JÄÄKIEKON JA OPISKELUN YHDISTÄMINEN Jääkiekkoilijan opinto- ja uraohjausmalli

Transkriptio

1 JÄÄKIEKON JA OPISKELUN YHDISTÄMINEN Jääkiekkoilijan opinto- ja uraohjausmalli Juha Mäki-Kokkila Jääkiekkoilijoiden opintokoordinaattori Toukokuu 2010 JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU JAMK UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Ammatillinen opettajakorkeakoulu

2 1 Tekijä(t) Julkaisun laji Mäki-Kokkila Juha Kehittämishanke Sivumäärä Julkaisun kieli Jääkiekkoilijoiden opintokoordinaattori 41 Suomi Luottamuksellisuus Salainen saakka Työn nimi Jääkiekon ja opiskelun yhdistäminen; Jääkiekkoilijan opinto- ja uraohjausmalli Koulutusohjelma Ammatillinen opettajakorkeakoulu, täydennyskoulutus- ja palvelutoiminta, erikoistumisopinnot Työn ohjaaja Leppänen Anne Toimeksiantaja(t) Suomen Jääkiekkoliitto, Suomen Jääkiekkoilijat ry ja Jääkiekon SM-liiga oy Tiivistelmä Jääkiekon harrastajia on Suomessa n , joista kilpailulisenssin lunastaa vuosittain yli pelaajaa. Jääkiekko onkin Suomen suosituin urheilulaji. Harrastajamäärien suurin joukko painottuu alle 15-vuotiaisiin poikiin ja tyttöihin. Tämän jälkeen erityisesti lisenssipelaajien määrät tippuvat rajusti, sillä yleensä lisenssin lunastavat vain kilpakiekkoa harrastavat pelaajat. Jääkiekkoa harrastusmielessä pelaavalla juniorilla harjoituksia ja pelejä on viikossa 2-4 päivänä kun taas kilpakiekon puolella harjoitellaan ja pelataan 4-7 päivänä viikossa. Harrastajille koulun käynnin, opiskelun, ja jääkiekon yhdistäminen ei yleensä tuota ongelmia. Sen sijaan kilpaurheilijaksi pyrkivä juniori joutuu päivittäin ja viikoittain huolehtimaan tarkasta ajankäytön hallinnasta, jotta sekä opiskelun että jääkiekon vaatimukset täyttyisivät ja vapaa aikaakin löytyisi. Kehittämishankkeessa luodaan jääkiekkoilijan opinto- ja uraohjausmalli, jossa jääkiekkoilijan kehittyminen projisoidaan sekä harrastustasoon että koulu- ja työelämään aikajanalla. Ohjausmallin työkaluina toimivat RESPECT- sopimukset, joiden avulla pyritään luomaan voimakas jatkuva vuorovaikutus pelaajan, seuran, urheiluakatemian ja koulun sekä vanhempien kesken. Tavoitteena on tukea kilpaurheilijaksi pyrkivän nuoren kokonaiselämää siten, että kaikessa toiminnassa lähtökohtana on itse nuori ja hänen valmiutensa toteuttaa suunnitelmallinen eteneminen kohti huippu-urheilua, jossa opiskelu ja vapaa-aika ovat myös mukana. RESPECT- sopimukset etenevät kumulatiivisesti alkaen alakouluikäisen kiinnostuksen herättämisestä jääkiekkoa kohtaan päätyen ammattijääkiekkoilijaksi valmistumiseen ja uran päättämiseen. Sopimukset voivat olla alkuvaiheessa esim pelin sääntöjen hyväksymistä kirjallisesti. Myöhemmässä vaiheessa sopimusten henkiseen ja arvomaailmaan vetoavat periaatteet antavat luottamukseen ja toistensa kunnioittamiseen perustuvat turvallisuuden tunteen kaikille sopimusten osapuolille yhteisen päämäärän tavoittelusta. Sopimukset antavat pohjaa hyvälle seuratoiminnalle, jossa yhteiskuntavastuullisuus otetaan voimakkaasti huomioon pelaajien sijoittuessa yhteiskuntaan ennemmin tai myöhemmin liikunnallisen elämän tavan omaksuneina. Jääkiekkoilijan ohjausmalli ja RESPECT- sopimukset ovat herättäneet jo kiinnostusta seurojen valmennuspäälliköiden ja muiden seuratoiminnassa mukana olevien keskuudessa. He ovat käyttäneet aineistoa muun muassa joukkueiden vanhempainilloissa ja valmentajatapaamisissa. RESPECT- sopimusten pohjalta valmistuu kesän aikana opas, jossa sopimusten sisältö muokataan toimintamalleiksi. Opas julkaistaan pdf- muodossa Jääkiekkoliiton nettisivuilla ja jaetaan kirjasena seurojen käyttöön. Avainsanat (asiasanat) jääkiekkoilija, opinto- ja uraohjaus, opinto- ja uraohjausmalli, RESPECT- sopimus Muut tiedot Työhön liittyvä julkaisu Ammattina jääkiekko mitä uran jälkeen löytyy osoitteesta pdf- muodossa.

3 2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO..4 2 SUOMEN JÄÄKIEKKOLIITON (SJL) OPINTO- JA URAOHJAUSSUUNNITELMAN TARKASTELUA Yleistä Suomen Jääkiekkoliiton strategia vuosille Suomen Jääkiekkoliiton opas E- D- junioreiden vanhemmille Pelin henki Suomen Jääkiekkoliiton pelaajan opinto- ja uraohjausta tukevat muut toimet Johtopäätöksiä OPETUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄMUISTIO SANOISTA TEOIKSI Yleistä Visio Nykytila Malli Johtopäätöksiä JÄÄKIEKKOILIJAN OPINTO- JA URAOHJAUSMALLI Yleistä Opinto- ja uraohjauksen toimijat RESPECT- sopimusten sisältö Yleistä RESPECT I RESPECT II RESPECT III RESPECT IV ESITYS JATKOTOIMENPITEISTÄ POHDINTA...40 LÄHTEET.41 KUVAT KUVA 1. Jääkiekkoilijan opinto- ja uraohjausmalli..22 KUVA 2. Opinto- ja uraohjauksen toimijat 23 KUVA 3. RESPECT- sopimusten ajoittuminen opiskeluihin ja maajoukkuetoimintaan24 KUVA 4. RESPECT I 25 KUVA 5. Ohjeistusta pelaajalle..26 KUVA 6. Ohjeistusta seuralle 27 KUVA 7. Ohjeistusta vanhemmille ja koululle.28 KUVA 8. Mitä saavutettiin..29 KUVA 9. RESPECT II.30 KUVA 10. Ohjeistusta pelaajalle.31 KUVA 11. Ohjeistusta seuralle 32 KUVA 12. Ohjeistusta vanhemmille ja koululle.33

4 KUVA 13. Mitä saavutettiin.34 KUVA 14. RESPECT III...35 KUVA 15. Ohjeistusta pelaajalle 36 KUVA 16. Ohjeistusta seuralle...37 KUVA 17. Ohjeistusta vanhemmille ja koululle 38 KUVA 18. Mitä saavutettiin.38 KUVA 19. RESPECT IV

