PROOSAKIRJALLISUUS (Teivas Oksala)

Transkriptio

1 PROOSAKIRJALLISUUS (Teivas Oksala) Antiikin aikana verrattiin runoilijaa leikillisesti ratsumieheen, prosaistia jalkamieheen. Latinan sana prosa (oratio) merkitseekin 'suoraan etenevaa' eli suorasanaista puhetta. Proosakirjallisuus leensa a varsinkin taideproosa ovat tavallisesti myohainen vaihe kulttuurien kehi ksessa, silla primitiivisissa oloissa - ilm~jlkir:joitustaid_qn...tl.!kea - rytmiin sidottu puhe tarttui paremmin mieleen a oli helj2qidj2i_p_itm,_ muistissa. Kreikkalainen proosakirjallisuus syntyi Jooniassa 5-

2 luvulla ekr. Filosofit omaksuivat sen ilmaisuvalineekseen, elleivat turvautuneet runomuotoon Ksenofaneen tavoin, ja ns. logografit eli 'proosankirjoittajat' tallensivat sen avulla sukujen ja kaupunkien esivaiheita. Kuten aiemmin tode ii,_klassisen_~ iskuvasta puuttui romaani, jota me pidamme kertomakirjallisuuden paalajina. Se kehittyi vasta myohemmin omaksi lajikseen (s. 17). Taideproosan paaalueet olivat historia, filosofia ja puhetaito, jotka kaikki kayttivat h akseen taiteellisia tehokeinoja, vaikka palvelivatkin olennaisesti tiedonvalitysta. Historiankirjoitus. - Historiankirjoitus kehittyi Jooniassa logografiperinteen jatkona. Herodotos (n ) ei tyytynyt kertomaan paikallishistoriaa, vaan otti kuvattavakseen laaja-alaisemman aiheen, Euroopan ja Aasian persialaissotiin huipentuvan kamppailun. Paaaiheeseen liittyy taustatutkielmia ja ekskursseja, joissa kirjoittaja esittaa laajoilla matkoilla keraamaansa geo- ja etnografista aineistoa. Nain syntyi monia mestarillisesti kerrottuja episodeja, kuten tarina Lyydian kuninkaasta, taman puolisosta ja uskotusta henkivartijasta (Historiateos 1, 8-12), jota Eino Leino kaytti pohjana naytelmassaan Lydian. kuningas. Herodotoksen kieli on joonianmurretta; hanen kerrontan-, sa on referoivaa, kuvailevaa ja eeppisen laveaa. Traagisuuden ja koomisuuden taju lisaa nautittavuutta. Herodotoksen 'epakriittisyytta' on arvioitava hanen oman aikansa mittapuulla. Thukydides (n ) Iaski perustan attikalaiselle proosatraditiolle. Harren historiateoksensa tunnetaan nimella c;i'eloponn~ ~ ja sita pidetaan tieteellisen historiankirjoituksen alkun~ Kuvauksen kohteena on maailmansota pienoiskoossa nayttamonaan kreikkalaismaailma. Vastakkain on kaksi erilaista yhteiskuntajarjestelmaa, Ateenan demokratia ja Spartan harvainvaltainen diktatuuri; ' jannitys kiristyy valtapoliittisesta vastakohtaisuudesta. Thukydides ' osoittaa miltei kyynista ennakkoluulottomuutta analysoidessaan tapahtumien takana vaikuttavia voimia ja pyrkiessaan ymmartamaan kummankin osapuolen motiiveja. l:fan oli itse toiminut sodassa stra- 1 tegina, mutta on kuvauksessaan taysin puolueeton. Kirjoittaja valaisee johtavien yksiloiden luonteita ja vaikuttimia liittamalla esitykseen

3 tilanteen ja todennaki::iisyyden nojalla sepittamiaan puheita. Niista tunnetuin on Perikleen puhe sodan ensimmaisille sankarivainajille, jossa tama Ateenan johtaja hahmottelee vaikuttavalla tavalla kotikaupunkinsa yksili::illisen demokraattisen sivistysihanteen (Peloponnesolaissota 2, 41): Yhteenvetona vaitan, etta kaupunkivaltiomme on Hellaan henkinen keskus. Jokainen kansalaisemme voi kasitykseni mukaan monin muodoin kehittaa itsestaan viehattavalla tavalla ja taiten henkisesti riippumattoman yksilon. Kaupunkimme mahtiasema, jonka olemme luonteenominaisuuksillamme saavuttaneet, osoittaa, ettei puheeni ole sanojen hetkellista kuohua, vaan tekojen vahvistamaa totuutta. Meidan kaupunkimme on talla hetkella ainoa, joka yksityiskohtaisessakin tarkastelussa jaa sentaan mainettaan suuremmaksi (... ) (suom. Teivas Oksala) Thukydideen tyyli