Usko Hurmerinta taiteilijakahvila Bron- dalla, Matti Jurvan Tatu Pekkarisen Rafu Ramstedtia.

Transkriptio

1 Usko Hurmerinta (myöhemmin Kemppi) tuli 22-vuotiaana Helsinkiin ravintolamuusikoksi vuonna Illat soitettiin, mutta päivät istuttiin taiteilijakahvila Brondalla, jossa Usko oli kanta-asiakas. Hän tapasi Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen, ja jäi illaksi odottamaan Rafu Ramstedtia. Usko oli tullut Brondalle Turusta, mutta sinne hän ei sitten palannutkaan, ja jäi Brondalle kesään saakka. Siihen aikaan ei ollut oikein mikään taiteilija, joka ei Brondan vintillä pitänyt näyttelyä. Uskon mielestä siihen aikaan osattiin olla oikeasti boheemeja. Raha ei ollut pääroolissa. Joku otti myös viinaa, vaikka sitä ei Brondalla tarjottukaan. Uskolle se ei sopinut lainkaan. Hän ei pitänyt sen mausta ja turruttavasta vaikutuksesta. Bronalla nähtiin tässäkin mielessä monenlaisia kohtaloita. Usko Hurmerinta piirsi Brondalla kymmeniä lyijykynäpiirroksia siellä vierailleista eri alan taiteilijoista ja vaikuttajista. Koska kuvat ovat vuodelta 1929, Uskon sukunimi oli silloin vielä Usko Hurmerinta.

2 Wäinö Aaltonen Wäinö Waldemar Aaltonen ( Karinainen Helsinki) oli aikansa näkyvimpiä suomalaisia kuvanveistäjiä. Julkiset veistokset olivat nuoressa valtiossa tärkeä edustustaiteen ala, ja Aaltonen hallitsi julkista veistoa miltei yksinoikeudella 1920-luvun puolivälistä 1950-luvun loppuun saakka. Tuolloin hän oli Suomen ohella Pohjoismaiden merkittävimpiä kuvanveistäjiä. Tunnetuimmat veistokset ovat monumentaalisia ja usein niissä on mukana isänmaallisen herooista sisältöä. Silti monille veistoksille oli ominaista herkkä ja lyyrinen ote. Realistisuuden vastapainona hän pelkisti ja yksinkertaisti muotoja. Aaltosen merkittävimpiä julkisia veistoksia ovat Paavo Nurmen patsas, Eduskuntatalon veistokset vuodelta 1932 sekä Aleksis Kiven muistopatsas Helsingissä. Aaltonen käytti töissään pronssia ja marmoria sekä muun muassa puuta. Suomalaisen graniitin käyttäjänä hän oli uranuurtaja.

3 Yrjö Jylhä Yrjö Olavi Jylhä (vuoteen 1906 Lindeman, Tampere Turku) oli suomalainen runoilija ja suomentaja. Hänen talvisota-aiheinen runokokoelmansa Kiirastuli kuuluu suomalaisen lyriikan merkittävimpiin klassikoihin. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna Koululaisena Jylhä oli vilkas mutta herkkä, ja hän toimi aktiivisesti koululaisseuran puheenjohtajana. Jylhä pääsi ylioppilaaksi 1922 Tampereen klassillisesta lyseosta, ja asevelvollisuutensa hän suoritti Porin rykmentissä. Hän opiskeli ensin Turussa mutta siirtyi vuoden kuluttua Helsingin yliopistoon. Jylhä ei suorittanut tutkintoja. Jylhä palveli talvisodassa komppanianpäällikkönä JR 30:ssa Taipaleen rintamalohkolla. Välirauhan aikana hän julkaisi tunnetuimman runokokoelmansa Kiirastuli (1941)

