Vuoden 2012 puolustusvoimain uudistus ja Kontiolahden varuskunta Helsingin Sanomissa

Transkriptio

1 Vuoden 2012 puolustusvoimain uudistus ja Kontiolahden varuskunta Helsingin Sanomissa Itä-Suomen yliopisto Historia- ja maantieteen laitos Kirjoitelma Varuskunta paikallisyhteisössä -kurssille Antti Hirvonen Ville Antikainen

2 1. Johdanto Tämän kirjoitelman aiheena on Kontiolahdella sijaitsevan Pohjois-Karjalan prikaatin asemaa koskevan lehdistökirjoittelun analysointi helmikuussa 2012 tapahtuneen Suomen puolustusvoimauudistuksen kontekstissa. Tehtävänantonamme oli tutkia valtakunnallisten lehtien uutisointia asiasta ja niiden mahdollista kannanottoa asiaan. Päädyimme käyttämään pelkästään Helsingin Sanomia jo siitäkin syystä, että sen mikrofilmatut versiot löytyivät kirjastolta. Katsoimme myös, että Helsingin Sanomat riittää yleiseksi esimerkiksi valtakunnallisista lehdistä. Myös ajankäytön rajallisuus vaikutti siihen, ettemme lähteneet laajentamaan aiheen käsittelyä myös muihin lehtiin. Kirjoitusten suhteen tarkastelemme sekä lehden virallisia kannanottoja niin pääkirjoitustasolla, kuin myös siltä osin minkälaisia uutisia tapahtuneesta on kirjoitettu. Myös lukijoiden mielipidekirjoituksia arvioidaan tässä samassa yhteydessä. Mielipidekirjoitukset kiinnostavat sen takia, että ne kertovat sekä lehden lukijoiden näkökannan asiaan, että toisaalta myös sen, minkälaisia asioita lehti haluaa nostaa esille yleisönosastonsa kautta. Helsingin Sanomien uutisointi Kontiolahden varuskunnan suhteen ei eroa erityisesti joukosta. Puolustusvoimauudistuksen myötä useita muitakin varuskuntia lakkautettiin tai siirrettiin ympäri Suomea, joten Helsingin Sanomien näkökulmasta Kontiolahden varuskunta ei ole merkittävästi muita varuskuntia uutisoidumpi. Helsingin Sanomien linja puolustusvoimauudistuksen suhteen on ollut varsin yleislinjainen muistakin varuskunnista on uutisoitu, mutta niidenkään asemaa ei nosteta toisten varuskuntien yläpuolelle. Suurimmista muutoksen kokevista varuskunnista on tehtyä yksittäisiä uutisjuttuja, mutta sen suurempaa asemaa ne eivät saa. Uudistuksen kommentoinnissa on siis haluttu pysytellä tietyllä ylätasolla, mikä on sinällään ymmärrettävää. Uudistuksessa ei puututtu Helsingin Santahaminan varuskunnan rooliin, ja toisaalta Helsingin Sanomat haluaa ylläpitää myös koko valtakunnallisia asioita käsittelevää linjaa. Varuskuntauudistuksen uutisointiin vaikuttivat nähtävästi myös muut aiheet. Samana päivänä kun puolustusvoimauudistus julkistettiin, julkaistiin myös hahmotelma tulevista kuntauudistuksista. Tätä aihetta käsiteltiin lehdessä paljon sekä sen omissa uutisissa, että yleisönosastopalstalla. Keskustelu ja kirjoittelu molemmista aiheista jatkui reilun viikon uudistuksen jälkeen, joskin kuntauudistus tuntui volyymiltaan olevan keskustellumpi kuin puolustusvoima-

