SATAKIELI. Jäsentiedote V A N T A A N S E U D U N S T E I N E R K O U L U STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI

Transkriptio

1 SATAKIELI Jäsentiedote V A N T A A N S E U D U N S T E I N E R K O U L U STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI

2 SISÄLTÖ Joulu tulla jollottaa...4 Johtokunnan kuulumisia...7 Sessioita, säveliä ja suhinaa Eheytetty koulupäivä luokka joulurunoilee...13 Penkkipedagogiikasta...14 Kirja-arvio...16 Fredrika-koulu...18 Lapsiasiavaltuuten kynästä.. 21 Tääl on pukki vanha ukki. Tuli joulu, ei oo koulu. Missä on tähti, tonttu lähti, etsi puusta tai kuusta. Missä on paketti, onko täällä enkeli? 2 Runo: Säde, 4. lk. Piirros: Pinja, 4. lk.

3 Adventtijuhlan laulu Tähtitarhain valoteillä hiljaa Maria vaeltaa. Sädesäikeet, kultalangat, lapselleen hän kokoaa. Kaikki tähdet ihmetellen katselevat Mariaa kun hän yhteen liittää sen mi jouluyönä maahan saa. Adventtijuhlaa vietettiin koulussamme 27. marraskuuta. Pienimmät oppilaat saivat sytyttää kynttilänsä havuspiraaliin.

4 joulu tulla jollottaa Saana Sandholm Joulu tulla jollottaa oluttynnyri olalla, juustokakku kainalosa, kahavepannu kantapääsä. Paavola 1937 Joulun aikaan on perinteisesti leikitty, herkuteltu ja uuden vuoden alkaessa ennustettu tulevaa. Vihdoin on ollut aika pitää ansaittua vapaata arkisesta raadannasta. Seuraavassa paneudun joihinkin vanhoihin suomalaisiin uskomuksiin joulun ja uuden vuoden ajasta. Nimityksen historia Suomessa on vietetty pakanallista keskitalven juhlaa ennen kuin joulu sai nykyisen merkityksensä kristinuskon saapumisen myötä. Talvipäivän seisaus on tänä vuonna Germaanit viettivät keskitalvenjuhlaa silloin, kun talvi pohjoisessa Euroopassa oli pimeimmillään. Tämän ajankohdan jälkeen päivä alkoi jälleen pidentyä. Eteläisessä Euroopassa kreikkalaiset ja roomalaiset viettivät samaan aikaan Kronoksen ja Saturnuksen eli kylvön ja maanviljelyn suojelijoiden kunniaksi juhlia. Roomalaisten uusi vuosi siirtyi maaliskuun alusta tammikuun ensimmäiseen päivään 153 e.a.a. Nimitykseksi tuli Kalendae Januariae. Tähän liittyi karnevaalityyppistä ilonpitoa, joka jatkuu edelleenkin monien maiden jouluperinteissä. Suomessa syksyyn sijoittuva sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla kekri säilyi Savossa ja Karjalassa joulun rinnalla vielä pitkään 1800-luvulla. Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat kaksi lainaa, nuorempi ja vanhempi samasta muinaisskandinaavisesta kannasta. Myös latinan sana jubileum juhla voinee olla kantasanana. Aiemmin on myös esitetty että sana joulu tulisi sanasta hjul joka tarkoittaisi aurinkovaunujen pyörää. Valon juhla ja aurinkovaunut näyttäisivätkin samankaltaisilta merkitykseltään, mutta nykyisin tätä käsitystä ei enää samassa määrin tueta. Muinaisskandinaavissa joulun nimi oli midvinterblotet / jólablótet eli keskitalven veriuhri jouluveriuhri. 4

5 Joulun tapoja Jouluna piti saada jotain uutta ylleen, muutoin hiiri söi takapuolen. Lempäälä 1935 Olisiko tästä uskomuksesta seurannut se, että joulujuhliin vielä nykyisinkin koululaiset ottavat mielellään ylleen uuden vaatekerran? Aikuisilla puolestaan varsinaisen joulun lisäksi pikkujoulu on hyvä syy paneutua vaatekauppojen sisältöön. Pimeä suomalainen talviyö kutsuukin pienen kimalluksen käyttöön, mielenpiristykseksi ja valon tuomiseksi. Moni tuntee vanhan sanonnan pätkän; tulis jo joulu niin sais yölläkin syödä. Alun perin syynä oli haltijoiden tyytyväisenä pitäminen eikä suinkaan perinteisen jouluähkyn hankkiminen. Talossa oli jouluaattona syötävä illallinen aikaisin siinä päivähämä-rissä ja sitten järjestettiin ruoka pöytään yöksi, että tontut ja haltijat saivat tulla syömään. Näin ne tulivat lepytettyä. Niitä täytyi lahjoa, ettei-vät ne vain suuttuneet ja ruvenneet tekemään pahaa. Kuhmoinen 1935 Kun vihdoin oli kaikki valmistelut saatu tehtyä, pöytä katettiin koreaksi ihmisille ja nurkissa näkymättömänä liikkuville. Jotkut halusivat tarjota ruokaa myös vainajille. Joulun leikkejä vanhaan malliin Hiirisillä. Käytiin istumaan permannolle piiriin. Yksi asettui keskelle kissaksi. Verkkokerää nakeltiin piirissä toiselta toiselle, ja kissa tavoitteli tätä hiirtä. Kenen kohdalta hiiri saatiin kiinni, joutui kissaksi. Paistisilla. Joku kävi istumaan jakkaralle keskelle permantoa. Lakki painettiin hänen päähänsä niin syvälle, ettei hän nähnyt mitään. Annettiin sitten oljista kierretty palmikko käteen. Toiset hiipivät takaapäin ja nykivät sokkona istuvaa, joka yritti huitaista palmikolla. Kehen osui, joutui vuorollaan jakkaralle. Ennustuksia tulevalle vuodelle Synnyn aika tarkoitti jouluaaton ja loppiaisen aaton välistä aikaa. Joulun aattona laskeutui synty maan päälle ja loppiaisaattona se nousi takaisin taivaaseen. Tänä aikana kuunneltiin syntyjä, saatiin tietää syntyjä syviä, asioita ainoisia. Synnyllä tarkoitettiin yleensä henkimaailmaa, hyviä sekä pahoja henkiä. Yleensä tiedusteltiin onnea, tulevaa elämää, lemmen asioita, rikkautta ja köyhyyttä.