5 4 1. JOHDANTO Jääkiekko on Suomen suosituin urheilulaji. Lajia harrastaa yli eri-ikäistä pelaajaa, joista kilpailulisenssin lunastaa vuosittain yli henkeä. Pelaajia on selkeästi eniten alle 15- vuotiaiden keskuudessa, joten jääkiekon harrastamisella pystytään vaikuttamaan nuorten liikuntatottumuksiin koko eliniäksi. Kilpaurheilun vaatimusten kiristyessä yläkouluiässä joutuu pelaaja valitsemaan harrastuskiekon ja kilpakiekon kesken. Seuratoiminnassa on liian vähän mahdollisuuksia ylläpitää useita eri tasoisia ikäkausijoukkueita, joten harrastuskiekon valinnut pelaaja joutuu useimmiten hakeutumaan uuteen seuraan. Samaan ajankohtaan ajoittuvat viihdekulttuurin ja muiden uudenlaisten medioiden sekä elinpiirin kasvaminen mopojen ja skoottereiden ansiosta. Niinpä valtaosa nuorista lopettaa harrastuksen. Tässäpä haastetta harrasteliikunnalle saada nuoret pysymään mukana harrastuksessa. Niiden pelaajien osalta, jotka jatkavat kilpaurheilun saralla, alkavatkin varsinaiset haasteet ajanhallinnan suhteen. Pelaajan käytössä olevaan kokonaisaikaan sisältyy opiskelu jo alakoulussa alkaen jatkuen joissain tapauksissa koko elämän. Aloittaessaan kiekkoilun lajitaitoihin perehtymisen juniorilla on 1-3 kertaa viikossa seuran johtamat harjoitukset. Harjoitusrupeaman pituus matkustamisineen jää suurimmassa osassa tapauksista alle kahden tunnin ajoittuen välille. Tällöin juniori ehtii vielä hyvin tekemään läksyt ja käymään esimerkiksi netissä unirytmin vaarantumatta. Pelaajan harrastuksen muuttuessa kilpaurheiluksi yläkoulussa ollaankin jo ihan erilaisessa tilanteessa ajankäytön hallinnan suhteen. Harjoitusmäärät ovat kaksin- kolminkertaistuneet ja myös yksittäisen harjoituksen kesto on vähintäänkin kaksinkertaistunut oheisharjoittelun tultua mukaan jääharjoituksen yhteyteen. Tällöin juniorilta paluu kotiin tapahtuu yleensä n 3-4 tunnin kuluttua kotoa lähdöstä. Netissä oloaika tahtoo venyä tunteihin ja pian ollaankin ongelmissa, että mistä aikaa tälle kaikelle? Valitettavan moni etevä kiekkoilija ajattelee selviytyvänsä koulutehtävistä vähemmällä kuin alakoulussa, kun totuus on juuri toisinpäin, eli varsinkin yläkoulun 8. ja 9. luokka ovat nuoren kannalta siihen mennessä koulunkäynnin osalta rankinta ja myös tärkeintä aikaa. Onhan kyse samalla 2.asteen valintaan valmistautumisesta ja urheilun lajitaitojen oppimisen optimaalisesta ajasta. 2.asteen päättäminen muodostuu monelle huippukiekkoilijalle vaikeaksi, sillä lajin vaatimukset ovat huipussaan ja pelaajaa peluutetaan usein kahdessa ikäkausijoukkueessa, B- ja A-junioreissa. Saavatpa parhaimmat kokeilla vielä edustusjoukkueenkin pelipaitaa päälleen. Maajoukkuetapahtumat vievät myös viikkoja tuon tuostakin pelaajan ajasta. Pelaaja elää varsin hektistä aikaa ja kieltämättä myös sitä unelmaa, josta hän on pikkupojasta alkaen tahtonut. Kenen on vastuu nuoren koulunkäynnistä? Ei kovin helppo kysymys, sillä vanhempien ja seuran lisäksi nuoren asioita hoitamaan on palkattu monessa tapauksessa agentti. Mitkä ovat Jääkiekkoilijoiden opintokoordinaattorin keinot auttaa tilannetta? Nykyinen valistustyö ei tunnu riittävän. Ammatikseen pelaavat kiekkoilijat harjoittavat varsin riskialtista ammattia, sillä ura saattaa päättyä seuraavaan vaihtoon tai jatkua jopa neljänkymmenen ikävuoden yli. Yli 70 %:lla pelaajista on toisen asteen koulutus käytynä. Peliuran lähestyessä päätöstään lukion käyneiden on löydettävä joko jatko-opintoja tai ammatillista koulutusta. Osa pelaajista haluaa muun alan ammatillista koulutusta kuin mihin aikanaan, jopa 15 vuotta sitten, valmistui. Vain 30 % pelaajista opiskelee tällä hetkellä uransa aikana ja samalla

6 5 valmistautuu turvaamaan taustansa. Miksi räätälöidyt opinnot eivät saa suurempaa joukkoa tarttumaan kiinni opintoihin? Edellä on kuvattu ammattilaisuuteen päätyvän kiekkoilijan elämänkaari. Suurella osalla toiminta jatkuu edelleen jääkiekon parissa joko ammattimaisesti esimerkiksi valmentajana tai harrastusmielessä olemalla mukana omien lasten jääkiekkoharrastuksessa. Suurin osa ammattipelaajista suuntaa varsinaisen työelämänsä kuitenkin yhteiskunnan muille työaloille. Tätä taustaa vasten on tärkeätä saada nuoret kiekkoilijat ymmärtämään opiskelun merkitys, sillä ennemmin tai myöhemmin pelaajan on ryhdyttävä harjoittamaan muuta ammattia kuin jääkiekon pelaaminen. Nykyistä aikuiskoulutusjärjestelmää pidetään hyvänä, jopa niin hyvänä, että sen tiedostaen osa nuorista huippujääkiekkoilijoista jättää liian kevyillä perusteilla 2.asteen koulutuksen kesken ja keskittyy pelkästään kiekkoiluun. Aina tulisi kuitenkin muistaa, että yhtä aikaa ikätovereiden kanssa käydyt koulut helpottavat jääkiekon jälkeisten opiskelujen aloittamista. Keskeiseksi asiaksi nousee ajankäytön hallinta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa nuori omaksuu keinot suunnitella lähipäivien ja esimerkiksi lukion yhden opintojakson aikaista toimintaa sitä parempia tuloksia voi odottaa sekä opiskelun että jääkiekon lajitaitojen kehittymisen osalta. Tässä nuori tarvitsee ohjausta ja tukea; häntä ei voi jättää yksin selviytymään suurista haasteista. Nuorena opittu asioiden priorisointi ajan suhteen palvelee erinomaisesti koko elämänaikaista asioiden oikea-aikaista ja tehokasta hoitamista. Tämän kehityshankkeen aikana ilmestyi Opetusministeriön työryhmämuistio Sanoista teoiksi Huippu-urheilutyöryhmän ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi. Muistiossa esille tuodut kehittämisasiat ovat olleet monilta osin jääkiekossa jo käytössä. Jääkiekkoliiton n kymmenen vuotta sitten julkaisemassa Pelin henki - julkaisussa on painotettu monia samoja asioita Nuori Suomi - hengessä muun muassa opiskelun ja jääkiekon yhdistämisestä. Opetusministeriön muistio tulee ohjaamaan voimakkaasti lähivuosien liikunta ja huippu-urheilu keskustelua ja toimia. Siksi siinä esitettyjä opinto- ja uraohjaus asioita käsitellään niinkin laajasti. Tämän kehityshankkeen tuottama jääkiekkoilijan ohjausmalli syventää muistiossa esitettyjä urheilijan uran vaiheita ja pyrkii vastaamaan osaan työryhmän muistiossa esitettyihin haasteisiin jääkiekon osalta. Kolmas merkittävän lähdeaineiston muodostaja oli Jääkiekkoliiton strategia, jossa opintoja uraohjausta ei varsinaisesti sillä nimellä käsitelty, vaan asiat löytyivät useista eri kohdista. Sinällään edistyksellistä, että osa asioista oli päätynyt myös auditointimittareihin. Lähteistä tekstiin poimitut osiot ovat tarkoituksellisesti alkuperäisessä muodossa, jotta lukija voi muodostaa oman mielipiteensä asioista tutkijan tapaan. Näin teksti toimii tavallaan työkirjana, jossa asiaa voi tarkastella eri näkökulmista ja verrata omia ajatuksiaan tutkijan näkemykseen. Luonnollisesti opiskelun aikainen runsas kurssimateriaali antoi pohjan tarkastella eri lähteitä ohjauksen näkökulmasta. Tässä työssä keskitytään selvittelemään niitä keinoja, joilla nuorta huippu-urheilijaa voidaan auttaa tavoitteidensa saavuttamisessa. Olisikin helppoa, jos keinovalikoima olisi

7 6 jokaisella sama, mutta yhtenäisillä linjauksilla päästään jo alkuun nuoren henkilökohtaisessa ohjauksessa. Ammattilaisten osalta toiminta on erityyppistä; vähän kuin jälkihoitoa uraohjauksen noustessa voimakkaimmin esiin. Niinpä tässä työssä luodaan perusta urheilu-uran aloittamiseen opinto- ja urasuunnittelun näkökulmasta ja jätetään jatkotyöskentelyn kontolle urheilijan siirtyminen siviili- elämään. Tässä työssä keskeisenä asiana on kasvattamisen ja oikeille tavoille oppimisen merkitys ja urheilijaa tukevien urheiluorganisaation eri tahojen vuorovaikutus. Lopputuloksena tuotetaan Suomen Jääkiekkoliiton ohjeistus ja suositus juniorin opiskelujen ja jääkiekon yhdistämisestä, joka sisältää ohjekortit sekä pelaajalle että ohjaajalle ja seuroille sekä joukkueille siitä, miten asiat yksilötasolla joukkueessa tulisi toteuttaa. Tarkoituksena on luoda sellainen yhteistyökenttä, jossa kodin, koulun ja seuran edustajat pystyvät parhaiten tukemaan jääkiekkoa pelaavaa oppilasta. Urheiluakatemioitten osuus vuorovaikutuksen lisäämisessä on muodostumassa merkittäväksi. Koulun ja kodin yhteistyöhön ei ole tarkoitus tulla väliin vaan tuoda yhteiseen toimintaan lisätyökaluja ja auttavaa otetta pelaajan tukemiseksi. 2. SUOMEN JÄÄKIEKKOLIITON (SJL) OPINTO- OHJAUSSUUNNITELMAN TARKASTELUA nykyistä ja kehitettävää 2.1 Yleistä Suomen Jääkiekkoliitolla ei ole varsinaista opintojen ohjaussuunnitelmaa. Niinpä työssä tarkastellaan tärkeimpien liiton toimintaa ohjaavien asiakirjojen sisältöä opintojen ohjaamisen näkökulmasta. Keskeisimmät asiakirjat ovat SJL:n strategia vuosille ja Pelin henki-opas vuodelta Jälkimmäistä on päivitetty siten, että sen 3.painos ilmestyi v Lisäksi liiton nettisivuilla on viimeksi 2009 syksyllä päivitetty kyseistä opasta. Kummastakin asiakirjasta on kirjattu opintojen ohjaamiseen liittyvät asiat tutkijan kommenteilla varustettuina. Lopussa esitetään muita SJL:n toimia, joilla pyritään auttamaan pelaajia opiskeluasioissa. 2.2 Suomen Jääkiekkoliiton strategia vuosille ( Julkaisusta löytyy seuraavat kohdat, jotka kohdistuvat opintojen ohjaukseen: - Strategisesta tahtotilasta poiminta: Jääkiekkoilussa on maan parhaat ohjaajat ja valmentajat; 5-14-vuotiaille lapsille lisää koulutettuja ja päätoimisia ohjaajia. o Nuori Suomi ideologian ja kilpakiekon yhteensovittaminen tähän koulutukseen tulee liittää opinto-ohjauksen luento/vast - Jääkiekon arvokentässä: Laadukas toiminta, yksilön kokonaisvaltainen kehittäminen siihen kuuluu olennaisena osana huolehtiminen riittävän ajan varaamisesta opiskeluille sekä kannustaminen hoitamaan hyvin myös jääkiekon ulkopuoliset asiat, jolloin kokonaisuus pysyy tasapainossa opiskelu on tuotava selkeästi näkyville arvokentässä - Sidosryhmien odotuksissa SJL:lle tuodaan esille pelaajien vanhempien osuus

