KATSE TULEVAISUUTEEN- LAPSET MUKAAN SOS- LAPSIKYLÄN SIJAISHUOLTOA KEHITTÄMÄÄN

Transkriptio

1 Opinnäytetyö (YAMK) Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto Sosionomi (ylempi AMK) Kevät 2016 Sari Carlsson KATSE TULEVAISUUTEEN- LAPSET MUKAAN SOS- LAPSIKYLÄN SIJAISHUOLTOA KEHITTÄMÄÄN

2 OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi YAMK Kevät Ohjaaja Anssi Lähde Sari Carlsson KATSE TULEVAISUUTEEN- LAPSET MUKAAN SOS- LAPSIKYLÄN SIJAISHUOLTOA KEHITTÄMÄÄN SOS- Lapsikylässä on vahvistettu sijaishuollon asiakkaina olevien lasten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tavoitteena on, että lapset ovat osallisina entistä vahvemmin ja osallistuvat aktiivisina oman elämänsä asioihin. Vuonna toteutettu Lasten osallisuushanke on ollut kartoittamassa lasten osallisuuden kokemuksia ja laatinut suositukset lasten osallisuuden lisäämiseksi. Työryhmä kiteytti suositukset Osallisuuden lupaus- julisteeksi. Tämä kehittämishanke oli toteuttamassa suositusten mukaista työskentelyä Suomen SOS- lapsikylissä. Suomessa SOS- Lapsikylän sijaishuollon asiakkaana on n. 200 lasta, hoitomallina on moniammatillisen tiimin tukema perhehoito. SOS- lapsikylissä perustettiin kehittäjänuorten ryhmät keväällä 2015 ja työskenneltiin Osallisuuden lupaus julisteen teemojen parissa. Ryhmissä käsiteltiin Osallisuuden lupauksen tasoja Shierin (2001) teorian mukaan, jossa osallisuutta tarkastellaan valmiuksien, mahdollisuuksien ja velvoitteiden kautta. Kehittämis- ja tiedonhankintamenetelminä käytettiin lasten vertaisryhmää, dialogia, erilaisia luovia ja toiminnallisia menetelmiä, sekä osallistuvaa havainnointia. Toimintaa dokumentoitiin monipuolisesti. Hankkeen aikana lapset osallistuivat ensimmäisen kerran virallisesti SOS- Lapsikylän kehittämispäiville. Ydinviestit tuotiin yhteiseen keskusteluun ja lapset esittivät toiveita aikuisille. Samalla luotiin uutta toimintamallia SOS- Lapsikylän kehittämistyöhön, jossa jatkossa lapset ovat aktiivisesti mukana. Esille nousi lasten huomioita osallistumisen mahdollisuuksista, sekä osallisuuden toteutumisesta lapsikylissä. Lasten toiveena oli, että aikuinen kuuntelee lasta ja että lasten asiat otetaan vakavasti. Lasten mielestä henkilökohtaisen keskustelun aikana tulee parhaimmin kuulluksi. Säännöistä on tärkeää puhua yhdessä ja lapset toivovat tasa- arvoista kohtelua. Lasten mielestä on tärkeä saada aikaan sellainen kokemus, että lapsi ja aikuinen ovat samalla puolella. Johtopäätöksenä syntyi ymmärrys siitä, että lapset ovat valmiita olemaan mukana kehittämistyössä ja he ottivat tehtävän vakavasti. Aikuisten asenteissa on vielä paljon tehtävää. Luottamus on tärkeää lasten ja aikuisten välillä ja asenteella on iso merkitys yhteistyössä. ASIASANAT: Lastensuojelu, sijaishuolto, osallisuus, dialogi, kehittäminen, kokemusasiantuntija

3 BACHELOR S THESIS ABSTRACT TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Social Services Master of Social Services Spring Instructor Anssi Lähde Sari Carlsson LOOKING TO THE FUTURE CHILDREN TO DEVELOP FOSTER CARE IN SOS CHILDREN S VILLAGES In SOS Children's Villages, the possibilities of children in foster care to participate and influence have been strengthened. The aim is that children are more involved and take actively part in the decisions affecting their own lives. The Children Participation Project of examined children's experiences about participation and recommendations to increase children's participation were written. A working group summed the recommendations up as a "Promise of participation" poster. This development project helped to carry these recommendations out in Finland's SOS Children's Villages. In Finland, there are approximately 200 children in foster care in SOS Children's Villages. The care is carried out as foster home care supported by a multi-disciplinary team. In SOS Children's Villages, groups of young people, who took part in the development, were set up in the spring of The groups worked with the themes of the poster and discussed the levels of participation by Shier s (2001) model which examines participation through openings, opportunities and obligations. The data was collected through children's peer group, dialogue and participant observation as well as through creative and functional methods. The group discussions were diversely documented. During the project, children participated for the first time officially to the SOS Children's Villages development seminar. Core messages were brought into joint debate and children presented their wishes for adults. At the same time, a new approach to the development of SOS Children's Villages, in which the children will be more actively involved, was created. Children s observations about the possibilities to participate and how participation is executed in SOS Children s Villages were brought up. Children's wish was that adults listen to children and that children's views are considered seriously. Children thought that the best way to get heard was a personal conversation. It s important to talk together about the rules and children also hoped for equal treatment. Children believe that it s important to achieve a feeling that the child and the adult are on the same side. The conclusion was that children are ready to be involved in the development and that they took the task seriously. Regarding adult attitudes, there is much to be done. Trust is essential between children and adults and attitude plays an important role in cooperation. KEYWORDS: Child protection, foster care, participation, dialogue, development, experience expert

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 5 2 HANKKEEN TAUSTA JA PERUSTELUT SOS- Lapsikylien sijaishuolto kehittämishankkeen toimintaympäristönä Kehittämishankkeen lähtökohdat Hankkeen tavoite 15 3 SOS- LAPSIKYLÄ OSANA LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLTOA Lastensuojelu Suomessa SOS- Lapsikylätyö kehittyy SOS- lapsikylän hoitomalli 22 4 LAPSEN OSALLISUUS SIJAISHUOLLOSSA Osallisuuden oikeutus Osallisuus ja osallistuminen Lapsikäsitys ja lapsinäkökulma Osallisuuden mittaamisen ulottuvuudet Lapsi osallisena SOS- lapsikylien sijaishuollossa 39 5 KEHITTÄMISHANKKEEN TOTEUTTAMINEN Hankkeen käynnistäminen, tehtävät ja eteneminen Kehittämis- ja tiedonhankintamenetelmät 49 6 HANKKEEN TULOKSET Kehittäjänuorten ryhmät ja ydinviestien sanomaa Tulosten yhteenvetoa Osallisuuden toteutuminen Shierin teorian mukaan 71 7 JOHTOPÄÄTÖKSET, ARVIOINTI JA POHDINTA 73 LÄHTEET 75

5 LIITTEET Liite 1. Osallisuuden lupaus. Liite 2. Kysely. Liite 3. Hankesuunnitelma. Liite 4. Perhehoitajan/lapsikylävanhemman tehtävät. Liite 5. Kutsu. Liite 6. Kehittäjänuorten tapaaminen. Liite 7. Tarina Simo siilistä. Liite 8. Kehittämispäivien ohjelma. Liite 9. Ryhmätyöt 1., 2. ja 3. ja kehittämispäivien palaute. Liite 10. Valtakunnalliset sijaishuollon päivät ja Lastensuojelu 2015 ohjelmat. KUVAT Kuva 1. SOS-Lapsikylän toimipisteet 2014 (SOS- Lapsikylän vuosi 2014). 10 Kuva 2. SOS - Lapsikylän toimeksiantosopimussuhteisen perhehoitajan sopimukset (SOS- Perhehoito, SOS- Lapsikylän opas 2015). 24 Kuva 3. Kehittäjäkäsiä. 52 Kuva 4. Lasten ja aikuisten yhteistyöpäivä ydinviestien äärellä. 56 Kuva 5. Lasten laatimat säännöt kehittäjänuorten ryhmälle Kaarinan SOSlapsikylässä. 58 Kuva 6. Lasten mielestä aikuisen asenne ratkaisee. 60 Kuva 7. Lapset toivovat valmistautumista palavereihin. 63 Kuva 8. Lasten ja aikuisten yhteisen työskentelypäivän antia. 66 KUVIOT Kuvio 1. SOS- Lapsikylän organisaatiokaavio (SOS- Lapsikylä). 11 Kuvio 2. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret viimeisimmän sijoitustiedon mukaan (THL 2014). 19 Kuvio 3. SOS- lapsikylän sijaishuollon palveluiden jakaantuminen vuonna 2014 (SOS- Lapsikylä 2014). 21 TAULUKOT Taulukko 1. SOS- Lapsikylän palvelujen jakautuminen vuonna 2014 (SOS- Lapsikylä 2014). 20 Taulukko 2. Avohuollon palvelut SOS Lapsikylässä vuonna 2014 (SOS- Lapsikylä 2014). 21 Taulukko 3. Osallisuus: valmiudet, mahdollisuudet ja velvoitteet (mukaillen Shier 2001). 36 Taulukko 4. Osallisuuden ulottuvuudet Thomasin (2002) ja Flöjtin (2000) mukaan. 38 Taulukko 5. Kehittämishankkeen prosessikuvaus. 48