3 uudistus. Ennen uudistuksia lehti kirjoitti myös paljon juuri käydyistä presidentinvaaleista, eikä lähestyvästä puolustusvoimien uudistuksen julkaisupäivästä ollut juurikaan sitä etukäteen käsitteleviä kirjoituksia, toisin kuin kuntauudistuksesta oli. 2. Pääkirjoitukset Helsingin Sanomien 9.2. päivän pääkirjoituksessa kerrotaan hallituksen ja puolustusvoimien komentaja kenraali Puheloisen viestittäneen puolustusvoimauudistuksen ilmoitustilaisuudessa, että uudistuksen selvityksen perusteissa oli nimenomaan kyse puolustuksen tarpeiden mukaisista toimenpiteistä. Poliittisella ulottuvuutta päätöksessä ei hallituksen mukaan ollut. Pääkirjoituksessa todetaan uudistukselle olleen ilmeistä tarvetta. Ikäluokkien pienentymisen myötä varuskunnissa on jo nyt ollut paljon vapaita vuodepaikkoja, eikä reserviä ei ole ollut mahdollista varustaa tarpeen vaatiessa edes välttävästi. Kaluston vanhentuminen ja sen korvaaminen uudella on hankaloitunut entisestään nyt, kun puolustusvoimien toimintakuluja on tarkoitus supistaa vaalikauden aikana noin kymmenen prosenttia. Uudistuksessa kerrotaan olevan kyse puolustusvoimien virtaviivaistamisesta, jossa joukkoosastoja lakkautetaan ja osittain myös yhdistetään. Sotilasläänien esikunnat lakkautetaan ja hallintoa ollaan muutenkin keventämässä. Puolustusvoimauudistuksen sanotaan olevan jopa odotettua vaatimattomampi. Pääkirjoitus vertaa uudistusta eurooppalaisiin malleihin, ja toteaa ettei uudistus ole sillä mittapuulla kovinkaan radikaali, vaan enempääkin olisi voinut puuttua. Pääkirjoituksessa väite täysin puolustusvoimien ehdoin tapahtuvasta uudistuksesta asetetaan kuitenkin kiistanalaiseksi. Pääkirjoituksessa arvioidaan, että vaikka puolustusuudistus perustuukin puolustusvoimien tarpeisiin, siitä johtuvat vahvat alueelliset vaikutteet tuovat uudistukseen myös poliittisen ulottuvuuden. Pääkirjoitus katsoo myös maantieteellä ja historialla olevan vaikutus puolustusuudistuksen muotoutumiseen. Pääkirjoitus toteaa olevan selvää, että muutoksen kouriin joutuville paikkakunnille taataan julkisia tukitoimia. Kontiolahti mainitaan tässä yhteydessä esimerkkinä, sillä siellä uskotaan olevan kenties eniten tarvetta kunnan julistamiselle äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, jolloin sinne voidaan ohjata lisätukea. Muita mahdollisia tukipaikkakuntia voisivat olla muut paikkakunnat, joilta varuskunta lakkautetaan,

4 eli Kotka, Jämsä, Keuruu, Lahti ja Kauhava. Pääkirjoituksessa kuitenkin arvioidaan, ettei tarve tuelle ole näissä yhtä merkittävää kuin Kontiolahdella. 3. Uutiset Puolustusvoimauudistusta koskevassa pääuutisessa 9.2. luetellaan uudistuksen myötä tapahtuvat muutokset. Varuskuntiin vaikuttavat muutokset on eritelty ja esitetty kartan avulla. Uutistekstissä kerrotaan 1200 irtisanottavan puolustusvoimien työntekijän olevan lähinnä siviileitä. Muutosten perimmäisiksi syiksi ilmoitetaan säästöjen tavoittelu, joita pyritään tällä tavoin saamaan aikaan noin 115 miljoonaa euroa vuodessa. Uutisessa on siteerattu hallitusta, joka kertoo varuskuntien valikoitumisen perustuvan nimenomaan puolustusvoimien omaan harkintaan, eikä poliittisiin päätöksiin. Puolustusministeri Wallinin kommentti siitä, että muissa maissa puolustusbudjetteja on leikattu vielä rajummin, on myös sisällytetty uutiseen. Pääuutistekstin lisäksi jutussa on kaksi pienenpää juttua, joista toinen käsittelee puolustusvoimauudistuksen vastaanottoa Kontiolahdella. Jutussa on haastateltu sekä varuskunnassa työskenteleviä upseereita, että kontiolahtelaisia paikallisia. Sotilashenkilöiden mukaan ilmapiiri on ollut tiedon tultua varsin apea. Lakkautustieto toi vahvistuksen jo pitkään ilmassa olleille epäilyksille siitä, että varuskunta lakkautettaisiin. Löysässä hirressä roikkuminen tuli päätökseen näin. Uutisessa kerrotaan varuskunnan olleen Kontiolahden toiseksi suurin työnantaja. Sen palveluksessa oli noin 170 sotilasta ja 100 siviiliä. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mikko Kuuselan mukaan kunnan työttömyysprosentti nousee pari prosenttiyksikköä ja verotulot tulevat vähenemään noin miljoonalla eurolla varuskunnan lakkautuksen jälkeen. Kyläläisten kommenteissa varuskunnan lakkautuspäätös on virhe, ja sen uskotaan asettavan etenkin nuoret perheet ahtaalle. Seuraavan päivän (10.2.) lehdessä puolustusvoimauudistuksen on arvioitu olleen kokonaisuudessa varsin maltillinen. Uutistekstissä esitetään heti alkuun kysymys siitä, miksei uudistuksen yhteydessä lakkautettu myös montaa muuta varuskuntaa? Kirjoituksen mukaan aihetta muidenkin joukko-osastojen lakkautuksiin olisi ollut. Näiden joukkoon olisivat voineet kuulua myös muun muassa Tykistöprikaati ja Lapin ilmatorjuntarykmentti. Uutisesta välittyvä viesti on se, että uudistuksessa karsittiin vanhakantaista varuskuntaverkostoa, jonka ylläpidol-

5 le ei enää ole perusteita sodankäynnin kehittymisen myötä. Uutisessa käsitellään eri joukkoosastojen lakkauttamiseen johtaneita tekijöitä, sekä sitä, mitkä seikat puolsivat toisten varuskuntien säilymistä. Tekstin perusteella syynä Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttamiselle oli se, että pieni tavallista jalkaväkeä kouluttava yksikkö ei ole nykyään niin tarpeellinen kuin se aikanaan on ollut. Lehden näkemyksen mukaan sotiminen tulee olemaan tulevaisuudessa entistäkin mekanisoidumpaa, mikä johtaa pienempään tarpeeseen jalkaväen saralla. Muiden lakkautettavien varuskuntien osalta korostetaan sitä seikkaa, että niissä tapahtuvat toiminnot on helppo ympätä osaksi jonkin suuremman joukko-osaston toimintaa, eikä erillisenä varuskuntana toimiminen ole muuten tarpeellista. Tältä pohjalta uutisessa löydettiin myös syitä siihen, miksi Tykistöprikaati ja Lapin Ilmatorjuntarykmentti saivat vielä jatkaa. Ensimmäisen alueella sijaitsee Etelä-Suomen tärkein tykistön harjoittelualue, ja jälkimmäinen taas on luontevasti sijoitettuna Lapin lennoston läheisyyteen. Sodankylässä sijaitsevalla jääkäriprikaatilla taas nähdään olevan tärkeä arktisen sodankäynnin osaamiskeskus. Lappia koskevien varuskuntien osalta päädytään johtopäätökseen, että jo imagosyistäkin Lapissa on oltava merkittävää varuskuntatoimintaa. Dragsvikissa sijaitseva Uudenmaan prikaati taas säilyi kielilain edellyttämän ruotsinkielisen varuskunnan tarpeen perusteella. Saman päivän lehdessä uutisoidaan myös Perussuomalaisten tekemästä välikysymyksestä puolustusvoimauudistusta koskien. Välikysymyksen keskeisimpiä väitteitä oli se, että uudistus romuttaa maan uskottavan puolustuksen, ja että Dragsvikin varuskunta sai säilyä kielipoliittisin perustein. Vastauksen välikysymykseen puolustusministeri Wallin kiisti kielipoliittiset perusteet, ja kiisti myös sen väitteen, että hän olisi tehnyt päätöksen Dragsvikin ja Kontiolahden varuskuntien lakkauttamisen väliltä. Uutisessa vedotaan erillisiin lähteisiin, joiden mukaan varuskuntien lakkautuslista laadittiin yhteistyössä puolustusministeriön ja pääesikunnan kesken, jossa yhteydessä ajatus Dragsvikin sulkemisesta haudattiin. Pohjois-Karjalan prikaatin osalta jutun lopussa todetaan, että sen lakkautus on ollut puolustusvoimien säästöhankelistan kärjessä jo vuosia.

