Yhteisöllistä senioriasumista asumisoikeustalossa

Transkriptio

1 /Olavi Niemi Yhteisöllistä senioriasumista asumisoikeustalossa Jaso on tehnyt neljä vuotta töitä yhteisöllisen senioritalon mallin luomiseksi. Huhtasuon Ilona on ensimmäinen toteutus ja siitä on jo paljon opittavaa Yhteisöllisyys on suunnattu toisaalta toimintakykyä ylläpitämään, toisaalta yksinäisyyden tunnetta ja haittoja ehkäisemään. Yhteisöllisyys senioritalossa on ennaltaehkäisevää toimintaa, johon osallistuu toimintakykyisiä, suorastaan hyväkuntoisia ja monessa mukana olevia senioreita. Erilaisissa palvelutaloissa ja hoivakodeissa yhteisöllisyys on toimintaa, joka kohdistuu jo avun tarpeessa oleviin, monesti huonokuntoisiin vanhuksiin. Mitä pidemmälle avun tarve ja avuttomuus etenee, sitä vähemmän yhteisöllisyydellä on annettavaa, sitä vähemmän siihen on kykyä osallistua. Senioritalo on myös muotitermi, koska seniorit ovat tänä päivänä potentiaalinen kohderyhmä kenelle tahansa asuntojen markkinoijalle. Senioritalo on tarkoitettu 55 vuotta täyttäneille ja on varustettu erityisesti ikääntyvän väetön tarpeita ajatellen. Asumisoikeustalo liittyy talon rahoitukseen ja hallintamuotoon. Asumisoikeus on rahoitusmuoto, joka sopii senioreille erinomaisesti. Asumisoikeus on joutunut huonoon huutoon erilaisten ristiriitojen takia, jotka liittyvät asukkaiden ja omistajien välienselvittelyyn ja erilaisiin epäselvyyksiin. Tätä rahoitusmuotoa ei kuitenkaan ole tarpeen hylätä, siinä on paljon hyvää ja käyttökelpoista. Yhteiset tilat ja asukastoiminta. Yhteisölliselle senioritalolle on ominaista yhteiset tilat ja asukkaiden yhteinen toiminta. Senioritalon onnistuneisuutta voidaan arvioida yhteisten tilojen käytöllä ja asukkaiden yhteisillä harrastuksilla.

2 Asukastoiminta voi syntyä asukkaiden omasta aktiivisuudesta ilman ulkopuolisia kiihokkeita. Tällaisena se tietysti on aidointa. Yleishyödyllisessä toiminnassa asukkaita ei voida valita ja tästä syystä tällaisissa senioritaloissa on oltava erikseen asukastoiminnan ohjaaja, muutoin ei synny yhteisöllisyyttä. Tämä työntekijä on asukastoimintaa kannustamassa ja talon asukkaiden kanssa arkea kokemassa sekä yhteisiä tapahtumia tukemassa. Asukastoiminnan ohjaaja antaa myös apua käytännön asioissa kuten asumistuen, kelakorvausten ja pankkiasioiden hoidossa sekä auttaa palvelujen hankinnassa. Varsinaisia palveluja taloissa ei ole, mutta hyvinvointipalveluhuonetta varaavat erilaiset palvelujen tarjoajat: hierojat, jalkojen hoitajat, fysioterapeutit jne. Yhteisiä tiloja ovat saunat, yhteinen olohuone, jossa on myös biljardipeli, kahvitteluhuone, lehtien lukutila, kuntosali, pyykinpesutilat ja hyvinvointipalvelujen huone. Kaikki tilat on kalustettu korkealuokkaisesti niin että ne houkuttelevat asukkaita käyttämään näitä tiloja. Talossa on vain muutama asuntokohtainen sauna. Talosaunojen käyttö on kehittynyt siten, että lenkkisaunojen eli yhteisvuorojen käyttö on lisääntynyt ja omien saunavuorojen varaus vähentynyt. Tämä on mitä parasta yhteisöllisyyttä. Yhteisten tilojen käyttö ja yhteiset harrastukset asukkaiden kesken ovat kehittyneet myönteisesti. Tässä on asukastoiminnan ohjaajalla tärkeä merkitys. Hän ei itse järjestä toimintaa, mutta on kannustamassa sitä ja