Sairaalaviesti Sjukhusinfo 3/11

Transkriptio

1 Sairaalaviesti Sjukhusinfo 3/11 lokakuu oktober

2 Sisältö Sairaalaviesti 3/2011 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja Helsinki Puh. (09) Vastaava toimittaja Chefredaktör Sami Uotinen Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Marju Keltanen Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla soster Pääkirjoitus: Suuri kuntauudistus ja sairaanhoitopiirit 3 Ledare: Den stora kommunreformen och sjukvårdsdistrikten 4 Terveydenhuoltomme edelleen edullista OECD:n vertailussa 5 Sairaaloiden tammi huhtikuu Ovatko sairaanhoitopiirit historiaa suuren kuntauudistuksen jälkeen? 9 Osakeyhtiöitä sairaanhoitopiireihin 12 Kuntalaisen valinnan vapaus uutta suuntaa terveydenhuollon kehittämiseen 14 Hinnat osa avoimuutta 16 Sairaaloita myytävänä 21 Eläkkeensaajien lukumäärät ja eläkkeiden suuruudet vuonna Iäkkäiden neuvontapalvelut ja hyvinvointia edistävät kotikäynnit -verkkosivusto valmistunut 24 Tietohallinto kehittämisen kumppanina sosiaali- ja terveyspalveluiden muuttuvassa toimintaympäristössä 25 Potilasasiakirjojen jatkosijoitus yksityisen organisaation tai yrityksen konkurssin tai lopettamisen jälkeen 27 Sähköisen reseptin käyttöönotto jatkuu 28 Hoidossa aiheutuvien haittojen ja vahinkojen määrä tavoitteena puolittaa 29 Synnytysten keskittämiselle nykyistä harvempiin sairaaloihin ei terveydellisiä perusteita 30 LL Nina Vuorelan väitöskirja Ylipaino, lihavuus ja painoindeksi suomalaisilla lapsilla 31 Painosmäärä 4000 kpl Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kansikuva Tarja Engblom, Kanta-Hämeen keskussairaala Osoitteenmuutokset soster Seuraava numero ilmestyy joulukuussa ISSN

3 Suuri kuntauudistus ja sairaanhoitopiirit Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta. Uudistuksessa syntyvillä vahvoilla ja itsenäisillä peruskunnilla on valta ja vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Tämän myötä kuntien väliset yhteistoimintarakenteet vähenevät, mikä selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintoa ja vahvistaa paikallista demokratiaa. Näin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma määrittää erään keskeisen tavoitteensa. Keskuskaupungit ja kehyskunnat ovat merkittävin osa uudistuksesta, sillä niissä asuu kolme neljäsosaa väestöstä. Maankäyttö, asuminen, liikenne, palvelut sekä elinkeinot ja osaaminen ovat kaupunkiseutujen yhteistyön sisältöä jo nyt. Monet keskisuuret ja pienet kunnat suhtautuvat hyvin kriittisesti suuren kuntauudistuksen tavoitteeseen ja valmisteluun. Hyvin toimivat lähipalvelut ja lähidemokratia halutaan säilyttää ja siksi niitä puolustetaan. Sairaanhoitopiiri mainitaan hallitusohjelmassa kerran. Tämä on herättänyt kysymyksiä, liitetäänkö sairaanhoitopiirit vahvoihin peruskuntiin ja tuleeko vahvoista peruskunnista peräti nykyisten sairaanhoitopiirien kokoisia. Miljoonapohjaisen väestön vaatimia sosiaalipalveluja on tuskin lainkaan. Jos mittana olisi vaativa erikoissairaanhoito eli yliopistosairaaloihin keskitettävät suppeiden potilasryhmien vaativat hoidot, peruskunnan pohjana olisivat nykyiset sairaanhoitopiirit tai pikemminkin asukkaan väestöpohjat. Yliopistollisissa keskussairaaloissa hoidettavista potilaista valtaosa on peruserikoissairaanhoitoa eli niitä tavanomaisia ja yleisiä sairauksia potevia, joita ilman yliopistolliset keskussairaalat eivät pysty toimimaan ja hoitamaan myös vaativan erikoissairaanhoidon potilaita. Kunnalliset sairaalat ovat verkostoituneet ja verkostoituvat. Uusia organisaatiokonsepteja, mukaan lukien osakeyhtiöt, otetaan käyttöön. Vaihtoehtoisia palvelujen tuottajia on tullut ja tulee. Asiakkaiden valintaoikeus tullee muuttamaan palvelujen käyttöä. Kunnan tarkoitus ja merkitys on laaja ja moniulotteinen. Siksi kuntauudistusta ei tehdä vain sosiaali- ja terveyspalvelujen organisointia varten. Yhteensä 20 vahvaan kuntaan erikoissairaanhoidon takia ei ole mitään järkeä pyrkiä. Sairaanhoitopiirin kokoinen kunta ei olisi paikallishallintoa ja lähidemokratiaa, joka on kuntien itsehallinnon ydin. Ääriradikaalia kuntauudistusta erikoissairaanhoidon vuoksi ei ryhdytä tekemään. Sijaintikunnat eivät halua keskussairaaloita organisaatioonsa. Esimerkiksi nykyisen Jyväskylän osuus on alle puolet Keski-Suomen sairaanhoitopiirin väestöstä. Jyväskylä ei ota vastuulleen ja lunasta itselleen keskussairaalaa, jossa on tulossa suuret rakennushankkeet. Sama pätee myös esimerkiksi nykyiseen Lahteen, Turkuun, Tampereeseen, Ouluun, Poriin, Mikkeliin, Vaasaan ja Helsinkiin. Jos esimerkiksi Lappeenranta olisi vastedes kuntana nykyinen Etelä-Karjala mikä nykynäkymin vaikuttaa epätodennäköiseltä silloin keskussairaala olisi luonnollisesti osa kunnan organisaatiota. On selvää, että kuntaliitoksia tulee. On mahdollista, että vastedes esimerkiksi Kymenlaaksossa on vain kaksi kuntaa ja Itä-Savossa yksi. Kunnallinen erikoissairaanhoito ja kunnalliset sairaalat eivät häviä kuntauudistuksessa. Lähes puolet sairaanhoitopiireistä on jo monitoimikuntayhtymiä. Osa on ja osasta tulee sosiaali- ja terveyspiirejä. Sairaanhoitopiirit toimivat valtaosin myös vastedes kuntayhtymänä, jonka tehtävät saattavat olla moninaisemmat Kainuun malliin osassa myös päätöksenteko ja hallinto monitoimikuntayhtymänä. Erikoislääkäri- ja hoitohenkilövaje sekä rahan niukkuus ovat kunnallisen erikoissairaanhoidon ongelmia, ei demokratiavaje. Kuntauudistuksella ei puristeta miljardisäästöjä maamme terveydenhuollosta, joka kustannuksiltaan on kehittyneiden EU-maiden edullisimpia. Heikki Punnonen Sairaalaviesti 3/2011 3

4 Den stora kommunreformen och sjukvårdsdistrikten Regeringen kommer att genomföra en riksomfattande kommunreform som syftar till en livskraftig kommunstruktur i starka primärkommuner. En stark primärkommun är tillräckligt stor för att självständigt kunna sörja för basservicen, med undantag för den krävande specialiserade sjukvården och krävande socialvårdstjänster. De starka självständiga primärkommuner som uppstår genom reformen har makt och ansvar över tillhandahållandet och finansieringen av servicen. I och med detta minskar samarbetsstrukturerna mellan kommunerna, vilket förtydligar och förenklar förvaltningen och stärker den lokala demokratin. Så definieras ett av de viktigaste målen i statsminister Jyrki Katainens regeringsprogram. Centralorterna och kranskommunerna är den viktigaste delen av reformen, eftersom tre fjärdedelar av befolkningen bor i dem. Markanvändningen, boendet, trafiken, servicen samt näringarna och kompetensen ingår redan nu i samarbetet mellan stadsregionerna. Många medelstora och små kommuner förhåller sig mycket kritiskt till målen för och beredningen av den stora kommunreformen. Man vill bevara en välfungerande närservice och närdemokrati och därför försvarar man dem. Sjukvårdsdistriktet nämns en gång i regeringsprogrammet. Detta har väckt frågor om huruvida sjukvårdsdistrikten ska anslutas till starka primärkommuner och om de starka primärkommunerna rentav blir lika stora som de nuvarande sjukvårdsdistrikten. Den socialser vice som en miljonbefolkning kräver finns knappt. Om man utgår från krävande specialiserad sjukvård, dvs. krävande vård för snäva patientkategorier som koncentreras till universitetssjukhusen, skulle primärkommunen vara lika stor som de nuvarande sjukvårdsdistrikten eller snarare ha ett befolkningsunderlag på invånare. De flesta av de patienter som vårdas på universitetscentralsjukhusen får specialiserad sjukvård på basnivå, dvs. de är patienter som behandlas för vanliga och allmänna sjukdomar som kräver en vård utan vilken universitetscentralsjukhusen inte skulle kunna fungera och sköta även patienter som behöver krävande specialiserad sjukvård. De kommunala sjukhusen har bildat nätverk och fortsätter med det. Nya organisationskoncept inklusive aktiebolag införs. Det finns alternativa serviceproducenter och det kommer flera. Kundernas rätt att välja kommer att förändra användningen av tjänsterna. Kommunens betydelse är omfattande och flerdimensionell. Därför genomförs kommunreformen inte endast med tanke på organiseringen av social- och hälsovården. Det är ingen idé att på grund av den specialiserade sjukvården eftersträva totalt 20 starka kommuner. Kommuner av samma storlek som ett sjukvårdsdistrikt skulle inte ha lokalförvaltning och närdemokrati vilket utgör den kommunala självstyrelsens kärna. Någon extremradikal kommunreform för den specialiserade sjukvårdens skull ska vi inte gå in för. De kommuner där centralsjukhusen är belägna vill inte ha sjukhusen i sina organisationer. Exempelvis utgör befolkningen i nuvarande Jyväskylä mindre än hälften av befolkningen i Mellersta Finlands sjukvårdsdistrikt. Jyväskylä tar inte på sitt ansvar att skaffa sig ett centralsjukhus med stora förestående byggprojekt. Det samma gäller också nuvarande Lahtis, Åbo, Tammerfors, Uleåborg, Björneborg, S:t Michel, Vasa och Helsingfors. Om till exempel Villmanstrands kommun framledes blev Södra Karelen - vilket i dagens läge inte verkar sannolikt - så skulle centralsjukhuset naturligtvis vara en del av kommunens organisation. Det är klart att kommunsammanslagningar kommer att genomföras. Det är möjligt att det i framtiden till exempel i Kymmenedalen endast finns två kommuner och i Östra Savolax en. Den kommunala specialiserade sjukvården och de kommunala sjukhusen försvinner inte i kommunreformen. Närmare hälften av sjukvårdsdistrikten är redan samkommuner med många verksamhetsområden. En del är redan och en del kommer att bli social- och hälsovårdsdistrikt. För det mesta fungerar sjukvårdsdistrikten också framöver som samkommuner, eventuellt med mångsidiga uppgifter som i Kajanalandsmodellen, i en del ingår också beslutsfattande och förvaltning som i en samkommun med flera verksamhetsområden. Bristen på specialistläkare och specialiserad vårdpersonal och knappa penningresurser är problem inom den specialiserade sjukvården inte bristande demokrati. Genom kommunreformen ska vi inte pressa den finländska hälso- och sjukvården, som hör till den fördelaktigaste i de utvecklade EU-länderna, till miljardbesparingar. Heikki Punnonen 4 Sairaalaviesti 3 /2011