6 5 1 JOHDANTO Uskon vahvasti siihen, että lastensuojelutyötä kehitettäessä sijaishuollon asiakkaina olevilla lapsilla ja nuorilla on omakohtaisten kokemustensa perusteella paljon annettavaa työn kehittämiseen. Mielestäni juuri he ovat kehittämisen parhaita asiantuntijoita. Kokemukseni mukaan lastensuojelun asiakkaina olevat lapset ja nuoret tulevat mielellään mukaan kehittämiseen, kun vain aikuiset ohjaavat ja kannustavat heitä osallistumaan, sekä järjestävät tähän mahdollisuuksia. Minulla syntyi haave, että SOS- lapsikylien sijaishuollossa elävät lapset kutsutaan virallisesti kokemusasiantuntijoina mukaan SOS- Lapsikylän kehittämistyöhön. Tämä kehittämishanke on luomassa tätä toimintakäytäntöä SOS- Lapsikylään. Tämän konkreettisen idean minulle kertoi ehdotuksenaan eräs16-vuotias nuori keväällä 2014, kun lasten yhteisessä kokoontumisessa Kaarinan SOS- lapsikylässä kävimme keskustelua lasten ja nuorten toiveista, unelmista ja yleensä viihtymisestä lapsikylässä. Oma ajatukseni sai vahvistusta tästä nuoren toiveesta ja hankkeen idea alkoi rakentua mielessäni. SOS - Lapsikylässä perustettiin syksyllä 2012 työryhmä miettimään lapsen osallisuuden vahvistamisen keinoja. Työryhmä kartoitti lapsikylissä käytössä olevat lapsen osallisuuden muodot, hankki tietoa ja ymmärrystä lapsen oikeudesta osallisuuteen ja ideoi osallisuuden vahvistamisen keinoja Suomen SOS- lapsikylissä. Työryhmä laati työskentelynsä päätteeksi suositukset ja päätyi tiivistämään ne Osallisuuden lupaus- julisteeksi ja kortiksi (liite1). Osallisuutta kuvataan teorioissa yleensä porras- ja tikapuumalleilla. Työryhmän aikaansaama Osallisuuden lupaus juliste kuvaa Shierin(2001) mallin mukaan SOS- Lapsikylän aikuisten roolia suhteessa lasten osallisuuden mahdollistamiseen. Osallisuuden vahvistaminen edellyttää työryhmän mielestä työntekijöiden yhteneväistä käsitystä ja ymmärrystä siitä, mitä lapsen osallisuus on. Aikuisten rooli lasten osallisuuden mahdollistajina on tutkimustiedon mukaan todettu olevan keskeinen asia.

7 6 Minulla oli ilo saada olla mukana tuossa työryhmässä. Olen työskennellyt Kaarinan SOS- lapsikylässä vuodesta 2003 lähtien, jolloin kylä perustettiin. Osallisuus aiheena kiinnostaa minua erityisen paljon. Osallisuus ja itselle merkitykselliseen joukkoon kuuluminen on lapsen kasvun ja kehityksen perusedellytys. Osallisuuden kokemuksella on erityisen suuri merkitys ja painoarvo juuri sijaishuollossa elävälle lapselle ja nuorelle. Ihmisen identiteetin kehittymisen kannalta on ratkaisevaa mahdollisuus olla osallisena ja mukana asioiden käsittelyssä itselle merkittävissä yhteisöissä. (Oranen 2008, 7.) Aiempien opintojeni opinnäytetyössä olen tutkinut Kaarinan SOS- lapsikylässä sijoitettuna olevien lasten kokemuksia osallisuudesta. Kun lapsen elämän kannalta on tehty niin iso tukitoimenpide, että lapsi on päätetty ottaa huostaan ja sijoittaa kodin ulkopuolelle, on lapsen oman mielipiteen huomioiminen ja selvittäminen ikä- ja kehitystaso huomioon ottaen erityisen tärkeää. Lapsen oikeudet korostuvat lastensuojelulain myötä yksilötasolla ja myös asiakkaan näkökulmasta. (Lastensuojelulaki 417/2007, 25., 27., ) Tämä hankeraportti kertoo työryhmän suositusten jalkauttamisesta Suomen eri lapsikyliin. Kaikissa SOS- Lapsikylän toimipisteissä perustettiin kehittäjänuorten ryhmät keväällä 2015 ja työskenneltiin Osallisuuden lupaus julisteen teemojen parissa. Osana hanketta toteutui aikuisten ja lasten yhteinen työskentelypäivä aiheen ympärillä. Kehittäjänuorten ryhmissä käsiteltiin Osallisuuden lupausjulisteen viittä eri teemaa eli osallisuuden tasoja (Shier 2001). Kevään 2015 kuluessa työskentelykertojen aikana nousi esille lasten tärkeimpiä huomioita osallistumisen mahdollisuuksista, sekä kokemuksia osallisuuden toteutumisesta lapsikylissä. Kehittäjänuoret kiteyttivät nämä kokemukset jokaisen työskentelykerran päätteeksi ydinviestiksi. Ydinviestit vietiin kevään kuluessa lapsikylien aikuisille. Osana hanketta toteutettu lasten ja aikuisten yhteistyöpäivä perustui toimipisteen kehittäjänuorten ydinviestien käsittelemiseen. Yhteistyöpäivässä käytettiin erilaisia luovia ja toiminnallisia työmenetelmiä. Kehittäjänuoret esittivät työskentelyn kuluessa toiveita, huomioita ja kehittämisehdotuksia lapsikylien aikuisten kasvatuskäytäntöihin, toimintatapoihin, ja vuo-

8 7 rovaikutukseen. SOS- Lapsikyläsäätiön kehittämispäivillä syksyllä 2015 oli historiallinen hetki, kun kehittäjänuorten edustajat olivat virallisesti mukana, kertomassa ja vaikuttamassa SOS- lapsikylien kehittämistyöhön. Lapsi ei voi paeta kasvattajansa katsetta ja hänen todellisuutensa osittain rakentuu tämän katseen kautta. Jos tätä katsetta ei inspiroi rakkaus, se estää lasta tulemasta omaksi itsekseen. (Puolimatka 2002, 357.) Osallisuus on aina osa lapsen edun mukaista ratkaisua. Lastensuojelulaki (LSL 417/2007) velvoittaa lastensuojelun työntekijöitä sekä kannustamaan lapsia osallistumaan, että huomioon ottamaan ja kuulemaan lasten mielipiteitä entistä enemmän. Ilman aikuisten sitoutumista osallisuuden tukemiseen, ei lasten osallisuutta erilaisissa kasvuympäristöissä ole. Sijaishuoltoon tuleva huostaan otettu lapsi ei välttämättä voi eikä osaa valita osallisuutta, ellei aikuiset ole valmiita sitä hänelle tarjoamaan. Demokraattiset arvot muuttuvat todellisiksi vasta kun aikuiset mahdollistavat ne lapselle. (Mäkitalo ym. 2011, 85.) Raportin alussa toisessa luvussa kuvataan hankkeen perusteluja, taustaa ja SOS- lapsikyliä sijaishuollon toimintaympäristönä. Luvussa määritellään hankkeen tavoitteet ja kerrotaan hanketyöryhmän tehtävät. Kolmannessa luvussa valotetaan lastensuojelun nykytilaa Suomessa ja SOS- Lapsikylän roolia sijaishuollon toimijana. Luvussa avataan SOS- lapsikylien hoitomallia ja kerrotaan lapsikylätyön kehittymisestä. Neljännessä luvussa tarkastellaan osallisuutta monelta eri kannalta. Käydään läpi osallisuuden oikeutusta ja osallisuuden merkitystä lapsen kehittymiselle. Tutkitaan lapsikäsitystä ja valotetaan osallisuutta teoriatiedon valossa. Luvussa esitellään lasten osallisuutta osana SOS- lapsikylien hoitomallia. Viidennessä kappaleessa kuvataan hankkeen toteuttamista. Siinä esitellään myös kehittämis- ja tiedonhankintamenetelmät, joita työskentelyssä käytettiin. Kuudennessa kappaleessa kerrotaan hankkeen tulokset ja tehdään yhteenvetoa niistä. Luvun lopussa tuloksia peilataan käytettyyn teoriapohjaan. Viimeisessä luvussa on esiteltynä johtopäätökset, arvioidaan hanketta ja kuvataan johtopäätöksiä.

