T a p a t u r m a - j a s a i r a u s i n v a l i d i e n l i i t t o r y : n s o s i a a l i n e n u u d i s t u s l e h t i 1 /

Transkriptio

1 Uusi Invalidi 1/ T a p a t u r m a - j a s a i r a u s i n v a l i d i e n l i i t t o r y : n s o s i a a l i n e n u u d i s t u s l e h t i 1 / Rohkeasti julkisten palvelujen puolesta Tässä numerossa: Teemana kansainvälisyys Sivut 6-7 Pääkirjoitus: Integraatio ja inkluusio mitä ne tarkoittavat? Sivu 2 Liittovaltuusto vaatii: Maksukatto kuntoon ei omavastuiden korotuksille! Sivu 3 liitto otti valtuuston kokouksessaan ja seminaarissaan rohkeasti kantaa julkisten palvelujen puolesta. Seminaarissa alustanut liiton puheenjohtaja Antti Holopainen teki aloitteen paikallisen edunvalvonta- ja sosiaalineuvontatyön nostamiseksi uudelle tasolle. Käsillä ovat kriittiset ajat kehityksen suunnan muuttamiseksi, sanoi Holopainen. Liittovaltuusto vaatii: Kelan hoitotukea eniten tukea tarvitseville Pienten eläkkeiden varassa eläville vammaisille ja pitkäaikaissairaille on Kelan eläkettä saavan hoitotuki yksi keskeinen arjessa selviytymisen tuki. Hoitotuen avulla on vähävaraisella, esimerkiksi pelkän takuueläkkeen varassa elävälläkin edes jonkinlainen mahdollisuus rahoittaa vammaisuutensa vuoksi tarvitsemiaan tukipalveluja. Oleellinen kohta Kelan määrittämissä hoitotuen kriteereissä on, että sairauden tai vamman pitää aiheuttaa säännöllistä avun, ohjauksen tai valvonnan tarvetta tai jatkuvia erityiskustannuksia. Monien liittomme jäsenten kokemusten mukaan on hoitotuen myöntämiskäytännöis- sä tai -sanaa edeltävä kriteeri kuitenkin jäänyt huomiotta. Myös Kelan oma tutkimusosasto totesi jo vuonna 2007, että hyvätuloiset hakijat saivat enemmän eläkkeensaajien hoitotukia kuin pienituloiset, koska heillä oli ollut varaa ostaa palveluja ja voivat näin osoittaa aiheutuneita kustannuksia maksukuiteilla. Tämä tuskin vastaa hoitotuen alkuperäistä tavoitetta? Nyt näyttää siltä, että hoitotuki ollaan siirtämässä yhä kauemmas kaikkein pienituloisimpien ulottuvilta: Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa linjataan, että eläkkeensaajan hoitotukea kehitetään painottaen palvelujen hankkimista ja hoidosta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Siis painopiste niihin, joilla on jo ennen hoitotukeakin ollut varaa ostaa palveluja? Eikö tämä sodi vastoin hallitusohjelman johdantoosassa luvattua tavoitetta köyhyyden, eriarvoisuuden ja epätasa-arvon vähentämisestä? Monivammaisia ja pitkäaikaissairaita edustava liittomme edellyttää, että eläkettä saavan hoitotuen keskeisenä perusteena pidetään avun, ohjauksen tai valvonnan tarvetta, etenkin silloin, kun hakijalla ei ilman hoitotukea ole taloudellista mahdollisuutta hankkia tarpeellisia palveluja. Iäkkäitä ja nuorempiakin vammaisia ja pitkäaikaissairaita tulisi Kelan asiakaspalvelussa myös aktiivisesti neuvoa ja opastaa hoitotuen hakemisessa, kuten hyvään hallintotapaan kuuluu. Hämeenlinnan Hauholla liitto ry:n liittovaltuusto Kannanotto on lähetetty sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle, peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardsonille ja Kelan pääjohtajalle Liisa Hyssälälle sekä eduskuntaryhmille ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenille. Raportti liittovaltuuston kokouksesta Sivu 4 Ikäihmisten kuljetuspalveluongelmat Sivu 5 Yhdistykset toimivat Sivut 8-9 Sosiaalilomat haussa käytäntö hieman muuttunut Sivu 9 Tapahtumakalenterit ja yhteystiedot Sivut Tuure Hietanen - Laulua, työtä ja vammaisten asiaa Sivut 12

2 2 Uusi Invalidi 1/2012 Pääkirjoitus 1/2012 Integraatio ja inkluusio mitä ne tarkoittavat? Näkökulma: Vesa Ruskeeniemi Kuntapalvelujen yksityistäminen ei ole kehittämistä Vammaisneuvoston pääsihteeri Sari Loijas kuvaa haastattelussaan tässä lehdessä YK:n vammaisten oikeuksien ratifiointiin liittyviä ongelmia. Hänen mukaansa suomalaiset kehuskelevat mielellään hyvillä laeillamme ja käytännöillämme, mutta vammaisten kohtelu maassamme ei ole silti vielä sillä tasolla, että jo vuonna 2007 hyväksytty YK:n sopimus olisi voitu ratifioida. Uuden hallituksen ohjelmassa on lainsäädännön korjaaminen sopimuksen ratifiointia vaativalle tasolle. Nähtäväksi jää, toteutuuko ohjelma näiltä osin. Olen vakuuttunut, että ilman aktiivista ja laajaan yhteistoimintaan perustuvaa vammaisjärjestöjen vaikutustoimintaa ratifiointiprosessi ei etene. u u u Sari Loijas kuvaa Suomen valtion toimintaa suhteessa yhteiskuntaan integraatioksi eli ylhäältä alaspäin tapahtuvaksi vammaisen sopeuttamiseksi yhteiskuntaan. Integraatio eli sopeuttaminen saattaa olla tuttu käsite muistakin yhteyksistä. Kun Suomea kansallisvaltiona yritetään sopeuttaa Euroopan Unioniin, puhutaan silloinkin integraatiosta erityisesti silloin, kun tavoitteena on enemmän liittovaltiota. Vammaisten oikeuksien vahvistamisen prosessissa taas YK:n hengessä puhutaan yhdenvertaisuudesta eli samoista kansalaisoikeuksista kuin muillakin ihmisillä. u u u Inkluusio eli joukkoon hyväksyminen, mukaan ottaminen on varmaankin suurimmalle osalle Uusi Invalidi-lehden lukijoista vieras käsite ulkomaisella kielellä ilmaistuna. Vaikka termi on virkamiesten kapulakieltä, sen käsitteen sisällön mukainen vammaislainsäädännön ja hallintokäytäntöjen kehitys on vammaisten kannalta edistyksellisempää kuin ylhäältä alas tapahtuva sopeuttaminen. Tässä yhteydessä käsitteen käytöllä pyrittäneen välittämään sanomaa, että vammaiset itse pääsevät subjekteiksi eli oikeasti osallisiksi heitä koskevassa pää- töksen teossa. Eikä pelkästään päätöksen teossa vaan arkielämässä siten, että koulujärjestelmää, ammatteihin valmistumista, työelämää, sosiaaliturvaa, liikkumista, palveluja, asuntoja, liiketiloja ja kaupunkiyhteisöjä kehitetään niin, että vammainen kokee olevansa täysivaltainen yhteiskunnan jäsen. Loijas toteaakin, että YK:n vammaisten oikeuksien ratifiointiprosessi edellyttää sopeuttamaan yhteiskuntaa vammaisten elämään. Kaikki tämä edellyttää syvällistä asennemuutosta yleisen suvaitsevaisuuden suuntaan. Onneksi Suomessa käydään tällä hetkellä melko vilkasta keskustelua yhteiskuntamme erilaisten vähemmistöjen asemasta ja yhdenvertaisuudesta. Etniseen taustaan perustuvat syrjivät asenteet on leimattu tuomittavaksi rasismiksi, johon suomalaisten enemmistö suhtautuu selvän kielteiseksi. u u u Mitenkähän mahtaa olla suhteemme vammaisiin? Näemme ympärillämme paljon syrjintää ja syrjiviä asenteita. Oikeasti vammaisten oikeuksien ratifiointi on kohdallaan vasta sitten, kun kansan enemmistön asenteet pitävät vammaisuutta elämäämme kuuluvana normaalina ilmiönä ja vammaisia kanssaihmisinä, jotka elävät keskuudessamme samoin oikeuksin kuin me muutkin. Tarvitsemme aktiivisia vammaisjärjestöjä, jotka toimivat eri vammaisryhmien äänitorvina tekemässä edustamiensa vammaisryhmien tarpeita tutuiksi suurelle yleisölle, poliittisille päättäjille, virkamiehille ja elinkeinoelämän edustajille. Tapaturmien, ammattitautien ja pitkäaikaissairauksien seurauksena vammautuneet ovat oma erityisryhmänsä vammaisia, jotka ovat menettäneet toimintakykyään työelämänsä ja työuransa aikana. Tyypillistä tälle ryhmälle on oikeustaistelu sosiaaliturvasta siinä vaiheessa, kun vamma ja toimintakyvyn rajoitus on syntynyt. u u u Hyvätasoinen sairaanhoito ehkäisee vamman aiheuttamaa haittaa ja vähentää toimintakyvyn alentumista. Kun merkkejä pysyvästä toimintakyvyn alenemisesta alkaa ilmetä, tulee hoitoprosessiin kuulua kuntoutuksen suunnittelu ja mahdollisuudet sen asianmukaiseen toteuttamiseen. Näissä asioissa suomalaisen yhteiskunnan toiminnassa on paljon toivomisen varaa. Vaikka elinkeinoelämän edustajat vaativat ja myös nykyinen hallitus haluaa työurien pidentämistä, tehdään vieläkin yllättävän vähän käytännössä toimia sen hyväksi, että paluu työelämään vammautumisen jälkeen on oikeasti mahdollista. u u u Tämä vaihe tulisi hoitaa siten, että sekä vamman aiheuttamat rajoitukset että jäljellä olevat mahdollisuudet osallistua työelämään arvioitaisiin realistisesti. Eläkelaitos arvioi liian usein pitkäaikaissairaan työkykyiseksi mutta työelämän edustajat ja työvoimaviranomaiset työkyvyttömäksi samojen lääkärin lausuntojen perusteella. Tällöin pitkäaikaissairas ja vammainen löytää itsensä väliinputoajana, joka joutuu helposti toimeentulotukiluukulle viimesijaisen toimeentuloturvan varaan. Jokainen tällä tavoin ristiriitainen päätöksentekoketju on loukkaus sairaan ja vammaisen perusoikeuksia kohtaan. Tämäkin epäkohta tulee nostaa korjattavien listalle, kun vammaisten oikeuksien ratifiointia valmistellaan. Antti Holopainen liitto ry:n puheenjohtaja Palvelusetelilainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2004 alusta lukien. Setelin tarkoituksena on lain mukaan edistää kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien valinnanvapautta, palvelujen saatavuutta ja sosiaali- ja terveystoimen ja yksityisten palvelujen tuottajien yhteistyötä. Kunnan päätettävissä toki on, otetaanko palveluseteli käyttöön ja mihin tarkoitukseen sitä voidaan käyttää. Setelin arvo voidaan määrätä kaikille käyttäjille samansuuruiseksi tai myös asiakkaan tuloista riippuvaiseksi. Palveluseteliä on ryhdytty enenevässä määrin käyttämään palveluasumisen, kotihoidon, omaishoidon ja kotisairaanhoidon piirissä. Kunnan tehtävänä on järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut asukkailleen. Palvelusetelilain alkuriveillä jo oikeastaan sanotaan asian ydin: Palveluseteleillä ohjataan