YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO 16 päivänä kesäkuuta 1998 "

Transkriptio

1 YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO 16 päivänä kesäkuuta 1998 " Asiassa C-226/97, jonka Arrondissementsrechtbank te Maastricht (Alankomaat) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa, jossa vastaajana on Johannes Martinus Lemmens, ennakkoratkaisun teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY (EYVL L 109, s. 8) tulkinnasta, YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN, toimien kokoonpanossa: kolmannen ja viidennen jaoston puheenjohtaja C. Gulmann (esittelevä tuomari), joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaostojen puheenjohtajat H. Ragnemalm, M. Wathelet, R. Schintgen sekä tuomarit G. F. Mancini, P. J. G. Kapteyn, J. L. Murray, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet, P. Jann ja L. Sevón, julkisasiamies: N. Fennelly, kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau, * Oikeudenkäyntikieü: hollanti. I

2 TUOMIO ASIA C-226/97 ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet Alankomaiden hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön virkaa toimittava oikeudellinen neuvonantaja J. G. Lammers, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään Assistant Treasury Solicitor J. E. Collins ja barrister N. Green, Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamies B. J. Drijber ja tässä yksikössä toimiva kansallinen virkamies M. Schotter, ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen, kuultuaan Alankomaiden hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellinen apulaisneuvonantaja M. Fierstra, Ranskan hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston lähetystöneuvos R. Loosli-Surrans, ja komission, asiamiehenään B.J. Drijber, pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset, kuultuaan julkisasiamiehen pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen, on antanut seuraavan tuomion 1 Arrondissementsrechtbank te Maastricht on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen I

3 , EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY (EYVL L 109, s. 8; jäljempänä direktiivi) tulkinnasta. 2 Nämä kysymykset on esitetty rattijuopumuksesta syytettyä Lemmensiä vastaan vireillä olevassa rikosasiassa. 3 Vuoden 1994 Wegenverkeerswetin (tieliikennelaki, Stb. 1995, 475) 8 :n 2 momentin a kohdassa kielletään ajamasta ajoneuvoa alkoholipitoisten juomien nauttimisen jälkeen, jos koe osoittaa uloshengitysilman alkoholipitoisuuden ylittävän 220 mikrogrammaa litraa kohden. 4 Tämän saman lain 163 :n 1 ja 2 momentti kuuluvat seuraavasti: "1. Jos poliisimies epäilee ajoneuvon kuljettajan rikkoneen 8 :ää, hän voi määrätä kuljettajan 8 :n 2 momentin a kohdassa tarkoitettuun kokeeseen. 2. Kuljettaja, joka on määrätty edellä 1 momentissa tarkoitettuun kokeeseen, on velvollinen puhaltamaan kokeen tekemiseen tarkoitettuun laitteeseen ja noudattamaan kaikkia poliisimiehen hänelle kokeen tekemiseksi antamia ohjeita." I

4 TUOMIO ASIA C-226/97 5 Tämän saman pykälän 10 momentissa säädetään, että oikeusministeriö vahvistaa muut näiden säännösten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt julkishallinnollisella asetuksella. 6 Useaan otteeseen muutetun, annetun Besluit alcoholonderzoekenin (Stb. 432, jäljempänä veren alkoholipitoisuuden mittaamisesta tehty vuoden 1987 päätös) 3 :ssä säädetään, että hengitysanalyysin tekemiseksi käytetään oikeusministeriön määräämää alkometrityyppiä sillä edellytyksellä, että saman ministeriön nimittämä valvontaelin on hyväksynyt sen tutkimuksessaan. Saman päätöksen 5 :ssä säädetään lisäksi, että oikeusministeriö vahvistaa ne edellytykset, jotka alkometrien on täytettävä, sekä niiden testaamiseksi käytettäviä kokeita koskevat säännöt. 7 Veren alkoholipitoisuuden mittaamisesta tehdyn vuoden 1987 päätöksen 5 :ssä tarkoitetut säännöt on vahvistettu annetulla Regeling ademanalysellä (jäljempänä uloshengitysilman mittaamisesta tehty vuoden 1987 päätös, Stcrt. 187), jota on muutettu moneen kertaan. Tämän päätöksen 2 :n 1 momentissa määrätään, että jotta poliisimies voisi käyttää alkometriä alkoholipitoisuuden mittaamisessa, sen täytyy olla hyväksytty valvontaelimen liitteessä 1 olevan 4.3 kohdan nojalla suorittamissa tutkimuksissa, ja päätöksen 3 :n 1 momentissa määrätään, että alkometri on lisäksi ollut hyväksyttävä valvontaviranomaisen tässä samassa liitteessä olevan 4.4 tai 4.5 kohdan perusteella suorittamassa testissä. 8 Uloshengitysilman mittaamisesta tehdyn vuoden 1987 päätöksen liite 1 sisältää määräykset niistä ominaisuuksista, jotka alkometreillä on oltava erityisesti laadun, suorituskyvyn, kokeiden ja testausmenetelmien osalta sekä määräystenmukaisuuden arviointimenetelmistä. 9 Direktiivin alkuperäisen version, joka oli voimassa vuoden 1987 päätösten tekemishetkellä, 8 ja 9 artiklassa säädettiin, että jäsenvaltioiden oli annettava komissiolle tiedoksi direktiivin soveltamisalaan kuuluvat teknisiä määräyksiä koskevat I