6 4. Lukijoiden mielipidekirjoitukset Myös mielipidekirjoituksista käy selvästi ilmi, että valtakunnallisena tai helsinkiläisenä lehtenä Helsingin Sanomien lukijoiden kirjoitukset lähestyvät puolustusvoimain julkiannettua uudistusta laajemmasta perspektiivistä käsin. Mielipidekirjoitusten aiheena on tuo uudistus kokonaisuudessaan tai sen ympärille noussut kohu. Nimenomaan Kontiolahden Pohjois-Karjalan prikaatia ja sen lakkauttamista koskevat kirjoitukset ovat harvinaisia. Nämäkin muutamat prikaatia käsitelleet kirjoitukset pyrkivät tavallisimmin linkittämään itsensä osaksi suurempaa kuviota ja ammentamaan argumentaatiolleen vipuvoimaa asioiden laajemmasta kokonaisuudesta. Helsingin Sanomien lukijoita tuntui myös usein kiinnostavan enemmän Dragsvikin ruotsinkielisen varuskunnan ympärille noussut keskustelu. Liittyihän tähän kohu puolustusministeri Stefan Wallinin jääviydestä. Kirjoitelmamme tässäkin osiossa on siis tyydyttyvä perehtymään puolustusvoimain uudistus -keskusteluun sen laajemmassa valtakunnallisessa aspektissa, toki keskittäen fokuksen Pohjois-Karjalan prikaatiin aina sen ollessa mahdollista. Helsingin Sanomissa esiintyneet puolustusvoimain uudistusta käsittelevät mielipidekirjoitukset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: ensinnäkin uudistusta vastustaviin kirjoituksiin ja toiseksi uudistukseen myönteisesti suhtautuviin kirjoituksiin. Suurinta osaa uudistusta vastustavista kirjoituksista voisi helposti luonnehtia sävyltään konservatiivisiksi ja asevelvollisuusarmeijan merkitystä ja perinteitä korostavaksi. Monet näiden kirjoitusten kirjoittajista ovat joko puolustusvoimain sotilashenkilökuntaa tai paikallisia ihmisiä paikkakunnilta, joiden lähivaruskunta päätyi lakkautettavaksi. Esimerkiksi pohjoiskarjalaisten kirjoittamia mielipidekirjoituksia oli muutamia. Näitä ihmisiä toteutettu uudistus siis koski tavalla tai toisella henkilökohtaisesti. Tai näin he itse asian selvästikin kokivat. Siis pelkän konservatiivismilitaristisen eetoksen lisäksi vastustajien leirissä vaikutti, ken ties paljon voimakkaampanakin, aito huoli omasta, oman paikkakunnan tai työyhteisön tulevaisuudesta. Uudistusta vastustavat kirjoitukset perustelevat kantaansa erinäisin argumentein. Yksi yleisempiä argumentteja suljettujen varuskuntien puolesta on vedota niiden merkitykseen yhteiskunnan hyvinvointia edistävinä laitoksina. Mielipidekirjoituksessaan Puolustusvoimat syrjäytymistä vastaan (Karri Ollila, Helsingin Sanomat, ) Karri Ollila kirjoituksensa nimen mukaisesti vetoaa puolustusvoimain tarjoaman varusmiespalveluksen merkitykseen taistelussa syrjäytymistä vastaan. Hänen kirjoituksensa ydinkysymys kuluukin: Voisiko varusmies-

7 palvelusta kehittää osassa varuskunnista syrjäytymisuhan alla olevien nuorten yhteiskuntapalveluksi? Hänen mukaansa armeijasta löytyy myös kouluttajia moniin siviiliammatteihin. Yleisesti ottaen argumentti varusmiespalveluksen kaltaisen organisaation hyödyllisyydestä taistelussa syrjäytymistä vastaan on varsin pätevä. Onhan nuorison syrjäytyminen todellinen uhka suomalaisten hyvinvoinnille ja jo kansantaloudellekin. Itsekin uskomme, että varusmiespalvelus voi auttaa syrjäytymisuhan alla olevan ihmisen tilannetta tuomalla elämään rutiineja ja uusia ystävyyssuhteita. Tässä valossa päätös varuskuntien lakkauttamisesta on eittämättä perin kyseenalainen. Hyvästä argumentistaan huolimatta Ollilan kirjoituksesta on aistittavissa tiettyä halveksintaa näitä syrjäytymisuhassa olevia nuoria, joiden etua hän niin tarmokkaasti