5 Terveydenhuoltomme edelleen edullista OECD:n vertailussa Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Maamme terveydenhuollon menojen suhde bkt:een kasvoi 9,2 prosenttiin vuonna 2009 edellisen vuoden 8,4 prosentista. Suuren muutoksen selittää lähes yksinomaan maamme bruttokansantuotteen poikkeuksellinen 8,2 prosentin pudotus vuonna OECD-maista vain muutama maa käytti tuolloin terveydenhuollon kokonaismenoihin kansantuotteestaan vähemmän kuin Suomi. Tiedot paljastavat jälleen, että terveydenhuoltomme ei ole kustannuksiltaan ollut eikä ole muihin maihin verrattuna moitittu pohjaton kaivo. Muut pohjoismaat käyttävät kansantuotteestaan terveydenhuoltoonsa selvästi enemmän. OECD Health Data 2011, Version 30 June 2011 raportoi terveydenhuollon päivitetyt tiedot. Suomen tiedot perustuvat terveydenhuollon uudistettuun kansalliseen ja kansainväliseen tilastointiin, joka noudattaa OECD:n terveystilinpitojärjestelmän mukaisia käsitteitä, luokituksia ja laskentaperiaatteita. THL raportoi tiedot OECD:lle. Kustannustekijät (erityisesti palkat yleisesti ja myös terveydenhuollossa) ovat eri maissa erisuuruisia. Samaten palvelu- ja rahoitusrakenteet ovat eri maissa erilaisia. Kaikki määrityksetkään eivät vielä ole täysin yhteneviä ja bruttokansantuote (bkt) on vain yksi elintasoa kuvaava mittari. Näistä seikoista huolimatta OECD Health Datan tiedot ovat kuitenkin parhaat käytettävissä olevat. Ne asemoivat suhteellisesti eri maiden terveydenhuollon talouden muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana, jolloin OECD-maissa inflaatio on ollut suhteellisen hidasta ja maakohtaiset inflaatioerot ovat olleet pieniä. Meillä on pääosin veropohjaiseen rahoitukseen pohjautuva terveydenhuolto eli suurelta osin terveydenhuoltomme on julkista. Terveydenhuoltomme julkisen rahoituksen osuus kansantuotteesta on parissakymmenessä vuodessa supistunut. Julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista oli 80,9 prosenttia vuonna 1990 ja 74,7 prosenttia vuonna Kotitalouksien, työnantajien ja muiden tahojen rahoituksen osuus terveydenhuoltomme menoista on kasvanut kahden vuosikymmenen aikana ja on selvästi suurempi kuin muissa pohjoismaissa. Julkisen rahoituksen osuus oli vuonna 2009 Ruotsissa 81,5 prosenttia, Norjassa 84,1 prosenttia ja Tanskassa 85,0 prosenttia. USA:ssa julkisen rahoituksen osuus on myös kasvanut ja oli tuolloin 47,7 prosenttia. Terveydenhuollon ostovoimapariteetilla korjatut julkiset menot/asukas olivat Norjassa 87 prosenttia, USA:ssa 57 prosenttia, Tanskassa 53 prosenttia, Ruotsissa 26 prosenttia ja Islannissa 20 prosenttia suuremmat kuin Suomessa vuonna Eli myös ostovoimapariteetilla korjatut terveydenhuoltomme kokonaismenot asukasta kohti olivat pienemmät kuin muissa pohjoismaissa. Terveydenhuoltomme menot edelleen kohtuulliset THL:n julkaisemien tilastotietojen mukaan terveydenhuollon kokonaismenot olivat 15,7 miljardia euroa vuonna Maamme bruttokansantuote väheni poikkeuksellisen paljon vuonna Valtaosin sen seurauksena terveydenhuoltomme menojen suhde bruttokansantuotteeseen kasvoi 9,2 prosenttiin vuonna 2009, kun se vuotta aiemmin oli 8,4 prosenttia. Terveydenhuoltomme menojen suhde bruttokansantuotteeseen kasvoi 1,3 prosenttia vuosina OECD-maista Australia, Chile, Israel, Japani, Korea, Luxemburg, Meksiko, Puola, Slovakian tasavalta, Slovenia, Tšekin tasavalta, Turkki, Unkari ja Viro käyttivät vuonna 2009 terveydenhuollon kokonaismenoihin kansantuotteestaan vähemmän kuin Suomi. Tiedot paljastavat jälleen, että terveydenhuoltomme ei muihin maihin verrattuna ole ollut viime vuosikymmenen eikä edes vuoden 2009 aikana se usein moitittu tuhlari. Suomalainen terveydenhuolto ei kansainvälisesti vertaillen ole koskaan ollut eikä ole se monasti manattu menojen musta aukko. Jos maamme terveydenhuolto olisi käyttänyt vuonna 2009 suhteellisesti yhtä paljon kansantuotteestamme kuin muut pohjoismaat omistaan, sen menot olisivat olleet verrattuna Tanskaan 4,0, Ruotsiin 1,4, Islantiin 0,9 ja rikkaaseen Norjaan 0,7 miljardia euroa toteutunutta suuremmat. Kun toisessa vaakakupissa on kansalaisten kannalta kansainvälisesti vertaillen korkea kokonaisveroaste ja toisessa on pikemminkin niukka terveydenhuollon osuus kansantuotteesta, herättää tämä tietenkin kysymyksiä, miten ja miksi näin on. Vaalikeskusteluissa sairaanhoito ja terveydenhuolto ovat olleet ja ovat keskeisiä aiheita. Kansalaisten arvostuksissa ja mielipiteissä sairaanhoito on selvä ykkönen, kun tutkimuksissa on kysytty, mihin yhteiskunnan rahoja tulisi heidän mielestään käyttää. Taustalla ovat samalla hyvin monien kokemat sairaanhoidon palvelujen saatavuuteen ja riittävyyteen liittyvät pulmat, jotka ovat jatkuneet vuosia ja joita hoitotakuun avulla on viime vuosina korjattu ja korjataan. Sairaalaviesti 3/2011 5

6 Maamme sairaanhoidon rakenteita on saneerattu ja uudistettu voimakkaasti kahden vuosikymmenen aikana, mikä tietysti näkyy tähänastisissa menoissa. Kunta- ja palvelurakenneuudistukset kohdistavat tulevat muutokset erityisesti perusterveydenhuollon ja vanhusten hoidon palveluihin sekä palvelujen yhteistoimintaan. Terveyskeskusten vuodeosastojen palveluista merkittävä osa siirtyy tulevaisuudessa asumisen ja kotihoidon palveluihin. Palvelu- ja tuotantorakenteita, prosesseja, verkostoja, palvelukonsepteja sekä tutkimus- ja hoitokäytäntöjä on pystyttävä uudistamaan. Vastuu oman terveyden kohentamisesta ja ylläpidosta on yhä selkeämmin ihmisillä itsellään ja perheillä. Näin terveydenhuoltomme menojen kansantuoteosuus on vastedeskin pienempi kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa. Osaltaan näiden turvin pystymme vastaamaan myös palvelujen kysynnän kasvuun sekä palvelujen uudistuksiin. Pelkät kuntaliitokset eivät riitä eivätkä saa tarvittavia muutoksia aikaan. Bkt:mme poikkeuksellisen suuri pudotus vuonna 2009 ja bkt kasvuun vuonna 2010 Maamme bruttokansantuote vuonna 2009 väheni 8,2 prosenttia. OECD:n katsauksen (Economic Outlook, Volume 2010/1) mukaan bruttokansantuote supistui koko OECD:ssä 3,3 prosenttia ja euromaissa 4,1 prosenttia. Suomen pudotus oli kaikkein suurin. Maamme bruttokansantuotteen volyymin vuosimuutos oli 0,9 prosenttia vuonna 2008, 5,3 prosenttia vuonna 2007 ja 4,4 prosenttia vuonna Bruttokansantuotteemme poikkeuksellisen suuri supistuminen kasvatti luonnollisesti terveydenhuollon menojen suhdetta bruttokansantuotteeseen vuonna Tilastokeskuksen tietojen mukaan maamme bruttokansantuote kasvoi 3,6 prosenttia vuonna Ennakkoarvion mukaan terveydenhuollon menojen bkt-suhde väheni 8,9 prosenttiin vuonna Terveydenhuollon kokonaismenojen suhde BKT:een OECD-maissa ja BKT-suhteen muutokset %-yksikköinä ja prosentteina. Vuosi 2009: laskeva järjestys. Total expenditure on health. % GDP. muutos %-yks. % USA 12,4 13,7 13,7 15,7 17,4 3,7 27,0 Alankomaat *) 8,0 8,3 8,0 9,8 12,0 3,7 44,6 Ranska 8,4 10,4 10,1 11,1 11,8 1,4 13,5 Saksa 8,3 10,1 10,3 10,7 11,6 1,5 14,9 Tanska 8,3 8,1 8,7 9,8 11,5 3,4 42,0 Kanada 8,9 9,0 8,8 9,8 11,4 2,4 26,7 Sveitsi 8,2 9,6 10,2 11,2 11,4 1,8 18,8 Itävalta 8,3 9,5 9,9 10,4 11,0 1,5 15,8 Belgia 7,2 7,6 8,1 10,1 10,9 3,3 43,4 Uusi-Seelanti 6,8 7,1 7,6 8,7 10,3 3,2 45,1 Portugali *) 5,7 7,5 9,3 10,4 10,1 2,6 34,7 Ruotsi 8,2 8,0 8,2 9,1 10,0 2,0 25,0 Britannia, UK 5,9 6,8 7,0 8,2 9,8 3,0 44,1 Islanti 7,8 8,2 9,5 9,4 9,7 1,5 18,3 Kreikka ***) 6,6 8,6 7,9 9,6 9,6 1,0 11,6 Norja **) 7,6 7,9 8,4 9,1 9,6 1,7 21,5 Espanja 6,5 7,4 7,2 8,3 9,5 2,1 28,4 Irlanti 6,1 6,6 6,1 7,6 9,5 2,9 43,9 Italia 7,7 7,3 8,1 8,9 9,5 2,2 30,1 Slovenia.. 7,5 8,3 8,4 9,3 1,8 24,0 Suomi 7,7 7,9 7,2 8,4 9,2 1,3 16,5 Slovakian tasav ,5 7,0 9,1.... Australia *) 6,7 7,2 8,0 8,4 8,7 1,5 20,8 Japani *) 5,9 6,9 7,7 8,2 8,5 1,6 23,2 Chile **).. 5,3 6,6 6,9 8,4 3,1 58,5 Tsekin tasav. 4,7 7,0 6,5 7,2 8,2 1,2 17,1 Israel 7,1 7,6 7,5 7,8 7,9 0,3 3,9 Luxemburg 5,4 5,6 7,5 7,9 7,8 2,2 39,3 Puola 4,8 5,5 5,5 6,2 7,4 1,9 34,5 Unkari.. 7,3 7,0 8,3 7,4 0,1 1,4 Viro.... 5,3 5,0 7,0.... Korea 4,0 3,8 4,5 5,7 6,9 3,1 81,6 Meksiko 4,4 5,1 5,1 5,9 6,4 1,3 25,5 Turkki *) 2,7 2,5 4,9 5,4 6,1 3,6 144,0 Suomen BKT mrd. euroa 89,3 96,1 132,2 157,4 171,2 (184,6 vuonna 2008) Lähde: OECD HEALTH DATA 2011, Version 30 June 2011 ja Suomen bkt Tilastokeskus *) 2009 = 2008 tieto, **) 2009 tieto on estimoitu, ***) 2009 = 2007 tieto Bkt-suhteen laskentaperusteet eivät ole kaikissa maissa aivan yhteneviä. Osassa maista tilastointimetodeihin on vuosien mittaan tehty muutoksia (break in series). 6 Sairaalaviesti 3 /2011

7 Julkinen talous on heikentynyt ja kiristyy vielä. Terveydenhuollon kustannusten kasvun tulee olla maltillista lähivuodet. Talous ja rahoitus pakottavat hakemaan ja viemään läpi terveydenhuollon toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia suunniteltua nopeammin ja suurempina. Terveydenhuoltomme menot tulevat kasvamaan suhteellisesti nopeammin kuin kansantuote. Toivottavasti kansantaloutemme kasvu jatkuu muita maita ripeämmin, mikä ei kuitenkaan poista uudistusten tarvetta. Väestön ikääntyminen kasvattaa vastedes myös terveydenhuollon palvelujen kysyntää, mitä vanhoin käytännöin ja rakentein ei pystytä tyydyttämään. THL:n verkkosivujen seuraavat poiminnat avaavat tietojen sisältöä: THL kerää vuosittain tiedot julkisen ja yksityisen sektorin terveydenhuoltomenoista. Terveydenhuollon menot- ja rahoitustilastoa varten tiedot kootaan tilastoista, tilinpäätöksistä ja muista vastaavista lähteistä. THL:lla laadittava terveydenhuollon kustannus- ja rahoitustilasto noudattaa Kelassa 1980-luvun lopussa laadittua tilastointikehikkoa, jota on päivitetty vastaamaan terveydenhuollossa tapahtuneita muutoksia sekä OECD:n mukaista SHA-terveystilipitojärjestelmää. Terveydenhuollon kustannus- ja rahoitustiedot raportoidaan koko maan tasolla. Tiedot päivitetään maalishuhtikuussa. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2009 on OECD:n terveystilinpitojärjestelmän (SHA, System of Health Accounts) mukainen kansallinen tilasto. Vuonna 2009 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 15,7 miljardia euroa. Reaalisesti terveydenhuollon kokonaismenot kasvoivat 1,2 prosenttia. Asukasta kohden menot olivat euroa. Reaalisesti eniten kasvoivat vanhusten laitoshoidon, sairausvakuutuksen korvaamien matkojen, terveydenhuollon bruttoinvestointien sekä hoitolaitteiden ja muiden lääkinnällisten kestokulutustavaroiden menot. Rahamääräisesti suurimmat menoerät koostuivat erikoissairaanhoidon (5,2 mrd. ) ja perusterveydenhuollon (2,8 mrd. ) palveluista sekä avohoidon lääkkeiden ja muiden lääkinnällisten kulutustavaroiden (2,2 mrd. ) käytöstä. Nämä muodostivat kaksi kolmasosaa vuoden 2009 terveydenhuoltomenoista. Lähde: Terveydenhuollon menot ja rahoitus vuonna 2009, Tilastoraportti 14/2011, Suomen virallinen tilasto, Terveys THL. Kunnat.netissä on em. OECD Health Datan taloustiedoista työstettyjä helppokäyttöisiä excel-taulukoita suomeksi ja englanniksi Suomen näkökulmasta: oecd-health-data/sivut/default.aspx Sairaaloiden tammi huhtikuu 2011 Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Palvelujen kokonaiskysyntä ja -tuotanto kasvoivat. Palveluja käyttäneitä asiakkaita oli enemmän. Avohoito lisääntyi. Vuodeosastohoito supistui. Synnytyksiä oli vähemmän. Leikkauksia tehtiin enemmän. Tekonivelleikkauksia tehtiin enemmän. Sepelvaltimoiden angiografioita ja toimenpiteitä tehtiin enemmän. Leikkausjonot hieman kasvoivat. Toimintatuotot ja toimintakulut kasvoivat selvästi nopeammin kuin vuosi sitten. Kunnallisten sairaaloiden kokonaiskysyntä kasvoi tammi huhtikuussa 2011, kun vuosi sitten vastaavaan aikaan kysyntä supistui. Vuosien ja 2010 kysynnän kasvu sai jatkoa. Yli puolet keskussairaaloista ja aluesairaaloista sai lähetteitä enemmän kuin vuosi sitten. Yhteensä sairaalat saivat 2,3 prosenttia enemmän lähetteitä. Terveyskeskuksista tulleiden lähetteiden määrä kasvoi 3,1 prosenttia ja yksityissektorilta tulleiden lähetteiden määrä 3,5 prosenttia. Yhteispäivystysten perusterveydenhuollon käyntien määrät ovat lisääntyneet merkittävästi. Päivystyskäyntejä tehtiin lähes 3 prosenttia enemmän. Päivystyssisäänottojen määrät kasvoivat. Päivystysten yöaikaisten ( ) käyntien osuus oli vajaa kuudennes ja yöaikaisten päivystyssisäänottojen osuus vaihteli välillä 9 36 prosenttia. Sairaaloiden palveluja käyttäneiden eri henkilöiden kokonaismäärä kasvoi. Sairaaloiden ensikäyntien määrä ja käyntien määrä yhteensä kasvoivat noin 5 prosenttia. Hoitojaksoja oli enemmän, mutta hoitopäivien kokonaismäärä väheni edelleen. Synnytysten määrä väheni 2,5 prosenttia. Sairaaloiden synnytyksestä HYKSin osuus oli jo yli neljännes. Tiedot raportoineissa sairaaloissa tehtiin leikkauksia yhteensä 1,5 prosenttia edellisvuotta enemmän. Kaihileikkauksia tehtiin 3,8 prosenttia enemmän ja tekonivelleikkauksia 2,5 prosenttia enemmän. Sepelvaltimoiden angiografioissa oli kasvua 7 prosenttia ja pallolaajennuksissa 12 prosenttia. Ohitusleikkauksia tehtiin 4 prosenttia enemmän. Päiväkirurgisten leikkausten osuus oli sairaaloissa yhteensä 50,2 prosenttia. Operatiivisiin toimenpiteisiin odottavien määrä oli kääntynyt kasvuun. Yksittäisissä sairaaloissa eräisiin toimenpiteisiin yli 6 kuukautta odottaneita oli edel- Sairaalaviesti 3/2011 7