kuntalaisia yksityispalvelujen piiriin. Seteliä markkinoidaan kaiken hyvän tuovana jononpoistajana ja edullisuudella kuntien taloudelle. Väitän, et- Onkohan entinen vähittäiskauppias käsittänyt kunnallishallinnon tehtävät aivan väärin, kun on lähtenyt ulkomaalaisen taidemuseoketjun ajajaksi ja asiamieheksi? Herää myös kysymys, mikä kaupungin elin on antanut valtuutuksen aloittaa asiasta selvitykset ja valmistelut? Normaalijärjellä ajateltuna kuntien tehtävänä on huolehtia tavallisten ihmisten tarpeista. Rikkaat turistit, jotka ovat jo kaiken nähneet ja kokeneet heidän tarpeittensa tyydyttäminen ei kuulu kuntien tehtäviin. Kuntien tehtävänä tulee olla omien asukkaiden tarpeista huolehtiminen, erityisesti niistä jotka apua tarvitsevat. Vuokra-asunnoista on huutava pula. Palveluasuntoja vammaisille ja vanhuksille tarvitaan paljon lisää. Tällä het- tä tapahtuu juuri päinvastoin. Viranhaltijoiden työmäärä lisääntyy laadittaessa ja ylläpidettäessä ajantasaisia, lain edellyttämiä luetteloita hyväksytyistä palvelutuottajista. Valvonnan tarve lisääntyy ja byrokratia kasvaa. Viranhaltijoiden työpanos on pois varsinaisista tehtävistä, johon kuuluu myös kunnan toimintojen kehittäminen. Palvelujen siirtäminen yksityissektorille ei ole kehittämistä. Palvelusetelin käyttöönotto jakaa kuntalaisia kahteen kastiin. Seteli ei riitä yksityisen palvelun koko kustannuksiin. Rahaa on löydyttävä myös omasta pussista. Esim. yksityislääkärin palkkioihin ei suurella osalla pienituloisista ja vähävaraisista ole varaa. Valinnan vapaus määräytyy rahapussin mukaan. Hyvätuloiset kykenevät valitsemaan palvelijansa ilman seteliäkin, mutta sekin osuus ilmeisesti halutaan vielä periä kunnalta. Kuntien palvelujen yksityistämiseen kehitetään uusia muotoja. Valkeakoskella esitettiin oikeiston toimesta hienolta kuulostava palvelu- Guggenheim Pajusen riemukaari kellä Helsingin kaupunki ei ole valmis rakentamaan yhtäkään vaan jättää alan yksityisen ahneuden ja saalistuksen armoille. Terveysasemilla ei ole tarpeeksi lääkäreitä. Lisäksi siellä on jatkuvasti kuuden kuukauden harjoittelijoita ja tutkimusajat ovat pitkiä. Kun viranhoitaja lähtee pois, kuka vastaa tulosten kertomisesta potilaalle? Mielenterveyspotilaat ovat lähes heitteillä ja oman onnensa varassa. Edunvalvojat tuskin tuntevat valvottaviaan. Tässä muutamia asioita, joiden parissa kaupunginjohtaja Pajusen tulisi ei askarrella ja puuhastella vaan toimia kaupunkilaisten parhaaksi. Timo Piippo Helsinki

3 Vesa Ruskeeniemi haastealoite. Eikä Valkeakoski ole tässä ainoa. Asiasta on kirjoitettu mm. Kuntalehdessä 3/2011. Palveluhaastemalli on käytössä mm. Ruotsissa. Siellä on arvioitu, että prosenttia kuntien tuottamista palveluista voitaisiin kilpailuttaa. Palveluhaastekampanjalla tavoitellaan kuntien tuottamien palvelujen valtaosan siirtämistä yksityisten hoidettaviksi. Kilpailutuksen aloitteentekijänä toimisi kunnan sijasta yksityinen taho. Kunnan olisi otettava palveluhaaste vastaan ja käsiteltävä se sekä päätettävä kilpailutuksesta tai siitä pidättäytymisestä. Kaupungin olisi vertailtava omaa ja yksityisen tarjoamaa palvelua ja vielä perusteltava päätöksensä yksityiselle firmalle. Kunnalle tarvittaisiin kokonaan uusi organisaatio pyörittämään tätä palveluhaasterulettia. Viranomaistehtävät, kunnan päätöksenteko ja johtaminen voitaisiin sentään vielä jättää kilpailutuksen ulkopuolelle. Jos pää avataan tämäntyyppiselle kilpailutukselle, kuinka käy kuntien työntekijöiden? Epävarmuus ja pelko työpaikan menettämisestä lisääntyy. Palvelujen laatu ja niiden saatavuus ei parane, kuten terveydenhuollon alalla on jo monin paikoin nähty. Polkuhintojen käyttö palvelujen kaappaamiseksi yleistyy ja parin vuoden kuluttua palvelut maksavat entistä enemmän, kun yritykset turvaavat omaa voitontavoitteluaan. Valkeakoskella palveluhaastealoite toistaiseksi torjuttiin. Lausunnossa todettiin kuitenkin, että kaikkia kunnan tuottamia palveluja ei ole vielä riittävästi tuotteistettu, jotta vertailua voitaisiin suorittaa. Palvelutuotannon osalta tuotteistamista suoritetaan ja vuoteen 2013 mennessä tavoitellaan sen olevan suoritettu. Varmaa on, että asia nostetaan uudelleen esille. Rikkaiden paremminvointivaltion sijasta on kamppailtava kaikkien kansalaisten hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. On torjuttava pyrkimykset kunnallisten palvelujen alasajoon yksityistämisten kautta. Vesa Ruskeeniemi Valkeakosken Ammattitautija sairausinvalidit ry Tsil ry:n liittohallituksen varajäsen Uusi Invalidi 1/ Menneestä suuntaa tulevaan liiton vuosi sitten valittu liittovaltuusto kokoontui 18.3 Vähäjärven lomakodissa luoden katsausta menneeseen ja katsetta tulevaan. Menneen vuoden aikana on otettu kantaa takuueläkkeeseen ja terveydenhuoltolakiin, samoin maan hallituksen painopistealueikseen nimeämään köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseen. Myös valmistelussa olevaan vanhuspalvelulakiin on liitto ottanut kantaa. Vuosi 2011 oli Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi. Toimintakertomuksen esitellyt liiton toiminnanjohtaja Marja- Leena Kalkkinen totesi ytimekkäästi, että meidän liitossammehan jokainen toimintavuosi on vapaaehtoistyön vuosi. Kuntapalvelurakenteen muutokset haastavat Valtuuston kokouksessa hyväksytyt kannanotot on julkaistu tässä lehdessä. Liiton toimintasuunnitelmassa tälle vuodelle painottuvat keskeisinä vaatimusliikkeen kehittäminen sosiaali- ja terveydenhoitolainsäädännön valvonnan puolesta, vammaispalvelulain kehittämisen ja vanhuspalvelulain säätämisen seuranta, sosiaali- ja terveystoimen riittävien resurssien puolustaminen sekä vaatimus yhtenäisen 350 euron terveydenhoidon maksukaton toteuttamiseksi. Iso haaste alkaneena toimintavuonna on vaikuttaminen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön ja kuntapalvelurakenteisiin. Syksyn kunnallisvaalit ovat vammaisten kannalta merkittävät, sillä niissä pitkälti ratkeaa, miten kunnat käyttävät harkintavaltaansa lakien soveltamisessa ja palveluiden järjestämisessä. Tärkeällä sijalla paikallisessa toiminnassa vammaisten edunvalvonnan puolesta ovat liiton ikääntyvät monivammaiset (ikmo)-kurssit sekä valmennus sosiaalineuvontaan. Uusi Invalidi-lehti ilmestyy neljä kertaa, teemoinaan kansainvälisyys, matkustaminen ja esteettömyys, kuntapalvelut vammaisten kannalta sekä vammaisten ja vanhusten turvallisuus ja turvattomuus. Vähäjärven lomakodin markkinointia tehostetaan omalle väelle ja ulkopuolisille. Sosiaalilomat järjestetään yhteistyössä Solaris-lomien kanssa. Muita yhteistyökumppaneita ovat mm. Terveysrintama, Demokraattinen Sivistysliitto ja Asukasliitto sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen yhteistyöjärjestö SOSTE. Hannu Oittinen Liiton järjestämän koulutuksen pohjalta yhdistyksissä tehdään merkittävää edunvalvonta- ja sosiaalineuvontatyötä. Olisiko syytä ottaa askel eteenpäin ja lähteä kehittämään toimintaa koko liiton projektin puitteissa, sanoi puheenjohtaja Antti Holopainen. Liittovaltuusto vaati: Maksukatto kuntoon ei omavastuiden korotuksille! Vammaisia ja pitkäaikaissairaita edustavan liittomme jäsenistö on tyrmistynyt Kelan lääkekorvauksien alentamiskeinoja pohtineen työryhmän esityksistä lääkkeiden omavastuuhintojen korottamiseksi. Esitys vuotuisen maksukaton alentamisesta 50 eurolla ei paljoa lohduta, kun kolmen erillisen terveydenhuollon maksukatot ovat nykyisin yhteensä lähes 1500 euroa. Alkuvuodesta kun monella pitkäaikaissairaalla eivät pienet tulot tahdo riittää sekä asumiseen ja ruokaan että lääkkeisiin ja muuhun terveydenhoitoon, vaan jostakin niistä on tingittävä. Hallitusohjelmassa on tavoitteeksi määritetty yhtenäisen terveydenhuollon maksukattojärjestelmän luominen sekä lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen niin, että korvauksista hyötyisivät erityisesti paljon lääkkeitä käyttävät henkilöt ja että kustannukset eivät muodostuisi pienituloisille esteeksi lääkehoidon saamiselle. Yhden maksukaton aikaansaaminen on tosin ollut jo kahden edellisenkin hallituksen ohjelmassa ja samaa on ehdottanut myös mm. Sosiaaliturvan uudistamiskomitea nyt olisi korkea aika edetä sanoista tekoihin. Laajempi lääkepolitiikkaa pohtiva selvitystyö on vielä kesken, tämä esitys oli vasta sen ensimmäinen osa. Tältä pohjaltako ruvetaan heti laatimaan säästölakia paljon lääkkeitä tarvitsevien kustannuksella? Noudatetaan siis hallitusohjelman periaatteita ja kannetaan huolta yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista, paljon terveydenhoitopalveluja ja lääkkeitäkin tarvitsevista pienituloisista pitkäaikaissairaista: Lääkkeiden ja terveydenhuollon maksujen omavastuuosuuksia ei pidä missään nimessä korottaa. On pikaisesti säädettävä yksi kaikki terveydenhuoltokustannukset kattava, enintään 350 euron tasoinen vuotuinen maksukatto, jonka täytyttyä terveydenhuoltopalvelut, -matkat ja -lääkkeet ovat maksuttomia. Lääkekustannusten vähentämiseksi olisi omavastuiden korotuksen sijaan panostettava parempaan hoitokulttuuriin, lääkkeettömiin hoitomuotoihin ja vastuulliseen lääkityksen yksilölliseen säätämiseen ja seurantaan. Hämeenlinnan Hauholla liitto ry:n liittovaltuusto Kannanotto on lähetetty sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle, peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardsonille ja Kelan pääjohtajalle Liisa Hyssälälle sekä eduskuntaryhmille ja eduskunnan Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenille.