8 7 o koulun ja harrastuksen yhteensovittaminen sekä kasvatustyö asettaa selkeän vaatimuksen SJL:lle ottaa huomioon pelaajan vanhempien tahdon opiskelun mahdollistamisesta myös kilpakiekkoilussa - Yhteistyökumppaneiden ja suuren yleisön taholta vaaditaan o kasvatustyön ja yhteiskuntavastuullisuuden toteutuminen SJL on ohjeistanut, että yleisiä hyviä käytöstapoja vaaditaan kaikessa toiminnassa, niin ohjaajien ja valmentajien kuin pelaajienkin osalta. vaatimus edellyttää SJL:lta sitä, että pelaajia on kasvatettava yhteiskunnan normien mukaisesti, jolloin siihen kuuluu selkeästi myös vaatimus opiskelujen mahdollistamisesta kiekkoilun ohella. - Valmennustoiminnan kehittämisen osalta o jääkiekkoakatemioitten syntymisen edistäminen ja urheilulukioiden käytännön jäätoiminnan kehittäminen tähän tulee lisätä myös ammatillisen puolen oppilaitokset jäätoiminnan kehittämisessä tulee ottaa huomioon paikalliset olosuhteet siten, että aamuharjoittelun jälkeen pelaajat ehtivät vielä aamun viimeisille oppitunneille oppilaitoksiin - Koulutustoiminnan osalta o seuratoiminnan kehittäminen laatuarvioinnin tuloksia hyödyntämällä ja laatumittareita edelleen kehittämällä opinto-ohjauksen mittareita lisätään o opon työn vakiinnuttaminen osana liiton ja liigan toimintaa ja pelaajien elämää; 10% ammattipelaajista aloittaa vuosittain opinnot koulutusinformaation jakamista ja räätälöityjen opintojen järjestelyä pääasiassa ammatillisten aikuisopistojen kanssa pelaajien henkilökohtaista auttamista löytämään oikea opiskeluala o opinto-ohjauksen rakentaminen seuratasolle; opinto-ohjaaja jokaisessa yli 300 pelaajan seurassa kannustaa seuroja nimeämään/värväämään sopivia henkilöitä hoitamaan opinto-ohjausta seuroissa ja joukkueissa jakaa liiton linjauksia ohjauksesta o tiedottaminen opinto-ohjauksesta seura- ja pelaajatasolle opiskeluasioiden ja opiskelun merkityksen esille tuomista seuratapaamisissa ja julkaisuissa sekä mediassa - Lapsi- ja nuorisotoiminnan osalta o tieteellisen tutkimuksen lisääminen; yhteistyö yliopistojen ja urheiluopistojen kanssa saadaan tutkimusten määrää lisättyä, joiden avulla kehitetään toimintaa o 5-14-vuotiaille lapsille lisää koulutettuja ja päätoimisia ohjaajia; yhteistyö urheiluoppilaitosten kanssa pätevien jääkiekko-ohjaajien kouluttamiseksi opinto-ohjauksen koulutusta sisällytetään koulutusohjelmiin 2.3 Suomen Jääkiekkoliiton opas E-D- junioreiden (10-13v) vanhemmille Pelin henki (Pelin Henki. Suomen Jääkiekkoliitto, 2000) Opas on julkaistu liiton nettisivuilla uusittuna painoksena Tässä oppaassa tarkastellaan pääasiassa lasten urheilun aatteellista pohjaa ja perusteita, joukkueen toimintaa, juniorien ohjaamista ja pelaamiseen liittyviä asioita. Siinä otetaan kantaa

9 8 myös aikuisten toimintaan ja rooliin lasten urheilussa. Oppaan tarkoituksena on auttaa vanhempia entistä paremmin ymmärtämään lapsen harrastusta ja jääkiekkoliiton linjauksia jääkiekossa. Opas on tehty yhdessä muiden lajiliittojen ja Nuori Suomi ry:n kanssa. Seuraavassa keskeisiä asioita pelaajien koulunkäyntiin liittyen: - Monipuolisesti virikkeelliseen lasten maailmaan kuuluu parhaimmillaan urheilun ohella myös muita ajankäyttöön vaikuttavia mielenkiinnon kohteita normaalien koulunkäynnin ja perhe-elämän lisäksi. - Jääkiekon harrastamisesta ei saa tulla lapselle koulunkäynnin lisäksi toinen työ, jossa on pakko käydä. - Mahdollista on, että lapsi saa tulevaisuudessa jääkiekon pelaamisesta työn ainakin joksikin aikaa. Kovinkaan todennäköistä se ei kuitenkaan ole! Niinpä jääkiekkoammattilaisuuden varaan ei todellakaan kannata mitenkään vakavasti lapsen tulevaisuutta rakentaa. Ei vaikka hän olisi kuinka lahjakas pelaaja ikäistensä joukossa jo nuorempanakin. - Koska useimmat lopettavat aktiivin tavoitteellisen pelaamisen jossain vaiheessa, todella tärkeiksi tekijöiksi muodostuvatkin kaikki sellaiset asiat, joista on lapselle ja nuorelle hyötyä matkalla kohti täysipainoista aikuisuutta. Tämähän on joka tapauksessa ihmisellä edessä, olipa hän urheilullisesti lahjakas tai ei, pärjääpä hän jääkiekossa tai ei. - Seuran kasvatustyön päämäärä on lasten kasvun ohjaus yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi. - Sinettiseura takaa laadun: seurajohdolla ja vetäjillä on vilpitön halu nähdä lasten ja nuorten kasvun ohjaus merkittävänä osana seuran tekemää juniorityötä. - SJL suosittelee kaikkia lasten vanhempia ja joukkueiden vetäjiä yhteistyössä rakentamaan vuosittain joukkueelle omat pelisäännöt, joissa käsitellään tulevan kauden pelin henki ja ne periaatteet, joiden puitteissa toiminta aiotaan toteuttaa. Pohdinnan lähtökohtana voivat hyvin olla seuran säännöt. o Oppaassa annetaan selkeät toimintalinjauksen lasten urheilun toteuttamiseksi seura-tasolla. o SJL:n nettisivuilla on tarkennettu mm oppaan antamia liikuntasuosituksia harjoittelumääristä eri ikäkausina sekä annettu ohjeita henkilökohtaisen ohjauksen merkityksestä eritasoisten urheilijoiden kehittymisessä. o Opiskelun ja jääkiekon yhdistämisestä ei oppaassa kovin paljoa ole mainintoja. Ajankäytön hallintaan viitataan, mutta varsinaista ohjeistusta ei oppaasta löydy. 2.4 Suomen Jääkiekkoliiton pelaajan opinto- ja uraohjausta tukevat muut toimet Suomen Jääkiekkoliitto yhdessä SM-liigan ja Suomen Jääkiekkoilijat ry:n (Pelaajayhdistys) kanssa perusti opinto-ohjaajan työtehtävän auttamaan pelaajia opiskeluasioissa vuonna Tehtävä vakinaistettiin vuonna 2008 toiminnan osoittauduttua tarpeelliseksi myös käytännön tasolla. Tehtävä nimike muutettiin 2006 opintokoordinaattoriksi, joka kuvaa tehtävän luonnetta paremmin. Toimiihan opintokoordinaattori ensisijaisesti koulutus- ja ura-asioiden asiantuntija-roolissa opiskelijaan nähden opettajien ja oppilaitosten opintoohjaajien tukena urheilijan apuna. Tehtävän luonne on kaksijakoinen: toisaalta antaa valistusta kaikille junioreille painopisteen ollessa ikäkausimaajoukkueiden pelaajissa ja toisaalta etsimässä ja markkinoimassa pääasiassa 2.asteen ammatillisia räätälöityjä opintoja SM-liigan ja Mestiksen pelaajille. Tehtävässä korostuu yhteistyö urheiluakatemioitten ja oppilaitosten