6 joulupukille voisikin tänä vuonna vaihteeksi esittää savitaipaleelta tai jokioisilta tallennetun lorun. Jos jouluyö on tähdessä ja muuten selkeä, tulee hyvä ruisvuosi ja vasikat menestyvät hyvin. Koijärvi 1937 Ken ensimmäisenä ehti kirjoittamaan uuden vuosiluvun heti, kun kello oli lyönyt kaksitoista, oli koko vuoden vikkelin ja ketterin koko talossa. Ulvila 1935 Uudenvuoden aattona puolenyön aikaan otettiin mustat lammasnahkat, vietiin ne saunaan ja istuttiin niitten päälle veitsi hampaissa. Silloin kuuli onnensa. Liperi 1937 Nykypäivänä voi laittaa vaikkapa kahvikuppeja nurin pöydälle ja ennustella niistä uutena vuotena tulevaisuutta. Jokaisen kupin alle laitetaan jokin pieni esine; esimerkiksi kolikko tarkoittaa rikkautta, punainen langanpätkä iloa ja musta lanka surua, pieni nukke perheenlisäystä ja hevosenkenkä onnea. Jos uudenvuodenyönä kynttilän valossa täyttää lasin vedellä ja asettaa lasin pohjaan vihkisormuksen, niin se mitä ilmestyy sormuksen keskelle, sellaista tulee tapahtumaan. Pori 1936 Joululorut Kun ovelta aattona kuuluu kolkutus, ja sisään asuu odotettu vieras, on tapana laulaa. Joulupukille voisikin tänä vuonna vaihteeksi esittää Savitaipaleelta tai Jokioisilta tallennetun lorun. Tule joulu jouker kouker, siiper piiper jauhamaan. Kyll on kystä aitassa: sirkan siivet, kotkan koivet, leppälinnun leipottimet, hyttysen hyvä saparo. Savitaipale 1890 Tu tänne Tuomas kulta, tuo joulu tullessas. Olkikimpu kainalossas, oluttynnöri olallas. Nisukakku kämmenelläs, kynttilä pivon pohjassas. En minä teille tule, teillä on paljon koirija. - Kyllä koirat kottaan ajan, penikaiset penkin alle. Lapsukaiset lavan alle, kissat kiukaalle killittelemään. Jokioinen 1913 Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,

7 JOHTOKUNNAN KUULUMISIA Tähän tulee teksti syyskokouksen jälkeen. Koulun talous on tasapainossa ja vuosi on kulunut budjetin mukaisesti. Työn alla on nyt ensi vuoden budjetin suunnittelu. Haemme ylimääräistä valtionavustusta muiden steinerkoulujen lailla vuodelle Valtionosuusuudistuksessa steinerkoulujen valtionosuudet pienenivät, vaikkei se ei ollut uudistuksen tarkoitus. Budjetin suunnitelussa otetaan myös huomioon säästäminen tulevaa F-rakennusta varten. Koulun oppilasmäärä on nyt 271 oppilasta, joista 1 9-luokkalaisia on 207 ja lukiolaisia 64. Juhlasaliin remontoidun lattian suojaksi on hankittu suojamatot. Juhlasali on nyt taas vuokrattavissa juhlakäyttöön. D-rakennuksen katto on vuotanut ilkivallasta johtuen. Katolta oli irrotettu tarkistusluukun kansi. Vahingot eivät onneksi olleet suuret ja koulun vakuutus korvaa korjaukset. B- ja D- rakennusten väliin on tulossa verkkovarasto vielä syksyn aikana. E-rakennuksen takuukorjaustyöt aloitettiin elokuussa ennen koulun alkua. Työt jatkuivat taas syysloman. Seinien laseeraus tehdään myöhemmin, joten toistaiseksi seinät jäävät valkoisiksi. Työn jälkeä voi käydä ihailemassa esimerkiksi kuudennessa luokassa. Kouluisäntä Ilkka Hänninen kiertää opettajien kanssa tarkistamassa pulpettien kunnon. Pulpetit on numeroitu ja niiden kunnon on oltava hyvä myös keväällä, kun ne luovutetaan seuraavalle oppilaalle. Koulumme on ilmoittanut olevansa kiinnostunut siviilipalvelusmiehestä, joka voisi toimia koulussa avustajana. Odotamme yhteydenottoa sopivalta hakijalta. Joulukuussa valitaan taas uudet jäsenet johtokuntaan erovuoroisten tilalle. On tärkeää saada johtokuntaan mahdollisimman monenlaista osaamista. Tervetuloa mukaan! Johtokunnan puolesta, Juulia Salonen pj. juulia.salonen@iki.fi