4 4 Uusi Invalidi 1/2012 Palvelut kuntoon kansalaisvalvonnalla Vastakkainasettelu yhteiskunnassa ei ole lakannut olemasta, se ei ole edes laantumassa. Palveluissa tuo vastakkainasettelu on nykyajan luokkataistelua, jossa vastakkain ovat kasvavat yksityiset palvelumarkkinat ja monenkirjava palveluiden tarvitsijoiden joukko. Kunnat sinnittelevät siinä välissä. Nämä olivat lähtökohtia maaliskuun puolivälissä pidetyssä liiton sosiaalipoliittisessa seminaarissa Vähäjärven lomakodissa. Alustajina toimineet Tsil ry:n puheenjohtaja, lääkäri Antti Holopainen ja sosiaalityön professori Jari Heinonen pohtivat mihin sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on menossa sekä miten pelastamme kuntien perus- ja lähipalvelut. Mutta vaikka terveyspalveluista 6,7 prosenttia on ulkoistettu ja 5,7 prosenttia on ostopalveluita, on muistettava että yli 85 prosenttia näistä palveluista on edelleen kuntien omistuksessa. Kansainvälisten pääomasijoittajien ja omistajien joukko on kiihtyvällä vauhdilla viemässä alaa yksityiseen omistukseen, kuten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja äskettäin totesi, sanoi Antti Holopainen. Puolustettavaa ja pelastettavaa on siis vielä paljon olemassa. Holopainen totesi, että tähän pitää tarttua ja nousta laajapohjaiseen kamppailuun julkisen terveydenhuollon puolesta. Ulkoistamisen ja yksityistämisen haitat aletaan tiedostaa entistä selkeämmin sekä lääkärikunnan että kunnallispoliitikkojen keskuudessa. Hallituksen kuntauudistuksen mukainen keskittäminen superkuntiin ei auta. Holopainen totesi, että parhaiten palvelunsa ovat tuottaneet tuhannen asukkaan kunnat. Myös monissa pienemmissä kunnissa lääkäripalvelut pelaavat paremmin kuin suurkunnissa. Korruptio kukoistaa ja sokaisee vallanpitäjät Lääkäripalvelujen lisäksi muutos koskee Holopaisen mukaan vahvasti vanhushuoltoa, jota viedään vauhdilla hoivabisneksen suuntaan. Kunnat eivät rakenna uusia vanhainkoteja, nykyisiä poistetaan käytöstä ja yhä useampi kunta siirtyy ns. tehostettuun palveluasumiseen. Oli aivan mahtavia puheenvuoroja ja Antin aloite ansaitsee täyden tuen, sanoi Anni Tiainen Vilppulan yhdistyksestä. Hänen kanssaan saman pöydän ääressä istuivat Ritva Korhonen (vas.) Lahdesta ja Senja Räsänen Helsingistä. Ilmeisesti bisnesajattelun lisäksi korruptio alalla on hyvin laajaa. Tuoreen paljastuksen mukaan hoivayritykset ovat viime vuosina saaneet valtion ARA-rahoitusta 60 miljoonaa ja korkotukilainaa 250 miljoonaan euroa. On huolestuttava ajanmerkki, että sosiaali- ja terveysministeriö on tullut sokeaksi tämän muutoksen edessä, jatkoi Holopainen. Pelkkä kilpailulainsäädännön noudattaminen ei riitä sanokoot ministerit mitä hyvänsä - sillä kyse on isommista asioista. Holopaisen mukaan voitontavoittelu ei saa olla julkisen hoivan ja terveydenhuollon perustehtävä. Sen tehtävä tulee olla yhteiskunnan kollektiivisiin lakeihin perustuva ja perustuslain takaama yhteisvastuu. Vuonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki on Holopaisen mielestä yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suurimpia saavutuksia. Sitä on kuitenkin murennettu vähitellen kuntatalouden säästöihin vedoten, esimerkkinä omalääkärijärjestelmästä luopuminen monissa kunnissa. Uutta vaihetta edustavat loisfirmat, jotka käyttävät ilmaiseksi kuntien tiloja, laitteita ja hallinnollisia palveluja, saaden aiheetonta kilpailuetua, Holopainen totesi. Näin on käynyt, kun näiden firmojen edustajat ovat olleet luomassa kunnallisten palvelujen pelisääntöjä eikä kunnissa ole riittävästi puolustettu oikeutta niiden omaan palvelu-tuotantoon. Niin sanottu kunnallinen omistajaohjaus on ollut tässäkin asiassa täysin hampaaton. Myöskään työväenliikkeessä ei ole laajasti, syvällisesti ja itsekriittisesti pohdittu, mitä on oltu jopa mukana tekemässä. Kehittämään uudenlaista kansalaisvalvontaa Holopaisen mielestä nyt ollaan kriittisellä rajalla, jotain on tehtävä ja äkkiä, muuten peli on menetetty markkinoille. Hän on miettinyt Tapaturmaja sairausinvalidien liiton piirissä pitkään toiminutta mallia, joka pohjautuu omakohtaiseen ja kollektiiviseen edunvalvontaan. Pitää ruveta kehittämään jonkinlaista palvelujen kansalaisvalvontaa, sillä eihän ihmisiä saa kohdella miten tahansa. Ikääntyvät monivammaisetkurssien ja paikallisten sosiaalineuvontapisteiden puitteissa on luotu hyvää pohjaa tällaiselle toiminnalle. Nyt tätä mallia pitää alkaa kehittää tietoisemmin ja uudella otteella, ehkä jonkinlaisen projektin kautta, pohti Antti Holopainen. Kymmenkunta vuotta Tampereen sosiaalineuvonnassa mukana ollut Jari Heinonen antoi täyden tukensa Holopaisen idealle. Tietoisuuden, vastarinnan ja kansalaisaktiivisuuden lisääminen on aivan välttämätöntä kehityksen suunnan muuttamiseksi ja julkisten palvelujen pelastamiseksi. On pyrittävä saamaan aikaan malli, johon on julkisen rahoituksen kautta saatavissa ammattiapua. Mutta oleellista on paikallisen kansalaisaktiivisuuden tukeminen, sanoi Heinonen. Hän hälytti toimintaan Pirkanmaalla, jonne hallitus on puuhaamassa asukkaan Suur-Tamperetta. Sitä eivät halua Tampereen kehyskunnat, eivät myöskään paitsioon jäävät pienet syrjäkunnat, ainoastaan Tampereen poliittinen eliitti, jonka edut ovat kytköksissä markkinoihin. Tampereen Aterian pilkkominen ja Tietotekniikkakeskuksen myyminen Fujitsulle ovat Heinosen mukaan varoittavia esimerkkejä, että markkinameno johtaa palkanalennuksiin ja irtisanomisiin, joka taas johtaa palvelujen heikkenemiseen. Sama voi tapahtua sosiaali-, terveys- ja hoivapuolella, kuten Koukkuniemen vanhainkodin palastelu markkinoille osoittaa. Tuottamaton julkinen työ muuttuu muka tuottavaksi yksityiseksi toiminnaksi. Tuottaahan se omistajilleen, mutta ei yhteiskunnalle eikä maksajiksi joutuville palvelujen käyttäjille. Rahat palveluihin veronkierto lopettamalla Alustukset ja esitys saivat seminaarin runsaslukuisen yleisön parissa hyvän vastaanoton ja asiaa vauhdittavia puheenvuoroja. Oli aivan mahtavia puheenvuoroja ja Antin aloite ansaitsee täyden tuen, sanoi Anni Tiainen Vilppulan yhdistyksestä. Kunnat on saatava rikosoikeudelliseen vastuuseen laiminlyönneistä lain mukaisten palvelujen tuotannossa. Nyt priorisoidaan rikkaiden edut, muistutti Taavi Lintunen Tampereelta. Lahden valtuuston mukaan kaupungilla riittää rahaa toriparkkiin, mutta ei vanhusten hoitokotiin. Ne eivät ole kuulemma vertailukelpoisia menoeriä, vaikka samasta kassasta rahat otetaan, sanoi Ritva Korhonen Lahdesta. Autojen hoitopaikat tuntuvat olevan etusijalla myös Oulun päättäjien enemmistölle. Itse keräsin 2500 nimeä toriparkkia vastaan, Oulun Hannes Jäälinoja kertoi. Hän kehui seminaarin puheenvuoroja, jotka pitäisi saada laajemman joukon tietoon. Verotuksen oikeudenmukaisuus on tosi tärkeä kamppailukysymys, sillä vallankin kunnallinen tasavero kirpaisee kovimmin vähätuloisia. Tärkeää on paljastaa myös Kataisen ja kumppanien hyvinvointipuheiden valheellisuus, Anja Kivipensas Tampereelta totesi. Millä konstilla hyvätuloiset siirtävät tulojaan pääomatuloiksi, pois kunnallisveron piiristä. Miten se on mahdollista, ihmetteli Keravan Tapio Tenhunen. Jari Heinonen totesi, että pääoma- ja palkkatulojen osuuden muutos on Suomessa ollut hyvin raju. Tulonsa firman kautta pääomatuloksi muuttava yksityislääkäri ei maksa euroakaan kunnallisveroa, vaikka nauttii aiheetonta kilpailuetua ilmaisissa tiloissa kuntien kustantamilla laitteilla. Eikä kunnallisveroa maksa NHL-liigan kiekkoilija miljoonatuloistaan. Heinonen totesi tämän laillistetun veronkierron tekevän kahden miljardin euron loven kuntien talouteen vuositasolla. Rahaa on, mutta sen saaminen julkisiin palveluihin on poliittisen kamppailun asia. Kun on kunnallisvaalivuosi, mahdollisimman monen liiton jäsenen pitäisi lähteä ehdokkaaksi, patisteli Heinonen. Vuoden päivät liittoa johtanut Antti Holopainen antoi seminaarin päätteeksi tunnustusta aktiiviselle jäsenistölle. Tässä järjestössä on ilo olla mukana, sillä porukassa on aitoa sananvapauden henkeä, suoraa puhetta ja hyviä ilmaisuja. Täällä on vanhan työväenliikkeen parhaat perinteet vielä kunniassa, totesi Holopainen. Teksti ja kuvat: Hannu Oittinen

5 Vanhusasiain valtuutetun viran puolesta Miksi eri päättävillä elimillä aloitteellisuus päätoimisen valtakunnallisen vanhusasiainvaltuutetun viran saamiseksi on niin yllätyksellisen vaikeaa? Asiasta on tietämykseni mukaan 7 8 vuoden aikana tehty useita aloitteita ja esityksiä eri eläkeläisjärjestöjen ja muidenkin toimijoiden toimesta mm. kaikille edellisen eduskunnan eduskuntaryhmille, yksittäisille kansanedustajille ja myös eri valtakunnallisten eläkeläisyhdistysten valtuustoille sekä edustajakokouksille, myöskin useille keskeisessä asemassa oleville toimijoille. Asiasta ei kuitenkaan kuulu mistään mitään, että sitä jossakin instanssissa oltaisiin viemässä eteenpäin. Täällä syvissä riveissä on tullut keskusteluissa esille, että odotetaan nyt ensin vanhuspalvelulaki ja sen voimaan saattaminen. Kuitenkin vanhuspalvelulaki ja valtakunnallinen päätoiminen vanhusasiainvaltuutetun virkahan kulkevat käsi kädessä. Näin on jo pitkään ollut esimerkiksi laki lasten päivähoidosta ja siitä annettu asetus. Silti on perustettu myöskin lapsiasiavaltuutetun virka, ja hyvin ne sopivat yhteen toisiaan täydentämään. Molemmat ovat osoittautuneet tärkeiksi. Vanhuspalvelulaki on ehdottomasti erittäin tärkeä. Sitä en ole ajamassa odotusraiteille. Jotkin keskeiset henkilöt saattavat heittää, että vanhuspalvelulain valvonta kuuluisi Valviralle. Kysynkin, riittävätkö Valviran resurssit tähän? Ainakin viimeaikaiset voimakkaat keskustelut puhuvat aivan toista, esimerkkinä valelääkärit jne. Asiani perusteluna vieläkin katson vanhusasiain valtuutetun olevan helpommin tavoitettavissa kuin lakitupa silloin, kun lainkäytön kiertäminen on ilmeistä. Onhan todellakin niin, että vanhuspalvelulakiakin saatetaan kiertää vastaten asiakkaalle, että kunnilla ei ole rahaa eikä resursseja. Monellako meistä on valmiuksia lähteä lakitupiin asiaamme ajamaan? Tässä tapauksessa on matalampi porras ottaa yhteyttä vanhusasiain valtuutettuun. Tämä on vain yksi esimerkki. Vanhusasiain valtuutettu pystyy puuttumaan myös moneen muuhunkin asiaan. Nyt tarvitaan kaikkien vielä kopellaan olevien