ajaa, kohtaan. Hän kirjoittaa muun muassa yhteiskuntapalveluksesta ja kahden vuoden (pakko)koulutuksesta sekä sanoo, ettemme tarvitse enempää alle 30-vuotiaita eläkeläisiä. Tällainen kielenkäyttö viittaa siihen, että syrjäytymisuhassa olevat nuoret ovat hyvin pitkälti itse syyllisiä johonkin lähes rikolliseen tekoon syrjäytyessään ja myös patalaiskoja. Tällainen mielestäni varsin asenteellinen ja kyseenalainen vihjailu syö Ollilan muuten hyvän perusargumentin pohjaa. Liekö maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi itseään tituleeraava Ollila kokee itse edustavansa sukupolvea ja aikaa, jolloin miehet olivat rautaa ja työteliäitä, armeijaa kunnioitettiin ja tulevasta pullamössösukupolvesta ei ollut vielä tietoakaan. Juukalainen Reijo Tuononen taas uskoo mielipidekirjoituksessaan (Maanpuolustustahto on uhattuna, Reijo Tuononen, Helsingin Sanomat, ) maanpuolustustahdon olevan uhattuna varuskuntien lakkauttamisien myötä. Hänen kirjoituksensa tarjoaa myös kirjoitelmamme kannalta oivallisen pohjoiskarjalaisen näkökulman puolustusvoimain uudistukseen. Tuononen kertoo kirjoituksensa aluksi kuinka itäsuomalaiset ovat jo verenperintönä saaneet sotia käyneiltä isiltään voimakkaan tahdon puolustaa Suomea. Tämä kuulostaa perin isänmaalliselta, mutta eittämättä Tuononen pyrkiikin vetoamaan juuri patrioottisesti ajatteleviin ihmisiin ja herättämään muissa ihmisissä vastaavia tunteita. Hänen mielestään kuitenkin Kontiolahden varuskunnan lakkauttaminen uhkaa musertaa paikallisen maanpuolustustahdon. Tuononen myös suhtautuu kyseenalaistaen tarpeeseen uudenaikaiselle ja järeälle, kalliille kalustolle. Hänen mielestään nopeaan liikkumiskykyyn pohjautuvat sissijoukot, joilla on todellinen halu puolustaa maataan, voisivat olla parempi ratkaisu. Mielenkiintoinen ajatus, sillä puolustusvoimathan lanseerasi vastikään niin kutsutun uuden taistelutavan. Tämä perustuukin hyvin pitkälti sissitoimintamaiseen sodankäyntiin. Tosin puolustusvoimain tarkoituksena tuntuu olevan yhdistää uusi ja järeä teknologia sissisodankäyntiin. Prikaatin menettämisen kompromissina Tuononen ehdottaa edes pienemmän erikoiskoulutetun pataljoonan sijoittamista Poh-

8 jois-karjalaan. Tuononen tuntuu unohtavan tässä vaiheessa, että Joensuussahan on toiminut jo pitkään tämänkaltainen yksikkö, nimittäin Onttolan rajajääkärikomppania, eikä tämän joukkoosaston lakkauttamista ole suunniteltu. Pohjois-Karjala ei siis ole jäämässä täysin tyhjän päälle maanpuolustuksellisessa mielessä. Lyhyessä mielipidekirjoituksessaan Aluepolitiikka unohtui (Eero Lehtinen, Helsingin Sanomat, ) Eero Lehtinen huomauttaa varsin osuvasti päättäjiä unohtuneesta aluepolitiikastaan. Lehtisen mukaan valtionhallinnon tavoitteena on ollut sijoittaa valtion laitoksia pois ruuhka-suomesta. Esimerkkinä hän mainitsee Kuopioon siirretyn lääkelaitoksen. Pohjois- Karjalan prikaatin lakkauttaminen on kuitenkin vastoin hallituksen alueellistamisen periaatteita. Uudistusten jälkeen jäljelle jäävät varuskunnat näyttäisivätkin Lehtisen tulkinnan mukaan keskittyvän entistä enemmän ruuhka-suomeen. Lehtinen tarjoaakin onnistuneen näpäytyksen hallituksen kyseenalaisesti toteutettua aluepolitiikkaa kohtaan. Kuten muistamme, ei edellä mainittu lääkelaitoksen siirtokaan ollut mennyt aivan päättäjien suunnitelmien mukaan. Puolustusvoimain uudistukseen myönteisesti suhtautuneista kirjoituksista puolestaan on aistittavissa astetta enemmän liberaalimpaa ajattelua ja kriittistä suhtautumista perinteistä asevelvollisuusarmeijaa kohtaan. Myönteisten