8 Kokonaismuutos (%) verrattuna edelliseen vuoteen. ( ) Suluissa ko. tiedon raportoineiden sairaaloiden lukumäärä. ks = keskussairaalat, as = aluesairaalat ja vastaavassa asemassa toimivat sairaalat 1 4/11 1 4/10 1 4/09 1 4/08 1 4/07 1 4/06 Lähetteet ks + 2,4 (18) - 1,2 (20) - 1,3 (19) + 2,7 (18) + 3,6 (17) + 6,2 (20) as + 1,6 (17) - 1,3 (20) + 3,2 (20) + 1,0 (18) - 0,8 (17) + 4,1 (18) Päivystyskäynnit ks + 2,8 (19) - 3,9 (19) - 3,4 (19) - 1,0 (19) + 3,1 (20) + 1,2 (20) as + 2,5 (17) - 9,8 (20) - 1,9 (18) + 2,8 (19) - 1,3 (19) + 1,5 (18) Päivystyssisäänotot ks + 4,1 (18) - 1,0 (18) - 6,3 (17) - 1,3 (19) + 0,9 (20) + 0,5 (19) as + 3,1 (16) - 0,8 (20) - 5,7 (18) 0,0 (19) - 0,2 (20) + 2,5 (20) Ensikäynnit ks + 6,1 (19) - 2,3 (20) - 0,5 (20) + 3,9 (19) + 3,5 (20) - 0,4 (20) as - 1,4 (17) + 2,3 (20) - 0,0 (18) + 1,2 (20) + 2,1 (21) + 3,3 (19) Pkl-käynnit yht ks + 5,5 (19) - 2,3 (20) + 1,1 (20) + 3,3 (19) + 3,8 (20) + 1,6 (20) as + 5,1 (17) - 0,3 (18) + 0,6 (18) + 3,4 (20) + 0,8 (21) + 3,6 (18) Hoitojaksot ks + 1,3 (19) - 2,9 (18) - 1,8 (19) - 2,0 (19) 0,0 (20) - 2,8 (20) as + 1,2 (16) - 4,8 (20) - 6,0 (18) - 2,5 (20) - 1,4 (21) + 1,5 (19) Hoitopäivät ks - 1,4 (19) - 4,6 (20) - 4,8 (20) - 3,8 (19) - 1,1 (20) - 1,5 (20) as - 2,3 (17) - 8,0 (20) - 5,7 (18) - 6,3 (20) - 0,1 (20) + 0,1 (18) Synnytykset ks - 1,4 (20) + 1,0 (20) + 0,8 (20) + 3,2 (20) - 0,9 (20) + 3,7 (20) as - 11,5 (9) + 1,1 (9) - 0,5 (9) - 3,7 (10) - 1,6 (10) + 3,0 (10) Leikkaustmp:t ks + 1,1 (18) - 0,9 (20) - 3,7 (19) + 3,1 (20) - 1,8 (20) - 4,1 (20) as + 3,9 (16) - 5,9 (18) - 3,8 (18) - 0,9 (20) - 3,1 (19) - 5,9 (18) Kaihileikkaukset + 3,8 (22) - 5,7 (24) - 2,3 (23) + 12,6 (24) - 4,0 (25) - 9,9 (24) Sepelvaltimoiden angiografiat + 7,0 (18) - 5,4 (19) + 2,3 (20) + 4,4 (20) 0,0 (19) + 11,0 (19) Sepelvaltimoiden pallolaajennukset + 12,1 (18) - 2,8 (19) + 3,8 (20) - 1,3 (20) + 1,4 (18) + 25,3 (18) Sepelvaltimoiden ohitusleikkaukset + 4,1 (5) - 10,0 (6) - 12,2 (6) + 2,5 (6) - 9,9 (6) - 2,8 (6) Tieto- ja seurantajärjestelmien uudistusten ja vaihtojen takia kaikki eivät ole pystyneet raportoimaan kaikkia tietoja joka vuosi. Aluesairaaloiden muutokset näkyvät jäämisenä raportoinnista pois. leen. Hoitotakuu ei toteudu vielä kaikille. Sairaanhoitopiirien toimintatulot yhteensä olivat 6,6 prosenttia edellisvuotta suuremmat, vuosi sitten 3,5 prosenttia. Myyntitulot jäsenkunnilta kasvoivat yhteensä 6,3 prosenttia, vuosi sitten 3,4 prosenttia. Toimintamenot olivat 5,2 prosenttia suuremmat, vuosi sitten 2,7 prosenttia. Henkilöstömenojen kasvu oli 3,0 prosenttia ja palvelujen ostojen kasvu 10,1 prosenttia. Kysynnän kasvu näkyy myös siinä, että toimintatulot, palvelujen ostot ja materiaaliostot toteutuivat talousarviossa ennakoitua suurempina. Toimintamenot yhteensä toteutuivat pitkälle talousarvioiden mukaisesti. Ihmiset sairastuvat ja sairastavat. Kunnallisen erikoissairaanhoidon tutkimusten ja hoitojen kysyntä ei ole vähenemässä. Sairaanhoitopiirien on turvattava henkilöstön riittävyys ja tuleva saatavuus. Vuoden 2012 talousarvioita ja suunnitelmia valmistellaan hidastuvan talouskasvun sekä kunnallis- ja julkistalouden vaatimusten ja kestävyysvajeuhan alla. Näistä huolimatta sairaanhoitopiirien talousarvioiden valmistelussa on noudatettava täydellisyysperiaatetta. Sen mukaan talousarvioon on otettava kaikki seuraavan vuoden tulot ja menot. Paineet toteuttaa toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia vahvistuvat. 8 Sairaalaviesti 3 /2011

9 Ovatko sairaanhoitopiirit historiaa suuren kuntauudistuksen jälkeen? Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Häviävätkö sairaanhoitopiirit kuntauudistuksen pyörteisiin? Liitetäänkö sairaanhoitopiirit vahvoihin peruskuntiin? Hävittääkö suuri kuntauudistus sairaanhoitopiirit? Toimittajat ovat hakeneet vastauksia noihin kysymyksiin. Taustalla on tarkalla silmällä luettu hallitusohjelma, jossa ei ole liiemmälti mainintoja sairaanhoitopiireistä. Hallitusohjelma ei pakolla Hallituksen tavoitteena on toteuttaa koko maata ja kaikkia kuntia koskeva kuntauudistus. Sen tuloksena syntyy vahvoja, elinvoimaisia ja väestöltään suuria kuntia, jotka pystyvät itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista, pois lukien vaativa erikoissairaanhoito ja vaativat sosiaalihuollon palvelut. Vahvat peruskunnat vastaavat myös rahoituksesta. Uudistuksen seurauksena tarve kuntien välisille yhteistoimintarakenteille vähenee, joskaan ne eivät täysin poistu. Hallitusohjelman mukaan kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta tai yksityisiltä palvelutuottajilta (yritykset, järjestöt, säätiöt). Riittävän suuret sotealueet ovat eräs vaihtoehto. Hallitusohjelman kyseisten kohtien kirjoittajat määrittelivät kuntauudistuksen keskeisen sisällön. Kaikki puoluejohtajat vakuuttivat kansalle tv-vaalitenteissä, että kuntauudistusta ei toteuteta pakkoliitoksin. Kuntien ja sote-alueiden yhteisiä tehtäviä varten on viisi erityisvastuualuetta (Erva). Sairaanhoitopiirien tippuminen pois hallitusohjelman virkkeestä lienee pikemminkin lapsus kuin poliittinen tavoite. Erva-alueet pohjautuvat ennen kaikkea yliopistollisiin sairaaloihin keskitettävään erikoissairaanhoitoon, lääkärikoulutuksen turvaamiseen ja erikoissairaanhoidon yhteistyöhön. Kunnat järjestävä erikoissairaanhoidon tutkimukset ja hoidot valtaosin nyt ja vastedes sairaanhoitopiirien avulla, joista pienimmät ovat sote-piirejä. Kuntia ja sote-piirejä on myös tulevaisuudessa enemmän kuin 20. Edellisellä vaalikaudella oli eräänä vaihtoehtona esillä asukkaan väestöpohja sosiaali- ja terveyspalveluille. Nykyaikaisen erikoissairaanhoidon järjestämiseen se on liian pieni. Päivystys (24/7) on oleellinen osa erikoissairaanhoitoa. Akuutin erikoissairaalan toiminta suunnitellaan pitkälle päivystyksen ehdoilla. Toimiakseen päivystys vaatii riittävästi elektiivistä kysyntää ja tuotantoa sekä riittävän suuren väestöpohjan. Pitkien etäisyyksien maassa on ja tarvitaan erikokoisia ja erilaisia ratkaisuja. Esimerkiksi Kainuu, Lappi, Itä- Suomi, Uusimaa ja Helsinki eivät rakennu samaan muottiin. Koko maahan tuo asukkaan malli olisi paluuta vanhaan hajautettuun erikoissairaanhoitoon, joka oli tarpeen huonojen liikenneyhteyksien ja hitaiden tietoyhteyksien aikaan. Erikoislääkäreitä ei riitä nykyistä hajautetumpaan sairaalatasoiseen erikoissairaanhoitoon. Kolmen erikoisalan aluesairaala päivystyksineen ei tule takaisin. Peruserikoissairaanhoito on käsitteenä epämääräinen, sillä valtaosa yliopistollisten keskussairaaloiden tutkimuksista ja hoidoista on peruserikoissairaanhoitoa. Yliopistolliseen keskussairaalaan tai osaan niistä tai vain yhteen niistä on keskitetty osa erikoissairaanhoidosta, jota kutsutaan erityistason sairaanhoidoksi tai vaativaksi erikoissairaanhoidoksi. Näitä tutkimuksia, toimenpiteitä ja hoitoja tarvitsevia potilaita on yliopistollisen sairaalan koko asiakaskunnasta suhteellisen vähän, joten heidän hoitonsa keskittäminen on myös suppean erityisosaamisen, laitteistojen ja päivystysvalmiuksien kannalta välttämätöntä. Tärkeää on ymmärtää, että ilman runsaan potilasjoukon tarvitsemaa tavanomaista erikoissairaanhoitoa yliopistosairaalat eivät pysty toimimaan. Termi vaativa erikoissairaanhoito on sinällään harhaanjohtava, sillä jokainen erikoissairaanhoidon tutkimus, diagnoosi, toimenpide ja hoito on tekijälleen vaativa ja sen onnistuminen potilaalle erittäin tärkeä. Esimerkiksi yleisin leikkaus, kaihileikkaus, on vaativa toimenpide riippumatta siitä, missä se tehdään. Epäonnistuminen johtaa pahimmillaan sokeutumiseen. Vaativaa on oikea diagnoosi, oikeaan aikaan aloitettu hoito ja oikein tehdyt hoitotoimenpiteet. Aivan samalla tavalla kuin lentokoneen laskeutuminen on lentäjälle vaativa tehtävä kaikille lentokentille ja kotimaan liikenteessä monta kertaa saman työvuoron aikana. Peruserikoissairaanhoito on parhaimmillaan sitä, että erikoislääkärit esimerkiksi sisätautilääkärit, geriatrit, fysiatrit, neurologit, gynekologit ja osin myös ortopedit konsultoivat ja tukevat perusterveydenhuollon lääkäreitä kansantauteja sairastavien potilaiden hoidossa. Erikoislääkäreiden jalkautuminen, vaikka etänä, hyödyttää myös sairaalaa. Perusterveydenhuollon osaaminen tämän myötä myös vahvistuu, minkä seurauksena potilaita ei samassa määrin lähetetä erikoissairaanhoitoon. Verkostoitunut ja verkostoituva sairaanhoito ja sairaalamaailma toimivat uusin ja uusiutuvin konseptein. Vaihtoehtoisia palvelujen tuottajia on tullut ja tulee. Asiakkaiden valintaoikeus tullee aikaa myöten myös muuttamaan palvelujen käyttöä. Nämä tekijät eivät puolla ehdottomia hallinnollisia rajoja. Sairaalaviesti 3/2011 9