8 sessioita, säveliä ja muuta suhinaa syksyn harrastustoiminta koululla Laura Colliander Tänä syksynä aloitti toimintansa koulumme Kulttuuri- ja harrastustoiminnan suunnitteluryhmä. Ryhmän tarkoituksena on koordinoida kerhoja, toimia tiedottajana niin vanhempien kuin opettajienkin suuntaan ja suunnitella uusia tapahtumia ja kursseja. Ryhmä toimii vapaaehtoisten vanhempien työpanoksen voimin. Musiikkiharrastus on oppilaiden keskuudessa hyvin suosittu koulullahan toimii oma kuoro, Satakielen laulu, sekä orkesteri, Soiva Satakieli. Molempia johtaa ammattimuusikko Anne-Mari Vanamo- Kallio. Anne-Marilla on myös soitto-oppilaita viulussa ja pianossa, ja myös alttoviulisti Sameli Vettenranta antaa koululla viulutunteja. Kanteleryhmät ovat toimineet koululla jo muutaman vuoden, ja niissä soittavien lasten määrä lisääntyy tasaisesti. Ryhmät ovat pienryhmiä, ja mahdollisuus yksityisopetukseen tai duotunteihinkin on. Opettajina ovat toimineet ammattimuusikot Juulia Salonen ja Sirkka Kosonen, jotka ovat myös koulumme vanhempia. Kanteleryhmien lisäksi koululla aloitti syksyn aikana myös kitararyhmät, joita on toivottu jo pitkään. Opettajaksi löytyi musiikin opiskelija Lauri Hongisto Sibelius-Akatemiasta. Venäjän kielestä innostuneet lapset opiskelevat venäjän kielikerhossa kieltenopettaja Maija Koskimiehen johdolla. Loppusyksystä aloitti jälleen myös ruotsin kielikerho Blåklockan, joka on tarkoitettu kaksikielisille lapsille. Kerhoa rahoittaa Aktia ja sitä vetää Anu Kiskola, koulumme ruotsinopettaja. Uutena kerhona syksyllä aloitti luokkalaisten iloinen teatterikerho. Teatterikerhoa vetää näytelmäkirjailija Laura Colliander, joka on myös koulun vanhempia. Uutena kerhona aloitti myös Mika Luotosen vetämä luokkalaisten liikuntakerho. Aivan uusi toimintamalli on myös kuukausittaiset, koko perheelle tarkoitetut sunnuntaisessiot koulun väelle, joissa on vaihtuvia aiheita, kuten käsitöitä, liikuntaa tai muuta mukavaa ja mielenkiintoista. Tänä syksynä on lokakuussa ollut mah-

9 Koulumme orkesteri Soiva Satakieli ja kuoro Satakielen laulu pitivät jouluaiheisen konsertin oppilaittemme iloksi ja adventin alun kunniaksi 1. joulukuuta. dollista kokeilla eurytmiaa Claire Federerin kanssa, ja marraskuussa päästiin huovuttamaan Eveliina Kaartisen opastuksella. Sessiot on otettu hyvin vastaan, ja lisää on tulossa keväällä! Syksyn kerhot jatkavat keväällä, ja uusia kerhoja on myös tulossa: espanjan kielikerho yhteistyössä Vantaan aikuisopiston kanssa sekä sanataidekerhot Vantaan Sanataidekoulun kanssa. Myös joogakerhoa aloitetaan. Kulttuuri- ja harrastustoiminnan suunnitteluryhmä on erittäin iloinen siitä, että yhteistyötahoja alkaa löytyä ja harrastuskerhot koulullamme saavat suhisevaa tuulta siipiensä alle! Laura Colliander on Kulttuuri- ja harrastustoiminnan suunnitteluryhmän yhteyshenkilö. Häneltä voi kysyä lisätietoja sekä antaa palautetta tai esittää ehdotuksia toiminnan suhteen. Puh tai