on raskasta, keskitettya, usein liian abstraktia, mutta usein myos dynaamisuudellaan tehoavaa. Esitys sisaltaa dramaattisen latauksen, jota traagisuuden taju kohottaa. Tama ilmenee varsinkin Sisilian sotaretken kuvauksessa, joka sisaltyy teoksen kuudenteen ja seitsemanteen kirjaan. Poliittisen historian tutkijat ovat utta vuosisato'en itaneet Peloponnesolaissgtaa yhtena viisauden lahteenaan. Ateenalainen Ksenofon (n ) rikastutti merkittavasti Thuk dideen alulle anemaa roosa erinnetta Kyyroksen sotaret t (Anabasis) kuvaa kreikkalaisen palkkasoturiosaston vaivalloista mutta onnellisesti paattynytta paluumatkaa Persian valtataisteluista. Kirjoittaja oli itse osallistunut yritykseen, mutta kayttaa sita kuvatessaan itsestaan kolmatta persoonaa (kuten myi::ihemmin Caesar). Kerronnan huippuna on kohtaus, jossa kreikkalaiset saavat nakyviinsa meren (Mustan meren) ja tietavat paasevansa kotimaahan (Kyyroksen sotaretki 4, 7): Viidentena paivana he saapuivat vuorelle, jon ka nimi oli Thekhes. Kun ensimmaiset olivat nousseet vuoren harjanteelle, syntyi kova huuto. Sen kuullessaan Ksenofon ja jalkijoukko luulivat, etta uusia vihollisia kavi kimppuun edesta pain. (... ) Mutta huuto vain ylty i ja laheni, yha uusia miehia juoksi huutavien luo ja aani kavi sita kovemmaksi, mita useampia miehia ennatti paikalle. Otaksuen, etta jotain vakavaa oli tekeilla, Ksenofon hyppasi ratsaille ja ottaen mukaansa Lykioksen ja ratsumiehia kiiruhti apuun. Sa massa he kuulivat sotilaiden huutavan: "1halatta! 7halattal (Meri! Meri!)" ja toistavan sita kuin tunnussa naa. Silloin kaikki jalkijoukkoa mybten kiirebtivat kulkuaan, kuormajubtia ja hevosia hoputettiin. Kun kaikki olivilt paasseet vuoren huipulle, he puhkesivat kyyneliin, syleilivat to isiaan, ylempia ja alempia paallikoitaan. Ja yhtakkia, ties kenen kaskysta, sotilaat kokosivat ki via ja kasasivat niista korkean kummun. (suo m. Paivb Oksala) Gyrupaide}i;Kyyroksen kasvatus), eraanlainen historiallis-pedagoginen romaani, on myi::ihemmin versovan romaanikirjallisuuden tarkeimpia juuria (s. 17). Omana aikanaan se oli yksinainen tapaus, joka ei edustanut mitaan lajia. Ksenofonin Sokrates-aiheiset kirjoitelmat, jotka Pentti Saarikoski on toimittanut suomeksi, taydentavat realistisina dokumentteina Platoniin pohjautuvaa Sokrates-kuvaa. Jalkimaailma naki Ksenofonissa attikalaisen proosan tyypillisen, esikuvaksi kelpaavan edustajan. Platon ja :tilosofinen kirjallisuus.- Jotkut filosofit esittivat aatteitaan opetusrunoissa, kuten Parmenides, Empedokles ja Ksenofanes (s. 39 ja 18). Joonialaisista filosofiprosaisteista lienee Herakleitos (n ) kirjallisesti antoisin aforistisen tyylinsa vuoksi ("Kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan"). Platon ( ) on antiikin suurin j_g_; ksi ka'kkien aik ens rimmista filosofeista, mutta han on mybs antiikin maailman suurimpia proosataiteilijoita. Filosofisia aatteitaan han esittelee dialogeissa, joiden paahenkili::i on Sokrates. Platon kayttaa mielikuvituksekkaasti. kaikkia aikansa proosatyyleja ja vaihtelee tyylivaritysta tehokkaasti. mutta luontevasti lyhyenkin jakson aikana. Taiteilijana han on homo< ludens, jonka pelinappuloina ovat kuvatut henkili::it, ajatuskokeet, tyyli- ja tunnelmalajit huumorista paatokseen. Platonin tuotanto jaetaan perinteisesti kolmeen kauteen: nuoruuteen, keski-ikaan ja vanhuuteen. Nuoruuden teoksina pidetyille dialogeille, joiden ajoitus on rosin kiistanalainen, on ominaista naytelmanomainen suora ke 1 uste.lu.m.uill.q (esime!!!!ton, Euth~a i ~..... Keskikautenaan Platon snrtyy romaajjjm3.1seeo kerrontaan stten, etta han antaa kehysdialogissa esiintyvan henkili::in referoida kump-