toteuttaa asukkaiden toiveita ja järjestelee käytännön asioita. Yhdessä tekeminen, yhdessä kokeminen parantaa elämän laatua, vahvistaa toimintakykyä ja antaa lisää toimeliaita vuosia. Yhteisöllisyyden vastakohta ei ole yksinäisyys, yksin tekeminen. Yhteisöllisyyden vastakohta on koettu yksinäisyys, joka ei miellytä vaan harmittaa ja masentaa ja johtaa pahoinvointiin ja sairauteen. Yksin oleminen on luonnollista ja tarpeellista. Jos siitä ei ole ulospääsyä, jos ei ole toista ihmistä tai toisia ihmisiä, joiden kanssa voi elämää ja ajatuksia jakaa silloin yksinäisyydestä voi tulla tosi paha ongelma. Jason Ilona-talossa voi olla ja saa olla yksin jos haluaa ja se hyvältä tuntuu. Tällainen yksinäisyys on arvokasta. Me pyrimme huolehtimaan siitä, että Jason talossa ei olla yksin siksi, että ei osata tai uskalleta tulla joukkoon, että ei löydetä kavereita tai talon tarjoamat mahdollisuudet eivät tunnu omilta. Vanhat ihmiset saattavat olla hyvinkin herkkiä. Pienikin epäystävällinen tai vähättelevä ele tai lause voi pahoittaa mielen. Tästä syystä talon henki on kaikkien vastuulla, kaikkien täytyy sitä arvostaa ja toivottavasti kaikki myös oppivat tämän vaikean lajin. Jason asukastoimintaan ei liity velvollisuuksia. Ei ruuanlaittoa, ei yhdessä syömistä, ei yhteisten alueiden siivousta. Ilona-talo ei ole yhteisöasumista vaan yhteisöllistä asumista. Yhteisöllisyys on muotitermi, jota käytetään joka paikassa, mutta jonka sisältöä ei ole helppo määritellä. Me olemme muuttaneet sloganimme Yhteisöllistä senioriasumista muotoon Elämää yhdessä, joka mielestämme kuvaa paremmin pyrkimyksiämme. Oleellista senioreiden yhteisöllisyydessä on vapaaehtoisuus ja omaehtoisuus. Se on oikeus ja mahdollisuus mutta ei velvollisuus. Jokainen osallistuu oman halunsa ja edellytystensä mukaisesti.

3 Senioritalon rahoitus - asumisoikeustalo Jaso on asumisoikeusyhdistys ja Ilona-talot on näinollen toteutettu asumisoikeustaloina. Asumisoikeusyhdistyksiä koskee erillinen lainsäädäntö, jonka mukaan kaikki asukkaat ovat yhdistyksen jäseniä. Tästä syystä yhdistysmuotoisessa asumisoikeustoiminnassa ei periaatteessa esiinny omistajan ja asukkaan välistä ristiriitaa. Tämä ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta, että yksityinen asukas voi ajautua yhdistyksen kanssa erimielisyyteen. Asukkaan kannalta asumisoikeus tarkoittaa sitä, että hän saa asunnon omakseen maksamalla 15% asunnon hankintahinnasta. Tämä on hyvin merkittävä piirre tässä ja oleellinen asia tämän asumismuodon suosion kannalta. Eläkkeelle jäätäessä hyvin yleisesti tarkastellaan asumisratkaisua. Se asunto, jossa perhe on kasvatettu ja josta on työssä käyty, se ei välttämättä hyvin sovellu eläkeläisten ja ikääntyvien muuttuneisiin tarpeisiin. Toisaalta asunto saattaa olla jo vanhentunut myös asuntomarkkinoita ajatellen, joten uutta kerrostalohuoneistoa hyvältä paikalta ei asunnon vaihdolla ole mahdollista hankkia. Uutta velkaa ei siinä elämän vaiheessa olla valmiita ottamaan ja vuokralla asuminenkaan ei asunnon aikanaan omaksi hankkinutta houkuta. Mitkä ovat mahdollisuudet? Riittäväkö omat varat, mitä tarjoaa yhteiskunta? Asumisoikeusasunnon hankintaan entisen asunnon myynti hyvin riittää ja varallisuutta yleensä vielä jää ylikin ja