10 eheytetty koulupäivä Laura Colliander Koulullamme vieraili alkusyksystä, 6. syyskuuta, iltapäiväja kerhotoiminnan pioneerivaikuttaja ja asiantuntija, professori Lea Pulkkinen Jyväskylän yliopistosta. Hän esitelmöi aiheesta eheytetty koulupäivä, minkä jälkeen keskusteltiin aiheesta. Lea Pulkkinen aloitti toteamalla, että pikkukoululaisten yksinäiset iltapäivät ovat suomalainen ongelma. Monissa länsimaissa alle 12-vuotiaan lapsen yksin jättäminen on kielletty lailla, ja koulupäivät on järjestetty toisin kuin täällä. Suomessa on myös vallalla kasvatusasenne, jossa pienten lasten itsenäisyyttä ja omatoimisuutta ihaillaan. Iltapäiväkerhon perimmäinen tarkoitus on turvata lapselle iltapäiviksi turvallisen aikuisen silmälläpito ja seura, mahdollisuus olla lapsi. Pulkkisen työ iltapäivätoiminnan parissa alkoi 1990-luvulla, jolloin laman seurauksena päiväkodit eivät enää ottaneet vastaan alakoululaisia iltapäiväpaikoille ja kouluissa kukoistanut kerhotoiminta lakkasi kuin seinään. Alettiin esittää myös ajatuksia kokonaiskoulupäivästä eli kokopäiväkoulusta. Eheytetty koulupäivä ei kuitenkaan tarkoita tätä, vaan moniammatillista iltapäivätoimintaa kouluissa. Muun muassa eheytetyn koulupäivän kokeiluprojektien sekä erilaisten lausuntojen avulla Lea Pulkkinen on vaikuttanut voimakkaasti opetusministeriöön iltapäiväkerhotoiminnan hyväksi tosin poliittinen tahto asian suhteen on vaihdellut rajustikin. Eheytetty koulupäivä käytännössä Nykyään valtio tukee rahallisesti luokkalaisten aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaa, ja perusopetuslaki määrää kunnat tarjoamaan kerhopaikan jokaiselle sitä tarvitsevalle luokkalaiselle. Monissa kouluissa kerho koostuu kahdesta jaksosta päivässä: valvotusta aamuhoivasta ennen tuntien alkua sekä koulutuntien jälkeen valvotusta leikistä ja välipalasta yms. Ehetetyn koulupäivän kokeilumalleissa 1990-luvulla eri kunnissa (muun muassa Sipoossa) tarkoitus oli myös kokeilla sitä, että iltapäiväkerhon lisäksi koululla toimisi erilaisia harrastekerhoja. Harrastekerhoja tarjottiin kaikille luokille, ja lisäksi kokeilukouluissa oli valvotun olemisen ja välipalan 10

11 mahdollisuus 9. luokkaan asti koulu oli auki, kukaan ei jäänyt yksin ulos odottelemaan ja eri luokkiin, kuten tietokoneille, saatiin käyttöoikeuksia. Kerhojen järjestämisessä luotiin verkostoitumismalli, jossa muun muassa eri seurat, järjestöt ja seurakunnat tulivat koululle järjestämään harrastuksia. Tämän seurauksena kehiteltiin palveluntuottajamalli, jossa saatettiin ostaa harrastuskerhot eri palveluntuottajilta. Toisaalta kehitettiin myös koulumalli, jossa koulu itse järjestää kerhot omien työntekijöidensä (opettajien, avustajien tms.) vetämänä. Koulut voivat nykyään hakea valtiolta rahoitusta kerhotoimintaan. Iltapäivätoiminnan periaatteissa korostuvat muun muassa monimuotoisuus, lapsilähtöisyys ja laatu (pätevyys). Lapsille tarjotaan siis hyvää hoitoa sekä laadukkaita, edullisia harrastuksia tutussa ympäristössä koulutuntien jälkeen. Toiminnassa painottuu myös moniammatillisuus ja koulun avautuminen ympäröivälle yhteisölle. Koulun sisällä huomattiin, että yhteisöllisyys vahvistuu, verkottuminen koulun sisällä lisääntyy ja avoimuus, yhdenvertaisuus ja julkisuus lisääntyvät yhteistoiminnan ansiosta. Erityisesti musiikki- ja liikuntaharrastukset toimivat vahvasti yhteisöllisyyttä lisäävinä. Entäs meidän koululla? Tämän mielenkiintoisen tietoosuuden jälkeen keskusteltiin iltapäivätoiminnasta koulullamme. Puhuttiin ensin iltapäiväkerhosta: miten se puutteellisten tila- ja henkilöresurssien takia ei voi ottaa kaikkia paikkaa hakevia lapsia vastaan alkusyksystä. Koettiin ongelmaksi, että lapsia jää yli: kaikki toki tarvitsisivat paikan. Lisäksi koettiin hankalaksi, että iltapäivätoiminnan hallinnollisena järjestäjänä on erillinen yhdistys eikä kouluyhdistys. Iltapäiväkerhon työntekijä Marika Degerstedt ja iltapäiväkerhoyhdistyksen puheenjohtaja Anu Tieaho toivat esiin, että he kyllä ottaisivat kaikki, jos olisi mahdollista, mutta nykyisillä resursseilla se on vaikeaa. Kerhossa oleville lapsille halutaan kuitenkin taata kodinomainen, rauhallinen ja viihtyisä oleminen, ja tupaten täysissä tiloissa liian vähien työntekijöiden kanssa tämä ei toteudu. Keskusteltiin siitä, että iltapäiväkerho on nykyaikaisessa koulussa välttämättömyys, ja että lapsestaan välittävät vanhemmat laittavat lapsensa mieluummin kerhoon kuin yksin kotiin. On selvää, että työssäkäyvien yksinhuoltajien lapsilla pitää olla mahdollisuus iltapäivähoitoon. Lisäksi monen perheen on mahdotonta järjestää työaikojaan niin, että pikkukoululainen ei olisi yksin koko iltapäivää. Elinkustannukset ja asuntolainat kuormittavat pääkaupunkiseudun perheiden taloutta. (Yhteiskunnallisena rakenteena Suomessa on kaiken lisäksi kahden elättäjän malli tämä on poliittinen ratkaisu, joka vaikuttaa muun muassa palkkojen ja kustannusten suuruuteen.) Perheillä voi olla myös muita syitä iltapäiväkerhon tarpeeseen, kuten pikkukoululaiselle liian pitkät ja vaikeat koulumatkat tai se, että 11