4 panilleen jotakin ongelmaa kasittelevan keskustelun. Nain tulee milj66- ja henkilokuvaus rikkaammaksi. Dialogiss~kuvaa nimihenkilo ystavalleen Ekhekrateelle sielun kuolemattomuutta koskevan keskustelun, jonka Sokrates vahan ennen kuolemaansa kay oppilaittensa kanssa. Paahenkilon huumori halventaa traagisen paatoksen (Faidon ): Myrkynsekoittaja ojensi nyt maljan Sokrateelle. Tama oni sen ja taysin iloisena, Ekhekrates, vahaakaan vapisemana, muunamatta variaan tai ilmenaan tuijotti miesta jaykkaan tapaansa ja kysyi: "Luuletko, etta tasta juomasta sopisi vuodattaa uhri jumalal!e? Onko se luvallista vai ei?" "Sokrates", han vastasi, "me valmistamme juomaa fuuri tarpeellisen maaran. " "Ymmarran", sanoi Sokrates, "mutta on kai lupa ja velvollisuuskin mkoilla jumalilta, etta muutto taalta tuonne muodostuisi onnelliseksi. Nain minakin rukoilen, ja niin tapahtukoon. " Sitten han kohotti maljan ja tyhjensi sen rauhallisesti ja hilpeasti. Useimmat meista olivat siihen saakka vain vaivoin pitaneet kyyneleensa kurissa, mutta kun naimme, kuinka han joi ja oli hetkessa juonut maljan tyhjaksi, emme enaa siihen pystyneet. En minakaan itseani hillinnyt, vaan kyyneleeni valuivat virtana, niin etta peitin kasvoni ja surkuttelin itseani - en hanta, vaan omaa kohtaloani, kun minulta oli riistetty sellainen ystava. Kriton oli noussut ennen minua, koska ei kyennyt pidattamaan kyyneliaan. Apollodoros oli jo aikaisemmin itkenyt lakkaamatta, mutta nyt han nyyhkytti ja voihki niin sydantasarkevasti, etta han jarkytti kaikkia muita lasnaolevia paitsi Sokratesta. Tama sanoi: "Mita teette, hyvat ihmiset? Siksihan mina lahetin naiset pois, etteivat he jarjestaisi tallaista naytelmaa. Olen kuullut, etta ihmisen on kuoltava hiljaisuuden vallitessa. Rauhoittukaa ja karaiskaa mielenne." Kuultuamme hanen sanansa me hapesimme ja kuivasimme kyyneleemme. Sokrates kaveli edestakaisin ja todettuaan jalkojensa puutuvan paneutui selalleen, kuten mies oli kaskenyt. Myrkyn antanut mies alkoi nyt tunnustella hanta ja koetteli vahan valia hanen jalkojaan ja saariaan. Sitten han painoi voimakkaasti jalasta ja kysyi, tunsiko han. Sokrates vastasi kieltavasti. Han koetteli edelleen pohkeita ja siirtyen aina ylemmaksi naytti, kuinka Sokrateen ruumis kylmeni ja kangistu i. Han jatkoi koettelemista ja sanoi, etta kuolema seuraisi, kun myrkky tunkeutuisi sydameen. Ruumis oli kylmennyt jo vatsaan saakka, kun Sokrates siirsi peitteen kasvoiltaan - han oli naet peittanyt itsensa - ja lausui sanat, jotka jaivat hanen viimeisikseen: "Kriton, olemme kukon velkaa Asklepiokselle. Uhratkaa alkaaka unohtako!" "Me teemme sen", sanoi Kriton, "mutta katsohan, olisiko sinulla viela jotain sydamellasi. " Tiihan kysymykseen ei Sokrates enaa vastannut. Hetken perasta ruumis alkoi vavahdella, ja kun mies veti peitteen hanen paaltaan, silmat olivat sammuneet. Sen nahdessaan Kriton painoi kiinni hiinen suunsa ja silmansa. Tallaisen lopun, Ekhekrates, sai ystavamme, tama mies, joka- kuten voimrne sanoa- oli tuntemistamme paras seka yleensa viisain ja oikeamielisin. (suom. Teivas Oksala) ja paatyy luentomaiseen esitykseen, joka monin paikoin ylenee pro- ' feetalliseksi julistukseksi. Taman vaiheen tunnetuimpia saavutuksia ovat({ijf)nomoi) maios)piaton oli myos antiikin merkittavin taideteoreetikko (s ). Platonin OQQilas ja tyon jatkaja Aristoteles ( ) kuuluu enemman tieteen kuin kaunokirjallisuuden historiaan. Meita han kiinnostaa eniten kirjallisuuden teoreetikkona, koska hanen Runous- ' oppinsa on jatkuvasti kir'allisuustieteen p_emsl.eoksia_ja yjinpistolli= ~ nen kurssikirja (s. 183 ja 242). Retoriikka ja puhetaito. - Puhuttu