4 Eero Nelimarkka Eero Aleksander Nelimarkka (10. lokakuuta 1891 Vaasa 27. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari. Hänet tunnetaan parhaiten pohjalaista lakeusmaalauksista mutta hän tuotti myös muotokuvia ajan vaikuttajista, perheenjäsenistään sekä pohjalaisten tupien emännistä jä isännistä. Kuva-aiheisiin lukeutuu myös interiöörejä, asetelmia sekä kaupunkikuvaelmia. Hän kuuluu Eero Järnefeltin oppilaisiin. Vuonna 1956 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla, ja professorin arvonimen Nelimarkka sai vuonna Aloittaessaan taiteilijana 1910-luvulla Nelimarkka lukeutui modernistiseen Marraskuun ryhmään. Hänen debyyttinäyttelynsä oli Helsingissä vuonna Nelimarkan töissä on nähtävissä jälkiä paitsi kubismista, myös varhaisesta impressionismista. Alkutaipaleen muotoja värikokeilujen jälkeen Nelimarkka suuntautui pohjalaisen lakeuden kuvaamiseen. Lakeuksissa on nähtävissä Marraskuu ryhmälle ominainen niukka värinkäyttö ja askeettinen sommittelu. Hän on myös toteuttanut Iin kirkon sekä Vaasan ja Laihian rukoushuoneen alttaritaulut. Ja Skibotnin ja Lyngenfjordin kirkkojen alttaritaulut Norjassa.

5 Tatu Pekkarinen Taavetti Tatu Pekkarinen (6. joulukuuta 1892 Kuopio 4. heinäkuuta 1951 Helsinki) oli kuopiolainen laulusanoittaja, kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Pekkarinen tunnetaan ennen kaikkea iskelmä- ja kuplettisanoittajana, jonka tunnetuimpia sanoituksia ovat muun muassa Väliaikainen, Kaunis Veera, On lautalla pienoinen kahvila, Nikkelimarkka, Soita Humu-Pekka ja Tää on vain maailmaa. Pekkarinen lauloi omia kuplettilaulujaan myös levylle 1920-luvun lopulla. Pekkarinen kirjoitti 1940-luvulla useita romaaneja (muun muassa Purnunpohjan kultajuhlat vuonna 1944 ja Maailman kasvot vuonna 1945) sekä elokuvakäsikirjoituksia kuten Kaksi Vihtoria (1939), Kaunis Veera eli prinsessa Armaada (1950) ja On lautalla pienoinen kahvila (1952). Pekkarinen käytti tuotannossaan myös salanimiä Ilmari Mäkitie, R. Kainulainen, Reino Raudus, Samu Kirjala ja Erkki Salama.

6 Tyko Sallinen Tyko Konstantin Sallinen (14. maaliskuuta 1879 Nurmes 18. syyskuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen ekspressionistinen taidemaalari. Hän oli Suomen 1900-luvun alun taiteen murroskauden näkyvimpiä ja määräävimpiä hahmoja. Sallinen oli suomalaisten ekspressionistien itseoikeutettu henkinen johtaja, ja hänen ympärilleen syntyi Marraskuun ryhmä vuonna Nuoret taiteilijat pitivät tuolloin päämajaansa Brondinin kahvilassa (Bronda oli lempinimi K. M. Brondinin leipomo- ja kahvilaliikkeelle, joka oli 1900-luvun alkupuolella kaupungin kuuluisimpia kahviloita. Sallisen taide ja persoona herättivät kohua. Häntä pidettiin maalaustaiteen perinteiden murskaajana. Sallisen maalaustapaa pidettiin brutaalina, eikä hänen taiteensa ymmärtäjiä ollut paljon. Sallinen yhdisti taiteessaan ajankohtaiset ulkomaiset virtaukset ja suomalaisen taiteen perinteen.

7 Joel Lehtonen Joel Lehtonen (27. marraskuuta 1881 Haukiniemen kylä, Sääminki 20. marraskuuta 1934 Haaga) oli suomalainen kirjailija, kääntäjä, kriitikko ja toimittaja. Kirjailijana Lehtonen aloitti uusromantikkona, mutta sisällissodan jälkeen hänen tuotantonsa muuttui illuusiottomaksi ja pessimistiseksi. Lehtosen tunnetuin teos on romaani Putkinotko. Se kuuluu Putkinotko-sarjaan, johon kuuluvat myös romaani Kerran kesällä ja novellikokoelma Kuolleet omenapuut. Putkinotkoa pidetään suomalaisen kirjallisuuden toisena suurena yhdenpäivänromaanina Volter Kilven Alastalon salissa -romaanin ohessa. V hän osti yli 30 hehtaarin Inhanmaan tilan Säämingin Tolvanniemen kylästä tästä tilasta tuli Lehtosen kirjojen Putkinotko. Joel Lehtonen kirjoitti kymmeniä kirjoja, ja käänso paljon ulkomaista kirjallisuutta.