5 ehdotukset ja että niiden oli lykättävä näiden ehdotusten hyväksymistä kolmella kuukaudella, 9 artiklan 3 kohdassa mainittuja erityisiä kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. Direktiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittujen seikkojen osalta tätä määräaikaa on pidennetty kolmella tai yhdeksällä kuukaudella. 10 Asiassa C-194/94, CIA Security International, antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I-2201, 54 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut direktiiviä siten, että direktiivin 8 ja 9 artiklassa säädetyn tiedonantovelvollisuuden rikkominen aiheuttaa sen, että kyseisiä teknisiä määräyksiä ei voida soveltaa yksityisiä oikeussubjekteja vastaan. Se on tämän vuoksi lausunut, että yksityiset voivat vedota edellä mainittuihin säännöksiin kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on jätettävä soveltamatta sellaista kansallista teknistä määräystä, jota ei ole annettu tiedoksi direktiivin mukaisesti. 11 Tämän tuomion seurauksena Alankomaiden hallitus laati luettelon kansallisista säännöksistä, jotka olisi direktiivin mukaan mahdollisesti pitänyt antaa komissiolle tiedoksi; näihin säännöksiin kuului veren alkoholipitoisuuden mittaamisesta tehty vuoden 1987 päätös ja uloshengitysilman mittaamisesta tehty vuoden 1987 päätös. Alankomaiden hallitus antoi komissiolle tiedoksi "ajantasallesaattamishankkeen" yhteydessä veren alkoholipitoisuuden tutkimisesta tehdyn vuoden 1997 päätöksen ja hengitysanalyysistä tehdyn vuoden 1997 päätöksen, jotka ovat samanlaisia kuin vuoden 1987 päätökset. 12 Ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että Lemmens on todennut rikosoikeudenkäynnissä, jossa hän on vastaajana, seuraavaa: "Olen lukenut lehdistä, että alkometrien kanssa on ollut ongelmia. Väitän, että tätä aineistoa ei ole annettu tiedoksi Brysseliin, ja kysyn, mitä seurauksia tästä voi olla nyt käsiteltävänä olevassa asiassa." I

6 TUOMIO ASIA C-226/97 13 Näissä olosuhteissa kansallinen tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset: "1) Voiko tieliikennelain 8 :n 2 momentin a kohdan rikkomisesta syytetty henkilö tai hänen edustajansa menestyksekkäästi vaatia, että uloshengitysilman mittaamisesta tehtyä vuoden 1987 päätöstä, sellaisena kuin se on muutettuna, jossa annetaan täydentävät määräykset alkometreiltä edellytetyistä vaatimuksista ja näitä laitteita koskevista tarkastuksista tämä päätös perustuu tieliikennelain 8 :n 2 momentin a kohdassa tarkoitetun kokeen osalta tieliikennelain täytäntöönpanolain 65 :n huomioon ottaen tieliikennelain 163 :ään, luettuna yhdessä veren alkoholipitoisuuden mittaamisesta tehdyn päätöksen 5 :n kanssa, sellaisena kuin se on muutettuna ei sovelleta, koska tätä päätöstä ei ole annettu tiedoksi komissiolle direktiivin 83/189/ETY 8 artiklassa säädetyllä tavalla? 2) Onko nyt käsiteltävänä olevan rikosasian kaltaista asiaa käsittelevän tuomioistuimen jätettävä viran puolesta soveltamatta tätä päätöstä siksi, että sitä ei ole annettu tiedoksi?" 14 Ottaen huomioon, että Alankomaiden ja Ranskan hallitukset katsovat, että uloshengitysilman mittaamisesta tehty vuoden 1987 päätös ei sisällä direktiivissä tarkoitettuja teknisiä määräyksiä, on aluksi tarkasteltava tätä kysymystä. 15 Tältä osin on todettava, että "teknisen määräyksen" käsite on määritelty direktiivin 1 artiklan 5 kohdassa niin, että sillä tarkoitetaan "teknistä eritelmää niihin liittyvine hallinnollisine määräyksineen, joiden noudattaminen on lain nojalla tai käytännössä pakollista saatettaessa tuote markkinoille tai käytettäessä sitä jäsenvaltion I

