Asumisen arvot ja tavoitteet

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Asumisen arvot ja tavoitteet"

Transkriptio

1 III Kuinka tästä eteenpäin Asumisen arvot ja tavoitteet Sari Puustinen Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan suomalaisia, asumiseen yleisesti liitettyjä arvoja ja ihanteita sekä näiden suhdetta virallisiin asuntopoliittisiin tavoitteisiin. Lähtökohtana on ollut havainto, jonka mukaan niin sanotut hyvät tavoitteet eivät kovin helposti siirry asuntopolitiikan ja asuntotuotannon käytäntöihin. Artikkeli perustuu meneillään olevaan tutkimukseen, jossa tarkastellaan pääkaupunkiseudun asuntosektoria käyttäen hyväksi urbaania regiimiteoriaa ja erityisesti Stokerin ja Mossbergerin regiimitypologiaa (1994). Tutkimusta varten on haastateltu keskeisiä asunto sektorin toimijoita pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan muun muassa, että asumisen viralliset tavoitteet ovat osittain ristiriidassa meissä syvällä vaikuttavien arvojen kanssa. Myös keskeiset, olemassa olevat asuntopoliittiset instituutiomme perustuvat arvoihin, joiden alkuperä juontaa kauas historiaan. Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 305

2 Tässä artikkelissa käsitellään suomalaisia asumisen, asuntotuotannon ja asuntopolitiikan taustalla vaikuttavia arvoja. Lähtökohtana on ollut havainto, että monet, eri osapuolten hyvinä pitämät ja usein viralliset tavoitteet, kuten asumisen kohtuuhintaisuus, urbaani tiiviys tai asuntotuotannon monimuotoisuus, eivät näytä helposti kääntyvän käytännöiksi pääkaupunkiseudulla. Tarkoitukseni tässä artikkelissa on esittää alustava tulkinta siitä, miksi joidenkin tavoitteiden toteuttaminen on niin vaikeaa. Näkemykseni mukaan monet asumisen kehittämisen hyvät tavoitteet ovat ristiriidassa suomalaiseen asumiseen liitettyjen, syvällä vaikuttavien arvojen kanssa. Artikkeli jakaantuu temaattisesti kolmeen osaan. Ensin esittelen hyödyntämääni urbaania regiimiteoriaa, erityisesti Stokerin ja Mossbergerin regiimitypologiaa (Stoker & Mossberger 1994). Sen jälkeen nostan esille yhden regiimitypologian ulottuvuuden. Tämä ulottuvuus kuvaa sitä perustaa, joka muodostaa mielekkyyden asuntosektorin toimijoiden tavoitteille. Kuvailen lyhyesti suomalaisen asuntopolitiikan kehitysvaiheita sekä esittelen asuntosektorin tämänhetkisten toimijoiden näkemyksiä suomalaisista asumisen arvoista. Esitän, että suomalaisen asuntosektorin toiminnan taustalla vaikuttavat vahvat traditiot sekä voimakas sosiaalinen koheesio eli yhdenmukaisuus. Näihin liittyy ehkä tiedostamatonkin oletus tiettyjen asumiseen liittyvien arvojen ja instituutioiden ylivertaisuudesta suhteessa muihin. Artikkelin johtopäätös-osassa pohdin asumisen nykytilannetta muun muassa URBA-projektissa saatujen kokemusten valossa. Esitän arvion siitä, onko alussa mainittuja hyviä tavoitteita mahdollista siirtää käytäntöön. Artikkeli on osa käynnissä olevaa tutkimustani, jonka aiheena on asuntosektorin hallinta pääkaupunkiseudulla. Laajemman analyysin pääkaupunkiseudun asuntosektorista sekä arvion urbaanin regiimiteorian soveltuvuudesta tämänkaltaiseen tutkimustehtävään esitän tutkimuksen valmistuessa vuonna Olen ollut URBA-projektin tutkijana kolme vuotta. Aiempi tutkimustyöni on kosketellut lähinnä maankäytön suunnittelua, suunnittelujärjestelmää sekä suunnittelijan ammattia monista eri perspektiivistä. UR- BA-projektin aikana on ollut kiehtovaa perehtyä asumiseen liittyvään tutkimusalaan. Tutkimukseni sisällön olen voinut itse vapaasti määritellä. Koko tutkijatiimillemme sekä mukana olleille yhteistyökumppaneille URBA on ollut kiinnostava sekoitus asumisen, asuntoarkkitehtuurin, asuntopolitiikan, asuntotuotannon sekä erilaisten rakenteiden ja prosessien tutkimusta sekä lisäksi yritystä vaikuttaa näihin kaikkiin. Eräs projektin suurimmista anneista on ollut eri toimijoiden välinen 306 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

3 keskustelu. Keskustelusta on tosin valitettavasti puuttunut monia keskeisiä ja vaikutusvaltaisia asuntosektorin toimijatahoja. Toivottavasti kaikuja URBA-projektin tuloksista kantautuu laajemmalle kuin projektiin osallistuneiden piiriin. Itse olen koko projektin ajan yrittänyt hahmottaa, mistä tässä ongelmavyyhdissä oikein on kyse: Mistä pääkaupunkiseudun moneen kertaan toistetut asunto-ongelmat johtuvat, miten koko järjestelmä toimii, kuka päätöksiä tekee, kuka tai ketkä tuottavat sektorin merkitykset ja tulkinnat sekä määrittävät toiminnan suunnat. Yritys hahmottaa asuntosektoria kokonaisuutena on jotakuinkin toivoton ja osoittaa amatöörimäistä innokkuutta parantaa koko maailma yhdessä gradussa. Tämä artikkeli on kuitenkin askel siihen suuntaan ja työ tulee jatkumaan vielä URBAprojektin loputtua. III Kuinka tästä eteenpäin Loppuvuodesta 2009 haastattelin 18 pääkaupungin asuntosektorin kannalta keskeiseksi määrittelemääni toimijaa sekä tein muutaman tausta-asiantuntijahaastattelun. Haastattelut olivat 1 3 tuntia kestäviä teemahaastatteluja, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Olen analysoinut aineistoa käyttäen apuna kvalitatiivisen aineiston käsittelyohjelmaa Atlasta. Haastatellut olivat ympäristöministeriön, valtiovarainministeriön, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen Aran, Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien, neljän rakennusliikkeen/rakennuttajan sekä rakennusalan järjestöjen edustajia. Lisäksi olen haastatellut kahta asumisen tutkijaa ja asuntosuunnittelijaa. Haastattelujen määrä ei riitä kattamaan kaikkia alan toimijoita. Monia tärkeitä tahoja jäi kuulematta. Esimerkiksi en haastatellut kaupunkien luottamushenkilöitä enkä yrityksistäni huolimatta lopulta päässyt haastattelemaan eläkevakuutusyhtiöiden ja rahoituslaitosten edustajia. Lisäksi monet haastatellut edustavat vain pientä toiminnan osa-aluetta laajemman toimijan piirissä. Esimerkiksi ministeriöitä ja kaupunkeja kuvaa pikemminkin toimijoiden ja tavoitteiden moneus kuin ykseys. Haastatteluaineiston lisäksi olen hyödyntänyt alan tutkimuskirjallisuutta. Muutama tutkimusaihettani koskeva rajaus: vaikka puhun asumisesta ja asumisen arvoista yleensä, on viitekehykseni ja tarkastelunäkökulmani URBA-projektin painotuksesta johtuen pääkaupunkiseutukeskeinen. Kansainvälisissä yhteyksissä olen käyttänyt termiä Helsinki Metropolitan Area. En tee yleisiä, koko maata koskevia tarkasteluja enkä johtopäätöksiä. Metodologialla on omat vaikutuksensa työn sisältöön: kvalitatiivinen tutkimusote ja rajattu määrä haastatteluja, lisänä Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 307

4 kirjallisuusanalyysiä. Sekä tämä artikkeli että myöhemmin julkaistava tutkimus ovat konstruktioita haastateltujen näkemyksistä sekä niiden ja kirjallisen aineiston perusteella tekemistäni tulkinnoista. Kyseessä ei myöskään ole tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen liittyvä case-study, tapaustutkimus, joskin vuonna 2008 alkanut taloustaantuma ja sitä seuranneet asunto- ja suhdannepoliittiset elvytystoimet ovat sekä selkeyttäneet tiettyjä ajatuskulkuja että vaikuttaneet työn suuntaukseen. Urbaani regiimiteoria asuntosektorin tutkimuksen apuvälineenä Tutkimuksessani minua kiinnostavat asuntosektorin julkiset ja yksityiset toimijat, näiden arvot, intressit ja riskit, sekä toimijoiden välinen virallinen ja epävirallinen yhteistyö. Lisäksi pohdin järjestelmän kehittämiseen ja muuttamiseen liittyvää problematiikkaa, johon olemme URBAssa jatkuvasti törmänneet (ks. esim Mäntysalo & Puustinen 2008). Teoreettisena taustatukena käytän hallinnan (mm. Peters 1997, Healey 1997, Pierre 1997a,b, Kurunmäki 2005) sekä urbanin regiimin käsitteitä (mm. Pierre 1997b, Stoker & Mossberger 1994, Mossberger & Stoker 2001). Pääkaupunkiseudun asuntosektorilla tarkoitan kokonaisuutta, johon kuuluvat sekä julkisen vallan harjoittama toiminta (valtion ja kuntien harjoittama asuntopolitiikka, maapolitiikka, maankäytön suunnittelu) sekä yksityinen, rakennusliikkeiden harjoittama teollinen rakennustoiminta, rahoitus, alan järjestöjen toiminta, sekä laajana viitekehyksenä asuntomarkkinat. Tarkastelen pääkaupunkiseudun asuntosektoria hallinnan kohteena. Termi hallinta (governance) on runsaasti käytetty politiikan ja hallinnon tutkimuksessa ja siitä on monenlaisia määritelmiä (esim. Kurunmäki 2005, Pierre 1997a & 2000). Hallinnasta voidaan puhua paikallisella, kansallisella tai globaalilla tasolla, joista jokaiseen liittyy laaja tutkimusalansa (mm. Pierre 2000). Tässä artikkelissa hallinnan käsitteellä viitataan paikallisen tason eli pääkaupunkiseudun tilanteeseen, joka ei ole tietenkään vailla kansallisia ja kansainvälisiä kytkentöjä. Pierren mukaan (Pierre 1997a, 5) hallinta voidaan määritellä prosessiksi, jossa paikalliset poliittiset instituutiot toimeenpanevat politiikkaansa ja ohjelmiaan yhdessä yksityisten toimijoiden kanssa ja jossa näillä toimijoilla ja intresseillä on mahdollisuus saavuttaa vaikutusvaltaa toimintakentällään. Kurunmäki määrittelee hallinnan prosessiksi, jossa muodolliset 308 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

5 ja epämuodolliset instituutiot etsivät ratkaisuja urbaaniin kehitykseen (Kurunmäki 2005, 36,37). Oleellisia ovat myös toimijoiden verkostomaiset suhteet, niiden luominen ja ylläpito (mm. Healey 1997). Hallinnan määritelmät poikkeavat toisistaan siinä, nähdäänkö hallinnan avulla toteutettavan joitakin yhteisiä, kollektiivisia päämääriä vai ovatko hallinnan lopputuloksena syntyvä väliaikainen kokonaisuus ja siitä muodostuva rakenne vain osien summa (Kurunmäki 2005, 36). Myös pääkaupunkiseudun asuntotuotantojärjestelmän kannalta on kiinnostava kysymys, missä asuntosektorin tavoitteet määritellään, onko olemassa yhteisiä tavoitteita, vai toteuttaako jokainen toimija (esim. valtion eri viranomaiset, kunnat, rakennusliikkeet) vain omien intressiensä mukaisia tavoitteita. Pierre näkee yhteyden siinä, miten hallinnan kumppanuuksien lisääntyminen vaikuttaa poliittisten ohjelmien muovautumiseen ja toteutumiseen. Hänen mukaansa lisääntyvät kumppanuudet hämärtävät poliittisten tavoitteiden syntyä tavoitteet muovautuvat lopullisesti ikään kuin jälkikäteen; sillä perusteella, mitä on saatu toimeenpantua. (Pierre 1999, 376.) III Kuinka tästä eteenpäin Urbaani regiimiteoria (urban regime theory) tai tässä lyhyemmin regiimiteoria on 1980-luvun puolivälin jälkeen kehittynyt kaupunkipolitiikan tutkimussuuntaus, jolla on yhteyksiä pluralistiseen ja elitistiseen valtatutkimukseen sekä poliittiseen taloustieteeseen (ks. tarkemmin esim. Kainulainen 2000, Nevalainen 2004, 64). Se ei kuitenkaan ole kehittynyt suoraan näiden pohjalta, vaan on itsenäinen ja suhteellisen uusi teoreettinen suuntaus (Stoker 1995, 54). Vaikka urbaanista regiimiteoriasta käytetään yleisesti teorian nimitystä, sitä on Mossbergerin ja Stokerin mukaan pidettävä pikemminkin moniulotteisena mallina tai käsitteenä. Tämä johtuu käsitteen rajoituksista selittää variaatioita regiimien muotoutumisessa, ylläpidossa tai muutoksissa. (Mossberger & Stoker 2001, 811.) Regiimiteorian keskeisenä tutkimuskohteena ovat julkisten ja yksityisten organisaatioiden (toimijoiden) väliset riippuvuussuhteet taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten ratkaisussa. Erityistä huomiota kiinnitetään toimijoiden välisen vuorovaikutuksen ja toiminnan kollektiiviseen organisointiin sekä niihin liittyviin ongelmiin. (Esim. Stoker & Mossberger 1994) Kuten hallintaa ja kumppanuuksia koskeva tutkimus, myös regiimiteoria tutkii perimmältään kaupunkien tai kaupunkiseutujen muutosta (Stoker & Mossberger 1994, 195, 196). Teorian syntyyn vaikuttivat havainnot paikallisen poliittisen päätöksenteon autonomian heikkenemisestä, Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 309