valveutumista, sillä sitten, kun mahdollisesti joudutaan kahden tai kolmen vuorokautisen vaipan laitos- tai kotihoitoon, on jo liian myöhäistä lähteä itse toimimaan. Heino Luukinen Oulun sairaus- ja tapaturmainvalidit ry:n jäsen Uusi Invalidi 1/ Vuoden 2011 vammaiskulttuuripäivien avajaiset. Kulttuuripäivät kutsuvat taas liitto ry:n XXVIII vammaiskulttuuripäivät järjestetään viikonloppuna kesäkuuta Vähäjärven lomakodissa. Kulttuuripäivät ovat hyvä läpileikkaus siitä, mitä kaikkea yhdistyksissä tehdään. Talven aikana käsityö- ja askartelukerhot ovat ahertaneet ja ohjelmaryhmät ovat hioneet esityksiään, ja nyt on aika tuoda ne kaiken kansan nähtäville. Kaikki rohkeasti mukaan estradi on vapaa! Kulttuuripäivät avataan lauantaina klo ja ne päättyvät sunnuntaina iltapäivällä. Lauantai-illan iltamien teemaksi on suunniteltu 1950-lukua musiikkeineen ja pukeutumisineen. Viime vuosien tapaan Antikaisen Paavo Kuopiosta on lupautunut juontajaksi ja laulattajaksi. Päivien aikana kisataan myös liiton boccie-mestaruudesta. Yhdistykset kisaavat kolmijäsenisin joukkuein, joissa on edustus molemmista sukupuolista. Kisa käydään lauantaina ja jatketaan sunnuntaina, kunnes saadaan voittaja ratkaistuksi. Boccie-kisaan ilmoittaudutaan paikan päällä. Kulttuuripäivien täysihoitohinta on 55 euroa, päiväkävijöiltä 15 euroa (sis. lounaan ja kahvin). Ilmoittautumiset ja tiedustelut liiton toimistoon p. (09) , tsil@tsil.fi, tai Vähäjärven lomakotiin p. (03) Tervetuloa! Ikäihmisten kuljetuspalveluongelmat kannattaa nostaa poliittiseen käsittelyyn kunnissa Lahtelainen valtuutettu Tapani Ripatti teki valtuustoaloitteen vanhuspalvelujen parantamisesta. Aloitteen taustalla oli 89-vuotiaan yksinasuvan vanhuksen tapaus. Vanhus oli todennut liikkumisensa tulleen niin huonoksi, että hän ei uskaltanut lähteä kaupungin keskustaan bussilla. Hän haki kaupungilta taksiseteliä. Hän pääsi terveyskeskuksen lääkärin sairaanhoitajan juttusille, jonka toimesta käynnistettiin terveydentilalausuntoa varten tarpeellinen terveystarkastus lääkäri tutki potilaan, ja potilas sai 2.9 lausunnon, jonka hän lähetti taksisetelihakemuksen liitteenä sosiaalivirastoon. Vastausta hakemukseen ei tullut mennessä, joten valtuutettu Ripatti otti yhteyttä sosiaali- ja terveystoimialajohtajaan. Koska hänkään ei reagoinut, Ripatti teki aloitteen, jossa vaadittiin vanhuspalveluiden yksinkertaistamista, luukulta luukulle juoksuttamisen lopettamista ja oikeutta lääkärille tehdä terveystarkastuksen perusteella tehdä päätös taksisetelin myöntämisestä. Lautakunta käsitteli asiaa, ja sen päätöksessä kuvataan vammaispalveluiden ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden myöntämiskäytäntöjä. Vastauksen mukaan sama yksikkö käsittelee molemmilla perusteilla myönnetyt kuljetuspalveluasiat. Vastauksessaan aloitteeseen sosiaali- ja terveyslautakunta myönsi, että "kuljetuspalveluja hakiessaan asiakas joutuu käyttämään useita sosiaali- ja terveyspalveluita ja tuen hakemiseen liittyy asiointi eri toimipisteissä". Kyseinen 89-vuotias henkilö sai viimein päätöksen, jonka mukaan kuljetuspalvelu hylättiin, "koska hakijan varallisuusraja ylittää 5200 euroa". Hakija valitti päätöksestä. Valitus hylättiin tulleella päätöksellä, jossa vihdoin hakijalle kerrottiin perusteet: "Yksin asuvalla henkilöllä saa Lahden sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen mukaan bruttotulot olla korkeintaan 1440 /kk ja omaisuus ja säästöt korkeintaan 5200 /kk. Henkilön eläke oli 800 /kk ja varallisuus yli 5200 /kk". Kesti siis yli 6 kuukautta, ennen kuin vanhus sai luotettavaa tietoa viranomaismenettelyn ja päätöksen teon perusteista eli tiedon, että hän ei voi saada taksiseteliä, kun "varallisuutta on liikaa". Valtuutettu Ripatti totesi kaupungin linjan kuljetuspalvelujen myöntämisessä olevan ikärasismia ja ihmisarvoa loukkaavaa. Hän teki valtuuston kokouksessa 5.3 päätösesityksen: "Valtuusto edellyttää, että sosiaali- ja terveyslautakunta ottaa uudelleen tarkasteltavaksi tekemänsä päätöksen / 114 Sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetuspalvelut. Edelleen valtuusto esittää toiveenaan, että ikääntymisen vuoksi liikuntarajoitteisten sekä vaikeavammaisten kuljetuspalveluista päätetään ensisijaisesti terveydellisin ja sosiaalisin perustein". Kaupunginvaltuusto hyväksyi yksimielisesti Ripatin esityksen. Nähtäväksi jää, muuttuvatko sosiaali- ja terveystoimen kuljetuspalvelukriteerit, oppiiko kaupunki tiedottamaan kriteereistään palveluja hakeville asianmukaisesti ja ryhdytäänkö byrokratian sisälle kätkeytynyttä ikärasismia purkamaan. Antti Holopainen Lahti

6 6 Uusi Invalidi 1/2012 YK:n vammaisten oikeuksien ratifiointi on kiireellinen asia Ulkoministeriö on viime keväänä perustanut työryhmän, jonka tehtävä on valmistella hallituksen esitys YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifioimiseksi Suomessa. Esityksen on määrä olla valmis vuoden 2013 loppuun mennessä. Vaikka Suomi on hyväksynyt sopimuksen vuonna 2007, se tulee voimaan vasta kun eduskunta on hyväksynyt asiaa koskevan lain. Työryhmässä ovat mukana kaikki ministeriöt sekä joukko sosiaali- ja terveysalan järjestöjä. Yksi työryhmään kuuluva taho on Valtakunnallinen vammaisneuvosto VANE, jonka edustaja on neuvoston pääsihteeri, ylitarkastaja Sari Loijas sosiaali- ja terveysministeriöstä. Tässä testataan käytännössä, mitä muutoksia sopimuksen ratifiointi edellyttää Suomen lainsäädännöltä. Eri tahot ovat tuoneet käsittelyyn tärkeiksi kokemiaan asioita lakiesityksen pykäliin ja perusteluihin. Tärkeimmäksi koko ryhmän työssä on noussut artikla 33, jossa käsitellään sopimuksen toimeenpanoa, Loijas sanoo. Yhteiskunta sopeutettava vammaisten elämään Loijas kertoo, että yhteinen tahtotila ryhmässä on kirjata kaikki toiveet ja päästä mahdollisimman pikaisesti sopimuksen ratifiointiin. Korjauksia voi tehdä myöhemminkin, kunhan ensin on mitä tarkastella. Vaikka Suomessa mielellään kehuskellaan hyvillä laeilla ja käytännöillä, ei kaikki olekaan niin hyvällä tolalla. Esimerkiksi kohtelu viranomaisten taholta, tiedonsaanti, palvelujen saatavuus ja käytettävyys eivät ole YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tasolla. Pelkät tilastot eivät anna oikeaa kuvaa vammaisten oikeuksien tilasta Suomessa, sillä vertailuissa on maita, joiden surkea tilanne laskee keskitason varsin alas. Sopimuksen ratifioinnin laajuutta ja merkitystä kuvaa Loi- Valtakunnallisen vammaisneuvoston pääsihteeri Sari Loijas toteaa, että Suomen lait ja käytännöt eivät ole niin hyvällä tolalla kuin uskotellaan. jaksen mukaan se, että kun laki aikanaan tulee voimaan, sen piiriin tulee muun muassa kuntien järjestämä perusopetus. Sen myötä muuttuvat niin käytännöt kuin käsitteetkin. Kun tähän saakka on integraation nimissä sopeutettu vammaisia yhteiskuntaan, tullaan inkluusion kautta sopeuttamaan yhteiskuntaa vammaisten elämään. Koulutus on yksi esimerkki, mutta sama koskee työntekoa, liikkumista, asiointia ja kaikkia arkisia toimintoja. Loijas toteaa, että esteettömyys on yksi suurimpia kokonaisuuksia, joihin vammaissopimuksen ratifiointi tulee vaikuttamaan. Esteettömyydestä on ihan oma artiklansa tulevassa laissa. Iso uudistus koskee asumista ja rakentamista, sillä vanhan rakennuskannan uusiminen esteettömäksi tulee lakiin velvoitteeksi. Sille tulee tietenkin hintaa ihan eri tavalla kuin jos rakenteet tehdään alun perin esteettömiksi. Kansainvälistyminen on auttanut vammaisia Suomen EU-jäsenyys on tuonut tullessaan hyvää ja huonoa, ja asiasta on jokaisella omat mielipiteensä. Sari Loijas on vammaispolitiikan kautta todennut, että moni asia on Suomessa edistynyt EU-jäsenyyden myötä. Eräitä heikennyksiä voidaan myös torjua kansainvälisiin käytäntöihin ja vertailuihin vedoten. Tuore esimerkki on lentoasemien lähtöselvitysten siirtyminen itsepalveluun. EU-asetus kuitenkin velvoittaa järjestämään vammaispalvelut lennoilla ja lentoasemilla. Myös bussi- ja junaliikenteeseen on tulossa palvelu- ja esteettömyysvaatimukset. Nyt siis tehdään maan hallitukselle esitystä YK:n vammaissopimuksen ratifioimiseksi, eli käsillä on harvinaisen iso asiakokonaisuus. Loijas toteaa vammaisjärjestöillä olevan nyt tilaisuus lobata kansanedustajia, että laista tulisi mahdollisimman hyvä. Vaikka näin kävisi, eivät ongelmat siihen lopu. Kuten Loijaskin myöntää, Suomessa on paljon hyviä lakeja mutta huonoja käytäntöjä. Valtio ei saa vetäytyä rahoitus- ja valvontavastuustaan köyhtyneiden kuntien selän taakse. Vaikka rahapulaan tultaisiin vetoamaan, niin pitää muistaa että kyseessä on osa Suomen lainsäädäntöä, joka perustuu kansainväliseen sopimukseen. Vammaisten ihmisoikeuksien pitää olla etusijalla, vaikka tarvittaessa saattamalla kunnat juridiseen vastuuseen. Käveleekö kuntaremontti oikeuksien yli? Paineita kunnallisiin käytäntöihin on monelta suunnalta, sillä yhtä aikaa kuntaremontin kanssa tällä hallituskaudella yhdistetään vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Koska ratifioitava YK:n vammaissopimus ei saa olla ristiriidassa minkään näistä kanssa, on lakiesityksen valmistelijoilla suuri vastuu kannettavanaan. Kunnallisten vammaiskuljetusten järjestäminen on ollut kimuranttia jo tähänkin saakka, mutta miten käy jos kaavaillut suurkunnat toteutuvat? Aletaanko kuljetuksissa soveltaa kohtuullisten kustannusten periaatetta vai täysimääräisten korvausten mallia? Vastaukset näihin kysymyksiin tulisi selvittää hyvissä ajoin, sanoo Sari Loijas. Teksti ja kuva: Hannu Oittinen