kirjoitusten verraten pienestä määrästä huolimatta uskaltanen, keskustelua yleisemmin reflektoiden, väittää useimpien uudistuksen puoltajien olleen melko nuoria ja koulutettuja ihmisiä. Ei liene liian kaukaa haettua olettaa jonkinasteisen sukupolvien välisen kuilun olevan kyseessä. Nuoremman sukupolven koulutetut, urbanisoituneet sekä liberaalimman ja relativistisemman maailmankuvan omaksuneet ihmiset varmastikin suhtautuvat myönteisemmin vanhojen, mielestään jäykkien tai jopa turhien, yhteiskunnan rakenteiden uudistamiseen. Lukiolainen Anton Savolainen kirjoittaa ammattiarmeijan puolesta mielipidekirjoituksessaan Ammattiarmeijasta keskusteltava (Anton Savolainen, Helsingin Sanomat, ). Hän pohjaa kirjoituksensa argumentaation kolmeen pääseikkaan. Ensinnäkin hän vertailee Suomea maihin, jotka ovat siirtyneet käyttämään ammattiarmeijaa asevelvollisuusarmeijan sijaan. Esimerkiksi Ruotsi ja Saksa ovat muutama vuosi sitten tehneet päätöksen siirtyä ammattiarmeijaan. Savolainen myös vertaa Suomea Yhdysvaltoihin, joka lopetti asevelvollisuuden 1970-luvulla. Vahvojen historiallisten, kulttuuristen ja poliittisten siteiden vuoksi vertaaminen Ruotsiin ja Saksaan on toki aina tehokasta, mutta vasta argumenttina voisi kysyä kohdistuuko näihin maihin vastaavia turvallisuushaasteita. Myös runsaan viiden miljoonan asukkaan Suo-

9 men vertaaminen runsaan kolmensadanmiljoonan asukkaan Yhdysvaltoihin myös tuntuu ontuvalta. Luonnollisestikaan Yhdysvallat ei tarvitse massiivista asevelvollisuusarmeijaa. Toisena argumenttinaan Savolainen käyttää sodankäynnin luonteen muutosta. Satojentuhansien miesten vahvuiset armeijat eivät ole tulevaisuuden, jos edes tämänkään päivän, sodankäynnin todellisuutta. Savolainen kysyykin osuvasti, että [m]illaiseen suursotaan Suomi oikein valmistautuu valtavalla armeijallaan? Pieni, hyvin koulutettu, korkean teknologian armeija olisi parempi ratkaisu. Tämä on kieltämättä oiva argumentti. Sodankäynnin luonne on tosiaan muuttunut. Vanhan ajan massiiviset maataistelut tuntuvat jääneen historiaan. Jo Venäjän ja Georgian sota osoitti, ettei Suomen perinteinen turvallisuusuhka numero yksi, Venäjä, ole kiinnostunut suurten maa-alueiden valtaamisesta. Varsinkin tätä voi epäillä sille perifeerisen Suomen tapauksessa. Kolmanneksi Savolainen väittää ammattiarmeijan tulevan huomattavasti edullisemmaksi. Hänen mukaansa useiden eri arvioiden mukaan ammattiarmeija tulisi asevelvollisuusarmeijaa halvemmaksi. Mitenkään hän ei näitä arvioita indikoi sen tarkemmin. Pakollinen asepalvelus myös viivästyttää valtavan kansanosan opintojen ja työelämän alkamista, mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Tämä on varmasti hyvin todellinen ongelma, josta pitäisi keskustella yhteiskunnallisella tasolla enemmänkin. Puolustusvoimain uudistus ei siis tuonut Savolaisen kaipaamaa ammattiarmeijaa, mutta voisi olettaa hänen olevan tyytyväinen varuskuntien karsimisesta. Hänen kirjoituksensa laskeminen uudistusta puoltavien kirjoitusten joukkoon siis lienee hyväksyttävää. Ammattiarmeijakeskustelun yhteydessä esiintyi myös täysin pasifistista linjaa ajavia kirjoituksia. Niiden sävy oli kuitenkin niin abstrakti, että ne saattoi tulkita osaksi puolustusvoimain uudistusta koskevaa keskustelua vain niiden ajallisen kontekstin vuoksi. Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusten joukossa esiintyi myös muutamia kirjoituksia, joiden näkökulma puolustusvoimain uudistukseen ei ollut täysin yksiselitteinen. Mielipidekirjoituksessaan Siirretään Dragsvik Kontiolahteen (Jarmo Kuivalainen, Helsingin Sanomat, ) joensuulainen Jarmo Kuivalainen ehdottaa kirjoituksen otsikon mukaisesti Dragsvikin varuskunnan siirtämistä Kontiolahden suljettavan varuskunnan tilalle. Kirjoituksen sävy on ilmeisen sarkastinen, mutta se onnistuu nostamaan esiin epäkohtia uudistuksen toteutuksessa sekä herättämään hauskoja ja mielenkiintoisia ajatuksia. Taustalla lienee jonkinlainen ajatus, ruotsinkielisen Dragsvikin ja suomenkielisen Kontiolahden vastakkainasettelusta. Kerta Dragsvikin varuskunnan säilyttäminen Kontiolahden varuskunnan sijaan ei ollut, kuten

10 hallitus väitti, kielipoliittinen, tulisi se ehdottomasti siirtää Kontiolahteen. Kuivalaisen mukaan ruotsinkielisen varuskunnan siirtäminen Itä-Suomeen lisäisi ruotsin kielen merkitystä alueellamme, mikä luonnollisesti olisi hyvä asia. Tämä avaisi työmahdollisuuksia ruotsinkielisille ja motivoisi kielen opiskeluun. Myös yritys- ja kulttuurielämä hyötyisivät hyvän kielopohjan omaavista ihmisistä. Ruotsinkielisten varusmiesten saaminen saattaisi jopa kohentaa maan puolustusvalmiutta. Kuivalainen on selvästikin tyytymätön hallituksen päätöksiin Dragsvik jupakan suhteen ja pyrkii osoittamaan tämän sarkasmin keinoin. Hän myös antaa hallitukselle keinon osoittaa valheelliset väitteensä todeksi tarjoamalla hauskan kompromissiratkaisun, siis Dragsvikin varuskunnan siirtäminen kontiolahteen. Toisten mielipidekirjoitusten mukaan taas puolustusvoimia tulisi toki uudistaa, mutta ei annetun suunnitelman mukaisesti. Kapteeni Isto Kujala on tukevasti otsikoidussa mielipidekirjoituksessaan, Kokonaisturvallisuuden malli ratkaisee puolustusvoimien rahoitushaasteet (Isto Kujala, Helsingin Sanomat, ), sitä mieltä, että välttämättömät joukko-osastojen lakkautukset eivät tuo riittäviä säästöjä puolustushallinnolle. Hänen mielestään tehokkain tapa leikata kustannuksia olisi siirtää puolustusvoimain tehtäviä siviiliorganisaatioille. Tässä tärkeää on se, että tämä myös hyödyttäisi yhteiskuntaa. Esimerkkinä hän esittää kuinka NH90-helikopterit voitaisiin rauhanaikana siirtää pelastustehtäviin. Tällöin pelastuslaitos saisi tarvitsemaansa välineistöä ja sotilaslentäjät ynnä muut saisivat samalla kokemusta sota-ajan tehtäviinsä. Sodan uhatessa samat koneet ja lentäjät taas siirrettäisiin sotatoimiin. Siis kuten Kujala itse asian tiivistää: Kalusto ja henkilöstö ovat sotavalmiina mutta yhteiskunnan kannalta tehokkaassa ja tarpeellisessa käytössä. Saman päivämäärän lehdessä oli myös Ilkka Puukan mielipidekirjoitus Puolustusvoimien yläpää pöhöttyy uudistuksessa (Ilkka Puukka, Helsingin Sanomat, ). Puukka kiinnittää huomiota siihen epäkohtaan, ettei julkiannetussa uudistuksessa ole karsittu millään tavalla puolustusvoimain yläpään virkoja. Hän ehdottaa myös puolustusministeriön ja pääesikunnan yhdistämistä. Tämä ja edellinen kirjoitus todellakin saavat lukijan pohtimaan olisiko Puolustusvoimain uudistus kaivannut enemmän hienosäätöä ja kaikkien mahdollisuuksien punnitsemista. 5. Johtopäätökset