6 yhteiskunnan fragmentoitumisesta ja monimutkaistumisesta sekä konsensuksen puutteesta. (Kainulainen , Mossberger & Stoker 2001, 811) Eräänä regiimiteorian keskeisenä lähtölaukauksena pidetään Clarence Stonen tutkimusta (1989) Atlantan kaupunkia hallinneesta, julkisista ja yksityisistä toimijoista muodostuneesta valtaeliitistä vuosina Regiimiteoriassa paikallisen hallinnan nähdään tietyllä rajatulla alueella järjestyneen urbaanin regiimin tai kaupunkiregiimin muotoon. Regiimit 1 ovat ideologisia, kulttuurisia ja usein historiallisen kehityksen seurauksena syntyneitä yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteenliittymiä. Niiden tavoitteena on usein urbaanin talouden kasvu, mutta muutkin tavoitteet ovat mahdollisia 2. Urbaanin regiimiteorian lähtökohtana on siis paikallisesti rajattu alue tai tila, yleensä kaupunki tai kaupunkiseutu. Tässä artikkelissa regiimiksi rajautuu pääkaupunkiseutu eli Helsinki, Espoo ja Vantaa. Regiimin käsitettä on kuitenkin käytetty myös monissa muissa yhteyksissä, joissa regiimit on määritelty kaupunkia tai kaupunkiseutua huomattavasti laajemmiksi alueiksi, esimerkiksi valtioiksi tai useiden valtioiden muodostamiksi kokonaisuuksiksi. Tunnetuimpia esityksiä lienee hyvinvointivaltion ja kapitalistisen järjestelmien suhdetta tutkineen tanskalaisen sosiologin Gøsta Esping-Andersenin (The Three Worlds of Welfare Capitalism, 1990) luoma käsite welfare regime (alunp. welfare-state regimes) ja tämän käsitteen typologisointi. Esping-Andersen kehitti mallin, jolla vertailtiin sosiaalipoliittisen datan avulla erilaisia hyvinvointivaltion malleja alun perin 18 eri maassa. Esping-Andersenin mallia ja käsitteitä on siteerattu, kehitetty edelleen sekä kritisoitu erittäin laajasti sosiaalipolitiikan ja asumistutkimuksen alalla (mm. Anderson 2006, Allen 2007, Arbaci 2007, Andersson et al 2007, Matznetter & Mundt 2010). Welfare regime käsitteen ympärille rakentunut keskustelu muodostaa kokonaisen oman tutkimussuuntansa, joka on erotettava urbaanista regiimiteoriasta ja siihen liittyvästä keskustelusta. Siihen ei puututa tässä artikkelissa enempää. 1 Suomeksi: hallintokoneisto, hallintajärjestelmä, hallinta 2 Tunnetun Molotchin kasvukoneteesin (alunp. 1976) mukaan julkisilla ja yksityisillä toimijoilla on usein yhteinen intressi kasvattaa paikallista taloutta. Tämä johtaa kumppanuuteen, jonka toiminnan legitimiteettiä perustellaan sillä, että kasvu hyödyttää kaikkia yhteisön jäseniä. Molochin kasvukoneteesi, joka kuvasi paikallista maapolitiikkaa, kaavoitusta ja rakentamista, kehitettiin alun perin kuvaamaan amerikkalaista kaupunkikehitystä, vetovoimaisuutta ja kaupunkien välistä kilpailua. (Ks. esim. Logan-Molotch 1996, Puttonen 2002.) 310 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

7 Regiimiteoriassa valta käsitetään lähtökohtaisesti fragmentoituneeksi. Ensisijainen syy fragmentoitumiseen on ero julkisen vallan ja markkinavoimien välillä. Osapuolilla on hallussaan erilaisia resursseja, joita hallintaan tarvitaan: julkisilla toimijoilla poliittista legitimiteettiä ja auktoriteettia, yksityisillä pääomaa, jonka avulla rahoitetaan toimintaa, luodaan työpaikkoja sekä maksetaan veroja. Vallan fragmentoituminen edellyttää julkisen vallan ja yksityisten toimijoiden liittoutumista, jolloin voi syntyä regiimi. Regiimiteorian keskeisenä tutkimuskohteena ovatkin julkisten ja yksityisten organisaatioiden (toimijoiden) väliset riippuvuussuhteet taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten ratkaisussa. Erityistä huomiota kiinnitetään julkisten ja yksityisten toimijoiden välisen vuorovaikutuksen kollektiiviseen organisointiin ja siihen liittyviin ongelmiin. (Esim. Stoker & Mossberger 1994, 197, 198; Mossberger & Stoker 2001, 812.) III Kuinka tästä eteenpäin Regiimiteoriassa korostetaan erityisesti epämuodollisten verkostojen ja toimintatapojen merkitystä. Kainulaisen mukaan regiimissä on kyse epämuodollisista tai -virallisista järjestelyistä, jotka ympäröivät ja täydentävät hallintoviranomaisten muodollista toimintaa. Regiimi on hänen mukaansa löyhä ja yhteisten intressien yhdistämä ryhmä, jolla on pääsy institutionaalisiin resursseihin ja joka ratkaisevalla tavalla vaikuttaa kaupungin hallintaan. Tavoitteena on syntyneen koalition avulla sopeutua yhteiskunnallisiin muutoksiin. (Kainulainen 2000, 292, 293; myös Stone 1989, 6 9.) Valta määritellään regiimianalyysissä sosiaalisesti tuotetuksi kyvyksi tai kapasiteetiksi toimia tai osallistua yhteistoimintaan; ei niinkään sosiaalisen kontrollin muodoksi tai ylivallaksi (Stone 1989, Mossberger & Stoker 2001, 812, Kainulainen 2000, 292). Kiinnostava kysymys ei siis ole perinteinen pluralistisen ja elitistisen valtatutkimuksen kiistakysymys kuka käyttää valtaa (who governs?), vaan kenellä on kapasiteettia toimia. Valta käsitteellistyy regiimianalyysissä toimintakykyyn tai toimintatapaan, joka mahdollistaa tehtävien hoidon (Stoker & Mossberger 1994, 197; Kainulainen 2000, 293). Toimintakyvyn saavuttaminen ei ole varmaa tai itsestään selvää. Yhteistyötä täytyy eri tavoin luoda, ylläpitää ja uusintaa. Yhteistyökumppanien mukaan saamiseksi tarvitaan houkutteleva toiminta-alue. Osallistumisen ja kollektiivisen toiminnan ongelmia ratkotaan myös erilaisten insentiivien eli kannustimien avulla. Kannustimet voivat olla materiaalisia tai immateriaalisia. (Kainulainen 2000, 295, Mossberger & Stoker 2001, 814.) Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 311

8 Regiimitutkijoiden painotukset toimijoiden yhteisten tavoitteiden tai intressien olemassaolosta eroavat jonkin verran toisistaan. Kainulaisen mukaan regiimissä on kyse yhteisistä tavoitteista ja niiden saavuttamisesta (Kainulainen 2000, 294). Mossbergerin ja Stokerin mukaan eri osapuolten yhteistyö ei edellytä konsensusta arvoista ja uskomuksista, vaan yhteistyöhän osallistuminen lähinnä mahdollistaa omien tavoitteiden toteutumisen. Toisaalta heidän mukaansa regiimit lähentävät osallistuvia, muokkaavat ajan mittaan heidän tavoitteitaan ja luovat myös yhteisen toiminnan muotoja. Pyritään vähentämään eroavaisuuksia ja hakemaan stabiilia yhteistyösuhdetta. Stabilisointia tapahtuu, koska regiimit organisoivat resursseja ja pyrkivät etabloimaan yhteistyön muodot. (Mossberger & Stoker 2001, 813, Stone 1993, 11.) Laajasti ottaen voitaisiin ajatella, että regiimit ovat oletusarvo kapitalistisissa yhteiskunnissa, koska julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä on kaikkialla (mm. Stoker & Mossberger 1994, 196). Kaikki kaupungit tai kaupunkiseudut eivät kuitenkaan ole regiimejä. 3 Regiimit, olivatpa ne luonteeltaan millaisia tahansa, ovat tietoisten poliittisten valintojen tulosta. Regiimin olemassaolo tietyssä paikassa tiettyyn aikaan on Mossbergerin ja Stokerin mukaan empiirinen kysymys. Se edellyttää tietynlaisia suhteita, mukaan lukien kykyä rakentaa toimivia julkisten ja yksityisten toimijoiden kumppanuuksia valittujen agendojen ympärille. (Stoker & Mossberger 1994, 197; Mossberger & Stoker 2001, 815.) Regiimin tuntomerkkejä ovat Mossbergerin ja Stokerin mukaan seuraavat: 1. Regiimi on epävirallinen mutta suhteellisen vakaa ryhmä toimijoita, joilla on pääsy institutionaalisiin resursseihin. Toimijoiden yhteistyö voi tapahtua sekä muodollisissa että epämuodollisissa verkostoissa. 2. Regiimit häivyttävät eroa julkisesti valvotun hallinnon ja yksityistaloudellisesti ohjautuvien taloudellisten voimavarojen välillä. Regiimiin toimijoina voi olla myös muita osapuolia, esimerkiksi järjestöjen edustajia. 3. Yhteistyö ei ole itsestään selvää, vaan se täytyy luoda. Kaikissa kaupungeissa tai kaikilla alueilla ei ole regiimejä. 4. Regiimit ovat suhteellisen pysyviä järjestelmiä. Esimerkiksi vaalikauden vaihtuminen ei välttämättä muuta regiimiä. 3 Mossberger ja Stoker esittelevät artikkelissaan (2001) joukon tutkimuksia, joissa regiimin käsitettä on tulkittu tai käytetty eri tavoin väärin. 312 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

9 5. Regiimin toimintaedellytyksiin vaikuttavat regiimin osapuolet, näiden väliset suhteet sekä se, millaisia resursseja osapuolet voivat antaa yhteistoimintaan. Voidaan puhua myös hallinnan kapasiteetista (Kainulainen 2000,293). 6. Vuorovaikutus ja resurssien järjestely lisäävät konsensusta regiimin toimijoiden välillä. Konsensusta pidetään yllä valikoiduilla kiihokkeilla, kuten pienillä palkinnoilla tai toimintamahdollisuuksilla. 7. Regiimin sisällä ei tarvita täydellistä yksimielisyyttä arvoista ja normeista, mutta pitkään jatkunut yhteistoiminta tuottaa konsensusta yhteisestä politiikasta. (Mossberger ja Stoker 2001, , Stone 1989, 1993, ks. myös Taavitsainen 2008.) III Kuinka tästä eteenpäin Stokerin ja Mossbergerin regiimitypologia Regiimien paikalliset tai alueelliset kontekstit vaikuttavat siihen, millaiseksi regiimi muodostuu. Kuvatakseen erilaisia liittoutumisen malleja, toimintatapoja sekä yhteistyön motiiveja Stoker ja Mossberger ovat typologisoineet regiimit kolmeen eri peruskategoriaan: orgaanisiin, instrumentaalisiin ja symbolisiin (Stoker & Mossberger 1994). Nämä sangen karkeat peruskategoriat on lisäksi jaoteltu useisiin alakategorioihin. Stokerin ja Mossbergerin mukaan regiimit eivät välttämättä ole tiukkarajaisia vaan saattavat muuttua. Sama regiimi voi kehityskaarensa aikana kuulua eri kategorioihin. Regiimit voivat myös sisältää piirteitä eri kategorioista. Lisäksi paikallisilta hallinnan areenoilta voidaan erottaa myös valtakoalitioita haastavia yhteistyöverkostoja ja vastakoalitioita. (Stoker & Mossberger 1994, Nevalainen 2004, 66). Regiimien jaottelu perustuu niiden laadun ja toiminnan arviointiin erilaisien ulottuvuuksien perusteella. Ulottuvuuksia on viisi. Ne ovat: toiminnan päämäärä tai tavoite (purpose) osallistujien pääasiallinen toimintamotiivi (main motivation of participants) perusta yhteisen tavoitteen mielekkyydelle (basis for sense of common purpose) liittoutuman laatu ja tavoitteiden yhdenmukaisuus (quality of coalition and congruence on interests) Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 313