9 8 2 HANKKEEN TAUSTA JA PERUSTELUT 2.1 SOS- Lapsikylien sijaishuolto kehittämishankkeen toimintaympäristönä Suomen SOS- Lapsikylä kuuluu kansainväliseen SOS- lapsikylien verkostoon, joka kattaa nykyään 133 maata. SOS- lapsikylän perustaja oli itävaltalainen lääketieteen opiskelija Herman Gmeiner. Toisen maailmansodan jälkeen oli paljon orpo lapsia ja leskeksi jääneitä naisia. Herman Gmeiner tuli miettineeksi, että olisikohan joku noista sodassa miehensä menettäneistä naisista valmis hoitamaan orvoksi jääneitä lapsia. Näiden lasten elämäntilanne kosketti Herman Gmeineria kovasti ja hänestä tuli vuonna 1949 SOS- lapsikylätyön perustaja. Hän oli itse menettänyt äitinsä vain 5-vuotiaana pikkupoikana. Gmeiner sai nopeasti kannattajia ajatuksilleen, niin vakuuttavasti ja sinnikkäästi hän vei asiaa eteenpäin. Itävaltaan Imstin pieneen tirolilaiseen pikkukylään perustettiin maailman ensimmäinen lapsikylä. SOS- lapsikyläjärjestö sai alkunsa näin ja toiminta laajeni nopeasti kansainväliseksi lastensuojelujärjestöksi. Viidessä vuosikymmenessä järjestö on levinnyt kaikkiin maanosiin. (Gmeiner 1982, 14, ; Vanhanen 2009, 14; Pohls 2012, 14.) Suomen lastensuojelussa SOS- lapsikylät ovat jo yli 50 vuotta toimineet sijaishuoltopaikkoina. SOS- lapsikyliin on sijoitettu perinteisesti sellaisia lapsia, joiden on arvioitu tarvitsevan pitkäaikaista sijoitusta oman kodin ulkopuolelle. Hoitomuotona on ollut yhteisöllisesti tuettu perhehoito. Pyrkimyksenä on ollut, että lapsi saisi elää perheessä ja hänellä olisi mahdollisuus liittyä, kiintyä ja myös kiinnittyä hoitaviin uusiin aikuisiin sekä uuteen elämäntilanteeseen. Tällaisella SOS- lapsikylien perinteisellä hoitomallilla on pyritty mahdollistamaan lapselle sijaishuollon aikana pysyvä uusi aikuinen, jolla on tavallaan vastattu lapsen vanhemmuuden tarpeeseen. Lapsen edun mukaisesti, sekä lapsen yksilöllinen tilanne huomioiden on tuettu suhteita hänen omiin vanhempiin ja läheisiin, sekä aikaisemmin lapsen elämässä mukana olleisiin tärkeisiin ihmisiin. Yhteisöllinen perhehoito on tarkoittanut Suomen lapsikylissä sellaista mahdollisesti aikuisuu-

10 9 teen asti jatkuvaa elämisen turvaa, jossa lapsi saa riittävän hyvää hoitoa ja kasvatusta. (Niemelä 2000, 15; Pohls 2012, ) SOS- lapsikylätoimintaa on ollut Suomessa vuodesta Idean lapsikylästä toi silloin Suomeen opiskelija nimeltään Kaija Laitinen (myöhemmin Olkkonen). (Pohls 2012, 16.) Ensimmäinen Suomen lapsikylä aloitti toimintansa vuonna 1966 Espoon Tapiolassa. Sen jälkeen perinteisiä lapsikyliä on rakennettu vuonna 1972 Punkaharjulle, vuonna 1979 Ylitornioon, Vihantiin 1982 ja Kaarinaan Nykyään SOS- lapsikyliä on yhteensä seitsemän. Aiemmin vuonna 1974 rakennettu Jyväskylän SOS- lapsikylä toimi SOS- nuorisokotina Vaajakoskella. Se oli silloin tarkoitettu murrosikäisille lapsikylään sijoitettaville lapsille tai lapsikylissä aiemmin kasvaneille lapsille, joiden hoidollisiin haasteisiin kyettiin vastaamaan nuorisokodissa perinteisiä lapsikyliä paremmin (Koisti- Auer 2000, 15). SOS- Lapsikylä vastasi syksyllä 2015 Suomeen tulevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden hätätilanteeseen perustamalla nopealla aikataululla kolme turvapaikanhakijalapsia vastaanottavaa ryhmäkotia. Ryhmäkodin tavoitteena on antaa yksin ilman vanhempia Suomesta turvapaikkaa hakeville lapsille välitöntä turvaa ja huolenpitoa siihen asti, kunnes heidän oleskelulupansa on käsitelty ja tarvittaessa vielä sen jälkeenkin. Ryhmäkodit toimivat Espoossa, Jyväskylässä ja Haapajärvellä. Lapsikylässä sijoitettuna olleen nuoren siirtymistä itsenäiseen elämään tukee SOS- Lapsikylän kattava jälkihuoltojärjestelmä. Helsingissä sijaitsee koko Suomen SOS- lapsikylätoimintaa koordinoiva keskustoimisto. Keskustoimiston roolina on johtaa, kehittää ja tukea sekä ohjata muiden toimipisteiden työskentelyä ja kehittämistä. Varainhankinta ja kansainvälinen kummitoiminta kuuluvat myös keskustoimiston tehtäviin. Uusin lapsikylä valmistui Tampereelle vuonna 2013 ja se edustaa uudenlaista SOS- lapsikylää. Tampereen kylä on kehitetty lastensuojelun tulevaisuuden haasteisiin vastaavan integroidun lapsikylämallin mukaan. Lapsikyläkodit eivät siellä sijoitukaan perinteisesti lähellä toisiaan olevien kotien ryhmään eli lapsikylään vaan ne on hajasijoitettu kaupunginosan muiden kerros- ja rivitaloasunto-

11 10 jen joukkoon. Tampereen lapsikylässä sijaisvanhemmat toimivat toimeksiantosopimuksella suoraan lapsen sijoittavan kunnan kanssa. Perinteisessä lapsikylämallissa lapsikylävanhempi on työsuhteessa SOS- Lapsikylään, mutta lapsikylässäkin on nykyään mahdollista toimia sijaisvanhempana toimeksiantosopimuksella. Kuva 1. SOS-Lapsikylän toimipisteet 2014 (SOS- Lapsikylän vuosi 2014). SOS- Lapsikylän omistuksessa on lisäksi pohjoisessa Pellon kunnassa Oravanpesä niminen lomanviettopaikka. Se on entinen kansakoulu asuntoloineen. Paikkaa käytetään nykyään enimmäkseen leirikeskuksena ja lapsikyläperheiden lomanviettopaikkana.