10 9 koordinaattorien ja opinto-ohjaajien sekä koulutuksien järjestäjien kanssa opiskelijoiden opinto- ja uraohjausasioiden hoitamisen ohella. Suomen Jääkiekkoliitolla ei ole varsinaista opintojen ohjaussuunnitelmaa, mutta yleisesti tunnettuja hyviä kasvatusperiaatteita pidetään arvossa. Liiton strategia ja Pelin henki-opas sekä siihen tehdyt tarkennukset tuovat julki tavoitteen kunnioittaa urheilijan kokonaisvaltaista kehittymistä. Opintokoordinaattorin täydennyskoulutuksella haetaan syvyyttä ohjaustoimintaan. Yhtenä tuotteena ilmestyi syksyllä 2009 Ammattina jääkiekko mitä uran jälkeen? - julkaisu. Sen tarkoituksena on antaa selkeä kuva siitä, miten lajin pariin tulevista junioreista huolehditaan ja miten osasta näistä määrätietoisista pelaajan aluista kasvatetaan ammattikiekkoilijoita. Toisaalta julkaisun tarkoitus on tuoda esille esimerkkihenkilöiden kautta uraan liittyviä tärkeitä asioita, joita pelaajan tulee tiedostaa jo juniorista alkaen. Näissä puheenvuoroissa korostuu ammattipelaajien halu saada juniorit ymmärtämään koulun ja opiskelun merkitys eri vaiheissa elämää; siis varautuminen ennalta siihen, että jääkiekkoilijan ura loppuu kaikilla aikanaan jollain huomenna. Kesän 2010 aikana on valmistumassa vastaavanlainen julkaisu, jonka tarkoituksena on antaa selkeitä eväitä junioriajan opiskelun ja jääkiekon yhdistämiseen. Tavoitteena on saada aikaiseksi opas, jota voidaan käyttää eri ikäkausina nuoren urheilijan ohjaamisessa valmentajien ja vanhempien sekä koulun välisessä vuorovaikutuksessa. Jääkiekkoliiton uuden strategiaa laatiminen alkoi keväällä Tähän työhön opintokoordinaattori osallistuu. Tällöin jääkiekkoilijan opinto- ja uraohjausmalli saadaan liitettyä tähän strategiaan linjamaan toimintaa liitto- ja seuratasolla. Opintokoordinaattorilla on yhteistyötä Olympiakomitean Opintoasioiden asiantuntijan (aiemmin opintokoordinaattori) kanssa 1-2 kertaa vuodessa. Lisäksi Opintokoordinaattori osallistuu vuosittain valtakunnallisille OPO-päiville ja Urheiluoppilaitosten opinto-ohjaajien päiville sekä opetusministeriön järjestämiin koulutustapahtumiin. Näiden tarkoituksena on vahvistaa yhteydenpitoa opiskelualaan ja siellä toimiviin henkilöihin ja oppilaitoksiin sekä saada tietoa opinto- ja uraohjaukseen liittyvistä asioista. Opintoasioiden huomioon ottaminen seuratasolla on yhtenä kohtana seurojen laatuarvioinnissa. Tämän tarkoituksena on saada seurat ymmärtämään opiskelun merkitys jääkiekkoharrastuksen toteuttamisen ohella Johtopäätöksiä Jääkiekkoliitto on toiminnassaan selkeästi urheilijan kokonaisvaltaisen kehittymisen kannalla. Tällöin ymmärretään urheilijan, myös kilpatasolla, tarvitsevat turvallisen toimintaympäristön, johon kuuluu olennaisena osana ns siviilielämän kunniallinen hoitaminen. Jääkiekkoilijalla korostuu vaihtoehtosuunnitelman olemassaolo jo junioriikäisenä lajin suuren loukkaantumisriskin johdosta. Paras keino tuoda turvallisuuden tunnetta on hoitaa koulu- ja opiskeluasiat ajallaan ja hyvin. Tässä kamppailussa jääkiekon ja opiskelun yhteensovittamisesta kiekkoilija ansaitsee ja tarvitsee apua.

11 10 3. OPETUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄMUISTIO SANOISTA TEOIKSI visioita ja velvoitteita 3.1 Yleistä Opetusministeriö asetti työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin uudistaa tavoitteelliseen kansainväliseen menestykseen tähtäävän huippu-urheilun strategiset periaatteet sekä toiminnalliset vastuut eri toimijoiden kesken niin, että suomalainen huippu-urheilu on eettisiltä periaatteiltaan kestävää ja valmennusosaaminen on korkeatasoista ja kansainvälisesti kilpailukykyistä. Lisäksi urheilijan valmennuksesta ja koulutuksesta huolehditaan tasa-arvoa edistävällä ja urheilijan elämänuraa tukevalla tavalla ja taloudelliset toimintatavat ja taloudellisen tuen periaatteet ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttävät ja läpinäkyvät. Työryhmän asettamista edelsi johtopäätös siitä, että suomalainen huippu-urheilun kehittäminen on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pudonnut kansainvälisen huippu-urheilun vauhdista (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:13 s.34). Huippu-urheilutyöryhmän ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi Sanoista teoiksi - julkaisu ilmestyi 2010 maaliskuussa. Työryhmä toteaa, että yksittäisillä toimenpiteillä ja resurssien kohdistamisella ei pystytä nostamaan suomalaista huippuurheilua uudelle tasolle. Muutos edellyttää uudenlaista huippu-urheilun toimintatapaa. Muutoksen aikaansaamiseksi perustetaan muutosprojekti 3-4 vuoden ajalle. Projektiin otetaan mukaan halukkaat lajiliitot, joiden joukossa toivotaan myös Jääkiekkoliiton olevan. Muistion yksi tärkeimmistä lähteistä on ollut Canadian Sport Centres n tekemä selvitys nimeltään Canadian Sport for Life vuodelta , jossa urheilu nähdään koko elämän kestävänä projektina. Tavoitteena on saada kaikki liikkumaan ja omaksumaan liikunnallinen elämäntapa ja samalla löytää huippu-urheiluun suuntautuneet yksilöt, joita voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Siispä ei olekaan yllättävää, että monet opetusministeriön työryhmämuistion esittämät asiat ovat tunnistettavissa tästä julkaisusta. Mielenkiintoista on myös huomata, että vastaavasti kanadalaisen julkaisun lähdeaineistosta löytyy muun muassa Jyväskylän Yliopiston tutkimuksia. 3.2 Visio Työryhmän muistion suomalaisen huippu-urheilun visio- osiosta voidaan nostaa esille seuraavia opinto- ja uraohjaus asioita (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:13 ss 9-14), joita tutkija kommentoi: - Huippu-urheilun uusi toimintamalli on laaja, haastava ja kokonaisvaltainen muutosprosessi. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan avoin keskustelu huippuurheilun merkityksestä, mahdollisuuksista, organisoinnista sekä tarvittavista kehittämis- ja tukitoimista. o Opinto- ja uraohjaus on tärkeä tukitoimi. Ainoana lajiliittona Jääkiekkoliitolla on tehtävään palkattua henkilöstöä. Näiden osallistuminen keskusteluun ja toimintamallin luomiseen on välttämätöntä, ei ainoastaan lajiliiton sisällä vaan koko urheilukentällä. - Kaikissa urheilulajeissa, myös joukkuelajeissa, lahjakkuuden kehittäminen turvataan ja maksimoidaan keskittymällä yksilön kehittämiseen. o Opinto- ja uraohjauksessa yksilö on keskiössä. Lähimmät ohjaajat ovat opettajat ja ryhmän ohjaaja, joiden jälkeen tukipalveluja antavat opintoohjaajat. Koulumaailman ulkopuolisina ohjaajina opiskelijalla ja samalla pelaajalla ovat urheiluakatemian ja seuran opinto-ohjaajat tai -koordinaattorit,