sitä käytetään sitten oman hyvinvoinnin edistämiseen. Kysymys on siis hankitun omaisuuden hyödyntämisestä uuden elämäntilanteen tarpeisiin. ARA:n rahoitus asumisoikeustaloon ei yli 55 vuotiaiden osalta sisällä ahtaita omaisuus- tai tulorajoja. Kokemustemme mukaan asuntojen pieni koko vaikuttaa sen, että varsinaisesti nämä asunnot eivät varakkaita henkilöitä kiinnosta. Tämän rahoitusmuodon toivoisi säilyvän ARA:n valikoimassa ja nimenomaan senioriväestöä ajatellen sitä voitaisiin edelleen myös kehittää. Korkotuki ei ole välttämätön, mutta valtion takaus on asumisoikeusyhdistyksen toiminnan edellytys. Jason asumisoikeustalossa asumisoikeuden hinta on ja koska rahoitus on yleensä noin 35 vuodelle, kuukausivastike Jason asunnoissa on alkuvuosina suuruusluokkaa 11 /m2. Sijoituksena asumisoikeus on turvallinen, sillä asukas voi luopua asunnostaan milloin vain ja yhdistys on velvollinen lunastamaan hänen osuutensa rakennuskustannusindeksin mukaisesti korotettuun hintaan. Markkinointiongelmia ei asukkaalla ole. Senioritalojen merkitys ja määrittely Vanhustyössä yleisesti hyväksyttynä tavoitteena on mahdollistaa vanhenevien ihmisten asuminen kotona mahdollisimman pitkään. Tämän tavoitteen toteuttamiseen pyritään kehittämällä ja lisäämällä kotiin tuotavia palveluja. Toinen osa on asumisolojen parantaminen, joka helpottaa sekä kotiin tuotavia palveluja ja estää tai ainakin vähentää tarvetta asuttaa ihmisiä hoivakodeissa. Suurin osa ihmisistä käytännössä asuu siinä missä ennenkin ja mahdollisesti tekee remonttia. Uusiakin asuntoja tarvitaan. Asunnot, joita tuotetaan koko väestölle, tulee suunnitella niin, että niissä on liikkumista ja elämistä helpottavia teknisiä ja muita ratkaisuja niin, että asunnot soveltuvat hyvin myös

4 vanheneville ihmisille. Suomen nykyisessä tilanteessa, jossa suuret ikäluokat juuri ovat tulossa eläkkeelle, ei vanhenevan väestön asumisratkaisujen kehittämistä voida jättää yleisten asuntomarkkinoiden varaan. Tarvitaan myös sellaisia taloja ja asuntoja, jotka on suunniteltu erityisesti vanhusväestön tarpeisiin ja joihin ei alle 55 vuotiaita oteta asumaan. Tällaisia taloja on ryhdytty kutsumaan senioritaloiksi. Ne on syytä jakaa vielä perussenioritaloihin ja yhteisöllisiin senioritaloihin. Perussenioritaloissa on tehty liikkumista edistäviä ratkaisuja niin, että ne soveltuvat myös asuntojen sisätiloiltaan pyörätuoleja käyttävillä. Lisäksi keittiöiden, kylpyhuoneiden ja muiden tilojen suunnittelussa on huomioitu se, että asunnossa pystyy asumaan ihmisiä, joilla on toimintakyvyn rajoituksia. Perussenioritaloissa on myös kerhotiloja, joissa asukkaat voivat tavata toisiaan ja harrastaa yhdessä Yhteisöllisissä senioritaloissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että asukkaiden keskinäisellä vuorovaikutuksella tuetaan ihmisten sosiaalisen ja fyysisen toimintakyvyn säilymistä. Taloissa on vähintään samat asumista helpottavat tekniset ratkaisut kuin perussenioritaloissa. Ydinomainuus on kuitenkin se, että talo on asukkaiden toiminnallinen yhteisö. Yhteisöllisissä senioritaloissa yhteisöllisyyttä ryhdytään rakentamaan asukkaiden valinnasta lähtien asukkaiden tukena olevan ammattilaisen johdolla. Asukkaita ei talon valmistuttua jätetä yksin, vaan