10 suhde paikalliseen ja ylipaikalliseen toimintaympäristöön (relationship with environment: local and nonlocal). (Stoker & Mossberger 1994, ) Orgaanisen (yhtenäisen) regiimin toiminnan tavoitteena on paikallisen status quon säilyttäminen. Sen toiminnan motiivina ovat paikalliset riippuvuussuhteet. Orgaaninen regiimi perustuu paikallisiin traditioihin ja sosiaaliseen yhdenmukaisuuteen (koheesioon). Myös koalitiossa toimivien tavoitteet ovat muokkautuneet yhteneväisiksi. Orgaaninen regiimi rajaa oman paikallisen toimintapiirinsä tarkasti, eli toimintaan pääsevät osallistumaan vain valikoidut tahot. Suhteessa ylipaikallisiin tahoihin orgaaninen regiimi on myös varsin itsenäinen. Stokerin ja Mossbergerin mukaan orgaaninen regiimi on tyypillinen paikkakunnille, joiden sosiaalinen rakenne on yhtenäinen ja väestö homogeeninen. Tällaisilla paikkakunnilla paikallisidentiteetti on vahva ja asukkaiden käsitykset ja kokemukset historiasta ovat samankaltaisia. Suurta tarvetta muutoksiin ei ole. Orgaaninen regiimi on Stokerin ja Mossbergerin mukaan tyypillinen pienissä kaupungeissa ja esikaupunkialueilla. Euroopan maista sen on katsottu olevan tyypillinen erityisesti Ranskassa, jossa teollistuminen tapahtui suhteellisen myöhään ja paikalliset hallintoeliitit ovat kyenneet säilyttämään perinteiset asemansa (Stoker & Mossberger 1994, ; Nevalainen 2004, 66, 67). Instrumentaalisen tai välineellisen regiimiin tavoitteet ovat lyhytaikaisia ja projektiorientoituneita, ja koalition perustamisen motiivina on tiettyjen projektien toteuttaminen. Päämäärät muotoutuvat lähinnä niiden toteuttamiskelpoisuuden perusteella eivätkä välttämättä perustu vahvaan konsensukseen, kuten orgaanisissa regiimeissä. Toiminnalla tavoitellaan konkreettisia tuloksia, kuten suoraa taloudellista hyötyä. Vaikka instrumentaalisen regiimin toimijoiden tavoitteet ovat yhteneväiset, eri toimijoiden taustat, intressit ja kannustimet voivat olla erilaisia. Siksi kumppanuus ei synny itsestään, vaan sitä täytyy aktiivisesti luoda ja ylläpitää. Tavoitteiden saavuttamiseksi regiimin sisällä määritellään yhteiset puhumisen tavat. Ei-toivotut kumppanit pyritään rajaamaan keskustelun ulkopuolelle. Instrumentaalinen regiimi on orgaanisen tavoin luonteeltaan itsenäinen suhteessa paikalliseen lähiympäristöönsä, mutta on toisaalta riippuvainen ylipaikallisista viiteryhmistään. Stokerin ja Mossbergerin mukaan instrumentaalinen regiimi on hallinnut regiimikeskustelua erityisesti Pohjois-Amerikassa. Clarence Stonen kuvaus Atlantasta (1989) edustaa tyypillistä instrumentaalista regiimiä. (Stoker & Mossberger 1994, ; Nevalainen 2004, 66, 67.) 314 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

11 Symbolinen regiimi pyrkii muuttamaan perusteellisesti paikallista ideologiaa tai imagoa. Tavoitteena on siis siirtyminen kokonaan uuteen ideologiaan tai ajattelutapaan. Tämä koalitiomuoto on tyypillinen kaupungeissa tai alueilla, jotka pyrkivät muutoksen avulla parantaman kilpailuasetelmiaan kansainvälistyvässä toimintaympäristössä. Toiminta vaatii sekä toimijoiden välistä yhteisymmärrystä toiminnan tavoitteista että laajaa sijaintiyhteisön tukea. Yhteisymmärrykseen pyritään symbolien strategisella käytöllä. Symbolien avulla muotoillaan yhteisön jäsenten asenteita regiimin jäsenten tavoittelemaan suuntaan. Tyypillinen symboli on Stokerin ja Mossbergerin mukaan kilpailu-metafora, johon viittaamalla toimijoita ja ympäröivää yhteisöä innostetaan asennemuutokseen. Symbolisen regiimin jäsenet ovat siis riippuvaisia paikallisten yhteisön jäsenten tuesta. Jälkimmäisiä kuitenkin rohkaistaan pikemminkin muuttamaan asenteitaan kuin osallistumaan regiimin toimintaan ja sen tavoitteiden määrittelyyn. Symbolinen regiimi on riippuvainen myös ylipaikallisesta tuesta, esimerkiksi investoinneista. Vaikka symbolinen regiimi edellyttää toimijoiltaan yhteisymmärrystä, voi toimijoilla olla hyvinkin erilaisia intressejä ja tavoitteita. Tämän vuoksi symbolinen regiimi voi olla sisäisesti ristiriitainen ja konflikteille altis. Toimijoita motivoi kuitenkin ajatus, että on hyödyllisempää pysytellä regiimin sisä- kuin ulkopuolella. (Stoker & Mossberger 1994, ; Nevalainen 2004, 66, 67.) III Kuinka tästä eteenpäin Taulukko 1. Regiimityypit Stokerin & Mossbergerin mukaan (1994). Määrittävät ominaisuudet Toiminnan päämäärä tai tavoite Osallistujien pääasiallinen toimintamotiivi Perusta yhteisen tavoitteen mielekkyydelle Liittoutuman laatu (tavoitteiden yhdenmukaisuus) Suhde paikalliseen toimintaympäristöön Suhde ylipaikalliseen toimintaympäristöön Orgaaninen tai yhtenäinen Paikallisen status quon säilyttäminen Paikalliset riippuvaisuussuhteet Traditiot ja sosiaalinen yhdenmukaisuus Yhtenäisiksi muokkautuneet tavoitteet Poissulkeva, vain valikoidut tahot pääsevät osallistumaan Itsenäinen Regiimityypit: Instrumentaalinen tai välineellinen Tavoitteet väliaikaisia, päämääränä projektien toteuttaminen Konkreettiset tulokset, esim. taloudellinen hyöty Eri toimijoilla vaihtelevat kannustimet Aktiivisesti ylläpidetty kumppanuus, yhtenevät tavoitteet Poissulkeva Riippuvainen ylipaikallisista tahoista Symbolinen Paikallisen toimintatavan tai imagon muutos Siirtyminen uuteen toimintapolitiikkaan Symbolien strateginen käyttö Sisäisesti ristiriitainen, kilpailevia tavoitteita Riippuvainen ympäristön tuesta ja tavoitteiden hyväksynnästä Riippuvainen ylipaikallisista tahoista Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 315

12 Regiimit ovat erilaisia urbaanista kontekstista riippuen Vaikka poliittiset toimintaympäristöt eri puolilla maailmaa ovat hyvin erilaiset, tietyt ongelmat ja muutospaineet ovat tyypillisiä monissa länsimaissa: kaupunkien tai kaupunkiseutujen välinen kilpailu investoinneista kiihtyy, ja liiketaloudellisten intressien rooli päätöksenteossa kasvaa muokaten samalla urbaania ympäristöä. Monissa Euroopan maissa (keskus)valtio on hajauttanut ja delegoinut vastuitaan. Asunto- ja sosiaalipolitiikassa tämä kehityssuunta on ollut erityisen näkyvä. Samalla taloudelliset paineet ovat kasvaneet sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Palvelutuotantoa on yksityistetty sekä kaupallisille että voittoa tuottamattomille organisaatioille. Tämä kaikki on merkinnyt kasvavaa kompleksisuutta erityisesti paikallisen tason hallinnassa. (Stoker & Mossberger 1994, 196.) Regiimiteorian vahvuutena on keskittyminen kollektiivisen toiminnan organisointiin ja koalitioiden muodostukseen monenlaisissa urbaaneissa konteksteissa. Teoriaa on sen vuoksi käytetty myös kansainvälisessä vertailevassa tutkimuksessa. Tällöin on erityisen tärkeää tunnistaa ne paikalliset tai kansalliset käytännöt ja poliittisten toimintaympäristöjen eroavaisuudet, joita alkuperäinen, pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa syntynyt regiimiteoria ei huomioi. Eroja on esimerkiksi paikallisen hallinnan liittoutumissa, institutionaalisissa järjestelyissä, taloudessa (mm. pääomien keskittymisen aste), historiassa, poliittisessa kulttuurissa ja osallistumisen mahdollisuuksissa. (Stoker & Mossberger 1994, , 210) On havaittu, että esimerkiksi Euroopassa julkisella sektorilla on usein enemmän valtaa koalitiossa mm. julkisen maanomistuksen tai maankäytön suunnittelukäytäntöjen kautta. Eurooppalaisissa regiimeissä on usein vähemmän yksityisiä toimijoita mukana. Eurooppalaisilla regiimillä voi olla myös kiinteämpi suhde valtion hallintoon. (Mossberger &Stoker 2001, 820, 821.) Amerikkalaisessa regiimitutkimuksessa on usein keskitytty kahteen toimijaryhmään, vaaleilla valittuihin poliittisiin päättäjiin ja bisneseliittiin, sekä näiden väliseen yhteistyöhön. On kuitenkin muistettava, että toimijaryhmiä on myös muita. Eurooppalaisessa kontekstissa valtion ja kuntien viranomaiset sekä erilaiset asiantuntijat ovat vaikutusvaltaisempia kuin Amerikassa. Joissakin tapauksessa esimerkiksi asukkaat ja erilaiset organisaatiot sekä näiden organisoima toiminta voivat olla tärkeitä. (Stoker & Mossberger 1994, 198) Esimerkiksi regiimiteorian syntyyn 316 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

13 vaikuttanut Clarence Stone on havainnut (2005), että regiimianalyysi ei kykene tarpeeksi huomioimaan kaikkien toimijoiden inhimillistä panosta eikä myöskään tapahtunutta oppimisprosessia (social learning) erilaisissa kaupunkien kehittämisprojekteissa. Viime aikoina regiimiteorian käyttäjiä on kritisoitu muun muassa haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä nähdä muodikkaiden kaupunkiuudistusprojektien taustalla vaikuttavia globaaleja talouspoliittisia kehityskulkuja. Bennetin ja Spiroun mukaan taloutta ei ole haluttu nähdä osana poliittista todellisuutta. Heidän mukaansa regiimiteoriaa tulisi kehittää normatiivisempaan suuntaan, joka mahdollistaisi urbaanien kaupunkipolitiikkojen todellisen sisällön arvioinnin (mm. Bennett & Spirou 2006). III Kuinka tästä eteenpäin Pääkaupunkiseudun asuntosektoria koskevassa tutkimuksessa eräänä lähtökohtana on kysymys, voidaanko asuntosektoria ylipäänsä nimittää regiimiksi. Alustavan analyysin perusteella voidaan, jos niin halutaan tulkita(!). Puhtaasta regiimitypologian mukaisesta tyypistä ei kuitenkaan ole kyse, kuten harvoin on Stokerin ja Mossbergerinkään mukaan. Asuntosektorista löytyy eniten orgaanisen regiimin, mutta joissakin ulottuvuuksissa myös instrumentaalisen regiimin piirteitä. On myös mahdollista tulkita asuntosektorin toimintaa historian aikajanalla niin, että regiimityyppi, tai painotukset eri ulottuvuuksilla, ovat eri aikakausina vaihdelleet orgaanisesta symboliseen. Tähän tarkasteluun ei kuitenkaan voida tässä artikkelissa mennä. Nostan tässä artikkelissa esille vain yhden regiimitypologian ulottuvuuden. Stokerin ja Mossbergerin mukaan toimijoiden jakamalle näkemykselle tai elämänkatsomukselle täytyy olla jokin mielekäs pohja tai perusta. Orgaanisessa regiimityypissä toiminnan mielekkyyden taustalla ovat traditiot sekä sosiaalinen koheesio (Stoker & Mosberger 1994, ). Nämä molemmat nousivat vahvasti esille tekemissäni asuntosektoreiden toimijoiden haastatteluissa keskusteltaessa asumiseen liittyvistä arvoista ja arvostuksista. Asumisen arvot ja asuntopolitiikka Harjoitetun asuntopolitiikan ja ylipäänsä asuntosektorin toiminnan taustalla on monia arvoja ja ihanteita. Jotkut, esimerkiksi omistusasumisen arvostus, ovat ilmeisiä ja nousivat esiin jokaisessa tämän tutkimuksen haastattelussa. Osa arvostuksistamme taas lymyilee erilaisten ilmiöiden taustalla tai ilmenee epäsuorasti sivulauseista. Tärkeitäkin Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 317