8 Rudolf Koivu Rudolf Sefanias Koivu (alk. Koivunen, 24. joulukuuta 1890 Pietari 11. lokakuuta 1946 Helsinki) oli taidemaalari, Suomen kaikkien aikojen merkittävin lastenkirjojen kuvittaja ja satukirjailija. Hänet tunnetaan Zacharias Topeliuksen, H. C. Andersenin, Grimmin ja Tuhannen ja yhden yön satukirjojen kuvista. Yhteistyössä kirjailija Raul Roineen kanssa hän teki useita tunnettuja teoksia. Satukuvien lisäksi Koivu kuvitti romaanien kansia, aapisia, luku-, lasku- ja laulukirjoja. Lisäksi hän piirsi 155 postikorttioriginaalia, erityisesti joulukortteja. Hänen kirjoittamiaan satuja on koottu kirjaksi Rudolf Koivun satukirja. Taidemaalarina hän oli kuitenkin sovinnainen, ja kuvitustyössä hän nousi Suomen merkittävimpien kuvittajien joukkoon. Grafia ry. jakaa vuosittain taiteilijan elämäntyön kunniaksi Rudolf Koivu -palkinnon. Koivu oli vuonna 1933 nimellä Suomen Taidepiirtäjäliitto perustetun Grafian ensimmäinen sihteeri.

9 Vaasan Jaakkoo (Jaakko Oskari Ikola) Jaakko Oskari Ikola kirjailijanimeltään Vaasan Jaakkoo (14. elokuuta 1887 Alahärmä 10. maaliskuuta 1951 Vaasa) oli eteläpohjalainen toimittaja ja Vaasa-lehden päätoimittaja, kokoomuksen kansanedustaja sekä kirjailija, joka tuli tunnetuksi Vaasa-lehdessä ilmestyneistä eteläpohjalaisella murteella kirjoitetuista pakinoista. Ikola oli kokoomuksen kansanedustajana Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä ja Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan kuulunut Ikola vastusti talvisodan päättäneen Moskovan rauhan hyväksymistä. Kokoomuksessa hän lukeutui puolueen oikeaan laitaan. Ensimmäisen murrepakinansa Ikola julkaisi kesäkuussa 1919 ja kaikkiaan hän julkaisi parikymmentä murrepakinakokoelmaa sekä Eteläpohjalaisia sananparsia -kirjan vuonna Lukijoiden suosiossa olivat Oottako kuullu -pakinat, mutta Ikola kirjoitti myös politiikkaa käsitteleviä pakinoita otsikoilla Jaakkoo selittää ja Jaakon kirjeitä eduskunnasta sekä matkakertomuspakinoita esimerkiksi Jaakko lähti Amerikkaan -otsikon alla.

10 Emil Elenius Anton Emil Elenius (16. syyskuuta 1877 Sysmä 1. maaliskuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti Suursaaren elämää kuvaavia saaristolaisromaaneja ja -novelleja. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi ja toimi opettajana Suurkylän koulussa vuosina ja Lahdessa Elenius oli vuodesta 1922 vapaa kirjailija ja teki myös tilapäisiä toimittajan töitä eri lehdissä. Elenius teki Reino Palmrothin kanssa Pasi Jääskeläisen laulunäytelmään perustuvan käsikirjoituksen vuonna 1938 valmistuneeseen elokuvaan Laivan kannella, jonka ohjasi Paavo Kostioja. Emil Eleniuksen tuotantoa Romaanit Saarelaiskuvia 1 2, Silkkilaiva, Saaren seikkailija, Saarelais-vallesmanni. Penna Merikauhu ynnä muita saarelaisnovelleja. Kuunnelmat Saarelaislukkarin ensimmäinen merimatka ja Jääkuolema. Pirun miekka, runonäytelmä Terveisiä ulkomailta, yksinäytöksinen pila. Saarelaistarinoita teoksista Saarelaiskuvia 1-2 ja Penna Merikarhu valikoinut ja toimittanut Tuomas Anhava.