sana korvasi suurimmaksi osaksi kreikkalaisessa 12olis-yhteiskunnassa aikamme joukkoviestimet. Poliitikon aanenkannattajana ei toiminut puoluelehdisto tai televisioruutu, vaan hanen oma aanensa ja henkilokohtainen esiintymisensa. ~ Ateenalainen poliitikko puolusti tehokkaimmin kantaansa in propria persona paattavan tahon, kansan edessa. Hyvaa puhetaitoa tarvittiin : kansankokouksessa, oikeudenkaynneissa seka monissa muissa yh-: teiskuntaelaman tilanteissa; myos juhlapuheita pidettiin. Puhetaito ~ tavoittikin epailematta kaikista proosakirjallisuuden lajeista laajimman yleison. Sofistiikan valistusaalto, joka huuhteli Ateenan henkisen elaman -...! 4-luvun loppupuolella asettaen perinnaiset instituutiot kritiikin ;: kohteiksi, muodostui sangen merkitykselliseksi nimenomaan proo- ~ sakirjallisuudelle. Kaikki inhimillinen, niin myos ajatus ja kieli tulivat1 mielenkiinnon kohteiksi. Sisilian Leontinoista kotoisin oleva sofisti <: Gorgias (n ) toi vuonna 427 sisilialaisen puhetaidon Atee- ""

5 naan. N;;un syntyi retoriikka, puhetaidon keinovarojen tieteellis- :> taiteellinen viljely, joka tahtasi ilmaisukeinojen kaikinpuoliseen hallintaan, sanavalmiuteen ja mahdollisimman vakuuttavaan suostuttelutekniikkaan. Retoriikka kuuluu taman jalkeen erottamattomasti antiikin kirjallisuuden historiaan, koska se vaikuttaa kitjallisuuteen ~~~_Q~vi;_m 6ten(~lo7) Attikismi, myohaisantiikissa vaikuttanut tyylivirtaus, kokosi kymmenen attikalaisen mallipuhujan kaanonin. Tassa heista rajoitutaan kolmeen. J.ysias Cn ) toimi ammattimaisena uheenlaati"ana se it!_aen tilauksesta oikeuspuheita, jotka han koki sovittaa tilaa ien luon ~en ~kaisi!g;i (kreik. ethopoiia) niin, etta nama saattoivat esittaa ne oikeudessa omissa nimissaan. Naytteeksi tarjotaan ote eraan aviomiehen suuhun sepitetysta oikeuspuheesta, han kun oli tappanut vaimonsa rakastajan tavattuaan parin itse teosta (Puolustuspuhe Eratostheneen murhasta 1, 7-14): Aivan alkuaikoina, hyvat ateenalaiset, han oli naisista parhain: han o li nappara ja saastavainen taloudenhoitaja ja piti kaiken tarkassa jarjestyksessa. Sitten minulta kuoli aiti, ja hanen kuolemastaan kaikki murheeni saivat alkunsa. Juuri hanen hautajaisissaan vaimooni iski silmansa tuo mies, joka ajan myota hanet vietteli. Han vahti nimittain torille lahtevaa palvelijatarta ja toimitti hanen kauttaan viesteja, jotka turmelivat vaimoni. Ensiksi minun taytyy selittaa teille, hyvat kuulijat, etta minulla on kaksikerroksinen tala, jossa yla- ja alakerta ovat samankokoisia; ylakerta on naisten kaytossa, alakerta taas miesten. Sitten meille syntyi lapsi, ja aiti imetti hanta. ]otta vaimoni ei joutuisi kapuamaan vaarallisia portaita joka kerta, kun lapsi oli pestava, mina asuin ylakerrassa, naiset alakerrassa. Silloin oli jo tullut tavaksi, etta vaimoni meni usein alakertaan nukkumaan lapsen takia voidakseen imettaa ja estaa lasta itkemasta. Tata jatkui pitkan aikaa, ja mina olin niin polkkypainen, etten osannut mitaan epailla, vaan arvelin, etta minulla oli koko kaupungin uskollisin vaimo. Aikaa kului, hyvat kuuiijat, ja kerran kun saavuin yllattaen kotiin maalta, Ia psi itki ja kitisi paivallisen jalkeen, koska palvelijatar arsytti sita tahallaan. Tu o mies oli silloin talossa, myohemmin sain tietaa kaiken. Mina kaskin vaimoani menemaan alas ja antamaan lapselle rintaa, etta se lakkaisi itkemasta. Eosin han ei halunnut menna koska oli muka iloinen nahdessaan minut pitkasta aikaa. Kun mina rupesin j ~ suuttumaan ja kaskin hanta menemaan, han sa noi: "Niin etta sina paasisit kokeilemaan onneasi tuon palvelijattaren kanssa: kerran aikaisemmin humalassa jo hakkailit hanta." Mina