11 Helsingin Sanomien oma virallinen linja puolustusvoimain uudistuksen suhteen käy selvästi ilmi lehden pääkirjoituksen ja tavallisten uutiskirjoitusten välityksellä. Lehden kanta uudistukseen on varsin rationaalinen, neutraali ja intohimoton. Se, mikä piti tehdä, tehtiin. Jopa radikaalimmat uudistukset olisivat voineet olla paikallaan. Lehden virallinen linja varmasti noudatteleekin vahvasti päätöksen tehneen hallituksen linjaa. Pääkaupunkiseudun varuskuntien myös välttyessä lakkautuksilta, ei lehdellä ollut tarvetta myöskään vaalia omaa paikallispoliittista linjaa. Pelkkien kylmien faktojen luettelemisen sijaan Helsingin Sanomat kuitenkin myöntää uudistuksen aluepoliittisen ongelmallisuuden ja toivookin hallituksen ottavan tämän huomioon. Myös lakkautusukaasin saaneen Kontiolahden varuskunnan näkökulma tuodaan selvästi esiin. Helsingin sanomat haluaa siis tuoda muitakin näkökulmia aiheeseen ja osoittaa, ettei se ole vain helsinkiläisten asioista kiinnostunut kylmien kyynikoiden lehti. Mielipidekirjoituksissa taas pääsevät Helsingin Sanomien lukijat kautta Suomen ääneen. Kirjoituksissa on havaittavissa kolmea eri lähestymistapaa uudistukseen. Ensinnäkin sitä selvästi vastustavat, konservatiivissävyiset kirjoitukset. Sitten liberaalit puolustusvoimien uudistamiseen myönteisesti suhtautuvat. Ja kolmanneksi kirjoitukset, joiden näkökulma asiaan oli vaihtelevaa toisaalta uudistusten tarve tunnustettiin, mutta ei toteutetulla tavalla. Kiinnostavaa oli, että täysin uudistuksen, tai edes lehden virallisen linjan, kanssa samaa mieltä olevia mielipide kirjoituksia ei ollut. Myös kriittisten kirjoitusten määrä oli huomattava. Ehkä asiaan kriittisesti suhtautuvat olivat kirjoittaneet paljolti kiihtyneen ensi reaktionsa vallassa. Olihan ajallinen otoksemme melko kapea. Uudistukseen myönteisesti suhtautuvilla taas ei mahdollisesti ollut tarvetta samanlaiseen, pikaiseen, kiihkeään purkaukseen. Helsingin sanomien virallisten kirjoitusten ja mielipidekirjoitusten välillä on selvä ero. Tämä on tosin täysin ymmärrettävää. Virallinen kirjoittelu mukailee lehden omaa linjaa ja mielipidekirjoitukset tuovat lehden laajan lukijakunnan äänen kuuluville. Helsingin Sanomat siis toteuttaa yhteiskunnallista funktiotaan sananvapauden ja vapaanviestinnän saralla aivan kuten oman kokoluokkansa mediavaikuttajan kuuluukin esittäessään tyynen asiallisesti oman näkökulmansa ja ottamalla lukijansa mukaan keskusteluun näiden mielipiteistä riippumatta. Spesifisti Kontiolahteen keskittyvä kirjoittelu Helsingin Sanomissa jäi varsin laihaksi, kuten totesimme. Tämä on kyllä varsin ymmärrettävää, sillä Kontiolahti ei ollut ainoa lakkautettu varuskunta eikä lehdellä ollut mitään syytä keskittyä juuri siihen, varsinkin kun paljon muutakin lehden intresseihin liittyvää uutisoitavaa ilmaantui samoihin aikoihin.

12 Lähteet

13 Pääkirjoitus: Pääkirjoitus, Puolustusuudistus on myös politiikkaa. Helsingin Sanomat. Uutiset: Färdig, Jarmo; Leukumaavaara, Jenni; Raeste, Juha-Pekka; Rantanen, Miska, Tyrmistys ja alakulo valtasivat Kontiolahden. Helsingin Sanomat Huhta, Kari & Laitinen, Joonas Perussuomalaisilta välikysymys yksin. Helsingin Sanomat. Huhtanen, Jarmo, Uudistus oli osin varovainen. Helsingin Sanomat. Huhtanen, Jarmo & Raeste Juha-Pekka, Armeijan säästöt iskevät siviileihin. Helsingin Sanomat. Laitinen, Joonas, Katainen: Varuskuntia lakkautetaan suunnitellusti. Helsingin Sanomat. Ojansivu, Merja, Sotilaan pitää varautua kaikkeen. Helsingin Sanomat. Mielipidekirjoitukset: Kujala, Isto, Kokonaisturvallisuuden malli ratkaisee Puolustusvoimien rahoitushaasteet. Helsingin Sanomat. Kuivalainen, Jarmo, Siirretään Dragsvik Kontiolahteen. Helsingin Sanomat. Lehtinen, Eero, Aluepolitiikka unohtui. Helsingin Sanomat. Ollila, Karri, Puolustusvoimat syrjäytymistä vastaan. Helsingin sanomat. Puukka, Ilkka, Puolustusvoimien yläpää pöhöttyy uudistuksessa. Helsingin Sanomat. Savolainen, Anton, Ammattiarmeijasta keskusteltava. Helsingin Sanomat. Tuononen, Reijo, Maanpuolustustahto on uhattuna. Helsingin Sanomat.