14 arvoja voi jäädä itsestään selvinä havaitsematta. Kiinnostavaa on se, että monet asumiseen liittyvät arvot kietoutuvat ja liittyvät toisiinsa. Toisilleen läheiset arvot näkyvät myös luoduissa asumisen instituutioissa sekä asuntopolitiikan ja sosiaalipolitiikan toimintamalleissa. Suomalaisen asuntopolitiikan historiaa tarkasteltaessa huomaa, että arvojen ja politiikan välillä vallitsee resiprookkinen suhde: Harjoitettu politiikka ei ole vain seurausta vallitsevista arvoista, vaan toisaalta politiikan sisällöt tuottavat, uusintavat ja vahvistavat arvoja. Suomalaisen asumisen suurta kertomusta sekä asuntopolitiikan vaiheita ovat tutkineet ja tulkinneet muun muassa Anneli Juntto ja Hannu Ruonavaara. Suomalaiselle asuntopolitiikalle ovat Junton ja Ruonavaaran mukaan olleet tyypillisiä tietyt piirteet: Ensinnäkin asuntopolitiikan yleinen ponnettomuus, passiivisuus ja keskittyminen kriisiaikoihin. Ruonavaaran mukaan valtion puuttumista asumisoloihin pidettiin erityisesti 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla epäsuotavana (Ruonavaara 1993, 275). Sotien jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina sekä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen aikakaudella asuntopolitiikka oli aktiivisempaa luvulta lähtien asuntopolitiikkaa on tietoisesti kevennetty, säännöstelyä on pyritty purkamaan ja tukien trendi on ollut laskeva. Asuntopolitiikka on suomessa ylipäänsä katsottu välttämättömäksi pahaksi, jota on harjoitettu lähinnä ulkosyntyisten kriisien ja poikkeusolojen aikana. Näiden jälkeen on aina palattu vähäisen puuttumisen malliin. (Anderson et al 2007, 156; Juntto 1990, 362) Junton mukaan (mts. 19) asuntopoliittiset uudistukset ja innovaatiot ovat olleet aina hitaita ja eri ajanjaksoina on törmätty yhä uudelleen toistuviin ongelmiin. Junton mukaan asuntopolitiikka tulisi nähdä osana sosiaalipolitiikkaa ja sen tulisi toteuttaa sekä sosiaalisia, taloudellisia että poliittisia eli legitimiteettiä luovia tavoitteita. Asuntopolitiikalla on kuitenkin hänen mukaansa ollut vahvimmat kytkennät talous-, työvoima- ja rahapolitiikkaan. Asuntopolitiikalla on edistetty lähinnä taloudellista kasvua sosiaalisten tavoitteiden jäädessä marginaalisiksi. (Juntto 1990, 16, 17; ks. myös Laakso & Loikkanen 2004, 289) Poliittiset, vakauttavat tavoitteet sekä talouden kasvu on kytketty konkreettisesti toisiinsa kansalaiskasvatuksen avulla muun muassa kannustamalla asuntosäästämiseen (Juntto 1990, 253, ks. myös Hankonen 1994). Ruonavaara on Junton kanssa samoilla linjoilla: asuinolojen kehittäminen on kastsottu hyödylliseksi lähinnä kansantalouden ja tuotannon kannalta ja toisaalta moraalisen kontrollin näkökulmasta (mm. Ruonavaara 1993: 153, 275). Asukkaan, ihmisen näkökulma on yleensä jäänyt taustalle. 318 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

15 Toinen asuntopolitiikan tyypillinen piirre kautta 1900-luvun on ollut omistusasumisen suosiminen ja vuokra-asumisen leimaaminen toisarvoiseksi asumisen muodoksi. Yhteiskunnan taustalla vaikuttavat arvot ja asuntopolitiikka on juuri tässä kohden onnistuneesti limitetty tukemaan toisiaan. Omistusasumisesta on tehty sosiaalinen pakko, sosiaalisen pärjäämisen ja kuntoisuuden mittari (Juntto 1990, 286; Ahponen & Järvelä 1983). Omistusasumis-instituution avulla on pyritty vakauttamaan yhteiskunnallisia oloja ja toisaalta vaikutettu kansalaisten kulutuskäyttäytymiseen sitomalla asuntosäästämisessä syntyneitä pääomia. Vuokra-asuminen taas on leimattu toisarvoiseksi asumisen malliksi ja sen on katsottu soveltuvan niille, jotka eivät oman asunnon hankkimiseen kykene 4 (Nurmi 2010, 115). Vuokra-asumiseen on historian eri vaiheissa katsottu liittyvän sekä moraalisia ongelmia että yhteiskunnallisesti ei-toivottua kulutuskäyttäytymistä. Toisaalta se on vakiintunut tarpeelliseksi välivaiheen asumismuodoksi esimerkiksi asuntosäästäjille, opiskelijoille ja nuorille pareille (mm. Juntto 1990, Ruonavaara 1993, Hankonen 1994,364). III Kuinka tästä eteenpäin Ruonavaaran mukaan suomalaista asuntopolitiikkaa on erityisesti 1960-luvulta lähtien luonnehtinut tietty dualistisuus ja asuntosektorin kahtiajako. Yhtäältä meillä on suhteellisen vapaat markkinat erityisesti omistusasuntojen tuotannossa ja markkinoilla 5. Toisaalta vuokra-asumista ja pääsyä vuokra-asuntomarkkinoille on säädelty monin eri tavoin sekä tuotannon että kuluttamisen näkökulmasta. (Ruonavaara 2006, ; Anderson et al 2007, 156) Kun huomioidaan koko asuntosektori ja sen ohella maankäytön suunnittelu ja rakentaminen, nillle on ylipäänsä tyypillistä säätelyn ja normien suuri määrä. Asumisen sääntely sekä rakentamisen normittaminen ja standardointi alkoivat jo vuosisadan ensimmäisillä vuosikymmenillä, mutta varsinaisesti tämä toiminta pääsi vauhtiin sotien välisenä aikana ja sen jälkeen. (Ruonavaara , 277; Juntto ) Suomalaisen asuntopolitiikan vaiheita Juntto jakaa Suomessa 1990-luvulle saakka harjoitetun asuntopolitiikan kolmeen kauteen (Juntto 1990; 24,25): filantropian, funkiksen ja hyvin- 4 Mauno Koivisto Asuntoreformi-lehden ensimmäisessä numerossa 1/1964 (Nurmi 2010, 117). 5 Joskin valtion tuki mm. verovähennysoikeuksien muodossa vaikuttaa markkinoihin. Markkinoiden on myös erityisesti pääkaupunkiseudulla todettu toimivan monin tavoin puutteellisesti. (Ks. esim. Ahonen et al 2008.) Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 319

16 vointivaltion kauteen. Kaudet ovat tosin Junton mukaan toteutuneet osittain viiveellä. Ne ovat olleet ensin ideologisia ja muuttuneet käytännöiksi vasta myöhemmin (ks. Juntto 1990, 364). Nykyisessä tilanteessa voidaan nähdä piirteitä kaikilta kausilta. Ensimmäinen, filantropian kausi oli julkisia menoja säästävä, kansainvälisesti heikkoa asumistasoa tuottava vaihe, joka edelsi ja pohjusti tulevia vaiheita. Filantropian kaudelle oli tyypillistä asukkaiden itseavun korostaminen ja moraalisen kasvatuksen perinne (mt., 253). Asunto-osakeyhtiön ensimmäinen malli syntyi. Toista kautta Juntto nimittää funkisen kaudeksi Tuolloin arkkitehdit loivat modernin asunnon ideologian ja toimeentulominimiasunnon (ks. myös Saarikangas 2002). Moderni asunto kehittyi fyysiseen muotoonsa, mutta se toteutettiin Junton mukaan oikeastaan vasta seuraavalla kaudella. Funkiksen kaudella luotiin myös lainsäädännöllinen pohja huoneenvuokraukselle ja asunto-osakeyhtiömallille. (Juntto 1990, 24,25.) 1990-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin sijoittuu merkittäviä asumisen ihanteisiin vaikuttaneita aatteellisia virtauksia. Vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomeen rantautui puutarhakaupunkiaate, jonka painotuksissa oli antiurbanistisia piirteitä luvulla voimakas omakotiliike vaikutti koti-ideaalin leviämiseen kansan eri kerroksissa. (Ruonavaara 1993, 252, Saarikangas 2002). Koti- ja perhe-elämän vaaliminen olivat jo 1800-luvun lopulla tulleet tunnusomaisiksi kaupunkien keskiluokalle (mm. Kolbe 1988, 1989). Kansalaissodan jälkeen omistusasuminen ja oma koti nähtiin isänmaallisuuden ja moraalisen kasvatuksen välineenä. Vuokra-asunnoissa ajateltiin sikiävän lian, saastan, löyhän moraalin ja väärien aatteiden. Erityisesti Marttajärjestö ja myöhemmin myös Väestöliitto vaikuttivat koti-ideaalin iskostamiseen alempiin kansankerroksiin. (Ruonavaara 1993, 253) Vähävaraista työväkeä kannustettiin omistusasunnon hankintaan. Jos omakotitalon rakentaminen ei ollut mahdollista, kaupungeissa omistusasunto oli mahdollinen kehittyvän asunto-osakeyhtiöinstituution puitteissa (mm. Ruonavaara 1993, ). Puutarhakaupunki-ideologia, omistusasumisen ihannointi sekä omakotiliike sopivat yhteen ja toimivat samojen päämäärien puolesta. Puhdas, terveellinen asunto ja luonnonläheinen ympäristö nähtiin yhteiskuntarauhan takeina. Luonto suojasi kumouksellisuudelta siinä missä omistusasuntokin. (Saarikangas 2002, Juntto 1000, 122.) 320 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

17 Omakotirakennusasialla on erittäin tähdellinen sosiaalinen puoli. Mies, joka itselleen saa rakennetuksi oman kodin, oman rakennuksen, joka on päässyt talonomistajaksi, hän on yhteiskunnan jäsen, hän tuntee liittyneensä yhteiskuntaan, hänen päähänsä ei erinäiset muodissa olevat kumoukselliset opit tepsi, eivät ainakaan yhtä hyvin kuin hänen toveriinsa, joka on pakoitettu asumaan vuokrahuoneissa. Arkkitehti Akseli Toivonen Rakennustaito-lehdessä 1922, viittaus Hannu Ruonavaaran väitöskirjasta (1993, 268). III Kuinka tästä eteenpäin Ruonavaaran mukaan vuosisadan alun suomalainen vasemmisto myönsi omistusasumisen maltillistavan ja porvarillistavan vaikutuksen. Vasemmiston piirissä omistusasumisen hyväksyttävyydestä keskusteltiin ja päädyttiin siihen, että pitkällä tähtäimellä omistusasumisen arveltiin parantavan työväestön sosiaalista turvallisuutta valtiollisen työttömyysturvan ollessa heikko. Omistusasunnon toivottiin myös vakiinnuttavan ja tervehdyttävän työväen elämäntapoja, mikä oli yksi työväenliikkeen tavoitteista. (Ruonanvaara 1993, 266, 267.) Junton mukaan funkiksen kauden fyysiset ja arkkitehtoniset tavoitteet toteutuivat laajemmassa mittakaavassa vasta seuraavalla, sotien jälkeisellä hyvinvointivaltion kaudella (1945 ). Aikakauden keskeiseksi kysymykseksi muodostui kuitenkin taloudellisen ja määrällisen asuntopolitiikan luominen. Sotien jälkeinen asutustoiminta vaati mittavia toimia, ja jälleenrakennuksen aikakaudella asuntopolitiikka oli suhteellisen laaja-alaista ja aktiivista luvulla synnytettiin väliaikaiseksi tarkoitettu ns. vanha ARAVA-lainsäädäntö, jonka puitteissa valtio myönsi lainoja yleishyödylliseen rakennustoimintaan kaikille rakennuttajayhtiöille. Lainsäädännön tavoite oli tuotantopoliittinen, eikä jälleenmyyntiä säännelty (ns. filtering up ajattelu, jonka mukaan hyväosaisten avustaminen vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä myös heikompiosaisiin, esimerkiksi hyväosaisilta vapautuneiden asuntojen välityksellä). Suuri osa, prosenttia 1950-luvulla tuotetuista valtion lainoittamista asunnoista oli omistusasuntoja. Junton mukaan kyse oli suomalaisen asuntohuollon kannalta merkittävästä ja laajamittaisesta päätöksestä. Laajempi vuokra-asuntokanta olisi ollut mahdollinen, mutta siihen ei päädytty. Sen sijaan ARAVA-rahoituksella tuotetut asunnot suuntautuivat yleensä hyvätuloisille ja asumiskulut niissä olivat esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna korkeat. (Juntto 1990, ) Oma apu paras apu -ideologia oli sodan jälkeen kuitenkin voimissaan, ja suuri osa kansalaisista sai tulla toimeen, rakentaa rintamamiesmökkinsä tai hoitaa asumisensa miten parhaiten kykeni. Asunto- ja sosiaalipolitiikka eivät vielä korostaneet tasa-arvoa (Juntto 1990, 227). Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 321