12 julkisia liikennevälineitä ei liikennöi kodin ja koulun välillä. Marika Degerstedt ja Anu Tieaho toivoivatkin, että koulu ottaisi iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisessä aktiivisen ja myönteisen roolin, sillä kyse on koko kouluyhteisön asiasta ja siitä, että perheillä on mahdollisuus laittaa lapsensa juuri meidän kouluun eikä siihen lähiperuskouluun, jossa varmasti on iltapäiväkerho. Keskusteltiin siitä, että myös 3.-luokkalaiset ja sitä vanhemmatkin tarvitsevat joskus iltapäiväkerhoa: missä heidän paikkansa on? Entä missä odottavat kerhojen alkamista ne lapset, jotka eivät ole iltapäiväkerhossa? Koska oli alkusyksy, monet kerhot olivat vasta alkamassa. Todettiin koordinoinnin ja yhteistyön tarpeellisuus opettajien kanssa. Pohdittiin sitä, miten koulun kainalossa olevat harrastukset voivat lisätä koulun perhemäisyyttä. Lisäksi perheitä voi ilahduttaa se, että oman koulun kerhoissa voi olla steinerpedagoginen painotus ja liikuntaharrastuksissa iloa ja kokeilumieltä erotuksena vakavamieliseen urheiluseura-urheiluun. Iltapäivisin koululla tapahtuvan harrastustoiminnan tarkoituksena on myös rauhoittaa lasten illat. Kun harrastukset ovat päivisin, kotona saa illalla levätä ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Näin myös opettajat ja koulunkäynti hyötyvät: kouluun tulee levänneempiä lapsia. Lisätietoja: Leevi Launonen ja Lea Pulkkinen (toim.): Koulu kasvuyhteisönä, PS-kustannus Kynttilät syttyvät, tähdet lentävät, taivaalla porot pukkia lennättää. Se lahjoja jakaa ja iloa antaa. Oli kerran koulu, jolla oli joulu. Tuli sinne pukki, aikamoinen ukki. Pukki toi lahjat, tonttu lauloi Mariasta, jolle tuli lapsonen. Enkelikin lahjan toi, Jeesus-lapsen meille soi. Pyhä yö meillä on, jouluyö verraton, Pukki lahjat meille soi, Petterin ne kyydis meille toi. Juho Joulu on taas, joulu on taas, riemuitkaa kaikki. Kuusi on taas, kuusi on taas hienosti koristeltu. Nyt nukkumaan, nyt nukkumaan, Joulupukki tulee taas. Noomi Kuusen alla pakettimme meille on, Tonttu, Pukki, Petterikin meille ne soi. Jouluyön taika ihmeellinen on. Koulun ikkunoista kynttilät loistaa, joulupuuron keittiökin meille laittaa, kuusen al lahjat on, meille pukki ne soi. Virvatuli 12

13 neljäs luokka joulurunoilee Jouluna istun takkatulen ääressä, joskus vilkuilen ulos ikkunasta, kuulen kun oveen koputetaan, pikkusisko kiljaisee ovelta: Tääl on lahjoja, tääl on lahjoja. Isä ja äiti on tosi kivoja, ne lahjat antaa heti avata! Saan kirjeen, siinä luki näin: Hei! Tässä on lahja jonka saat kun menet tallille! Isä vie minut tallille. Uudessa karsinassa seisoo kimo ratsuponi. Sillä on punainen loimi ja riimu. Niin, sitä toivon eniten. Sanni Onpa hyvää puuro tuumii tonttu, joka viettää lomaa Korvatunturilla. Joulu saapuu ja loppuu koulu ja on lunta maalla. Iiris Ei oo kouluu. Viettäkää jouluu. Tää on hauskaa. Kirkossa laulaa. Kun kynttilät syttyy, niin Pukki lahjojen jakoon ryhtyy. Joulu meitä rahoittaa. Kun joulu on, kun joulu on. Tekijä? Olipa kerran joro, joka oli poro, joka auttoi koulua järjestämään joulua. Hienolta näyttää. Pyry Tuli joulu, loppui koulu. Tuli pyhä taikaporo. Syttyi tonttukynttilät. Joululahja tuli kuusen alle. Tontut kurkki ikkunoista. Oli kerran poro, ja sen kaveri oli toro. He viettivät joulua, ja äidit sanoi että käykää välillä koulua. Eemu Otso lisää runollisia joulutunnelmia sivulla

14 havaintoja ja ajatuksia penkkipedagogiikasta Tuomo Oksanen En aivan tarkkaan tiedä, mistä käsite penkkipedagogiikka on alun perin lähtöisin, mutta aloittaessani elokuussa jälleen uuden ensimmäisen luokan olen saanut tutustua asiaan hyvin konkreettisesti. Olen huomannut, että penkkien avulla luokkatilaan voidaan tehdä nopeasti olennaisia muutoksia. Niistä voidaan muodostaa mitä erilaisimpia muotoja, muun muassa piirejä, kaaria, rivejä ja jonoja. Niitä voidaan nostella päällekkäin ja niistä voidaan rakentaa vaikkapa linnamuodostelmia satuhetkeä varten. Esimerkiksi piirimuodostelmassa niiden keskelle jää runsaasti tilaa erilaisille leikeille. Penkkejä käytetään koulussamme ensimmäisellä ja toisella luokalla. Kolmannella luokalla ne vaihtuvatkin sitten jo normaaleihin pulpetteihin. Kollegoiltani olen kuullut, että tuossa vaiheessa oppilaat ottavat pulpetit vastaan riemumielin merkkinä siitä, että he ovat jo isoja koululaisia. Penkkipedagogiikkaan kuuluu olennaisena osana ajatus, että oppilas säilyttää työskentelyvälineensä jossain muualla kuin pulpetissa, esimerkiksi hyllyssä, johon hänelle on varattu oma kori. Liitujen ja vihkojen hakeminen ja palauttaminen tunnin eri kohdissa tuokin tilantei- 14