10 Sairaanhoitopiiri ja yksi kunta Kuntien tarkoitus ja merkitys on laaja ja moniulotteinen. Siksi kuntauudistusta ei tehdä vain sosiaali- ja terveyspalvelujen organisointia varten eikä ainoastaan sen lähtökohdista. Todellisuus ei ole perustana, jos kuvitellaan, että sijaintikunta ottaisi vastatakseen sairaanhoitopiiriin nykyisin kuuluvien kuntien väestön erikoissairaanhoidosta ja että se ottaisi organisaatioonsa myös keskussairaalan. Näin hallitusohjelmaa on myös tulkittu. Noin vahvaan peruskuntaan pitäisi liittää lähes kaikki sairaanhoitopiirin jäsenkunnat. Esimerkiksi nykyisen Jyväskylän osuus Keski-Suomen sairaanhoitopiirin väestöstä on vajaat puolet. Jyväskylä ei ota vastuulleen keskussairaalaa, jossa on tulossa suuret rakennushankkeet. Lisäksi sijaintikunnan tulisi lunastaa muiden jäsenkuntien osuudet sairaanhoitopiiristä. Näihin sen rahkeet eivät riitä. Kotkan osuus Kymenlaakson väestöstä on vajaa kolmannes. Sijaintikunnan resurssit ovat liian kapeat uuden keskussairaalan rakentamiseen Kotkan tulevan hyvinvointipuiston yhteyteen. Sama pätee myös muihin keskussairaaloiden sijaintikuntiin esimerkiksi Lahteen, Turkuun, Tampereeseen, Ouluun, Poriin, Mikkeliin, Vaasaan ja Helsinkiin. Yliopistosairaalat palvelevat osin koko erva-alueen väestöä ja erityisesti HYKS koko maan väestöä. Tällaisten tekijöiden vuoksi näin laajaa tehtäväaluetta ja suuria yksiköitä ei voi sälyttää yksittäisen suurenkaan kunnan vastuulle. Erikoissairaanhoidon hallinnon takia ei ole mitään mieltä liittää sairaanhoitopiirin jäsenkunnat yhdeksi jättikunnaksi sekä hävittää sen myötä niiden paikallinen itsehallinto ja lähidemokratia. Perustuslain Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon on vahva periaate. Oheiset taulukot auttavat hahmottamaan sairaanhoitopiirien nykyisiä kuntarakenteita ja keskussairaaloiden sijaintikunnan suhteellista osuutta koko sairaanhoitopiirin väestöstä. Mikäli Lappeenranta olisi vastedes kuntana nykyinen Etelä-Karjala tai Lahti nykyinen Päijät-Häme, silloin keskussairaala olisi luonnollisesti osa kunnan organisaatiota. Nykynäkymin kumpikaan muutos ei näytä tällä vuosikymmenellä todennäköiseltä. Ennen Vuoksen virtaussuunta muuttuu kuin Imatra liittyy Lappeenrantaan -kommentti kertoo paljon mielialoista. Päijät-Hämeen kuntien yhdistämishanke koki vuosi pari sitten kohtukuoleman. Vapaaehtoisuus tai edes vapaaehtoinen pakko eivät saane muutoksia aikaan näillä alueilla. Talouden nälkäkuolemalla pakottaminen ei voi kuulua kuntauudistuksen muutosarsenaaliin. Poliittinen todellisuus maakunnissa, kunnissa ja kuntayhtymissä on toista kuin Senaatintorin ympäristössä. Pelko lähipalvelujen vähenemisestä tai loppumisesta ja monien palvelujen keskittymisestä keskukseen väestö Sij.kunnan Jäsenyhteensä %-osuus * kuntia Etelä-Karjalan ,2 9 Etelä-Pohjanmaan ,1 20 Etelä-Savon ,0 11 HUS ,5/67,8 26 Itä-Savon ,7 6 Kainuun ,5 8 Kanta-Hämeen ,3 11 Keski-Pohjanmaan ,6 9 Keski-Suomen ,8 23 Kymenlaakson ,3 6 Lapin ,8 15 Länsi-Pohjan ,5 6 Pirkanmaan ,9 22 Pohjois-Karjalan ,2 15 Pohjois-Pohjanmaan ,6 35 Pohjois-Savon ,0 21 Päijät-Hämeen ,7 14 Satakunnan ,8 20 Vaasan ,8 14 Varsinais-Suomen ,9 29 Manner-Suomi yht * = keskussairaalan sijaintikunnan %-osuus shp:n väestöstä HUS = Helsinki/Helsinki, Espoo (Jorvi) ja Vantaa (Peijas) väestö kuntia Sij.kunnan ervayhteensä %-osuus ** alueella HYKS-erva ,0/56,4 41 TYKS-erva ,5 49 TAYS-erva ,2 81 KYS-erva ,5 76 OYS-erva ,3 73 Manner-Suomi yht ** = yliopistollisen keskussairaalan sijaintikunnan %-osuus erva-alueen väestöstä HUS = Helsinki/Helsinki, Espoo (Jorvi) ja Vantaa (Peijas) on todellinen. Kustannussäästöt ja tuottavuus vaativat vähentämään palvelupisteitä, hakemaan palveluja kauem paa sekä siirtymään liikkuviin palveluihin ja myös etäpalveluihin. Tällaisia muutoksia on tehty ja tullaan tekemään yhdistetyissä kunnissa sekä sosiaalija terveyspiireissä. Tarvittavia tulossa olevia muutoksia ei ole syytä peitellä. Kunnallisten palvelujen supistumisen myötä monet muutkin palvelut vähenevät tai häviävät entisistä kuntakeskuksista. Kirkonkylän raitti hiljenee. Hautausmaa ja kirkko jäävät muistuttamaan aktiiviajoista. Kunnallinen erikoissairaanhoito ja kunnalliset sairaalat eivät häviä kuntauudistuksessa. Ääriradikaalia kuntauudistusta erikoissairaanhoidon vuoksi ei ryhdytä tekemään. Kuntauudistus ei hävitä sairaanhoitopiirejä. Lähes puolet niistä on jo nyt monitoimikuntayhtymiä. Osa on ja osasta tulee sosiaali- ja terveyspiirejä. Jos sairaanhoitopiirin kaikki tai lähes kaikki jäsenkunnat liitetään keskussairaalan sijaintikuntaan, keskussairaala on silloin osa tämän vahvan peruskunnan organisaatiota. Sairaanhoitopiirit toimivat valtaosin 10 Sairaalaviesti 3 /2011

11 myös vastedes kuntayhtymänä, jonka tehtävät saattavat olla moninaisemmat Kainuun malliin osassa myös päätöksenteko ja hallinto monitoimikuntayhtymänä. Erikoislääkäri- ja hoitohenkilövaje sekä rahan niukkuus ovat kunnallisen erikoissairaanhoidon ongelmia, ei demokratiavaje. Kuntayhtymien hallituksissa ja valtuustoissa poliittiset luottamushenkilöt tekevät päätökset. Lisäksi kuntayhtymät ja jäsenkunnat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään mm. sopimusten, neuvottelujen, kysynnän, tuotannon ja talouden raportoinnin, talousarvioiden valmistelun sekä rullaavan tiedottamisen myötä. Asiakaskyselyillä kerätään sairaaloiden potilailta tietoa, miten palveluissa on onnistuttu ja missä on parantamisen varaa. Nämä ovat myös osa kunnallisen palveluorganisaation kansanvaltaa. Toimiva ja tehokas Meillä on hyvin varustetut keskussairaalat ja muutamat alueelliset sairaalat, jotka mahdollistavat väestölleen erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden. Etäisyydet ja ajomatkat ovat kohtuulliset kaukaisia Pohjois- ja Itä-Suomen kuntia lukuun ottamatta. Ne mahdollistavat myös päivystyspalvelut sairaanhoitopiirin asukkaille. Sairaalat on saatu aikaan ja ne pidetään yllä jokaisen sairaanhoitopiirin jäsenkuntien yhteisvoimin. Suomessa on valtaosin kunnallinen terveydenhuolto, joka on kustannuksiltaan EU:n kehittyneiden maiden halvimpia. Suomalaiset sairaalat ovat tuottavuudeltaan pohjoismaiden ykkösiä. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on suuren ja hyvin toimivan palveluorganisaation hallintomalli. Himmeli ei siihen pysty. Suomalaisesta terveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta ei ole puristettavissa miljardisäästöjä kuntauudistuksella. Oireita tulevasta Keskuskaupungit ja kehyskunnat ovat eräs keskeinen osa suurta kuntauudistusta, sillä 20 suurimmalla kaupunkiseudulla asuu kolme neljäsosaa väestöstä. Jos esimerkiksi Tampereen kaupunkiin liitettäisiin kaupunkiseutuun kuuluvat kunnat, siitä tulisi suuri vajaan asukkaan peruskunta. Pulmana on, että Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Vesilahden ja Ylöjärven valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat ilmoittivat yhteisenä kantanaan Emme tue esitettyjä kuntauudistussuunnitelmia. He haluavat asiasta avointa, laajaa ja perusteellista keskustelua ottaen huomioon eri näkökulmat. Kannanoton esittäjät ovat valtaosin kahden suurimman hallituspuolueen jäseniä. Edellä mainitut kunnat ovat vahvoja itsehallinnollisia kuntia myös suhteessa Tampereeseen. Kangasala, Nokia ja Ylöjärvi ovat noin asukkaan kuntia. Puheenjohtajat vetoavat tulokselliseen kaupunkiseutuyhteistyöhön. Vastaavaa vastenmielisyyttä on viestitty muuallakin - mm. Turun kehyskunnissa ja pääkaupunkiseudulla. Pienet ja keskisuuret kunnat ovat nostattaneet asiasta kapinaliikkeen, joka lähti liikkeelle päähallituspuolueiden sisältä mutta joka nopeasti levisi puoluerajojen. Onko monta keskisuurta ja pientä osin erilaista yhteensä enemmän, energisempi ja parempi kuin yksi tosi-iso? Kuntien keskinäinen kilpailu on saanut paljon hyvää aikaan niin asukkaille kuin yrityksille. Siksi monien kuntien asukkaat ja päätöksentekijät puolustavat hyväksi kokemaansa rakennetta. Väestö tuntee ja tietää päätöksentekijänsä ja kokee, että demokratia toimii välittömästi ja paremmin kuin hyvin suuressa kunnassa. Kunnan päätökset, palvelut ja asukkaat ovat lähellä toisiaan. Tämä näkyy myös edellä mainitussa Pirkanmaan kuntien kannanotossa. Maankäytön, asumisen, liikennejärjestelyjen, elinkeinotoiminnan ja palveluverkon kehittämisessä esimerkiksi Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovat tehneet ja tekevät paljon yhteistyötä (mal-suunnittelu ja MAL-verkosto). Näissä toiminnoissa kuntarajat ylittävä yhteistyö, valmistelu ja päätöksenteko ovat välttämättömiä. On selvää, että kuntaliitoksia tulee. Vähäväkiset ja/tai taloudeltaan heikot kunnat liittyvät suurempiin kuntiin. Suurempiakin kuntafuusioita syntyy aikaa myöten myös keskuskaupunkien ympärille Salon, Kouvolan ja Jyväskylän malliin. Yhtä selvää on, että maakunta- ja kuntapäättäjät/-johtajat eivät hyväksy rysäyttämällä toteutettavaa kunnan hävittämistä ja liittämistä suuriin kuntiin. Kuntauudistus ei tule olemaan vain läpihuutojuttu eduskunnassa ei myöskään hallituspuolueissa. Tästä pitävät osaltaan huolen lokakuussa 2012 pidettävät kuntavaalit. Ennuste Kuntaministeri Virkkunen on hallitusohjelmasta saanut tehtävän, joka muistuttaa Pohjolan emännän lausumaa seppä Ilmariselle kun sa kynnät kyisen pellon, käärmehisen käännättelet ilman auran astumatta, vaarnojen värisemättä. Ilmarinen kynti pellon, mutta ei saanut Pohjolan tytärtä, vaan uuden tehtävän. Radikaalin ja nopean kuntauudistuksen onnistumisennuste on huonompi kuin seppä Ilmarisella. Sairaalaviesti 3/