11 Heikki Asunta Uuno Taavi Heikki Asunta (25. kesäkuuta 1904 Kurkijärvi Ruovesi 28. kesäkuuta 1959 Ruovesi) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja taidemaalari. Hän kävi viisi luokkaa Tampereen suomalaista yhteiskoulua ja opiskeli kaksi lukukautta Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa. Asunta teki opintomatkaan Pariisiin Hän työskenteli taiteilijana, vapaana toimittajana, pakinoitsijana ja esitelmöijänä, samoin kuin Aamulehden kirjallisuuskriitikkona Asunta asui eri puolella Suomea ja asettui pysyvästi Ruovedelle Taiteilijana Asunta piti ensimmäisen näyttelynsä 1928 Helsingin Taidehallissa ja sen jälkeen useita näyttelyitä, joista viimeinen oli 1954 Tampereella. Heikki Asunta kirjoitti 14 runokokoelmaa, kertomakirjallisuutta seitsemän, kaksi näytelmää ja kolme radiokuunnelmaa.

12 Helinä Timari Olga Helinä Svensson-Timari (4. maaliskuuta 1887 Jokioinen 3. toukokuuta 1958) oli suomalainen lausuja ja näyttelijä. Hän kävi Forssan Yhteiskoulua ja Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulua. Svensson-Timari oli mukana useilla Aarne Orjatsalon teatterikiertueilla. Svensson-Timarin pääasiallinen elämäntyö oli esiintyminen lausuntataiteilijana ja lausunnan opettaminen. Hän toimitti vuonna 1929 Lausunta-ohjelmistoa kirjan. Hänen oppilaitaan oli muun muassa Ella Eronen. Svensson-Timarin tulkinnoista ikimuistoisimpiin lukeutuu hänen lausumansa Katri Valan Kukkiva maa. Vuonna 1953 hän sai Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkintona markkaa. Puhenäytelmän saralla Helinä Svensson-Timarin töitä olivat muun muassa Antigonen ja Singoallan nimiosat, Daniel Hjortin Katri sekä Elinan surman Kirsti. Jokioisten Pellilässä Tiensuun torpan paikalla paljastettiin Svensson-Timarin muistomerkki 3. toukokuuta 1998.

13 Granit-Ilmoniemi Eeli Granit-Ilmoniemi (synt. Granit, 21. joulukuuta toukokuuta 1945 oli suomalainen opettaja, toimittaja ja sukututkija. Hän perusti Suomen Sukututkimusseuran vuonna Eläkkeelle jäätyään Granit-Ilmoniemi harrasti sukututkimusta sekä toimitti useita lehtiä, kuten vuonna 1917 perustamansa Suomen Sukututkimusseuran Genealogica- ja Sukututkija-lehtiä sekä Savon seuran Savotar-lehteä. Vuonna 1916 Granit-Ilmoniemi suututti Jean Sibeliuksen julkaisemalla Uudessa Suomettaressa säveltäjän sukuselvityksen. Sibelius oli pitänyt itseään aatelissukuisena, mutta Granit-Ilmoniemen tutkimus osoitti hänen polveutuvan lähinnä suomenkielisestä maalaisväestöstä ja talonpojista. Kun Granit-Ilmoniemi murskasi haaveet hänen aatelissukuisuudestaan, menetti Sibelius malttinsa. Hän kutsui päiväkirjamerkinnöissään Granit-Ilmoniemeä muun muassa raa aksi ja moukkamaiseksi saappaaksi.

