Kommenttipuheenvuorot Raili Hulkkonen, Helsingin sosiaalivirasto, Astu: Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut, Helsingin malli

Transkriptio

1 Nimi ovessa hanke Verkostotapaamisen muistio Verkostoryhmä Kriisiasuminen Erityisteema / kohderyhmä Mielenterveyskuntoutujat Aika ja paikka Helsinki Koordinoija / puheenjohtaja Jorma Uhtakari Pääalustus Aila Törmänen: Vantaan kriisiasumisen kokonaisuus Jyri Saarinen, HUS: Tehostettu kotihoito (TeKo) Tuovi Nikkola, Koisorannan palvelukeskus: Koisorannan asumispäivystys Kommenttipuheenvuorot Raili Hulkkonen, Helsingin sosiaalivirasto, Astu: Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut, Helsingin malli Kaisa Nyberg, Tampereen kaupunki, tilaajaryhmä: Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen asiakasohjaus Tampereella Muistio Verkostoseminaarissa käsiteltiin mielenterveyskuntoutujien kriisiasumista Vantaalla, Helsingissä ja Tampereella. Kriisin ja kriisiasumisen määrittelystä ks. Aila Törmäsen diaesitys. Kriisiasuminen Vantaalla Asumisesta, asunnoista ja asunnottomuudesta puhuttaessa saattaa unohtua, että kodin menettämisessä on kyse paljon enemmästä kui asunnon menetyksestä. Kodin käsite tuo mukaan kokemuksellisen, subjektiivisen ulottuvuuden. Kotiin liittyy ajatus pysyvyydestä ja turvasta. Jos mielenterveyskuntoutujan toimintakyky laskee, saattaa kodista eli yksityisyyden linnakkeesta tulla yksinäisyyden linnake. Keskeisiä avopalvelujen toimijoita asumisen kriisiytyessä ovat Vantaan kriisikeskus ja aikuissosiaalityö, jonne kriisikeskuksen kohtaamista ongelmista suuri osa siirrretään. Jos asumisneuvoja huomaa, että häätöuhan alla on niin sairas henkilö, ettei hän pysty hoitamaan itse asioitaan, otetaan yhteys aikuissosiaalityöhön. Niin sanotun huoliseulan avulla etuuskäsittelijät saavat ohjatuksi mielenterveysongelmaisia ihmisiä, joiden asuminen on kriisiytymässä, sosiaalityöntekijän asiakkuuteen. Yllättävän paljon mieleltään sairaita ihmisiä asuu vanhempiensa luona, jotka eivät ole minkäänlaisten palvelujen piirissä. Vantaalla kotiin annettava tuki ostetaan yksityisiltä palveluntuottajilta. On vaikea tietää, mikä kuudesta ostopalvelun tuottajasta olisi kulloiseenkin tilanteeseen paras. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman myötä Vantaalle on tulossa 15-paikkainen päivystävä yksikkö. Hankkeen toteutuminen on kuitenkin vielä epävarmaa ja riippuu tulevasta hallitusohjelmasta. Viidakkokujan tukiasuntolassa on vuosi sitten otettu käyttöön kaksi kriisiasuntoa, joissa tehdään asumiskyvyn ariviointia mielenterveyskuntoutujille, jotka ovat kotiutumassa sairaalasta. Mielenterveyskuntoutujille on tulossa 16 uutta asuntoa Veturipolun asumisyksikköön, joka valmistuu syksyllä Vielä 2000-luvulla sosiaalitoimella oli käytössä kriisiasuntoja, mutta niistä on luovuttu.