15 siin liikettä ja rytmiä. Hakemis- ja palauttamisoperaatiot ovat kasvattavia yksin jo siinä mielessä, että lapsen pitää olla kärsivällinen ja odottaa omaa vuoroaan. Ketään ei saa töniä, ja etuileminen on kielletty. Melkoisiksi mestareiksi lapset näissä tilanteissa kehittyvätkin! Ei ehdi kulua kuin yksi tulenpalava minuutti, ja kaikilla on jo vihkot ja liidut edessään, tai päinvastoin, vihkot ja liidut on jo palautettu omille paikoilleen, ja oppilaat istuvat penkeillään odottamassa, että mitä seuraavaksi tehdään. Mutta mitä pintaa vasten lapset työskentelevät, jos kerran penkeillä istutaan? Tässä se juttu piileekin! Piirtäessään ja kirjoittaessaan oppilaat eivät istu penkillä vaan ovat lattialla polviensa varassa esimerkiksi lampaantaljan päällä. Leveä penkki heidän edessään toimii nyt työtasona. Varsinaisessa opetustilanteessa, kun opettaja puhuu luokan edessä, oppilaat istuvat penkeillä. Edellisen voi tiivistää seuraavaan: työskentelyasennot ovat penkkipedagogiikassa huomattavasti monipuolisemmat kuin pulpettisysteemissä. Penkkipedagogiikassa oppitunteihin sisältyy runsaasti luontaista liikettä ja erilaisia työasentoja. Ja tätä liikettä ja vaihtelevuutta pieni oppilas nimenomaan kaipaa! Oppilaat ja opettaja ovat penkkisysteemissä myös lähempänä toisiaan. Oppilas ei voi piiloutua pulpetin eikä opettaja opettajanpöydän taa. Totta on myös se, että oppilaat ovat lähempänä toinen toisiaan. Varjopuoli penkeissä kuitenkin on se, että lapsi ei hahmota omaa paikkaansa luokassa yhtä helposti kuin pulpettisysteemissä. Pulpetin myötä oppilaalla on selkeästi rajattu oma tontti, joka tuntuu varmasti myös turvalliselta. Penkkien kanssa puuhailu vaatii opettajalta etenkin alussa ylimääräisiä ponnistuksia. Luokan muotoon ja järjestykseen saattaminen on työ- läämpää. Mutta kun muoto on kerran saavutettu, se on kenties kestävämpää laatua. Sehän ei ole syntynyt niinkään ulkonaisista seikoista vaan oppilaan omasta hahmottamisesta, johon opettaja on hänet lempeänä auktoriteettina ohjannut. 15

16 kirja-arvostelu suomi henkisenä suurvaltana Jarno Paalasmaa Kansainvälisestikin tunnettu filosofi ja professori Pekka Himasen selvitys Suomen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin tekijöistä luvulla on valtiovallan tilaustyö. Monien blogikirjoittajien ja iltapäivälehtien kolumnistien parjaama Himanen kirjoittaa raikkaasti ja sujuvasti. Hän sekä perustelee näkemyksiään että kertoo koskettavia esimerkkejä. Himanen aloittaa lasten kertomuksilla ja rakentelee niiden pohjalta arvoista lähtevää arvokkuuden filosofiaa. Tärkeitä painopistealueita kirjassa ovat ihmistieteet ja taiteet, ympäristö ja hyvinvointi. Hätätila ja suunnanmuutos Himasen tulevaisuusvision lähtökohtana on hätätila. Meillä on hyvinvointikriisi eli laaja henkisen pahoinvoinnin tilanne, talouskriisi ja ympäristökriisi. Himanen pitää ilmastonmuutosta ihmiskunnan suurimpana haasteena. Hänen mukaansa ympäristöasioista on tehtävä seksikkäitä. Vanha politiikka on tiensä päässä ja tarvitaan uusi suunta, jossa päämääränä on arvokas elämä. Koska Himanen ei halua rakennella vastakkainasetteluita, hän ei ehkä riittävän suoraan hylkää jatkuvan talouskasvun ideologiaa. Toki hän myöntää, että talous on päässyt ylikorostuneeseen asemaan. Sen tilalle Himanen nostaa keskiöön ihmisen ja sisällyttää luonnon ihmisarvoisen elämän määritelmään. Koska kaikkien on lopulta sopeuduttava ilmastonmuutokseen, edelläkävijä saa etu- Pekka Himanen: Kukoistuksen käsikirjoitus. WSOY