14 Einari Vehmas Aarne Einari Wehmas (27. marraskuuta 1898 Vesilahti 8. kesäkuuta 1955) oli suomalainen taidemaalari. Hän opiskeli Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja sittemmin myös ulkomailla. Hän debytoi Turussa Vehmas aluksi Marraskuun ryhmään. Hänen tyylinsä lähenee kubismia. Hän ja Karl Ingelius maalasivat Turun Martinkirkon alttaritaulun. Hän opiskeli aluksi lääketiedettä Turussa ja Helsingissä. Vuodesta 1929 alkaen hän opiskeli kirjallisuutta ja estetiikkaa, taidehistoriaa sekä romaanista ja pohjoismaista filologiaa. Helsingissä hän tutustui tulenkantajien kirjallisuuspiiriin ja kirjoitti ryhmän Tulenkantajat-lehteen. Vehmas toimi Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikon apulaisena ja F. E. Sillanpään yksityissihteerinä sekä Helsingin yliopiston kemian laitoksen kanslistina. Vuonna 1953 Vehmas nimitettiin Ateneumin taidemuseon apulaisintendentiksi ja hän toimi virassa vuoteen 1969 asti.

15 Karl Ingelius Karl Ingelius ( ) tunnetaan mm. Turun Martinkirkon alttaritaulun maalaajana yhdessä Einari Vehmaksen kanssa. Pro Arte, Turun koulu tai Turun koulukunta oli turkulainen taiteilijaryhmä 1930-luvulla. Tätä ryhmää yhdistivät modernit, surrealistissävyiset pyrkimykset. Ryhmän teoreettisena neuvonantajana toimi Edwin Lydén, mutta johtohahmoksi nousi nuori Otto Mäkilä. Martinkirkon alttarimaalauksessa kuvataan Jeesuksen ristiinnaulitseminen Golgatalla. Se toteutettiin kilpailun perusteella, jossa voittajiksi valittiin turkulaistaiteilijat Einari Wehmas ja Karl Ingelius. Al secco -teoksen korkeus on 15 metriä ja leveys 9,47 metriä. Maalaus oli pitkään Pohjoismaiden suurin alttarimaalaus. Museovirasto on määritellyt Martinkirkon yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[

16 Yrjö Liipola Yrjö Liipola (22. elokuuta 1881 Koski Tl 26. maaliskuuta 1971) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan etenkin lukuisten monumenttiveistosten tekijänä. Liipola opiskeli kuvanveistoa Turun piirustuskoulussa ja Firenzen taideakatemiassa sekä Berliinissä ja Pariisissa. Hän muutti Suomesta Unkariin osallistuttuaan kutsuntojen vastaiseen toimintaan kotikunnassaan Koskella. Suomeen Liipola palasi vuonna Taiteilijan uransa ohella Yrjö Liipola toimi Suomen konsulina Unkarissa ja Unkarin konsulina Suomessa. Hän myös käänsi unkarilaista kirjallisuutta suomeksi. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna Vuonna 1956 Liipola lahjoitti taidekokoelmansa entiselle kotikunnalleen Koskelle Tl, missä kokoelma on esillä sitä varten perustetussa Yrjö Liipolan taidemuseossa. Yrjö Liipola oli tuottelias kuvanveistäjä. Hän teki patsaita ja muistomerkkejä, ja sankaripatsaita eri puolelle Suomea.

17 Lyden Edwin Leonhard Lydén (19. huhtikuuta 1879 Laitila 3. maaliskuuta 1956 Turku) oli suomalainen taiteilija, piirustuksenopettaja ja taidearvostelija. Lydén opiskeli Turun piirustuskoulussa ja Münchenissä Königliche Bayerische Akademie der bildenden Künstessa. Edwin Lydén toimi monipuolisesti taiteen saralla: hän oli maalari, piirtäjä, kuvittaja ja kokeili myös grafiikkaa. Hänen teoksissaan on sekä abstrakteja että esittäviä töitä. Lydén seurasi aikansa uusimpia taideilmiöitä, ja hän vaikutti vahvasti Turun modernistisen koulukunnan syntymiseen. Hänet liitetään niin sanottuun ensimmäiseen turkulaiseen modernistipolveen. Hän teki uusimpressionistisia kokeiluja, muun muassa Mellilän kirkon alttaritaulun. Lydénin teoksia on ollut näyttelyissä vuoden 1901 alkaen. Lydénille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1954.