12 11 Vuoteen 2015 asti SOS- lapsikylien taustalla ylläpito- ja tukemistehtävää hoiti SOS- Lapsikylä RY ja SOS- lapsikyläsäätiö. Varsinainen toiminta siirtyi vuoden 2015 alussa yhdistykseltä SOS- Lapsikyläsäätiölle ja SOS- Lapsikylä RY voi järjestelyn myötä yhdistyksenä kokonaisvaltaisesti keskittyä kansalaisjärjestönä toimimiseen. Muutoksen myötä yhdistyksen painopisteet ovat SOS- lapsikylätoiminnan tukeminen sekä lasten oikeuksien edistäminen ja puolustaminen Suomessa. (SOS- Lapsikylä RY: n toimintasuunnitelma 2015.) Koko lapsikyläorganisaatio toimii yhdessä ja muodostaa vankan kokonaisuuden lapsikylien toiminnan tueksi. Kuvio 1. SOS- Lapsikylän organisaatiokaavio (SOS- Lapsikylä). Kansainvälinen järjestö, SOS Children s Villages International antaa Suomen lapsikylän työntekijöille mahdollisuuden jakaa lastensuojeluosaamistaan ja auttaa näin myös muiden maiden lapsia. Suomen SOS- lapsikylätoimintaa arvostetaan maailmalla. Hyöty on molemmin puolinen ja samalla saadaan muualta

13 12 meille osaamista. (Gmeiner 1982, 14, ; Niemelä 2000,11; SOS- Lapsikylän toimintakertomus 2013.) 2.2 Kehittämishankkeen lähtökohdat SOS- Lapsikylässä vuosina lasten osallisuutta kartoittanut ja osallisuuden vahvistamisen keinoja miettinyt työryhmä esitti työskentelyn tuloksena suositukset lasten osallisuuden vahvistamiseksi SOS- Lapsikylän sijaishuoltoon. Työryhmä tiivisti suositukset informatiiviseksi ja tietoa jakavaksi Osallisuuden lupaus -julisteeksi ja markkinointimateriaalina käytettäväksi kortiksi (liite 1). Osallisuustyöryhmän raportti ja työskentelyn tuloksena tehdyt suositukset esiteltiin SOS- Lapsikylän lastensuojelun johtoryhmässä lokakuun loppupuolella vuonna Johtoryhmä perehtyi suosituksiin ja teki päätöksen niistä toimenpiteistä, joiden avulla lasten osallisuutta SOS- Lapsikylän sijaishuollossa vahvistetaan jatkossa. Suositukset perustuvat työryhmän toimipisteisiin tekemiin kyselyihin; Kysely lapsille ja nuorille osallistumisesta hoito- ja kasvatussuunnitelmaneuvotteluihin ja asiakassuunnitelmaneuvotteluihin (liite 2) ja tiimeille sekä sosiaalityöntekijöille tehtyyn Osallisuuden mahdollistavia käytäntöjä toimipisteissä tehtyyn kartoitukseen. Lisäksi työryhmä perehtyi tuoreisiin lapsikylätyöhön liittyviin osallisuutta käsitteleviin opinnäytetöihin (Carlsson 2012, Ernvall & Jahnukainen 2013, Honkanen 2013). Työryhmä perehtyi myös Pesäpuu ry:n osallisuuskiertueesta SOS -lapsikylien eri toimipisteissä tehtyyn kattavaan raporttiin, SOS -lapsikylien toimintakäsikirjaan ja lisäksi Koisti - Auerin (2009) tekemään julkaisuun Olen sitä mieltä, että SOS -lapsikylissä ja nuorisokodissa asuvien lasten ja nuorten mielipiteitä arjesta, osallisuudesta ja oikeuksista. (Lapsen osallisuuden vahvistaminen SOS- lapsikyläyhdistyksessä - työryhmän raportti ja suositukset 2014.)

14 13 Osallisuuden lupaus Osallisuuden lupaus on Lapsen osallisuuden vahvistaminen -työryhmän suositus työntekijöiden lupaukseksi siitä, miten he sitoutuvat vahvistamaan lapsen osallisuutta SOS- lapsikylien sijaishuollossa. Osallisuuden lupauksen pohjana toimii Shierin (2001) osallisuuden viisi tasoa: 1) Lapsia kuunnellaan 2) Lapsia tuetaan mielipiteiden ilmaisemisessa 3) Lasten näkemykset otetaan huomioon 4) Lapset otetaan mukaan päätöksentekoon 5) Lasten kanssa jaetaan valtaa ja vastuuta Työryhmän jäsen ohjaajana Tapiolan lapsikylässä työskentelevä Johannes Jahnukainen käänsi aikuisten lupauksen lasten kielelle yhdessä muutaman Tapiolan lapsikylän lapsen kanssa. Kaarinan SOS- lapsikylässä lasten johtoryhmässä lapset ja nuoret kertoivat keväällä 2013 työskentelyiltapäivän aikana, mitä he ymmärtävät Osallisuuden lupauksen tasoilla. Suosituksena on, että lapsikylissä lupausta täydennetään toimintatavoilla ja menetelmillä, joilla konkreettisesti kutakin osallisuuden tasoa toteutetaan. Työryhmä keräsi materiaalia ja harjoituksia, joiden avulla lapsen osallisuutta voidaan käytännössä arkielämässä vahvistaa. SOS- Lapsikylän intranetissä lapsen osallisuus- otsakkeen alle listattiin materiaalia ja linkkejä, joiden avulla asiasta saa lisätietoa ja käytännön ohjeita. Osallisuustyöryhmän suositukset 1) Valtaistuimella vaikuttamassa esite jaetaan jokaiselle lapsikylässä asuvalle lapselle. Lapsille kerrotaan heidän oikeudestaan olla osallisena itseään koskevassa päätöksenteossa ja kysytään toiveita asiakassuunnitelmaneuvottelua ja hoito- ja kasvatussuunnitelmaneuvotteluita varten.

15 14 2) Toimipisteissä esitellään ja otetaan käyttöön työryhmän suositus Osallisuuden lupaus ja toimipisteet itse konkretisoivat, miten nämä asiat toteutetaan. 3) Osallisuuden lupaus -juliste laitetaan esille näkyvälle paikalle jokaiseen lapsikyläkotiin ja yhteisiin tiloihin toimipisteissä. Julisteen esillä olemisella pyritään muistuttamaan näistä tärkeistä asioista. Lapsia halutaan muistuttaa heidän oikeuksistaan ja aikuisia halutaan muistuttaa heidän velvollisuuksistaan. 4) Sähköisestä palautesivustosta (ILSU: sta= tulee sanoista ilo ja suru) kerrotaan lapsille ja sen aktiiviseen käyttöön opastetaan ja rohkaistaan lapsia. 5) Toimipisteen nuorista ja lapsista koostuvan kehittäjätyöryhmän käynnistäminen on tavoitteena (tai ainakin osana jo olemassa olevaa toimintaa) jokaisessa toimipisteessä. Työryhmä suositteli myös, että kehittäjäryhmien vetäjien koulutus järjestettäisiin joka toimipisteen 1-2 työntekijälle. 6) SOS- Lapsikylän kehittämispäivillä on jatkossa vuosittain mukana SOS- Lapsikylän sijaishuollon asiakkaina olevia kokemusasiantuntijanuoria. Tavoitteena on lasten ja aikuisten yhteisen kehittävän keskustelun mahdollistaminen ja tämän kautta sijaishuoltopalvelun laadun kehittäminen. 7) Yksittäisen lapsen osallisuuden toteuttamisen suunnitelma tulee osaksi hoito- ja kasvatussuunnitelmaa, sekä osaksi hyvinvoinnin ja valmiuksien arviointia. 8) SOS- Lapsikylän auditointimalliin eli omavalvontakäytäntöön liitetään kysymykset lapsen osallisuuden toteutumisesta toimipisteessä.