7 alueella tai suuressa osassa sen aluetta, lukuun ottamatta kuitenkaan paikallisten julkisyhteisöjen antamia määräyksiä". Tämän saman säännöksen 1 kohdan mukaan "teknisellä eritelmällä" tarkoitetaan "asiakirjaan sisältyvää eritelmää tuotteelta vaadittavista ominaisuuksista, kuten laadusta, suorituskyvystä, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan lukien tuotteita koskevat termistöä, tunnuksia, kokeita ja testausmenetelmiä, pakkaamista, merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset". 16 Alankomaiden ja Ranskan hallitukset katsovat, että vaikka uloshengitysilman mittaamisesta tehdyssä vuoden 1987 päätöksessä määrätäänkin niistä ominaisuuksista, jotka alkometreillä on oltava ja vaikka poliisilla onkin velvollisuus käyttää hyväksyttyjä laitteita rikkomuksen aineelliseksi toteen näyttämiseksi, kyseinen päätös ei kuulu direktiivin soveltamisalaan kahdesta syystä. 17 Alankomaiden hallitus väittää ensinnäkin, että uloshengitysilman mittaamisesta tehtyä vuoden 1987 päätöstä sovelletaan rikosoikeuden alalla, joka jää yhteisön oikeuden ulkopuolelle. 18 Ranskan hallitus katsoo, että direktiiviä ei sovelleta tuotteisiin, jotka pääasiassa kyseessä olevien tuotteiden tavoin on tarkoitettu käytettäviksi julkiselle vallalle kuuluvissa tehtävissä ja erityisesti jäsenvaltioiden rikosoikeudellisissa menettelyissä. 19 Näitä perusteluja ei voida hyväksyä. Vaikka rikoslainsäädäntö ja rikosprosessia koskevat säännöt kuuluvat lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, tästä ei voida päätellä, että yhteisön oikeudella ei voi olla vaikutusta tähän oikeudenalaan I-3731

8 TUOMIO ASIA C-226/97 (ks. vastaavasti asia 186/87, Cowan, tuomio , Kok. 1989, s. 195, 19 kohta ja asia 203/80, Casati, tuomio , Kok. 1981, s. 2595, 27 kohta). 20 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa mikään direktiivissä ei viittaa siihen, että sen 1 artiklassa tarkoitetut tekniset määräykset suljettaisiin tiedoksiantamisvelvollisuuden ulkopuolelle, jos ne kuuluvat rikosoikeuden alaan, ja että direktiivin soveltamisala olisi rajoitettu tuotteisiin, jotka on tarkoitettu käyttötarkoituksiin, jotka eivät kuulu julkisen vallan tehtäviin. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut asiassa C-13/96, Bic Benelux, antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, s. I-1753, 19 kohta), direktiiviä sovelletaan teknisiin määräyksiin riippumatta syistä, joihin niiden toteuttaminen perustuu. 21 Toiseksi Alankomaiden hallitus huomauttaa, että kyseessä olevia määräyksiä ei sovelleta henkilöihin, jotka valmistavat tai myyvät alkometrejä, vaan ainoastaan tiettyihin ostajiin eli poliisiin. Sellaisen alkometrimarkkinaosuuden osalta, jota päätös ei koske, laitteita, jotka eivät ole uloshengitysilman mittauksesta tehdyn vuoden 1987 päätöksen mukaisia, voidaan myydä ja käyttää rajoituksetta. 22 Alankomaiden hallitus lisää, että uloshengitysilman mittauksesta tehtyyn vuoden 1987 päätökseen sisältyvät ohjeet on tarkoitettu esitutkintapoliisin virkamiehille ja niiden tarkoituksena on varmistaa alkometrien luotettavuus siltä osin kuin niiden avulla todetaan ajoneuvon kuljettajan juopumustila, mutta näissä ohjeissa sen sijaan ei mainita edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta alkometrejä voidaan myydä. 23 Ranskan hallitus väittää samansuuntaisesti, että jotta kyseessä olevat määräykset voitaisiin luokitella direktiivissä tarkoitetuiksi teknisiksi määräyksiksi, niiden tulee koskea tuotteita, jotka on tarkoitettu yleiseen käyttöön. I