7 Kumppanuutta ja kehitysyhteistyötä kehitysmaiden vammaisten tueksi Maailmassa on arviolta miljardi vammaista ihmistä, joista 800 miljoonaa asuu kehitysmaissa. Neljä viidestä kehitysmaan vammaisesta elää äärimmäisessä köyhyydessä. Vammaisuuden ja köyhyyden noidankehä YK:n arvion mukaan 20 prosenttia maailman köyhimmistä ihmisistä on vammaisia. Köyhyys on yksi vammaisuuden merkittäviä syitä: Köyhillä ihmisillä ei ole mahdollisuutta terveelliseen ravintoon ja puhtaaseen veteen, riittävään terveydenhuoltoon ja turvalliseen elinympäristöön. Osa vammaisuudesta aiheutuu suoraan aliravitsemuksesta, joka voi johtaa esimerkiksi sokeutumiseen. Näin tilanne, olosuhde tai sairaus, joka voisi olla ennaltaehkäistävissä tai hoidettavissa, vammauttaa köyhän ihmisen. Toisaalta vammaisuus helposti johtaa köyhyyteen: Vammautunut ihminen joutuu syrjäytetyksi ja leimatuksi eikä pääse koulutukseen, työelämään ja mukaan yhteisön toimintaan. Ja kuten meilläkin, vamma voi aiheuttaa jatkuvia terveydenhuoltokuluja, jotka vievät huomattavasti kotitalouden voimavaroja. Kehitysyhteistyötä ja vertaistukea YK:n kansainvälinen sopimus vammaisten ihmisten oikeuksista velvoittaa teollistuneita maita tukemaan kehitysmaiden vammaisia kehitysyhteistyön kautta. Myös Suomi on kehitysyhteistyössään sitoutunut edistämään vammaisten oikeuksien toteutumista. Suomen kehityspoliittisen linjaus painottaa vammaisten aseman pa- Vammaiskumppanuusohjelman hankemaat. rantamista osana helposti syrjäytyvien ryhmien oikeuksia ja tasavertaista osallistumista. Vammaisuus nähdään näin ihmisoikeuskysymyksenä, joka liittyy sosiaaliseen syrjäytymiseen ja köyhyyteen. Vammaiskumppanuus on ulkoministeriön tukema, kuuden suomalaisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestön Fidida ry:n kehitysyhteistyöohjelma, jonka ohjenuorana on niin ikään YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus. Ohjelman kehitysyhteistyöhankkeet keskittyvät erityisesti vammaisten osallistumisen, koulutuksen ja toimeentulon mahdollistamiseen. Suurin osa hankkeista on Afrikan maissa, mutta myös mm. Palestiinassa, Keski-Aasiassa, Kosovossa ja Albaniassa. Hankeyhteistyössä periaatteena on, että järjestökumppani kehitysmaassa on päävastuussa toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Suomalainen järjestö antaa vertaistukea ja asiantuntija-apua, vastaa sovitusti toiminnan rahoituksesta ja seuraa hankkeen etenemistä. Vammaisten omat järjestöt ovat maassa kuin maassa tärkeitä vammaisten äänen tuomisessa kuuluviin. Vaikka vammaisten järjestäytyminen kehitysmaissa onkin viime vuosikymmeninä lisääntynyt, ovat vammaisjärjestöt niissä yhä varsin heikkoja. Kansainvälinen vammaisliike voi tukea kehitysmaiden vammaisjärjestöjä kokemusten vaihdolla, tietotaidon jakamisella ja kehitysyhteistyöllä. Vertaistuki on vammaisille tärkeä toimintamuoto niin maiden sisällä kuin kansainvälisestikin. Marja-Leena Kalkkinen Lähde: Uusi Invalidi 1/ Kansainvälisyys eläkeläismummon silmin Tämän lehden aiheena on kansainvälisyys. Olen pyörittänyt sanaa kansainvälisyys mielessäni. Jostakin syystä ajatuksiin tunkee Hikmetin runo Ihmisten enemmistö, siinähän on kohta ihmisten enemmistö matkustaa välikannella. No, ihmisten enemmistö maailmassa ei loppujen lopuksi matkusta juuri mihinkään kotipaikoiltaan. Afrikasta, Etelä-Amerikasta tai Aasiasta matkustavat vain todella hyväosaiset, jos nyt sitten matkustamiseksi ei sanota pakolaisuutta ja ihmiskauppaa ja ne matkat eivät tapahdu edes välikannella. Afrikkalaisia kyllä kansainvälistettiin jo 1800-luvulla orjiksi Amerikkaan ja Eurooppaan, vaikka täällä heitä ei kutsuttukaan orjiksi. Nykyään nämä köyhät ihmiset tulevat työn perässä henkensä uhalla, ja heitä käytetään usein pimeänä työvoimana, jopa Suomessa. Monesti näissä on kysymys samasta orjakaupasta (ihmiskaupasta) kuin aikanaan, mikä kyl- Eurooppalaiset teemavuodet ovat koko EU:n kattavia vuotuisia tiedotuskampanjoita. Vuonna 2010 vietettiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuotta, ja vuonna 2011 teemana oli vapaaehtoistoiminta. Nämä teemavuodet näkyivät Suomessa lähinnä lukuisina asiantuntijaseminaareina ja asianomistajien paneelikeskusteluina. Jonkin verran julkisuuttakin tiedotusvälineissä nämä tapahtumat ja niissä esille tulleet tärkeät viestit toki saivat. Käytännön politiikassa merkitys on kuitenkin juhlapuheita lukuunottamatta ollut varsin vähäinen. Tämän vuoden teemana on Aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus. Aktiivinen ikääntyminen tähtää siihen, että ihmiset voisivat ikävuosien lisääntyessäkin elää täyttä elämää niin työssä, kotona kuin oman yh- Euroopan teemavuosi 2012: Aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus teisönsä jäseninäkin. Sukupolvien välinen solidaarisuus puolestaan mahdollistaa eri-ikäisten ihmisten vahvuuksien tunnustamisen ja arvostamisen. Suomessa teemavuotta koordinoi Sosiaali- ja terveysministeriö ja sen käytännön organisoinnista vastaa Työterveyslaitos. Järjestöt, organisaatiot ja eri foorumit voivat edellisten vuosien tapaan osallistua teemavuoteen omaa näkökulmaansa esille nostavalla teemalla tai tapahtumalla. Lisätietoa teemavuodesta ja siihen liittyvistä tapahtumista on netissä mm. osoitteissa ja EU-tiedotus toteaa teemavuoden tiedotteessaan, että päättäjien ja muiden vaikuttajien tehtävänä on parantaa lä nyt hurskaasti nykyään tuomitaan. Suomalainen pieneläkeläinen, työtön tai syrjäytynyt ei myöskään paljoa kansainvälisyydestä pääse matkustaen nauttimaan, moni pyörii erittäin pienissä ympyröissä. Ympäristö kyllä kansainvälistyy, naapurissa voi hyvinkin asua somali, venäläinen, virolainen, irakilainen, thaimaalainen, ainakin joku ulkomaalainen asuu nykyään jo joka syrjäkylälläkin. Ja saammehan me veroissa maksaa kreikkalaisten, irlantilaisten ja portugalilaisten velkoja ja samalla tukea saksalaisia, ranskalaisia ym. suurpankkeja ympäri maailman. No joskus eläkeläismummokin saattaa päästä Tallinnassa tai Tukholmassa käymään, kun elää suu säkkiä myöten, kuten vanha sanonta kuuluu. Kansainvälisyys on tietysti hyvä asia, ainakin kun on rahaa edes jonkin verran ettei kaikki mene hengissä pysyttelyyn. Maailma on pienentynyt muutaman viime vuosikymmenen aikana: tiedonsaanti, matkustamisen helppous, lentojakin saa nykyisin puoli-ilmaiseksi, kait nekin sitten saadaan konkursseissa työnnettyä veromarkoilla korvattaviksi. Internet on helpottanut yhteyden pitoa, on kaiken näköiset Skype-puhelut ym. Monet suomalaiset eläkeläiset muuttavat pysyvästi tai ainakin talveksi Espanjaan, jotkut jopa Floridaan. Suomalaisia asuu ja työskentelee nykyään ympäri maailmaa, niin kun ulkomaalaisiakin Suomessa. Sanotaan kansainvälistymisen olevan hyvä asia, kyllä kait se sitten on. Tieto lisää tuskaa, pitääkö tässä murehtia vielä kolmannen maailman asioita, kun näissä Suomenkin asioissa ja paikallisissakin näin vaalivuonna löytyy paljon korjattavaa. Kansainvälisyys on tietysti paljon muutakin, mutta tällaisia ajatuksia pyöri eläkeläismummon päässä tällä kertaa. Ritva A Korhonen ikääntyvien mahdollisuuksia pysyä aktiivisina ja elää itsenäisesti. Haasteita tarjoavat esimerkiksi työelämä, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, aikuiskoulutus, vapaaehtoistoiminta, asuminen, tietotekniikka ja liikenne. Teemavuoden aikana halutaan kiinnittää huomiota näihin haasteisiin ja kartoittaa keinoja, joilla niihin voidaan vastata. Tärkeimpänä tavoitteena on kuitenkin saada päättäjät ja muut asianosaiset asettamaan tavoitteita ja ryhtymään toimiin. Keskustelu ei enää riitä, vaan tarvitaan konkreettisia tuloksia. Tähän vaatimukseen voidaan varmaan täysin sydämin yhtyä! Marja-Leena Kalkkinen

8 8 Lahdessa tapahtunutta Vuosi 2011 oli täällä Lahdessa aktiivinen vuosi ja sellainen näyttäisi tästäkin vuodesta tulevan. Vaikka yhdistyksemme jäsenmäärä on pienehkö, noin 60 jäsentä, olen huomannut, että saamme toimintaan mukaan prosentuaalisesti huomattavasti suuremman osan jäsenistä kuin monet muut yhdistykset. Viime vuonna pidimme kaikkiaan 12 kokousta. Yhdistystä ja liittoa esittelimme KesäMäSä-tapahtumassa Lahden satamassa. Kävimme kaksi kertaa kesäteatterissa, jo perinteeksi muodostuneella Pesäkallion retkellä toistakymmentä jäsentä näki todella mainion version Nummisuutareista. Heinäsuolla vierailimme Kiveriö-Kärpäsen eläkeläisten kanssa. Lahden seudun invalidien (LSI) vieraina Hollolan Sarvikuutissa kävimme lähes parinkymmenen hengen voimin ja voitimme jo perinteeksi muuttuneen boccia-ottelun. Osallistuimme Invakeskuksen kattokekkereihin ja Joel Hallikaisen konsertin järjestämiseen. Syksyllä Ritvan päivillä oli yli 20 jäsentä. Marraskuussa Invakeskuksen myyjäisissä teimme yhdistystä ja liittoa tunnetuksi. Pikkujoulun pidimme puurojuhlan merkeissä myös Invakeskuksessa. Vähäjärvellä järjestimme oman kurssin ennen liiton kulttuuripäiviä, joilla myös olimme mukana esittäen ohjelmaa ja osallistuen boccie-kisaan, oma näyttelypöytäkin oli ja olimme aktiivisesti mukana myös kulttuuripäivien järjestelyissä. Osallistuimme myös liiton neuvonta- ja järjestötoiminnan kursseille, sosiaalipoliittiseen Uusi Invalidi 1/2012 seminaariin ja muihin liiton ja DSL:n tapahtumiin ja koulutuksiin. Mieltäkin kävimme osoittamassa Säätytalolla hallitusneuvottelujen aikaan kehitysvammaisten puolesta. Lahden kaupungin tiedotus- ym. tilaisuuksiin, kuten Lahden Sosiaalifoorumiin olemme osallistuneet aktiivisesti. Tämä vuosikin on alkanut aktiivisesti. Pidimme helmikuulla DSL:n tuella viiden päivän järjestökurssin, jolle osallistui 11 henkilöä. Vuosikokous pidettiin helmikuun lopulla, vaikka lumiesteet täällä Lahdessa vähensivät osallistujamäärän noin 10 henkilöön. Mielenosoitukseenkin on jo keritty osallistua: Salpausselän kisojen aikaan torilla vastustimme Lahden toriparkkia. Lahtelaiset esittelivät yhdistystään ja liittoa KesäMäSä-tapahtumassa Lahden satamassa. Maa sai uuden presidentin, mihin nyt en ota kummemmin kantaa, kun sitä valtaakin on entisestäänkin vähennetty. Syksyllähän on sitten kunnallisvaalit jolloin voimme taas vaikuttaa, ketkä päättävät asioistamme. Ovatko ne täällä Kiminkinen Kuopiossa Lahdessa nämä turhien luolien rakentajat vai löytyisikö heidän tilalleen kunnollisia, järkeviä, tulevaisuuteen katsovia päättäjiä? Aktiivista vuotta ja mukavaa kevättä! Ritva A Korhonen Juha Jokinen esitteli uusien kotisivujen rakennetta ja vastaili kysymyksiin liittohallituksen kokouksessa tammikuussa. Liiton kotisivut ( on uudistettu. Uudistuksen tarkoituksena oli paitsi sivujen ulkoasun nykyaikaistaminen ennen muuta se, että sivut on nyt helposti liiton omin voimin päivitettävissä. Uusiakin sivuja voidaan jatkossa lisätä tarpeen ja voimien mukaan. Uudet sivut teki liiton tilauksesta kiitettävästi ripeään tahtiin Juha Jokinen (T:mi Juhan Koneella.com). Tammikuussa Juha kävi esittelemässä liittohallitukselle sivujen tulevaa rakennetta ja ulkoasua. Sivujen sisällöistä ja ylläpidosta vastaavat liiton toimihenkilöt. Yhteistyö Juhan kanssa sivujen suunnittelussa ja