nauroin, ja han nousi, Iahti huoneesta ja sulki oven perassaan, oli laskevinaan leikkia ja kaansi avaimen lukossa. Enka mina ajatellut sita sen kummemmin enka epaillyt mitaan, vaan menin nukkumaan tyytyvaisena matkani jalkeen. Sitten paiva n va ljetessa vaimo tuli avaamaan oven. Kysyin hanelta miksi ulko-ovi oli narissut yolla, ja han sanoi, etta lapsen lyhty o il sa mmu~ut, ja han oli kaynyt naapurin luana sytyttamassa sen uudelleen. Mina va ikeni n ja luulin, etta niin todellakin oli kaynyt. Minusta naytti, etta han o li p uuteroinut kasvonsa, vaikka hanen veljensa kuolemasta ei ollut kolmeakymmentakaan paiviia. En kuitenkaan huomauttanut tasta seikasta, vaan lahdin kotoa sanomatta mitaan. (suom. Nicola Nykopp) Nain ateenalainen "aisankannattaja" luo Lysiaan kerrontatekniikalla itsestaan yksinkertaisen, rehellisen ja kunnon miehen kuvan todistaakseen oikeudessa, etta oli itse toiminut hyvassa uskossa. Isokrates ( ) toimi Ateenassa yleissivistavan reetorikou-, lun paamiehena kilpaillen Platonin Akatemian kanssa. Aarimmilleen hiotuissa kirjallisissa puheissaan han asettui kannattamaan panhelle- " nismia, kreikkalaisen kulttuurin ekspansiota; han. naki. ~akedonian l kuninkaassa painvastoin kuin Demosthenes - enpura1s1a helleeneja yhdistavan voiman. Demosthenes ( ) kaytti pitkalle hiottua puhetekniikkaansa, jonka oli suurin ponnistuksin hankkinut hallintaansa, ajaakseen kaytannon politiikassa Ateenan itsenaisyyden asiaa Makedonian valtapyyteita vastaan. Hanen puhetaiteelleen on ominaista ytimekkyys, selkeys, vakeva elaytyminen, vakaumuksellinen paatos, pidattyvan intohimoinen esitys. Hanta verrattiin joskus salamaan, koska "han, voimassaan, vauhdissaan, mahdissaan ja pelottavuudessaan sytytti ja tempasi mukaansa kaiken" (Peri hypsus 12). Demostheneella oli kyky laskea punainen lanka naennaisesti kasistaan ja iskea sitten paaasiaan odottamattomasta nakokulmasta. Hanen tunnetuin puhe- r sikermansa tunnetaan nimella (filippolaispuhee{) koska han niissa esiintyi Makedonian kuningasta Filipposta vastaan. Seuraavat naytteet on poimittu Demostheneen kuuluisimmasta puheesta, jossa han joutui vuonna 33 puolustamaan koko po- : liittista toimintaansa makedonialaismielisia vihamiehiaan vastaan ((j!uhe kunniaseppelees@;j..69-l95). Puhuja palautti kuulijoiden mie-. liin eraan tapahtuman, joka merkitsi valitonta vaaraa Ateenan itse-, naisyydelle:

6 Oli ilta. Sanansaattaja tuli ilmoittamaan prytaneille, etta Elateia oli valloitettu. Nama nousivat heti kesken ateriaa, karkoittivat kauppiaat torilta kojuistaan ja sytyttivat niiden pajupunokset tuleen. Toiset lahtivat noutamaan strategeja paikalle ja kutsuivat merkkitorven puhaltajan. Kaupunki oli taynna melua. Seuraavana aamuna prytanit kutsuivat neuvoston koolle. Te kansalaiset taas lahditte kansankokoukseen, ja ennen kuin neuvosto oli kasite llyt asian ja aanestanyt siita, koko kansa istui jo paikoillaan tuolla ylhaalla. (suom. Paivo Oksala) Kayttaen asteittaista nousua eli kliimaksia puhuja todistaa dokumentteihin nojaten, etta oli toiminut kaikin tavoin valtion parhaaksi, ja leimaa sitten vastustajiensa vaitteet jalkiviisaaksi panetteluksi tavalla, joka saa yleispatevan, periaatteellisen merkityksen: Kun kaikki hyvaksyivat ehdotukseni eika kenellakaan ollut esittaa mitaan vastavaitetta, mina en ainoastaan puhunut, vaan laadin myos paatosehdotuksen, enka ainoastaan laatinut sita, vaan toimin mybs Iahettilaana, enka ainoastaan toiminut lahettilaana, vaan myos taivutin teebalaiset: mina olen hoitanut asian alusta loppuun ja olen kokonaan uhrautunut teidan hyvaksenne vaarojen uhatessa valtiota. Nouda minulle silloin tehry paatos. (Kun