12 joiden tukena toimii liiton opintokoordinaattori. Vanhempien ja valmentajien vastuu kokonaisuudesta on tärkeässä asemassa. Kuva 1. - Huippu-urheilija voi tehdä omat ratkaisunsa henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja urheilulajinsa vaatimusten pohjalta siten, että omistautuminen huippuurheiluvalmentautumiselle on mahdollista, ja samalla on väylä avoinna urheilu-uran jälkeisiin elämän haasteisiin vastaamiseen. o Tämä edellyttää joustavia opiskelumahdollisuuksia; urheilun vaatiessa enemmän aikaa opiskelut jäävät vähemmälle ja myös toisin päin. Olennaista on suunnitelmallisuus, jotta tuleva kalenteri pystytään ennalta oikein täyttämään. Tarvittaessa nuorisoasteen opiskelujen päättäminen voidaan räätälöidä käyttäen hyväksi aikuiskoulutusmahdollisuuksia. - Urheilujärjestelmä kantaa vastuun urheilijan ammattiin valmistautumisesta sen mahdollistamisesta ja siihen kannustamisesta. Urheilijan opiskelun tukemiseen on räätälöityjä toimintamalleja, jotka antavat mahdollisuuden rytmittää huippu-urheilu ja opiskelu parhaalla mahdollisella tavalla. Suomalainen urheiluakatemiajärjestelmä on maailman paras tarjoten pitkäjänteisen ja joustavan ammattimaisen tuen sekä urheiluvalmennukseen että opiskeluun. o Urheiluakatemioitten roolia tulee lisätä palkkaamalla opinto-ohjaajia hoitamaan yksilötasolla pelaajien opiskelujen etenemistä ja päätökseen saamisesta. o Ammattia harjoittaville jääkiekkoilijoille saadaan luotua nykyistä enemmän räätälöityjä kouluttautumismahdollisuuksia. o Urasuunnittelun tulisi kuuluu ammattikiekkoilijan täydennyskoulutusvelvoitteisiin yhtenä osana työssä kehittymistä. Luodaan ammattinimike JÄÄKIEKON ASIANTUNTIJA tai JÄÄKIEKKONEUVOJA. Saadakseen käyttää ammattinimikettä, tulisi pelaajan suorittaa pääasiassa näyttötutkintoina vaaditut osaamiset. Koulutus antaisi ammattitutkintopätevyyden, joka mahdollistaa hakeutumisen liikunnanalalla ammattikorkeakoulutasolle. - Päätös pyrkiä huippu-urheilijaksi ei ole peruuttamaton joko-tai- valinta huippuurheilun ja muun elämänuran välillä. Huippu-urheilija voi järjestää ja suunnitella elämänsä niin, että samalla mahdollistuu toisaalta täydellinen omistautuminen huippu-urheiluvalmentautumiselle ja toisaalta valmistautuminen urheilu-uran jälkeisille elämän haasteille, kuten ammatinvalintaan ja opintoihin, urheilijan oman lajin ja henkilökohtaisten valmiuksien ehdoilla. o Urheilijalle tulee opettaa ajankäytön hallintaa jo yläkoulusta alkaen sekä-ettäajattelun ollessa vallitsevana nuoremmalla iällä. Huippujääkiekkoilijalle toisen asteen opiskelu tulee pystyä suorittamaan urheilun ehdoilla, jolloin opintojen pituus on jopa yli neljä vuotta. o Kansalaisvelvollisuuden suorittaminen pojilla on selkeästi liitettävissä toisen asteen opintojen päättämiseen ja siten myös valmistumiseen ammattijääkiekkoilijaksi. Tämän jälkeen pelaaja on vapaa lähtemään huippu-urheilun edellyttämille pelikentille. - Urheilujärjestelmän tulee kantaa vastuu yhteistyöstä oppilaitosten kanssa koordinoitujen ja soveltuvien opintovaihtoehtojen kehittämiseksi. o Urheiluakatemioitten ja niihin kuuluvien oppilaitosten opinto-ohjaajat ja - koordinaattorit ovat keskeisin voimavara lajiliittojen kanssa käytävien kehitystoimenpiteiden toteutuksessa uusia opiskelumahdollisuuksia luotaessa. 11

13 - Osa urheilumuodoista tarjoaa huippu-urheilutasolla myös merkittävää taloudellista kompensaatiota. Tasapainoinen, pitkäjänteinen korkealuokkainen valmentautuminen ja mielekäs loppuelämä edellyttää, että urheilijan elämä ei saa olla pelkän huippu-urheilukortin varassa. o Ammattijääkiekkoilijat tulee saattaa uraohjauksen pariin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa uraa, jotta pelaajalle luodaan selkeä toimintasuunnitelma uran jälkeisestä elämästä. Mielekkään uran löydyttyä pyritään kouluttautuminen uuteen ammattiin aloittamaan jo pelaamisen ohella. - Huippu-urheilija ei jää yksin. Huippu-urheiluun ja siihen omistautumiseen vaatimaan panostukseen liittyy riskejä. Urheilujärjestelmän on kehitettävä myös tästä näkökulmasta kykyään kantaa vastuuta huippu-urheilun uravalinnan tehneiden elämänhallinnasta. o Pelaajayhdistyksen palvelut jatkuvat uran päättymisen jälkeen koulutusasioissa ja vakuutusturvan tuomien etujen mukaisesti uran päättyessä loukkaantumiseen. o Alumni- toimintaan pyritään saamaan kaikki entiset pelaajat. Hätään joutuneita tai avun tarvitsijoita autetaan eri keikoin, myös taloudellisesti tukien. - Suomalainen valmennus perustuu ihmisen ja urheilijan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Henkinen valmennus ymmärretään osana jokapäiväistä valmennusta, joka pohjautuu ihmisten jatkuvaan ja aitoon vuorovaikutukseen. Urheileminen perustuu urheilijan omaan tahtotilaan. o Kokonaisvaltainen pelaajan kehittäminen vaatii runsaasti avointa vuorovaikutusta tukitoimien edustajien kesken. Vastuuta kokonaisuuden toteutumisesta ei saa jättää pelkästään pelaajalle itselleen vaan urheilujärjestelmän on kannettava vastuunsa ja sovittava marssi järjestys pelaajan parhaaksi. - Valmennusosaamisen keskeisimpiä hyödyntäjiä ja edelleen jakajia ovat valtakunnalliset urheiluakatemiat ja niiden yhteydessä toimivat valmentajat. o Urheiluakatemian valmentajien aseman korostaminen parantaa pelaajan saamaa huolenpitoa opiskelun suhteen, sillä urheiluakatemian valmentajien ja opinto-ohjaajien tapaamiset ovat mahdollisia lähes päivittäin. Tällöin pelaaja edistymistä niin urheilun kuin opiskelun osalta pystytään seuraamaan riittävän tarkasti. - Huippu-urheilun yhteiskuntavastuullisuutta ja eettisyyttä edistetään urheilun itsensä sopimien periaatteiden pohjalta. o Huippujääkiekkoilijoiden, siis maajoukkuestatuksen omaavien pelaajien, tulee olla esimerkillisiä urheilijoita nuoremmille pelaajille käytöstapoja myöten. o Jääkiekkoilijoiden tulee pystyä yhdistämään jääkiekko ja opiskelu siten, että toisen asteen koulutus valmistuu 3-4 vuoden aikana, jolloin noudatetaan opetushallituksen antamia suosituksia koulutuksien pituudesta. o Jääkiekkoilijoilla on olemassa opinto- ja uraohjausta järjestettynä lajiliiton taholta. 12

14 Nykytila Työryhmän nykytilan analyysissä ( Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010 ss 15-40) käsitellään seuraavia opinto- ja uraohjaus asioita tutkijan kommentein varustettuina: - Huippu-urheilussa tai sinne pyrittäessä on huomioitava se seikka, että urheileminen on urheilijan elämän keskipiste. Urheilun kilpailemisen ja harjoittelun ympärille kootaan muu elämä. Nykyinen kiivas elämänrytmi ja pirstaleisuus aiheuttavat erilaisten asioiden yhteensovittamisen ongelmia jo ilman huippu-urheilun kokonaisvaltaisuuden vaatimustakin. Tulevaisuuden huippu-urheilijoiden kasvattaminen on erityisen haastavaa. Urheiluelämän on tiedostettava nykynuorten elämismaailmojen ja huippu-urheilun totaalisuuden ristiriitaisuudet. o Jääkiekkoilijan tulee olla kiinni yhteiskunnassa. Hänen tulee pystyä elämään kuhunkin ikäkauteen kuuluvaa elämää. Hänen tulee pystyä hallitsemaan ajankäyttöään siten, että urheilun ja opiskelun sekä muun elämän vaatima aika pystytään rytmittämään urheilijan tavoitteita palvelevaksi. o Urheilijan tukihenkilöiden tulee auttaa pelaajaa ajankäytön hallinnassa. - Työryhmä tarkasteli urheilijan uraa jaoteltuna kolmeen vaiheeseen o 1. Lasten liikkuminen ja urheilu - Lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja huippu-urheilun tavoitteet eivät tässä ikävaiheessa eroa toisistaan. Oleellista on, että lapsi saa päivittäin riittävän määrän elimistöä monipuolisesti kuormittavaa liikuntaa ja urheilua myönteisessä ja turvallisessa ilmapiirissä. Suomalaisen suosituksen mukainen määrä liikkumista on vähintään 18 tuntia viikossa, sisältäen hyötyliikunnan, omatoimisen liikunnan ja harjoittelun, sekä ohjatun harjoittelun. o Vastaavanlaista ohjeistusta voisi antaa opiskelun suhteen. Toki yksilölliset erot oppimisessa ovat suuret, mutta niin ne ovat lajitaitojenkin osalta. Yleisohje tunti päivässä läksyille heti koulun jälkeen vaatisikin ohjeistusta myös vanhemmille: Kysy joka päivä koulukuulumiset ja tarjoa apuasi sekä ole ennen kaikkea kiinnostunut lapsesi koulunkäynnistä. - Lasten sosiaalistaminen liikuntaan on koko yhteiskunnan vastuu, mutta päävastuu lasten päivittäisen liikunnan toteutumisesta kantavat lasten vanhemmat omilla valinnoillaan ja ohjauksellaan. Lasten ohjauksessa kaikkein oleellisinta on liikuntainnostuksen ja motivaation vahvistaminen. Yksilön kehittäminen tulee olla etusijalla. o Vanhempien tulee tukea pelaajaa opiskelun ja urheilun yhdistämisessä tavoitteena sekä-että- ajattelu. Tällöin lapsi oppii huomaamatta järjestelemään asioita siten, että kumpikaan taho ei kärsi, vaan koulu ja urheilu nivoutuvat lapsen kehitystä tukevaksi toiminnaksi. o 2. Nuorten valinta- ja panostusvaihe - Nuoren urheilijan elämässä tehdään huippu-urheilun kannalta keskeisimmät valinnat. Tässä ikävaiheessa myös siirrytään lahjakkuuden tunnistamisesta lahjakkuuden kehittämiseen. o Nuoren päästessä valitsemaan kilpaurheilun ja harrastustoiminnan kesken korostuu entisestään myös valinta siitä, että tästä eteenpäin kilpaurheilu sanelee elämänrytmin. Opinto-ohjaukselle on tässä vaiheessa tärkeä paikka olla auttamassa nuorta niin opintojen kuin urasuunnittelussa. Vanhemmat eivät saa tässä vaiheessa sokaistua, esimerkiksi ammattilaiskiekkoilijan saamista palkkioista, vaan erityisesti heidän tulee olla mukana kasvattamassa nuorta realistiseen ajatusmaailmaa, jossa nuoren elämää ei