12 Osakeyhtiöitä sairaanhoitopiireihin Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Pirkanmaan sairaanhoitopiiri yhtiöitti laboratoriotoimintonsa alkaen. Fimlab Laboratoriot Oy on uuden yhtiön nimi. Liikelaitoksena toimineen Laboratoriokeskuksen palvelut jatkuvat yli 50 toimipisteessä Pirkanmaalla myös uudistunein palvelukonseptein. Yhtiön palvelualue ja asiakaskunta hyvin todennäköisesti laajenevat. HYKSin Oy:n valmistelu jatkuu. Fimlab Laboratoriot Oy on ensimmäinen julkisen terveydenhuollon perustama laboratorioyhtiö. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin omistama yhtiö aloitti toimintansa syyskuun alussa. Yhtiön toimitusjohtajaksi valittiin Ari Miettinen, joka toimi tätä ennen Laboratoriokeskus-liikelaitoksen toimitusjohtajana. Fimlab Laboratoriot Oy tuottaa kaikki laboratoriopalvelut, laboratorioalan koulutuksen ja tutkimuksen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkisen terveydenhuollon tarpeisiin. Sillä on yli 50 toimipistettä Pirkanmaalla ja se tekee vuosittain noin kuusi miljoonaa tutkimusta. Yhtiö työllistää noin 500 terveydenhuollon ammattilaista. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri selvittää mukaantuloa yhtiöön osakkuuden kautta. Sen myötä Fimlab tuottaisi myös Kanta-Hämeen kunnallisen terveydenhuollon tarvitsemat laboratoriopalvelut. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri hakee ratkaisulla toimintaansa parempaa tuottavuutta, kustannustehokkuutta ja kustannussäästöjä. Miksi oli tarpeen siirtyä liikelaitoksesta osakeyhtiöksi? Yhtiön kotisivuilla perustellaan muutosta näin: EU:n Komission vaatimuksesta kuntien ja kuntayhtymien toiminta kilpailuilla markkinoilla edellyttää jatkossa toiminnan yhtiöittämistä. Yhtiönä Fimlab voi tarjota palvelujaan sekä julkiselle että yksityiselle sektorille, mikä voi jatkossa muuttaa kilpailutilannetta laboratorioalalla. Toimitusjohtaja Ari Miettinen hahmottaa tarpeen seuraavasti: Julkinen terveydenhuolto on muutostilanteessa, ja syntyy uusia tapoja palveluiden järjestämiseen. Kunnallisia terveyspalveluja yhtiöitetään, kun niiden halutaan toimivan markkinaehtoisesti. Yhtiömuotoisen toiminnan kautta haetaan samalla mahdollisuuksia lisätä yhteistyötä muiden sairaanhoitopiirien ja yksityisen terveydenhuollon kanssa. Uutta asiakaslähtöisyyttä uusia palvelukonsepteja Varaamalla ajan etukäteen Fimlabin asiakas pääsee jonottamatta kaikkiin laboratoriotutkimuksiin. Ajan voi varata joko netissä tai puhelimitse. Perinteisen verinäytteenoton ohella Fimlabin toimipisteissä tehdään mm. allergiatutkimuksia ja gynekologisia irtosolututkimuksia (PAPA). Oma terveys -palvelut on Fimlabin konsepti, joka tarjoaa tutkimuspalveluja oman terveyden seurantaan. Tavallisten laboratoriotutkimusten teettäminen on mahdollista myös ilman lääkärin lähetettä. Lääkärien tekemät ohjevalikot ohjaavat asiakasta lähetteen tekemisessä. Oma terveys -palveluun kuuluvat tällä hetkellä seuraavat tutkimukset: kolesteroli- ja muut rasvatutkimukset perusverenkuvatutkimukset verensokerin tutkimukset laktoosi-intoleranssin tutkimus keliakiatutkimus allergiatutkimus (Prick) gynekologinen irtosolututkimus (PAPA) eturauhastoiminnan merkkiaine (PSA) raskaustesti klamydian osoittaminen virtsasta. Palvelun taustalla on yksinkertainen perusajatus: Jos henkilöllä on oikeus mitata itsestään kuume tai käydä laihduttaessaan vaa alla, miksei hän yhtä lailla saisi teettää itsestään yksinkertaisia laboratoriotutkimuksia. Sallimalla terveen järjen käyttö terveyden seurannassa vähennetään samalla täysin tarpeetonta lääkäripalvelujen käyttöä. Asiakas maksaa itse teettämänsä tutkimukset itse ja saa laskun ja vastaukset postitse. Eräiden tutkimusten numeeriset tulokset saat halutessaan myös tekstiviestinä. Tulosten tulkinnassa auttavat palvelusta löytyvät ohjeet. Niissä korostetaan, että poikkeavien tulosten tulkinta ja merkityksen arviointi kuuluvat terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Fimlab ei tarjoa neuvontaa eikä lääkärin hoitoa tutkimustulosten perusteella. Edulliset hinnat ovat osa Oma terveys -tutkimuspalvelujen asiakaslähtöisyyttä. Kun asiakas poimii lähetteeseensä laboratoriotutkimukset, hän samalla näkee niiden hinnat ja muut perittävät maksut. Eli esimerkiksi tällainen lähete ja hinnat: 12 Sairaalaviesti 3 /2011

13 Tutkimuksen nimi hinta Perusverenkuva 1,50 Verensokeri 1,50 Rasvatutkimukset 4,80 Kolesteroli Kolesteroli, HDL Kolesteroli, LDL Triglyseridit Palvelumaksu 4,00 Näytteenottomaksu 7,20 Yhteensä 19,00 Kun edellä olevia verrataan YLE Tampereen vuonna 2009 kokoamiin hintoihin (ks. tämän lehden artikkeli Hinnat osa avoimuutta), Suomen Terveystalo veloitti yksityisiltä asiakkailta tuolloin yksistään perusverenkuvatutkimuksesta 32,20 euroa ja Mehiläinen 26,10 euroa. Tänä vuonna Kelan taksa ko. tutkimuksesta on 6 euroa. Olettaisi työnantajienkin kiinnostuvan työterveyshuollon käyttämien laboratoriotutkimusten hinnoista, jos ja kun työterveyshuolto veloittaa esimerkiksi verensokerin pitkäaikaisseurantatutkimuksesta 34 euroa ja Fimlab 3,50 euroa tai edellä mainituista rasvatutkimuksista 36 euroa ja Fimlab 4,80 euroa. Noiden hintaerojen jälkeen työnantajille ja Kelalle ei luulisi olevan samantekevää, mihin hintaan ja missä tuotetaan työterveyshuollossa käytettävät laboratoriotutkimukset. Kustannustehokkuus sekä kustannus- ja hintatietoisuus ovat myös osa hyvää työterveyshuoltoa. Yhtiömuodossa toimiessaan kunnallinen laboratorio ei nauti veroetuja, joista liikelaitosten hintojen edullisuuden on väitetty johtuvan. Kyse on vain maltillisemmasta voiton tavoittelusta. Kun Fimlabin hinnat tulevat laajemmin väestön, työnantajien, vakuutusyhtiöiden ja median tietoon, Fimlab tulee saamaan runsaasti myös yksityisiä henkilö- ja yritysasiakkaita. Fimlab Laboratoriot Oy kulkee edellä ja saa seuraajia. HYKSin Oy on työn alla oleva hanke, joka myös reagoi terveydenhuollon muuttuneeseen ja muuttuvaan markkinatilanteeseen. Hankkeen suunnitelmaa selvitettiin alkuvuoden tiedotustilaisuudessa seuraavin argumentein: Yksityisten kansalaisten, työnantajien ja vakuutusyhtiöiden maksama hoito lisääntyy ja suuntautuu kokonaan yksityisille tuottajille. Samaan aikaan kuntien verorahoitus terveydenhuoltoon ei kasva. Palvelusetelin käyttö lisääntyy. Kunnallinen sairaala ei voi hoitaa palvelusetelin saanutta potilasta. Tämän seurauksena julkinen sairaalalaitos menettää lääkäreitä, hoitajia ja muita osaajia yksityissektorille, jossa työ on usein paremmin palkattua, eikä ole raskasta päivystysvelvollisuutta. Vaativimpien hoitojen, monisairaiden potilaiden, ympärivuorokautisen päivystämisen, tieteellisen tutkimuksen ja uuden terveydenhuollon henkilöstön koulutuksen jääminen julkisen sektorin harteille heikentää sen vetovoimaisuutta ja nostaa yksikkökustannuksia. Tällainen kehitys ei ole yhteiskunnan edun mukaista. HYKSin Oy ei kilpailisi HUS:n oman palvelutuotannon kanssa, vaan täydentäisi niitä. Osakeyhtiön avulla pystyttäisiin tuottamaan sairaala- ja poliklinikkapalveluja sellaisille asiakasryhmille, joita on vaikea palvella nykyisellä mallilla. Tällaisia ovat mm. vakuutusyhtiöiden maksamat potilaat, ulkomaiset potilaat tai HUS-alueen ulkopuolisten kuntien potilaat. Lisäksi se voisi tarjota palvelujaan myös itse maksaville potilaille tai kunnan palvelusetelin saaneille potilaille. HYKSin Oy:n toivottaisiin myös parantavan tilojen ja laitteiden käyttöastetta sekä sitouttavan terveydenhuollon ammattilaisia HUS:n kautta tapahtuvaan palveluntuotantoon. Osakeyhtiön henkilöstö koostuisi muutamasta (3-4) täyspäiväisestä HYKSin Oy:n toimintaa pyörittävästä henkilöstä ja mahdollisesti sadoista HUS:n palveluksessa olevista terveydenhuollon ammattilaisista, jotka haluaisivat työskennellä varsinaisen työaikansa ulkopuolella osakeyhtiössä ja hankkia näin lisäansioita. Nykyisin moni HUS:n lääkäri toimii vapaa-aikanaan yksityisillä lääkäriasemilla. Yhtiö olisi pääosin HUS:n omistama, mutta sairausvakuutuskorvauksen saamiseksi tulee ulkopuolista omistusta olla vähintään 25 prosenttia. Ulkopuolinen omistaja voisi olla esimerkiksi osakeyhtiön henkilöstö tai vakuutusyhtiö. HUS:n valtuusto tekee päätöksen HYKSin Oy:n perustamisesta. Sairaalaviesti 3/