valmistelussa sujui mutkattomasti. Tavoitteena on, että kotisivut palvelisivat mahdollisimman hyvin niin liiton yhdistyksiä ja yhdistysten jäseniä kuin muitakin liiton ja yhdistysten toiminnasta kiinnostuneita. Sivuilla on tietoa liiton toiminnasta ja tapahtumista, Vähäjärven lomakodista, liiton paikalwww.tsil.fi on uusiutunut lisyhdistyksistä ja Uusi Invalidi-lehdestä, myös lehden aikaisempia numeroita. Kannattaa käydä tutustumassa oman liiton kotisivuihin. Jos kotona ei ole käytettävissä tietokonetta ja nettiyhteyttä, on netin käyttö mahdollista mm. monissa kirjastoissa. Useat työväenopistot ja kirjastot järjestävät myös atk-peruskoulutusta eläkeläisille ja muillekin melko kohtuulliseen hintaan. Omasta yhdistyksestäkin varmaan jo löytyy kokeneempia tietokoneen käyttäjiä ainakin alkeiden opettajiksi ja neuvojiksi, kun vaan otetaan asia puheeksi vaikkapa kerhossa. Ja jos huomaat liiton kotisivuilla korjattavaa tai sinulla on ehdotuksia sivuilla käsiteltäviksi aiheiksi, laita viestiä tulemaan liiton toimistoon. Teksti: Marja-Leena Kalkkinen Kuva: Tarja Västilä Kuopion seudun sairaus- ja tapaturmainvalidit ry. järjesti kaupungin avustamana tapahtuman, joka toi tunnetun ja mielenkiintoisen lääkäri Tapani Kiminkisen Kuopioon. Tapahtuma liittyi Kuopio-viikkoon, jonka Kuopio järjesti eri järjestöjen tunnetuksi tekemiseksi. Yhdistyksemme sai kaupungin päättäjiltä tarjouksen, että kaupunki tulisi mukaan tilaisuuden järjestelyihin. Siitä tulikin melkoisen mielenkiintoinen neuvottelu. Kaupunki tarjosi käyttöön kaupungin juhlasalin ja maksaa kaikki kulut. Mutta kaikki ei aina mennytkään niin kuin oli sovittu. Käytännön asioita kaupungilla järjestävä henkilö ei ollut aivan samaa mieltä päättävien henkilöiden kanssa, ja näin ollen hylättiin kustannusten korvaaminen meille. Mutta asia ei suinkaan päättynyt tähän. Yhdistys ajoi sitkeästi asiaansa, ja taas tapahtuikin muutos: Kaupunki otti yhdistykseemme yhteyttä ja päätti maksaa korvaukset niin kuin oli alunpitäen sovittu. Maksu tosin viivästyi kolme kuukautta mutta tuli kumminkin. Yhdis- Liiton paikallisyhdistysten jäsenten osoitteenmuutokset kulkevat Uusi Invalidi-lehden postitusrekisteriin yhdistysten kautta. Muistakaa siis ilmoittaa osoitteenne muuttumisesta tyskin sai pienen korvauksen järjestelyistä. Itse tapahtuma onnistui kohtalaisen hyvin, vaikka sen mainostaminen kaupungin taholta ontuikin pahasti. Yhdistys sai paikallisen radion kautta hieman mainostetuksi tapahtumaa. Salissa oli noin 75 henkilöä kuuntelemassa Kiminkisen erittäin mielenkiintoista luentoa, joka käsitteli vanhusten ja vammaisten liikkumista ja ruokailutottumuksia. Tapansa mukaan Kiminkinen otti kuulijat heti mukaan luentoonsa. Vaikka hän tuntuu paljon puhuvan asian vierestäkin, niin tarkasti kuunneltuna melkein kaikki oli täyttä asiaa. Yleisö viihtyi erittäin hyvin ja sai myös osallistua keskusteluun. Luennosta ja koko tapahtumasta jäi erittäin positiivinen kuva. Seksikin tuli mukavalla tavalla esille. Kuopion yhdistys oli erittäin tyytyväinen tapahtumaan. Kuopion yhdistyksen puolesta Paavo Antikainen Kiminkinen-tilaisuus onnistui vaikka yhteistyö kaupungin kanssa mutkitteli, toteaa Paavo Antikainen. Lehti oikeaan osoitteeseen ajoissa oman yhdistyksenne jäsenasioidenhoitajalle! Muita lehden tilaajia pyydetään ilmoittamaan osoitetietojensa muutokset liiton toimistoon sähköpostilla (tsil@tsil. fi) tai postitse osoitteella Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto, Kulmavuorenkatu 5, Helsinki, tai faksilla numeroon (09)

9 Vireä toiminta jatkuu Porin sairaus- ja tapaturmainvalideilla Mikäli kokouksen yksimielisistä päätöksistä voi vetää johtopäätöksiä, niin Porissa ollaan tyytyväisiä sairaus- ja tapaturmainvalidien toimintaan. Ja miksei oltaisi: Toimintaa ja tapahtumia riittää, myös uusille tulijoille. Jälleen oli saapunut kolmattakymmentä yhdistysaktiivia Porin sairaus- ja tapaturmainvalidien vuosikokoukseen Nuorisotalolta varattu huone oli lähes täysi, vaikka runsas lumentulo saattoi jonkin verran verottaakin osallistujamäärää. Vuosikokousasioita johti jo vakiintuneen käytännön mukaan tottuneesti Raila Aho. Jälleen kerran hän kiitteli yhdistyksen väkeä moninaisesta toiminnasta. Toimintatarmoa riittää ja siksi Aho muistuttikin, että myös osallistuttaisiin tapahtumiin. liiton tämänvuotinen edustaja saapui, kuten Raila Aho totesi, Porin ystävyyskaupungista. Liiton ja samalla oman yhdistyksen terveiset toi liittohallituksen raumalainen jäsen Kalevi Tuominen. Tuominen puuttui tervehdyspuheessaan mm. tulevaan vanhuslakiin ja siihen kohdistuviin odotuksiin. Myös tulevat kunnallisvaalit ovat tärkeät. Työtä riittää kunnallisella saralla mm. siinä, miten estää se, kun virkamiehet ovat siirtämässä toimintoja monikansallisiin yrityksiin. Vammaisten palvelut huononevat ja toiminnan määrää vain talous. Liiton toiminnan painopiste on jäsenten edunvalvonnassa. Monia kirjeitä ja kirjelmiä onkin liitosta lähtenyt päättäjille, mutta aivan liian usein on vastauksina, että asiaa tutkitaan. Rauman Seudun Tapaturmaja sairausinvalidien puheenjohtaja Taisto Lamminen menehtyi Hän oli syntynyt ja ammatiltaan kirvesmies. Poliittinen ja ay-toiminta olivat Taistolle erittäin merkittäviä paikkoja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin vuosikymmenten ajan. Rakennusliitossa hän toimi Raumalla mm. puheenjohtajana. Uusi Invalidi 1/ liitto ry:n XXVIII vammaiskulttuuripäivät Vähäjärven lomakodissa Hämeenlinnan Hauholla, Muntsilantie 19 Ohjelmassa laulua, runoa, sketsiä, kädentaitoja, boccie-kisa Hinta: täysihoito la-su 55 euroa/hlö ja päiväkäynti (lounas & kahvi) 15 euroa/hlö Ilmoittautumiset ja lisätietoja: liiton toimisto p. (09) tai Vähäjärven lomakoti p. (03) Tervetuloa! In memoriam Taisto Lamminen Yhdistykseemme hän liittyi vuonna 1994 ja toimi puheenjohtajana ensimmäisen kerran vuonna Hän oli sosiaalisesti erittäin taitava ja pidetty puheenjohtaja. Taisto oli myös Tapaturmaja sairausinvalidien liiton liittovaltuuston jäsen. Taisto Lammisen muistoa kunnioittaen Rauman Seudun Tapaturmaja Sairausinvalidit ry. Edunvalvontaan liittyen liiton koulutustarjonta on melkoinen. Kursseja jäsenistölle jatketaan entiseen malliin. Sosiaalilomia Vähäjärven lomakotiin on parhaillaan haettavissa. Nyt uutena asiana on, että lomia haetaan Solaris-lomien kautta, joiden kanssa täysihoitolomat yhteistyössä järjestetään. Vuosikokousväki valitsi yksimielisesti yhdistyksen puheenjohtajana jatkamaan edelleen Anna-Liisa Pahkurin. Aili Pärnä oli anonut eroa hallituksen jäsenyydestä ja sai sen. Uuteen hallitukseen valittiin varsinaisiksi jäseniksi Rauno Huhmarniemi, Pentti Ruohoniemi, Kirsi Juhola, Eila Martti, Aino Grönvall ja Tuija Siltanen. Varajäseniksi valittiin Virpi Kiviheimo ja Terttu Elomaa. Yhdistyksen kokousten ilmoituslehtinä ovat Uusi Invalidi ja Satakunnan Työ. Teksti ja kuvat: Terttu Elomaa Eila Martti luki moninaista toimintaa sisältäneen toimintakertomuksen. Talkootyötä on ollut paljon yhdistyksen toiminnan pyörittämisessä. Puheenjohtajana jatkaa edelleen Anna-Liisa Pahkuri (pöydän päässä). Sosiaalilomat haussa käytäntö hieman muuttunut Raha-automaattiyhdistyksen tuella järjestetyt sosiaalilomat Vähäjärven lomakodissa ovat osa liiton toimintaa. Ray:n lomatukikäytäntöjen muutokset aiheuttivat tämän vuoden alusta alkaen muutoksia myös meidän lomiemme haku- ja järjestelykäytäntöihin. Lomat järjestetään nyt yhteistyössä Solaris-lomat ry:n kanssa. Entiseen tapaan lomat on tarkoitettu ensi sijassa vammaisille ja pitkäaikaissairaille, jotka eivät ole viime vuonna (v. 2011) saaneet tuettua lomaa meiltä tai jonkin muun järjestön kautta. Lomat edelleen Vähäjärvellä Liittomme sosiaalilomat järjestetään tänäkin vuonna tutussa ja viihtyisässä Vähäjärven lomakodissa, Hämeenlinnan Hauholla. Lomajaksot ovat viiden vuorokauden täysihoitolomia. Loman omavastuuosuuskin on ennallaan, 50 euroa. Myönnetty loma on pidettävä lomaviikolla, joita Vähäjärvellä on tänä vuonna kaikkiaan kolme. Haettavissa on vielä heinäkuun ( ) ja syyskuun ( ) lomia. Lomaviikoilla on lomalaisille tarjolla ohjelmaa, sekä asiapitoista että virkistys-, harrastus-, liikunta- ym. toimintaa. Loman aikana on myös mahdollisuus henkilökohtaiseen neuvontaan ja apuun mm. erilaisten tukien hakemisessa Terveiset Oulun yhdistyksestä Oulun Sairaus- ja Tapaturmainvalidien vuosikokous pidettiin 21.2 ja uuden hallituksen järjestäytymiskokous Vuoden 2012 hallituksen jäsenet ovat puheenjohtaja Tauno Paakkonen, varapuheenjohtaja Anneli Kelloniemi, sihteeri Leena Saviluoto ja muut varsinaiset jäsenet Tauno Kauppila, Teuvo Heiska ja Kaija Annala. Varajäseniä ovat Taimi ja niihin liittyvissä kysymyksissä. Lomat myönnetään hakemusten perusteella Lomia haetaan nyt Solaris-lomien lomakkeilla, jotka on täytettävä hyvin huolella. Kaikille hakijoille ei lomia välttämättä riitä, Solaris-lomat tekee päätökset lomien myöntämisestä hakemusten perusteella. Puutteellisesti täytettyjä lomakkeita ei edes käsitellä. Erityisen tärkeää on hakulomakkeella perustella loman tarve. Perustelut voivat olla terveydellisiä (vammaisuus, sairaudet), taloudellisia (esim. pienet tulot, suuret lääke-, terveydenhoito- tai asumiskulut, asuntolainat), sosiaalisia (omaisen huoltaminen, yksinäisyys, perheongelmat tmv.) ja muita, kuten vaikea elämäntilanne tai raskaat kokemukset. Hakulomakkeet on toimitettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 2,5 kuukautta ennen haluttua lomajaksoa osoitteella: Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto, Kulmavuorenkatu 5, Helsinki. Solaris-lomat lähettää loman saajille kirjeen noin kuukautta ennen lomajaksoa. Lisätietoja lomista ja hakulomakkeita saa liiton paikallisyhdistyksistä, liiton kotisivuilta ( toimistosta (p , tsil@tsil.fi) tai Vähäjärven lomakodista. Marja-Leena Kalkkinen Anttila, Liisa Hiltunen ja Liisa Mäkelä. Toimintamme jatkuu edelleen talvikautena tiistaikerhossa Aleksinkulmassa ja kesällä kesäkoti Lammelassa joka tiistai toimintapäivän merkeissä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille jäsenille! Oulun Sairaus- ja :n hallitus Onnittelut ilossa ja osanotot surun kohdatessa liiton adressilla. Adresseja myynnissä liiton toimistossa, Vähäjärven lomakodissa ja paikallisyhdistyksissä.