kirjuri lahtee noutamaan asiakirjaa, Demosthenes hyokkaa rajusti paavastustajansa Aiskhineen kimppuun ivaillen taman epaonnistunutta nayttelijan uraa. Kun paatos on tuotu ja luettu, puhuja jatkaa.) Niin luotiin ja jarjestettiin ensi kertaa ystavalliset suhteet Teebaan, kun sita ennen sina kannattajinesi olit kylvanyt vain vihaa, kateutta ja epaluuloa naiden kaupunkien valille. Tuo silloinen paatos haihdutti kaupunkia uhkaavan vaaran kuin pilven. Oikeamielisen kansalaisen o lisi silloin pitanyt ilmoittaa kaikille, jos han tiesi jonkin tata paremman vaihtoehdon, eika nyt ryhrya sita moittimaan. Silla neuvonantaja ja panettelija, jotka eivat mitenkaan o le toisiinsa verrattavissa, eroavat toisistaan varsinkin seuraavalla tavalla. Neuvonantaja ilmaisee kantansa ennen ratkaisevia tapahtumia ja on valmis vastaamaan niille, jotka han on taivuttanut puolelleen: kohtalolle, ajankohdalle ja jokaiselle, joka hanta vaatii tilille. Panettelija taas vaikenee silloin, kun pitaisi puhua, mutta jos jotakin epaedullista tapahtuu, silloin han alkaa panetella. (suom. Paivo Oksala) Demostheneen elamantyohon, josta naytteessamme on kyse, sisaltyy suuri henkilokohtainen tragiikka, koska han puolusti kuolemaansa saakka vaistyvaa, havioon tuomittua poliittista aatetta, jolla oli kuitenkin eettinen oikeutuksensa.

7 ROOMAN KIRJALLISUUS \MAN KJRJALLJ SU US CICERO Tasavallan loppuaika 8-3 ekr. Tas..avalla_n _loppuaja_n }\ooman sivi~ty...j2.yrkimykset henkiloi jj: Ciceron hahmossa ja hl!ipentuvat ha}).en rikkg s _a_qroosatuotannos- 2._aan. Caesar sanoi kerran Cicerosta - poliittisesta vastustajastaan - etta tama ali tuottanut Roomalle enemman kunniaa sanankaytollaan kuin kaikki triumfaattorit aseillaan. Tama sinansa liioiteltu kohteliaisuus ei ole vailla katetta, ja se ali jopa ennustus, jos ajatellaan Rooman suurimman puhujan ja humanistin myohempaa vaikutusta. Marcus Tullius Cicero (16-43) ali maalaisaatelia, kotoisin eraasta Latiumin pikkukaupungista. Tultuaan Roomaan opiskelemaan han tutustui roomalaisen valtioaatteen ja humanismin perinteeseen Scaevolan juristiperheessa, jossa vaalittiin Scipion piirin muistoja. Cicerosta tulikin tasavalta-aatteen ikuistaja ja humanitas-idean tarkein edustaja kirjallisuudessa. Ciceron tuotanto jaetaan tavallisesti neljaan osaan: puheisiin, kirjeisiin, retorisiin teoksiin, filosofisiin tutkielmiin. Laajan kirjeenvaihtonsa ansiosta, jota on sailynyt noin 9 kappaletta, Cicero on antiikin parhaiten tunnettuja henkiloita. Hanen luomistyonsa vaiheita voi nain a llen lahestya aitojen elamakertalahteiden pohjalta kehapaatelmiin turvautumatta (tasta annetaan seuraavassa pari esimerkkia). Cicero eli poliittisten jannitysten keskella. Alyllisesti liikkuvana yksilona han ei voinut sitoutua mihinkaan poliittiseen suuntaukseen, vaan pyrki tasoittamaan karjistyneita vastakohtia, mutta sortui itse voimayksiloiden jalkoihin. Menetettyaan asemansa, johon han ali tyolla ja vaivalla paassyt hallitsevien sukujen ulkopuolelta, han koki taman epaonnistumisen kirvelevana henkilokohtaisena tappiona, mutta pystyi kirjailijana kayttamaan sita hyvakseen. Nain alkaneen luomiskauden tuloksena syntyi vuosina kolme dialogia, eraanlainen trilogia, johon on ikuistettu Rooman tasavaltainen valtiomuo- to ja yhteiskuntaelama, nama arvot, joiden parista Cicero juuri itse a li joutunut vaistymaan. Trilogian paateos@ re publica):valtiosta), joka on sailynyt runsaina fragmentteina, on roomalainen vastine Platonin Valtiolle. Siina referoitu keskustelu sijoittuu Scipion piiriin (s. 123), ja se kaydaan Scipio nuoremman maatilalla vuonna vuotta ennen taman vakivaltaista kuolemaa. Aluksi keskustellaan