14 Kuntalaisen valinnan vapaus uutta suuntaa terveydenhuollon kehittämiseen Martti Virtanen, johtaja, Kilpailuvirasto Valinnan vapaus, markkinat ja kilpailu ovat jo nyt terveydenhuollon arkipäivää. Valinnan vapaus tulee myös kuntien järjestämiin palveluihin. Kirjoitus perustuu tekijän esitelmään Sairaanhoitopiirien johtajien ja johtajaylilääkäreiden seminaarissa Kirjoituksessa esitetyt näkemykset ovat henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä vastaa Kilpailuviraston kantaa. Terveydenhuoltolaki lähtölaukaus uudistukselle Markkinoiden toiminnan ja kilpailun kannalta uusi terveydenhuoltolaki on potentiaalisesti kauaskantoinen uudistus. Uuden lain yhtenä tavoitteena on vahvistaa asiakaskeskeisyyttä. Tätä on tarkoitus toteuttaa myös siten, että vähitellen kunnan asukas voi valita palvelun tuottajan kiireettömässä hoidossa. Jos uudistus toteutuu täysimääräisesti, se siirtää kunnallisen terveydenhuollon ohjausjärjestelmää vahvasti suunnittelusta markkinoihin. Kunnan asukkaiden valinnan vapautta voidaan pitää täysimääräisenä, jos se todella ohjaa kunnallisen terveydenhuollon resurssien kohdentumista eri tarkoituksiin, eikä vain siirrä jonoja yhdestä tuotantoyksiköstä toiseen. Todellinen valinnan vapaus johtaa ainakin pitemmällä aikavälillä laajakantoiseen kunnallisen terveydenhuollon rakenteiden ja toimintatapojen uudistukseen. Valinnan vapaus on tässä niin kuin muissakin yhteyksissä suhteellinen käsite. Tässä yhteydessä aidolla valinnan vapaudella tarkoitetaan sitä, että kunnan asukkaalle on tarjolla todella kyseeseen tulevia ja eri syistä eri tavalla arvostettavia palveluvaihtoehtoja. Tällöin kunnan asukkaat voivat löytää ja käyttää sellaisia palveluvaihtoehtoja, että heidän yksilöllisesti vaihtelevia tarpeitaan ja preferenssejään voidaan entistä paremmin täyttää. Julkisella rahoituksella tullaan epäilemättä aina asettamaan rajoja kunnan asukkaiden valinnalle. Kunnan asukkaan valinnan vapaus saattaa entistä enemmän keskittää kunnallista palvelutarjontaa suuriin keskuksiin, jolloin yhtäläistä valinnan mahdollisuutta voi olla vaikeaa ylläpitää keskuspaikkakuntien ulkopuolella. Kiireettömän hoidon siirtymät saattavat myös vaikuttaa mahdollisuuksiin ylläpitää päivystystoiminta, jolloin vaihtoehtojen määrä saattaa supistua. Kyse on siitä, onko kuitenkin asukkaalle vaihtoehtoja riittävästi ja muuttuuko kunnallisen palvelutuotannon rakenne asukkaiden valintojen seurauksena. Kaikki kunnan asukkaat eivät myöskään välttämättä ole yhtä hyviä valitsijoita. Asukkaiden tukeminen valinnan vapauden käyttämisessä on myös yksi tapa kehittää aitoa valinnan vapautta. Valinnan vapauden merkitys ja sen suhde perinteiseen toimintamalliin Suomessa kunnallisen terveydenhuollon järjestäminen on perustunut kunnittain tai kuntayhtymittäin hajautettuun suunnitteluun. Tässä mallissa tuotantopäätökset on tehty ja toteutettu hierarkkisen ohjauksen avulla. Kunnallisen terveydenhuollon tutkimukset ja hoidot on tarjottu kansalaisille asetuksilla määrätyin enimmäismaksuin, joilla ei ohjata suoritetuotannon määrää tai laatua. Kunnallisen terveydenhuollon palvelutuotanto/kuluttaja (potilas, asiakas) -rajapinta on Suomessa ollut ja on pääosin edelleenkin ei-markkinatyyppinen, suunnitteluun pohjautuva. Sen sijaan kunnallisen terveydenhuollon rahoittajien/tilaajien ja varsinaisten tuotanto-organisaatioiden rajapinta on tietyiltä osin saanut markkinaehtoisia piirteitä. Kunnallisen erikoissairaanhoidon sopimusohjaus on jo vuosia toteuttanut tilaaja-tuottajamallin monissa sairaanhoitopiirissä. Valinnan vapauden merkitystä ja sen toteuttamisedellytyksiä arvioitaessa on tärkeä lähtökohta se, että yhtä hyvin terveydenhoidon kuin muidenkin alojen tuotannollisten resurssien kohdentamistapojen osalta markkinat ja suunnittelu ovat perusvaihtoehdot, joista jompikumpi on valittava. Tiettyä konkreettista tuotantoa ei siis voida samanaikaisesti yhtäläisesti ohjata suunnittelulla ja markkinoilla; jommalle kummalle on annettava etusija. Näin ollen kunnan asukkaiden vapaa valinta voi johtaa toisenlaiseen tutkimusten ja hoitojen kysynnän jakautumaan kuin mitä suunnittelun kautta on määritelty ja sovittu eri kunnallisille tuotantoyksiköille. Jos vapaa valinta todella toteutetaan, kunnallisten terveydenhuollon organisaatioiden tuotanto-osuuksien ja kunnallisen tuotannon sisällön on voitava muuttua kunnan asukkaiden valintojen mukaisesti. Samaan aikaan ei voida vaatia tuotantoyksikköjä toimimaan tarkoin suunnittelun kautta annettujen resurssien, toimintamallien ja toimipaikkojen mukaisesti. Kunnallisessa terveydenhuollossa on ajankohtaista myös kunnallisen palvelutuotannon uudelleenorganisointi ja siihen liittyvä integrointi. Tämäntyyppisestä ohjauksen kehittämisestä on kyse mm. perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä, terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa. Koordinoinnille 14 Sairaalaviesti 3 /2011

15 on epäilemättä merkittävästi tilaa. Kun pyrkimys kunnan asukkaiden valinnan vapauden toteuttamiseen otetaan huomioon, on tärkeää arvioida myös sitä, muuttaako hajautetun suunnittelun koordinointi julkisen terveydenhuollon rakenteita ja toimintamalleja samaan suuntaan kuin mihin vapaan valinnan voidaan ennakoida vievän. Kunnan asukkaiden vapaan valinnan täytäntöönpano kunnallisessa terveydenhuollossa Kunnan asukkaiden vapaan valinnan toimeenpano tarkoittaa ko. kiireettömien kunnallisten terveydenhuoltopalveluiden markkinoiden luomista. Tällöin on määriteltävä valinnan kohteena olevat palvelut, niitä tarjoavien tuottajien käytettävissä olevat kilpailukeinot, kunnan asukkaiden valintatavat ja -perusteet, tuottajien alallepääsyn ja alalta poistumisen ehdot sekä julkisen rahoituksen ja mahdollisen täydentävän yksityisen rahoituksen välittymiskanavat. Näin ollen on määriteltävä Miten terveydenhuoltopalveluja käyttävät kunnan asukkaat käytännössä valitsisivat palveluntarjoajan? Minkälaisiin laatu- ja saatavuustietoihin valinta perustuisi? Miten nämä tiedot tuotettaisiin? Voisivatko kunnalliset tuotantoyksiköt kilpailla potilaista ja reagoida potilaiden valintoihin? Miten kunnalliset tuotantoyksiköt voisivat muuttaa toimintaansa tai organisaatiotaan kilpaillakseen? Voisivatko kunnalliset tuotantoyksiköt osoittaa markkinointiviestejä suoraan kansalaisille näin avoimesti toisiaan vastaan kilpaillen? Toteutettaisiinko vapaata valintaa myös palvelusetelin avulla, jolloin olisi luotava myös kuntalaisille mahdollisuus selvittää eri tuottajien tutkimusten, hoitojen ja toimenpiteiden hinnat? Miten uudistetaan kunnallisen terveydenhuollon rahoitus kunnan asukkaiden vapaan valinnan mahdollistamiseksi? Käytännössä julkisen rahan tulisi seurata kunnan asukasta kapitaatiomallin ja/tai palvelusetelimallin mukaisesti. Kuten jo todettiin, kunnan asukkaiden valinnat saattavat johtaa merkittäviin kunnallisten palvelujen tuotantoyksikköjen tuotanto-osuuksien muutoksiin siihen nähden, mikä on suunnittelulla ja sopimuksilla luotu kapasiteetin jakautuminen niiden välillä. Tavallisilla markkinoilla kysynnän vahvistuminen (heikkeneminen) ja tulojen kasvu (lasku) antavat vahvan signaalin kapasiteetin lisäämiseen (supistamiseen), johon markkinatoimijat sekä uudet alalle tulijat (alalta poistujat) reagoivat. Jos kunnan asukkaiden vapaan valinnan mahdollisuudesta aiotaan tehdä aito, tuotantoyksikköjen tulisi kyetä toteuttamaan kapasiteettimuutokset, vaikka ne olisivat ristiriidassa suunnitellun kapasiteettijaon kanssa. Tämä liittyy myös tuotantoyksikköjen erilaistumistarpeeseen, jonka kunnan asukkaiden vapaa valinta todennäköisesti saisi aikaan. Tuotantoyksikköjen alueellinen sijoittuminenkin saattaisi muuttua kunnan asukkaiden vapaan valinnan seurauksena. Miten ja missä tehdään tällöin päätökset ja miten nopeasti? Miten tuotantoyksiköt hankkivat resurssit, joiden käyttöä kunnan asukkaiden valintaan reagointi edellyttää? Kun kunnallisen terveydenhuollon sisäiset markkinat luodaan, kunnan asukkaiden valinnan mahdollisuus voitaisiin periaatteessa ulottaa myös yksityisiin tuotantoyksikköihin. Vastaavasti kunnalliset tuotantoyksiköt voisivat kehittyä niin, että ne voisivat myydä tutkimuksiaan, hoitojaan ja toimenpiteitään myös yksityisille markkinoille. Tällainen kehityspolku saattaisi lopulta johtaa kiireettömän terveydenhoidon markkinoiden yhdistymiseen alueellisesti tai kansallisesti. Edellä viitattiin siihen, että julkisen terveydenhuollon sisälle on ryhdytty rakentamaan markkinaohjausta tilaajan/rahoittajan ja tuotannon välille. Tämä on markkinaohjausta ylhäältä. Kunnan asukkaan valinnan vapaus tarkoittaa markkinaohjausta alhaalta. Alhaalta tulevan markkinaohjauksen vahvistuminen vähentänee ylhäältä tulevan markkinaohjauksen käyttämismahdollisuuksia. Kunnan asukkaiden valinnan vapauden täysimääräinen toteuttaminen merkinnee kunnallisten tuotantoyksiköiden päätöksenteon itsenäisyyden vahvistumista. Tätä kautta merkittäväksi tulee myös se, onko kunnallisilla tuotantoyksiköillä yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla kunnan asukkaiden valinnoista ja toteuttaa valintojen edellyttämiä muutoksia tutkimuksien, hoitojen ja toimenpiteiden määrissä, sisällössä ja toiminta-alueissa. Kunnallisten tuotantoorganisaatioiden yhtäläiset toimintamahdollisuudet (eli näiden keskinäinen kilpailuneutraliteetti) ovatkin yksi kunnan asukkaiden vapaan valinnan onnistuneen toteuttamisen edellytys. Jos jatkossa luodaan kansalliset tai alueelliset kiireettömän terveydenhoidon markkinat, joilla sekä kunnalliset että yksityiset tuotanto-organisaatiot kilpailevat ja joilla kansalaiset hankkivat palveluja joko julkisella tai yksityisellä rahoituksella, yksityisten ja kunnallisten tuotanto-yksikköjen toimintamahdollisuuksien yhtäläisyys on jatkossa tärkeä kiireettömän terveydenhoidon markkinoiden toimivuuden ehto. Kilpailuneutraliteetti on tärkeä edellytys kunnan asukkaan valinnan vapauteen perustuvan terveydenhoidon ohjausjärjestelmän onnistumiselle. Kuntalainsäädännön kehittäminen tullee myös edistämään kilpailuneutraliteettia. Kunnallisessa omistajuuspolitiikassa kilpailuneutraliteetti tulee varmasti olemaan merkittävä kysymys. Sairaalaviesti 3/

16 Julkisessa keskustelussa ja lainsäädännön valmistelussa on jäänyt toistaiseksi taka-alalle se, miten kunnallisen terveydenhuollon ohjausrakenteita tulee muuttaa, jotta kunnan asukkaiden valinnan vapauden potentiaali voidaan täysimääräisesti saavuttaa. Muutokset tulevat ilmeisesti olemaan merkittäviä. Sairaalaviestin 1 2/2011 taitossa yli puolet artikkelista oli jäänyt pois. Tässä artikkeli kokonaisuudessaan. Hinnat osa avoimuutta Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Tavaroiden ja palvelujen hinnat ovat näkyvissä ja kaikille tarjolla. Niitä käytetään aktiivisesti markkinoinnissa ja kilpailussa. Hinta- ja tuotetietoja julkistetaan lehdistössä ja netin seurantasivuilla osa lähes reaaliaikaisesti. Hoitojen, tutkimusten ja palvelujen hintoja on pikkuhiljaa alkanut julkistua kilpailun, kilpailutusten ja palvelusetelien myötä. On selvää, että terveydenhuollon ja sairaanhoidon tulevaisuuteen kuuluvat yhä avoimemmin myös selkeät ja vertailtavat hinnat. Metro-lehdessä Helsingin Yksityinen Silmäsairaala mainosti näin: Kohti parempaa elämänlaatua. Kaihileikkaus on meillä turvallinen ja joustava vaihtoehto. Leikkauksen perushinta on euroa/ silmä, jonka voi maksaa 12 kuukauden korottomalla maksuajalla alkaen 141,67 euroa/kk. Kaihileikkaus Laser Näe valintasi mukaan kauas tai lähelle ilman laseja maksaa yrityksen nettisivuilla olevan hinnaston mukaan euroa/silmä. Kaihileikkaus Premium Erikoislinssillä eroon sekä taittovirheestä että ikänäöstä on hinnaltaan euroa/silmä. Helsingin Sanomissa Silmä Tilkka markkinoi kaihileikkausta: Nyt tarjouksena tutkimus ja leikkaus euroa/silmä sekä meillä leikatuille potilaille toisen silmän leikkaus 990 euroa. Tuo hinta on peruslinssillä. Kaihileikkaukset erikoislinsseillä on hinnoiteltu erikseen. HUS on tehnyt itse runsaasti kaihileikkauksia ja myös ostanut kaihileikkauksia yksityisiltä tuottajilta. HUS:n alueen väestö tarvitsee vuodessa noin kaihileikkausta. Turvatakseen kaihileikkausten oikeaaikaisen ja riittävän saatavuuden HUS otti maaliskuun alussa yhdeksi lisäkeinoksi palvelusetelin. Palveluseteli voidaan tarjota kaihileikkausjonoon asetettavalle potilaalle, jolla ei ole vaikeita yleissairauksia. HUS:ssa on arvioitu kaihileikkausten palvelusetelien määräksi HUS:n kaihileikkauksen palvelusetelin arvo on 660 euroa. Potilaan omavastuu on enintään 90 euroa. Yksityisen palveluntuottajan kaihileikkauksen hintakatto on 750 euroa. HUS:n yhteistyökumppaneina toimivat seuraavat yksityiset palvelujen tuottajat: Laser Tilkka, Espoon Yksityinen Silmäsairaala Oy, Helsingin Yksityinen Silmäsairaala Oy ja Vantaan Yksityinen Silmäsairaala Oy. Yksityisille asiakkaille tarjottavan kaihileikkauksen hinta on Helsingin Yksityisessä Silmäsairaalassa 127 prosenttia ja Laser Tilkassa 67 prosenttia kalliimpi kuin HUS:n palvelusetelillä hankittavan kaihileikkauksen. Sama tuottaja ja kovin erilainen hinta ei voi selittyä markkinointi- ja hallintokustannuksilla. Osin sama markkinointi vaikuttaa myös palvelusetelipotilaiden tekemiin tuottajavalintoihin. Silmätautien ylilääkäri Juha Välimäki Päijät-Hämeen keskussairaalasta selvitti kysymystä kaihileikkauksissa käytettävistä linsseistä muun muassa näin: Peruslinssiä on olemassa kahta versiota: tavallista ja uudempaa, paremmaksi todettua ns. asfääristä linssiä. Kunnallisissa sairaaloissa on siirrytty asfääriseen linssiin, kuten ymmärtääkseni avosektorillakin. Joka tapauksessa jatkossa ostopalveluina tuotettavissa kaihileikkauksissa asfäärinen linssi olisi vaadittava. Perusideahan on että potilas saa täsmälleen saman leikkauksen ostopalveluna kuin olisi saanut omassa kunnallisessa sairaalassaan. Kilpailutuksessa ja palvelusetelihankinnoissa on määriteltävä myös käytettävä linssi. Palvelusetelillä hankittavien tutkimusten hintoja Ylöjärven kaupunki otti tämän vuoden alussa käyttöön erikoissairaanhoidossa palvelusetelit. Niitä on tarjolla eräissä tutkimuksissa ja hoidoissa seuraavilla erikoisaloilla: kardiologia, reumatologia, endokrinologia, diabetologia, gastroenterologia, ortopedia, käsikirurgia, plastiikkakirurgia, neurokirurgia, gastrokirurgia, urologia, naistentaudit, lastenkirurgia, lasten allergologia, lasten kardiologia ja lastenneurologia. Kaikkiaan tutkimuksia ja hoitoja on listalla noin 50. Toisin kuin HUS:n kaihileikkauksen, palvelusetelissä setelin arvo on sama eri tuottajilla, mutta asiakkaan omavastuu vaihtelee tuottajien hintojen mukaan. Ylöjärvi valitsi palvelun tuottajiksi seuraavat lääkärikeskukset: Koskiklinikan, Pihlajalinnan ja Terveystalon. Seuraavat esimerkit hahmottavat palvelusetelin vuoden alun hintoja ja asiakkaan omavastuuosuuksia. 16 Sairaalaviesti 3 /2011