9 24 Näitä perusteluja ei voida hyväksyä. Tietysti voi olla olemassa määräyksiä, joilla asetetaan teknisiä erityisvaatimuksia määrätyn käyttäjäryhmän käytettäväksi tarkoitetulle tuotteelle, joiden sisällön määrää tämän ryhmän tavoittelema erityinen päämäärä ja joilla on liian etäinen suhde kyseisen tuotteen valmistamiseen ja markkinoimiseen, jotta ne voitaisiin luokitella direktiivissä tarkoitetuiksi teknisiksi määräyksiksi. Näin ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. 25 Vaikka oletettaisiinkin, että Alankomaissa on markkinat alkometreille, jotka eivät ole uloshengitysilman mittauksesta tehdyn vuoden 1987 päätöksen mukaisia, niiden, jotka myyvät näitä laitteita poliisivoimille, jotka ovat näiden laitteiden merkittäviä käyttäjiä Alankomaiden markkinoilla, on joka tapauksessa noudatettava tässä päätöksessä vahvistettuja määräyksiä. 26 On siis todettava, että uloshengitysilman mittauksesta tehty vuoden 1987 päätös sisältää teknisiä määräyksiä, jotka olisi pitänyt antaa komissiolle tiedoksi direktiivin 8 artiklan mukaisesti ennen niiden hyväksymistä. 27 Kansallinen tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiiviä tulkittava niin, että jos on jätetty noudattamatta sen 8 artiklassa asetettua velvoitetta antaa tiedoksi alkometrejä koskeva tekninen määräys, rattijuopumuksesta syytettyä vastaan ei voida vedota tämän teknisen määräyksen mukaisesti hyväksytyn alkometrin avulla saatuun todisteeseen. I

10 TUOMIO ASIA C-226/97 28 Komissio ja yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneet hallitukset katsovat, että tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi. 29 Alankomaiden hallitus korostaa, että pääasian syytetyllä ei ole mitään sellaista intressiä vedota teknisen määräyksen soveltumattomuuteen, jota olisi oikeudellisesti suojattava. Koska direktiivin tavoitteena on taata tavaroiden vapaa liikkuvuus, vain tavaroita valmistavilla tai tuovilla oikeussubjekteilla on sen mukaan välitön intressi sen suhteen, että uloshengitysilman mittaamisesta tehtyyn vuoden 1987 päätökseen sisältyvät tekniset määräykset olisi tarkastettu direktiivin nojalla. 30 Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan edellä mainitussa asiassa CIA Security International annetusta tuomiosta johtuu, että itse tiedoksi antamatta jääneeseen tekniseen määräykseen ei voida vedota yksityistä oikeussubjektia vastaan. Direktiivin, jonka tarkoituksena on vain poistaa kaupankäyntiin liittyvät esteet, tavoitteena ei ole tehdä tiedoksi antamatta jääneen teknisen määräyksen mukaan markkinoille saatetun tuotteen käyttämisestä lainvastaista. 31 Komissio ja Ranskan hallitus katsovat, että vaikka direktiivin 8 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen edellytykset sekä tämän säännöksen noudattamatta jättämisestä syntyvä seuraamus eli se, että tiedoksi antamatta jätettyyn määräykseen ei voida vedota yksityisiä oikeussubjekteja vastaan, on määritelty yhteisön oikeudessa sitovalla tavalla, kansallisessa lainsäädännössä on määriteltävä tämän seuraamuksen sisältö ja konkreettinen merkitys ottaen huomioon toisaalta, että ne edellytykset, joiden mukaan oikeussubjekti voi vedota yhteisön oikeuden rikkomiseen, eivät saa olla hänen osaltaan epäedullisempia kuin ne edellytykset, joita hänen on noudatettava vastaavan kansallisen oikeuden rikkomisen tapauksessa, ja ottaen huomioon toisaalta, että yhteisön oikeuden tehokkuuteen ei saada kajota. Komissio katsoo näin ollen, että yhteisön oikeuden kanssa ei ole ristiriidassa soveltaa kansallisen oikeuden periaatetta, jonka mukaan se, että teknisten määräysten tiedoksi antamista koskevaa velvoitetta ei ole noudatettu, ei johda rattijuopumuslainsäädännön I