asukastoiminnan ohjaaja on mukana kehittelemässä yhteisiä aktiviteetteja ja tuottaa yksilöllistä palveluohjaista. Talon kutsumiselle yhteisölliseksi senioritaloksi on asetettava vaatimus, että sen yhteisölliset ominaisuudet kuvataan toimintamallin avulla. Senioritalot ovat normaaleja asuintaloja, niihin ei sisälly hoivapalveluja. Senioritaloilla on kuitenkin epäilemättä merkittäviä sosiaalipoliittisia vaikutuksia. Ne tehostavat kotipalveluiden järjestämistä ja niiden yhteyteen on ajateltavissa myös lääkäripalveluja. Jason taloissa vierailee jo nyt jalkojenhoitajia, hierojia, kampaajia jne. Asukkaat tilaavat ja maksavat nämä palvelut itse. Tätä toimintaa on tilojen salliessa mahdollista laajentaa ja se on yhteiskunnallisesti ja asukkaiden kannalta järkevää ja myös yrittäjät ovat tyytyväisiä. Tästä huolimatta palvelutalot ja hoivakodit ovat aivan eri asia. Ne ovat kuitenkin lähtökohtaisesti hoiva- ja hoitolaitoksia. Yleisessä kielenkäytössä nämä eri käsitteet eivät ole vakiintuneet ja pelkästään käsitteiden määrittelemisessä on vielä tehtävää. Pelkästään ikääntyneiden kuluttajasuojan kannalta on välttämätöntä, että erilaiset senioritalot määritellään sisällöllisesti, jotta niihin hakeutuvat eivät joutuisi kokemaan karvaitakin pettymyksiä. Helsingin Sanomissa kerrottiin tällaisista tapauksista viime syksynä. Senioreiden omatoimisuus Jason perustajina ovat eläkeläisten yhdistyksissä toimivat kansalaisaktiivit. Tämä antaa lähtökohtaisesti luotettavuutta toiminnalle, koska eläkeläiset ovat oppineet luottamaan eläkeläisyhdistyksistä tuntemiensa henkilöiden toimintaan. Asukkaat ovat päättämässä yhdistyksen kokouksessa sekä henkilövalinnoista että yhdistyksen talojen taloudellisista asioista. Tällä tavoin yhdistyksen toiminta on asukkaiden kannalta täysin läpinäkyvää. Eläkeläisten ja asukkaiden osallisuus ja yhteisöllisyys toteutuu myös toiminnan organisoimisessa. Hallitus pyritään muodostamaan eläkeläisyhdistysten edustajista ja

5 asukkaiden edustajista. Valmiiden talojen käytännön toiminnasta vastaavat asukastoimikunnat, jotka asukkaat valitsevat keskuudestaan. Kustannukset ja vaikutukset Lopuksi Näinä aikoina tehdään ikääntyvän väestön asumisesta ja hoidosta selvityksiä ja tutkimuksia ja järjestetään seminaareja kuin liukuhihnalta. Erilaisia toimintatapoja on runsaasti ja niiden vertaileminen keskenään on mahdotonta. Se ei aina ole tarpeenkaan koska ne saattavat palvella aivan erilaisia kohderyhmiä. Oleellista kuitenkin on, että kaikki nämä selvitykset tehdään huolestuneina edessä olevasta väestön vanhenemisesta ja sen aiheuttamista haasteista. Yhteiskunnan resurssit niukkenevat samaan aikaan. Suurin huoli kohdistuu kustannuksiin ja käytettävissä olevaan henkilökuntaan. Palvelujärjestelmiä ja asumisen erilaisia toteutusmuotoja tulisi nykyistä enemmän tarkastella myös kustannuksina ja kustannusten kattamisena. Mikä osuus tulee yhteiskunnalle ja mikä osuus vanhenevalle väestölle. Huomattava osa vanhusväestöstä on työeläkkeiden ansiosta sekä kykenevä että halukas maksamaan kunhan saa rahalleen toivomansa vastikkeen. Toisaalta eläkeläiset, ikääntyvä väestömme, ei ole yhtenäinen joukko vaan mahdollisuuksiltaan ja valmiuksiltaan ja kaikissa muissakin suhteissa hyvin