15 14 laiteta yhden kortin varaan. Koko urheilijaa ympäröivän urheilujärjestelmän on tiedostettava niin mahdollisuudet kuin realiteetitkin ja sen mukaisesti hyvässä vuorovaikutuksessa edetä nuoren rinnalla kohti huipputasoa. - Urheiluoppilaitosten ja urheiluakatemioitten kokemusten myötä on luotavissa toimintamalleja, jotka tarjoavat riittävän laadukkaan ja pitkäjänteisen jatkumon lahjakkaalle urheilijalle. Toteutusmalleissa tulee huomioida elämän kokonaisuus, harjoitusprosessin laatuvaatimukset ja lajikohtaiset vaatimukset. o Urheilijan kannalta on tärkeätä, että opinnoista ei synny ylitsepääsemätöntä urakkaa vaan löydetään riittävä akateeminen polku urheilun maksimaaliseen toteutukseen. Vuodessa on aina huippu-urheilijallakin kevyempiä jaksoja urheilun osalta, jolloin opintoja tulisi pystyä viemään voimakkaammin eteenpäin. Parhaiten opiskelun ja urheilun kuormituksen pystyvät kokonaisuutena hahmottamaan sellaiset henkilöt, jotka ovat lähes päivittäin tekemisissä urheilijan kanssa. Urheilun osalta valmentaja aistii hyvin nopeasti muutokset valmennettavassaan ja samoin opettajat koulussa opintojen suhteen. Avainasemassa ovat kuitenkin vanhemmat kotona, joille oman lapsen tuntemus useimmiten kuitenkin on aidoin. Kiireisestä elämänrytmistä johtuen saattaa urheilija kuitenkin jäädä liian pitkäksi aikaa ilman tarvittavaa ohjausta syystä tai toisesta. Urheilijan ympärillä olevan tukiverkoston välisellä riittävän usein tapahtuvalla vuoropuhelulla joko ennakoidaan tai reagoidaan tapahtumiin. Urheiluakatemioitten mahdollisuuksia ohjata koko urheilujärjestelmää toimimaan riittävän tehokkaasti parannetaan merkittävästi, mikäli jokaisella akatemialla on palkatut täysipäiväiset urheilukoordinaattorit ja opinto-ohjaajat, joiden ensisijaisena kohteena ovat huippu-urheilijat. Malli vaatii myös kaikkien toiminnassa olevien vilpittömän hyväksynnän. - Päävastuun valintavaiheesta ja sen jälkeisen pitkäjänteisen prosessin ohjauksesta ja laadusta voivat kantaa urheiluakatemiat ja joissakin lajeissa urheiluseurat. o Nuoren valitessa huippu-urheilijaksi etenemisen tien tulee hänen tiedostaa urheilijan elämän rajoitukset. Tässä häntä tulee lajiliittojen taholta opastaa esimerkiksi maajoukkuetapahtumien yhteydessä. Urheiluakatemioihin tulee pyrkiä saamaan pitempijaksoisia työrupeamia tehtäviin valituille, jotta kyseiset henkilöt pystyisivät ohjaamaan urheilijaa aina yläkoulusta korkeaasteelle tai työelämään. Tällöin myös urheilija kokee urheilun tukijärjestelmien pysyvyyden mikä on omiaan rauhoittamaan nuoren mieltä ja auttaa nuorta keskittymään tavoitteidensa saavuttamiseen. o 3. Huippu-urheiluvaihe, joka sisältää siirtymän normaalielämään. - Huippu-urheilun palveluverkostoon tulee kuulua laajasti urheilijan elämänhallinta- ja urataitoihin liittyvää asiantuntemusta, jolloin huippu-urheilijaksi kasvaminen on samalla valmistautumista urheilu-uran päättymiseen. Palveluita kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota niin sisällöntuotantoon kuin oikeiden viestintäkanavien löytämiseen, jotta urheilijat kohtaavat nämä palvelut mahdollisimman helposti. o Jääkiekon osalta palveluverkosto on osittain jo olemassa. Liiton opinto- ja uraohjausta toteuttaa ja antaa linjauksia toiminnoille vakituisessa työsuhteessa oleva opintokoordinaattori, joka saa apua työnsä kehittämiseen Olympiakomitean opinto- ja uraohjauksen asiantuntijalta sekä opetushallituksen eri koulutustapahtumista. Muutamilla seuroilla on palkattu osa-aikainen opinto-ohjaaja viemässä lähinnä koulun ja opiskelun yhdistämiseen liittyviä asioita läpi seuran eri joukkueissa. Kun jokaiseen yli

16 300 lisenssipelaajan seuraan saadaan nimetty henkilö hoitamaan opintoohjausta, paranee tilanne merkittävästi. o Pelaajayhdistyksen ja SM-liigan kautta opintokoordinaattori (yhteinen SJL:n, Pelaajayhdistyksen ja SM-liigan) tavoittaa ammatikseen tai puoliammatikseen pelaavat jääkiekkoilijat useamman kerran vuodessa tarjoten pääasiassa uraohjauspalveluja ja räätälöityjä opintoja. Näistä opinnoista suosituimpia ovat olleet 2.asteen liikuntaneuvojan tutkinto ja ammatillinen Myynnin ammattitutkinto. o Tärkeimpinä viestintäkanavina ovat henkilökohtaisten ja joukkuetapaamisten ohella SJL:n ja Pelaajayhdistyksen sekä SM-liigan nettisivut. Myös perinteisiä koulutusilmoituslehtisiä jaetaan joukkueiden pukukoppien seinille ja oleskelutilojen lukukansioihin. o Sosiaalisen median keinot ja mahdollisuudet lisäävät viestinnän tehokkuutta. - Toimenpiteitä, jotka edesauttavat urheilu-uran tarkastelua työurana, tulee vahvistaa. On luotava urheilijoiden ja yritysten välille aitoa vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on helpottaa työelämään siirtymistä joko kesken urheilu-uran tai sen päätyttyä. o Jääkiekkoilijat tarvitsevat ansioluettelon teon opetusta, jotta kaikki joukkueurheilulajin ja huippu-urheilun erityispiirteet tulee otetuksi huomioon CV:ssä. o Urheilijan ammattitutkinto saavutettaisiin lyhyellä täsmäkoulutuksella ja runsailla urheilussa tehtyjen näyttöjen hyväksilukemisella. Tutkinto olisi rinnastettavissa muihin ammattitutkintoihin ja antaisi mahdollisuuden jatkoopintoihin ammattikorkeakouluissa erikseen nimetyillä aloilla. o Urheilijan uran aikaisten sidosryhmien hyödyntäminen rekrytoitumisessa voisi tapahtua eri alumni- järjestöjen kautta. - Urheilijan ura huipulla kestää viidestä viiteentoista vuoteen, jopa pitempään. Hyvin harvalla urheilijalla urheilu kantaa kuitenkaan läpi koko loppuelämän. Urheilu-ura on väliaikainen ja riskialtis vaihe urheilijan elämänkulussa. Loukkaantuminen voi lopettaa uran yhtäkkisesti missä vaiheessa tahansa. Systemaattiset toimenpiteet ja apu urheilijan elämän ammatillisen ja elämänlaadullisen jatkumon mahdollistamiseksi ovat Suomessa olleet käytössä jo yli vuosikymmenen ajan. Kokemukset toimenpiteistä ovat olleet rohkaisevia, mutta niitä tule entisestään vahvistaa. o Huippujääkiekkoilijoiksi valmistuvien A-juniorien tulee saada oikeaa tietoa ammatin eduista ja haittapuolista. Hyvä seura, jossa on tunnustettu valmennuskulttuuri, auttaa pelaajaa pääsemään urallaan eteenpäin ottaen huomioon myös urheilijan siviili-elämän. Hyvällä agentti-toiminnalla ja ammattiyhdistystoiminnalla on tärkeä asema pelaajan uran edistymiseen ja myös vakuutusturvaan sekä tietoisuuteen rahastointimahdollisuuksista. Tällöin pelaaja toimii suunnitelmallisesti itseään työssään kehittäen ja ottaen huomioon vallitsevat elämäntilanteet ja myös sen mahdollisuuden, että uran vaihto tapahtuu äärimmäisessä tapauksessa itse sitä haluamatta. o Alumni- toiminnan laajentuessa ympäri Suomea liiga-paikkakunnittain toimivaksi, pystytään tukipalveluja tarjoamaan aiempaa paremmin. o Seurojen Tutor- ja Mentor- toiminnalla saadaan moni pätevä vanhempi kiekkomies tai nainen mukaan junioreitten ja miksei myös ammattikiekkoilijoidenkin tueksi. - Opiskelupaikan hankkiminen, opintojen aloittaminen tai tutkinnon suorittaminen antavat turvaa urheilu-uran päättyessä. Sopivasti rytmitetty opiskelu, työnteko tai muu aktiivinen toiminta tukee osaltaan myös urheilullisten tavoitteiden täyttymistä. 15