17 lyöntiaseman. Syyllistämisestä ja ongelmakeskeisyydestä on siirryttävä mahdollisuusajatteluun. Himasen visioissa 2010-luvun Suomi on humanismin ja taiteen saralla kukoistava henkinen suurvalta. Hän kuvaa maailman kukoistavimpia luovuuden kulttuureja, joista hän esittelee innovaatiokeskukset piilaakson ja antiikin Ateenan. Ateenaan liittyen Himanen muotoilee kysymyksen: miten paikka, joka on pienempi kuin Lahti, voi luoda koko länsimaisen kulttuurin perustan filosofiasta ja tieteestä teatteriin ja taiteeseen? Himasen hahmotteleman rikastavan vuorovaikutuksen teorian valossa Aalto-yliopistokin kuulostaa perustellulta. Uuden Nokian mahdollisuus Kukoistuksen käsikirjoitus on hallituksen tilaustyö. Sujuvuudessaan nopealukuinen teos onkin kiireistä poliitikkoa ajatellen hyvä. Tosin Himanen olisi voinut olla vielä konkreettisempi. Himasen mukaan esimerkiksi ympäristö- ja energiateknologiassa on Suomella aidosti uuden Nokian mahdollisuus. Suomen tulisi ottaa tällä alueella edelläkävijän rooli ja näin maailman pelastaminen voisi tarkoittaa myös talouden pelastamista. Tarkoittikohan Himanen tällä ja ympäristöasioiden seksikkääksi tekemisellä sittenkään ydinvoiman lisärakentamista. Idealismista kumpuavaa konkretiaa Toisaalta kirjasta löytyy Suomelle myös selkeitä yksilöityjä toimintaehdotuksia: kehitysavun nostaminen heti 0,7 prosenttiin bkt:stä, maahanmuuton ja monikulttuurisuuden lisääminen, todistetusti puhtaiden ympäristö- ja energiateknologian innovaatioiden verovapaus vuoteen 2020 saakka, jokavuotisen vähintään viiden prosentin reaalisen lisäyksen tekeminen ihmistieteisiin ja taiteisiin, epäterveellisten ruoka-aineiden verotuksen kiristäminen jne. Kirjaa lukiessa herää kysymys mistä johtuu Himaseen kohdistuva toisinaan tylykin kritiikki. Kirjasta voi toki nostaa esiin äkkiseltään kliseisiltä itsestäänselvyyksiltä kuulostavia ajatuksia. Ehkä kyse on kuitenkin enemmän siitä, että joitakin voi optimistinen, idealistinen ja korkeammista moraalisista arvoista käsin lähtevä ajattelu myös ärsyttää. Kirja-arvostelu on julkaistu aiemmin Opettaja-lehdessä (43/2010). 17

18 pieni mutta pippurinen porvoon fredrika-koulu sai opetusluvan Laura Colliander Keväällä 2010 Porvoon steinerkoulu Fredrika-koulu sai ilouutisen: vihdoinkin se saa valtion tuen ja virallisen opetuksenjärjestämisluvan. Koulun kannatusyhdistys saattoi huokaista helpotuksesta. Kun koulu viisi vuotta sitten aloitti toimintansa, opettajia oli yksi: Juho Peltonen. Hän on koulun perustajaopettaja, jonka ponnistukset ovat olleet koululle ratkaisevia. Itse hän sanoo, ettei voinut kieltäytyä, kun häntä pyydettiin opettamaan Porvooseen huolimatta siitä, että koulua ei vielä ollut; ei ollut tiloja, ei ollut rahaa, ei ollut edes kunnon palkkaa. Tilat ovatkin vuosien saatossa olleet milloin mitäkin kellareissa, tehtaissa, kansa-laisopistossa. Rahaa on ollut aina vähän ja yhä uudelleen on pitänyt miettiä, voidaanko toimintaa jatkaa. Koulu on kuitenkin vuosi vuodelta kyennyt kasvamaan ja oppilaita on tullut lisää vähitellen myös opettajia: 5. luokkaa opettaa Krisse Tuomainen, luokkaa Maiju Multanen, 2. luokkaa Kristiina Kari ja 1. luokkaa Esa Mäkinen, koulumme entinen pitkäaikainen opettaja, joka kesällä siirtyi Fredrika-koulun palvelukseen. Nyt valtionavun myöntämisen jälkeen näyttää selvältä, että koulu kasvaa 9-luokkaiseksi, vakiintuneeksi kouluksi. Porvoon seudulla tälle koululle on siis selvästi kysyntää. Mustijoki koulun kotina Fredrika-koulu on syksystä 2009 toiminut Mustijoella, Tolkkisten kylässä, muutaman kilometrin päässä Porvoon keskustasta Helsinkiin päin. Mustijoen ruotsinkielinen ala-aste Svartså skolan lopetettiin keväällä 2009, ja kunta vuokrasi rakennuksen Fredrika-koulun kannatusyhdistykselle. Asian dramaattisuutta lisäsi se, että päätös tuli vasta kesällä Fredrika-koulu oli keväällä pakannut tavaransa edellisestä toimitilasta kontteihin, eikä tietoa siitä, missä koulu syksyllä jatkuisi, ollut. Mutta kuten Fredrika-koulun lyhyen historian aikana aikaisemminkin, nopea yllättävä käänne pelasti tilanteen, ja koulu sai uuden kodin. Kannatusyhdistys ryhtyi pikaisesti remontoimaan ja maalaamaan tiloja, ja koulu pääsi alkamaan oikeana aikana Mustijoen tunnelmallisessa vanhassa koulussa. 18