10 10 Uusi Invalidi 1/2012 Helsingin Seudun Sairausja :n tapahtumia: Torstaikerho kokoontuu torstaisin klo Kinaporin Palvelukeskuksen väliaikaisissa toimitiloissa, Käenkuja 1 B, Helsinki, kerhohuoneessa Västäräkki 2. Askartelukerho kokoontuu joka toinen maanantai parittomilla viikoilla klo 12 alkaen yhdistyksen toimistolla, Kulmavuorenkatu 5. Kerho-ohjelmasta saa lisätietoja kerhosta ja toimistolta. Toimiston aukioloajoissa on poikkeuksia lomautusten vuoksi. Ennen kuin lähdet asioimaan toimistolle, kannattaa ensin soittaa p. (09) ja varmistaa, että toimisto on auki. Lahden seudun sairausja tapaturmainvalidit ry. Kuukausikokoukset joka kuun toinen keskiviikko klo 10.00, puheenjohtaja tavattavissa klo 9.30, Lahden Invakeskuksessa, Hämeenkatu 26 A, 3 krs. Ikmo-kurssi Vähäjärvellä. KesäMäSä Lahden satamassa 26.5 klo Lisätietoja pj Ritva Korhoselta p tai katso netistä: neuvokas.org / yhdistykset / sairaus-tapaturma lahti Tampereen tapaturma- ja sairausinvalidit ry Muistilista Toimisto avoinna keskiviikkoisin klo 12 15, Näsilinnankatu 22 A 37, puh.(03) Kerhot torstaisin klo Vammaisjärjestöjen tiloissa, Pellervonkatu 9. Tule keskustelemaan ja kuulemaan hyviä puhujia. Kerran kuussa on yhteislaulua. Kevätrieha on Tapiolassa, Karhunkatu 7, alkaen klo ruokailulla (hinta 8 euroa), ohjelmaa, arpajaiset ja vieraita muista yhdistyksistä. Matka Haapsaluun Laineen kylpylään. Vielä on muutama paikka vapaana. Kysy matkasta Irmeliltä p. (03) tai Vammaiskulttuuripäiville la 9.6 Vähäjärvelle. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille! Turun tapaturma- ja sairausinvalidit ry:n tapahtumia: HUHTIKUU: 2.4. Piknik-risteily Päiväretki Hanko Tammisaari, lähtö klo TOUKOKUU: Sokkotreffit, aina yhtä suosittu ja odotettu päiväretki, lähtö klo Iltaristeily m/s Isabella, myös muutama A-hytti. KESÄKUU: 7.6. Kesän ensimmäinen päiväretki Putkinotkoon, mukana myös kaupunginvaltuutettu Seppo Koski, lähtö klo Upea kesämatka Riikaan, oma bussi mukana koko ajan, hotellimajoitus 2 hengen huoneissa, opastetut kiertoajelut, tutustuminen Jurmalaan ym, hinta vain 360 euroa jäseniltä ja muilta 400 euroa. Kysy lisää! HEINÄKUU: 5.7. Päiväretki Putkinotkoon, lähtö klo Virkistysvuorokausi Vähäjärven lomakodissa yhdessä Turun Weikkojen veteraanien kanssa Kesäteatteri Valkeakoskella, esityksenä Villit vuodet, tarina kertoo Vexi Salmen elämästä, lähtö klo Jyväskylän seudun sairaus- ja tapaturmainvalidien kevät 2012 OPINTOKERHOT klo 10.00: 28.3., 11.4., 25.4., 9.5., 23.5 ja KÄSITYÖKERHO 3.4., 17.4., 15.5 ja Muut kerhot päättävät kerhopäivänä kokoontumisestaan. PERINNERUOKAKURSSI joka kuukauden neljäs keskiviikko. Kevään aikana KOTISEUTURETKI, ajankohta ilmoitetaan myöhemmin. VAPPUMYYJÄISET klo Saiholla. KEVÄTKAUDEN PÄÄTÖS Saihon grillillä alkaen klo VÄHÄJÄRVEN MATKAT: - Kulttuuripäivät Liikuntaviikko Kaikki kerho- ja opintotilaisuudet Saihokeskuksessa, Saihokatu 4. Tilaisuudet järjestetään yhteistyössä DSL:n opintokeskuksen kautta. Huomaa muuttuneet päivät! Porin sairaus- ja tapaturmainvalidit ry Toimintakalenteri loppukeväälle 2012 Tiistaikerhot Nuorisotalolla, huone 3, 3.4. ja klo 10.30, ja Kuntoharjulla ja Käsityökerhot maanantaisin klo Nuorisotalolla, huone 4: 2.4., 16.4., 23.4., 30.4., 7.5., 14.5., ja Hallituksen kokoukset Nuorisotalolla, huone 3, klo 10.00: 26.3., 30.4 ja Mahdollisista muutoksista ilmoitamme kerhoissa ja Satakunnan Työ-lehden järjestöpalstalla. Mielessä kokous, kurssi, lomailu, sukujuhlat Vähäjärven lomakoti tarjoaa edulliset ja mukavat puitteet: tarjolla majoitusta, maukasta kotiruokaa ja viihtyisiä tiloja. Muntsilantie 19, Hämeenlinnan Hauho p. (03) lomakoti@tsil.fi parempia etuja A-osa 52 euroa/vrk/hlö B-osa 50 euroa/vrk/hlö Juhlapyhät Vähäjärven lomakodissa PÄÄSIÄINEN Kolmen vuorokauden täysihoitopaketti jäseniltä 155 euroa ja lisävuorokaudet á 46 euroa, ei-jäseniltä 185 euroa ja lisävuorokaudet á 52 euroa. JUHANNUS Kolmen vuorokauden täysihoitopaketti jäseniltä 155 euroa ja lisävuorokaudet á 46 euroa, ei-jäseniltä 185 euroa ja lisävuorokaudet á 52 euroa. Lisätiedot ja varaukset: Vähäjärven lomakoti p. (03) Tervetuloa! Kiinnostaako Saimaan kanavan risteily? Jos riittävästi lähtijöitä löytyy, voitaisiin järjestää vaikkapa kesäkuun alkupuolella yhteinen yhden päivän bussi-laivaristeily Lappeenrannasta Viipuriin ja takaisin. Risteilypaketin hinta olisi noin 100 euroa (ei sisällä ruokailuja). Jos kiinnostaa, ota pikaisesti yhteys Timo Piippoon, p. (09) tai Kysy edullisia hintojamme, pyydä tarjous, poikkea tutustumaan paikan päälle tai vieraile kotisivuillamme: lomakoti. Omistaja-asiakkaana sinulla on odotettavissa Meillä on laaja konttori verkko sekä toimivat puhelin- ja verkko palvelut. Toimintamallissamme paikallisuus ja asiakaslähtöisyys korostuvat. Keskinäisyys ja suomalaisuus yhdistettynä henkilökohtaiseen palveluun on asiakastyytyväisyyden* tae. Lisätietoja: toimisto p. (02) tai Ritva p Tervetuloa mukaan! *EPSI Rating asiakastyytyväisyystutkimus: Suomen vahinkovakuutusyhtiöt 1.sija 2006, 2007, 2008, 2009 ja sija 2011 (Yksityisasiakkaat) 1.sija 2009, 2010 ja 2011 (Yritysasiakkaat) Vahva paikallisesti.