16 15 9) Tavoitteena on lapsen osallisuuden kehittäminen ja vahvistaminen edelleen, sekä säännöllinen toteutuksen arviointi ja seuranta sekä yhteisöllisellä, että yksilöllisellä tasolla. 10) Toimipisteissä jatketaan lasten ja aikuisten yhteisen keskustelevan toimintakulttuurin luomista. Mallina on Pesäpuun osallisuusfoorumin kaltainen työskentelymalli, jossa erilaisista elämän tärkeistä asioista puhutaan yhdessä. Pyrkimyksenä on keskustelun kautta yhteisen ymmärryksen lisääntyminen. Tavoitteena on luottamuksellisen ilmapiirin syntyminen lasten ja aikuisten välille. Osallisuusfoorumin raportti ja toimipistekohtaiset muistiot jaetaan työntekijöille. (Lapsen osallisuuden vahvistaminen SOSlapsikyläyhdistyksessä - työryhmän raportti ja suositukset 2014.) 2.3 Hankkeen tavoite Lähtökohtaisesti hankkeessa tavoitellaan sitä, että SOS- Lapsikylän sijaishuollon asiakkaina olevien lasten kokemukset, mielipiteet ja toiveet saadaan esille aikuisten tietoon. Tavoitteena on, että lasten kokemukset otetaan jatkossa huomioon työn kehittämisessä. Toiveena on, että työskentelyn kautta SOS- Lapsikylän työntekijöille avautuisi syvällisellä tasolla sijaishuollossa elävän lapsen osallisuuden kokemuksen merkitys. Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa tätä ymmärrystä ja pyrkimyksenä on, että oivaltamisen kautta aikaansaatu vaikutus siirtyisi arkeen jokapäiväiseen hoito- ja kasvatustyöhön. Tavoitteena on vahvistaa osallisuuden kautta lasten hyvinvointia ja lisätä lapsen aktiivista roolia sijaishuollon aikana. Kehittämisprosessissa pyritään tiedontuotantoon. Prosessin aikana tuotetulle tiedolle ominaista on käytännöllinen luonne ja myös sen tukea antava luonne kehittämisessä. Tiedontuotannolla on erilaisia merkityksiä. (Toikko & Rantanen 2009, ) Tällä hankkeella tavoitellaan toimijoiden osallisuuden kokemuksen lisääntymistä, aikuisten ymmärryksen vahvistumista ja toiminnan kehittämistä.

17 16 Hankkeen tarkoituksena on selvittää lasten kokemuksia osallisuudesta ja osallistumisen mahdollisuuksista SOS- Lapsikylän sijaishuollossa. Hankkeen avulla selvitetään, että mitä asioita lapset pitävät tärkeinä ja mitä he toivovat aikuisilta? Osallisuustyöryhmän suositusten pohjalta varsinainen kehittämistyö on mahdollista käynnistää. Kehittämishankkeen varsinaisena tehtävänä on 1) Osallisuustyöryhmän suositusten kohtien 2, 5, 6, 9 ja 10 jalkauttaminen SOS- Lapsikylän toimipisteiden arkeen. 2) Osallisuuden lupauksen teemojen työstäminen kehittäjänuorten ryhmissä. 3) Kehittäjänuorten ydinviestien käsitteleminen paikallisesti lasten ja aikuisten yhteisessä työskentelypäivässä SOS- lapsikylässä. 4) Kehittäjänuorten edustuksellinen osallistuminen SOS- Lapsikylän kehittämispäiville Aiheena on kaikkien ryhmien yhteisten ydinviestien esittäminen. Lapset kertovat myös toiveitaan SOS- Lapsikylän aikuisille Lasten osallistumista SOS- Lapsikylän kehittämispäiville tavoitellaan jatkossa vuosittain. Suositusten mukaiset Osallisuuden lupaus- julisteen sisältämät asiat ja aiheet jalkautetaan hankkeen aikana työyhteisöön lasten ja aikuisten yhteisesti työstettäviksi. Hankesuunnitelman (liite 3) mukaan lapsia ja työyhteisön aikuisia tiedotetaan hankkeen perusteluista, tavoitteista ja työskentelyprosessisista. Tällä tavoitellaan koko työyhteisön aktiivista tulemista prosessiin mukaan. Jotta hankkeella olisi mahdollisuus vaikuttaa osallisuuden kokemuksen lisääntymiseen, on myös aikuisten tiedettävä käynnissä olevista asioista ja oltava näiden asioiden äärellä aktiivisia. Aikuisilta toivotaan tukea ja rohkaisua, sekä aktiivista mukanaoloa prosessissa. Aktiivisella mukanaololla on mahdollisuus vahvistaa lapsille viestiä asian tärkeydestä ja merkityksellisyydestä. Jokaisella lasta hoitavalla, hänen kanssaan leikkivällä ja tekemisissä olevalla toisella ihmisellä on merkitystä lapsen minuuden kehittymisessä (Mäkelä 2011, 16-17).

18 17 Ihmisen oma maailmankatsomus sekä nykyinen todellisuus määrittävät sitä, miten kohtaamme lapsen. Jokaisella on omanlainen käsitys lapsen kasvatuksesta. Elämänhistoria, omat kokemukset, käsitykset ihmisenä olemisesta, sekä tapamme jäsentää ja ymmärtää elämänmittainen oppiminen vaikuttavat käsitykseemme siitä, että millaista on hyvä kasvatus. (Puolimatka 2002, 368.) Jokainen aikuinen on ollut joskus lapsi ja hänen lapsuutensa on vaikuttamassa aikuisuuteen. Aikuisen lapsuus koettuna elämänhistoriana vaikuttaa puolestaan lasten lapsuuteen. Ammatillisena työnä lasten hoito- ja kasvatustyötä tekevien aikuisten on tärkeää tiedostaa oman lapsuutensa kasvu- ja kasvatuskokemusten vaikutus omiin kasvatuskäytäntöihin ja yleensä lapsikäsitykseen. Lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevien aikuisten on erityisen tärkeää ymmärtää aikuisen toiminnan ja asenteen merkitys suhteessa lapseen. Hoidon- ja kasvatuksen vaikutukset ovat merkittäviä vaikean elämänhistorian kokeneen lapsen eheytymisessä.

19 18 3 SOS- LAPSIKYLÄ OSANA LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLTOA 3.1 Lastensuojelu Suomessa Uusi sosiaalihuoltolaki ( /1301, 1, 10.) astui asteittain voimaan kevään 2015 aikana. Lain tarkoituksena on lisätä ihmisten tasa- arvoista kohtelua sosiaalipalvelujen tarvitsijoina ja käyttäjinä. Lailla tavoitellaan palvelujen helpompaa tavoitettavuutta. Palvelut siirtyvät lain seurauksena eri hallinnonalojen peruspalveluiden yhteyteen. Uudistettu sosiaalihuoltolaki velvoittaa järjestämään myös erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa. Laissa korostetaan kiinnittämään erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin. Lakiuudistuksen tarkoituksena on siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen. Uudistuksella vahvistetaan asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaista asiakkaan kohtaamista. Tarkoituksena on lisätä tuen saatavuutta ihmisen omissa arkiympäristöissä. Tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, vähentää eriarvoisuutta, vahvistaa osallisuutta ja sosiaalista turvallisuutta. (Sosiaalihuoltolaki /1301, 1.) Lasten suojelun tarve on lisääntynyt jatkuvasti vaikka varhaisesta tukemisesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä on puhuttu julkisuudessa jo pitkään. Lastensuojelussa huostaanottojen kasvavat luvut kertovat karua tarinaa todellisuudesta. Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä kasvoi huomattavasti koko 2000-luvun, mutta vuonna 2014 kiireellisten sijoitusten määrä kääntyi kuitenkin laskuun. Vuonna 2014 sijoitettiin kiireellisesti lasta. Vuonna 2014 Suomessa lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli lasta ja nuorta. Huostassa oli lasta. Määrä laski 1,4 prosenttia edellisestä vuodesta. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2014 aikana sijoitettuna lasta ja nuorta (kuvio 2). Lukumäärä väheni vajaan prosentin. (THL 2014.)