2 Vantaa on mukana mielenkiintoisissa kehittämishankkeissä, muun muassa HUS:n Valohanke, jonka on tarkoitus lähentää perus- ja erikoisterveydenhoitoa sekä aikuissosiaalityötä ja kokemusasiantuntijuutta. Aspan Tandem-hankkeessa puolestaan haetaan sellaisia paikkoja, joissa ihmiset muutenkin tapaavat toisiaan eikä korosteta sitä, että kyseessä ovat mielenterveyskuntoutujille tarkoitetut palvelut. Päihde- ja mielenterveysongelmaiset asunnottomat tai asunnottomuusuhan alaiset sijoittuvat Vantaallakin asumaan erittäin huonosti. Heidän asumisensa kriisiytymiseen ei pystytä vastaamaan tarkoituksenmukaisesti. HUS:n kuntoutuspoliklinikan yhteydessä toimii tehostetun kotihoidon ryhmä (TeKo). Toiminta on käynnistynyt vuonna 2008 tavoitteena vähentää sairaalahoitoja. Toimialueet ovat Vantaa ja Kerava. Asiakkaiksi ohjautuu sairaalasta kotiutuvia ja henkilöitä, joiden elämäntilanteessa tai voinnissa on tapahtunut oleellinen muutos ja joiden tilanne vaatii tarkempaa selvittelyä. TeKon toiminta on aina painottunut kotikäynteihin ja sillä on 15 seurantapaikkaa Peijaksen sairaaalassa. Tehostettuun kotihoitoon tulee asiakkaita muista työryhmistä ja sairaalasta. Sairaalasta kotiutuville pyritään järjestämään hoitoneuvottelu, jossa kerrotaan toiminnasta. Jos potilas pääsee perjantaina kotiin, tullaan maanantaina häntä tapaamaan. Koko työryhmä vastaa potilaiden hoidosta, omahoitajakäytäntöä ei ole. Hoitojaksot ovat määräaikaisia. Vaikka toiminnan pääpaino on kotikäynneissä, voidaan potilaita tavata myös polklinikoilla. Näin pyritään ennalta ehkäisemään psykoosipotilaiden eristäytymistä. Heti hoidon alussa otetaan verkosto mukaan. Asiakasta pystytään tapaamaan useita kertoja viikossa ja olemaan päivittäin yhteydessä. Hoitojakson jälkeen asiakkaat siirtyvät muille poliklinikoille. TeKon asiakkaina on vaikeahoitoisia, avohoidon haastavimpia potilaita, joilla on paljon psykoottisia pitkäaikaisoireita. Tehostetun kotihoidon avulla on vältetty sairaalahoitoja. Akuutin psykoosin uusiutumista on pystytty ehkäisemään, kun on päivittäin käyty potilaan kotona. Helposti tavoitettavuus ja nopea toiminta ovat TeKon vahvuuksia. Potilaiden asumista vaarantavat haasteet ovat yksinäisyys, vakavat psyykkiset oireet ja niitä seuraava toimintakyvyn lasku sekä yksinäisyyteen liittyen sosiaalisen verkoston puute. Lähimmäksi ihmiseksi moni mainitsee jonkun hoitajan. Lisäksi asumisen pysyvyyttä uhkaavat köyhyys ja päihteet. Jos asiakas ei selviydy ilman pitkäaikaista tukea tai tarvitsee palveluasumista, otetaan yhteys aikuissosiaalityöhön ja asumispalveluihin. Jonkin aikaa voidaan tehdä samanaikaisesti työtä: yksityinen palveluntuottaja ja TeKo. Sen jälkeen kun asiakas on selkeästi siirtynyt palveluntuottajan asiakkuuteen, TeKo:n toiminta päättyy. Huonosti kotona selviytyviä asiakkaita on saatu ohjatuksi esimerkiksi Viidakkokujan tuetun asumisen yksikköön. Sen sijaan päihteitä käyttäviä potilaita on vaikea saada sijoitetuksi palvelu- ja tukiasumiseen. Vantaan päihdepalvelujen alaisuudessa toimiva Koisorannan palvelukeskus on otettu käyttöön kesällä Asiakkaina on asunnottomia päihdeongelmaisia. 20 -paikkainen asumispäivystys tarjoaa turvallisen matalan kynnyksen yöpymispaikan. Kyseesä on yksilöllinen versio ensisuojasta, jossa tehdään tilannekartoituksia ja palveluohjausta. Ennakkoyhteydenotto on toivottava, mutta lähetettä ei tarvita. Uhkaavasti käyttäytyvä poistetaan välittömästi ja hänelle annetaan selvittelyaika. Päiväkeskus on kaikille palvelukeskuksen asiakkaille avoin tila. Koisokodit tarjoavat tuettua asumista ja Arvi moniammatillista arviointia. Asumispäivystykseen hakeutuvat ja ohjattavat mielenterveyskuntoutujat ovat kaksoisdiagnoosiasiakkaita, joista lähes kaikilla on aktiivista päihteiden käyttöä ja suurella