11 liitto ry. järjestää yhteistyössä Solaris-lomat ry:n kanssa Raha-automaattiyhdistyksen tuella vammaisten virkistyslomia Vähäjärven lomakodissa Viiden vuorokauden täysihoitolomalla on tarjolla sekä asiapitoista että erilaista virkistys-, harrastus-, liikunta ym. toimintaa. Omavastuuosuus 50 euroa. Lomia on haettavissa lomajaksoille: ja Uusi Invalidi 1/ liitto ry:n jäsenyhdistyksiä liitto ry Kulmavuorenkatu 5, Helsinki Puh. (09) Faksi (09) Sähköposti: Kotisivut: Pankkiyhteys: Valkeakosken Op IBAN-tilinumero: FI BIC-koodi: OKOYFIHH Lomille haetaan Solaris-lomien lomakkeilla. Huolella täytetyt hakemukset on palautettava viimeistään 2,5 kuukautta ennen haluttua lomajaksoa liiton toimistoon osoitteella: liitto Kulmavuorenkatu Helsinki. Lisätietoja ja hakulomakkeita saa liiton paikallisyhdistyksistä, liiton kotisivuilta ( tai toimistosta (p , tsil@tsil.fi) tai lomakodista. Nyt alkoi kissanpäivät! LASKEMME SÄHKÖN LASKIMME SÄHKÖN HINTAA HINTAA ! Soita puh. (03) ja pyydä tarjous! Valkeakosken Energia Oy Roineenkatu 24, VALKEAKOSKI Puh. (03) valkeakosken.energia@vlk.fi 16 Helsingin Seudun Sairausja Toimisto: Kulmavuorenkatu Helsinki ark. klo hssti@kolumbus.fi Sos.sihteeri Päivi Koivunen (09)713991, fax.(09) Hämeenlinnan Tapaturmaja Sairausinvalidit ry siht. Pasi Ranki Rinkelinmäenkuja 4 C Hämeenlinna pasiranki@jippii.fi Jyväskylän Seudun Sairausja Tsto: Saihokatu Jyväskylä Pj. Erkki Matikainen erkki.matikainen@kotiportti.fi Keravan Sairaus- ja Pj. Pirkko Laaksonen Seunalantie 15 E Kerava (09) , Kuopion Seudun Sairausja Pj. Paavo Antikainen Luolatie Kuopio paavo.antikainen@dnainternet.net Lahden Seudun Sairausja Pj. Ritva Korhonen Loviisankatu 14 B Lahti ritva.a.korhonen@phnet.fi Lappeenrannan Tapaturmaja Sairausinvalidit ry Pj. Elma Mikkonen Savonkatu 34 as Lappeenranta Nokian Tapaturma- ja Sairausinvalidit ry Pj. Eero Salonen Souranderintie 20 A Nokia Oulun Sairaus- ja Pj. Tauno Paakkonen. Kuivastie 12 B Oulu Porin Sairaus- ja Pj. Anna-Liisa Pahkuri Toejoenpuistikko 30 D Pori Rauman Seudun Tapaturma- ja Sairausinvalidit ry Pj. Reino Leino Kuusistonk. 6 as Rauma Tampereen Tapaturmaja Sairausinvalidit ry Tsto: Näsilinnankatu 22 A Tampere (03) av. ke klo Pj. Anja Kivipensas Karhunkatu Tampere Turun Tapaturmaja Sairausinvalidit ry Tsto: Yliopistonkatu 11 a E Turku avoinna ma ja ke klo (02) , fax (02) tur.tsi@pp.inet.fi Pj. Kurt Laine kurt.laine@luukku.com Valkeakosken Ammattitautija Sairausinvalidit ry Pj. Tuure Hietanen Harjukatu Valkeakoski tuure.hietanen@hotmail.com Varkauden Vammaiset ry Pj. Pekka Tuovinen Luttilantie Varkaus Vilppulan Sairausja Pj. Anja Ylä-Ajos Kitusuontie Vilppula (03) Uusi Invalidi-lehden seuraavat numerot Lehden numero Ilmestyy viikolla Aineisto liiton toimistoon viim. 2/12 21 (toukokuussa) /12 39 (syyskuussa) /12 50 (joulukuussa) Aineistot liiton toimistoon sähköpostilla tsil@tsil.fi, faksilla p tai postitse osoitteella liitto, Kulmavuorenk. 5, Helsinki. Lehtemme rajallisen palstatilan vuoksi julkaistaan muissa lehdissä olleita juttuja vain, mikäli siihen on aiheen kannalta erityinen syy ja mikäli lehdessä on tilaa. Julkaisija liitto ry Kulmavuorenkatu 5, Helsinki toimisto avoinna ark Puh. ja faksi puh. (09) , faksi (09) Sähköposti ja kotisivut tsil@tsil.fi, Pankkiyhteys Valkeakosken Op IBAN-tilinumero: FI BIC-koodi: OKOYFIHH Päätoimittaja Antti Holopainen, Puistokatu 11 B 40, Lahti puh , sp. antti.holopainen@a-klinikka.fi Toimituskunta Ritva Korhonen, Hannu Oittinen, Timo Piippo, Vesa Ruskeeniemi, Pauli Toikka Toimitussihteeri Marja-Leena Kalkkinen Taitto Asmo Koste Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki ISSN-numero

12 12 Uusi Invalidi 1/2012 Laulua, työtä ja vammaisten asiaa Valkeakosken Ammattitauti- ja sairausinvalidit saivat 80-luvun puolivälissä sairauseläkkeelle jääneestä lehtikuvaajasta Tuure Hietasesta pitkäaikaisen luottomiehen. Vaikka Tuurelle tulee 80 mittariin tämän vuoden syyskuussa ja mies haluaisi jo hieman hellittää, ei häntä päästettäisi pois puheenjohtajan tehtävästä. Ei sitten millään. Yritin päästä pois tehtävästä viime vuosikokouksessa, mutta pankkiteknisistä syistä eivät päästäneet. Kun on kuulemma pankin kanssa kaksivuotinen sopimus ja minä olen nimenkirjoittajana. Kai ne tälle vuodellekin keksivät jonkin syyn, Hietanen tuumii. Valkeakosken yhdistyksen puheenjohtajuuden lisäksi hän toimii liiton liittovaltuuston varapuheenjohtajana. Se homma ei Hietasta rasita, sillä liittovaltuuston nuijan varteen hän on joutunut tarttumaan vain muutaman kerran, puheenjohtajan sairaus- tai muun pakottavan esteen vuoksi. Tärkeämpi tehtävä minulla on liittovaltuuston ja muissa kokouksissa avata yhteislaulu Eespäin, eespäin. Ja avasinhan minä liiton mielenosoituksenkin eduskuntatalon portailla pari vuotta sitten keväällä. Äidin perintönä tarkka nuottikorva sarjan silloisen kauppalan henkisissä kilpailuissa. Jatkokoulussa oli vuoden verran mukava vasemmistolainen opettaja, hyvä pianisti, joka pisti pystyyn poikakuoron. Hän sanoi, että laula toista ääntä, kun sinulla on niin tarkka korva. Mutta sitten alkoi murrosikä, ja opettaja kehotti pitämään taukoa laulamisessa. Kameralaukun painosta sairaseläkkeelle Mutta laulu säilyi mukana kaikissa vaiheissa. Laulun lisäksi takavuosikymmeninä oli työtä tarjolla, vaikka aineellista niukkuutta oli. Isä oli maalarina Jylhävaaran konepajalla. Kun vein hänelle eväitä, konttoripäällikkö pyysi minua juoksupojaksi. Olin siinä hommassa pari vuotta. Sitten tarjottiin mahdollisuutta mennä Paperituotteelle offset-painajan oppiin. Pääsin sinne tekemään painolevyjä kopio-osastolle, jossa vierähti 12 vuotta. Ehdin olla siellä pääluottamusmiehenäkin. Pian oli tarjolla työnjohtajan paikka Simpeleellä, mutta monessa mielessä onneksi Hietanen ei sinne lähtenyt. Seuraava tarjous oli lehtikuvaajan työ Valkeakosken Sanomissa, kun lehti muuttui nelipäiväiseksi, vuosi oli Päätoimittaja ilmoitti, että teistä tulee meidän valokuvaaja. Hän kävi ostamassa kameran ja siitä alkoi 26 vuotta kestänyt lehtikuvaajan urani. Minulla ei ole ollut autoa koskaan, joten ajoin työmatkat alkuun polkupyörällä ja myöhemmin mopolla 17 kilon kameralaukku olallani. Siitä alkoivat ne työperäiset vaivat, jotka veivät ennenaikaiselle sairauseläkkeelle. Pilkkihaalarissa kuvauskeikalle Vaikka työ oli kiivastahtista, mahtui Hietasen lehtikuvaajan työhön paljon hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä. Hauskuudesta piti omallaan tavallaan huolen Valkeakosken silloinen patruuna, vuorineuvos Juuso Walden, joka omisti myös paikallislehden. Juuso oli hauska, ankara, isällinen ja tuttavallinen. Kerran Helsingistä tuli toimittaja ja kuvaaja Juuson luo juttureissulle. Ette tee juttua Laulu on Tuure Hietaselle kaikki kaikessa, vaikka vammaisten asia onkin ollut mukana elämässä jo pitkään. ennen kuin olette käyneet parturissa. Minutkin Juuso passitti kerran parturiin. Juuson aikaan toimittajilla ja kuvaajilla piti olla työasuna valkoinen paita, solmio ja pikkutakki. Kun menin mopolla keikoille, vetäisin pilkkihaalarin työasun päälle. Hietasen kuvattaviin Valkeakoskella kuului useat kerrat presidentti Kekkonen, mutta myös muiden muassa Jugoslavian presidentti Tito ja Kyproksen presidentti Makarios. Niistä keikoista olisi monta tarinaa, mutta se vaatisi jo oman juttunsa. Ehkä yksi on syytä kertoa tässä: Halusin Titon ja Kekkosen samaan kuvaan Juuson kanssa. Vain minä ja Kekkonen, Juuso vastasi. Lopulta sain kaikki kolme puhuttua samaan kuvaan. Hietasen lehtikuvaajan työrupeama kesti 26 vuotta. Hänellä on vielä tallessa pitkäputkinen Nikon ja kompakti Agfa. Edellinen on jämähtänyt liikkumattomaksi, mutta pokkarin tekniikka tuntuu pelaavan. Filmiä ei kuitenkaan ole enää tallella. Enkä ole hankkinut varsinaista digikameraa, kuvaan nykyisin vain tällä kännykkäkameralla. Ihmeen hyviä kuvia näillä saa. Keikkaa pukkaa pitkin viikkoa Tästä tuli pitkä lenkki Tuure Hietasen laulun ja työn juurille. Mutta koska miestä ei päästetä pois yhdistyksen puheenjohtajan tehtävästä, täytyy kysyä mitä yhdistyksessä nykyisin tehdään. Säännöllisintä toimintaa on joka torstai kokoontuva sosiaalipoliittinen kerho, jossa puhutaan ajankohtaiset asiat juurta jaksain. Olemme tehneet kaupungille useita aloitteita, esimerkiksi ikäihmisten terveyskeskusmaksun poistamisesta ja jalankulkijoiden liikennevalojen säätämisestä vammaisillekin sopiviksi. Vähäjärven lomakoti on tärkeä keidas Valkeakosken yhdistyksen jäsenille sekä Hietaselle henkilökohtaisesti. Siellä pääsee valmiiseen ruokapöy- Uusi Invalidi sai uuden taittajan Alkanut vuosi tuo yhden henkilömuutoksen Uusi Invalidilehteen. Vuodesta 2003 saakka lehden toimitustyöstä ja taitosta eli ulkoasun painokuntoon saattamisesta vastannut Hannu Oittinen siirtyi vuoden alusta eläkkeelle, mutta jatkaa juttujen kirjoittamista lehteen. Tämän vuoden ykkösnumerosta alkaen lehden taittajana toimii Asmo Koste, monipuolinen pitkän linjan ammattilainen. Hän toimii Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n tiedottajana, mutta tekee sen ohessa taittotyötä eri julkaisuihin. Uusi Invalidin sivukoko eli tabloid on hänelle tuttu lehtityyppi. Lukion jälkeen kävin ammattikoulussa painopinnan valmistajan linjan. Olen myös toiminut kirjapainoalalla valolatojana, joka kuuluu alan tietotekniikan myötä kadonneisiin ammatteihin. Olen ollut lehdistön puolella toimitussihteerinä ja harrastanut myös pienimuotoista kustannustoimintaa, kertoo Koste taustastaan. Laulu on Tuure Hietaselle kaikki kaikessa, vaikka vammaisten asia onkin ollut mukana elämässä jo pitkään. Tehdäänpä kierros Tuuren elämän alkuvuosiin 30-luvun Valkeakoskella ja kuulostellaan, joko siellä laulu raikui. Pikku-Tuure kasvoi työläisisän ja kotiäidin ainoana lapsena, joka sai mitä halusi jos vanhemmilla oli rahaa. Äidilläni oli hyvä lauluääni ja hän lauloi paljon, minä opin siinä mukana laulamaan. Koulussa sattui musikaalisia ihmisiä opettajiksi, erityisesti muistan kuorossa laulaneen naisopettajan. Numeroksi sain kuitenkin vain yhdeksän, sillä opettajan mukaan kympin sai antaa vain Sibelius-akatemian käyneille. Kodin ja koulun lisäksi Tuure lauloi Nuorten Kotkien kuorossa, jossa parhaimmillaan oli pari sataa lasta. Menestystä pukkasi, sillä hän voitti laulutään, saa mukavaa juttuseuraa ja saa laulaa. Yhdistyksemme on yhdessä Valkeakosken Eläkeläiset ry:n kanssa järjestänyt useana vuonna pilkkikilpailut Vähäjärvellä. Nyt näyttää siltä, että kisat laajenevat valtakunnalliseksi koko liiton kilpailuksi. Muiden kiireisten eläkeläisten tapaan myös Tuurella pitää kiirettä. Maanantaisin on Eläkeläiset ry:n johtokunta, venäjänkielen tunti ja joskus kuoroharjoitukset, tiistaisin hän käy hoitamassa vaimoaan hoitokodissa, keskiviikkoisin on eläkeläiskuoro päivällä ja mieskuoro illalla, torstaisin kerho ja sekakuoro, perjantaisin taas vaimon luona käynti. Viikonloput onkin sitten vapaata, mutta kun on tämä omakotitalo hoidettavana, niin siinähän sitä puuhaa riittää luppoajoiksi. Onneksi naapuri kävi traktorilla työntämässä pihatien puhtaaksi, sanoo Tuure Hietanen punaisen tupansa pihassa. Teksti ja kuva: Hannu Oittinen Hän sanoo seuranneensa liittomme lehteä satunnaisesti. Yleisvaikutelma lehdestä on hänen mielestään hyvä ja tarkoitukseensa sopiva. En lähtisi tekemään suuria muutoksia ulkoasuun, aina tietenkin jotain pientä voi muuttaa. Mutta lähtökohtani on, että sitä mikä ei ole rikki, ei kannata korjata. Jos lukijakunta tuntee lehden omakseen, silloin asiat ovat kohdallaan, Koste tuumii. Teksti ja kuvat: Hannu Oittinen Mikä ei ole rikki, sitä ei kannata korjata, sanoo Uusi Invalidi-lehden taittajana aloittava Asmo Koste, pitkän linjan tiedotusammattilainen.