20 Koko Suomi Kuvio 2. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret viimeisimmän sijoitustiedon mukaan (THL 2014). Kaikkien huostassa olevien lasten sijoitustiedot kertovat palvelujen jakaantumisesta perhehoitoon, ammatilliseen perhekotihoitoon, laitoshuoltoon ja muihin huoltopaikkoihin (kuvio 2). Perhehoidossa olleiden lasten ja nuorten osuus kasvoi vuonna 2014 vuoteen 2013 verrattaessa1,5 prosenttiyksikköä. Ammatillisessa perhekotihoidossa olleiden lasten ja nuorten osuus vastaavasti väheni yhden prosenttiyksikön. Laitoshuollon osuus (39 %) korostuu kun tarkastellaan kaikkien kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten sijoituksia. (THL 2014.) 3.2 SOS- Lapsikylätyö kehittyy Nykyään SOS- Lapsikylä auttaa perheitä varhaisen tuen sekä avo- ja sijaishuollon palveluin. SOS- Lapsikylä kehittää perheiden hyvinvointia kuntien kumppanina ja vaikuttamistyöllä edesauttaa sitä, että perheet saavat tarvitsemaansa apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lasten ja perheiden tukemiseen kerätään varoja ja lapsikylän tukijoiden kanssa on tavoitteena saada tiivistettyä yhteistyötä. Suomessa SOS- Lapsikylän lastensuojelupalvelujen piirissä on vuosittain noin 400 lasta ja nuorta. Lisäksi SOS- Lapsikylä tukee perheiden hy-

21 20 vinvointia ja tarjoaa yleishyödyllisiä palveluja noin 2000 lapselle ja aikuiselle. (SOS- Lapsikylän vuosikertomus 2014.) SOS- Lapsikylän tavoitteena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia Suomen lisäksi myös maailmalla. SOS- Lapsikylä oli vuonna 2014 mukana yhteistyöryhmissä koko maailman, Euroopan, Pohjoismaiden ja Baltian tasoilla. Kansainvälinen toiminta muodostuu kummitoiminnasta ja kehitysyhteistyöhankkeista, sekä muista avustuksista, keräyksistä ja hätäaputoiminnasta. Kansainvälisen järjestön keskustoimisto sijaitsee Innsbruckissa Itävallassa. Kansainvälinen SOS- lapsikyläjärjestö on toimintaa uudistamalla tehostanut lastensuojelutoimintaansa ja yhdistänyt osaamista muiden lastensuojelujärjestöjen kanssa. (SOS- Lapsikylän vuosikertomus 2014.) Vuonna 2014 SOS- Lapsikylän palvelut jakautuivat Suomessa (taulukko 1) sijaiskoteihin, avohuollon palveluihin, yleishyödylliseen toimintaan ja omarahoitteiseen tukeen. Taulukko 1. SOS- Lapsikylän palvelujen jakautuminen vuonna 2014 (SOS- Lapsikylä 2014). Sijais- Avohuol- Yleishyödylli- Omarahoittei- Lastensuojelupal- koti to set palvelut nen tuki velut 200 las- 160 lasta 2000 lasta ja 200 lasta ja 400 lasta ta aikuista perheenjäsentä SOS- Lapsikylän omarahoituksen avulla tuettiin vuonna 2014 lähes 200 aiemmin SOS- Lapsikylän sijaishuollossa ollutta lasta ja heidän perheitään. SOS- Lapsikylä kehittää jatkuvasti uusia tapoja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseen. Lapsiperheiden varhainen tukeminen ja ongelmien ennalta ehkäiseminen ovat strategisia tavoitteita. Alla on kuvattu (kuvio 3) SOS- Lapsikylän palvelujen piirissä olevien lasten jakaantumista eri sijaishuollon palveluihin.

22 SOS- Lapsikylä 21 SOS-Lapsikylä Lapsikyläkoti Nuorisokoti Asumisharjoittelu SOS-Lapsikylä Perhehoito 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% Kuvio 3. SOS- lapsikylän sijaishuollon palveluiden jakaantuminen vuonna 2014 (SOS- Lapsikylä 2014). Sijoituspaikan mukaan lasten sijoittuminen jakaantuu perinteiseen lapsikyläkotiin, perhehoitoon, nuorisokotiin ja asumisharjoitteluun. Perinteiseen lapsikyläkotiin on sijoitettuna suurin osa SOS- Lapsikylän sijaishuollossa olevista lapsista. SOS- Lapsikylän avohuollon palvelut jakautuvat palveluittain (taulukko 2) tukiperhe tai henkilötoimintaan, jälkihuoltotyöhön, tuettuihin ja valvottuihin tapaamisiin, kotiopetuksen järjestämiseen ja koulukäynnin tukemiseen, leireihin ja harrastusten tukemiseen, sekä perhetyöhön. Taulukko 2. Avohuollon palvelut SOS Lapsikylässä vuonna 2014 (SOS- Lapsikylä 2014). Perhetyö ja kuntoutus Tukiperhe tai - henkilö Leirit ja harrastuksen tukeminen Jälkihuolto Tuetut/ valvotut tapaamiset % 30 % 11 % 11 % 10 % 7 % Kotiopetus/ koulukäynnin tuki

23 22 Lapsikylissä henkilöstön määrä oli vuoden 2014 tilaston mukaan 216 ja toimeksiantosopimussuhteisia perhehoitajia ja lomittajia oli yhteensä 15 (SOS- Lapsikylän vuosikertomus 2014). 3.3 SOS- lapsikylän hoitomalli Perinteisessä SOS- lapsikylän hoitomallissa yhdistetään sijaiskodin ja lastenkodin parhaimmat puolet (Gmeiner 1984, ). Suomen SOS- lapsikylät ovat laitosluvilla toimivia lastensuojelulaitoksia. Lapsikylän perinteinen hoitomalli on käytännöiltään vahvasti perhehoitoa muistuttavaa. Moniammatillisen tiimin tuki kyläyhteisössä ja laajemmin vielä koko SOS- Lapsikylän tasolla mahdollistaa perhehoitoa vahvemman tuen yksittäiselle lapselle ja lapsikylävanhemmalle, joka on sijaisvanhemman ammattinimike SOS- Lapsikylässä. Perinteiset lapsikylät rakentuvat 6-10 omakotitaloista, jotka sijaitsevat SOS- lapsikylän alueella lähellä toisiaan ja toimivat lapsikyläkoteina. Lapsikylien alueella on yhteiset piha- ja leikkialueet ja yhteistalo jossa on toimisto- ja harrastetilat. Lapsikylässä työskentelee sijaisvanhempien lisäksi lasten hoitoa ja kasvatusta tukevaa muuta henkilökuntaa, kuten ohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä. Lisäksi kylän henkilöstöön kuuluu sihteeri, johtaja ja esimiehiä. Lapsikylän hoitomallissa korostuu neljä tärkeää periaatetta, jotka ovat alkuperäisen lapsikyläaatteen mukaan hoidon kulmakiviä. Nämä ovat äiti, sisarukset, koti ja kylä. Perhehoitoa edustavat nykyään sijaisvanhempi, sekä sisarukset ja koti. Lapsikylä ja koteja tukeva muu henkilöstö edustavat laitoshoitoa (Vanhanen 2009). Sijaisvanhempi edustaa lapsikylän hoitomalleissa lapselle turvallista ja pysyvää aikuista. Perinteinen lapsikylävanhempi työskentelee lapsikyläkodissa asuen siellä yhdessä sijoitettujen lasten kanssa. Hän vastaa yhdessä moni- ammatillisen tiimin tuella sijoitettujen lasten hoidosta ja kasvatuksesta. Tiimiin kuuluu lapsikylävanhempi, lapsikylävanhemman sijainen, ohjaaja sekä sijoitusprosessista vastaava sosiaalityöntekijä. Lisäksi koko tiimin toiminnasta vastaa esimies. Kylän sosiaalityöntekijä vastaa sijoitusprosessista ja hän on mukana tiimissä