18 Junton mukaan Suomessa julkinen asuntorahoitus ja 1960-luvuilla poikkesi vähyydessään täysin muista Pohjoismaista ja Länsi-Euroopan maista. Kansantuloon suhteutettuna Suomen asumistaso oli vielä vuonna 1965 Euroopan alhaisin. (mts. 236, 237) Juntto nimittää vuosia residuaalisen asuntopolitiikan tai ei-asuntopolitiikan kaudeksi. Asuntopolitiikka marginalisoitiin, mutta samalla luotiin ja vakiinnutettiin asuntosäästämisen ja aluerakentamisen mallit. Taustalla oli valtiontalouden heikko tila sekä huutava pula teollisuuden pääomista. Valtiollisen asuntopolitiikan ollessa minimalistista kansalaisia kannustettiin jälleen omatoimisuuteen ja yksin pärjäämiseen. Asuntosäästämisjärjestelmän avulla (jossa asukkaat säästivät rahaa pankkiin vuosikausia ennakkoon) saatiin sidottua kuluttajien pääomat nopeasti kehittyvän teollisuuden, myös rakennusteollisuuden, käyttöön (Hankonen 1994, 379, Hautala 1978, 77). Väestöliitossa asuntosäästämistä pidettiin 1950-luvulla sosiaalisena valistusprojektina, jolla vähävaraisten kansalaisten kulutuskäyttäytymistä ohjattiin kohti yhteiskunnallista kokonaisetua. Asuntosäästämisestä tuli sekä kokonaistaloudellinen että moraalinen projekti. Väestöliiton silloisen toimistopäällikön Kauko Sipposen mukaan yhteiskunnan hyvinvointi riippui mitä suurimmassa määrin sen kyvystä kasvattaa itsenäisiä ja omatoimisia persoonallisuuksia. Näitä ominaisuuksia Sipposen mukaan kehitti erityisesti pyrkimys oman asunnon, kulutusomaisuuden tärkeimmän lajin hankkimiseen. (Juntto 1990, 253; Hankosen 1994, 364,365, mukaan Sipponen 1954, 55). Asuntosäästämisen nähtiin myös olevan pienituloisille portti sosiaaliseen nousuun (Juntto 1990,253) ja 1970-lukujen suuri muutto mullisti sekä asumisen että elämäntavan. Agraariyhteiskunnasta siirryttiin ennätysmäisen nopeasti ja eurooppalaisittain ennätysmäisen myöhään kaupunkeihin (mm. Andersson et al. 2007, 154). Rakennusteollisuus alkoi kehittyä nopeasti, ja rakentamista haluttiin kehittää nimenomaan teollisena toimintana ja liiketoimintana (mm. Hankonen 1994, 377; Mäntysalo & Puustinen 2008, ). Kaikenlainen omatoimisuus, kuten pienimuotoinen asuntoosakeyhtiömuotoinen rakennuttaminen ja hartiapankkirakentaminen, katsottiin kehityksen jarruksi (mm. Juntto 248). Julkinen asuntopolitiikka ja asuntorahoitus suunnattiin aluerakennusmalliin eli pankkien, rakennusliikkeiden ja kaupunkien alueidenkäyttösopimuksiin perustuvaan rakennustuotantoon (Hankonen 1994). 322 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

19 1960-luvulla institutionaalinen hyvinvointiajattelu alkoi ulottua entistä laajemmin myös asuntopolitiikan piiriin. Todettiin, että kohtuutasoinen asuminen on perusoikeus ja että yhteiskunta on vastuussa vähimmäistason takaamisesta. Kyse ei silti Junton mukaan ollut ensisijaisesti sosiaalisten kansalaisoikeuksien luomisesta, vaan valtion ja teollisuuden taloudellisista tavoitteista. Taustalla säilyi suomalainen omillaan selviämisen ja asuntosäästämisen ihanne, mutta nyt siihen yhdistyi valtion kasvava vastuu. Asuntojen hallintamuotojen ja asuntotyypin valinnanvapautta haluttiin periaatteessa lisätä. (Juntto 1990, ) Käytännössä vuokra-asumiseen ei kuitenkaan kannustettu. Vuokra-asuntojärjestelmästä kehittyi Suomessa vähitellen sosiaalisen asumisen muoto, jota toteuttivat aravarahoituksella pääasiassa kunnat ja kunnalliset yhtiöt sekä jotkin yleishyödylliset toimijat. Läpinäkymättömäksi kuvattua vuokra-asumis- ja asumistukijärjestelmää säätelivät niukka tuki ja tiukka tarveharkinta (mts. 273). Kunnallinen vuokra-asuminen jäi käytännössä alimpien tuloluokkien asumismuodoksi, ja sitä leimasivat monet sosiaaliongelmat. (Andersson et al 2007, 156, 157) Poikkeuksen tästä leimatusta vuokra-asumisesta tekivät 1970-luvulla aravavuokra-asunnoiksi rakennetut työsuhdeasunnot (Juntto 1990, 270). III Kuinka tästä eteenpäin Yksityinen vuokra-asuminen ei Suomessa kehittynyt laajasti ennen 1990-luvun vuokrasäännöstelyjärjestelmän vähittäistä purkua. Vuokrasäännöstelyä oli harjoitettu muun muassa sotien aikana, ja siihen palattiin ja 1970-luvuilla, jolloin vuokrasäännöstelyä koskevaa lainsäädäntöä kehitettiin useaan otteeseen ammattiyhdistysliikkeen ajamana luvulta lähtien asuntopolitiikka haluttiin kytkeä osaksi tulopolitiikkaa. Palkat ja vuokrat sidottiin yhdeksi kokonaisuudeksi, reaalipalkkakehitykseksi. Tiukka vuokrasäännöstely ja vuokralaisen kannalta edullinen lainsäädäntö (vrt. Italiaa koskeva artikkelini tässä kirjassa) eivät rohkaisseet yksityisiä sijoittajia asunnonvuokraukseen. (Juntto 1990, ; Andersson et al.2007, 157) Vuokramarkkinoiden vapautuminen ja asuntojen hintakehitys ja 2000-luvuilla ovat lisänneet asuntosijoittamisen suosiota ja elvyttäneet yksityisiä vuokramarkkinoita. Valtion asumiseen suuntaama suora tuotantotuki sekä asuntolainoituksen määrä kääntyivät laskuun jo 1970-luvun lopussa, jonka jälkeen ne ovat pienentyneet jatkuvasti. Arava-rahoitteisten asuntojen rakentaminen on pudonnut 1970-luvun huippuvuosista murto-osaan luvulla asuntorahoittaminen on eurooppalaistunut ja rahoituksen sääntelystä on luovuttu. Luottojen myynti on vilkastunut, laina-ajat ovat pidentyneet ja korot laskeneet. Junton mukaan 1990-luvun asuntopolitiikkaa Sari Puustinen: Asumisen arvot ja tavoitteet 323

20 kuvaavatkin termit liberalisoituminen ja markkinoistuminen. (Juntto 2002, 292.) Valtion tarjontatuista eli tuetusta rakentamisesta on siirrytty enemmän kysyntätukien eli asumistukien ja korkojen verovähennysoikeuden suuntaan (mm. Laakso & Loikkanen 2004, 291, Juntto 2002, 293). Tarjontatuista ei kuitenkaan ole kokonaan luovuttu. Niillä on ollut vuosikymmenien ajan jatkuva kontrasyklinen, suhdanteita tasoittava rooli: rakennusalaa on elvytetty taloudellisesti huonoina aikoina vuokra-asuntoja rakentamalla. (Ara ja Tilastokeskus 2010.) Asumisen arvoperheet Tutkimukseen haastatellut asuntosektorin toimijat edustavat keskeisiä asuntosektoriin vaikuttavia tahoja. Tämän vuoksi halusin tarkastella heidän näkemyksiään asumisen arvostuksista. Kysyin jokaiselta haastatellulta, mitä arvoja hän pitää suomalaiseen asumiseen liittyen kaikkein tärkeimpinä muistutin heitä kuitenkin pääkaupunkiseutu-kontekstista. Pyysin haastateltuja mainitsemaan sekä yleisiä suomalaisia asumiseen liittyviä arvostuksia että haastateltujen itsensä tärkeinä pitämiä arvoja. Kiinnostavaa on haastateltujen vastauksien samankaltaisuus. Samat arvostukset ja instituutiot nousivat esille useimmissa vastauksissa, eikä radikaalisti poikkeavia näkemyksiä esiintynyt. Tämän otoksen perusteella asuntosektorin toimijoiden näkemys asumisen arvoista on siis hyvin yhdenmukainen. Vastauksista on myös luettavissa suomalaisen asumisen suuri kertomus ja traditio sekä toimijoiden liittyminen kukin omalla tavallaan tähän traditioon. (Vrt. Stoker & Mossberger 1994, 204.) Analyysissa ryhmittelin haastatteluissa esiin nousseet asumisen arvot sekä niiden asuntopoliittiset heijastumat nelikenttään, jonka muodostavat neljä arvoperhettä. Nämä olen nimennyt 1) omatoimisuuden ja yksin pärjäämisen ihanteeksi, 2) luottamukseksi lainsäädäntöön ja normeihin, 3) tasa-arvon ihanteeksi sekä 4) (urbaanin) luonnonläheisyyden ihanteeksi. Arvoperheeseen sijoittuvat arvot ovat toisilleen läheisiä tai voivat liittyä toisiinsa. Neljään arvoperheeseen, sekä eri arvoperheiden väliin, voidaan sijoittaa useimmat keskeiset asuntopoliittiset instituutiomme (kuva 1). Kiinnostava kysymys kuuluu, ovatko usean eri arvoperheen 324 Asutaan urbaanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä

ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI. Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia

ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI. Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia PERIODISOINTI ASUNTOPOLIITTISEN REGIIMIN MUUTOKSEN TARKASTELUN LÄHTÖKOHTANA Bo Bengtsson (toim.):

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen

Lisätiedot

Kumppanuuden sosiaalipolitiikka mitä se edellyttää julkiselta sektorilta ja ikääntyneeltä? Briitta Koskiaho Kela 23.11.2011

Kumppanuuden sosiaalipolitiikka mitä se edellyttää julkiselta sektorilta ja ikääntyneeltä? Briitta Koskiaho Kela 23.11.2011 Kumppanuuden sosiaalipolitiikka mitä se edellyttää julkiselta sektorilta ja ikääntyneeltä? Briitta Koskiaho Kela 23.11.2011 Lähtökohdat Briitta Koskiaho Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa Ilmestyy 2012 alussa

Lisätiedot

Asuntopolitiikan tutkimus ja julkinen keskustelu

Asuntopolitiikan tutkimus ja julkinen keskustelu Asuntopolitiikan tutkimus ja julkinen keskustelu ASU-vuosiseminaari, Lahti 23.-24.10.2014 Asuntopolitiikka muutoksessa konsortio Hanna Kettunen (sekä Tuula Laukkanen ja Christer Bengs) Konsortion hankkeiden

Lisätiedot

SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO

SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO KONSORTION HANKKEITTEN YHTEINEN VIITEKEHYS Asumisregiimi = ne perusperiaatteet, joille maan asumisen järjestelmä

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA Päihdealan sosiaalityön päivä 22.11.2012 Aulikki Kananoja ESITYKSEN JÄSENNYS Kulttuurinen muutos ( William Ogburn) Globaali ympäristö Väestörakenteen muutos Suomalaisen hyvinvointipolitiikan

Lisätiedot

LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta.

LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta. LAKIALOITE Laki aravalain 15 a :n ja 15 d :n ja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnalle Yleishyödyllisyyssäädöksiä on muutettava kohtuuhintaisen

Lisätiedot

Susipolitiikan opetukset suojelutoimien suunnittelussa

Susipolitiikan opetukset suojelutoimien suunnittelussa Susipolitiikan opetukset suojelutoimien suunnittelussa Saimaannorppa, ilmastonmuutos ja kalastus seminaari ja kokous Rantasalmi 28.5.2010 Outi Ratamäki Suomen ympäristökeskus Väitöskirja: Yhteiskunnallinen

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Asuminen on elämys mitä taloyhtiö odottaa isännöitsijältä?

Asuminen on elämys mitä taloyhtiö odottaa isännöitsijältä? Asuminen on elämys mitä taloyhtiö odottaa isännöitsijältä? Teija Ojankoski Asuntotoimen johtaja, FT Asunto on paitsi tavara myös koti - Asumisen historiassa erilaiset tarpeet ovat jatkuvasti muokkaantuneet

Lisätiedot

KANNATTAVA KIMPPA LIIKETOIMINTA JA VASTUULLISUUS KIETOUTUVAT YHTEEN

KANNATTAVA KIMPPA LIIKETOIMINTA JA VASTUULLISUUS KIETOUTUVAT YHTEEN KANNATTAVA KIMPPA LIIKETOIMINTA JA VASTUULLISUUS KIETOUTUVAT YHTEEN LIIKE2 -tutkimusohjelman päätösseminaari 30.8.2010 KTT, aluepäällikkö Päivi Myllykangas Elinkeinoelämän keskusliitto EK KANNATTAVA KIMPPA

Lisätiedot

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Pauli Kettunen Helsingin yliopisto Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Kestävä hyvinvointi -seminaari Helsingin yliopisto 10.4.2013 Halusimme

Lisätiedot

Seminaari: Ara-asuntojen asukasvalinnasta ja määräaikaisista vuokrasopimuksista

Seminaari: Ara-asuntojen asukasvalinnasta ja määräaikaisista vuokrasopimuksista Seminaari: Ara-asuntojen asukasvalinnasta ja määräaikaisista vuokrasopimuksista 11.11.2015 Mika Kuismanen Kansantalousosasto Miksi valtiovarainministeriö on kiinnostunut Araasuntojen asukasvalinnoista

Lisätiedot

Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa?

Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Miten julkinen hallinto ja Tampereen kaupungin organisaatio on muuttunut ja muuttumassa? Valtuustoseminaari 23.3.2015 ----------------------------------- Kari Hakari johtaja, HT Tampereen kaupunki, tilaajaryhmä

Lisätiedot

Eurooppalainen yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen laatukehys

Eurooppalainen yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen laatukehys Eurooppalainen yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen laatukehys Kansalliset edellytykset ja vaatimukset palvelun tarjoajalle 22.8.2014 Sirpa Granö ja Johanna Haaga (käännös) Kansalliset edellytykset ja

Lisätiedot

Kaikki köyhät kunnan vuokraasuntoon? Valtakunnallinen asunto- ja yhdyskuntapäivä 10.5.2012 Teija Ojankoski VAV Asunnot Oy

Kaikki köyhät kunnan vuokraasuntoon? Valtakunnallinen asunto- ja yhdyskuntapäivä 10.5.2012 Teija Ojankoski VAV Asunnot Oy Kaikki köyhät kunnan vuokraasuntoon? Valtakunnallinen asunto- ja yhdyskuntapäivä 10.5.2012 Teija Ojankoski VAV Asunnot Oy Sata-komitea Tausta Julkisesti tuetun asuntokannan tarkoituksenmukaisen käytön

Lisätiedot

Anna-Kaisa Ikonen Työllisyysfoorumin avauspuhe: Tampereella 5.6.2015. Arvoisa seminaariväki, Tervetuloa tämän vuoden työllisyysfoorumiin!

Anna-Kaisa Ikonen Työllisyysfoorumin avauspuhe: Tampereella 5.6.2015. Arvoisa seminaariväki, Tervetuloa tämän vuoden työllisyysfoorumiin! Anna-Kaisa Ikonen Työllisyysfoorumin avauspuhe: Tampereella 5.6.2015 Arvoisa seminaariväki, Tervetuloa tämän vuoden työllisyysfoorumiin! Hienoa nähdä täällä näin paljon osanottajia. Päivän teemana on Kuohuntaa

Lisätiedot

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030. Pekka Hinkkanen 20.4.2010

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030. Pekka Hinkkanen 20.4.2010 TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030 Pekka Hinkkanen 20.4.2010 Ohjelman lähtökohdat: Asuntopoliittisen ohjelman konkreettisia tavoitteita ovat mm.: Asuntotuotannossa varaudutaan 91 000

Lisätiedot

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana People-centric problem solving Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana Gemic on strategiseen tutkimukseen, ihmislähtöisiin innovaatioihin ja liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut konsulttitoimisto.

Lisätiedot

Suomalainen asumisregiimi muutoksessa (konsortio)

Suomalainen asumisregiimi muutoksessa (konsortio) Suomalainen asumisregiimi muutoksessa (konsortio) ASU-LIVE akatemiaohjelman päätösseminaari 22.10.2015 Hannu Ruonavaara ja Christer Bengs Konsortion projektit Asuntopolitiikka: kohti supistumisvaihetta,

Lisätiedot

Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli

Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli Kunnat ja valtio vuokra-asumisen mahdollistajina Helsingin malli 00.0.2008 Esitelmän pitäjän nimi Tanja Sippola-Alho, kaupunginsihteeri Tallinna 2.4.2014 Rakentamisen määrä Suomessa 2 Helsingin asuntokanta

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1 SOSIAALITYÖN PROSESSIKUVAUKSET TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ Rovaniemi 13.04.2010 Asta Niskala 4.5.2010 AN 1 Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityö kohdistuu ihmisten ja heidän sosiaalisessa ympäristössään olevien

Lisätiedot

Sosiaalipolitiikan uudistumisen esteet

Sosiaalipolitiikan uudistumisen esteet Sosiaalipolitiikan uudistumisen esteet SOSIAALIPOLITIIKAN PÄIVÄT KARI VÄLIMÄKI 23.10.2015 Sosiaalipolitiikka julkiset toimet, joilla pyritään takaamaan väestölle kohtuullinen elintaso, turvallisuus ja

Lisätiedot

Yhteiskunnallinen yritys tunnukset 02/2012

Yhteiskunnallinen yritys tunnukset 02/2012 Yhteiskunnallinen yritys tunnukset 02/2012 Suomalaisen Työn Liitto ry myönsi 11:lle yritykselle oikeuden käyttää yhteiskunnallinen yritys -nimikettä. Suomen Setlementtiliiton omistamat yritykset olivat

Lisätiedot

Pieksämäen kaupungin Strategia 2020

Pieksämäen kaupungin Strategia 2020 Liitenro1 Kh250 Kv79 Pieksämäen kaupungin Strategia 2020 2 Pieksämäen kaupungin strategia 2020 Johdanto Pieksämäen strategia vuoteen 2020 on kaupungin toiminnan punainen lanka. Strategia on työväline,

Lisätiedot

MUUTTUVA MARKKINA ja MAAILMA 17.3.2011 Aluepäällikkö Päivi Myllykangas, Elinkeinoelämän keskusliitto, EK

MUUTTUVA MARKKINA ja MAAILMA 17.3.2011 Aluepäällikkö Päivi Myllykangas, Elinkeinoelämän keskusliitto, EK Lisää tähän otsikko MUUTTUVA MARKKINA ja MAAILMA 17.3.2011 Aluepäällikkö Päivi Myllykangas, Elinkeinoelämän keskusliitto, EK KANSANTALOUS VÄESTÖKEHITYS JA TUOTTAVUUS Kestävyysvaje aiempaakin suurempi:

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

Täydennysrakentamisen mahdollisuudet kaupunkiseuduilla Avauksia JULMA-hankkeen tuloksista. 21.10.2015 Sari Puustinen 1

Täydennysrakentamisen mahdollisuudet kaupunkiseuduilla Avauksia JULMA-hankkeen tuloksista. 21.10.2015 Sari Puustinen 1 Täydennysrakentamisen mahdollisuudet kaupunkiseuduilla Avauksia JULMA-hankkeen tuloksista 21.10.2015 Sari Puustinen 1 JULMA -tutkimushanke Keskeinen tutkimuskysymys: Miten maankäytön suunnittelun ja asumisen

Lisätiedot

Esityksen rakenne: Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto pähkinänkuoressa. Tutkimustulokset. Yhteenveto

Esityksen rakenne: Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto pähkinänkuoressa. Tutkimustulokset. Yhteenveto Esityksen rakenne: Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto pähkinänkuoressa Tutkimustulokset Yhteenveto KVKL pähkinänkuoressa Perustettu: 18.3.2008 Perustajat: Realia Group Oy Kiinteistömaailma Oy OP-Keskus

Lisätiedot

KOHTI UUTTA KUMPPANUUTTA KIIHTELYSVAARAN PITÄJÄSSÄ

KOHTI UUTTA KUMPPANUUTTA KIIHTELYSVAARAN PITÄJÄSSÄ KOHTI UUTTA KUMPPANUUTTA KIIHTELYSVAARAN PITÄJÄSSÄ PED-kumppanuusverkoston aloitusseminaari Kuntaliitto 10.3.2016 Projektisuunnittelija Marja Tiittanen Osuuskunta Viesimo Joensuun kaupungin kasvu kuntaliitosten

Lisätiedot

Fiksumpia hankintoja Julkisten hankintojen kehittämisen rahoitus esimerkkejä kuntakentältä

Fiksumpia hankintoja Julkisten hankintojen kehittämisen rahoitus esimerkkejä kuntakentältä Fiksumpia hankintoja Julkisten hankintojen kehittämisen rahoitus esimerkkejä kuntakentältä Ilona Lundström 27.10.2010 Julkinen hankinta Hankinnan määritelmä hankinta = hankintasopimus ja sitä edeltävä

Lisätiedot

yhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto

yhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Suomi palkkatyön yhteiskuntana Harri Melin Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Nopea muutos Tekninen muutos Globalisaatio Työmarkkinoiden joustot Globalisaatio ja demografinen muutos Jälkiteollisesta

Lisätiedot

Luonnonarvo- ja virkistysarvokaupan eroista Arto Naskali METLA/Ro

Luonnonarvo- ja virkistysarvokaupan eroista Arto Naskali METLA/Ro Luonnonarvo- ja virkistysarvokaupan eroista Arto Naskali METLA/Ro Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute www.metla.fi Leg osahanke Yksityissektorin toiminta ja

Lisätiedot

Kestävän kilpailupolitiikan elementit

Kestävän kilpailupolitiikan elementit Kestävän kilpailupolitiikan elementit Kilpailuviraston 20-vuotisjuhlaseminaari Finlandia-talo 7.10.2008 Matti Vuoria, toimitusjohtaja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma Lähtökohta Esityksen lähtökohtana

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Taloyhtiön tunnusluvut sijoittajan näkökulmasta. Taloyhtiö 2016 -tapahtuma Tuomas Viljamaa Suomen Vuokranantajat vuokranantajat.fi

Taloyhtiön tunnusluvut sijoittajan näkökulmasta. Taloyhtiö 2016 -tapahtuma Tuomas Viljamaa Suomen Vuokranantajat vuokranantajat.fi Taloyhtiön tunnusluvut sijoittajan näkökulmasta Taloyhtiö 2016 -tapahtuma Tuomas Viljamaa Suomen Vuokranantajat Suomen Vuokranantajat ry Suomen Vuokranantajat on valtakunnallinen vuokranantajien etujärjestö.