parhaasta valtiomuo- / dosta ja paadytaan kasitykseen, etta paras on monarkian, oligarkian ja demokratian yhdistelma ja etta tallainen ihannevaltio on toteutu- '\ nut Rooman tasavallassa. Teoksen loppuhuipennuksena on Scipion ~ kertoma unennako- Platonin ns. myyttien vastine - josta selviaa, etta valtiomiehen palkintona on kuolemattomuus. teellisuus kirkastuu kosmisessa nayssa: Maailmanvallan suh- Kun katselin tahtitaivasta silta paikalta, kaikki naytti minusta haikaisevan kirk- --. kaalta ja ihmeelliselta. Oli tahtia, jollaisia emme ole milloinkaan nahneet maan paalta, ja ne kaikki olivat niin suuria, etta emme ole ecles uneksineet sellaisia olevan olemassa. N ii st~i ali pienin se, joka oli etaisin taivaasta, mutta lahin maasta katsoen ja heijasti lainavaloa. Tahtien kehrat voittivat helposti maan suuruuclen. Maa itse naytti silmissani niin vaivaiselta, etta minua alkoi suorastaan nolottaa meiclan imperiumimme, joka oli aivan kuin pelkka piste sen pinnalla. (suom. Teivas Oksala) Kaksi muuta dialogia valottaa tasavaltaista valtioelamaa muilta olennaisilta nakokannoilta. Teoksessa (15 " orato?ej:puhujasta) esiintyvat keskustelijoina Ciceron nuoruuden puhujatahdet Marcus Antonius ja Licinius Crassus; he paatyvat kasitykseen, etta puhujalta eli yhteiskunnalliselta vaikuttajalta vaaditaan syvallista filosofista sivistysta.clje': ~(Laeista) kasittaa keskustelun, johon osallistuvat Cicero itse, hanen veljensa Quintus ja ystavansa Atticus. Puhujana Cicero ali 'kohtuullinen modernisti', silla han kulki keskitieta vastakkaisten tyylisuuntausten, paisuttelevan asianismin ja pelkistavan attikismin, valilla. Han tahtoi hallita puheilmaisun koko asteikon ja omaksui ihanteekseen Demostheneen (s. 97). Suhdettaan attikismiin Cicero selvittaa retorisessa (Puhuja). Brutus, roomalaisen puhetaidon historia, osoittaa Ciceron

8 o). ) kyenneen tarkastelemaan erityisalansa ilmibita mybs historiallisessa perspektiivissa Senaatissa, kansankokouksessa ja oikeudessa pitamansa puheet Cicero muokkasi mybhemmin julkaisukuntoono Puhesikermista ovat tunnetuimpia Wel:fa puhetta Catiltnaan vastaa ja Demostheneen mukaan nimetyt Filip_ olais uheet so 97), joissa ikaantynyt Cicero vuonna 43 kokoaa voimansa tasavallan puolustukseen Antoniusta vastaan; nama puheet tuottivat hanelle kuoleman kansalaissodan proskriptioissao Ciceron ensimmainen Catilinaa vastaan pidetty puhe alkaa hallitusti seuraavalla kysymysten rybpylla: Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra? Quam diu etiam juror iste tuus nos eludet? Quem ad finem sese e.!jrenata iactabit audacia? Nihilne te nocturnum praesidium Palatii (..) Mihin saakka oikein, Catilina, aiot koetella karsivallisyywimme? Kuinka kauan viela vimmasi vaistelee meita? Mihin rajaan asti hillitbn julkeus riehuu? Eiko Palatiumin yollinen turvajoukko, eivatko kaupungin yovartiot, eiko kunnon kansalaisten kokoontuminen, eiko tama vahvasti varustettu senaatin istuntosali eivatko naiden ihmisten kasvot ja ilmeet ole yhtaan jarkyttaneet sim1a? Etko t~jua, etta hankkeesi tunnetaan? Etko nae, etta kaikkien naiden tietoisuus kuristaa salaliittoasi? Mita puuhasit viirrie ybna, mita edellisena?. missa olit? keita kutsuit kokoon? minka paatoksen teit? - kenen meista luulet olevan ti etamato~ naista kysymyksista? (suomo Teivas Oksala) Puhujan muista esiintymisista mainittakoon ( Verres-puhi?9 joissa Cicero syytti tamannimista Sisilian maaherraa siita, etta tama oli harjoittanut toimipaikassaan laajamittaista taideaarteiden ryostba, seka ~runoilija Arkhiaan _p_uolustu ise )jossa Cicero ei puolusta vain runoilijaystavaansa vaan yleisemminkin humanistisia elamanarvoja mmo