19 Syksyllä 2010 aloitettiin lukukausi siis jo tutuiksi käyneissä rakennuksissa. Kouluun perustettiin jälleen uusi ensimmäinen luokka, ja oppilaita koulussa on jo noin 50. Tilat eivät vieläkään ole ihan valmiit, remontoimista riittää, ja kaikki irtain pulpeteista hellaan on saatu lahjoituksina lopetetuista kouluista ympäri Porvoota. Porvoon keskustasta lähtee joka aamu Porvoon liikenteen linja-autovuoro Mustijoelle, jolla lapset tulevat kouluun. Iltapäivällä linja-auto vie lapset taas takaisin keskustaan paitsi ne pienimmät, jotka jäävät iltapäiväkerhoon odottamaan vanhempiaan. Luokanopettajan lisäksi koululla työskentelee kieltenopettaja ja kokki. Iltapäivisin koululla toimii oma kaksikielinen iltapäiväkerho Kotoinen, jonka toinen työntekijä on myös koulun siivooja. Koululla on myös aamukerho, sillä osa lapsista tulee pitkän matkan takaa jo aikaisin aamulla koululle. Keittiö on koulun toinen keskus opettajanhuoneen lisäksi kokki Noora laittaa maukasta kala-kasvisruokaa mahdollisimman luonnonmukaisista, mielellään biodynaamisista, raaka-aineista. Koulu aikookin liittyä Portaat luomuun -sertifikaattiin, joka tulee takaamaan ruuan laadun myös jatkossa. Fredrika-koulun erityispiirteet Monella steinerkoululla on omat erityispiirteensä kuten meillä Vantaalla puutarhaopetus. Porvoossa ehkä huomiota herättävin erityispiirre on purjehdus omana oppiaineenaan. Joka kevät ja joka syksy koulun oppilaat viettävät viikon purjehdusleirillä. Taidot vesillä liikkumisessa karttuvat opittavaa riittää kanooteista purjeisiin. Alun perin koulusta piti myös tulla kaksikielinen, mutta jossain vaiheessa selvisi sellainen suomalainen erikoisuus, että opetuslupaa ei voi saada kaksikieliselle toiminnalle. Niinpä opetuslupa onkin vain suomenkieliseen 19

20 opetukseen. Jos joskus saadaan ruotsinkielisiä luokkia nykyisten rinnalle, niille on haettava oma opetuslupa. Monen perheen onkin täytynyt valita pedagogiikan ja kielen välillä. Ruotsia kotikielenään puhuville on kuitenkin järjestetty kaksi ylimääräistä ruotsinkielen kerhotuntia viikossa. Vieraana Fredrika-koulussa Kun vierailen Fredrika-koululla syyskuun lopussa, vastaanotto on ystävällinen. Minut esitellään jokaiselle luokalle ja saan seurata opetusta monella tunnilla. Koulun iloinen arki sujuu kuten muissakin steinerkouluissa aamupäivällä on pitkät jaksotunnit, myöhemmin kielten tunteja ja muita viikkotunteja. Edellisenä iltana on ollut koulun yhteinen Mikael-juhla ulkona mäntyjen juurella, ja oppilaat ovat ehkä vähän tavallista väsyneempiä päästyään myöhään nukkumaan... Odotettu ruokahetki kokoaa koulun yhteen ruokasaliin, eikä ruokaa jää juuri jäljelle monen hakiessa lisää. Myöhemmin huomaan, kuinka vapaatuntia viettävä opettaja keskeyttää omat valmistelutyönsä ja ottaa pyynnöstä viereisestä luokasta kaksi levottomampaa kaveria tekemään tehtäviä luokseen opettajanhuoneeseen. Pojat rauhoittuvat ja saavat sivunsa valmiiksi. Fredrika-koulun piha on laaja ja siihen mahtuu monenlaista ympäristöä. Välituntisin oppilaat levittäytyvätkin ympäriinsä: on keinuja, hiekkakenttää peleille, puita joihin kiivetä ja joiden alle rakentaa majoja, nurmikkoa, metsää. Fredrika-koulun tunnelma on lämmin. Koulun taustalla olevaa henkeä, yhteen hiileen puhaltava yhteisöä, voi lähes koskettaa. Opettajilla ja vanhemmilla on yhä edelleen paljon työtä koululla, sillä vaikka valtion tuki tuo turvaa, koulu elää edelleen kädestä suuhun ja pioneerivaiheen ratkaisuja on tehtävä jatkuvasti. Koulun on myös tänä syksynä päätettävä, jääkö se Mustijoelle vai yrittääkö saada tiloja lähempää Porvoon keskustaa. Käytännön hommia seinien maalaamisesta alkaen riittää siis jatkossakin joka kädelle. Vanhempien tuki koululle on poikkeuksellisen vahvaa. Kuvaavaa on, että viime vuoden varainkeruun tavoite vanhemmille oli euroa, ja se saatiin kasaan! Vuosia sitten vastaavat pioneeriperheiden ponnistukset saivat aikaan Vantaan steinerkoulun, joten katsoessaan Fredrika-koulun kasvua näkee myös sen, miten steinerkoulut yleensä syntyvät: tarvitaan paljon paljon lujaa tahtoa, työtä ja ponnisteluja yhteisen unelman eteen. Ja sitä unelmaa me kaikki steinerkoulut viemme yhdessä eteenpäin. Lisätietoa: 20