Lisätiedot

Vanhojen ihmisten asuminen yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä

Vanhojen ihmisten asuminen yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä Vanhojen ihmisten asuminen yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä Teppo Kröger Ikäasumisen valinnat ja mahdollisuudet -seminaari Helsinki 17.8.2015 Ikäasumisen suuret kysymykset Yksin vai yhdessä? Eläkejärjestelmän

Lisätiedot

Asumisen näkymiä Helsingin seudulla. ARY-seminaari 9.12.2008 Osmo Soininvaara

Asumisen näkymiä Helsingin seudulla. ARY-seminaari 9.12.2008 Osmo Soininvaara Asumisen näkymiä Helsingin seudulla ARY-seminaari 9.12.2008 Osmo Soininvaara Oikeisiin paikkoihin vai haluttuihin Missä ihmiset halauvat asua? Missä heidän pitäisi haluta? Onko ristiriitaa suunnittelijoiden

Lisätiedot

Kulttuurinen näkökulma kaupunkisuunnittelussa

Kulttuurinen näkökulma kaupunkisuunnittelussa Kulttuurinen näkökulma kaupunkisuunnittelussa Maahanmuuttajat metropolissa Asumisen keskittymä vai ei? Kimmo Lapintie Yhdyskuntasuunnittelun professori Biopoliittisesta kulttuuriseen ja posthumanistiseen

Lisätiedot

Demokratiakehitys. Network for European Studies / Juhana Aunesluoma www.helsinki.fi/yliopisto 18.11.2014 1

Demokratiakehitys. Network for European Studies / Juhana Aunesluoma www.helsinki.fi/yliopisto 18.11.2014 1 Demokratiakehitys Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjastopäivät Helsinki, 12.11.2014 Juhana Aunesluoma Eurooppa-tutkimuksen verkosto Helsingin yliopisto Network for European Studies / Juhana Aunesluoma

Lisätiedot

Asuminen vihreäksi. Espoon Vihreät asumispolitiikasta

Asuminen vihreäksi. Espoon Vihreät asumispolitiikasta Asuminen vihreäksi Espoon Vihreät asumispolitiikasta Hyvä asuminen on taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Luonnon monimuotoisuus on säilytettävä, vaikka asuminen oman tilansa vaatiikin.

Lisätiedot

Prosessikonsultaatio. Konsultaatioprosessi

Prosessikonsultaatio. Konsultaatioprosessi Prosessikonsultaatio Lähtötilanteessa kumpikaan, ei tilaaja eikä konsultti, tiedä mikä organisaation tilanne oikeasti on. Konsultti ja toimeksiantaja yhdessä tutkivat organisaation tilannetta ja etsivät

Lisätiedot

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen yhteistyö maankäytössä. Rakennuttajan kokemuksia

Julkisen ja yksityisen yhteistyö maankäytössä. Rakennuttajan kokemuksia Julkisen ja yksityisen yhteistyö maankäytössä Rakennuttajan kokemuksia ASUNTOSÄÄTIÖ - Perustettiin vuonna 1951 rakennuttamaan Tapiola Perustajajärjestöt Väestöliitto Mannerheimin Lastensuojeluliitto SAK

Lisätiedot

SUOMEN KARATELIITON STRATEGIA 2013 2020. Visio Suomi on varteenotettava karatemaa v. 2020, kansallisesti yhtenäinen ja kansainvälisesti menestyvä.

SUOMEN KARATELIITON STRATEGIA 2013 2020. Visio Suomi on varteenotettava karatemaa v. 2020, kansallisesti yhtenäinen ja kansainvälisesti menestyvä. Suomen Karateliitto STRATEGIA 2013-2020 1 SUOMEN KARATELIITON STRATEGIA 2013 2020 YHTEINEN TEKEMINEN ON VOIMAVARAMME Visio Suomi on varteenotettava karatemaa v. 2020, kansallisesti yhtenäinen ja kansainvälisesti

Lisätiedot

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen

Lisätiedot

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä!

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Reetta Kekkonen Tiimin prosessit Oppiva työprosessi YHTEISÖLLISET PROSESSIT Taidot + valmiudet Reetta Kekkonen Rakenne Foorumit TIIMI / HENKILÖSTÖ VUOROVAIKUTUS

Lisätiedot

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Dynaamisessa liiketoimintaympäristössä on valtavasti informaatiota mutta vähän tietoa. Koska suurin osa yrityksistä ja ihmisistä

Lisätiedot

Sosiaalilautakunta 4.2.2004 16

Sosiaalilautakunta 4.2.2004 16 1(7) Sosiaalilautakunta 4.2.2004 16 IISALMEN KAUPUNGIN SOSIAALIPALVELUKESKUS STRATEGIA Sosiaalipalvelukeskuksen ammattitaitoinen ja kehittämishaluinen henkilöstö tuottaa laadukkaita sosiaalipalveluja asukkaille.

Lisätiedot

MAAKUNTALÄHIÖN TÄYDENNYS- JA LISÄRAKENTAMISEN TALOUDELLISHALLINNOLLISET EDELLYTYKSET

MAAKUNTALÄHIÖN TÄYDENNYS- JA LISÄRAKENTAMISEN TALOUDELLISHALLINNOLLISET EDELLYTYKSET 1 MAAKUNTALÄHIÖN TÄYDENNYS- JA LISÄRAKENTAMISEN TALOUDELLISHALLINNOLLISET EDELLYTYKSET Eheyttämisen edellytykset (EHED) Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin tiedekunta Tutkijatohtori Sari Hirvonen-Kantola sari.hirvonen-kantola@oulu.fi

Lisätiedot

SÄHKÖISTEN KULKUVÄLINEIDEN KÄYTTÖÖNOTON EDISTÄMINEN EUROOPPALAISIA LÄHESTYMISTAPOJA. TransECO 2011, Jukka Räsänen

SÄHKÖISTEN KULKUVÄLINEIDEN KÄYTTÖÖNOTON EDISTÄMINEN EUROOPPALAISIA LÄHESTYMISTAPOJA. TransECO 2011, Jukka Räsänen SÄHKÖISTEN KULKUVÄLINEIDEN KÄYTTÖÖNOTON EDISTÄMINEN EUROOPPALAISIA LÄHESTYMISTAPOJA ESITYKSEN SISÄLTÖ Tausta ja tavoitteet Tarjonta ja kysyntä Erilaisia lähestymistapoja Suosituksia TAUSTA JA TAVOITTEET

Lisätiedot

ISO/DIS 14001:2014. DNV Business Assurance. All rights reserved.

ISO/DIS 14001:2014. DNV Business Assurance. All rights reserved. ISO/DIS 14001:2014 Organisaation ja sen toimintaympäristön ymmärtäminen sekä Sidosryhmien tarpeiden ja odotusten ymmärtäminen Organisaation toimintaympäristö 4.1 Organisaation ja sen toimintaympäristön

Lisätiedot

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä

Lisätiedot

Lähidemokratian vahvistaminen

Lähidemokratian vahvistaminen Lähidemokratian vahvistaminen Kuntaliitosverkoston seminaari Kuntatalo 4.6.2014 Ritva Pihlaja erityisasiantuntija, tutkija ritva.pihlaja@pp.inet.fi Lähidemokratiasta on? enemmän kysymyksiä kuin vastauksia,

Lisätiedot

3. Arvot luovat perustan

3. Arvot luovat perustan 3. Arvot luovat perustan Filosofia, uskonto, psykologia Integraatio: opintojen ohjaus Tässä jaksossa n Omat arvot, yrityksen arvot n Visio vie tulevaisuuteen Osio 3/1 Filosofia Uskonto 3. Arvot luovat

Lisätiedot

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

PUOLUEIDEN JÄSENMÄÄRÄT LASKEVAT EUROOPASSA UUDELLEEN- ARVIOINNIN PAIKKA

PUOLUEIDEN JÄSENMÄÄRÄT LASKEVAT EUROOPASSA UUDELLEEN- ARVIOINNIN PAIKKA 012 Peruste #1 2 2015 väki ja valta PUOLUEIDEN JÄSENMÄÄRÄT LASKEVAT EUROOPASSA UUDELLEEN- ARVIOINNIN PAIKKA Puoluejäsenyyksien määrä vaihtelee suuresti Euroopan maissa. Vaihtelusta huolimatta luvut ovat

Lisätiedot

Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan.

Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan. 1 Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan. Sen yhteyttä tulevaan tilanteeseen ei välttämättä

Lisätiedot

Asunto- ja kiinteistöosakkeen. kauppa ja omistaminen. Matti Kasso

Asunto- ja kiinteistöosakkeen. kauppa ja omistaminen. Matti Kasso Asunto- ja kiinteistöosakkeen kauppa ja omistaminen Matti Kasso TALENTUM Helsinki 2010 Copyright 2010 Talentum Media Oy ja Matti Kasso Kansi: Lauri Karmila Taitto: NotePad ISBN 978-952-14-1455-8 Kariston

Lisätiedot

Asuntomarkkina- ja väestötietoja 2010

Asuntomarkkina- ja väestötietoja 2010 ISSN 1237-1288 Lisätiedot: Hannu Ahola 4 996 67 Pekka Pelvas 4 67 831 Selvitys 7/211 Asuntomarkkina- ja väestötietoja 21 23.6.211 Asuntomarkkina- ja väestötietoja 21 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus

Lisätiedot

Yhteinen murros: Erityisen eetoksesta varhaiseen vahvistamiseen

Yhteinen murros: Erityisen eetoksesta varhaiseen vahvistamiseen Yhteinen murros: Erityisen eetoksesta varhaiseen vahvistamiseen KT, erikoistutkija Liisa Heinämäki Erityisen eetos..ja mitä sille tapahtui 28.1.2010 Liisa Heinämäki 2 Erityisen eetos Eri järjestelmissä

Lisätiedot

SAIKA Suomen aineeton pääoma kansallisen talouden ajurina Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto

SAIKA Suomen aineeton pääoma kansallisen talouden ajurina Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto SAIKA Suomen aineeton pääoma kansallisen talouden ajurina Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto SAIKA-tutkimusprojekti 1.11.2009-31.12.2011) Professori Pirjo Ståhle Tulevaisuuden tutkimuskeskus,

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

antti kuusterä 6.2.2007 Mitä pankkimainonta kertoo?

antti kuusterä 6.2.2007 Mitä pankkimainonta kertoo? antti kuusterä 6.2.2007 Mitä pankkimainonta kertoo? Mainonta aikansa tulkkina Mainonta on peilikuva ihmisten päivittäisten ajatusten ja toimien kirjosta. Yksikään aikaisempi yhteisö ei ole jättänyt yhtä

Lisätiedot

Asumistoiveet ja mahdollisuudet Asumis- ja varallisuustutkimus 2004/2005, Tilastokeskus

Asumistoiveet ja mahdollisuudet Asumis- ja varallisuustutkimus 2004/2005, Tilastokeskus Asumistoiveet ja mahdollisuudet Asumis- ja varallisuustutkimus 2004/2005, Tilastokeskus Sosiaalitilastoseminaari 12.3.2008 Anneli Juntto Kuopion yliopisto Anneli Juntto 11.3.2008 1 Asumis-survey ensi kertaa

Lisätiedot

Monikulttuurinen parisuhde kotoutuuko seksuaalisuus?

Monikulttuurinen parisuhde kotoutuuko seksuaalisuus? Monikulttuurinen parisuhde kotoutuuko seksuaalisuus? Monikulttuurinen osaamiskeskus 2.11.2015 1 Monikulttuurisesta parisuhteesta lyhyesti Jokaisella parilla omat yksilölliset perusteet - rakkaus - sopimus

Lisätiedot

Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008. PRO koulutus Ulla Rasimus ja konsultointi

Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008. PRO koulutus Ulla Rasimus ja konsultointi Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008 ARVO-koulutuspäivän tavoitteet 13.8. 2008 Selkiyttää ja luoda moniammatillisesti yhteisiä merkityksiä hankkeen tavoitteille, käsitteille ja kehittämisprosessille.

Lisätiedot

Tunneklinikka. Mika Peltola 0443336719 www.tunneklinikka.palvelee.fi

Tunneklinikka. Mika Peltola 0443336719 www.tunneklinikka.palvelee.fi Tunneklinikka Mika Peltola 0443336719 www.tunneklinikka.palvelee.fi Tunnekehoterapia on luontaishoitomenetelmä, joka on kehittynyt erilaisten luontaishoitomenetelmien yhdistämisestä yhdeksi hoitomuodoksi.