24 23 tarpeen mukaan. Nämä tiimin jäsenet muodostavat lapsikylässä lapsen lähiverkoston. Lapsikylän toiset lapset ja muiden lapsikyläkotien aikuiset, sekä koko kyläyhteisön kaikki työntekijät muodostuvat lapselle tutuiksi. Äiti- periaate tarkoittaa nykyään sitä, että lapsikyliin etsitään lapsikylävanhemman tehtävään sosiaali- tai terveysalan ammatillisesti koulutettuja ja työhön soveltuvia henkilöitä työsuhteeseen tai toimeksiantosopimussuhteiseksi sijaisvanhemmaksi. Perinteinen lapsikylävanhempi toimii työsuhteessa SOS- lapsikylään ja hänen työaikansa luokitellaan työaikalain ulkopuoliseksi työksi. Työsuhde takaa hänelle normaalit työsuhteen mahdollistamat edut ja velvoitteet. Hänelle kuuluu vuosilomat, työterveyshuolto, sairasloman aikainen palkkaturva, työehtosopimuksen mukaiset palkan yleiskorotukset ja muut työehtosopimuksessa ja vuosilomalaissa säädetyt asiat. Työaikalain ulkopuolisen työsopimuksen mukaan lapsikylävanhemmalle kertyy jokaisesta työviikosta yksi vapaa vuorokausi. Näitä vapaitaan hän käyttää yleensä kerran kuukaudessa useamman päivän kerrallaan. Silloin lapsikylävanhempi on suunnitellusti neljästä kuuteen vuorokauteen vapaalla ja poissa lapsikyläkodista. Vapaiden aikana hänen on mahdollisuus levätä ja virkistyä, sekä hoitaa sosiaalisia suhteita. Lapsikylävanhempien tavanomaiseksi käytännöksi on muodostunut, että kuukausittaiseen vapaajaksoon yhdistetään yleensä muutama vuosilomapäivä jolloin noin viikon mittainen yhtenäinen poissaolo työstä mahdollistuu. Lapsikylävanhemman sijainen on vanhemman vapaiden tai muiden poissaolojen aikana vastuussa nimikkokotinsa lasten hoidosta ja kasvatuksesta tiimissä yhdessä sovittujen hoito- ja kasvatuskäytäntöjen mukaan. Lapsikylävanhemman sijainen on vakituinen työsuhteessa oleva työntekijä. Lapsikylävanhemman sijainen toimii myös työaikalain ulkopuolisena työntekijänä eläen ja asuen yhdessä sijoitettujen lasten kanssa lapsikyläkodissa työjaksojensa aikana. Lapsikylissä suurin osa sijaisvanhemmista on perinteisessä työsuhteessa. Poikkeuksen tekee Tampereen integroitu SOS- lapsikylä. Tampereen lapsikylässä sijaisvanhemmat eivät ole työsuhteessa lapsikylään vaan toimivat toimek-

25 24 siantosopimuksella suoraan lapsen sijoittajakunnan kanssa (kuva 2). Tampereen lapsikylän mallin mukainen toimeksiantosopimussuhteinen sijaisvanhemmuus myös lapsikylän alueella on mahdollista. Joissakin kylissä muutama sijaisvanhempi toimii jo toimeksiantosopimussuhteisena. Sijaisperhe voi asua myös omassa kodissa tai lapsikylän omistamassa asunnossa kylän ulkopuolella. Malleissa on eroavaisuuksia (liite 4), tärkeintä on kuitenkin löytää tehtävään juuri sopiva henkilö. Kuva 2. SOS - Lapsikylän toimeksiantosopimussuhteisen perhehoitajan sopimukset (SOS- Perhehoito, SOS- Lapsikylän opas 2015). Lapsikylän alueella asuessa mahdollistuu yhteisöllinen kasvuympäristö ja tarjolla on monipuolista toiminnallista aktiviteettia. Tampereen uudenlaisessa lapsikylässä sijaiskotien lähellä toimii yhteiskäytössä oleva tila, jossa sijaitsevat myös SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijän, perhetyöntekijän, sekä perheohjaajien työtilat. Yhteisissä tiloissa on mahdollista järjestää erilaisia vertaistapaamisia, ryhmätoimintaa, koulutustilaisuuksia, sekä neuvotteluja. Kunta ostaa tukipalvelut SOS- Lapsikylältä sijaisperheeseen lapselle ja sijaisvanhemmille yksilöllisten tarpeiden mukaan sovitusti. SOS- Lapsikylä huolehtii näiden sijaisperheiden ja

26 25 sijoitettujen lasten tukipalveluista, sekä sijaisvanhempien vapaiden aikaisesta lastenhoidosta. Työnohjaus, koulutus sekä muu ohjaus ja neuvonta kuuluvat SOS- Lapsikylän tukipalveluihin. SOS- Lapsikylän strategian mukaan tulevaisuudessa toimeksiantosopimussuhteisia perhehoitajia tavoitellaan runsaasti SOS- lapsikylien tuen piiriin. SOS- Lapsikylän perhehoitajan toimeksiantosopimusta tehtäessä kunta ostaa SOS- Lapsikylältä perhehoidon palvelun, joka sisältää perhehoitajien rekrytoinnin, ennakkovalmennuksen ja lapsen sijoituksen aikaisen tuen. Kunnan ja SOS- Lapsikylän välille on mahdollisesti tehty puitesopimus tai sijoitusta tehtäessä solmitaan lapsikohtainen ostopalvelusopimus. Lapsikohtainen toimeksiantosopimus laaditaan perhehoitajan, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja SOS-Lapsikylän työntekijän yhteistyönä. Sopimuksen allekirjoittavat perhehoitaja ja lapsen sijoittajakunnan työntekijä, jolle on kunnassa delegoitu päätösvalta asiassa. SOS- Lapsikylä sitoutuu sopimuksen mukaan tukemaan perhehoitajaa sijoitettavan lapsen yksilöllisen tilanteen sekä tuen ja palvelujen tarpeen mukaisesti. SOS- Lapsikylä huolehtii silloin perhehoitajan palkkion, kulukorvauksen ja käynnistämiskorvauksen maksamisesta. Perheen velvollisuutena on sitoutua toimimaan yhteistyössä sijoittavan kunnan ja SOS-Lapsikylän kanssa lapsen edun mukaisesti. (SOS- Perhehoito, SOS- Lapsikylän opas 2015.) SOS- Lapsikylä edellyttää perhehoitajalta kykyä ja tahtoa sitoutua sijaisvanhemmuuteen. Lisäksi hänellä tulee olla valmiudet suojella ja hoivata lasta, sekä tehdä yhteistyötä lasten läheisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Itsenäinen työskentelyvalmius, ammatillisuus sekä valmius SOS- lapsikylän toimintatapoihin sitoutumiseen ovat tärkeitä edellytettäviä ominaisuuksia.

27 26 4 LAPSEN OSALLISUUS SIJAISHUOLLOSSA 4.1 Osallisuuden oikeutus Yhteiskunnassa on meneillään voimakas muutos. Eri puolilla maailmaa tapahtuvat ihmisryhmien väliset vihamielisyydet ovat johtaneet siihen, että ihmisjoukot pakenevat sodan ja levottomuuksien jaloista ja hakeutuvat turvaan sellaisiin maihin joissa on mahdollisuus saada suojelua. Myös luonnonkatastrofit herättävät ihmisissä turvattomuutta ja pelkoa. Kansainvälistyminen tuo myös ihmisten elämään runsaasti muutoksia. Nopea tietoliikenne mahdollistaa yhteyksiä ihmisten välillä aiempaa runsaammin ja sen seurauksena muuttoliikettä mannerten ja eri valtioiden välillä tapahtuu aiempaa enemmän.( SOS- Lapsikylän vuosi 2014.) Nuoret kokevat aiempaa enemmän ulkopuolisuutta. He eivät ole myöskään kiinnittyneet yhteiskuntaan yhtä vahvasti kuin aiemmin. Tämä on osittain seurausta huonosta työllisyystilanteesta ja se tuo epävarmuutta maailmaan. Tämä kaikki heijastuu yleisen turvattomuuden lisääntymisenä. Turvattomuus on nähtävissä yhteiskunnassa lasten ja perheiden elämässä ja ihmisten hyvinvointi on uhattuna näiden monien ilmiöiden seurauksena.( SOS- Lapsikylän toimintakertomus 2013.) Osallisuuteen liittyvä keskustelu on lisääntynyt voimakkaasti luvun aikana. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä alkaa jo olla melko selvää, että lapsella ja nuorilla on oikeus osallistua aktiivisesti, kun ratkaistaan häntä itseään koskevia asioita. Lapsen osallisuutta ja osallistumista ovat tukemassa lainsäädäntö, koulutettu henkilöstö ja toimipaikan rakenteet. Toiminta on useimmiten nykyään organisoitu niin, että käytännössä on mahdollista huomioida sellaiset työtavat, jotka mahdollistavat osallisuuden ja osallistumisen. Lastensuojelujärjestelmän tarkoituksena on toteuttaa jokaisen lapsen oikeuksia suojeluun, riittäviin elämisen, sekä kasvun ja kehittymisen voimavaroihin. Jokainen lapsi haluaa kuulua johonkin. Kun lastensuojelulapsen omassa perheessä