seuraavin sanoin: "Kirjalliset harrastukset ravitsevat nuoruutta, ilahduttavat vanhuutta, juhlistavat mybtakaymisia, tarjoavat turvan ja lohtua vastoinkaymisissa, ne ovat iloksi kotona eivatka haitaksi myoskaan ulkona, ne valvovat kanssamme lapi yon, lahtevat mukanamme ulkomaille ja seuraavat meita maaseudun rauhaano" Ciceron eettis-metafyysinen tuotanto kumpusi samoin kuin valtiofilosofinenkin henkilokohtaisesta lahteestao Ciceron tytar Tullia kuoli vuonna 45; tama isku pani isan etsimaan lohtua filosofiasta o Nain alkanut luomiskausi tuotti sarjan filosofisia dialogeja, joissa erilaisten katsantokantojen edustajat vaittelevat keskenaan Platonilta lainatun dialogimuodon kehyksissao Mikaan luova ajattelija Cicero ei ollut, vaan monipuolinen filosofian tuntija, joka valikoi eri jarjestelmista ~ oikeiksi katsomiaan aineksiao Han oli eklektikko, mutta sitakin ete- ~ vampi filosofinen kirjailija, jolla oli kyky helposti luettavassa muo- ~ dossa elavbittaa kreikkalaisen filosofian ajatuskulkujao Teoksessa -~ Gilsculanae disp~tusculumin keskusteluja) va~te l~~an etiio~ ~ kasta ja metafysiikasta Ciceron sittemmin sananparreks1 kay~eessa ~ maakartanossao~natura deoru}id<jumalien olemuksesta) esmelee filosofian tarkeimmat teologiset jarjestelmat; keskustelijoina ovat epi- ~ kurolainen, stoalainen ja Platonin Akatemian edustajao@ o.ffici'i!:) (Velvollisuuksista) kasittelee havaintoesimerkkeja viljellen mo-, raalisen hyvan ja henkilokohtaisen edun valisia ristiriitatilanteitao ~ Paakeskustelijoiden mukaan nimetyt<cato maior de se~vanhuudesta) ja~ius de amicttt Ysravyydesta) keskittyvatyettyyn elamanlaheiseen kysymy seen: edellinen vanhuuden ongelmaan, jalkimmainen ystavyyden etiikkaano Ihmiskasityksestaan ja sivistysihanteestaan Cicero kayttaa mmltysta humanitas (ihmisyys)o Laajimmin hanen ihmiskuvansa on kehi- ---! telty teoksessa tvelvollisuuksista (1, 11-14) Ihminen on "jarjesta ~sallinen olento" (animal rationis particeps). Siksi filosofia, pyrklmys viisauteen, vastasi aidoimmin ihmisen olemusta, ja sen tuli kuvastua ~ kaikissa hanen toimissaano Seuraavassa taman ihmiskuvan ainekset on poimittu teoksesta De legibus (1, 22; 26; 58): Taman varovaisen, tarkkavainuisen, mo nitahoisen, alykkaan, hyvamuistisen, jarkevan ja neuvokkaan olennon, jota kutsumme ihmiseksi, on korkem JUmala synnyttanyt erikoisasemaan Iuomakunnassao Silla kaikista elollisen luonnoon lajeista yksin ihmine n on jarjesta ja ajattelui<yvysta osallinen, kun taas ka1kki muut ovat niit ~i vailla. Mutta mita on - ei vam Ih m1sessa vaan koko ta1vaassa Ja maan paalla- jarkea jumalallisempaa? C. Luonto antoi ihmiselle mybs ruumiinmuodon, joka joustavasti vastasi hanen luo n nettaan. Silla kun se oli Iaskenut muut elolliset laitumelle, se asetti yksin ihmisen hera.. tti hanessa halun tarkkailla taivasta kuin ainakin entista pystyasen t oon Ja.. _. _.. k r kkaansa seka muovasi ihmisen kasvonpurteet sellajsiksi, etta synnym- 1a o 1pa1 ne ilmaisivat hane n sisimpia tunteitaan C.

9 Tasta johtuu, etta viisaus on kaikkien hyvien asioiden aiti, ja sen rakkaudesta onkin filosofia saanut kreikkalaisen nimensa. Mitaan sita rikkaampaa, kukoistavampaa, merkittavampaa eivat kuolemattomat jumalat ole ihmisten elamaan antaneet. Ainoastaan tama ala on muiden asioiden ohella opettanut meille sen vaikeimman paamaaran, etta oppisimme tuntemaan itsemme. (suom. Teivas Oksala) Jalkimaailma tuntee Ciceron ennen kaikkea klassisen -laajakaarisen mutta tarvittaessa myos lakonisesti sivaltavan -latinan esikuvallisena kayttajana ja ~ urooppalaisen humanismin aatteellisena isana. Renessanssihumanistit loysivat hanessa tyyli- ja sivistysihanteensa.