17 16 Urheilijalle on mahdollistettava opiskelun, työnteon ja urheilun suunnitelmallinen vuorottelu. Rennommat vuodet urheilusta antavat tilaa opiskelulle tai työnteolle, ja voivat vaikuttaa myönteisesti urheilutuloksiin sekä myös pidentää urheilu-uraa. o Jääkiekkoilijan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen kuuluu olennaisena osana tuen tarjoaminen kouluttautumiseen koko uran ajan. On selvää, että 15 vuotta ammattilaisena pelaava ei opiskele koko ajan, mutta kouluttautumismahdollisuudet tulee olla tarjolla jatkuvasti. Pelaajalla tulee olla turvallisuuden tunne sen suhteen, että kouluttautuminen on hänen omissa käsissään kun hetki tulee, jolloin intoa on, niin silloin pitää päästä heti kiinni opintoihin. - Uran päättymisen tulisi olla luonteva askel eteenpäin urheilijan elämässä. Tähän siirtymävaiheeseen liittyy kuitenkin useimmiten alakuloista virettä ja tyhjyyden tunnetta. Myös viha ja katkeruus saattavat nousta pintaan, etenkin jos ura on päättynyt pettymykseen. Ammattiavun ja vertaistuen on oltava helposti saatavilla. Käyttöön tulisi ottaa myös urheilijan ja urheilujärjestöjen edustajan välinen exitkeskustelu, jossa molemmat arvioivat rakentavassa hengessä taakse jäänyttä uraa samalla tulevia tarpeita kartoittaen. o Jääkiekossa on tehty ainakin kaksi tutkimusta ammattikiekkoilijoiden sijoittumisesta uran jälkeen yhteiskunnan muille aloille vajaan kymmenen vuoden välein. Toimintaa kannattaa jatkaa, jolloin tällä palautteella saadaan pätevää tutkimustulosta asiasta. o Exit- keskustelut antavat todennäköisesti enemmän ääripäiden vastauksia kuin viivästetty tutkimus. Niinpä onkin tärkeätä, että näitä eri keskusteluja ja tutkimuksia vertaillaan keskenään. - Valmentaja on urheilijan keskeinen matkakumppani kohti huipputasoa. Valmentajan ja urheilijan välisen suhteen tulisi olla dynaaminen paketti, jossa roolit, tehtävät, vastuut ja ennen kaikkea näkemys urheilijan tulevaisuudesta muokkautuvat yhteisesti. Huipputasolla haasteena on tietenkin tuloksen tekeminen ja kaiken opitun huipentaminen. Jos riittävä asiantuntijatuki ja työnohjauksellinen ote ovat olleet mukana jo riittävän ajoissa, on tuloksen todennäköisyys suurempi kuin jos valmentaja ja urheilija ovat tehneet työtä vain keskenään. o Jääkiekossa on varsin yleistä, että ammattijääkiekkoilijalla on jopa useita eri vastuuvalmentajia vuodessa. Sama koskee junioripelaajaa, joka pelaa useassa eri joukkueessa. Pidentämällä valmentajien pestejä erityisesti juniori-iässä pystyisi sama valmentaja seuraamaan pelaajan kehittymistä ainakin tärkeimpien herkkyyskausien ajan. Samalla pysyvyys toisi luottamusta muiden urheilijaa tukevien tahojen kanssa toteutettavalle yhteistyölle. Tällöin myös opiskelun ja urheilun keskinäiset painotukset olisivat paremmin koordinoituja ja vakaampia. o Huippujääkiekkoilijalla tulisi olla henkilökohtainen valmentaja, joka olisi myös samalla se henkilö, joka vastaisi urheilijan kokonaisvaltaisesta kehittämisestä toki muiden tukitahojen kanssa keskustellen hyvässä vuorovaikutuksessa. Tämä Tutor- tai Mentor- asema tulisi olla kaikkien urheilujärjestelmän toimijoiden ja koulun sekä vanhempien hyväksymä taho. - Urheilijan täytyy osata suunnistaa organisaatioiden välillä ja toimia monien tahojen kanssa etsiessään tukea urheilu-uran edistämiseksi. Urheilujärjestelmämme tarjoamat polut ja tukimuodot eivät täytä kansainvälisen huippu-urheilun vaatimuksia. Voimme helposti löytää useita haasteita:

18 17 o Osaaminen ei välity - Suomessa urheilujärjestelmän ja urheilijan välinen suhde on etäinen. Meillä sovelletaan mallia, jossa palveluja on tarjolla, mutta urheilijoiden ja valmentajien on oltava halukkaita ja osaavia niitä käyttämään. o Opinto- ja uraohjauksen osalta netti tarjoaa valtavan määrän tietoa niin opinto- kuin uraohjaukseen. Samoin aikuiskoulutusmahdollisuudet ovat hyvät erityisesti 2.asteen ja ammattiopintojen osalta. Korkea-asteen opinnot viivästyvät selvästi ammattikiekkoilijoilla tai alkavat voimallisesti vasta uran päättymisen jälkeen. o Ohjausta tarjonnan hyödyntämiseen on lisättävä. Ohjauksella tulee pystyä tarjoamaan selkeät polut urheilijan käyttöön mieluisan työuran löytämiseksi. Urheilijaa on aktivoitava urasuunnittelun toteuttamiseen. o Osaaminen ei kehity - Urheilijan valmentamisen ja kokonaisvaltaisen kehittämiseen liittyvän osaamisen kehittämisestä puuttuu johtolanka. Osaamisen kehittämistä on tuettava ja valmentajan arvostusta ja merkitystä urheilijalle on lisättävä. o Pitkäaikaiset valmennussuhteet antavat hyvän yhteistyökentän myös pelaajan opinto- ja uraohjauksessa mukanaoleville oppilaitosten ja urheiluakatemian opinto-ohjaajille. Valmentajan tulee ymmärtää opiskelun vaatima aika ja olla mukana räätälöimässä opintosuunnitelmaa siten, että urheilun kannalta tärkeät tapahtuvat toteutuvat valmisteluineen optimaalisesti ja toisaalta myös urheilun vaatiessa vähemmän aikaa on tukemassa pelaajaa opintojen suorittamisessa. o Valmentajien vaihtuessa tulee myös opiskeluhistorian ja -suunnitelman välittyä uudelle valmentajalle, jotta vuorovaikutukseen ei tule katkoja urheilujärjestelmän osalta. o Lahjakkuus ei jalostu - Kansalaistoimintaan perustuvassa urheilussa kansallinen kilpailujärjestelmä seuloo huippu-urheilijat esiin. Liian usein pelkkä menestys omassa ikäluokassa sanelee valintoja, jolloin myöhemmin kehittyvät nuoret jäävät huomioimatta. o Jääkiekossa huippu-urheiluun voi herätä myöhemminkin, sillä pelaajia seurataan kilpasarjoissa säännöllisesti. Urheiluakatemioitten tulee ottaa myöhemmin kehittyvät pelaajat mukaan toimintaansa heti, kun urheilullinen taso on riittävä. o Urheiluakatemioitten pitää toimia myös toiseen suuntaan, eli urheilutason laskiessa tai urheilemisen loppuessa tulee pelaaja siirtää pois akatemiasta. o Opintojen eteneminen voisi olla myös yksi kriteeri sille, että pelaajalla säilyy urheiluakatemiastatus. o Urheilijalla tulee olla vuositasolla tavoitteita sekä urheilun että opiskelun suhteen, joita voidaan tarkastella esimerkiksi jouluna, keväällä ja syksyllä. Näillä tavoiteasetteluilla on myös voimakas ohjauksellinen vaikutus pelaajan kehittämisessä. o Valmentajuuden vaatimuksia ei ymmärretä - Valmentaja, riippumatta siitä millä tasolla hän valmentaa, on yhtä aikaa sekä urheilijan läheisin yhteistyökumppani, kasvattaja kuin myös tuloksenteon varmistaja luvun huippu-urheilussa valmentajan on osattava ja kyettävä