17 Esimerkkejä palvelusetelien hinnoista ja asiakkaan omavastuuosuuksista. hinta Setelin arvo Asiakkaan omavastuu Kardiologin vastaanottokäynti Koskiklinikka 85,00 42,60 42,40 Pihlajalinna 70,00 42,60 27,40 Terveystalo 110,00 42,60 67,40 Kardiologin v-ottokäynti + UÄ Koskiklinikka 260,00 221,60 38,40 Pihlajalinna 249,00 221,60 27,40 Terveystalo 340,00 221,60 118,40 Rasitus-EKG-tutkimus Koskiklinikka 187,50 111,60 75,90 Pihlajalinna 139,00 111,60 27,40 Terveystalo 198,00 111,60 86,40 Käsikirurgia, ojentajapuolen ganglion carpi paikallispuudutuksessa Koskiklinikka 300,00 172,60 127,40 Pihlajalinna 200,00 172,60 27,40 Terveystalo 581,00 172,60 408,40 Kirurgin vastaanottokäynti Koskiklinikka 70,00 11,60 58,40 Pihlajalinna 39,00 11,60 27,40 Terveystalo 53,00 11,60 41,40 Kirurgia, traumaattisten haavojen kerroksittainen suturaatio Koskiklinikka 164,15 136,75 27,40 Pihlajalinna 250,00 136,75 113,25 Terveystalo 548,00 136,75 411,25 Hinnoissa on eroja pienimmillään kallein verrattuna halvimpaan on noin 1,3-kertainen ja suurimmillaan 3,3-kertainen. Asiakkaiden omavastuiden erot vaihtelevat huomattavasti enemmän. Pienimmillään omavastuiden ero on noin 2,1-kertainen eli kallein on 113 prosenttia suurempi kuin halvin ja enimmillään 15-kertainen eli kallein on prosenttia suurempi kuin halvin. Mitä ilmeisimmin ainakin osalle ylöjärveläisistä myös asiakkaan omavastuulla on merkitystä, mikä vaikuttaa palvelun tuottajan valintaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain 6 :n mukaan Kunnan on selvitettävä asiakkaalle tämän asema palveluseteliä käytettäessä, palvelusetelin arvo, palvelujen tuottajien hinnat, omavastuuosuuden määräytymisen perusteet ja arvioitu suuruus sekä vastaavasta palvelusta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaan määräytyvä asiakasmaksu. Lain 7 määrää palvelusetelin arvon näin: Kunnan tulee määrätä palvelusetelin arvo niin, että se on asiakkaan kannalta kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kustannukset, jotka aiheutuvat kunnalle vastaavan palvelun tuottamisesta kunnan omana tuotantona tai hankkimisesta ostopalveluna sekä asiakkaan maksettavaksi jäävä arvioitu omavastuuosuus. HUS on pitänyt kaihileikkausten palveluseteliratkaisussaan tiukasti kiinni lain edellä mainitusta velvoitteesta, että palvelusetelin arvo on asiakkaan kannalta kohtuullinen. Kun vertaa Ylöjärven listalla olevien eräiden toimenpiteiden yksittäisten tuottajien asiakkaiden omavastuuosuuksia lain velvoitteeseen asiakkaan kannalta kohtuullinen, Ylöjärven olisi pitänyt karsia listalta pois kohtuuttoman suuren omavastuuosuuden aiheuttavat yksittäisten tuottajien toimenpiteet. Palveluseteliä käytettäessä vastuu ei ole vain palvelujen käyttäjällä. Hyvin todennäköisesti Ylöjärven avaus ja hoitojen julkistetut hinnat johtavat Pirkanmaalla kaikkein kalleimpien hintojen karsiutumiseen ja hintojen laskuun. YLE teki jutun Ylöjärven palveluseteleistä otsikolla Yksityisten lääkäriasemien hoidossa huimia hintaeroja. Mukana olevien lääkärikeskusten johto selvitti eroja näin: Lääkärikeskukset ihmettelevät toistensa taksoja. Koskiklinikan toimitusjohtaja Kari Varkila sanoo, ettei ole tehnyt laskuvirhettä, eikä polje hintoja. Kyllä me olemme yrittäneet sinne kaikki ne todelliset kustannukset saada mukaan. Pikkusen ihmettelemmekin miksi jossakin palvelu voi maksaa niin paljon enemmän. Kilpailutuksessa oli viitisenkymmentä toimenpidettä. Yli puolessa toimenpiteistä Terveystalo oli kallein. Yhdeksi hintaerojen syyksi on epäilty lääkärikeskusten erilaista omistusta. Terveystalon takana on kansainvälisiä pääomasijoittajia, kun taas kaksi muuta ovat henkilökuntiensa omistamia. Terveystalon asiakkuusjohtaja Toni Siiskosen mukaan tämä ei vaikuta hinnoitteluun. Kaikki jotka tekevät yritystoimintaa pyrkivät tekemään sitä kuitenkin jossain määrin voitollisesti, jotta yritystoiminnalla olisi jatkuvuutta. En Sairaalaviesti 3/

18 sinänsä näe, että omistuspohjalla olisi siihen suoraa vaikutusta, Siiskonen sanoo. Hintaeroja selitetään myös vuokrilla ja sijainnilla sekä sillä, ovatko lääkärit työsuhteessa vai ammatinharjoittajia. Helsingin Sanomat totesi pääkirjoituksessaan näin: Erittäin tärkeäksi hintojen vertailukelpoisuus nousee, jos kunnat ottavat myös sairauksien tutkimisessa laajalti käyttöön palvelusetelit. Palvelusetelikokeilun tähänastisesta käytöstä tulee tietoa kunnat.nettiin kesään mennessä. Laboratoriotutkimusten hinnat Laboratoriotutkimusten hinnat ja niiden suuret erot ovat olleet usein esillä mediassa. Tampereen Radio uutisoi otsikolla Laboratoriotesteistä kovia hintoja. Jutun perustaksi YLE Tampere oli kerännyt 11tavallisen laboratoriotutkimuksen hintatiedot Suomen Terveystalolta, Mehiläiseltä ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä sekä työstänyt niistä seuraavan hintavertailun: Tutkimus Terveys- Mehi- PSHP Kelan talo läinen korvaus Perusverenkuva ja trombosyytit 26,10 32,20 1,50 8,00 Kreatiniini 16,00 19,80 1,00 5,00 C-reaktiivinen proteiini 21,30 25,00 1,50 5,00 Kalium 16,00 18,60 1,00 5,00 Natrium 16,00 21,00 1,00 5,00 Tromboplastiiniaika, INR-tulostus 19,20 23,60 1,60 6,00 Glukoosi 16,00 19,80 1,50 5,00 Alaniiniaminotransferaasi 16,00 19,80 1,20 5,00 Tyroksiini, vapaa 40,80 51,30 2,70 8,00 Virtsan kemiallinen seulonta 19,20 13,10 2,00 6,00 EKG, 12 kytkentää levossa 42,00 46,00 10,50 18,00 Verinäytteen otto 8,00 0,00 7,00 Laskutuslisä 0,00 0,00 4,00 Yhteensä 256,60 290,20 36,50 Terveystalon hintoihin tuli 8 euron näytteenottomaksu ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) hintoihin 7 euron näytteenottomaksu. Mehiläinen ei perinyt näytteenottomaksua. Samasta näytteestä tehdään yleensä useita analyyseja. Uutisen johtopäätös oli, että laboratoriotutkimusten hinnat vaihtelevat rajusti. Kooste kertoo, että yksityisten laboratorioiden hinnat ovat moninkertaiset Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Laboratorioliikelaitoksen laskuttamiin hintoihin verrattuna. Ylen uutisessa oli yritetty selvittää hintaerojen syitä. Yritykset saavat laboratoriotutkimuksista paremman katteen kuin esimerkiksi lääkäripalveluista. Terveystalon laboratorioliiketoiminnoista vastaava liiketoimintajohtaja Ilkka Lehto on kuitenkin vaitonainen tarkemmista katetiedoista. Me olemme kuitenkin pörssiyhtiö, että näitä asioita ei kommentoida. Kun asiakas tulee yksityiseen lääkärikeskukseen, hän katsoo kokonaisuutta eikä yksittäisen tutkimuksen hintaa. Kysymykseeni, miten kunnallisen ja yksityisen sektorin laboratoriotutkimusten palvelu- ja tuotantokäytännöt poikkeavat Pirkanmaalla toisistaan, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Laboratoriokeskuksen toimitusjohtaja Ari Miettinen totesi: Valtaosa potilaista on samanlaisia kunnallisella ja yksityisellä puolella. Kunnallinen sektori huolehtii lisäksi päivystyksistä ja hätätapauksista, mikä vaatii lääketieteellisistä syistä myös kiireellisiä tutkimuksia alle tunnin vasteajalla. Pääosa laboratoriotutkimuksista on sellaisia, joiden vastaus saadaan saman päivän aikana tai seuraavana päivänä. Noin prosenttia tutkimuksista on ei-kiireellisiä, niin kunnallisella kuin yksityisellä puolella, mukaan lukien työterveyshuolto. Kunnalliset toimijat lähettävät ne Pirkanmaalla Laboratorioliikelaitokseen Tampereelle ja yksityiset lähettävät ne pääosin yksityisiin keskuslaboratorioihin pääkaupunkiseudulle. Molemmat hyödyntävät automaatiota samalla lailla ja saavat siitä kustannustehokkuutta. Suurten keskuslaboratorioiden tuotantokustannukset ovat murto-osa lääkäriasemien potilailta perimistä maksuista. Tampereella useat yksityiset lääkäriasemat ostavat niin sanottuja hätäpalveluja Pirkanmaan Laboratorioliikelaitokselta, kun heidän omat laboratoriopalvelut ovat jo kiinni, ja myyvät ne hyvällä katteella potilaille. Edellä olevan yhteenvedon hintojen perusteella voisi luulla, että yksityinen sektori edelleen tekee kaikki laboratoriotutkimukset käsityönä yksittäin paikan päällä. Näin ei ole, vaan ne hyödyntävät keskittämisratkaisuja ja automaatiota siinä missä julkinenkin sektori. Teknologioiden ja uusien tuotantoprosessien kehitys ei kuitenkaan ole siirtynyt yksityisen sektorin veloittamiin laboratoriotutkimusten hintoihin. Helsingin Sanomat selvitti uutisessaan Yksityisten lääkäriasemien tutkimuksissa ylihintaa tällä tavalla: Yksityiset lääkäriasemat velottavat laboratoriotutkimuksista moninkertaisesti kunnalliseen puoleen verrattuna. Yleisimpien tutkimusten keskiarvoisen ostoskorin hinta nousee yksityisellä liki viisinkertaiseksi julkiseen terveydenhuoltoon nähden. Esimerkiksi tulehduksia paljastava CRP-arvon mittaus kustantaa yksityisen puolen asiakkaalle keskimäärin yli 24 euroa, kun kuntapuolella terveyskeskus maksaa kunnan laboratoriolle samasta kokeesta vain kolme euroa. Kansalaiset ja työnantajat maksavat tietämättömyyttään liian korkeita hintoja laboratoriotutkimuksista. Tuotantokustannuksiin nähden hintoja olisi mahdollista alentaa runsaasti. Kilpailu ei ole tullut yksityissektorin laboratoriotutkimusten hintoihin. Laboratoriotutkimusten hinnat suhteessa hankintakustannuksiin tuottavat erittäin hyvän katteen, minkä myös yksityisten yritysten johtajat ja taloushallinnon vastuulliset ovat todenneet pitävän paikkansa. 18 Sairaalaviesti 3 /2011