3 osalla hoitamaton mielenterveysongelma. Valtaosa sairastaa paranoidista skitsofreniaa. Asiakkaiden ongelmia ovat sitoutumattomuusn niin hoitoon kuin lääkkeiden käyttöön, aggressiivisuus ja kyvyttömyys huolehtia itsestä. Heidän hoitoon saamisensa on äärimmäisen vaikeaa johtuen sairaudentunnottomuudesta. He harhailevat sairaina ja hoitamattomina kaduilla. He ovat liian sairaita avopalveluihin mutta liian terveitä sairaalaan. Asumispäivystyksen perustehtävä on saada kaksoisdiagnoosiasiakkaita avun piiriin. Hoioitopolku ei joko pääse edes alkamaan tai katkeaa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen näkökulmaeroihin. Kaksoisdiagnoosipotilaat kotiutuvat kadulle resepti kourassa, koska on arvioitu, etteivät he ole psykiatrisen hoidon tarpeessa. He jatkavat asunnotonta elämäänsä hoitamattomina kadulla. Jos nämä asiakkaat ovat sitoutuneet lääkitykseen, on päihteiden käyttö paremmin hallinnassa ja siitä seurauksena heidät saadaan helpommin asutettua tarpeenmukaisesti. Yhteistyötä Peijaksen sairaanhoidon ja HUS:n psykiatrian avopoliklinikoiden kanssa on pyritty vahvistamaan. Tästä huolimatta edelleen asumispäivystykseen hakeutuu kaksoisdiagnoosiasiakkaita, joita ei saada minnekään sijoitetuksi. Olisi tärkeää jäsentä yhteistyötä eri toimijoiden kesken: mitä tehdään ja miten ja mitä on jo ja miten sitä voidaan kehittää? Sairaalaan pääsy on todella vaikeaa kaksoisdiagnoosipotilaille: he palaavat 1-3 vuorokaudessa asunnottomiksi kadulle. Näiden asiakkaiden määrä on Vantaalla pieni, 5-10 vuodessa. Hietaniemen palvelukeskuksessa ja Vinkissä näitä ihmisiä on valtavan iso määrä. Sairaanhoitajat tapaavat heitä vastaanotollaan päivittäin. He elävät massiivisten ongelmiensa kanssa vuosia autokatoksissa ja ruusupensaisssa. Kaikkia ei yrityksistä huolimatta ole saatu sisätiloihin. Kriisiasuminen Helsingissä Helsingin sosiaaliviraston Asumisen tuen (Astu) toteuttama mielenterveyskuntoutjien asumispalveluihin ohjaava järjestelmä on kuvattu Raili Hulkkosen esitykessä (ks. diat). Diasarjasta on luettavissa myös Helsingin sosiaaliviraston visio koskien mielenterveyskuntoutujien asumista ja kuntoutumista. Suurin osa mielenterveyskuntoujien asumispalveluihin ohjautuvista asiakkaista tulee psykiatrisista sairaaloista. Kotona asuvien asiakkaiden tilanteen kriisiytyessä heille tehdään kotihoidon selvitys ja yritetään tukea selviytymistä kotihoidon tuella. Asumispalvelut on luokiteltu tuen intensiteetin mukaisesti: kotona asuminen, tuettu asuminen, kuntouttava asuminen, tuettu palveluasuminen, tehostettu tuettu palveluasuminen. Palveluasuminen on lähes hoivatasoista. SAS-sijoittajien tehtävänä on löytää yhteistyössä asiakkaan kanssa palveluvalikosta sopivin vaihtoehto. Sekä sosiaali- että terveyssektori järjestävät asumista. Sosiaalitoimen vastuulla on tukiasuminen ja palveluasumnen. Terveydenhuolto vastaa kuntouttavasta asumisesta, jota nykyisin kohdennetaan yhä enemmän nuorille. Niemikotisäätiö on tärkeä kuntouttavien asumispalvelujen tuottaja. Yksi Niemikotisäätiön asumisyksiköistä tarjoaa sekä psykiatrista että päihdehoidollista kuntoutusta kaksoisdiagnoosiasiakkaille. Kuntouttavan asumisen sisällä asukkaat etenevät porrasmallin mukaisesti kohti itsenäisempää asumista, useimmiten tukiasumiseen. Yleensä kuntouttavasta asumisesta siirrytään tuettuun asumiseen. Myös vaikeasti päihdeongelmaisella taustalla varustetut asukkaat ovat saattaneet onnistua sairaalahoidon jälkeen kuntouttavassa asumisessa. Vaikeimmista mielenterveysongelmista kärsivät, hoitoon sitoutumattomattomat, vaikeasti käytöshäiriöistet asunnnottomat ovat asiakkaina asunnottomien palveluissa (Astu), vaikeasti asutetttavana ryhmänä.

