienian hoito Vaatehuolto Säilytys On asukkaita, joilla on vaikeuksia säädellä kodin sähkölaitteita, vesihanoja tms. Näihin kysymyksiin voidaan tuoda avuksi teknisiä ratkaisuja, joilla laitteiden käyttöä voidaan tekniikan avulla säädellä. Olennaista on, että asunnot tarvittaessa mahdollistavat kaikkien oman kodin normaalien toimintojen tekemisen ja harjoittelemisen. Asuinyhteisön yhteisiä tiloja, elleivät niiden toiminnot ole asukkaan määrättävissä, ei tulisi lukea henkilön asuintiloiksi, vaan niitä tulisi verrata tavallisessa asumisessa taloyhtiön kerhohuoneisiin, pesutupiin yms. julkisiin tiloihin. Liikkuminen asuntoon ja asunnosta Fyysisesti esteetön liikkuminen ja saavutettavuus ovat ensisijaisia ja ne onkin huomioitu kohtuullisen hyvin rakentamismääräyksissä. Liikkumisella tässä kohden käsitellään liikkumista sosiaalisen kontrollin käsitteen kautta. Asunnosta johtaa yleensä ovi taloyhtiön julkiseen tilaan, kuten rappukäytävään tai suoraan ulos. Asukasta ei tässä tilanteessa kontrolloida liikkumisen suhteen. Yksityisyys ja itsenäisyys toteutuvat. Oman ulko-oven tulisi olla ensisijainen ratkaisu. Mikäli asukkaan palvelutarve on suuri, on perusteltua, että asunnosta on julkisen tilan ulko-oven lisäksi yhteys myös suoraan palvelutilaan. Oven, joka kulkee vain palvelutilaan, kuten perinteisissä ryhmäkodeissa on, ei saisi olla ainoa ratkaisu. Sellaisessa tilanteessa asukkaan kaikki liikkuminen jää henkilökunnan valvonnan alle, tätä ratkaisua tarvitaan vain harvoin. Kahden oven periaatteella olevissa asunnoissa voidaan kulkujärjestelyjä myös teknisesti tarvittaessa säädellä. Äänieristys Toiset haluavat vilinää ympärilleen. Heidän mielestään ihmiset saavat näkyä ja kuulua. On myös ihmisiä, jotka eivät siedä sellaista lainkaan. Asumisyksikössä asuntojen ja yhteistilan väliovi jopa asuntojen väliset seinät saattavat olla huo-

20 20 nosti äänieristetty. Tämä on omiaan ärsyttämään useimpia ihmisiä. Rauhallisuutta tarvitsevalla ihmisellä tulisi olla siihen mahdollisuus. Yksityisyys Asunnon tulee tarjota mahdollisuus yksityiselämän suojaan ja kotirauhaan. Mitä suurempi asuinyhteisö on, sitä enemmän tarvitaan jokapäiväisen elämän sujumiseksi vuorovaikutustilanteita. Nykyisten ryhmäkotien eräs keskeinen ongelma on yksityisyyden ja yksityistilojen riittämättömyys. Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa henkilön on muutettava pois jos hänen elämäntilanteensa tai terveydentilansa muuttuu. Palvelutilojen yhteistilan tulisi sijainniltaan ja muodoltaan mahdollistaa asukkaalle omaehtoinen yhteisyyden ja yksityisyyden säätely, mikäli tilajärjestelyt eivät tätä omaehtoisuutta salli, vaan esimerkiksi kun yhteisöelämästä tulee pakollista, on tämä omiaan ärsyttämään ja jopa provosoimaan häiritsevään käyttäytymiseen. Mikäli asunto on vain pieni huone ja liikkuminen sosiaalisesti valvottua, olisi kysyttävä missä asukkaalle on tarjolla vapautta, kysytäänkö millaisen pihan haluat? (Lähde: Mansikkamäki Raija, Asumispalvelusäätiö ASPA, 2008) 4 SUUNNITELMAT 4.1 Yksilökeskeinen suunnitelma Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden asumisen, työn, päivätoiminnan, hoidon ja kuntoutuksen järjestämisessä tarvitaan yksilöllistä ja tavoitteellista suunnittelua. Yksi työväline suunnittelulle on yksilökeskeinen suunnitelmatyöskentely YKS (Person-centered planning). Menetelmä on lähtöisin Englannista, Suomessa sitä on pilotoinut ja kouluttanut mm. Hämeenlinnan seudun koulutuskuntayhtymän Koulutuskeskus Tavastia projektissaan vuonna Projektissa tuotettiin myös suomenkielistä materiaalia YKS-työskentelyyn, mm. YKSkäsikirja sekä Yksilökeskeinen suunnitelmani lomake. Yksilökeskeisessä suunnittelussa ja työskentelyssä vammainen henkilö on keskiössä hän on itse suunnittelun ohjaksissa ja lähipiiri ja viranomaiset tukevat