28 27 elämisen turva ei ole riittävästi toteutunut ja aiempi perheyhteys huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen vuoksi on osittain muuttunut, heikentynyt ja keskeytynyt, on sijaishuoltopaikan aikuisten asenteilla, sekä toiminta - ja kasvatuskäytännöillä merkittävä vaikutus lapsen elämään. Ihminen on pohjimmiltaan yhteisöllinen olento ja jokainen haluaa kuulua joukkoon jossa kokee hyväksyntää ja arvostusta. Aktiivisessa vuorovaikutuksessa on mahdollista syntyä tuo tärkeä hyväksytyksi tulemisen tunne. Mäkelän (2011, 21-22) mukaan sellaisen ryhmän jäsenenä oleminen, jossa voi kokea osallisuutta ja vuorovaikutuksellista sekä aktiivista toimijuutta, on mahdollista kokea oman elämän osallisuutta. Minuuden on silloin hyvä kehittyä. Kunnioittavassa vuorovaikutuksessa lapsen minuus vahvistuu. Lapsen oikeuksien sopimus (1989) on muuttanut lapsen asemaa tasavertaisemmaksi yhteiskunnassa. Sen yksi neljästä yleisperiaatteesta on velvoite ottaa huomioon lapsen mielipide hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Sopimuksen 12. artiklan mukaan jokaisella lapsella joka pystyy muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus mielipiteensä vapaaseen ilmaisemiseen kaikissa niissä asioissa, jotka koskevat häntä itseään. Mielipiteet on myös otettava huomioon hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsella on oikeus osallistua ja vaikuttaa yksilönä tai lapsiryhmänä - kyse on erittäin tärkeästä oikeudesta. (LOS, SopS 60 /1991, 12. artikla.) Perustuslain kuudes pykälä velvoittaa, että lapsia on kohdeltava tasa- arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee voida vaikuttaa kehitystään vastaavasti itseään koskeviin asioihin. (PL 731/ 1999, 6.) Ala- ikäisten asiakkaiden toivomukset ja mielipide on otettava huomioon hänen ikä- ja kehitystasonsa edellytysten mukaan sosiaalihuollon asiakaslain mukaan. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000.) Suomen lastensuojelussa on meneillään iso murros. Kalliista laitoshuollosta pyritään siirtymään kevyempiin ja myös edullisempiin ratkaisuvaihtoehtoihin. Tavoitteena on saada painopistettä siirrettyä ennaltaehkäisyyn ja tätä kautta huostaanottojen vähenemiseen. Erityishuomiota kiinnitetään erilaisten varhaisten perheiden tukipalveluiden kehittämiseen ja ensisijaisesti pyritään lisäämään

29 28 perhehoidon osuutta myös sijaishuollossa. Yhteiskunnassa on nähtävissä kuitenkin lisääntyvä lasten suojelun tarve ja ongelmat ovat valitettavan usein jo pitkällä silloin kun apua saadaan. Nykyinen lastensuojelulaki (417/2007) tuli voimaan ja siinä määritellään sijaishuolto seuraavasti; sijaishuolloksi määritellään huostaan oton tai kiireellisen sijoituksen tai hallinto- oikeuden väliaikaisen määräyksen nojalla tehty lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle. Sijaishuollon aikana tuki tulee kohdentaa sijoitetun lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden ja riittävän pitkäksi aikaa. (LSL 417/2007.) Lapsella on erityisiä oikeuksia silloin, kun hänen ja hänen perheensä elämään on jouduttu puuttumaan näin vakavasti, että lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Sijaishuollon aikana lapsella on oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon, oikeus hyvään kohteluun sekä oikeus tarpeitaan vastaavaan sijaishuoltopaikkaan (LSL 417/2007). Sijaishuollon aikana on huolehdittava lapsen erityisten oikeuksien toteutumisesta. Sijoittavan kunnan sosiaaliviranomaiset, sijaishuoltopaikan työntekijät ja lapsen vanhemmat vastaavat sijaishuollon aikana lapsen oikeuksien toteutumisesta. He kaikki ovat velvollisia toimimaan yhdessä lapsen oikeuksien toteuttamiseksi. (Saastamoinen 2008, 5.) Valtakunnalliset lapsen sijaishuollon laatukriteerit julkaistiin vuonna Nämä kriteerit ohjaavat tarkastelemaan sijaishuoltoa erityisesti lapsen näkökulmasta. Sijaishuollossa lapsen arki, hoito ja kasvatus tulee toteutua lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti lapsilähtöisesti. Lapsen kohtelu tulee sijaishuoltopaikassa olla sellaista, että hän voi tuntea itsensä hyväksytyksi ja hän saa osakseen huolenpitoa, hellyyttä, ymmärtämystä ja kokee olonsa mahdollisimman turvalliseksi. Se, että lapsi kokee tulevansa ymmärretyksi ja kuulluksi ja saa osaksensa arvostusta on hänen eheytymiselleen erittäin tärkeää. (Saastamoinen 2008, ) Ensisijaisena velvoitteena on lapsen aktiivinen huomioiminen ja mukaan ottaminen omassa lastensuojeluprosessissaan. Lain mukaan lasta pitää tavata henkilökohtaisesti (LSL, 29 ) ja suunnitelmat on laadittava yhteistyössä lapsen

30 29 kanssa (LSL, 30 ) ja velvoitus lapsen kanssa keskusteluun on olemassa (LSL, 53.) Lapsen tulee tätä kautta saada tietoa omasta tilanteestaan ja ymmärtää aikuisten perusteluja mahdollisille ratkaisuvaihtoehdoille, sekä saada tietoa omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa asioihin. Kaikenikäisillä lapsilla on oikeus osallistua oman asian käsittelyyn ilmaisemalla toiveensa ja mielipiteensä. Lakiin sisältyy myös velvollisuus antaa tietoa lasta koskevasta asiasta. (LSL, 5.) 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus tulla kuulluksi sosiaalitoimessa ja hallinto-oikeudessa eli osallisuuden oikeuksiin kuuluu myös juridinen kuuleminen. Tähän sisältyy oikeus saada tietoja ja oikeus omien näkemysten ilmaisemiseen. (Hallintolaki 434/ 2003, 34, 36.) Lapsen mielipide on otettava päätöksenteossa huomioon lapsen ikää ja kehitystasoa vastaavasti (Hotari ym. 2013, ). 4.2 Osallisuus ja osallistuminen Osallisuus termiä käytetään monessa yhteydessä, mutta sitä ole varsinaisesti määritelty selkeästi eikä yhtenäisellä tavalla. Käsitteellä on monta merkitystä ja määrittely voi muuttua sen mukaan kuka sitä määrittelee ja millaisessa asiayhteydessä. Osallisuus on Orasen (2008) mukaan laajasti ymmärrettynä yhteisöön liittymistä, kuulumista ja siihen vaikuttamista. Kuuleminen on hallinnollisbyrokraattisessa toiminnassa osallisuuden eräs ilmenemismuoto ja se sisältää oikeuden omien näkemysten ilmaisemiseen ja tietojen saamiseen. Osallisuuteen kuuluu oikeus saada tietoa itseä koskevista asioista ja mahdollisuuksista olla vaikuttamassa niihin kertomalla oma mielipide. (Oranen 2008, 9.) Osallisuuden vastakohtana pidetään osattomuutta, jolloin tarkoitetaan yksilön sivuun jäämisen kokemusta yhteiskunnassa kulttuurisen, taloudellisen tai sosiaalisen pääoman puuttumisen vuoksi. Kokemus voi olla henkilökohtainen ja silloin ihminen ei ole mielestään tullut huomioon otetuksi. Osallisuuden kokemus voi olla yksilöllinen tai yhteisöllinen. Osallistuminen voi tuoda yksilölle arvokkuuden kokemuksen. (Pajulammi 2014, 141.)