11 soveltamatta jättämiseen, edellyttäen että syytetty ei myöskään voi vedota samanlaisen kansallisen oikeuden velvoitteen noudattamatta jättämiseen. 32 Tältä osin on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa CIA Security International antamansa tuomion 40 kohdassa korostanut, että direktiivillä pyritään ennakkovalvonnan avulla suojaamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta, joka on yksi yhteisön perusperiaatteista. Tällainen valvonta on hyödyllinen siltä osin kuin direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tekniset määräykset voisivat aiheuttaa esteitä jäsenvaltioiden väliselle tavaroiden kaupalle, ja tällaiset esteet voidaan hyväksyä vain, jos ne ovat tarpeellisia sellaisten pakottavien vaatimusten täyttämiseksi, joilla pyritään yleistä etua koskevaan päämäärään. 33 Tämän saman tuomion 48 ja 54 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että tiedoksiantovelvollisuus on olennainen keino yhteisön valvonnan toteuttamiseksi, ja se toteaa, että tämä valvonta tehostuu entisestään, kun direktiiviä tulkitaan siten, että tiedoksiantovelvollisuuden rikkominen merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, joka aiheuttaa sen, ettei kyseisiä teknisiä määräyksiä voida soveltaa yksityisiä oikeussubjekteja vastaan. 34 Pääasian kaltaisessa rikosasiassa sovelletaan syytetyn osalta sääntöjä, joissa rattijuopumus on kielletty ja säädetty rangaistavaksi ja joissa velvoitetaan kuljettaja puhaltamaan veren alkoholipitoisuuden mittaamiseen tarkoitettuun laitteeseen, jolloin tämän kokeen tulos on todiste menettelyssä, jossa rangaistus määrätään. Nämä säännöt ovat erilaisia kuin ne, joihin ei voida vedota oikeussubjektia vastaan sen vuoksi, että niitä ei ole annettu komissiolle tiedoksi direktiivin mukaisesti. 35 On todettava, että vaikka teknisten määräysten tiedoksi antamatta jättäminen, joka on virhe niiden hyväksymismenettelyssä, aiheuttaa sen, että niitä ei sovelleta siltä I

12 TUOMIO ASIA C-226/97 osin kuin ne estävät näitä määräyksiä vastaamattoman tuotteen käytön tai myynnin, se ei sitä vastoin tee tiedoksi antamatta jääneiden määräysten mukaisen tuotteen käyttämistä kokonaisuudessaan lainvastaiseksi. 36 Se, että viranomaiset käyttävät tuotetta nyt käsiteltävänä olevan tapauksen kaltaisessa tapauksessa, ei ole omiaan luomaan kaupan estettä, joka olisi voitu välttää, jos tiedoksiantomenettelyä olisi noudatettu. 37 Ensimmäisen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiiviä on tulkittava niin, että alkometrejä koskevan teknisen määräyksen tiedoksi antamista koskevan velvoitteen, josta on säädetty direktiivin 8 artiklassa, noudattamatta jättäminen ei aiheuta sitä, että tiedoksi antamatta jätettyjen määräysten mukaisesti hyväksytyllä alkometrillä saatuihin todisteisiin ei voida vedota rattijuopumuksesta syytettyä vastaan. 38 Ottaen huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata. Oikeudenkäyntikulut 39 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Alankomaiden, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. I

13 Näillä perusteilla YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN on ratkaissut Arrondissementsrechtbank te Maastrichtin tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti: Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annettua neuvoston direktiiviä 83/189/ETY on tulkittava niin, että alkometrejä koskevan teknisen määräyksen tiedoksi antamista koskevan velvoitteen, josta on säädetty direktiivin 8 artiklassa, noudattamatta jättäminen ei aiheuta sitä, että tiedoksi antamatta jätettyjen määräysten mukaisesti hyväksytyllä alkometrillä saatuihin todisteisiin ei voida vedota rattijuopumuksesta syytettyä vastaan. Gulmann Ragnemalm Wathelet Schintgen Mancini Kapteyn Murray Edward Puissochet Jann Sevon Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä kesäkuuta R. Grass kirjaaja G. C. Rodríguez Iglesias presidentti I