18 Ilmari Aalto Ilmari Aalto (7. elokuuta 1891 Kuopio 29. syyskuuta 1934 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari. Hän oli ekspressionistisen Tyko Sallisen ympärille kasvaneen Marraskuun ryhmän jäsen. Aalto maalasi rakenteellisia asetelmia, sekä maisema- ja henkilökuvia. Aalto opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina Aallon maisemamaalausta on nähtävissä myös Ravintola Elielissä Helsingin rautatieasemalla. Takaseinän maiseman suunnittelussa Eero Järnefelt ja A.W. Finch olivat eniten mukana, mutta kolmesta taiteilijasta vain Ilmari Aalto uskalsi kiivetä korkeille tikkaille toteuttamaan maalausta. Ekspressionistina aloittanut Aalto löysi myös kubismin vuonna Edvard Munchin näyttely Ateneumissa kohta hänen valmistumisensa jälkeen vaikutti voimakkaasti Aaltoon ja antoi vaikutteita ekspressionistiselle ilmaisulle.

19 M. Pajari Tyyne Maria (Maija) Rautio, kirjailijanimi M. Pajari (6. helmikuuta 1900 Tampere 26. heinäkuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän käytti lisäksi nimimerkkejä Taurus ja Urania. Rautio kirjoitti myös lehtinovelleja ja laati horoskooppeja lehtiin. Teoksia nimellä M. Pajari: Elämä ja minä : suorasanaisia runoja, Töllistä vain y.m. kertomuksia. Hätähuuto: novelleja, Maa ja taivas : suorasanaisia runoja. Me luojat. Nimimerkillä Taurus: Tunne itsesi ja ystäväsi : uusi horoskooppi-kirja kehdosta hautaan. Nide, Hämeenlinna 1960 (uusi laitos ilmestyi nimellä Taivaanmerkit : Tunne itsesi ja ystäväsi, Taikajousi, Helsinki 1969) Nimimerkillä Urania: Tähtenne valitsee rakkauden tien : tähtiasentojen antamia viitteitä aviopuolison valitsemisessa : astrologi tutkii taivasta sellaisena kuin se ihmisen syntyessä oli, ja käsittäessään, mitä taivaalla silloin tapahtui, hän myöskin tietää, mitä ihmisen elämässäkin tapahtuu. Kokoelma Lukemista kaikille-lehdessä olleista kirjoituksista.

20 Villiam Rosenberg William Rafael Rosenberg (30. kesäkuuta 1887 Nurmijärvi 26. helmikuuta 1952) oli suomalainen taidemaalari. Rosenberg maalasi maisemia, henkilösommitelmia ja muotokuvia. Hän työskenteli myös kuvittajana ja piirtäjänä. Hän kävi kansakoulun ja opiskeli sitten Taideteollisen keskuskoulun iltakursseilla 1902 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Rosenberg opiskeli vielä Pariisissa Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin 1908 alkaen 1940-luvulle asti. Taiteilijan debyytti oli 1906: Suomen Taiteilijain näyttely , 1917, 1920, 1928, , 1941, 1943, 1945, 1946, 1947, 1949: edustettuna Näyttelyjä lkomailla: Moskova, Neuvostoliitto 1917, Tukholma ja Oslo 1929, Tallinna, Eesti 1930, Tartto, Eesti 1931, Amsterdam, Hollanti ja Antwerpen, Belgia William Rosenberg toimi myös kuvittajana.

21 Lauri Viljanen Lauri Sakari Viljanen (6. syyskuuta 1900 Kaarina 29. syyskuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen Tulenkantajiin kuulunut runoilija, kirjallisuudentutkija, kriitikko ja kääntäjä. Tunnetuin Viljasen teoksista lienee 1930-luvulla ilmestynyt Taisteleva humanismi. Suoritettuaan tohtorin tutkinnon 1949 Viljanen työskenteli kirjallisuuden professorina Turun- ja Helsingin yliopistoissa. Kirjallisuudentutkijana hänkeskittyi J.L.Runebergin ja Aleksis Kiven runouteen ja julkaisi teokset myös V. A. Koskenniemestä ja Henrik Ibsenistä. Ollessaan Parnasson toimittajana hän julkaisi lehdessä modernistien kuten Paavo Haavikon, Veijo Meren ja Tuomas Anhavan tekstejä. Viljanen suomensi ja kirjoitti 26 runokokoelmia, esseitä ja muuta kirjallisuutta. Lauri Viljanen sai Aleksis Kiven palkinnon v. 1953