19 Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä selvitti laboratoriotutkimusten hintoja vuonna Sen kokoava havainto oli samanlainen. Hintaerot olivat suuret ja asiakkaiden hintatietoisuus huono tai olematon. Työryhmän puheenjohtaja lääkintöneuvos Jouko Isolauri esitti potilaiden avuksi Kuluttajavirastoa. Kun virasto tekisi säännöllisiä hintaseurantoja ja julkistaisi niitä, asiakkaiden hintatietoisuus paranisi. Ihmiset hakisivat palvelut sieltä, misssä ne olisivat edullisimmat. Kuluttajavirasto ei ole tehnyt laboratoriotutkimusten hintaseurantaa eikä -vertailuja syynä resurssipula. Kuvantamistutkimusten hinnat Kelan vuoden 2010 tilastojen mukaan oli asiakkailta peritty kuvantamistutkimuksista alla olevia keskimääräisiä hintoja. Verrokiksi on poimittu yksittäisten sairaanhoitopiirien elektiivisten kuvantamistutkimusten tämän vuoden hintoja. peritty asiakkailta, hintojen keski-arvo, Tutkimus kela 2010 verrokki shp 2011 Nenän sivuonteloiden natiiviröntgen (DM1AA) 77,11 32,00 / Keski-Pohjanmaan shp Hampaiston ja leuan panoraamakuvaus (EB1HA) 75,30 36,00 / Länsi-Pohjan shp Keuhkojen natiiviröntgen (GD1AA) 80,86 36,00 / Varsinais-Suomen shp Polven laaja natiiviröntgen (NG1BA) 97,53 35,00 / Satakunnan shp Pään natiivi tietokonetomografia (AA1AD) 335,84 157,60 / Pirkanmaan shp Vatsan ultraäänitutkimus (JN3AE) 216,49 77,35 / Itä-Savon shp Lannerangan magneettitutkimus (NA3BG) 640,28 259,00 / Päijät-Hämeen shp Tuotantokustannukset ovat periaatteessa samat. Hintaerot ovat kovin suuret. Jos esimerkiksi noin asukkaan kunnan asukkaat käyttävät vuodessa noin keuhkojen naiiviröntgentutkimusta (GD1AA), se maksaisi kunnalle Varsinais-Suomen Kuvantamiskeskuksen tuottamana euroa ja yksityisiltä asiakkailta vuonna 2010 perittyjen hintojen keskiarvolla ostettuna euroa. Eli viimemainittu olisi noin 125 prosenttia suurempi. Yksityisen sektorin kuvantamisen keskimääräiset hinnat ovat oleellisesti korkeammat kuin sairaanhoitopiirien kuvantamisyksiköiden hinnat. Sairaanhoitopiirien hinnoissa on myös suurehkoja eroja. Yksityissektorin keskiarvohintojen perustana olevissa hinnoissa on luonnollisesti myös suuria hintaeroja. Mitä ilmeisimmin kuvantaminen on korkeista hinnoista johtuen yksityiselle sektorille erinomaisen tuottoisaa toimintaa suhteessa tuotantokustannuksiin. Sieltä syntynee vastaava tuhti kate kuin laboratoriotutkimuksista. Yksityissektorilla huulena heitetty vertaus, että diagnostiikkaan liittyvät tutkimukset ovat yksityisen terveydenhuollon Sampo, saa tukea edellä olevista tiedoista. Kalevalan taruissa Sampo on ihmeellinen, rikkauksia tekevä mylly. Helsingin Sanomat esitti pääkirjoituksessaan Kuvantamisen hintaerot esille, että Laboratorioista ja kuvantamisyksiköistä onkin tullut lääkäriasemille tuottoisia laitoksia. Työterveyshuollon tutkimusten hinnoista Muutama esimerkki jo edellä esitetyistä tutkimuksista hahmottaa työterveyshuollon hintatasoa. Kysymyksessä on suuressa kaupungissa toimiva noin 400 työntekijän työnantaja ja sen työterveyshuollon hinnat euroina. Rinnalla ovat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Laboratoriokeskuksen hinnat - kuvantamistutkimuksista sairaanhoitopiirien verrokkihintoja. TTh pshp Perusverenkuva 20,00 1,50 Kreatiniini 13,00 1,00 C-reaktiivinen proteiini 21,00 1,50 Kalium 11,00 1,00 Natrium 11,00 1,00 Glukoosi 13,00 1,50 Alaniiniaminotransferaasi 13,00 1,20 Virtsan kemiallinen seulonta 12,00 2,00 EKG, 12 kytkentää levossa 36,00 10,50 Verinäytteenotto (yhdestä 7,00 näytteestä useampi tutkimus) Yhteensä 150,00 28,20 Keuhkojen natiivirtg 73,00 36,00/VSSHP Nenän sivuontel. rtg 66,00 32,00/KPSHP Vatsan ultraäänitutk. 232,00 77,35/ISSHP Työterveyshuollon konseptiin kuuluu myös, että perusterveitä työntekijöitä tutkitaan sairauden tai sairauksien poissulkemiseksi. Periaatteessa syynä laboratoriotutkimusten määräämiseen pitäisi olla esimerkiksi keski-ikäisen työntekijän lievä ylipaino, hieman koholla oleva verenpaine, alkoholin liikakäyttöä, suvussa sydän- ja verisuonisairauksia ja väsymystä. Eli taustalla pitäisi olla jokin ajateltavissa oleva riskitekijä. Työterveyshuollossa käytetään myös valmiita tutkimuspaketteja, joihin on pakattu erilaisia tutkimuksia ja joita samanlaisina ei ole muilla palvelujen tarjoajilla käytössä. Tämän vuoksi hintavertailu on vaikeaa. Valtaosalla työnantajista ei riitä asiantuntemus paketin Sairaalaviesti 3/

20 sisällön ja sen mahdollisten päällekkäisyyksien tai tarpeellisuuden arviointiin. Perusverenkuvalla selvitetään anemiaa. Jos oireita ei ole, toistuva perusverenkuvan selvittäminen on turhaa. Erään pienehkön organisaation johtaja ihmetteli ääneen jatkuvaa perusverenkuvan tutkimista kovin monesta työntekijästään. Maksan sairautta ja alkoholin liikakäyttöä ei ole tarpeen selvittää kolmella neljällä eri tutkimuksella. Tuo pelkistetty silmäys osoittaa, että työterveyshuollon tutkimusten hinnoittelulla on suuri merkitys toiminnan katteelle. Jos työterveyshuollon lääkärin enintään 10 minuutin vastaanottokäynti maksaa työnantajalle euroa ja enintään 20 minuutilta euroa sekä työterveyshoitajan puoli tuntia reilu 30 euroa, hinnat eivät kata kustannuksia. Työnantajan edustajat ymmärtävät lääkärissäkäyntien halvat hinnat. Laboratoriotutkimusten ja kuvantamistutkimusten tarpeellisuudet ja hinnat ovat useimmille heistä täysin tuntematonta aluetta. Kelan korvaukset vaikuttavat osaltaan mielenkiinnon vähäisyyteen. Tehdäänpä selkeyttävä vertailu. Jos työpaikkaravintolan pitäjä laskuttaisi rasvattomasta maitolitrasta 11,50 euroa, kun sen hinta marketissa on 0,85 euroa, työnantaja ei hyväksyisi tällaista hintaa. Periaatteessa myöskään työterveydenhuollossa ei pitäisi ottaa ja teettää turhia laboratoriotutkimuspaketteja tai otattaa liian kevyin indikaation kuvantamistutkimuksia. Terveydenhuollon voimavarat pitää käyttää vaikuttavasti ja tehokkaasti. Työterveyshuolto on osa tätä kokonaisuutta. Yksityissektori tarjoaa läpinäkyvyyttä ja avointa keskustelua Toimitusjohtaja Matti Bergendahl kirjoittaa Mehiläinen-lehden 1/2011 pääkirjoituksessa Mehiläinen Sosiaali- ja terveyspalveluiden ykkösvaihtoehto muun muassa näin: Mehiläinen osallistuu aktiivisesti palvelujen tuottamista koskeviin kilpailutuksiin. Valtakunnallisena toimijana meillä on mittavaa osaamista ja resursseja auttaa kuntia ja kaupunkeja tuottamaan sosiaali- ja terveyspalveluita asukkailleen kustannuksiltaan läpinäkyvästi ja laadukkaasti. Käymme mielellämme avointa keskustelua niin kuntalaisten kuin päättäjienkin kanssa sosiaali- ja terveyspalveluiden organisoinnista. Kustannuksiltaan läpinäkyvästi ja avointa keskustelua tarkoittavat myös sitä, että tutkimusten, hoitojen ja toimenpiteiden hinnat ovat näkyvissä ja vertailtavissa, niin kunnallisten toimijoiden kanssa tehtävissä sopimuksissa, työterveyshuollossa kuin yksityisille kansalaisille tarjottavissa palveluissa. Hyvin kalliit hinnat samoista tutkimuksista esimerkiksi työterveyshuollossa tai yksityissektorilla luo perusteetonta kilpailuetua. Samalla on syytä muistaa, että Työnantaja saa Kelasta korvausta tarpeellisista ja kohtuullisista työterveyshuollon ja sairaanhoidon kustannuksista ja että Kela korvaa sairaanhoidosta aiheutuvia kustannuksia sekä maksaa sairauspäivärahaa ansiomenetyksen ajalta (Kela). Matti Bergendahlin tarjoamaa läpinäkyvyyttä ja avointa keskustelua on tervehdittävä ilolla. Edellä olevat vertailut ovat osa tätä. Hinnoittelu osattava ja hallittava Hinnat ovat oleellinen osa myös sairaanhoitopiirien ja sairaaloiden tätä päivää ja tulevaisuutta. Kun yksityisen sektorin palveluja kilpailutetaan ja ostetaan, on tärkeää ottaa rinnalle vastaavat kunnalliset palvelut ja niiden hinnat. Esimerkiksi YLEn Ylöjärvi-juttuun toimitus olisi voinut poimia myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja TAYSin hinnat. Edellä esitetty antaa vahvat viitteet siihen, että kunnalliset palvelujen tuottajat tulevat ja joutuvat kilpailemaan myös hinnoilla. Tämä vaatii, että kilpailtavien tutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen hintoihin ei saa sisältyä kustannuksia, joita kilpailijoilla ei ole. Näitä ovat muun muassa päivystysvalmiuksien ylläpito sekä opetus ja tutkimus. Kun tietyt palvelut ja vaativimmat tapaukset tutkitaan ja hoidetaan valtaosin yliopistollisissa keskussairaaloissa ja keskussairaaloissa, nämä palvelut on hinnoiteltava niiden vaatimien tai edellyttämien kustannusten mukaisesti. Näin ollen esimerkiksi synnytystoiminnan, sydäninfarktien, aivoinfarktien ja 24/7 hoitojen ja valmiuksien kustannuksia ei saa valuttaa elektiivisiin palveluihin. Runsaasti tehtävät, sinällään vaativat toimenpiteet (kuten tavanomainen kaihileikkaus) pitää tuotantoprosesseiltaan saada niin tehokkaiksi, että niiden hinnat ovat kilpailukykyiset. Ostopalveluesimerkit antavat tähän hyvää pohjaa. Hinnat ja hinnoittelu on hallittava vastedes tähänastista moniulotteisemmin. Tähän liittyviä menetelmiä ja tiedonhankintaa on parannettava sairaanhoitopiireissä ja sairaaloissa. Sairaalan, tulosalueiden, liikelaitosten ja tulosyksiköiden johtajien, talousjohtajien, laskenta- ja kehittämispäälliköiden on ymmärrettävä ja hallittava tuotteistus ja hinnoittelu. Tämä vaatii, että heidän on tunnettava muiden hinnat ja että heidän on aktiivisesti kehitettävä hinnoitteluun liittyvää osaamista, tuotteistusta, tehokkaita tuotantotapoja, palveluvalikoimaa ja hintojen jatkuvaa seurantaa. Saa nähdä, milloin tuotanto- tai hankintakustannuksiin verrattuna ylikorkeat tutkimusten hinnat alkavat kiinnostaa Kuluttajavirastoa, Kilpailuvirastoa, Kelaa ja vakuutusyhtiöitä. Kuntien ja kuntayhtymien ei pidä hyväksyä liian korkeita hintoja ei myöskään työnantajina. Hintakilpailu, läpinäkyvyys ja avoimuus on saatava myös diagnostisiin tutkimuksiin. Näin terveydenhuollon rahat saadaan paremmin riittämään kasvavaan kysyntään. 20 Sairaalaviesti 3 /2011