19 18 kommunikoimaan ei vain urheilijan ja hänen lähipiirinsä kanssa vaan myös erilaisten asiantuntijoiden ja heidän tuottaman tiedon kanssa. Valmentaja on tärkein linkki urheilijan ja urheilujärjestelmän välillä. o Opinto- ja uraohjauksen toimijoiden on saatava aikaiseksi tiivis yhteistyö valmentajien kanssa. Kun valmentajat velvoitetaan näinkin voimakkaasti vuorovaikutukseen, on syytä tarttua mahdollisuuteen ja luoda toimintatavat yhteistoiminnan hoitamiselle. o Kansainvälisyyttä ei hyödynnetä - Huippu-urheilun kehittämisessä tarvitaan kansainvälistä vertailupohjaa ja peiliä oman järjestelmän ja osaamisen kehittämiseksi. o Opinto- ja uraohjausmallien kehittämisessä ainakin USA:n ja Kanadan mallit ovat jo olleet pääpiirteissään tunnettuja Suomessa. Niiden käytännön toteutumisen selvittäminen on tarpeen omaa mallia luotaessa. Myös Ruotsin ja mahdollisesti Sveitsin mallin toteutusta olisi syytä selvittää. o Nuorten elämän muuttumista ei ymmärretä - Lasten ja nuorten huono kunto, vähäinen liikkuminen ja ylipaino ovat viime vuosina mediassa nivottu näkyvästi yhteen. Syyttävä sormi osoittaa yleisimmin kohti tietotekniikkaa ja passivoivaa viihdekulttuuria, jotka valtaavat erityisesti nuorten vapaa-aikaa. Kun samalla pitäisi menestyä ja suoriutua koulussa, opiskelussa ja työssä, on kasassa kompleksinen vyyhti. - Ne nuoret, joilla erilaiset pääomat mahdollistavat vahvan liikuntasuhteen kiinnittyvät harrastuksiinsa entistä tukevammin. Suorittaminen on hyve, joka palvelee pyrkimystä jatkuvaan kehittymiseen. - Ne nuoret, joille jo koulun suorituskeskeisyys on haastava, asettuvat liikunnan ja urheilun suhteen hyvin erilaiseen asemaan. Useille nuorille koulun suorituskeskeisyys vaatii vastapainokseen monimuotoista vapaa-ajan tekemistä. Vapaa aikaan haetaan elämyksiä, jännitystä ja jatkuvaa vaihtelua sitoutumisen ja kiinnittymisen sijaan. - Liikunta on joutunut nuorten vapaa-ajassa altavastaajan asemaan. Se joutuu kilpailemaan nuorten vapaa-ajasta mediayhteiskunnan ja viihdekulttuurin kanssa. Tämä on synnyttänyt huolen nuorten heikosta fyysisestä kunnosta ja liikkumattomuuden terveysvaikutuksista. Kilpaliikunta ja -urheilu ovat saaneet väistyä yleisemmän kansanterveydellisen kehityksen tieltä. Nykyinen nuori sukupolvi on ikään kuin ottanut askeleen taaksepäin aiempiin sukupolviin verrattuna. - Suomalainen kilpa- ja huippu-urheilu ei voi kääntää selkäänsä nuorisokulttuurille. Vaikka suuri osa lapsista ja nuorista liikkuukin aktiivisesti ja osallistuu organisoituun urheilutoimintaan, on huippu-urheilun uralle motivoituneiden ja lahjakkaiden nuorten määrä kuitenkin kohtuullisen pieni. Nuorisokulttuurin ymmärtäminen siis nuorten ja heidän elämänsä ymmärtäminen on olennaista huippu-urheilun kehittämisessä etenkin valintavaiheen ympärillä. o Lasten ja nuorten huono kunto vaikuttaa myös yleiseen vireyteen, joka on laskemassa opiskelutehoa. Erityisesti vanhemmilla on mahdollisuus aistia pelaajien yleistä vireystilaa, mutta samalla tavalla ylirasitus tulee ilmi niin harjoituksissa kuin koulussa. Oireisiin on puututtava heti, sillä pahimmassa tapauksessa pelaaja sairastuu tai loukkaantuu. o Ajankäytön hallinnan opettelu jo alakoulusta alkaen antaa välineitä oikean elämän rytmin löytymiseen myös murrosiässä.

20 19 o Opiskelun ja urheilun yhteensovittaminen ja niiden painotusten jatkuva säätely valmentaa samalla myös varsin hektiseen työelämään. - Urheiluakatemiat ovat Suomessa luvulla käynnistyneitä paikallisia tai alueellisia yhteistyöverkostoja, joissa oppilaitokset, urheiluorganisaatiot sekä erilaiset tukipalvelujen tuottajat työskentelevät yhdessä urheilijoiden siviili- ja urheilu-urien yhteensovittamiseksi. Vuoden 2009 lopussa Suomessa toimi kymmenen urheiluakatemiaa, jotka ovat saaneet Suomen Olympiakomitean huippuurheilustatuksen. Mahdollisuudet urheilun ja opiskelun yhteensovittamiseen ovat hyvät. o Urheiluakatemian roolia lisäämällä saadaan tehostettua valmentamisen ohella myös opinto- ja uraohjausta. Tehostamisen tulisi tapahtua lisäämällä urheiluakatemian käyttöön koordinaattoreiden lisäksi opinto-ohjaajia, jotka hallitsevat paikallisen oppilaitoskirjon ja ymmärtävät eri urheilulajien vaatimukset. o Urheiluakatemiaan kuulumisen imagoa tulee lisätä. Statuksen omaavien urheilijoiden tulee ansaita paikkansa vuosittain sekä urheilullisen kehittymisen että opintosaavutusten kautta. o Urheiluakatemian tulee pystyä tarjoamaan vaihtoehtoisia koulutusmahdollisuuksia ja niiden välistä liikkumista pelaajan tarpeiden mukaisesti. - Apurahajärjestelmä on merkittävä tukimuoto suoraan urheilijan tukemiseen. Tavoitteena on ollut luoda urheilijan ammattimaiselle valmentautumiselle taloudelliset edellytykset. Urheilijalla on ollut velvoite laatia koulutus- ja elämänurasuunnitelma. Nuoren urheilijan kohdalla ehtona on myös opiskelu toisen asteen oppilaitoksessa tai korkeakoulussa, ellei perustellusta syystä muuta johdu. o Vastaavanlainen vaatimus koulutus- ja elämänurasuunnitelmasta tulisi vaatia kaikilta urheiluakatemiaan kuuluvilta urheilijoilta. Tämä suunnitelma toimisi urheilijan punaisena lankana, jota tarkasteltaisiin riittävän usein, jopa jaksoittain lukiossa. Samalla suunnitelma toimisi urheilijan ja tukevan urheilujärjestelmän eri tahojen välisen vuorovaikutuksen raamina. 3.4 Malli Työryhmän esittämästä urheilun suomalainen identiteetti - mallista (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:13 ss 41-45) löytyy opinto- ja uraohjausta koskevia mainintoja seuraavasti, joita tutkija kommentoi: - Suomalaisen urheilun identiteetin tulee perustua omiin vahvuuksiin, joita ovat laaja ja monipuolinen urheilun seurakenttä, osaava ja kehittyvä huippu-urheilun tukiverkosto, urheilijoiden intohimo ja halu kehittää itseään sekä kansalaisten laaja arvostus, innostus ja tuki urheilulle. o Opinto- ja uraohjauksen olemassaolo on tehtävä niin urheilijalle kuin urheilujärjestelmälle tutuksi. Siinä toimijoilla tulee olla myös urheilujärjestelmän muiden tahojen hyväksyntä asialle, jotta urheilija tulee vakuuttuneeksi tuesta ja tietää sen sisällön. - Suomalaiseen huippu-urheiluun tarvitaan uusi toimintamalli, joka sisältää loogisen näkemyksen suomalaisen urheilun kokonaisuudesta vuoteen Toimintamallin tulee rakentua suomalaisen osaamisen ja näkemyksen vahvaan liittoon. Muutoksen