22 Lauri Haarla Lauri Sulo Armas Haarla (sukunimi vuoteen 1906 Harberg), 18. helmikuuta 1890 Korpilahti 24. lokakuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja historianopettaja. Hän oli tehtailija Rafael Haarlan veli. Hän pääsi ylioppilaaksi Tampereen Reaalilyseosta vuonna 1910 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1915 ja maisteriksi Haarla toimi Karkkilan yhteiskoulun johtajana, Jyväskylän kauppakoulun vt. johtajana, Parikkalan yhteiskoulun johtajana, Helsingin vanhan suomalaisen yhteiskoulun vt. opettajana ja Helsingin Maanviljelyslyseon eli sittemmin Lapinpuiston yhteislyseon opettajana vuodesta 1920 ja johtajana Työväen akatemian opettaja Haarla oli vuodesta Hän toimitti aikakauslehteä Ultra ja Näyttämö sekä toimi useiden lehtien teatteri- ja kirjallisuusarvostelijana. Hän kuului myös Suomen Näytelmäkirjailijaliiton johtokuntaan ja toimi liiton puheenjohtajana

23 Lauri Koskinen Taidemaalari Lauri Jerry Koskinen ( ) Hän on syntynyt Helsingissä, asuinpaikka oli Uusikaupunki. Opinnot: oppikoulua 5 luokkaa ja kartanpiirtäjän kurssi. Taideopinnot: Taideteollinen keskuskoulu Opiskellut prof. A. Pogliaghin ja Guintini Serafinon johdolla Firenzessä sekä kotimaassa Emil Rautalan, Jussi Jylängin ja Jon Karstenin johdolla. Ulkomaiset opintomatkat: Italia ja , Ranska ja Saksa Teoksia ensi kerran näytteillä Omat näyttelyt: Firenze Via Seragli 1928 ja Strinbergin Taidesalonki Hki Töitä yhteisnäyttelyissä: Strinbergin Taidesalonki Osallistui lukuisiin muihin yhteisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla Firenzen Biennaleen Taidemaalari Lauri Koskinen kuoli Uudessakaupungissa

24 Yrjö Ollila Yrjö Aleksanteri Ollila (s. 20. heinäkuuta 1887 Helsinki k. 14. marraskuuta 1932) oli suomalainen taidemaalari. Ollila opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ( ) sekä kahdesti Pariisissa valtion stipendin turvin. Hän omaksui aluksi puhtaan paletin väriskaalan ja liittyi 1912 Septem-ryhmään, joka noudatti Ranskassa syntynyttä väritaiteen uudistusta. Hän muutti vuonna 1920 perheineen Ranskaan seitsemäksi vuodeksi. Ranskassa tyyli pelkistyi ja muuttui vähitellen kohti uusklassismia. Ensimmäinen Ateneumin kokoelmiin hankittu teos oli Maisema Korpilahdelta. Hän maalasi Tehtaankadun kansakoulun, Kansallis-Osake-Pankin Eiran konttorin seinämaalaukset. Kontiolahden kirkon alttaritaulu aihe on Kristus ristillä, ja väritykseltään raikkaan teoksen on katsottu edustavan jälki-impressionismia. Päätyöksi ja samalla viimeiseksi teokseksi jäi Kansallisteatterin kattomaalaus, jonka hän sai tehdäkseen kilpailuvoiton perusteella Ollila kuoli samana vuonna, ja kuolinsyyksi epäillään väriaineista saatua myrkytystä.

25 Yrjö Lehtiö Yrjö Lehtiö syntiy ja kuoli Syntymäpaikka: Helsinki Taidekoulutus Taideteollinen keskuskoulu ja Suomen Taideyhdistyksen piirusluskoulu Taiteilijan debyytti oli vuonna 1916 Ryhmänäyttelyt, festivaalit, ryhmätyöt Suomen Taiteilijain näyttely 1917, 1919, 1920, 1932, Lehtiö toimi myös koristemaalarina, kuvittajana ja näyttelyiden järjestäjänä.