moninainen. Kustannusten toinen puoli on vaikutukset. Hyödyt ja haitat. Voidaan perustellusti kysyä, miksi erillisiä senioritaloja yleensä tarvitaan. Onko siinä järkeä, että vanhukset leiriytyvät omiin taloihinsa ja eristäytyvät muista ihmisistä? Eikö ikäihmisille kelpaa se mikä muillekin? Tähän voi ensin todeta, että Jason esimerkki osoittaa tämän asumisratkaisun erittäin suosituksi. Monilla eläkeläisillä on paitsi halu vaihtaa asuntoa, myös halu hakeutua asumaan muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Edellä on jo selostettu joitakin tästä järjestelystä koituvia hyötyjä. Lapsiperheiden ja nuorten aikuisten arki poikkeaa ratkaisevasti eläkeläisten arjesta. Suhtautuminen vanhoihin ei suomalaisessa yhteiskunnassa päinvastaisista vakuutteluista huolimatta tänä päivänä ole luontevaa eikä aina reiluakaan. Tästäkin varmasti osittain johtuu halu päästä vertaisten joukkoon. Asuminen senioritalossa ei tarkoita eristäytymistä muusta maailmasta. Lapset ja lapsenlapset ovat edelleen tärkeitä ja mahdollisuuksiensa mukaan seniorit osallistuvat myös ympäristön asukastoimintaan ja yhteisiin rientoihin. Sosiaalipoliittiset hyödyt ovat ilmiselviä. Kerran senioritaloon hakeutunut on tehnyt sen siinä tarkoituksessa, että enää ei asuntoa vaihdeta. Ei myöskään hakeuduta palvelutaloon tai muuhun laitokseen ellei ole ihan pakko. Onnistuneessa senioriyhteisössä harjoitettava viriketoiminta epäilemättä myös lisää aktiivisia vuosia ja tätäkin kautta tarve raskaampiin palveluihin vähenee. Ikääntyvän väestön vireyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi tehdään paljon. Tärkeitä asioita ovat liikunta, ravinto, harrastukset, ystävät ja positiivinen elämänasenne. Asumisolot ovat yhä tärkeämmäksi käyvä osatekijä tässä kokonaisuudessa kun

6 kotona asumista jopa elämän loppuun saakka pidetään tavoitteena. Toimivat asunnot, esteetön elinympäristö, lähipalvelut ja helppokäyttöinen julkinen liikenne ovat omatoimisen vanhuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytys. Senioriasunnot ovat siis sekä asuntopolitiikkaa että yhä enemmän sosiaalipolitiikkaa. Yhdyskuntasuunnittelun tasolla ikääntyneiden asumisen suunnittelu on laajaa yhteistyötä, joka koskee kaikkia hallinnonhaaroja. Kaavoitus ja liikenteen suunnittelu sekä eri palvelusektorit ja myös kaupallisten palveluiden sijoittuminen on pyrittävä ottamaan huomioon. Kansalaisten osallisuus ja oma aktiivisuus on myös onnistuneen vanhuspolitiikan ja ikääntyneiden asumisolojen edistämisen edellytys. Yhtäältä kansalaisjärjestöjen on julkisen sektorin kumppaneina oltava mukana vanhustyössä ja toisaalta on pystyttävä kytkemään vapaaehtoistyö osaksi vanhusten hyväksi tehtävää toimintaa. Valtioneuvoston hyväksymässä ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmassa on määritelty keskeiset pyrkimykset, esimerkiksi: Kehitetään ikääntyneiden asumiseen soveltuvia hallinta- ja rahoitusmalleja sisältäen asuntovarallisuutta hyödyntäviä ratkaisuja ja tuetaan niiden käyttöönottoa. Kehitetään ja levitetään toimivia järjestöjen ja kuntien yhteistyömalleja ikääntyneiden asumiseen ja palvelutarjontaan. Monia muitakin ajankohtaisia pyrkimyksiä tuo ohjelma pitää sisällään. Viimeistään nyt on aika ryhtyä niitä oikeasti toteuttamaan.