Lisätiedot

Turvallisempi huominen

Turvallisempi huominen lähiturvallisuus 3STO Pääsihteeri Kristiina Kumpula Suomen Punainen Risti 23.01.2013 Tulevaisuuden usko Minkälaisena näet tulevaisuuden? Uskotko, että saat tukea ja apua, jos sitä tarvitset? Sosiaalinen

Lisätiedot

Asunto- ja kiinteistöosakkeen. kauppa ja omistaminen. Matti Kasso

Asunto- ja kiinteistöosakkeen. kauppa ja omistaminen. Matti Kasso Asunto- ja kiinteistöosakkeen kauppa ja omistaminen Matti Kasso TALENTUM Helsinki 2014 2., uudistettu painos Copyright 2014 Talentum Media Oy ja Matti Kasso ISBN 978-952-14-2157-0 ISBN 978-952-14-2158-7

Lisätiedot

Osavuosikatsaus Q2/2013. Toimitusjohtaja Jani Nieminen

Osavuosikatsaus Q2/2013. Toimitusjohtaja Jani Nieminen Osavuosikatsaus Q2/2013 Toimitusjohtaja Jani Nieminen Suomen johtava asuntovuokrausyritys Vuonna 1969 perustettu VVO on Suomen johtava asuntovuokraukseen erikoistunut yritys. Liiketoiminta perustuu asuntojen

Lisätiedot

Aidosti asiakaslähtöinen kunta? Tekijän ja tutkijan havaintoja

Aidosti asiakaslähtöinen kunta? Tekijän ja tutkijan havaintoja Aidosti asiakaslähtöinen kunta? Tekijän ja tutkijan havaintoja Keva 1.4.2014 ----------------------------------- Kari Hakari Tilaajajohtaja, HT Tampereen kaupunki Uusi julkinen hallinta hallinnonuudistusten

Lisätiedot

Indikaattorit eli mittarit. Kepan verkkokurssi 2006. Jonna Haapanen ja Eija Mustonen

Indikaattorit eli mittarit. Kepan verkkokurssi 2006. Jonna Haapanen ja Eija Mustonen Indikaattorit eli mittarit Kepan verkkokurssi 2006 Jonna Haapanen ja Eija Mustonen Indikaattori on käsitteellinen tai numeerinen muuttuja, joka auttaa arvioimaan muutosta jossain asiantilassa, joko mittaamalla

Lisätiedot

Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori. Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011

Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori. Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011 Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011 Miten luovuus ja innovatiivisuus liittyvät julkiseen sektoriin? Hallituksen tahtotila: Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea

Lisätiedot

1 Miksi tarvitsemme kestävää kehitystä?

1 Miksi tarvitsemme kestävää kehitystä? Kestävä kehitys Kelassa 2012 Sisältö 1 Miksi tarvitsemme kestävää kehitystä? 3 Painopisteenä kestävyys 3 Ohjelman perusta ja tavoite 3 Yhteinen globaali haaste 3 Kestävyys on monien asioiden summa 4 2

Lisätiedot

Elinkaarimalleista Eteenpäin

Elinkaarimalleista Eteenpäin Elinkaarimalleista Eteenpäin Konsernijohtaja Hannu Leinonen Elinkaarimallit ja -palvelut tulosseminaari 26.9.2006 Elinkaarimallien lyhyt historia Ensimmäiset hankkeet toteutettu - kokonaisia elinkaaria

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Työhyvinvoinnin tilannekuva - Työnantajan nykyiset tiedot ja taidot toimintaan Rauno Pääkkönen Elina Ravantti Selvityksen tarkoitus ja toteutus Muodostaa käsitys mitä työhyvinvoinnilla

Lisätiedot

Yliopiston ajatus ja strateginen johtaminen

Yliopiston ajatus ja strateginen johtaminen Yliopiston ajatus ja strateginen johtaminen Sosiologipäivät, Kuopio Korkeakoulutuksen sosiologia -työryhmä Jarkko Tirronen YTT Itä-Suomen yliopisto Kuopion kampus jarkko.tirronen@uef.fi Jarkko Tirronen

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa

Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa Ennakointiyksikkö Samuli Leveälahti 15.12.2004 Osaamisen ja sivistyksen asialla Ennakoinnin ESR hanke Opetushallituksessa 1.1.2004

Lisätiedot

Verkostot ja monitoimijainen yhteistyö opistotyön johtamisessa. Helena Ahonen KT 9.2.2012

Verkostot ja monitoimijainen yhteistyö opistotyön johtamisessa. Helena Ahonen KT 9.2.2012 Verkostot ja monitoimijainen yhteistyö opistotyön johtamisessa Helena Ahonen KT 9.2.2012 Lähteenä käytetty ja lisää voi lukea.. Reija Linnamaa (2004) Verkostojen toimivuus ja alueen kilpailukyky. Tampereen

Lisätiedot

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman toteutussuunnitelma vuosille 2016 2017

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman toteutussuunnitelma vuosille 2016 2017 Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman toteutussuunnitelma vuosille 2016 2017 A. Ennakointi ja varautuminen 1. Otetaan ikääntyneiden asumisen parantaminen huomioon valtion asuntopolitiikan toteutuksessa

Lisätiedot

Tulevaisuus on hybrideissä

Tulevaisuus on hybrideissä Tulevaisuus on hybrideissä HENRY-seminaari 25.9.2003 Liiketoimintaverkostot ja verkostojohtaminen Kesko Oyj, Strateginen kehitys Lasse Mitronen Sivu 1 Liiketoimintaverkostot ja verkostojohtaminen, HENRY-seminaari

Lisätiedot

KIINTEISTÖN KAUPPA JA OMISTAMINEN. Matti Kasso

KIINTEISTÖN KAUPPA JA OMISTAMINEN. Matti Kasso KIINTEISTÖN KAUPPA JA OMISTAMINEN TALENTUM Helsinki 2014 2., uudistettu painos Copyright 2014 Talentum Media Oy ja ISBN 978-952-14-2155-6 ISBN 978-952-14-2156-3 (sähkökirja) Taitto: NotePad Kansi: Lauri

Lisätiedot

Kohtuuhintaiseen metropoliasumiseen. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Torsti Hokkanen 12.2.2013

Kohtuuhintaiseen metropoliasumiseen. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Torsti Hokkanen 12.2.2013 Kohtuuhintaiseen metropoliasumiseen Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Torsti Hokkanen Esityksen sisältö Hieman asuntotuotannon ja kaavoituksen volyymeistä Espoossa Asuntotuotannon kriittiset tekijät maankäytön

Lisätiedot

A. Kestävyys. Ihmiskunta tarvitsisi tällä hetkellä suunnilleen 1,5 maapalloa nykyisenkaltaisella kulutuksella (ekologinen jalanjälki)

A. Kestävyys. Ihmiskunta tarvitsisi tällä hetkellä suunnilleen 1,5 maapalloa nykyisenkaltaisella kulutuksella (ekologinen jalanjälki) A. Kestävyys Kestävyydessä ydinkysymyksenä ekologia ja se että käytettävissä olevat [luonnon]varat riittäisivät Ihmiskunta tarvitsisi tällä hetkellä suunnilleen 1,5 maapalloa nykyisenkaltaisella kulutuksella

Lisätiedot

Asunnot arvopaperimuodossa osana sijoitussalkkua. Kristian Warras - Toimitusjohtaja Öhman Varainhoito

Asunnot arvopaperimuodossa osana sijoitussalkkua. Kristian Warras - Toimitusjohtaja Öhman Varainhoito Asunnot arvopaperimuodossa osana sijoitussalkkua Kristian Warras - Toimitusjohtaja Öhman Varainhoito 1 Agenda Öhman Asuntomarkkinat Suomessa - Asuntojen hintojen kehitys - Vuokrien kehitys - Makrofundamentit

Lisätiedot

Rakentamisen suhdannenäkymät Itä-Suomessa

Rakentamisen suhdannenäkymät Itä-Suomessa Rakentamisen suhdannenäkymät Itä-Suomessa Sami Pakarinen Kimmo Anttonen Huhtikuu 2016 Itä-Suomen rakentamisen suhdannetilanne hyvin tyydyttävä Itä-Suomen rakentamisen suhdannetilanne jatkunee tänä vuonna

Lisätiedot

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Kurssin tarkoituksesta ja tavoitteista Kurssilla avataan ja pohditaan keskeisimpiä oppimiseen liittyviä käsitteitä

Lisätiedot

PK yritysten toiminnan taloudellinen merkitys Pirkanmaalla

PK yritysten toiminnan taloudellinen merkitys Pirkanmaalla PK yritysten toiminnan taloudellinen merkitys Pirkanmaalla Kuvaus pk yritysten kerrannaisvaikutuksista Pirkanmaan kunnissa Vuoden 2007 verotietojen perusteella Kunnallisjohdon seminaari Tallinna 20.05.2009

Lisätiedot

ALUEELLISET VERKOSTOPÄIVÄT 2016

ALUEELLISET VERKOSTOPÄIVÄT 2016 ALUEELLISET VERKOSTOPÄIVÄT 2016 Uusimaa Kimmo Kivinen ja Janica Wuolle Tapahtumatalo Bank, Helsinki Capful Oy ALUEELLISET VERKOSTOPÄIVÄT 2016 OSA 2 Haastatteluiden huomiot 5 Haastatteluiden keskeiset löydökset

Lisätiedot

Maahanmuuttajien asunnottomuus Verkostopäivä 27.8.2013 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak, KatuMetro

Maahanmuuttajien asunnottomuus Verkostopäivä 27.8.2013 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak, KatuMetro Maahanmuuttajien asunnottomuus Verkostopäivä 27.8.2013 VTT, Tutkija Marja Katisko, Diak, KatuMetro Tutkimushanke osa Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikka kehittämis- ja tutkimusohjelmaa Ohjelman tavoitteena

Lisätiedot

Mitä voimme oppia toisiltamme? Kansainvälistä kokemusten vaihtoa, SolidarCity -hanke Jouni Ponnikas, Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut (AIKOPA)

Mitä voimme oppia toisiltamme? Kansainvälistä kokemusten vaihtoa, SolidarCity -hanke Jouni Ponnikas, Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut (AIKOPA) Mitä voimme oppia toisiltamme? Kansainvälistä kokemusten vaihtoa, SolidarCity -hanke Jouni Ponnikas, Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut (AIKOPA) KAINUUN TYÖLLISYYSFOORUMI - SOLIDARCITY KONFERENSSI 9.10.2012

Lisätiedot

Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2012-2015 (- MAL aiesopimusmenettely) Kaisa Mäkelä 6.6.2012

Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2012-2015 (- MAL aiesopimusmenettely) Kaisa Mäkelä 6.6.2012 Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2012-2015 (- MAL aiesopimusmenettely) Kaisa Mäkelä 6.6.2012 Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelma vuosille 2012-2015 Hallituksen

Lisätiedot

Millainen palkitseminen kannustaa tuloksellisuuteen, erityisesti asiantuntijatyössä?

Millainen palkitseminen kannustaa tuloksellisuuteen, erityisesti asiantuntijatyössä? Millainen palkitseminen kannustaa tuloksellisuuteen, erityisesti asiantuntijatyössä? Elina Moisio Tutkija, TkL, MBA 17.8.2011 Kannustaminen = suoritus- tai tulosperusteinen palkitseminen? Perinteinen oletus:

Lisätiedot

Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa

Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa Työskentelyn tavoite Turvallisuustyö isän käsittää tässä neljän eri aihealuetta: riskien arviointi, riskien hallinta, vastuu ja yhteistyö Tunteiden tunnistaminen

Lisätiedot

9. Kuvaile antamasi koulutus lyhyesti: tavoitteet, rakenne ja kesto, sisältö, suositukset.

9. Kuvaile antamasi koulutus lyhyesti: tavoitteet, rakenne ja kesto, sisältö, suositukset. Kouluttajapankki 1. Kouluttajan nimi - Pirkko Haikola 2. Oppiarvo, ammatti, asiantuntemus - opettaja, aikuiskouluttaja/ryhmänohjaaja, kokemuskouluttaja 3. Mahdolliset suosittelijat tai muut referenssit

Lisätiedot

Ikäasumisen valinnat ja mahdollisuudet Suomen Akatemia, Helsinki, 17.8.2015

Ikäasumisen valinnat ja mahdollisuudet Suomen Akatemia, Helsinki, 17.8.2015 Ikäasumisen valinnat ja mahdollisuudet Suomen Akatemia, Helsinki, 17.8.2015 Muuttamisvalinnat ja asumisen uudet vaihtoehdot Outi Jolanki, FT Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto

Lisätiedot

VIENNISTÄ VUOROPUHELUUN, VAIKUTTEISTA VERKOSTOIHIN

VIENNISTÄ VUOROPUHELUUN, VAIKUTTEISTA VERKOSTOIHIN VIENNISTÄ VUOROPUHELUUN, VAIKUTTEISTA VERKOSTOIHIN Selvitys suomalaisen nykytaiteen kansainvälistymisestä Sari Karttunen ja Jutta Virolainen, Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö (Cupore) Art

Lisätiedot