4 Tavoitteena on, että mielenterveyskuntoutujat asuisivat ensisijaisesti omassa asunnossa, johon he saisivat kotihoidon tukea. Riittävät tukipalvelut voisivat tarjota mahdollisuuden siityä kuntouttavasta asumisesta suoraan itsenäiseen asumiseen. Eritasoista tukea ja palveluita ei ole lainkaan rittävästi tarjolla. Esimerkiksi Auroran sairaaalassa odottaa 50 asiakasta palveluasumiseen. Mielenterveyden ongelmista kärsivillä asiakkailla on paljon turvattomuutta ja moni tarvitrsee tukea lääkityksestä huolehtimiseen. Mikäli olisi paremmat resurssit varhaiseen puuttumiseen, voitaisiin ennalta ehkäistä asumisen kriisiytyminen ja siitä seuraavat turhat häädöt. Palveluasumisen ja kotiasumisen välimuotona tarvitaan yhteisöasumista. Päihdekuntoujien asumispalveluissa tulisi vahvistaa taitoa kohdata mielenterveyden ongelmia ja päinvastoin. Lisäksi tarvitaan niin sanottuja väljempiä matalan kynnyksen palveluja, joihin päihteitä käyttävät mielenterveysongelmaiset ovat tervetulleita. Erittäin vaikeassa asemassa ovat nuoret väliinputoaja-asiakkaat, joilla on lastensuojelutausta,kehitysviivästymiä, vaikeita päihdeongelmia, neurologisia oireita... ja arjen taidot täysin puutteelliset. He eivät kuulu vammaispalvelujen piiriin mutta eivät myöskään skitsofrenian hoidon alaisuuteen. Heistä moet ovat sijoittuneet Niemikotisäätiön kuntoutuskoteihin, mutta ne eivät ole heidän tarpeilleen oikeita paikkoja. Paitsi ammatillisessa osaamisessa myös asenteissa on kuitenkin tapahtunut edistystä: vajaa 10 vuotta sitten ei asiakkaalla ollut toiveita päästä kuntouttavaan asumiseen, jos hänet oli joskus nähty olutpullo kädessä! Kriisiasuminen Tampereella Kriisiasumispalvelut ovat Tampereella yhteisiä kaikille asiakkaille. Sen verran löytyy paikkoja, ettei kenenkään tarvitse jäädä kadulle tai sitten asumispaikan järjestymistä odotetaan sairaalan osastolla. Mielenterveyskuntoutujien asumisessa suuntaus on kotona asumiseen, mitä myös useimmat asiakkaat, etenkin nuoremmat, toivovat. Kotona annettava tuki on hyvin haasteellista työtä ja vaatii työntekijöiltä jatkuvaa kouluttautumista. Kaisa Nybergin diasarjassa on kuvattu mielenterveystyön asiakasohjaus koskien sekä asumisettä mielenterveyspalveluja. Kuntoutumista arvioidaan koko asumisen ajan. Asiakkaat liikkuvat eri palveluasumisen muodosta toiseen psyykkisen kunnon vaihtelujen mukaan. Suuri osa asiakkaista kuntoutuu siten, että he pääsevät siirtymään tuettuun asumiseen. Tarvetta on asumispalveluille, jotka sallivat päihteiden käytön. Tällaisia mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuja asumisyksikköjä on vain yksi ja sinne on kovin pitkä jono. Vaikeassa asemassa ovat myös vuosikausia laitoksissa eläneet iäkkäät ihmiset, joiden asiakirjoihin on jäänyt päihdemerkintä. Heille ei tahdo järjestyä paikkaa ikäihmisille suunnatuissa yksiköissä. Tarvittaisiin erityisryhmille suunnattuja yksiköitä, joissa osataan vastata juuri näiden ihmisten tarpeisiin. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa pähteitä käyttävät persoonallisuushäiriöistä kärsivät rajattomat ihmiset sekä neuropsykologisista ja neuropsykiatrisista kärsivät ja syömishäiriöiset. Lopuksi Sininauhasäätiön ja Hdl:n edustajat kertoivat hyvistä kokemuksistaan asunto ensin - periaatteen mukaan toimivissa palveluissaan. Sininauhasäätiö on vuonna 2010 aloittanut projektin, jossa tehdään etsivää työtä kaduilla, leipäjonoissa, asunnottomien ruokapaikoissa ja Hietaniemen palvelukeskuksessa. Sininauhasäätiöllä on Mäkelänkadulla sijaitseva malliasunto, jonka tarkoitus on tarjota täysin palvelujen ulkopuolella oleville asumisen kokemus. Mallikodissa asuminen ei edellytä palveluihin sitoutumista eikä päihteettömyyttä. Hdl:n Auroratalosta ei päihteidenkäytön takia ketään uloskirjoiteta. Aurora-talossa asuu myös sellaisia ihmisiä, jotka sietävät huonosti yhteisöllisyyttä. Yksi kerros on varattu huonosti yhteisöllisyyttä sietäville, varsin haastaville asukkaille.

5 Muistion kirjasi Riitta Granfelt Lämmin kiitos esitelmien pitäjille ja osallistujille!